Aamulla hänellä on paha olo, kun pitää lähteä kouluun.
Päivällä ruoka ei maistu, ja mahaan koskee.
Millan koulukiusaaminen alkoi, kun luokan kovaäänisin tyttö perusti WhatsApp-ryhmän, johon liitettiin kaikki muut luokan tytöt paitsi Milla. Tyttöjen ryhmässä Millasta lähetellään haukkumaviestejä, joille kaikki nauravat. Milla jätetään luokan tyttöporukan ulkopuolelle.
Millan vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, että kiusaaminen loppuisi.
Mutta se ei ole loppunut.
Kiusaaminen ei ole loppunut suomalaisista kouluista, vaikka meillä on kaiken maailman KiVa-koulut ja muut hankkeet, joilla kiusaamista yritetään vähentää. Onneksi se on kuitenkin jonkun verran vähentynyt yläkouluikäisillä viime vuosikymmenen aikana, kertoo THL:n kouluterveyskysely.
Mutta saman kyselyn mukaan 8.–9. luokkalaisista pojista lähes neljäsosa ja samanikäisistä tytöistä noin kuudesosa kokee edelleen koulussa fyysistä väkivaltaa. Ja se on vain yksi kiusaamisen muoto.
Sivistysvaliokunta halusi myös opetusministeriön näkemyksen asiaan. Sielläkään ei kiusaajan siirtämisestä toiseen kouluun innostuttu.
Kansanedustaja Tiina Elovaara (sin.) teki kaksi vuotta sitten lakialoitteen perusopetuslain muuttamisesta.
Lakimuutos antaisi kunnille mahdollisuuden siirtää kiusaaja pois koulusta vaikeimmissa tapauksissa eli niissä, joissa kiusaamista ei saada millään muulla tavalla loppumaan. Eduskunnan sivistysvaliokunta käsitteli lakialoitetta ja kuuli useita asiantuntijoita.
– Niissä ei paljoa kannatusta löytynyt, kertoo sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala (kesk.).
Sivistysvaliokunta halusi myös opetusministeriön näkemyksen asiaan. Sielläkään ei kiusaajan siirtämisestä toiseen kouluun innostuttu.
Syitä oli monta.
Kunnille saattaisi tulla kustannuksia kiusaajan koulumatkoista, kun tämä siirrettäisiin toiseen kouluun. Myös kiusaajasta oltiin huolissaan.
Syytä onkin olla.
Koska tuskin monikaan kiusaa ihan vain huvikseen. Kiusaajan oma tilanne saattaa olla hyvinkin kurja, ja myös hänen tulee saada apua.
Kansanedustajat voisivat pysähtyä miettimään, millaista olisi kävellä eduskunnan rappusissa ja koko ajan pelätä, että edustajakollega tulee takaa ja tuuppaa päin seinää.
Olipa koulukiusaamisen syy mikä tahansa, se olisi saatava loppumaan.
Tätä mieltä ollaan varmasti ihan jokaisessa kouluasioita hoitavassa virastossa, puhumattakaan Suomen 2 300 peruskoulusta.
Näin ajatellaan myös sivistysvaliokunnassa, jonka puheenjohtaja Puumala sanoi, että kouluissa tapahtuvalle kiusaamiselle halutaan ehdoton nollatoleranssi.
Mutta miten se tehdään?
Ei ainakaan niin, että perustetaan taas uusia työryhmiä, joissa kiusaamisilmiöön perehdytään tilastojen valossa. Olisiko jo aika kuulla arjen asiantuntijoita eli niitä kiusattuja lapsia?
Ehkäpä heidän kuulemisensa auttaisi päättäjiä ja virkamiehiä ymmärtämään, mistä ihan oikeasti on kyse.
Kansanedustajat voisivat pysähtyä miettimään, millaista olisi kävellä eduskunnan rappusissa ja pelätä koko ajan, että edustajakollega tulee takaa ja tuuppaa päin seinää.
Tai kampittaa rappusissa.
Tai tönäisee alas siitä eduskunnan kuuluisasta ovettomasta paternosterhissistä, joka on jatkuvasti liikkeessä.
Tai millaista olisi kuulla joka päivä työkaverilta, että on ruma, läski ja aivoton tyyppi, jonka pitäisi kuolla.
Moni meistä aikuisista olisi tuhannen pirstaleina tällaisesta kohtelusta. Mutta liian moni lapsi elää tätä elämää päivästä toiseen.
Viikosta toiseen. Ja vuodesta toiseen. Useat koko kouluaikansa.
Eivät silloin opetusministeriön virkamiehet mieti, kuka maksaa uhrin koulumatkat uuteen kouluun. Tai kuka auttaa särkyneen perheen uuteen alkuun?
Yksi Mikon uhreista joutui vaihtamaan koulua. Se onkin tapa, jolla suomalainen yhteiskunta hoitaa tällä hetkellä kaikista vakavimpia koulukiusaamistapauksia.
Kun mikään muu ei auta, kiusatun perhe usein luovuttaa ja vaihtaa koulua.
Eivät silloin opetusministeriön virkamiehet mieti, kuka maksaa uhrin koulumatkat uuteen kouluun. Tai kuka auttaa särkyneen perheen uuteen alkuun?
Se on turha pelko, että kiusaajia alettaisiin lennätellä koulusta toiseen heppoisin perustein. Rehtorit kun käyttävät äärimmäisen harvoin nykyisenkin lain suomaa mahdollisuutta irtisanoa oppilas määräajaksi koulusta.
Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun olisi raju toimenpide.
Mutta se olisi selkeä viesti kiusaajille ja kiusatuille: Yhteiskuntamme ei hyväksy koulukiusaamista.
Lain mukaan rehtorilla ja opettajalla on velvollisuus puuttua kiusaamistapauksiin. Myös he voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos eivät puutu kiusaamiseen.
Ei kiusaaminen tietenkään tähän lakimuutokseen kokonaan loppuisi, mutta aivan varmasti vähenisi. Kun kiusaaja tietäisi, että rangaistuksena on muutakin kuin keskustelua ja jälki-istuntoa, moni ikävä teko jäisi tekemättä.
Jos epäilet tai tiedät, että lastasi kiusataan, toimi!
Ole yhteydessä kouluun, koska suuri osa siellä olevista aikuisista haluaa aidosti puuttua kiusaamistapauksiin.
Mutta joskus sinun on syytä tehdä poliisille suoraan rikosilmoitus. Tee se ainakin näissä seuraavissa tapauksissa.
1. Lasta täytyy käyttää lääkärissä hänen saamiensa vammojen takia.
2. Jos lapsesi omaisuutta, esimerkiksi hänen polkupyöräänsä, vahingoitetaan.
3. Jos lapsesi joutuu laajamittaisen vihapuheen tai rasistisen puheen kohteeksi.
Ja tähän listaan on syytä lisätä vielä yksi tilanne.
Sivistysvaliokunta aikoo keskustella syksyn aikana lakimuutoksesta, joka antaisi mahdollisuuden siirtää kiusaaja toiseen kouluun.
Löytyykö Suomesta vastuullisia päättäjiä, jotka haluavat ja uskaltavat säätää rajun lain, joka auttaisi monia koulukiusattuja?
Päivi Happonen
Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja. Hän tulee aina hyvin murheelliseksi, kun hän kuulee, että jotain lasta kiusataan koulussa.Kirjoituksessa Millan nimi on muutettu.
Yorkin prinsessa Eugenie ja liikemies Jack Brooksbank on vihitty avioliittoon Pyhän Yrjön kappelissa Windsorin palatsissa. Televisiokameroita vihkitilaisuuteen ei kuitenkaan päästetty
Häävieraista 850 pääsi sisälle kirkkoon, ulkopuolella oli lisäksi 1 200 ihmistä.
Neil Hall / EPA
Vieraiden joukossa oli monia kuninkaallisen suvun jäseniä. Prinssi Charlesin vaimo Camilla Parker Bowles ei voinut osallistua Skotlannissa järjestettävän tilaisuuden takia.
Vihkimisen jälkeen hääpari teki lyhyen ajelun upeilla hevosten vetämillä vaunuilla Windsorissa, minkä jälkeen alkoi vastaanotto Windsorin linnassa.
Morsiamen isoäiti, kuningatar Elisabet II saapui paikalle, samoin setä, Walesin prinssi Charles.
Prinssi Williamin 3-vuotias tytär Charlotte toimi morsiusneitona ja hänen 5-vuotias veljensä George paašipoikana.
Historiaa jo 600:lta vuodelta
Hääpaikka, Pyhän Yrjön kappeli, on sama, jossa prinssi Harry ja näyttelijä Meghan Markle menivät naimisiin toukokuussa. 1400-luvulla rakennettuun goottilaistyyliseen kappeliin on haudattu kymmenen hallitsijaa, ja sinne haudataan aikanaan myös kuningatar Elisabet II.
Prinssi Andrew'n ja Sarah Fergusonin nuorempi tytär Eugenie sekä Jack Brooksbank menivät kihloihin tammikuussa Nicaraguassa. Pariskunta oli seurustellut seitsemän vuotta, ja he tapasivat ollessaan hiihtämässä Verbierissä, Sveitsissä. 32-vuotias Brooksbank toimi aiemmin lontoolaisen yökerhon isäntänä ja nyttemmin edustaa näyttelijä George Clooneyn ja Rande Gerberin tequila-merkkiä Britanniassa.
Facundo Arrizabalaga / EPA
Prinsessa ilman edustustehtäviä
28-vuotias Yorkin prinsessa Eugenie on yhdeksäs kruununperimysjärjestyksessä, isonsiskonsa, Yorkin prinsessa Beatricen jälkeen. Hän valmistui vuonna 2012 Newcastlen yliopistosta, pääaineenaan taidehistoria ja Englannin kirjallisuus. Hän on työskennellyt modernia taidetta esittelevässä Hauser & Wirth -taidegalleriassa vuodesta 2015 lähtien.
Eugeniellä ei ole kuninkaallisia edustustehtäviä. Hän on suvun mukana isoissa tilaisuuksissa, mutta toisin kuin perimysjärjestyksessä ylempänä olevilla kuningasperheen jäsenillä, hän ei saa palkkaa edustustehtävistä.
Kuninkaalliset fanit, Joseph Afrane, Terry Rutt ja David Weeks juhla-asuissaan.Vickie Flores / EPA
Siksi brittimediassa käytiin kesällä kiistaa siitä, onko oikein, että prinsessa Eugenien häät vaunuajeluineen ja turvajärjestelyineen maksavat veronmaksajille jopa 2 miljoonaa puntaa eli 2,3 miljoonaa euroa. Summa on tosin murto-osa prinssi Harryn häistä, koska prinsessa Eugenien häät eivät kerää samanlaisia yleisöjoukkoja. Silti kuningasperheeseen kriittisesti suhtautuville tuokin summa on liikaa.
– Kuka sitä paitsi on kuullut prinsessa Eugeniesta? Hänellä ei ole kuninkaallisia tehtäviä, ei hyödyllistä tarkoitusta julkisuudessa ja silti joudumme maksamaan tällaisia summia, sanoi Työväenpuolueen kansanedustaja Chris Williamson Sky Newsin haastattelussa.
Kuninkaallinen perhe, kuningatar Elisabet sekä prinsessa Eugenien vanhemmat maksavat häätilaisuuden muut kulut.
Valtiotieteiden maisteriksi vastikään Helsingin yliopistosta valmistunut Joonas Pitkänen, 28, on nykyhallituksen toiveopiskelija. Oikeastaan enemmänkin.
Hän opiskeli kandiksi ja maisteriksi reilusti alle tavoiteajan, käytännössä kolmessa vuodessa.
– Otin suosituksen mukaiset kurssit ja hoidin ne pois alta. Minulla oli tietty ajatus siitä, mitä haluan tehdä valmistumisen jälkeen, sillä tutkijan ura on aina kiinnostanut. En kokeillut useita sivuaineita ja etsinyt suuntaa, vaan suunnitelma oli selvä, väestötiedettä ja sosiologiaa opiskellut Pitkänen kertoo.
Hän pyrkii nyt jatko-opiskelijaksi.
Otin paljon sellaisia kursseja, joita pystyi suorittamaan itsenäisesti tenttimällä. Joonas Pitkänen, valtiotieteiden maisteri
Pitkäsen urakkaa helpotti se, että hänellä oli taustalla puolen vuoden opinnot avoimessa yliopistossa ja tutkintoon luettiin hyväksi aiemman sosionomitutkinnon kieliopinnot.
– Aiemman tutkinnon takia opiskelu ei myöskään ollut mitään uutta ja ainutkertaista. Otin myös paljon sellaisia kursseja, joita pystyi suorittamaan itsenäisesti tenttimällä, mikä nopeutti opiskelua selvästi, hän jatkaa.
Maisteriksi opiskellaan noin kuudessa vuodessa
Joonas Pitkänen on ripeydessään poikkeus. Maisteriksi opiskelevien valmistumisajat ovat vielä kaukana tavoitteesta, vaikka opiskelijoita on puskettu opiskelemaan vikkelästi jo muutaman hallituskauden ajan.
Tavoite on, että opiskelija saisi kandidaatin tutkinnon ulos kolmessa vuodessa ja maisterin tutkintoon kuluisi tämän päälle kaksi vuotta.
Maistereiden valmistumisaika on olennainen, sillä useimmat jatkavat kandista maisteriksi.
Opetushallituksen keräämien tilastojen mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon eli maisterin tutkinnon keskisuoritusaika (mediaani) oli vuonna 2010 noin 6,3 vuotta.
Viime vuonna vastaava luku oli 5,9, joten pientä nopeutumista on tapahtunut.
On kylläkin syytä huomata, että jos ottaa huomioon vain suomenkieliset opiskelijat, ovat luvut 6,6 vuotta (2010) ja 6,3 vuotta (2017). Kansainväliset opiskelijat suorittavat usein vain maisterin tutkinnon, mikä vaikuttaa lukuihin.
– Mitään yksittäistä syytä sille, että maisterin tutkinnon suoritusajat eivät ole vielä enempää lyhentyneet, ei ole. Siihen vaikuttaa esimerkiksi työmarkkinatilanne, opintotuessa tehtävät muutokset ja opintojen imu, opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo.
Vuorinen uskoo, että maisterin tutkinnon tekeminen nopeutuu tulevaisuudessa, kun 2010-luvulla koulutuspolitiikassa tehdyt tai tehtävät toimet alkavat purra.
Meillä on hyviä viitteitä siitä, että 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden määrä on lisääntynyt. Birgitta Vuorinen, opetusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö
Vuorinen huomauttaa, että toimet näkyvät yleensä vasta useiden vuosien viiveellä.
– Meillä on hyviä viitteitä esimerkiksi siitä, että 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden määrä on lisääntynyt. Tämä suoritustahdin tiivistyminen toivottavasti näkyy myös tutkinnon suorittamisen ajoissa jonkin ajan kuluttua, hän sanoo.
Kandidaatin tutkinto tehdään aiempaa nopeammin
Yliopisto-opiskelijoiden valmistumisajat ovat lyhentyneet selvästi kandidaatin tutkinnon osalta.
Alemman korkeakoulututkinnon eli kandidaatin tutkinnon suorittamiseen kului vuonna 2010 aikaa noin 4,8 vuotta (mediaani). Vuonna 2017 vastaava luku oli 3,8.
– Kandidaatin tutkinnossa on seitsemän viime vuoden aikana suoritusaika lyhentynyt vuodella. Se näkyy myös tutkinnon suorittaneiden iän alenemisena, kertoo opetusneuvos Birgitta Vuorinen.
Opetusministeriön mukaan luvussa näkyy se, että opintotuki on sidottu vuonna 2011 tehdyn muutoksen jälkeen erikseen kandidaatin ja maisterin tutkintoon.
Tämä näkyy myös korkeakoulujen rahoitusmallissa.
Kandidaatin papereiden ulosottamisen ajankohdalla on suurempi merkitys nyt kuin ennen. Jos kolmen vuoden tavoiteaika ylittyy, opiskelijan pitää anoa lisäaikaa.
Soittokierros yliopistoihin vahvistaa trendin, mutta hurraahuutoihin ei aihetta
Soittokierros muutamaan suureen yliopistoon tukee tilastotietoa.
– Trendi erityisesti alemmissa korkeakoulututkinnoissa oikeastaan kaikilla meidän koulutusaloilla on ollut se, että opiskelijat valmistuvat nopeammin, kertoo Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä.
Hentilän mukaan Oulun yliopistossa on jo 2010-luvun alussa alettu kiinnittää huomiota erityisesti opiskelijoiden ohjaukseen ja opintojen rakenteeseen.
Lisäksi opiskelu kesäaikaan on tehty helpommaksi.
Hentilän käsityksen mukaan osansa nopeutumisessa on ollut myös yliopistojen rahoitusmallin muutoksella. Vuonna 2013 yliopistojen yhdeksi rahoituskriteeriksi tuli 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden määrä.
– Jos suorittaa 55 opintopistettä lukuvuodessa, valmistuu väkisinkin nopeammin, Hentilä kiteyttää.
Oulun yliopiston koulutusrehtorin Helka-Liisa Hentilän mukaan maisteriksi valmistuminen viidessä vuodessa on mahdollista.Oulun yliopisto
Myös Helsingin yliopistossa valmistumisajat ovat nopeutuneet, mutta vain hienoisesti. Korkeakoulututkinnon on suorittanut tavoiteajassa viime vuosina yli 20 prosenttia opiskelijoista, kun vielä vuonna 2010 luku oli noin 15–17 prosenttia.
20 prosenttia on joka tapauksessa hirveän pieni määrä. Sari Lindblom, vararehtori, Helsingin yliopisto
Hurraahuutoihin ei silti ole vararehtori Sari Lindblomin mukaan aihetta.
– 20 prosenttia on joka tapauksessa hirveän pieni määrä, hän huomauttaa.
Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin kertoo, että tilanne on Tampereella sama. Keskimääräinen opiskeluaika on noin kuusi vuotta eli yli tavoiteajan, mutta pientä kohentumista on tapahtunut.
– Kymmenen viime vuoden aikana valmistumisajat ovat hieman petraantuneet, mutta merkittävää muutosta ei ole tapahtunut. Kandidaatin tutkinto suoritetaan tavoiteajassa, mutta maisterin tutkinnon kohdalla opiskelu hidastuu, Melin sanoo.
Hallitus usuttaa opiskelijoita valmistumaan nopeasti
Nykyhallituksen tavoitteena, yhtenä kärkihankkeena, on pidentää työuria alkupäästä. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että opiskelijoiden pitäisi valmistua nopeasti ja siirtyä vikkelästi työelämään.
Vuonna 2015 aloittaneen Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimien mahdollisista vaikutuksista opiskeluaikoihin on mahdotonta sanoa vielä mitään.
Ne näkyvät, jos näkyvät, tilastoissa vasta vuosien päästä.
Työurien pidentämisen kaari on mielenkiintoinen.
Siitä käytiin kiivasta keskustelua etenkin vuosikymmenen alussa, kun työssäkäyvien ja eläkkeellä olevien huoltosuhde alkoi näyttää yhä huolestuttavammalta.
Murheena oli ennen kaikkea se, miten ihminen saadaan jaksamaan töissä entistä vanhemmaksi.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite pidentää työuraa alkupäästä. Siihen pyritään muun muassa opiskelijavalinnan uudistuksilla.Heli Sorjonen / Yle
Sittemmin tähtäin on siirtynyt enemmän toiseen päähän.
Tutkintoaikojen lyhentäminen on ollut jo useamman hallituksen tavoite. 2010-luvulla on tehty esimerkiksi muutoksia opintotukeen ja yliopiston rahoitusmalliin.
– On myös pyritty parantamaan korkeakouluopetuksen laatua, jotta opiskelijat pääsevät opintojen imuun ja saavat tutkintoja suoritettua tavoiteajassa, opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä sanoo.
Tällä hallituskaudella on käynnistetty myös opiskelijavalinnan uudistuksia ja pyritty lisäämään jouhevampaa liikkumista korkeakoulujen sisällä.
– Iso asia on, että jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia eli mahdollisuuksia suorittaa tutkintojen osia kehitetään tässä rinnalla. Muun kuin tutkintokoulutustarjonnan lisääntyminen tulee näkymään siinä, että korkeakoulupaikkoja kohdentuu erityisesti niille, jotka tulevat suorittamaan ensimmäistä korkeakoulututkintoa, Vuorinen sanoo.
Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin kertoo, että ministeriön ja yliopiston välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että kaikkien etu olisi, että opiskeluajat lyhenevät ja valmistuminen viidessä vuodessa olisi mahdollista.
Melinin mukaan yliopistoissa toimia sen eteen on tehty jo 2010-luvun alusta lähtien.
– Meillä Tampereen yliopistossa on esimerkiksi lisätty aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista, hän kertoo.
Tampereen yliopiston vararehtorin Harri Melinin mielipide on, että opintotukea olisi syytä korottaa, jotta opiskelijat voivat paremmin keskittyä päätoimiseen opiskeluun.Antti Eintola / Yle
Melinin mukaan parhaiten ovat toimineet keinot, joilla mahdollistetaan joustavaa opiskelua, esimerkiksi mahdollisuudet suorittaa kursseja monin eri tavoin.
Helsingin yliopistossa nykyhallituksen toivetta on kuunneltu niin, että kaikkiin kandidaattiohjelmiin lisättiin viime vuonna työelämäopinnot.
Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom huomauttaa, että yksi hidastava tekijä on se, jos opiskelija ei pysty mieltämään, mikä hänestä voi tulla.
– Generalistialoilla on oikeustieteen kaltaisia professioaloja paljon vaikeampi pohtia, mikä minusta tulee isona. Erityisesti niiden kohdalla on mietitty, miten työelämää voidaan tuoda osaksi opintoja, Lindblom sanoo.
Lindblom huomauttaa, että yliopisto ei saa olla opintojen etenemisen esteenä.
– Sellaista tilannetta ei saa olla, että meillä ei olisi esimerkiksi riittävästi kurssitarjontaa tai riittävästi vaihtopaikkoja. Meidän täytyy myös tarjota riittävästi ohjausta ja tukea opiskelijoille, hän sanoo.
Helsingin yliopistossa on jo kymmenkunta vuotta kiinnitetty huomiota siihen, että opintopisteiden vaatima työ on oikein mitoitettu.
Lindblom uskoo tämän vaikuttaneen yhtenä tekijänä hiukan parantuneisiin tutkintojen suoritusaikoihin.
Miksi opiskeluajat lyhenevät hitaasti?
Miksi sitten valmistumisajat eivät ole lyhentyneet nykyistä enemmän erilaisista toimista ja patistelusta huolimatta?
Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin pitää suurimpana syynä opintojen pitkittymiselle päätoimisen opiskelun estävää työssäkäyntiä.
Mielestäni viiden vuoden tavoiteaika vaatisi jonkinasteista opintotuen kohottamista, jotta opiskelijat pystyvät päätoimiseen opiskeluun. Harri Melin, vararehtori, Tampereen yliopisto
Tampereen yliopistossa noin kaksi kolmasosaa maisteriopiskelijoista käy töissä lukuvuoden aikana.
– Opintotuki ei riitä arjen pyörittämiseen ja valtaosa opiskelijoista on pakotettu työskentelemään opintojen ohessa. Mielestäni viiden vuoden tavoiteaika vaatisi jonkinasteista opintotuen kohottamista, jotta opiskelijat pystyvät päätoimiseen opiskeluun, Melin sanoo.
Melin kuitenkin lisää, että työssäkäynti opiskeluiden aikana on myös hyvä asia, sillä moni löytää sitä kautta helpommin töitä valmistumisen jälkeen.
Vararehtori Sari Lindblom Helsingin yliopistosta uskoo, että kandidaatin tutkintoihin lisätyt työelämäopinnot rohkaisevat opiskelijoita valmistumaan.Markku Pitkänen / Yle
Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom suhtautuu varauksellisesti sellaisiin toimiin patistelussa, jotka vaikuttavat opiskelijoiden toimeentuloon.
Hän viittaa esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden opintorahan leikkaamiseen viime vuonna, olkoonkin, että samalla opintolainojen valtiontakauksiin tuli korotus.
– Sellaisia opiskelijoita, joilla on vähän opintoja jäljellä, opintorahan leikkaus varmaan kannustaa valmistumaan. Se on ikään kuin viimeinen sysäys. Toisilla taas tämä vaikuttaa niin, että on pakko käydä vain enemmän töissä.
Lindblomin mukaan liikaakaan ei pitäisi patistella. Se voi johtaa opintojen keskeyttämiseen tai välivuoden pitämiseen työssäkäynnin mahdollistamiseksi.
– Sellaisille opiskelijoille, jotka nyt jo ponnistelevat sen kanssa, miten opinnot etenevät, miten selviää tenteistä ja oppiiko riittävästi, patistelu voi aiheuttaa vain enemmän ahdistusta. Toisaalta tutkimuksista tiedetään, että kaikkein eniten opiskelijoita stressaa se, että opinnot eivät etene.
Lindblomin käsitys on, että eniten vaikuttavat yksilölliset syyt.
– Opinnot voivat venyä esimerkiksi sen takia, ettei opiskelija luota siihen, että hänellä on riittävästi asiantuntemusta ja hän haluaa vielä opiskella lisää. Hän saattaa myös etsiä vielä omaa alaa.
Opiskelijoiden sijoittuminen työelämään sen sijaan näyttää kohtuullisen hyvältä. Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen yliopistossa noin 80 prosenttia valmistuneista on töissä vuosi valmistumisen jälkeen.
Oulun seudulla joillakin aloilla on suorastaan osaaja- ja työvoimapulaa ja opiskelijoita työllistyy jo kesken opintojen esimerkiksi ohjelmisto- ja ict-alalle.
"Yliopisto ei ole mikään tehdas"
Oma kysymyksensä on se, onko nopea valmistuminen itseisarvo.
Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin sanoo, että myös yliopistojen oma intressi on, että opiskelijat valmistuvat ripeästi.
– Kuitenkin nopea valmistuminen on siinä mielessä kaksipiippuinen juttu. Tulevan työuran kannalta myös hyvä asia, että on opintojen aikana jossain vaiheessa myös työelämässä, Melin pohtii.
Koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä pitää Oulun yliopistosta valmistuneiden työllistymistä hyvänä.Paulus Markkula / Yle
Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom sanoo, että vaikka yliopistot saavat osan rahoituksestaan siitä, kuinka monta opiskelijaa he saavat valmistumaan kandiksi tai maisteriksi, "yliopistot eivät ole mitään tehtaita".
Akateeminen opiskelu ei voi olla sellainen automaatti, että mennään putkeen ja tullaan putkesta pois. Sari Lindblom, vararehtori, Helsingin yliopisto
– Akateeminen opiskelu ei voi olla sellainen automaatti, että mennään putkeen ja tullaan putkesta pois. Ministeriöistä ja hallituksesta tulee paineita, mutta yliopiston velvollisuutena on pohtia, mikä on meille järkevää ja meidän opiskelijoillemme eduksi, Lindblom sanoo.
Oulun yliopiston vararehtori Helka-Liisa Hentilä ei pidä pahana nopeaa valmistumista.
– Opintojen suorittaminen tavoiteajassa on ehdottoman tavoiteltavaa ja mahdollista, hän sanoo.
Koulutusleikkaukset ja nopea valmistuminen huono yhtälö
Paljon puhutut koulutusleikkaukset eivät ainakaan helpota valmistumisaikojen nopeuttamista. Esimerkiksi Helsingin yliopisto joutuu säästämään vuoteen 2020 mennessä 86 miljoonaa euroa.
– Totta kai olemme yrittäneet ratkaista sen niin, että se vaikuttaisi mahdollisimman vähän, sanoo Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom.
Lindblomin mukaan on mahdollista, että tilanne vaikuttaa myös siihen, kuinka nopeasti opiskelija saa tutkintonsa valmiiksi, vaikka suoraa syy-yhteyttä ei olisikaan.
Esimerkiksi kurssien järjestämistä on jouduttu priorisoimaan, ja opettajia on aiempaa vähemmän.
– Ihan vapaa eteneminen ei välttämättä ole enää mahdollista, kun joudutaan miettimään, että tämä kurssi järjestetään tänä vuonna ja tuo ensi vuonna, Lindblom lisää.
Koulutusleikkaukset iskivät voimallisesti Helsingin yliopistoon. Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijoita Porthaniassa.Antti Kolppo / Yle
Tampereen yliopiston Melin on samoilla linjoilla. Yliopistojen mahdollisuudet tarjota opetusta joustavasti ja monipuolisesti ovat ainakin jossain määrin kärsineet.
– Ei se voi olla vaikuttamatta opintoaikoihin. On varsin huono yhtälö, että valtio leikkaa yliopistojen toimintaresursseja ja samaan aikaan edellyttää yliopistojen tuottavan tutkintoja aiempaa rivakammin.
Varmasti pystyisimme esimerkiksi antamaan enemmän ohjausta opintojen suunnitteluun, jos olisi enemmän resursseja käytössä. Helka-Liisa Hentilä, koulutusrehtori, Oulun yliopisto
Oulun yliopiston Helka-Liisa Hentilän mukaan suoraa syy-seuraussuhdetta ei välttämättä ole.
– Tietenkin noin yleisenä korkeakoulupoliittisena linjauksena se on ollut tosi kurja asia, kun ajatellaan esimerkiksi yliopistoindeksin jäädyttämistä. Varmasti pystyisimme esimerkiksi antamaan enemmän ohjausta opintojen suunnitteluun, jos olisi enemmän resursseja käytössä.
Lukiosta vikkelästi yliopistoon
Työuraa on yritetty pidentää alkupäästä myös jo hakuvaiheessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on, että korkeakoulut uudistavat valintamenettelyjään niin, että välivuodet vähentyvät ja opintojen aloitus aikaistuu.
Tarkoituksena on, että vuoteen 2020 mennessä merkittävästi aiempaa suurempi osa korkeakoulujen opiskelijoista valitaan ylioppilastutkinnon perusteella niin sanotussa todistusvalinnassa.
Todistusvalinnalla täytettävistä paikoista valtaosa varataan ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville.
– Viitteitä on siitä, että opiskelijavalinnoissa tehtävät uudistukset tulevat näkymään siinä, että opintoihin siirrytään jouhevammin ja tutkintoja suoritetaan nopeammin, sanoo opetusneuvos Birgitta Vuorinen.
"Opiskelu on paljon muutakin kuin valmistautumista työelämään"
Vaikka valtiotieteiden maisteri Joonas Pitkänen opiskeli äärimmäisen nopeasti, hän ei kannata patistamista nopeaan valmistumiseen.
– Opiskelu on kuitenkin paljon muutakin kuin sitä, että vain valmistaudutaan työelämään. Ja toisaalta, onko sillä suurta väliä, meneekö työelämään 24- vai 26-vuotiaana, jos joka tapauksessa siellä pitää olla 70-vuotiaaksi asti, hän sanoo.
Yhteen muottiin tunkeminen ei toimi, Pitkänen sanoo.
– Riippuu jokaisen omasta elämäntilanteesta, kuinka paljon pystyy käyttämään aikaa opiskeluun ja kuinka paljon täytyy esimerkiksi tehdä töitä tai keskittyä perheeseen. Tai jos on vaikea elämäntilanne, ei ole voimia opiskella.
Sauditoimittaja Jamal Khashoggin katoaminen ja oletettu murhaaminen Istanbulissa on asettamassa Saudi-Arabiaa eristyksiin ja vaikeuttamassa jopa sen talousuudistuksia.
Muutaman tunnin sisällä Yhdysvalloista ja Britanniasta on tullut joukko peruutuksia suurinvestoijilta, joiden oli tarkoitus osallistua Riadissa 23.–25. lokakuuta järjestettävään kuningaskunnan suurimpaan investointitapahtumaan.
Saudit itse vertaavat toista kertaa järjestettävää Future Investment Initiative -tapahtumaa Sveitsin Davosin kaltaiseen foorumiin. Viime vuonna paikalla oli 3 800 talouselämän vaikuttajaa eri puolilta maailmaa.
Media boikotoi saudien "Davosia"
Suurista mediataloista paikalle eivät mene yhdysvaltalainen CNN, talousuutisointiin keskittynyt CNBC, sanomalehti New York Times eikä brittiläinen taloussanomalehti Financial Times. Myös The Economist kieltäytyy osallistumasta.
Mediatalot painostavat poisjäännillään viranomaisia selvittämään toimittaja Jamal Khashoggin kohtalon.
Perumisestaan on ilmoittanut muun muassa Maailmanpankin pääjohtaja Jim Yong Kim, jonka piti olla yksi kolmipäiväisen tapahtuman pääpuhujista. Hän vetoaa aikatauluvaikeuksiin.
Brittiläinen miljardööri, Virgin Airin omistaja Richard Branson kertoo jäävänsä pois tapahtumasta. Samalla Branson sanoo peruuttavansa kaksi yhteistä turismihanketta Saudi-Arabian kanssa ja lopettavansa keskustelut Saudi-Arabian investoinneista Virgin Galactict -hankkeeseen. Saudien investointirahasto on suunnitellut sijoittavansa miljardi dollaria avaruusturismia valmistelevaan hankkeeseen.
Myös kuljetuspalvelu Uberin toimitusjohtaja Dara Khosrowshahi jättää tapahtuman väliin. Hänellekin oli varattu yksi pääpuhujien paikoista.
Yhdysvaltain hallituksen edustajat ovat sen sijaan ilmoittaneet osallistuvansa, tärkeimpänä valtiovarainministeri Steve Mnuchin.
USA:n puolustusteollisuus huolissaan kauppasuhteista
Saudi-Arabian suurimmat asetoimittajat Yhdysvalloista ovat jo esittäneet huolensa siitä, että toimittaja Khashoggin katoaminen vaikeuttaisi maiden liikesuhteita.
Presidentti Donald Trump sanoi sopineensa Riadin käynnillään huhtikuussa 2017 yli sadan miljardin dollarin ase- ja hävittäjäkaupoista Saudi-Arabiaan, mutta tämä hanke ei ole vielä edennyt Yhdysvaltain puolustusministeriössä ja kongressissa.
Trump sanoi eilen torstaina Valkoisessa talossa, että toistaiseksi toimittaja Khashoggin katoaminen ei vaikuta liikesuhteisiin. Trump sanoi, ettei ole halukas antamaan suurkauppoja Venäjän tai Kiinan hoidettaviksi.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kutsui torstaina entisen NFL-pelaaja Jim Brownin ja räppäri Kanye Westinlounaalle Valkoiseen taloon keskustellakseen heidän kanssa mustia amerikkalaisia koskevista aiheista. Trumpin valkoisen talon tapaan lounastapaamista markkinoitiin keskusteluna Trumpin "historiallisista aikaansaannoksista".
Keskustelun sijaan presidentin työhuoneessa nähtiin Kanye Westin kymmenenminuuttinen monologi, jossa hän kehui kasvattaneensa Adidaksen liikevaihtoa, esitteli Trumpille vetylentokoneen ja kertoi oman tulkintansa vaihtoehtoisista universumeista.
Saarnassaan West sivusi omalla tavallaan myös tapaamisen virallisia aiheita, eli kaupunkien elävöittämistä, työllisyyttä ja rikollisuuden kitkemistä. West muun muassa selvensi, miksi hän vaatii kuutta elinkautista chicagolaisessa vankilassa istuvan jengipomon vapauttamista. Vastaus löytyy vaihtoehtoisista universumeista, joissa yhdessä West on itse vankilassa oleva Larry Hoover.
Tässä vaiheessa moni ihmetteli, miten on itse päätynyt universumiin, jossa kierroksilla käyvä räppäri paassaa presidentiksi nousseelle tosi-tv -tähdelle miesenergiasta.
Westin tajunnanvirrasta oli paikoin vaikea saada kiinni, mutta se tuli kaikille selväksi, että punainen MAGA-lippalakki antaa räppärille supervoimia. Tämä tuli selväksi myös Trumpin vävylle Jared Kushnerille, jota West kutsui tapaamisen ajan Jerryksi.
Itse Trump seurasi esitystä pöytänsä takaa välillä huvittuneena, välillä häkeltyneenä ja hermostuneena.
Se mikä lounastapaamisen perimmäinen tarkoitus oli, jäi epäselväksi. Trump totesi asiaa tiedustelleelle toimittajalle kutsuneensa Brownin ja Westin vain lounaalle, koska pitää heistä.
– Minä rakastan sinua, West vastasi ja ryntäsi syleilemään presidenttiä.
Viestintäalan yrittäjäksi ryhtynyt Katri Syvärinen teki kolmenkympin kynnyksellä oivalluksen, joka oli kaunis ja voimaannuttava, jopa klisee – ja samalla vaarallinen.
Syvärinen ryhtyi toteuttamaan unelmiaan vimmalla. Hän kirjoitti kirjoja, ryhtyi vuosien varrella hyvinvointivalmentajaksi, täytti kalenterinsa jokaisen hetken ja menestyi.
Hän teki 12 tunnin työpäiviä aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Iltaisin hän lähti vielä tallille, teki treenin hevosensa kanssa ja palasi kotiin puoli kahdeltatoista.
Seuraavana aamuna rumba alkoi alusta. Viikonloppuisin Syvärinen kävi ahkerasti ratsastuskisoissa ja kursseilla.
Tätä jatkui useita vuosia.
Viimeisinä vuosina vireille tuli avioero. Syvärinen tunsi itsensä väsyneeksi, kävi useamman kerran verikokeissakin, mutta syytä vetämättömyydelle ei löytynyt testeistä.
Kun hän piti hyvinvointivalmentajana luentoja, hänen piti varmistaa, että salin edestä löytyi paikka johon saattoi nojata, jos voimat loppuisivat kesken kaiken. Lopulta pelkkä kävelylenkki koiran kanssa vei Syvärisen loppupäiväksi petiin.
Syvärinen käytti pelkkää tahdonvoimaansa, jotta sai työnsä tehdyksi.
– Olin välillä kuin pieni lapsi yliväsymystilassa. Sain itkukohtauksia. Luentojen jälkeen jouduin istumaan ensin vartin autossa, että jaksoin lähteä ajamaan kotiin.
Miksi Syvärinen ei hellittänyt, vaikka suorittaminen sai hänet sairaaksi?
Aivot oppivat palkinnoista
Aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilainen kertoo, että ihmisen aivoissa voi olla yhtä aikaa käynnissä kaksi vastakkaista prosessia tunteen ja järjen välillä.
Tunne voi sanoa, että lopeta, sattuu, mutta otsalohkossa sijaitseva päätöksentekoprosessi pakottaa jatkamaan.
"Jos on oppinut puskemaan läpi harmaan kiven, sellaiset prosessit vahvistuvat aivoissa." Minna Huotilainen, aivotutkija
Kummatkin, sekä tunne että järki, ovat erittäin vahvoja järjestelmiä, Huotilainen sanoo. Kumpi siis voittaa ja miksi?
– Jos on oppinut puskemaan läpi harmaan kiven, sellaiset prosessit vahvistuvat aivoissa. Jos puolestaan on tottunut luovuttamaan, ja se on johtanut toivottuun tilaan tai oloon, se prosessi saa vahvistusta, Huotilainen selittää.
Toisin sanottuna aivot oppivat. Katri Syvärisen aivot ovat oppineet saamaan palkinnon suorittamisesta ja itsensä kehittämisestä.
– Se on ihmeellistä, kuinka työnsä voi suorittaa koko ajan täydellisesti, mutta samaan aikaan hädin tuskin selviytyy ruokakauppaan, Syvärinen kertoo.
Perfektionismi kytköksissä uupumukseen
Kuinka sitten yhden aivot oppivat jatkamaan lannistumatta kivusta huolimatta, kun toisen antavat periksi?
On selvää, että työuupumuksen syyt ovat usein työelämän paineissa ja kestämättömissä rakenteissa. Ihmisen persoonallisuuden piirteillä on kuitenkin merkitystä siinä, kuinka helposti hän uupuu.
Englantilaisessa Bathin yliopistossa tehdyn ja Personality and Social Psychology Review -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan perfektionismi on yhteydessä uupumukseen.
Perfektionistin roolia työelämässä leimaa pelko epäonnistumisesta, epätäydellisestä suorituksesta ja riittämättömyydestä sellaisena kuin on.
"En tiedä, onko suorittaminen minulle vähän kuin alkoholismi, että se taipumus on aina olemassa." Katri Syvärinen
Jotta perfektionisti voisi edes hetkittäin olla tyytyväinen itseensä, hänen on paikattava riittämättömyyden tunnetta täydellisillä työsuorituksilla. Pakottaminen jatkuvasti ylittämään itsensä voi polttaa loppuun.
– Perfektionistina oleminen on todella stressaavaa, ja stressi edesauttaa ajautumista uupumukseen, tutkija Andrew Hill totesi Huffington Postille elokuussa 2015.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuksen mukaan Suomessa joka neljäs työntekijä on kokenut työuupumusta. 2,5 prosentilla uupumusoireet ovat vakavia.
Katri Syvärinen tajusi oman tilanteensa vakavuuden vasta, kun hän sai paniikkikohtauksen keväällä 2012.
Hiljentämisen opettelu alkoi kohtauksen jälkeen. Ja sitä opetellaan yhä, Syvärinen sanoo.
– En tiedä, onko suorittaminen minulle vähän kuin alkoholismi, että se taipumus on aina olemassa. Tietyt piirteet itsessä ovat hyvin syvällä.
Periksiantamattomuus paikkaa arvottomuuden tunnetta
Periksiantamattomuus ei lopulta ole kytköksissä vain persoonallisuuteen, vaan myös kokemusympäristöön.
Sisututkija Emilia Lahti teki osana väitöstutkimustaan kyselyn, joka kartoitti yli tuhannen ihmisen käsityksiä sisusta, tuosta ihaillusta suomalaisesta sinnikkyydestä. Vastauksista ilmeni myös sisun huonot puolet.
– Me ehkä koetaan, että se meidän arvo on sidoksissa siihen, miten sisukkaita me ollaan. Tehdään esimerkiksi töitä niin paljon, että poltetaan itsemme loppuun, Lahti totesi Ylen haastattelussa toukokuussa.
– Kun keksin, että voin tehdä elämässäni mitä tahansa, sittenhän minä tein, koska pelkäsin, että muuten en olisi yhtään mitään, Katri Syvärinen komppaa Lahtea.
Dosentti Maria Mäkelä Tampereen yliopistosta on tutkinut osana Kertomuksen vaarat -projektia, kuinka kulttuuriset mallitarinat vaikuttavat yhteiskunnassa.
"Vallitseva mallitarina on, että jos riittävästi ahertaa, se palkitaan menestymällä. Se on huijausta, sillä vain harva voi menestyä oikeasti." Maria Mäkelä, dosentti, narratologian tutkija
Maailma tuntuu viestittävän, että elämän kuuluu olla vaikeaa, jos haluaa menestyä. Jos joku menestyy kevyesti, ajatellaan helposti, että se ei voi olla ansaittua.
Vaikeuksien kautta voittoon – periksi antamatta – on aikakautemme yksi suurimmista kertomuksista, Mäkelä sanoo.
– Vallitseva mallitarina on, että jos riittävästi ahertaa, se palkitaan menestymällä. Se on huijausta, sillä vain harva voi menestyä oikeasti.
Esimerkiksi mediassa suositaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat selviytyneet lannistumattomuudella vaikeiden vaiheiden läpi jonkin suuren oivalluksen saattelemana. Tämän jälkeen he ovat menestyneet elämässä hämmästyttävällä tavalla.
Kulttuuriset mallitarinat voivat muuttua ahdistaviksi niille, jotka eivät niihin samaistu. Joillekin edes periksiantamattomuus ei tuo menestystä. Ihmisistä tuntuu, että oma kokemus ei mahdu muottiin.
– Esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivät kokevat ahdistavaksi sen, että mediassa kerrotaan tarinoita, joissa jokin yksittäinen ihme on parantanut masennuksen. Sama efekti on tarinoissa, jotka vievät ryysyistä rikkauksiin. Ne tarinat viestivät, että pitää olla vain riittävän kekseliäs kapitalistisen yhteiskunnan sisällä, niin kyllä se masennus tai köyhyys siitä lähtee.
– Jos sille, että ei jaksakaan, ei löydy mallitarinaa, on vaikeaa antaa periksi. Sellainen ajatus voi joskus olla työuupumuksen takana, Mäkelä toteaa.
"Ajattelen nykyään, että tahdonvoima on tarkoitettu poikkeustilanteisiin. Ihminen kestää stressiä jonkun aikaa, mutta jos joka päivä menee pelkällä sisulla eteenpäin, käyttää itsensä loppuun." Katri Syvärinen
Toipuminen ei saa olla taas yksi täydellinen suoritus
Katri Syvärinen kävi kuusi vuotta sitten pohjalla. Nyt hän on toipunut ja eikä tukeudu tahdonvoimaansa, ellei ole aivan pakko.
– Tahdonvoimalla voi suoriutua silloin, kun on välttämätöntä suoriutua, vaikka oma motivaatio ei riitä. Ajattelen nykyään, että tahdonvoima on tarkoitettu poikkeustilanteisiin. Ihminen kestää stressiä jonkun aikaa, mutta jos joka päivä menee pelkällä sisulla eteenpäin, käyttää itsensä loppuun.
"Jos yrittää muuttua täydelliseksi hidastajaksi, se vain tukee vanhaa ajatusmallia, että täytyy olla täydellinen ja oikeanlainen." Katri Syvärinen
Hyvinvointivalmentajana Syvärinen saa joka päivä yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman kuin hän: puskeneet eteenpäin, vain selviytyneet joka päivä ja sitten uupuneet.
Yhdessä lähiaikoina tulleessa viestissä nainen kertoi toipuvansa neljännestä burnoutistaan.
Kun suorittaja aloittaa toipumisprosessin uupumuksesta, törmätään usein sudenkuoppaan: toipumisesta tulee taas yksi suoritus, johon pitäisi pystyä täydellisesti, Syvärinen huomauttaa.
– Se on prosessi, jossa on tosi monenlaisia vaiheita. Jos yrittää muuttua täydelliseksi hidastajaksi, se vain tukee vanhaa ajatusmallia, että täytyy olla täydellinen ja oikeanlainen.
Tänään 12. lokakuuta Yle Perjantai pohtii periksiantamattomuutta ja viisautta antaa periksi. Milloin saa antaa periksi? Miksi periksiantamattomuutta pidetään meillä hyveenä? Miksi puskea läpi harmaan kiven, kun voisi ottaa hiukan rennommin? Rosa Kettumäen ja Sean Ricksin vieraina ovat kansanedustaja Paavo Väyrynen, rap-artisti Wille Hyvönen ja tutkija Maria Mäkelä. Perjantai-dokkari Kehän kutsu kertoo showpainija "Häijy" Heimo Ukonselän kaipuusta takaisin kehään. Perjantai, klo 21.05, Yle TV1 ja Yle Areenassa.
– Esimerkiksi jos opettelen jotain uutta hyppyä, niin siinä kaadutaan koko ajan. Mutta ei se satu, Emmi Peltonen vakuuttaa.
Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut taitoluistelun Suomen mestari toteaa, että eri asteisia pyllähdyksiä sattuu harjoituksissa tämän tästä, eikä niitä edes välttämättä pane merkille. Kisoissa kaatuminen on vakavampi paikka.
– Mutta se on vain pakko unohtaa, pakko jättää se sinne ja jatkaa seuraavaan.
Sietokyky kasvaa toistoista
Nuorempana luistelijanalkuna kaatumiset kilpailuissa saivat ohjelman raiteiltaan. Keskittyminen katkesi ja huono vire saattoi jatkua ainakin vielä seuraavaan hyppyyn.
– Nykyään mä ajattelen kaatumisesta vain, että hei, naps pois mielestä, Emmi Peltonen vakuuttaa päättäväisenä.
Epäonnistumisen sietäminen ja mielestä pois pyyhkäisy tulee Peltosen mukaan toistoista. Kaatumisen unohtaminen pitää opettaa.
Salaiset voimasanat
Itseluottamus ei ole tullut Emmi Peltoselle itsestään. Paitsi kokemus, myös psykologinen valmennus auttaa käsittelemään paineita. Hänellä on omat psyykkausrituaalinsa ennen kilpailua.
– Mä toistelen kolmea voimasanaa itsekseni – ne on aina pakko sanoa, ne saa mut hyvään mindsettiin ja päättäväiseksi, Emmi Peltonen paljastaa. – Siinä jäälle liukuessa voi nähdä, että mun suu käy.
Mutta voimasanojensa sisältöä luistelija ei paljasta. Hän myös usein vielä sekunteja ennen suorituksen alkua kokeilee käsillä ensimmäisenä tulevan hyppysarjan rytmiä tunnelmaan päästäkseen.
Ensin vasen luistin
Emmi Peltonen tunnustaa olevansa myös taikauskoinen, niinkuin monet muutkin urheilijat.
– Aina on pakko laittaa vasen luistin ensin jalkaan. Jos olen laittanut ensin oikean, mun on pakko riisua se pois ja laittaa vasen ensin, Emmi Peltonen nauraa.
Liikoja paineita isoilla areenoilla kilpailemisesta Emmi Peltonen ei tunnusta kokevansa. Hän päinvastoin saa itselleen lisää voimaa isosta yleisöstä.
– Tykkään siitä tunteesta että on adrenaliinia ja kroppa tuntuu ihan oudolta, kun menee jäälle. Nautin siitä tosi paljon – mä nyt olen vain tällainen.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on huolestunut rahan ja velan määrän kasvusta maailmassa.
Keskuspankit eli lähinnä Yhdysvaltain Fed, Euroopan keskuspankki ja Kiinan keskuspankki ovat syytäneet viime aikojen ohjelmillaan historiallisen paljon tuoretta rahaa kansainvälisille finanssimarkkinoille.
– Rahaa on maailmassa valtavasti, paljon enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Tämä herättää pohdiskelun, onko rahan määrä muuttanut sen olemusta tai eriyttänyt eri ihmisten ja yhteisöjen käsitystä siitä, mikä on raha, Niinistö kysyi Taloustoimittajien yhdistyksen lounastilaisuudessa perjantaina.
Monelle tavalliselle kuluttajalle rahan ja kuluttamisen välinen yhteys on selvä. Niinistö otti esimerkiksi suomalaisen eläkeläisen, joka saa tuhat euroa kuukaudessa käteen. Tämä eläkeläinen laskee kaupassa käydessään joka sentin ja kokee erittäin konkreettisesti sen, että raha on hyödyke, jolla saa tavaroita.
– Samaan aikaan maailmassa on kymmeniä, ehkä satoja neuvotteluja, joissa yhtäkkiä vain käsitellään miljoonan tällaisen eläkeläisen tuloja vastaavaa rahamäärää eli miljardia euroa – eikä se ole edes kovin paljoa niissä pöydissä.
Niiistön mielestä raha on näissä pöydissä luku, jota halutaan kasvattaa, mutta sen yhteyttä reaalimaailman on vaikea nähdä.
– Kehitys ei voi loputtomasti jatkua, Niinistö pohti.
"Geopoliittinen jytinä ei näy markkinoilla"
Niinistö kiinnitti huomiota myös siihen, että kansainvälisen politiikan pyörteissä markkinavoimien asenne on ollut rauhallinen.
Maailman geopolitiikassa tapahtuu paljon: on ollut Krimin valloitus, Ukrainan kriisi, Syyrian tilanne, Pohjois-Korean ohjukset, Israel, Iran ja jopa konfliktin mahdollisuus, Niinistö luetteli.
– Tuntuu että geopolittinen jytinä ei ole näkynyt osakekursseissa, ei investointisuunnitelmissa, ei missään.
– Ovatko markkinat välinpitämättömiä? En näin sanoisi vaan on hyvä, että on jokin sektori maailmassa, joka ei hypähtele joka tviitin perässä, Niinistö sanoi.
Markkinoiden viileä suhtautuminen tasaa hänen mielestään maailman menoa.
"Pitäisikö markkinoiden pohtia ilmastonmuutosta?"
– Mutta pitäisikö markkinavoimien kuitenkin johonkin reagoida, Niinistö kysyi.
Ilmastonmuutos puhuttaa hänen mielestään lähinnä niitä markkinatoimijoita, jotka ovat välittömästi tekemisissä energian kanssa – siis sellaisten hyödykkeiden kanssa, jotka ovat ilmastonmuutoksen suoria kohteita.
– Pohditaanko markkinoilla laajemmin esimerkiksi sitä, mitä vaikutuksia ilmastonmuutoksella on tuotantomääriin tai ihmisten kulutuskäyttäytymiseen? Pitäisikö pohtia enemmän?
Markkinavoimat ovat olleet globalisaation ajava voima, Niinistö huomautti. Globalisaatio taas on yksi syy siihen, että maailmassa syntyy populistisia liikkeitä.
Hän toivoi markkinatoimijilta pidemmän tähtäimen ajattelua.
– En ole havainnut, että markkinavoimissa olisi halukkuutta pohtia omien toimien vaikutusta tai sitä, miten populismin leviäminen voisi vaikuttaa markkinoihin.
Markkinat ovat hiljaa myös meneillään olevasta muuttoliikkeestä, esimerkiksi maahanmuutosta, ja sen seurauksista yhteiskuntaan.
– On hyvä, että säilyy maltti, kun geopoliittiset laineet lyövät lujaa, mutta kun puhutaan näistä muista ilmiöistä, toivoisi markkinoilta omaa pohdintaa.
Toimittaja-kirjailija Johanna Vehkoota vastaan on nostettu syyte kunnianloukkauksesta. Häntä syytetään oululaisen kaupunginvaltuutetun Junes Lokan (asyl.) kunnian loukkaamisesta.
Rikosasia tuli vireille Oulun käräjäoikeudessa maanantaina. Sille ei ole vielä määrätty istuntopäivää.
Syyttäjä Kirsi Männikkö ei halua kommentoida Ylelle syytteen sisältöä tarkemmin. Männikkö kertoo, että syytekuvaus tulee julkiseksi sen jälkeen, kun syyte on luettu oikeussalissa.
Vehkoo on poliisin esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.
Yle ei tavoittanut perjantaina Johanna Vehkoota kommentoimaan asiaa.
Rikoslain mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy muun muassa silloin, kun esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka muuten halventaa toista.
Johanna Vehkoo on tutkiva toimittaja ja kirjailija. Hän on yksi laajoihin reportaaseihin erikoistuneen Long Play -verkkojulkaisun perustajista. Vehkoo kuuluu myös feministisen ajatushautomo Hatun johtajistoon. Lisäksi hän toimii Julkisen sanan neuvoston JSN:n jäsenenä.
Vehkoo tekee myös Yleisradiolle Valheenpaljastaja-juttusarjaa. Yleisradion etiikkapäällikkö Timo Huovinen on niukkasanainen kommentoidessaan tapausta. Hän toteaa yleisluontoisesti, että Yle seuraa tilannetta. Huovinen kuitenkin painottaa, että Yle pitää lähtökohtaisesti niiden toimittajien puolta, jotka sille juttuja tekevät.
Junes Lokka on tunnettu maahanmuuttovastainen kansalaisaktivisti. Syyskuussa hänet tuomittiin Oulun käräjäoikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lokka on valittanut tuomiosta hovioikeuteen eikä se siksi ole lainvoimainen.
Vehkoon saamasta syytteestä kertoi ensimmäisenä Suomen Uutiset keskiviikkona.
Korjaus 12.10. klo 21.36: Toimittaja Johanna Vehkoota ei ole tavoitettu kommentoimaan asiaa. Aiemmin jutussa luki, että Vehkoo ei halua kommentoida.
Maailman pisimmän yhtäjaksoisen kaupallisen lennon lentänyt Singapore Airlines -lentoyhtiön Airbus-lentokone laskeutui perjantaina Newarkin lentokentälle New Jerseyhin.
Singaporesta matkaan lähtenyt kone taittoi matkan 17 tunnissa ja 52 minuutissa. Kone oli etuajassa, sillä matkan oli laskettu vievän 18 tuntia ja 25 minuuttia.
– Tunnen oloni hyvin levänneeksi, sanoi koneessa matkannut Kristopher Alladin uutistoimisto AFP:lle.
– Olen onnekas, koska pystyn nukkumaan lentokoneessa, Alladin jatkoi.
Koneessa oli 150 matkustajaa ja 17 miehistön jäsentä. Singapore Airlines lensi reittiä vuosina 2004-2013, kunnes lopetti lennot kannattamattomina korkeiden polttoainekustannusten takia.
Tähän asti Qatar Airways on pitänyt hallussaan maailman pisimmän lentoyhteyden ennätystä. Lentoyhtiö tarjoaa matkustajilleen mahdollisuuden päästä Uuden-Seelannin Aucklandista Arabian niemimaalle, Qatarin pääkaupunkiin Dohaan 17 tunnissa 40 minuutissa.
Singapore Airlines saattaa kuitenkin menettää nyt nimiinsä ottaman ennätyksensä jo lähivuosina. Qantas Airways suunnittelee aloittavansa vuonna 2022 suorat lennot Sydneyn ja Lontoon välillä.
Yhteiskunnan eriarvoistumista ja syrjäytymistä vastaan työskentelevän Me-säätion toimitusjohtaja Ulla Nord on turhautunut.
Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu kymmenen vuotta, mutta juuri mitään ei Nordin mukaan ole tapahtunut.
Suomessa on Nordin mielestä paras mahdollinen tieto siitä, miksi lapset ja nuoret syrjäytyvät, mutta se ei riitä.
Meillä on työryhmiä, jotka pohtivat tätä asiaa uudelleen ja uudelleen. Ulla Nord
– Iso ongelma on, että me keskitymme todella paljon siihen, että tehdään erilaisia strategioita, mietintöjä, tutkimuksia, meillä on työryhmiä, jotka pohtivat tätä asiaa uudelleen ja uudelleen.
– Mutta meiltä puuttuvat konkreettiset teot ja yhteinen näkemys, mitä me kaikki voisimme yhdessä tehdä
Puolueet esittelivät ratkaisujaan tänään Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin järjestämässä Ratkaistaan Suomen suurin ongelma -tapahtumassa. Nord oli kuuntelemassa niitä.
Ei tueta pelkästään lapsia, vaan myös heidän perheitään. Ulla Nord
– Puolueilta toivoisin, että ne eivät miettisi irrallisia, erillisiä toimenpiteitä vain oman puolueensa kesken. Vaan kaikki puolueet yhdessä miettisivät, että miten voivat yhdistää parhaat hyvät työmuodot.
Nord on rampannut eduskunnassa kuultavana moneen kertaan.
– Meillä pitäisi olla rohkeutta asettaa yli hallituskausien meneviä yhteisiä isoja visioita siitä, että miten taklataan syrjäytymisen haastetta yhdessä ja miten jokainen puolue voi siihen sitoutua.
Nord korostaa, että koulutus on äärimmäisen tärkeä asia. Lasten ja nuorten ongelmat tunnistetaan jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Painopistettä pitäisi hänen mielestään siirtää ongelmien korjaamisesta ennalta ehkäisyyn.
– Meidän pitäisi pystyä rakentamaan varhaiskasvatukseen ja kouluun sellaisia tuen muotoja, että siellä ei tueta pelkästään lapsia vaan myös heidän perheitään. Ja varmistetaan, että lapset saavat riittävät taidot selviytyä esimerkiksi jatkokoulutuksesta.
Olen sitä mieltä, että tiedossa on suurin osa tukea tarvitsevista. Ulla Nord
Nordin mielestä syrjäytymisen ehkäiseminen ei tyssää rahaan, sillä jo olemassa olevia resursseja voitaisiin käyttää tehokkaammin. Syrjäytyneiden nuorten tavoittamista hän ei liioin pidä ongelmana.
– Olen sitä mieltä, että tiedossa on suurin osa tukea tarvitsevista.
– Tietysti meillä on alueellisia eroja hyvinkin paljon. Kunnissa, joissa etäisyydet ovat pitkiä, voi olla, että nuoria ei tavoiteta. Mutta kyllä nuorille on riittävästi niitä mahdollisuuksia, joissa heidät saa kiinni ja tuen piiriin.
Raumo hamn. Hälsofarlig gas i luften. Gas sprider sig till havet. Alla i området uppmanas hålla sig inomhus och stänga av ventilationen samt invänta meddelande om att faran är över. Satakunda räddningsverk.
Tänään kansalaisilla on vielä aikaa kertoa mielipiteensä siitä, pitäisikö Suomessa siirtyä pysyvästi kesä- vai talviaikaan. Otakantaa.fi-palvelu sulkeutuu puoliltaöin. Kello 16:een mennessä kyselyyn oli tullut liki 580 000 vastausta.
Sekä oikeusministeriöstä että liikenne- ja viestintäministeriöstä painotetaan, että kyse ei ole äänestyksestä, vaan nimenomaan kyselystä. Siinä ei vaadita sähköistä tunnistautumista tai rekisteröintiä, joten yksi ihminen voi äänestää useampaankin kertaan.
– Lähtökohtana tälle palvelulle on, että tällainen osallistumispalvelu tarjotaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Sähköinen tunnistautuminen on osoittautunut aika korkeaksi kynnykseksi, sanoo asiantuntija Sami Demirbas oikeusministeriöstä.
Otakantaa.fi on oikeusministeriön ylläpitämä ja tuottama verkkopalvelu.
Myös turvallisuusyksikön johtaja Elina Thorström liikenne- ja viestintäministeriöstä painottaa, että kesä- ja talviaikaa koskevassa nettikyselyssä on nimenomaan kyse kyselystä, ei kansanäänestyksestä. Hänen mukaansa kyselyn tuloksia tarkasteltaessa onkin otettava huomioon, että sähköisen tunnistautumisen puute mahdollistaa saman henkilön vastaavan kyselyyn useammin kuin kerran.
– Vastausmäärä ei ole tässä ratkaisevaa. Merkittävää on myös saamamme avoin palaute ja se, millaisia näkemyksiä ja kannanottoja tuodaan esille, Thorström sanoo.
Avoimissa kysymyksissä ihmiset voivat ottaa kantaa muun muassa mieluisaan aikavyöhykkeeseen ja esittää perusteensa valitsemalleen vaihtoehdolle.
Neljä nuorta keskusteli kansainvälisenä Tyttöjen päivänä siitä, millaista on olla tyttö tämän päivän Suomessa. Keskustelun merkittävimmäksi teemaksi nousi busseissa tapahtuva häirintä ja ahdistelu.
18-vuotias Sonja Vilkki kuvaili, että häntä pelottaa todella, jos vieressä istuva henkilö alkaa esimerkiksi silittää hänen reittään.
– Eihän siinä uskalla mitään sanoa. Päätyy vain katselemaan ympärilleen, että huomaako kukaan, mitä tässä tapahtuu, Vilkki kertoi.
Artikkeli kirvoitti vilkasta keskustelua Yle.fi:n kommenttikentässä. Osa tunnisti täysin tyttöjen pelon ja jakoi omiakin kokemuksiaan kokemastaan häirinnästä. Osa puolestaan painotti, että kohteeksi joutuvat myös miehet ja tekijä saattaa olla nainen. Jotkut kyseenalaistivat koko ilmiön ja tyrmäsivät ajatuksen, että häirintää tapahtuisi busseissa laajemmin.
Moni kommentoija myös kysyi, miksi häirinnän kohde ei tee tilanteessa mitään. Pääsihteeri Milla Pyykkönen Naisasialiitto Unioni ry:ltä sanoo, että koko kysymys on aiheen lähestymistä väärästä päästä.
– Pitäisi aloittaa siitä, miksi häirintää ylipäänsä on. Tästä puhutaan todella vähän. On luovuttamista, jos tuudittaudumme siihen, että häirintäähän nyt aina on, Pyykkönen sanoo.
Hän arvelee, että joidenkin kommenttien takana saattaa myös olla ymmärtämättömyys häirintätilanteessa vallitsevasta dynamiikasta. Hänen mukaansa häirintä perustuu valta-asetelmaan, jossa esimerkiksi vanhempi henkilö kommentoi nuoremman henkilön ulkonäköä. Valta tilanteessa on häiritsijällä.
Monet haluavat varmasti vain sulkea itsensä pois tilanteesta. Milla Pyykkönen, Naisasialiitto Unioni ry
Pyykkönen painottaa, että ahdistelua kokevat muutkin kuin naiset, eikä häiritsijä aina ole mies. Esimerkiksi nuoremmat miehet voivat kohdata vanhempien naisten taholta häirintää. Nuoret naiset ovat kuitenkin Pyykkösen mukaan seksuaalisen häirinnän ensisijaisia kohteita.
Miten toimia häirintätilanteessa?
Milla Pyykkösen mukaan jokainen tilanne on aina muista tekijöistä riippuvainen, eikä ole yleispätevää vastausta siihen, miten häirinnän kohteeksi joutuneen henkilön tulisi menetellä.
– Yleisimmin ohjeistetaan sanomaan kohteliaasti, että tämä häiritsee, voitteko lopettaa. Se voi kuitenkin olla hankalaa, erityisesti jos kokee, että pyyntö saattaa suututtaa häiritsijän, tai jos on hänen kanssaan kahden.
Jos tuntuu, että tekijälle ei pysty sanomaan mitään, toinen vaihtoehto Pyykkösen mukaan on yrittää kiinnittää kanssamatkustajien huomio.
– Jos pystyy, tässäkin tilanteessa on hyvä pyytää apua suoraan. Silloin suurin osa varmasti havahtuu reagoimaan.
Mielestäni pitää voida olettaa, että muut puuttuvat tilanteeseen. Milla Pyykkönen, Naisasialiitto Unioni ry
Paikan vaihtaminen saattaa myös vaikuttaa ilmeiseltä ratkaisulta. Pyykkönen kertoo kuitenkin, ettei tämä ole yhtä yksinkertaista kuin miltä se saattaa vaikuttaa.
– Ongelma syntyy, jos istuu ikkunapaikalla esimerkiksi bussissa, tai kulkuneuvo on täynnä. Häiritsijän ohi kapeassa tilassa meneminen vain lisää fyysisen häirinnän mahdollisuutta.
Pyykkönen sanoo, että tilanteen salliessa voi toki ottaa yhteyttä vaikka ystävään, ja kertoa hänelle tilanteesta. Tuttu henkilö voi tässä tapauksessa pystyä auttamaan ulkopuolelta käsin.
Iltalehti uutisoi viime joulukuussa tapauksesta, jossa nuori nainen oli joutunut vieressä istuvan matkustajan ahdistelun kohteeksi linja-autossa. Hän lähetti viestin ystävälleen kertoen tilanteesta, jolloin ystävä otti yhteyttä Onnibusin asiakaspalveluun, ja asiakaspalvelu puolestaan kuljettajaan. Tämän seurauksena häiritsijä poistettiin linja-autosta.
Pyykkönen muistuttaa kuitenkin, että tapahtumien säikäyttämä ahdistelun kohde ei välttämättä kykene reagoimaan tilanteeseen lainkaan. Pyykkösen mukaan siitä ei pidä soimata itseään.
– Monet haluavat varmasti vain sulkea itsensä pois tilanteesta. Syyllisyys siitä, että itse teki jotakin, jonka vuoksi päätyi tilanteeseen, on iskostunut syvälle varsinkin naisilla. Tämä on suuri kynnys sille, ettei uskalleta puuttua itseensä kohdistuvaan häirintään.
Apua ulkopuolisilta?
Milla Pyykkönen on sitä mieltä, että useimmiten ulkopuolisen on helppo tunnistaa, milloin kahden henkilön välinen vuorovaikutus on vastavuoroista ja milloin ei.
– Kommentit siitä, että täytyykö tässä jokaisen pariskunnan väliin tulla, hiljentävät tärkeää keskustelua. Voihan pariskuntienkin välillä olla tilanteita, joissa toinen koskettaa kun toinen ei halua, mutta siinäkin yleensä toinen osapuoli pystyy ilmaisemaan, että kosketus oli epätoivottua.
Pyykkönen myöntää, että osaa epäasiallisesta toiminnasta, kuten reiden hivelyä, on vaikeampi havaita. Jos tämän kuitenkin huomaa, on asiaan syytä puuttua. Helpoiten se käy kysymällä häirinnän uhrilta, häiritseekö toisen henkilön toiminta häntä. Kysymys tarjoaa myös uhrille itselleen mahdollisuuden puhua.
Jos vastaus on myöntävä, tekijälle voi sanoa kohteliaasti, että vaikuttaa, että tämä henkilö ei nyt halua kommenttejasi tai kosketustasi.
– Mielestäni pitää voida olettaa, että muut puuttuvat tilanteeseen, Pyykkönen sanoo.
– Meillä täällä Suomessa on ehkä tyypillistä niin sanottu puuttumattomuuden kulttuuri: ei haluta puuttua, ennen kuin jotakin todella härskiä tapahtuu.
Pyykkönen toteaa, että usealla oma häpeä saattaa estää väliin menemisen.
– Ajatellaan, että jos minä puutun tähän, niin teenkö asiasta tarpeettomasti numeron. Kannustan kuitenkin ennemmin tekemään turhaan numeron sen sijaan, että jää tapauksia, joissa kukaan ei auttanut.
Pyykkösen mukaan kiusaantunut olo on luonnollista niin häirinnän kohteelle kuin sivusta tapahtumaa todistavillekin. Hän toivoo kuitenkin, että ulkopuoliset pystyisivät päästä siitä yli, jotta tilanteeseen voitaisiin puuttua sen vaatimalla tavalla.
– Mikä vain tapa, jolla toista voi auttaa, on parempi kuin ei mitään. Olisi vain positiivista, jos autettaisiin herkemmin.
Miten toimia tilanteen jälkeen?
Pyykkösen mukaan on tärkeää, että niin ahdistavaan tilanteeseen joutunut kuin ulkoapäin tilanteen havainnut voisivat omilla tahoillaan puhua asiasta ja purkaa sitä jollekulle.
Syyllisyys siitä, että itse teki jotakin, jonka vuoksi päätyi tilanteeseen, on iskostunut syvälle varsinkin naisilla. Milla Pyykkönen, Naisasialiitto Unioni ry
On myös hyvä pohtia, miten tapahtuneen kanssa on asianmukaista edetä.
– Jos häirintä tapahtuu esimerkiksi bussissa, on yhtiölle hyvä ilmoittaa. He varmasti arvostavat ilmoitusta, jotta voivat miettiä, miten reagoida.
Jos häirintä täyttää rikoksen tunnusmerkit, Milla Pyykkösen mukaan on syytä ilmoittaa poliisille.
– Seksuaalinen häirintä ei ole mikään pieni, epämukava juttu, vaan se on rikos.
Maailman nopeimmaksi kevyen musiikin pianistiksi nimetty unkarilainen Peter Bence saapuu konsertoimaan Suomeen lokakuussa.
Väsynyt markkinointikikka, huokaavat useimmat, joille musiikkimaailma on edes etäisesti tuttu.
Ajatus maailman nopeimman pianistin tittelistä on naurettava, mutta niin vain unkarilaista Peter Benceä sellaiseksi kutsutaan. Guinnessin ennätyksen vuonna 2012 rikkonut pianisti esiintyy Suomessa, Helsingin Savoy-teatterissa perjantaina.
Itse tuote ei liity lainkaan nopeasti soittamiseen.
Bencen tavaramerkki on listahittien muuttaminen tarttuviksi soolopianokappaleiksi. Sovitukset muun muassa Michael Jacksonin, Queenin ja Sian suosikkiraidoista ovat keränneet yli 350 miljoonaakatselukertaa Youtubessa ja Facebookissa.
Bencen versioDespacitosta on klikattu auki lähes 30 miljoonaa kertaa. Ei ihme, sillä coveri on hauska, tarttuva ja taiturillinen.
Suuruuden tuntua Bence lisää efekteillä, esimerkiksi looperilla. Toton Africa soi täyteläisesti tuttua komppia myöten.
Peter Bence esiintymässä Proms-festivaalilla Royal Albert Hallissa 9. syyskuuta 2017.Jo Hale / Getty Images
Fiksu kaveri ottaa hyödyn irti tittelistään
Pianisti Jukka Nykänen tunnistaa kiusaantuneisuuden, joka syntyy huonosti istuvasta markkinointijargonista. Esimerkkinä sellaisesta käy, no, vaikkapa titteli maailman nopein pianisti.
– Ensireaktio on, että äh, väsähtänyt ja kuiva lausahdus. Toisaalta sitä on turha ottaa liian vakavasti. Juuri tämän pianistin juttu on luojan kiitos makea, Nykänen hymyilee.
– Hänen show'ssaan ei olisi mitään mieltä, jos ideana olisi yrittää todistella soittonopeutta.
Nopeus on muusikolle työkalu, ei taituruuden mittari, vaikka vikkelät sormet toki ovat hyvän soittajan kykyjä. Äärimmilleen viety nopeus kuulostaa usein suttuiselta ja epätasapainoiselta.
– Virtuositeetti on vaivattomuutta ja helppoutta. Nopeuden sijaan ratkaisevia tekijöitä ovat selkeys ja sävelten eroteltavuus. Silloin vähän hitaammin soitettu kohta saattaa jopa vaikuttaa nopeammalta, Nykänen toteaa.
Samaan aikaan Nykänen korostaa vaihtelun virkistävyyttä oikeastaan kaikessa, mikä liittyy musiikkiin. Juuri vaihtelevuuden kannalta Bencen työ listahittien parissa on merkittävää, eikä sen edessä ole paatuneimmaankaan muusikon syytä nyrpistellä.
Vanhanharmaat muusikot kutristelemassa kulmiaan parrasvaloissa paistattelevan viihdeartistin varjossa olisi toisaalta oiva asetelma totuudesta ammentavalle pilakuvalle.
– Ammattilaiset saattaisivat mutista, että tällaisen vuoksi ihmiset luulevat, että Bence olisi absoluuttisesti maailman nopein pianisti. Uskoisin ennemmin, että yleisö tajuaa, mikä merkitys on Guinness World Recordsilla.
– Kannattaa mieluummin ajatella, että okei, ei hän välttämättä ole maailman nopein pianisti, mutta hänellä on tällainen titteli, mikä on aika hauskaa. Fiksu kaveri osaa ottaa hyödyn irti näkyvyydestä.
Jukka Nykänen The Fabulous Bäckström Brothers Show'n harjoituksissa huhtikuussa 2017.Joni Tammela / Yle
Tiedottaja perustelee valintojaan
Savoy-teatterin konsertin järjestäjä on Eastway Live. Tiedottaja Tomi Lindblom kertoo, että lehdistötiedote, jota siis käytetään Bencen tapauksessa sellaisenaan myös konserttikuvauksessa, perustuu artistin edustajien toimittamaan materiaaliin.
– Emme voi tuottaa tekstiä omasta päästämme, hän sanoo.
Bencen tapaus oli siinä mielessä kinkkinen, että pianisti saattaa olla monelle tuttu sosiaalisesta mediasta, mutta toisaalta hän esiintyy Suomessa nyt ensimmäistä kertaa.
– Tiedotuskärjeksi valittiin siksi ensinnäkin se, että kysymyksessä on Youtube-sensaatio, mutta myös se, että Bence on nimenomaan tämä artisti, joka on todettu maailman nopeimmaksi pianistiksi.
Lindblom huomauttaa, että mikäli yleisölle olisi kerrottu ihan vain, että Peter Bence tulee Suomeen, kukaan ei olisi osannut yhdistää henkilöä hittisovitusten tekijäksi. Markkinointikoneisto kieltämättä onnistui: Savoy-teatterin keikka on loppuunmyyty.
– Bencellä on toinen keikka maaliskuussa. Siinä lähtökohdaksi tuli se, että kyse on pianistista, jonka lokakuinen keikka myi loppuun. Silloin voimme siis jo lähteä siitä, että ihmiset tietävät paremmin, kenestä on kyse, Lindblom sanoo.
Vain 12 nuottia maailmanennätyksestä
Maailman nopeimman pianistin titteli herättää ristiriitaisia tunteita. Päätimme testata Guinnessin ennätyksen pitävyyttä ja pyytää pianisti Jukka Nykästä nakuttamaan yhtä ja samaa säveltä minuutin ajan niin nopeasti kuin mahdollista.
Suorituksen voit katsoa videolta, joka käynnistyy tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.
Bencen maailmanennätys on vuodelta 2012. Tuloksena oli 765 iskua minuutissa. Nykänen valmistautui epäviralliseen maailmanennätysyritykseen korostetun huolettomasti. Suoritus tehtiin takki päällä kulttuuritalo Martinuksessa Vantaalla.
Korvakuulolta Nykäsen suoritus kuulosti pitkälti samalta kuin Bencen suoritus kuusi vuotta aiemmin. Nykäsen iskut erottuivat hyvin toisistaan, eikä tahti hyytynyt loppua kohden.
Pianolla on merkitystä, kun tarkoitus on painaa kosketin mahdollisimman monta kertaa alas minuutin aikana. Merkistä ja mallista riippuen pianon koskettimissa voi olla kevyt tai raskas tuntuma.Lotta Sundström / Yle
Maailman nopein pianisti selvisi testistä hädin tuskin voittajana. Nykäsen iskumääräksi laskettiin 753 eli vain 12 iskua vähemmän kuin Bencen ennätysvedossa. Benceä edeltävä ennätys oli vain 669 iskua minuutissa. Nykäsen iskujen epävirallinen laskenta tehtiin videotallenteelta.
Sinänsä yhden koskettimen painaminen alas mahdollisimman monta kertaa minuutin aikana on älytön tapa mitata pianistin nopeutta. Sillä ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa, eikä testissä menestyäkseen tarvitse olla pianisti.
Nykäselle ei tule mieleen kappaletta, jossa tarvitsisi ennätyksessä käytettyä tekniikkaa. Tai no, Maurice Ravelin pianokappaleessa Alborada del gracioso, Narrin aamulaulu, on samankaltaista tikutusta, mutta yhdellä kädellä soitettuna.
Toisaalta esimerkiksi DarudenSandstormia voisi tykitellä menemään juuri tällä tekniikalla, mutta silloin kysymys taitaisi olla kuriositeetista.
Brändin luomisen taito puuttuu monilta
"Maailman nopein pianisti" ei välttämättä ole maailman nopein pianisti, mutta titteliä Bencellä on oikeus käyttää, kun kerran Guinnessin ennätysten kirjaan tieto on painettu.
Sen päälle rakennettu brändi virtuoosisesta kevyen musiikin pianistista on vetänyt puoleensa valtavan määrän seuraajia.
Siitä sopisi napata parhaat oivallukset klassisen musiikin puolelle. Muusikoiden pitäisi markkinoida itseään paremmin.
– Ujous asian suhteen on perua siitä, ettei ulkoisia seikkoja haluta korostaa, sillä ikään kuin vain musiikki, siis teokset, ratkaisisivat, Nykänen sanoo.
Varmasti myös Bence asettaa musiikin itsensä edelle. Kokonaisuuteen hän ripottelee glitteriä päälle. Moisen reseptin arvoa nostaa se, että hänen konsertteihinsa päätyy ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin pianomusiikista välittäneet.
Musiikin maailma saattaa samalla avautua uudella tavalla.
Sothebyn huutokauppakamarissa Lontoossa koettiin viikko sitten yllätys, kun meklari kopautti BanksynTyttö ja ilmapallo -teoksen myydyksi. Samalla hetkellä kun nuija osui pöytään, taideteoksen kehykseen piilotettu silppuri käynnistyi ja teos tuhoutui.
Vedoksesta liki 1,2 miljoonaa euroa maksanut asiakas on nyt päättänyt hyväksyä kaupat.
– Kun nuija tuli viime viikolla alas ja teos meni silpuksi, olin aluksi shokissa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää, että tulen saamaan oman palan taidehistoriaa, ostaja sanoi The Guardian-sanomalehdelle.
Huutokaupan yhteydessä muotoaan muuttanut taideteos on nimetty uudelleen. Vastaisuudessa Rakkaus on roskakorissa -nimellä kulkevan teoksen arvon uskotaan nousevan.
Sothebyn edustajan Alex Branczikin mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun myytävä taideteos syntyi kesken huutokaupan.
– Banksy on painanut itsensä ovelasti taidehistorian sivuille, huutokauppakamari tiedottaa.
Huoltoasemilla näkyy tästä päivästä lähtien uusia polttoainemerkintöjä vanhojen rinnalla. Syynä on polttoainemerkintöjä koskeva asetus, joka tulee voimaan tänään perjantaina.
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan huoltoasemien polttoainepistooleissa on jatkossakin vanhat tutut kansalliset merkinnät. Uudet symbolit tulevat niiden rinnalle.
EU:hun yhtenäiset merkinnät
Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan polttoainemerkintöjä edellytetään tästä päivästä lähtien polttoaineiden jakelupumpuissa ja uusien ajoneuvojen polttoainetankkien luukuissa.
Merkinnät otetaan käyttöön kaikissa EU-maissa, Norjassa, Sveitsissä, Islannissa, Liechtensteinissa, Makedoniassa, Serbiassa ja Turkissa.
Trafin ja Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan uusista merkinnöistä onkin erityisesti hyötyä tankattaessa muualla Euroopassa.
E-tunnus suomalaisille tuttu jo entuudestaan
Uusissa yleiseurooppalaisissa symboleissa bensiinin merkki on ympyrä, jonka sisällä kerrotaan polttoaineen suurin etanolipitoisuus.
E-tunnuksen pitäisi olla suomalaisille tuttu jo ennestään, sillä esimerkiksi E10- ja E5-polttoaineiden lyhenteitä on meillä käytetty jo vuosia.
Dieselin merkki on neliö, jonka sisällä kerrotaan polttoaineen suurin biokomponenttien osuus. XTL-merkintä tarkoittaa parafiinistä dieseliä, jota voidaan valmistaa myös uusiutuvista raaka-aineista.
Kaasumaisten polttoaineiden merkkinä on vinoneliö, jonka sisällä kerrotaan kaasun tyyppi.
Maailman merien kaikkien aikojen mahtavin hai ja koko eläinkunnan suurin peto kutkuttaa jälleen ihmisten mielikuvitusta, kun valkokankaille on läiskähtänyt kauhuelokuva Megalodon,The Meg.
Filmintekijöiden vapaudella megalodon on pantu Tyynenmeren syvimpään hautaan vaanimaan sukellusvenettä. Tosiasiassa jättipeto katosi meristä 2,5 miljoonaa vuotta sitten, eikä siitä jäänyt juuri jälkeäkään.
Tutkijoille juuri se on jännittävää: Mikä teki selvää ympäri maailmaa levinneestä eläimestä, joka oli ollut 21 miljoonaa vuotta merien ravintoketjun huipulla?
Yhdysvaltalaistutkijat ovat nyt ryhtyneet ratkaisemaan megalodonin arvoituksia uudella kolmivuotisella projektilla.
Kun sekä pituus että paino otetaan huomioon, maailmassa ei ole koskaan ole ollut toista yhtä suurta petoeläintä.
Elokuvassa megalodonia kutsutaan "eläväksi fossiiliksi". Tutkijat ilahtuisivat oikeasta fossiilista kovin. Jättiläisistä on säästynyt hädin tuskin mitään kouriintuntuvaa, vaikka niillä arvioidaan olleen pituutta jopa 21 metriä ja painoa 70 tonnia, ellei suorastaan sata.
Nykyisten haiden tavoin myös megalodonin tukiranka oli rustoa, ei luuta. Joustava rusto oli suurelle saalistajalle erinomainen rakennusaine, mutta siitä ei ollut kestämään aikaa.
Luusta tulee fossiili, kun orgaaninen aines korvautuu pikku hiljaa mineraaleilla. Luu maatuu niin hitaasti, että mineralisoitumiselle jää aikaa. Ruston aika syö nopeasti.
Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon yli 40 miljoonaa vuotta ennen kuin megalodoneja olikaan. Silti dinosauruksista on paljon löytöjä, ja uusien lajien määrä kasvaa nykyisin kymmenillä joka vuosi. Dinosaurusten jäänteitä löytyy jopa muutoinkin kuin fossiileina.
Kivettyneet hampaat ovat aidot mutta leukaluut keinotekoiset. Megalodonin kita oli myytävänä huutokaupassa New Yorkissa vuonna 2004.Justin Lane / EPA
Uutta megalodonprojektia johtaa Kalifornian yliopiston Mercedin kampuksen paleontologian professori Sora Kim. Oman panoksensa antavat paleoklimatologi, paleobiologi, ympäristötutkija ja merentutkija kolmesta muusta yliopistosta.
Megalodonin kohtaloksi on arveltu koituneen ilmastonmuutoksen. Viimeisin jääkausi oli tuloillaan. Ehkä megalodonilta loppui ruoka, kun jäätyminen laski merien pintaa ja verotti merinisäkkäiden määrää. Tai kenties vesi muuttui sille liian viileäksi.
Kaikki olettamukset ovat kuitenkin pelkkiä hypoteeseja, niille ei ole todisteita, sanoo Kim.
Niitä tutkijat etsivät ainoista säilyneistä jäänteistä, hampaista. Niiden kiille on haillakin erittäin kestävää kudosta.
15-senttinen hammas murskasi luut
Hain suussa on useita vierekkäisiä hammasrivejä, ja hampaat vaihtuvat usein. Yhden ainoan hain suusta putoaa sen elinaikana parikymmentä tuhatta hammasta tai jopa enemmän.
Siksi kivettyneet hainhampaat ovat tavallisia löytöjä, ja megalodonienkin jäljiltä niitä on löytynyt tuhansia eri puolilta maailmaa.
Laji on saanut nimensä juuri tukevasta purukalustostaan, jolla rusautti helposti rikki isonkin valaan rintakehän. Carcharocles megalodon tarkoittaa suurihampaista haita.
15-senttisten hampaiden tehosta todistavat niihin joutuneiden valaiden ja delfiinien luiden uurteet. Megalodonilla saattoi olla eläinkunnan kaikkien aikojen suurin puruvoima, tutkijat arvelevat.
Professori Sora KimKalifornian yliopisto
Valkohai on hädin tuskin pikkuserkku
Kim kertoo yhdistävänsä hampaiden analyysissä menetelmiä tavalla, joka hänen mukaansa on paleontologiassa epätavallista. Hän aikoo käyttää stabiili-isotooppianalyysiä siltana perinteisen paleontologisen tutkimuksen ja modernien menetelmien välillä.
Hapen sekä strontiumin, kalsiumin ja muiden kivennäisaineiden "isotooppisormenjäljet" vastaavat kysymyksiin, jotka ovat tähän asti jättäneet tutkijat kummastelemaan, Kim uskoo.
Kysymyksiä on paljon: Mitä kaikkea megalodon söi? Millaisessa elinympäristössä se viihtyi? Osasiko se useimmista kaloista poiketen säädellä omaa ruumiinlämpöään? Jos osasi, vesien viilentymisellä ei ollut sille erityistä väliä.
Ja se suuri kysymys: Miksi megadolon ja sen sukulinja kuolivat sukupuuttoon? Tutkijat ovat nykyisin jokseenkin yksimielisiä siitä, ettei valkohai ole megalodonin lähisukua, kuten luultiin, vaan linjat haarautuivat jo varhaisella liitukaudella, reilusti yli sata miljoonaa vuotta sitten.
Megalodoninhampaat ovat suurimmillaan noin 18-senttisiä. Suurin koskaan löydetty valkohain hammas on alle kahdeksan sentin mittainen.Jennifer Bailey / CC BY-ND 2.0
Ihminen olisi megadolonille kuiva haukkapala
Suurin hailaji on nykyisin valashai. Isoin kooltaan varmistettu yksilö on ollut runsaan 12 metrin mittainen ja 21 tonnin painoinen. Megalodonien sukua merissä ei enää ole, paitsi elokuvissa syvyyksissä piilottelemassa.
New Jerseyn osavaltiomuseon paleobiologi Dana Ehrer kertoi äskettäin Smithsonian-instituutin verkkoartikkelissa, että elokuvan alla häneltä oli kysytty joka päivä, voisiko megalodoneja sittenkin olla elossa. Vastaus on aina "ei", Ehrer sanoo.
Asiantuntijoiden kanta fantasiaan on yksiselitteinen: syvät vedet eivät sovi haille kuin tunnin tai pari kerrallaan, eikä siellä ole kylliksi saalistakaan.
Jos ihminen ja megalodon jollakin kummallisella tavalla sattuisivat vastakkain, jättihai ei epäröisi pistää ihmistä poskeensa, tuumii puolestaan Smithsonianin luonnonhistoriallisen museon kuraattori Hans Sues.
Mutta jos vaihtoehtona olisi valas tai hylje, megalodon ei vaivautuisi jahtaamaan meitä. Siihen olisimme aivan liian pieni ja rasvaton haukkapala, Sues sanoo.
Korjattu klo 22.00: Suurin nykyisistä valaslajeista on valashai, ei valkohai.
Metsä Groupin Rauman sellutehtaalla typpihapporekasta ei enää höyrysty kaasuja, eikä vaarallista kaasua enää ole ilmassa, pelastuslaitos kertoo.
Puolen yön aikaan pelastuslaitos tiedotti, että säiliön jäähdytys on vielä käynnissä.
Päivystävän palomestarin mukaan 35 ihmistä ehti altistua kaasulle. Kaikki altistuneet olivat tehtaan työntekijöitä, eivätkä heidän vammansa ole vakavia. Palomestarin tiedon mukaan yksi on viety jatkohoitoon.
Pelastuslaitos tiedotti aiemmin, että tehtaalla typpihapporekka vuotaa, happoa valuu maahan ja ilmaan vapautuu haitallista kaasua.
Alueella olevia ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä ja sulkemaan ovet, ikkunat ja ilmanvaihto.
Metsä Groupin mukaan rekan perävaunun höyryäminen huomattiin illalla kello 21.20.
Presidentti Donald Trumpin on väitetty pettäneen puolisoaan aikuisviihdenäyttelijä Stormy Danielsin kanssa vuonna 2006 ja myöhemmin maksaneen naisen hiljaiseksi suhteesta. Danielsin asianajajan mukaan myös kolmelle muulle naiselle on maksettu, jotta nämä vaikenisivat seksisuhteesta Donald Trumpiin.
Väitteet puolisonsa uskottomuudesta Yhdysvaltain ensimmäinen nainen torppasi median spekulaatioksi.
– Se (spekulaatio) ei tietenkään ole aina miellyttävää, mutta tiedän, mikä on väärin ja mikä oikein, mikä on totta ja mikä ei.
Melania Trumpin mukaan hän ei murehdi huhuja miehensä suhteista.
– Olen äiti ja ensimmäinen nainen. Minulla on paljon tärkeämpiä asioita, joita miettiä ja tehdä.
Donald Trump ja Melania o.s. Knauss menivät naimisiin vuonna 2005. Avioliitto on Donald Trumpin kolmas.
