Joitain vuosikymmeniä sitten muutaman sadan asukkaan Pykeija Varanginvuonon etelärannalla Pohjois-Norjassa oli aavemaisen hiljainen. Kalastus ja kalatehtaat eivät kannattaneet, nuoret lähtivät pois, työttömyysluvut olivat korkealla, eikä mitään mullistavaa tuntunut olevan odotettavissa. Kyläläiset jopa päättivät myydä asuinpaikkakuntansa.
Sitten Varanginvuonoon levisi aikoinaan Kamtšatkan niemimaalta Kuolaan Venäjälle istutettu kuningasrapu. Sen saapuminen herätti pikkukylän eloon. Kuningasravun ansiosta alkoi matkailun kehittyminen, jolle ei loppua näy.
Ja juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki haluavat nimenomaan Pykeijaan. Pienestä kyläsestä on tullut kuuluisuus ja erityisesti kuluneena kesänä väkeä on ollut liikkeellä paljon.
Pikkukylä tien päässä
Pykeijaan johtaa kapea kuhmurainen tie, joka erkaantuu valtatie E6:lta Varangernbotnin ja Kirkkoniemen välillä. Se ei kuitenkaan estä ajoneuvojen virtaa karun Bygøyan niemen kärkeen. Tiiviisti rakennettu kylä on kannaksella pienen niemekkeen suojassa pahimmilta Jäämeren tyrskyiltä.
Historiansa vuoksi kylää kutsutaan myös Pikku-Suomeksi – voipa siellä maksaa ostoksensa euroilla kruunujen lisäksi.
Ensimmäiset suomalaiset tulivat alueelle 1840-luvulla. Suuri osa kyläläisistä on näiden kveeneiksi kutsuttujen ihmisten jälkeläisiä. Vaikka kylän pääkieli onkin suomi, on se hiljalleen katoamassa.
Historiansa vuoksi kylää kutsutaan myös Pikku-Suomeksi – voipa siellä maksaa ostoksensa euroilla kruunujen lisäksi.
Matkailu herätti unesta
Matkailun ansiosta kylää on kaunistettu viime vuosina: paikkoja korjailtu ja maalattu, pihat siivottu, on kulttuuripolku, muutama erilainen vaellusreitti tunturiin ja palvelut ovat kehittyneet nopeasti.
Kylä on ikään kuin herännyt Prinsessa Ruususen unestaan. On ravintolaa, kahvilaa, kauppaa, saunaa, mökkejä, venesafareita ja kaikkea muuta mahdollista.
Moni haluaa kokea saunomisen ja sen jälkeen pulahtaa hyiseen Jäämereen. Kylän hiekkaranta on kaunista katseltavaa, mutta ajoittain ilman toppatakkia, lakkia ja käsineitä sinne on turha yrittää, kun Jäämeri puhkuu terveisensä suoraan pohjoisnavalta.
Rohkeimmat, kuten joensuulainen pariskunta, hyppäsivät aaltoihin.
– Meressä uiminen on erittäin virkistävää. Varsinkin, kun suoraan sängystä hyppää mereen, se on todella upea kokemus. Kyllä tuossa Jäämeressä on jotain taikaa, siellä virkistyy niin keho kuin mieli, sanovat Olga ja Petteri Hannonen.
Vahingossa Pykeijaan ei todennäköisesti kukaan eksy. Tie kun tulee alas tunturista on ensimmäisenä näkymänä suuri hiekkaranta ja sen takana taloja. Helsinkiläinen Jussi Ritola sanoo, että Pohjois-Norjan luonto on kiinnostava ja aikoopa hänkin uskaltautua vielä aaltoihin.
– Täällä on rauhallista ja lähellä on hienoja paikkoja. Kuningasravut on ne, joita haluamme päästä maistamaan, Ritola kertoo.
"Ilman turisteja kylä olisi kuollut"
Yksi Pykeijan menestystarinoista on paikallinen ravintola Bistroen. Elokuun alussa kuumimman matkailusesongin ollessa meneillään, sinne on melkeinpä turha yrittää ilman pöytävarausta. Pöydät on varattu päiviksi eteenpäin.
Ravintolassa käy noin 15 000 ruokailijaa vuodessa. Tänä kesänä on ollut hyvin vilkasta suomalaisten sekä norjalaisten ansiosta. Paikan isäntä Trond Høyberget kertoo, että koronan ansiosta väkeä on tuplasti liikkeellä edellisvuosiin verrattuna.
Ajatus ravintolan perustamisesta Pykeijan kaltaiseen pikkukylään voi kuulostaa hurjalta. Viisi vuotta sitten perustetussa ravintolassa ja safariyrityksessä on tätä nykyä viitisentoista työntekijää. Alueella on nykyään matkailua ympäri vuoden, joten palvelutkin on suunniteltu sen mukaan.
– Melkein kaikki täällä sanovat, että matkailu on hyvästä. Ilman turisteja kylä olisi kuollut. Tunnen kehossa kesän jälkeen, että töitä tehdään urakalla, kertoo Trond Høyberget.
Matkailun kivijalkana on kuningasrapu. Tuusulalaisen Jani Heikkisen perheen palattua rapusafarilta saalis oli jo hetken kuluttua pöydässä.
– Käytiin hetki sitten rysät kokemassa ja ravut nostamassa. Meri on suuri ja syvä ja ravut aika isoja. Tulimme tänne nimenomaan rapujen takia, kertoo Jani Heikkinen. Heikkinen on matkalla vaimonsa Katin ja poikansa Vilhon kanssa.
"Meidän pikku paratiisi"
Päivittäinen liikenteenlaskenta on alueen vanhemmalle väelle mieleen. Siinähän ne kesäpäivät kuluvat, varsinkin tänä kesänä, kun lämpimiäkin päiviä on riittänyt.
Mutta kaikkialla missä matkailu on ottanut isoja loikkia, on ilmestynyt myös ikään kuin varjoja paratiisiin.
– Tämä on meidän pikku paratiisi. En tiedä, mitä on edessä, mutta kylämme on pieni ja pittoreski, rauhallinen, täällä on hyvä elämä, meillä on kaikki mitä tarvitsemme, sanoo Trond Høyberget.
Ajoittain kylässä keskustellaan myös matkailun varjopuolista. Koska kylä on rakennettu hyvin tiiviisti, ja sen tiet ja kujaset ovat hyvin kapeita, vilkkaimpina matkailupäivinä autot täyttävät koko kylän.
80-vuotiaan eläkeläisen Elisabet Inkilä-Hastadin juuret ovat Iissä Pohjois-Pohjanmaalla. Hän on kirjoittanut muistelmateoksen lapsuudestaan Pykeijassa. Inkilä-Hastad on ollut todistamassa suuren matkailuinnostuksen tuloa Pykeijaan.
– Pidämme siitä, kun suomalaiset tulevat tänne, elämä on tässä ja nyt. Pidämme siitä, että on työpaikkoja, Inkilä-Hastad kertoo.
– Mutta olisi pitänyt etukäteen miettiä, mihin laitetaan kaikki autot. Etelä-Varangin kunnan olisi pitänyt varautua matkailuun. Kun autot tulevat tänne, niille pitäisi olla parkkipaikkoja. Sellaisia asioita me mietimme, sanoo Elisabet Inkilä-Hastad.
Matkailijoiden virran uskotaan jatkuvan pitkälle syksyyn.
Ja miksipä tänne ei kannattaisi tulla, ikään kuin pääsisi vielä koskettamaan palan mennyttä aikaa.
