Egyptissä nuoriso-oikeus on vapauttanut nelivuotiaan pojan, jota syytettiin luokkakaverinaan olleen tytön suukottamisesta esikoulussa. Asiasta kertoi al-Arabiya.

Tapaus sattui Beheiran piirikunnassa Egyptin pohjoisosassa viime joulukuussa. Tytön isä oli valittanut asiasta poliisille ja haastoi pojan oikeuteen.

Lapsen asianajajan mukaan syyttäjä oli siirtänyt asian lieviä rikoksia käsittelevästä tuomioistuimesta nuoriso-oikeuteen, joka vapautti pojan syytteistä. Nuoriso-oikeuden mukaan syytteet olivat tapauksen huomioon ottaen kohtuuttomia. Lapsi tuomittiin syyttömäksi.

Musiikkipalvelu Spotify on poistanut R&B-laulaja R. Kellyn musiikin soittolistoiltaan. Laulajaa ei myöskään enää näy Spotifyn suosittelemien artistien joukossa.

Yhtiön mukaan päätös johtuu sen uusista linjauksista, jotka koskevat vihasisältöjä ja vihaan perustuvaa käyttäytymistä. Laulajan musiikkia ei kuitenkaan poisteta kokonaan palvelusta.

R. Kellyä on syytetty jo vuosikymmeniä naisten ja lasten hyväksikäytöstä. Laulaja on itse kiistänyt kaikki syytökset.

R. Kelly eli Robert Kelly on yksi 1990-luvun menestyneimmistä R&B-laulajista. Hänet tunnetaan muun muassa kappaleista I Believe I Can Fly, World's Greates ja Ignition.

Kampanja vaatii vaientamista

Syytökset R&B-laulajaa vastaan ovat nousseet viime aikoina jälleen pinnalle #metoo-kampanjan myötä. Useat naiset ovat syyttäneet häntä julkisesti seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kellyä vastustavan kampanjan tunnuksena on laulajan vaientamista vaativa #MuteRKelly. Kelly on joutunut perumaan muun muassa Chicagoon suunnittelemansa konsertin.

Syytökset naisten ja lasten hyväksikäytöstä ovat jatkuneet vuosikymmeniä, kertoo uutissivusto Vox. Jo vuonna 1994 hän meni naimisiin tuolloin 15-vuotiaan laulajan Aaliyahin kanssa. Avioliitto mitätöitiin myöhemmin.

Hän on myös sovitellut useita oikeusjuttuja, joissa häntä on syytetty alaikäisiin kohdistuneista seksuaalisista teoista.

"Naisia hyväksikäyttävä seksikultti"

Viime vuonna uutissivusto Buzzfeed julkaisi artikkelin, jossa väitettiin laulajan pitävän kotonaan useita noin 20-vuotiaita naisia vastoin näiden tahtoa. R. Kellyn väitetään pahoinpitelevän naisia ja kontrolloivan heidän liikkeitään ja yhteyksiään ulkomaailmaan.

Naisten vanhempien mukaan kyseessä on näitä hyväksikäyttävä seksikultti.

Naiset ovat itse kiistäneet väitteet. Myös R. Kelly on itse kiistänyt kaikki syytökset. Hänet vapautettiin vuonna 2008 lapsipornografiaa koskevista syytteistä.

Maahanmuuttovirasto höllentää perheenyhdistämislinjaansa, mutta kaikkia se ei auta

Suomi on vaikeuttanut perheenyhdistämistä useaan otteeseen vuoden 2010 jälkeen. Tuore EU-tuomioistuimen päätös pakottaa Suomea höllentämään linjaansa. Lue tarina siitä, miten Suomen ulkomaalaislakiin tehty pieni muutos mullisti Habat Wardheren elämän. Hän ei ole nähnyt äitiään yli seitsemään vuoteen.

Maahanmuutosta Ruotsin vaalien kärkiaihe

Maahanmuutto on noussut yhdeksi ruotsalaisen vaalikeskustelun ykkösaiheista. Hallituksen suurin puolue, sosiaalidemokraatit, on kertonut haluavansa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa entisestään. Pääministeri Stefan Löfven on myös sanonut, ettei töihin, joissa ei ole työvoimapulaa, kannata hakea työntekijöitä toiselta puolen maailmaa. Ruotsi on kiristänyt linjaansa maahanmuuttoon syksyn 2015 jälkeen, kun maahan saapui noin 160 000 turvapaikanhakijaa. Puolueet yrittävät kalastella ruotsidemokraattien tukijoita takaisin omiin riveihinsä.

Vanhoillislestadiolaiset yrittäjämyönteisiä

Lestadiolaisuus on yrittäjälle etu, sillä tiivis hengellisten suhteiden verkosto on suureksi avuksi myös liiketoimissa. Omasta yhteisöstä palkatuilta odotetaan joustavuutta silloin kun palkkoja on rästissä, toisaalta lestadiolaisyrittäjä voi tarjota uskonveljelle työpaikan puhtaasta auttamishalusta. Ensimmäinen lestadiolaisten liiketoimista valmistunut tutkimus kertoo, että vanhoillislestadiolainen liike on yrittäjämyönteisyydessä omaa luokkaansa.

Euroviisufinalistit selvillä

Loputkin Saara Aallon Monstersin kanssa kilpailevista euroviisuista valittiin torstai-iltana toisessa semifinaalissa. Euroviisujen finaalissa lauantaina nähdään kaikki Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta.

Sää jatkuu kesäisenä

Perjantain sää on koko maassa aurinkoinen ja kesäinen, ennustaa Ylen meteorologi Seija Paasonen. Lännestä kiertyy kuitenkin sateita vähitellen Lappiin ja illalla Käsivarren Lapissa voi jo kuurotella. Viikonloppuna osassa Lappia tulee sateita. Muualla sää jatkuu aurinkoisena ja poutaisena ja lämpenee edelleen.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Pyöräily on tehokas tapa kunnon kohotukseen ja painon hallintaan. Arkijärjellä ajateltuna on selvää, että sähköpyörä häviää pyörälle kuormittavuudessa, mutta kysymys kuuluu, kuinka paljon?

Suomessa sähköpyöräilyä on tutkittu vielä melko vähän, mutta maailmalta tutkimustietoa löytyy jonkin verran. Tampereella toimivan UKK-instituutin erikoistutkija Minna Aittasalo kertoo, että tutkimuksia on tehty muun muassa Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa, eli maissa, joissa pyöräillään paljon. Jonkin verran tutkimustietoa on kertynyt myös Britanniasta ja Yhdysvalloista.

Tutkimukset osoittavat, että vaikka sähköpyöräilyssä fyysinen kuormitus jää tavallista pyöräilyä pienemmäksi, se kuitenkin yltää täyttämään terveysliikunnan suositukset ja riittää näin terveysvaikutusten aikaansaamiseen. Tämä koskee sähköavusteisen pyörän kaikkia avusteisuustasoja.

– Vaikka käyttäisi suurinta mahdollista avusteisuutta, sähköpyöräily on teholtaan kohtuullisen kuormittavaa eli sellaista, joka hieman hengästyttää ja nostaa sykettä. Sähköpyöräilyn onkin todettu yhdysvaltalaistutkimuksessa parantavan liikuntaa harrastamattomien henkilöiden maksimaalista hapenottokykyä ja veren paastosokeriarvoja, Aittasalo sanoo.

– Sveitsiläisessä tutkimuksessa keskinkertaista (standard) avusteisuustasoa käytettäessä sähköpyöräilyn fyysinen kuormittavuus oli lähellä tavallista pyöräilyä. Sähköpyöräily suurella (high) avusteisuustasolla puolestaan vastasi ylämäkikävelyä.

Tutkimuksessa oli mukana 18 henkilöä. Kukin heistä käveli itse valitsemallaan vauhdilla 1,7 km ylämäkeen sekä pyöräili 5,1 km tavallisella polkupyörällä ja kahdella eri avusteisuustasolla sähköpyörällä.

Huonokuntoinen hyötyy enemmän

Sähköavusteisessa polkupyörässä ajaja saa lisävoimaa sähkömoottorista, joka käynnistyy, kun polkeminen aloitetaan ja pysähtyy, kun polkeminen lopetetaan tai pyörä saavuttaa tietyn nopeuden. Lain määrittelemä nopeusraja on 25 kilometriä tunnissa.

Avustuksen määrän voi valita yleensä vähintään kolmesta eri vaihtoehdosta, esimerkiksi niin, että ylämäessä käyttää korkeaa avustustasoa ja suoralla tieosuudella matalaa avustustasoa. Kokonaan ilman moottorin apua ajettaessa sähköpyörä on tavallista pyörää raskaampi.

Sähköpyöräilyssä pätevät samat lainalaisuudet kuin kaikessa kuntoilussa.

– Mitä huonommassa kunnossa on, sitä suuremmat kuntovaikutukset pienelläkin fyysisellä rasituksella on. Suurimmallakin avusteisuudella saa siis liikuntaa harrastamattoman kunnon kohenemaan, Aittasalo sanoo.

Pyöräilymäärä lisääntyy

Tutkimukset osoittavat, että sähköpyörät todella saavat ihmisen liikkeelle. Sähköpyöräilyn matalasykkeinen liikunta on eduksi esimerkiksi painonhallinnassa.

– Sähköpyörän hankkiminen madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle ja saa ihmiset pyöräilemään useammin ja pidempiä matkoja. Tällä on suuri merkitys etenkin energiankulutuksen kannalta – koska sähköpyöräilijän päivittäinen kokonaisenergiankulutus nousee helposti suuremmaksi kuin lyhyempiä matkoja tavallisella pyörällä kulkevan, Aittasalo summaa.

– Yhdysvaltalaisessa haastattelututkimuksessa sähköpyörän hankkineet kokivat, että sähköpyörä toi heille takaisin pyöräilyn ilon. Tämä johtunee ainakin osaksi siitä, että sähköpyörällä polkeminen on kevyempää ja sillä pystyy kulkemaan pitkiäkin matkoja pienemmällä vaivalla kuin tavallisella polkupyörällä.

Suomessa suurin osa sähköpyöristä myydään keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Sama trendi on näkyvissä myös monissa muissa maissa, kuten Tanskassa, Itävallassa Yhdysvalloissa ja Australiassa.

– Näyttäisi myös siltä, että sähköpyöräilijät ovat tavallisiin polkupyöräilijöihin verrattuna koulutetumpia ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa, Aittasalo sanoo.

– Tätäkään tietoa ei toisaalta voi yleistää kaikkiin maihin, koska muun muassa kulttuuri, ympäristöolot ja ilmasto vaihtelevat. Monissa maissa ei myöskään vielä ole kerätty tietoa sähköpyöräilijöistä.

Suomessa pyöräkauppiaat uskovat, että mielikuva sähköpyörästä vanhemman väen kulkuvälineenä on muuttumassa. Se näkyy mm. siinä, että pyörien mallivalikoima on nykyään laaja: matalarunkoisten kaupunkipyörien lisäksi tarjolla on iso kirjo vaihtoehtoja hybrideistä maastopyöriin.

Liike on lääke ja pyöräily palauttaa

Sähköpyörä voi joissain tapauksissa olla jopa tavallista pyörää parempi kuntoiluväline. Se sopii Aittasalon mukaan esimerkiksi sellaisille henkilöille, joilla on tavallista polkupyöräilyä rajoittavia nivelvaivoja tai hengitys- ja verenkiertoelimistön ongelmia.

– Sähköpyöräilyn fyysinen kuormittavuus on pienempi ja se pysyy tasaisena, jos avusteisuutta osaa käyttää kuormittavuuden tasaamiseen. Tavallisessa pyöräilyssä hengästymisen määrä ja syke voivat vaihdella paljon maastosta riippuen.

Pyöräily on yleisestikin nivelille hellävaraisempaa kuin esimerkiksi juokseminen.

– Jos on ylipainoinen tai on nivelvaivoja, on pyöräily suositeltavampaa kuin juokseminen. Lisäksi pyöräilyssä isot lihasryhmät tekevät töitä, joten se on hyvä energiankulutuksen muoto.

Ranskalaisessa tutkimuksessa selvitettiin henkilöiden kykyä tarkkuutta vaativaan työhön sähköpyörällä ja tavallisella polkupyörällä polkemisen jälkeen. Tehtävänä oli lajitella postia. Tutkimuksessa sähköpyöräilijät eli fyysisesti vähemmän rasittuneet henkilöt selvisivät tehtävästä paremmin kuin henkilöt, jotka olivat pyöräilleet tavallisella polkupyörällä.

– Vaikka kyse on vasta yksittäisen tutkimuksen tuloksesta, se on varsin mielenkiintoinen jos ajatellaan työmatkapyöräilyä, Aittasalo nauraa.

Onnettomuusriski kasvaa?

Brittiläinen The Guardian -lehti kertoi huhtikuun lopulla ilmestyneessä nettiuutisessaan Hollannin liikenneonnettomuusluvuista. Sen mukaan vuonna 2017 onnettomuuksissa kuoli enemmän pyöräilijöitä kuin autoilijoita. Neljännes kuolleista pyöräilijöistä oli sähköpyöräilijöitä, näistä taas kolme neljästä yli 65-vuotiaita miehiä.

Ovatko sähköpyörät tavallista pyörää vaarallisempia myös tutkimustiedon perusteella? Minna Aittasalon mukaan asiaa on tutkittu erityisesti Kiinassa, mutta luotettavia johtopäätöksiä onnettomuusalttiudesta on vielä vaikea tehdä. Viitteitä on kuitenkin siitä, että sähköpyöräily saattaisi olla jonkin verran tavallista pyöräilyä turvattomampaa.

– Voi olla, että sähköpyöräilijät kokevat liikenteessä liikkumisensa turvallisemmaksi kuin tavalliset polkupyöräilijät ja altistuvat siksi useammin onnettomuuksille.

– Sähköpyöräilijät näyttävät myös olevan tavallisia polkupyöräilijöitä hieman piittaamattomampia esimerkiksi punaisista valoista. Lisäksi onnettomuusriskiä lisää 40–50 prosenttia suurempi vauhti tavalliseen polkupyöräilyyn verrattuna.

Lue myös:

Listasimme vinkit sähköpyörästä haaveilevalle – Ilmaisia ajokilometrejä ei ole

5.-13.5.2018 vietetään valtakunnallista pyöräilyviikkoa. Perjantain teemana on Pyörällä kauppaan.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen herätti pienen myrskyn tiistaina. Hän ehdotti yhdistyksen jäsenille työttömyysturvan maksamista eli työttömyyskassamaksun tarjoamista etuna työntekijöille. Pentikäinen esitti yksittäistä järjestöä eli Yleistä työttömyyskassa YTK:ta työpoliittisen vaikuttamisen välineenä.

Yleinen työttömyyskassa YTK tunnetaan paremmin Loimaan kassana. Se on houkutellut jäseniä jo lähes 400 000 jäsentä eli tuplasti seuraavaan kassaan nähden. YTK:n mukaan iso osa uusista asiakkaista on nuorempia vakuutettuja.

Suurin osa työttömyyskassojen asiakkaista on jäsenenä ammattiliiton kautta. Silti lähes jokaisessa kassassa on yksittäisjäseniä, jotka eivät kuulu liittoon. Osuudet eri työttömyyskassojen jäsenistä ja liittoon kuulumattomista ovat jutun lopussa.

Kassojen yhdistämiset jatkuva trendi

Edellisten kahdenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon kassojen yhdistymisiä. SAK:n sisäistä työttömyysturvan kehittämishanketta vetävän Saana Siekkisen mukaan kassojen yhdistäminen on selkein suunta työttömyyskassojen välillä.

Suurempi kassa takaa hänen mukaansa jäsenpalveluiden ylläpitämisen.

– Vaikka työttömyysturvalainsäädäntö ja kassalainsäädäntö säilyisivät ennallaan, niin uskon että kassojen määrä tulee vähenemään, Siekkinen kertoo.

Jäsenmaksu on kassoilla ollut kertasumma vuodessa tai kuukaudessa. Osalla kassoista kassan maksu on prosenttiosuus palkasta. Noin puolella kassoista maksu on prosenttiosuus ja puolella kiinteä summa.

Vaikeasti hahmotettavat työttömyyskassapalveluiden maksut ovat mahdollisesti vaikeuttaneet jäsenten hankkimista.

Siekkinen näkee tiettyjä etuja niillä kassoilla, jotka ovat markkinoineet kiinteää vuosimaksua. Maksutapa voi kuitenkin olla kalliimpi vaihtoehto, erityisesti pienipalkkaisille työntekijöille, sanoo Siekkinen.

Kiinteä vuosimaksu voi toisaalta tulla halvemmaksi, jos ansaitsee enemmän.

– Kiinteän vuosimaksun etuna on ollut helppo markkinointi, sillä yksittäinen maksu on helppo selittää, Siekkinen tuumaa.

2018 yhdistyi Teollisuusalojen työttömyyskassa

SAK:ssa on viimeisimmän Teollisuusalojen työttömyyskassan yhdistymisen jälkeen jäljellä yhdeksän työttömyyskassaa. Palkansaajakassoja on yhteensä 26.

Työttömyysturvan järjestäminen on iso kysymys kassoille ja niistä erillisille ammattiliitoille. Esimerkiksi yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistäminen ovat työttömyysturvan kannalta ajankohtaisia kysymyksiä. Siekkisen mukaan esimerkiksi palkkaa tai palkkiota keräävien keikkatyöläisten toimeentulon turvaaminen on työttömyysturvan iso kysymys.

– Kysymyksenä on, minkälaisia vaikutuksia digitalisaatiolla ja maakuntauudistuksella sekä työttömien palveluiden järjestämisessä, sekä onko tässä meillä ammattiliitoilla roolia, Siekkinen toteaa.

Siekkisen mukaan maakuntauudistusta tehtäessä on suunniteltu joidenkin tehtävien siirtämistä kassoille. Tämä lisäisi kassojen työtä, ja veisi toisaalta töitä pois TE-toimistoilta Siekkisen mukaan.

Työttömyyskassoissa oli viime vuonna tavallisimmin muutamasta prosentista viiteen prosenttiin jäseniä, jotka eivät kuuluneet liittoon. Alla on listattu kaikki palkansaajakassat, joilla oli jäseniä vuonna 2017. Lähes jokaisella kassalla oli ammattiliittoon kuulumattomia jäseniä kyseisenä vuonna Finanssivalvonnan tilastojen mukaan.

Lähde: Finanssivalvonta

Tilastossa jokainen työttömyyskassojen jäsen tilastoidaan vain kerran, viimeisimpään rekisteröitymäänsä työttömyyskassaan 2017. Taulukon luvut ovat keskiarvoja vuodesta 2017.

Visualisointi on tehty viimeisimmän jäsenmäärän, eli 31.12.2017 laskennan mukaan. Jäsenmäärät poikkeavat siksi hieman toisistaan .

Terroristijärjestö Al-Shabaab kiinnostui Habat Wardherestä, kun tämä oli 14-vuotias. Teini puhui englantia, ja tuli epäilyttävän hyvin toimeen länsimaalaisten kanssa. Äiti päätti lähettää poikansa Somaliasta Suomeen turvaan.

Habat sai turvapaikan, mutta tulevaisuus ei näyttänyt valoisalta. Teini oli oudossa maassa ilman vanhempiaan.

– Piti puhua itseni kanssa. Miksi olen täällä? Mitä teen elämälläni? Päätin, että kun Suomesta kuitenkin saa tukea ja opiskella ilmaiseksi, se on mahdollisuus, joka pitää käyttää.

Nyt 21-vuotiasta Habat Wardhereä voisi pitää malliesimerkkinä onnistuneesta kotoutumisesta. Hän oppi nopeasti puhumaan suomea, löysi töitä, opiskeli lääketeknikoksi, ja perusti perheen.

Viime vuonna Habatista tuli Suomen kansalainen. Muukalaispassin vaihtuminen Suomen passiin tuntuu hyvältä.

– Tuntee itsensä enemmän ihmiseksi, eikä "muukalaiseksi". Passi auttaa myös käytännön asioissa, kuten verkkopankkitunnusten saamisessa.

Yksi palanen elämästä kuitenkin edelleen puuttuu: Habatin äiti jäi Somaliaan. He eivät ole nähneet toisiaan yli seitsemään vuoteen.

"Ankkurilapsien" tuloa hillittiin lakimuutoksilla

Wardheren perhe repesi kahtia Somalian sisällissodan vuoksi. Perheen yhdistymisen tielle tuli Suomen lainsäädäntö.

Vuonna 2008 Suomessa väiteltiin kiivaasti maahanmuutosta. Keskustelua kiihdytti maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuneiden perussuomalaisten kuntavaalimenestys ja Somaliasta saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrän kasvu. Vuonna 2008 heitä saapui yli tuhat, kun aiempana vuonna määrä oli jäänyt alle sataan. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden osuus oli suuri. Vuonna 2008 heitä tuli yli 700, joista suuri osa Somaliasta.

Alaikäisiä kutsuttiin myös "ankkurilapsiksi". Se on etenkin maahanmuuttoa vastustavien käyttämä nimitys turvapaikanhakijalle, joka lähetetään Suomeen hakemaan turvapaikkaa ja myöhemmin järjestämään aikuiset maahan perheenyhdistämisen kautta.

Vuonna 2010 ulkomaalaislakia muutettiin niin, että perheenyhdistäminen tehtiin vaikeammaksi. Siis samana vuonna, kun Habat saapui Suomeen.

Yksi kiristyksistä koski Suomeen tulleen alaikäisen ikää. Muutosta ennen riitti, että vanhempansa Suomeen haluava pakolainen oli alaikäinen sinä päivänä, kun perheenyhdistämisprosessi pantiin vireille. Lakimuutoksen jälkeen hänen tuli olla alaikäinen vielä silloinkin, kun perheenyhdistäminen ratkaistiin.

Moni alaikäinen pakolainen ehti täysi-ikäistyä prosessin aikana. Habatin perheenyhdistämisprosessi venyi vuosien mittaiseksi.

– Äidin piti matkustaa Suomen suurlähetystöön haastatteluihin. En muista, oliko se Keniaan vai Etiopiaan. Joka tapauksessa jo matkarahojen keräämiseen meni aikaa, hän muistelee.

Perheenkokoajana toimi isoveli, joka oli tullut Suomeen ennen Habatia. Isoveli ehti täyttää 18 ennen päätöstä. Huoltosuhteen vanhempien ja lasten välillä katsottiin katkenneen, ja vanhemmille ei annettu oleskelulupaa.

– En usko, että isoveljeni edes tiesi ikärajoituksesta.

Vuoden 2010 jälkeen perheenyhdistämistä on kiristetty pariin otteeseen. Osin kiristyksistä johtuen yhä harvemman alaikäisen pakolaisen vanhemmat pääsevät Suomeen. Aikajaksolla 2011 – 2015 Maahanmuuttovirasto teki 291 ratkaisua kansainvälistä suojelua saaneen huoltajan oleskelulupahakemukseen. Niistä 21 oli myönteisiä ja 270 kielteisiä.

Maahanmuuttovirasto löysää linjaa: "pidämme huolta, että ristiriitaa ei tule"

Nyt Suomi löysää perheenyhdistämistä koskevaa linjaansa. Se ei johdu poliittisesta tahdosta vaan pakosta.

Pari viikkoa sitten EU:n tuomioistuimen tekemän ennakkoratkaisun mukaan vanhempien tulee päästä lastensa luo, kunhan perheenyhdistämisprosessi on aloitettu alaikäisenä. Asiasta kertoi tuolloin Helsingin Sanomat.

Suomen viranomainen ei voi tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa tuomioistuimen ratkaisun kanssa. Se tarkoittaa, että Maahanmuuttoviraston on muutettava linjaansa.

– Poimimme kaikki tapaukset, jotka istuvat EU:n päätökseen, ja pidämme huolta, että ristiriitaa ei tule, sanoo ylitarkastaja Sanna Helariutta Maahanmuuttovirastosta.

Jatkossa perheenyhdistäminen ei siis tyssää siihen, että perheenkokoaja täysi-ikäistyy. Helariutan mukaan tuomioistuimen ratkaisu tulkitaan Maahanmuuttovirastossa niin, että perheenkokoajan on oltava alaikäinen turvapaikkaprosessin käynnistyessä.

Jatkossa yli 18-vuotias voi siis hakea perheenyhdistämistä vanhempiinsa, kunhan hän on saanut pakolaisstatuksen ja kunhan perheenyhdistämisprosessi on aloitettu kolmen kuukauden sisällä turvapaikan saamisesta.

"Lainsäädäntöä korjataan, mutta millä aikataululla, en pysty sanomaan. Eduskunta on aika tukossa tällä hetkellä". Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio.

Ristiriita tuomioistuimen ja Suomen aiemman linjan kanssa johtui siitä, että perheenyhdistämistä säätelevä direktiivi ei täsmennä ajankohtaa, jolloin perheenkokoajan on oltava alaikäinen.

"Viimeksi mainitusta seikasta ei kuitenkaan millään tavoin seuraa, että kunkin jäsenvaltion asiana olisi päättää, minkä ajankohdan perusteella se haluaa arvioida, täyttyykö mainittu edellytys", EU-tuomioistuimen tuomiossa sanotaan.

Suomi on monen muun EU-maan ohella kuitenkin päättänyt asian lainsäädännöllään. Suomen ulkomaalaislain mukaan "oleskeluluvan myöntäminen alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenelle edellyttää, että perheenkokoaja on alaikäinen sinä päivänä, jolloin perheenjäsenen oleskelulupahakemus ratkaistaan".

Suomen ulkomaalaislaki on siis ristiriidassa EU-tuomioistuimen – ja Maahanmuuttoviraston uuden käytännön – kanssa. Ulkomaalaislakia aiotaankin muuttaa, mutta ei ihan heti.

– Lainsäädäntöä korjataan, mutta millä aikataululla, en pysty sanomaan. Eduskunta on aika tukossa tällä hetkellä. Todennäköisesti pykälän uudistaminen pitää yhdistää johonkin muuhun hankkeeseen, sanoo sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio.

Tällä hetkellä perheenyhdistämisen helpottuminen ei koske suurta ihmismäärää. Viimeisen 12 kuukauden aikana on pantu vireille 75 perheenyhdistämisprosessia, jossa suojelua saaneen huoltaja haluaa lapsensa luo Suomeen. Perheenyhdistäminen ei helpotu kaikille tapauksista, sillä mainittu linjan löystyminen koskee vain pakolaisstatuksen saaneita.

Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti.

– Sotatilat aiheuttavat aina muutoksia, se on nähty aiemminkin, sanoo Helariutta Maahanmuuttovirastosta.

Jo tehtyihin päätöksiin linjanmuutos ei vaikuta. Habat Wardhere tai hänen veljensä eivät siis voi valittaa epäonnistuneesta perheenyhdistämisestään. Jos se katkeroittaa Habatia, hän ei ainakaan näytä sitä.

– Toivottavasti tällä hetkellä prosessissa olleille nuorille ei nyt käy, niin kuin meille on käynyt, Habat toteaa.

Lainmuutokset ja polveileva laintulkinta pistävät kuitenkin mietteliääksi. Teini-ikä olisi ollut aivan toisenlaista, jos perheenyhdistämistä ei olisi tiukennettu ja vanhemmat olisivat aikoinaan päässeet Suomeen.

– Muistan sen fiiliksen, kun ollaan oltu ulkona päivä ja aletaan kääntyä kotiin päin. Kavereiden äidit soittaa niille kännykkään ja kysyy "missä sä olet?". Katsot omaan kännykkään ja huomaat, että kukaan ei ole soittanut sulle. Se oli sellainen, että "oispa hyvä, jos äiti olisi täällä".

Tärkeintä kuitenkin on, että elämässä kaikki sujuu hyvin ja äiti ja muu suku on turvassa, Habat tuumaa. Somalian pääkaupunki Mogadishu on rauhoittunut huomattavasti viime aikoina. Habat on suunnitellut matkustavansa sinne tulevana kesänä. Siellä hän näkisi äitinsä ensimmäistä kertaa yli seitsemään vuoteen.

Jälleennäkeminen on odotettu, mutta paluu Somaliaan pistää mietteliääksi. Habatin toinen jalka on yhä vahvemmin Suomessa, toinen edelleen entisessä kotimaassa, jossa suurin osa suvustakin asuu.

– Missä mun koti on? Mä en oikein vielä tiedä sitä. Olen aikuistunut Suomessa, viettänyt teini-ikäni täällä. Mutta olenko mä Somaliasta kokonaan poistunut?

Aiemmin Habat mietti tosissaan muuttamista takaisin Somaliaan. Perheen perustaminen on tainnut muuttaa mieltä.

– Mä olen edelleen vähän hukassa. Näkisin silti, että mun tulevaisuus olisi täällä Suomessa.

Formulakuski Kimi Räikkönen saa pitää oman motocrossratansa Kirkkonummen vapaa-ajanasuntonsa yhteydessä. Vaasan hallinto-oikeus katsoo antamassaan päätöksessä, että Räikkönen ei tarvitse radalle ympäristölupia.

Räikkösen vapaa-ajanasunnon naapurit Kirkkonummella suivaantuivat pari vuotta sitten Räikkösen itselleen ja ystävilleen rakentamasta motocrossradasta. He valittivat asiasta Kirkkonummen kuntaan.

Kirkkonummen kunta katsoi, että Räikkösen omalle maalle rakentama rata ei tarvitse ympäristölupaa. Kunta teki myös desibeliselvitykset asiasta.

– Lopputulos oli, että äänimaisema muodostuu radan lähellä lähinnä lehtien havinasta ja linnunlaulusta, Kimi Räikkösen asianajaja Sampsa Kataja muistelee kunnan tekemää selvitystä.

Rata katsotaan pienimuotoiseksi

Naapurit valittivat kunnan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että kunnan päätös on pitävä. Hallinto-oikeus on samaa mieltä, että rata ei tarvitse ympäristölupaa, sillä rata on rakennettu omalle maalle ja sen käyttö on pientä.

– Rata on rakennettu yksityiskäyttöön, eikä siellä ole tarkoitus pitää kisoja. Ääniäkään ei juuri kuulu, sillä aluetta on maisemoitu entisestään, asianajaja Kataja kertoo.

Rata on nyt ollut käytössä muutaman vuoden. Kimi Räikkösen asianajaja Sampsa Kataja uskoo, että naapurit eivät enää valita hallinto-oikeuden päätöksestä.

– Naapurit toivottavasti ovat nyt huomanneet, että rata ei aiheuta häiriötä eikä saastuta ympäristöä. Varmuudella vieressä kulkevalta Porkkalantieltä tulevat äänet ovat kovempia.

Kataja sanoo heidän uskovan, että naapureiden harmituksessa on kyse jotain muusta kuin melusta tai aidosta huolesta ympäristöä kohtaan.

– Se on aika vähäistä, mitä Kimi täällä yleensä edes käy. Jos sitä rataa muutama tunti käytetään kesässä, niin ehkä harmituksessa on kyse jostain muusta.

Lue lisää:

Kimi Räikkösen motocrossrata ei tarvitse ympäristölupaa – "Muutaman desibelin ylitys ei ole merkittävä"

– Täällä meidän kuningas istuu linnansa valtaistuimella, Ritva Nummisto naurahtaa ulko-oven raosta ja kutsuu sisään.

Lämmin kevätaurinko tulvii valtaistuinsalin virkaa täyttävän olohuoneen ikkunoista. Valkoisessa nojatuolissa istuva mies hallitsee korkeaa tilaa pelkällä olemuksellaan.

Hänen kädenpuristuksensa on varsin jämäkkä. Ei mikään ihme, sillä tuo käsi on vetänyt perässään muun muassa rekka-autoja ja kannatellut valtavia kivenjärkäleitä.

Kuningas on tietysti koko kansan tuntema voimamies Ilkka Nummisto.

Normaalisti Nummisto olisi tällä hetkellä hikoilemassa kuntosalilla. Viimeisten 16 kuukauden aikana miehen elämä on ollut kuitenkin kaukana normaalista.

Voimamiehen elämä muuttui pysyvästi vuoden 2017 tammikuussa.

Hän oli kärsinyt sitkeästä jalkaihottumasta, jota hoidettiin lopulta ihonsiirrolla. Ihonsiirto ei kuitenkaan onnistunut. Nummiston jalka tulehtui.

Sairaalassa hänen veriarvonsa romahtivat. Lopulta lääkäri käski tehdä päätöksen: joko jalasta lähtee alaosa tai mies lähtee yläkertaan.

– Ei sitä päätöksen kovuutta voi kukaan ymmärtää, helvettiä se oli. Sinä yönä ei nukuttu, Nummisto toteaa.

Ei sitä päätöksen kovuutta voi kukaan ymmärtää, helvettiä se oli. Sinä yönä ei nukuttu. Ilkka Nummisto

Muutos oli valtava.

Hän joutui viettämään kolme kuukautta sairaalan sängyssä. Päivät olivat pitkiä, kun mies odotti amputaatiohaavan umpeutumista. Koko elämänsä urheillut turkulainen tunsi, kuinka voima pakeni hänen lihaksistaan.

Maailman vahvimman miehen tittelistä useaan otteeseen kilpaillut Nummisto ehti olla koko elämänsä ajan todellinen fyysisen voiman ruumiillistuma. Nyt peilistä katsoi mies, jonka vasemman jalan polven alapuolelta puuttui 26 senttiä.

– Kun heräsin nukutuksesta, olin minä aika ymmälläni.

Ammattiurheilija treenasi päivätöiden ehdoilla

Vasemman jalan amputointi ei ole muuttanut 74-vuotiaan Ilkka Nummiston tapaa suhtautua elämään. Katkeruudesta ei ole tietoakaan, vaan mies juttelee yhtä hyväntuulisesti ja positiivisesti kuten aina ennenkin.

Silti poskella valuu kyynel, kun rakkaat urheilumuistot vuosikymmenien takaa hiipivät mieleen.

Silloin täyspäiväinen ammattiurheilu oli sitä, että menin aamulla seitsemältä töihin ja pääsin neljältä kotiin treenaamaan. Ilkka Nummisto

Harva vielä muistaa, että ennen voimamieskilpailuja Ilkka Nummisto ehti tehdä mittavan uran melojana. Olympialaisissa turkulainen edusti Suomea neljästi.

– Paras saavutukseni on vuoden 1968 Meksikon-kisojen viides sija. Kultamitali oli sekunnin päässä, mutta siihen mahtui neljä kilpailijaa väliin.

Vuonna 1972 Münchenissa hän kantoi olympialaisten avajaisissa Suomen joukkueen lippua.

– Se on kunnia, jota ei ihan jokaiselle suoda. Silloin kuljimme ryhdikkäästi rivissä. Ei menty niin kuin nykyään sikalauma sikin sokin.

Kotimaisissa kisoissa Nummisto oli omaa luokkaansa, siitä kertovat yli 50 henkilökohtaista suomenmestaruutta sekä lukuisat muut mestaruudet.

Se oli mahdottoman kovaa treeniä. Lepo jäi vähän huonoksi, kun ei ollut ketään neuvomassa. Ilkka Nummisto

Hän uskoo edelleen, että olympialaisista olisi tarttunut mukaan mitaleita, mikäli 1960- ja 1970-luvuilla melojien harjoitteluolot ja valmennus olisivat olleet paremmalla tasolla.

– Silloin täyspäiväinen ammattiurheilu oli sitä, että menin aamulla seitsemältä töihin ja pääsin neljältä kotiin treenaamaan.

Melontauransa aikana Nummisto työskenteli Wärtsilässä sähkömiehenä. Päivällistunti sujui lähes poikkeuksetta vanhassa kanootissa viiden kilometrin lenkkiä meloen.

Töissä hän kohotti kuntoaan vetämällä leukoja ja kävelemällä lyijypohjaisilla työjalkineilla. Illalla oli vielä vuorossa 20 kilometrin melontalenkki Hirvensalon saaren ympäri.

– Se oli mahdottoman kovaa treeniä. Lepo jäi vähän huonoksi, kun ei ollut ketään neuvomassa.

Voimamieskisoista kulttihahmoksi

Vaikka Ilkka Nummistolla alkaa jo olla ikää, hän jaksaa edelleen pitää itsestään huolta. Reisilihaksiaan hän treenaa omakotitalonsa patiolla tekemällä kyykkyjä kaidetta vasten.

Miehen äänestä kuuluu ylpeys, kun hän kertoo, kuinka ylimääräiset kilot ovat pysyneet loitolla pitkästä toipumisjaksosta huolimatta.

Nuoruudessa treenivimma pakotti Nummiston vaihtamaan jopa lajia.

1970-luvun lopulla hänellä alkoi olla jo niin paljon painoa, ettei kanootti tahtonut pysyä kunnolla pinnalla 81-kiloisen lihaskimpun alla. Muutenkin miehen mitta tuli täyteen yksinäisistä harjoituspäivistä Turun pitkissä, tuulisissa ja kylmissä salmissa.

Lopulta hän myi kanoottinsa ja löysi kuntosalin kautta voimannoston. Ilari Ladonovi -nimelläkin tunnettu Nummisto voitti lopulta suomenmestaruuksia myös voimanostossa.

Menestyksen myötä Nummisto sai 1986 kutsun ensimmäisenä suomalaisena Maailman vahvin mies -kilpailuun Nizzaan. Tuolloin 42-vuotias jätti koki olevansa elämänsä kunnossa.

– Mutta en ollut koskaan kokeillutkaan niitä lajeja. Siellä kaadettiin ja vedettiin autoja, nostettiin kiviä ja kaikkea.

Otan ne sketsit huumorilla. Pikkuasiat eivät minua nakerra. Sketsit lisäsivät meidän keikkojakin paljon. Ilkka Nummisto

Nizzan-kilpailu päättyi Nummiston osalta juuri autonkaatoon. Lajissa oli tarkoitus kipata nurin märälle nurmikentälle tuotuja henkilöautoja.

– Nappasin auton reunasta kiinni ja rykäisin Rellun ylös. Samalla tunsin, kuinka sormeni painuivat koslan ruosteisen pohjan läpi ja vasen hauikseni revähti poikki. Siihen jäivät sekä Rellut että kisat. Vuonna 1990 olin Suomen-kisoissa kolmas.

Voimamieskilpailut nostivat Ilkka Nummiston sekä hänen kilpakumppaninsa Markku Suonenvirran todellisiksi julkkiksiksi.

Miehet vierailivat erilaisissa tapahtumissa ja tv-ohjelmissa. 1990-luvulla suositussa Vintiöt-ohjelmassa nähtiin sketsejä, joissa Kari Hietalahti ja Niko Saarela parodioivat voimamieskaksikkoa.

– Otan ne sketsit huumorilla. Pikkuasiat eivät minua nakerra. Sketsit lisäsivät meidän keikkojakin paljon. Kiersimme Suomea monta vuotta nostelemassa kiviä, heittelemässä tolppaa ja kantamassa helvetinmoisia farmarikävelyjä, Nummisto naurahtaa.

Vastoinkäyminen on opettanut nöyräksi

Nummistojen ilmastoidussa kodissa Hirvensalossa on mukavan vilpoista.

Jutustelun lomassa Ilkka Nummisto nousee nojatuolistaan jaloittelemaan. Hän kävelee keittiön kautta eteiseen ja takaisin olohuoneeseen.

Luulin, että lähden tuosta vaan kävelemään, kun olen koko ikäni urheillut, mutta kyllä tämä on pitkä ja kapea tie. Ilkka Nummisto

Tasaisella alustalla käynti sujuu yhden kepin varassa mallikkaasti. Portaissa tai epätasaisessa maastossa kulkeminen aiheuttaa edelleen ongelmia, sillä proteesissa ei ole tuntoa samalla tavalla kuin omassa jalassa.

Parin kierroksen jälkeen mies istahtaa keittiön jakkaralle. Pöydällä odottaa lasillinen tuoremehua, jonka Ritva Nummisto on ”Pappalle” kaatanut valmiiksi. Vaimo pitää huolta siitä, että voimamies voi juoda herkkuaan aikuisiän diabeteksesta huolimatta.

Nummisto pääsi sairaalasta kotiin maaliskuussa 2017. Mehulasin äärellä hän myöntää, että rankka kuntoutustyö on vetänyt voimamiehen nöyräksi. Raskaiden kivikuulien nostaminen ja lentokoneiden vetäminen tuntuu kaukaiselta menneisyydeltä.

– Luulin, että lähden tuosta vaan kävelemään, kun olen koko ikäni urheillut, mutta kyllä tämä on pitkä ja kapea tie. Voimat todella häipyivät jaloista, kun ei päässyt kahdeksaan kuukauteen treenaamaan.

Reilua vuotta myöhemmin hän käy edelleen joka viikko muun muassa ohjatuissa kävelyharjoituksissa. Kuntosalille hän ei vielä uskalla lähteä, sillä proteesin kanssa voimailu vaatii lisää totuttelua.

– Sain elokuussa proteesin, joka tuntuu nyt jo hyvältä, Nummisto sanoo ja paljastaa housunlahkeensa alta uuden jalkansa.

Uusi proteesi taipuu nilkasta, joten sen kanssa on huomattavasti helpompi liikkua kuin ensimmäisen, jäykän proteesin kanssa.

Nummisto juo tuoremehunsa loppuun ja lähtee uudelle kävelykierrokselle.

– Sekin päivä vielä koittaa, että voin heittää kävelykepit nurkkaan. En tiedä vielä, milloin se tapahtuu, mutta maaliin päästään. Ja se on tämän voimamiehen suurin voimannäyte, hän lupaa.

Kuuntele Yle Areenasta: Voimamieslegenda Ilkka Nummisto kertoo jalkansa menettämisestä – "Vielä voin heittää kepit nurkkaan"

Kuuntele Yle Areenasta: Ilkka Nummisto kertoo rakkaimmista muistoistaan mestaruuksia pursuilevan urheilu-uransa varrelta

Seitsemän ihmistä on kuollut epäillyssä joukkoampumisessa Australian länsirannikolla Margaret Riverin lähellä. Australialaismedian mukaan neljä uhreista on lapsia.

Poliisi hälytettiin Osmingtonissa, noin 20 kilometriä Margaret Riveristä koilliseen, sijaitsevalle maatilalle kello viiden jälkeen aamulla. Poliisi ei kerro tietoja soittajasta tai yksityiskohtia soitosta.

– Tutkinta on alkuvaiheessa. Sen perusteella mitä tiedämme, tämä on tragedia, poliisipäällikkö Chris Dawson sanoi verkkosivusto news.com.au:n mukaan.

Hänen mukaansa kaikki uhrit oli ammuttu. Paikalta löytyi kaksi ampuma-asetta. Kaksi aikuista uhria löytyi talon ulkopuolelta, ja loput viisi uhria talon sisältä. Poliisi ei kerro uhrien henkilöllisyyksiä tai ikää.

Poliisi ei etsi epäiltyä tekijää, mikä voi viitata siihen, että tekijä olisi tehnyt itsemurhan joukkoampumisen päätteeksi.

Kyseessä voi olla Australian pahin joukkoampuminen vuoden 1996 jälkeen. Silloin yksittäinen ampuja surmasi 35 ihmistä Tasmaniassa, mikä johti aselakien tiukentamiseen.

Valtio takavarikoi ja osti tuolloin yli miljoona asetta ja vaikeutti uusien ostamista. Australia on kieltänyt kaikki puoliautomaattiset kiväärit ja haulikot.

Margaret River sijaitsee noin 300 kilometriä etelään Australian länsirannikon suurimmasta kaupungista Perthistä. Se on matkailijoiden suosimaa viininviljelyaluetta.

Ahkeruus on hyve kaikissa uskonnoissa, mutta omaisuuden kasvattamiseen yritystoiminnalla suhtaudutaan monissa uskonyhteisöissä nihkeästi. Toisin on Suomen satatuhatpäisessä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Lestadiolaisten poikkeuksellinen yrittäjähenki tunnetaan erityisesti Oulun seudulla, jossa rakennusalan suurista ja pienistä yrityksistä löytyy lestadiolainen johto.

– Hengellisyyden kannalta on hyvä olla oman itsensä herra. Silloin voi määritellä itse, millä alalla toimii, miten toimii ja millaisia työntekijöitä palkataan, pohtii politiikan tutkija Aini Linjakumpu yrittämisen suosiota. Hänen ”Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot” - kirjansa julkaistaan perjantaina.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen yrittäjähenki näkyy esimerkiksi yrittäjäkursseissa, joita liikkeen Ranualla, Reisjärvellä ja Jämsässä sijaitsevat kansanopistot järjestävät. Kursseja räätälöidään erikseen myös lapsille ja naisille.

– Yleensä ajatellaan, että naisten elämä on tiukkaan rajattua, mutta yrittäminen tuo naisille mahdollisuuden toimia omalla alallaan. Naiset voivat perustaa omia yrityksiä tai toimia vaikkapa puolison yrityksessä hallituksen jäseninä.

.

Kampaamo on ehdoton ei, kuntosali ehkä

Yrittäjyyttä tuetaan koko liikkeen voimalla sukupuoleen katsomatta. Yhtenä osoituksena tästä on vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen julkaisema kirja ”Mitä jää viivan alle”, jossa paitsi avataan yrittäjyyttä, myös kannustetaan siihen.

"Jos kuntosalilla ei soiteta kovaäänistä rytmimusiikkia, se saattaa olla hyväksyttävää."

Vakaumus ei myöskään vedä yrittäjyydelle lainkaan niin tiukkoja rajoja kuin kotielämälle, jossa meikkaus, TV:n katselu ja ehkäisy on kiellettyä.

– Jos kuntosalilla ei soiteta taustalla kovaäänistä rytmimusiikkia eikä ihannoida bodauskulttuuria vaan mennään terveys edellä, niin se saattaa olla jo hyväksyttävää, Linjakumpu tulkitsee.

Rajojen liikkumisesta kertoo Linjakummun mukaan sekin, että kilpaurheilun aiemmin tuominneen liikkeen piirissä urheilun sponsorointi jo sallitaan. Myös matkatoimistoja on lestadiolaisten omistuksessa, vaikka aiemmin moiset vapaa-ajan huvitukset eivät sopineet lestadiolaiseen vakaumukseen.

Selvää kuitenkin yhä on, että lestadiolainen ei voi perustaa yökerhoa, baaria tai ansaita elantoaan muokkaamalla asiakkaiden ulkonäköä kampaamo- tai kauneushoitolayrittäjänä.

Lestadiolaistyöntekijä tuo verkostot mukanaan

Linjakumpu luki lestadiolaisen liikkeen julkaisuja ja haastatteli niin lestadiolaistaustaisia kuin liikkeen ulkopuolisia yrittäjiä. Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen loppupäätelmä on, että lestadiolaisyrittäjien menestyksen taustalla ovat vahvat, hengellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin perustuvat verkostot.

– Verkostojen hyöty näkyy siinä kun rekrytoidaan työntekijöitä tai kun hankitaan asiakkaita ja liikekumppaneita, tiivistää Linjakumpu. Lestadiolaisyrittäjä suosittelee helposti toista liikkeeseen kuuluvaa yrittäjää, vaikka ei häntä tuntisikaan.

"Ei-lestadiolaiseen yritykseen palkattiin lestadiolainen, jotta hän voi hyödyntää omia lestadiolaisyhteyksiään."

Moni Pohjanmaan maallinen yrittäjä kokeekin jäävänsä jo heti alkuun takamatkalle kun kaupoista kilpaillaan. On niitäkin, jotka keksivät keinot päästä hyötymään verkostoista.

– Erääseen ei-lestadiolaiseen yritykseen palkattiin keskijohdon tehtäviin lestadiolainen, jotta hän voi hyödyntää omia lestadiolaisyhteyksiään.

Työntekijää palkatessaan lestadiolaisyrittäjä tietää, että oman liikkeen piiristä palkatut eivät tule krapulassa töihin. Luottamus on muutenkin suurempi ihmisiin, joita tapaa säännöllisesti myös hengellisissä ympyröissä.

– Velvoitteet toisia kohtaan ovat suuremmat, kun on paljon muutakin yhteistä kuin palkan maksu, Linjakumpu tiivistää.

Riskinä hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttö

Lojaliteetin vaatimuksessa ajaudutaan toisinaan harmaalle vyöhykkeelle.

– Jos yrityksellä menee huonosti eikä sillä ole varaa maksaa palkkoja ajallaan, niin saatetaan hyödyntää sitä että kuulutaan samaan yhteisöön. Ajatellaan, että eikö tätä asiaa voitaisi sopia meidän kesken jollain tavalla, Linjakumpu kertoo.

Toisaalta työntekijät luottavat siihen, että lojaliteetti toimii myös toisin päin, ja työpaikka voi säilyä niissäkin tilanteissa kun se toisessa yrityksessä olisi jo mennyt. Työpaikka on saattanut alun perin ylipäätään järjestyä sen vuoksi, että lestadiolaisyrittäjä on kokenut velvollisuudekseen auttaa vaikeuksissa olevaa uskonveljeä.

"Jos yrityksellä ei ole varaa maksaa palkkoja ajallaan, saatetaan ajatella että eikö tätä voisi sopia meidän kesken."

– Parhaimmillaan lestadiolaisten keskinäiset verkostot ovat hyvin myönteinen asia kaikille osapuolille ja myös aluetaloudelle, mutta pahimmillaan ne voivat mahdollistaa hengellisen sidonnaisuuden hyväksikäyttöä, Linjakumpu näkee.

Yrittäjän kannalta lestadiolaisuuteen kuuluminen on tutkijan mukaan hyödyllistä ja Linjakumpu sai viitteitä siitäkin, että jotkut vakaumuksensa menettäneet saattavat jäädä liikkeeseen taloudellisten verkostojen vuoksi. Vastaavaa yrittäjähenkeä ja yrittäjyyttä tukevia verkostoja ei Linjakummun mukaan löydy mistään muusta Suomessa toimivasta uskonyhteisöstä. Eräs verrokki on hevoskärryillä kulkevat Pohjois-Amerikan amissit, joista moni on tätä nykyä pienyrittäjä.

Viime lokakuussa miehestään, elokuvatuottaja Harvey Weinsteinistä eronnut Georgina Chapman on puhunut ensimmäistä kertaa julkisuudessa Weinsteiniin kohdistuneista hyväksikäyttösyytöksistä.

Muotiyrittäjänä toimiva Chapman sanoo Vogue-lehdelle syytteiden ällöttäneen häntä. Skandaalin puhjetessa hän muun muassa laihtui kymmenen paunaa (4,5 kg) viiden päivän aikana, eikä hän saanut ruokaa pysymään sisällään.

Ahdistelusyytöksistä Weinsteiniä kohtaa kertoivat ensimmäisinä New York Times ja New Yorker -lehdet.

– Pääni oli pyörällä. Oli vaikeaa, koska ensimmäinen artikkeli koski aikaa, joka tapahtui kauan ennen kuin tapasin hänet (Weinsteinin), joten en voinut hetkeen tehdä perusteltuja päätöksiä. Jutun paisuessa ymmärsin, ettei kyse ole yksittäistapauksesta, Chapman sanoo.

Chapman ilmoitti eroavansa Weinsteinistä ja päättvänsä 10 vuotta kestäneen avioliiton samana päivänä kuin New Yorkerin lehtijuttu aiheesta julkaistiin. Eroprosessi on edelleen meneillään.

Yli 70 naista on syyttänyt Weinsteinia raiskauksista ja seksuaalisesta häirinnästä. Weinstein on kiistänyt raiskanneensa ketään.

Viime lokakuussa näyttelijä Ashley Judd tuli asiassa julkisuuteen ja rohkaisi myös lukuisia muita Weinsteinin uhreja kertomaan kokemastaan. Tämän on arveltu räjäyttäneen #metoo-kampanjan maailmanlaajuiseksi.

Lue lisää:

Hollywood-näyttelijä Ashley Judd haastaa Weinsteinin oikeuteen uransa vahingoittamisesta

Weinsteinin ahdistelujuttujen tutkinta etenee Los Angelesissa – kolme tapausta syyttäjälle, kaksi juttua odottamassa

Pulitzer-palkinnot jaettu – uutisoinnit Harvey Weinsteinista ja Venäjä-kytköksistä toivat palkintoja

Seksuaalista ahdistelua vastustanut New Yorkin syyttäjä erosi väkivaltasyytösten jälkeenSeksuaalista ahdistelua vastustanut New Yorkin syyttäjä erosi väkivaltasyytösten jälkeen

Yhdysvaltain elokuva-akatemia antoi potkut Roman Polanskille ja Bill Cosbylle

Eurovision laulukilpailun torstain semifinaaleista lauantain finaaliin on valittu 10 maata. Torstaina jatkoon pääsivät Serbia, Moldova, Unkari, Ukraina, Ruotsi, Australia, Norja, Tanska, Slovenia ja Alankomaat.

Tiistain ensimmäisestä semifinaalista selvisivät jatkoon Itävalta, Viro, Kypros, Liettua, Israel, Tšekki, Bulgaria, Albania, Suomi ja Irlanti. Automaattisesti lauantain finaalissa ovat mukana niin sanotut Big Five -maat eli Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Iso-Britannia sekä tämän vuoden isäntämaa Portugali.

Euroviisujen finaali käydään lauantaina 12.5. kello 22 Suomen aikaa. Suomea finaalissa edustaa Saara Aalto kappaleellaan Monsters.

Lauantain finaalilähetystä voi seurata Yle TV2:lla ja Yle Areenassa suomeksi tai ruotsiksi selostettuna. Suomeksi tunnelmat välittää Mikko Silvennoinen, ruotsiksi äänessä ovat Eva Frantz ja Johan Lindroos. Radion puolella suomenkielisen lähetyksen tarjoaa Yle Radio Suomi ja ruotsinkielisen Yle X3M.

Lue myös:

Katso toinen semifinaali täältä

Tällä esityksellä Saara Aalto eteni viisufinaaliin – myös ennakkosuosikit pitivät pintansa

Ah, sieltä hän saapuu, valkoisella hevosella ratsastaen: unelmien prinssi!

Sama kohtaus nykyaikaan käännettynä: oi miten sulavasti hän kaartaa Jopollaan trendiparta suittuna kahvilaan! Jo ensimmäisestä yhteisestä decaf-kauramaito-lattesta lähtien olemme erottamattomat. Hän on Se Ainoa Oikea. Saamme toisemme ja loppuelämä on ihanaa silmiintuijottelua ja toisen loputonta palvomista.

Tätähän me romanttiselta rakkaudelta odotamme. Suuria tunteita ja kumppanin kanssa yhteen sulautumista. Rakkaudella onkin erittäin tärkeä tehtävä esimerkiksi kumppanin löytämisessä. Rakkauden käsite kuitenkin vaihtelee eri kulttuureissa ja eri aikakausina.

Romanttiseen rakkauteen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta.

Perhetutkijat Petteri Eerola ja Henna Pirskanen kirjoittavat kirjassa Perhe ja tunteet, että se, kuinka ihmiset puhuvat ja ajattelevat rakkaudesta tai rakentavat romanttiselle rakkaudelle perustuvia suhteita, perustuu ainakin osittain niille tavoille ja käytännöille, jotka rakentuivat varhaisen keskiajan Euroopan hoveissa.

Maailma on sen koommin muuttunut, mutta parisuhdetta arvioimme yhä osittain vanhentunein perustein. Ja petymme, eroamme ja menetämme uskomme rakkauteen. Romanttinen rakkaus on käsite, jota ei oikeastaan ole olemassakaan. Seuraavassa perustelen, miksi.

Romanttiseen rakkauteen sisältyy vahvasti ajatus kumppanin pyyteettömästä ihailusta ja ihannoinnista. Näemme rakkautemme kohteen vaaleanpunaisten silmälasien läpi, täydellisenä olentona. Arjelle ja realismille ei ole romantiikassa tilaa.

Siksi petymme vääjäämättä jossain vaiheessa. Mielestäni olemme sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja toisaalta realistinen rakkaus.

Romanttinen rakastuminen auttaa parinvalinnassa ja vakuuttaa meidät siitä, että olemme löytäneet juuri sen oikean kumppanin tässä elämässä. Rakastuminen tuntuu ihanalta ja kamalalta. Ikuisesti ei kuitenkaan voi olla romanttisesti rakastunut, siinä menee ihmiseltä järki.

Romantiikka murenee ajan myötä. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat. Likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki sammuttavat tehokkaasti kaikki romanttiset tunteet. Siitä alkaa epäilys: eikö hän olekaan Se Oikea, kun arki onkin epäromanttista?

Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana.

Romantiikkaa voi yrittää palauttaa suhteeseen ulkoisin keinoin. Kukapa meistä ei olisi kokeillut romanttisia kynttiläillallisia tai kovilla odotuksilla ladattuja viikonloppureissuja kylpylään? Kivasta kokemuksesta huolimatta ne eivät kuitenkaan palauta meitä suhteen alkuaikojen roihuavaan romanttiseen huumaan.

Rakastuminen muuttuu (toivottavasti) jossain vaiheessa realistiseksi, eli todenmukaiseksi rakastamiseksi. Silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus. Lähdetkö lätkimään heti kun romanttiset tunteet laimenevat arjen harmaudessa?

Rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana.

Romanttisen rakkauden ylivalta saa meidät laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden luomisen ja hoitamisen.

Romanttisen rakkauden korostaminen parisuhteen pohjana saa meidät tekemään huonoja päätöksiä. Kun vietti vie, niin järki vaikenee. Kun laput putoavat silmiltä, voi kumppani osoittautua aivan erilaiseksi kuin mitä romantiikan nälässäsi luulit.

Romanttinen rakkaus on nostettu liian korkealle jalustalle. Sen korostaminen jättää muut rakkaudelliset ihmissuhteet varjoonsa. Vaatimus siitä, että romanttinen kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on ahdistava.

Norjalainen filosofi Lars Svendsen muistuttaakin, että ystävyyttä pidettiin 1800-luvulle asti ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin.

1700-luvulla elänyt filosofi Immanuel Kant puolestaan kuvaa ystävyyttä molemminpuolisen rakkauden korkeimpana muotona. Romanttisen rakkauden ylivalta saa meidät helposti laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden luomisen ja hoitamisen.

Aito rakkaus kumppaniin ja ystäviin on tavoittelemisen arvoista. Se palkitsee ilolla, luottamuksella, läheisyydellä, turvallisuudella ja läsnäololla. Ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan tätä päivää.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka yrittää ymmärtää itseään ja muita. Ei voi sietää romanttisia elokuvia, mutta liikuttuu nähdessään vanhan pariskunnan kävelemässä käsi kädessä.

Kirjoitusta ovat inspiroineet nämä kirjat:

Petteri Eerola ja Henna Pirskanen (toim.): Perhe ja tunteet. Gaudeamus, 2018

Lars Svendsen: Yksinäisyyden filosofia. Docendo, 2017

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin neuvonantajana toimivan Kelly Sadlerin kommentit Trumpia arvostelleesta republikaanisenaattorista John McCainista ovat herättäneet huomiota torstaina pidetyssä henkilöstöpalaverissa Valkoisessa talossa.

Uutistoimisto AP:n haastatteleman lähteen mukaan kokouksessa käsiteltiin Arizonan senaattorina toimivan, syöpähoitojen kanssa taistelevan John McCainin kritiikkiä Trumpin CIA:n johtajaehdokasta kohtaan. Myös uutiskanava CNN:n lähde vahvistaa Sadlerin todenneen, että "ne eivät haittaa, koska hän kuolee kuitenkin."

McCainin vaimo vastasi Sadlerille twitterissä.

– Haluaisin muistuttaa, että aviomiehelläni on perhe, seitsemän lasta ja viisi lastenlasta, Cindy McCain tviittasi.

Valkoinen talo ei ole kiistänyt tilannetta tapahtuneen. Virallisessa lausunnossa Valkoinen talossa "arvostetaan senaattori McCainin palveluksia kansakunnalle ja hänen, kuten hänen perheensäkin olevan rukousten kohteena näinä vaikeina aikoina."

Viime viikon uutisen mukaan John McCain on ilmoittanut, ettei halua Trumpia mahdollisiin hautajaisiinsa. Sadler itse ei ole vastannut kommentointipyyntöihin.

McCainilta löydettiin viime heinäkuussa harvinainen aivokasvain. McCain sai kansainvälistä julkisuutta vuoden 2008 presidentinvaaleissa, joissa hän oli Barack Obaman vastaehdokkaana.

Lue lisää:

Yhdysvaltalaissenaattori McCain syöpähoitojen keskellä: ”En halua Trumpia hautajaisiini”

John McCainilta löytyi aivokasvain

Hesburger-hampurilaisketju avasi ravintolan Iranin pääkaupunkiin Teheraniin vain kuukausi sitten. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli siihen mennessä jo useaan kertaan uhannut vetää Yhdysvallat pois Iranin ydinsopimuksesta ja määrätä maalle lisää pakotteita. Hesburger ei säikähtänyt.

Toimitusjohtaja Kari Salmela vastaa sähköpostitse, että pakotteiden osalta tilannetta seurataan.

– Toistaiseksi pakotteet eivät ole vaikuttaneet Hesburgerin toimintaan, sillä hankimme raaka-aineemme paikallisesti.

Miksi Iraniin piti mennä?

– Iran on 80 miljoonan asiakkaan markkina, jossa ei ole muita länsimaisia hampurilaisketjuja. Näemme sen mahdollisuutena, Salmela perustelee.

Ravintolaa pyörittää Teheranissa paikallinen yrittäjä. Ehdotus ravintolan perustamiseen tuli häneltä. Salmelan mukaan alku on sujunut kohtuullisen hyvin.

Hesburgerilla on kovat laajentumishalut, seuraavaksi kiikarissa on Abu Dhabi.

Välillä on tultu maitojunallakin. Vuonna 2004 Hesburger avasi ravintolan Syyrian pääkaupunkiin Damaskokseen, mutta peräytyi parissa vuodessa.

Suomalaisetkin ryntäsivät Iraniin

Hesburger on pienimmästä päästä yhtiöiden joukossa, jotka kärkkyvät miljoonakansan ostovoimaa. Ryntäys Iraniin alkoi, kun Yhdysvallat, YK ja EU hölläsivät talouspakotteita maan suostuttua supistamaan ydinohjelmaansa 2015. Suomessa Iranista kiinnostuneita firmoja on kymmeniä.

Suomen vienti Iraniiin oli viime vuonna arvoltaan 115 miljoonaa euroa. Kasvua oli edellisvuodesta liki 50 prosenttia. Pakotteita edeltävälle tasolle kauppa ei ole palautunut.

Keskuskauppakamarin johtaja Timo Vuori sanoo, että amerikkalaiset pankit eivät kokonaan poistaneet rahoitusalan pakotteita. Sen takia esimerkiksi kaikki suomalaispankit eivät rahoittaneet hankkeita. Varsinkaan vahvasti Yhdysvaltoihin sidoksissa olevat pankit eivät ole halunneet vaarantaa länsisuhteitaan. Riskinä on jääminen syrjään Yhdysvaltain markkinoilta.

Sanktiot purevat eurooppalaisiinkin

Suomalainen Outotec on myynyt Iraniin kaivos- ja metalliteollisuuden laitteita jo 40 vuotta. Näin ollen yhtiöllä on kokemusta myös tiukkojen sanktioiden ajasta.

– Asiakkaiden oli vaikea jäjestää rahoitusta. He maksoivat vähitellen ja projektit etenivät siihen tahtiin hitaasti, talousjohtaja Jari Ålgars kertoo.

Tilanne helpottui hetkellisesti, kun pakotteet kevenivät.

– Nyt on liian aikaista sanoa millainen tämä sanktiokierros on, onko samanlainen tai vaikka kireämpi kuin edellinen

Outotecin saivat Iraniin aikoinaan runsaat kupariesiintymät. Maassa kaivattiin kuparinjalostukseen liittyvää teknologiaa. Kaupat ovat kerralla suuria, jopa kymmeniä miljoonia euroja.

Sanktioiden takia vähenevät öljytulot heikentävät Iranin kykyjä investoida mihinkään teolllisuuteen.

Timo Vuori arvioi, että jatkossakin sanktiot osuisivat eurooppalaisiin yrityksiin rahoituksen kautta mutta entistä tiukempina. Nyt Trump toivoo ainakin liittolaisten olevan mukana pakotteissa.

Saksa ja Ranska saavat kovimmat kolaukset

Iran on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista. Uusien pakotteiden uhka on jo jonkin aikaa nostanut raakaöljyn hintaa. Iranin suurimmat öljyasiakkaat ovat Kiina ja Intia. Euroopassa suurin ostaja on Italia.

Eurooppalaisista öljy-yhtiöistä ranskalaisella Total-yhtiöllä ja monikansallisella BP:llä on arvokkaita sopimuksia Iranin kanssa.

Eniten Yhdysvaltain pakotteista on Euroopassa haittaa Saksalle, Ranskalle, Italialle ja Hollannille, joiden kunkin vienti Iraniin ylittää miljardin euron rajan. Saksan vienti lähestyi kolmea miljardia euroa vuonna 2017.

Suurimmat kaupat Iran solmi lentokonetehtaiden kanssa heti edellisistä talouspakotteista vapauduttuaan, sillä lentoliikenne kaipasi modernisointia. Eurooppalainen Airbus sopi yli sadan lentokoneen toimittamisesta. Nyt koneiden toimitukset ovat vaarassa, koska niiden osista 10 prosenttia tulee Yhdysvalloista. Amerikkalaisen Boeingin 80 koneen kaupat todennäköisesti perutaan.

Toiseksi suuri pettyjä saattaa olla autoteollisuus. Esimerkiksi Volkswagen aloitti viennin Iraniin viime vuonna. Renault ja Peugeot ovat suunnitelleet tehtaiden perustamista maahan. Autoteollisuuden odotettiin tuovan lisää työpaikkoja sekä Ranskaan että Iraniin.

Myös orastavaan kasvuun päässyt turismi saa kolauksen. Iraniin on riittänyt matkailijoita muun muassa Saksasta, Ranskasta ja Italiasta. Eurooppalaisyhtiöistä British Airways ja Lufthansa ovat avanneet suorat lentoyhteydet maahan ja viranomaiset ovat helpottaneet maahanpääsyä. Ranskalainen Accor oli ensimmäinen kansainvälinen hotelliketju Iranissa. Espanjalainen Melia on aikonut seurata perässä.

Syttyykö sota, kehittääkö Iran ydinaseen? Neljä kysymystä siitä, mitä seuraa Trumpin päätöksestä vetäytyä ydinsopimuksesta

Analyysi: Eurooppa maksaa viulut, kun Trump sanoutuu irti Iran-sopimuksesta

– Mietin usein, että kadunko sitten 70-vuotiaana kiikkustuolissa, jos en olisi nuorena lähtenyt oman unelmani perään, 22-vuotias Sonja Eid sanoo.

Hän on heinäkuussa kaksi vuotta täyttävän strategisen designtoimiston AIM Visualin toimitusjohtaja.

Joka kerta Eid vastaa mielessään kysymykseen samalla tavalla:

– Kyllä katuisin, jos en nyt lähde toteuttamaan sitä, mikä tuntuu itselle tärkeältä.

Vantaalta kotoisin oleva Eid on oiva esimerkki siitä, että nuoret ajattelevat työelämästä eri tavalla kuin vanhemmat ikäpolvet. Työn ei odoteta tarjoavan pelkkää toimeentuloa, vaan myös merkityksellisyyttä, vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa itseään.

– Graafinen suunnittelu on oma intohimoni ja sitä tekemällä voin mahdollistaa muiden unelmat näkyviksi, Eid sanoo.

Liikeidea syntyy kun tunnistaa omat vahvuutensa

Vantaan ammattiopisto Variassa graafiseksi suunnittelijaksi valmistunut Eid sai idean omasta firmasta koulun järjestämällä yrittäjyyskurssilla. Sen myötä hänelle tuli asiakasprojekteja ja itsevarmuutta. Valmistumisen jälkeen oli selvää, että hänestä tulee oikeasti oman itsensä pomo, yrittäjä.

– Se on harhakuva, että yrityksen perustaminen olisi vaikeaa. Se on oikeastaan kaikista helpoin juttu. Vaikeus on siinä, että miten yrittäjänä menestyy ja saa kaiken toiminaan. Jos oikeasti haluaa yrittää ja intohimoa riittää, niin kyllä se onnistuu, Eid pohtii.

Vantaan nuorisopalvelut ja pääkaupunkiseudun 4H-yhdistysten Löydä oma polkusi -kampanjan tavoitteena on kertoa juuri tästä ja madaltaa kynnystä työllistää itse itsensä.

– Tulevaisuuden työelämässä tulee korostumaan työn projektiluonteisuus, itsensä ja oman osaamisensa brändääminen, sanoo Vantaan nuorisopalveluiden hankepäällikkö Miia Siitonen.

Kampanjaan kuuluu 22. toukokuuta alkava ilmainen yrittäjyyskurssi, joka on suunnattu 13–28-vuotiaille yrittäjyydestä kiinnostuneille nuorille. Siitosen mukaan kurssilla autetaan nuoria löytämään ja korostamaan omia vahvuuksiaan – ja löytämään sitä kautta ehkäpä jopa idean omalle yritystoiminnalle.

Ilmoittautumisaika on käynnissä torstaihin 17. toukokuuta asti.

– Mikäs sen kivempaa kuin se, että pääsee oman vahvuuden, oli se sitten ruuanlaitto tai korujen tekeminen tai mikä tahansa, kautta hankkimaan itselle tienestiä, Siitonen sanoo.

Yrittäjä ei voi pyrkiä aina täydellisyyteen

Sonja Eid kertoo pohtivansa toisinaan, olisiko helpompaa olla töissä jonkun toisen alaisuudessa. Silloinhan muut hoitaisivat hallinnon ja ne pakolliset paperityöt, joten itse voisi keskittyä pelkkään omaan osaamiseen.

Ajatus on kieltämättä houkutteleva, mutta Eid on polkunsa valinnut.

– Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä minä aion olla yrittäjänä loppuun asti. Yrittäjän vapaus tuo tietysti vastuuta, mutta olen valmis ottamaan sen kaiken vastuun, jotta saisin vapauden.

Vapaus on tarkoittanut sitä, että Eid on joutunut opettelemaan aikatauluttamista ja priorisointia. Ne ovat olleet hänen mielestään vaikeimpia asioita. On pakko hahmottaa itse, mikä määrä töitä on riittävästi.

– Yrittäjänä työt eivät lopu koskaan. Aina on jotain hiottavaa ja aina voi tehdä paremmin. On ollut pakko opetella, että kaikkea ei vaan voi tehdä täydellisesti.

Yrittäjälle nuoruus ei ole heikkous

Eidin toimisto kulkee mukana, sillä läppärityöläinen voi periaatteessa työskennellä missä tahansa. Tällä hetkellä Eid on AIM Visualin ainoa täysipäiväinen työntekijä, mutta ei enää kauaa.

Tekemistä on niin paljon, että hän aikoo pian palkata kaksi aiemmin keikkaluonteisesti hänen kanssaan työskennellyttä nuorta ammattilaista täysipäiväisiksi kollegoikseen.

– Onhan se mahtavaa, että voi näin nuorena jo työllistää itsensä lisäksi muitakin, hän sanoo.

Se, että töitä on riittänytkin alusta alkaen, yllätti nuoren toimitusjohtajan.

Sonja Eid myöntää pelänneensä, että asiakkaat eivät uskaltaisi luottaa hänen osaamiseensa, koska hän on niin nuori. Pelko osoittautui onneksi turhaksi.

– Muistan vieläkin kun yksi asiakas soitti ja sanoi, että hän etsii nuorta osaamista ja näkemystä. Hän sanoi, ettei halua enää tehdä töitä tympääntyneiden salkkumiesten kanssa. Silloin tajusin, että nuoria tarvitaan ja meidän osaamistamme arvostetaan. Sen jälkeen en ajatellut, että nuoruus olisi heikkous. Päinvastoin.

Minkälainen asiakkaan pitää olla, että saa asuntolainaa hakiessaan pankilta 0,25 prosentin marginaalin?

Taloussanomat kertoi perjantaina, että nyt on hyvä aika kilpailuttaa asuntolaina. Pankit nimittäin kilpailevat kovasti asiakkaista, ja Hypoteekkiyhdistyksen (Hypo) mukaan 0,25 prosentin marginaali on saavutettu.

Nordean kiinnitysluottopankin toimitusjohtaja Tom Miller pitää 0,25 prosentin marginaalia hyvin poikkeuksellisena. Hänen mukaansa Nordean kohdalla sen saaminen tarkoittaa asiakkaan kannalta sitä, että hänellä on pankissa huomattavasti varallisuutta.

– Ja näkemys siitä, että tuleva asiakkuus on myös meillä. Silloin voidaan tapauskohtaisesti tuollaiseen lukemaan päästä, mutta se on ihan oikeasti hirveän harvinaista, sanoo Miller.

Hypon pankinjohtaja Sami Vallinkoski sanoo Ylelle puhelimitse, että Hypo ei itse tarjonnut 0,25 prosentin marginaalia, vaan asia nousi esiin lainaneuvotteluissa asiakkaan kanssa.

– Hän oli saanut todistettavasti toisesta rahalaitoksesta tällaisen tarjouksen.

Vallinkosken mukaan pankista lainaa hakiessa ei ihan päällimmäisenä kannata pyöritellä mielessä noin alhaista marginaalia. Hänen mukaansa tällä marginaalilla asuntolainan on saanut vain yksittäistapauksissa.

Laskevatko marginaalit vielä? Ehkä, ehkä ei

Suomen Pankin mukaan laskennallinen korkomarginaali on laskenut vuodesta 2013, jolloin se oli 1,6 prosentin tienoilla. Tom Miller Nordeasta uskoo, että marginaalit laskevat nykyisestä vielä entisestään.

Pankit kilpailevat asiakkaista, asuntokauppa käy kiivaana ja talous näyttää positiivisia merkkejä, listaa Miller marginaalien laskun syitä. Hän sanoo toivovansa, että laskua ei enää hirveästi tulisi.

– Keskimarginaali on Nordeassa asiakkaalle 0,7–0,8 prosentin välillä. Paljon on vaihtelua asiakkaasta riippuen.

Hypon pankinjohtaja Sami Vallinkoski uskoo, että pankkien aggressiivisin kilpailu marginaalien suhteen on taittunut. Hypo toimii pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla, ja pankin keskimarginaali asettuu 0,45 prosentin ja 0,75 prosentin välille.

– En usko, että marginaalit tästä enää ainakaan jyrkästi laskevat. Uskon, että jatkossa mennään tällä tai jopa hieman korkeammilla tasoilla. Katsotaan, mitä Suomen ja maailman taloudessa tapahtuu, Vallinkoski pohtii.

Tulot ensiarvoisen tärkeät

Mikä sitten vaikuttaa marginaalin tasoon? Nordean Tom Millerin mukaan marginaalit ovat voimakkaasti asiakaskohtaisia. Ensiarvoisen tärkeää on, että asiakkaan maksukyky on hyvä. Pankissa lasketaan 25 vuoden laina 6 prosentin korolla ja sitten katsotaan, kuinka se asiakkaan maksukykyyn asettuu.

– Tehdään tulo- ja menoarvio. Siinä nähdään, paljonko rahaa jää muihin asioihin, kuten kuluttamiseen tai säästämiseen. Jos on ohuella, niin silloin riski on isompi meille, jolloin hinnoittelemme marginaalin korkeammaksi. Jos on laskennallisesti lainakustannusten jälkeen paljon varaa, niin silloin riski on meille pienempi, selvittää Miller.

Vallinkosken mukaan olisi hyvä, jos kuukausittaisista nettotuloista menee alle 45 prosenttia lainanmaksuun. Mitä pienemmän siivun lainanmaksu vie kuukausituloista, sen parempi.

– Jos nettotuloissa jää reilusti kuukaudessa säästöön, se on hyvä asia. Tai jos lainanmaksu on 20 prosentin tietämillä kuukausittaisista tuloista, niin silloin pystytään marginaalin alareunaa tarjoamaan, hän sanoo.

Hänen mukaansa myös säännölliset tulot ovat avainasemassa matalaa marginaalia hamuavalle. Määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevälle marginaali voi olla korkeampi.

– Toki on toimialoja, joissa on tyypillistä tehdä töitä lyhyissä pätkissä, jolloin pankki ei katso määräaikaisuutta marginaalia nostavaksi riskiksi.

Asunnon sijainti ja kilpailu vaikuttavat

Vallinkosken mukaan marginaalien kannalta on merkitystä, missä ja millainen ostettava asunto on. Pankissakin mietitään, miten nopeasti asunnon saa tarvittaessa kaupaksi.

– Jos puhutaan uniikista omakotitalosta, niin sen myyminen vaatii paljon aikaa ja tarvitsee ostajan, joka haluaa juuri tällaisen epätyypillisen kohteen, miettii Vallinkoski.

Vallinkosken mukaan pankkien välinen kilpailu vaikuttaa paljonkin marginaalien tasoon. Jos laitetaan rinnakkain pariskunta, jonka elämäntilanteet ovat samanlaiset, mutta toinen asuu Helsingissä ja toinen Joensuussa, on marginaaleissa eroa.

– Pienemmissä kaupungeissa marginaalit ovat korkeampia, koska siellä kilpailu ei ole niin tiukkaa. Pääkaupunkiseutu voittaa tässä mielessä, kun jokainen pankki haluaa tästä siivunsa, hän sanoo.

Nordean Tom Miller on asiassa samoilla linjoilla. Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa kilpailu on kovaa, pankkeja saatavilla ja kohteet laadultaan parempia.

– Jos on kasvava kaupunki, niin siihen voi luottaa, että asunto menee kaupaksi, jos se pitää joskus myydä, Miller sanoo.

Säästöilläkin merkitystä

Nordean Tom Millerin mukaan asiakkaan säästöillä, esimerkiksi rahastosijoituksilla on pieni vaikutus marginaalin tasoon.

– Me teemme laskelman tulojen perusteella, jolla saadaan marginaalin haarukka, josta sitten neuvotellaan.

Vallinkosken mukaan pankin kannalta on hyvä, mitä enemmän asiakkaalla on säästöjä. Näin marginaalikin voi olla matalampi.

– Jos omia säästöjä on asunnon hinnasta esimerkiksi 40 prosenttia, niin pankeilla on pienempi riski, että syntyy tappioita.

Espoolaisen Pinja Niemisen pitkäaikainen haave toteutui helmikuussa, kun hän sai 2,5-vuotiaan Inari-tyttären. Perhe kotiutui Aasiasta maaliskuussa. Arki on lähtenyt sujumaan Niemisen mukaan paremmin, kuin olisi voinut odottaa.

– Hän kiintyi meihin heti. Olimme olleet yhdessä toista viikkoa, kun hän jo kutsui minua mamaksi. Tuntuu, että olisimme olleet paljon pidempään yhdessä, ikään kuin hän olisi syntynyt meidän perheeseen.

Yllätyksenä Niemiselle tuli tieto siitä, että hän ei olekaan samalla viivalla biologisesti vanhemmaksi tulleiden kanssa. Adoptiovanhemmilla ei esimerkiksi ole työssäkäyntioikeutta vanhempainpäivärahakauden aikana. Myös luottamustoimet katsotaan ansiotyöksi.

Nieminen on itse mukana kunnallispolitiikassa. Saman kunnan toisessa luottamustehtävässä istuva kollega on myös äitiyslomalla biologisen lapsensa kanssa. Kollega voi osallistua kokouksiin, Nieminen ei.

– Kun hän osallistuu kokoukseen, Kela maksaa minimipäivärahaa. Mutta jos minä osallistuisin kokoukseen, Kela lopettaisi minulta kahden kokouksen jälkeen koko vanhempainpäivärahan maksun. Ajatus on jotenkin tosi absurdi.

Perheeksi oppiminen vie aikaa

Adoptioperheiden perhevapaat ovat tähän asti olleet myös lyhyemmät kuin muilla perheillä. Kun perheeseen syntyy biologinen lapsi, päivärahallisia vapaapäiviä saa kaikkiaan 263 päivää. Adoptiovanhemmilla vapaita on enimmillään ollut 200 päivää. Myös kotihoidon tukea saa lyhyemmän aikaa.

Sen lisäksi, että eriarvoinen kohtelu aiheuttaa hämmennystä, se tuo mukanaan käytännön ongelmia, kertoo Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Anu Uhtio.

Erityisen hankala tilanne on ollut niille perheille, joihin on adoptoitu ulkomailta yli 7-vuotias lapsi. He eivät ole saaneet perhevapaita lainkaan. Vanhempi on ollut täysin työnantajansa hyväntahtoisuuden varassa, että hän on pystynyt pitämään edes palkatonta vapaata.

– Sehän on ihan selvä asia, että jos esimerkiksi 8-9-vuotias lapsi tulee jostakin ulkomailta Suomeen, niin ei hän voi mennä heti seuraavana arkipäivänä kouluun. Siinä on niin paljon niitä arkielämään liittyviä asioita, joita lapsen kanssa pitää yhdessä opetella, Uhtio sanoo.

Riittävän pitkät perhevapaat ovat tärkeitä kaikenikäisille adoptiolapsille, jotta lapsi pääsee mahdollisimman hyvin samalle viivalle ikätovereidensa kanssa.

Uhtio muistuttaa, että esimerkiksi 4-vuotias ulkomailta perheeseen muuttava lapsi on aivan eri tilanteessa, kuin sellainen 4-vuotias lapsi, joka on syntynyt perheeseensä. Biologinen lapsi voi keskittyä oppimaan uusia taitoja, kun adoptiolapsi opettelee elämään uudessa maassa uusien ihmisten kanssa.

– Mitä paremmin vanhemmat pystyvät vastaamaan lapsen tarpeisiin alkuvaiheessa, sitä nopeampaa muiden lasten kiinnikurominen on. Perheeksi tuleminen on kaikille osapuolille uusi asia ja silloin lapsen kalenteri-ikä on täysin toisarvoinen kysymys.

Suuri symbolinen merkitys

Mahdollisesti jo ensi vuoden alusta tilanne on kuitenkin muuttumassa. Hallituksen kehysriihessä on sovittu, että adoptiovanhemman vanhempainrahakausi pidennetään 233 arkipäivään lapsen hoitoon ottamisesta lukien. Lisäksi vanhempainrahaoikeus myönnetään kaikille alle 18-vuotiaan lapsen perheen ulkopuolelta adoptoiville vanhemmille.

Jatkossa luottamustoimia voisi myös hoitaa ilman, että kokouspalkkiot vaikuttavat perhevapaisiin. Tarkemmat yksityiskohdat on tarkoitus hioa tulevan syksyn aikana.

Adoptioperheet ry on taistellut yhdenvertaisten perhevapaiden puolesta vuosikausia. Toiminnanjohtaja Uhtio on uudistuksesta erittäin kiitollinen.

– Sillä on valtava symbolinen merkitys. Se on tietynlainen tunnustus. Nyt me adoptioperheetkin olemme ihan oikeita suomalaisia lapsiperheitä.

Uhtio kertoo, että nekin adoptiovanhemmat, jotka eivät pääse uudistuksesta hyötymään, ovat olleet riemuissaan.

– Ihan yhtä lailla, kuin lapselle on tärkeää päästä mukaan ja tuntea kuuluvansa joukkoon, se on tärkeää myös vanhemmille. Nyt me kuulumme joukkoon, se on ollut tosi iso asia.

Uudistus voi lisätä adoptioiden määrää

Uudistuksen myötä myös adoptiotukea korotetaan 300 000 euron vuosittaisella määrärahalisäyksellä. Päivitetty tuki antaa perheille nykyistä enemmän rahallista apua adoptioprosessiin.

Kansainvälisten adoptioiden määrät ovat olleet viime vuosina laskussa. Uhtio uskoo, että tulevina vuosina adoptiot lisääntyvät muun muassa adoptiotuen nostamisen ja parempien perhevapaiden myötä.

– Nähtäväksi jää, että löytyykö myös enemmän perheitä, jotka ovat valmiita adoptoimaan kouluikäisen lapsen, kun saadaan mahdollisuus hoitaa lasta kotona.

Nieminen kertoo, että heidän koko adoptioprosessin hinnaksi tuli kaikkiaan yli 20 000 euroa. Siitä Kela korvasi 3 800 euroa.

– Me olemme keskituloisia, mutta mietin pienituloisten tilannetta. Suomessa on varmasti perheitä, jotka eivät pysty lähtemään adoptioprosessiin, koska heillä ei ole tarpeeksi rahaa ja se tuntuu kauhealta. Hyvä, että sitä korvausta nostetaan.

Japanissa hallituspuolueen parlamenttijäsenen puheista on noussut skandaali. Poliitikkoa syytetään seksismistä sen jälkeen kun hän sanoi, että japanilaisnaisten pitäisi hankkia enemmän lapsia tai heistä tulee rasite valtiolle. Asiasta kertoo BBC.

LDP-puoluetta edustava Kanji Kato sanoi puolueensa kokouksessa, että nuorten naisten pitäisi synnyttää vähintään kolme lasta.

– Tarvitsemme kolme tai useampia lapsia nuorilta, jotta he voivat korvata heitä, jotka eivät voi kantaa lasta mitä tahansa he tekevätkin, Kato sanoi.

Kato on 72-vuotias kuuden lapsen isä. Hän on sanonut, että kun hän tapaa naisen, joka ei aio avioitua, hän kertoo naiselle tämän päätyvän hoitokotiin toisten ihmisten lasten veroilla hoidettavaksi.

Useita puolueen naisparlamentaarikkoja valitti asiasta kokouspuheen jälkeen. Aluksi Kato ei aikonut pyörtää puheitaan, mutta myöhemmin hän julkaisi lausunnon, jossa hän pyysi anteeksi sitä, että hänen puheensa on tulkittu väärin.

Viime vuonna lasten määrä putosi Japanissa alimmilleen sitten tilastojen aloittamisen yli sata vuotta sitten. Vauvoja syntyi Japanissa viime vuonna vain noin 940 000.

Lue myös:

Japanilaisnuoret lakkasivat harrastamasta seksiä – Nyt kunnat järjestävät sokkotreffejä, koska maa tarvitsee kipeästi lisää vauvoja

Japanilaisia on lähes miljoona vähemmän kuin viisi vuotta sitten

Näkökulma: Naisen asema Japanissa – kotirouva vai uraohjus?

Kun kuopiolaisen yksinhuoltajaäidin Maria Ikosen esikoinen tuli leikki-ikään, alkoi Maria kaivata lisää lapsia sekä tyttärelleen sisaruksia. Elämänkumppania ei kuulunut ja biologinen kello alkoi tikittää. Nainen ryhtyi miettimään lapsen saamista toisella tavalla, yksin hedelmöityshoitojen avulla.

– Silloin niitä ratkaisuja oli vain tehtävä. Päätös oli lopulta selkeä, vaikka tietysti elämän realiteetit pyörivät mielessä, Ikonen muistelee.

Luonnollisesti mietitytti se, miten hän selviäisi useamman lapsen yksinhuoltajana. Kolmekymppisenä Ikonen päätti alkaa tavoitella unelmaansa.

Tyypillinen yksin lapsen hankkiva nainen on 35–40-vuotias

Maria Ikonen on yksi sadoista suomalaisnaisista, jotka hankkivat lapsen hedelmöityshoitojen avulla yksin. Tällaisten naisten määrä on viime vuosina ollut selvässä kasvussa.

– Meille tulee tasaiseen tahtiin naisia, jotka kaipaavat lasta yksin. Tarkkoja lukuja ei kuitenkaan ole saatavissa, kertoo lapsettomuuslääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen kuopiolaiselta InOva-klinikalta.

Tyypillinen yksin lapsen hankkiva nainen on noin 35–40-vuotias. Eletty elämä on tuonut uran ja kenties pitkäaikaisesta kumppanista on erottu, koska kumppani ei ole halunnut lapsia.

– Ollaan siinä tilanteessa, missä ei ole parisuhdetta, mutta lapsen kaipuu on kova. Sen toiveen eteen halutaan tehdä jotain. Tarve tulla äidiksi on niin sisäsyntyinen ja voimakas, kuvailee Kuivasaari-Pirinen.

Samaa sanoo vastaava lääkäri Anna Kivijärvi jyväskyläläiseltä Ovumia fertinova -klinikalta.

– Monilla on sellainen tilanne, että sopivaa kumppania ei ole löytynyt, Kivijärvi täydentää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan itsellisten naisten määrää ei Suomessa ole tilastollisesti seurattu eikä aiheesta ole tehty tutkimuksia. Määrän kasvu perustuu esimerkiksi klinikoilla tehtyihin havaintoihin.

Lapsettomuushoitoja tarjoavan Felicitas Mehiläisen yksikön johtajan Miia Savander arvioi, että lapsettomuushoitojen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut runsaasti juuri itsellisten naisten hedelmöityshoitojen vuoksi.

– Heistä selvästi suurin osa haluaa hankkia lapsen yksin luovutetuilla siittiöillä. Hyvin pieni osa haluaa hankkia lapsen "tutun kaverin" kanssa, kertoo Savander.

Mehiläinen osti viime vuonna Väestöliiton lapsettomuusklinikat ja yhdisti ne Mehiläinen Felicitas -ketjuun.

Suhtautuminen on ollut myönteistä

Asiantuntijat arvioivat, että häpeä ei ole enää este yksin äidiksi tulemiselle. Monet viittaavat ajatteluun, jonka mukaan lapsella on oltava molemmat vanhemmat. Kuopiolainen Maria Ikonen kokee itse, että suhtautuminen on ollut myönteistä.

– Tosi paljon olen kuullut, että "hattua nostan, kun olet ryhtynyt tähän". Moni on sanonut miettineensä samaa, mutta ei välttämättä ole vielä uskaltanut lähteä prosessiin. En usko, että yksin lapsen hankkimista pidetään enää häpeällisenä tai itsekkäänä, Ikonen pohtii.

Myös Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa lapsettomuuslääkärinä työskentelevän Kuivasaari-Pirisen mukaan yksin lapsen tekemisestä on tullut hyväksyttävä keino.

– Aika monella on myös tuttava tai ystävä, joka käy samanlaista prosessia läpi. Myös sosiaalisen median kautta saa hyvin vertaistukea, hän sanoo.

Perhettä ei enää perusteta parikymppisenä

Itsellisten naisten määrän kasvu näkyy myös siinä, että tarve juuri heille suunnatuille palveluille on kasvanut. Yhden vanhemman perheiden liiton aluekoordinaattori Marjo Meriranta kertoo, että esimerkiksi neuvoloista on kyselty tietyn tyyppisten valmennus- ja vertaistukiryhmien perään.

– Tarve on kyllä alkanut kuulua tänne kentälle päin.

Tähän tarpeeseen YVPL:ssä on vastannut muun muassa Leija-hanke, joka tarjoaa keinoja toisen vanhemman puuttumisen käsittelyyn lapsen kanssa. Yksin lapsen hankkivien määrän kasvussa näkyvät Merirannan arvion mukaan esimerkiksi isot yhteiskunnalliset muutokset, kun perhettä ei enää perusteta parikymppisenä.

– Onni ja puhdas ylpeys siitä täysin ikiomasta vauvasta on käsinkosketeltavan läsnä yksin lapsen hankkineen äidin ja vauvan välillä. Yleensä surutyö siitä, etteivät asiat menneetkään kuten ehkä oli ajatellut, on tehty. Nämä naiset seisovat ylpeänä omilla jaloillaan ja ovat ylpeitä päätöksestään hankkia lapsi yksin, kuvailee ryhmiä vetänyt Meriranta.

Taival kolmen lapsen yksinhuoltajana on ollut vaihteleva

Kuopiolainen Maria Ikonen katselee kahden nuorimman lapsensa touhuja leikkipuistossa. Molemmat lapset on saatu selkeän päätöksen jälkeen hedelmöityshoitojen avulla. Tie on ollut pitkä.

– Tein aikoinaan lopullisen päätöksen, kun ystävä oli hankkinut tällä tavoin lapsen. Tunne oli hyvin vapauttava ja olin hyvin päättäväinen asian suhteen, palaa Ikonen menneeseen.

Taivalta kolmen lapsen yksinhuoltajana Ikonen kuvaa vaihtelevaksi. Välillä on ollut hyviä hetkiä, välillä haastavia – kuten kaikilla vanhemmilla.

– Sitä yrittää olla itselle armollinen. Näin äitienpäivän korvilla tulee ajateltua, että vaikka välillä arki on tosi hektistä, on se sen arvoista. En kadu, en yhtään, nainen päättää.