Äkillinen aggressiivinen silmäpohjatulehdus sokeutti Toholammilla Keski-Pohjanmaalla asuvan Keijo Raitasen kokonaan. Hänen toinen silmänsä on ollut sokea jo syntymästä lähtien.

Ensimmäiset pari kuukautta kuluivat alakuloisella mielellä. Sitten Raitanen alkoi ajatella läheisiä ja heidän jaksamistaan.

– Eihän kukaan jaksa, jos en minä itse jaksa.

Näön merkitys nousi esiin uudella tavalla, kun sitä ei enää ollut. Oli opeteltava kaikki uudestaan.

Parranajokin tuntui yllättävän kiusalliselta. Keijo Raitanen

– Aluksi sitä vain tuskastui, kun tuntui, ettei mikään onnistu. Parranajokin tuntui yllättävän kiusalliselta, muistelee Keijo Raitanen.

Näön menettäminen tarkoitti myös työstä luopumista, sillä Raitanen oli ammatiltaan kultaseppä. Muutoksen myötä talon yläkertaan rakennetun työpajan laitteet saivat lähteä. Elämän palikat oli mietittävä uudelleen.

Suomessa näkövammaisia on noin yksi prosentti eli 50 000–60 000. Heistä täysin sokeita on muutama prosentti.

Näkövammaisia työskentelee nykyään yli sadassa ammatissa, vain kaivos- ja kaivannaisteollisuudessa heitä ei ole. Erityisen hyvin näkövammaisille sopii liiton mukaan sisätyö, jossa voi hyödyntää tietotekniikkaa.

Nälkä kasvoi syödessä

Opettajavaimon ehdotuksesta Keijo Raitanen aloitti lukio-opinnot verkossa. Hän käytti näkövammaisten apuvälineitä, kuten puhesyntetisaattoria. Avustaja auttoi laittamalla laitteet päälle.

Opinnot jatkuivat Oulun Yliopiston Avoimessa yliopistossa aineina historia ja teologia. Kotikunnan sosiaalityöntekijän kautta löytyi avustaja, joka kuljetti Raitasta luennoille. Automatkaa Toholammilta Ouluun kertyi vajaat 200 kilometriä suuntaansa.

Eikä sekään riittänyt. Kun Raitanen oli suorittanut kaikki teologian kurssit, jotka Oulussa voi tehdä, hän hakeutui Helsingin yliopistoon. Nuoruuden haave, teologian opiskelu, oli jäänyt muiden vastuiden takia. Nyt oli otollinen aika.

Kulkeminen Toholammilta Helsinkiin on tarkoittanut sitä, että ensin Raitanen saa kyydin naapurikunnan Kannuksen rautatieasemalle. Sieltä hän matkustaa Helsinkiin, jossa järjestyksenvalvojat auttavat hänet pois junasta.

Opiskelujen alkuvaihe vaati paljon Helsingissä oloa, mutta onnistui, kun Raitaselle helsinkiläislähtöisenä järjestyi huone vanhan kotitalon kellarista.

Näkövammaisten liiton mukaan opiskelutapojen muutokset ovat vaikuttaneet näkövammaisten opiskeluun. Kun fyysisiä oppikirjoja ei enää aina ole ja kursseja tehdään erilaisissa oppimisympäristöissä, vie tiedon hakeminen ja liikkuminen paikasta toiseen enemmän aikaa.

Näkövammaisista opiskelee keskiasteelle asti lähes yhtä moni kuin näkevistäkin. Korkea-asteen opinnoissa heitä on 19 prosenttia ja koko väestöstä 32 prosenttia.

Tulevaisuus avoimena

Kuuden vuoden opiskelut ovat nyt takana ja maisterivaihe edessä. 58-vuotiaan Keijo Raitasen tavoitteena on saada opiskelut valmiiksi vuoden 2019 loppuun mennessä. Valittu opintolinja mahdollistaa kirkon viran vastaanottamisen.

Minä en kuitenkaan uskalla vielä sanoa, tuleeko minusta pappi. Keijo Raitanen

– Minä en kuitenkaan uskalla vielä sanoa, tuleeko minusta pappi.

Sokea jousiampuja

Keijo Raitanen oli nuorena kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja sen erilaisesta maailmasta. Hän innostui budo-lajeista ja harrasti miekkailua. Kyse oli lähinnä miekan käsittelyn opettelusta yksinään, ei kontaktin ottamisesta vastustajan kanssa.

Jo tuohon aikaan Keijo ihaili seurassa harjoitettua japanilaista jousiammuntaa, kyudoa.

– Se oli niin komean näköistä!

Vaikka voisi ajatella, että jousiammunta on sokealle mahdotonta, Keijo otti yhteyttä vanhaan seuraansa ja kertoi haluavansa kokeilla. Hänet toivotettiin tervetulleeksi mukaan harjoituksiin. Näkövammaisen harrastuksena jousiammunta on harvinainen, mutta kun tavoitteena on hyvä suoritus eikä tarkka osuma, niin sekin onnistuu.

Jalkakopelolla tauluun

Raitasen ampumapaikalla on pöytä tarvikkeita varten, vierestä lähtee lattiaa pitkin naru maalitaululle. Ampuja vaistoaa oikealla jalalla narun ja kulkee sitä pitkin. Harjoitustaulu, jota Raitanen käyttää, on parin–kolmen nuolenmitan päässä. Näkevän pitkänmatkanampujan taulu on 28 metrin päässä.

– Tätä voisi kuvata lähinnä seremonialliseksi jousiammunnaksi, jossa ajatuksena on mahdollisimman puhdas suoritus.

Harrastus alkoi puolen vuoden ”kumiritsalla” ampumisella, sitten jousta avattiin ja suljettiin ja totuteltiin sen voimaan. Vasta tämän jälkeen päästiin ampumaan nuolilla. Keijolla on nyt takanaan kahden vuoden harjoittelu ja monta asiaa hänen mukaansa vielä opittavana.

Yllättynyt itsekin

Kahdeksan sokean vuoden aikana on tapahtunut monenlaista. Aluksi Keijo Raitasesta tuntui, että loppuelämä saattaisi olla kuoleman odottamista, mutta niin ei käynytkään.

– Minusta tästä on tullut ihan mielekäs elämä, joka todennäköisesti jatkuu mielekkäänä elämänä.

Pakottaako EU-direktiivi luopumaan sotamuistoesineistä?

Vielä vuosi sitten aseharrastajat iloitsivat siitä, ettei EU:n asedirektiivillä kokonaan kielletty itselataavien aseiden yksityisomistusta. Nyt Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa säädetyn direktiivin kansallinen täytäntöönpano tökkii kuin liian täyteen ladattu tussari. Reserviläiset, urheiluampujat ja metsästäjät vaativat sisäministeriön asedirektiiviä koskevaa lakiluonnosta kokonaisuudessaan uudelleen jatkovalmisteltavaksi.

E-urheilun parhaat tahdotaan armeijan Urheilukouluun – huippuhakijoita vain ei löydy

Puolustusvoimat julisti vuosi sitten, että sen Urheilukouluun kaivataan tietokonepelaamisen tähtiä. E-urheilijoita tarvitaan muun muassa kehittämään armeijan simulaattorikoulutusta. Vuotta myöhemmin tulos on laiha: yhtään e-urheilijaa ei ole valittu palvelukseen. Urheilukouluun kelpaavat vain ikäluokkansa huiput, eikä yksikään tällainen e-urheilija ole vielä palvelukseen hakeutunut.

Metsäpalstoja myydään yhä enemmän – myös sijoittajat hamuavat niitä

Vaikka Suomi olisikin pudonnut puusta, niin metsän lumo tepsii monin tavoin digiaikanakin. Ehkä siksi metsäpalstat käyvät yhä paremmin kaupaksi. Tilojen koko vaihtelee muutamista hehtaareista kymmeniin. Metsästä ei saa pikavoittoja, mutta maa on kiinteää omaisuutta, joka tarjoaa melko varman tuoton, askaretta ja luonnon antimia.

G7-kokous päättyi hämmennykseen

Johtavien teollisuusmaiden G7-kokous päättyi eilen hämmentyneisiin tunnelmiin. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump poistui kokouksesta jo ennen sen päättymistä, mutta hän oli Kanadan pääministerin Justin Trudeaun mukaan hyväksynyt kokouksen loppujulkilausuman, joka kannatti vapaata kauppaa. Trump lähetti tuolloin tuohtuneen tviitin, jossa hän sanoi Trudeaun puhuneen tiedotustilaisuudessa epärehellisesti. Trump ilmoitti maansa peruvan hyväksyntänsä julkilausumalle.

Tänään sunnuntaina sää lämpenee

Sunnuntaina sää lämpenee hieman. Päivästä on tulossa enimmäkseen poutainen, mutta Pohjois-Suomessa sataa paikoin vettä. Lue lisää säästä täältä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump arvioi, että jos teollisuusmaiden välille syttyisi kauppasota, muut maat tulevat häviämään.

–Tulette häviämään tuhatkertaisesti, sanoi Trump tiedotustilaisuudessa.

Trump osallistui G7-maiden johtajien kokoukseen Kanadassa.

Trump kertoi ehdottaneensa tullivapautta G7-maiden välille. Hän ei kuitenkaan esittänyt konkreettista ehdotusta.

Samalla hän puolusti päätöstään määrätä tuontitullit Yhdysvaltoihin tuotavalle teräkselle ja alumiinille. Hänen mukaansa niitä ei tarvittaisi, jos muut maat kohtelisivat Yhdysvaltoja kansainvälisessä kaupassa oikeudenmukaisesti.

– Olemme kuin säästöpossu, jota muu maailma on ryöstänyt.

Toisaalta Trump kuvaili tapaamista onnistuneeksi.

Yhteinen lausuma tekeillä

Trump lisäksi vakuutti suhtautuvansa myönteisesti ajatukseen Venäjän paluusta G8-ryhmään. G7-maista ainoastaan Italia kertoi lauantaina kannattavansa ajatusta.

Myös Venäjä tyrmäsi lauantaina ajatuksen paluusta jäseneksi. Ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi, että Venäjä on hyvin tyytyväinen saadessaan työskennellä laajemman G20-ryhmän puitteissa.

Trump niin ikään sanoi, että G7-maat ovat sitoutuneet Iranin ydinvoimapyrkimysten valvomiseen.

Ranskalaislähteen mukaan G7-maat aikovat julkistaa yhteisen julkilausuman kokouksen päätteeksi. Sen odotetaan linjaavan ympäristöasioista ainakin sen, että Yhdysvallat on eri mieltä kuuden muun maan kanssa.

Ranska odotti, että tekeillä oleva yhteisen lausuman teksti tukisi kauppasuhteissa nykyisen kaltaisia monenvälisiä sopimuksia Trumpin haluamien kahdenvälisten kauppasuhteiden sijaan.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi ennen lausuman julkistamista, että se "ei tule ratkaisemaan kaikkea". Macronin mukaan maat aikovat jatkaa työtä seuraavien kuukausien aikana.

"Tiedän minuutissa onko Kim tosissaan"

Presidentti kommentoi myös tulevia neuvottelujaan Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kanssa. Hän lähti suoraan Kanadan kokouksesta kohti Singaporea, jossa tapaaminen on määrä olla ensi viikon alussa.

– Tiedän yhdessä minuutissa, onko Kim tosissaan (aseiden riisumisen suhteen), kertoi Trump. Hän vakuutti, että ei jatka keskusteluja jos huomaa, ettei Kim ole tosissaan.

Trumpin mukaan Singaporen tapaaminen on "ainutkertainen mahdollisuus" rauhaan Pohjois-Korean kanssa. Trump sanoi olevansa tyytyväinen Pohjois-Korean toimintaan ydinasekysymyksessä.

Tuomo Kangasniemi osti talvella metsäpalstan Ylöjärveltä. Nyt hankien alta on paljastunut monenlaista puuta ja tehtäviä töitä. Alueelta löytyy niin taimikkoa kuin kuitu- ja tukkipuitakin. Kaksi tuulen kaatamaa kuusta on jo karsittu.

– Nämä menevät polttopuuksi, etteivät toukat pääse valloilleen, sanoo Kangasniemi.

– Kun kävin täällä ennen tarjouksen tekemistä maastoa tutkimassa, oli paikalla muutamia muitakin mahdollisia ostajia. Sijainti ison tien lähellä varmaan vaikutti. Tuntui siltä, että paikka kiinnostaa.

Kangasniemelle noin kahdeksan hehtaarin pala Mutalasta ei ole ensimmäinen hankinta – palstoja on useita. Metsä on miehen mielestä rentouttava harrastus ja siellä puuhastelusta tulee hyvä olo. Varsinainen leipätyö on muualla.

Metsän hoito siirtyy isältä pojalle

Aikanaan isä opetti Kangasniemen metsän hoidon nikseihin. Nyt hän haluaa opettaa metsätaidot omalle pojalleen.

– Mutta kyllä tuottojakin odotetaan. Kirves metsää kasvattaa, Kangasniemi siteeraa vanhaa sanontaa.

Paikalla käydään vähintäin kerran kuukaudessa. Tänä kesänä työt aloitellaan rauhallisesti.

Palstan sijainti on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Erkko Koivurinne

– Rankaa kaadellaan niissä kohdin, jotka ovat päässeet metsittymään. Sitten on taimikon hoitoa, jota jatketaan juniorin kanssa.

– Hommaa riittää. Tärkeää on, että jälkikasvua houkutellaan mukaan. Ainakin vanhin poikani on innostunut.

Nuori sukupolvi on tottunut pitämään kädessään enempi kännykkää kuin vesuria tai kirvestä. Mutta siinäkin on hyvät puolensa. Puhelimeen saa sovelluksia, jotka auttavat maastossa liikkumisessa ja metsän tarkastelussa.

– Kännykään hankitaan metsäsovellus. Se ehkä inspiroi. Puhelimesta voi nähdä oman sijainnin, palstan rajat ja tarpeelliset kartat, kertoo Kangasniemi.

Palstakaupat lisääntyvät tasaista tahtia

Vaikka Suomi olisikin pudonnut puusta, niin metsän lumo tepsii monin tavoin digiaikanakin. Ehkä siksi metsäpalstat käyvät yhä paremmin kaupaksi. Tilojen koko vaihtelee muutamista hehtaareista kymmeniin.

– Parin viime vuoden aikana pienehköjä palstoja on myyty yli 3 500 ja lähivuosina myynnin odotetaan vain kasvavan, arvioi johtava metsäasiantuntija Antti Pajula Metsäkeskuksesta.

Metsän omistamisessa on menossa sukupolven vaihdos. Tavallisin metsän myyjä on yli 60-vuotias, jolta vihreä kulta siirtyy nuoremmille.

Suurin osa metsätiloista vaihtaa omistajaa suvun tai perheen kesken. Vapailla markkinoilla tehtävät kaupat ovat kuitenkin lisääntyneet tasaisesti viime vuosina.

Metsäpalstojen lisääntyneen kysynnän on huomannut myös palstojen välityksessä toimiva metsäasiantuntija Erkko Koivurinne Ylöjärven Metsänhoitoyhdistyksestä.

– Ostajina ovat liikkeellä ihan kaikenlaiset ihmiset – ne joilla on kaipuu maalle ja ne, jotka haluavat sijoittaa. Metsä on pysyvää omaisuutta, joka ei katoa mihinkään.

– Metsäpalsta ei ole pörssipeliä, se on pitkäaikainen sijoitus – kiinteää ja konkreettista, jota tosin täytyy hoitaakin.

Jokunen ostaja kiinnittää huomiota marjaisiin mättäisiin, sieniin ja muihin antimiin myös metsästysmielessä. Suojelutarkoituksessa ostaminen on harvinaista, vaikka joku saattaa hankkia itselleen palstan retkikohteeksi.. Tärkeä kriteeri on myös puuston tila..

– Yksi tärkeimmistä tekijöistä on kuitenkin palstan sijainti. Hyvän tien varrelta on helppo tulla omalle maalle puuhastelemaan, Koivurinne sanoo.

Sijoitusrahastot nostavat hintatasoa

Uusi ilmiö on sijoitusrahastojen ilmaantuminen metsän ostajiksi. Rahastoilla on paksut lompakot, joten tarjouskilpailussa niillä on yksityisiä ostajia paremmat asemat. Se tietysti nostaa hintoja.

– Sijoitusrahastot ovat kiinnostuneet suuremmista, vähintäin 30 hehtaarin suuruisista ja puustoisemmista metsäkokonaisuuksista, arvioi Antti Pajula.

Tälläisiä rahastoja ovat muun muassa United Bankers, OP-metsärahasto, Metsärahasto Nordnet, Taaleritehdas ja S-Metsärahasto.

– Aikaisemmin sijoitusrahastot ostivat isoja metsäkokonaisuuksia esimerkiksi UPM:ltä Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta, mutta viime aikoina ne ovat ostaneet aika paljon myös yksityisten metsänomistajien myymiä isompia metsätiloja, Pajula kertoo.

Sijoitusrahastojen tulo metsätilamarkkinoille on nostanut nimenomaan suurimpien metsätilojen hintoja.

– Pienimpien tilojen hinnat ovat olleet jo kauan korkeat, koska niistä on ollut kovaa kilpailua yksityisten ostajien kesken.

Myynti on perikunnille helppo ratkaisu

Kaupungistuneelle ihmiselle, jonka työ on usein päätteen ääressä istumista, metsässä puuhailu tuo vaihtelua. Tutkimuksin on todettu, että jo pelkkä metsässä käynti antaa terveyttä ja potkua.

Metsä on siis järkeenkäypä harrastus. Raivaus on fyysistä työtä, jonka tuloksena voi olla näyttävä puupino takka- ja saunaklapeja.

Perikunnissa on joskus vaikea päästä yksimielisyyteen omaisuuden hoidosta. Silloin metsän myyminen on hyvä ratkaisu. Erkko Koivurinne

– On totta, että monille metsäpalsta on puuhamaa, jonne tullaan virkistäytymään, tietää Koivurinne, joka on kuluvana vuonna välittänyt kymmenisen palstaa.

Perikunnat ovat yleensä passiivisempia metsänomistajia, varsinkin jos kaikki jäsenet eivät ole innokkaita metsään menijöitä. Siksi myynti voi nousta vaihtoehdoksi – toki siitäkin pitää saada ensin päätös aikaiseksi.

– Perikunnissa on joskus vaikea päästä yksimielisyyteen omaisuuden hoidosta. Silloin metsän myyminen on hyvä ratkaisu, sillä rahaa on helppo jakaa, Koivurinne toteaa.

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un on saapunut Singaporen saarivaltioon, missä hänen on määrä pitää historiallinen neuvottelu Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa.

Kim tuli uutiskanava CNN:n mukaan kiinalaisen lehtoyhtiön koneella. Häntä vastassa Changin lentokentällä oli Singaporen ulkoministeri Vivian Balakrishnan, joka julkaisi Twitterissä heti kuvan Kimin kättelemisestä.

Lentokentältä Kim siirtyi suuressa autosaattuessa majapaikkaansa St. Regis -hotelliin.

Kimin on määrä tavata Trump tiistaina. Trumpin seurue on saapumassa Singaporeen iltapäivällä. Trump tulee suoraan G7-maiden kokouksesta Kanadasta.

Turvatoimet Singaporessa ovat hyvin tiukat. Paikalla arvioidaan olevan noin 3 000 tiedotusvälineiden edustajaa.

Kimin ja Trumpin tapaamisessa on määrä keskustella keinoista, joilla Pohjois-Korea voisi luopua ydinaseistaan. On myös mahdollista, että Yhdysvallat ja Pohjois-Korea tunnustelevat, olisiko 1950-luvulla käydyn Korean sodan muodollisesti päättävä rauhansopimus mahdollista solmia. Ihmisoikeudenkin saattavat nousta asialistalle.

Tuossapa sopiva talon paikka, mietti Antti-Jussi Yliharju juuri ostamallaan tontilla kuusi vuotta sitten. Myöhemmin hän tosin oppi, että taloa ei kannata rakentaa tontin matalimpaan paikkaan.

– En tiennyt talon rakentamisesta mitään. Hullunahan minua pidetään, Yliharju nauraa.

Talo seisoo nyt tontin korkeimmalla kohdalla.

Turussa syntynyt Antti-Jussi Yliharju, 41, ja hänen japanilainen vaimonsa Katsumi Yliharju, 37, rakentavat Ylitornion Raanujärvelle omavaraista elämää, jonka keskuksena vanhoista hirsistä ja kierrätysmateriaaleista rakentuva ekotalo toimii.

Yliharju on joutunut tekemään monta työvaihetta itse kokeilemalla, sillä kirjoitettua tietoa perinnetalon rakentamisesta on rajallisesti.

Oman haasteensa tuo ajatus omavaraisuudesta.

– Työtä riittää, mutta mieluiten teen jotain ihan omanlaista, Yliharju sanoo.

Hirret 1800-luvulta, tekniikka tätä päivää

Ekotaloprojekti alkoi vanhasta kivijalasta, jota Antti-Jussi Yliharju etsi tulevan kodin perustaksi. Kivijalka löytyi ja siitä tehtiin kaupat.

Käsinveistetyn graniittisen kivijalan mukana tuli loputkin talosta: hirsikehikko, kattotuolit, vanhat ikkunat ja ovet. Vähän erilainen talopaketti.

– Tämä on Tervolan Kaisajoen vanha kyläkoulu, Yliharju kertoo yli satavuotiaan talon suuressa pirtissä.

Antti-Jussi Yliharju on ammatiltaan muotoilija. Hän johtaa talvisin isoja lumirakennusprojekteja ja on kiinnostunut siitä, miten asiat toimivat, tai miten vaikkapa talo rakennetaan.

– Lähdin rakentamaan tätä taloa kuin isoa veistosta.

Tontin perhe osti vasta talokauppojen jälkeen. Ensimmäisenä ruvettiin etsimään vanhaa kaivoa, josta saataisiin taloon vesi.

– Antti ei saanut nukuttua, kun ei tiennyt, missä kaivo on, Katsumi Yliharju kertoo huvittuneena.

Mies kuljeskeli tontilla ja teki koekaivauksia sinne tänne, mutta kaivoa ei löytynyt.

Viimein tontille käveli entinen kyläläinen, jolle metsittynyt pihapiiri oli lapsuudesta tuttu. Hän harppoi määrätietoisin askelin keskelle kuusikkoa.

– Sieltä se kaivo löytyi. Hän käveli suoraan oikeaan paikkaan, Antti-Jussi Yliharju kertoo.

Nyt kaivo on kunnostettu perheen käyttöön. Kaivosta tulee vesi sisälle taloon vain keittiöön, kylpyhuoneeseen ja vessaan, jotka sijaitsevat kaikki talon samassa nurkkauksessa. Vuodon sattuessa ongelma on helppo paikantaa.

Kaupungissa omavaraisuus on hankalampaa

Tällä hetkellä Yliharjut asuvat vuokralla Raanujärven kyläkoulun päätyasunnossa. Lapset Miija, 9, Aatu, 7, ja Katariina, 4, kulkevat pihan poikki päiväkotiin ja kouluun, jossa on vain 16 oppilasta.

Uuden talon rakennustyömaalle on metsän läpi alle sata metriä. Vaikka unelmien ekotalo ei ole vielä valmis, perhe on ottanut Raanujärvellä ison harppauksen kohti omavaraista elämää.

– Kaupungissa ekologisesti eläminen oli hankalampaa. Täällä olemme saaneet opetella omavaraisuuteen pikkuhiljaa, Antti-Jussi Yliharju sanoo.

Yliharjut tapasivat 17 vuotta sitten Katsumin kotikaupungissa Japanin maaseudulla, lähellä Tokiota. Suomalainen reppureissaaja istui tavanomaista iltaa karaokebaarissa viettäneen naisen viereen.

– Minulla oli aikoinaan suomalainen kirjekaveri Koskenkorvasta. Oli hauska sattuma, että Antti istui juuri minun viereeni, Katsumi kertoo.

Suomalainen reppureissaaja Antti-Jussi istui karaokebaarissa Katsumin viereen.

Häitä juhlittiin Hokkaidossa vuosi ensitapaamisen jälkeen ja neljä vuotta myöhemmin Yliharjut muuttivat Suomeen.

Lappiin he tulivat Antti-Jussin kesätyön perässä ja jäivät, kun molemmille löytyi opiskelupaikka Lapin yliopistosta Rovaniemeltä. Raanujärvelle Yliharjut muuttivat, koska halusivat pois kaupungista ja koulun päätyasunto tuli sopivasti vuokralle.

Ennen Suomeen muuttoa Antti-Jussi Yliharju oli asunut ulkomailla 19-vuotiaasta lähtien ja hänellä oli tarve löytää maailmasta oma paikka.

– Minulla ei ole ollut juuria missään. Haluan tarjota ne omille lapsilleni.

24-metrinen tuulivoimamasto ja 12 aurinkokennoa

Kaivon löytymisestä on nyt kuusi vuotta. Sittemmin Yliharjun isäntä on perehtynyt perinnerakentamisen yksityiskohtiin vaihe vaiheelta päivätyönsä ohessa. Hän opettaa teollista muotoilua Lapin yliopistossa, 60 kilometrin päässä Raanujärveltä.

Katsumi Yliharju puolestaan on huolehtinut lastenhoidosta ja Kassun kodista, pienestä majoitusyrityksestä, joka toimii perheen kodin alakerrassa.

Kassun koti majoittaa japanilaisia vieraita ja tarjoaa heille tavallisia suomalaisia elämyksiä, kuten marjastusta, sienestystä, sukan kutomista, patikointia ja hiljaisuutta.

Japanin suurkaupungista tulevalle pikkuruinen Raanujärvi itsessään on elämys.

– Monet haluavat laittaa meidän kanssa ruokaa tai käydä mustikassa. Yksi vieras vietti melkein koko lomansa vattupuskassa talon takana, koska rakasti vadelmia, Yliharjut kertovat.

Matkailutoiminnan ohessa tekstiilisuunnittelijaksi opiskellut Katsumi on harjoitellut perinnekäsitöitä. Työhuoneesta löytyvät niin kangaspuut kuin rukkikin. Ja paljon erivärisiä, kasveilla ja marjoilla värjättyjä lankoja.

Talonrakennuksessa seuraava vaihe on omavaraisen sähköjärjestelmän viimeistely. Hybridijärjestelmän on määrä toimia tuulivoimalla ja aurinkoenergialla. Aggregaatti pärähtää käyntiin silloin, kun edellä mainittujen teho ei riitä lataamaan akkuja.

Talvella pelataan sitten vähän vähemmän pleikkaria. Antti-Jussi Yliharju

24-metrinen tuulivoimamasto odottaa pystytystä talon takana.

– Maston tulee olla tarpeeksi korkealla, että varmasti tuulee. Meillä on yksi turbiini ja toinen hankitaan myöhemmin.

Aurinkopaneelit toimivat jo ja niillä pärjätään hyvin pohjoisen valoisten kesien yli.

250 watin aurinkokennoja on 12. Osan niistä Antti-Jussi suunnittelee asentavansa räystään alle, talon seinälle, kuten Japanissa on tapana.

– Sapporossa, joka on maailman lumisinta seutua, kennoja on talojen seinällä, jolloin niitä ei tarvitse olla koko ajan puhdistamassa lumesta.

Perhe on varautunut siihen, että sähköjärjestelmä vaatii parantelua vielä käyttöönoton jälkeenkin. He ovat myös laskeneet, että olennaisinta omavaraisella sähköjärjestelmällä elämisessä on, että minimoi oman sähkönkulutuksen.

– Talvella pelataan sitten vähän vähemmän pleikkaria, isäntä virnuilee.

Vadelmanlehti on parasta karkkia

Turun betonilähiössä kasvanut Antti-Jussi Yliharju koki ekoherätyksen Walesissa, jossa hän perehtyi kestävään muotoiluun. Nykyään ajatus ekologisesta elämäntyylistä ulottuu myös ravintoon ja lähipitseria on vaihtunut lähimetsän antimiin.

Katsumin lapsuudenkodissa on aina eletty osittain omavaraisena.

– Japanissa on tapana kerätä keväällä luonnon antimia, Suomessa villivihannesten kerääminen ei ole vielä niin tavallista, Katsumi miettii.

Myös lapset ovat oppineet syömään villivihanneksia. Karkin sijasta Yliharjuilla herkutellaan vadelmanlehdillä, jotka ovat Katsumin mukaan todella makeita.

Keväällä kerätään kuivattavaksi myös koivun- ja viinimarjanlehtiä. Nokkosta poimitaan uuden talon tontilta löytyvän kuusivanhuksen alta. Maitohorsmaa puolestaan dippaillaan muiden vihannesten mukana hunajalla ja misotahnalla maustettuun majoneesi-dippiin.

Japanissa käydessään perhe herkuttelee myös saniaisilla, joista kotkansiipi on myrkytön.

– Ne näyttävät kameleontin hänniltä ja koostumus on kuin katkaravulla, Antti-Jussi innostuu ja muistuttaa vielä, että saniaiset ovat kotkansiipeä lukuunottamatta myrkyllisiä.

Japanissa kotkansiipeä poimitaan mahdollisimman varhain keväällä, kun ne ovat vain 8-10 sentin korkuisia. Ensin katkaistaan pois varren tumma ja kova osa, joka pestään ja liotetaan vedessä.

– Sitten ne paistetaan voissa pannulla kuin sienet. Suolaa, pippuria, soijakastiketta, ehkä valkosipulia. Syödään riisin kanssa, Yliharjut vinkkaavat.

Se oli kauhea kulttuurishokki, kun Rovaniemellä söin kebabia. Katsumi Yliharju

Antti-Jussi Yliharju oli aiemmin nirso. Ruoasta mies kiinnostui ensimmäisen kerran armeijaiässä, kun tupakaveri kokkasi siihen aikaan harvinaista herkkua nuudelia. Hän muistaa myös, millainen herkullinen ruokamaailmoja avaava elämys oli, kun Turkuun avattiin ensimmäinen kebabravintola.

Katsumiin ensimmäinen kebabannos ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta.

– Se oli kauhea kulttuurishokki, kun Rovaniemellä söin kebabia. Kauhea kasa ruokaa ja kaikki sekaisin, Katsumi selittää.

Japanissa ruoan ulkonäkö ja koostumus ovat yhtä tärkeitä kuin ruoan maku. Jokainen, joka on nähnyt kauniisti asetellut sushiannokset, voi vain kuvitella, miltä liha-ranskalais-mättö soosilla ja salaatilla japanilaisen silmiin näyttää.

– Japanissa syödään kalamaria, joka ei maistu millekään, mutta joka tuntuu miellyttävältä suussa, sitä on mukava syödä, Antti-Jussi kertoo esimerkkinä.

Antti-Jussi Yliharjun mielestä Japaniin ei kannata edes matkustaa, jos ei ole valmis syömään paikallisia ruokia.

– Ruoka on tärkeä osa japanilaista kulttuuria. Tutustuin vuodenaikojen mukaan syömiseen Japanissa, mies sanoo ja hämmentää hellalla porisevaa korvasienikeittoa.

Sesonkien mukaan syöminen on Yliharjuillakin ekologisemman ruokavalion perusta. Korvasientä syödään alkukesästä, kun kangasmetsät ja hakkuuaukeat tarjoavat herkkua ilmaiseksi.

Kalaa perhe saa tutulta kalastajalta. Naapurin verkoilla nousee lähijärveltä kuhaa, ahventa, haukea ja madetta.

– Madetta ei täällä juuri syödä, joten naapuri tuo ne meille. Se on yksi parhaan makuisia kaloja.

Antti-Jussi aikoo opetella metsästämään, kun talokiireet helpottavat. Metsästää voisi ainakin lintuja, mahdollisesti jäniksiä ja ehkä hän pääsisi mukaan hirviporukkaankin. Taloon on jo tulossa irlanninsetteri, jonka voisi opettaa seisomaan lintua.

Edullista ja terveellistä ekoelämää

Kun asuu kaukana kaupungista, tulee käytyä harvemmin kaupassa. Yleensä Yliharjun perheen ruokaostokset hoitaa Antti-Jussi, Katsumin tekemän kauppalistan mukaan.

Elämäntyyli vaatii suunnitelmallisuutta.

– Ostamme suuria määriä. On tässä sekin, että kun ei pääse illalla kioskille, niin ruvetaan tekemään itse.

Kun Yliharjut asuivat Japanissa, heillä ei ollut varaa pastaan tai mysliin, jotka ovat Japanissa kalliita.

– Antti tykkää lasagnesta, joten meidän piti opetella tekemään itse pastaa, Katsumi kertoo.

Nykyään Yliharjuilla valmistetaan myös mädätettyä soijapapua, nattōa. Se on perinteinen japanilainen ruoka, joka tehdään hapatetuista soijapavuista. Juustoiselle umamille maistuvasta proteiinipitoisesta ruoasta tehdään esimerkiksi misotahnaa.

Samurait kehittivät ruoan sotareissulla vahingossa, kun laittoivat riisinkortteeseen käärityt soijapavut satulan alle. Antti-Jussi Yliharju

Nattōn alkuperä juontaa samuraiden aikaan.

– Samurait kehittivät ruoan sotareissulla vahingossa, kun he laittoivat riisinkortteeseen käärityt soijapavut satulan alle. Päivien kuluessa, kun ei ollut enää muuta syötävää, haisevat pavut kaivettiin satulan alta ja syötiin, Antti-Jussi kertoo.

Terveellisyys on yksi syy omavaraiseen ja luontoa kunnioittavaan elämään. Varsinkin lasten syntymisen jälkeen Yliharjut alkoivat kiinnittää enemmän huomiota ravintoon.

– Ihmiset ovat aina eläneet asioilla, jotka löytyvät läheltä ja he ovat olleet terveitä. Olen käynyt Okinawassa, jossa eletään pisimpään maailmassa. Kaikilla on siellä oma kasvimaa, Antti-Jussi sanoo.

– Iso syy elämäntapaan on myös se, että on halvempaa elää näin.

Kompostikäymälä ja ulkosauna

Ekologisesti eläminen ei ole helppoa, sillä nykyinen systeemi ei varsinaisesti kannusta omavaraisuuteen. Ruokavalioonsa voi toki vielä vaikuttaa, mutta talonrakentamisen kohdalla kuvaan astuu byrokratia.

– On tämä ollut välillä kauheaa taistelua. Missään ei oteta esimerkiksi huomioon, että tuotamme taloon sähkön itse. Esimerkiksi vanhat ikkunat eivät käy.

Seinässä on ilmasulkupaperina Raanujärven paperinkeräyslaatikosta poimittua Lapin Kansaa.

Yliharjut ovat halunneet rakentaa talon ilman muovia.

Seinässä on hirttä vasten puukuitulevyä ja ilmasulkupaperina Raanujärven paperinkeräyslaatikosta poimittua Lapin Kansaa. Puukuitulevyn päälle Antti-Jussi Yliharju suunnittelee laittavan pinkopahvin. Näin seinässä on vain yksi rakennusaine, puu. Silloin se käyttäytyy niin kuin pitääkin.

Vaikka pariskuntaa pidetään vähän hulluna, ovat he saaneet osakseen myös ihailua.

– Ihmiset ovat sanoneet, että hyvä, kun joku tekee. Että kaikkea ei pidäkään hyväksyä kyseenalaistamatta.

Ensirakentajien onni on ollut, että he eivät ole työvaiheisiin ryhtyessään tienneet, kuinka kova homma kussakin pikku projektissa on.

Jo uuni itsessään on taideteos.

Oli vaikea löytää muuraria, joka lähtisi tekemään perinteisen uunin perustuksia myöten. Lopulta tuli suositus paikallisesta muurarista, joka innostui projektista, jossa saisi rakentaa uunin alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan.

Rovaniemeläinen muurari Reijo Ojanperä rakensi uunia puoli vuotta. Antti-Jussi Yliharju toimi apupoikana ja kantoi tiiliä sisälle sitä mukaa, kun muurarimestari käski.

– Uuninpohjan valoin itse. Se on ollut ehkä kaikkein kamalin työvaihe taloa rakentaessa.

Uunin pohja nieli valtavan määrän betonia, eikä työtä voinut jättää kesken, ettei pohja jämähdä ennen aikojaan. Hän muistaa pukanneensa kottikärryllä betonia aamukolmeen saakka.

– Nyt ymmärrän, miksi betoniautoa käytetään, mies sanoo ja puistelee päätään.

Kova työ kannatti, sillä uunista tuli komea ja se toimii niin kuin pitääkin. Leivinuuni, takka ja puuhella kierrättävät lämpöä uunin sisään, eikä energiaa kulu hukkaan. Myös hellan päällä oleva huuva on suunniteltu niin, että se varaa tehokkaasti lämpöä.

Ruoanlaittoa varten pirtin keittiönurkkaukseen on jätetty tilaa kaasuliedelle. Isäntä on luvannut hankkia myös ison ja hienon tiskikoneen, joka nykyisestä asunnosta puuttuu. Myöhemmin taloon asennetaan aurinkokeräin käyttöveden lämmittämiseksi.

Kompostikäymälän kiinteä aines kompostoituu mullaksi.

Talon valtava pirtti on toiminut vanhan kyläkoulun luokkahuoneena. Huonekorkeus on ainakin 3,5 metriä. Luokkahuone on rakennettu yhden hirren verran korkeammaksi kuin muut tilat, ilmeisesti ilmanvaihdon takia.

Talon toisessa päädyssä on iso kamari, jossa on oma varaava tulisija. Sen vieressä on eteinen, josta aukeavat ovet kodinhoitohuoneeseen, kylpyhuoneeseen ja vessaan.

Vessa on kompostikäymälä, joka erottelee juoksevan ja kiinteän tavaran. Neste menee 5000 litran umpisäiliöön ja kiinteä jäte jää kompostikäymälän sisään. Pöntöstä menee ulos tuuletusputki, joka pitää hajut loitolla ja kuivattaa kiinteän jätteen. Kiinteä aines kompostoituu mullaksi.

Taloon on rakennettu harmaavesisuodatin. Sisälle tulee tavallinen suihku, mutta peseytyminen hoidetaan pääosin pihalle rakennettavassa ulkosaunassa.

– Kosteusongelmia tuli vasta, kun alettiin rakentaa saunoja sisälle taloihin. Ja kun vesi ei tule hanasta, huomaa paremmin paljon sitä kuluu, Antti-Jussi Yliharju miettii.

Saunalle on jo katsottu paikka kasvimaan ja talon välistä.

Raanujärvellä ei ole mitään ja siellä on kaikki

Yliharjut elävät lappilaisella pikkukylällä kansainvälistä arkea. Kaikki perheenjäsenet puhuvat japania ja suomea. Kieltä vaihdetaan sujuvasti joskus kesken lauseen.

Naapurit ovat sveitsiläisiä ja juuri raivatulle omakotitaloalueelle on muuttamassa ainakin yksi kanadalainen pariskunta. Myös Kassun kotiin saapuvat matkailijat tuovat tuulahduksen maailmalta ja Japanin vähän lähemmäksi Suomea.

Katsumin isä kävi viime keväänä ensimmäistä kertaa Suomessa. Se oli vaarin ensimmäinen ulkomaanmatka ja samalla ensimmäinen lentomatka, eikä hän ollut nukkunut lentokoneessa silmäystäkään.

Raanujärvelle päästyään Japanin isoisä oli kuin kotonaan. Hän kuljeskeli luonnossa ja kertoi lapsenlapsille, että keväällä maasta pilkistävä peltokorte on herkkua ja sitä lapset kantavat edelleen äidille valmistettavaksi.

Vessan lattiaan on asennettu lattialämmitys, jos energia joskus riittäisi sellaiseen luksukseen. Antti-Jussi Yliharju

– Pitkän ja pimeän talven jälkeen on ihanaa, kun luonnossa on taas kaikkea poimittavaa, Katsumi sanoo.

Yliharjut eivät elä yltäkylläisyydessä, mutta heiltä tuntuu löytyvän kaikkea.

Koulu on aivan kodin vieressä, tiivis kyläyhteisö pitää huolen omistaan ja valokuitua riittää moderniin tarpeeseen. Kaapit ovat pullollaan yrttejä, vihanneksia, marjoja ja erilaisia itsevalmistettuja ruokia. Pian valmistuu myös unelmien ekotalo.

– Tämä on laadukasta elämää, kun saa asua ja elää näin. Jo se on itsessään arvokasta. Näin tuntee elämän rikkaaksi.

Talo valmistuu ehkä jo jouluksi, ehkä ensi vuonna. Se ei tunnu olevan pariskunnalle niin tärkeää, sillä Yliharjut suhtautuvat omavaraisen elämän rakentamiseen niin kuin tähänkin asti: oppimiskokemuksena.

He ovat varautuneet siihen, että ekotalo vaatii vielä käyttöönoton jälkeenkin paljon työtä - ja suhtautuvat tulevaisuuteen varovaisen toiveikkaasti.

– Vessan lattiaan on asennettu lattialämmitys siltä varalta, että energia joskus riittäisi sellaiseen luksukseen, Yliharjun isäntä sanoo ja hymyilee leveästi.

Vielä vuosi sitten aseharrastajat iloitsivat siitä, ettei direktiivillä kokonaan kielletty itselataavien aseiden yksityisomistusta. Samalla tunnettiin jopa kansallista ylpeyttä, kun asetukseen saatiin kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeä reserviläispoikkeus.

Nyt Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa säädetyn direktiivin kansallinen täytäntöönpano tökkii kuin liian täyteen ladattu tussari.

Vaikka täytäntöönpanoa valmistelevan työryhmän oli toimeksiannon mukaan tarkoitus tehdä lainsäädäntöön vain direktiivin vaatimat muutokset, on luonnokseen kirjoitettu vaatimukset ylittäviä kiristyksiä. Tämä käy ilmi useista sisäministeriöön saapuneista lausunnoista.

Myöskään menettelytavat luonnoksen valmistelussa eivät saa kiitosta.

Oikeuskansleri: Lausuntokierros ei pelkkä muodollisuus

Ehkä vakavin kritiikki on ylimpiin lainvalvojiin kuuluvan oikeuskanslerin jyrähdys, jonka mukaan luonnoksen ” Perusteluista on pääteltävissä, että ministeriö pitää lausuntokierrosta lähinnä jonkinlaisena muodollisuutena, jolla ei tule olemaan todellista merkitystä lainvalmisteluprosessissa.”

Arvostelu kohdistuu siihen että työryhmä totesi antavansa lausunnonantajille lyhennetyn neljän viikon lausuntoajan.

"Lausuntoja ei käsittääkseni tulisi pyytää vain muodon vuoksi, vaan sen vuoksi, että niistä mahdollisesti saataisiin uusia näkökulmia käsiteltävänä olevaan aiheeseen. ", oikeuskansleri kirjoittaa. Asiaan perehtymiseen ja lausunnon antamiseen on siis varattava aikaa.

Oikeuskanslerin moittimaa lyhyttä lausuntoaikaa sisäministeriössä puolustellaan muun muassa lakiluonnokseen liittyneillä useilla kuulemistilaisuuksilla.

Lyhennetty aika ei kuitenkaan vähentänyt lausuntojen määrää, vaan ehkä päinvastoin. Sekä usean tahon koottuja kannanottoja että järjestöjen ja yksityishenkilöidenkin erillisiä kannanottoja on kirjattu pitkälti yli viisikymmentä.

"Työryhmä on ylittänyt valtuutensa"

Muun muassa asealan ja useiden järjestöjen yhteisessä lausunnossa todetaan, että ”virkamiestyöryhmä on ylittänyt mandaattinsa ja tehnyt tulkintoja, jotka ovat tuottaneet huomattavan määrän lisäyksiä ja muutoksia joita asedirektiivi ei vaadi ja jotka huomattavasti lisäävät byrokratiaa”.

Myös paljon puhuttu reserviläispoikkeus on yhteislausunnon mukaan tehty niin vaikeaksi, että tulevaisuudessa tuskin kukaan tulee saamaan lupaa minkäänlaiselle aseelle sen nojalla. Lisäksi todetaan, että esimerkiksi ammunnan, metsästyksen harrastajien ja elinkeinonharjoittajien oikeusturva on unohdettu kokonaan.

Yhteislausuntoon on kirjoitettu myös, että "Olemme sitä mieltä, että lausunnolle tulleessa luonnoksessa on niin paljon korjattavaa, että ehdotus tulee kokonaisuudessaan tarkastella uudelleen jatkovalmistelevalla työryhmällä. Ehdotamme, että sisäministeriö nimeää jatkovalmistelevan työryhmän, joka sisältää myös alan järjestöjen edustajia. "

Ongelmalliset lippaat

Runsaasti lausuntoja on kirvoittanut etenkin niin sanottujen isojen latauslaitteiden eli pitkien lippaiden direktiivin mukainen kohtelu.

Tähän saakka lippaiden ostamiseen tai hallussapitoon ei ole tarvinnut minkäänlaista lupaa.

Lausunnoissa lippaiden vastikkeettoman pois keräämisen katsotaan rikkovan omaisuuden suojaa.

Edelleen oikeusturvaa vaarantavana pidetään sitä, jos muutokset johtavat siihen, että minkä tahansa ison lippaan löytyminen aseenomistajan hallusta voisi johtaa kaikkien aselupien perumiseen. Lippaisiin liittyviä kysymyksiä pohditaan parhaillaan sisäministeriössä.

Mikäli isoista lippaista tehdään luvanvaraisia, edessä on valtava ja vaikeasti toteutettava operaatio. Pelkästään Puolustusvoimat on myynyt satojatuhansia erilaisia konetuliaseiden lippaita muun muassa koriste-esineiksi.

Lainauksen ilmoittamisen aikaraja pitemmäksi

Niin ikään uutena kiristyksenä luonnokseen kirjoitetun aseen lainaamisen ilmoittamisvelvollisuuden alarajaa on muutaman lausunnon mukaan pidennettävä ehdotetusta kymmenestä päivästä vähintään puoleen vuoteen. Ase kun saatetaan lainata esimerkiksi jahtikauden ajaksi.

15 vuotta täyttäneiden, mutta alaikäisten luvanhaltijoiden, tulisi voida säilyttää asetta luonnoksessa ehdotettua itsenäisemmin. Muutoin esimerkiksi ampumaurheilun valmennettavien ja eräalan oppilaitoksissa opiskelevien arki vaikeutuu, lausunnoissa katsotaan.

Lausunnoissa vaaditaan myös, että ehdotetusta patruunoiden latausoikeuden rajoittamisesta luovutaan niin, että panoksia saisi tehdä myös lainattuihin aseisiin. Näin koska omatoimisessa lataamisessa ei ole kyse pelkästään säästöistä, vaan tehdastekoisia tarkemmin juuri kyseiseen aseeseen sopivien patruunoiden saamisesta.

Myös keräilyaseille kategorisesti määrättävä ampumakielto halutaan torjua.

Oma lukunsa lausunnoissa ovat myös erilaiset yhdenvertaisuutta koskevat kannanotot: muun muassa koska suurin osa reserviläisistä on miehiä, saattaa reserviläispoikkeus olla aselupaa hakevien naisten kannalta syrjivä.

Ammattisotilaan aselupa vaatisi reserviläisen puollon?

Suoranaisia kummallisuuksia luonnoksessa näkevät muun muassa Puolustusvoimien kantahenkilökunnan etujärjestöt.

Aliupseeri-, päällystö- ja upseeriliiton yhteisen lausunnon mukaan esityksessä kuvattu lupaprosessi on epälooginen ja vaatii muutoksen ammattisotilaiden osalta. Sen mukaan Puolustusvoimien virkamiehen olisi aselupa saadakseen osallistuttava itse kouluttamansa ja valvomansa reserviläisen johtamalle kurssille saadakseen tältä kirjallisen puollon aselupansa liitteeksi.

Toisaalta moitteita tulee myös suunnalta, jossa aseisiin ylipäänsä suhtaudutaan kriittisesti.

Rauhanjärjestö Sadankomitea katsoo, että pakettiin kuuluva luonnos vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain muuttamisesta on niin puutteellisesti valmisteltu, ettei sitä tässä muodossa pidä antaa eduskunnalle. Komitea vaatii myös luonnoskokonaisuuden muutamiin muihin kohtiin tiukentavia muutoksia.

Lisärahaa ei luvassa, voimaantulo viivästynee

Valtiovarainministeriö korostaa lausunnossaan, että toimenpiteiden edellyttämä valtion rahoitus toteutetaan valtiontalouden kehysten (sisäministeriön ja puolustusvoimien) puitteissa tarvittaessa kohdentamalla määrärahoja uudelleen.

Puolustusministeriö on puolestaan jo ehtinyt laskemaan, että Puolustusvoimien lausunnon hinta reserviläisen aselupaa varten olisi 35 euroa kappaleelta.

Hallituksen oli määrä antaa asedirektiivin täytäntöönpanoa koskevat lakiluonnokset eduskunnalle vielä kevätistuntokauden aikana.

Nyt sisäministeriössä arvioidaan, että hallituksen esityksen antaminen lykkäytyy elokuulle.

Tuliasedirektiivin mukainen kansallinen lainsäädäntö oli määrä saada käyttöön syyskuun puolivälissä. Nyt jopa Poliisihallitus – vaikka sillä on ollut edustus luonnosta valmistelleessa työryhmässä – katsoo lausunnossaan, että lain voimaantuloaika voisi olla aikaisintaan marraskuun alussa.

Elektroninen urheilu on erittäin voimakkaasti kasvava ala, jonka ammattilaiset yltävät huipputienesteille. Suosion lisääntyessä myös lajin arvostus on kasvanut. Puolustusvoimat ilmoitti vuosi sitten, että haluaa e-urheilijoita suorittamaan varusmiespalveluksensa Urheilukoulussa. Tarkoituksena oli saada e-urheilijoiden eritysosaaminen puolustusvoimien käyttöön, mutta samalla elektroninen urheilu asetettiin samalle viivalle perinteisten lajien kanssa.

Päätöksestä uutisoitiin laajasti, mutta sen seuraukset ovat jääneet vähäisiksi. Toistaiseksi varusmiespalvelukseen ei ole astunut yhtään niin kovatasoista e-urheilijaa, että hän olisi kelvannut Urheilukouluun.

– Ensimmäisessä mahdollisessa saapumiserässä hakijoita oli kaksi, mutta he olivat enemmän kansallisen tason pelaajia. Kesäkuun alussa meille haki yksi e-urheilija, mutta hänen tapaukseensa en ole vielä perehtynyt, kertoo Urheilukoulun valmennuspäällikkö Jari Karinranta.

E-urheilussa huiput ovat harvassa

Nuorten miesten keskuudessa e-urheilu on noussut Suomen toiseksi suosituimmaksi urheiluharrastukseksi. Edelle kiilaa enää vain jääkiekko. Varsinaisia huippupelaajia ei kuitenkaan ole paljon, kertoo Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL.

– Ammattilaisia on Suomessa noin 30–40, mutta kaikki huiput eivät toki pelaa ammatikseen. Puolustusvoimien etsimiä huippupelaajia on nykyään ehkä kahdesta viiteen ikäluokassa, toteaa SEUL:n toiminnanjohtaja Mirka Tukia.

– Ikäluokkien välillä on toki paljon vaihtelua, ja Suomessa kasvaa jatkuvasti suurempi määrä potentiaalisia lajiosaajia.

SEUL auttaa Urheilukoulua hakijoiden arvioinnissa. Koska puolustusvoimilla ei ole asiantuntemusta kaikista eri lajeista, se pyytää lajiliittoja pisteyttämään Urheilukouluun hakeneet.

– Pisteytyksessä kysytään muun muassa siitä, miten urheilija on sijoittunut kansallisesti ja minkä verran kilpaillut kansainvälisellä tasolla, Mirka Tukia sanoo.

Keskinkertaisen pelaajan ei siis toistaiseksi kannata haaveilla urheilijastatuksesta varusmiespalveluksessaan. E-urheilun suosion kasvaessa huipulle pääsy vaatii yhä enemmän harjoittelua ja monipuolisempia treeniohjelmia. E-urheilu tähtää myös näytöslajiksi Pariisin olympialaisiin vuonna 2024.

Mirka Tukia kertoo, että kiinnostusta Urheilukouluun e-urheilijoiden parissa silti on, ja että myös SEUL pitää vaihtoehtoa esillä jäsenistönsä keskuudessa.

Simulaattorikoulutus lisääntyy, joten e-urheilijoita kaivataan

Urheilukoulun valmennuspäällikkö Jari Karinranta kertoo, että e-urheilijoiden ottamisesta erikoisjoukkojen haun kautta Urheilukouluun on keskusteltu jo muutama vuosi. Käytännössä asia mahdollistui kuitenkin vasta, kun lajin yleinen arvostus nousi.

Peliosaamisesta on puolustusvoimille yhä enemmän hyötyä. Varusmiespalveluksessa simulaattorikoulus yleistyy nopeasti, ja varusmiehiä hyödynnetään myös uusien virtuaaliympäristöjen koodaamisessa. Simulaattoreita löytyy jo kaikista varuskunnista ja digitaaliosaamista kaivataan laajasti eri osastoissa. E-urheilijat voivat auttaa osaamisen kehittämisessä.

Jos tarpeeksi kovatasoisia e-urheilijoita puolustusvoimiin löytyisi, ei heidän palveluspaikkansa välttämättä olisi Urheilukoulun tiloissa Santahaminassa.

– Urheilijastatuksella palvelustaan suorittava voi käytännössä suorittaa palvelustaan missä varuskunnassa vain ja monissa muissa varuskunnissa esimerkiksi simulaattoreita käytetään meitä laajemmin, Jari Karinranta muistuttaa.

Moni on saattanut hieraista silmiään Espoon Suurpellossa tänä viikonloppuna, kun on nähnyt useamman nuoren naisen raahaavan ompelukonetta ja saumuria tyhjälle, kesälomaa viettävälle koululle.

Käynnissä on ollut Suomen historian ensimmäiset ompelufestivaalit.

Perjantaista sunnuntaihin kestävä festivaali on ollut täynnä erilaisia ompelukursseja, kangasmyyntiä, luentoja ja lanit.

Mitkä lanit?

Ompelulanit tarkoittaa ompelutapahtumaa, johon jokainen tuo omat koneet, tarvikkeet ja kankaat mukanaan, ja ompelee yhdessä muiden kanssa.

Laneja on perinteisesti ollut vain tietokonepelien puolella. Tietokonepalaajat ovat kokoontuneet laneissa yhteen ja pelanneet yhdessä tilassa samassa lähiverkossa. Lähiverkko on englanniksi local area network, eli LAN. Lanit ovat suomen kieleen tullut muunnos englannin kielen sanasta.

Ompelua aamusta yöhön

Espoon Suurpellossa laneille osallistujat ovat perjantaista sunnuntaihin saaneet ommella aamukymmenestä yöhön yhteen.

Tässä ajassa on valmistunut lukuisia mekkoja, puolihameita, toppeja, kasseja ja lapsille vaatteita.

Järjestäjän Ommel ry:n mukaan osa olisi halunnut aloittaa aamulla jo aiemmin.

– Monella ei ole kotona apua ompelussa ja kaavojen sovittamisessa. Täällä laneissa on 39 muuta, joilta voi pyytää apua ja kysyä neuvoa, Ommel-festivaalin järjestäjä ja Ommel ry:n puheenjohtaja Jenni Salminen sanoo.

Ensimmäiset isot ompelulanit

Ompelulaneja on järjestetty jo aiemmin kavereiden kesken ympäri Suomen, mutta nyt ensimmäisillä ompelufestivaaleilla isompi joukko on mahtunut yhtä aikaa ompelemaan.

Osallistujat näyttivät viihtyvän ja nauttivan.

Kaiken kaikkaan Ommel-festivaaleilla on ollut kumpanakin päivänä noin tuhat kävijää. Järjestäjien mukaan kävijämäärä ylitti odotukset.

– Tapahtumalle näyttää olevan tarvetta, sanoo Jenni Salminen.

Uusien kotimaisten trikookankaiden esiinmarssi on Jenni Salmisen mukaan suuri syy siihen, miksi ompeleminen kiinnostaa uudella tavalla.

– Ei haluta ostaa muutaman euron vaatteita kaupasta, vaan halutaan ostaa kankaita, joiden alkuperä tiedetään, Salminen kertoo.

Nuorten naisten juttu

Laneihin osallistui lauantaina 39 naista ja yksi mies. He olivat järjestäytyneet koululuokkien pöydille ompelemaan.

Suurin osa lanien osallistujista oli nuoria naisia.

Aika monella on järjestäjän mukaan pieniä lapsia kotona. Niin myös espoolaisella Daria Virrankarilla.

– Kotona on aina pieni lapsi helmoissa. On tosi kiva, kun täällä voi vain ommella ja nauttia aikuisten seurasta, juhlamekkoa itselleen ompeleva Virrankari sanoo.

Virrankarin mukaan Ommel-festivaaleilla saa paljon vertaistukea ja tekemistä riittää.

– Onhan nämä aivan mielettömät festivaalit. Tämä yhteisöllisyys on parasta, että on samanhenkisiä ihmisiä. Kesän kohokohta, Virrankari sanoo.

Johtavien teollisuusmaiden G7-kokous päättyi eilen lauantaina hämmentyneisiin tunnelmiin.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump poistui kokouksesta jo ennen sen päättymistä, mutta hän oli ilmeisesti hyväksynyt kokouksen loppujulkilausuman. Ainakin näin tulkitsi isäntämaa Kanadan pääministeri Justin Trudeau, joka kertoi asiasta kokouksen jälkeen tiedotustilaisuudessa.

Trudeau kertoi olevansa iloinen, sillä "kaikki seitsemän maata" olivat hyväksyneet loppulausuman. Julkilausumassa todettiin, että "vapaa, reilu ja vastavuoroisesti hyödylliset kauppa ja investoinnit luovat vastavuoroisia etuja, jotka ovat kasvun ja työpaikkojen luomisen moottoreita".

Trump, joka oli tuossa vaiheessa jo Air Force One -koneessa matkalla kohti Singaporea lähetti tuohtuneen tviitin, jossa hän sanoi Trudeaun puhuneen tiedotustilaisuudessa epärehellisesti.

Trump jatkoi ilmoittamalla, että oli antanut virkamiehilleen määräyksen vetää takaisin Yhdysvaltain hyväksynnän loppulausunnolle.

Kanadan hallitus ei aluksi kommentoinut Trumpin yllätyshyökkäystä. Myöhemmin Trudeaun tiedottaja totesi muiden G7-maiden olevan sitoutuneita kokouksen tekemiin päätöksiin.

Tiedottaja painotti, ettei pääministeri sanonut tiedotustilaisuudessa mitään sellaista, mitä hän ei olisi jo aiemmin sanonut julkisesti ja Trumpille suoraan.

Trudeau totesi myöhemmin, että Yhdysvaltain asettamat tuontitullit haittaavat teollisuutta ja työntekijöitä rajan molemmin puolin. Trudeau aikoo asettaa vastatulleja Yhdysvaltain tuotteille heinäkuun alusta lukien. Tullien kohteista ei ole vielä tietoa.

Lue lisää:

G7-maat julkaisivat yhteislausunnon

Saksan liittokansleri Angela Merkelin toimisto on julkaissut valokuvan, jossa näkyy väläys Kanadan G7-kokouksen tapahtumista.

Kuvan asetelma vaikuttaa harkitulta ja se on saanut lukemattomia kopioita ja versioita sosiaalisessa mediassa.

Kuvassa Merkel nojautuu pöydän yli ja näyttää käyttävän painokasta puheenvuoroa, jonka kohteena on alempana istumassa oleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

Vaikutelmaa yksisuuntaisesta viestinvälityksestä lisäävät kuvassa olevat muut henkilöt, jotka selvästi kuuntelevat Merkeliä, mutta ovat kallistuneet Trumpin suuntaan. Muutkin kuvassa esiintyvät ovat maailmanpolitiikan korkeimpia johtajia, mutta silti sivuosassa, kun Merkel puhuu Trumpin kanssa.

Britannian yleisradioyhtiö BBC on nimennyt kaikki kuvassa olevat henkilöt (yhtä tunnistamatta jäänyttä lukuun ottamatta) .

Trumpin yläpuolella on Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, keskellä seisomassa Japanin pääministeri Shinzo Abe ja äärimmäisenä vasemmalla Yhdysvaltain talousneuvoston johtaja Larry Kudlow.

Britannian pääministeri Theresa May ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat Kudlowin takana.

Merkelin kanslia ei kerro, mistä johtajat tuolla hetkellä puhuivat. Paikallaolijat kuitenkin kertovat, että Merkel muuttui kokouksen loppua kohti yhä kireämmäksi Trumpin suhteen.

Sosiaalisen median kommentaattorit ovat aloittaneet vilkkaan mielipiteidenvaihdon. Onko Trump kuvassa levollinen, uhmakas tai kyllästynyt? Kuvan asetelma antaa vaikutelman, että Merkel on kuin koulun opettaja, joka ojentaa kuritonta koulupoikaa.

Lue lisää:

G7-kokouksen yllättävä päätös: ensin yksimielisyys, sitten Trumpin raivonpurkaus

Britannian hovin tuoreimman avioparin, Sussexin herttuan, prinssi Harryn ja Sussexin herttuattaren Meghanin ensimmäinen virallinen ulkomaanmatka suuntautuu Australiaan, Fidzille, Tongaan ja Uuteen-Seelantiin. Kensingtonin palatsi ilmoitti asiasta aikaisin maanantaiaamuna.

Kaikki kiertueen maat ovat Britannian kansainyhteisön jäseniä.

Sussexin herttuapari avioitui Windsor linnan kirkossa viime kuussa. Prinssi Harry seuraa vanhempiensa jalanjälkiä, sillä Charles ja hänen entinen vaimonsa prinsessa Diana vierailivat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ensimmäisellä virallisella ulkomaanmatkallaan naimisiin menonsa jälkeen.

Pariskunta on ajoittanut matkansa samaan aikaan vammaisurheilun Invictus Games tapahtuman kanssa, joka on Sydneyssä 20.–27. lokakuuta. Prinssi Harry oli aikanaan perustamassa haavoittuneiden sotilaiden maailmanlaajuisen urheilukilpailun. Harry, joka palveli Afganistanissa, loi paralympialaistyyliset pelit keinoksi innostaa haavoittuneita sotilaita toipumiseen. Viime vuonna Kanadassa järjestetyssä kisassa oli noin 550 urheilijaa 17 maasta. He kilpailivat 12 eri lajissa.

– Sussexin herttuataren osallistuminen tapahtumaan Sussexin herttuan rinnalla on hieno kohokohta tapahtumalle, jossa on yli 500 kilpailijaa ja tuhansia katsojia. Tiedän, että Australian kansa tervehtii heidän kuninkaallisia korkeuksiaan suurella lämmöllä ja jännityksellä, missä he täällä liikkuvatkin, Australian pääministeri Malcolm Turnbull sanoi lausunnossaan.

Uuden-Seelannin pääministerin Jacinda Ardernin mukaan prinssi Harry nautti edellisestä vierailustaan vuonna 2015.

– Tämä on herttuan toinen vierailu maassamme ja tiedän, että Uudessa-Seelannissa odotetaan innolla hänen vierailuaan, hän sanoi.

Korjattu otsikkoon kello 4:20: Australiaan ja Uuteen-Seelantiin

Lue myös:

Lontoossa näyttävä sotilasparaati kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi

Kuningattaren syntymäpäiväparaatissa nähtiin uusi vivahde – ensimmäisen kerran riveissä turbaanipäinen sotilas

Leijona, laululintu ja kolme sulkaa – Meghan Marklen vaakuna paljastettiin

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen hääkuvat julki – katso tästä!

Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoo, että Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätös vetää maansa pois G7-ryhmän yhteislausunnon takaa on "vakavoittava ja masentava". Merkelin mukaan tämä ei silti ole G7-ryhmän loppu, eikä Euroopan ja Yhdysvaltain välisen kumppanuuden loppu.

Merkel kuitenkin painotti, että Kanadan tavoin Euroopan unioni valmistautuu vastatoimenpiteisiin Yhdysvaltojen alumiini- ja terästulleille Maailman kauppajärjestön, WTO:n sääntöjen mukaisesti. EU on jo aiemmin ilmoittanut vastatoimista, jotka astuvat voimaan 1. heinäkuuta.

– Emme aio joustaa uudestaan ja uudestaan, vaan sen sijaan toimimme, Merkel sanoi.

Merkel otti kantaa myös Trumpin uhkaukseen autoteollisuutta vastaan.

– Meidän täytyy miettiä uudelleen, mitä me teemme. Toivottavasti EU toimii jälleen kollektiivisesti, liittokansleri totesi.

Autoteollisuus on yksi Saksan suurista työnantajista. Alalla työskentelee yli 800 000 työntekijää.

Puolustusmenojen suhteen Merkel sanoi presidentti Trumpin olevan osittain oikeassa kritiikissään. Trump on painottanuit, että jokaisen Nato-maan tulisi osallistua sotilasliiton kuluihin kahdella prosentilla kunkin maan bruttokansantuotteesta.

– Meidän on lisättävä puolustusmenojamme, Merkel myönsi.

Liittokansleri kommentoi johtavien teollisuusmaiden G7-ryhmän Kanadan-kokouksen lopputulosta Saksan yleisradion ARD:n tv-haastattelussa illalla.

Lue myös:

G7-kokouksen yllättävä päätös: ensin yksimielisyys, sitten Trumpin raivonpurkaus

G7-maat julkaisivat yhteislausunnon

Tähän kuvaan kiteytyy suurvaltajohtajien välirikko: Merkel ja Trump tuijottavat toisiaan

Pääministeri Sipilä Trumpin G7-sotkusta: "Osa epävarmuuden ketjua kansainvälisten instituutioiden toiminnassa"

Digikirjojen voi sanoa viime vuonna lyöneen itsensä läpi. Sähköisten julkaisujen osuus kustantajien myynnistä on vuodesta 2012 lähes tuplaantunut. (Suomen kustannusyhdistys)

Jyväskyläläisen Atenan kustantajan Ville Rauvolan mielestä kasvu on tapahtunut taskukirjojen eli pokkareiden kustannuksella.

Taskukirjojen myynti on ollut vuotta 2016 lukuun ottamatta usean vuoden ajan selvässä laskussa. Vuosi 2016 oli huippuvuosi, jolloin pokkarimyynnin arvo oli 7,1 miljoonaa. Usean vuoden sitä ennen myynti laski, ja viime vuonna pokkareiden kokonaismyyntiä oli noin 5,6 miljoonaa. (Suomen Kustannusyhdistys)

– Myös valikoima on kaventunut. Se on harmi, koska pokkarit ovat älyttömän kätevä formaatti esimerkiksi lomaillessa, Rauvola sanoo.

Pokkareita eli taskukirjoja ovat pehmeäkantiset kirjat, mutta sarjakuvakirjoja niihin ei lueta kuuluviksi. Kovakantinen kirja on sidottu (sid.) ja pehmeäkantinen nidottu (nid.).

Samaa laskua pokkareiden myynnissä on näkyvissä tänäkin vuonna, mutta Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson muistuttaa, että kirja-alalla vuosi on vasta alussa, koska myynti keskittyy vahvasti loppuvuoteen.

– Kesäkin on vasta edessä ja loma-aikoina pokkareita luetaan paljon.

Äänikirjat tuovat uusia lukijoita

Suurista kustantajista esimerkiksi Otavassa pokkareiden myynnin lasku ja valikoiman kaventuminen eivät näy: pikemminkin myynti kasvoi viime vuonna.

– Valikoimallekaan ei ole mitään radikaalia tapahtunut. Pokkari tehdään usein kirjasta, joka on menestynyt kovakantisena hyvin. Myös elokuvat ja sarjat näkyvät pokkareiden myynnissä – ne saavat ikään kuin uuden elämän, myyntijohtaja Nona Ratia sanoo.

Se on harmi, koska pokkarit ovat älyttömän kätevä formaatti esimerkiksi lomaillessa. Kustantaja Ville Rauvola

Pokkareiden uhkana Ratia ei digikirjoja näe: pikemminkin sähköiset muodot, etenkin äänikirjat ovat tuoneet uusia lukijoita. Samaa sanoo Atenan kustantaja Ville Rauvola:

– Meillekin tulee palautetta, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa, ovat löytäneet äänikirjat.

Rauvolan mukaan digitaalisuus tuo uutta aikaa "lukemiseen" myös jo ennestään paljon lukeville.

– He ovat löytäneet uuden kanavan käyttää kirjoja: esimeriksi kirjojen lukuaikapalvelussa kuunnellaan paljon äänikirjoja, jotka eivät vaadi riippukeinussa istumista ja aktiivista lukemista, vaan silloin voi olla lenkillä tai ajaa autoa.

Rauvola uskoo, että digitaaliset kirjat siivittävät koko kirja-alan kokonaiskasvua.

Otavan sähköiset tuotteet kasvoivat viime vuonna paljon prosentuaalisesti, mutta euromääräisesti osuus myynnistä ei ole vieläkään kovin suuri.

Koko maassakin kustantajien yli 250 miljoonan euron jälleenmyynnistä sdigitaalisten julkaisujen osuus on vain vajaat 35 miljoonaa euroa. (Suomen Kustannusyhdistys)

Sähköisten julkaisujen luvussa on mukana esimerkiksi tietokantoja, joilla ei tavalliselle kuluttajalle ole juuri merkitystä. Ammatillisten digikirjastojen osuus on noin 21 miljoonaa euroa, kun kaunokirjallisuuden ja lasten kirjojen osuus myynnistä on vain noin neljä miljoonaa.

Kirjojen kokonaismarkkina, jossa kirjakaupatkin ovat mukana, on noin puoli miljardia. (Tilastokeskus)

Muutama vuosi sitten konmaritettiin, nyt ihmiset haluavat kehittää siivota ja järjestää päätään. Kustantaja Ville Rauvola

Ratian mukaan esimerkiksi neljä vuotta sitten myytiin vielä cd-muotoisia äänikirjoja runsaasti, mutta kovasta kasvusta huolimatta ladattavat äänikirjat eivät viime vuonna yltäneet edes samoihin lukuihin.

– Enää cd-kirjoja ei edes tehdä, vaan sekä ääni- että sähköiset kirjat ovat kaikki ladattavia.

Kirjojen myynti kasvussa

Kokonaisuudessaan kirjojen myynti kääntyi viime vuonna usean vaikean vuoden jälkeen nousuun. Viime vuonna yleisen kirjallisuuden kustantajien jälleenmyynnissä mitattiin noin kolmen prosentin kasvua. Erityisesti käännetty kaunokirjallisuus oli vahvassa nousussa. (Suomen Kustannusyhdistys)

Vuonna 2016 kustantajien kirjojen kokonaismyyntiä siivittävät oppikirjat: muuttuneet opetussuunnitelmat lisäsivät oppikirjojen myyntiä liki 15 prosenttia. Samaan aikaan yleisen kirjallisuuden myynti oli kolme prosenttia miinuksella.

– Viime vuonna myynnin kasvu oli niin sanotusta aitoa, koska yleisenkin kirjallisuuden myynti nousi kolme prosenttia, kokonaisuudessaan myynti kasvoi yli 13 prosenttia, Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho sanoo.

Viime vuonna oppikirjojen osuus kaikista kustantajien jälleenmyydyistä kirjoista oli 41 prosenttia, tietokirjojen 32,3 prosenttia ja kaunokirjallisuuden 13,9 prosenttia. (Suomen Kustannusyhdistys)

Siivouksesta pään järjestelyyn

Tietokirjojen hyvä myynti on yksi syy, miksi jyväskyläläisessä kustantamossa viime vuodet ovat olleet selvästi parempia kuin alalla keskimäärin. Atenalla on ollut menestyneitä tietokirjoja, ja niitä siivittää kustantaja Ville Rauvolan mukaan "elämäntaitokirjojen kestävä trendi."

– Muutama vuosi sitten konmaritettiin, nyt ihmiset haluavat kehittää siivota ja järjestää päätään.

Jyväskyläläiskustantamossa tämän vuoden hitti on itsetuntemus- ja ihmistuntemuskirja Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni, jota on myyty jo tähän mennessä tietokirjalle huima määrä: 20 000 kappaletta.

– Elämäntaitokirjojen rinnalle ja tilalle syntyy kuitenkin koko ajan myös uusia ilmiöitä. Pari vuotta sitten keittokirjat olivat nosteessa, samoin esimerkiksi aikuisten värityskirjat, Rauvola sanoo.

Kirjakauppaliiton Laura Karlssonin mukaan elämäntaitokirjat ovat keikkuneet Suomi lukee -listoilla pitkään.

– Kirjoja on tullut vieläkin julki useita ja ne ovat olleet kysyttyjä.

Vaikka elämän tavaroiden järjestyshuumassa kirjoja on hävitetty kotihyllyistä, lukeminen ei ole hiipunut. Jonkinlainen kahtiajako kirjojen "kulutukseen" on kuitenkin tullut.

– Toisaalta kirjallisuutta kulutetaan eli sitä luetaan, mutta sitä ei välttämättä haluta säilyttää. Sitten on toinen ryhmä ihmisiä, jotka haluavat kirjan myös esineenä omaan hyllyynsä, Rauvola sanoo.

Tästä vuodesta Karlsson odottaa hyvää, sillä kirjamyynti noudattaa enimmäkseen yleistä taloustilannetta.

– Kuluttajien luottamus talouteen on kuluttajabarometrin mukaan ennätyskorkealla.

Eurooppalaisen ilmakehämittausjärjestön ACTRIS:n päämaja sijoitetaan Suomeen, kertoi Ilmatieteen laitos maanantaina.

Päätöksen teki 18 maan ministeriöistä koostuva päättävä elin.

ACTRIS on yhteistyöjärjestö, johon kuuluu eurooppalaisia tutkijoita, tutkimusasemia, mittalaitteita ja mittausaineistoa. Sen tehtävä on seurata pienhiukkasten ja hivenkaasujen pitoisuuksia ja ominaisuuksia ilmakehässä.

Järjestöä on valmisteltu vuodesta 2014 asti, ja sen varsinaisen toiminnan on tarkoitus alkaa vuonna 2020.

– ACTRIS-päämajan sijoittuminen Suomeen on osoitus siitä, että meillä on erinomaiset tieteelliset ja hallinnolliset valmiudet ottaa vastuullemme johtava rooli kansainvälisessä tehtävässä, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski tiedotteessa.

Suomessa järjestön toimijoita ovat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto.

Metallikonserni SSAB uudistaa putkituotteiden valmistusta Suomessa.

Putkituotteiden tuotannon uudistuksen yhteydessä SSAB Europe suunnittelee lopettavansa Hangon Lappohjan tehtaan tuotannon. Yhteistoimintaneuvottelut koskevat Lappohjan koko henkilöstöä eli noin 115 työntekijää.

Yhtiö lupaa palkata osan Lappohjan työntekijöistä muissa Suomen tehtaissa, jos uudistuksen yhteydessä päädytään tehtaan lopettamiseen.

SSAB:n uudistukset koskevat kaikkia Suomen putkituotteita valmistavia tehtaita. Yhtiö kertoo tiedotteessaan, että Hämeenlinnassa ja Oulaisissa uusitaan tuotantolinjoja. Myös Toijalan tehtaalla harkitaan teräsprofiilituotannon uudistamista.

Yhtiön Pulkkilan tehtailla laaditaan ohjelma, jota käytetään myöhemmin tuottavuuden ja työturvallisuuden parantamiseen. Myös Oulaisissa selvitetään putkituotannon uudistamista.

Ruotsalaisella SSAB Europe:lla on neljä päätuotantopaikkaa, joista kaksi on Suomessa: Raahessa ja Hämeenlinnassa. Kankaanpäässä on terästuotteiden pinnoitustehdas. Suomen putkituotannossa on töissä yhtiön mukaan vähän yli 500 ihmistä.

SSAB osti suomalaisen Rautaruukin vuonna 2014, jonka jälkeen yhtiössä on vähennetty työntekijöitä niin Suomessa kuin Ruotsissa.

Ruotsin televisio kertoo yllättävästä kasvista Malmön kaupungin istutuksissa. Kaupungin betoniruukuissa kesäkukkien joukossa kasvaa myös kannabista Friisgatanilla.

Ruotsin maataloustieteiden yliopiston (SLU) asiantuntijan Jonatan Leon mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että kyseessä on kannabis. Ilmeisesti kaupungin puistotyöntekijät eivät ole kiinnittäneet asiaan huomiota kastellessaan istutuksia.

Malmön kunnan lehdistötiedottaja Linda Herkel vakuuttaa median soitettua, ettei kunta ole tiennyt kasveista, eikä ole niitä istuttanut. Kaupunki ei kuitenkaan aikonut puuttua tilanteeseen ennen maanantaita.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä paikallinen sanomalehti Sydsvenskan.

Eräänä kesäisenä päivänä Katriina Laukkaselle sattui melkoinen emämunaus. Hän oli uunituore mehiläishoitaja, ja omat pesät nököttivät pihassa tukevasti.

Sitä Laukkanen ei ollut hoksannut, että yhdessä pesässä oli jo käynnissä pienoinen vallankumous. Mehiläiset kiistelivät tilasta. Sisuuntuneet hyönteiset päättivät karata ja lähteä karkuteille isona parvena vanhan kuningattaren perässä.

– Se on tilanne, jossa taivas pimenee, ja mehiläisten helikopteriääni kyllä pelottaa naapureita, Laukkanen kertoo.

Onneksi hyönteiset eivät ehtineet kauas: ne päättivät asettua parvessa lähimaastoon. Sieltä Laukkanen noukki ne miehensä kanssa pahvilaatikkoon ja lopulta uuteen pesään vanhan kuningattaren kanssa.

Laukkanen ajattelee, että mehiläisharrastusta ei kannata aloittaa ainakaan hetken mielijohteesta. Mehiläishoitajan kannattaisi olla lähtökohtaisesti kiinnostunut luonnosta ja ymmärtää, että eläinten hoitaminen vaatii pitkää sitoutumista.

Mutta kuka ottaisi pihalleen pörisevän laatikollisen pistimellä varustettuja mehiläisiä, vaikka on itse niille allerginen?

Muuratsalossa asuva Matti Pylvänäinen on kyseinen päättäväinen henkilö. Pylvänäinen hankki pesiä jo parikymmentä vuotta sitten Muuratsaloon kotipihalle puutarhahoitoon pölyttäjiksi. Lopulta eläimet voittivat Pylvänäisen mielenkiinnon aivan itsensä vuoksi.

Vaikka mehiläiset eivät olekaan erityisen raivokkaimpia pistäjiä, ne saattavat tuikata piikkinsä hoitajaankin, kun tämä kajoaa hunajavarantoihin. Jotkut voivat siksi tulla ajan kanssa yliherkäksi niiden myrkylle.

Niin kävi myös Pylvänäiselle. Parin vuoden harrastamisen jälkeen Pylvänäiseltä kerran lähti taju kankaalle pistosten aiheuttaman allergisen reaktion takia.

Se ei miestä pysäyttänyt. Hän hakeutui siedätyshoitoon, jonka ansiosta allergia on hyvin hallinnassa ja mehiläisharrastus on voinut jatkua. Viimeiset kuusi vuotta Pylvänäinen on toiminut Keski-Suomen mehiläishoitajien puheenjohtajana.

– Ehkä tämä toimii rohkaisuna muille, hän toteaa kokemuksestaan.

Lähihunaja on trendikästä

Suomessa mehiläistenhoito on ollut alun perin kansakouluopettajien heiniä, joskin monen muunkin ammatin harjoittajat ovat sitä harrastaneet. Pitkät kesälomien ja opettajankoulutuksen mehiläistenhoitokurssien ansiosta kansankynttilät saivat hunajatuotannosta lisätienestiä. Pylvänäisen mukaan muun muassa Jyväskylän maineikkaassa opettajaseminaarissa vihittiin aikanaan opettajia mehiläisten hoivaamisen saloihin.

Ensin mehiläiset piti kuitenkin tuoda Suomeen, sillä ne eivät ole kotimaassa luonnonvaraisia (Turun Sanomat). Niitä alettiin tuoda pari sataa vuotta sitten, ensin Virosta ja sitten Ruotsista (Mehiläishoidon yhdistys).

Nykyään mehiläisten hoitaminen on kasvattanut suosiotaan kaupunkilaisten, nuorten ja naisten joukossa (Suomen Mehiläishoitajain Liitto). Sen Katriina Laukkanen on huomannut mehiläistenhoidon kursseillakin.

Kun partasuisten eläkeläismiesten voimat alkavat ovat alkaneet ehtyä, ovat seuraavat sukupolvet astuneet esiin. Vanhoilta tekijöiltä Laukkanen on saanut arvokasta vertaistukea ja hiljaista tietoa.

Uusien mehiläisintoilijoiden motivaationa on usein lähiruoan arvostus ja omavaraisuuden ihannointi, ja ajatus lähihunajasta houkuttaa (Maaseudun tulevaisuus) monia. Keski-Suomessa mehiläisharrastajat tuottavat keskimäärin noin 40 kilogrammaa kultaista herkkua pesää kohden.

Hunajaisia huolia helteiden takia

Toukokuu oli ennätyksellisen lämmin (Keskisuomalainen), ja helle suosi myös kasvien kehittymistä. Pylvänäinen on huomannut, että mehiläiset ovatkin tuottamassa hunajaa jo juhannuksena.

– Se on aika poikkeuksellista ainakin Keski-Suomessa. Olen itse 20 vuoden aikana ottanut hunajaa heinäkuun alussa kerran aikaisemmin.

Lämpötilat aiheuttivat sen, että nyt mehiläiset ovat hieman eri tahdissa luonnon kanssa. Ne tarvitsisivat vielä parisen viikkoa aikaa kehittää yhdyskuntaansa ja kasvaa täysikasvuisiksi. Pylvänäisen mukaan vaarana on, että tiettyjen kasvien kukinta on silloin jo ohi. Esimerkiksi Keski-Suomessa mehiläisten tärkein kohde on vadelman kukka.

– Nyt ei olisi yhtään haitaksi, että tulisi voimakkaitakin sateita ja viileämpi kausi, Pylvänäinen toteaa.

Sadetta tarvittaisiin siksi, että kukkiin kertyisi mettä riittävästi. Viileys taas antaisi mehiläisille aikaa kehittää yhdyskuntaa hunajankeruuta varten.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että maaseudulla hunaja maistuu makeammalta. Laukkasen urbaani kaupunkilaishunaja on kuitenkin voittanut jaetun ykkössijan Keski-Suomen mehiläistarhaajien syystapahtumassa.

Maaseudulla Laukkasen mehiläiset hakevat metensä esimerkiksi puolukan ja mustikan kukinnoista. Kaupungissa saaliiksi taas päätyy vadelman lisäksi hedelmäpuiden, kukkien ja lehmuksen kukintojen mettä.

Lopputuloksena on hyvin aromikas kaupunkihunaja.

Laukkasen erityinen hetki koittaa kesäisin ensimmäistä hunajasatoa kerätessä.

– Muistan tunteen, kun linkosimme ensimmäistä kertaa omaa hunajaa. Olo oli kuin Nalle Puhilla! Teki mieli sukeltaa hunajasaaviin ja nuolla sen reunat. Hunaja on niin hyvää, kun se on tuoretta ja omaa, sanoo Laukkanen hymyillen onnellisesti.

Laukkanen viihtyy surisevan pesän äärellä muutenkin kuin hunajan takia. Mehiläisten parissa ei parane hoppuilla laisinkaan, sillä ne ottavat nokkiinsa äkkiliikkeistä ja kovista äänistä.

Laukkaselle niiden hoito ja surina on suorastaan rentouttavaa.

– Toiset käyvät joogassa, minä mehiläispesällä nuuhkimassa ja kuuntelemassa, Laukkanen sanoo.

Myös Matti Pylvänäinen pitää hunajaharrastusta arvossaan muutenkin kuin sen tuottaman sokerisen palkinnon takia. Hänestä on ilo seurata mehiläisiä juuri niille ominaisissa puuhissa.

– Varsinkin aurinkoisena päivänä mehiläiset ovat niin innokkaita – ne ovat kuin oravia. Ne ovat hellyttäviä ja on mukava seurata, kun ne kantavat pesään eriväristä siitepölyä, josta voi seurata luonnon kehitystä.

Hämmentyneisiin tunnelmiin päättynyt G7-kokous on saanut meemien tekijät joukolla liikkeelle.

Saksan liittokansleri Angela Merkelin toimisto julkaisi valokuvan, jossa näkyy väläys Kanadan G7-kokouksen tapahtumista. Kuvan asetelma vaikuttaa harkitulta ja sosiaalisessa mediassa on syntynyt vilkas keskustelu siitä, mitä kuvassa puhutaan.

Britannian yleisradioyhtiö BBC on nimennyt kaikki kuvassa olevat henkilöt (yhtä tunnistamatta jäänyttä lukuun ottamatta).

Trumpin yläpuolella on Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton, keskellä seisomassa Japanin pääministeri Shinzo Abe ja äärimmäisenä vasemmalla Yhdysvaltain talousneuvoston johtaja Larry Kudlow. Britannian pääministeri Theresa May ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat Kudlowin takana.

Merkelin kanslia ei kerro, mistä johtajat tuolla hetkellä puhuivat. Paikallaolijat kuitenkin kertovat, että Merkel muuttui kokouksen loppua kohti yhä kireämmäksi Trumpin suhteen.

Merkel sanoi julkisuuteen, että Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätös vetää maansa pois G7-ryhmän yhteislausunnon takaa on "vakavoittava ja masentava". Merkelin mukaan tämä ei silti ole G7-ryhmän loppu, eikä Euroopan ja Yhdysvaltain välisen kumppanuuden loppu.