Helmikuun lopussa 2-vuotias Lizah istui eteläafrikkalaisen lastenkodin lattialla ja yritti leikkiä. Tyttö oli juuri tavannut Denzelin, 4, josta tulisi hänen isoveljensä.
Lizah oli huonolla tuulella ja nyrpeä, eivätkä kyyneleet meinanneet aluksi tyrehtyä. Ehkä häntä ujostutti.
Lattialle lasten viereen olivat istahtaneet myös Martin ja Åsa Pettersson. Kahden vuoden odotus oli päättynyt. Heistä ja Denzelistä tulisi perhe pienelle tytölle.
Åsaa mietitytti. Toista lasta adoptoidessaan hän oli pohtinut paljon sitä, miten iso juttu adoptio on lapsen näkökulmasta.
– Oli vaikeaa jättää lastenkoti, sillä Lizah itki valtavasti. Mietin, että mikä minä olen tulemaan tänne ja repimään hänen turvallisuuden tunteensa rikki? Åsa muistelee viiden kuukauden takaisia tunnelmiaan videopuhelun välityksellä kotoaan Pohjanmaalta.
Adoptio itsessään on perheille iso kysymys, mutta pian Åsa ja Martin joutuivat pohtimaan muutakin.
Koronavirus oli jyllännyt jo kuukausia Kiinassa, ja se kaatoi ihmisiä sairaalapeteihin kaikkialla Euroopassa. Maaliskuussa tauti oli tavoittanut myös Afrikan eteläisimmän valtion.
Miten Pettersonit saisivat tyttären matkustusasiakirjat ajoissa kuntoon ja perheensä Etelä-Afrikasta takaisin kotiin?
– EU:ssa alettiin puhua vakavasti siihen malliin, että nyt suljetaan rajoja. Ymmärsimme istuvamme toisella puolella maailmaa ja haluavamme pian Eurooppaan, Martin muistelee.
27 lasta odottaa pääsyä Suomeen
Samankaltaisia ongelmia on ollut tänä vuonna muillakin perheillä.
Vaikka kansainvälisten adoptioiden määrä on viime vuosina vähentynyt, niitä tehdään yhä tuhansia vuosittain.
Tuorein koko maailman kattava arvio on vuodelta 2015, jolloin yhteensä 12 000 lasta sai kodin kansainvälisen adoption kautta. Viime vuonna pelkästään Yhdysvaltoihin tuli lähes 3 000 adoptoitua lasta.
Juuri nyt moni kansainvälinen adoptio on jäissä.
Koronapandemian vuoksi kaikkialla maailmassa virastoja ja tuomioistuimia on suljettu kokonaan tai osittain, ja adoptiopäätökset ovat jääneet pölyyntymään hyllyihin.
Raastavin tilanne on niillä adoptiota odottavilla lapsilla, joiden tuleva perhe ei ole päässyt hakemaan lasta kotiin. Hakumatkat eivät ole mahdollisi, kun matkustamista on rajoitettu ja rajoja suljettu.
Adoptioiden ahdinko on ollut esillä erityisesti Yhdysvalloissa, jonne suurin osa kansainvälisistä adoptioista suuntautuu.
Suomessa ainakin 27 perheen hakumatkat ovat jäissä, kertovat kansainvälisiä adoptioita järjestävät Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia. Odottaville suomalaisperheille on nimetty lapsi Thaimaasta, Kiinasta, Taiwanista, Filippiineiltä, Intiasta, Kolumbiasta tai Etelä-Afrikasta. Korona on pannut matkasuunnitelmat uusiksi.
Oli hilkulla, ettei myös Petterssoneille käynyt niin.
He matkustivat Etelä-Afrikkaan 19. helmikuuta. Tuolloin virustilanne Suomessa ei näyttänyt vielä vakavalta, eivätkä Petterssonit olleet huolissaan.
Hakumatkan aluksi Martin ja Åsa kävivät Etelä-Afrikasta aiemmin adoptoidun esikoisensa Denzelin kanssa safarilla. Sitten perhe haki Lizahin lastenkodista.
Paperit laitettiin kuntoon paikallisessa tuomioistuimessa: Lizahista tuli virallisesti Petterssonien tytär ja Suomen kansalainen.
Leikit Denzel-veljen kanssa sujuivat jo mallikkaasti. Lizah viihtyi myös Åsan sylissä.
Asiat alkoivat mutkistua matkan kolmannella viikolla.
Passin puuttuminen sai Petterssonit huolestumaan
Etelä-Afrikka vahvisti ensimmäisen koronatartunnan maaliskuun alussa, ja sen jälkeen varmistettujen tapausten määrä alkoi hiljalleen nousta.
Kotona Euroopassa virus oli tavoittanut kaikki maat maaliskuun puoliväliin mennessä, ja tartuntojen määrä ylitti Kiinan luvut.
Martin ja Åsa Pettersson hoitivat lapsiaan ja selasivat jatkuvasti puhelimiaan.
Uusia tietoja tuli joka tunti, lentoja peruttiin. Virusta kutsuttiin jo pandemiaksi. THL:n sivut kaatuivat, ja Petterssonit pitivät mediatietoja sekavina.
– Mukanamme oli pieni, uusi lapsi, joka matkustaisi tilapäisillä matkustusasiakirjoilla. Tiesimme aiemmasta kokemuksesta, että dokumentit katsotaan tarkkaan ja kysymyksiä olisi paljon, Martin muistelee.
Myös Etelä-Afrikka alkoi valmistautua yhteiskunnan ja rajojen sulkemiseen. Adoption järjestänyt Interpedia-järjestö otti perheeseen yhteyttä ja kehotti kiirehtimään kotiinpaluuta ennen kuin Etelä-Afrikka sulkee rajansa.
Petterssoneja hermostutti. Lizah ei ollut vielä saanut tilapäistä passiaan.
Perheitä painavat epävarmuus ja taloushuolet
Eurooppalaiset adoptiojärjestöt tunnistavat perheiden tukalan tilanteen.
– Adoptoijan näkökulmasta kansainvälinen adoptio on epävarmuuden taival normaaliaikanakin. Nyt meillä on lisäksi virus, jonka etenemistä on todella vaikea ennustaa, luonnehtii eurooppalaisten adoptiotoimijoiden verkoston Euradoptin puheenjohtaja Gill Haworth Ylen haastattelussa.
Kansainväliset adoptiot ovat olleet roimassa laskussa jo pitkään. Vuosina 2005-2015 ne vähenivät yli 70 prosentilla.
Pandemia saattaa laskea toteutuvien adoptioiden määrää entisestään, arvioi Haworth.
Suunta on ollut sama myös Suomessa. Viime vuosina noin 50 lasta on saanut kansainvälisen adoption myötä kodin Suomesta. Huippuvuonna 2005 Suomeen adoptoitiin yli 300 lasta.
Suurin syy kansainvälisten adoptioiden vähenemiselle on se, ettei lapsia vapaudu adoptioon samaan tahtiin kuin aiemmin.
Taustalla voivat olla kohdemaiden parantuneet olosuhteet ja panostukset lastensuojeluun. Joidenkin maiden välillä adoptioyhteistyö on lopetettu poliittisten syiden tai erimielisyyksien takia, mikä voi osaltaan näkyä tilastoissa.
Nyt myös koronapandemia hankaloittaa kansainvälisiä adoptioita. Se on nurinkurista, sillä adoptioille voi olla voi olla tulevaisuudessa aiempaa suurempi tarve.
Joissain lastenkodeissa saattaa jo olla tunkua, sillä pandemian myötä apua tarvitsevien lasten määrä ei ole ainakaan vähentynyt. Lasten suojaaminen koronatartunnalta voi täysissä lastenkodeissa olla vaikeaa. Jos laitoksessa ei ole lainkaan tilaa, lapsi saattaa pahimmassa tapauksessa joutua jopa kadulle.
– Paljon riippuu siitä, miten paljon resursseja voidaan laittaa lasten hyvinvointiin ja suojeluun aikana, jolloin resursseja menee paljon itse viruksen hallintaan, Haworth pohtii.
Eniten adoptiotoimijoita huolettaa se, ettei lasten etu toteudu, kun jo sovitut adoptiot ovat jumissa.
– Olipa laitos miten hyvä tahansa, lasten pitäisi olla perheissään, jos heille on jo tehty adoptiosuunnitelma, Haworth summaa.
Perheiden tilannetta vaikeuttavat myös talouteen liittyvät huolet. Pandemia on aiheuttanut työttömyyttä ja lomautuksia, eikä adoptoiminen ole ilmaista.
Kansainvälisen adoptio voi maksaa jopa 14 000 euroa. Päälle tulevat hakumatkasta koituvat kustannukset, joiden Pelastakaa Lapset arvioi olevan 4 500-5 500 euroa. Kela myöntää adoptioihin tukea, joka voi olla 5 000-9 000 euroa.
Adoptiolupia myöntävä Valvira on tullut perheitä vastaan korona-ajan erikoissäännöllä: alle kolmen kuukauden työttömyys ei lähtökohtaisesti vaikuta adoptiopäätöksiin.
"Mielessä oli, että haluamme vain EU:hun"
Petterssonien tilanne maaliskuun puolivälissä Etelä-Afrikassa oli olosuhteisiin nähden hyvä. He olivat jo saaneet lapsensa, ja paperityöt tuomioistuimen kanssa oli tehty ennen kuin maa alkoi sulkea virastojaan.
Lizah sai lopulta passin nopeutetulla aikataululla, kun Suomen Etelä-Afrikan suurlähetystö suostui tapaamaan Petterssonit suunniteltua aiemmin.
Kun kotimatka vihdoin koitti, lentokentällä odotti vielä yksi yllätys. Virkailijoiden mukaan heidän lippuunsa ei kuulunut paikkavarausta ja koneeseen oli buukattu 200 ylimääräistä matkustajaa.
Moni halusi pois maasta, sillä lentoliikenteen tiedettiin jo vähentyneen. Tuolloin jo 250 miljoonaa ihmistä oli Euroopassa koronaeristyksissä.
Lopulta Petterssonit pääsivät epätoivoisesta tilanteestaan maksamalla kalliimmista paikoista. Nelihenkinen perhe sai paikat koneesta, joka lentäisi Saksan kautta Suomeen.
– Mielessä oli vain, että haluamme EU:hun. Sitten kaikki muu järjestyy ja stressi helpottaa. Jos Frankfurtista ei enää olisi päässyt lentämään, niin olisi olemassa junia ja autoja, joilla pääsee, Martin muistelee perheen tunnelmia.
Karanteeni yhdisti perheen
Neljä kuukautta myöhemmin leveästi hymyilevä Lizah myllää Åsan sylissä ja vilkuttaa tietokoneen kameralle kotoaan Luodon kunnasta Pohjanmaalta.
Lastenkodin lattialla koettu alkujärkytys on tipotiessään – ja miksipä ei olisi. Veljen kanssa on mukava touhuta. Åsasta on tullut mamma ja Martinista pappa. Elämä pohjoisessa on muuttunut arjeksi.
Isoveljeksi päässyt Denzel kurkkii videopuhelun aikana isänsä selän takaa ujosti virnistellen. Vanhempien mukaan korona-aika on käynyt kavereiden kanssa viihtyvän nelivuotiaan hermoille.
Ensin oli neljän viikon matka Etelä-Afrikkaan. Sitten tuli kahden viikon karanteeni kotona omalla porukalla.
Karanteenilla on kuitenkin ollut myös hyviä seurauksia. Perhe sai hitsautua rauhassa yhteen, kun elämä oli pakko rauhoittaa karanteenin ajaksi.
Vaikka Suomessakin yhä varaudutaan taudin toiseen aaltoon, rajoituksia on purettu ja tartuntojen määrät ovat laskeneet kevään piikeistä.
Etelä-Afrikassa tilanne on toinen. Tartuntojen määrät ovat nousussa. Johns Hopkins -yliopiston tietojen mukaan maassa on todettu elokuun alkupuolella yli puoli miljoonaa tartuntaa. Miltei 10 000 on kuollut viruksen aiheuttamaan tautiin.
Isompana Lizah tulee ymmärtämään, miten poikkeuksellisina aikoina hänet adoptoitiin Suomeen.
Juttua varten on käyty puhelin- ja sähköpostikeskusteluja myös Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Jenny Nymanin, Interpedian tiedottajan Marja Utelan ja toiminnanjohtaja Anja Ojuvan, Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälisen adoptiopalvelun esimiehen Marjo Mäenpään ja adoptiovastaava Merita Lepojärven sekä Helsingin kaupungin johtavan sosiaalityöntekijän Aulikki Haimi-Kaikkosen kanssa.
Lue lisää:
Petterssonien perhe kertoi ensimmäisestä adoptiostaan Ylelle vuonna 2017: Första mötet med sonen: ”Obeskrivligt rörande”