Lounaan jälkeen hoitokoti Tuhkimossa keitetään kahvit. Mutta kukaan ei ojenna kahvikupillista toiselle. Naisten päihdehoitola Tuhkimossa talon asukkailla ei ole lupa antaa toisilleen mitään: päätetään itse, mitä nautitaan.
Samoin kiellettyä on hierominen, energiajuomat sekä rikos- ja kehonrakennusaiheiset lehdet. Ne voivat häiritä kuntoutusta.
Elisa, Salla, Armi, Taina, Jennika, Saara-Mari ja Pirjo ovat päihderiippuvaisia. He suostuvat luopumaan omasta ajastaan ja vapaudestaan toipuakseen sairaudestaan. Naiset ovat iältään parikymppisestä kuudenkympin korville ja kotoisin eri puolilta Suomea. Tässä jutussa he eivät esiinny omilla nimillään yksityisyyden suojaamiseksi.
Tuhkimossa on kova kuri. Tänne tullaan vapaaehtoisesti ja suostutaan tiukkoihin sääntöihin. Niiden avulla saavutetaan hyviä tuloksia.
– Perusjakson jälkeen jatkohoidossa olleista yli 80 prosenttia toipuu, sanoo toimitusjohtaja, yrityksen perustaja Raija Lindberg.
Vertailukohtaa pitää kuulemma hakea kaukaa Yhdysvalloista.
– Kuuluisa Betty Ford -klinikka yltää samaan, tiedottaa ryhmänvetäjä Hannele Nykänen.
Kaikista hoidon aloittaneista noin 40 prosenttia pääsee eroon päihteistä, Raija Lindberg kertoo.
Jatkohoitoon sitoutuneet ovat hyvin motivoituneita kuntoutujia, arvioi A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki Tuhkimon tuloksia. Hänen mukaansa eri tyyppisissä päihdehoidoissa yleensä alle puolet potilaista pääsee ensi yrittämällä tavoitteeseen.
Ammattiaan ei saa harjoittaa
Ryhmäluento alkaa tasan kello 10. Myöhästymisiä ei sallita. Opetellaan elämänrytmi, jossa tasan on tasan eikä sinnepäin. Teologi Hannele Nykänen vetää ryhmää.
– Entinen juoppo, hän tokaisee.
Tuhkimon myllyhoidollisessa menetelmässä on tärkeää, että hoitohenkilökunnalla on omia toipumiskokemuksia. Nykänen valaa naisiin itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Hän kertoo, mitä elämässä voi saavuttaa, kun päihde ei hallitse.
Tuhkimossa uskotaan, että tiukat säännöt ovat tie vapauteen. Toisten hiusten laittaminen on kielletty, samoin tatuointien ja lävistysten ottaminen. Tuhkimossa ei pelata pelejä tai katsella elokuvia arki-iltaisin. Kirjoja saa lainata kaksi kerrallaan.
Viikonloppuisin saa käydä kaupassa, katsella elokuvia ja pelata lautapelejä. Näin tehdään ero arkielämän ja vapaa-ajan välille. Kieltolista on pitkä, mutta kaikelle saa perustelun. Keskittyminen ja pyrkimys päihteettömään elämään ei saa häiriintyä.
Pirjolla on hoitojaksolla mukanaan koira. Ippe on kaikkien lemmikki. Talossa on myös vakivirassa henkilökunnan koira Ellu.
– Eläinten seura on hyvästä, mutta niissäkin on se riski, että aletaan hoitaa eläintä ja itsensä hoitaminen unohtuu, Raija Lindberg sanoo.
Omaa ammattiaan ei saa harjoittaa hoidon aikana. Kenelläkään ei ole Tuhkimosta vapaata yhteydenottomahdollisuutta ulkomaailmaan. Puhelinta saa käyttää tunnin kerrallaan 1–3 kertaa viikossa riippuen siitä, miten pitkällä hoito on. Puhelimella saa soittaa ja hoitaa pankkiasioita, se riittää. Sosiaalisen median käyttö ei ole sallittu.
– Kun ensimmäisen kerran oli puhelinaika, ei ollut ketään jolle olisin halunnut soittaa, Saara-Mari sanoo.
Sääntöjen rikkomisesta seuraa sanktioita. Niitä ovat esimerkiksi lisäkeittiövuorot tai puhelinaikojen menetys.
Melkein joka viikko joku tulee Tuhkimoon matkalaukun kanssa. Ja poistuu parin tunnin jälkeen. Täällä joutuisi suostumaan sääntöihin ja luopumaan monesta elämän vapaudesta.
– Päihderiippuvainen ei ole vapaa, Raija Lindberg lausuu.
Voiko vielä olla juopotteluporukoissa?
Kun Hoitokoti Tuhkimo aloitti vuonna 2002, naisten ongelma oli alkoholi. Nykyään melkein jokaisella hoidettavalla on myös laittomien huumeiden ja laillisten lääkkeiden väärinkäyttöä.
Naisten käyttämän alkoholin määrä on kuusinkertaistunut 50 vuoden aikana ja joka neljäs päihdehoidon asiakas on nainen. Osuus on kasvanut jatkuvasti. Raittiit naiset alkavat olla historiaa, kertoo jo vuosien takainen tutkimus.
Saara-Mari kertoo, että käytti subutexia kaksi vuotta neljän seinän sisällä miesystävänsä kanssa kotonaan. Narkomaaniystäviä ei ollut, joten heitä ei tarvinnut hylätä, kun Saara-Mari päätti raitistua.
– Miehestä erosin. Olen sujut sen kanssa, etten voi juopotella niinkuin ystäväni, jotka ovat kohtuukäyttäjiä.
Tuhkimon lukujärjestyksen mukaan kaikki talon asukkaat käyvät useita kertoja viikossa talon ulkopuolella lähipaikkakuntien NA- ja AA-ryhmien kokoontumisissa. NA tarkoittaa anonyymejä narkomaaneja, AA anonyymejä alkoholisteja. Vertaistuki etsitään myös omalta kotipaikkakunnalta.
– Se on ehdottoman tärkeää! Ilman ryhmän tukea ei pärjäisi mitenkään, Saara-Mari sanoo.
Pitääkö olla lääkkeetön, jos on päihteetön?
Jennikan ripset ovat ojennuksessa ja hiukset kiiltävät. Pirjo on verkkareissa ja sanoo, että jaksoi tänään nousta sängystä, toisin kuin eilen. Sallan silmät tuikkivat virkeinä otsatukan alta. Toisten olemuksesta näkee pitkän päihdehistorian, mutta läheskään kaikilla se ei näy päälle päin.
Elisa odottaa lasta. Laskettu aika on lokakuussa. Elisa tuli hoitoon maaliskuussa ja jatkaa täältä vauvan kanssa ensikotiin.
Tuhkimoon tullaan katkaisuhoidon jälkeen selvinpäin. Hoitoon kirjautuessa tehdään testit, jatkossa seurantaa on pistokokein. Asukkaille ei anneta kuin oman lääkärin määräämät lääkkeet.
Alkoholismia ja huumeriippuvuutta hoidetaan Suomessa myös lääkkeillä ja korvaushoidolla. Opioidiriippuvaisten korvaushoidosta vierottaudutaan harvoin, kertovat seurantatutkimukset. Päihteidenkäyttö vähenee, mutta ei lopu.
Päihdehoidon eri hoitomuodot ja niiden vaikuttavuus jakavat alan ammattilaisten mielipiteitä. A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki toivoo, että vastakkainasettelu eri hoitomuotojen välillä loppuisi: mikä sopii yhdelle, ei välttämättä paranna toista. Simojoen mukaan lääkkeetön ja lääkkeellinen hoito voivat myös vuorotella saman potilaan kuntoutuksessa.
Lääkkeettömän myllyhoidon kannattajat ovat usein itse toipuneita päihderiippuvaisia.
– Korvaushoitoa ei meillä ole, eikä tule, puuskahtaa Raija Lindberg. Hän ei usko riippuvuuden korvaamiseen toisella aineella.
Lindbergin kaulassa on hopeinen korkokenkä, riipus, jonka Tuhkimossa hoidettu saa oltuaan vuoden raittiina. Raija Lindbergillä raittiutta on takanaan 23 vuotta.
Seksi ja rakkaus selvinpäin
Tuhkimossa hoidetaan vain naisia ja myös työntekijät ovat naisia. Asiakkaista moni on kokenut seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. On asioita, joista naiset pystyvät puhumaan vain toisille naisille. Pirjo sanoo, että toipumisesta ei tulisi mitään, jos Tuhkimossa olisi miehiä.
– Tulisi testosteronia, vallankäyttöä ja hormonimyrskyjä.
Tuhkimon säännöissä sanotaan, että asiakassuhde loppuu, jos aloittaa uuden seksisuhteen hoitojakson aikana.
– Kun ihminen rakastuu, päähän ei mahdu muuta. Silloin on mahdoton toipua päihderiippuvuudesta, selittää Tuhkimon toinen yrittäjä Anne-Mari Myller.
Päihderiippuvaisen naisen seksuaalisuus ja keho muuttuvat. Alkoholinkäyttö lisää testosteronia ja muuttaa vartaloa maskuliinisemmaksi, karvankasvu lisääntyy. Nuorilla naisilla muutos ei vielä näy, mutta kuukautiset ovat jääneet pois useimmilla päihteidenkäytön aikana. Täällä ne alkavat yleensä muutaman viikon jälkeen.
Ihmissuhteet pitää kyetä rakentamaan toipumisen jälkeen raittiilta pohjalta. Joiltakin naisilta puuttuvat kokemukset seksistä selvinpäin.
Tuhkimossa uskotaan, että naisten päihdehoidossa tarvitaan sukupuoleen liittyvää erityisosaamista. Puhutaan naiserityisestä päihdetyöstä. Tuhkimo on kuitenkin ainoa paikka Suomessa, jossa naisille eriytettyä päihdehoitoa on tarjolla tässä mittakaavassa.
Tuhkimon seinällä on juliste, jossa lukee, että ”nainen ei voi juoda kuin mies.” Se on lääketieteellisesti totta, sillä naisen fysiikka ei kestä samoja määriä alkoholia kuin miehen.
– Miehet saavat tulla tänne vierailuille ja tutustumaan sovittaessa, korjaa Raija Lindberg väärän tiedon miesten totaalisesta porttikiellosta.
Raija Lindberg pitää yhteyttä moneen yli 800:sta vuosien varrella Tuhkimossa toipuneista naisista. Kymmenet heistä tulevat joka kesä Tohmajärvelle vuosijuhlaan iloitsemaan raittiudestaan. Lindberg miettii hyvistä hoitotuloksista huolimatta jokaista, joka ei toivu.
– Annamme täällä työvälineet ja keinot toipua, silti jotkut eivät pääse päihteistä. Se on surullista. Joskus on aivoille ja keholle liian myöhäistä.
Kun sammuu omissa häissään, jää yksin
Taina sammui omissa häissään keväällä. Mies laittoi avioeron vireille ja sanoi hakevansa lähestymiskieltoa, jos Taina yrittää ottaa yhteyttä hoidossa ollessaan. Taina kertoo, että lapsi on itkenyt äidin perään. Hän haluaa toipua, koska haluaa perheensä ja miehensä takaisin.
Naisille tyypillistä on, että he juovat yksin, kertovat tutkimukset. Ystävät hylkäävät, kun huomaavat riippuvuuden. Hoitoon ei hakeuduta, koska lasten menettämistä pelätään.
Taina on tänään Lumikki-vuorossa, eli hän kirjaa myöhästymiset, sääntörikkeet ja hoitaa tiedonkulkua. Mutta se ei mene ihan nappiin, sillä hän joutuu henkilökunnan puhutteluun.
– On tyypillistä, että naiset alkavat täällä puuttua toistensa asioihin. On helpompi hoitaa toisia kuin itseään, kertoo Raija Lindberg.
Naiset puhuvat ryhmän tuesta. Täällä ollaan ryhmä, mutta sillä on rajat. Toisen huoneen kynnyksen yli ei saa astua, vaikka pyydettäisiin.
– Osa haluaisi kyläillä ja ujoimmat eivät saa sanottua, ettei saa tulla, selittää toinen yrittäjä Anne-Mari Myller.
Mitä naiset ajattelevat tulevaisuudestaan?
Salla palaa tällä viikolla kotiin kahden kuukauden raittiuden jälkeen. Hän on juonut yksin ja asuu yksin.
– Tulen vielä intervallijaksolle Tuhkimoon. Välit siskoon ja siskon lapsiin ovat palautuneet, se on iloinen asia. En jännitä arkeen ja kotiin palaamista, kaikki menee hyvin.
Pirjolla valinnan paikka tuli eteen, kun hän ei kyennyt olemaan kohtuukäyttäjä.
– Työnantajani sanoi, ettei ole vaihtoehtoja. Tulin tänne sen vuoksi, nyt minulla on oma halu raitistua. On työpaikka ja elämä, johon palata. Vielä on kohtuullisesti terveyttäkin.
Naiset kertovat haaveistaan. Niihin kuuluu viisi–kuusikymppisillä mukava mies, tasapainoinen parisuhde, unelma yhteisestä vanhenemisesta, puutarha, eläimiä. Nuorempien naisten haaveet ovat repaleisempia. Kunhan saisi elämänsä takaisin.
Taina pohtii omaa toipumistaan.
– Olen ollut kuivilla, mutta en raittiina. Kun katson täällä valtavia lintuparvia, niin huomaan, että nekin lentävät yhdessä. Minäkään en voi lentää yksin.
