Etelämantereelle halutaan maailman suurin luonnonsuojelualue, kertoo the Guardian. 1,8 miljoonan neliökilometrin kokoinen reservaatti kieltäisi kalastamisen Weddellin merellä ja Etelämantereen pohjoisimman osan, Antarktiksen niemimaan ympärillä.

Asiasta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Idea viisi kertaa Saksan kokoisen alueen suojelemisesta on lehden mukaan lähtöisin Euroopan unionilta. Hanketta tukevat jo useat maat, kuten Britannia, ja se on menossa Antarktiksen merien suojelukomission (CCAMLR) käsittelyyn lokakuussa.

Guardianin mukaan Greenpeace aloittaa maanantaina suojelualuetta tukevan kampanjan. Järjestön edustajan Will McCallumin mukaan erityisesti seuraavat vuodet ovat ehdottoman tärkeitä merten tulevaisuuden kannalta.

– Hallitusten on toimittava yhdessä näiden hämmästyttävien ekosysteemien parhaaksi, McCallum sanoo.

Jatkoa suojeluyhteistyölle

Viime vuonna EU sekä 24 maan edustajat pääsivät Etelämantereen Rossinmerelle perustettavasta suojelualueesta. Rossinmeren suojelualue on yli 1,5 miljoonan neliökilometrin laajuinen ja se pysyy suojelualueena 35 vuotta.

Ympäristöasiantuntijat pitävät Rossinmerta ja muuta eteläistä merialuetta maapallon koskemattomimpana meriekosysteeminä.

Kumisaappaat. Sininen kokopuku. Muovinen esiliina. Myssy. Lasit. Maski. Hanskat.

Oikeushammaslääkäri Vivian Visnapuu vetää työasua päälleen Tyksin Medisiina-rakennuksen pukuhuoneessa. Pukuhuoneen puolelta hän astuu itselleen tuttuun työympäristöön, ruumiinavaussaliin.

Visnapuu on tottunut kalman tuoksuun.

– Hajujen kanssa pitää oppia elämään. Avaussalissa on oma spesifi hajunsa.

Hän kuvailee työpaikkaansa normaaliksi. Ruumiinavaussali on yksinkertainen ja siisti tila, vainajia ei ole tällä kertaa läsnä.

Salissa huomion kiinnittävät metalliset tutkimuspöydät. Vivian Visnapuun tavallisena työpäivänä yhdellä tai useammalla pöydällä makaa vainaja.

– Tämä on ihan tavallista työtä. On sitten tapahtunut henkirikos tai itsemurha, vainajan henkilöllisyys pitää varmistaa. Toki työssä on omia yksityiskohtia, joita ei muissa työpaikoissa ole.

Oikeushammaslääkäri tekee tutkimuksia sekä kuolleille että eläville. Hän avustaa poliisia esimerkiksi vainajan henkilöllisyyden varmistamisessa. Myös muiden viranomaisten, kuten maahanmuuttoviraston pyytämät turvapaikanhakijoiden oikeuslääketieteelliset ikäarviotutkimukset kuuluvat oikeushammaslääkärille.

Koen, että voin vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Vivian Visnapuu

– Tunnistan vainajan myös esimerkiksi silloin, jos ihminen on kuollut tulipalossa, hänet löydetään vuosien jälkeen menehtyneenä kotoaan tai jos itsemurhassa on tapahtunut jotain kasvoille.

Elokuussa Vivian Visnapuu osallistui Turun joukkopuukotuksen tutkimuksiin kollegansa kanssa.

– Arkityöni on sitä, että saan poliisilta soiton. Yleensä en tiedä, minkälainen työ edessä odottaa tai milloin poliisin soitto tulee.

Visnapuun mukaan töihin on joskus lähdettävä pika-aikataululla. Kiireellinen tutkintatehtävä oli juuri Turun joukkopuukotus, joka tapahtui perjantaina 18. elokuuta. Keskusrikospoliisi otti yhteyttä Visnapuuhun sunnuntai-iltana. Heti maanantaiaamuna piti olla valmis lähtemään tutkimuspaikalle.

Oikeushammaslääkäri tekee hampaistolle kliinisen- ja röntgentutkimuksen. Tutkimuksesta saatuja tietoja hän vertailee oletetun uhrin elinaikaisiin tietoihin, kuten röntgenkuviin ja potilasmerkintöihin. Poliisin tehtävänä on etsiä lääkärille elinaikaiset tiedot esimerkiksi sen alueen terveyskeskuksesta, missä oletettu uhri on asunut.

– Poliisi ottaa yhteyttä omaisiin vasta, kun vainajan henkilöllisyys on varmistunut. Sen jälkeen on edessä väestörekisterimuutokset ja hautausluvat. Koen, että voin vaikuttaa yhteiskunnallisesti, Visnapuu toteaa.

Kotikuolema, palanut tai luuranko

Kuolema on tullut 43-vuotiaalle Vivian Visnapuulle läheiseksi. Hän on työskennellyt oikeushammaslääketieteen parissa vajaat kymmenen vuotta ja opettanut muun muassa anatomisia ruumiinavauksia Turun yliopistossa lähes 20 vuotta. Tutkittavana voi olla itsemurhan tehnyt, palanut tai hukkunut vainaja – ehkä pelkkä pääkallo, josta pehmytkudos on osittain mädäntynyt.

– Kuolleet eivät koskaan valita, Visnapuu toteaa hymyillen.

Hän vakavoituu nopeasti.

– Arvostan kuollutta ihmistä yhtä lailla kuin elävää. Olen tehnyt työtäni sen verran kauan, etten ajattele kuolemaa.

Visnapuu kokee, että ainakin nuorempi väki on vieraantunut kuolemasta. Hän tiedostaa, että kuolemaan ja oikeushammaslääkärin työhön liittyy salaperäisyyttä ja mystiikkaa.

– Esimerkiksi ennen vanhaan, kun ihmisiä haudattiin, arkut olivat auki.

Nykyään ihmiset eivät juuri näe kuolemaa.

– Sen huomaa jopa lääketieteen opiskelijoista, jotka ensimmäisen kerran kohtaavat kuolleen tai kuolevan ihmisen. Kyllä siinä on pelko monen kasvoilta ihan nähtävissä.

Ensimmäisen kuolleen tutkittavan muistaa

Oikeushammaslääkärien harvalukuiseen joukkoon erikoistuu helsinkiläinen Sanna Tuormala.

– Tuskin tässä vaiheessa kenelläkään tulee eteen tilannetta, ettei kykene katsomaan esimerkiksi hirttäytynyttä ihmistä, 41-vuotias Tuormala toteaa.

Hän muistaa hyvin ensimmäisen kerran, kun itse kohtasi kuoleman – lääketieteellinen ruumiinavaus oli osa hammaslääkärin perusopintoja.

– Todellakin muistan. Muistan hajun. Opiskelijaryhmässä se oli kaikille jännittävä tilanne.

Tuormala on valmistunut hammaslääkäriksi 15 vuotta sitten ja hän suorittaa oikeushammaslääkärin erityispätevyyttä työn ohessa. Suomessa oikeushammaslääkäreitä on vain 20. Pätevyyden suorittaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1999.

– Ihmisestä itsestä riippuu, kuinka intensiivisesti pystyy tutkintoa suorittamaan. Ei ole mitään rajattua aikaa tutkinnon tekemiseen, Tuormala sanoo.

Hän on osallistunut muun muassa Vivian Visnapuun pitämälle oikeushammaslääketieteen luennolle. Erityispätevyyden saamiseksi vaaditaan kurssimuotoista opiskelua ja paljon käytännön kokemusta – läsnä on oltava vähintään 10 erityyppisessä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa. Niitä ovat muun muassa kotikuolema, mädäntynyt vainaja, ampumiskuolema ja luuranko.

Kun näen kuolleen ihmisen, jotenkin tunnen, että siinä on ihmisen kuori – sielu ei ole läsnä. Sanna Tuormala

– Avaustilanteissa opetus on käytännöllistä. Erikoistuva saa kokemusta erilaisista tilanteista.

Sanna Tuormala pitää kuoleman näkemistä hyvin henkilökohtaisena asiana.

– Kun näen kuolleen ihmisen, jotenkin tunnen, että siinä on ihmisen kuori – sielu ei ole läsnä.

Tuormala on jo ehtinyt osallistua useisiin ruumiinavauksiin.

– Jos ensimmäisessä ruumiinavauksessa olisi tullut ilmi, etten pysty tai halua tätä, en olisi koskaan lähtenyt oikeushammaslääketieteen alalle. Kuoleman näkemiseen on jo tottunut.

Alan ihminen valmis kuoleman kohtaamiseen

Elämänkokemus auttaa oikeushammaslääkärin työssä. Sekä Vivian Visnapuu että Sanna Tuormala puhuvat suojamuurista, jonka avulla työssä on mahdollista sulkea pois epäolennaiset ajatukset.

– Työ ei seuraa kotiin, saati uniin, Visnapuu vakuuttaa.

Oikea asenne mahdollistaa työnteon.

– Siihen kasvaa ammatillisen kokemuksen myötä, Tuormala pohtii.

Tuormalan mielestä konkreettisessa työssä ei ole enää niin tunteella mukana, kun on toiminut pitkään hammaslääkärinä.

– Tietenkin työ on myös tunteissa oleva asia, mutta ehkä siihen suhtautuu enemmän kiinnostavana tilanteena. Jos olisin opiskeluaikana lähtenyt tähän ihan kylmiltään, se olisi voinut olla aika paha asia.

Tälle alalle hakeutuva on valmis kohtaamaan kuoleman. Vivian Visnapuu

Kymmenittäin vainajia tutkinut Vivian Visnapuu vertaa oikeushammaslääkäriä lentäjään.

– Ei lentäjäksikään hae ihminen, joka pelkää korkeita paikkoja. Tälle alalle hakeutuva on valmis kohtaamaan kuoleman. Itse en kuitenkaan totu kuoleman takana oleviin tarinoihin.

Visnapuun mukaan alalle päätyvät juuri Sanna Tuormalan kaltaiset henkilöt, joilla on jo pitkä kliininen työkokemus.

– Työtä ei ehkä oteta niin henkilökohtaisesti, kun on hoitanut paljon potilaita.

Raskaana oleva tutki vauvasurmia

Yksi työtehtävä, joka ajoittui erityiseen aikaan oikeushammaslääkäri Vivian Visnapuun elämässä, oli Oulussa vuonna 2014 paljastuneiden vauvasurmien tutkinta. Poliisi löysi kerrostalon kellarista viiden lapsen ruumiit. Äiti tuomittiin viidestä taposta Rovaniemen hovioikeudessa.

Visnapuu tuli itse äidiksi surmatutkinnan ja sitä seuranneen oikeusprosessin aikana. Hän kuului asiantuntijaryhmään, joka muun muassa määritti kuolleena löydettyjen vauvojen iät. Visnapuu toimi asiantuntijana myös vauvasurmien oikeudenkäynnissä.

Rautainen ammattilainen kertoo, että Oulun tapaus on jäänyt ehkä eniten mieleen ja tuli vastaan kotisohvalla.

– Kun Oulun vauvasurmista oli kulunut kolme vuotta, näin tapausta käsittelevän teemaohjelman tv:ssä.

Tuolloin hän kävi läpi kokonaisuutta mielessään ja katsoi tapahtumia etäämmältä.

– Vajaan kahden vuoden ajanjakso vauvojen löytymisestä oikeudenkäyntien päättymiseen asti vilisi silmieni edessä vähän toisenlaisesta näkökulmasta.

Virtuaali- eli kryptovaluuttojen huima arvonnousu oli yksi vuoden 2017 talousilmiöistä. Kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo monikymmenkertaistui viime vuoden aikana.

Esimerkiksi tunnetuimman kryptovaluutan bitcoinin vaihtokurssi nousi rakettimaisesti tammikuun noin tuhannesta dollarista lähes 20 000 dollariin joulukuussa. Huipun jälkeen kurssi on heilunut suurin piirtein 13 000–15 000 dollarin välillä.

Bitcoinin siirryttyä jäähylle vuoden lopussa monet muut vaihtoehtoiset kryptovaluutat kuten esimerkiksi Ripplen XRP ja Litecoin kävivät kaikkien aikojen kurssiennätyksissään.

Kaikkien kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo oli Coinmarketcap-sivuston mukaan perjantaina 690 miljardia dollaria eli yli 560 miljardia euroa. Sillä maksaisi Suomen valtionvelan viiteen kertaan.

Kryptohuuma sai useiden maiden keskuspankit ja viranomaiset varoittelemaan bitcoiniin ja muihin virtuaalivaluuttoihin sijoittamiseen liittyvistä riskeistä.

Varoituksista huolimatta tämän vuoden alussa alan kasvu on jatkunut vahvana. Tammikuussa osa suurimmista kryptovaluuttapörsseistä keskeytti väliaikaisesti uusien käyttäjätilien rekisteröimisen palveluihinsa suuren kysynnän vuoksi.

Pyysimme kolmea alan asiantuntijaa arvioimaan, mitä kryptovaluuttamarkkinoilla ja lohkoketjuteknologia-alalla tapahtuu tänä vuonna.

Valaat ja pumppaushuijarit vaanivat aloittelijoita

Erilaisia virtuaalivaluuttoja on yli tuhat. Niiden voimakkaasti vaihtelevat vaihtokurssit perustuvat toistaiseksi lähes täysin spekulaatioon, koska useimpien kryptojen taustalla olevat teknologiat ja palvelut ovat vasta suunnitteluasteella.

Säätelemättömät kryptovaluuttamarkkinat ovat tällä hetkellä kuin villi länsi. Lohkoketjuasiantuntija Teemu Päivinen toteaa, että kryptovaluuttamarkkinoilla käydään monenlaista hämärää kauppaa.

Päivinen on suomalaisen bitcoin-kauppapaikka Coinmotionin alkuperäinen perustaja. Hän toimii tällä hetkellä muun muassa suomalaisjohtoisen start-upin Zipperin neuvonantajana. Hong Kongista käsin toimiva yritys kehittää turvallista kryptovaluuttalompakkoa älypuhelimeen.

Sosiaalisessa mediassa leviävä hype ja huhut, yksittäisten alan vaikuttajien Twitter-viestit sekä spekulaatio lohkoketjufirmojen yhteistyökuvioista suuryritysten kanssa voivat heiluttaa virtuaalivaluuttojen kursseja useita kymmeniä prosentteja vuorokaudessa.

Samalla valaiksi kutsutut suursijoittajat, automaattista kauppaa käyvät botit ja niin sanotut pump and dump -ryhmät voivat manipuloida kursseja ja repiä voittoja pahaa aavistamattomien sijoittajien selkänahasta.

Päivisen mukaan ongelmana on, että tällä hetkellä hämärä kaupankäynti ei ole varsinaisesti laitonta, koska kryptovaluutat ei ole arvopapereita. Siten arvopaperikauppaa säätelevät lait eivät koske kryptoja.

Professori pitää bitcoinia kuplana

Oxfordin yliopiston Oxford Internet Instituten professori Vili Lehdonvirta toteaa, että kryptomarkkinoilla on meneillään kova buumi. Vaihtokurssit kasvavat kohisemalla, kun ostajia tulee lisää.

– Samaan aikaan varsinaisella sovelluspuolella ei ole edetty yhtään samassa tahdissa, Lehdonvirta sanoo.

Lehdonvirran mukaan bitcoinia mainostettiin alun perin digitaalisena vaihdonvälineenä, jota käytetään valuuttana nettikaupassa. Bitcoinin arvon noustua ja vaihtokurssin heiluessa sen maksuvälinekäyttö on kääntynyt laskuun.

Lehdonvirta katsoo, että bitcoin-sijoittamisesta on tullut spekulointia ja uhkapeliä, jossa kaikki huomio keskittyy vaihtokursseihin.

– Se valuuttakurssi ei perustu potentiaaliin maksuvälineenä tai mihinkään muuhunkaan käyttöön. Se perustuu puhtaasti yksityisten ja jonkin verran institutionaalistenkin sijoittajien innostukseen. Se kestää niin kauan kuin se innostuskin kestää.

Professori ei halua arvioida, miten kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo tai bitcoinin vaihtokurssi tulee kehittymään jatkossa.

– En minä eikä kukaan muukaan mielestäni pysty sitä arvioimaan. Se on ihan arvailua.

Lehdonvirran mielestä bitcoin on vahvasti yliarvostettu ja kryptovaluuttamarkkinoilla on meneillään kupla.

Hänen mukaansa aiempiin kupliin verrattuna tässä on erona se, että bitcoinia voi ostaa periaatteessa kuka tahansa. Aiemmissa osakepörssikuplissa potentiaalisten ostajien joukko oli paljon rajatumpi.

Siksi professorin mukaan kryptokuplassa kasvun rajat ovat paljon korkeammalla, koska ihmiset ympäri maailmaa voivat laittaa rahojaan kiinni virtuaalivaluuttoihin.

Lainarahalla kryptokasinolle pelaamaan

Lehdonvirta toivoo, että viranomaiset lisäisivät kryptomarkkinoiden sääntelyä, koska osa ihmisistä on jo alkanut ottaa lainoja ostaakseen kryptovaluuttoja.

Hän ei ole huolissaan asiaan paneutuneista alan harrastajista, jotka pelaavat kryptovaluutoilla ja tietävät riskit.

– Häviäjiä usein ovat, ikävä kyllä, vähän huonosti informoidut ihmiset, jotka unelmoivat suurista rahoista ja siitä, että saisivat kerralla rahahuolensa korjattua. Vähän niin kuin tällainen lottokansa, Lehdonvirta arvioi.

Professorin mukaan tietoteknisesti valveutumattomilla ihmisillä ei välttämättä ole kykyä erottaa esimerkiksi legitiimiä sijoitusta pump and dump -ryhmän tekemästä vaihtokurssin pumppaushuijauksesta (Business Insider).

– Kun WinCapita-kansa lähtee siihen mukaan, niin niitähän viedään ihan 6-0. Toivoisin, että regulaattorit vähän asiaan paneutuisivat.

Lehdonvirta arvioi, että kun suuret massat tulevat kryptomarkkinoille, niin syntyvillä tappioilla voi olla merkitystä monien ihmiselämien ja koko finanssijärjestelmän kannalta.

– Sillä voi olla mahdollisia systeemisiä vaikutuksia, kun kyseessä ei ole enää vain eristynyt peli. Ihmisten velkaantumisen ja rahastojen kautta sillä voi olla kasvaessaan vaikutuksia muihin rahoitusjärjestelmän osiin.

Ethereum-verkko ylikuormittumassa

Teemu Päivisen mielestä bitcoinin arvonnousu ei ole alan suurin ongelma, koska bitcoin toimii arvonsäilyttäjänä.

Sen sijaan hän on huolestunut avoimeen lähdekoodiin ja lohkoketjuun perustuvan hajautetun Ethereum-älysopimusalustan toimivuudesta.

Päivinen katsoo, että Ethereumin päälle rakennettavat lukuisat kuluttajapuolen sovellukset ja niihin liittyvät kryptovaluutat ovat kuplassa.

Valtaosa markkina-arvoltaan suurimmista kryptovaluutoista on tällä hetkellä Ethereumin teknologiaan perustuvia ERC-20-rahakkeita.

– Monet tällaiset projektit ovat suurten lupausten takia nousseet tosi arvokkaiksi. Mutta niillä ei ole tällä hetkellä mitään selkeää reittiä siihen, että ne saataisiin toteutettua, Päivinen arvioi.

Ongelmana on Ethereumin hidastuminen ja transaktiokulujen huima nousu liikenteen kasvaessa verkossa.

CryptoKitties nosti kissan pöydälle

Päivinen mainitsee esimerkiksi Ethereumin päällä toimivan CryptoKitties-pelin, joka julkaistiin viime vuoden loppupuolella. Siinä pelaajat keräävät ja jalostavat erilaisia yksilöllisiä kissoja.

He voivat myydä ja ostaa kissoja kryptovaluutta etherillä. Kalleimmista virtuaalikissoista on maksettu useita tuhansia euroja vastaavia summia.

CryptoKitties jumitti pahasti Ethereum-verkon. Päivinen arvioi, että nykyinen Ethereum-verkko ei tule kestämään, jos sen päälle rakennetaan kuluttajapuolen maksuverkkoja ja muita raskaita palveluja.

Päivisen mukaan Ethereumin skaalautumisongelmat on pakko ratkaista ennen kuin mikään lohkoketjusovelluksista tulee toteutumaan.

Skaalautumisella tarkoitetaan verkon mukautumista kasvavaan tietovirtaan ja lisääntyviin transaktioihin.

– Uskon, että kun Ethereumin päälle tuotteitaan rakentaneet projektit alkavat tuomaan tuotteitaan ulos, niin huomataan, että ei tämä toimi. Siinä kohtaa sattuu jotakuta.

Päivisen mukaan tilanne voi johtaa siihen, että Ethereumin oman kryptovaluutan etherin ja muiden virtuaalivaluuttojen vaihtokurssit laskevat ja sijoittajien innostus laimenee.

Sääntelyä odotettavissa

Suomalaisjohtoisen kryptoalan start-up-yrityksen ETHLendin edustaja Martin Wichmann arvioi, että tänä vuonna alan sääntely tulee lisääntymään.

Wichmann ennustaa, että varsinkin digitaalisiin joukkorahoituskierroksiin eli ICO:ihin tullaan puuttumaan.

Yhdysvaltain arvopaperivalvontaviranomaiset ovat jo tarttuneet ICO:ihin, mutta EU-komissio on toistaiseksi ollut odottavalla kannalla. Suomen pankkivalvoja Finanssivalvonta varoitti marraskuussa sijoittajia ICO:jen riskeistä.

Kiina ja Etelä-Korea puolestaan kielsivät viime vuonna ICO-rahoituskierrosten järjestämisen.

Ethereumin päälle hajautettua vertaistason luotonantopalvelua kehittävä ETHLend toimii tällä hetkellä Virosta käsin.

Wichmannin mukaan yritys keräsi viime vuoden loppupuolella järjestämällään ICO-kierroksella 16,5 miljoonaa euroa vastaavan summan kryptovaluutta etheriä. Yrityksen ICO:ssaan myymällä LEND-rahakkeella saa alennusta ETHLend-palvelun käyttömaksuista.

Wichmannin mukaan kryptoalan ICO-tilanne ei voi jatkua loputtomiin nykyisen kaltaisena.

– Jengi kerää satoja miljoonia rahoitusta, vaikka heillä ei ole periaatteessa mitään tuotetta tai palvelukonseptia. Todennäköisesti suurimmalla osalla yrityksistä ei ole minkäännäköistä business modelia eli logiikkaa, millä ne tulevat tekemään rahaa, Wichmann sanoo.

Sveitsiin nousee Kryptolaakso

Myös Päivisen mielestä viranomaisten pitäisi alkaa säännellä kryptovaluuttakauppaa paljon tarkemmin. Hänen mukaansa lohkoketjuyritysten on ongelmallista navigoida nykyisessä regulatiivisessa ympäristössä.

– Missään ei ole selkeyttä sen suhteen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kuinka paljon esimerkiksi ICO:issa täytyy saada osallistujilta henkilöllisyystietoja? Sitten kun tähän tulee selkeät säännöt, niin uskon, että se helpottaa kaikkien toimintaa, Päivinen sanoo.

Hän toivoo, että myös Suomi päättäisi, mitä kryptoalan projekteilta vaaditaan.

– Haluaisin, että tällaiset projektit pystyisivät olemaan Suomessa. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki menevät Sveitsiin, mikä on vähän harmillista.

ETHLendin Wichmann arvioi, että nykyisten verotuskäytäntöjen takia Suomessa ei tulla näkemään yhtään ICO:a. Siksi ETHLendkin toimii Virossa, jossa yritys voi käyttää ICO:lla kerätyn rahoituksen omiin kuluihinsa.

–Jos suomalaisen firman kautta tekee ICO-joukkorahoituskierroksen, niin se voidaan käsittää yrityksen kassavirtana. Silloin me maksaisimme sijoittajien alkupääomasta 20 prosenttia yritysveroa. Tämä on ihan naurettava malli, Wichmann sanoo.

Hän kertoo, että ETHLend on avaamassa toimiston Sveitsiin, josta on muodostumassa lohkoketjuyritysten keskus Euroopassa. Zugin kanttonia kutsutaan jo Kryptolaaksoksi (Crypto Valley) ja Chiasson kaupunkia Kryptopolisiksi (Cryptopolis).

Esimerkiksi Ethereum-alustan taustalla vaikuttava Ethereum Foundation sijaitsee Sveitsissä. Myös suomalaisjohtoinen Streamr pitää kotipaikkanaan Zugia. Yritys kehittää älylaitteiden tuottamien tietovirtojen kaupallistamiseen tähtäävä palvelua.

– Sveitsissä kantonit ovat ottaneet lähestymistavan, että ne haluavat tukea tätä uutta digitaalista revoluutiota ja lohkoketjuteknologian kehitystä. Ne ovat muovanneet ympäristöt sellaisiksi, että sinne kannattaa mennä, Wichmann sanoo.

Myös Aasiaan on kehittymässä lohkoketjuyritysten keskittymiä. Esimerkiksi Hong Kongissa Zipperin lisäksi päämajaansa pitää suomalaisjohtoinen mobiilidatapakettien markkinapalvelua kehittävä Dent.

Lue myös:

Bitcoin on tuomittu kuplaksi, mutta samaa teknologiaa käytetään pian asuntokaupassa, kuljetuksissa, viennin rahoituksessa ja jopa sotessa

Bitcoin-huuma kasvaa – helsinkiläinen kauppias myi "satojen tuhansien eurojen" polkupyöriä

Moni sijoittaja jättää ilmoittamatta verottajalle kryptovaluutoista saamansa tulot – Bitcoin-yrittäjä pitää verokäytäntöä epäreiluna

Tienaatko kryptovaluutoilla? Näin pidät verokarhun tyytyväisenä

Espoon kaupungin kotihoidon asiakkaan epäillään kuolleen kotihoidossa tapahtuneen laiminlyönnin takia viime keväänä, kertoo Helsingin Sanomat.Lehden mukaan tapauksesta on tehty heitteillejättöilmoitus kaupungille.

Vanhus oli kotiutunut hiljattain sairaalasta, ja kotihoitajan tullessa paikalle vanhus ei avannut ovea. Hoitajalla ei ollut mukana asunnon avainta, ja hän jätti käynnin väliin. Seuraavana päivänä omaiset löysivät lehden mukaan vanhuksen asunnosta kuolleena.

Espoon kaupungin mukaan kohtalokasta tai vakavaa haittaa asiakkaalle aiheuttavia tilanteita kirjattiin kaupungin kotihoidossa 60 viime vuonna. HS:n haastattelemien kotihoidon työntekijöiden mukaan asiakkaiden terveyttä tai jopa henkeä uhkaavia vaaratilanteita tapahtuu kuitenkin enemmän kuin tilastot osoittavat.

Mikkelin Rahulassa vietettiin perjantaina tavanomaisen rauhallista iltaa. Rauhan rikkoi hevostarhasta, aivan maalaistalon nurkalta kuuluva viiltävä huuto.

– Se oli niin kova ääni, jonka joku hevosista päästi, että tajusin heti, että jotain poikkeavaa tapahtuu, perheen äiti Terhi Saarinen kertoo.

Saarinen puki nopeasti ulkovaatteet päälle ja meni pihalle. Tilanne oli kuitenkin rauhoittunut.

– Ajattelin, että ne ovat nahistelleet keskenään.

Kahakan tausta selvisi hieman myöhemmin, kun talonväki meni laskemaan hevoset ja aasit talliin. Yksi hevosista, islanninhevonen Diisa, oli ilkeän näköinen. Sillä oli haavoja ja verinaarmuja molemmissa kyljissä ja takajaloissa. Myös turvassa oli taistelun jälkiä.

– Onneksi se selvisi näinkin vähällä. Eläinlääkäri tulee lauantaina käymään ja antaa varmaan lääkkeitä tulehduksia vastaan.

Tekijöinä ilmeisesti kolmen ilveksen lauma

Hevosten hoidosta vastaava Veera Saarinen arvelee, että lauma kävi puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta lauman jäsentä.

– Diisa on vielä lauman johtaja. Uskon, että kyllä ilveksetkin osat saaneet osansa kavioista.

Saariset kutsuivat illalla paikalle kylän riistaihmisiä.

– He kumusivat aika pitkään pimeässä metsässä valojen kanssa ja päätyivät siihen, että tarhassa oli käynyt hevosten kimppuun kolme ilvestä, Terhi Saarinen kertoi.

Suomen Riistakeskuksen Etelä-Savon riistapäällikkö Ohto Salo pitää tapausta erikoisena ja äärimmäisen harvinaisena.

– Ei ole ollenkaan ilvekselle tyypillistä käytöstä. Kyseessä saattaisi olla emo ja kaksi pentua, mutta tosi hätä niillä pitää olla, että ne hevosten kimppuun käyvät, Ohto arvioi.

Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Postitalon tiloissa käy tohina. Entisen Posti- ja telelaitoksen tiloihin on avautunut tällä viikolla nykyaikaista työskentelyä edustavat coworking-tilat eli yhteisölliset työtilat.

Muutaman neliön kokoiset työhuoneet odottavat vuokralaisia, joista ensimmäiset muuttavat viikonlopun aikana.

– Meidän tuotanto siirtyi viime kesänä Helsingistä Parkanoon ja siinä vaiheessa tarve niin isolle tilalle poistui, kertoo suomalaista teetä valmistavan Nord-T -yrityksen yrittäjä Mirka Olin.

Postitalon työtilat on suunnattu erityisesti Olinin kaltaisille aloitteleville kasvuyrittäjille. Työhuoneiden lisäksi tarjolla on myös paljon yhteisiä tiloja, esimerkiksi seminaarien pitämiseen.

Toimistohotelli on avaimet käteen -ratkaisu

Postitalon lisäksi Helsingin Itäkeskukseen avautui tällä viikolla toinen, hiukan perinteisempi toimistohotelli.

Vaikka viimeistelytyöt ovat vielä käynnissä, on konttorinsa ehtinyt jo pystyttää viime vuoden lopulla perustetun jätelaitteiden huolto-, korjaus- ja asennustöihin keskittyvän Waste2M-yritys.

– Yksinkertaisesti kyllästyin tekemään töitä kotona. Työnteko on tehokkaampaa ja vedetään vähän rajaa sille, mikä on vapaa-aikaa ja mikä on työtä, kertoo toimitusjohtaja Mats Väisänen.

Väisänen yritti etsiä työtilaksi myös niin sanottua perinteisempää toimistoa, mutta sijaintivaatimukset täyttävää tilaa ei ollut tarjolla

– Me olemme sen verran pieni yritys ja olen sen sen verran paljon yksin toimistolla eli tarvetta suurille huoneille ei ole. Pieniä toimistoja, sellaisia 20–50 neliötä olevia ei ollut täällä idän suunnalla oikein tarjolla

Tarjolla on viiden neliön huoneita, mutta myös parinkymmenen neliön kokoisia työskentelytiloja. Työpisteen voi vuokrata muutamaksi kuukaudeksi tai vaikkapa vain tunniksi, jokaisen tilanteen mukaan. Kyse on niin sanotusta avaimet käteen paketista. Tarvittava välineistö, tietokonetta lukuunottamatta, on tarjolla vuokrana.

– Tokihan tällainen toimistohotelliratkaisu voi olla vuokran puitteissa kalliimpi, mutta tässä on niin paljon muita etuja. Ei tarvitse investoida kalusteisiin tai hankkia kahvikoneita. Neuvotteluhuoneet voi varata tarpeen mukaan, eikä turhista neliöistä tule maksettua, Väisänen luettelee.

"Se, että sulla on työkavereita, on tosi tärkeää"

Joustavuuden lisäksi monelle yhteisöllisiin työtiloihin hakeutuvalle yhdeksi tärkeimmäksi perusteeksi on noussut työyhteisöön kuuluminen. Monen yrittäjän arki kun on hyvin pitkälle yksinäistä aherrusta.

– Pelkkä ajatus siitä, että olet jossain toimistossa yksikseen tai meidän tapauksessa kaksikseen, niin kyllä siinä haluaa jossain vaiheessa tavata muitakin ihmisiä. Se, että on työkavereita, vaikkei ne olisikaan samassa yrityksessä töissä, on tosi tärkeää, painottaa yrittäjä Mirka Olin.

Olin on iloinen, että kun muutkin yritykset ovat saaneet muutettua Postitaloon, on tarjolla myös sparraajia.

– Mahdollisuus, että sä voit koputtaa jonkun toisen oveen ja kysyä, että miten sinä tekisit tämän asian, niin se on älyttömän tärkeää erityisesti meidän kaltaiselle pienelle yritykselle, jolla ei ole isoa tiimiä taustalla auttamassa kaikessa.

Sijainti on kaiken a ja o

Alati kehittyvä teknologia ja muuttuvat työelämän tarpeet ovat lisänneet entisestään etätyön tekemistä sekä tarvetta toimistohotellien kaltaisille, nopeasti ja helposti saatavilla oleville työtiloille. Niitä onkin avautunut tasaiseen tahtiin Helsingin lisäksi ympäri Suomen viime vuosina.

Sekä Postitalon että Itäkeskuksen toimistohoteilleista vastaavan yrityksen mukaan kysyntää riittää.

– Markkinat ovat hyvät siinä mielessä, että kilpailijat ovat keskenään aika erilaisia eli asiakkaat eivät ole välttämättä kiinnostuineita ihan kaikista tarjolla olevista tiloista, kertoo Regus Managment Finlandin aluepäällikkö Hanna Olkanen.

Esimerkiksi Itäkeskuksen 120 työpisteestä on Olkasen mukaan varattu puolet helmikuun alkuun mennessä. Postitalon kohdalla on jouduttu jopa miettimään, riittävätkö juuri avautuneet tilat alkuunkaan.

– Sijainti on oikeastaan se kaikkein tärkein asia, mikä asiakkaan päätökseen loppujen lopuksi vaikuttaa. Pitää olla hyvät kulkuyhteydet niin julkisilla kulkuvälineillä kun autollakin, Olkanen tiivistää

EU-maiden sekä Norjan ja Sveitsin tiedustelupalvelut ovat tehostaneet viime vuoden aikana merkittävästi tietojenvaihtoa terroriuhista. Terrori-iskut Euroopassa ovat osoittaneet, että maiden rajoilla ei ole väliä, vaan iskuja suunnitellaan ja toteutetaan eri maissa.

Kaikessa hiljaisuudessa tiedustelupalvelut ovat perustaneet tilannekeskuksen, joka aloitti toimintansa viime vuoden tammikuussa. Sisäministeriön elokuussa päivätyn tiivistelmän mukaan myös Suojelupoliisi on lähettänyt virkamiehen Hollannissa sijaitsevaan tilannekeskukseen.

Tilannekeskus sijaitsee Hollannissa paikassa, jota ei kerrota julkisuuteen turvallisuussyistä. Tiedustelupalveluiden yhdyshenkilöt istuvat samoissa tiloissa nyt koko ajan, kun aiemmin he tapasivat toisiaan säännöllisesti.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari pitää keskuksen perustamista tärkeänä ja isona askeleena terrorismin vastaisessa yhteistyössä. Sen avulla varmistetaan hänen mukaansa, että tietojenvaihto on nopeaa ja konkreettista.

– Jokainen tulee pöytään omilla valtuuksillaan, itsenäisenä turvallisuuspalveluna. Jos jotakin tapahtuu, tämä on nopein tapa varmistaa tietojenvaihto, kun tilanne on tavallaan päällä, Pelttari kuvaa STT:lle.

Keskuksella on Supon mukaan ollut merkittävä rooli useissa tutkinnoissa, jotka ovat johtaneet terroristiepäiltyjen kiinniottamiseen Euroopassa.

"Askel ei johda EU:n yhteiseen tiedusteluun"

Poliisien ja tiedustelupalveluiden yhteistyö ei ole osa Euroopan unionin rakenteita. Terrorismin torjunnasta ja yhteistyöstä on kuitenkin puhuttu paljon myös EU:ssa. Jokainen isku on nostattanut yhä uudelleen keskustelun siitä, mitä EU voi tehdä turvallisuuden eteen.

Komission johdosta on väläytetty EU:n puitteisiin jopa uutta tiedusteluyksikköä, joka varmistaisi, että tieto kulkee.

Pelttarin mielestä tiedustelupalveluiden tiivistynyt yhteistyö ei tarkoita sitä, että EU olisi etenemässä kohti yhteistä tiedustelua.

– Tiedustelu on suljettu perussopimuksissa EU:n toimivallan ulkopuolelle. En usko, että jäsenmaat olisivat valmiita niitä muuttamaan.

Perustuslakituomioistuimen perustamista pitää selvittää, sanoo istuva presidentti, valitsijayhdistyksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö. Niinistö kommentoi asiaa Keskisuomalaisen haastattelussa.

Niinistön mukaan asia pitää tutkia vakavasti joka kantilta.

– Kiire ei ole, vaan kannatan rauhallista paneutumista ja keskustelua aiheesta, Niinistö sanoo.

Niinistö sanoo olleensa asian tutkimisen kannalla istuessaan eduskunnan perustuslakivaliokunnassa 1990-luvulla, mutta luopuneensa sittemmin ajatuksesta. Nyt hän sanoo palanneensa alkuperäiseen kantaansa, että perustuslakituomioistuimen perustamista tulisi selvittää.

Poliitikoista perustuslakituomioistuimen kannalla ovat olleet muun muassa ulkoministeri Timo Soini (sin.) ja RKP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Maja Henriksson. Tuomioistuinta ovat vastustaneet esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtionvarainministeri Petteri Orpo (kok.).

Monissa maissa riippumaton perustuslakituomioistuin arvioi, ovatko uudet lait ristiriidassa perustuslain kanssa. Suomessa tämän arvion tekee eduskunnan perustuslakivaliokunta eli käytännössä lakeja säätävät kansanedustajat.

Perustuslain tulkintaa on tarvittu hiljattain muun muassa sote-uudistuksen lainvalmistelussa.

Koulun liikuntapainotteinen luokka istui tietokoneluokassa kirjoittamassa. Olimme käyneet läpi perustelemistapoja sekä retorisia keinoja, vastamielipiteen kumoamista ja oman perustelun vahvistamista.

Tehtävänä oli laatia mielipideteksti jostakin sellaisesta asiasta, minkä tahtoisi omassa elämässään paremmaksi. Joku kirjoitti koulubussien ahtaudesta, toinen siitä, kuinka huonoa on nuorten saama asiakaspalvelu verrattuna aikuisten saamaan. Kuitenkin yhden aiheen toistuminen kiinnitti opettajan huomiota.

Tämän kaltaisen:

"Monena päivänä käy niin, että olen ensin aamutreeneissä, sitten koulussa. Sen jälkeen käyn kaupungilla syömässä ja lähden treeneihin. Vapaata on iltakymmenestä nukkumaanmenoaikaan asti."

Nuorten urheilijoiden kanssa jutellessa ei voi olla ihmettelemättä suomalaisten urheiluseurojen mielenterveyttä. Pyrittäessä maailman huipulle tunnutaan huoleti uhraamaan nuorten terveys sekä sosiaalinen elämä – sekä nuoruus.

Erikoistuminen lajiin aloitetaan varhain eikä treenien fyysistä tai psyykkistä kuormittavuutta valvo kukaan. Lopputulokset näkyvät kouluissa: luokassani huomaan, kuinka usein oppilailla on usein rasitusmurtumia, väsymystä tai turhautumista.

Itkuinen kasiluokkalainen kysyy, voisiko kirjan lukemisen sijaan katsoa vaikka elokuvan, sillä sellaisen ehkä saattaisi treenien jälkeen ehtiä, mutta kirjan lukemiseen kuudessa viikossa ei riitä millään aika.

Lupaavan tenniksenpelaajan polvet saattavat yksipuolisten liikeratojen vuoksi olla rikki jo kaksikymppisenä.

Biomekaniikkaan erikoistunut valmentaja Marko Yrjövuori moittiikin nuorten kilpaurheilun valmennusta vääränlaiseksi ja harjoittelultaan liian yksipuoliseksi: palautumiseen tai liikunnalliseen monipuolisuuteen ei kiinnitetä huomiota.

Siksi suomalaisnuorten harjoituksissa tunnutaan painottavan näin ulkopuolisen näkökulmasta vain toiston määrää, ei sisältöä. Esimerkiksi uimareilla on viikossa kahdeksasta yhteentoista kappaletta kahden ja puolen tunnin treenikertoja. Nuori siis kauhoo altaan mittaa jopa 27 tuntia viikossa.

"Treenimäärä on niin iso, ettei urheilu ole pitkään aikaan ollut kivaa."

Turun Sanomissa 14.12. uinnin nuorten Euroopan mestari kertoi, kuinka ajautui liikaharjoittelun vuoksi ylikuntoon. Kun hän oli keskellä treenien yrittänyt kertoa, ettei kaikki ole kunnossa, hänet oli leimattu motivoitumattomaksi, laiskaksikin. Että suu kiinni ja takaisin altaaseen.

Noin neljännes oppilaistani aikoo lopettaa kilpaurheilun. Moni saman päätöksen aiemmin tehnyt nuori on harmitellut sitä, että harva seura tarjoaa ryhmää niille, jotka tahtoisivat liikkua vain harrastuksen vuoksi.

Koulun opetussuunnitelmat vaativat liikkumisen iloa, mutta vapaa-ajalla ei sellaista ole tarjolla. Jos et kisaa, et ole mukana. Jos et jaksa seitsemää treenikertaa viikossa, vaihtoehtona on vain lopettaa. Työkaverini vei tyttärensä harrastamaan jalkapalloa, ja hämmentyi, koska jo viisivuotiailla oli reilun tunnin harjoituskertoja kolme kertaa viikossa.

Oma lisänsä on kilpailun muuttuminen turhan vakavaksi nuorilla, jotka saattavat samasta iästä huolimatta olla hyvinkin eri kasvuvaiheessa. Silloin urheilu muuttuu totiseksi puuhaksi, josta riemu on kaukana. On kurjaa olla se, joka pudotetaan joukkueesta liian kömpelönä, paksuna tai hitaammin kehittyneenä.

"Olen illalla kotona noin yhdeltätoista. Sitten pitäisi rauhoittua, että saa unta."

Muutama yhdistys järjestää mahdollisuuden pelkkään harrastamiseen, mutta niiden ryhmien valmentamiseen ei juurikaan riitä varoja.

Kun tuet eivät varmaankaan kasva, pitäisikö jossakin kohdassa miettiä, mitä nuorisoliikunnan tuloksissa kannattaa painottaa, urheilumenestystä vaiko kansanterveyttä? Tutkimuksen mukaan jo useampi kuin joka neljäs pojista on ylipainoinen. Tytöistäkin joka viides.

Nuorisotutkijoiden mukaan suomalainen järjestelmä ei tue kansanterveyttä eikä kehitä huippuja. Tutkimusten mukaan huippuja syntyy, kun lapsi erikoistuu lajiin myöhään, aikaisintaan noin 12-vuotiaana, sillä silloin lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa useita lajeja ja ei-ohjattua liikkumista huomattavasti enemmän kuin ohjattua harjoittelua.

Siksi esimerkiksi Norjassa lasten ja nuorten kilpa- ja huippu-urheilua on rajoitettu aina 13 ikävuoteen saakka, kun taas meillä osa valmentajista tahtoisi jopa kieltää toisen lajin harrastamisen.

Ei monotonisella suorittamisella synny mitään hyvää, jos samalla ei huolehdita intohimosta. On huimaa, jos kolmitoistakesäisen täytyisi itse ylläpitää innostustaan, jos jokainen päivä toistuu edellisen kaltaisena.

Myöhemminkin ehtisi, sillä tutkimusten mukaan jopa 15–17 vuoden iässä valittu laji saattaa johtaa huipulle. Moni huippu-urheilija on aloittanut urheilun jo pienenä mutta erikoistunut myöhään.

"Liikuntasaleja on vähän ja aikuisten ryhmät varaavat tilat ensin. Meidän treenivuoro on illalla yhdeksästä puoli yhteentoista asti."

Suomalainen tennistähti Jarkko Nieminen on kertonut, miten lapsena pelasi ensin koulun pihalla jääpalloa ja työpäivän jälkeen sählyä, juoksenteli metsissä ja kiipeili kallioille. Tennis löytyi vasta myöhemmin, ja sitä varten hän raivasi pois yhden luistelukerran viikossa, jotta pääsi myös niihin treeneihin. Samaan aikaan elämässä säilyivät luistelut, sählyt ja muut lajit.

Varhaista erikoistumista ei tue oikeastaan mikään tutkimus, joskin taitoluistelussa ja telinevoimistelussa on hyötyä siitä, että keskittyy aikaisin vain yhteen lajiin. Silti Suomessa toimitaan niin kaikkien kohdalla.

"En ikinä ehdi tapaamaan kavereita tai käymään keskustassa. Leffan näin viimeksi joskus syksyllä. En mä tajua, miksi mä tätä enää harrastan."

Yksikään urheileva nuori ei ole olympiamitaleita varten muokattavaa massaa. Hän ei ole lupaus, ei toivo, ei joku joka tulevaisuudessa tuo mitaleita ja iloa.

Hän on nuori, jonka tulisi saada elää nuoren elämää. Hänen kuuluisi kikattaa elokuvasalin hämäryydessä, niin että joku naapuririvillä hyssyttelee hiljaiseksi. Hänen kuuluisi saada nauraa kavereitten huonoille jutuille tai mököttää sohvannurkassa, kun huoltaja on tehnyt ihan väärää ruokaa.

Teinin kuuluu saada olla myös teini, eikä sellainen suorittaja, jonka tehtävänä on saada Porilaisten marssi soimaan radiossa.

Kannattaisiko Suomen kiinnittää enemmän huomiota liikuntamahdollisuuksiin ja vähemmän urheiluun? Kun yhä useampi liikkuisi ilon, nautinnon ja terveyden vuoksi, siitä laajasta joukosta myös nousisi myös niitä huippuja.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Kolumnissa käytetyt lainaukset on muokattu oppilasteksteistä. Asiasisältö vastaa alkuperäistä, mutta lainaukset eivät ole suoria.

H&M:n kohumainoksessa mustaihoinen pikkupoika esiintyy pukeutuneena huppariin, jossa lukee Coolest monkey in the jungle – Siistein apina viidakossa. Kuva on levinnyt lyhytviestipalvelu Twitterissä ympäri maailman.

H&M pyysi jo alkuviikosta anteeksi mainoksen julkaisemista ja veti sen pois käytöstä. Se veti myös kohun aiheuttaneen hupparin pois myynnistä.

H&M:n toimet eivät kuitenkaan ole sammuttaneet eteläafrikkalaisten vihaa.

H&M:n liikkeitä vandalisoitu

Paikallinen uutissivusto News24 kertoo, että H&M:n liikkeisiin on hyökätty Johannesburgissa ja Pretoriassa, ja niitä on vandalisoitu. Hyökkääjät ovat esiintyneet oppositiopuolue Economic Freedom Fightersin (EFF) väreissä.

– Vaikuttaa siltä, että EFF on suunnitellut ja koordinoinut tapahtumat, arvioi Ruotsin television Afrikka-kirjeenvaihtaja Johan Ripås SVT:lle.

EFF on Etelä-Afrikan kolmanneksi suurin puolue. Sitä kuvaillaan vallankumoukselliseksi sosialistipuolueeksi. Sen perustaja, Julius Malema, erotettiin ANC:n nuorisojärjestöstä vuonna 2013.

EFF haluaa H&M:n pois Etelä-Afrikasta

EFF pitää H&M:n mainosta rasistisena ja haluaa, että vaatejätti vetäytyy kokonaan pois Etelä-Afrikan markkinoilta.

– Mustia on rinnastettu apinoihin siirtomaa-aikoina, ja EFF on sitä mieltä, että H&M:n olisi pitänyt ymmärtää se. Se, että H&M on vetänyt mainoksen pois, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että mainos alun perin julkaistiin, kertoo Afrikka-kirjeenvaihtaja Johan Ripås.

EFF:n parlamenttiedustaja Floyd Shivambu on julkaissut Twitterissä kuvia H&M:n liikkeiden tuhoista.

– H&M joutuu nyt kohtaamaan rasisminsa seuraukset. Kaikkien järkevien ihmisten pitäisi myöntää, että myymälöiden toiminnan jatkamista Etelä-Afrikassa ei pidä sallia, Shivambu kirjoittaa ja kiittää puolueen jäseniä rasismin fyysisestä vastustamisesta.

H&M sulkee liikkeet toistaiseksi

H&M on lähettänyt Ruotsin medioille sähköpostin, jossa se kertoo sulkevansa myymälät toistaiseksi.

– Henkilökuntamme ja asiakkaidemme turvallisuus on meille kaikista tärkeintä ja olemme protestien vuoksi sulkeneet kaikki liikkeemme Etelä-Afrikassa. Henkilökuntamme seuraa tilannetta tarkasti paikan päällä, H&M kirjoittaa sähköpostitiedotteessa.

H&M:n mainosta on arvosteltu eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi kanadalainen artisti The Weeknd on ilmoittanut lopettavansa yhteistyönsä H&M:n kanssa, kertoo SVT.

– Heräsin tänä aamuna järkyttyneenä ja hämmentyneenä tästä kuvasta. Olen erittäin loukkaantunut, enkä aio enää työskennellä H&M:n kanssa, The Weeknd twiittasi.

Kohusta kirjoittavat muun muassa Sveriges television, Dagens Nyheter ja Aftonbladet. Myös kansainväliset uutistoimistot AFP, AP ja Reuters ovat noteeranneet kohun.

Väärä varoitus lähestyvästä ohjuksesta on säikäyttänyt ihmisiä Havaijilla.

Havaijilaisten puhelimiin saapui pian kahdeksan jälkeen lauantaiaamuna viranomaisviesti, jossa varoitettiin saaria lähestyvästä ballistisesta ohjuksesta. Viestissä ihmisiä kehotettiin hakeutumaan suojaan ja korostettiin, että kyseessä ei ole harjoitus. Varoitus annettiin myös televisiossa. Tv-lähetyksen päälle ajetulla ääninauhalla ihmisiä kehotettiin muun muassa pysymään sisätiloissa ja kaukana ikkunoista.

Väärää tietoa ei heti korjattu. Havaijin pelastusvirasto kertoi parikymmentä minuuttia viestin saapumisen jälkeen Twitterissä, ettei saariin kohdistu ohjusuhkaa.

Väärä hälytys

Amerikkalaismedian mukaan vasta varttia vaille yhdeksän viranomaiset lähettivät saman järjestelmän kautta viestin, jossa kyseessä kerrottiin olleen väärä hälytys. Uutiskanava CNN:n haastattelussa Havajin kuvernööri David Ige sanoi, että korjausviesti lähetettiin heti kun saatiin selville, että kyseessä oli väärä hälytys.

Kuvernöörin mukaan kyse oli inhimillisestä virheestä.

– Kyseessä on toimenpide, joka suoritetaan työntekijän vuoron vaihdon yhteydessä, kun he varmistavat, että järjestelmä toimii. Työntekijä painoi väärää nappia, Ige sanoi CNN:lle.

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin sanasota ydinaseista on kiristänyt jännitteitä Tyynellämerellä. Pohjois-Korea on myös viime aikoina testannut useasti ballistisia ohjuksia.

Senaattori Mazie Hirono korosti, että tällaisina aikoina ihmisille pitää antaa oikeaa tietoa.

– Meidän pitää selvittää perinpohjaisesti mitä tapahtui ja varmistaa, ettei näin käy enää koskaan, hän kirjoitti Twitterissä.

Viestintävirasto tutkii

Yhdysvaltain viestintävirasto FCC sanoi lauantaina aloittavansa "täyden tutkimuksen" väärän hälytyksen johdosta. Viraston johtaja kertoi tutkinnasta tviitissään.

Tammikuu on hyvä aika ostaa mutta huono aika myydä käytettyä autoa.

Parhaiten rahoilleen saa nyt vastinetta, jos käytetyn pääsee ostamaan suoralla kaupalla tai vaihdossa annettava auto on todella edullinen.

Omasta käytetystään saa juuri nyt huonon hinnan muun muassa siksi, että esimerkiksi kolmivuotiaita autoja on lähipäivinä tulossa runsaasti myyntiin. Taustalla on se, että suuri määrä leasingsopimuksia päättyi joulukuussa.

Laakkonen-konsernin vaihtoautoista vastaava kenttäjohtaja Eero Koivula tietää, että liikkeisiin nyt tulevista entisistä leasingautoista "parhaat viedään päältä". Näiden autojen matkamittarissa on yleensä 60 000–100 000 kilometriä.

– Jos autolla on ajettu 60 000 kilometriä, niin siinä on kesärenkaat jo vaihdettu ja talvirenkaat ovat vielä käyttökelpoiset.

Suomen vaihtoautojen hinnankehityksen tuntee tarkimmin informaatiopalveluja autokauppiaille myyvän Autovistan pääanalyytikko Markus Halonen. Hän näkee muun muassa myyntiajoista, mikä liikkuu ja mihin hintaan.

– Esimerkiksi viime kuukausina alle 40 000 kilometriä ajetut autot ovat käyneet melko selvästi nopeammin kaupaksi kuin enemmän ajetut.

Halosen mukaan kysyntä ja tarjonta sanelevat autojen markkinahinnat. Hintojen pitäisi ainakin teoriassa asettua sellaisiksi, että kaikenlaiset autot menevät kaupaksi suurin piirtein yhtä nopeasti riippumatta iästä ja kilometrimäärästä.

Jos siis alle 40 000 kilometriä ajettujen autojen kauppa käy vielä jatkossakin huomattavasti ripeämmin kuin muiden, tasataan markkinoita niin, että näiden hyvin menevien autojen hintoja nostetaan hieman.

150 000 kilometrin jälkeen pelkkää pudotusta

Eniten vaihtoautoja Suomessa myy Kamux. Ostojohtaja Tero Törmänen kertoo, että heillä halutuin vaihtoauto on sellainen alle 50 000 kilometriä ajettu, joka jää merkittävästi halvemmaksi kuin uusi vastaava.

– Toinen on edullisemmat alle 15 000 euron autot, joilla on ajettu alle 150 000 kilometriä.

Voi melkein sanoa, että jos on 200 000 ajettu, niin kannattaa ajaa satatuhatta lisää. Eero Koivula, kenttäjohtaja, Laakkonen

Kamuxin Törmäsen mukaan arvon jyrkin lasku alkaa 150 000 ajokilometristä. Laakkosen Eero Koivula on samoilla linjoilla.

Koivula sanoo, että muutama vuosi sitten 100 000 kilometriä ajetun ja 150 000 kilometriä ajetun hinnat olivat vielä lähellä toisiaan. Tässä on tapahtunut suuri muutos. Paljon ajetusta ei saa enää kunnon hintaa.

– Voi melkein sanoa, että jos on 200 000 ajettu, niin kannattaa ajaa satatuhatta lisää.

Avoauto pitää hankkia talvella

Nykyään neliveto löytyy lähes joka automerkiltä ja joka autoluokasta. Ennen nelivetoinen auto kannatti ostaa kesällä, sillä myöhemmin syksyllä talviautoiksi miellettyjen nelivetojen hinta nousi selvästi.

Vuodenajoilla on kuitenkin enää hyvin vähän vaikutusta autohintoihin. Aiemmin autokauppa teki huippumyyntiä kesäkuukausina ja myynti hyytyi syksyllä. Nykyään lokakuu on yksi parhaista myyntikuukausista.

– Avoautoissa on konkreettisin kysyntäero. Avoauto kannattaa ostaa talvella. Kysyntä nostaa yleensä hintoja kesällä hintaluokasta riippuen kalliimmissa autoissa jopa tuhansia euroja, Kamuxin Törmänen sanoo.

Autoanalyytikko Markus Halosen mukaan auton pyyntihinta ja se hinta, jolla se lopulta menee kaupaksi, eivät ole täysin sidoksissa toisiinsa.

– Pyyntihinnan ja myyntihinnan välillä oleva alennus kyllä vaihtelee merkeittäin ja malleittain. Prosentuaalinen alennus yleensä kasvaa vanhempiin ja halvempiin autoihin mentäessä, mutta euromääräinen alennus vähän pienenee.

Väärin ostettu tietää vaikeuksia autoa myytäessä

Pienemmissä autoissa tehdaslisävarusteiden ja varustelun merkitys hintaan on Kamuxin Törmäsen mukaan vähentynyt, koska näiden autojen vakiovarusteet ovat jo hyviä. Isompien ja kalliimpien autojen ostajat taas nimenomaan hakevat lisävarusteita.

– Ostaessa vähän käytetyn, hyvin varustellun auton, hintaero uuteen voi olla todella merkittävä etenkin kalliimmissa autoissa.

Laakkosen Koivula kääntäisi katseen myös uuden auton ostajaan. Joitakin lisävarusteita täytyy ostajalle "melkein tuputtaa", jotta tämä ei joutuisi vaikeuksiin siinä vaiheessa, kun hän on tarjoamassa autoaan vaihdossa. Tyypillinen tuputettava on metalliväri.

– Jos jokin tietty varuste puuttuu, autolla ei ole kysyntäarvoa. Jos esimerkiksi on E-sarjan Mercedes manuaalivaihteisena, niin se alkaa nyt olla myymätön paikka.

Jos auto on alennuksessa, on myyjä myyntituulella

Suomessa myytävistä käytetyistä Skodat menevät tällä hetkellä nopeimmin kaupaksi.

Ostajat pelkäsivät pitkään pienempiä moottoreita, mutta nyt niitä kysytään vaihtoautomarkkinoilla. Automaattivaihteet ovat erittäin haluttuja.

Jos nyt ostaa uuden tai uudehkon auton, menettää kolmen vuoden aikana vähiten rahaa ostamalla perusvarusteisen ja pienellä moottorilla varustetun auton. Suosittujen pikkuautojen kuten Ford Fiestan tai Skoda Fabian arvo putoaa tietenkin prosenteissa laskettuna paljon, mutta euromääräisesti parhaimmillaan vain muutama tuhat euroa.

– Se on käsittämätöntä, miten vähän se joissakin autoissa tulee laskemaan, toteaa Laakkosen Eero Koivula.

Käytetyn ostoa mielivien kannattaa opetella lukemaan intiaanimerkkejä. Jos myynnissä olevaan käytettyyn tarjotaan netti-ilmoituksessa tai mainoksissa alennuksia, lahjakortteja, kimppakauppoja tai cash-back –kampanjoita, on suoran kaupan ostajalla todellinen iskun paikka.

Alennusmyynti on merkki, että autosta pitää päästä eroon. Kyse ei aina ole edes siitä, että auto on ollut myynnissä liian pitkään, vaan autokauppiaalla saattaa olla pino laskuja odottamassa. Kassaan pitää saada jostakin rahaa.

Sisko ja sen veli. Tämä tuli Armi Toivasen mieleen, kun hän seurasi Cheekin ja hänen managerinsa Carla Ahoniuksen toimintaa lavan takana Ruisrockissa viime kesänä. Käynnissä oli Profeettojen eli Cheekin ja Elastisen keikka.

Ahonius auttoi suojattiaan vaihtamaan vaatteita. Syrjemmällä oleva Toivanen ei meteliltä kuullut, mitä nämä puhuvat. Se ei haitannut, sillä häntä hämmensi managerin ja räppärin saumaton yhteistyö myös ilman sanoja. Samanlaista meillä on kaksoissiskoni Alinan kanssa, Toivanen ajatteli.

Näyttelijä oli mukana kulisseissa, sillä hän valmistautui esittämään Carla Ahoniusta Cheekistä kertovassa elokuvassa Veljeni vartija.

Toivanen kiinnostui Ahoniuksesta jo ennen roolitarjousta luettuaan Ylen tekemän henkilökuvan managerista. Yhdistäviä tekijöitä oli monia: koulukiusaaminen, suuret unelmat ja niiden toteutuminen.

– Oli todella itsekäs lähtökohta ottaa rooli vastaan. Halusin tutustua Carlaan ja tietää hänestä enemmän, Toivanen sanoo.

Kuka on oikea kaveri?

Armi Toivanen puhuu intohimoisesti näyttelijäntyöstä helsinkiläisen kahvilan pöydässä. Katse kuitenkin harhailee koko ajan ja hän on lyhyessä ajassa käynyt läpi kaikki vieruspöydissä istuvat.

Tätä hän on tehnyt lapsesta lähtien. Tutkinut ja tarkkaillut ihmisiä.

Tarkkasilmäisyyden taito nousi esiin suositussa Putous-sarjassa, jossa näyttelijä oli mukana 2012–2014. Toivanen riemastutti yleisöä sketsihahmoilla Leena Hefner o.s. Herppeenluoma, Sanna-Raipe Helminen ja Ymmi Hinaaja. Överit mutta tutulta tuntuvat hahmot syntyivät oikean elämän havainnoista.

Putous muutti Toivasen elämän. Sitä ennen hän oli ollut näyttelijänä lähes tuntematon. Yhtäkkiä hän oli miljoonayleisön edessä esiintyvä suosikki, jolle satoi työtarjouksia ja kutsuja kekkereihin.

Vaikka hyväksytyksi tuleminen tuntui nuoresta näyttelijästä hyvältä, suosiolla oli myös varjopuolensa. Epämääräisiä uusia kavereita alkoi tulla joka suunnasta.

– Syntyi hirvittävä epäilys kaikkia ihmisiä kohtaan. Minkä takia noi haluaa mun pöytään istumaan, kun ennen ketään ei voinut vähempää kiinnostaa. Tietyt kollegat, jotka eivät ennen edes katsoneet muhun päinkään, pitivät mua yhtäkkiä hauskana ja hyvänä tyyppinä, Toivanen muistelee.

Taide ei peittoa julkisuutta

“Mä olen siis Hippu Kylberg ja mä tulen Eirasta. Mä olen vasta 17, vaikka mä näytän paljon vanhemmalta… mä oon aina esiintyny ja laulanu tosi paljon kotona äidille ja isälle.”

Armi Toivasen hahmo Kingi-ohjelmassa (2014) oli laulajantaitoihinsa rajattomasti uskonut pissis, joka pyrki kuvitteelliseen julkkiskisaan.

Näyttelijä kertoo kuulleensa, että oikeassa elämässä Teatterikorkeakouluun pyrkii nuoria kuin X Factor -laulajakykykilpailuun. Taidoilla ei niin väliä, kunhan pääsee julkisuuteen.

Toivanen ei pidä tubetuskulttuurissa lahjakkuutena sitä, että videolle höpistään niitä näitä. Näyttelijä pohtii, mitä nuorille YouTube-tähdille tapahtuu iän myötä. Nuoruus ja kauneus kun ovat katoavaista.

– Luulen, että ihmiset tylsistyvät tuollaiseen jossain vaiheessa ja haluavat käsikirjoitettua sisältöä. Taide ei kuole koskaan. Kyllä me tarvitsemme fiktiota.

Toivanen sanoo käsi sydämellä, että julkisuus ei ollut se, miksi hän lähti näyttelijän uralle. Sisältä kumpuava tarve päästä näyttämölle tuli paljon syvempää.

“Teatteri oli pelastukseni”

Putous-huuman ollessa kuumimmillaan Armi Toivanen istui ratikassa ja hänet tunnistaneet lapset alkoivat supista takana. Toivaselle iski flashback.

– Ala-asteella retkellä bussiin astuminen oli painajainen. Ei kai kukaan nää mua. Ei kai kukaan kiusaaja hauku mua taas samalla haukkumanimellä. Silloin muutkin huomaavat. Ne näkevät kuka mä olen ja mä paljastun, Toivanen muistelee.

Nämä lapset eivät kuitenkaan tarkoittaneet samaa pahaa. Toivanen pääsi eroon ahdistavasta tunteesta kun hän vilkutti ja hymyili heille takaisin. Sen jälkeen lapset tulivat iloisiksi ja alkoivat jutella hänen kanssaan.

Ala-asteen kiusaamisen jälkeen Toivasella meni pitkään kerätä itseään. Hän oli lapsena varovaisesti sanonut, että näyttelijäntyöt kiinnostaisivat. Ujon ja aran tytön toiveeseen eivät monetkaan uskoneet. Kaveritkaan eivät olleet kiinnostuneet esittävistä taiteista.

Toivanen kävi silti katsomassa Tampereen ylioppilasteatterin esityksiä ja ihaili nuorten näyttelijöiden rohkeutta olla lavalla. Hän kävi lukion jälkeen näyttelijäntyön kursseilla, joilla hän tunsi olevansa todella huono. Silti taustalla oli hullu usko. Minä pystyn tähän.

Toivanen kävi monta kertaa Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ja tie päättyi seinään. Läheiset sanoivat, älä enää satuta itseäsi.

Silti veri veti lavalle. Sama outo asia löytyy monelta esiintyvältä taiteilijalta: ujous ja lavakammo yhdistettynä esiintymishalukkuuteen.

Armi Toivanen on kokenut teatterin olleen hänen kutsumuksensa. Hän on välittäjäaines tarinan ja yleisön välillä.

– Kun pääsin ensimmäisen kerran tekemään tekstinpätkää, se oli niin kovaa huumetta ja addiktio välittömästi.

Lopulta Toivanen pääsi teatterikouluun ja kohti unelma-ammattiaan.

Kaiken koetun jälkeen teatteri on ollut myös pakoa omasta arjesta. Vanhemmat kollegat opettivat Toivaselle: Kun suljet oven tullessasi teatteriin, ulos jää oma henkilökohtainen elämä.

– Teatteri oli minun pelastukseni. Elämässäni oli tapahtunut paljon pahaa ja esimerkiksi isäni kuolema. Teatteri oli paikka, jossa pystyin olemaan vapaa siitä kaikesta.

Hengitä syvään!

Saman tekeminen alkaa pitkän päälle puuduttaa. Näin kävi Armi Toivasella tv-hupailun kanssa. Oli aika tehdä jotain muuta.

Näyttelijän töitä on riittänyt esimerkiksi teatterissa. Viimeisimmäksi hän on tehnyt Kauheat lapset -näytelmän uusintavetoa Tampereella.

Pari vuotta sitten Toivanen teki irtioton ja lähti New Yorkiin opiskelemaan jotain uutta näyttelemisestä. Siellä hän innostui NYU:n professorin Scott Millerin kehittelemästä näyttelijäntyöntekniikasta, joka perustuu hengitykseen.

– Hengittäminen koetaan maailman yksinkertaisimpana asiana, mutta kaikki jotka esiintyvät, lakkaavat hengittämästä yleisön kohdatessaan. Jos haluaa elävää ja hetkessä tapahtuvaa aitoa kohtaamista, pitää hengittää.

Kerran Toivaselle iski lavalla paniikkikohtaus. Hän päätti puristavan kokemuksen jälkeen, että näyttelijän työt loppuvat tähän tai asia pitää selvittää läpikotaisin.

Avuksi tuli hengitys. Sen avulla hän pystyy hallitsemaan aavistavan paniikkikohtauksen. Sillä hän on pystynyt hallitsemaan myös lentopelkoaan.

Toivanen lähtee helmikuun alussa opiskelemaan lisää hengitystekniikkaa New Yorkiin. Hänellä on tavoitteena päästä joskus opettamaan asiaa muille. Näyttelijä on jo aiemmin pitänyt koulutustilaisuuksia esiintymisjännityksestä.

– Kun ihmiset jännittävät, hengitys ja koko kroppa salpaantuu. Sitten kun hengityksen saa rullaamaan, ihmiset kuulevat ja ymmärtävät, mitä sanot. Hengittäkää ihmiset!

Jatko-osaa odotellessa

Carla Ahoniuksen vasta perustamassa manageritoimistossa on vielä keskeneräistä. Hän valmistautuu Cheekin jälkeiseen elämään ja seinät kaipaavat uutta väriä. Suurin rahasampo ja mageroitava Cheek lopettaa myöhemmin tänä vuonna.

Pöydän ääressä istuu myös Armi Toivanen. Ahonius ja hänen työntekijänsä käyvät Toivasen kanssa läpi tulevia viikkoja. Pian on Cheek-elokuvan ensi-ilta. Toivanen ja Ahonius ovat kuin vanhat ystävät.

Ahoniuksen mukaan oli mielipuolista nähdä itsensä valkokankaalla elokuvan ennakkokatselussa. Toivanen oli napannut managerin olemuksesta kaiken olennaisen intensiivistä katsetta myöten.

Cheekin managerin osuus elokuvassa on normaalia elämää pienempi. Toivasen mielestä Ahoniuksessa olisi ainesta omaan leffaansa.

– Carla on hirvittävän kiinnostava persoona. Vahvat naiset kiinnostavat aina, sanoo Armi Toivanen.

Hillary Clinton huokaa syvään jyhkeän työpöytänsä takana Valkoisessa talossa. Suuri osa ensimmäisestä presidenttivuodesta tuntuu kuluneen kongressin kanssa taisteluun.

Aivan kuten edeltäjänsä Barack Obama, Hillary käyttää aikaansa estääkseen ne päätökset, jotka republikaanienemmistöinen kongressi on hänen ja hänen demokraattipuolueensa kannan vastaisesti tehnyt.

Jo Obaman presidenttikaudella kongressissa laadittiin noin 70 eri lakialoitetta, joiden tavoitteena oli kumota tai tehdä muutoin tyhjäksi suuri sairausvakuutusuudistus, Obamacare. Vaikka presidentti on vaihtunut, sama tahti jatkuu.

Hillary on saanut pari Obamacaren vastaista esitystä aina omalle työpöydälleen asti. Ne hän on joutunut torppaamaan käyttämällä veto-oikeuttaan.

Myöskään ympäristöasioissa Hillaryn presidenttivuosi ei ole tarkoittanut suuria muutoksia, vaan asiat ovat pysyneet ennallaan.

Obaman asettamat kiellot öljyputkien rakentamiselle pohjoisesta etelään pysyvät voimassa, samoin muut ympäristönsuojelumääräykset, joita Donald Trump oli vaalikampanjassaan luvannut kumota.

Koko maailman silmin tarkasteltuna Hillaryn vuosi on merkinnyt loppunäytöksen alkua pitkään kestäneessä ilmastonmuutosta koskevassa kiistassa. Enää ei ole vallankahvassa yhtään maailmanlaajuisesti merkittävää poliitikkoa, joka kiistäisi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan totta.

Hillary ei ole ensivuoteensa pelkästään tyytymätön. Hän on kokenut myös merkittävän poliittisen voiton: korkeimman oikeuden tuomariksi on nimitetty jo Obaman asettama ehdokas Merrick Garland, jonka vahvistamista virkaan senaatti viivytteli lähes kymmenen kuukautta.

Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä useimmat suuret poliittiset linjaukset viedään jossain vaiheessa korkeimpaan oikeuteen, joka ratkaisee, ovatko ne sopusoinnussa maan 230 vuotta vanhan perustuslain kanssa.

Hillary tietää erinomaisesti, että monet hänen vuoden aikana tekemistään päätöksistä eivät olisi menneet läpi, jos yksi yhdeksästä korkeimman oikeuden jäsenestä olisi Garlandin sijaan joku republikaaneille myötämielinen juristi.

Kun Hillary vannoi virkavalansa Yhdysvaltain kongressin edessä, moni kuvitteli, että presidentinvaalien voitto yhdistäisi demokraattisen puolueen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Puolueen aktivisteissa on monia, jotka eivät ole antaneet anteeksi sitä, että demokraattien presidenttiehdokkaaksi nousi Hillary eikä hänen radikaalimpi kilpakumppaninsa Bernie Sanders. Missä tahansa Hillary näyttäytyykin, siellä nähdään BERNIEKIN OLISI VOITTANUT -t-paitoja ja -kylttejä.

Äänestäjäkunnan väestöpohja liikkuu vasemmistohenkisen Sandersin kannalta suotuisaan suuntaan. Puolueiden presidenttiehdokkaistaan käymissä esivaaleissa hän sai alle 30-vuotiailta yli kaksi miljoonaa ääntä, kun Hillary ja Donald Trump saivat yhteensä vain alle 1,6 miljoonaa.

Sanders on pysynyt ehdokkuustaiston hävittyäänkin nuorten suurena sankarina, ja hän painostaa tämän tästä Hillarya edistämään lupauksiaan maksuttomasta korkeakoulutuksesta ja muista nuorille tärkeistä asioista.

Vaikka Yhdysvaltain talous kasvaa ja vuonna 2007 puhjennut finanssikriisi on ohi, se herättää yhä kuohuvaa vihaa monissa niistä vähäosaisista kansalaisista, joiden äänet olivat ratkaisevassa asemassa presidentinvaaleissa.

Heille Hillary on Wall Streetin pankkiirien ehdokas, jota on lupa äänestää korkeintaan nenäänsä pidellen, pienempänä pahana.

Sosiaalisessa mediassa kiertää yhä uudestaan tieto, että niiden puolentoista vuosikymmenen aikana, jotka kestivät Bill Clintonin presidenttikauden päättymisestä 2001 hänen vaimonsa presidenttikampanjan käynnistykseen 2015, Clintonin pariskunta nosti yli 153 miljoonaa dollaria palkkioita yksityisistä puhetilaisuuksista.

Niissä he esiintyivät pankkien, suuryritysten ja ajatushautomoiden johdolle. Goldman Sachs -pankilta Hillary laskutti 675 000 dollaria kolmesta puheesta vielä sen jälkeen, kun pankki oli tullut luokitelluksi finanssikriisin pääsyyllisten joukkoon.

Bernie Sandersin ohella Hillarylle aiheuttaa päänsärkyä myös toinen senaattori, Massachusettsin osavaltiosta valittu Elizabeth Warren. Hän on ulkomailla melko tuntematon, mutta Yhdysvalloissa eräs valtakunnallisesti näkyvimmistä demokraattisen puolueen poliitikoista.

Jos Warrenilla on jokin yksi viesti, se kuuluu, että pankkimaailma on moraaliton ja elää muun yhteiskunnan kustannuksella. Pankkiherrat on kerta kaikkiaan lyötävä maahan niin, etteivät he nouse pystyyn enää koskaan. Hillarylta kysytäänkin lähes jokaisessa lehdistötilaisuudessa, onko hän samaa mieltä Warrenin kulloisistakin uusimmista kannanotoista vai irtisanoutuuko hän niistä.

Hillary on juuri saanut kuulla ensimmäisen presidenttivuotensa lopun kannatusluvut. Hän ei ole erityisen suosittu verrattuna siihen, millaisia edellisten presidenttien kannatuslukemat ovat olleet virkakauden ensimmäisenä vuonna. Gallupin mukaan häntä kannattaa vuoden lopulla 48 prosenttia yhdysvaltalaisista.

Bill Clintonin lukema oli samassa virkakauden kohdassa aikoinaan 54 prosenttia ja Barack Obaman 51 prosenttia. Melko yleisesti uskotaan, että jos uuden presidentin kannatus ensimmäisen virkavuoden päättyessä on alle 50 prosenttia, se lupaa hänen puolueelleen huonoa vajaan vuoden päässä odottavissa välivaaleissa.

Niissä valitaan kongressin edustajainhuoneen kaikki 435 edustajaa sekä yksi kolmasosa sadasta kongressin toisen kamarin senaattorista, mutta ne toimivat samalla aina myös epäsuorana kansanäänestyksenä istuvan presidentin suosiosta.

Vaikka kausi on vasta alussa, Hillaryn on jo ajateltava jatkomahdollisuuksiaan. Vuoden 2017 vaaleissa hän symboloi jatkuvuutta, kun muut presidentiksi pyrkineet peräänkuuluttivat muutosta.

Hillaryn nosti presidentiksi pohjimmiltaan se, että puolet muutosta kaipaavista kannatti Trumpia ja puolet Sandersia. Jotta Hillary voisi olla varma valinnastaan toiselle kaudelle 2020, hänen pitäisi saada houkuteltua taakseen merkittävä osa niistä, jotka viimeksi tukivat jompaakumpaa näistä miehistä.

Vaikka Hillary onkin lukemattomia kertoja saanut kuulla erehtyneensä äänestäessään senaattorina Irakin sodan puolesta ja möhlineensä ulkoministerinä Libyan sisällissodan kanssa vuonna 2011, ulkopolitiikka ei nouse hänen presidenttiyttään hallitsevaksi asiaksi.

Syyrian sotaankaan hän ei pahemmin sotkeudu henkilökohtaisesti vaan delegoi vastuun enemmänkin Pentagonin kenraaleille.

Maailmanpoliittisesti Hillaryn vuosi on lopulta melko hiljainen verrattuna siihen, mitä se pahimmillaan olisi voinut olla.

Varsinkin kun hän uskoo lähes ex-presidentti George W. Bushin kaltaisesti ajatuskuvioon, jonka mukaan Yhdysvallat on hyvyyden ja idealismin puolesta toimiva voima, jolla on arvomaailmansa korkealuokkaisuuden ansiosta moraalinen oikeus yksipuoliseen voimankäyttöön maailmanpolitiikassa.

Hillary uskoo pehmeään valtaan, siihen että yhdysvaltalainen kapitalismi on historian oikealla puolella.

Keskeinen osa hänen ulkopolitiikkaansa on, että hän näyttäytyy mielellään Applen, Amazonin ja Facebookin kaltaisten teknologiayritysten johtajien seurassa, nimittää heitä talouspoliittisiin neuvonantajaraateihinsa ja nyökyttelee heidän puheilleen, joissa uusien innovaatioiden takaama utopia, yltäkylläisyys ja onni ovat aivan seuraavan nurkan takana.

Yhtä tärkeää kuin se, kuka Hillary on, on se, kuka hän ei ole. Silkka helpotus siitä, että Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ei ole päässyt johtamaan Donald Trump, on maailmalla suurta.

Vaikka Hillary ei vuotensa päätteeksi saakaan edeltäjänsä Obaman tavoin Nobelin rauhanpalkintoa, vedonlyöntitoimistojen matalat kertoimet osoittavat, että jopa sitä pidetään realistisena mahdollisuutena.

Hillary on eräs poliittisesti kokeneimmista henkilöistä, joka on koskaan toiminut Yhdysvaltain presidenttinä. Hänellä on takanaan kahdeksan vuotta presidentti Bill Clintonin poliittisesti aktiivisena puolisona, toiset kahdeksan vuotta senaattorina ja neljä vuotta ulkoministerinä.

Mikä Yhdysvalloissa on poliittisesti suosittua ja mikä epäsuosittua, on sinä aikana ehtinyt jatkuvasti muuttua. Hillaryn menneisyydestä löytyy omana aikanaan ymmärrettäviä kannanottoja, jotka arkistoista uudenlaisessa tilanteessa esiin kaivettuina syövät hänen suosiotaan omiensa parissa.

Yhdysvaltain sisäpoliittisessa keskustelussa eräs Hillaryn vuoden keskeisimmistä puheenaiheista on väkivaltarikosten hallinta- ja poliisitoimintalaki (Violent Crime Control and Law Enforcement Act); kolmenkymmenen miljardin dollarin lakipaketti, jonka kongressi sääti vuonna 1994 presidentti Bill Clintonin aloitteesta.

Se tiukensi rangaistuksia varsinkin uusintarikollisuudesta ja huumerikoksista, budjetoi 100 000 uutta poliisia ja käynnisti uusien vankiloiden rakennusohjelman.

Rikollisuus on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, ja sen äänestäjissä herättämä huoli on nykyään minimaalista verrattuna 1990-lukuun.

Nykyään keskustellaankin siitä, miten oikeuslaitoksen ankara suhtautuminen rikoksiin on mittasuhteiltaan riistäytynyt käsistä ja miten sekä Bill että Hillary Clintonin innokkaasti ajama vuoden 1994 laki on eräs keskeinen symboli tälle kehitykselle.

Eräs hätkähdyttävä tilastoluku on esimerkiksi, että Yhdysvalloissa vankien määrä on yli viisinkertaistunut parissa sukupolvessa.

Tämä on alettu nähdä epäkohdaksi, johon on puututtava jo siksikin, että pitkät vankeustuomiot tulevat veronmaksajille niin kalliiksi.

Poliisiväkivallan vastainen Black Lives Matter -liike on lisäksi kääntänyt huomion siihen, miten Clintonien kovasta politiikasta on joutunut kärsimään suhteettomasti juuri musta väestö. Mustien käyttämistä huumeista esimerkiksi on annettu paljon ankarampia tuomioita kuin valkoisten suosimista.

Ainoa asia, jota Hillary pyytää vuotensa aikana julkisesti ja yksiselitteisesti anteeksi, on hänen ja Billin osallisuus 1990-luvun rikollisuudella ratsastavaan tapaan tehdä politiikkaa. Hän sanoo, että tarkoitus oli hyvä, mutta kyseessä oli silti virhe.

Aivan toisenlainen esimerkki siitä, miten Hillaryn kaukainen menneisyys palaa kummittelemaan hänelle, liittyy syksyllä nopeasti nousevaan kansainväliseen keskusteluun seksuaalisesta häirinnästä. Siitä syntynyt #metoo-kampanja asettaa Hillaryn erittäin epämukavaan välikäteen.

Toisaalta hän nousee maansa ensimmäisenä naispresidenttinä automaattisesti seksuaalisen tasa-arvon erääksi keskeiseksi symboliksi. Toisaalta hänelle on kuitenkin raskaana rasitteena muisto siitä, miten hänen oma miehensä Bill oli presidenttinä vähällä kaatua omaan seksiskandaaliinsa.

Kuten keskustelussa on monta kertaa todettu, vielä 1990-luvulla valtaa käyttävien keski-ikäisten miesten sallittiin käyttäytyä itseään nuorempia naisia kohtaan tavoilla, joiden julki tuleminen olisi nykyään heille tuhoksi.

Hillaryn on monta kertaa tehnyt mieli sanoa tämä ääneen julkisesti silläkin uhalla, että hän repii vanhat haavat auki. Mutta hän on toki ollut riittävän älykäs ollakseen tekemättä niin.

Jo Hillaryn vuoden alkaessa hänen työpöydällään on nippu erittäin salaisia papereita, jotka käsittelevät äärettömän räjähdysherkkää aihetta. Kyseessä on tutkinta siitä, miten Venäjä yritti vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaalien tulokseen, ja mikä oli republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin osuus asiaan henkilökohtaisesti tai avustajiensa välityksellä.

Eräät poliittisesti kauaskantoisimmista päätöksistä, jotka Hillary joutuu vuotensa aikana tekemään, liittyvät siihen, mihin suuntaan tutkintaprosessia viedään ja keiden johdolla.

Se, mitä salaisissa papereissa tarkkaan ottaen lukee ja mitä ei, tulee kuitenkin julkisuuteen vasta kauan sen jälkeen, kun Hillaryn ensimmäinen presidenttivuosi on jo turvallisesti päättynyt.

Teksti: Tommi Uschanov
Trump-laatikot: Mika Mäkeläinen / Yle
Grafiikka: Stina Tuominen / Yle

Donald Trumpin vuotta koskevien kuplien lähteinä käytetty mm.

Obamacare
Trump alkoi purkaa Obamacarea omin voimin

Ympäristönsuojelu
Trump haluaa kutistaa kahta suojelualuetta Utahissa – Alkuperäiskansojen vastaus: "Oikeudessa tavataan"
Trump laajentaa voimakkaasti öljyn- ja kaasunetsintää merialueilla
A Running List of How Trump Is Changing the Environment

Ilmastonmuutos
Yhdysvaltojen lähtö Pariisin ilmastosopimuksesta varmistui – Trump kertoi kantansa Valkoisessa talossa

Tuomarivalinta
Trump sai suosikkinsa läpi – Neil Gorsuch korkeimman oikeuden tuomariksi

Republikaaninen puolue
How Donald Trump Is Splitting the Republican Party in Two
The GOP may be as divided across the nation as it is in Washington

Wall Street
Trump once again rises to Wall Street’s defense

Presidentin suosio
Trumpin suosio laskenut alimmilleen – 32 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy presidentin
How popular is Donald Trump?
President Trump Job Approval

Lähi-itä
A War Trump Won
Trump has scored some successes in foreign policy

Ulkopoliittinen linja
Real Foreign Policy Talk
5 Controversial Dictators and Leaders Donald Trump Has Praised

Yritysjohtajat
Trumpin kaksi neuvonantajaryhmää hajosi

Muun maailman suhtautuminen
Donald Trump’s Year of Living Dangerously

Vankien määrä
Trump plans massive private prison expansion to jail undocumented immigrants

Seksuaalinen ahdistelu
Yli 50 kongressin naisdemokraattia vaatii Trumpin ahdistelusyytösten tutkintaa
Donald Trump's Sexual Assault Accusers Demand Justice in the #MeToo Era: 'We Were Forgotten'

Venäjän vaikutus
Russia collusion inquiry faces a big 2018 – but will Trump let Mueller finish the job?
Obstruction Inquiry Shows Trump’s Struggle to Keep Grip on Russia Investigation
Trump Venäjä-tutkimuksesta: Ei aikomusta erottaa erikoistutkija Muelleria

– Näin ohjusvaroituksen ja ajattelin, että ei, ei tällaista voi tapahtua, sanoo Jaime Malapit Honolulussa.

Havaijin osavaltion pääkaupungissa kampaamon omistava Jaime Malapit kertoi uutistoimisto AP:lle kertoi saman tien peruneensa kaikki päivän varaukset. Hän sanoi luulleensa, että kyseessä on tsunamivaroitus, kun hän heräsi puhelimensa piipitykseen.

Tsunamin sijaan viestissä varoitettiin ohjuksesta suurin kirjaimin: "Havaijia uhkaa ballistinen ohjus. Hakeutukaa suojaan välittömästi. Tämä ei ole harjoitus."

Honoluluun koulutukseen tullut Cherese Carlson soitti viestin saatuaan heti kotiin lapsilleen ja käski heidät sisätiloihin.

– Voi luoja, tässä se sitten oli. Jotain hirveää tapahtuu ja saatan kuolla, Carlson kertoo ajatelleensa.

Hälytyksen vääryys selvisi verkosta

Honolulussa niin ikään asuva Richard Ing oli hälytyksen saadessaan tekemässä rakennustöitä kotonaan. Ingin vaimo kertoi hänelle hälytyksestä ja hän huomasi itsekin saaneensa ilmoituksen kännykkään.

Televisiosta tai radiosta ei löytynyt lisätietoa, mutta viestipalvelu Twitteristä Ing huomasi, että kyseessä oli väärä hälytys. Samaan aikaan muu perhe valmistautui jo evakuoitumaan. Ing yritti löytää silti huumoria tilanteesta.

– Ajattelin, että jollakulla on varmaan viimeinen työpäivä tai joku suuttui esimiehelleen ja teki käytännön pilan. Vakavasti puhuen tämä osoittaa joka tapauksessa, että järjestelmässä on ongelmia, jotka voivat aiheuttaa paniikkia ja ahdistusta havaijilaisissa, sanoi Richard Ing.

Vahingossa pieleen mennyt testi?

Havaijin kuvernööri David Ige kertoi tiedotustilaisuudessa, että virheellinen viesti oli lähtenyt Havaijin hätätilavirastosta vuoronvaihdon aikana hieman aamukahdeksan jälkeen lauantaina paikallista aikaa, kun "työntekijä painoi väärää nappia". Igen mukaan väärän hälytyksen perumista varten ei ole automaattista järjestelmää.

Kuvernööri aikoo tavata osavaltion viranomaisia selvittääkseen, mikä meni pieleen. Hänen mukaansa ihmisten täytyy voida luottaa hälytysjärjestelmään.

– Olen pahoillani aiheutuneesta tuskasta ja hämmennyksestä. Minäkin olen järkyttynyt ja teen kaikkeni järjestelmän parantamiseksi, kuvernööri Ige sanoi.

Jatkossa hälytyksen lähettämiseksi aiotaan vaatia kahden työntekijän hyväksyntä. Hätätilaviraston mukaan tälläkin hetkellä hälytysviestin lähetyksessä on kaksi vaihetta. Toisessa vaiheessa tietokoneen näytölle ilmestyy teksti, jossa kysytään: "Haluatko todella tehdä tämän?"

Virastoa johtava Vern Miyagi sanoi tiedotustilaisuudessa, että viestin lähettänyt työntekijä luuli testanneensa järjestelmää ja ymmärsi tilanteen vakavuuden vasta saatuaan viestin omaan puhelimeensa.

Huippugolffaritkin hätkähtivät

Ohjushälytys säikäytti myös PGA-kiertueen osakilpailuun valmistautuvalla golfklubilla. Huippugolffarit eivät vielä olleet saapuneet kentälle, mutta työntekijät suojautuivat keittiötiloihin.

Useat golffarit hämmästelivät väärää hälytystä verkkopalvelu Twitterissä. Kiertueen vuoden parhaaksi pelaajaksi valittu Justin Thomas kyseli, onko todellakin sattunut tämän mittaluokan virhe ja naurahti iloitsevansa, että kaikki ovat sitten turvassa.

Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean johtajat ovat viime kuukausien aikana vuorotellen uhitelleet muun muassa "ydinasenapeillaan". Yhdysvalloissa on myös uutisoitu kiivaasti Pohjois-Korean ydinohjelman kehityksestä ja sen ohjusten kantomatkan pitenemisestä.

Suomen pitkäaikaisimpaan presidenttiin Urho Kekkoseen (1956–1981) liittyy runsaasti uskomuksia, tarinoita ja anekdootteja, joiden todenperäisyydestä vallitsee poikkeavia käsityksiä. Esimerkiksi samaa, juuri kyseisellä paikkakunnalla tapahtunutta tarinaa, saatetaan kertoa totena eri puolilla maata.

Seuraavassa tietoa viidestä Kekkoseen liitetystä käsityksestä ja tarinasta.

Syntyikö Kekkonen savupirttiin?

Kekkosen kerrotaan syntyneen savupirtin poikana. Tämä käsitys lanseerattiin yleiseen tietoisuuteen jo vuoden 1950 presidentinvaalien yhteydessä kirjasessa nimeltä Urho Kekkonen.

Kyseessä on Kustaa Vilkunan vuonna 1949 kirjoittama vaalikirja, josta maalaisliitto otti 60 000 kappaleen painoksen. Kekkosen elämäkerran kirjoittajan Juhani Suomen mukaan kirja edustaa vielä tänäkin päivänä poliittisen propagandakirjallisuuden huippua. "Sen tekstiin sisältyvät myöhemmän Kekkosmyytin ainekset", hän arvioi kirjassaan Vonkamies.

Suomen mukaan Vilkuna onnistui kirjassa yhdistämään "savupirtin pojan" ja suurten linjojen miehen, joka näki laajemmalti ja kauemmas kuin toiset. Kertomusta savupirtin pojasta ryyditettiin valokuvalla, jossa pieni Urho-poika seisoo syntymäkotinsa Lepikon torpan ovella Pielavedellä.

Sama kuva oli mukana myös vuoden 1956 presidentinvaalikampanjassa, mutta nyt torpasta puuttui savupiippu. Näin siksi, ettei savupiippu sopinut mielikuvaan savupirtistä.

Kuvaa retusoineelle sattui kuitenkin harmittava virhe: kuvaan jäivät rakennuksen seinustalla olevat tikapuut.

Poliittisen propagandakirjallisuuden huippua. Juhani Suomi

Tikapuut ja retusoinnin paljastuminen veivät pohjaa ajatukselta Kekkosesta "savupirtin poikana". Aikaa myöten syntyi myös yleinen käsitys siitä, ettei Lepikon torppa ollut mikään savupirtti – tai ei ainakaan silloin, kun Kekkonen siinä syntyi.

Kiistely savupirtin olemuksesta jatkui lähes 50 vuoden ajan. Uutta tietoa asiasta löytyi vasta vuonna 2003, jolloin maaninkalaisessa kylähistoriikissa julkaistiin kirje, jossa Kekkosen isä Juho Kekkonen tilaa itselleen tiiliä. Kyseessä oli 29. huhtikuuta 1901 tehty tilaus, joka koski tuhannen tiilen toimittamista Pielavedelle.

Kirjan toimittaneen, Kekkosen miehenä tunnetun Seppo Sarlundin mielestä kirje päätti pitkään kestäneen kiistelyn. Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta 1900, kun taas tiilet toimitettiin Lepikon torpalle vasta vuoden 1901 toukokuussa.

Tamminiemen myyttinen sauna

Urho Kekkosen museona toimiva Tamminiemi oli Kekkosen valtakaudella presidentin virka-asunto, josta tuli poliittisessa elämässä suorastaan käsite.

Huvilan yhteydessä on vuonna 1956 valmistunut saunarakennus, johon vuonna 1969 rakennettiin uima-allas. Monen nykyisen museokävijän mielestä juuri tässä saunassa tehtiin Kekkosen ajan kaikki suuret päätökset.

– Se on varsin yleinen käsitys, sanoo Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa.

Toinen yleinen käsitys on hänen mukaansa se, että saunassa ryypättiin paljon Kekkosen kaudella.

Kekkosen lähipiiriin pitkään kuulunut tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja Jouko Loikkanen antaa tyystin erilaisen kuvan Tamminiemen saunailloista.

Saunaporukasta ei kukaan lähtenyt huonon kohtelun takia. Urho Kekkonen

Loikkanen oli yksi Tamminiemen vakiosaunojista neljännesvuosisadan ajan. Hänen mukaansa saunassa oli yleensä puolen tusinaa miestä, joista presidentin lisäksi useimmiten hänen poikansa Matti Kekkonen, joskus myös toinen poika Taneli, Kustaa Vilkuna, Arvo Korsimo, Reino Kuuskoski, Lauri Posti, Eino S. Repo, Ahti Karjalainen, Matti Valtasaari, Paavo Kastari, Reino Lindroos, Pentti Sorvali, Olavi Lahtela, Kauno Kleemola ja Matti Tuovinen.

Saunaillan ohjelma oli yleensä aina sama. Vieraat kokoontuivat Tamminiemen eteishalliin, johon Kekkonen saapui täsmällisesti klo 17. Vastoin yleistä käsitystä löylyssä ei puhuttu politiikkaa, ja vilvoittelunkin aikana juotiin pelkästään Pyynikin puolukkaporetta tai korkeintaan yksi olut. Tarjolla oli toki myös pilsneriä.

– Saunaporukasta ei kukaan lähtenyt huonon kohtelun takia, vitsaili Urho Kekkonen vuonna 1977 valmistuneessa Presidentin päivä -dokumentissa.

Saunomisessa oli tauko klo 17.30, jolloin seurue kuunteli uutiset radiosta. Tilaisuus päättyi ennen iltakuutta, sillä silloin oli siirryttävä ruokapöytään.

Löylyttikö Kekkonen neuvostojohtajia?

Toki Tamminiemen saunassa puhuttiin myös politiikkaa ja ryypättiin, mutta lähinnä silloin, kun siellä kävi Neuvostoliiton korkeinta johtoa. Neuvostojohtajien saunottaminen alkoi vuoden 1957 kesäkuussa, jolloin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluejohtaja Nikita Hruštšov ja pääministeri Nikolai Bulganin olivat vierailulla Suomessa.

Neuvostojohtajat olivat nauttineet Suomen presidentin kanssa päivällisen Tehtaankadun suurlähetystössä, kun aterian loppuvaiheessa, kellon ollessa jo lähempänä puoltayötä, Kekkonen yllättäen kutsui vieraat Tamminiemeen saunaan. Bulganin ja muun muassa varaulkoministeri Andrei Gromyko kieltäytyivät lähtemästä, kun taas Hruštšov lähimpine miehineen suostui.

Hruštšovia näyttää kuitenkin vaivanneen ajatus siitä, voiko neuvostojohtaja näyttäytyä ulkomaan edustajille tällä tavoin alastomana. Seurauksena oli se, että puoluejohtaja istui lauteilla leveissä satiinisissa alushousuissa. Ja kauan istuikin: yösaunominen kesti aamuviiteen.

Saunomista seurasivat ankarat jälkilöylyt Kremlissä. Vain muutama päivä kotiinpaluun jälkeen Hruštšovin vastustajat yrittivät keskuskomitean puhemiehistön kokouksessa syrjäyttää puoluejohtajan.

Keskeisenä toimijana salaliitossa oli Vjatšeslav Molotov, jonka syytöspuheessa tuli yhtenä seikkana esille myös taannoinen saunaepisodi: Hruštšov oli erään iltavastaanoton ja juominkien jälkeen lähtenyt Suomen tasavallan presidentin kanssa saunaan kello kolmelta yöllä ja ollut siellä kello kuuteen asti.

Otettiin tuopista olutta ja laulettiin. Nikita Hruštšov

Kekkosen entinen adjutantti, valtiotieteen tohtori Esa Seppänen on kuvannut käytyä keskustelua kirjassaan Miekkailija vastaan Tulivuori. Seppäsen mukaan Hruštšov kävi vastahyökkäykseen kertomalla Bulganinin olleen epäkohtelias, kun tämä oli kieltäytynyt vierailun isännän esittämästä saunakutsusta. Omasta roolistaan Tamminiemen saunassa puoluejohtaja sen sijaan kertoi näin: "Otettiin löytyä, minäkin otin löylyä. Otettiin tuopista olutta ja laulettiin. Kekkonen tanssahteli hieman. Vitsailtiin ja naurettiin."

Hruštšovia asettui kokouksessa puolustamaan Anastas Mikojan, jonka mukaan Hruštšov meni saunaan peseytymään kunnioituksesta Kekkosta kohtaan. "Hän todellakin uhrasi terveytensä, koska tiesi, että kyseessä on harvinainen tapaus, emme me joka päivä käy Suomessa." Keskuskomitean täysistunto kesti yli viikon ja päättyi lopulta Molotovin johtaman opposition tappioon. Molotov itse passitettiin suurlähettilääksi Mongoliaan.

Hruštšovin syrjäyttäminen onnistui lopulta vuoden 1964 syksyllä. Saunasta oli välillisesti kyse myös silloin, sillä neuvostojohtajaa syytettiin muun muassa "ylellisistä elintavoista".

Kekkonen koki, että syytös oli osin hänen vikansa. Suomi oli näet lahjoittanut Hruštšoville saunan ja myöhemmin neuvostojohtajalle syntymäpäivälahjaksi tälle varta vasten Suomessa valmistetun lasikuituisen moottoriveneen. Kekkosen luovutustilaisuudessa pitämän puheen mukaan vene oli "niitä tarkoituksia varten, joita saunaranta vaatii."

Väite: 73-vuotiaana alle nelikymppisen kunto

Kertomukset Kekkosen hyvästä fyysisestä kunnosta ja varsinkin hänen pitkät hiihtomatkansa ovat kasvaneet lähes pohjoiskoreamaisiin mittoihin. Kertomuksille on kuitenkin helppo löytää katetta, sillä Kekkonen tarkkaili jatkuvasti omaa kuntoaan.

Kekkonen keräsi myös hiihtokilometrejä. Niitä kertyi hänen presidenttikaudellaan joka vuosi satoja, joskus jopa tuhansia. Talven hiihdot päätti yleensä hiihtomatka Lappiin.

"Lapissa hiihdin niin paljon, että lopputulos on 980 km. Jos olisi ollut parempi keli olisi 1 000 mennyt rikki", hän kirjoitti päiväkirjaansa 28. päivä huhtikuuta 1974.

Kekkonen merkitsi hiihtomatkansa omaan päiväkirjaansa. Tuhat kilometriä meni ensimmäisen kerran rikki vuonna 1963. Pisimmät hiihtomatkat tulivat vuonna 1966, jolloin Kekkonen laski hiihtäneensä kaikkiaan 1 300 kilometriä. Viimeinen yli tuhannen kilometrin hiihtovuosi oli 1977, jolloin Kekkonen oli jo 76-vuotias.

Kansamme kunto on sietämättömän huono. Urho Kekkonen

Kekkoselle tehtiin vuoden 1974 kesällä perusteellinen kuntotesti Keski-Suomen Kuntoutumislaitoksessa Laukaan Peurungalla. Kolme päivää kestäneiden mittausten tulokset olivat Kekkosen kannalta erinomaiset: 73-vuotias, eturauhasvaivoja poteva presidentti oli fyysiseltä kunnoltaan lähempänä 30-vuotiasta kuin 40-vuotiasta.

Kekkosta haastatelleen Maarit Tyrkön mukaan presidentti piti omaa tulostaan suomalaisten kannalta huonona.

– Mielestäni tuo 40-vuotias, jonka kunnon minä hakkaan, on aika heikko. Mutta heitäkin on olemassa – raukkoja.

– Kansamme kunto on sietämättömän huono. Ihan totta. Suomalaiset ovat laiskoja ja välinpitämättömiä, Kekkonen tylytti.

Hyväkin hiihtäjä kuitenkin väsyy jossain vaiheessa, niin myös Kekkonen.

Juhani Suomen mukaan Peurungan tulokset vauhdittivat Kekkosen terveyden heikentymistä, kun "uuden fyysisen ikänsä" sokaisema Kekkonen avasi pellit lopullisesti. Hiihtokilometreistä tuli silloin fetissejä ja mieskuntoisuuden todisteita.

Presidentin viimeinen Lapin hiihtoretki suuntautui keväällä 1981 Saariselälle. Mukana oli – kuten aina ennenkin – joukko "perässähiihtäjiä", vuorineuvoksia ja vanhoja ystäviä.

Mauri Soikkasen mukaan presidentin latu kulki pitkin tasamaata, mutta Kekkonen lepäili silti tuon tuosta ja istui moottorikelkan perässä. Lapin viimeinen hiihto oli sinä keväänä hiihdetty. Kilometrejä kertyi tosin sinäkin vuonna yli 360.

Kahvipöydän kuuluisa "toinen tohelo"

Yksi yleisimpiä ja maantieteellisesti levinneimpiä Kekkos-anekdootteja on kertomus "toisesta tohelosta". Tarinassa Kekkonen vierailee presidenttinä perheessä, jossa hän kahvia juodessaan läikyttää sitä myös pöytäliinalle. Kekkonen pahoittelee heti tapahtunutta, mutta emäntä sivuuttaa asian tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.

Pian kuitenkin myös isäntä läikyttää kahvia liinalle.

– No siinä toinen tohelo, emäntä tokaisee.

Tarinaan kuuluu jälkinäytös, jossa presidentti lähettää jälkeenpäin hyvitykseksi uuden pöytäliinan, jonka lähettäjänä on "ensimmäinen tohelo".

Tarinasta on olemassa useita hieman erilaisia versioita. Tapahtumapaikkana pidetään useimmiten Vihtori ja Elina Vuorelan tupaa Sallan Naruskassa, mutta tarinan on kerrottu tapahtuneen myös esimerkiksi Lieksan Nurmijärvellä.

Joissakin tarinoissa pöytäliinojen määrä lisääntyy, jolloin Kekkosen kerrotaan lähettäneen emännälle peräti kaksi valkoista pöytäliinaa. Variaatiota on myös läikkyneen nesteen laadussa. Yhdessä versiossa kyse oli "teollisuuspohatan" luona tapahtuneesta alkukeiton läikyttämisestä, toisessa taas maidosta, jolloin Kekkonen tietysti lähettää taloon uuden maitokannun.

Ei sitä ole tapahtunut. Vihtori Vuorela

Entä mikä on oikea versio? Montako pöytäliinaa ja kenelle?

Vastaanottajien joukosta voi poistaa ainakin Vihtori Vuorelan. Kekkosen lähipiiriin kuulunut toimittaja Maarit Tyrkkö haastatteli kyseisen poroisännän vuoden 1975 keväällä ja sai silloin nauhalle Vuorelan näkemyksen asiasta.

– Ei sitä ole tapahtunut, se on vain sellainen vitsi, Vuorela naureskeli.

Alkuperäistä tarinaa onkin etsittävä siltä "toiselta tohelolta". Kekkosen versio tapahtuneesta löytyy hänen vuonna 1977 ilmestyneestä kirjastaan Matkakuvia Kainuusta ja Lapista.

Kekkonen ei ollut tapahtuma-aikaan vuoden 1952 lokakuussa vielä presidentti vaan pääministeri. Tapahtumapaikaksi puolestaan osoittautuu Tarsarannan Pekan tupa Rovaniemen Hirvaskairassa:

"Istuimme kahvipöydässä ja minä läikäytin vahingossa kahvia pöytäliinalle. Emäntä lohdutteli, ettei sellaisesta kannata välittää, sattuuhan sitä... Mutta kun isännälle tuli sama vahinko, niin jo emäntä torui: "No, siinä on mulla kans toinen tohelo!"

Jouluna laitoin Tarsarantaan paketin, jossa oli tusinan verran kahvikuppeja. Tervehdyksessä luki: "Siltä toiselta tohelolta."

Entä miksi Kekkonen lähetti hyvitykseksi kahvikuppeja eikä uutta pöytäliinaa? Kekkonen oli itse alun perin kertonut tarinan eri tavalla vuonna 1952 ilmestyneessä Uusi Kuvalehti -lehdessä:

"Tarsarannasta olimme pyytäneet ja saaneet mukaamme muutaman kahvikupin, ja kun niistä ei otettu maksua, lähetin Helsingistä tilalle eräitä kuppeja."

Kekkonen paljastaa vuonna 1977 matkakirjansa esipuheessa, että hän oli aikoinaan "kirjoittajan vapautta käyttäessään" korvannut "lainattujen kahvikuppien" tarinan aiemmin kerrotulla tavalla.

Olisiko muisti kuitenkin tehnyt Kekkoselle tepposet? Urho Kekkosen arkistosta löytyy näet kirje, joka ei ole ollut aiemmin esillä tai tutkijoiden tiedossa. Pääministeri Urho Kekkonen kirjoitti 23. lokakuuta 1952 maanviljelijä Pekka Tarsarannalle sanatarkasti näin:

"Vierailin talossanne lokakuun alussa ja sain sieltä puutteeseeni kaksi kahvikuppia. Olen lähettänyt Teille paketin, jonka sisällöllä pyrin maksamaan lainani takaisin. Teiltä saamani kupit ovat menneet maailman tuuliin.

Parhain terveisin

Urho Kekkonen"

Kirjettä ei ole lähettänyt "toinen tohelo", mutta lainatuista kupeista siinäkin puhutaan. Olisiko siis niin, että "toinen tohelo" on legendaa sanan varsinaisessa merkityksessä? Vai onko Kekkonen yhdistänyt kaksi erillistä episodia? Tarina on joka tapauksessa hyvä, ja ainakin sen kertoja on tiedossa: Urho Kekkonen.

Kirjoittaja on poliittisen historian dosentti ja Pohjois-Savon UKK-Seuran puheenjohtaja.

Hirvaskairan sijainti korjattu Rovaniemeksi klo 23.50.

Lue lisää: Laaja Kekkos-kooste uutisineen ja Areena-videoineen löytyy täältä.

Lähteet ja kirjallisuus:

Jouko Loikkasen kolumnit Suomenmaa-lehdessä

Maarit Tyrkön arkisto

Urho Kekkosen arkisto

Kekkonen, Urho: Matkakuvia Kainuusta ja Lapista. Otava 1977.

Kekkosen saunakirja. Toim. Pekka Tuomikoski. Wanhatkirjat.fi 2014.

Loikkanen, Jouko: Herrojen kanssa saunassa. UKK-Seuran vuosikirja N:o 22. Toim. Seppo Sarlund. UKK-Seura 2010. S. 52–59.

Seppänen, Esa: Miekkailija vastaan Tulivuori. Urho Kekkonen ja Nikita Hruštšev 1955–1964. Tammi 2004.

Soikkanen, Mauri: Urho Kekkonen – "Kovettu kalamies". Presidentit erämiehinä . Gummerus 1998.

Suomi, Juhani: Vonkamies. Urho Kekkonen 1944–1950. Otava 1988.

Suomi, Juhani: Liennytyksen akanvirrassa. Urho Kekkonen 1972–1976. Otava 1998.

Tavinsalmen Kuninkaankartanosta Käärmelahteen. Kotiseutukirja ja historiikki Maaningalta Haapamäen, Kinnulanlahden, Käärmelahden ja Tavinsalmen kylistä. Toim. Seppo Sarlund. Sinikivi-työryhmä 2003.

Tyrkkö, Maarit: Tyttö ja nauhuri. WSOY 2014.

Urho Kekkosen päiväkirjat 3. 1969–1974. Toim. Juhani Suomi. Otava 2003.

Vilkuna, Kustaa: Urho Kekkonen. Keskimaa 1949.

Markus Heiskanen (40) astelee isiensä mailla. Markus edustaa sukunsa 11. polvea matkailuyrittäjänä Haukiveden rannalla, Savonlinnan pohjoispuolella Rantasalmella.

Markus Heiskanen astui Lomakylä Järvi-Sydämen johtoon reilut 10 vuotta sitten. Sen jälkeen Porosalmelle on investoitu lähes 15 miljoonaa euroa. Se on moninkertaisesti yritysryppään vuoden 2016 liikevaihto (4 Me).

– Meillä on perinne, että velkamäärä seuraavalle sukupolvelle pitää tuplata, Heiskanen virnistää.

Heiskanen on perinyt paikan keskellä kauneinta Saimaata Haukiveden rannalta. Linnansaaren kansallispuisto on vieressä. Perintöä tai ei, Markuksesta on kehkeytynyt tarinaniskijä ja keskiajan ja järviluonnon nimeen vannova yrityksensä mainoshahmo.

Alueelle on rakennettu lisää majoitustiloja, kallioon on louhittu kylpylä, joka avasi ovensa maaliskuun lopulla 2017. Kylpylän rakentaminen vei reilut kolme vuotta ja kysyi uskoa myös yrittäjältä itseltään. Epäileviä tuomaita riitti matkan varrella.

– En minä näitä velkoja aio koskaan maksaa. Pitää saada poikien nimet kiireesti paperiin ennen kuin ehtivät lähteä maailmalle, Heiskanen vitsailee.

Kylpylän rakennusvaiheessa matkailunäkymät näyttivät varsin vaatimattomilta. Talouden virkistyminen osui Järvi-Sydämen kannalta mahdollisimman hyvän ajankohtaan.

– Olen ollut huolissani ja olen edelleen joka päivä. Myös pankki on huolissaan, Heiskanen kuittaa.

Majoittujia +50 %, liikevaihto +35 %

Kylpylän ensimmäinen vuosi on ollut menestys. Heiskanen laski avajaisten kynnyksellä, että keskimäärin 60 kylpyläasiakasta päivässä pitäisi pään pinnalla. Ensimmäisen 9 kuukauden keskiarvo on 88 asiakasta.

Majoitusvuorokausia yritys keräsi viime vuonna 30 000 eli 50 prosenttia edellisvuotta enemmän. Heiskasen yritysten liikevaihto kasvoi kylpylän avausvuonna 35 prosenttia yli viiteen miljoonaan euroon. Yrittäjä ei aio tyytyä vielä nykytilaan.

– Jatkossa meidän pitää pystyä vielä parantamaan asiakaskokemusta. Myös majoitustiloja tarvitaan lisää, mutta niiden vuoro on hieman myöhemmin, Heiskanen muotoilee.

Lomakylä Järvi-Sydän tekee tiivistä yhteistyötä Haukiveden vastarannalla, vajaan 20 kilometrin vesimatkan päässä sijaitsevan oravilaisen yritysryppään kanssa. Yhteistyö on erittäin tiivistä Saimaa Holiday -nimen alla.

Heiskanen omistaa poikansa kanssa yhtiöt, jotka pyörittävät alueen matkailutoimintaa. Kiinteistöt omistaa yritys, jossa Heiskanen on vähemmistöomistaja ja Pekka Vettenranta omistaa enemmistön. Siihen liittyy oma tarinansa.

– Pekka tuli aikoinaan osuuskaupan johtajakoulutuksen jälkeen laittamaan Oravin kyläkauppaa kuntoon. Pekka löysi sieltä sitten vaimon. Muuten hän toimii Tampereen seudulla.

Kokemuksia tarjoava matkailu vetoaa

Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen tutkimuspäällikkö Juho Pesonen on seurannut Heiskasen suvun matkailukokonaisuuden rakentumista pitkään. Pesonen poimii Järvi-Sydämenä tai Porosalmena tunnetun yrityksen usein esimerkiksi myös opetustyössään.

– He ovat onnistuneet monessa sellaisessa asiassa, joissa yhdistyy monta tämän hetken matkailutrendiä ihan globaalisti, Juho Pesonen sanoo.

Massamatkailu aurinkorannoilla ja kaupunkikohteeseen kasvaa, mutta entistä useampi hakee samanaikaisesti aivan uudentyyppisiä kokemuksia.

– Matkailussa on tosiaan kaksi avainvetovoimatekijää. Massaturismin lisäksi ihmiset hakevat ainutlaatuisuutta. Sellaista, mitä ei kukaan muu ole vielä kokenut, mikä tuottaa itselle uudenlaisia fiiliksiä ja tuntemuksia. Matkustetaan sen vuoksi, että voidaan kokea uusia tuntemuksia, ei siksi, että voidaan näyttää, että on käyty tällaisissa paikoissa, Juho Pesonen tiivistää.

Maailman matkailuelinkeino kasvaa hurjaa vauhtia. Perinteinen matkailu vetää suurempia joukkoja kuin koskaan aiemmin. Ihmiset haluavat nähdä perinteiset matkakohteet ympäri maailmaa.

– Sitten on nämä toisenlaiset kohteet. Eksoottisia, autenttisia ja erilaisia matkakohteita. Ainutlaatuisuus on ehdottomasti yksi kuumimmista matkailutrendeistä.

Tarinat vetoavat matkailijaan

Suomessa ja ympäri maailmaa tapahtunut kaupungistuminen on synnyttänyt kysyntään tarjonnalle, joka tarjoaa vastapäivään kaupunkilaisen puuduttavalle arkipäivälle.

– Hieman syrjäisemmät kohteet pystyvät tarjoamaan sitä. Poronsalmen kulttuuri ja historia on sellainen, että sellaista ei ole missään muualla. Se, miten ne tuovat sen ainutlaatuisuuden esille, miten kylpylä on rakennettu ikivanhoista järven pohjasta nostetuista tukeista ja miten järvivesi kulkee kylpylässä.

– He ovat keksineet jotain sellaista, mitä ei missään muualla ole. Ja sitä ympäröi puhdas luonto, jota vastaavaa saa maailmalla etsiä.

Kotimaan matkailu on vuosikymmeniä hakenut keinoja pidentää sesonkia ja muutamien juhlapyhien ulkopuolelta. Pääkaupunkiseutu ja Lappi ovat jo onnistuneet jatkamaan sesonkia, mutta itäsuomalaiset ovat jääneet pitkään nopen osalle.

– He ovat myös tarinallistaneet sen mielenkiintoisella tavalla ja vievät sen jokaiseen asiakaskohtaamiseen aamiaisesta, majoitukseen, kylpylään, nettisivuille ja graafiseen ilmeeseen saakka. Heillä tarinaa johtaa sitä yrityksen liiketoimintaa.

– Kylpylä on heillä loistava lisä nimenomaan seniorimatkailija-segmenttiä ajatellen. He pystyvät matkailemaan koulujen loma-aikojen ulkopuolella.

– Siis onhan se ihan pähkähullu ajatus rakentaa kylpylä keskelle ei mitään, mutta pähkähullujakin ihmisiä tarvitaan.

Juho Pesonen muistuttaa, että aivan maailmanlaajuisesti ihmiset ovat valmiita sijoittamaan rahaa tavaroiden ostamisen sijasta ainutlaatuisten kokemusten hankkimiseen.

– Mutta onhan se iso riski rakentaa kylpylä keskelle "ei mitään". Nostan hattu yrittäjälle täältä tutkijan pallilta, että uskaltavat tehdä tuollaisia peliliikkeitä. Tuollaista me tarvitaan, eivät ihmiset tule maaseudulle, ellei heille ole antaa ainutlaatuisia kokemuksia, jotka kerrotaan ja markkinoidaan hyvin.

Tutkijan vinkkelistä järvikylpylän ensimmäisen vuoden menestys ei ole yllätys, vaan pikemminkin välttämättömyys.

– Alussa pitää ehdottomasti pitää mennä pitkäaikaisen tavoitteen yli. Uutuuden viehätyksestä pitää lypsää kaikki mahdollinen irti.

Viiden tähden luksus muuttaa muotoaan

Matkailija etsii koko ajan uutta ja ilman jatkuvaa investoimista viehätys katoaa. Toisaalta heillä on sellaista ainutlaatuista kokemusta, mitä ei muualla ole.

– Jos kansainvälistä matkailua ajatellaan, niin eihän missään muualla saa vastaavaa kokemusta kuin retkiluistella kovasssa pakkasessa tähtitaivaan alla. Ei meidän tarvitse kovin kovasti yrittää, että matkailija kokee lähtemättömän vaikutuksen.

Tutkimuspäällikkö Juho Pesosen mukaan matkailussa puhutaan ainakin tutkijoiden keskuudessa termistä "uusi luksus".

– Viiden tähden hotellin sijasta uusi luksus on luonnonläheisyyttä ja ainutlaatuisuutta, meille hyvin arkiselta tuntuvia asioita.

Apteekit ovat huolissaan itsehoitolääkkeiden jatkuvasta väärinkäytöstä. Apteekkariliiton mukaan jopa puolet apteekkien työntekijöistä näkee vähintään kerran viikossa, että ilman reseptiä saatavia valmisteita ostetaan vääriin tarkoituksiin.

Joka neljäs työntekijä havaitsee väärinkäyttöä ainakin kerran päivässä.

Apteekkariliitosta arvioidaan, että osa asiakkaista suhtautuu itsehoitolääkkeisiin turhan huolettomasti.

– Jotkut farmaseutit kokevat, että vaikka he kuinka neuvovat asiakkaita, väärinkäyttö silti vain jatkuu. Ei pysähdytä ajattelemaan sitä, että ne ovat voimakkaasti vaikuttavia aineita, kertoo viestintäproviisori Elina Aaltonen Apteekkariliitosta.

Monet luulevat, että itsehoitolääkkeitä voi käyttää jatkuvasti. Joitakin itsehoitovalmisteita käytetään myös päihteinä.

Kokosimme Apteekkarilehden selvityksen pohjalta listan yleisimmistä itsehoitolääkkeistä, joita suomalaiset käyttävät väärin.

1. Yskänlääkkeet

Lähes 70 prosenttia apteekkien työntekijöistä on havainnut asiakkaiden joukossa yskänlääkkeiden väärinkäyttäjiä. Osa näistä asiakkaista käyttää lääkettä päihteenä. Monet yskänlääkkeet sisältävät keskushermostoon vaikuttavia aineita kuten kodeiinia.

– Jos apteekki havaitsee päihdekäyttöä, yskänlääkkeet siirretään pois asiakkaiden ulottuvilta ja niitä myydään vain tiskin takaa. Samalla voidaan tapauskohtaisesti arvioida, kannattaako asiakkaalle myydä lääkettä, kertoo viestintäproviisori Elina Aaltonen Apteekkariliitosta.

Yskänlääkkeitä käytetään väärin myös yskän hoidossa. Aaltosen mukaan lääkettä otetaan esimerkiksi flunssan yhteydessä turhan rutiininomaisesti. Lisäksi yskänlääke valitaan usein väärin.

– Virusflunssan aiheuttamaan yskään valitaan usein limaa irrottavaa yskänlääkettä, vaikka yleensä kyseessä on ärsytysyskä. Lisäksi limaa irrottavien lääkkeiden teho on tutkimusten mukaan aika heikko.

Jos limaa erittyy jatkuvasti, pitäisi Aaltosen mukaan mennä lääkäriin eikä apteekkiin.

– Taustalla voi olla esimerkiksi runsas tupakointi tai keuhkoahtaumatauti. Jos hakee vain lisää lääkettä, jokin muu sairaus voi jäädä muuten huomaamatta.

Kolmas yskänlääkkeitä väärin käyttävä ryhmä ovat astmaatikot. Heille ei suositella yskänlääkkeitä itsehoitoon lainkaan, vaan heidän pitäisi neuvotella ensin lääkärin kanssa inhalaattorin annostuksen nostosta.

2. Nenän limakalvoja supistavat tipat tai suihkeet

Tukkoisen nenän avaamiseen tarkoitettujen nenäsuihkeiden tai -tippojen väärinkäyttö on lähes yhtä yleistä kuin yskänlääkkeiden. Nenäsumutteita ei voi käyttää päihteenä, mutta ne koukuttavat pitkäaikaisessa käytössä toisella tavalla – tukkoinen nenä ei pysykään lopulta auki ilman lääkettä.

Avaavien suihkeiden pitkäaikaiskäytön ongelma on, että ne voivat pilata nenän limakalvon. Jos suihketta käyttää pidempään, nuhaoireet ja limakalvon turvotus voivat ilmaantua hoidon lopettamisen yhteydessä uudelleen. Suihkeita saisi ohjeistuksen mukaan käyttää korkeintaan kymmenen päivää kerrallaan.

Apteekeissa voidaan jopa kieltäytyä myymästä lääkettä, jos epäillään, että asiakkaan suihkeen käyttö on riistäytynyt käsistä.
Yle Uutiset kertoi aiemmin tällä viikolla yhdestä tällaisesta tapauksesta.

3. Kipulääkkeet

Monet suomalaiset käyttävät tulehduskipulääkkeitä ja parasetamolia liian pitkään tai liian suurina annoksina. Asiakas voi valita apteekissa myös väärän kipulääkkeen, joka ei välttämättä lainkaan auta hänen vaivaansa.

– Kipulääkkeen käyttöön suhtaudutaan aika huolettomasti, koska niiden käyttö on niin yleistä. Lääkkeen valinnassa ei oikein haluta ottaa neuvoja vastaan, koska asiakas on usein käyttänyt niitä aikaisemminkin, toteaa Apteekkariliiton viestintäproviisori Elina Aaltonen.

Lääkkeiden turvallisuutta valvova Fimea on arvioinut aiemmin, että tulehduskipulääkkeet aiheuttavat satoja kuolemia vuosittain. Monet asiakkaat esimerkiksi luulevat, että tulehduskipulääkkeet auttavat vatsakipuun. Yle Uutiset kertoi vuonna 2013, että noin kolmasosa vatsahaavan aiheuttamista verenvuodoista ja kuolemista liittyy tulehduskipulääkkeiden käyttöön.

– Sydänpotilailla myös sydäninfarktin riski kasvaa, ja viimeisimpien tutkimusten mukaan pitkäaikainen käyttö heikentää miesten hedelmällisyyttä, Aaltonen sanoo.

Tulehduskipulääkkeet eivät myöskään sovi yhteen verta ohentavan lääkityksen kanssa.

Parasetamoli ei ärsytä vatsaa, mutta voi tehdä suurina annoksina hallaa maksalle. Joulun välipäivinä monet tiedotusvälineet uutisoivat 16-vuotiaasta pojasta, joka oli kuollut mahdollisesti alkoholin ja parasetamolin yhteisvaikutuksesta johtuneeseen myrkytykseen.

– Ne ovat vaarallisia, jos niitä ottaa erittäin suuria määriä tai monta päivää putkeen tai käyttää yhdessä alkoholin kanssa. Oikein valittuna ja ohjeen mukaisilla annoksilla lääkkeet ovat turvallisia.

4. Flunssalääkejuomat

Flunssan hoitoon käytettäviin lääkejuomiin liittyy yhteiskäytön vaara. Jos esimerkiksi ibuprofeenia sisältävää juomaa käyttää yhdessä jonkin muun tulehduskipulääkkeen kanssa, lääkeaineen kokonaisannostus voi nousta liian suureksi. Silloin särkylääkkeiden aiheuttamien haittavaikutusten (ks. edellinen kappale) riski lisääntyy.

– Juomaa ei ehkä aina mielletä lääkkeeksi, Aaltonen toteaa.

Flunssalääkejuomista liikkuu myös sellaisia vääriä käsityksiä, että ne ehkäisisivät flunssan puhkeamista. Näin ei ole.

– Flunssan aiheuttaa virus, jota ei voi tappaa eikä estää tulemasta, vain sen oireita voi lievittää.

Lämmin lääkejuoma voi houkutella kylmänä talvipäivänä myös makunsa vuoksi, jos olo tuntuu hiukan flunssaiselta.

– Jos kuumetta tai päänsärkyä ei ole, kannattaa valita ennemmin vaikkapa lämmin marjamehu.

5. Laksatiivit

Ummetukseen on tarjolla kahdenlaisia itsehoitolääkkeitä. Apteekeissa on havaittu, että monet kroonisesta ummetuksesta kärsivät käyttävät akuuttiin tilanteeseen tarkoitettuja lääkkeitä, koska ne ovat helpompia käyttää.

– Akuuttiin ummetukseen tarkoitetut laksatiivit ovat tablettimuodossa, kun taas kroonisen ummetuksen lääkkeet ovat jauhemuodossa ja ne pitää liottaa nesteeseen.

Kroonisen ummetuksen lääkeainetta tarvitaan yhteen annokseen niin paljon, ettei sitä voi puristaa tablettimuotoon. Laksatiivien väärinkäyttö voi aiheuttaa suolen toiminnan laiskistumista, jolloin ummetus voi pahentua.

– Silloin voidaan tarvitaan järeämpiä keinoja kuten peräruiskeita, joilla vatsa saadaan toimimaan.

6. Kortisonivoiteet

Lääkevoiteet kuten kortisoni on tarkoitettu esimerkiksi auringon polttaman ihon ja hyttysenpuremien hoitoon. Niiden ongelma on Aaltosen mukaan siinä, että niitä käytetään helposti "varmuuden vuoksi".

– Voiteita ostetaan helposti kaikenlaisiin rohtumiin, nirhaumiin ja jopa lihassärkyyn. Monet ajattelevat, että lääkevoide auttaa kaikkiin iho-oireisiin.

Jos voide on valittu väärin eikä se auta vaivaan, käyttö voi pitkittyä. Kortisonivoiteet ohentavat ihoa, jos niitä käyttää liian pitkään.

– Niistä voi tulla pysyviäkin vaurioita. Ihoon voi tulla pigmenttihäiriöitä ja sidekudosarpia. Ihon puolustuskyky voi myös laskea, jos voidetta käyttää väärään vaivaan. Rikkinäinen iho voi esimerkiksi tulehtua herkemmin.

7. Antibioottivoiteet

Antibioottivoiteita käytetään väärin samaan tapaan kuin kortisonivoiteitakin.

– Yksi niistä on sellainen, että se saattaa allergisoida. Lisäksi turhien antibioottien käyttöä pitäisi aina välttää, myös voidemuodossa. Voide ei paranna esimerkiksi naarmua, joka ei ole tulehtunut.

Aaltonen sanoo, että sekä kortisoni- että antibioottivoiteita käytetään väärin esimerkiksi sieni-infektion ja rikkirevittyjen hyttysenpuremien hoidossa.

– Sieni-infektion hoitoon kannattaa hankkia sienilääke ja rikkirevittyyn hyttysenpuremaan puolestaan valita voide, jossa on mukana myös desinfiointiaine.

8. Matkapahoinvointilääkkeet

Matkapahoinvointilääkkeiden väärinkäyttö on aina päihdekäyttöä. Yhdessä valmisteista on lääkeaineena keskushermostoon vaikuttavaa ainetta, josta voi saada samanlaisen päihdyttävän vaikutuksen kuin yskänlääkkeiden kodeiinista.

– Lääke aiheuttaa väärin käytettynä sekavan olon. Myös nämä lääkkeet on usein sijoitettu tiskin taakse niin, että niitä pitää pyytää apteekin henkilökunnalta erikseen, Aaltonen kertoo.

Aaltosen mukaan yskänlääkkeitä ja matkapahoinvointilääkkeitä on käytetty päihtymistarkoitukseen jo pitkään. Lääkkeiden turvallisuutta valvovan Fimean mukaan niitä ei olla siirtämässä reseptivalmisteiksi. Fimeasta arvioidaan, että päihdekäyttötapaukset ovat harvinaisia.

9. Pieniannoksiset veren hyytymistä estävät lääkkeet

Asetyylisalisyylihappo eli "aspiriini" on monille tuttu kipulääke, mutta pieninä annoksina sitä käytetään estämään veren hyytymistä. Ongelma on, että lääkkeiden käyttö aloitetaan usein omin päin, vaikka pitkäkestoisesta lääkityksestä pitäisi aina keskustella lääkärin kanssa.

– Naapuri tai joku tuttu on saattanut vinkata, että se ehkäisee infarkteja. Reseptiä lääkkeeseen ei sitten haeta, koska siitä ei saa Kela-korvausta.

Veren hyytymistä ehkäisevät lääkkeet altistavat käyttäjänsä mustelmille ja voivat ohentaa verta liikaa. Silloin ne kasvattavat sisäisen verenvuodon riskiä.

Pertti Väisänen, 65, muutti puoli vuotta sitten asumaan leirintäalueelle Hollolan Messilään. Takana oli yli 40 vuoden työura Oululaisen leipomolla, mutta asumiskulut tuntuivat liian isoilta eläkkeeseen nähden. Vuokrankorotukset aiemmasta 45 neliön asunnosta rokottivat tuloja niin paljolti, että jotain piti tehdä.

Ratkaisuksi löytyi muutto asuntovaunuun, vaikka karavaanarielämästä Pertillä ei ollut minkäänlaista kokemusta. Edes asuntovaunuun hän ei ollut koskaan aiemmin astunut jalallaan.

– Asuin Jalkarannassa ja siellä vuokrat olivat aika korkeat. Jäin eläkkeelle ja tulot sitten väheni, niin ajattelin laskea elinkustannuksia tällä tavalla. Erään ystävän kanssa käytiin hakemassa vaunu Siilinjärveltä, Väisänen kertoo.

Vaunu oli edullinen, mutta sillä oli ikää jo 30 vuotta, joten talven tullen alkoi asuminen tuntua vaunussa hieman viileältä. Hengitys höyrysi. Pitääkseen kylmyyttä loitolla Väisänen tiivisti vaunua polyuretaanilevyillä monta päivää.

Tämä on koti siinä missä kaikki muutkin kodit Pertti Väisänen

Tätä eivät oikein vaununaapurit kestäneet katsella, vaikka mies itse arvelikin pärjäilevänsä näin pari vuotta mukavasti.

– He olivat katsoneet, kun eristin vanhaa vaunuani ja tuumanneet, että eihän tällainen oikein ole sopivaa.

Joulu toi jättiyllätyksen

Jouluna Perttiä odotti yllätys, mihin hän ei ollut osannut varautua. Muutama Messilän karavaanariperhe oli järjestänyt porukalla keräyksen, jolla Pertille hankittiin huomattavasti uudempi vaunu kuin mitä vanha oli.

Vaunu varusteltiin myös upouudella mikroaaltouunilla ja kahvinkeittimellä. Olipa pöydällä odottamassa pienoinen joulukuusikin. Vaunu lahjoitettiin Pertille.

– Olin lähdössä joulukahveille tuonne ravintolaan, niin siellä oli 20 hengen ryhmä odottamassa minua. He esittivät ensin laulun ja sitten lähdettiin tänne, missä odotti uusi vaunu silkkinauhoin koristeltuna, Väisänen ihmettelee vieläkin tapahtunutta.

– Sain uuden kodin ja vaunun. Se oli niin shokeeraava yllätys, että vieläkin Suomessa tapahtuu tällaista lähimmäisenrakkautta, jos tällaista sanaa voi käyttää, Pertti muistelee jouluista hetkeä.

Yhteisöllistä asumista

Karavaanarielämä tuntuu sopivan Pertti Väisäselle hyvin, sillä hän tutustuu mielellään uusiin ihmisiin ja viihtyy porukassa. Messilässä karavaanarialue on varsin tiivis pieni yhteisö, missä talviaikaan on noin 160 vakituista vaunupaikkaa.

Tulevaisuus tuo varmasti elämänkumppanin tullessaan Pertti Väisänen

Camping Messilä sijaitsee laskettelurinteiden vieressä Vesijärven rannalla. Alueella on myös mainio latuverkosto. Tosin Pertti ei näitä palveluita käytä, vaikka hänellä onkin kilpaurheilutausta.

Oma laji nuoruudessa oli juoksu. Päivittäiset kävelylenkit Hollolan kuntakeskukseen ja takaisin riittävät hyvin kunnon ylläpitämiseen.

Messilä Campingin yrittäjä Päivi Saarela kertoo, että monet tulevat pääkaupunkiseudulta viettämään viikonloppua joko laskettelemaan, hiihtämään tai muuten vaan viettämään aikaa tutussa, rennossa porukassa.

Vakituisia asukkaita Pertin tavoin alueella on vajaat kymmenen, mukana yksi pariskuntakin.

– Karavaanariporukka on aika sellaista yhteisöllistä. Ne tykkää viihtyä yhdessä ja ne on sosiaalisia. Ei tää oikein erakolle sovi, Saarela sanoo.

Vaunussa tilaa toisellekin

Pertti Väisäselle yksin asuminen asuntovaunussa sopii, sillä hän on perheetön sinkku. Seurustelusuhteita on takana, mutta edes kihloihin saakka Pertti ei ole koskaan ehtinyt.

Päivät kuluvat kävelylenkeillä, juoksulenkeillä, uimahallissa ja ystäviä tapaamassa. Sisko ja veli asustelevat myös lähistöllä.

– Tulevaisuus tuo varmasti elämänkumppanin tullessaan, Väisänen uskoo.

– Minulle on tullut tässä muutamien kuukausien aikana uusia ystäviä ja muutamista oikein sydänystäviäkin. Erittäin suuri yllätys oli myös, että täällä on ympäri vuoden kaikenlaista toimintaa.

– Oikeastaan voi sanoa, että elämä muuttui paremmaksi muuton myötä joka suhteessa. Tämä on koti siinä missä kaikki muutkin kodit, Väisänen toteaa.

Alusvaatteet ovat portaiden askelmasta löytyvässä vetolaatikossa ja teekupit rivissä lasiseinämässä. Reilun 15 neliön yksiöissä jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Tämä on tullut selväksi Vantaalle vastavalmistuneiden studiokotien uusille asukkaille.

– Minä muutin tänne tyttäreni kanssa Turusta ja täytyy myöntää, että tavaran määrä lähes puolittui. Esimerkiksi huonekaluja pistin kiertoon ja yksi tuoli on naapurilla, kun ei itselle mahtunut, kertoo Janina Riikonen.

Ensimmäistä kertaa yksi asuva Juho Kauppi puolestaan toi asuntoonsa vain tärkeimmät tavarat. Alakerrassa on kitara sekä vahvistin ja parvelta puolestaan löytyvät patja, yövalo ja kannettava tietokone.

– Täällä on kaikki tarvittava, eikä yhtään enempää. Ihmiset luulee, että 15,5 neliötä on sama kuin asuisi koirankopissa. Käydessään täällä he ovat kuitenkin yllättyneet positiivisesti, sanoo Kauppi.

Monessa asunnossa televisio on löytänyt paikkansa parvelta ja vaaleita seiniä on koristeltu kasveilla sekä sisustustarroilla. Huonekaluja asunnoissa on vain muutamia ja persoonallisuutta on haettu tekstiileillä. Pienessä keittiössä myös mausteista tulee sisustuselementtejä.

– Ei ihminen lopulta tarvitse kovin paljon tavaraa ympärilleen. Oli oikeastaan aika helpottavaa käydä esimerkiksi vaatteet läpi ja säilyttää vain tärkeimmät, toteaa Riikonen.

Lauantaina asukkaat kiersivät toistensa kodeissa hakemassa sisustusvinkkejä. Käytävillä kaikuivat ihastuneet huuhdahdukset, kun ideoita napattiin mukaan.

”Pieni, mutta yllättävän toiminnallinen”

Kun asuntosijoitusyhtiö Sato aikoinaan esitteli idean minikodeista, ilmassa leijui kysymys, kuka haluaisi muuttaa näin pieneen asuntoon. Myös asuntojen 500 euron kuukausivuokraa pidettiin kovana, sillä se tarkoittaa yli 30 euroa neliöltä.

Asuntoihin tuli kuitenkin lopulta yli 700 hakemusta ja nykyiset asukkaat ilmoittavat yhteen ääneen, ettei vuokra tunnu lainkaan suurelta.

– Pienet asunnot ja yksiöt ovat Helsingissä ihan tuhottoman kalliita. Se, että 500 eurolla saa täysin uuden asunnon näin läheltä Helsingin keskustaa, on ennemminkin edullista, sanoo Ida Helman.

Helmanin mukaan vanha isompi asunto Töölössä oli paljon epäkäytännöllisempi kuin nykyinen pikkuyksiö.

– Vanhassa talossa oli paljon turhia hukkaneliöitä ja esimerkiksi hyvin pieni pesuhuone. Onhan tämä pieni asunto, mutta yllättävän toiminnallinen.

Ideana talossa on se, että asukkaat viettävät aikaa asuntojensa lisäksi myös talon yhteistiloissa. Ylimmässä kerroksessa on asukassauna ja alimmassa kerroksessa yhteinen oleskelutila.

– Asun yksin, koska lapset ovat jo aikuisia. Täällä ei kuitenkaan tarvitse olla yksinäinen. Eräs päivä menin alas pesemään pyykkiä niin nuoret pyysivät minut mukaansa shoppailemaan, naurahtaa Eija Palosaari.

Joku on saanut jo naapureilta apua sohvan kokoamiseen, kun taas toiselle löytyi naapurista uusi antenninjohto muutossa hävinneen tilalle. Myös suunnitelmia yhteisistä retkistä on jo tehty.

Kaupunkien tiivis tunnelma houkuttelee pieniin neliöihin

Asumisväljyys on Suomessa lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä. Nyt kasvu näyttää kuitenkin pysähtyneen tai ainakin hidastuneen pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.

Keskimäärin suomalaisella on nykyään asumispinta-alaa noin 40 neliömetriä. Uudellamaalla asuva joutuu kuitenkin jo tyytymään vajaaseen 37 neliömetriin. Myös alueelliset erot asumisväljyydessä ovat kasvaneet.

Asunnon koosta ollaan selvästi valmiita tinkimään keskeisen sijainnin vuoksi.

– Ihan viime vuosina on ollut nähtävillä, että nimenomaan sijainnista on tullut se ensisijainen tekijä asunnonvalinnassa. Samalla uusien rakennettujen asuntojen keskikoko on pienentynyt selvästi, sanoo ekonomisti Lauri Vuori Pellervon taloustutkimuskeskuksesta.

Pieniin asuntoihin houkuttelee sijainnin lisäksi myös asuinkustannusten nousu ja yksin asumisen lisääntyminen. Tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta pienten asuntojen kysyntä on kasvanut myös muualla maassa.

Asiantuntijat odottavat nyt mielenkiinnolla säilyykö kuluttajien kiinnostus pieniä asuntoja kohtaan myös talouden elpyessä ja varallisuuden noustessa.