Kevätaurinko paistaa täydeltä terältä ja koivut puskevat ahkerasti hiirenkorvaa Ruokolahden Rasilan pientaloalueella Etelä-Karjalassa.

Rivitaloyhtiö Seurakiven hallituksen puheenjohtaja Pauli Peltonen avaa tyytyväisen näköisenä asuntorivistön päädyssä sijaitsevan oven. Sen takaa paljastuu pieni tila, jossa on pari tornipakastimen näköistä valkoista laatikkoa ja erilaisia putkia. Kysymys on rivitaloyhtiön maalämpölaitteistosta.

Rivitaloyhtiö Seurakivi siirtyi vuoden 2015 keväällä lämmitysjärjestelmässään kaukolämmöstä maalämpöön. Tarkoituksena oli säästää rahaa.

– Nykyään on aika vaikea säästää mistään muusta kuin lämmityksestä, Pauli Peltonen toteaa.

Säästöä onkin tullut.

– Kustannukset putosivat todella merkittävästi. Kaukolämpöverkossa lämmityksen vuosikustannus oli meillä noin 7 000 euroa, ja nyt se on noin 2 300 euroa vuodessa, Peltonen sanoo.

Päätöstä vauhditti vielä se, että rivitaloyhtiön lämmönvaihdin olisi joka tapauksessa pitänyt vaihtaa. Lämmitysjärjestelmä vaati siis joka tapauksessa investointeja.

Monet siirtyneet pois kaukolämmöstä

Rivitaloyhtiö Seurakivi ei ole Ruokolahdella ainoa kaukolämmöstä maalämpöön siirtynyt taloyhtiö.

– Tällä alueella lähestulkoon kaikki ovat jo siirtyneet pois kaukolämmöstä, jopa nuo kovan rahan kerrostalot tuolla, Pauli Peltonen kertoo.

Myös isännöitsijällä on samanlainen käsitys asiasta.

– Aika monta yhtiötä on siirtynyt pois kaukolämmöstä ihan muutaman vuoden sisällä, kertoo ruokolahtelainen isännöitsijä on Anne Tella.

Myös Tella kertoo, että siirtymisten takana on halu säästää kustannuksissa.

– Säästöä voi tulla noin kaksi kolmasosaa verrattuna kunnan kaukolämpöön, Tella kertoo.

Investointi maksaa itsensä takaisin Tellan mukaan 5–10 vuodessa riippuen taloyhtiön koosta.

Kunta tutkii kaukolämpöverkoston typistämistä

Asiakkaiden pakeneminen kunnan kaukolämpöverkostosta nostaa entisestään jäljelle jäävien asiakkaiden kustannuksia. Kaukolämmön hintaa Ruokolahdella nostaa myös kunnan lämpölaitoksen kallis polttoaine – maakaasu, jonka hintaa valtio on tietoisesti korottanut verotuksella.

Kunta tutkiikin radikaalia ratkaisua ongelmaan.

– Joudumme nyt miettimään, että supistetaanko kaukolämpöverkkoa, Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä kertoo.

Kunnanjohtajan mukaan kaukolämpöverkosta saatetaan leikata noin neljännes pois. Tämä lyhentäisi verkoston pituutta noin kilometrillä nykyisestä neljästä kilometristä.

Verkoston asiakkaiksi saattaa jäädä vain kunnan omistuksessa olevia kiinteistöjä.

– Ulkopuoliset asiakkaat siirtyisivät jollain aikaväillä omiin kiinteistökohtaisiin järjestelmiinsä, joita on kovaa vauhtia kehittymässä. Kysymys ei ole pelkästään maalämmöstä vaan myös aurinkolämmöstä ja muista järjestelmistä, kunnanjohtaja Antti Pätilä sanoo.

Laaja ongelma

Kunnanjohtaja Pätilä uskoo, että Ruokolahti ei ole yksin kaukolämpöongelmansa kanssa. Kaukolämpöasiakkaat vähenevät maaseudun pikkukunnissa, koska kuntien väestö pienenee. Samalla hyviä asiakkaita kuten teollisuuslaitoksia ja suuria kiinteistöjä on entistä vähemmän. Tämän lisäksi uudetkin rakennukset kuluttavat yhä vähemmän energiaa.

Toisaalta uudet lämmitysmuodot ja ennen kaikkea erilaiset lämpöpumput tarjoavat entistä edullisempia lämmmitysratkaisuja.

– Kyllä tässä on suuret muutokset edessä erityisesti pienillä maaseutupaikkakunnilla, Pätilä sanoo.

Kuntaliiton energiainsinööri Kalevi Luoma korostaa, että ongelmia kaukolämpöverkon kanssa saattaa tulla erityisesti pienkunnissa, joissa on jo olemassa kallista polttoainetta, kuten esimerkiksi maakaasua käyttävä lämpölaitos.

– Silloin kannattaisi siirtyä halvempaan polttoaineeseen kuten esimerkiksi hakkeeseen, mutta sekin vaatii suuria investointeja. Päätös saattaakin olla vaikea, teki mitä tahansa, Luoma huomauttaa.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n suomalainen varapääjohtaja Tero Varjoranta on eronnut virastaan yllättäen. IAEA tiedotti asiasta perjantaina, kertoo uutistoimisto Reuters. Eron syytä ei kerrota.

Tero Varjorannan ero tapahtui vain kolme päivää sen jälkeen kun Yhdysvallat kertoi vetäytyvänsä Iranin ydinsopimuksesta. Varjoranta johti IAEA:n ydinmateriaalivalvontaosastoa, joka valvoo muun muassa Iran-sopimuksen ehtojen noudattamisessa.

Varjorannan tilalle väliaikaiseksi varapääjohtajaksi nimitettiin Iran-tarkastusyksikön johtaja Massimo Aparo, kertoi IAEA.

– Järjestö ei voi kommentoida henkilökohtaisia asioita, jotka ovat luottamuksellisia, IAEA:n tiedottaja sanoi kysyttäessä Varjorannan eron syistä.

Iranin ydinsopimus asettaa rajoitteita Iranin ydintoiminnalle varmistaakseen, että ne eivät tähtää ydinaseen kehittämiseen. Vastineeksi Iraniin kohdistuvia talouspakotteita on poistettu. IAEA:n tarkastajat pääsivät Iranin ydinlaitoksiin.

Sopimuksen allekirjoittivat 2015 Iran, Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa, Venäjä ja Kiina. IAEA sanoi keskiviikkona, päivää Yhdysvaltain ilmoituksen jälkeen, että Iran noudattaa yhä ydinsopimusta.

Varjoranta toimi IAEA:ssa lokakuusta 2013. Hän oli mukana Iranin ydinsopimuksen neuvotteluissa.

Lue myös:

IAEA:n suomalaisjohtaja Iranin ydinsovusta Yle Uutisille: "Valvontatoiminta on täydessä vauhdissa"

IAEA:ssa aloittava Varjoranta: Suomella on hyvä maine ja tapa tehdä asioita

Lontoo suunnittelee kieltävänsä roskaruokamainonnan kaikissa julkisissa liikennevälineissään. Tarkoituksena on taistella lasten ylipainoa vastaan, sanoo kaupungin pormestari Sadiq Kahn.

Lähes 40 prosenttia 10- ja 11-vuotiaista lontoolaisista on ylipainoisia, kertoo maan parlamentille koottu tutkimus.

– Lasten ylipaino Lontoossa on tikittävä aikapommi ja olen velvoitettu toimimaan. Ellemme ota vahvoja askelia sitä vastaan emme tee oikein nuorille ihmisillemme, emmekä myöskään terveydenhuoltojärjestelmällemme, Kahn toteaa.

Kielto kohdistuisi pikaruokaloihin, jotka tarjoavat liian rasvaisia, suolaisia ja sokerisia ruokia, kuten McDonaldsiin.

Kaupungin liikennevälineiden pikaruokamainoksia myydään vuosittain noin 27 miljoonan euron arvosta. Kaupungin mukaan kaksi kolmasosaa luvusta tulee roskaruoan mainonnasta.

Nuori nainen kiertää suoja-aidat ja kävelee junaradan yli nappikuulokkeet korvillaan ja aurinkolasit päässään. Hän hätkähtää, kun Liikenneviraston Pohjois-Suomen aluepäällikkö Teemu Poussu huikkaa naiselle ja pyytää keskustelemaan.

Hetkeä aiemmin Poussu nosti ojaan kaadetun liikennemerkin, joka kieltää radan ylittämisen.

Paikkana on kahden oppilaitoksen välinen entinen Viitasen tasoristeys Lönnrotinkadun varrella Kajaanissa. Siinä on kuollut yksi nuori jäätyään junan alle vuonna 2014. Vaaratilanteita on ollut monia.

Ylityspaikan kohdalla on metalliverkkoaita ja kieltomerkkejä, mutta ihmiset kulkevat edelleen radan yli. Aitaan on leikattu jopa reikä.

– Huoltomiehet ihmettelevät, että montako kertaa samat paikat korjataan. Ne korjataan aina ilkivallan jälkeen, Poussu toteaa.

Liikenneviraston määrärahat ovat tiukoilla, mutta turvallisuus on tärkeä asia. Poussu sanoo, että laiton radan ylittäminen ei ole vain nuorten asia.

– Äiti lastenvaunujen kanssa, eläkeläinen polkupyörän kanssa tai humalaisten miesten porukka, luettelee Poussu muita rataa luvattomasti ylittämästä huomattuja.

Onnettomuus huomioitiin kouluilla

Katariina Mikkonen opiskeli hotelli-, ravintola- ja catering -alalla vuonna 2014, kun nuori opiskelijakaveri jäi junan alle.

– Kauheaahan se oli. Tuli sellainen olo, että pitää entistätarkemmin katsoa, ettei junaa varmasti tule.

– Miten siitä joku voi mennä yli katsomatta, Mikkonen pohtii.

Onnettomuutta käsiteltiin oppilaitoksissa ja opiskelijoille tarjottiin mahdollisuuksia keskusteluihin.

– Koulussa pidettiin hiljainen hetki, mutta ei siitä meidän luokalle kerrottu mitään, Mikkonen toteaa.

Mikkosen mielestä risteyksessä pitäisi olla esimerkiksi kunnollinen pitkä aita tai yli- tai alikulku. Hän pitää tärkeimpänä, ettei kukaan kuolisi enää kyseisellä oikopolulla.

Koulut radan molemmilla puolilla

Osa Kainuun ammattiopiston Kajaanin toimipisteen koulurakennuksista sijaitsee Ohitustien varrella. Linja-autoasemalta ja keskustasta päin tulevan kevyen liikenteen tulisi kiertää Ohitustien ja junaradan alikulun kautta, mutta entinen väylä oikaisee junaradan yli lähelle asuntolaa ja koulurakennuksia.

– Tämä on kaikkein nopein ja lyhin reitti linja-autoasemalta ammattikoululle. Kun tässä ei vielä ollut aitoja, katsoimme ettei junaa tule ja kävelimme yli, Mikkonen toteaa.

Liikenneturvallisuus on huomioitu sekä Kajaanin lukiossa että Kajaanin ammattioppilaitoksella.

– Olemme keskustelleet koulullamme asiasta ja viestittäneet opiskelijoille, että kyseinen paikka ei ole virallinen radan ylityspaikka, kertoo Kainuun ammattiopiston rehtori Raimo Sivonen.

Kajaanin lukiossa opiskelijoiden kanssa keskustellaan radan ylittämisestä ensimmäisellä ryhmänohjaustunnilla.

– Kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille näytetään jokaisen lukuvuoden alussa kädestä pitäen reitti urheilukentän läpi Vimpeliin, kertoo Kajaanin lukion rehtori Markku Nissinen.

Opiskelijoiden kiire voi vaarantaa turvallisuutta

Osa aamun koulukuljetuksista ja linja-autoista kiertää ammattiopiston kautta, mikä vähentää tarvetta kävellä koululle linja-autoasemalta.

– Jos linja-autolla tullessa jää kahdeksan minuuttia aikaa, ei siinä ehdi kiertämään ja vaihtamaan työvaatteita ennen koulua, Mikkonen sanoo.

Sivosen mukaan jos julkinen liikenne on myöhässä, siitä voi ilmoittaa kouluun opettajalle. Hän täydentää, että poissaolojen valvonta on opettajan ja opiskelijan välinen asia. Jos myöhästymiseen on perusteltu syy, siitä ei tule seuraamuksia.

Kajaanin lukio ja aikuislinja sijaitsevat keskustan puolella entisestä ylityspaikasta katsoen. Kajaanissa kaksoistutkintoa suorittavilla opiskelijoilla voi siis saman päivä aikana olla oppitunteja radan molemmilla puolilla.

Koulujen mukaan oppitunnit ovat järjestetty siten, että opiskelijat ehtivät hyvin koululta toiselle.

– Kaksoistutkintolaisia on vain muutamia kymmeniä. Heillä on koko vuoden vakiintuneet opetusajat, joten radan ylittämisen tarve ei selity tällä, pohtii Nissinen.

Molemmissa oppilaitoksissa opiskelijoiden turvallisuus on tärkeää. Lukio on esittänyt toiveitaan aluesuunnitteluviranomaisille.

– Nopein ratkaisu olisi Opintien puoleisen tunnelin sulkeminen, jolloin radan ylittäminen loppuisi kuin seinään. Radalle johtava alikulkukäytävä on nykyisellään täysin tarpeeton.

Lukio on esittänyt yhtenä vaihtoehtona myös alikulkukäytävän rakentamista.

– Lisäksi poliisin taholta valvontaiskut ja sanktiot voisivat myös auttaa hillitsemään näiden kovapäisimpien radanylittäjien halua uhmata ylityskieltoa, kertoo Nissinen.

Radan ylittäminen on asennekysymys

Entistä Viitasen tasoristeystä käyttää luvattomana ylityspaikkana muutkin kuin opiskelijat. Poussu saa myös ilmoituksia vaarallisista junaradan ylityspaikoista usein koko Pohjois-Suomen alueelta. Tilanne tarkastetaan aina.

Liikennevirasto suunnittelee toimenpiteitä vaarallisten paikkojen korjaamiseksi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Vaaranpaikkoihin voidaan rakentaa suoja-aitaa tai eritasoliittymiä, joita ovat yli- ja alikulut. Yhden eritasoliittymän rakentamisella voidaan korvata useampi tasoristeys.

Liikennevirasto on laatinut tasoristeysturvallisuuden parantamisohjelman vuosille 2018–2021. Ohjelmassa parannetaan 65 kohdetta ja kokonaisuudessaan ne maksavat noin 28 miljoonaa euroa.

– Tasoristeysturvallisuuden parantaminen on tällä hetkellä valtakunnallinen teema. Tasoristeyksiä karsitaan tai varoitinlaitteita asennetaan, vaarallisia kohteita aidataan ja eritasoliittymiä suunnitellaan. Määrärahoista on kuitenkin puutetta, Poussu kertoo.

Tiedossa olevia vaaranpaikkoja yksistään Pohjois-Suomessa on kymmeniä.

– Kaupunkirakenne ruokkii laittomia ylityspaikkoja, jos vaihtoehtoja ei ole lähellä tarjolla. Ihmiset ovat valmiita oikaisemaan muutaman sadan metrin vuoksi, kertoo Poussu.

Vuoden 2014 onnettomuus toi vaaranpaikan esille

Poussu muistaa vuonna 2014 Kajaanissa tapahtuneen onnettomuuden ja sitä seuranneiden tapahtumien vaiheet. Liikennevirasto ja Kajaanin kaupunki päätyivät rakentamaan onnettomuuspaikalle metalliset aidat. Niiden tarkoitus oli estää kulku radan yli.

– Yritämme turvata, ettei kukaan jäisi junan alle. Turvarakenteisiin tehdään jatkuvaa ilkivaltaa, joten aidat eivät yksin auta.

Poussu muistelee, että yhtenä vaihtoehtona olisi selvitetty eritasoliittymän rakentamista, mutta rahoitusta ei sille löytynyt. Liittymän rakentaminen on helposti miljoonien eurojen investointi.

Laittomalle ylityspaikalle on tulossa lisää aitaa tänä vuonna. Aitaa jatketaan 100 metriä länteen ja 280 metriä itään.

Kajaanissa Viitasen entisen tasoristeyksen ympärillä aidan jatkamistarve oli jo hyvin valvojilla tunnistettu.

– Harmi, jos siihen leikellään aukot työkaluilla, Poussu toteaa.

Radan ylityspaikat rakennetaan siten, ettei junarataa voi ylittää vahingossa. Kajaanin vaarallinen ylityspaikka on merkitty ja aidattu samoin.

– Junaradan ylittäminen on asennekysymys. Laki kieltää rautatiealueella luvattoman liikkumisen. Radan ylittäjällä on aina vastuu, jos ylittää radan laittomasti.

Muut vaaranpaikat jalankulkijoille keskustassa

Kajaanissa vaaranpaikkoja löytyy myös tieliikenteestä. Viimeisen viiden vuoden aikana Kajaanissa on kuollut kaksi henkilöä kevyen liikenteen onnettomuuksissa.

Junaradan ylityksessä kuolleen nuoren lisäksi erään pyöräilijä kuoli jäätyään auton alle kauppaa alittavalla tieosuudella.

Jalankulkija on heikoilla törmäyksessä ajoneuvon kanssa. Kajaanissa eniten onnettomuuksia on sattunut keskustassa tieliikenteen seassa.

Tasoristeysonnettomuudet vähentyneet 2010-luvulla

Liikennevirasto vastaa Suomessa rautatieverkosta ja varmistaa, että sen laatu- ja turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Liikennejärjestelyjen suunnittelu ja toteuttaminen vaatii kuitenkin usean toimijan yhteistyötä.

– Kun tehdään suunnitelmia liikenneturvallisuuden parantamiseksi, tarvitsemme myös koulun, kaupungin ja riittävän vaikutusvaltaisia tahoja mukaan, että kokonaisturvallisuutta voidaan kehittää, Poussu sanoo.

Tasoristeysonnettomuuksien määrä on vähentynyt 2010-luvulla, poikkeuksena vuosi 2012, jolloin onnettomuuksia tapahtui 51. Käytössä olevissa tasoristeyksissä tapahtuneita onnettomuuksia tapahtui viime vuonna 25.

Tasoristeysonnettomuuksissa on 2010-luvulla tähän mennessä kuollut 43 henkilöä. Sitä edellisen vuosikymmenen aikana kuolleiden määrä oli vastaavasti 71.

Mr. Lordi saapui perjantaina Lissabonin viisuareenalle tapaamaan Saara Aaltoa. Odotettavasti hässäkkä oli valmis, kun suomalaishirviö astui portista viisualueelle. Kaikki haluavat hänen kanssaan samaan kuvaan.

Erityisen paljon säpinää syntyi, kun Mr. Lordi ja Saara Aalto vierailivat pressikeskuksessa. Valtava määrä toimittajia ja kuvaajia ympäröi kaksikon.

Mr. Lordi kävi myös viisulavan backstagella. Suomen pukuhuoneella hän huomasi jotain tuttua. Sen numero on 13 eli sama kuin Lordilla voittovuonna 2006.

Yhteneväisyyksiä on muitakin, sillä molempien esiintymisnumero on sama eli 17.

– Tässä tiivistyvät kaikki merkit yhteen. Kun tein biisin, ajattelin, että tässä on Lordi-juttu ja se on hauska. Mutta sama esiintymisnumero ja pukuhuoneen numero. Miten voi sattua tällaista, Aalto nauraa.

Minkälaisia neuvoja entinen viisuvoittaja antaa Saara Aallolle?

– Toivottavasti hyviä mutta yleensä annan helvetin huonoja. On oma itsensä ja tekee niin kuin itse haluaa. Sie oot paras sie. Kukaan muu ei voi tehdä sinun juttuasi paremmin kuin kukaan muu. Itsevarmuutta pitää olla., Mr. Lordi sanoo.

Silläkö tulee voitto kotiin?

– Sitä ei voi koskaan tietää. Se on sama kuin kysyisi, että minkälainen keli on ensi juhannuksena. Kukaan ei voi tietää. Peukkuja voi pitää ja muitakin sormia ylhäällä.

Tuusulassa moni autoilija saattoi hieraista tänä aamuna silmiään: syynä oli se, että poliisin nopeusvalvontakamerat olivat saaneet pintaansa uutta väriä eli oranssia.

Ylen havaintojen perusteella ainakin kuusi peltipoliisia oli töhritty perjantaina oranssilla värillä. Kolme tolppaa sijaitsi Tuusulanväylällä Helsingin suuntaan ja kolme Hyrylän suuntaan. Osa tolpista oli maalattu kokonaan, osasta oli töhritty vain linssit.

Tieto ilkivallasta oli tavoittanut perjantaiaamuna myös poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtajan, ylikomisario Dennis Pastersteinin.

– Kaikki Hyrylässä olevat uudet valvontatolpat on töhritty. Valitettavasti, Pasterstein vahvistaa.

Hänen mukaansa valvontakamerat on töhritty ilmeisesti kuluvan vuorokauden aikana, ehkä viime yönä.

– Eilen ei ainakaan ollut töhrittynä.

Pastersteinilta ei heru ymmärrystä tekijälle tai tekijöille.

– Sikäli on typerää tuhlata yhteiskunnan varoja tällaiseen.

– Toisaalta jos jää kiinni, voi syyllistyä vahingontekoon tai törkeään vahingontekoon. Riippuen millaista haittaa saa aikaan, Pasterstein sanoo.

Hänen mukaansa kyseiset nopeusvalvontakamerat oli jo asennettu, mutta niitä ei ollut vielä otettu käyttöön.

– Meni huti, jos joku ajatteli, että nyt ei ole valvontaa vähään aikaan. Ei olisi ollut muutenkaan, Pasterstein kuittaa.

Vastaavia tapauksia on Suomessa silloin tällöin – esimerkiksi Itä-Suomessa oli muutama vahingonteko viime talvena, hän sanoo.

– Aina kirjataan rikosilmoitus ja jos jää kiinni, tulee toimenpiteitä.

Pasterstein arvioi, että Tuusulan uudet tolpat saadaan käyttöön tulevan kesän aikana.

Tieosuuden nopeusrajoitus on 60 kilometriä tunnissa.

Lue myös:

Poliisi ehdottaa värikkäitä kameratolppia nopeusvalvontaan – "Joku kirkas tai muu väri"

Emeritusprofessori jatkaa peltipoliisien nälvimistä: "Mennyt liiallisuuksiin"

Autoliitto peltipoliiseista: Pitäisi valita, halutaanko parantaa turvallisuutta vai kerätä rahaa

Poliisi paljastaa 25 peltipoliisin kameran paikat – Kiinnijäämisen riskin pelote säilyy kuitenkin

Peltipoliisit hoikkenevat – 150 ruotsalaismallista nopeusvalvontakameraa maanteiden varsille

Peltipoliisit Suomeen tuonut poliisipäällikkö: "Suomen automaattivalvontasysteemi on vanhentunut"

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) aikoo nostaa rikoksen uusijoita koskevan aikarajan viiteen vuoteen, kertoo Helsingin Sanomat.

Nykyään uusijaksi katsotaan, jos tekee rikoksen kolmen vuoden sisällä edellisestä tuomiosta.

Häkkänen haluaa lisäksi kiristää ehdonalaiseen vapautumista ja lisätä tuomioihin oheisseuraamuksia. Nämä ovat hankkeita, johon Häkkänen on oikeusministerinä neuvotellut valtion budjetissa rahaa, HS kertoo.

Ehdonalaiseen tuomituille tulee Häkkäsen mukaan laajempaa valvontaa. Aikomuksena on käyttää yhä useammin yhdyskuntapalvelua oheisrangaistuksena.

Helsingin Sanomien mukaan lisäksi ehdollisen vankeustuomion oheen tuomittavan sakon lisäämisen mahdollisuuksia selvitetään.

Intiassa jo kolmas alaikäinen tyttö on raiskattu ja poltettu elävältä. Viimeisin tapaus sattui Madhya Pradeshin osavaltiossa.

16-vuotias uhri oli yksin kotonaan, kun raiskaaja iski. Poliisin mukaan tekijä poltti hänet elävältä sen jälkeen kun tyttö oli uhannut kertoa raiskauksesta perheelleen.

Syylliseksi epäillään 26-vuotiasta naimisissa olevaa yhden lapsen isää. Poliisi on pidättänyt myös tytön serkun.

– Toinen pidätetyistä on tytön serkku, joka kertoi pääepäillylle, milloin tyttö oli yksin kotona, kertoi ylikomisario Satyendra Kumar Shukla Sagarin alueen poliisista.

Tämä on kolmas vastaavanlainen rikos viikon sisällä Intiassa. Toinen aiemmista uhreista kuoli, mutta toinen on yhä henkitoreissaan sairaalassa.

Intialaisiin teini-ikäisiin ja jopa pikkutyttöihin kohdistuneet joukkoraiskaukset ovat viime aikoina saaneet osakseen myös kansainvälistä huomiota.

Tammikuussa Jammu-Kashimirin osavaltiossa sattui joukkoraiskaus, jonka uhrina oli 8-vuotias tyttö. Tyttö surmattiin raiskauksen jälkeen. Tapauksen jälkeen Intian hallitus päätti esittää kuolemanrangaistusta lapsiraiskauksiin syyllistyneille.

Lue myös:

Intiassa raiskattiin ja poltettiin jälleen teinityttö

Teini-ikäisen raiskauksesta ja elävältä polttamisesta epäilty mies pidätetty Intiassa

Teini-ikäisen raiskanneet saivat rangaistukseksi sata vatsalihasliikkettä Intiassa - suuttuivat ja polttivat uhrinsa elävältä

Intia ottaa käyttöön kuolemanrangaistuksen lapsen raiskaamisesta

Takamukseen pureminen on oleellinen osa vompattien lisääntymisrituaaleja, kertovat Queenslandin yliopiston tutkijat Australiasta. Tutkijat ovat ensi kertaa saaneet selville vompattien seksielämän saloja.

Kyse ei ole tirkistelynhalusta vaan siitä, että tutkimus saattaa edesauttaa vompattien lisääntymistä ja sitä kautta koko lajin säilymistä sukupuutolta.

Tutkijat tarkkailivat etelänkarvakuonovompattien kosiorituaaleja. Tarkkailussa havaittiin, että etelänkarvakuonovompattinaaraat tulevat fyysisesti aktiivisemmiksi, kun ne ovat valmiita parittelemaan. Kun ne ovat kaikkien hedelmällisillään, ne todennäköisesti purevat urosta takapuolesta.

Läheiset sukulaiset, pohjankarvakuonovompatit, ovat maailman harvinaisimpia eläinlajeja.

– Jäljellä on vain noin 200 pohjankarvakuonovompattia. Jos pystymme saamaan ne lisääntymään, se voisi jonain päivänä varmistaa lajin säilymisen, sanoi Queenslandin yliopiston professori Stephen Johnston.

Lisääntymisessä ongelmia

– Vankeudessa elävät pohjankarvakuonovompatit eivät ole lisäntyneet. Myös etelänkarvakuonovompattien lisääntyminen vankeudessa epäonnistuu säännöllisesti, Johnston jatkoi.

Tutkijat toivovat uusien löydösten auttavan myös eläintarhoissa elävien vompattien lisääntymisessä, mikä voisi turvata lajin säilymisen.

Australian kolmea vompattilajia uhkaavat niitä saalistavat koirat, taudit sekä kilpailu ruuasta kenguruiden kanssa.

Vompattien agressiivinen luonne vaikeuttaa tietojen keräämistä, tutkijat tuskastelevat. Takamukseen pureminen johtaa usein karvatukkojen pöllyämiseen.

Vompatti on vankkarakenteinen, noin metrin mittainen pussieläin, joka voi painaa 40 kiloa. Pohjankarvakuonovompattinaaras saa keskimäärin kaksi poikasta kolmessa vuodessa. Pohjankarvakuonovompatti elää vain Queenslandin alueella, etelänkarvakuonovompatit puolestaan eteläisessä Australiassa.

Puutteellinen polvenhallinta altistaa nuoret urheilun harrastajat liikuntavammoille, selviää torstaina Tampereen yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta. Salibandyn ja koripallon pelaajilla, joilla todettiin heikko polvenhallinta, oli lähes kolminkertainen todennäköisyys loukkaantua verrattuna pelaajiin, joilla polvenhallinta oli keskitasoa.

Polven hallintaa testattiin yhden jalan kyykyllä. Kohonnut loukkaantumisriski havaittiin nuorilla, joilla polvi liikkui testissä voimakkaasti sisäänpäin niin sanottuun valgus-asentoon.

– Polvenhallinnalla on iso vaikutus loukkaantumisriskiin. Palloilulajeissa, kuten kori- ja jalkapallossa sekä salibandyssä, yhden jalan varassa tehdyt nopeat suunnanmuutokset altistavat alaraajavammoille, kuvailee lasten ja nuorten liikuntavammoja tutkinut Anu Räisänen.

Hän selvitti polvenhallintaa keskimäärin 16-vuotiailla salibandyn ja koripallon pelaajilla sekä 10–14-vuotiailla jalkapalloilijoilla. Polven liikettä sisäänpäin mitattiin silmämääräisesti sekä videoanalyysin avulla.

Seurantavaiheessa ilmeni, että salibandyn ja koripallon pelaajilla huono polvenhallinta altisti vammoille. 10–14-vuotiailla jalkapalloilijoilla yhteyttä ei havaittu. Tutkimukseen osallistui yli 900 lasta ja nuorta.

"Kannattaa ehdottomasti harjoitella"

Urheiluseurat tekevät jonkin verran omia testejä arvioidakseen, kaipaako pelaaja lisäharjoitteita liikkeiden hallintaan. Räisäsen mukaan ilman testejäkin on selvää, että kaikkien pallopelien harrastajien kannattaa ehdottomasti harjoitella polvenhallintaa.

Polvitreeni ei kohdistu niinkään polven alueelle vaan lantion alueen lihaksiin, kuten pakaralihaksiin, jotka osallistuvat alaraajan linjauksen hallintaan. Yksinkertaisia harjoituksia voi tehdä vaikkapa osana alkulämmittelyä. Kyykkyjä, askelkyykkyjä tai esimerkiksi x-hyppyjä tehdessä on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että polven linjaus säilyy oikeana.

– Usein toistellaan, että urheilija ei tervettä päivää näe. Tällaisesta ajattelutavasta pitäisi päästä eroon, sillä vammoja kyllä voi ennaltaehkäistä omalla harjoittelulla, painottaa fysioterapeutti Räisänen, joka työskentelee UKK-instituutissa Tampereen Urheilulääkäriasemalla.

Suomen suurimman järven Saimaan veden pinta näyttää tulevana kesänä nousevan erityisen korkealle. Viime syksyn rankat sateet sekä talven suuri lumimäärä Itä-Suomessa näkyvät nyt veden pinnan nopeana nousemisena.

Saimaan eteläosassa Lappeenrannassa veden pinta on jo tällä hetkellä 15 senttimetriä pitkäaikasta keskiarvoa korkeammalla. Veden pinta voi nousta tulevan kesän aikana tästä vielä jopa 30 senttimetrillä.

– Kuukauden kuluttua vesi on ainakin 20 senttimetriä nykyistä ylemmällä, mutta se voi nousta 30 senttimetriäkin, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

Veden nouseminen voi aiheuttaa harmia muutamille lähellä rantaa oleville vapaa-ajan rakennuksille, mutta suurta vahinkoa veden nousemisen ei pitäisi aiheuttaa.

Lisäjuoksutus alkanut

Saimaa purkautuu ainoastaan Imatralla sijaitsevan Vuoksi-joen kautta. Siitä vettä virtaa Venäjälle Laatokkaa kohti keskimäärin 600 kuutiometriä sekunnissa. Nyt virtaama on puolitoistakertainen eli 900 kuutiometriä sekunnissa.

– Lisäjuoksutuksen ansiosta vesi ei ole päässyt nousemaan liian korkealle. Ilman lisäjuoksutusta veden pinta olisi 30 senttimetriä korkeampi kuin nyt, kertoo vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö.

Vuoksesta suurin osa on Venäjän puolella, joten juoksutuksista neuvotellaan yhdessä venäläisten kanssa. Veden lisäjuoksutusta voidaan vielä lisätä jopa 1 000 kuutiometriin sekunnissa saakka. Näin tapahtui viimeksi vuonna 2012.

Jukka Höytämön mukaan Saimaan veden pinnan nouseminen on normaali ja tasaisin väliajoin toistuva ilmiö. Kun vettä tai lunta tulee paljon, purkautuvat ne kevään tullen jokia myöten Saimaaseen.

Joet täynnä

Runsas veden määrä on havaittu myös Saimaaseen virtaavissa joissa. Esimerkiksi Lieksan Pielisestä Joensuuhun virtaavan Pielisjoen pinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Niin on myös Nurmeksen, Juuan, Lieksan ja Ilomantsin reunamilla sijaitseva järvi Pielinen, jossa veden pinta nousee vielä kesäkuun alkuun saakka.

Sama on tilanne myös Saimaan pohjoisosissa. Esimerkiksi Kallavedellä veden virtaama on viikon aikana lähes kaksinkertaistunut.

Tulvakeskus onkin antanut ilmoituksen tulvavaarasta monin paikoin Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa.

Kesän sateet ja ilman lämpö vaikuttavat siihen, miten nopeasti Saimaan pinta alkaa tulvahuipun jälkeen laskea.

Juoksutus pelastaa suurtulvalta

Saimaan etelärannalla Lappeenrannassa sijaitseva Lauritsalan mittauspiste on mitannut Saimaan vedenkorkeutta vuodesta 1847 lähtien.

Tähän mennessä korkein vedenkorkeus on mitattu vuonna 1899, jolloin se oli puolitoista metriä pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Siihen ennätykseen on tällä hetkellä vielä matkaa 135 senttimetriä, eikä vesi niin korkealle tule Jukka Höytämön mukaan nousemaan.

Jukka Höytämön mukaan juoksutuksella pystytään sääntelemään Saimaan vedenkorkeutta. Ennusteiden avulla juoksutus voidaan aloittaa jo etukäteen.

Ilman lisäjuoksutusta Saimaan pinta tulisi lähelle ennätyslukemia. Jukka Höytämö laskee, että ilman juoksutuksia Saimaan pinta olisi noin 30 senttimetriä nykyistä korkeammalla. Jos lisäjuoksutus Vuoksen kautta ei onnistuisi, mitattaisiin Saimaalla ensi kesänä mittaushistorian kolmanneksi korkeimmat lukemat.

Saimaan mittaushistorian toiseksi korkein vedenkorkeuden lukema mitattiin Lauritsalassa 94 vuotta sitten eli vuonna 1924. Se jäi 21 senttimetriä vuoden 1899 mittaustuloksesta. Vuonna 1900 mittauslukema oli 54 senttiä edellisvuotta alempi.

Torniossa varaudutaan pahimpaan tulvaan viiteenkymmeneen vuoteen. Lämmin sää ja ennustetut sateet voivat nostaa veden niin korkealle, että Tornion keskustaa suojaavat tulvavallit ylittyvät ja vesi kastelee rakennuksia. Lumi sulaa Lapissa nyt erittäin nopeasti.

Tulvakeskuksen ja Lapin ELY-keskuksen perjantaisen tilannearvion mukaan tulvan ennustetaan olevan Tornion keskustassa suurimmillaan ensi viikon lopussa, 17.–20.5. Tuolloin kastumisvaarassa on Rajalla-kauppakeskus.

Lisäksi kerrostaloja ja asuinrakennuksia voi jäädä tulvan saartamiksi ja kastua. Vahingot voivat arvion mukaan nousta pahimmillaan jopa miljoonaluokkaan.

Ely-keskus kertoo, että tulvapenkereen alimmat kohdat on perjantaina täytetty. Lisäksi tulvapenkerettä päästään korottamaan noin puolella metrillä tilapäisten rakenteiden ja hiekkasäkkien avulla.

– Kyseessä on korkeudeltaan noin 45-senttinen tulvamuuri, joka on vedellä täytettävä, jatkettava ikään kuin sukkarakenne, kuvailee valmiuspäällikkö Ari Soppela Lapin pelastuslaitokselta.

Pari kilometriä puomia ja 25 varusmiestä

Tulvapuomeja saadaan Tornioon lauantaina parin kilometrin verran. Puomit tulevat virka-apuna Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksilta.

Perjantaina iltapäivällä varmistui myös Puolustusvoimilta saatava virka-apu. Tulvasuojeluun Tornioon saapuu lauantaina 25 varusmiestä.

Valmiuspäällikkö Ari Soppela kertoo, että pelastuslaitos pystyy turvaamaan yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot, mutta yksityisille ei pystytä virka-apua antamaan.

– Kiinteistönomistajien vastuulla on omaisuutensa suojaaminen. Nyt tarvitaan esimerkiksi rakennusmuovia, hiekkasäkkejä, teippiä ja nitojia, joiden hankintaa ei kannata siirtää myöhemmäksi, sanoo Soppela.

Lämpö voi aiheuttaa suurtulvan myös Kittilään

Lumi sulaa nyt todella nopeasti, ja sen vuoksi Lapin ELY-keskuksen mukaan tulvat ovat keskimääräistä suuremmat koko Lapin alueella.

Kittilässä tulvakorkeus saavutetaan tiistain ja torstain välisenä aikana. Tuolloin vedenkorkeuden arvioidaan olevan keskimääräistä korkeammalla tasolla. Tässä vaiheessa kuitenkin näyttää, että kevään 2005 huipputulvan lukemia ei saavuteta.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan sää viilenee ensi viikon alussa. Jos näin ei käykään, myös Kittilän tulvasta voi tulla poikkeuksellisen suuri.

Rovaniemellä veden arvioidaan nousevan vahinkorajan tuntumaan. Tulvahuipun arvioidaan olevan Rovaniemellä ensi viikon puolivälissä. ELY-keskus ja Kemijoki Oy varautuvat siihen, että Kemijärven vedenpintaa joudutaan nostamaan yli säännöstelyrajan, mikäli tulvatilanne pahenee nyt tehdystä arviosta.

Ennusteen mukaan Ivalojoella tulvahuippu saavutetaan jo viikonvaihteessa tai maanantaina. Ivalossa vedenkorkeus on ennusteiden mukaan keskimääräisen tulvan korkeudella tai hieman sen ylitse. Tulvan ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa. Ivalossa jäät muodostivat padon, mutta se kuitenkin hajosi nopeasti.

Myös Tenojoella virtaamat alkavat kasvaa jo lähipäivinä. Vedenkorkeuden arvioidaan olevan huipussaan ensi tiistaina ja keskiviikkona.. Tulvasta arvioidaan hieman keskimääräistä suurempaa.

Lapin ELY-keskuksen mukaan Simojoella tulva on jo kääntynyt laskuun.

“Ei varallisuuden korostamista, ei kehuskelevaa sävyä. Muista, että olemme vielä Kainuussa.”

Petri “Kusti” Kemppainen varmistaa haastatteluun liittyvän sähköpostinsa lopussa.

Kajaanilainen Kemppainen on rakentanut 20 vuodessa kattobisneksen, jonka liikevaihto on nyt viikon aikana samansuuruinen kuin koko ensimmäisenä liiketoimintavuotena. Viikossa kassan läpi kulkee 300 000 euroa, vuodessa yli 7 miljoonaa. Elämä on sillä mallilla, että mies jättäytyi 44-vuotiaana pois Vesikattopalvelu Kemppaisen johdosta.

– Eläkkeelle, hän sanoo, mutta vain puoliksi tosissaan.

Yrittäjä on antanut aiemmin haastatteluja vain kattoremonteista, ja siihen on syynsä. Sen voi lukea keskustelupalstoilta – tai pikkukaupungissa sen voi kuulla kyliltä.

Puhetta ja kateutta. Sitä kyllä riittää.

Kemppainen muistaa, kun hän kerran kaasutti uutuutta kiiltävällä autollaan työmaalle myymään remonttia. Hetken päästä yrittäjä sai kääntyä takaisin, ilman kauppoja.

– Minulle todettiin, ettei urakkaa kannata tilata, kun näyttää olevan vara ajaa kalliilla autolla.

Työmaalta lähtiessään hän painoi jälleen kaasupoljintaan. Eikä epäilystäkään, saiko matala moottorin murahdus kateellisten sisuskalut kääntymään uudelleen.

– Jälkeenpäin tultiin kysymään apua, kun katto vuotaa huonolla autolla ajaneen urakoitsijan tehtyä konkurssin. Takuutyötkin jäivät luonnollisesti tekemättä, Kemppainen kertoo.

Mutta menestys ja sen tavoittelu ovat hänellä verissä. Hän on aina halunnut olla ykkönen, olipa kyse sitten moottoriurheilusta tai bisneksen tekemisestä.

– Se on paskanhailea, mitä ihmiset puhuvat, jos tietää itse tehneensä oikein.

Peräkärry ja pikipata

Kusti Kemppainen oli 25-vuotias vastavalmistunut insinööri, kun hän osti peräkärryn ja pikipadan perustaakseen kattoremonttiyrityksen.

Hänen työpaikkansa, paikallinen kattofima, oli juuri mennyt konkurssiin. Menetyksen sijaan Kemppainen näki tilaisuuden aloittaa korkealta.

– Minulle jäi entisen yrityksen vanha työ- ja tilauskanta. Sain sovittua urakoista kuntien ja taloyhtiöiden kanssa. Teimme keskeneräiset työt loppuun ja aloittamattomat työt pois. Siitä homma lähti liikkeelle, Kemppainen kertaa yrityksensä alkuhetkiä.

Ensimmäisten vuosien aikana työtä tehtiin yötä päivää, myös viikonloppuisin. Töissä oli kolme miestä ja kaikki suunniteltiin huolella. Pieniä urakoita ei edes otettu.

– Emme lähteneet tekemään lainarahalla, vaan tienasimme ensin hyvin. Teimme investointeja varoen.

Kemppainen iski peltiä kattoon ja oli mukana bitumin, öljyn ja asfaltin katkussa rakennustyömailla noin viisi vuotta, kun huomasi olevansa itse oman yrityksensä kehityksen ja kasvun jarru.

– Näin se on kaikissa muissakin yrityksissä. Jos omistaja tai yrittäjä on itse liiaksi mukana päivittäisessä tekemisessä, niin ei jää aikaa suunnittelemiseen ja yrityksen kehittämiseen sekä kasvun hakemiseen.

Kemppainen laskeutui katolta. Se kannatti.

Suunnittelupöydän äärellä hän sai Vesikattopalvelu Kemppaisen sekä tytäryritykset, Vesikattopalvelu Kuusamon ja Vesikattopalvelu Nurmeksen, huimaan nousuun.

"Kymppi-Kemppainen" ja "Katto-Kemppainen"

Kemppainen napsauttaa valot miesluolaansa. Seinällä olevat pokaalit ja talliin parkkeeratut autoharvinaisuudet kimaltelevat ikkunoista tulvivassa kevätauringossa.

Pokaalien kyljissä olevat tekstit kertovat menestyksestä crossi- ja jääradalla sekä moottorikelkkakisoissa.

Perheensä vanhin poika sanoo halunneensa todistaa jo lapsena menestyksellään ennen kaikkea itselleen, vaikka hänen isänsä tunnettiinkin "Kymppi-Kemppaisena" (Helsingin Sanomat). Lempinimi tuli lääkäriksi kouluttautuneen ja paremmin kansanedustajana tunnetun Arvo Kemppaisen koulutodistuksesta.

Kusti Kemppainen taas suuntasi energiansa koulutiellään kaikkeen muuhun kuin opiskeluun: kavereihin, moottorivehkeiden rassaamiseen ja niillä kilpailemiseen. Arvo Kemppainen menehtyi Kustin ollessa lukioiässä.

– 17-vuotiaalle se oli kova paikka. Sen jälkeen täytyi pärjätä enemmän omillaan, kun enää isän tukea ei ollutkaan.

Harrasterakennuksen ikkunasta näkyvät Kemppaisen remontoima punatiilinen kotitalo ja joen toisella puolella savua tupruttava entinen paperitehdas.

Kusti Kemppaisellakin on oma lisänimensä. Kainuussa mies tunnetaan Katto-Kemppaisena.

– Tästä lähtee suora neljän kilometrin crossireitti. Kotipihasta pääsee suoraan harrastamaan, hän myhäilee.

Siksikö huoneen seinustalla on kolme crossimopoa?

– Niillä ei ajeta, hän sanoo.

Ilme vakavoituu, mies istuu harmaalle sohvalle ja suoristaa paitansa.

Yritys ja talo lainarahan sijaan moporahalla

Pyörillä on kokonaan oma tarinansa, joka liittyy myös siihen, miksi taitavan crossikuskin ja jäärata-ajajan kilpaura loppui kuin seinään vuonna 2000. Keräily alkoi vuosimallin 1999 Kawasaki kx 250 -pyörästä.

Kyseinen pyörä toimi lopulta alkupääomana yrityksen perustamiseen ja talon ostamiseen.

Kemppainen osti pyörän uutena ajaessaan jääradan SM-sarjaa Pasi Haatajan kanssa tiiminä vuosina 1996–1999.

– Lopetimme kilpa-ajamisen 1999, koska perustin yrityksen ja olin ostamassa tätä Suvantolan taloa. En ehtinyt ajaa uudella pyörällä ollenkaan, Kemppainen kertoo.

Vuonna 2000 koko moottoriharrastus loppui kokonaan viideksi vuodeksi, kun laji näytti raadollisen puolensa.

Kemppaisen ystävä, kajaanilainen 22-vuotias jäärata-ajaja Ilkka Roininen menehtyi SM-jäärata-ajojen harjoituksissa saamiinsa vammoihin. Koko kainuulaisen moottoriharrastajajoukon arpien umpeutuminen kesti pitkään. Kuusi vuotta sitten Kemppainen osti tärkeän Kawasakinsa takaisin ja entisöi sen.

Pyörä on sen jälkeen ollut vain seinällä.

– Se oli koko maallinen omaisuuteni vuonna 1999, kun homma lähti liikkeelle, ja myös muisto jäärata-ajoista.

Kiinteistöbisneksestä tapa työllistää ympäri vuoden

Yritystoiminnan arkirutiinista vetäytyminen ei tarkoita sitä, etteikö Kemppainen enää haluaisi menestyä tai kehittyä.

Hän saa nyt päättää, maittaako työnteko maanantaisin tai tiistaisin. Vai hierooko hän bisnestä viikonloppuna?Joskus voi varata lentoliput Nizzaan, seikkailla viikkoja Afrikassa, seilata Pielisellä tai ajella pitkäksi venähtäneen lounastauon aikana crossimopolla kaasu pohjassa.

Nyt Kemppaisella on kiire. Kalenterissa on päivälle on budjetoitu uusien kiinteistökauppojen valmistelu. Syksylle on suunniteltu myös uusien hallien rakentamista.

Kiinteistöbisnes on myös tapa työllistää kattofirman työntekijät talviaikaan, kun katoille ei ole menemistä.

Moni ajattelee, että kiinteistöbisneksen tekeminen Kainuussa olisi nihkeää. Kemppainen on toista mieltä.

Uusi aluevaltaus alkoi hallien rakentamisesta ja tilojen vuokraamisesta. Nyt hän on ostanut yhtiökumppaniensa kanssa useita rivi- ja kerrostaloja. Hän tietää, että kerrostalo Kainuussa maksaa 100 000 eurosta ylöspäin.

Aluksi Kemppainen ja kumppanit ostivat huonokuntoisia kiinteistöjä, jotka entisöitiin talvella firman työntekijöiden voimin.

– Siten saimme järjestettyä hiljaisena aikana työtä, mieleistä sellaista ja tuottavaa.

Jo ensimmäinen kiinteistökauppa osoitti, että uusi aluevaltaus kannatti.

– Se nappasi mukaansa. Nyt tähän on pureuduttu yhä enemmän ja ostettu lisää asuntoja. 2,5 vuoden aikana Kemppainen yhtiökumppaneineen on ostanut 128 asuntoa. Suurin osa niistä on jo nyt uusilla omistajilla.

Rahat unelmiin

“Omalla rahalla saa ostaa mitä haluaa”. Kemppainen muistaa isänsä sanat vielä nelikymppisenäkin.

Hän muistaa kuin eilisen myös sanoihin liittyvän tilanteen. Hetken, kun vakava naama tehosti 14-vuotiaan nuoren miehen uhoa. Kemppainen oli juuri kaartanut kotitalonsa pihaan ensimmäisellä mopollaan, jonka hän osti tienaamillaan kesätyörahoilla, 3 200 markalla.

Äiti oli vihainen. Isäkin yritti olla.

Poika oli tehnyt juuri niin kuin isänsä oli opettanut: tehnyt työtä ja sijoittanut rahansa siihen, mitä halusi.

Hän ymmärtää tänäkin päivänä nuorten moottorikuskien kaipuuta pärinävehkeiden kimppuun. Bensanhaju ja ajopuvun pukeminen saavat edelleen hänen omat silmänsäkin tuikkimaan.

Talon pihasta lähtevällä crossireitillä ajaa monesti nuoria mopokuskeja tai hallirakennuksessa rassataan mopoja. Kavereiden lapset tulevat mielellään moikkaamaan Kustia, koska hän on vähän kuin yksi heistä.

– Onni ei tule rahasta, vaan kavereista ja kaikesta muusta. Mutta onhan raha mahdollistanut monta asiaa.

40-vuotislahjaksi Kemppainen sai ystäviltään lahjaksi crossikyparän, johon on maalattu vettä, rannalla sijaitseva talo sekä muita miehelle tärkeitä asioita. Ison osan peittää viiden pelikortin suora.

Kortit kuvastavat kaveriporukan suosikkipeliä, viisisatasta. Pelissä pelaajat tai joukkueet yrittävät voittaa 500 pistettä lupaamalla ja pitämällä sitoumuksia. Erä päättyy, kun yksi pelaajista saa lyötyä kaikki korttinsa pois.

Jokainen, joka Kustin tuntee, tietää, että mies pyrkii pelaamaan korttinsa oikein, vaatipa se sitten vaikka korttipakan ulkoa opettelemista.

Ja menestys, se on jokaiselle mahdollista, kun suunnittelee siirtonsa tarkasti.

Seuraavaksi hän haluaa hankkia kaksi vuoden 1 999 crossimopoa neljän muun rinnalle.

Omalla rahallahan saa ostaa mitä haluaa, silläkin uhalla, että joku suuttuu.

Sitä paitsi kainuulaiselle luonteenlaadullekin on tapahtumassa kummia. Niin yrittäjä ainakin väittää.

– Kyllä kainuulainen kateus alkaa vähitellen sulaa. On huomattu, että enemmän hyvää saadaan aikaan iloitsemalla toisen menestyksestä ja olemalla siinä mukana.

Lappeenrannan lentokentän 100-vuotisjuhlan yleisövieraat saivat ihmettelyn aihetta tällä viikolla, kun laskuvarjohyppääjä tuli taivaalta mukanaan suuri Suomen lippu.

– Kyllä se tiettävästi on maailman suurin Suomen lippu, kertoo lipun kanssa hypännyt laskuvarjoyhdistys Skydive Karjalan puheenjohtaja Olli-Pekka Luomajoki.

Lappeenrannan taivaalla nähdyllä lipulla on leveyttä noin 17 metriä, korkeutta 11 metriä ja pinta-alaa 188 neliömetriä. Korkeus vastaa siis kolmikerroksisen talon korkeutta ja pinta-alaltaan se on isompi kuin tavallinen omakotitalo.

Tällaisen lipun kanssa ei alas ihan noin vain tullakaan. Laskeutuminen on haastavaa ja vaatii taitoa, koska lippu lepattaa narussa, jota pitää suorana 15 kilon paino.

– Yleisön päällä ei voi lentää, koska paino pitää saada laskettua paikkaan, jossa ei saa olla ihmisiä, kertoo Luomajoki.

Kolme kertaa tilattua suurempi lippu

Suomen lipun tilasi haastavaan laskuvarjohyppäämiseen erikoistunut Team Exelsior. Tarina alkoi, kun eräässä kansainvälisessä tapahtumassa osasto tapasi amerikkalaisia kollegoitaan. Heidän avullaan tehtiin tilaus uudesta Suomen lipusta, mutta tilausvaiheessa meni jotain mönkään.

– Jenkkiläiset kollegat soittivat, että sori, nyt tuleekin kolme kertaa isompi lippu, mitä tilasitte. Kun kaikki puhuvat eri kieltä, niin silloin asiat voivat mennä läskiksi, naurahtaa Juha Björnman Team Exelsiorista.

Skydive Karjalan ryhmässä on arveltu, että syynä voi olla eurooppalaisten ja amerikkalaisten mittayksiköiden sekaantuminen. Yhdysvalloissa on mittayksikkönä tuuma. Yksi tuuma on noin 2,54 senttimetriä, mikä selittäisi sen, että lipusti tuli liki kolme kertaa tilattua isompi.

Team Exelsior otti suuren lipun kuitenkin vastaan ja maksoi sen. Laskuvarjoryhmää ei harmita jälkeenpäin, vaikka hintaa sille tuli tuhansia dollareita.

– Sanoin jenkeille, että lähettäkää tänne vaan. Mitä isompi Suomen lippu Karjalan taivaalla sen parempi, kertoo Björnman.

Jättimäisen Suomen lipun hinnaksi tuli noin 3 000 dollaria. Ryhmän jäsenet kaivoivat rahat omasta pussistaan.

– Isänmaallisia asioita ei voida mitata rahassa, vaan tunteella, kertoo Juha Björnman Team Exelsiorista.

Kyseinen lippu saattaa saada kilpailija, koska vielä suurempaa on suunniteltu Haminaan. Se olisi toteutuessaan maailman suurin salossa liehuva lippu. Valmistelut ovat kuitenkin olleet viime aikoina vastatuulessa.

Lipun osuminen maahan puhututti somessa

Laskuvarjohyppääjän mukana taivaalla liihottava lippu laskeutuu näytöksen loputtua maahan. Skydive Karjalan mukaan sen maahan koskemista ei voida estää, koska lippu on niin suuri ja sen kiinni ottaminen mahdotonta. Facebookin Lappeenranta-ryhmässä väiteltiin siitä, että onko se sopivaa lipun arvolle.

– Ainoa vaihtoehto näin suuren lipun kanssa maahan tulossa on sen laskeminen maahan. Tällaisessa keskustelussa kärpäsestä tulee helposti härkänen, ja hyvä asia menee hukkaan, kertoo Skydive Karjalan puheenjohtaja Olli-Pekka Luomajoki.

Suomen lippu ei saa koskettaa maata, kertoo Suomalaisuuden Liitto Suomen lipun käyttöä koskevissa ohjeissaan. Liitosta kerrotaan, että sääntöjen mukainen tulkinta on tilanteessa kaksipiippuinen.

– Suomen lippu näyttää taivaalla arvokkaalta ja kauniilta. Tarkoitus tällaisella hypyllä on selvästi Suomen lippua kunnioittava ja korostava, kommentoi Sini Mero Suomalaisuuden Liitosta.

Liitto ei lähtisi kieltämään vastaavia hyppyjä.

– Selkeästi näillä näytöksillä ei ole tarkoitus häpäistä Suomen lippua. Maahan osuminen on vaan ikävä seuraus, kertoo Sini Mero.

Lipulle suunnitellaan kansainvälistä näkyvyyttä

Suuri Suomen lippu saattaa herättää ihmetystä Euroopan taivaalla ensi vuonna, koska Team Exelsior -ryhmä suunnittelee osallistumista Normandian maihinnousujuhlaan, johon osallistuu hyppääjiä ympäri maailmaa.

– Pitää harjoitella, koska tapahtumaan osallistuminen vaatii tietynlaisten hyppyjen osaamista, kertoo Juha Björnman Team Exelsiorista.

Jättilipun kanssa hyppääminen vaatii erikoisvarustusta.

– Itse en pysty sen kanssa vielä hyppäämään, pitää hankkia isompi laskuvarjo, kertoo Björnman.

Koulussa valmistauduttiin lähestyvään äitienpäivään perinteisellä korttiaskartelulla. 9-vuotias Sofianni Apaja leikkasi vaaleanpunaiselle korttipohjalle violetista paperista sydämen ja sen sisälle vielä toisesta paperista toisen sydämen. Kanteen hän kirjoitti ”mummalle”.

Opettaja kysyi, että tekeekö hän kortin äidille haudalle vai isoäidille.

– Muistan ajatelleeni, että turhaa sitä on viedä haudalle sateeseen pilaantumaan ja tein mummalle. Hän oli minulle tärkeä ja asui lähellä.

Sofiannin mielestä siinä ei ollut mitään kummallista, että muut tekivät kortteja äideilleen ja hän isoäidille. Pienellä paikkakunnalla luokkatoverit tiesivät, ettei hänellä ole äitiä. Päivää ehkä vähän varottiinkin korostamasta.

Kolari

Kohtalokas liikenneonnettomuus tapahtui heinäkuussa 2005. Äiti ajoi ja 8-vuotias Sofianni istui apukuskin takana takapenkillä. Hän ei muista kolaria, mutta muistaa välähdyksiä ennen onnettomuutta, sen jälkeen tienpenkalta ja matkalta sairaalaan. Tytär selvisi aivotärähdyksellä, mutta äiti kuoli.

Sairaalavuoteen ympärillä olivat serkku, täti ja isä, kun isä kertoi äidin kuolleen. Sofianni Apaja muistelee, ettei vielä siinä vaiheessa osannut sisäistää tai ymmärtää tapahtunutta.

Kun hän pääsi kotiin sairaalasta, arki jatkui isän kanssa ja loppukesän ajan heillä oli myös apuna ja seurana Sofiannin seitsemän vuotta vanhempi serkku. Vasta kun serkku lähti syksyllä opiskelemaan, alkoi totuus valjeta.

– Sen muistan, että silloin automatkalla itkin, kun veimme serkkua pois.

Sen jälkeen isä järjesti töitään niin, että pystyi olemaan arkisin enemmän kotona.

Toiset hautajaiset

Äidin kuoleman jälkeen Sofianni Apaja vietti paljon aikaa saman ikäisen serkkunsa ja tämän perheen kanssa. Viikonloppuisin ja koulun loma-aikoina oltiin vuoroin serkun perheen luona ja vuoroin hänen kotonaan.

Elämä kuitenkin mullistui uudelleen, kun isä kuoli sairauskohtaukseen. Sofianni oli juuri täyttänyt 16.

Isän hautajaisissa minulta kysyttiin, että miltä tuntuu olla täysorpo. Siinä jouduin vastatusten sen asian kanssa, että minulla ei tosiaan ole enää perhettä. Sofianni Apaja

– Isän hautajaisissa minulta kysyttiin, että miltä tuntuu olla täysorpo. Siinä jouduin vastatusten sen asian kanssa, että minulla ei tosiaan ole enää perhettä.

Sittemmin hänen perhekäsityksensä on muuttunut. Perinteisen ydinperheen sijaan Sofianni Apaja pitää perheenään sukulaisia ja perhetuttavia, joiden kanssa on läheinen ja paljon tekemisissä.

Tärkeä tukiverkosto

Äidin kuolemasta on nyt 13 vuotta, isän kuolemasta viisi. Sofianni Apaja ei kuitenkaan pidä koettelemuksiaan kohtuuttomina. Hän on selvinnyt tragedioistaan mielestään hyvin.

– On totta, että olen joutunut elämässäni käsittelemään tiettyjä asioita aikaisemmin kuin muut. En tiedä, onko se nyt kokonaisuutena ollut kovempi nuoruus kuin jollakin muulla.

Hän arvelee, että esimerkiksi väkivaltaisen lapsuuden kokeminen saattaa jättää syvempiä arpia.

Oma suhtautuminen ja asenne ovat auttaneet Sofiannia selviytymään, mutta iso merkitys on ollut myös hänen tukiverkollaan.

– On tärkeää, että on hyvät tukiverkostot: sukua, kavereita tai perhetuttavia. Olen sitä mieltä, että niitä elämän tukipylväitä voivat olla muutkin kuin äiti ja isä. Joillekin voi auttaa myös ammattiapu, mutta se on varmaan yksilöllistä.

Olen sitä mieltä, että niitä elämän tukipylväitä voivat olla muutkin kuin äiti ja isä. Sofianni Apaja

Tämän vahvistaa myös sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Hän sanoo, että lähimmän ihmisen kuolema järisyttää lapsen perusturvallisuuden kokemusta merkittävästi. Lapselta katoaa sekä psyykkinen turva että arjen rakenteiden kantaja.

Pajamäen mukaan lapsi tarvitsee ensialkuun lähelleen aikuisen, joka kykenee tukemaan lasta arjessa selviytymisessä, pitämään kiinni elämän perustarpeista. Lapsen hyvin tuntemalla aikuisella on usein kyky antaa tilaa ja aikaa lapsen yksilölliselle tavalle surra.

– Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisen, joka luo lapsen ympärille suojakehikon; antaa lämpöä, pitää huolta arjen rutiinien jatkuvuudesta sekä kuuntelee menetykseen liittyviä kokemuksia ja tunteita, jotka ajan mittaan voivat vaihdella alkushokin kaoottisuudesta ristiriitaisiin tunteisiin, sekä surun ja menetyksen asteittaiseen hyväksymiseen.

Puhuminen ja muisteleminen on tärkeää

Sofianni Apaja ohjattiin heti äidin kuoleman jälkeen terapiaan, mutta hän koki, että se oli aivan liian aikaista. Vieraalle puhuminen osoittautui mahdottomaksi, kun ei osannut itsekään käsitellä asiaa.

Kun hän varhaisteininä luki psykologin arvion itsestään, lausunto jäi vaivaamaan vuosiksi. Sen vuoksi hän päätyi menemään psykologille myöhemmin uudelleen.

– Olin pitkään miettinyt psykologille menemistä, jotta saisin selville, onko minulle jäänyt arviossa mainittuja mahdollisia traumoja ja patoutumia. Se oli muutenkin haastavaa aikaa, koska en lukion jälkeen oikein tiennyt, mitä tulevaisuudelta haluaisin.

Toinen kerta psykologilla oli hedelmällisempi ja siellä selvisi, ettei syytä huoleen ollut traumojen tai muunkaan suhteen.

Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisen, joka luo lapsen ympärille suojakehikon; antaa lämpöä, pitää huolta arjen rutiinien jatkuvuudesta sekä kuuntelee menetykseen liittyviä kokemuksia ja tunteita. Tatjana Pajamäki

Tatjana Pajamäki MLL:stä painottaa, että lapsen tarve keskustella ja jakaa koettua tuskaa on suuri, vaikkakin lasten käsittelytavat ja kyvyt ilmaista tunteita eroavat toisistaan. Pajamäen mukaan selviytymisen kannalta kokemuksesta puhuminen sekä kuolleen ihmisen muisteleminen on tärkeää.

– Lapsen kokonaistilanteesta riippuen toinen vanhempi, kummit, koulupsykologi, oma terapeutti esimerkiksi voivat olla jakamassa ja auttamassa surun kanssa toimeen tulemista.

Etenkin jos lapsi on menettänyt vanhempansa äkillisesti, olisi Pajamäen mukaan tärkeää, että tilannetta kartoitettaisiin ja vointia seurattaisiin myös ammattilaisen taholta riittävän pitkän aikaa. Lapsen selviytymiseen vaikuttaa paljon se, minkälaista tukea hänelle pystytään tarjoamaan ja kuinka normaalia elämää hän pystyy tapahtuman jälkeen elämään.

Selviytyjä

Sofianni Apajan kykyä käsitellä ja jäsentää kokemaansa ei voi kuin ihmetellä. Hän on hyvin nuorena joutunut käymään läpi suurimmat mahdolliset menetykset, mutta on silti tukevasti jaloillaan.

Hän itse sanoo, että itsenäisyys ja omatoimisuus kumpuaa jo lapsuudesta. Ehkä se johtuu siitä, että hän oli ainoa lapsi ja tottunut touhuamaan yksin, mutta kotona myös kannustettiin siihen. Hän virnistää, että äidin motto oli, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä.

– Muistan, että jos vaikka kiipesin jonnekin, niin äiti sanoi, että kun kerran pääsin sinne, niin pääsen varmaan poiskin. Sillä tavalla hän kannusti minua ottamaan vastuun omista teoistani.

Sitä hän on sittemmin toteuttanutkin. Hänen ei ole tarvinnut soitella ketään laittamaan lamppua kattoon tai muidenkaan pikkuaskareiden vuoksi. Sofianni naurahtaa, että kaverit sen sijaan saattavat soitella ja kysellä apua häneltä.

Hän pohtii, että raskaista kokemuksista voi ammentaa myös voimavaroja.

– Mitä pelättävää on enää jäljellä sen jälkeen, kun pahin pelkosi toteutuu ja selviät siitä huolimatta.

Äitienpäivä ilman äitiä, isänpäivä ilman isää

Jokainen ihminen käsittelee menetyksiä omalla tavallaan. Sofianni Apajalle äitienpäivät, isänpäivät, syntymäpäivät ja kuolinpäivät ovat päiviä muiden joukossa.

– Lapsena muistan, kun isän kanssa käytiin haudalla äitienpäivänä ja tiesin kavereiden viettävän päivää perheidensä kanssa. En kuitenkaan kokenut sitä niin, että olisi tapahtunu jokin hirveä vääryys, kun en yhtenä päivänä saa tehdä sitä, mitä kaikki muut tekevät.

Hän ei ajattele vanhempiensa muistamisen tai haudalla käymisen olevan sidottua tiettyihin päiviin. Hän käy vanhempiensa haudalla, kun on mahdollisuus ja siltä tuntuu. Siellä voi kertoa mielessään kuulumisia ja se on myös tapa jäsentää ajatuksia, tavallaan oma terapiakeino.

Eihän tämä aina helppoa ole ollut ja välillä on ollut epätoivoisia aikoja, mutta minusta tuntuu, että olen hyvä rauhoittamaan itseäni ja näkemään asiat järjen kautta. Sofianni Apaja

Vaikka elämä on kantanut, on vanhempia ollut välillä kova ikävä. Etenkin elämän risteyskohdissa, silloin kun on ollut vaikeaa. Sellainen hetki oli esimerkiksi lukion jälkeen, kun hän ei tiennyt, mitä haluaisi tehdä. Silloin omien vanhempien näkemys tilanteesta olisi ollut tarpeen. Siitäkin hän kuitenkin selviytyi ja parin mutkan kautta hän päätyi opiskelemaan äitinsä tavoin juristiksi.

Suruaan Sofianni Apaja kuvailee koko elämän kestäväksi prosessiksi, jonka alle ei kuitenkaan tarvitse luhistua. Sen voi murrosvaiheissa käsitellä uudelleen ja jatkaa elämää.

– Eihän tämä aina helppoa ole ollut ja välillä on ollut epätoivoisia aikoja, mutta minusta tuntuu, että olen hyvä rauhoittamaan itseäni ja näkemään asiat järjen kautta.

Siitä on kaksikymmentä vuotta, kun Venäjä viimeksi putosi Euroviisujen finaalista. Ei siis ihme, että Venäjän eilinen putoaminen oli Venäjällä etusivun kulttuuriuutinen perjantaina.

Esimerkiksi uutistoimisto Tassin etusivun dramaattinen kuva Venäjän viisuedustaja Julija Samoilovasta kiteytti pettymyksen.

Samoilova edusti Venäjää kappaleellaan "I Won't break". Finaaliin päästääkseen hän olisi tarvinnut tarpeeksi pisteitä äänestäjiltä ja asiantuntijaraadilta. Pisteet eivät riittäneet.

Venäjän putoaminen oli yllätys, joka tyrmistytti sosiaalisessa mediassa ympäri Eurooppaa.

– Venäjä kykenee järjestämään USA:n vaalituloksen, muttei Euroviisu-äänestystä? kirjoitti nimimerkki Karis.

Osa puolestaan vilkutti iloisesti Venäjän kotimatkalle.

Myös Venäjällä oltiin perjantaina yllättyneitä. Iso osa kannattajista toivotti voimia pudonneelle laulajalle. Toisaalta osan mielestä Venäjän laulaja ei ollut hirveän hyvä, ja jotkut kiinnittivät huomionsa siihen, että Ukrainaa edustanut Mélovin (Konstantin Botšarov) pääsi finaaliin Venäjän sijasta.

Venäjän Ykköskanava julkaisi finaaliin pääsijät hieman kahdentoista jälkeen yöllä ilman kommentteja omasta edustajastaan.

Kanavan tuottaja Juri Aksjuta kommentoi häviön jälkeen, että kilpailu on kuin rulettia, jonka voittajaa ei kukaan tiedä.

Esityksen tuottaja Iosif Prigožin kommentoi uutista Rialle sanomalla, ettei tippuminen ollut yllätys.

– Ihmettelisin jos olisimme finaalissa. Tämä ei ollut Venäjän paras suoritus, nähtävästi Julijan korvamonitorit eivät toimineet.

Prigožin vielä korosti Julijan osoittaneen "luonteen lujuutta esiintyessään pelottomasti".

Laulajan toinen kerta

Laulaja itse sanoi venäläismedialle laulukilpailun olleen mieleenpainuva kokemus. Hän kiitteli myös tiimiään autuaasti.

– Nämä kaksi viikkoa ovat olleet unohtumattomia. Olemme tiimin kanssa kasvaneet yhteen, olemme kuin perhe. En haluaisi, että se päättyisi, sanoi Samoilova Rialle.

Pyörätuolissa sairauden takia istuva Samoilova oli toista vuotta Venäjän viisuedustajana. Viime vuonna Ukraina ei sallinut laulajan esiintymistä Euroviisuissa, koska tämä oli esiintynyt Krimillä. Nyt hänet oli valittu toistamiseen Venäjän viisuedustajaksi.

Ennen Lissabonin laulukilpailua Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi täyden tukensa laulajalle.

– Tietenkin presidentti tukee häntä viime vuoden epäreilujen tapahtumien jälkeen, sanoi Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov tämän viikon alussa viitaten ukrainalaisten viime vuoden kieltoon.

Sosiaalisessa mediassa laulajan putoaminen nähtiin tälläkin kertaa näpäytyksenä Venäjälle.

– On sääli, että Samoilova tippui. Hän kulki pitkän matkan tähän pisteeseen, eikä sekään auttanut, kirjoitti tviittaaja.

– Kaikki se vain, koska Eurooppa pistää meille kapuloita rattaisiin!!!

Venäjä tottunut menestymään

Ria Novostin visualisoinnin mukaan 2000-luvulla Venäjä on ollut kärkikahinoissa 7 kertaa ja voittanut kerran vuonna 2008 Dima Bilanin kappaleella Believe. Kymmenen parhaan molemmin puolin maa on ollut myös 7 kertaa.

Sama grafiikkaesitys näyttää, että Venäjä kipusi kärkikolmikkoon heti Ukrainan konfliktin syttymisen jälkeen. Se on huomionarvoista, sillä Venäjä on perinteisesti saanut paljon ääniä Ukrainalta.

Eniten Venäjää äänestävät Rian mukaan valkovenäläiset. Ääniä tulee myös Armeniasta, Moldovasta ja Azerbaidžanista.

Venäjän suurimmat äänisaaliit menevät yleensä Armeniaan, Azerbaidžaniin tai Ukrainaan.

Tällä kertaa RT nosti perjantaina esiin kilpailun voittajasuosikeista Norjan Alexander Rybakin. Viulisti voitti Moskovassa viisut vuonna 2009 ja kisaa jälleen Norjan edustajana.

Vedonlyöntifirmojen taulukoissa ennakkosuosikkeja ovat Norjan lisäksi Kypros, Israel ja Ranska.

Lauantain finaalissa kisaavat 26 maata. Heidän joukossaan esiintymässä on myös Suomen edustaja Saara Aalto kappaleellaan Monsters.

Lue myös:

Ukrainan tyrmäämä venäläinen pääsee sittenkin Euroviisuihin: uusi mahdollisuus Lissabonin lavalla

Venäjän laulajan blokkaaminen Kiovan Euroviisuista ei yllättänyt viisuväkeä: "Politiikka heijastuu aina kisoihin, vaikka se virallisesti pidetään poissa"

Euroviisut pois kiinalaiskanavalta – sensuroi sateenkaarilippuja

Tässä ovat Euroviisujen kaikki finalistit – Launtaina finaalissa neljä Pohjoismaata

Viisufinaaliin päässyt Saara Aalto: ”En muista esityksestä juuri mitään”

Yhdysvalloissa Iowan osavaltiossa sattui erikoinen ampumavälikohtaus, kun 51-vuotias mies joutui oman koiransa ampumaksi.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun iowalaismies leikki koiransa Balewin kanssa. Balew on pitbullterrierin ja labradorinnoutajan sekoitus.

– Makasin sohvalla, ja me pelleilimme, minä ja koira. Heittelin koiraa sylistäni, ja se hyppi takaisin syliini, kertasi Richard Remme tapahtumia The Messenger-paikallislehdelle.

Remme makasi sohvalla 9-millinen pistooli vyölleen kiinnitettynä.

– Ilmeisesti koira törmäsi varmistimen päälle kerran, ja kun se hyppäsi takaisin, yksi sen varpaista osui suoraan liipasimelle, Remme selitti.

Pistooli laukesi ja luoti osui miehen jalkaan. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että vakavia vammoja ei syntynyt. Remme soitti hätänumeroon ja kertoi koiran ampuneen häntä.

– En ole koskaan kuullut mistään sellaisesta. Olen kuullut aseiden putoavan ja laukeavan törmätessään lattiaan, ja pelleilystä aseiden kanssa ja sitten laukeamisesta. Mutta enpä voi sanoa kuulleeni koiratarinaa aiemmin, sanoi Fort Dodgen poliisipäällikkö Roger Porter sanomalehdelle.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ainutkertainen tapahtuma. Washington Post -lehden mukaan koira on ampunut ihmistä ainakin kymmenen kertaa vuosina 2004–2015. Myös kissa on ampunut omistajaansa vähintään kerran Yhdysvalloissa. Onnettomuudet ovat usein johtaneet vain pieniin vammoihin.

Koirien tekemistä ampumatapauksista on kerrottu myös Venäjältä, Romaniasta, Ranskasta ja Uudesta-Seelannista.

Useimmiten ampumistapauksissa kyseessä on ollut metsästyskoira.

Ranualaiseen Impiön perheeseen vuonna 1997 syntynyt Valtteri oli syntyessään pahasti sydänvikainen ja se asetti perheen aivan uuteen tilanteeseen. Valtterin ennuste oli alusta alkaen huono ja hän sai kestää seitsemän raskasta sydänleikkausta.

– Se aika oli todella rankkaa. Me asuttiin Valtterin ensimmäiset kuukaudet Helsingissä ja sitten tultiin Ouluun ja vielä Lapin Keskussairaalaan Rovaniemelle, yhdentoista lapsen äiti Tarja Impiö kertoo.

Seitsemännen leikkauksen jälkeen lääkärit lopulta kertoivat, että nyt aikaa on enää vähän, Valtteri ei tule selviämään.

– Se aika koetteli parisuhdetta ja perhettä, ja pisti lähisukulaisetkin auttamaan. Koko Impiön kylä oli mukana arjen pyörittämisessä kun minä olin Hyksissä, Tarja Impiö muistelee.

Äiti, kuolenko minä?

Kaiken teki raskaammaksi selkeä kuva siitä, että Valtteri itsekin tuntui ymmärtävän oman tilansa ja siitä huolimatta jaksoi olla perheen ilona urheasti.

– Kun lähdettiin viimeisen kerran kotoa sairaalaan Valtteri kysyi; äiti kuolenko minä? Silloin tuntui pahalta ja piti yrittää Valtterin ja itsensäkin takia pysyä rauhallisena. Kyllä Valtteri asian ymmärsi, mutta se oli sydäntäsärkevää katsoa vierestä, Tarja Impiö kertoo.

Muutamaa päivää ennen kolmivuotissyntymäpäiväänsä Valtteri kuitenkin väsyi pois.

– Tuo aika oli semmoinen, jota ei koskaan unohda. Elämässä voi tapahtua eri asioita, mutta se oman lapsen menettäminen on asia jota ei unohda, Tarja Impiö kertoo kyynelsilmin.

Aina voi selvitä

Kriisistä selviytyminen alkoi jo Valtterin ollessa elossa. Hoitava lääkäri valmisti perhettä parhaansa mukaan kohtaamaan välttämättömän. Kohtalon hetken lähestyessä hän kertoi aika olevan vähän ja kehotti kohtaamaan Valtterin poislähdön lopullisena tapahtumana.

– Luoja antoi voimia selviytyä ja tämä Valtterin aika on hitsannut meidän perhettä yhteen ja antanut voimia eteenpäin. Vaikka mitä tapahtuu täällä elämässä meistä pidetään hyvää huolta, Tarja Impiö uskoo.

Antakaa lapselle aikaanne

Äitienpäivänä palkittava ranualainen yhdentoista lapsen äiti Tarja Impiö kehottaa antamaan aikaa lapsille. Kiireisessä elämänrytmissä lasta ei saa unohtaa. Kaikki se aika jonka lapselle antaa, maksaa itsensä takaisin jossain vaiheessa.

– Olkaa lapsenne kanssa mahdollisimman paljon. Ja vaikka se tuntuu isolta uhraukselta nykypäivänä jäädä kotiin lasten kanssa mahdollisimman pitkään, se kannattaa. Kyllä sitä kerkiää tienaamaan myöhemminkin, Tarja Impiö toteaa.

Äitienpäivänä 30 äitiä saa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Kunniamerkit luovuttaa tasavallan presidentti äitienpäiväjuhlassa 13.5.2018 Säätytalolla Helsingissä. Tänä vuonna kunniamerkin Lapista saivat:
Tarja Impiö, perheenäiti Ranualta, Maria Pentikäinen, yrittäjä Muoniosta , Aira Kantola, perheenäiti Tervolasta.

TOKIO Putsaa, jynssää, kiillota ja lakaise aina kuin voit. Näin kuuluu japanilaisen buddhalaismunkin Shokei Matsumoton resepti sisäiseen rauhaan.

Hänestä ihmiset ovat ymmärtäneet siivoamisen aivan väärin. Sehän on kaikkea muuta kuin pakollinen velvollisuus tai taakka, josta tulisi päästä äkkiä eroon!

Siivoamisessa on kyse muustakin kuin fyysisen lian poistamisesta, Matsumoto selvittää tokiolaisessa Komyojin temppelissä. Se on mielen, olemuksen ja elämän puhdistamista.

Matsumoton mukaan syy on se, että ihmisen sisin on kiinteässä yhteydessä ympäristöön. Kun puunaa ulkoista, sisäinenkin kirkastuu.

– Jo 15 minuutin siivouksen jälkeen mieli on kirkkaampi ja tuoreempi. Siivotessa huolille ja ahdistukselle ei ole yhtä paljon tilaa, hän perustelee.

Puheista tulee mieleen toinen japanilainen siivousajattelija, ammattijärjestäjä Marie Kondo. Tämän KonMari-filosofia nousi maailmanluokan hitiksi kolmisen vuotta sitten ja innosti myös suomalaiset "konmarittamaan" eli karsimaan tavaraa.

Myös munkki Matsumoton vuonna 2011 julkaisema siivousopas kiinnostaa maailmalla. Se on käännetty 12 kielelle, englanninkielinen A Monk's Guide to a Clean House and Mind ilmestyi tammikuussa.

Lieneekö 38-vuotias munkki Japanin seuraava siivousguru?

Matsumoto nauraa ajatukselle. Moni lukija on kyllä kiittänyt häntä siitä, että ikävästä velvoitteesta on tullut myönteinen harjoitus.

Toisin kuin konmaritus, Matsumoton filosofia perustuu buddhalaiseen viisauteen. Siinä ei hänen mukaansa kuitenkaan ole kyse uskonnosta. Päinvastoin: koska siivous on osa arkea, sen avulla voi saman tien harjoittaa vaikkapa läsnäoloa tai keskittymistä.

Siivoaminen voi siten toimia kuten meditaatio tai viime vuosina yleistynyt tietoisuustaitoharjoitus mindfulness, Matsumoto sanoo.

– Meditaatio ei kiinnosta kaikkia, mutta siivous on olennaista lähes jokaiselle. Se on hyväksi keholle, mielelle, ympäristölle ja ystävyydelle, sillä sitä voi tehdä yhdessä.

Shokei Matsumoto on moderni kaupunkilaismunkki, joka haluaa vahvistaa temppeleiden suosiota maallistuvassa Japanissa. Hänellä on kansainvälinen liikkeenjohdon maisteritutkinto, Twitter-tili ja sillä noin 2 900 seuraajaa.

Brändäämisen hallitseva Matsumoto on seitsemän vuoden ajan vetänyt japanilaismunkeille johtamiskoulutusta, jossa etsitään keinoja tuoda temppeleitä lähemmäs ihmisten arkea.

Hänen Itä-Tokiossa sijaitseva Komyojin temppelinsä on kuuluisa lounashetkistä, joina temppelin terassi avataan naapuruston työntekijöiden käyttöön.

Lisäksi munkki järjestää tokiolaisille parin viikon välein aamuharjoituksia, joissa lakaistaan ja pyyhitään temppeliä yhdessä, luetaan pyhiä tekstejä ja juodaan teetä. Tunnin "temppeliaamuista" ilmoitetaan Twitterissä, ja niissä käy esimerkiksi liikemiehiä, freelancereita, opiskelijoita ja kotirouvia.

Parasta on siivota juuri aamulla, Matsumoto neuvoo. Siten mieli toimii tehokkaimmin koko loppupäivän. Vaikka lakaiset ja moppaat miten kovasti tahansa, se ei virkistä, jos teet sen illalla, hän kirjoittaa teoksessaan.

Tärkeintä siivouksessa on säännöllisyys. Matsumoton mukaan lyhytkin päivittäinen siivoushetki hyödyttää enemmän kuin kunnon siivous kerran kuussa.

Hän tietää, että nykyihmiset ovat kiireisiä. Motivaatio kasvaa, kun ymmärtää säännöllisen putsaamisen vaikutukset hyvinvointiin.

Siis tämän: Jokainen löytämäsi tahra on merkki mielesi levottomuudesta. Kun opit näkemään, miten sisäinen kaaoksesi heijastuu ympäristöön, voit purkaa kaaosta hallitsemalla tilaa, jossa asut.

Matsumoto suosittelee siivoamaan hiljaisuudessa, sillä se helpottaa rauhoittumista.

– Siivoaminen on yksinkertaista. Keskity siihen, mitä teet. Ole tietoinen ympäristöstäsi, hän sanoo.

Mitä tavaraan tulee, Matsumoto kehottaa valppauteen jo sen hankintavaiheessa. Onko tavara aidosti tärkeä? Voiko sitä käyttää ikuisesti tai pitkään?

– Tavaraa kertyy vain, jos sitä hankkii. Vaikka kuinka luopuisi vanhasta, tulva jatkuu, kunnes vedentulo pysäytetään.

Shokei Matsumoton vinkkejä siivoukseen

• Siivoa vähän joka päivä, mieluiten heti aamusta. Älä aloita siivoamista enää illalla.
• Avaa ikkunat ennen siivousta. Tunne raikas ilma. Siivoa hiljaisuudessa, anna kehosi keskittyä.
• Sulje kaapit perässäsi ja laita käyttämäsi tavarat paikoilleen. Siisti jälkesi viimeistään ennen nukkumaanmenoa.
• Valonlähteet edustavat viisautta. Puhdista lamput hellästi, niin kuin auttaisit sieluasi loistamaan.
• Arvosta tavaroita. Pyyhi esineet myötäillen materiaalin rakennetta, kuten puun syitä.
• Hiljenny kuulemaan, missä esineet haluavat tulla säilytetyiksi. Anna tarpeettomat eteenpäin, jos ne voivat loistaa muualla.
• Jätä vessa aina siistimmäksi kuin se oli sinne tullessasi. Tämä auttaa seuraavaa tekemään samoin.
• Nauti siivouksesta lasten kanssa. Jaa tehtävät perheen kesken ja vaihtele niitä välillä.

Shokei Matsumoto tietää, millainen kaaos esimerkiksi lapsiperheessä voi syntyä. Hänen mukaansa lapset kannattaa innostaa mukaan siivoukseen jo pieninä. Siivoaminen on koko perheen vastuulla ja keino vahvistaa perhesiteitä.

Kevätsiivouksesta voi tehdä vuosittaisen perhetapahtuman, munkki ehdottaa.

Matsumoto on itse 9- ja 5-vuotiaiden lasten isä. Hänen edustamassaan Japanin puhtaan maan buddhalaisuudessa munkeilta ei vaadita selibaattia.

Epätavallisen munkin Matsumotosta tekee se, että hän ei tule temppelisuvusta, toisin kuin valtaosa Japanin munkeista. Hänen isänsä on yrittäjä ja äitinsä lastentarhanopettaja. Munkin elämän mies valitsi omasta tahdostaan.

– Buddhalainen filosofia kiinnosti minua. Sen tehtävä on auttaa ihmisiä elämään parempaa elämää, Tokion yliopistossa filosofiaa opiskellut Matsumoto kertoo.

Siivoamisen hyödyt hän oivalsi vasta harjoitellessaan munkin arkea Kioton luostareissa. Niissä siivoamista saattoi olla jopa kolmasosa päivästä. Munkit heräsivät aamuneljältä, peseytyivät, resitoivat pyhiä tekstejä, siivosivat, söivät, resitoivat ja siivosivat. Lattiat kiillotettiin päivittäin, oli tarvetta tai ei.

Shokei Matsumoton lempisiivousväline on luuta. Hän pitää lakaisemisen äänestä.

– Kun lakaisen ulkona, voin aistia sään, lämpötilan ja kukkien muutokset jopa keskellä Tokiota.

Lue myös: Japanissa keksittiin hyville löylyille sana, jota ei edes suomen kielestä löydy – Löylybuumi loi Japaniin nuorten saunahullujen alakulttuurin

Keskustelu kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) opinnäytetyöstä jatkuu. Ensin Huhtasaaren todettiin kopioineen noin 11 prosenttia opinnäytetyöstään, myöhemmin Yle kertoi osuuden olevan yli 30 prosenttia. Perjantaina Jyväskylän yliopisto kertoi saaneensa hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta selvityspyynnön.

Miten plagiointia valvotaan ja paljonko saa kopioida?

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteerin Sanna Kaisa Spoofin mukaan luvatonta lainaamista on jonkun toisen julkituoman tutkimuksen tai materiaalin esittäminen omanaan. Lisäksi teon on oltava tahallinen – eli tarvitaan näyttö siitä, että henkilö on pyrkinyt harhauttamaan tiedeyhteisöä.

– Mutta kuinka monta virkettä, riviä tai sanaa saa kopioida – siihen ei voi asettaa määrää tai mittaa, Spoof sanoo.

Järjestelmä paljastaa

Perinteinen tapa plagioinnin tunnistamiseen perustuu tutkimusten ohjaajien ja tarkastajien ammattitaitoon. He saattavat havaita esimerkiksi, että osa tekstistä ei sovi kirjoitustyylinsä puolesta kokonaisuuteen.

Uudempi tapa on luottaa plagiointia torjuvaan tietojärjestelmään, joka vertaa dokumenttia muihin tieteellisiin julkaisuihin ja kertoo, kuinka suuri osa tekstistä on kopiota. Tällainen järjestelmä on otettu vuosikymmenen vaihteen jälkeen käyttöön jokaisessa Suomen yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa.

Järjestelmän tuottama prosenttiluku ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sanoo sähköistä plagiaatintunnistusta selvittänyt Totti Tuhkanen Turun yliopistosta.

– Suomenkieliselle taidehistorian opinnäytetyölle kone antaa tyypillisesti noin seitsemän prosentin samankaltaisuusarvion, englanninkielisen lääketieteellisen artikkelin mediaani on yli 40 prosenttia, Tuhkanen sanoo.

Plagiaatinpaljastusjärjestelmä tekee merkintöjä tekstinkohtiin, joissa samankaltaisuutta on havaittavissa. Tarkastajien tehtävä on päätellä, onko tämä lainaus toteutettu tieteen sääntöjen mukaan.

Järjestelmä vertaa myös tutkimukseen käytettyä kirjallisuutta.

– Luvattomaan kopiointiin syyllistyvä voi hämätä järjestelmää vaihtelemalla sanoja sieltä täältä. Jos kirjallisuus on täysin sama niin myös sitä kautta voidaan lähteä tutkimaan, Tuhkanen sanoo.

Suomen korkeakouluissa käytetään ruotsalaista Urkund-järjestelmää ja yhdysvaltalaista Turnitinia.

Pelotevaikutus

Hanna Kaisa Spoofin mukaan Tutkimuksen eettinen neuvottelukunta saa vuosittain noin 25 ilmoitusta vilppiepäilyistä suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Sellaisen voi pian toimittaa myös Jyväskylän yliopisto Huhtasaaren gradun tiimoilta, mikäli se päätyy pitämään selvityspyyntöä perusteltuna.

Tästä syystä Spoof ei kommentoi Huhtasaaren tapausta vaan puhuu aiheesta yleisesti.

Langettavia päätöksiä vilppien suhteen annetaan Suomessa harvoin, vuosittain noin viisi kappaletta. Tämä on häviävän pieni osa tuhansista julkaistuista tutkimuksista ja opinnäytetöistä.

Tutkintapyynnön yliopistoihin voi tehdä kuka tahansa. Käytännössä rehtori päättää, onko tutkinnalle aihetta. Itse tutkinnan tekee erikseen nimitetty tutkintaryhmä.

Mikäli vilpin epäilijä tai epäilyn kohde on päätökseen tyytymätön, hän voi valittaa Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan.

Epäeettisestä toiminnasta annettavat sanktiot voivat olla tutkijan kannalta kovia. Työnantaja voi esimerkiksi päättää työsuhteen tai perua rahoituksen. Suomen Akatemia voi antaa tutkijalle karenssin rahoitushakuihin, mikä sekin on uralle ankara isku.

Tämä ei tietenkään huolestuta niitä, jotka ovat vierailleet tiedemaailmassa vain yliopisto-opintojen ajan. Kipeämmin sattuu, jos suoritettu tutkinto perutaan. Henkilön maineelle plagioinnista kiinni jääminen on joka tapauksessa kova isku.

– Olennainen juttu on, että tämä toimii pelotteena. Opiskelijat tietävät, että kaikki ei mene läpi, Sanna Kaisa Spoof sanoo.

Opiskelijat pitävät valvonnasta

Ainakin Ruotsissa pelote näyttää toimivan. Plagioinnista kiinnijääneiden määrä kasvoi järjestelmien käyttöönoton jälkeen voimakkaasti vuoteen 2011 asti. Sen jälkeen oppilaat huomasivat, ettei kopiointi kannata.

Vastaava kokemus on saatu myös Suomessa.

– Eräillä ongelmallisilla kursseilla, joilla käytetään kansainvälisiä aineistoja, kopiointia tapahtui paljon. Turnitin-järjestelmän käyttöönoton jälkeen käyrä nousi, kunnes uusi tilanne tiedostettiin ja alkoi positiivinen pudotus kohti nollatasoa, Totti Tuhkanen sanoo.

Turun yliopiston ylioppilaskunta oli Tuhkasen mukaan aktiivinen kontrollin käyttöönoton vaatija. Kukaan ei pidä vapaamatkustajista.

Ei vanhene koskaan

Jos opiskelijana syyllistyy vilppiin, huono omatunto voi seurata läpi elämän. Vanhojakin vilppiepäilyjä voidaan ottaa käsittelyyn, kuten Laura Huhtasaaren tapaus osoittaa. Nyt kevään aikana julkisen keskustelun kohteena ollut Huhtasaaren gradu valmistui vuonna 2003.

Vuosia sitten kirjoitettujen opinnäytetöiden esiin kaivaminen on kirjoittajien kannalta ikävää, mutta tiedeyhteisön uskottavuuden kannalta välttämätöntä.

– Tiedevilppi ei vanhene koskaan, Sanna Kaisa Spoof sanoo.

Käytännössä graduja on ryhdytty tallentamaan vertailukelpoiseen digitaaliseen muotoon vasta viime vuosina. Vanhoja paperigraduja tullaan tuskin koskaan digitoimaan niin suuressa määrin, että niistä löytyviin vilppeihin tultaisiin isossa mittakaavassa puuttumaan.