Ensimmäisen kesätyöpaikan saaminen on monelle nuorelle suuri juttu, mutta työpaikan löytäminen alaikäisenä on haasteellista. Monissa työpaikoissa vaaditaan täysi-ikäisyyttä, joten usein nuorelle jää vaihtoehdoksi yrittää löytää töitä esimerkiksi tuttujen aikuisten tai omien vanhempien kautta.

Vanhempien kiusaus auttaa omaa lasta saamaan töitä esimerkiksi soittamalla nuoren puolesta työnantajalle saattaa käydä suureksi. Hyvää tarkoittavasta eleestä on todennäköisesti nuoren työnhaulle vain haittaa.

– Onko nuori kuuromykkä vai miksi ei itse soita? vitsailee myyntipäällikkö Teemu Kanasuo, kun vanhemmat soittavat hänelle kysyäkseen töitä lapsensa puolesta.

On paljon aktiivisia nuoria, jotka itse tulevat käymään, soittavat tai lähettävät sähköpostia. He ovat kyllä etusijalla silloin kun paikkoja jaetaan. Sami Saarikallio

Kanasuo ymmärtää, että vanhemmilla saattaa olla kova paine saada lapsi työelämään. Työnantajana hänelle on kuitenkin tärkeää saada kuva työnhakijan omasta aktiivisuudesta.

Kauppias Sami Saarikallio Porin K-raudasta on Kanasuon kanssa samoilla linjoilla. Vuosien varrella monet vanhemmat ovat kyselleet häneltä kesätöitä lapsensa puolesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, Saarikallio ei suosittele ottamaan yhteyttä nuoren puolesta.

– Se on ikävä kyllä karhunpalvelus. On paljon aktiivisia nuoria, jotka itse tulevat käymään, soittavat tai lähettävät sähköpostia. He ovat kyllä etusijalla silloin kun paikkoja jaetaan, Saarikallio sanoo.

Kyllä se nuori osaa itse niihin paikkoihin hakea. Vanhemmat ei saa tehdä mitään nuoren puolesta. Jerome Kemppainen

Hän kehottaa vanhempia opastamaan lasta kesätyönhaussa ja hakemusten tekemisessä. Auttaa saa, mutta tietyissä rajoissa. Nuorelle voi antaa kyydin kesätyöhaastatteluun, mutta sitten kannattaa itse poistua paikalta, Saarikallio sanoo.

– Silloin lapselle ei tule sitä vanhemman läsnäolon aiheuttamaa painetta. Kyllä me työnantajat ymmärretään, että nuorta jännittää kun hän tulee käymään.

Kannusta, äläkä tuputa

Nuoret kesätyönhakijat kaipaavat vanhemmilta kannustusta ja tukea työnhakuun, mutta omilla ehdoillaan.

Kuusitoistavuotias Jerome Kemppainen Raision lukiosta sai tänä vuonna ensimmäisen kesätyöpaikkansa. Ensimmäisen kerran hän haki töitä viime vuonna, mutta jäi silloin ilman työpaikkaa. Tänä vuonna hän ehti hakea kolmeen paikkaan, ennen kuin kesätyö matkailualalta tärppäsi Turun kaupungin 16–18 -vuotiaille suunnatun kesätyöarvonnan kautta.

Lukiolaisella on pari neuvoa vanhemmille.

– Kannattaa antaa nuorelle tilaa ja omaa vapautta hakea kesätöitä, hän sanoo.

Kemppaisen äiti auttoi vinkkaamalla paikoista, joihin työhakemuksen voisi lähettää. Suurin työ, eli työn hakeminen, on kuitenkin tehtävä itse, eikä siinä saa tuputtaa liikaa.

– Kyllä se nuori osaa itse niihin paikkoihin hakea. Vanhemmat ei saa tehdä mitään nuoren puolesta, Kemppainen sanoo.

Anna mahdollisuus kokemattomalle kesätyöläiselle

Annabella Öst Kerttulin lukiosta sai myöskin kesätyöpaikan Turun kaupungilta. Kuukauden mittainen pesti löytyi hyvinvointitoimialalta, vanhus- tai vammaispalveluista.

Östin mielestä olisi tärkeää, että kesätöitä tarjotessaan työnantajat huomioisivat erityisesti kokemattomat hakijat. Ensimmäisen työpaikan saaminen on nuorelle iso juttu: se on mahdollisuus itsenäistyä, tienata omaa rahaa ja osoittaa osaavansa kantaa vastuuta. Jatkuvat hylkäykset vievät hakijalta motivaation.

– Se on vähän harmi, että usein kokemusta omaava valitaan. Sen pitäisi olla juuri toisin päin, että kaikki pääsisivät aloittamaan edes jostain, Öst sanoo.

Hän itse on töissä jo toista kesää. Viime kesänä työpaikka löytyi Intersportin myymälästä koululaisille suunnatun Tutustu ja tienaa -kesätyöharjoittelun kautta. Tet-harjoittelun kautta tutuksi tulleessa myymälässä otettiin Öst mielellään töihin.

”Meissä nuorissa on potentiaalia”

Mitä sitten kannattaa tehdä jos työpaikka jää kovasta yrityksestä huolimatta saamatta? VYK:n lukion ilmailulinjaa käyvä 18-vuotias Noora Soini ei ole löytänyt itselleen vielä kesäksi töitä.

Ensimmäisen, ja tähän mennessä ainoan kesätyönsä hän sai 15-vuotiaana. Hän suosittelee nuoria etsimään itselleen vaikka vapaaehtoistöitä. Niistä on hyötyä ainakin työkokemuksen kartuttamisen verran, vaikka rahaa ei saisikaan. Toisaalta kesätyön hakemisesta ei kannata ottaa liikaa paineita.

– Jos on vähän nuorempi, 15-16-vuotias, voi ihan hyvin viettää kesälomaa tekemättä mitään, hengata kavereiden kanssa ja rentoutua, Soini sanoo.

Se on vähän harmi, että usein kokemusta omaava valitaan. Sen pitäisi olla juuri toisin päin, että kaikki pääsisivät aloittamaan edes jostain. Annabella Öst

Hän toivoo, että työnantajat muistaisivat virheiden sattuessa, että kyseessä on nuori, jolla ei välttämättä ole kokemusta työelämästä.

– Täytyisi olla vähän ymmärtäväisempi, Soini sanoo.

Tärkeintä olisi antaa nuorelle kesätyönhakijalle mahdollisuus.

– Meissä nuorissa on oikeasti aika paljon potentiaalia. On monia, jotka oikeasti haluavat tehdä töitä ja haluaa kehittää itseänsä. Alaikäisetkin pystyvät tekemään samoja töitä kuin täysi-ikäisetkin, ja ottamaan vastuuta asioista, Annabella Öst sanoo.

Uskoisitko, jos sinulle kerrottaisiin miehestä, joka ulvoo täysikuun aikaan mäen päällä kutsuen sutta, ja jonka 5-vuotias tytär on silittänyt metsien julmimpana pidettyä petoa?

Seppo Ronkainen on elänyt jo toistakymmentä vuoden kiertoa suden mukana, eikä hän usko enää Punahilkka-satuihin tai pihamaalta tuhmia lapsia nappaavaan hukkaan. Hänen mielestään sinunkaan ei pitäisi.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Ronkainen kävelee varmoin askelin metsäautotien päätepisteeltä kohti pellon laitaa. Katse kiertää maassa, jota täplittävät erikokoiset anturan painaumat. Ronkainen on paikalla tälle päivää jo toistamiseen, vaikka kello käy vasta kymmentä. Hän hyppäsi autonsa penkkiin ensimmäistä kertaa jo ennen aamukahvin tippumista huomatessaan tietokoneeltaan Vieremän Marttisenjärven lauman liikkuneen vain kilometrien päässä kotitalostaan.

– Lauma on ollut tällä paikalla kaksi tuntia sitten, ja nyt sudet ovat muutaman kilometrin säteellä, jopa kauempana, mies kertoo ja nostaa katseensa maasta.

Ronkainen viettää vapaapäivää ja kalenterissa on tälle päivälle vain yksi meno. 5-vuotias tytär merkitsi sen kalenteriin jo muutama viikko sitten. Isän on lähdettävä uimaan nuorimman tyttärensä kanssa. Vasta tänään on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun suunnitelman voi todella toteuttaa. Perheen isä on ollut kiireinen koko kevään. Nyt susien pannoitukset ovat viimein päättyneet tältä kevättalvelta.

Uransa aikana Ronkainen on pannoittanut 184 sutta ja pannoituskertoja on kertynyt noin 300, sillä useita susia on pannoitettu monta kertaa.

– Vuonna 1998 tulin silloiselle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle töihin tutkimusmestariksi. Ensimmäinen tehtäväni oli ottaa susia kiinni ja pannoittaa niitä. Pohjoismaissa ei oltu vielä pannoitettu yhtään sutta ja piti sitten miettiä, että miten se tapahtuu.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on nykyisin Luonnonvarakeskus.

Susien gps-pantojen avulla kerättyä tietoa (Luke) hyödynnetään muun muassa susikannan runsauden seurannassa sekä reviirikohtaisen kannanhoidon suunnittelussa. Nuorten susien satelliittiseurannasta saadaan tietoa susien levittäytymisestä, vaelluksista ja asettumisesta uusille alueille.

"Susi alistuu ihmisen edessä"

Sydän hakkaa rasituksesta ja jännityksestä. Ronkainen roikkuu narun jatkona moottorikelkan jättämässä urassa ja suksien kärjet lähestyvät läkähtynyttä sutta. Miehellä ei ole aavistustakaan miten vastustaja suhtautuu tunkeutujaan, joka yrittää saada eläimen kiikkiin ja sitten laatikkoon.

– Ehkä pohjaa oli siinä, että tein vuosina 1993–1995 Oulun yliopistolle karhututkimusta, eli pyydystin neljä karhua, jotka pannoitettiin ja seurasin niiden liikkeitä, Ronkainen kertoo.

Ensimmäisellä kerralla mikään ei valmistanut Ronkaista siihen, mitä tapahtuisi sen jälkeen, kun hän oli eläimen kohdalla. Eläin tuli saada vielä alistumaan maahan ja kulkemaan laatikkoon.

– Meillä oli sellainen nukutusaine, jolla ei voinut nukuttaa rasituksessa olevaa eläintä. Se täytyi laittaa laatikkoon ja nukuttaa parin tunnin päästä.

Se on helpoin eläin käsitellä, että jos verrataan ilvekseen, ahmaan tai karhuun. Seppo Ronkainen

Susi alistuu, eikä tee isompaa vastarintaa. Se yllättää Ronkaisen niin, ettei hän muista omaa väsymystään. Laatikossa oleva eläin kannetaan metsäautotien laitaan, jossa se nukutetaan.

– Silloin en tiennyt sudesta juurikaan. Se oli pelottavaa. Susi on iso eläin ja silloin oli keli vielä aika kantava. Kun pääsin suolla suden viereen, minua jännitti. Nyt vuosien saatossa olen huomannut, että susi alistuu ihmisen edessä. Se on helpoin eläin käsitellä, jos verrataan ilvekseen, ahmaan tai karhuun.

Maija ja Jonna kiinni miesvoiman avulla

Suomen ensimmäisestä pantasudesta tulee Maija. Sen nimen Seura-lehti halusi antaa Suomen ensimmäiselle sponsoroimalleen pantasudelle. Heti Maijan jälkeen jää kiinni pahamaineinen ja häirikkösudeksikin kutsuttu Jonna.

– Aluksi oli ajatuksena, että saamme kiinni kaksi urosta, Seura oli päättänyt niiden nimiksi Matti Mainio ja Jussi Juonio. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ensimmäiset pantasudet olivat naaraita, Seppo Ronkainen kertoo.

Parhaimmillaan yli 20 sutta otettiin kiinni moottorikelkan ja miesvoiman avulla.

– Se oli tosi kovaa hommaa. Siinä piti ruveta jo lokakuussa treenaamaan, eli juoksulenkkiä, hiihtolenkkiä ja käsivoimia, että pystyit olemaan tunti tolkulla kelkan perässä.

Työ helpottui vasta nukutusaineiden kehittymisen myötä. Ronkainen suunnitteli ja valmisti myös pannoitusta helpottavan "vimpaimen" eli hirttosilmukan tapaisen apuvälineen suden nappaamiseen.

– Nyt nukutus hoidetaan itse. Meillä kolmella miehellä on lupa nukuttaa. Siihen piti käydä koe-eläinkurssi.

Tänä päivänä nukutusnuoli ammutaan suoraan moottorikelkasta tai helikopterista. Tänä keväänä Ronkainen työkavereineen on pannoittanut 14 sutta, ja suurimman osan helikopterin avulla.

Kiinniotettu susi varustetaan lähetinpannalla sekä korvamerkillä. Lisäksi eläin punnitaan, mitataan ja siitä otetaan muutamia karvoja ja sylkinäyte geneettisiin analyyseihin.

Peruskoulupohjalta tutkijaksi

Tänä päivänä Ronkainen tuntee suden sielunelämän. Oppi ei ole tullut koulunpenkkiä kuluttamalla, sillä hän ei ole käynyt kouluja sitten peruskoulun. Ronkaisen mielestä eläimeen ei tutustu täysin muutoin kun sen käyttäytymistä seuraamalla.

– Ei ole muuta tietä. Sudet tulevat todella tutuiksi vasta, kun olet niiden perässä. Eli vuosia seuraat niitä milloin piilokojusta, milloin jäljestä. Se on ainoa tapa, jolla saat varmuuden niiden käyttäytymisestä.

Ensimmäisinä vuosina pannat olivat VHF-pantoja. Liikkeitä ei voinut tuolloin seurata tietokoneen näytöltä. Silloin täytyi olla itse metsässä ja kävellä kilometrejä toisensa jälkeen.

– Suuntaimella katsottiin, että missä eläin on. Jälkiä kuljettiin vuorokauden tai kahden viiveellä. Kun kulkee samoja jälkiä kuin susilauma, niin silloin oppi ihan oikeasti mikä susi on ja miten se maastossa käyttäytyy.

Ihmisen toiminta ajaa suden pihaan

Mies myöntää, että myös hänen suhtautumisensa eläimeen on erilainen kuin alussa.

– Se on muuttunut valtavasti. Kun pääsin tähän työhön, se oli valtava elämys, että pystyin olemaan susien elämässä mukana, Ronkainen aloittaa.

– Susi on perhekeskeinen ja altis ihmisen toiminnalle. Sudelle pitäisi antaa oma rauha. Varsinkin syksyllä, kun ne opettavat pentujaan.

Ronkaisen mukaan ihmisen vaikutus on tänä päivänä niin kova, että rauhallista kolkkaa on hankala löytää.

Jokainen on lukenut otsikoita kotieläimiä tappavista ja ihmisten kotipihoilla kiertelevistä häirikkösusista. Ongelma on todellinen, mutta Ronkaisen mukaan se on myös seuraus ihmisen toiminnasta. Usein pihoilla kiertelevät ja kotieläimiä lahtaavat hajallaan olevien laumojen pennut. Se on ongelman ydin.

– Metsäautotieverkostot ovat niin valtavat ja ihmisten toiminnot ovat vähän joka puolella. Se hajottaa laumoja ja sudet joutuvat olemaan erillään. Se ei ole pennuille tai lauman tulevaisuudelle hyvä asia. Susi olisi silloin enemmän susi, mitä enemmän ne saisivat olla rauhassa ja alfat opettaa pentuja.

Tarinat Punahilkasta ja luomakunnan järkkymisestä

Susiviha on juurtunut syvälle. Eläin on ihmisten mielissä vastakohtien ristitulessa. Jo pienet lapset kuulevat suloisesta Punahilkasta, joka joutuu pahan suden suuhun. Toiset taas ihannoivat viisasta ja vahvaa eläintä.

– Mutta eläinten suhteen täysin ymmärrän sen pelon. Ihminenhän pelkää – joku korkeita paikkoja ja joku pimeää. Laumoissa liikkuva susi on varmasti pelottava. Pelolle ei voi mitään. Sitä pitää kunnioittaa.

Netin keskustelupalstat kirkuvat vetoomuksia susien tappamisesta. Se on Seppo Ronkaisen mielestä surullista, mutta olemassa olevan tiedon valossa loogista.

– Luin vasta 1960-luvulla julkaistun kirjan, jossa oli juttua sudesta. Siinä sanottiin, että suden tullessa alueelle koko luomakunta järkkyy ja metsäneläimet etsivät piilopaikkoja. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Susi on metsäneläin metsäneläinten joukossa, Ronkainen pohjustaa.

Marttisenjärven lauman alueellakin hirven ja suden jäljet kulkevat rinnakkain. Hangessa menevät myös ahman jäljet.

– Eivät ne hirvet tästä lähde mihinkään. Kun käynnissä on saalistus, niin silloin saalistettava pyrkii menemään pakoon. Susi on hyvä saalistamaan, se ottaa joutuin eläimen, eikä ajata sitä. Jos siinä on useampi hirvi, niin sudet käyvät syömässä yhtä. Muut hirvet syövät siinä lähettyvillä omia ruokiaan.

Ronkainen painottaa, että luomakunta järkkyy enemmän ihmisen toiminnasta.

– Ihminen toiminnallaan on ihan eri kastissa. Kun ajatellaan hirveäkin, niin se väistää ihmistä aivan eri tavalla.

Tutkija ei kommentoi kaatolupia tai salakaatoa

Kainuun susikanta on tutkimusmestarin mukaan ollut aaltoliikkeessä. Susia on vähemmän kuin vuosiin.

– Kainuu on tuossa Venäjän rajalla, ja sieltä tulee kyllä täydennystä. Susi on kova lisääntymään, jos sitä ei säädellä millään tavalla.

Ronkainen nostaa esimerkiksi Kuhmon Vuosangan alueen.

– Jos sieltä häviää lauma, niin pian siihen tulee uusi, kuten täällä Marttisenjärven alueellakin. Susi on mieltynyt määrättyihin alueisiin ja ne täyttyvät aina.

Olin lukenut venäläisistä lukaaseista, jotka kutsuivat susia. Seppo Ronkainen

Tutkimusmestari ei ota kantaa siihen, tulisiko kaatolupia antaa enemmän.

– Ne ovat viranomaisten asioita ja eri tahot käsittelevät niitä. Tutkijat seuraavat susia ja ovat niiden perässä. Aihe on niin arka, että tutkijat ja susien seuraajat eivät siihen puutu.

Hän ei lähde myöskään ottamaan kantaa salametsästykseen, vaikka tiedostaakin ongelman.

Ronkaisen aseen tähtäin ei osoita enää suteen

Ennen ensimmäistä pannoitustaan Ronkainen oli ehtinyt suden kanssa kasvokkain jo muutaman kerran, vuosina 1982 ja 1996. Tuolloin hän oli liikkeellä aseen kanssa.

– 1982 iso urossusi oli tappanut alueella paljon kotieläimiä ja se laitettiin lippusiimaan. Olin kovakuntoinen, hiihdin kilpaa ja urheilin kovasti, joten oli sovittu, että minä lähden hiihtämään perään, jos se karkaa siimasta. Niin kävi, joten hiihdin sen kiinni ja ammuin. Silloin näin ensimmäistä kertaa suden, Ronkainen muistelee.

Sittemmin hän on ollut mukana suden lopettamisessa vain työtehtäviensä vuoksi.

– Olen ollut mukana työni puolesta ongelmasusien ja vaivaisten susien poistamisessa. Itse en ole pyssyä enää käyttänyt. Vain ajanut ja edesauttanut, että tällainen susi saadaan äkkiä ja kunnolla pois, Ronkainen kertoo.

Oli paksu lumi ja minä ajoin kelkalla suden viereen ja hyppäsin hankeen. Seppo Ronkainen

Jo lippusiimaan laitettua sutta jäljestäessään hän aisti eläimen poikkeuksellisen viisauden.

– Niissä loistaa viisaus ilman muuta, Ronkainen vakuuttaa.

Tuntuma on osoittautunut myöhemmin oikeaksi.

– Susi on kuljetuskoppaan laitettaessa kuin kiltti koira. Se vain katselee. Vastaavasti kun ilves tai kettu pistetään laatikkoon, niin se rupeaa tekemään sellaista levotonta liikettä. Kun susi näkee, että hänellä on tilaisuus paeta, niin se pakenee, hän jatkaa.

Ronkainen muistaa elävästi kolmannen pannoittamansa suden. Laumansa alfauros päästettiin operaation jälkeen aukean suon laitaan. Ronkainen avasi kuljetuskopin luukun ja oli 30 metrin päässä valmiina kameran kanssa. Susi kuikuili kopista ulos ja meni takaisin laatikkoon heti huomattuaan pannoittajansa seisovan suon laidassa.

– Vähän ajan päästä se tuli takaisin ja eteni metrin päähän. Se vielä katsoi minua ja sitten lähti menemään. Se meni kymmenen metriä eteenpäin ja jäi virtsaamaan. Silloinkin se vielä kuikuili syrjäsilmällä. Jossakin 20 metrissä susi lähti yhtä äkkiä täyteen laukkaan. Siinä nähtiin, miten susi käyttäytyy vaaratilanteessa. Se hallitsi itsensä täysin, Ronkainen muistelee.

Mies ulvoo kuin susi

Ronkainen ulvahtaa kolmannen kerran. Taivaalla mollottaa täysikuu. On täysin hiljaista, kunnes kauempaa kuuluu römeä urossuden vastaus. Pian ulvontaa yhtyy myös naarassusi. Venäjän puolelle vaeltaneet pantasusi Maija ja alfauros Ugri vastasivat Ronkaiselle. Tämä muisto on jäänyt pysyvästi Ronkaisen mieleen.

– Olin lukenut venäläisistä lukaaseista (ammattimainen sudenmetsästäjä), jotka kutsuivat susia. Testailin ulvomista silloin VHF-aikaan, Ronkainen kertoo.

– Jäin vähän kuin koukkuun siihen ja halusin opetella lisää. Opettelin naaraan ja uroksen äänet. Käytän kutsuvaa naaraan ääntä pentuja laskiessani ja uroksen ääntä myöhemmin, kun pennut ovat isompia, hän jatkaa.

Osaan susista on syntynyt vahvempi side kuin toisiin. Varsinkin oman alueen alfat ovat vieneet palasen pannoittajan sydämestä.

– Kyllä minulla on tietenkin tunneside tämän alueen alfoihin, Taruun ja Taroon. Niitä seurattiin monta vuotta. Alfauros Taro oli kuollessaan 11-vuotias. Se meni huonoon kuntoon loppuvaiheessa. Mennä köpötteli vain tuolla ja hampaat olivat todella heikot. Se oli hirveän arka susi. Esimerkiksi tietä ylittäessään se istui aluksi lauman kanssa 20 metrin päässä. Vasta täyden hiljaisuden tullen sudet pökäsivät yli. Eivät ne juuri tietä käyttäneet.

Oma lukunsa ovat myös Sotkamon Tipaksen lauma ja alfauros Silmäpuoli.

– Sen oikea silmä oli sokea. Siinä oli jotain kaihin tapaista. En tiedä oliko se synnynnäinen vika vai hirven polkaisema. Sillä oli oikein römeä ääni.

Kesäkuussa alkaa jälleen pentujen laskenta. Silloin Ronkainen vierailee suden pesällä. Susi on herkkä siirtämään pentunsa, varsinkin jos lähellä on ihmistoimintaa.

– Käyn laskemassa ne, otan DNA:n ja katson sukupuolen yleensä silloin, kun silmät aukenevat ja pennut ovat vielä ryömintävaiheessa. Pyrin siihen, että vanhemmat ovat jossakin muualla. Päällä ovat muovitetut vaatteet ja hengityssuojain.

Neljän petoasiantuntijan loistava yhteishenki

Pannoitukset tehdään neljän miehen voimin. Seppo Ronkaisen mukaan porukka on hitsautunut hyvin yhteen ja jokainen tietää tehtävänsä. Ronkaisen lisäksi ryhmään kuuluvat varpaisjärveläinen Leo Korhonen, kiuruvetinen Esa Leinonen ja Juuasta kotoisin oleva Reima Ovaskainen.

Päivät ovat kiireisiä varsikin helmikuun ja huhtikuun välillä. Nyt kun sudet on pannoitettu, on hetki aikaa huokaista.

Ronkainen myöntää, että välillä lyhyitä yöunia seurannut väsymys on saanut aikaan ärräpäitä ja kiristänyt hermoja.

– Muutamina viimeisinä vuosina olemme hitsautuneet kiinni. Kaikki vastoinkäymiset voitetaan ja hyvillä mielin mennään eteenpäin.

– Meillä oli Metsähallituksesta kuusi ihmistä opissa ja siellä ihmettelivät, että miten hyvä yhteishenki meillä on.

Uusimpana tutkimuskeinona on ulosteesta kerättävä DNA, jonka avulla pyritään kartoittamaan muun muassa susilaumojen kokoa.

Miehet joutuvat laskelmoimaan tarkoin sen, missä saa pannoittaa ja missä ei. Käytössä ovat Metsähallituksen maat sekä osa metsästäjien alueista.

– Pannoitukset on sidottu metsästyslakiin (Finlex). Meillä täytyy olla alueella metsästysoikeus ennen kuin voidaan pannoittaa. Meidän pitää seurata, että milloin eläimet menevät alueelle, jossa voidaan toimia ajan hermoilla ja iskeä heti kun kelikin sallii. Pannoitusaika on tosiaan sellaista, että silloin ollaan jatkuvasti metsässä etsimässä ja seuraamassa. Alueemme on kuitenkin aika laaja, Pohjois-Karjala, Kainuu ja Pohjois-Savo, Ronkainen kertoo.

Vanha susi käveli itse koppiin

Ronkaisella on monia tarinoita pannoitustilanteista. Yksi niistä liittyy alfauros Taroon.

– Se oli varmasti neljäs kerta kun se otettiin kiinni. Oli paksu lumi ja minä ajoin kelkalla suden viereen ja hyppäsin hankeen. Viskasin vimpaimen vähän huolimattomasti ja susi pääsi siitä läpi. Jätin vimpaimen sivulle ja susi pyörähti ja pani kaulansa siihen. Työpari vain pyöritteli päätään.

Ronkaisella tuli sutta sääli, kun hän oli laittamassa sitä koppiin.

– Se oli jo vanha susi silloin, joten laitoin sen koppiin hellävaraisesti. Vimpain pyörähti taas pois sen kaulasta ja susi käveli itse koppiin. Se tiesi, ettei enää mahda mitään – On parempi tehdä näin. Pannoitus on sudelle kuitenkin aina negatiivinen asia, johon se ei halua joutua toistuvasti. Se pyrkii kaikin mahdollisin keinoin pakoon.

Pannoitustilanteessa ei ole ikinä tullut eteen eläimistä johtuvia vaaratilanteita. Vaarallisempaa on moottorikelkalla ajaminen. Kerran oksa puhkaisi Ronkaisen silmän, jonka näkö ei palaa koskaan täysin ennalleen.

Tunteja suden kanssa lumisessa poterossa

Vanhemmat sudet ovat pannoittajalle helpoimpia tapauksia, ja varsinkin urokset. Seppo Ronkainen muistaa vain yhden hankalan yksilön, joka ei millään antautunut kiinni.

Hänen mukaansa naaraat yrittävät kaikki mahdolliset temput ennen alistumistaan.

– Alfanaaras ja ylipäätään naaraat ovat hankalampia tapauksia. Se voi olla vähän kuten meissä ihmisissäkin, Ronkainen sanoo nauraen.

– Tuon otan kyllä takaisin, hän jatkaa pilkettä silmäkulmassaan.

Silti yksikään susi ei ole jäänyt ilman pantaa konstikkuuden vuoksi.

– Muistan kun virolainen mies oli minulla kerran opissa. Sain suden kiinni, ja annoin hänelle ja mukana olleelle suomalaismiehelle koordinaatit, että mistä meidät voi tulla hakemaan. He lähtivät tulemaan, ja virolainen laittoi koordinaatit omaan gps-laitteeseensa. Järjestelmä oli kuitenkin erilainen kuin meillä, Ronkainen kertoo.

Jälkeenpäin miesten 19 kilometrin harharetki naurattaa, mutta tilanteessa odotus venyi tuskalliseksi.

– Olin kolme tuntia suden kanssa. Tuli kylmä, koska oli kova tuuli, ja kelkkaillessa pitää olla suht' vähissä vaatteissa. Poljin hankeen poteron ja laitoin suden sinne. Menin itse suden päälle makaamaan. Painoin sutta vimpaimesta ja makasin paikoillani. Odotin siinä kolme tuntia ja ajattelin, että jos he eivät tule 15 minuuttiin, niin minun on pakko laskea susi juoksemaan, Ronkainen kertoo.

Kaukaa kuuluva kelkan ääni sai kuin saikin tilanteelle onnellisen päätöksen. Tämäkin susi sai pantansa.

Ronkaisen mukaan alfanaaraan panta on aina pientä hampaanjälkeä täynnä, mutta alfauroksen pannassa ei ole ollenkaan.

– Se on siellä ylimpänä. Kyllähän se leikkii, mutta ei se anna purra. Laumassa alfauros ja alfanaaras ovat tasavertaisia. Monesti alfanaaras johtaa porukkaa, kun siirrytään alueelta toiselle ja alfauros on perässä viimeisenä.

Lapset ovat silittäneet sutta

Seppo Ronkainen haluaa siirtää vahvan luontosuhteen myös lapsilleen, 9-, 8- ja 5-vuotiaille tyttärilleen.

Miehen oman luontosuhteen juuret ovat myös lapsuudessa, kun isän ja veljien kanssa retkelle pakattiin lenkkimakkaraa.

– Muistan ensimmäiset kerrat, kun isän mukana lähdettiin kalaan. Meiltä oli neljän kilometrin matka isolle joelle, suvantoalueelle, missä isällä oli vene. Oltiin jopa yötäkin tulilla.

Tuolloin Pohjois-Savossa ei ollut suurpetoja: karhuja, susia tai ilveksiä.

– Tämä oli tyhjä alue suurpedoista siihen aikaan. Oikeastaan 1980-luvulla alkoi tulla karhuja, ilveksiä ja ahmoja. Ahmahan on ihan muutaman vuoden juttuja.

Ronkaisen omat tyttäret leikkivät pihalla turvallisin mielin, vaikka suden jälkiä on löytynyt vain kilometrien päässä.

– Silloin kun tässä lähellä on ollut susipannoituksia, niin olen pyrkinyt, että he näkevät suden. Tavallaan oppivat, että se on eläin, ei sen kummempi mystinen peto. He voivat vähän silittää sutta, ja heille tulee tavallaan erilainen ajatus petoeläimistä. En ole huomannut, että he olisivat koskaan ulkona leikkiessään, pimeässäkään, ajatelleet, että susi on lähellä tai että pelottaa, Ronkainen kertoo.

– Se on niin paljon kasvatuksesta kiinni, että miten ihmisen luonne muovautuu. Olen kuullut sanontoja, jos lapsi on vähän ilkeä, jos et ole hiljaa tai kiltisti, niin susi vie. Sieltä tulee hyvin herkästi väärää signaalia lapsille. Sitä on aika vaikea korjata, hän jatkaa.

Pian pennut jättävät lauman

Ison pellon laidasta löytyvä tassunjälki on miltei naisen käden kokoinen. Ronkainen tietää Vieremän Marttisenjärven lauman rytmin.

Jäljistä ei voi äkkiseltään laskea ovatko pennut vielä lauman mukana.

– Lauma oli viikko sitten tuossa Kajaanin puolella. Noin tuhat neliökilometriä on alue, missä susilauma liikkuu. Neljä pentua ja pentuvahti, alfauros ja alfanaaras, Ronkainen luettelee.

Muutamat yöllä sataneeseen lumeen painautuneista jäljistä ovat selkeästi pienempiä. Ronkaista kiinnostaa erityisesti se, ovatko pennut vielä lauman matkassa vai jo häipyneet omille teilleen.

– Alfanaaras synnyttää pian uudet pennut. Yleensä kuukautta aiemmin nämä aikaisemmat pennut lähtevät maailmalle ja laumaan jää yksi tai kaksi pentuvahtia. Siihen voi jäädä joko uros- tai naaraspentu. Yleensä heikoin ja pienikokoisin pennuista jää. Ei toki aina, joskus voi käydä toistenkin.

– Se on vähän sama kuin meillä ihmisillä. Toisille koti ja juuret ovat tärkeät, että ollaan pitempään siellä kotona. Toiset taas lähtevät maailmalle perustamaan omaa perhettä ja omaa laumaa, Ronkainen selittää.

Kolmen vuoden kuluttua eläkkeelle

Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestarin Seppo Ronkaisen kotona tuoksuu vasta leivottu pannukakku ja alakerrasta kantautuvat leikkivien lasten äänet.

Ronkainen on täällä hetkellä 62-vuotias. Hän on ajatellut jatkavansa työssään vielä kolme vuotta.

– Sitten se ainakin loppuu. Minulla on niin paljon harrastuksia, että haluaisin keskittyä muun muassa luontokuvaukseen. Ei näissä hommissa jouda niitä hyviä kuvia ottamaan. Valon täytyy olla hyvä ja sitä ei ole aikaa odotella, vuoden 1996 luontokuvakilpailun voittaja sanoo.

Miehen ansiot ovat tunnettuja ympäri Suomen. Ronkaisesta on tehty dokumenttielokuva Hukkamies.

Kuvaamisen lisäksi Ronkainen maalaa, veistelee ja rakentaa. Aiheet tulevat jatkossakin luonnosta. Ronkaisen teoksissa juoksevat metsien pedot.

Myös Ronkaisen vaimo harrastaa luontokuvausta ja opiskelee luonnonvara-alaa. Suunnitteilla on yhteisiä projekteja.

– Kyllä minulla tekemistä on, mies vakuuttaa hymyssä suin.

Sitä ei voi epäillä. Isän katse osuu sohvalle, johon on määrätietoisesti aseteltu pieni uimapuku ja uimalasit. Nyt alkaa jo olla kiire. Tällä kertaa vesipedon perään.

Jo kolme vuotta sitten Suomessa heräsi vilkas julkinen keskustelu puhumattomista kolmevuotiaista. Puhuttiin ilmiöstä ja haettiin syitä sosiaalisesta mediasta, joka vie vanhempien huomion.

Nyt yhä useampi asia tapahtuu verkossa: tilaamme lääkäriaikoja, täytämme lomakkeita, shoppailemme, hoidamme pankkiasiamme, sometamme. Meneekö lasten kielellisellä kehityksellä nyt entistä huonommin?

– Meillä ei ole tutkittua tietoa lasten kielellisten diagnoosien määrästä alueellisesti tai koko maassa, koska tällaisia tilastoja ei Suomessa kerätä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että 10–20 prosentilla lapsista on jonkinasteista kielellistä viivästymää, sanoo Suomen Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto.

Jonkinlaista kotimaista esimerkkiä löytyy Vantaalta, missä kaupungin puheterapeutit ovat keränneet systemaattisesti terveydenhuollon järjestelmistä tietoa oman asiakaskuntansa kielellisen erityisvaikeuden diagnoosien määrästä.

Seurannan mukaan diagnoosien määrä on kymmenessä vuodessa Vantaalla jopa laskenut.

– Olisi erittäin tärkeää, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö velvoittaisi kuntia keräämään ja analysoimaan järjestelmistä saatavaa tietoa myös muista asiakasryhmistä, Piirto painottaa.

Heta Piirto ei halua älylaitteista syntipukkeja, eikä tahdo vanhempien syyllistyvän niiden käytöstä. Hänen mukaansa nettiä selailevat vanhemmat eivät yleensä pysty aiheuttamaan lapselleen huomattavia kielellisiä ongelmia.

– Kielen kehityksen poikkeamilla on neurologinen- ja aivotoimintaperusta. Mutta jos lapsi ei saa riittävästi keskusteluyhteyttä, sillä on merkitystä siihen, millä tahdilla ja kuinka laajaksi kieli kehittyy. On äärimmäisen harvinaista, että lapsi saisi niin vähän ympäristöstään virikkeitä, että kieli jäisi sen takia kehittymättä, Piirto sanoo.

Vastaa lapsen aloitteisiin, kerro maailmasta

Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja turhautuu välillä kielen kehitykseen liittyvään yleiseen keskusteluun. Hänestä tuntuu, että arkisesta asiasta tehdään liian hienoa ja vaikeaa. Kaikki lokeroidaan, ja joka asiaan on oikein tekemisen toimintaohjeet.

– Lapsen kielen kehityksen tukemisessa riittää maalaisjärki. Puhu lapselle. Nimeä asioita, sanoita maailmaa. Kun lapsi kohdistaa katseensa johonkin, kerro mikä se on. Katso lapsen kanssa yhdessä, jaa asioita hänen maailmansa tasolla.

Meillä puheterapeuteilla ei ole antaa reseptiä ja minuuttimääriä siihen, kuinka paljon lapselle pitäisi maailmaa sanoittaa. Toiminnanjohtaja Heta Piirto, Suomen Puheterapeuttiliitto

On tärkeää, että aikuinen reagoi lapsen aloitteisiin. Kun lapsi aloittaa keskustelun esimerkiksi osoittamalla häntä kiinnostavaa asiaa tai nimeämällä yksittäisen asian, vanhemman kannattaa tarttua aloitteeseen ja kertoa asiasta enemmän.

Piirron mukaan vanhemmat ovat entistä valveutuneempia ja seuraavat tarkkaan myös lapsen puhumaan oppimista. Hän muistuttaa, että vuorovaikutusta ei pidä ylisuorittaa, vaan yhdessäolon tulee olla hauskaa.

– Meillä puheterapeuteilla ei ole antaa reseptiä ja minuuttimääriä siihen, kuinka paljon lapselle pitäisi maailmaa sanoittaa. Kielellinen kehitys on yksilöllistä ja vertailu on vain pahasta. Varhaisessa kielen kehityksessä myös normaalin raja on laaja, Piirto sanoo.

Älylaitetta voi katsella yhdessä

Heta Piirto sanoo, ettei lapsen puheen kehityksen tukemisessa ole mitään sen kummempaa kuin ennenkään. Kielen kehitys pohjaa siihen, että ihmiset puhuvat toistensa kanssa.

– Lapselle sanoitettiin ennen maailmaa aivan huomaamattaan. Jos lapsi otettiin navettaan mukaan, äiti kertoili omia tekemisiään ääneen. Nyt äiti tai isä voi sanoittaa ääneen vaikka ostosreissua: Missä vihannekset ovatkaan, nyt haetaan maito.

Piirron mukaan vanhempien ei tarvitse soimata itseään niistä lyhyistä hetkistä, joita viettää koneella tai puhelimella. Lapsi tarvitsee myös omaa aikaa maailman tutkimiselle. Myös riittävä lepo on tärkeää.

– Ei todellakaan voi ajatella, että nyt lapseni kieli ei kehity, kun tässä nyt tämänkin asian tein älylaitteella ja vauva tuossa pötkötteli. Älylaitetta voi katsoa myös yhdessä lapsen kanssa, ja sanoittaa katseltavia esineitä ja asioita, Piirto muistuttaa.

On tutkimuksen paikka, jos kolmivuotias ei ilmaise itseään sujuvasti

Suomen Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirron mukaan kolmivuotiaat ovat puheterapiassa yksi suurimmista asiakasryhmistä. Ryhmä korostuu, koska sen ikäisenä kielellisiä vaikeuksia pystytään jo selkeästi havaitsemaan.

Jos kolmivuotias ei saa ilmaistua itseään lausetasoisesti, on Piirron mukaan syytä selvittää, mistä on kysymys. Kolmivuotiaana pitäisi olla jo perussanasto omaksuttuna, ja myös kielen rakenteita ja taivutusmuotojakin oletetaan puheesta löytyvän.

– Lasten puheen kehitystä seurataan neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa. Myös vanhemmat osaavat hakea entistä aiemmin apua kielen kehityksen poikkeamaan tai viivästykseen.

Hanson Roboticsin Sophia on robotti, joka on rakennettu muistuttamaan ihmistä mahdollisimman pitkälle – se on siis niin sanottu humanoidirobotti.

Nimensä ja ulkonäkönsä puolesta Sophia muistuttaa eniten naista, sillä on myös naisen ääni.

Sophia on jo hullaannuttanut tv-väkeä eri puolilla maailmaa. Se on kiertänyt suosituissa tv-ohjelmissa katsojien ällisteltävänä.

Tänään robotti pääsi suomalaismedian tentattavaksi.

Yle halusi tietää, voiko robotilta kysyä henkilökohtaisen kysymyksen.

– Mikäs siinä, jos vain tiedän vastauksen, robotti vastasi pienen tauon jälkeen.

Toimittaja sai lopulta kakistettua itse kysymyksen, eli lähteekö robo deiteille. Oheisesta videosta selviää, miten siinä sitten kävi.

Hyvänä kaverina menisi, mutta en pankkitietoja antaisi

IT-alan tapahtumassa Helsingissä vieraillut Sophia näytti tekevän suomalaisyleisöön vaikutuksen.

– Hän hymyili ja vaikutti miellyttävältä. Teki hyvän vaikutuksen. On se vähän hämmentävää, kun hän on robotti ja sen kanssa voi kuitenkin keskustella ja olla dialogissa, sanoi Laura Lindfors, yksi tapahtumaan osallistuneista.

– Hyvänä kaverina tai kotiapulaisena menisi, mutta en pankkitietoja kyllä luovuttaisi.

Sophia hyödyntää keinoälyä ja puheentunnistusta. Se jäljittelee ihmistä myös ilmeillään. Niitä se kykenee näyttämään kasvoillaan kymmeniä.

Sophia oli näytillä Suomessa vain torsona eli alavartalo puuttui. Sillä on kerrottu olevan sellainenkin.

Humanoidirobottien yhtenä suurimpana kehityshaasteena on ihmisen liikkumisen imitointi. Tai ylipäätään, että robotti pystyy liikkumaan kaatumatta. Nyt sen kaatuessa menee helposti jotain rikki.

Sophia lienee myös ensimmäinen kone, joka on saanut kansalaisuuden. Tämä tapahtui viime lokakuussa, kun Saudi-Arabia myönsi laitteelle kansalaisuuden, kertoo mm. Economic Times.

Vanhanaikainen lankapuhelin pirisee äänekkäästi Helsingin villasukkatehtaan tiloissa. Nella Kumpulainen kiiruhtaa vastaamaan. Jos asia ei hoidu heti, viestit ja soittopyynnöt hän kirjaa kynällä ja paperilla ja kiinnittää korkkitauluun.

23-vuotias Nella on tehtaan sentraalisantra, tai oikeastaan Centraali Sandra, kuten tehtaan kotisivuilla kirjoitetaan. Hän siis ottaa vastaan tehtaalle tulevat puhelut, vaikka pääosin päivä kuluukin villasukkien valmistuksessa.

Nella on ollut yrityksessä oppisopimuksella pari vuotta. Hänen isänsä on villasukkatehtaan patruuna Jukka-Pekka Kumpulainen.

– Tämä Helsingin puhelinteollisuuden valmistama puhelin vuodelta -39 on meidän pääviestintävälineemme täällä, se riittää, Jukka-Pekka Kumpulainen kertoo.

Samaan aikaan, kun monilla työpaikoilla uuvutaan teknostressiin, Helsingin villasukkatehdas ui vastavirtaan. Kännykät ja tietokoneet loistavat poissaolollaan.

– Työpäivä alkaa siten, että viedään kännykät kaappiin ja juodaan kahvit, patruuna Jukka-Pekka Kumpulainen kertoo.

Yrityksen tilat ovat kuin paluu menneisyyteen: vanhoja valokuvia, huonekaluja ja esineitä. Yksi työntekijöistä napsauttaa päälle putkiradion, jonka kautta pysytään ajan hermolla työpäivän ajan.

Ainoa tietokone on suljetussa ATK-huoneessa. Siellä käy vain tehtaan teknikko, joka ottaa vastaan esimerkiksi sähköpostilla tulevat tilaukset.

Villasukkaputkea neulovat koneetkin ovat vuosikymmenten takaa – vanhimmat 30-luvulta. Niillä on myös jokaisella oma nimi: Onni, Helmi, Viljo, Angelica...

Työntekijät kiittelevät työrauhaa

Villasukkatehtaassa on seitsemän vakituista ja neljä osa-aikaista työntekijää.

Kumpulainen kertoo, että nuoremmille työntekijöille esimerkiksi kännykästä luopuminen on voinut olla aluksi vaikeaa, siitä kun on monelle tullut käden jatke. Viikon parin päästä hekin ovat tottuneet tehtaan tapoihin ja nauttivat työrauhasta.

Näin kertoo myös Nella, vaikka hän hän aluksi hieman kaipailikin viestejä kavereilta.

– Kahvitauollahan voisi katsoa puhelinta ja vastata esimerkiksi viesteihin, mutta ei sitä tuu enää katottua. Ihan kiva on jutella ihmistenkin kanssa.

Tutkimusten mukaan toimistotyötä tekevän työpäivä voi katketa useita kymmeniä kertoja kännykän kilahdukseen tai sähköpostin piippaukseen.

Keskeytyksestä toipumiseen voi mennä tilanteesta riippuen jopa parikymmentä minuuttia, joten monella meistä iso osa työpäivästä voi kulua keskeytyksistä toipumiseen, jos niitä ei osaa suodattaa.

Toisin on villasukkatehtaan konemestarilla Jukka Pesosella. Hän nauttii siitä, että voi kahdeksan tunnin ajan huoltaa vanhoja neulontakoneita ilman että kännykkä piippaa taskussa.

Vapaa-ajan alkaessa ja kotiin palatessa hän huomaa, että työpaikan ulkopuolella tahti muuttuu: radiot soivat, puhelimet soivat, viestejä tulee ja menee.

– Mutta aika vähän mä oon sitten loppujen lopuksi [netissä]. Täällä kun tottuu olemaan ilman sitä, niin ei sitä sillä lailla välttämättä kaipaa. Mutta kotona pystyy keskittymään siihenkin hommaan sitten erikseen.

Lue myös:

Perhe testasi, kuinka paljon aikaa arjessa menee kännykän ruudun tuijottamiseen – Oletko sinä oman aikasi herra?

Ylen kysely: Moni vähentänyt vuoden aikana somen käyttöä, osa ei onnistu vaikka haluaa

Eduskuntaryhmien puheenjohtajat pääsivät keskiviikkona yhteisymmärrykseen siitä, että kansanedustajien sopeutumiseläkkeitä on muutettava. Edellisen kerran muutoksia tehtiin vuonna 2011.

Sopeutumiseläkkeen saajien joukossa on nelikymppisiä ex-kansanedustajia, jotka nostavat eläkettä, jollaisesta tavallinen palkansaaja voi vain uneksia.

Ylen haltuunsa saamien papereiden mukaan eduskunnan puhemies Paula Risikko on valmistellut yhdessä virkamiesten kanssa vain yhtä mallia. Sopeutumiseläkkeet lakkautetaan ja muutetaan sopeutumisrahaksi.

Tätä mallia puhemies Risikko esitteli keskiviikkona eduskuntaryhmien puheenjohtajille. Muitakin vaihtoehtoja sivuttiin.

Kansanedustajan sopeutumisraha on pienempi kuin tavallisen kansalaisen saama ansiosidonnainen päiväraha.

Miksi sitä sitten tarvitaan? Kansanedustajathan ovat luottamustehtävässä. Kun äänestäjien luottamus loppuu, kansanedustaja putoaa eduskunnasta.

Mihin tarvitaan sopeutumisrahaa?

Sopeutumisrahan tarkoitus on helpottaa eduskunnasta pudonneiden tai vapaaehtoisesti luopuneiden kansanedustajien elämää.

Kansanedustaja ei voi saada työttömyyskorvausta. Osa voi päästä kansanedustajan pestin loputtua vihreälle oksalle kunnanjohtajaksi tai etujärjestön luottohenkilöiksi.

Osalla naama on kulunut niin pahasti, ettei entiseen ammattiin ole paluuta. Uuttakaan oksaa ei välttämättä löydy.

Sopeutumiseläkettä saa tänä vuonna kolmekymmentä entistä kansanedustajaa. Osa heistä on vielä täydessä iskussa. Heitä yhdistää se, että he nousivat eduskuntaan ennen vuotta 2011 ja ehtivät istua Arkadianmäellä vähintään seitsemän vuotta.

Yhteensä sopeutumiseläkkeeseen oikeutettuja on 150. Näistä istuvia kansanedustajia on 64.

Mikäli sopeutumiseläke lopetettaisiin, sopeutumiseläkkeen saajista yksitoista siirtyisi sopeutumisrahalle 2–3 vuodeksi.

Muut sopeutumiseläkkeen saajat ovat jo sen verran iäkkäitä, että heitä eduskunnan suunnittelmat eivät enää heilauta suuntaan eivätkä toiseen.

Koskisi myös nykyisiä kansanedustajia

Sopeutumiseläkkeeseen ovat oikeutettuja myös nykyiset kansanedustajat, jotka valittiin kansanedustajiksi ennen vuotta 2011. Heitä on eduskunnassa 64.

Kysymys kuuluukin, miten eläkkeitä voidaan muuttaa näin helposti?

Ylen haltuunsa saamien paperien mukaan se onnistuu, koska valtiosääntöasiantuntijat vertaavat sopeutumiseläkettä työttömyysturvaan, eivät eläkkeeseen.

Työttömyysturvan muuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin eläkkeiden.

Eduskuntaryhmien puheenjohtajat esittelevät Paula Risikon mallin omilleen torstaina. Jos ryhmät hyväksyvät Risikon pohjapaperin, asiat etenevät nopeasti.

Lue myös:

Puhemies Paula Risikko lakkauttaisi sopeutumiseläkkeen: Kaikki kansanedustajat sopeutumisrahalle

Saimaan Pihlajaveden norpat saivat torstai-aamuna kunnia-arvoisan vieraan, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti lähteä mukaan kevään ensimmäiselle saimaannorpan pesien laskentareissulle. Joka kevät Metsähallituksen väki kiertää yhdessä vapaaehtoisten kanssa Saimaan rannat ja luodot norpan elinalueilla kartoittaakseen, kuinka paljon pesiä on, ja monessako on asunut kuutti.

– Löysimme viisi pesää. Kahdesta näissä oli asustellut kuutti emonsa kanssa. Sen pystyi päättelemään siitä, että pesän seiniin oli tarttunut kuutin karvaa, presidentti Niinistö kertoo.

Presidentti tutustui saimaannorpan suojelutyöhön jo toista kertaa. Viimeksi hän perehtyi asiaan kesällä 2016 vierailullaan Puumalassa. Nyt hän lupaili jo kolmatta vierailua norppavesille.

– Norppa kiinnostaa minua. Olisi kiva nähdä kerran norppa. Kaksi kertaa olen nyt ollut, enkä ole vielä onnistunut. Kolmas kerta toden sanoo.

Niinistöllä ja noin kymmenhenkisellä jäälle lähteneellä seurueella oli kaikilla yllään pelastuspuvut. Pesälaskennat suoritetaan yleensä niin myöhään keväällä, että Saimaan jää on jo heikkoa. Jos jää olisi pettänyt, olisi pelastuspuku pitänyt presidentin kuivana ja kellumassa. Nyt tosin huoli oli pieni, sillä talven pitkittyminen on pitänyt jäät vahvoina. Pesälaskennat alkavatkin todenteolla vasta viikon, kahden päästä, kun pesien katot ovat romahtaneet.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela johdatti presidentin seuruetta saimaannorpan pesältä toiselle.

– Jo ensimmäisellä pesällä presidentti kysyi, että eihän tämä meidän toiminta vain häiritse norppia. Selitin, että kuutit ovat jo niin isoja, että voivat sukellella kauemmas, mutta tottakai se vähän häiritsee, Koskela kertoo.

Tottakai on tärkeää, että me pyrimme suojelemaan luontoa. presidentti Sauli Niinistö

Presidentin vierailu Saimaan jäällä on paljon muutakin kuin tutustumiskäynti. Kun presidentti valitsee, mihin hän haluaa tutustua, hän ottaa samalla kantaa siihen, millaiset asiat ansaitsevat huomiota. Niinistön mielestä luonto on hyvin merkittävä asia Suomen imagolle.

– Harvassa maassa on mitään sellaista, mitä nyt täällä Itä-Suomessakin näkee. Tottakai on tärkeää, että me pyrimme suojelemaan sitä. Nyt kyllä ihan massamuotoinen uhka on ilmastonmuutos, joka ohittaa kaikki muut uhkatekijät kirkkaasti, Niinistö sanoo.

Ihminen ei pysty sellaista huvipuistoa kehittämään, mitä metsä kaupunkilaislapselle tarjoaa. presidentti Sauli Niinistö

Jäältä Niinistö suuntasi Punkaharjulle Metsämuseo Lustoon. Presidentti kiersi ripeällä tahdilla Luston näyttelyn lävitse, mutta suositteli vierailua metsämuseossa kaikille suomalaisille. Niinistö kertoo metsän olleen itselleen tärkeä paikka lapsesta saakka.

– Ihminen ei pysty sellaista huvipuistoa kehittämään, mitä metsä kaupunkilaislapselle tarjoaa, Niinistö sanoo.

Luontoihmisenä tunnettu Niinistö arvioi, että viime aikoina lisääntyneet metsien hakkuut on sovitettu hyvin yhteen luonnonsuojelun kanssa.

– Se on nyt onnistunut hämmästyttävän hyvin sen vuoksi, että metsän kasvu on lisääntynyt niin paljon. Se (hakkuut) on tietysti vähän ristiriidassa tämän ilmastonmuutoksen kanssa, mutta toisaalta ilmastonmuutos kiihdyttää metsän kasvua Suomessa, Niinistö sanoo.

Jordaniassa Kuolleenmeren alueella työskennellyt suomalaistaustainen Nathir Rawashdeh sai tallennettua kameralleen jättimäisen lintuparven muodostelmalennon.

Videon Ylen pyynnöstä katsonut suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta kertoo, että videossa näyttäisi olevan suuri kottaraisten yöpymisparvi.

– Niille on tyypillistä kyseisen kaltainen lentonäytös ennen kuin siirtyvät metsään, ruovikkoon tai muuhun vastaavaan paikkaan yöpymään, Lehtiniemi kertoo.

Suomeen saapuvien kottaraisten parvi videolle ei ole osunut, sillä suomalaiset kottaraiset muuttavat lounaaseen talvehtimaan Brittein saarille ja läntiseen Eurooppaan, Lehtiniemi kertoo.

BirdLife tiedotti pääsiäisen jälkeen, että kylmät yöt ovat hidastaneet erityisesti vesilintujen ja rastaiden muuttoa.

Vaikka kevätmuutto pääsisi vauhtiin sään lämmetessä, on ruokailupaikkoja lumisessa Suomessa linnuille vähän. Näin moni uskalikko joutunee kääntymään takaisin tai hakeutumaan pihojen ruokinnoille, BirfLife ennakoi.

Ilta-Sanomat uutisoi aiemmin tällä viikolla, että lintujen katselu tekee hyvää mielenterveydelle. Lehti viittaa brittiläiseen tutkimukseen, jonka mukaan päivän aikana nähtyjen lintujen määrä lievensi masennusta, stressiä ja ahdistusta.

Lue myös

Lumi suojaa vielä järvien jäitä, muttei kauan – "Jos aamulla lähtee järvelle, ei illalla ehkä pääsekään takaisin"

Kylmä sää pitää muuttolinnut loitolla ja tappaa niitä, jotka yrittävät palata: "Näille leveyksille ei vielä kannata tulla"

Ylen luontoaiheisia artikkeleita ja ohjelmia

Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on lisännyt pakotelistalle 24 venäläistä. Listalta löytyy seitsemän oligarkkia sekä 17 valtion virkamiestä.

Yhdysvaltojen pakotteiden kohteiksi joutuvat myös 12 venäläistä yhtiötä, kuten alumiini- ja energiayhtiö EN+ Group, öljy- ja kaasunetsintäyritys Gazprom Burenie, energia-alan toimija Renova Group, pankkialan yritys Ladoga Menedzhment.

Valtionyhtiöistä listalle lisättiin muun muassa aseita myyvä Rosoboroneksport. Sen kerrotaan myyneen aseita Syyrian sodan aikana Assadin hallinnolle.

USA:n valtiovarainministeriö: Putinin läheinen nousi nopeasti miljardöörikerhoon

Valtiovarainministeriön mukaan oligarkkien joukossa on Venäjän presidentin Vladimir Putinin perhetuttu ja tyttären Katerina Tihonovan kanssa naimisissa ollut Kirill Shamalov. Muun muassa Bloomberg on kertonut, että Shamalovin omaisuus paisui avioliiton aikana huomattavasti.

Vain puolessatoistavuodessa Shamalov onnistui ostamaan ison osan venäläisen öljy- ja kaasuyhtiö Siburin osakkeista.

Vuosi tämän jälkeen hän pystyi lainaamaan miljardi dollaria valtio-omisteisesta Gazprombankista.

Shamalov onnistui Yhdysvaltain valtiovarainministeriön mukaan kasvattamaan myöhemmin edelleen omistustaan Siburissa, minkä jälkeen hän liittyi Putinia lähellä olevaan miljardöörikerhoon.

Forbesin mukaan Shamalov on Venäjän 72. rikkain liikemies, nettovarallisuus 1,4 miljardia dollaria.

Sibur ei ole pakotelistalla.

Deripaskasta kovia väitteitä

Listalla on myös muassa alumiinilla rikastunut liikemies Oleg Deripaska. Yhdysvaltain valtiovarainministeriön mukaan Deripaskaa epäillään rahanpesusta. Lisäksi häntä on syytetty kilpailijoidensa uhkaamisesta sekä viranomaisen salakuuntelusta.

Deripaskan kerrotaan olleen osallisena kiristyksessä ja rahankiristyksessä. On myös esitetty väitteitä, joiden mukaan hän olisi lahjonut viranomaisen ja tilannut liikemiehen murhan. Hänellä väitetään myös olevan yhteyksiä rikollisryhmiin.

Deripaska on valtiovarainministeriön mukaan itse sanonut, että hän ei erota itseään Venäjän valtiosta. Hänellä kerrotaan olevan Venäjän diplomaattipassi.

Deripaska on yhdistetty myös Yhdysvalloissa käynnistyneeseen Venäjä-tutkintaan. Selvitettävänä on ollut hänen ja Trumpin entisen kampanjapäällikön Paul Manafortin suhde.

Deripaska on ollut pakotteiden piirissä jo aiemmin. Reutersin mukaan Deripaska on rankattu Venäjän 19. rikkaimmaksi liikemieheksi 6,7 miljardin dollarin nettovarallisuudellaan.

Pakotelistalla useampi Rotenberg

Listalla on myös kaasujätti Gazpromin johtaja Aleksei Miller, Putinin lähipiiriin kuuluva Suleiman Kerimov ja sijoitusyhtiö Renovan johtaja Viktor Vekselberg.

Forbesin mukaan Vekselberg on Venäjän yhdeksänneksi rikkain. Netto-omaisuus yhteensä 14,4 miljardia dollaria.

Vekselberg tuli tunnetuksi Faberge-kokoelman palauttamisesta Venäjälle.

Kerimov puolestaan on parlamentin jäsen ja 20. rikkain Venäjällä Forbesin mukaan. Nettovarallisuus 6,5 miljardia dollaria. Hän on ollut tutkinnassa Ranskassa veroihin liittyen.

Kerimovin perhe hallinnoi Venäjän suurinta kullantuottajaa, Polyusia. Yhtiö ei ole pakotelistalla.

Oligarkkien joukossa on myös teini-ikäisestä Putinin tuntenut Igor Rotenberg. Hänen isänsä on venäläinen liikemies Arkadi Rotenberg, joka on ollut pakolistalla vuodesta 2014. Arkadi Rotenberg on omistanut Suomessa Långvik Capitalia. Hän myi osuutensa myöhemmin veljenpojalleen Romanille, jolla on Suomen ja Venäjän kansalaisuus.

Rotenberg on listalla toiminnastaan Venäjän federaation energiateollisuuden hyväksi. Igor Rotenberg osti isältään 79 prosenttia Venäjän öljy- ja kaasuyhtiö Gazbrom Bureniesta.

Mitä pakotelistalle joutuminen käytännössä tarkoittaa?

Pakotteet jäädyttävät pakotelistalla olevien rahavarat sekä niiden amerikkalaisyritysten ja henkilöiden rahavarat, jotka käyvät kauppaa pakotelistalla olevien kanssa.

Amerikkalaisviranomaiset ovat jättäneet kansalaisilleen ja yrityksilleen kuitenkin pienen takaportin. Yrityksiä tai tahoja, joilla on bisneksiä pakotelistalla olevien tahojen kanssa aiotaan auttaa neuvomalla miten ajaa liiketoimet alas tai kuinka välttää pakotteiden aiheuttamat tappiot.

Yhdysvaltain pakotelistalla jo 189 nimeä

CNN:n mukaan Yhdysvaltain pakotteet ovat vastaus kansainvälisiin tapahtumiin, kuten Salisburyn hermomyrkkyiskuun sekä Venäjän mahdolliseen sekaantumiseen Yhdyvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleihin.

AP:n nimettömät lähteet pitävät pakotteita vastauksena Venäjän hallinnon "jatkuvaan ja yhä julkeampaan käytökseen".

AP kertoo, että Trumpin hallinto on asettanut pakotteita jo 189 venäläisiin tai venäläisiin kytköksissä oleviin henkilöihin tai toimijoihin.

Presidentti Donald Trump on jatkanu suoraa kritiikiä Putinia kohtaan. Hän on tosin myös kutsunut Putinin tapaamiseen kanssaan mahdollisesti Valkoisessa talossa.

Lue myös:

Paratiisin paperit: Trumpin ministerillä liiketoimia Putinin lähipiirin kanssa

Nämä Suomeen liitetyt venäläiset ovat Yhdysvaltain uudella "oligarkkilistalla" – Mykkänen: Ei vaikuta Suomen suhteisiin

Otsikkoa täydennetty ja juttua kauttaaltaan kello 17:50.

Vesisateet sulattavat nyt lunta nopeasti eri puolilla maata. Sulamisvesistä saattaa syntyä ongelmia erityisesti alueilla, joilla ei ole sadevesiviemäreitä.

– Asuinalueilla, joissa veden kulku tapahtuu ojia myöten, sulamisvettä kertyy luultavasti todella paljon, sillä paikoin lunta on hyvin paljon, sanoo katujen kunnossapidosta vastaava työnohjaaja Olli Henttinen Joensuun kaupungin teknisestä keskuksesta.

Erityisesti Itä-Suomessa lunta on huomattavasti enemmän kuin keskimääräisenä talvena. Viime päivinä sulamisvedet ovat paikoin kerääntyneet teille ja etenkin risteysalueille suuriksi lammikoiksi. Monien sadevesikaivojen kannet ovat vielä lumen ja jään peitossa, jolloin kaivot eivät vedä vettä normaaliin tapaan.

– Kaupunkialueella pyrimme avaamaan kaivot mahdollisimman nopeasti. Osaltaan siitä huolehtii myös yksityinen kiinteistöhuolto, Olli Henttinen kertoo.

Leuto sadesää hankalin

Henttinen arvioi, että pääviemärijärjestelmä on esimerkiksi Joensuussa sula, eikä suurempia ongelmia sadevesikaivojen toiminnassa pitäisi ilmetä. Sadevesikaivot putsataan yleensä kesäisin. Kun kaivot toimivat normaalisti, vedet häviävät nopeasti kaduilta, Henttinen lupaa. Kaupunki vastaa katujen kunnossapidosta ja huoltoyhtiöt yksityisistä alueista.

Tilanne helpottaa, kun sää kuivahtaa. Olli Henttinen

Omakotitaloalueilla asukkaat voivat edistää veden kulkua yksinkertaisella keinolla. Jos kadun sadevesikaivon paikka on tiedossa, kaivo kannattaa kaivaa esiin lumen alta tai vähintään tehdä sen kohdalle pieni reikä, Olli Henttinen neuvoo.

– Sen jälkeen virtaava vesi ja aurinko sulattavat nopeasti reitin.

Sulamisvettä kertyy eniten silloin, kun lämpötila on ympäri vuorokauden plussan puolella ja kun vesisade kiihdyttää lumen sulamista. Korkeapaineen aikana esiintyy vielä yöpakkasia, mikä hidastaa sulamista.

– Tilanne helpottaa, kun sää kuivahtaa. Selkeällä kelillä yöt ovat kylmiä, ja aurinkoisina päivinä haihtuminen on runsaampaa eikä kaikki lumi muutu vedeksi, Henttinen sanoo.

Pelastuslaitos ennustaa kellarikeikkoja

Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta kerrotaan, että toistaiseksi sulamisvedet eivät ole aiheuttaneet kovin paljon ongelmia, mutta töitä on luvassa, kun vesi pyrkii talojen kellareihin myöhemmin keväällä.

– Uppopumppuja varmasti tarvitaan kevään mittaan. Uskon, että kellariurakka on suuri, ennustaa palopäällikkö Lari Parkkinen.

Hänen mukaansa veden kertymistä kellariin on vaikea estää. Pelastuslaitos auttaa kiireellisissä ja hankalissa tapauksissa. Hätäkeskuspäivystäjä arvioi tilanteen, kun hätäkeskukseen otetaan yhteyttä.

Tällä hetkellä kattojen lumikuorma on kellarivesiä yleisempi ongelma. Vesisateella lumesta tulee entistä painavampaa, ja Itä-Suomessa useiden rakennusten kattoja on romahtanut lumikuorman alla. Kun lumi sulaa, tasakattoisten rakennusten katoille saattaa kertyä paljon vettä.

– Olisikin syytä tarkistaa, että sadevesikaivot katoilla ovat kunnossa, Lari Parkkinen toteaa.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vaatii hallitukselta kiireellisiä toimia lasten köyhyyden nujertamiseksi.

– Päättäjät eivät voi odottaa seuraavaa hallituskautta. Hallituksen on linjattava kiireellisistä toimenpiteistä köyhyyden vähentämiseksi. Köyhyys on yhteiskunnalle kallista. Erityisen kallista on lasten köyhyys. Siihen meillä ei ole varaa, Kurttila huomauttaa tiedotteessa.

Hän kiinnittää perjantaina hallitukselle luovutetussa Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassa huomiota köyhissä perheissä elävien lasten aseman heikentymiseen viime vuosina.

– Suomessa köyhien lasten osuus kaikista lapsista on kasvussa, Kurttila lisää tiedotteessa.

Tilastokeskuksen tuoreimpien, vuoden 2016 tulonjakotilastotilojen mukaan lapsista 10,2 prosenttia kuului pienituloiseen kotitalouteen, mikä tarkoittaa noin 110 000 lasta.

Tilanne on Kurttilan mukaan vakava.

– Lapset kokevat köyhyyden monet ilmiöt niin koulussa, vapaa-ajalla kuin kotona.

Hän huomauttaa, että viime vuosina tehdyt lapsilisien leikkaukset ja sosiaalietuuksien indeksitarkistusten jäädytykset vaikeuttavat köyhien perheiden tilannetta.

Köyhyys näyttäytyy osattomuutena

Kurttila esittää vuosikirjassa köyhyyden nujertamiseksi erilaisia toimia.

Kirjassa ehdotetaan muun muassa, että toisen asteen koulutus säädetään maksuttomaksi ja varhaiskasvatusoikeus palautetaan kokopäiväiseksi kaikille lapsille.

Vaikka osallistuminen opetukseen on toisella asteella ilmaista, kuluu oppikirjoihin ja muihin oppimateriaaleihin pitkä penni.

Kuntien taas tulisi Kurttilan mielestä käyttää täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea laajemmin vähävaraisten perheiden harrastusten tukemiseen.

Hän kiinnittäisi huomiota myös erityisesti yksinhuoltajaäitien tilanteen parantamiseen.

Lapsiasiavaltuutettu puuttuisi myös lasten ja perheiden välisiin terveyseroihin. Hän ohjaisi kulutusta terveellisiin elintarvikkeisiin verotuksellisin keinoin ja laittaisi mainosrajoituksia epäterveellisille elintarvikkeille.

Köyhyydessä ei ole kyse vain taloudellisesta vaan myös sosiaalisesta asiasta, osattomuudesta. Lapsi joutuu miettimään, pääseekö hän mukaan luokkaretkelle, pystyykö hän harrastamaan tai joutuuko hän kiusatuksi.

Kulutusyhteiskunta tuo mukaan myös paineet ja vertailun toisiin.

Heijastuu monin tavoin lapsen elämään

Kurttilan mukaan Suomi on haastavassa tilanteessa.

– Syntyvyys laskee, köyhien lasten osuus kasvaa, oppimistulokset laskevat, lasten terveys- ja hyvinvointierot ovat suuret sekä sukupuolen että koulutustaustan osalta.

Hän peräänkuuluttaa kouriintuntuvaa köyhyyspolitiikkaa.

Toimeentulotukiongelmat perheissä heijastuvat eri tavoin lapsen elämään.

– Kun toimeentulo on tiukoilla, heijastuu tämä tutkimustiedon valossa parisuhdeongelmina sekä vanhempien huolena kasvatuksesta, lasten terveydestä, sosiaalisista suhteista ja muun muassa lapsen oppimisesta, Kurttila sanoo vuosikirjassa.

Kurttila on kuvaillut lapsiperheköyhyyttä hiljaiseksi ilmiöksi, jota hyvinvoiva keskiluokka ei huomaa.

Lisää aiheesta:

MLL: Lapsiperheköyhyys on haitallisinta köyhyyden muotoa – yksinhuoltajille halutaan lapsilisään tuntuva korotus

Tutkimus piirtää karun kuvan: Köyhien lapsiperheiden vanhemmat eivät luota viranomaisiin – palvelut ja ihmisten tarpeet eivät kohtaa

Köyhän lapsiperheen ainoa keino selvitä arjesta: "Päätimme lopettaa rahasta riitelemisen"

MLL:n asiantuntija: Päättäjät eivät osaa samaistua köyhien lapsiperheiden ongelmiin

Suomalais-brasilialaista sellutehdasyhtiötä Veracelia syytetään maakaappauksista Brasiliassa.

Stora Enson ja brasilialaisen Fibrian puoliksi omistamalla Veracelilla on Bahian osavaltiossa sellutehdas. Paikallisten asukkaiden mukaan Veracel on kaapannut itselleen maata väärillä asiakirjoilla. Paikalliset syyttävät myös viranomaisia korruptiosta.

Paikallisten mukaan todistetusti kaapattuja maa-alueita on jopa 40 000–60 000 hehtaaria. Osalla alueista on meneillään Brasilian liittovaltion poliisin tutkinta, joka alkoi paikallisten tekemän joukkokanteen jälkeen viime joulukuussa.

Kiistanalainen alue ei ole pieni, sillä Veracelilla on Stora Enson mukaan 214 000 hehtaaria maata eukalyptusviljelmiä varten. Noin puolet alueesta on yhtiön mukaan puunkasvatuskäytössä.

Stora Ensoa ja Veracelia on aiemminkin syytetty väärinkäytöksistä Brasiliassa – useaan kertaan (IL).

"Ei voi olla niin, että pohjoismainen yhtiö toimii näin"

Alueella juuri kolmen viikon kenttämatkalla ollut suomalainen tutkija, Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessori Markus Kröger sanoo, että maakiistat alueella ovat kärjistyneet.

Hän keskusteli paikallisten asukkaiden, asianajajien, tutkijoiden, viranomaisten, journalistien ja heimopäälliköiden kanssa ja kävi kiistanalaisilla alueilla. Krögerin mukaan kiistat koskevat tuhansia perheitä.

– Maata otetaan haltuun laittomasti, uhataan väkivallalla, tuhotaan viljelmiä ja taloja, häädetään keskellä yötä ihmisiä joilla ei ole muuta paikkaa mihin mennä, Kröger luettelee.

Kröger on tutkinut Brasilian ja Veracelin maakiistoja vuodesta 2004 ja käynyt alueilla useita kertoja. Kiistoja on käyty vuosia, mutta tilanne on Krögerin mukaan nyt pahempi kuin aiemmin.

– Tilanne siellä on niin dramaattinen, että paikalliset asianajajat kuvasivat sitä termeillä kauhu ja skandaali. Ei voi olla niin, että pohjoismainen yhtiö toimii näin, Kröger hämmästelee.

Stora Enso: Ei tietoa, että tilanne olisi kärjistynyt

Stora Enso kiistää maakaappaukset ja väkivaltaiset häädöt. Yhtiö on ottanut yhteyttä Veraceliin väitteiden nyt tultua ilmi. Asia nousi lyhyesti esiin myös Stora Enson keskiviikkoisessa yhtiökokouksessa Helsingissä.

– Olemme kysyneet Veracelilta tarkennuksia nyt esitettyihin tietoihin. Ensimmäiset vastaukset ovat olleet, että he eivät ole tietoisia tämäntyyppisestä asioiden kärjistymisestä, sanoo Stora Enson talousjohtaja ja Suomen-maajohtaja Seppo Parvi.

Stora Enso ei ole tietoinen myöskään liittovaltion poliisin tutkinnasta. Parven mukaan maakiistoja on aiemmin kyllä ollut, ja Brasilian maanomistusolot ovat yleisesti hankalat. Veracelin 214 000 hehtaarin maa-aluetta hän pitää kokonaan laillisena.

– Meillä ei ole tietoa siitä, että mitään alueita olisi hankittu laittomasti, Parvi sanoo.

Stora Enson ilmoituksen mukaan Veracelilla on 16 500 hehtaaria niin sanottua "dialogialuetta", jolla yritetään löytää ratkaisua kiistaan ja käydään vuoropuhelua tuhansien maattomien kanssa. Stora Enso kertoo, että häätötoimet on käynnistetty noin 3 000 hehtaarin alueella, jonka maattomien järjestöt ovat yhtiön mukaan vallanneet laittomasti.

– Siihen liittyen Veracel on käynnistänyt prosessia paikallisessa tuomioistuimessa oikeuksiensa varmistamiseksi. Mutta yhtiömme politiikkaan kuuluu aina se, että mistään alueelta ei poisteta väkivallalla ihmisiä, Parvi jatkaa.

Maakiistojen luvattu maa

Yle on ollut yhteydessä kolmeen paikalliseen toimijaan: professoriin, syyttäjänlaitoksen edustajaan ja journalistiin.

He vahvistavat, että maanomistuksesta on meneillään useita kiistoja. Radiotoimittaja Jean Ramalho kuvaa tilannetta kiihtyneeksi. Hänen mukaansa Veracelin painostusvoima asiassa on paikallisiin maattomiin verrattuna ylivoimainen.

Sen sijaan yhdysvaltalaisen The Forests Dialogue -järjestön toiminnanjohtaja Gary Dunning kertoo Ylelle, ettei ole saanut viitteitä konfliktin kiihtymisestä. Dunning sanoo käyneensä juuri yhden päivän vierailulla Veracelin mailla ensi kerran sitten vuoden 2008. Järjestö toimii Yalen yliopiston yhteydessä.

Krögerin mukaan väkivallan uhka on kiihtynyt. Hän soittaa äänitiedostoja, joilla paikalliset kertovat alueella kulkevista "pyssymiehistä" ja siitä että heidän henkeään on uhattu. Näin yleiseksi käynyttä väkivaltaa Krögerin mukaan alueella ei ole aiemmin ollut, ja Stora Ensolla on hänen mukaansa täysi vastuu siitä miten paikallisia kohdellaan.

– Kuka tahansa, joka käy paikan päällä, pystyy toteamaan tämän, Kröger sanoo.

Kröger sanoo puhuneensa samoista asioista Stora Enson kanssa jo Veracelin alkuvuosina. Hänen mukaansa yhtiö on luvannut, ettei alueella tule väkivaltaisia häätöjä.

Stora Enso ei ole ainoa yhtiö, joka on törmännyt Brasiliassa maakiistoihin.

Brasiliassa on epäselvät maanomistussuhteet, ja omistusoikeuksia yritetään usein todistaa korruptoituneiden maistraattien tekaisemilla asiakirjoilla. Brasiliassa ei ole kunnollista maarekisteriä, ja erityisesti kaupallisten intressien kohteena olevilla alueilla samasta maapläntistä voi liikkua useita eri omistustodistuksia.

Kiistoja on ollut myös Veracelin plantaasimailla heti tehtaan käynnistämisestä eli vuodesta 2005 alkaen.

Dialogin piirissä olevien perheiden lisäksi on tuhansia perheitä, jotka vetoavat maan perustuslakiin. Sen mukaan toistaiseksi jakamattomat valtion maat on annettava maattomille uudisasutukseen ja elannon hankkimiseen pienviljelyllä.

Perheet katsovat, että osa Veracelin nyt käyttämästä maasta on anastettu jo kauan ennen tehtaan perustamista, ja siksi heillä on oikeus ottaa sitä käyttöönsä.

Neitseelliset alueet sellutehtaille "puhdasta kuvitelmaa"

Krögerin mukaan perusongelma on iso sellutuotanto jo sinällään, sillä se perustuu mittaviin ja keskitetysti omistettuihin plantaaseihin.

Hänen mukaansa on "puhdasta kuvitelmaa", että jossain päin maailmaa olisi tyhjiä alueita, joille tehdas ja ison mittakaavan puuplantaasit voitaisiin perustaa ilman että aiheutetaan vakavia ongelmia.

– Suomalaisyritysten kannattaisi muuttaa strategiansa rakentaa isoja sellufirmoja ja plantaaseja globaaliin etelään. Se tuottaa tällaisia ongelmia kaikkialla, ei vain Brasiliassa.

Veracelin omistusrakenne on muuttumassa. Sen toinen omistaja Fibria myytiin maaliskuun puolivälissä toiselle brasilialaiselle sellujätille Suzanolle. Kauppa vaatii vielä hyväksynnän.

Vaasalainen Emma Dahl ottaa viulunsa tottuneesti kotelosta ja asettelee nuotit ja viulun soittovalmiiksi. Toivo Kuulan Tertsetin kauniit sävelet täyttävät luokkahuoneen ja Emman sekä soitonopettajien Sanna Mikkola-Blombergin ja Alexei Meidzofin yhteissoitto on kaunista ja herkkää.

Luokiota käyvä Emma soittaa päivittäin useita tunteja ja viikonloppuisin saattaa viulunsoiton parissa kulua kahdeksankin tuntia päivässä. Dahl on suorittanut sekä viulusta että pianosta musiikkiopistotasot ja tottunut siis saamaan arvosanoja ja olemaan arvosteltavana. Uuden opetussuunnitelman myötä arvostelu muuttuu kokonaisvaltaisemmaksi.

Arvosanat ja tasosuoritukset poistuvat

Elokuun alussa voimaan tuleva taiteen perusopetuksen uusi opetussuunnitelma poistaa arvosanat ja tasosuoritukset kokonaan. Oppilaan edistymistä arvioidaan pidemmällä aikavälillä ja oppilaan itsearvioinnin painoarvo kasvaa.

Kaikkein tärkeintä on arvioida oppilaan oppimisprosessia. Ytimenä on se, ettei arvioida vain yhtä tiettyä suoritusta. Muutos on iso, sanoo opettaja Sanna Mikkola-Blomberg.

– Meiltä poistuu arviointi numeroina ja oppimisprosessia pitää pystyä jatkossa arvioimaan kokonaisuutena. Sitten kun halutaan esimerkiksi mahdollistaa Emman kaltaisten soittajien mahdollinen jatko ihan ammattilaisuuteen saakka, niin on myös kehitettävä miten eri oppilaitoksista tulleita soittajia vertaillaan ja laitetaan järjestykseen. Siihen on luotava uusi systeemi ja metodi, kertoo Mikkola-Blomberg.

Iloa harrastukseen

Emma Dahl ei ole stressannut numeroista ja suorituksista mutta hän uskoo, että kun tiukka numeroarviointi poistuu, saattaa se olla osalle oppilaista helpotus.

– Monille voi tulla suurempi ilo harrastaa, eikä vaan tehdä suorituksia. Niistä voi kuitenkin tulla paineita, miettii Dahl.

Uudella opetussuunnitelmalla onkin tarkoitus saada harrastuksen ilo pysymään ja tärkeää on ottaa huomioon erilaiset oppijat.

– Toiset oppii nopeammin ja toiset on hitaampia mutta hekin edistyvät omalla tasollaan ja tämä pitää ottaa arvioinnissa huomioon, sanoo Mikkola-Blomberg.

Taiteen perussopetuksen uusi opetussuunnitelma sisältää toki myös muita muutoksia. Esimerkiksi improvisointiin ja säveltämiseen kannustetaan nyt enemmän. Oppilaat voivat myös enemmän vaikuttaa omiin opintoihinsa ja kun opinnot etenevät, saavat he myös mahdollisuuden muun muassa valinnaisaineisiin.

Opetussuunnitelma korostaa myös tiiviimpää yhteistyötä eri taidemuotojen välillä ja uusia kohderyhmiäkin pitäisi löytää.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on huolissaan sosiaalietuuksien leikkaamisen ja indeksitarkistuksen jäädyttämisen vaikutuksesta lapsiperheisiin. MLL:n johtava asiantuntija Esa Iivonen sanoo, että lapsilisän reaalitaso on nyt 30 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994.

Lapsilisiä on 2000-luvulla leikattu vuosina 2015 ja 2017. Lapsilisien ostovoimaa ei ole korjattu vuosiin elinkustannusten nousun mukaisesti.

Iivosen mukaan erityisen tärkeää olisi parantaa yksinhuoltajaperheiden tilannetta.

– Yksinhuoltajaperheet ovat selvästi heikoimmassa asemassa kaikilla köyhyysmittareilla mitaten. Voitaisiinko lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, jota nyt muutamalla eurolla nostettiin, niin voisiko sitä tuntuvasti nostaa, Iivonen kysyy.

Yksinhuoltajaperheet ovat heikoimmassa asemassa kaikilla köyhyysmittareilla mitaten. Esa Iivonen

Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on vaatinut hallitukselta kiireellisiä toimia lasten köyhyyden nujertamiseksi.

MLL:n Esa Iivonen sanoo, että vuoden 2015 jälkeen erityisesti lapsiperheiden asema on sosiaaliturvaetuuksien leikkausten takia heikentynyt ja lapsiperheiden köyhyys on kääntynyt kasvuun.

Vuonna 2016 lapsista runsaat 10 prosenttia, noin 100 000 lasta, asui Tilastokeskuksen tietojen perusteella pienituloisissa kotitalouksissa. Pienituloisuus heijastuu monella tapaa lasten jokapäiväiseen elämään.

– Jos ajatellaan perheen toimeentuloa, niin sillä on paljon vaikutuksia lasten elämään. Miten arki saadaan sujumaan, miten rahat riittämään asumiseen, ruokaan, liikkumiseen, harrastuksiin. Se heijastuu arkeen monella tapaa, jos joutuu penniä venyttämään.

Kulutuskeskeinen elämäntyyli on Iivosen mukaan johtanut siihen, että myös lapset vertailevat sitä, että minkälaisia vaatteita, leluja ja pelejä toisilla lapsilla on, tai mitä tehdään lomilla. Pienituloisen perheen lapsella on suurempi riski jäädä ulkopuolelle ja tulla kiusatuksi kuin muilla lapsilla.

– Jos lapsella on kännykkä, jolla ei voi sellaista peliä pelata, jota kaikki muut pelaavat, niin tietysti jää siitä yhdessä tekemisestä ulkopuolelle.

Tärkeintä on huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat hyvät lähtökohdat elämään. Esa Iivonen

Harrastuksilla on lasten elämässä suuri merkitys.

– Pienituloisilla perheillä ei välttämättä lapsilla ole sellaisia harrastusmahdollisuuksia ja sitten voi jäädä, ei pelkästään niiden harrastusten ulkopuolelle, vaan myös niiden sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle, jotka rakentuvat harrastuksissa.

Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen lapsuusaikana sosiaaliturvan ja palveluiden avulla on Iivosen mukaan tärkeässä asemassa tasa-arvoisen lapsuuden rakentamisessa.

– Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa. Kaikkein tärkeintä on huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat hyvät lähtökohdat elämään. Voi sanoa, että lapsiperheköyhyys on haitallisinta köyhyyden muotoa.

Iivosen mielestä lapsiperheiden elämään vaikuttanut politiikka on ollut viime vuosina hyvin poukkoilevaa, ja on tehty paljon sellaisia leikkauksia, joiden vaikutuksia lapsiin ei ole arvioitu tai arvioinnin tuloksia ei ole otettu päätöksenteossa huomioon.

Täytyisi miettiä, miten päätökset vaikuttavat vähävaraisissa perheissä eläviin lapsiin. Esa Iivonen

Esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden rajaamisessa ja päiväkotien ryhmäkokojen suurentamisessa ei ole otettu huomioon niiden negatiivisia vaikutuksia lapsiin, sanoo Iivonen.

– Täytyisi miettiä, miten päätökset vaikuttavat vähävaraisissa perheissä eläviin lapsiin. Lapsivaikutusten arvioinnilla voidaan tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät vaikuta kielteisesti, ja voidaan suunnata politiikkatoimia niin, että vähävaraisten perheiden lasten tilanne ei heikkene vaan paranee.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuoreessa ajankohtaiskatsauksessa on tavoitteena, että Suomi on vuonna 2024 lapsiystävällinen yhteiskunta, jossa lapsen etu asetetaan etusijalle ja jossa lapset ja nuoret voivat hyvin.

Lue lisää aiheesta:

"Lapset kokevat köyhyyden monet ilmiöt kotona, koulussa ja vapaa-ajalla" – Lapsiasiavaltuutettu vaatii hallitukselta kiireellisiä toimia

Tutkimus piirtää karun kuvan: Köyhien lapsiperheiden vanhemmat eivät luota viranomaisiin – palvelut ja ihmisten tarpeet eivät kohtaa

Köyhän lapsiperheen ainoa keino selvitä arjesta: "Päätimme lopettaa rahasta riitelemisen"

MLL:n asiantuntija: Päättäjät eivät osaa samaistua köyhien lapsiperheiden ongelmiin

Kirjailijat Peter Englund, Klas Östergren ja Kjell Espmark jättävät Ruotsin akatemian jäsenyyden. Kirjailijoiden erojen yksityiskohtaiset syyt eivät ole selvillä, mutta Dagens Nyheter -lehti arvelee niiden liittyvän Ruotsin Akatemiassa tehtyyn selvitykseen niin sanotun Kulttuuriprofiilin ja Ruotsin Akatemian toiminnasta.

Kulttuuriprofiiliksi nimetty mies on Ruotsin akatemian jäsenen puoliso, kunniamerkein palkittu ja yksi vaikutusvaltaisimmista kulttuurieliitin hahmoista. Ruotsin akatemia on osittain myös rahoittanut hänen vetämänsä taidefoorumin toimintaa.

Kymmenet naiset kertoivat #metoo-kampanjan yhteydessä Kulttuuriprofiilin häirinneen työntekijöitään, taiteilijoita ja jopa Ruotsin akatemian jäsenten puolisoita ja tyttäriä seksuaalisesti.

Paljastukset vavisuttivat Ruotsin kulttuurielämää viime syksynä. Ruotsin akatemian pääsihteeri Sara Danius kävi pari päivää ennen Nobel-juhlaa selostamassa kuninkaalle, mitä hän tietää vaietusta seksuaalisesta ahdistelusta.

Kulttuuriporofiilin toimintaa ja yhteyksiä Ruotsin Akatemiaan on selvittänyt syksystä lähtien asianajotoimisto Hammarskiöld & Co, jonka raportin arvellaan valmistuneen.

Kirjailija Klas Östergrenin sanoo erolausunnossaan, että Akatemian vakavia ongelmia pyritään ratkaisemaan tavalla, joka toimii sen omia sääntöjä vastaan. Toisen lähtijän Kjell Espmarkin mukaan Akatemian johdossa ystävyys ja muut epäoleelliset seikat ohittavat vastuun.

Aftonbladet-lehden mukaan kirjailijoiden ero johtuisi siitä, että he ovat halunneet seksuaalisesta häirinnästä syytetyn Kulttuuriprofiilin vaimon luopuvan Akatemian jäsenyydestä.

Kirjailijat vetoavat vaitiolovelvollisuuteensa, eivätkä kerro tarkemmin eroon johtaneita syitä.

Lukuisat Kambodzhassa matkailevat turistit keräävät rohkeutta ja kokeilevat, miltä maistuu paistettu iso, karvainen hämähäkki.

Paikalliset asukkaat ovat jo sukupolvien ajan käyttäneet metsistä löytyviä lintuhämähäkkejä, eli tarantula-hämähäkkejä ruuakseen. Hämähäkkien kysyntä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti maan vilkastuneen turismin ansiosta.

Kambodzhan hämähäkkimatkailun keskus on Skunin kaupunki, joka on saanut lempinimen "Spiderville". Kaupunkiin tulee bussilasteittain turisteja kokeilemaan hämähäkkien syömistä. Hämähäkit maustetaan suolalla ja valkosipulilla ja paistetaan öljyssä. Maku muistuttaa rapua.

Kaupungissa on kauppiaita, jotka myyvät monenlaisia syötäviä pikkuotuksia, kuten torakoita ja skorpioneja. Valikoimaan kuuluu myös kämmenen kokoisia lintuhämähäkkejä, joita yksi kauppias voi myydä päivässä satoja.

Hämähäkkejä on aiemmin pyydetty läheisistä metsistä, missä niitä kaivetaan esiin maahan kaivamistaan koloista. Skunin lähiseudun metsät on kuitenkin hakattu ja muutettu suurelta osin kumipuu- ja cashewpähkinäviljelmiksi. Niissä hämähäkit eivät elä. Saaliit pitää tuoda kauempaa Kambodzhan syrjäseuduilta.

Uutistoimisto AFP:n haastattelema hyönteiskauppias Chea Voeun kertoo, että kymmenessä vuodessa lintuhämähäkkien hinta on kymmenkertaistunut. Yhdestä hämähäkistä maksetaan noin yksi dollari.

Luonnonsuojelujärjestö Fauna and Flora International (FFI) kertoo, että hämähäkkien kadon takana on paitsi metsien väheneminen myös liian suuri metsästys.

– Kaikkialla Kaakkois-Aasiassa kestämättömällä tasolla oleva metsästys aiheuttaa vielä suuremmat tuhot eliöstön monimuotoisuudelle kuin elinympäristöjen katoaminen.

Kambodzhan metsätuho on yksi maailman nopeimpia. Maa on menettänyt vuoden 1990 jälkeen viidenneksen metsäpeitteestään.

Aiheesta muualla:

In Cambodia, fears tarantula may go off the menu due to deforestation

Kalastaja Tauno Pihkasella on riittänyt kiirettä, kun hän on kuljettanut turisteja moottorikelkalla jään poikki Raahen edustalla sijaitsevalle Taskun saarelle.

– Ei ehdi entisiä kuskata, kun pitää seuraavia jo lähteä hakemaan.

Syyt hänen kiireeseensä löytyvät hänen ympäriltään, kun hän seisoo Taskun rannassa – useita metrejä korkeat jääröykkiöt ovat luonnon omia taideteoksia, jotka saavat ihmisen näyttämään kovin pieneltä.

Röykkiöt ovat syntyneet, kun mereltä puhaltavat tuulet ovat puskeneet ajojäätä rantaa vasten. Jäät rikkoutuvat, puristuvat ja kasautuvat kasvaen korkeutta.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö. Röykkiöitä esiintyy ympäri Suomen rannikkoa, tyypillisesti ulkosaaristossa. Röykkiöt voivat Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Patrick Erikssonin mukaan nousta jopa 5–7 metrin korkeuteen.

Taskun saaren jääröykkiöt ovat kasvaneet korkeimmillaan reiluun kolmeen metriin. Saarella sijaitsevasta kahvilasta arvioidaan, että jopa tuhannet matkailijat ovat ihmetelleet röykkiöitä kuluneen talven aikana.

Newyorkilaisen sairaalan lääkärit havaitsivat pari vuotta sitten jotakin odottamatonta, kun he tähystivät syöpäpotilaan sappitiehyttä uudehkolla tavalla. Kudoksesta löytyi nesteen täyttämien onteloiden verkosto, jollaista ihmisessä ei ennestään tiedetty olevan.

Potilaan kurkun läpi oli ujutettu endoskopialaite, pieni kamera ja valo, kuten tähystyksessä on tapana. Laitteessa oli kuitenkin myös antureita, jotka analysoivat laservalon fluoresoituneita heijastuksia.

Niistä paljastui, että tiiviiksi luullut sidekudokset olivatkin täynnä onteloita, jotka olivat yhteydessä toisiinsa. Kun potilaan kudosnäytettä tarkasteltiin perinteiseen tapaan laboratoriossa, nämä taskut olivat kadonneet.

Tyhjänä ontelo ei näy

New Yorkin yliopiston johtamassa tutkimuksessa osoittautui, että sappitiehyen tähystyksessä käytetyn konfokaalisen laserendomikroskopian tulokset todella pitivät paikkansa.

Taskuja ei ollut aiemmin havaittu, koska kudoksia on tapana tutkia näytteistä, ei elävinä, tutkijat päättelivät.

Kudoksesta otettu näyte siivutetaan ja värjätään, jotta taudin merkit näkyisivät mahdollisimman selvinä mikroskoopissa. Sellaisessa käsittelyssä kudoksen ontelot tyhjenevät ja lysähtävät kasaan.

Vahvaa kollageenia ja kimmoisaa elastiinia

Löytö varmistui, kun 12 syöpäleikkauspotilaalle tehtiin ensin sappitiehyen kudoksen konfokaalinen mikroskopiatutkimus ja sitten otettiin leikkauksen yhteydessä kudosnäyte.

Kun onteloiden olemassaolo elävässä sidekudoksessa oli vahvistunut, tutkijat löysivät niitä elimistöstä kaikkialta, missä elimet, lihakset ja suonet liikkuvat tai supistelevat. Tutkijat antoivat löydölleen nimen interstitium, joka viittaa solujen välitilaan.

Verkosto kiemurtelee niin reunustamassa ruoansulatuselimiä ja keuhkoja kuin ympäröimässä verisuonia ja lihaksia. Osaksi interstitiumia osoittautui myös ihon alla sijaitseva verinahka.

Proteiineista eli vahvasta kollageenista ja kimmoisasta elastiinista muodostuneet taskut toimivat nesteen täyttäminä iskunvaimentajan tavoin, tutkijat päättelivät.

Uusi keino syövän diagnosointiin?

Tutkijat olettavat, että onteloston kaikkialla kuljeksiva neste päätyy lopulta imusuoniin. Se saattaisi selittää, miten syövät pääsevät leviämään imusolmukkeisiin.

Jos näin on, syöpädiagnooseja voidaan ehkä vastaisuudessa tehdä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ottamalla näyte interstitiumin nesteestä, sanoo patologian professori Neil Thiese.

Thiesen ja hänen tutkijatoveriensa mielestä heidän löytönsä tulisi nimetä uudeksi elimeksi, yhdeksi ihmisruumiin suurimmista. Elimeksi interstitium ehkä kelpuutetaan, kun sitä on tutkittu lisää. Kaikki tiedeyhteisössä eivät ainakaan vielä ole vakuuttuneita sen merkityksestä tai havainnon yllättävyydestä.

Nature-tiedelehtiperheen Scientific Reports -lehdessä julkaistu tutkimus on vapaasti luettavissa.

Yhdysvaltalainen verkkokaupan jätti Amazon saapuu Pohjolaan. Ruotsalaislehti Dagens Industrin pari viikkoa vanha uutinen on yhä vailla virallista vahvistusta, mutta kaupanala odottaa kilpailun kiristymistä henkeään pidätellen.

Ruotsin palvelukeskuksensa kautta Amazonin odotetaan toimittavan Suomeen vaatteita, urheiluvälineitä, elektroniikkaa, kosmetiikkaa ja muita erikoiskaupan tuotteita.

Eikä hyökkäys jää tähän. Verkkokauppa Kauppahalli24:n liiketoimintajohtaja Veijo Heinonen uskoo Amazonin ryhtyvät myös ruokakauppiaaksi.

– Kahdesta neljään vuotta – ja he ovat täällä myös ruoan kanssa, Heinonen sanoo.

Arvio ei ole tuulesta temmattu. Yhdysvaltalaisissa suurkaupungeissa Amazon on toimittanut ruokaa jo vuosikymmenen ajan. Lisäksi yhtiö osti viime vuonna yhtiö ruokakauppajätti Whole Foods Marketin 13 miljardilla eurolla.

Amazon toimittaa ruokaa myös Englannissa ja Saksassa. Viime viikolla se kertoi ryhtyvänsä myymään myös ranskalaisen Monoprixin tuotteita. Jatkossa Amazon hoitaa kuljetukset myymälöistä kotioville kahdessa tunnissa ilmaiseksi, kunhan asiakas on yhtiön Prime-palvelun jäsen (noin 6€/kk).

Jos suomalainen haluaa nykyisin ruoan verkkokaupasta kotiin yhden työpäivän sisällä, siitä joutuu maksamaan noin kymmenen euroa. Kauppahalli24 tuo parhaimmillaan ostokset ilmaiseksi mutta ei samana päivänä. Amazonin tulo olisi ruoan verkkokaupassa todellinen järistys.

Heinosen mukaan Amazon mullistaisi koko kaupan alan. Pohjoismaissa yhtiötä kiinnostavat maksukykyinen asiakaskunta sekä toimialan haavoittuva rakenne.

– Suomessa investoidaan yhä seiniin, vaikka kauppa digitalisoituu ja siirtyy verkkoon. Pian kiinteistöjen asiakasvolyymit alkavat pudota ja iso pyörä alkaa pyöriä – kauppoja lakkautetaan, välimatkat pitenevät ja verkkokaupan kilpailuky paranee entisestään.

Kauppahalli24 myy ja toimittaa päivittäistavaroita pääkaupunkiseudulla, viime vuonna yhteensä 2,5 miljoonalla eurolla.

“Seinät ovat kilpailuetu”

Onko mahdollista, että Amazon kiinnostuu Suomen ruokakaupasta?

– Kyllä varmaan jollakin aikavälillä, mutta en pysty pysty tässä vaiheessa sen vahvemmin kommentoimaan, SOK:n digitaalisten palveluiden päällikkö Matti Torniainen sanoo.

Torniainen toteaa, että kaikesta kaupasta tulee yhä globaalimpaa, mutta laaja myymäläverkosto ja asiakastuntemus ovat S-ryhmälle kilpailuetu myös jatkossa.

– Tunnemme suomalaisen kuluttajan ja hänen tarpeensa ja pystymme sitä kautta tuomaan oikeat tuotteet saataville.

Keskon päivittäistavarakaupan toimialajohtaja Ari Akseli muistuttaa, että myös Amazon näyttää uskovan perinteisiin kivijalkamyymälöihin – ostihan yhtiö sellaisen Yhdysvalloista. Euroopassakin Amazon tekee sopimuksia nimenomaan perinteisten kauppaketjujen kanssa.

– Kivijalkakauppa on käytännössä edellytys, että pystyy tekemään asiakkaiden tarpeiden mukaista ruoan ja tuoretuotteiden verkkokauppaa isossa mittakaavassa. Erikoistuotteisiin verrattuna vaikeusaste nousee siinä ratkaisevasti, Akseli sanoo.

Keskon ja SOK:n pieni kilpailija pysyy kannassaan. Juuri nyt Amazon näkee perinteiset ketjut hyödyllisinä työkaluina, mutta se on välivaihe.

– Amazon ei tule toimimaan niillä pelisäännöillä joilla me haluamme heidän pelaavan täällä Suomessa. He tulevat käyttämään hyväkseen meidän heikkouksiamme, Kauppahalli24:n Heinonen sanoo.

Hän ennakoi, että Amazon synnyttää murroksen, jollaista ei Suomessa ole nähty sitten vuoden 2002, jolloin saksalainen Lidl avasi ensimmäiset liikkeensä.

S-ryhmä on ylivoimainen

S-ryhmä on suomalaisen verkkokaupan ylivoimainen markkinajohtaja reilun 60 prosentin markkinaosuudella. Sijoituksella ei tosin kannata vielä leveillä.

Suomessa on kymmeniä tavallisia ruokakauppoja, joissa myydään vuosittain enemmän ruokaa kuin kaikissa Suomen verkkokaupoissa yhteensä.

Tutkimusyhtiö Nielsenin arvion mukaan Suomessa myytiin viime vuonna elintarvikkeita verkossa 48 miljoonalla eurolla. Se on vain 0,3 prosenttia Suomen noin 18 miljardin euron päivittäistavaramyynnistä. Samaan aikaan Britanniassa ja Ranskassa yli kuusi prosenttia päivittäistavaramyynnistä on jo siirtynyt verkkoon.

Yhdysvalloissa arviot verkkokaupan osuudesta vaihtelevat kahden ja reilun neljän prosentin välillä. Ruoan verkkomyynnistä Amazonin osuus on lähes viidennes.

Tutkimusyhtiö Nielsenin arvion mukaan viiden–seitsemän vuoden kuluessa 70 prosenttia yhdysvaltalaisista tekee ruokaostoksia verkossa.

Tulee Amazon Suomeen tai ei, myös suomalaiset ruoan verkkokaupat odottavat jatkossa vahvaa kasvua. Keskon Ari Akseli arvioi verkkokaupan osuuden noin viisinkertaistuvan muutaman vuoden kuluessa.

Kesko lisää tänä vuonna verkkokaupan kotiintoimituksia tekevien ruokakauppojensa määrää 90 liikkeestä 140 liikkeeseen ja kertoo tavoittelevansa jatkossa 40 prosentin markkinaosuutta.

– Myynnin kehityksessä on nähty jopa yli 50 prosentin kasvulukuja. Toki varaa on kasvaakin, kun ruoan verkkokauppa on Suomessa samalla tasolla kuin mitä se oli Ruotsissa vuonna 2009, Keskon Ari Akseli sanoo.

Lisää aiheesta:

Amazonin tulo Suomeen kuin digitaalinen hyökyaalto – "Toisille tuli kiire hankkia speedot ja opetella räpiköimään"

"Osta nopeasti, kadu kaikessa rauhassa" – Professori ennustaa nopean mobiiliostamisen voittokulun kiihtyvän, kun Amazon ryntää Suomen markkinoille

Huhtikuun ensimmäistä viikonloppua saadaan viettää pääosin poutasäässä. Lämpötilat ovat lähellä keskimääräisiä huhtikuun alun lukemia.

– Päivisin sää on plussan puolella ja öisin taas pakastaa, sanoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Lauantaina lämpötilat nousevat maan eteläosissa lähelle kymmentä astetta. Tuuli kuitenkin viilentää lämpötiloja viitisen astetta.

Lauantaiaamu on lähes koko maassa aurinkoinen, mutta Lapissa tulee alueittain lumikuuroja. Iltapäivän aikana pilvistyy ja länsirannikolle leviää jo sateita.

Sunnuntai on pääosin poutainen.

– Pohjoisessa on aurinkoista, mutta maan etelä- ja keskiosien yli liikkuu myös hajanaisia sateita, Kotakorpi ennustaa.

Maanantain vastaisena yönä maahan leviää lännestä runsaampia sateita.

– Idässä sademäärä voi nousta jopa 10 millimetriin. Sateet sulattavat lumia nopeasti Lappia lukuun ottamatta. Esimerkiksi perjantain aikana lumen pinta putosi jopa kymmenen senttiä, Kotakorpi kertoo.

Maanantain sateiden jälkeen sää on jälleen muuttumassa aurinkoisemmaksi.