Etelä-Ruotsi ja Avoimet puutarhat -tapahtuma vuonna 2015. Paikallinen puutarhan omistaja halusi esitellä suomalaiselle puutarhaturistille pihaltaan yhden erityisen puun. Hän kertoi ylpeänä erikoisuudestaan, punakoivusta, jonka alkuperän hän tiesi ulottuvan Pohjois-Suomeen. Punalehtinen koivu on Skånessa harvinaisuus ja puutarhaharrastajan silmäterä.

Kasviekologian dosentti Ari-Pekka Huhta Oulun yliopistosta kertoo, että kysymys on harvinaisesta mutaatiosta, jossa lehtien väri on muuttunut, ja punaiset antosyaanivärit ovat vallitsevia. Lehdissä on myös lehtivihreää, mutta se peittyy punaisen värin alle.

– Se on todella harvinaista. Ylikiimingissä on maailman ainoa paikka, jossa kantapuu on. Evoluutio tuottaa mutaatioita jatkuvasti ja karsii pois sellaiset, jotka eivät menesty. Jostain syystä tämä on aika hyvin menestynyt, eli se pystyy yhteyttämään melko normaalisti.

Punakoivun kantapuun huomasi jo 60-luvun lopulla Ylikiimingissä, nykyisen Oulun alueella maanviljelijä Jaakko Tikkanen. Naurispellon laidalla hänen huomionsa kiinnittyi erikoiseen puuhun, jonka lehdet olivat keväällä puhjetessaan vihreät. Pari viikkoa myöhemmin ne muuttuivat tummanpunaisiksi.

Punaisena hohtavan koivun tarina on esimerkki siitä, miten koristekasvit usein pihoihin ja joskus Suomen rajojen ulkopuolellekin päätyvät. Se tapahtuu sattumalta, kun luonto päättää järjestää yllätyksen.

Oksia opettajalle

Punalehtinen koivu oli pitkään paikallinen erikoisuus, josta tiesivät lähinnä kyläläiset.

Tutkijoiden tietoisuuteen puu tuli vuonna 1978, kun maanviljelijän tytär Elli Tikkanen otti asian puheeksi koulussaan. Hän kertoi koivusta biologianopettajalleen ja vei sen oksia näytille. Opettaja Aulikki Similä tiesi, että nyt käsissä on jotain poikkeuksellista.

– Minulle tuli heti mieleen, että verivaahteroitakin on olemassa. Kävin Ellin kanssa sitä katsomassa paikan päällä ja myöhemmin ilmoitin sen kasvitieteen laitokselle ja sieltä sitten tuli tutkijoita katsomaan puuta.

Puun lisääminen onnistui kloonaamalla

Punakoivun mahdollinen käyttö koristepuuna alkoi kiinnostaa heti sen löytymisen jälkeen, mutta sen lisääminen ei ollut yksinkertainen juttu.

Tämä jakaa usein mielipiteitä kansan keskuudessa. Ari-Pekka Huhta

Pellon laidalla kasvava puu ei tee siemeniä, eikä juurruttaminen pistokkaista onnistunut. Lopulta pitkään jatkuneen yrittämisen jälkeen puuta saatiin lisättyä mikrolisäysmenetelmällä, Ari-Pekka Huhta kertoo.

– Tietystä silmun osasta pitää saada erotettua osaset, jotka muodostavat tulevat lehdet, rungon ja juuret. Sitä kloonataan laboratorioputkiin, kasvatetaan kasvatusliuoksessa ja kun se varttuu siellä putkessa, niin vasta sitten siirretään se kasvualustoille.

Mielenkiintoinen luonnonoikku on se, että vaikka kantapuu ei koskaan ole tehnyt siemeniä, ovat sen kloonatut jälkeläiset niitä tuottaneet, ja osa siemenistä kasvaneista koivuista on ollut myös punalehtisiä.

Puiden erikoismuodoille kysyntää

Punakoivun kaltaisia poikkeavalla tavalla kasvavia puita on paljon. Taimistoviljelijät ry:n toiminnanjohtaja Jyri Uimonen kertoo, että puiden erikoismuodot ovat suosittuja. Syitä siihen on monia.

Pienillä pihoilla on järkevää suosia puiden kääpiöiviä, pienikokoisiksi jääviä muotoja. Julkisessa rakentamisessa puolestaan kiinnostavat kapeat, pylväsmäiset puut, jotka eivät levittäydy katujen ylle. Harrastajien keskuudessa on kysyntää myös poikkeuksellisille väreille tai lehtimuodoille, Uimonen kertoo.

Poikkeuksellinen väritys herättää myös tunteita puolesta ja vastaan. Kasviekologian dosentti Ari-Pekka Huhta tietää, että punaisena loimottava puu on takuuvarma keskustelunaihe.

– Tämä jakaa usein mielipiteitä kansan keskuudessa, että sopiiko tämmöinen uusi muoto esimerkiksi vanhoihin kartanopuistoihin tai arvokkaille paikoille. Siitä on monta mielipidettä, mutta kyllä se sieltä ainakin selvästi erottuu.

Eläkkeellä oleva biologianopettaja Aulikki Similä on viehättynyt puuhun, jonka tarinaan itsekin liittyy kiinteästi. Hän on vienyt punakoivua myös eteenpäin.

– Olen monesti vienyt syntymäpäivälahjaksi punakoivun taimen tuttaville.

Ydinmateriaalia ja radioaktiivisia lähteitä päätyy esimerkiksi sairaaloista ja teollisuudesta viranomaisvalvonnan ulkopuolelle ympäri maailmaa, kertoo ydinterrorismin vastaisen verkoston GICNT:n kansainvälinen koordinaattori, suurlähettiläs Jari Luoto.

Suomi isännöi ydinterrorismin vastaista kokousta Helsingissä. GICNT:n kaksipäiväinen kokous kokoaa 88 valtiota ja kansainvälisiä järjestöjä yhteistyöhön ydinuhkia vastaan.

Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Jari Luoto määritteli, että ydinterrorismilla tarkoitetaan tahallisen säteilyvaaran aiheuttamista ydinmateriaalien tai radioaktiivisten materiaalien avulla. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesta ydinpommista.

– On aika epätodennäköistä, että mikään terroristijärjestö onnistuisi saamaan käyttöönsä varsinaista alkeellistakaan ydinasetta. Tämän verkoston pääasiallinen huolenaihe on muu siviilikäytössä oleva ydinmateriaali ja radioaktiiviset lähteet, Luoto kuvaili.

Likainen pommi aiheuttaisi kauhua ja taloudellisia vaikutuksia

Luodon mukaan eri maiden viranomaiset ovat puuttuneet useisiin tapauksiin, joissa rikollisjärjestöt ovat hankkineet radioaktiivisia säteilylähteitä haltuunsa ja pyrkineet myymään niitä terrorijärjestöille.

Likaisella pommilla tarkoitetaan räjähdettä, joka räjähtäessään levittää ympäristöön radioaktiivista ainetta. Pommin aiheuttama säteilyvaara rajoittuu muutaman kilometrin laajuiselle alueelle.

– Likaisen pommin valmistaminen ei ole sinänsä kovin vaikeaa. Hyvä puoli on se, että likaisella pommilla tuskin aiheuttaa välittömästi sen suurempaa määrää henkilövahinkoja kuin tavallisella pommilla.

Likaisen pommin räjäyttäminen aiheuttaisi kuitenkin suurta kauhua väestössä. Luoto arvioi, että lisäksi sen räjäyttämnen kaupunkialueella voisi aiheuttaa erittäin mittavia talousvaikutuksia.

Tietotaidon leviäminen riskitekijä

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin on määrä tavata huomenna tiistaina Singaporessa. He neuvottelevat muun muassa ydinaseista.

Luoto kertoi, että GICNT-verkostossa tiedostetaan, että yksi ydinterrorismin riskitekijä on muun muassa sisäpiiritiedon väärinkäyttäminen.

Luoto arvioi, että jos Trumpin ja Kimin tapaamisessa syntyisi sopu, joka mahdollistaisi Pohjois-Korean ydinarsenaalin purkamisen, niin jatkossa kiinnitettäisiin paljon huomiota siihen, että teknistä osaamista ja ydinmateriaalia ei valu muualle Pohjois-Koreasta.

Hänen mukaansa tällaisessa tapauksesssa käytettäisiin samanlaisia keinoja, joita on käytetty aiemmin hyvällä menestyksellä esimerkiksi Neuvostoliiton hajotessa.

– Näille ihmisille on tarjottu mahdollisuutta jatkaa oman osaamisensa käyttämistä muissa laillisissa hyvissä tarkoituksissa.

Heikki Salmela kurvaa haastatteluun Turun Hansakorttelin Hesburgeriin hyväntuulisena ja muuttuneena. Mitä on tapahtunut 72-vuotiaalle Hesburger-ketjun luojalle?

– Olen pudottanut viimeisen kolmen vuoden aikana painoa 30 kiloa syömällä Hesellä. Puheet siitä, että hampurilaiset lihottavat, ovat täyttä puppua. Ihmisten lihominen johtuu ruoan määrästä, Salmela tykittää.

Hesburgerin hallitusta johtava Heikki Salmela on vahvasti sitoutunut kehittämään yrityksen tuotteita terveellisempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Kasvisproteiiniitehdas valmistuu Kaarinaan (TS 8.6.), saastuttamaton kiertovesijärjestelmään perustuva kalankasvattamo nousee Riikaan ja sitä seuraava kasvattamo ehkä Kaarinaan.

Teheranin Hesburger Trumpin hampaissa

Turkulainen Hesburger-ketju on laajentunut viime vuosina vahvasti ulkomaille. Suomessa hampurilaisravintoloita on 269, ja ulkomailla niitä on kohta 200.

Pari kuukautta sitten avattu Teheranin-ravintola on Hesburgerin ensimmäinen hampurilaispaikka Iranissa. Heti ravintolan valmistumisen jälkeen prersidentti Trump irtisanoi yksipuolisesti ydinasesopimuksen Iranin kanssa ja aloitti puheet rajuista talouspakotteista.

Heikki Salmela myöntää, että jäätävä tilanne saattaa keskeyttää Hesburgerin suunnitelmat rakentaa uusia ravintoloita Iraniin.

Olen ihan varma, että robotit ihan oikeasti ovat joskus tulossa, mutta henkilökohtainen palvelu ravintoloissa säilyy. Heikki Salmela

– Mehän investoidaan hirveästi ja tarvitaan paljon rahoitusta. Pankkikumppanit joutuvat noudattamaan näitä pakotteita, ja se on tietenkin hankala asia, Salmela pohtii.

Bulgariassa Hese-ravintoloita on yksitoista, ja kymmeniä uusia on nousemassa sinne lähivuosina. Kymmeniä ravintoloita on muun muassa Virossa, Liettuassa, Latviassa ja Venäjällä.

Hampurilaisrobotti syntyi jo 80-luvulla

Töiden automatisointi ja robottien vallankumous on ollut pinnalla viime vuosina. Hesburgerin hallituksen puheenjohtaja Heikki Salmela paljastaa, että robottia nikkaroitiin hampurilaiskeittiöihin koemielessä jo 1980-luvulla.

– Silloisen suunnittelijan kanssa oltiin kasaamassa ensimmäisiä robotteja. Meillä oli muun muassa ranskanperunarobotti, Salmela muistelee.

– Olen ihan varma, että robotit ihan oikeasti ovat joskus tulossa, mutta henkilökohtainen palvelu ravintoloissa säilyy.

Hesburger työlistää Suomessa noin 5 000 henkeä. Ulkomailla Hesen työasua kantaa yli tuhat henkeä.

Salmela: Koulun penkillä ei pitäisi viipyä liian kauan

Heikki Salmela on tyypillinen esimerkki työn opettamasta yrittäjästä. Hänen mielestään koulun penkillä ei pitäisi istua 30-vuotiaaksi asti, sillä parempaa oppia saa työtä tekemällä. Salmela on itse ollut yrittäjänä yli 50 vuotta.

Kansakoulussa Heikki Salmela oli omien sanojensa mukaan menetetty tapaus. Äiti ehdotti nuorelle Heikille keittiöalaa, ja demareiden aktiiveihin kuulunut isä sai suhteilla järjestettyä pojalle keittiöharjoittelijan paikan Hotelli Turkuun.

Työharjoittelu poiki paikan ravintolakouluun. Ensimmäinen työpaikka oli Ravintola Walhalla Suomenlinnassa.

Oman ravintolayrityksen Heikki ja Kirsi Salmela perustivat Naantalin linja-autoasemalle.

– Se oli varsinainen kauppakorkeakoulu tai yrittäjäopisto, Heikki Salmela kehuu.

Jos saisin päättää, lopettaisin työn ja yrittämisen verotuksen, ja pistäisin kaikki verot ympäristöä saastuttaviin raaka-aineisiin. Heikki Salmela

Naantalin linja-autoasema puretaan lähiaikoina asuinkerrostalojen tieltä, mutta Salmeloiden yritys on Naantalin ajoilta kasvanut hurjasti. Ensimmäinen amerikkalaistyylinen Hesburger avattiin Turussa vuonna 1980, ja loppu onkin historiaa.

Heikki Salmelalla riittää edelleen virtaa johtaa Hesburgerin ja noin 200 muun yrityksen hallituksia.

Oman tien kulkija

Alle 20-vuotiaana yrittäjän tielle lähtenyt Heikki Salmela katselee ympäröivää yhteiskuntaa toisesta vinkkelistä kuin korkeakoulun käyneet. Mielipiteet ovat sen mukaiset. Salmela nostaa juomapurkin ja osoittaa EU:n hampaisiin joutunutta muovipilliä.

– Nyt näistä mehupilleistä luopuminen ikään kuin hoitaa luonnon, mutta nämähän ovat lillukanvarsia. Jos saisin päättää, lopettaisin työn ja yrittämisen verotuksen, ja pistäisin kaikki verot ympäristöä saastuttaviin raaka-aineisiin, Salmela tiivistää.

Salmelan mielestä toimintatavat ratkaisee raha eikä mikään muu. Yritykset saadaan kehittämään uusia, entistä parempia menetelmiä vain rahassa mitattavilla kannustimilla.

Salmela nostaa hampurilaisravintolamaailmasta yhden esimerkin hyvästä maksupolitiikasta.

– Kun ranskanperunarasvoille tuli kaatopaikkamaksu, aloitimme rasvan keräämisen ja ryhdyimme tekemään siitä biodieseliä.

Etelä-Koreassa kryptovaluuttaa myyvä Conrail-yritys on kertonut tietomurrosta. Useat kryptovaluutat ovat menettäneet arvoaan tietomurron seurauksena.

Tietomurron kohteena olivat virtuaalivaluutat Fundus X, Aston ja Enper. Conrail kertoo jäädyttäneensä nämä kolme kryptovaluuttaa.

Tietomurtouutinen pudotti viikonloppuna useiden muidenkin kryptovaluuttojen arvon. Muun muassa kuuluisin virtuaaliraha bitcoin menetti noin 13 prosenttia arvostaan.

Vaikka Conrail lukeutuu Etelä-Koreassa pienempiin kryptovaluutanvaihtajiin, herätti uutinen laajasti huolta virtuaalirahan sijoitusmarkkinoilla, kirjoittaa Tech Crunch -lehti.

Virtuaalivaluuttojen arvot putoavat, koska sijoittavat pelkäävät tietomurtoyritysten leviämistä muihin valuuttoihin.

Yli 50:tä kryptovaluuttaa vaihtava Conrail kertoi tekevänsä yhteistyötä viranomaisten kanssa hakkerien henkilöllisyyden selvittämiseksi.

Kryptovaluutan turvallisuudesta keskustellaan jatkuvasti. Tammikuussa japanilainen Coincheck-valuuttamyyjä kertoi menettäneensä 500 miljoonaa dollaria eli noin 420 miljoonaa euroa tietomurron seurauksena.

Kryptovaluuttojen arvo on ollut laskussa reilun puolen vuoden verran. Vuoden 2017 lopulla bitcoinin arvo oli ennätyskorkealla melkein 20 000 dollarissa, eli noin 17 000 eurossa. Nyt yhden bitcoinin arvo on noin 5 750 euroa.

Lisää aiheesta:

Maailman kryptovaluuttojen arvo on jo liki 700 miljardia dollaria – asiantuntijat kertovat, mitä kryptohuuma tuo tullessaan

Finanssivalvonta varoittaa sijoittajia vakavasti: Kryptovaluuttojen tuotto-odotukset tyhjän päällä

Bitcoinin ensimmäiset "luottoluokitukset" julki – hakkerit tekivät heti palvelunestohyökkäyksen luokittajan sivuille

Noin puolet eläkeläisistä kokee jonkinlaisia vaikeuksia tavanomaisten menojen kattamisessa, selviää Eläketurvakeskuksen (ETK) kyselytutkimuksesta.

Tutkimukseen vastanneista eläkeläisistä lähes kymmenen prosenttia kertoo kokevansa vakavia toimeentulo-ongelmia. Kolmasosalle vastaajista ei jää rahaa välttämättömien menojen jälkeen.

Toimeentulovaikeuksia on erityisesti pienituloisilla, työkyvyttömillä ja yksinasuvilla eläkeläisillä. He kertovat karsineensa rahan puutteen vuoksi välttämättömistä menoista, kuten terveydenhoidosta, lääkkeistä tai ruoasta.

– Eläke on niin pieni, että en saa ostettua vaatteita. Samat vaatteet 20 vuotta. Rahat ei oikein riitä ruokaan. Onneksi saan joskus ruoka-avustusta eräältä kauppiaalta. Eläke menee laskuihin, kertoo kyselyyn vastannut 70-vuotias nainen.

– En pysty ostamaan tarvittavia lääkkeitä, kirjoittaa puolestaan 69-vuotias nainen.

ETK:n tutkijan Liisa-Maria Palomäen mukaan työkyvyttömyyseläkeläisten kokemukset toimeentulosta ovatkin selvästi muita eläkeläisiä heikompia.

– Terveytensä heikoksi kokevilla on korkeammat terveysmenot, jolloin muihin menoihin jää vähemmän rahaa, Palomäki sanoo ETK:n tiedotteessa.

Joka viides eläkeläinen tukee läheisiään taloudellisesti

Puolet eläkeläisistä kertoo olevansa kohtalaisen tyytyväisiä toimeentuloonsa. Kahdella kolmasosalla jää rahaa käyttöön myös välttämättömyysmenojen jälkeen.

Noin 40 prosenttia eläkeläisistä kykenee säästämään tuloistaan. Lisäksi joka viides eläkeläinen ilmoittaa tukevansa läheisiään taloudellisesti.

– Olen melko tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni. Niin kauan kun saan olla terveenä, liikuntakykyisenä ja tämä "nuppi" pelaa. Vähälläkin toimeentulolla pärjää, kun osaa sen järkevästi käyttää, toteaa kyselytutkimukseen vastannut 71-vuotias nainen.

– Minä olen 50-luvun ihminen, joka on elänyt kovia aikoja ja nähnyt köyhyyttä ja kovaa työtä, en viitsi pikkuasioista valitella, sanoo 66-vuotias mies.

Syksyllä 2017 tehtyyn kyselyyn vastasi lähes 3 000 eläkeläistä. Vastaajat olivat 55–85-vuotiaita vanhuus-, työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkeläisiä.

Lue myös:

Suomessa on 180 000 pienituloista eläkeläistä – saman verran kuin Turussa asukkaita

Tutkimus paljastaa: Toimeentulon varmistaminen on tärkeä syy tehdä töitä eläkkeelläkin

Eläketurvakeskus: Eläkeläisten toimeentulo kohenee tasaisesti – Kimmo Kiljunen: "Maha sanoo toista"

Metsäteollisuus haluaa saada lisää lahopuuta talousmetsiin nykyistä rivakampaa tahtia.

Tavoitteen vauhdittamiseksi metsäteollisuus käynnisti vuosi sitten lahopuuohjelman, jossa metsänomistajia rohkaistaan puukauppojen yhteydessä sahauttamaan ja jättämään leimikkoon muutama tekopökkelö, eli noin 2–4 metrinen kanto. Ne lahoavat muutamassa vuodessa metsänelävien ravinnoksi ja oivaksi pesäpuuksi.

Samalla koko metsäalan maineen uskotaan kohentuvan, ei vain teollisuuden.

– Uskon, että koko metsäalan yhteinen tavoite on se, että metsäalan imago paranee siinä suhteessa, että pystymme puunkäytön lisääntyessä huomioimaan luonnon monimuotoisuuden talousmetsien hoidossa nykyistä paremmin, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

10 000 metsänomistajaa vuodessa

Lahopuuhankkeen aikana niin sanottuja tekopökkelöitä on sahattu jo tuhansiin hakkuuleimikoihin, mutta enemmän tarvitaan.

Teollisuuden tavoitteena on sopia tekopökkelöistä vähintään puolessa puukaupoista tänä vuonna, ja myöhemmin osuuden on määrä nousta tästäkin. Suomessa tehdään vuosittain yli 100 000 puukauppaa.

– Lahopuuhanke on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Tekopökkelöiden jättämisestä on sovittu jo muutaman tuhannen metsänomistajan kanssa ja lisää tehdään. Stora Enson tavoitteena on sopia näistä noin 10 000 metsänomistajan kanssa vuosittain, sanoo Stora Enson yritysvastuujohtaja Pekka Kallio-Mannila.

Energiateollisuus maksaa sähkölinjojen vierimetsien tekopökkelöistä käyvän hinnan, mutta metsäteollisuus ei korvausta lupaa.

Kyse on pikkurahoista puukaupoissa, yleensä muutamista kympeistä puukauppaa kohden. Tekopökkelöitä suositellaan tehtäväksi pari hehtaarille.

– Tekopökkelöiksi valittavat ovat yleensä puulajeja, joiden markkina-arvo on lähinnä polttopuuarvo: leppää, haapaa, pihlajaa, raitaa, MTK:n Tiirola luettelee.

Luontoväki vaatii tiukennuksia

Luontoväki suhtautuu metsäalan lahopuuhankkeeseen periaatteessa myönteisesti, mutta se haluaisi ohjelmaan selkeitä tavoitteita ja velvoittavuutta. Teollisuus ja metsänomistajat taas uskovat vapaaehtoisuuden voimaan.

– Minä väitän tuntevani suomalaisen metsänomistajan sielunelämää sen verran, että vapaaehtoisuuteen pohjautuvat toimet tuottavat varmasti parempia tuloksia kuin se, että asetetaan kovia tavoitteita tai varsinkaan pakkoja, Tiirola huomauttaa.

Hän karsastaa pakkoa.

– Suomalainen vaan on semmoinen, että kun hänelle fiksusti perustellaan asia, hän toteuttaa sen. Mutta jos samaa yritetään pakon kautta, niin se on vaikeata, Tiirola jatkaa.

Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern kertoo jäävänsä pian äitiyslomalle. Ardern on historian toinen valtionjohtaja, joka synnyttää lapsen virassa ollessaan.

Ardern ilmoitti maanantaina, että aikoo pysyä loppuviikon ajan ajomatkan päässä Aucklandista. Hänen laskettu aikansa on sunnuntaina.

Pääministeri suunnittelee työskentelevänsä synnytykseen asti ja pitävänsä sen jälkeen kuuden viikon loman. Sen ajan hänen tehtäviään hoitaa varapääministeri Winston Peters.

Lapsi on 37-vuotiaan Ardernin ja hänen kumppaninsa Clarke Gayfordin ensimmäinen.

Ardern on Uuden-Seelannin työväenpuolueen poliitikko. Hän on toiminut maansa pääministerinä lokakuusta 2017.

Edellinen tapaus 28 vuoden takaa

Nykyaikana on harvinaista, että valtionjohtaja synnyttää virassa ollessaan. Edellisen kerran synnyttänyt valtionjohtaja oli Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto vuonna 1990.

Bhutto oli islamilaisen maailman ensimmäinen naispääministeri. Hän kuoli terrori-iskussa Pakistanin Rawalpindissa joulukuussa 2007.

Harvinaisuutta selittää muun muassa naisjohtajien vähäinen määrä. YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin raportin mukaan lokakuussa 2017 valtionjohtajina toimi 11 naista ja hallituksen puheenjohtajina 12 naista.

Toinen selittävä tekijä on valtionjohtajien yleensä korkea ikä. Uuden-Seelannin Ardern kuuluu maailman nuorimpiin valtionjohtajiin.

Lue lisää:

Uusi-Seelanti sai "naispuolisen Trudeaun tai Macronin" – Jacinda-mania siivitti Ardernin pääministeriksi

The politics of life: The truth about Jacinda Ardern (The New Zealand Heraldin juttu)

BERLIINI Kesä! Vihdoin pääsee tekemään töitä täydellä teholla. Repaleisen kevään jälkeen saksalaiset vastaavat jälleen puheluihin ja sähköposteihin.

Saksassa on nimittäin lomailtu puoli kevättä.

Ensin vietettiin pääsiäispyhiä. Sitten tuli vappu, helatorstai ja helluntai. Helluntaimaanantai on Saksassa yleinen vapaapäivä. Katolisilla alueilla myös pyhän ruumiin päivä 31. toukokuuta oli vapaa.

Out of office -viestejä tuli myös vapaapäivien ympärillä. Vappu osui tiistaille, joten maanantai pidettiin vapaata. Helatorstain jälkeinen perjantai oli Berliinissä yhtä hiljainen kuin Helsingin juhannusaatto.

Saksalaiset pitävät lomansa hajanaisemmin kuin suomalaiset, vaikka lomia kertyy keskimäärin suurin piirtein saman verran kuin suomalaisilla.

Koko kesää ei lomailla, vaan lomaviikot ripotellaan pitkin vuotta. Siksi juhlapyhien hyödyntäminen lomajaksojen pidentämiseksi on suosittua.

Tänä vuonna lomakikkailijat iloitsivat. Usea pyhäpäivä osuu keskelle viikkoa. Yhden tai kahden lomapäivän käyttämisellä saa vastineeksi melkein viikon loman väliin osuneen pyhän vuoksi.

Saksassa näistä niin kutsutuista Brückentageista eli siltapäivistä ja niiden hyödyntämisestä on muodostunut taitolajinsa. Internetissä on sivuja, joilla jaetaan vinkkejä lomapäivien optimaaliseen sijoitteluun.

Kikkailu on ilmeisen suosittua, sillä lomamatkojen hinnat ovat pyhäpäivien ympärillä nousseet pilviin. Siksi moni yrittää karata lomalle halpojen lentojen perässä jo ennen varsinaisten pyhien alkua.

Työelämässä tämä onnistuu lomapäiviä käyttämällä, mutta kouluissa ei.

Etelä-Saksassa sijaitsevassa Baijerin osavaltiossa poliisi on jo kutsuttu apuun liian varhain lomille lähtevien perheiden ojentamiseksi.

Baijerissa helluntaimaanantaista käynnistyi kevätloma. Moni perhe otti varaslähdön jo edeltävällä viikolla, sillä virallisina lomapäivinä lennot ovat kalliimmat.

Mutta tällä kertaa Baijerin lentokentillä oli vastassa poliisit. Lehtitietojen mukaan ainakin kaksikymmentä perhettä jäi eri kentillä poliisille kiinni, kun he yrittivät karata kouluikäisine lapsineen ennenaikaisille lomille ilman pätevää perustelua.

Osavaltion kulttuuriministerin mukaan omaisen hautajaiset ovat pätevä syy olla poissa koulusta. Halvat lennot eivät ole.

Toisin kuin Suomessa, jossa on oppivelvollisuus, Saksassa on koulupakko. Vanhemmat voivat saada jopa tuhansien eurojen sakot, jos heillä ei ole pätevää syytä varhennetulle lomalle. Sakot määräytyvät lintsattujen päivien ja osavaltion mukaan.

Nyt Saksassa pohditaan, oliko poliisin kutsuminen liioittelua vai ovatko vanhemmat unohtaneet koulun tärkeyden. Moni asettui operaatiossa viranomaisten puolelle.

– Vanhemmat, jotka vievät lapsiltaan oikeuden oppia muutaman euron säästön vuoksi, ovat epäsosiaalisia tai jopa rikollisia, müncheniläinen lukija kirjoitti Süddeutsche Zeitungin mielipidepalstalla.

Samassa baijerilaislehdessä toinen lukija kirjoitti, että kyse on kunnioituksesta.

– Miten ihmeessä lapset oppivat kunnioittamaan koulua ja opettajia, jos vanhemmat rikkovat koulupakkoa päättämällä itse, milloin lapset eivät mene kouluun?

Operaatio on toistaiseksi ohi. Koululaiset ovat takaisin koulun penkeillä, sillä varsinainen kesäloma alkaa vasta heinäkuun lopussa.

Kesä! Aika tehdä töitä.

Viikko alkaa sateisessa, mutta lämpimässä säässä, ennustaa Ylen meteorologi Toni Hellinen.

Suomen etelä- ja keskiosiin on luvassa sade- ja ukkoskuuroja, jotka voivat alkaa jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Myös Pohjois-Suomen yli liikkuu hajanaisia sateita yöstä alkaen.

Hellinen arvioi, että kuurotyyppiset sateet eivät kuitenkaan riitä kastelemaan maastoa niin, että riski maastopaloihin laskisi. Maastopalovaroituksia on parhaillaan voimassa laajalti Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä osassa Länsi-Lapissa. Kuivuusjakso on ollut poikkeuksellisen pitkä.

– Siellä missä maastopalovaroitukset ovat olleet pisimpään voimassa, maasto on erittäin kuivaa, Hellinen sanoo.

Sadekuurojen ennustaminen on kuitenkin hankalaa ja sademäärissä voi olla suurta paikallista vaihtelua.

– Etelä-Suomessa voi tulla paikoin reilustikin vettä. Siinä mielessä jännittävä päivä. Sunnuntain ja maanantain välisestä yöstä alkaen maan etelä- ja keskiosissa voi tulla pitkästä aikaa kunnolla ukkosiakin.

Jopa painostavan kuuma maanantai

Mikäli aurinko pääsee maanantaina paistamaan kuuropilvien lomasta, kohoaa lämpötila 25–30 asteen välille.

– Erittäin lämmin ja kostea päivä, hyvin kesäisen tuntuinen, paikoin jopa painostavan tukala, sanoo Hellinen.

Tiistaina tilanne muuttuu nopeasti. Sateet väistyvät ja pohjoisesta alkaa virrata viileämpää ilmaa. Päivälämpötilat jäävät todennäköisesti lähes koko maassa 20 asteen alapuolelle.

Hellisen mukaan keskiviikko on todennäköisesti viikon viilein päivä. Viikon puolivälissä myös hallayöt ovat mahdollisia.

Torstaista eteenpäin ennusteet näyttävät lämpenevää säätä.

– Ensi viikon viikonloppuna voi mahdollisesti olla jälleen hellettä, mutta se ennuste on hyvin epävarma.

Yle pyysi lukijoita lähettämään kuvia heidän turhista tavaroistaan eli turhakkeistaan viime tiistaina.

Vastaajien kaapeista löytyi monia turhia esineitä, joita on silti säilytetty vuodesta toiseen – ehkä tunnesyistä.

Alla olevassa kuvassa on puinen rakennelma, jonka käyttötarkoitusta kukaan ei tiedä.

"Appiukkoni oli taitava ja ahkera tekemään käsitöitä. Hänen jäämistöstään löytyi tämä vekotin, jonka käyttötarkoitusta eivät ole tienneet ketkään, joilta olen kysynyt. Eivät puutyönopettajat, eivät vanhat, eivätkä nuoret. Lopulta oletin, että vekotin onkin tehty huumorimielessä jälkipolvien kiusaksi. Turhake, jolla ei ole tarkoitettukaan tehdä mitään."

– Nimimerkki: Makarios.

Makarioksen mukaan hänen edesmenneen appiukkonsa rakentama puinen vekotin on kuitenkin toiminut virikkeenä ajattelulle kaikille niille, jotka ovat pohtineet sen käyttötarkoitusta. Esine ei siis sittenkään ole täysin turha vempain.

Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi, mitä appiukko itse ajatteli esinettä rakentaessaan.

Vekotin onkin tehty huumorimielessä jälkipolvien kiusaksi. Nimimerkki: Makarios

Myös seuraavan kuvan lähettäjä pohtii, mikä mahtaa olla alla olevan esineen käyttötarkoitus.

"Todellinen turhake menneiltä vuosikymmeniltä. En edes tiedä, mikä se on. Saattaa tosin olla jo antiikkia."

– Nimimerkki: Mikko

Keittiövälineistä löytyy lukuisia esineitä, jotka lukijat luokittelevat turhakkeiksi. Niiden käyttötarkoitus on jokseenkin selvillä, mutta ne eivät toimi, kuten pitäisi.

"Turhakkeeni on viinipulloteline, kai se on myös kaadin. Avattua täyttä pulloa ei voi siihen asettaa, eikä vajaasta pullosta voi kaataa, koska pullo heiluu niin, ettei juoma osuisi lasiin edes selvinpäin kaataessa. Saatu lahjaksi, mutta en muista mistä."

– Nimimerkki: Heli

Automaattisessa sekoittimessa muotoilu on huippuluokkaa, mutta tehot eivät riitä puuron tekoon.

"Puolisoni on ihastunut kaikenlaisiin härpäkkeisiin. Nähtyään esittelyvideon hän intoutui tilaamaan heräteostoksena nettikaupasta tämän paristokäyttöisen sekoittimen, joka on saanut muotoilupalkinnon. Kastikkeiden tekoon laite sopisi, mutta niitä meillä tehdään harvoin. Puurokattilan sekoittamiseen olisi tarvetta, mutta siihen laitteen teho ei riitä – vain kattila alkaa pyöriä hellalla. Lisäksi vekotin pitää ärsyttävän kovaa hurinaa."

– Nimimerkki: Hilavimpain

Tässä kauhanpidikkeessä punainen muoviukkeli pitelee kauhaa, kun kokki laskee sen pöydälle kesken sekoituksen. Idea on hyvä, mutta käytännön toteutus ontuu.

"Löysin tämän kauhan ja lastan pidikkeen tanskalaisesta designkaupasta. Ajattelin, että tämäpä on hyödyllinen kapistus, kun kauhan voi laskea kesken ruuanlaiton pöydälle sotkematta sitä. Mikään meidän ruoanlaittovälineistä ei vaan sovi tähän kapistukseen. Tämä pikkukaveri pitää laittaa ihan liian lähelle kauhaosaa, jotta se toimisi, mutta silloin tämä pikkukaveri ui soosissa."

– Nimimerkki: Kaisa

Myös banaaneja varten on omanlaisensa pidike.

"Sain noin kymmenen vuotta sitten lahjaksi banaanitelineen. Kerran testattu ja turhaksi totesin."

– Nimimerkki: Tero

Jos keittiön kaapeissa on ylimääräistä tilaa, siellä voi toki säilyttää tällaista banaaninpilkkojaa. Vai hoituisiko homma ihan vain veitsellä?

"Banana Slicer on avaruusajan ratkaisu banaanien paloitteluun. Kaliumin lisääminen ruokavalioon ei ole koskaan ole ollut näin tarpeettoman monimutkaista."

– Nimimerkki: Henri

Pilkkomiseen lienee tarkoitettu myös tämä 1960–1970-luvuilta peräisin oleva rauta, mutta kuvan lähettäjä ei ole siitä ihan sataprosenttisen varma. Laite odottaa vielä testausta tositilanteessa.

"Äitini tavaroista löytyi kaikenlaista. Tämän jätin, jos vaikka joskus tekisin itse ranskalaisia. Omenoiden pilkkomisen äitini sitä kai käytti, mutta en ole varma. En tiedä sen oikeaa käyttöä, enkä ole sitä liioin käyttänyt, että sillä lailla se on turhake."

– Nimimerkki: Tarja

Tämän laitteen eli mansikan perkaajan käyttötarkoitus on selvä, mutta se on silti omistajansa mielestä turha.

Tikkarinpyöritin miellyttää silmää, jos on Batman-fani, mutta onko tikkarin pyörittäminen tarpeellista?

Se on makuasia.

Ja viimeisenä, mutta ei vähiten turhana, tulee silmälasienpuhdistaja.

"Tässä yksi minun turhakkeistani, lahjaksi saatu silmälasien puhdistaja."

– Nimimerkki: Anne

Lue myös:

Mikä on sinun "turhakkeesi"? Lähetä meille kuva!

Onko tässä vuoden turhake? Tutkijat tyrmäävät 3D-kotitulostimen - hyödytön ja vaarallinen laite

Fleecekankaalle kyseenalainen kunnia – valittiin vuoden turhakkeeksi

Suomalaismatkailijat eivät ole koskaan mittaushistoriassa tuoneet mukanaan yhtä vähän alkoholia.

Alkoholijuomien matkustajatuonti on romahtanut reilulla viidesosalla 61,8 miljoonaan litraan toukokuun 2017 jälkeen, kertoo THL:n tilastoraportti. Edellisellä tarkastelujaksolla matkustajat toivat mukanaan 79,4 miljoonaa litraa alkoholijuomia vuoden 2016 toukokuun ja vuoden 2017 huhtikuun välillä.

Sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna pudotus on jo lähes neljäsosan suuruinen, kun 8,3 miljoonaa litraa vaihtui 6,4 miljoonaksi litraksi. Kyseessä on alhaisin koskaan mitattu luku sen jälkeen, kun matkustajatuontia alettiin tilastoida vuonna 2004.

Lähes puolet kaikesta matkustajien tuomasta alkoholista on olutta, jonka matkustajatuonti pieneni 35,8 miljoonasta litrasta 28,9 miljoonaan litraan.

THL tilastoi matkustajatuonnin toukokuun alusta seuraavan vuoden huhtikuuhun, joten kuluvan vuoden alusta voimassa ollut uusi alkoholilaki vaikutti vain tarkkailujakson viimeisellä kolmanneksella. Samaan aikaan alkoholiveroja korotettiin noin 10 prosentilla.

Kaikesta matkailijoiden Suomeen tuomasta alkoholista yli 70 prosenttia ostettiin Virosta ja sinne meneviltä laivoilta vuonna 2017. Viro on kiristänyt alkoholiverotustaan kolmeen otteeseen helmikuun 2017 jälkeen.

Lue myös:

Alkoholin kulutus sen kertoo: Suomella menee paremmin, sillä ravintoloissa myydyn alkoholin määrä kääntyi nousuun

Viron alkoholiveron korotus selvinnee huomenna – Siirtyykö viinaralli Latviaan vai tuleeko siitä harvojen harrastus?

Pienpanimoliitto uudesta alkoholilaista: Hyvä uudistus, vaikka hopeamitalilta tuntuukin

Pohjois-Korean johtajasta Kim Jong-unista tiedetään varmuudella yksi asia.

Hän haluaa elää.

Ydinaseen laukaiseminen kohti Yhdysvaltoja ei palvele tätä päämäärää. Se olisi käytännössä välitön kuolemantuomio Kimille ja hänen lähipiirilleen.

Itsemurhan sijaan Pohjois-Korean johtajan uskotaan suunnittelevan pitkää valtakautta maansa johdossa. Tästä kertovat muun muassa Kimin lähipiiriinsä kohdistamat stalinistiset puhdistukset.

Myös ydinaseet todistavat nuoren johtajan elämänhalusta. Kim uskoo niiden olevan ainoa toimiva pelote Yhdysvaltoja vastaan.

Hän saattaa olla oikeassa.

Jos ydinaseilla uhittelu sitten on pelkkää puhetta, miksi Yhdysvallat on varpaillaan? Miksi presidentti Donald Trump ylipäätään saapuu Singaporeen?

Yksi syy on huoli ydinaseiden päätymisestä Pohjois-Koreasta ei-valtiollisille toimijoille. Fundamentalistit eivät Kimin tavoin välitä omasta hengestään. Tämän huolet jakavat myös Kiina ja Venäjä, joilta Washington odottaa nyt yhteistyötä.

Toinen syy on Pohjois-Korean esimerkki. Yhdysvallat uskoo, että uuden jäsenen hyväksyminen ydinasemaiden joukkoon lähettää väärän viestin kaikille ydinaseita havitteleville valtioille.

Kummatkin huolet ovat hyvin perusteltuja. Mutta niiden ratkaisut ovat täysin vastakkaiset.

Asiantuntijoiden mukaan yksi tehokkaimmista tavoista vähentää ydinaseiden leviämisen riskiä on poistaa rutiköyhältä Pohjois-Korealta tarve myydä sen ydinosaamista. Tämä tarkoittaisi käytännössä talouspakotteiden keventämistä.

Tällaisen kauniin järkeilyn voi unohtaa. Yhdysvallat ei tule palkitsemaan Pohjois-Koreaa ydinaseiden hankkimisesta.

Sopeutumisen sijaan Trump hakee Kimistä selkävoittoa.

Washington on toistuvasti ilmoittanut, että sen päämäärä on Pohjois-Korean täydellinen, peruuttamaton ja varmistettu ydinaseista luopuminen.

Tämä vaihtoehto tuskin on Singaporessa edes pöydällä. Yksikään maa ei ole koskaan luopunut toimivasta ydinaseesta.

Luvassa on kuitenkin lupauksia.

Presidentti George W. Bushin entisen turvallisuusneuvonantajan, professori Michael J. Greenin mukaan Kimin päämäärä Singaporen neuvotteluissa on yksinkertainen: hän haluaa kaikki aseistariisunnan edut ilman todellista aseistariisuntaa.

Jos selkävoitto on lähtökohtaisesti mahdoton, miksi Yhdysvallat edelleen vaatii sitä?

Yksi selitys on neuvottelutaktiikka. Tämän teorian mukaan Washington on asettanut vaatimukset korkealle vain tullakseen niistä alas. Ilmeinen ongelma on tämän pudotuksen selittäminen äänestäjille, joiden odotukset on nostettu pilviin.

Toinen – ja paljon synkempi – selitys on, että pitkään terrorismin vastaisessa sodassa marinoitunut kansakunta on alkanut sekoittaa mahdollisen ja todennäköisen uhan.

Pohjois-Korean ydinase on ehdottomasti riski Yhdysvalloille. Mutta se on myös riski, jonka kanssa Yhdysvallat voisi hyvin elää.

Juuri nyt todellinen uhka on Kiina.

Yhdysvallat ja Kiina kamppailevat vallasta Itä-Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. Kummatkin suurvallat haluavat varmistaa oman taloudellisen ja sotilaallisen asemansa maailman vilkkaimmilla kauppareiteillä.

Pohjois-Korean ratkaisu on tärkeä siirto tässä suurvaltojen välisessä pitkässä pelissä.

Ottelun ollessa alkamaisillaan Pjongjang pelaa varman päälle. Kimin ei uskota pitävän kiinni ydinaseistaan pelkästään Yhdysvaltojen vuoksi.

Myös Kiina on riski.

Juuri nyt valttikortit Korean ydinasekriisissä ovat Pekingillä.

Kiina on Pohjois-Korean tärkein kauppakumppani, joka pystyy halutessaan vahvistamaan tai vesittämään rajanaapurilleen asetettuja kansainvälisiä talouspakotteita.

Kiina on tähän asti kannatellut Pohjois-Koreaa. Peking ei halua maan hallinnon romahtavan, sillä se voisi tuoda miljoonia pakolaisia Kiinaan.

Taustalla on myös syvempi pelko.

Pekingin painajaisskenaariossa Pohjois-Korea hallinto romahtaa, ja Yhdysvaltain sotajoukot etenevät Etelä-Koreasta pohjoiseen, suoraan Kiinan rajalle.

Tämä olisi myrkkyä Kiinalle, joka on aina pelännyt joutuvansa vihamielisten valtioiden piirittämäksi. Noustakseen presidentti Xi Jinpingin visioimaksi johtavaksi maailmanvallaksi Kiina tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän uskollisia liittolaisia.

Niiden puuttuessa Peking on nyt tyytyväinen kaikkiin ratkaisuihin, jotka lyövät kiilaa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten väliin.

Tämä on haave, joka voi hyvin toteutua Singaporessa.

Neuvotteluiden todennäköisin lopputulos on haalea kompromissi, joka parantaa lyhyellä aikavälillä Yhdysvaltojen turvallisuutta.

Sopimus Pohjois-Korean ohjusten kantomatkan rajoittamisesta voisi toteutuessaan suojata Yhdysvaltoja.

Rajattu sopimus ei kuitenkaan olisi Yhdysvaltain liittolaisten Etelä-Korean ja Japanin mieleen, sillä se jättäisi ne edelleen alttiiksi Pohjois-Korean uhalle.

Washingtonille näiden huolien sivuttaminen olisi riskialtista Kiinan vaikutusvallan kasvaessa.

Georgetownin yliopiston professorin Victor Chan mukaan ratkaisu voisi olla Yhdysvaltojen liittolaisten saaminen entistä tiiviimpään keskinäiseen yhteistyöhön. Chan mielestä Washingtonin poliittinen päämäärä tulisikin olla julkinen vakuutus yhdessä Japanin ja Etelä-Korean kanssa siitä, että hyökkäys yhtä vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan.

Tällaisella sitoumuksella ei ole japanilaisten tai eteläkorealaisten äänestäjien tukea.

Helppoa puolustussopimusten terävöittäminen ei ole Yhdysvalloissakaan. Tokion turvallisuuden rinnastaminen Los Angelesiin tarkoittaisi täyskäännöstä Trumpin viljelemässä Amerikka ensin -retoriikassa.

Näitä ongelmia Singaporen kokous ei ratkaise.

Lisää aiheesta:

Trump ja Kim tapaavat merirosvojen saarella – Singapore kuittaa luottokortittomien pohjoiskorealaisten hotellilaskut

Donald Trump ja Kim Jong-un kohtaavat mutta mitä he toisistaan tahtovat? Katso viisi syytä huipputapaamiseen

Trump ja Kim kohtaavat "kuoleman saarella" – Sentosa toimi vankileirinä toisessa maailmansodassa

Myös Sentosa, urheilutähti ja gurkhat liittyvät Trumpin ja Kimin tapaamiseen – Testaa tietosi

Hallitus antaa eduskunnalle esityksen lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain muuttamisesta.

Lakiuudistuksen seurantaryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen tiivistää lakimuutoksen sisällön kolmeen tärkeimpään asiaan.

1: Vuoroasuminen kirjataan lakiin

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joiden mukaan vanhemmat voivat keskenään sopia tai tuomioistuin voi päättää, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona.

– Kyseessä on erittäin tärkeä uudistus. Tässä mennään arjen ydinkysymyksiin: mitkä ovat pelisäännöt ja miten toimitaan, kun asiat perheessä menevät solmuun, sanoo oikeusministeri Antti Häkkänen.

Lasten vuoroasuminen on yleistynyt viime vuosina. Tähän asti lapsi on kuitenkin voinut olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa. Kaikki viralliset asiat ja muun muassa lapsilisien maksu on ollut sidottu yhteen kotiin. Lakiesityksen mukaan huoltajien välisestä tehtävänjaosta, oheishuoltajasta ja tietojensaantioikeudesta voitaisiin jatkossa sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella.

Miessakit ry:n toiminnanjohtaja Tomi Timperi pitää lakiuudistusta hyvänä.

– Esitys on juuri sellainen, mitä tarvitsemme eron jälkeisen yhteisen vanhemmuuden tukemisessa. Laki antaa lapsillekin hyvän esimerkin miten riidat sovitaan puhuen ja sopien.

Vuoroasumistilanteessa lapsilisien ja muiden mahdollisten tukien maksamista tasa-arvoisesti selvitetään edelleen.

2: Lapselle oikeus tavata muitakin läheisiä ihmisiä kuin vanhempia

Uuden lain mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen tärkeää ihmistä myös eron jälkeen.

Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi lapsen elämässä tiiviisti mukana olleet isovanhemmat. Kaikkia isovanhempia tapaamisoikeus ei kuitenkaan koske.

– Tässä tarkoitetaan isovanhempia, jotka ovat olleet suurin piirtein päivittäin lapsen elämässä, täsmentää lainsäädäntöneuvos Antti Leinonen.

Tapaamisoikeuden voi vahvistaa vain tuomioistuin. Esimerkiksi sosiaaliviranomainen ei voi tapaamisoikeutta vahvistaa.

– Näin halutaan varmistaa lapsen etu. Hän ehkä haluaisi tavata jotain tärkeää ihmistä myös eron jälkeen, mutta asiasta tulee riitaa kun aikuiset ovat niin solmussa keskenään, sanoo Leinonen.

Lapsen elämässä tärkeitä ihmisiä voivat olla myös esimerkiksi isä- tai äitipuolen kautta lapsen elämään tulleet sosiaaliset sisarukset. Lapsi on saattanut elää heidän kanssaan pitkäänkin, ja sisaruussuhteiden katkeaminen voi olla hyvin ikävää.

3: Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta seurantaan

Lakiin ehdotetaan uusia säännöksiä muun muassa huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia hänelle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuksien toteutumiseen. Nämä liittyvät osaltaan lapsen vieraannuttamisen huomaamiseen ja vähentämiseen.

Lainsäädäntöneuvos Antti Leinosen mukaan vieraannuttaminen on aina tuomittavaa toimintaa, ja lakitekstissä pyritään huomioimaan toisen vanhemman vieraannuttamistaipumus. Rangaistuksena vieraannuttavasta toiminnasta voidaan asettaa uhkasakko.

Lain valmistelussa mukana ollut Kari Rouvinen Isät lasten asialla -järjestöstä olisi toivonut viranomaisten käyttöön ohjeita vieraannuttamisen tunnistamiseen.

– Huoltokiusaaminen olisi tärkeää tunnistaa. Valitettavasti on aina ihmisiä, jotka eivät toimi lapsen edun mukaan eivätkä käyttäydy kuten terveen aikuisen pitäisi toimia, Rouvinen sanoo.

Lakiesitys annetaan eduskunnalle vielä ennen juhannusta. Kansanedustajat pääsevät keskustelemaan siitä syksyllä kesälomien jälkeen. Laki on tarkoitettu astumaan voimaan aikaisintaan ensi keväänä.

Tuulisena kesän alun arkipäivänä Sompasaaren kärjessä on hiljaista. Viimeiselle kappaleelle jättömaata on valmistumassa uusi hirsisauna vappuna ilmeisesti tahallaan poltetun tilalle.

Rannassa on toinenkin mökki tai oikeastaan hökkeli, jonka savupiipusta nousee vienosti savua. Mökin sisältä kuuluu pulinaa ja joidenkin vaatteet ovat siististi naulakossa. Mökin seinässä lukee Sompa-sauna ja Ghettosauna.

Koputamme mökin oveen ja toden totta: Sisällä saunotaan. Kiukaasta nousee lisää löylyä, lämpöä on noin 70 astetta. Sompasaunan löylyistä nauttivat tällä kertaa meksikolainen ja brittiläinen saunoja.

Meksikosta kotoisin oleva ravintolatyöntekijä Aleksi ilmoittautuu Sompasaunan vakiokävijäksi. Hän käy saunassa jopa kahdesti viikossa. Aleksi sai vinkin saaren kärjen jättömaalla sijaitsevasta saunasta blogi-kirjoituksesta. Nyt hän viettää täällä tuntikausia kerrallaan.

– Tämä on yksi suosikkipaikoistani Helsingissä. Sauna on ilmainen ja ihmiset todella juttelevat täällä toisilleen. Tämä on hieno paikka löytää uusia kavereita, Aleksi kertoo englanniksi.

Aleksi on kova saunoja. Löylyissä ollaan pitkään ja vasta sen jälkeen kivutaan rantaan rakennettuja portaita pitkin mereen virkistäytymään.

– Miksi tykkäät tästä aika omalaatuisesta paikasta? kysyn häneltä.

– Sauna on upea ja tässä on merikin. Tämä on paras, hän vastaa.

Myös viileä sää sopii Aleksille eikä hän kaipaa Meksikon lämpöön. Saunominen Sompasaaressa on yhtä mieluista kuin kotopuolen perinteisessä saunassa, temascalissa.

Saaren kärjessä toimii edelleen myös kesäkahvila

Vaikka asuinalueen rakentaminen lähestyy lähestymistään, Sompasaaren kärjessä toimii tänäkin kesänä saunan lisäksi monien löytämä Ihana-kahvila.

Kahvila on tosiaan nimensä veroinen ja sen tietää myös kolmatta kesää kahvilassa työskentelevä Aura Latva-Somppi.

– Minulla oli yksi kesä tässä välissä, mutta nyt olen tullut takaisin. Tämä on niin mukava paikka, hyvät näköalat.

Kahvilaan tuleminen vaatii kulkemista rakennustyömaiden lävitse, mutta kokemus on sen arvoinen. Sompasaaresta näkymät kantakaupunkiin ovat poikkeukselliset.

– Joka vuosi on sanottu, että tämä kesä saattaa olla viimeinen ja nyt tämä taas saattaa olla viimeinen. Mutta siitä ei ole mitään varmuutta. Seitsemän vuotta me olemme tässä kuitenkin olleet, Aura muistuttaa.

Sompasaari on osa Kalasatamaa, jonka rakentaminen on nyt kiivaimmillaan

Kalasataman rakentaminen alkoi viime vuosikymmenellä, kun aiemmin satamakäytössä olleet ranta-alueet vapautuivat asumista varten. Aluksi alueella oli paljon tyhjää tilaa ja vuosina 2009–2010 Kalasataman tyhjä asvalttikenttä avattiin kaupunkilaisten olohuoneeksi.

Kyseessä oli Kalasataman-Sompasaaren alueen elävöittämishanke. Sompasaari toimikin usean kesän ajan kaupunkilaisten omaehtoisena tilana. Siellä järjestettiin monenlaisia konsertteja ja keikkoja. Oli konttikahvila ja sauna keskellä ei mitään.

Toiminnan luonne oli alunperinkin väliaikaista. Nyt tuo aika alkaa olla loppumassa.

– Kalasatamassa rakennetaan tällä hetkellä yhtäaikaisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin tai mitä tulevaisuudessakaan tullaan rakentamaan. Tällä hetkellä on todella paljon työmaita käynnissä, Kalasataman projektinjohtaja Hannu Asikainen Helsingin kaupungilta toteaa.

Kalasatamassa käynnistyy tänä vuonna yli 1000 asunnon rakentaminen.

Kalasatamaan kuuluvassa Sompasaaressa on myös jo paljon kohteita tekeillä, 15–20 tontilla.

– Siellä tehdään parhaillaan infra-töitä, katuja, rantarakenteita ja Nihdin kanavaa, Asikainen kertoo.

Sompasauna jatkaa vielä

Sompasaaressakin tyhjä tila siis pienenee koko ajan. Saaren eteläisimmässä kärjessä menee vielä muutama vuosi ennen kuin se rakennetaan.

– Sauna voi toimia vielä joitakin vuosia. Sinne asti ei ihan vielä mennä, kaupungin projektinjohtaja lupaa.

Sompasauna-yhdistyksessä toimiva Tuomas Tanner uskoo, että uusi hirsisauna valmistuu heinäkuulle. Hän muistuttaa, että vappuna ilkivaltaisesti poltetun saunan menetys oli suuri suru.

– Sauna oli rakennettu edellisenä kesänä pullonkeräysrahoilla ja sen oli tarkoitus toimia pääsaunanamme hirsisaunan koko uuden rakennusprojektin ajan.

Sompasaunalaisillekaan tulevaisuus ei välttämättä tuo mitään pysyvää.

– Sitten kun alue on miljoonakämppien kupeessa, saattaa menomme olla liian eläväistä asukkaille. Lähialueen rannoilta on meille jo hyvin alustavasti mietitty uutta paikkaa. Uusi hirsisauna on rakennettu niin, että sen saa otettua mukaan, jos muuton aika tulee, Tanner kertoo.

Suvilahden toiminta ympärivuotiseksi, myös Teurastamo kehittyy

Jos aiemmin myös tapahtumapaikkana tunnettu Sompasaari täyttyy asumisesta, Sörnäisten alueella sijaitsevat Suvilahti ja Teurastamon alue vahvistavat olemustaan alueen tärkeinä tapahtumapaikkoina.

Kaupunki haluaa kehittää Suvilahden toiminnasta vieläpä ympärivuotista.

– Olen pitänyt niiden molempien roolia merkittävänä. Myös Teurastamo on pikkuhiljaa kehittynyt hienoon suuntaan, siellä on ravintoloita ja tapahtumia, Kalasataman projektinjohtaja Hannu Asikainen toteaa.

Suvilahdessa on alkukesän ajan toiminut myös Vapaakaupunkina tunnettu alue. Mikä se on?

– Idea on lähtenyt Sompasaaressa aiemmin toimineesta kaupungin Konttiaukiosta, jota pyöritti Bermuda-niminen yhteisö. Siellä ihmiset saivat järjestää ilmaisia tapahtumia kaikille. Vapaakaupungissa on vähän sama idea.

Yksityiset terveysjätit kahmivat julkisen puolen kiinteistöjä ja osaajia. Ylen tekemän laajan selvityksen mukaan eri puolilta Suomea sotea valmistelleita avainhenkilöitä on palkattu yksityiselle puolelle.

Pirkanmaan muutosjohtajan Jaakko Herralan mukaan yksityisten siirrot ovat tarkkaan valmisteltuja stategisia rekrytointeja. Erityisesti ylilääkärit, nuoret moniosaajat, maakuntien poliitikot ja henkilöstöjohtajat ovat yksityisten kiikarissa.

Maakunnissa pelätään, että palkkausten mukana viedään myös liikesalaisuuksia.

Tuorein palkkauskohu nousi Pirkanmaalla, jossa Sastamalan johtava ylilääkäri ja maakunnallisen sote-keskus-työryhmän vetäjä Jussi Korkeamäki siirtyi Pihlajalinnan Pirkanmaan aluejohtajaksi.

– Kyseinen henkilö on tehnyt meillä Pirkanmaan maakuntauudistuksen sote-keskusten työryhmän puheenjohtajan tehtäviä, joissa käydään hyvin paljon jopa liiketoimintasalaisuuksia, Pirkanmaan muutosjohtaja Jaakko Herrala sanoo.

Herralan mukaan Korkeamäki vei mukanaan Pihlajalinnaan tietoa muun muassa maakuntahallinnon kilpailukykysuunnitelmista.

Korkeamäki itse näkee, että maakuntavalmistelu on pysynyt ylätasolla eikä konkretiaa ole ollut vielä paljon. Hänen mielestään liiketaloudellisia tai kilpailullisia asioita ole käsitelty.

– Ei siellä oikeastaan liikesalaisuuksia ole. Kyllähän kuitenkin lähtökohtaisesti julkiset asiakirjat julkisella puolella ovat julkisia, ellei niitä erityisesti ole salattu, Korkeamäki kommentoi.

– Tämä on ihan normaalia. Emme näe, että olisimme erityisen aggressiivisesti olleet liikkeellä. En usko, että olisi ollut erityistä liikesalaisuutta, koska valmistelua tehdään aika avoimesti, sanoo Pihlajalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltonen.

Herrala vertaa jossain määrin Korkeamäen siirtymistä ex-ministeri Laura Rädyn rekrytointiin. Räty oli Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja vastasi sosiaali- ja terveystoimesta. Hän siirtyi yksityisen Terveystalon liiketalousjohtajaksi vuonna 2016.

Kisa osaajista yltynyt taisteluksi

Pirkanmaa ei ole ainoa maakunta, josta keskeisiä sote-uudistajia on lähtenyt yksityisten leipiin. Pihlajalinna rekrytoi Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajan viime syksynä.

Pihlajalinnan toimitusjohtaja myöntää, että avainhenkilörekrytoinnit ovat yrityksen ydinstrategiaa.

– Toki osaamista tullaan tarvitsemaan. Pitää pystyä tarjoamaan mielenkiintoisia tehtäviä ja urapolkuja, Pihlajalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltonen kertoo.

Turussa sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Samuli Saarni siirtyi OP-Pohjolan johtotehtäviin. Lisäksi saman sairaanhoitopiirin perusturvayhtymän johtaja Timo Tolppanen lähti yksityisen Esperi Caren liiketoimintajohtajaksi.

Ylä-Savossa, joka on valinnanvapauden etulinjassa, johtava lääkäri ja terveysjohtaja ovat lähteneet yksityisen palvelukseen.

Ylen kyselyn mukaan mitä suurempi kaupunki, sitä tiukempi on taistelu osaajista. Esimerkiksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä on siirtynyt kymmenkunta osaajaa yksityiselle puolelle.

Kuopion yliopistollisessa sairaalasta on lähtenyt eniten ortopedeja.

– Julkinen puoli ei pysty kilpailemaan tällä hetkellä palkka-asioissa, eikä paljon myöskään työaikajärjestelyissä, KYSin sairaalajohtaja Heikki Miettinen toteaa.

Kiinteistömarkkinat kuumina pikkukunnissa

Osaajien lisäksi yksityinen puoli kahmii julkisen terveyspuolen kiinteistöjä. Mitä pienempi kunta, sitä kovempi kiinteistökisa on.

Julkisen puolen sote-uudistajien mielestä yksityiset yrittävät vallata markkinoita kiinteistöjen avulla.

Satakunnassa koko maakuntahallinto on viestinyt kunnille, etteivät ne rahapulassa luopuisi hoivakiinteistöistään. Satasoten muutosjohtaja Terttu Nordman kertoo, että firmat ovat perustelleet kunnille, että myynti kannattaa, koska myymällä kiinteistöt kunta voi varmistaa palvelujen säilymisen lähellä.

– Monella kunnalla on vielä väärä käsitys, että myydessä kiinteistön, siihen tulee uusi toimija ja sillä varmistetaan palvelut omassa kunnassa, Nordman sanoo.

Imatralla solmittiin yksi suurimmista kaupoista, kun kaupunki myi keväällä 9 sote-kiinteistöä Attendolle yhteensä 21 miljoonalla eurolla.

Kunnat kertovat, että firmat tekevät tarjouksia ja firmat puolestaan sanovat, että kunnat haluavat päästä eroon rakennuksista.

Keski-Pohjanmaan sotejärjestelmän muutosjohtajan Eija Kellokoski-Karin mukaan Attendo kahmii Keski-Pohjanmaan kuntien sote-kiinteistöjä.

Kellokoski-Karin pelkää, että Attendon ideana on haalia kiinteistöt ja pullauttaa kiinteistössä toimiva julkinen puoli pihalle heti uuden sote-lain tultua voimaan. Uhkana on, että yksityiset eivät vuokraisikaan lain voimaan tultua kiinteistöjä kunnille vaan sulkisivat esimerkiksi hoivakodin ovet tai tarjoaisivat itse samaa palvelua kuin kunta aiemmin.

Pohjanmaan sote-muutosjohtaja Jukka Kentala kertoo, että terveyspalveluyritykset haalivat kiinteistöjä kunta kerrallaan.

– Jos valinnanvapaus toteutuu, kilpailua halutaan tuottaa nimenomaan sinne, missä sitä on ennestään vähän tarjolla, Kentala uskoo.

Pohjois-Savon sote-muutosjohtaja Leila Pekkanen sanoo, että firmojen konsultit kiertävät Pohjois-Savon maakunnan kunnissa kaupoilla yksi toisensa perään.

Kunnat pelkäävät vanhojen kiinteistöjen jäävän rasitteeksi

Yksityiset puolestaan sanovat, että kunnat itse tarjoavat kiinteistöjä kaupan.

– Kunnissa on pelkotila siitä, miten heidän sote-uudistuksen tullen käy kiinteistöriskien kanssa. Tästä syystä kunnat ovat lähestyneet yrityksiä tarjoamalla kiinteistöjä ostettavaksi, Pihjalalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltonen sanoo.

– Uskomme, että meillä on hyvät mahdollisuudet hyödyntää avautuvaa markkinaa. Meidän täytyy tuoda palvelut lähemmäs ihmisiä ja verkon laajentaminen keskeisessä fokuksessa, Aaltonen jatkaa.

Kunnat kauppaavat kiinteistöjään nyt voimakkaasti. Esimerkiksi Etelä-Savossa Savonlinnassa iso osa sote-kiinteistöstä on parhaillaan kaupan. Hirvensalmella kiinteistöt aiotaan myydä Attendolle, ja Vaasassa puolestaan on harkittu jopa keskussairaalakiinteistön myyntiä.

Kunnat ovat myös tehneet erilaisia sopimuksia yksityisten kanssa. Esimerkiksi Kaavin kunta on myynyt kaikki kunnan sote-kiinteistöt yksityiselle ja on vuokralaisena tiloissa.

Siilinjärven kunta puolestaan on pitänyt kiinteistöt itsellään, mutta myynyt kaiken irtaimiston kuten kalusteet, koneet ja instrumentit. Kunta vuokraa nyt myytyä irtaimistoa.

Vielä ei ole y-tunnuksia, pankkitiliä eikä päätösvaltaa. Heti kun ne tulevat, me lähdetään isolla pyörällä liikkeelle Jaakko Herrala

Sote-soppaa keitetään myös toisinpäin. Julkinen puoli houkuttelee osaajia ja valmistautuu tekemään omia siirtojaan heti, kun sote-laki saadaan nuijittua pöytään.

– Maakunnat eivät pysty tässä vaiheessa tekemään isompia liikkeitä, koska vielä ei ole y-tunnuksia, pankkitiliä eikä päätösvaltaa. Heti kun ne tulevat, me lähdetään isolla pyörällä liikkeelle, Pirkanmaan sote-muutosjohtaja Jaakko Herrala myhäilee.

Korjattu 11.6.2018 klo 9:52 Pihlajalinnan toimitusjohtajan etunimi.

Katso myös:

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Analyysi: Neljättä kertaa risuja soten remontoijille – Olisiko viime kesän varoitukset pitänyt ottaa vakavammin?

Analyysi: Soten valmistuminen siirtyy taas – miksi ministerit hirttävät itsensä aikatauluihin, kun peruutusta pukkaa toisensa perään?

Maakunnissa taistellaan sote-markkinoiden herruudesta verissä päin, selviää Ylen tekemästä laajasta selvityksestä.

Perinteinen työnjako yksityisten terveysyhtiöiden ja julkisen palvelun välillä näyttää jo murtuneen, vaikka valinnanvapauslainsäädäntö odottaa edelleen itseään. Yksityinen puoli ei enää tyydy täydentämään julkisen puolen palveluita, vaan se monin paikoin vastaa niistä.

Sote-jätit napsivat markkinaosuuksia kiinteistöostojen kautta, ja kaupparatsut koputtelevat kuntien virkamiesjohdon ovia tiuhaan. Tarjouksista on vaikea kieltäytyä, etenkin kun monen kunnan talous ei tällä hetkellä anna omille kiinteistöinvestoinneille myöten.

Toisaalta Pihlajalinnasta kerrotaan, että eivät yritykset aina ole aloitteellinen osapuoli.

Kiinteistöjen mukana siirtyvät usein myös henkilökunta ja tarvikkeet liikkeenluovutuksina. Ilmiön voimakkuus näyttää korostuvan pienissä kunnissa ja hoivapalveluissa.

Kunta voittaa aina

Hyvä esimerkki on satakuntalainen kriisikunta Jämijärvi. Kunta myi vanhan ja ennen kaikkea vanhentuneen hoivakiinteistönsä Attendolle, joka rakennuttaa tilalle uuden ja järjestää jatkossa palvelut kunnalle.

Kunta voittaa kaikissa tapauksissa. Se pääsee eroon käyttökelvottomaksi jäävästä rakennuksesta ja saa tilalle uuden. Vaikka Attendo lopulta kyllästyisi pikkukunnan palveluiden tuottamiseen, kunnan maalla on kaupan seurauksena joka tapauksessa uusi talo, jossa palvelut järjestää.

Maakuntahallinnoissa asia tuskastuttaa, vaikka kuntien kaupanteko nähdäänkin loogisena. Jäitä pitäisi laittaa hattuun, sillä kuntien tekemät vuosien pituiset hoiva- ja terveyspalvelusopimukset ovat siirtymässä maakuntien murheeksi, jos hallituksen uudistukset joskus saadaan maaliin.

Yksittäisen kunnan etu ei välttämättä ole koko maakunnan etu, kuuluu muutosjohtajien viesti.

Taistelu huippuosaajista

Suuremmissa kaupungeissa korostuu kilpailu terveysmarkkinoiden avainhenkilöistä. Rekrymarkkinat ovat kuumenneet siihen pisteeseen, että mielenkiintoisia työtehtäviä ja uraratkaisuita tarjoavat yliopistosairaalatkin saavat tosissaan taistella lääkäreistään.

Sairaanhoitopiirien johtajat kiinnittivät jo 2016 huomiota lääkärien keikkatyöskentelyn ehtoihin yksityispuolella. Uudessa kilpailutilanteessa keikkatyö voidaan yhä useammin tulkita julkisen sairaalan kanssa kilpailevaksi toiminnaksi.

Keikkatyöhön vaadittuja sivutoimilupia on tarkistettu ja kiristetty ainakin Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kuopiossa lääkärit äänestivät tiukentuneista ehdoista jaloillaan, ja yliopistosairaala joutui ottamaan askeleen taaksepäin.

Kokoomuspoliitikoiden siirtymiset terveysjättien palvelukseen ovat viime vuosina herättäneet huomiota: Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty siirtyi mutkan kautta Terveystaloon ja kansanedustaja Lasse Männistö Mehiläiseen. Samaan määränpäähän päätyi myös ministeri Petteri Orpon avustaja Joonas Turunen.

Sama ilmiö toistuu nyt myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kilpailu työvoimasta on kiristynyt huomattavasti. Sote-lakien kanssa veivaaminen on antanut etumatkaa terveysjäteille, joiden missio on tällä hetkellä kasvattaa verkostojaan maakunnissa.

Johtajalääkärit ja sote-uudistuksen sisäkehällä olevat virkamiehet ja poliitikot ovat sote-markkinoiden arvokkaimpia pelinappuloita. Terveysyhtiöt pitävät huolen, että uusien työtarjousten perään ei tarvitse kysellä. Yksityinen puoli pystyy tarjoamaan joustavat työehdot ja -ajat. Ne ovat monen mielestä palkkaa tärkeämpiä asioita.

Julkinen sektori pulassa

Maakuntahallinto ei pysty vastaamaan rekrykilpailuun, koska sillä ei ole toistaiseksi tarjota mitään konkreettista. Tampereen sote-muutosjohtaja Jaakko Herrala puki asian näin:

– Maakunnat eivät kykene tässä vaiheessa tekemään isompia liikkeitä, kun ei ole vielä y-tunnusta, ei pankkitiliä, eikä sillä lailla päätösvaltaa.

Maakuntahallinnoissa rukoillaankin, että epämääräinen tilanne sote-lakien kanssa ei kestäisi enää kovin pitkään. Usea muutosjohtaja myös korostaa tulevien sote-keskusten yhtiöittämisen tarvetta. Se antaisi julkiselle puolelle ketteryyttä, jota markkinakilpailussa kaivattaisiin.

Markkinoiden uusjako on jo käynnissä ja julkinen sektori näyttää jääneen telineisiin.

Ylen kokoama lista ei välttämättä ole täydellinen, ja sitä saatetaan päivittää.

Juttua täydennetty 11.6. klo 9:48: Lisätty tieto siitä, että listaus ei välttämättä ole täydellinen.

Päijät-Hämeen kartasta 11.6. klo 12:05 kartasta korjattu Hartolan ja Heinolan tekstejä.

Katso myös:

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Analyysi: Neljättä kertaa risuja soten remontoijille – Olisiko viime kesän varoitukset pitänyt ottaa vakavammin?

Analyysi: Soten valmistuminen siirtyy taas – miksi ministerit hirttävät itsensä aikatauluihin, kun peruutusta pukkaa toisensa perään?

Yhdysvaltain Washingtonissa työskentelee joukko ihmisiä, joiden tehtävänä on koota presidentti Donald Trumpin repimiä papereita takaisin kasaan. Kokoon teipatut paperit lähetetään Yhdysvaltain kansallisarkistoon säilytettäviksi.

Työtä on paljon, sillä presidentti Trumpilla on tapana repiä lähes kaikki asiakirjat ja muut paperit, jotka hän on käsitellyt. Revityt paperit Trump heittää paperikoriin tai lattialle.

Asiasta kertoo uutissivusto Politico. Sen haastattelemien lähteiden mukaan tapa on jatkunut vuosikausia. Ilmeisesti repiminen auttaa Trumpia erottelemaan uudet ja luetut paperit toisistaan.

Avustajat eivät ole yrityksistään huolimatta saaneet presidenttiä lopettamaan repimistä.

Paperinpaloja kerätään Valkoisen talon lattioilta

Erikoinen tapa on tuottanut hankaluuksia presidentin hallinnolle. Sen on lain mukaan arkistoitava käytännössä kaikki kirjeet, asiakirjat ja jopa paperilappuset, joita presidentti koskee. Vain täysin yksityisiksi tulkitut viestit jätetään tallettamatta.

Niinpä avustajat keräävät huolellisesti presidentin repimät paperinpalat toimistosta ja asuinhuoneistosta. Ne toimitetaan koottaviksi Valkoisen talon naapurissa sijaitsevaan hallintorakennukseen.

Siellä huippusalaisella turvaluokituksella toimivat arkistotyöntekijät saavat pöydilleen suuria kasoja paperipaloja ja -silppua.

Arkistotiimissä viime vuoden keväänä työskennellyt Solomon Lartey vertasi Politicolle työtään palapelin kokoamiseen. Tärkein työväline oli läpinäkyvä teippi.

– Etsimme palasia ja teippasimme ne takaisin kasaan. Sitten annoimme ne pomollemme, Lartey kertoi.

Kokoon liimatut paperit lähetettiin Yhdysvaltain kansallisarkistoon, jossa presidentin asiakirjoja säilytetään. Valkoinen talo ei kommentoinut presidentin toimintaa Politicolle.

Teippaajat ovat hyvin palkattuja ammattilaisia

Larteyn mukaan Trump oli repinyt osan papereista vain kahtia, osan taas pieniksi palasiksi. Larteyn mukaan joukossa oli muun muassa lehtileikkeitä ja kirjeitä äänestäjiltä ja kansanedustajilta.

Noin 30 vuoden arkistouran tehnyt Lartey ja hänen entinen kollegansa Reginald Young Jr. sanoivat Politicolle, etteivät olleet koskaan tehneet mitään vastaavaa. Edelliset presidentit olivat hoitaneet arkistoinnin säntillisemmin.

Young ihmetteli, miksi korkeasti koulutettujen arkistotyöntekijöiden oli käytettävä aikaansa paperinpalasten teippaamiseen.

– Tienaamme yli 60 000 dollaria vuodessa, ja meidän pitäisi tehdä paljon tärkeämpiä asioita, Young sanoi.

Lartey ja Young eivät enää työskentele paperien teippaajana, sillä he saivat potkut keväällä. Larteyn ja Youngin mukaan paperien kokoamisesta vastaava tiimi työskentelee yhä entiseen tapaan, joskin pienemmällä kokoonpanolla.

Lue myös:

Yhdysvaltojen Trump saapui Singaporeen tapaamaan Pohjois-Korean Kimiä

Tähän kuvaan kiteytyy suurvaltajohtajien välirikko: Merkel ja Trump tuijottavat toisiaan

G7-kokouksen yllättävä päätös: ensin yksimielisyys, sitten Trumpin raivonpurkaus

Sote on vasta alkua, aktivointimalli ensituulahdus. Vanhoillinen hyvinvointivaltio on tullut aatteellisen, poliittisen ja taloudellisen tiensä päähän. Tulevalla vaalikaudella alkaa suomalaisen yhteiskuntapolitiikan ennennäkemätön korjaus.

Oman arvioni mukaan tulemme siirtymään hyvinvointimallista (well-being) hyvintoimintamalliin (well-doing), jossa vastuu vapaan yksilön itsenäisestä hyvästä elämästä palautetaan valtiolta sinne minne se kuuluukin: yksilölle itselleen.

Erilaisten sosiaalitukien ja palvelujen varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että pian kaikki menee uusiksi.

Tukiriippuvuus tekee ihmisistä epävapaita valtion alamaisia ja sehän on perustuslakimme edistyshengen vastaista. Vapaista yksilöistä muodostuva liberaali kansakunta voi edistyä vain parantamalla jokaisen yksilön itsenäistä toimeentuloa, työn tuottavuutta ja kykyä antaa arvoa luova työpanoksensa koko kulttuurin kehitykseen.

Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain.

Tämä 2020-luvun sosiaalipolitiikka merkitsee valtavaa asennemuutosta.

Ensinnäkin, marxilaisen kollektivismin ja tulontasauksen aatteellinen perusta romahtaa lopullisesti.

Toiseksi, konsensuspolitiikka tulee hajoamaan, koska julkistalouden välttämättömät uudistukset pakottavat siihen.

Kolmanneksi, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kehittäminen alkaa yhä enemmän kohdistua toisten kustannuksella elämisen, vastuuttomuuden ja vapaamatkustuksen poistamiseen.

Terveys ja hyvinvointi eivät ole arvokkaan elämän tarkoitus vaan edellytys.

Neljänneksi, 2020-luvun sosiaalipolitiikassa tullaan yleisesti ymmärtämään, että terveys ja hyvinvointi eivät ole arvokkaan elämän tarkoitus vaan edellytys. Kohtuullinen hyvinvointi tarvitaan siihen että vapaa yksilö voi keskittyä luomaan jotakin arvokasta.

Karl Marxin ja Friedrich Engelsin 170 vuotta sitten ilmestynyttä Kommunistista manifestia lukiessa ei voi olla hämmästelemättä heidän pääideansa järjettömyyttä.

Sosialistisessa unelmassahan vähiten koulutettu ja alkeellisimpia ruumiillisia töitä tekevä yhteiskuntaluokka, proletariaatti, nousee historiallisen kehityksen johtavaksi voimaksi kumoamalla kapitalistisen markkinatalouden ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen.

1900-luvulla näimme, millaista sosialismia valtaan päässeen työväestön edustajat rakensivat ja miten hyvin tuotantovälineiden yhteisomistus ja suunnitelmatalous toimivat. Hölmöläisten puuhalta vaikuttanut nurinkurinen proletaarinen yhteiskuntajärjestys ei missään johtanut ihanteelliseen kommunismiin, jossa jokaisen yksilön vapaus on jokaisen yksilön vapauden ehto, kuten aatteen parrakkaat profeetat kauniisti muotoilivat.

Kun marxilaisen sosialismin varjo vetäytyy menneisyyteen, yhteiskunnallista palvelujärjestelmää tullaan kehittämään klassisen liberalismin ja yleisen velvollisuusetiikan pohjalta.

Toistaiseksi eduskunnassa ihmetellään niitä jotka harjoittavat itsenäistä ajattelua ja puhuvat niin kuin oma järki sanoo. Ensi vuosikymmenellä yksilöllinen kansanedustajuus ja siihen perustuvat liittolaissuhteet tulevat uudeksi maan tavaksi, kun autoritääriset puolueet aletaan nähdä vapaista yksilöistä muodostuvan kansan edustamista rajoittavina instituutioina. Puolueita suosivan suhteellisen vaalitavan tilalle voisi syntyä vapaa kaksivaiheinen kansanvaali yksiöllisen ehdokkaaksi asettumisen pohjalta.

Politiikkaa koossapitäväksi ja vakautta luovaksi tekijäksi tulee entistä selkeämpi budjettikuri. 1960-luvun sosiaalipolitiikan pääarkkitehti Pekka Kuusihan oli sitä mieltä, että sosiaaliset tulonsiirrot eivät saisi ylittää 20 prosentin rajaa. Käytännössä raja on asettunut korkeammalle.

Hyvinvointipalvelujen kustannukset ovat jo kaksi kertaa aiheuttaneet valtaisan rahoituskriisin talouden normaalivaihteluun kuuluvien lamakausien aikana. Toistuvasti kriisiin ajautuva malli ei voi olla oikea. Sekä 1990- että 2010- luvuilla kriisi puhkesi ja suurleikkaukset tehtiin, kun sosiaalikulujen suhde bruttokansantuotteeseen ylitti 30 prosentin rajan.

2020-luvun sosiaalipolitiikassa päätöksentekoa ja vaalilupauksia järkevöittävät budjettirajoittimet, jotka ennaltaehkäisevät kriisit ja paniikinomaiset leikkaukset. Palvelujärjestelmän laadullinen kehitystyö esimerkiksi koulutuksessa ja sivistyksessä on vakaammalla pohjalla, kun rahoitus on puskuroitu lamakausien varalta.

Työllisyysastetta on nostettava ja itsenäisesti toimeentulevien osuutta vahvistettava. Erityisenä ongelmanryhmänä kaikki ne edes jossain määrin työkykyiset ihmiset, joiden työn tuottavuus ei riitä työllistymiseen vapailla markkinoilla, on erikoisjärjestelyjen avulla ja ilman porsaanreikiä ohjattava ansaitsemaan elantonsa ainakin osittain esimerkiksi takuutyömarkkinoiden ja kolmannen sektorin avulla.

Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään.

Terveyspolitiikassa jokaisen on otettava vastuu omista elintavoistaan ja niiden seurauksista. Sairausvakuutuksen on rajoitettava tuottamuksellisten vahinkojen korvaamista selkeiden yksilöllisten terveydenhoitosopimusten avulla. Jokainen alkoholin suurkuluttuja, tupakoitsija, ylipainoinen, liikuntaansa laiminlyövä huonoa elämää elävä henkilö tietää, että elintavoillaan hän sairastuttaa itseään ja siten ottaa ylimääräistä niiltä jotka elävät vastuullista hyvää elämää.

Tämä on terveyspalveluihimme nyt sisältyvä suurin epäoikeudenmukaisuus eikä se voi loputtomiin jatkua, koska kustannusten kasvu ylittää kestokyvyn. Vakavasti sairaat ja vanheneva väestö tarvitsevat hoitoa joka tapauksessa.

Koulutuspolitiikassa yksilönvastuu tarkoittaa sitä, että jokaisen on kouluttauduttava niin, että hän onnistuu työllistymään.

Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset joita kaikkivoiva äitivaltio hoitaa kohdusta hautaan.

Tätä nykyä meillä on yhä ihmisiä, jotka maksuttomassa koulutusjärjestelmässämme hankkivat itselleen jonkun tutkinnon ja alkavat sitten syyttää järjestelmää, jos eivät saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Tällainen vastuunpakoilu on kauhistuttava esimerkki siitä mihin vanhoillinen hyvinvointiajattelu on johtanut. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset joita kaikkivoiva äitivaltio hoitaa kohdusta hautaan.

Kun joku rohkea poliittinen päättäjä, kuten kansanedustaja Susanna Koski, esiintyy vapaamatkustusta rajoittavan oikeudenmukaisuuden äänenä, joka vaatii itsenäistä harkinta- ja toimintakykyä kaikilta vapailta yksilöiltä, vanhoilliseen sosialistiseen kollektivismiin sitoutuneet populistit rientävät syyttämään häntä fasistiksi, vaikka hänen ajattelunsa täysin johdonmukaisesti seuraa perustuslakimme ydinarvoa.

Vapauden ja valistuksen valtakunnassa vastuu hyvästä, terveestä, kunnollisesta ja tuottavasta elämästä kuuluu yksilöille – siis aivan jokaiselle meistä. Koska me itsenäiset ja vapaat ihmiset kuitenkin olemme riippuvaisia toisistamme, on reilua, että kaikki ponnistelevat ja tekevät parhaansa. Tämän ja vain tämän yleisen vastuuperiaatteen vallitessa rakentuu oikeudenmukainen yhteiskunta.

Kun sosialistiseen tulontasaukseen nojaava hyvinvointimalli korjataan yksilönvastuuseen ohjaavaksi hyvintoimintamalliksi, anarkistiset parasiittiunelmat romahtavat, jokaisen yksilön velvollisuuksien rima nousee ja koko kulttuuri pääsee kehittymään korkeammalle eettiselle tasolle.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

Suomen tasavallan kolmannen presidentin P. E. Svinhufvudin koti Kotkaniemi avautui peruskorjattuna toukokuun puolessa välissä. Kirkkaan Kivijärven rannalla Luumäellä sijaitseva Kotkaniemi oli Svinhufvudin koti hänen kuolemaansa saakka.

Valtio peruskorjasi Kotkaniemen ja sen puutarhan entiseen loistoonsa kotimuseoksi noin kolmella miljoonalla eurolla. Siitä piti tulla yksi Luumäen kunnan vetonauloista.

Vielä vajaa vuosi sitten Kotkaniemi oli aivan Kuutostien varrella. Sen jälkeen valmistui valtatien uusi linjaus, ja Kotkaniemi jäi muutaman sadan metrin päähän uudesta valtatiestä. Opasteita valtatieltä Kotkaniemeen ei kuitenkaan tullut.

Niinpä Luumäen kunta anoi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, että valtatien varteen tulisi museosta kertova liikennemerkki, jotta matkailijat löytäisivät helposti perille. Ely-keskuksen päätös oli kielteinen: merkkejä ei saa laittaa.

Kunnantalolla vihaisia

Luumäen kunnantalolla ely-keskuksen päätöksestä ollaan enemmän kuin ihmeissään. Kunnanjohtaja Anne Ukkonen ei voi ymmärtää, miksi opasteita Kotkaniemeen ei saa laittaa.

Teiden varsille tulevista opasteista päättää Suomessa keskitetysti Tampereella sijaitseva Pirkanmaan ely-keskus. Se katsoo, että tällä hetkellä Kuutostieltä on opaste Itsenäisyydentielle, ja sen perusteella ihmiset Kotkaniemen löytävät. Itsenäisyydentie on noin kymmenen kilometrin mittainen osuus entistä Kuutostietä. Itsenäisyydentien varrella on neljä historiallista kohdetta, mukaan lukien Kotkaniemi.

– Turistin pitäisi Itsenäisyydentie-viitasta päätellä, että Kotkaniemi sijaitsee siellä. Tämä on käsittämätöntä, sanoo Luumäen kunnanjohtaja Anne Ukkonen.

Lupapäällikkö Petteri Pietilä Pirkanmaan ely-keskuksesta kertoo, että kun lupia opasteille annetaan, merkitsevät silloin kohteen aukioloajat ja kävijämäärät. Tasavallan entisen presidentin kotimuseo ei Pietilän mukaan ole sellainen syy, minkä takia opastemerkki pitäisi laittaa.

– Tässä kohtaa ei ole tullut sellaista esille, että sille olisi perusteita. On todettu, että nämä Itsenäisyydentien opasteviitat ajavat tämän kohteen asiaa eteenpäin tällä erää.

Mainos olisi sallittu

Peruskorjatun Kotkaniemen avajaisia vietettiin 18.5.2018. Tuolloin kunta laittoi kutsuvierastilaisuutta varten käsintehdyt A3-kokoiset opasteet Kuutostien rampilta Kotkaniemeen. Niitä kunta ei vielä ole pois ottanut ja kunnanjohtaja Anne Ukkonen tunnustaa, että vähän laittomathan ne ovat.

Pirkanmaan ely-keskuksen lupapäällikkö Petteri Pietilä kertoo, että opasteiden lupia myönnettäessä käytetään hyväksi alueelle laadittua palvelukohteiden opastussuunnitelmaa. Se tosin Pietilän mukaan tulee usein jäljessä verrattuna siihen, mikä olisi tarve.

Pietilä ehdottaa, että kunta hankkisi tien varteen mainoksen.

– He voisivat yrittää saada sinne asiakkaita tienvarsimainoksella, joka on suunnattu tienkäyttäjille.

Mainokselle luvan antaa samainen Pirkanmaan ely-keskus. Mainos todennäköisesti saisi luvan, vaikka virallista opastemerkkiä ei saakaan laittaa.

– Jos siinä kaikki määräyksen edellytykset täyttyvät, niin silloin siihen on mahdollisuudet, kertoo Pietilä.

Kunta ei luovuta

Jos matkailija haluaa päästä Kotkaniemeen, tulee hänen tietää, että sinne pääse seuraamalla Itsenäisyydentien opastetta. Opasteet tosin johtavat Kuutostien varrella olevan kahvilan pihalle, jossa on iso opastekartta koko Itsenäisyydentiestä. Kartasta turistin täytyy sitten itse etsiä Kotkaniemi ja päätellä, mihin suuntaan kahvilan pihalta täytyy lähteä.

Kotkaniemen löydettävyyttä hankaloittaa entisestään se, että Itsenäisyydentie on nimetty vasta reilut puoli vuotta sitten, eikä sitä löydy vielä edes tuoreimmista navigaattoreista.

Luumäen kunnanjohtaja Anne Ukkonen tunnustaa suoraan, että opastetaulujen saamiseksi on vuodatettu lukuisia hikikarpaloita.

– Meille sanotaan, että kunta tai Kotkaniemi-säätiö on niin saamaton, ettei saa opasteita sinne. Mutta kun se on se Pirkanmaan ely, joka ei anna niitä laittaa, tuskailee Ukkonen.

Anne Ukkosen mielestä Kotkaniemellä on niin suuri kansallinen merkitys, että se pitäisi viranomaistenkin ymmärtää. Häntä lisäksi kismittää se, että tien varrella saa olla monenlaisia mainoksia, mutta virallista opastetaulua ei saa laittaa.

– Kyllä siellä on kaikenlaista viidakkoa muutenkin tuolla tien varrella. On jos jonkinnäköistä lippua ja lappua, niin on se kumma, ettei saa virallista hienoa merkkiä laittaa, tuskailee Anne Ukkonen.

Kunta on valittanut Pirkanmaan ely-keskuksen päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.