Senni Tuomi pystyttää työpajaa Espoon modernin taiteen Emma-museoon. Se on osa syyslomaviikon ohjelmaa, jonka toteuttavat Aalto yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijat.
– Minun työpajassani tutkitaan Emman ihmeotuksia valojen ja varjojen kautta. Lopuksi tehdään omat otukset täällä pajassa.
Aalto yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelija Senni Tuomi näyttää, miten varjoteatteri syntyy.Jari Kovalainen / Yle
Tuomen ihmeotusten paja aukeaa vasta torstaina, mutta paikalle osuneet Sysimetsän ja Jaatisen perheet pääsevät testaamaan sitä etujoukossa. Äideistä on kätevää, että lapsille on tekemistä lähiympäristössä, sillä lapsiluvun kasvettua molemmissa perheissä on vähennetty ulkomaan matkailua.
– Tällä hetkellä matkustamme paljon minun ja mieheni vanhempien mökeille Länsi-Suomen saaristoon. Sinne on helppo mennä ja paikka on tuttu, joten lapset nukkuvat hyvin. Se on oikeasti lomaa kaikille, Kukka-Maaria Sysimetsä sanoo.
Tässä valmiit taideteokset! Vasemmalla Kukka-Maaria Sysimetsä, Ilona, Eemeli ja Valtteri. Oikealla Nora Jaatinen, Elias ja Matias.Jari Kovalainen / Yle
Yle kertoi perjantaina, että lämmin kesä lisäsi kotimaan matkojen määrää. Tilastokeskuksen mukaan touko-elokuussa tehtiin yli kolme miljoonaa maksullisen yöpymisen sisältävää kotimaan matkaa. Kasvua oli viisi prosenttia verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2017.
Lähimatkailu on hyvä vaihtoehto niille, joita ilmastonmuutos huolestuttaa, ja toisaalta kätevää myös lapsiperheille. Pitkät lennot voivat olla raskaita lapsille, ja koneen laskeutuminen voi tuntua ikävältä pikku-korvissa.
Seitsenkuinen Ilona-vauva seuraa tarkasti tapahtumia äitinsä Kukka-Maaria Sysimetsän sylistä. Kaksivuotias Eemeli pärjää jo melkein omillaan.Jari Kovalainen / Yle
Historian havinaa ja kauhuja Turun linnassa
Myös Turun linnan historiallisessa ympäristössä riittää jännittävää tekemistä syyslomaviikolla. Pikku-ritarikierroksia suositellaan neljä vuotta täyttäneille, mutta kaikki halukkaat pääsevät mukaan vanhempia myöten.
– Pikku-ritarikierroksille tulee usein aikuisia ja isovanhempiakin, jotka haluavat myös olla ritarikaavuissa, kertoo Turun linnan museoassistentti Antti Solin.
Turun linnan museoassistentti Antti Solin.Paula Collin / Yle
Historian kauheuksia -kierroksella on kuitenkin 11 vuoden ikäraja. Tämä teema on tullut ohjelmistoon yleisön pyynnöstä. Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä.
– Kun me järjestämme aikuisille kauhukierroksia, lapsetkin haluavat sellaisille. Aikuisten kauhukierros on oikeasti hurja ja pelottava, joten teimme lasten version siitä. Se on sopivalla tavalla viihdyttävä ja karmiva kierros 4–6-luokkalaisille ja yläkouluikäisille, Solin sanoo.
Matkusta ekologisesti junalla
Jos haluaa matkustaa Turkuun kokemaan historian kauhuja mahdollisimman ekologisesti, kannattaa valita juna.
– Vihreällä sähköllä kulkevalla junalla ei laskennallisesti ole hiilidioksidipäästöjä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen kehittämispäällikkö Ari Nissinen.
Hän on laatinut Ylelle laskelman, jonka mukaan esimerkiksi Helsingistä Turkuun bussilla matkustava kerryttää hiilidioksidipäästöjä 18 kiloa. Laskelman oletusarvot ovat jutun lopussa.
Henkilöautolla päästöjä kertyy 52 kiloa, mutta päästöt vähenevät 14 kiloon, kun autossa on neljä ihmistä yhden sijaan.
Henkilöauto on siis parempi vaihtoehto kuin bussi, kunhan autossa on riittävästi matkustajia.
Lähde: Suomen ympäristökeskus, Ari NissinenYle Uutisgrafiikka
Myös Nora Jaatisen perhe on tehnyt viime aikoina autoreissuja. Lapset, rattaat ja muut pakaasit on helppo pakata autoon, jolla ajetaan suoraan kotiovelta määränpäähän.
– Nyt lentomatkustamista on karsittu pääasiallisesti lasten takia, mutta toki sillä on merkitystä, että hiilijalanjälkeä muodostuu vähemmän, Jaatinen pohtii.
Kolmevuotias Matias saa liimauksessa apua museolehtori Maria Vähäsarjalta (vas.) ja äidiltään Nora Jaatiselta (oik.). Myös puolitoistavuotias Elias pöydän päädyssä osallistuu askarteluun Espoon Emma-museossa.Jari Kovalainen / Yle
Laskettelua Levillä – millaisilla päästöillä?
Tänä vuonna syyslomaa voi viettää myös Levillä lasketellen, sillä rinne on jo avattu. Tänä vuonna se tehtiin ennätyksellisen varhain viime talvelta säästetyn lumen avulla.
Levin eturinteen puolivälin korkeudelta voi laskea lumista kaistaa, joka on noin neljänkymmenen metrin levyinen ja puolen metrin paksuinen.
Erityisesti pitkällä matkalla, esimerkiksi Helsingistä Leville, kannattaa miettiä liikenteen päästöjä.
Ari Nissisen laskelman mukaan junan ja bussin yhdistelmä kuormittaa ympäristöä vähiten. Junalla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä bussilla Leville matkustava aiheuttaa 18 kiloa päästöjä.
Jos matkan Helsingistä Kittilään taittaa bussilla ja sieltä loppumatkan taksilla Leville, päästöjä syntyy 115 kiloa.
Kun taas henkilöautolla lähtee matkaan neljä ihmistä, jokainen kerryttää hiilidioksidipäästöjä 84 kiloa. Yksin autoileva puolestaan aiheuttaa 306 kiloa päästöjä.
Lähde: Suomen ympäristökeskus, Ari NissinenYle Uutisgrafiikka
Hieman yllättävää on se, että jopa lentäminen Leville on ilmaston kannalta parempi vaihtoehto kuin yksin ajaminen.
Lentomatka Helsinki-Vantaalta Kittilään aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä 216 kiloa henkilöä kohden. Luku sisältää siirtymiset taksilla Helsingistä Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja Kittilän kentältä Leville. Tuloksena on 90 kiloa vähemmän päästöjä kuin yksin autoillessa syntyy.
Joka tapauksessa lasketteluloma Levillä kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin loma Alpeilla.
Esimerkiksi lennot Itävallan Innsbruckiin ja sieltä taksimatkat Hintertuxiin aiheuttavat 376 kilon hiilidioksidipäästöt.
Lähde: Suomen ympäristökeskus, Ari Nissinen.Yle Uutisgrafiikka
Nissinen käytti laskelmassaan lähteinä autovertaamo.trafi.fi- ja ilmastodieetti.fi-sivustoja sekä Finnairin päästölaskuria. Laskelmissa ei ole huomioitu sitä, että yläilmakehässä syntyvät reaktiot voivat vahvistaa kasvihuoneilmiötä kertoimella 2–2,4. Polttoaineiden valmistuksen päästöksi oletettiin 20 % suorista päästöistä. Automatkalla neljän henkilön kohdalla polttoaineen kulutuksen oletettiin kasvavan 10 %. Laskelmissa käytettiin henkilöautoa, jonka CO2-päästöt ovat 130 g / km ja taksina isoa farmarimallia. Laskelmissa ei ole huomioitu kulkuneuvojen, -väylien ja asemien valmistusta.
Saksassa kolme ihmistä on kuollut ja kahdeksan loukkantunut pienkoneonnettomuudessa.
Poliisitietojen mukaan Cessna-merkkinen lentokone oli yrittänyt nousta ilmaan epäonnistuneen laskeutumisyrityksen jälkeen, mutta nousu epäonnistui ja kone törmäsi kentän laidalla seisseisiin ihmisiin.
Kuolleet ovat kaksi aikuista ja lapsi, jotka olivat seuraamassa koneen lentoa.
Onnettomuus tapahtui iltapäivällä Wasserkuppenin vuoren pienlentokentällä, joka sijaitsee Hessenin osavaltiossa lähellä Fuldan kaupunkia.
Turkin pääkaupungissa Ankarassa viranomaiset ovat päättäneet nimetä uudelleen kadun, jonka varrelle rakennetaan parhaillaan uutta Yhdysvaltain suurlähetystöä.
Vastaisuudessa kadun nimi on Malcolm X Avenue. Nimi on kunnianosoitus vuonna 1965 surmatulle yhdysvaltalaiselle kansalaisoikeusaktivistille Malcolm X:lle.
Nimen valintaa voi pitää piikkinä kohti Yhdysvaltoja, sillä Malcolm X jakaa edelleen mielipiteitä Yhdysvalloissa. Osa amerikkalaisista näkee Malcolm X:n taipumattomana radikaalijohtajana, joka uskalsi tuomita rasismin ilman turhia kaunopuheita. Kriitikoiden mukaan muslimijohtaja syyllistyi itse rasismiin ja kannusti seuraajiaan väkivaltaan.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan tapasi Malcolm X:n tyttären viime kuussa New Yorkissa. Kaupungin yksi tunnetuimmista kaduista on Harlemia halkova Malcolm X Boulevard.
– Me pidämme hänen nimensä elossa Ankarassa, kaupungin hallinto siteerasi Erdoğanin sanoneen.
Jo toinen nimenvaihdos
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Ankaran viranomaiset muuttavat kadun nimeä poliittisin perustein.
Tammikuussa Yhdysvaltain nykyiseen suurlähetystöön johtava tie nimettiin "Oliivipuun oksaksi". Turkki käytti samaa nimeä Pohjois-Syyriassa tuolloin aloittamastaan sotilasoperaatiosta, jonka päämäärä oli tuhota Yhdysvaltain tukemat kurdien YPG-joukot.
Yhdysvaltain tuki kurdijoukoille on hiertänyt pitkään Ankaran ja Washingtonin välejä.
”Ihminen katuu asioita, joita ei ole tehnyt. Harvemmin niitä, joita on tullut tehneeksi.”
Näin sanoo Hannu Koivisto, joka joitakin vuosia sitten lopetti sikatilansa Etelä-Pohjanmaalla.
Erityisesti 1990- ja 2000 -luvuilla Koivisto osallistui aktiivisesti suomalaiseen maatalouspoliittiseen keskusteluun. Sitten tuli burnout ja iso elämänmuutos.
Entinen pohjalainen sikafarmari katsoo maataloutta nyt nuorin eurooppalaisin silmin.
"Halusin muuttaa asioita"
Kymmenen vuotta sitten Hannu Koivisto oli sikatilallinen Kurikan Panttilan kylässä, Etelä-Pohjanmaalla.
Koivisto oli kirjoittanut eri lehdille maaseutuaiheisia artikkeleita jo vuosia. Tilanhoidon ohella hän oli aktiivisesti mukana politiikassa. Kiirettä riitti.
– Käytin valtavasti energiaa siihen, että halusin muuttaa asioita. Minulla oli tarve puolustaa suomalaista ruoantuotantoa – ja on edelleen, Hannu Koivisto sanoo.
Maatalouspolitiikan muutokset ja arki tiloilla pakottivat ottamaan kantaa. Muutos kuritti myös sikatiloja, joiden määrä oli EU-aikana vähentynyt alle puoleen. Vuonna 2008 päätoimisia sikatiloja oli Suomessa 2480 ja seuraavana vuonna 2240.
Yhä useammin Koivisto esiintyi julkisuudessa haastateltavana ja mielipidevaikuttajana.
– Se on kai luonnekysymys. Olen aina ollut kapinallinen ja halunnut seata asioita.
Projektit olivat moninaisia. Yhtenä mieleenpainuvimmista tempauksista Koivisto mainitsee Kurikassa Tuiskulan kylätalolla järjestetyn maajussien lakon. Idea keksittiin pari päivää ennen tapahtumaa ja tuottajia kutsuttiin mukaan tekstiviesteillä. Tapahtuma onnistui.
Koivisto muistaa myös, miten jännitti mennessään elämänsä ensimmäiseen television keskusteluohjelmaan yhdessä silloisen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) ja eläinsuojeluaktivistien kanssa.
– Mietin, että mitä minulla on siellä sanottavaa.
"Harvalla on taskussa päivän vanhaa vitosta"
2010-luvun alussa elämä muuttui. Koivisto sairastui burnoutiin.
– En saanut nukuttua enkä herättyä.
Panttilankylän tila possuineen ja traktoreineen myytiin. Palo tekemiseen loppui. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 sianlihan tuotantoon erikoistuneiden tilojen määrä laski 1900 tilasta 1770:een. Koiviston tila oli yksi lopettaneista.
Hannu Koivisto kertoo nauttineensa työnteosta tilalla, mutta kun päätös lopettamisesta oli tehty, luopuminen oli helppoa. Oli helppo käydä pankissa allekirjoittamassa kauppakirja peltojen myynnistä.
Yhtä selkeää syytä lopettamiseen Koivisto ei osaa sanoa. Raha oli kuitenkin merkittävässä roolissa: työt lisääntyivät, mutta tulot eivät. Sikatilojen kannattavuus oli ollut heikko jo vuosia. Tilanne lienee samanlainen tiloilla edelleen, Koivisto arvelee.
– Harvalla on taskussa päivän vanhaa vitosta.
Koivisto löytää tekemistään ratkaisuista sekä hyviä että huonoja. Lopettamispäätöstä hän ei silti kadu. Hatunnosto heille, jotka vielä jaksavat jatkaa.
– Minulla on joitakin tuttuja, jotka silloin kykenivät investoimaan ja elämään normaalia elämää. Nyt he joutuvat tinkimään ihan perusasioista. Esimerkiksi siitä, voidaanko ostaa edes lannoitteita, Koivisto sanoo.
Anssi Leppänen / Yle
Sikafarmari sittenkin
Hannu Koivisto muutti Sloveniaan muutama vuosi sitten. Hän toimittaa omaa Maaseutumedia.fi -sivustoaan ja tekee kumppaninsa kanssa dokumenttielokuvia.
Yksi viime vuosien työprojekteista on ollut Young Village Folk -projekti, johon kuuluu kolmisenkymmentä lyhytdokumenttia nuorista eurooppalaisista maataloustuottajista. Projektin tiimoilta Koivisto kiersi kuvaamassa nuoria tuottajia muun muassa Bulgariassa, Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Italiassa.
– Kaikki olivat älyttömän positiivisia ja suhtautuivat myönteisesti tulevaisuuteen. Ei heillä välttämättä hyvin pyyhi, mutta he pyrkivät parempaan ja kaikilla on uskoa tulevaisuuteen, Koivisto kuvailee lyhytdokumenttiprojektin jälkeisiä tunnelmia.
Koivisto kokee olevansa yhä maatalouden asialla, mutta näkökulma maatalouteen ja tuottajien arkeen on laajempi.
– Sisimmältäni olen vielä sikafarmari.
Myös maahanmuutto on tullut tutuksi Eurooppaa kierrellessä. Koiviston kuvaama lyhytdokumentti palkittiin kesällä eurooppalaisilla CIVIC-dokumenttifestivaaleilla. Dokumentti kuvaa pakolaisten ja kantaväestön elämää pienessä Caminin kylässä Italiassa.
– En ota kantaa maahanmuuttokeskusteluun, mutta kyllä olen huomannut, että tarinoita on niin monta, ettei puoleen taikka toiseen voi yleistää.
Kaiken puhumisen arvoista
Hannu Koivisto sanoo, ettei juuri muistele menneitä. Ja jos muistelee, ei juurikaan muista negatiivisia asioita.
Kuitenkin se, että hän aikanaan osallistui, otti kantaa, oli mukana mielenosoituksissa ja keskusteluohjelmissa, toi mukanaan myös kriittistä palautetta. Koiviston mukaan keskusteluun osallistuvalla pitää kuitenkin olla sen verran paksu nahka nenän päällä, että kritiikinkin kestää.
Olin huutanut Laihialla maatalousministerille, että etköhän häivy täältä. Pohjalaisen päätoimittaja haukkui minut nimeltä, että noin ei puhutella valtioneuvoston jäsentä. Hannu Koivisto
Ja kun oikein kaivellaan vanhoja, Koivisto muistaa tapauksen, josta sanomalehti Pohjalainen kirjoitti pääkirjoituksessaankin.
– Olin huutanut Laihialla maatalousministeri Juha Korkeaojalle (kesk.), että etköhän häivy täältä. Pohjalaisen päätoimittaja haukkui minut nimeltä, että noin ei puhutella valtioneuvoston jäsentä.
Nyt ymmärrystä löytyy jo sekä päätoimittajan näkökannalle että omalle sen aikaiselle kiukulle.
– Kun ministeri tuli, kaikki istuivat penkissä kuuntelemassa ylänappi kiinni. Joskus ihmiset voisivat vähän enemmän nousta barrikadeille, Koivisto sanoo.
Hannu Koivisto on sitä mieltä, että ne asiat, joista hän aikanaan puhui, olivat sen kaiken puhumisen arvoisia. Ja ovat yhä.
Mutta kun 58-vuotiaalta kysyy, tekisikö hän nyt jotain toisin – huutaisiko ministerille – vastaus tulee nopeasti:
Päästöjen vähentäminen, talteenottaminen ja varastoiminen ovat teollisuuden isoja haasteita. Uutta potkua tekniikan kehittymiseen saatin hiljattain, kun kanadalainen yhtiö sai pudotettua tekniikan hintaa. Sveitsissä puolestaan esiteltiin vuonna 2017 kaupallinen versio laitteesta, joka kaappaa kasvihuonekaasua ilmasta (bbc.com).
Mikael Hildén, SYKE:
Meillähän on erinomaiset hiilidioksidi-imurit kasvien muodossa. On puhuttu keinopuista ja muista, jotka toteuttaisivat sen, minkä kasvit tekevät.
Kyllä tämä teknisesti on toteutettavissa, mutta hiilidioksidin pitoisuus normaalissa ilmassa on sen verran pieni, että se vaatii erittäin halpaa energiaa, koska talteenotto kuluttaa paljon energiaa.
Tiina Koljonen, VTT:
Suomen kannalta ongelma on se, että meillä ei ole varastointiin sopivia geologisia muodostelmia. Hiilidioksidin tulee pysyä varastossa pysyvästi, eli tuhansia vuosia. Lisäksi hiilidioksidipitoisuus ei ole kovin korkea ilmakehässä ja silloin kustannukset kasvavat.
Tämä menetelmä vaatii lämpöä eli mikään ei ole niin sanotusti ilmaista. VTT:llä ja Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla oli Soletair-hanke, jossa käytettiin hiilidioksidia uusiutuvien polttoaineiden ja proteiinin tuottamiseen. Se ei ole utopiaa.
2
Villikameleita Australian Pohjoisterritoriossa. Tuhoeläimiksi luokiteltuja kameleita on Australiassa noin miljoona.EPA
2. Tapetaan Australian villikamelit
Kameleita voisi tappaa päästöoikeuksia vastaan, esitti Northwest Carbon -yritys vuonna 2011. Metaanipäästöt vähenisivät ja kasvillisuus sitoisi enemmän hiilidioksidia, kun kamelit eivät söisi kasvustoa. Kameli tuotiin Australiaan 1800-1900-luvun taitteessa. Vuosikymmenessä niiden määrän arvioidaan nousevan kahteen miljoonaan. Lahtaushanke ei edennyt toteutukseen (abc.net.au).
Tiina Koljonen, VTT:
Täytyy sanoa, että niskavillat alkavat nousta pystyyn. Jos samaan aikaan sallitaan karjatalous ja sen aiheuttamat metaanipäästöt. Pitää myös muistaa liikkumisen päästöt, kun niitä kameleita jahdattaisiin.
Tämä on kestämätön heitto luonnon näkökulmasta, eikä varmasti ratkaise mitään. Pikemminkin suosittelisin lihankulutuksen vähentämistä ja karjatalouden päästöjen kuriin laittamista.
Mikael Hildén, SYKE:
Ei tämä yksin ratkaise ongelmaa. Se validi argumentti tässä on, että märehtijät tuottavat paljon metaania ja metaanipäästöt ovat ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisia.
Metaanipäästöjen vähentämistä tutkitaan vakavasti. Silloin puhutaan lihan ja maidon tuotannosta ja kuinka saadaan ruokinnalla ja mahdollisesti rodunjalostuksella aikaan märehtijöitä, jotka päästävät vähemmän metaania. Nollaan sitä ei saada millään.
Siirtyminen liharuoasta kasvispainotteiseen ruokaan vähentäisi märehtijöiden tuotantoa ja se on tehokkaampaa.
3
Atlantin valtameren aalto Etekö-Afrikan Kapin niemimaan lähellä.EPA / Nic Bothma
3. Täytetään aavikot merivedellä
IPCC:n mukaan vuoteen 2100 mennessä merenpinta nousee enimmillään metrin. Yli sata vuotta sitten muun muassa skotlantilainen Donald MacKenzie ja kirjailija Jules Verne miettivät aavikon täyttämistä merivedellä. Heidän visioissaan Saharaan rakennettaisiin kanavia kaivamalla pieni sisämeri. Se olisi noin puolen Suomen kokoinen pinta-alaltaan.
Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:
Aavikoille ei voi teoriassakaan säilöä paljoa vettä. Loppujen lopuksi vaikutus merenpinnan korkeuteen olisi aika pieni. Kaikenlaisia ideoita voi heitellä, mutta ei tällä konkreettista vaikutusta olisi.
Sen lisäksi aavikon pinta heijastaa veden pintaa tehokkaammin auringonvaloa. Näin ollen nykyistä vähemmän auringonvaloa heijastuisi takaisin avaruuteen, jolla olisi taas sitten ilmastoa lämmittävä vaikutus.
Mikael Hildén, SYKE:
Vakavaa tutkimusta aiheesta ei ole, mutta on tällaisia niin sanottuja klubiaski-laskelmia siitä, että ei se riitä mihinkään. Vaikka Sahara on iso, niin paljon siitä ei ole merenpinnan alapuolella.
Toinen ulottuvuus on se, että jos Saharaan johdetaan merivettä, syntyy nopeasti suolainen allas. Haihtuminen on niin nopeaa, että saadaan vain aikaiseksi valtavia suolavarastoja. Kanava voitaisiin kyllä kaivaa ja vesi saataisiin sinne valumaan, mutta suolajärvi siitä syntyisi.
4
Noor 1 -aurinkovoimala avattiin Marokossa 2016 ja se on yksi maailman isoimmista.EPA
4. Rakennetaan aavikoille aurinkovoimaloita
Saksalainen fyysikko Gerhard Knies sai ajatuksen aavikon aurinkoenergian käyttämisestä vuoden 1986 Tsernobylin ydinvoimalan onnettomuuden jälkeen. Hän laski, että kuudessa tunnissa maailman aavikot tuottaisivat energiaa yhtä paljon kuin ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Näin syntyi Desertec-hanke, jonka ajateltiin kattavan 15 prosenttia Euroopan sähköntarpeesta. Nyt hanke on haudattu.
Tiina Koljonen, VTT:
Tässä tullaan siihen, että aavikoille pitäisi rakentaa infrastruktuuria, kuten teollisuutta, joka kasvattaisi paikallisesti sähkön kysyntää. Jos sähköä tuotaisiin esimerkiksi Eurooppaan, meillä olisi pitkä siirtomatka, minkä takia pitäisi miettiä kustannuksia ja energiahäviötä.
On kyse myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Desertec-hanke kaatui osittain siihen ajatukseen, että paikalliset maa-alueet valjastettaisiin aurinkopaneeleille, jotka tuottaisivat sähköä Euroopan alueelle.
Mikael Hildén, SYKE:
Haaste on sähkönsiirto sinne, missä sähköä kulutetaan paljon. Toki tähän liittyvät myös aavikoiden hiekkamyrskyt, koska aavikkohan ei ole paikka, missä paistaa vain aurinko koko ajan ja on tyyntä ja kaunista. Siellä on vaativat olosuhteet, kuten kuumuus.
5
Työntekijä asentaa aurinkopaneeleja Topangassa Kaliforniassa. Mike Nelson / EPA
5. Asennetaan aurinkopaneelit kaikille katoille
Kaliforniassa on päätetty, että vuoden 2020 jälkeen lähes kaikki uudet rakennukset varustetaan aurinkopaneeleilla. Voisiko EU seurata esimerkkiä?
Tiina Koljonen, VTT:
Aurinkopaneelit eivät yksistään riitä, koska aurinko ei aina paista. Sen rinnalle tarvitaan energianvarastointia ja sähköä pitää tuottaa jollain muullakin keinolla, siten että meillä on joka ikinen millisekunti sähköä saatavilla.
Pitkällä aikavälillä maapallon materiaalit eivät riitä, jos kaikki maailmassa lähtevät toteuttamaan Kalifornian mallia PV-paneeleilla. Esimerkiksi hopean saatavuus ja hinta voi olla pullonkaula.
Mikael Hildén, SYKE:
Paneelien kustannukset ovat laskeneet dramaattisesti, eikä olisi ihan mahdotonta, kun tehdään uusia rakennuksia. Toisaalta, Suomessa rakennuskanta uusiutuu aika hitaasti eli puhutaan 1-2 prosentin luokasta.
Niitä pitäisi asentaa jo olemassa oleviin rakennuksiin, että se olisi tehokasta. Jos ajatellaan, että kaikki ongelmat hoidetaan nykyisillä paneeleilla, niin vastaan tulevat luonnonvarakysymykset ja se, millä teknologialla ne tehdään.
Lisäksi joudutaan rakentamaan akkuja, jolloin tietyt luonnonvarat voivat käydä vähiin ja se nostaa niiden hintaa.
6
Arizonan yliopiston tutkijan teorian mukaan heijastavat kappaleet lähetettäisiin kiertoradalle noin 1,5 miljoonan kilometrin päähän maapallosta.Terry Virts / NASA
6. Ammutaan auringon ja maan väliin linssejä
Tähtitieteilijä Roger Angelin idean mukaan (pnas.org) avaruuteen laukaistaisiin pieniä linssejä 800 000 kappaleen erissä. Ne muodostaisivat ison pilven, jonka tekemiseen kuluisi noin 25 vuotta. Hinta lasketaan triljoonissa dollareissa. Linssit ohjaisivat pienen osan auringon säteilystä ohi maapallon.
Mikko Tuomi, Hertfordshiren yliopisto:
Teoreettisesti mahdollista. Linssit ammuttaisiin Lagrangen pisteeseen, jossa maan ja auringon vetovoima on yhtä suuri. Siinä tarvitaan hyvin pieniä kiertoradan korjauksia, että esine pysyy paikallaan maan ja auringon välissä.
Linssien sijaan voisi käyttää muutakin materiaalia, joka vähän estäisi auringonvaloa.
Ongelmaksi tulee aika. Ilman ratakorjauksia linssit tai kappaleet eivät pysy maan ja auringon välissä vaan pikku hiljaa karkaavat. Ei tule kyseeseen, että jokaiseen laitettaisiin ohjausmoottorit, koska meillä ei riitä resurssit sellaiseen. Ne voivat myös törmäillä toisiinsa ja poistua siksi suoralta linjalta maan ja auringon välistä.
Laukaistavia kappaleita pitäisi olla miljardeja ja se on valtava määrä laukaisuja, mikä näkyy hintalapussakin. Ei tuon mittakaavan projekti ole poliittisesti mitenkään realistinen.
Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:
Idea avaruuspeileistä tulee aika usein vastaan. Jos koskaan lähtisimme tekemään ilmastonmuokkausta, niin todennäköisesti joudumme tekemään sitä vuosikymmeniä.
Toisaalta, jos huomaisimme, että sillä on ikäviä seurauksia, niin se todennäköisesti johtaisi ilmastonmuokkauksen keskeyttämiseen. Jos olemme käyttäneet paljon rahaa, että saamme peilit avaruuteen, niin niiden sulkeminen välittömästi olisi kallista ja hölmöä.
Avaruuspeilit olisivat myös huomattavasti kalliimpi vaihtoehto kuin esimerkiksi rikin levittäminen ilmakehään. Joka tapauksessa paljon halvemmalla päästäisin, kun vain vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä.
7
Kuvassa rakennus Thíran saarelta, joka kuuluu Kreikan Santorínin saariryhmään.Louisa Gouliamaki / EPA
7. Maalataan katot valkoisiksi, ja peitetään Grönlanti heijastimella
Valkoinen pinta heijastaa auringonvaloa ja viilentää. Voisiko samaa ideaa käyttää jäätiköiden kohdalla ja näin estää niiden sulamista? Esimerkiksi sveitsiläiset ovat peittäneet (smithsonian.com) Alppeja, etteivät ne sulaisi. Tutkija Jason Box sanoi vuonna 2009, että Grönlannin peittäminen voisi kannattaa (telegraph.co.uk).
Tiina Koljonen, VTT:
Rehellisesti sanottuna meidän mallitarkasteluissa tällainen kattojen maalaus ole mukana ollenkaan. Se on paikallinen ratkaisu ja sen vaikutus todennäköisesti jää aika pieneksi.
Ja tällaisessa Grönlannin kattamisessa jonkun pitäisi olla valvomassa, että sellainen peitto pysyisi siellä. Siinä syntyisi varmaan uusi ammattikunta. Se kyllä kuulostaa utopistiselta.
Mikael Hildén, SYKE: Ei tällä globaalia ilmastonmuutosta ratkaista. Onhan myös esitetty, että moottoriteillä ja muilla teillä käytettäisiin mustan sijaan valkoista asfalttia.
Tässä on mittakaavaongelma. Paikallisesti sillä voidaan viilentää, mutta globaalia lämpenemistä ei.
8
Tulivuorista voi purkautua valtavat määrät kaasuja ja hiukkasia. Kuvassa pelastustyöntekijä kävelee Indonesiassa Merapi-tulivuoren purkauksen jälkeen vuonna 2010.EPA / Mohammad Ali
8. Ruiskutetaan rikkiä ilmakehään
Pinatubo-tulivuoren purkautuminen viilensi maapalloa kahden vuoden ajan. Jospa muokkaisimme ilmastoa ja ruiskuttamalla ilmakehään vettä, jauhettua kalkkia ja rikkidioksidia? Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston professorit testaavat menetelmää luonnossa, ei laboratoriossa.
Anton Laakso, Ilmatieteenlaitos:
Tämähän on ehkä kaikista tutkituin ilmastonmuokkausmenetelmä, koska se on tämän hetken tutkimusten perusteella kustannustehokkain ja sillä saataisiin tarvittaessa nopeastikin viilennettyä ilmastoa.
Lisäksi menetelmä pohjautuu suuriin tulivuorenpurkauksiin ja on siten yksi harvoista menetelmistä, joista on epäsuorasti jonkinlaisia havaintoja olemassa.
Isoin riski on, että tämäntyyppinen ilmastonmuokkaus johtaisi alueellisesti kuivuuteen, koska se vähentäisi maapallon keskimääräistä sateisuutta. Paikalliset vaikutukset voisivat olla todella kohtalokkaita, varsinkin alueilla, missä ihmisten elinolosuhteet eivät muutenkaan ole kovin hyvät.
Mikael Hildén, SYKE:
Laskelmat viittaavat siihen, että tämä olisi teknisesti toteutettavissa. Ongelma, mikä tähän liittyy on hallinta. Jos tätä lähdetään tekemään, niin kuinka maailmanlaajuinen vastuu jakautuu, kun vaikutukset eivät ole pelkästään positiivisia? Mitä sitten tehdään, kun joillain alueilla ilmasto viileneekin liikaa tai se vaikuttaa sateisuuteen?
Toinen ongelma on, että tällainen varjostusmenetelmä ei rajoita hiilidioksidipäästöjen kasvua. Ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvu heijastuu sitten esimerkiksi merten happamoitumiseen, joka on potentiaalisesti erittäin ongelmallinen muutos.
Hiilidioksidin määrällä on siis vaikutuksia, vaikka lämpeneminen saataisiin jollain tasolla hillittyä. Kolmas asia on se, että pienhiukkaset eivät pysy ilmassa ikuisesti vaan tulevat alas.
9
Maapallon siirrossa käytettäisiin samaa teoriaa, millä ohjataan luotaimia. Kuvassa vuonna 1977 avaruuteen lähetetty Voyager 1, joka tekee yhä matkaansa yli 20 miljardin kilometrin päässä Maasta.
9. Siirretään Maa kauemmas Auringosta
Vuonna 2001 joukko Nasan insinöörejä kehitteli idean (theguardian.com), jolla maapallon elinkelpoisuutta voitaisiin tarvittaessa lisätä miljardeilla vuosilla. He laskivat, miten maapallon kiertorataa Auringon suhteen voisi muuttaa asteroidin avulla. Siirtyisimme siis kiertämään Aurinkoa hieman kauempaa.
Tiina Koljonen, VTT:
Pitäisi miettiä ensiksi, minkälaiset ja kuinka suuret riskit tässä ovat. Entäs, jos jotain menee pieleen? Jos ajatellaan, kuinka paljon helpotkin ratkaisut herättävät vastarintaa, niin sosiaalinen vastustus voi olla aika rajua tällaisessa maapallon siirrossa.
En tiedä kuka poliitikko lähtisi sellaista kesken vaalikauden esittämään. Laskisin tämän sinne potenssiin x utopiat.
Mikko Tuomi, Hertfordshiren yliopisto:
Tässä puhutaan gravitaation linkovaikutuksesta ja se on ihan standarditapa ohjata vaikkapa luotaimia avaruudessa. Se perustuu siihen, että ohjataan asteroidi maapallon läheltä kulkevalle radalle, jolloin asteroidin rata muuttuu maapallon painovoimakentässä. Sama pätee toisinkin päin eli asteroidin painovoima muuttaa hieman maapallon rataa.
Jos muuttaisimme asteroidin rataa, niin se sama asteroidi pitäisi sitten ohjata uudelleen tekemään maapallon lähiohitus, mikä on vaikeaa ja vaatii, että siihen kiinnitetään rakettimoottori tai vastaavaa.
On myös ehdotettu, että siirrettäisiin liike-energiaa maapallon ja Jupiterin välillä, niin että se asteroidi laitettaisiin menemään Jupiterin ja maapallon väliä. Sitten se aina vähän lisäisi maapallon nopeutta, mikä tekisi radasta hiukan suuremman ja laittaisi sen hiukan kauemmas Auringosta. Vastaavasti Jupiterin rata sitten muuttuisi hiukan lähemmäs Aurinkoa.
Tämä on vaikeustasoltaan niin valtavan hankala projekti ja veisi vähimmilläänkin satojatuhansia ellei miljoonia vuosia. Eli ilmastonmuutoksen torjuntaan tällä menetelmällä ei ole mitään mahdollisuuksia.
Juttua varten haastatellut tutkijat: Suomen ympäristökeskuksen Mikael Hildén, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n Tiina Koljonen, Helsingin yliopiston Markku Ollikainen, Ilmatieteenlaitoksen Anton Laakso sekä Hertfordshiren yliopiston Mikko Tuomi.
Tv-kanavien ennusteiden mukaan Baijerin kristillissosiaalinen unioni CSU kärsii suurtappion osavaltiovaaleissa.
Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kristillisdemokraattien CDU:n sisarpuolue CSU on hallinnut Baijeria kuusi vuosikymmentä, pääosan ajasta yksin.
Tv-kanavat ARD ja ZDF kertovat, että CSU on saamassa noin 37 prosentin kannatuksen. Kyseessä on merkittävä tappio puolueelle, jolla on usein ollut hallussaan yli puolet osavaltioparlamentin paikoista.
Esimerkiksi viime vaaleissa puolueen äänisaalis kohosi lähes 50 prosenttiin.
CSU:n puheenjohtaja, Saksan sisäministeri Horst Seehofer sanoi sunnuntai-iltana, että hän haluaa jatkaa tehtävissään. Seehoferin mukaan vaalitulos on huono, mutta toisaalta CSU sai selvän mandaatin muodostaa Baijerin hallitus.
ZDF:n mukaan vihreät nousisivat osavaltion toiseksi suurimmaksi puolueeksi 18 prosentin kannatuksella. Maahanmuuttoa kritisoinut Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD puolestaan keräisi 11 prosenttia äänistä ja nousisi ensimmäistä kertaa osavaltion parlamenttiin.
Merkelin toinen hallituskumppani sosiaalidemokraatit on saamassa vain noin kymmenen prosenttia äänistä.
Kaupunkien olisi nyt nopeasti reagoitava kuluttajien ostokäyttäytymisen muutoksiin tai Suomessakin nähdään ”keskustakuolemia”, varoittaa Oxfordin yliopiston Saïd Business Schoolin Richard Cuthbertson. Cuthbertson vetää korkeakoulun vähittäiskaupan johtamisen instituuttia.
Cuthbertson tuntee Suomen kaupan ja kaupungit hyvin, sillä hän toimii myös Aalto-yliopiston vierailevana tutkijana. Kaupunkikeskustojen kohtalon ratkaisee brittiprofessorin mukaan se, ymmärtävätkö kuntapäättäjät, mihin kaikkeen sekä nettikaupan että automaation lisääntyminen vaikuttavat.
– Nythän kaikki kaupungit näyttävät vähän samalta. Niissä on se Sokos ja sitten on niitä ravintoloita. Keskustoista pitää tulla enemmän sellainen paikka, jossa tehdään jotakin sen sijaan, että sieltä voi ostaa jotain.
Cuthbertson kehottaa päättäjiä ajattelemaan omaa kaupunkiaan brändinä. Hän haastaa miettimään, miten kaupunki saataisiin erilaiseksi kuin kaikki muut – ja miten keskusta näyttää sen erilaisuuden?
HämeenlinnaIsmo Pekkarinen / AOP
– Kysymys kuuluu, mikä saa ihmiset tulemaan keskustaan. Rannikkokaupungeilla voi olla jotain siihen rantaan liittyvää, samoin järvikaupungeilla. Ihmiset haluavat enemmän kokemuksia. He haluavat tulla viihdytetyiksi, Cuthbertson sanoo.
Ja se onnistuu professorin mukaan parhaiten suunnittelemalla ydinkeskustoihin viihdettä, kulttuuria ja tapahtumapaikkoja. Keskusta-alueita pitää voida käyttää moniin eri asioihin ja kaikki ikäryhmät pitää huomioida.
Cuthbertsonin mukaan 10 vuoden sisällä kaivataan nykyistä enemmän paikkoja, joissa markkinoidaan asioita sen sijaan, että niissä myytäisiin jotain. Keskustan kaupoistakin tulee tiloja, joissa voi kokea elämyksiä. Niissä ei ainoastaan pyörähdetä ostoksilla.
Richard Cuthbertson muistuttaa, että ihminen on sosiaalinen eläin. Myös 10 vuoden päästä on edelleen tärkeää nähdä muita ihmisiä. Sinne halutaan mennä, missä niitä muita on.
Jos keskustoista saadaan kiinnostavia, sinne tulee koko ajan enemmän väkeä. Cuthbertson puhuu positiivisen palautteen kierteestä.
– Mutta, jos alkaa tulla negatiivisen palautteen kierre, johtaa se helposti hallinnan menetykseen. Ihmiset kysyvät, miksi tulisin tänne ostoskeskukseen, kun täällä ei käy ketään muitakaan. Enpä taida enää vaivautua tänne.
KouvolaIsmo Pekkarinen / AOP
Peltomarketit keskustakehityksen tukkeena?
Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen ei usko seuraavan 10 vuoden aikana yhteenkään täydelliseen keskustakuolemaan, mutta keskustojen näivettymiseen kylläkin.
– Sellainen on nähtävissä kaupungeissa, joissa väestö vähenee ja marketalueet ovat toteutuneet tai toteutumassa. Niitä on puolisen kymmentä jopa perinteistä maakuntien keskuskaupunkia.
Aronen sanoo, että kaupunkien on vaikeaa kehittää samaan aikaan sekä keskustan ulkopuolista toimintaa että keskustaa. Aronen toivoo kuntapoliitikkojen myös ymmärtävän, että keskustojen omaleimaisuuden on säilyttävä ja varoittaa päättäjiä purkamasta keskustan vanhoja rakennuksia.
– Uudella rakennuskannalla on vaikea saavuttaa sitä elävyyttä kuin vanhaa rakennuskantaa hyödyntäen.
Valtakunnallisen Elävät Kaupunkikeskustat -yhdistyksen toiminnanjohtaja Pokko Lemminkäinen näkee näivettymisen uhkaavan sellaisia kaupunkeja, joissa ”kaupalle ei ole joustavasti tarjottu tilaa keskustasta ja osa kaupoista on karannut pelloille”.
– Kaupungin selkeä 10 vuoden kokonaisvisio on siis puuttunut. Kokonaiskehitys ollut näin sattumanvaraista ja hallitsematonta. Yksittäiset irralliset hankkeet ovat kuin häntä, jotka heiluttaakin koiraa, Lemminkäinen toteaa.
– Keskusta ei kuole seuraavan 10 vuoden aikana missään suomalaisessa kaupungissa, koska muuttoliike maalta kaupunkeihin vahvistaa myös pienempien kaupunkikeskustojen vetovoimaa. Palvelutarjonta saattaa toki yksipuolistua pienemmillä paikkakunnilla, jolloin kaupallinen pendelöinti suurempiin kaupunkiin ja keskustoihin tulee kiihtymään.
Arkkitehti Sippola tietää, että keskustojen kehittämishankkeita on vireillä ja kaupunkikuvan parantamistoimenpiteitä tehdään nyt monissa kunnissa. Esimerkiksi kävely-ympäristöjä avataan ja autoille varataan torinaluspysäköintipaikkoja.
– Mielenkiintoinen ja mittakaavaltaan miellyttävä kaupunkiympäristö avaa mahdollisuuksia uudentyyppisille keskustatoiminnoille ja vireälle katuelämälle. Haastavaan suomalaiseen ilmastoon sopivia ympärivuotisia toimintoja tulee kehittää myös katutilojen varsille, ei pelkästään jättimäisten kauppakeskusten sisätiloihin. Suomen arktisesta ilmastosta voivat löytyä omat mielenkiintoiset elementit myös turismin näkökulmasta.
Oxfordin yliopiston Saïd Business Schoolin Richard Cuthbertson uskoo, että pimeät ja kylmät vuodenajat luovat suomalaiskaupunkien keskustoille jopa enemmän mahdollisuuksia nettikaupan kasvusta selviämiseen kuin monissa lämpimissä maissa. Keskustoihin on pakko keksiä kiinnostavaa tekemistä, kun pelkkä ulkona oleskelu ei tuo ihmisiä yhteen.
– Kaupunkien pitää pystyä reagoimaan siihen, että trendit muuttuvat. Tärkein asia nyt on suunnittelu. Ei pelkkiä kauppakeskuksia voi markkinoida, vaan koko kaupunkikeskustaa. Siellä on paljon kivoja asioita.
Sadan vuoden takaista ensimmäistä maailmansotaa voi nyt muistella värielokuvan äärellä. Palkitun elokuvaohjaajan Peter Jacksonin uudessa dokumentissa sotakuvat saavat paitsi värit, myös kolmiulotteisen ilmiasun.
Jacksonin ohjaama dokumentti on nimeltään They Shall Not Grow Old eli suomeksi He eivät vanhene. Jackson on käynyt läpi tuntikausia arkistokuvaa ja liittänyt siihen sotaveteraanien haastatteluja. Niitä löytyi Britannian sotamuseon ja yleisradioyhtiö BBC:n arkistoista 600 tuntia.
Vain sotilaat äänessä
Aitojen haastattelujen lisäksi dokumentissa kuullaan näyttelijöiden lukemina sotilaiden lausumia, joita huuliltalukijat ovat poimineet arkistokuvista.
– Päätin antaa vain sodassa taistelleiden puhua. Ei historioitsijoita, ei kertojaa, ei mitään mutta, Jackson perusteli ratkaisuaan uutistoimisto Reutersille.
Projekti lähti käyntiin neljä vuotta sitten, kun sotamuseon johtaja Diane Lees ehdotti Jacksonille yhteistyötä. Jackson kertoo olleensa ensin ymmällään.
– He halusivat, että käytän arkistomateriaalia yllättävällä tavalla. Olen nähnyt paljon dokumentteja ensimmäisestä maailmansodasta, eikä tällaista ollut ennen tehty, Jackson sanoo uutistoimisto AFP:lle.
Ensi-iltansa runsaan puolentoista tunnin mittainen dokumentti saa tiistaina Lontoon elokuvafestivaaleilla. Brittiläisen ITV-tv-kanavan mukaan dokumenttia näytetään myös muun muassa Britannian kouluissa.
Uusiseelantilainen Jackson tunnetaan parhaiten Taru sormusten herrasta -trilogian ohjaajana.
Saudi-Arabia varoitti sunnuntaina, että se vastaa kaikkiin ulkovaltojen painostusyrityksiin suuremmalla voimalla.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on uhannut Saudi-Arabiaa "vakavalla rangaistuksella", mikäli paljastuu, että maa on kadonneen sauditoimittajan Jamal Khashoggin surman takana.
– Kuningaskunta vakuuttaa torjuvansa täydellisesti kaikki siihen kohdistuvat uhkaukset tai yritykset horjuttaa sen asemaa. Olivat nämä yritykset sitten talouspakotteita, poliittista painostusta tai väärien syytösten toistamista, Saudi-Arabia tiedotti.
– Kuningaskunta myös vakuuttaa, että mikäli se joutuu jonkun toimenpiteen kohteeksi, se vastaa siihen suuremmalla toimenpiteellä, maan hallinto jatkoi.
Saudi-Arabia kommentoi kansainvälistä tilannetta sen jälkeen, kun maan osakemarkkinat olivat pudonneet sunnuntaina liki seitsemän prosenttia. Myöhemmin päivällä kurssit nousivat, ja Riadin pörssin lasku on nyt kaventunut noin neljään prosenttiin.
Asiantuntijoiden mukaan markkinat reagoivat pelkoon mahdollista talouspakotteista.
– Khashoggin katoamiseen on liittynyt paljon epävarmuutta, mikä on aiheuttanut markkinoiden laskun, arvioi Dubaissa toimivan Thinkmarket-sijoitusyhtiön markkina-analyytikko Mohammed Zidan uutistoimisto AFP:lle.
Kriittisesti Saudi-Arabian hallinnosta kirjoittanut Khashoggi katosi sen jälkeen, kun hän käveli lokakuun 2. päivänä Saudi-Arabian konsulaattiin Istanbulissa. Turkin viranomaiset ovat syyttäneet Saudi-Arabiaa toimittajan surmasta.
Viimeinen puoli vuotta on ollut Suomessa tavallista lämpimämpi. Kuukausittaisia lämpötiloja voi katsoa ja vertailla Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla.
Lokakuun lämpöennätys meni uusiksi tänään sunnuntaina, kun Pohjanmaalla hätyyteltiin lähes 21 asteen lukemia.
Lokakuun lämpöennätystä selittää Euroopan yllä oleva laaja korkeapaine, sanoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi. Eilen lauantaina esimerkiksi Hollannissa mitattiin jopa 26,3 astetta ja kuun ennätyslukemat nousivat kertaheitolla kolmella asteella.
– Se (lukema) selittänee hyvin, kuinka ainutlaatuisesta tilanteesta on kyse. Ilmaston lämpenemisestä seuraa se, että tulee myös aiempaa enemmän lämpöennätyksiä, sanoo Kotakorpi.
Yle Uutisgrafiikka, lähde: Ilmatieteen laitos
Aiemmin tällä viikolla julkaistu ilmastoraportti kertoi karua kuvaa ilmaston lämpenemisestä. Ilmatieteen laitoksen erikoistutkijan Antti Lipposen animaatio lämpötilojen poikkeavuuksista eri maissa vuosina 1880-2017 sai runsaasti huomiota maailmalla aiemmin tänä syksynä. Videon ydinsanomana on se, että ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö.
Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella viimeisen puolen vuoden aikana vain huhti- ja kesäkuussa lämpötilat olivat noin asteen keskimääräisen alapuolella.
Toukokuu oli Suomessa lähes viisi astetta tavanomaista lämpimämpi ja heinäkuu oli neljästä kuuteen astetta tavanomaista lämpimämpi. Elokuu ja syyskuu olivat asteen pari keskimääräistä lämpimämpiä. Heinäkuu oli Suomessa mittaushistorian kuumin.
– Talvisin lämpötilavaihtelua on luonnostaan paljon enemmän ja kesällä taas vaihtelu on vähäisempää. Sen vuoksi viisi astetta lämpimämpi kesäkuukausi on poikkeuksellista, sanoo Kotakorpi.
Euroopan unionin brexit-neuvottelija Michel Barnier sanoo, ettei Britannian EU-erosta ole vielä päästy sopuun. Muun muassa Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisen EU-rajan kohtalo on edelleen auki.
EU-maiden suurlähettiläät ovat pitäneet tänään kokoustaan Brysselissä brexit-neuvotteluiden edistymisestä. Ylen saamien tietojen mukaan neuvotteluita ei jatketa ennen keskiviikkona alkavaa huippukokousta.
Verkkolehti Politico raportoi aikaisemmin, että Britannian EU-eron ehdoista olisi päästy alustavaan sopimukseen. Lehti perusti uutisensa kolmelta EU-suurlähettiläältä saamiinsa tietoihin.
Kolme laajaa kysymystä neuvoteltavana
Unionin ja Britannian välillä on kolme laajaa kysymystä vailla ratkaisua.
Niistä tärkein ja vaikein on Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisen EU-rajan valvonta.
Toinen auki oleva kysymys on brexit-sopimuksen hallinnointi. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa, kuinka ja missä brexit-sopimuksen riitatilanteet ja sopimuksen tulkinta ratkaistaisiin.
Kolmas on se, mitä sopimukseen kirjataan tuotteiden alkuperämerkinnöistä.
Mahdollinen sopu hyväksytettävä jäsenmailla ja hallituksilla
Mahdollinen sopu brexitistä pitää ensin hyväksyttää sekä jäsenmailla että Britannian hallituksella, sekä myöhemmin Britannian ja EU:n parlamenteilla.
Kysymys Irlannin rajasta on poliittisesti herkkä Britanniassa. Pääministeri Theresa May on ilmoittanut torjuvansa kaikki ratkaisut, jotka johtaisivat rajatarkastuksiin Pohjois-Irlannin ja Iso-Britannian välillä.
Hänen hallituksensa enemmistö nojaa pohjoisirlantilaisen unionistipuolueen DUP:n tukeen. DUP suhtautuu asiaan vielä jyrkemmin.
Sekä EU että Britannia ovat kuitenkin sitoutuneet ratkaisemaan eron siten, että Irlannin rajalle ei tarvitse pystyttää "kovaa rajaa" eli käytännössä rajatarkastuksia.
Ratkaisun keksiminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, sillä Britannia aikoo poistua EU:n sisämarkkinoilta ja tulliliitosta, minkä vuoksi tarkastuksia on vaikea välttää joko Irlannin rajalla tai Pohjois-Irlannin ja Iso-Britannian välillä.
Artikkelia päivitetty kauttaaltaan 14.10.2018 kello 21.10. Lisätty muun muassa tieto siitä, ettei brexit-sopua ole syntynyt.
Artikkelia päivitetty 14.10.2018 kello 21.48. Lisätty tieto neuvotteluiden jatkumisesta keskiviikkona.
Yhdysvaltain republikaanihallintoon kriittisesti suhtautuva The New York Times -lehti on saanut haltuunsa tietoja presidentti Donald Trumpin vävyn Jared Kushnerin maksamista veroista.
Lehden mukaan kiinteistökaupoilla satojen miljoonien dollarin omaisuuden tehnyt Kushner ei maksanut lainkaan veroa vuosien 2009 - 2016 aikana lukuunottamatta vuotta 2013, jolloin hän ilmoitti maksaneensa 1,1 miljoonaa dollaria.
Kushner on Trumpin presidenttiaikana toiminut Valkoisen talon neuvonantajana. Trump on myös valinnut hänet neuvottelemaan rauhaa Lähi-itään.
Kushner myi viime vuonna osuutensa Kushner Companies -yhtiöistään perheensä omistamalle säätiölle. Nettisivuillaan Kushner Companies kertoo, että viime vuonna sen liikevaihto oli yli 2,5 miljardia dollaria ja se omisti yli miljoona neliömetriä kiinteistöjä New Yorkissa ja New Jerseyssä.
Avokätinen verovähennystapa
Kushner käyttää hyväkseen Yhdysvaltain lainsäädännössä olevaa mahdollisuutta alentaa henkilökohtaista tuloveroa vähentämällä verotettavasta tulosta omistamiensa rakennusten arvonalenemaa.
Esimerkiksi vuonna 2015 Kushner ilmoitti verottajalle, että hänen ansiotulonsa olivat 1,7 miljoonaa dollaria palkkoina ja investointituloina. Samalla hän ilmoitti, että hänen investointiensa arvo oli laskenut 8,3 miljoonaa, mikä kuittasi verot.
Menettely on lehden mukaan täysin laillinen, eikä Kushnerin toiminnasta ole löydetty lain rikkomista. Myös Kushnerin asianajajan tiedottaja toteaa Kushnerin ilmoittaneen tulonsa ja maksaneensa veronsa säädösten mukaisesti.
Verottajan kannalta on hieman ongelmallista se, että kiinteistöjen arvot vaihtelevat erittäin paljon, joten kiinteistösijoittaja voi pitkälti itse päättää, kuinka paljon hän haluaa maksaa veroja, lehti pohtii.
Tämän lisäksi presidentti Trumpin hallinto laajensi viime vuonna kiinteistösijoittajien verovähennysoikeutta.
The New York Times kertoo saaneensa tiedot henkilöltä, jonka yritykseltä Kushner oli aikeissa lainata rahaa. Tätä varten lainanantaja halusi nähdäkseen Kushnerin taloustiedot. Dokumentit ovat viime vuodelta.
Kushnerin asianajaja ei kommentoi itse lukuja, mutta toteaa, että tiedot ovat puutteelliset, ja että niiden luovuttaminen lehdelle on lainvastaista ja rikkoo yritysten välistä luottamusta.
Talot on tehty lannasta. Aidatun pihapiirin ulkopuolella virtaa joki. Aitojen sisäpuolella märehtii lehmä lieassa ja käyskentelee muutama kana. Horisontissa näkyy akaasiapuita.
Pihapiirissä asuu Hanin isoäiti. Talo sijaitsee kylässä automatkan päässä Mogadishusta, Keski-Somaliassa.
— Jos olet nähnyt tv-sarjan Pieni talo preerialla, sellaista mummin luona oli. Talon sisällä oli luksusta. Siellä oli kunnollinen, kova nahasta tehty sänky. Aamulla herättiin aikaisin ennen rukouskutsua ja mummi tarjosi vastalypsettyä lehmänmaitoa.
Saman talon pihalla lähisukulaiset ja tuntematon vanha nainen silpoivat 10-vuotiaan Hanin.
Yksikin silpominen on liikaa
Kolme vuosikymmentä myöhemmin istumme eteläsuomalaisen rivitalon valkoisessa keittiössä. Hanin lapset ja lasten kyläilemässä olevat kaverit ovat paistaneet valkosipulipatonkia ja tehneet suuren kulhollisen salaattia, jonka joukkoon Hani lorauttaa öljyjä, suolaa ja vähän sokeria.
Nuorimmainen tulee halaamaan vierasta ja kiikuttaa näytille tussitaulun, johon hän on kirjoittanut huteralla käsialalla: “Äiti, olet tosi rakas”. Taulu on hankittu piirtämistä ja arabian kirjainten opiskelua varten.
Äiti passittaa kuopuksen leikkimään naapurin tytön kanssa, koska tämän ei vielä tarvitse kuulla yksityiskohtia.
Kutsumme naista Haniksi. Nimi on arabiaa ja tarkoittaa onnellista, se on yleinen muslimitytön nimi. Hani ei esiinny artikkelissa oikealla nimellään perheensä, etenkin lastensa, yksityisyyden suojelemiseksi.
Sovimme, että puhumme silpomisesta emmekä tyttöjen ympärileikkauksesta. Hani haluaa, että “asioista puhutaan niin kuin ne ovat”.
— Jos ei tiedä, mitä tyttöjen silpominen on, ympärileikkaus antaa siitä väärän kuvan.
Hani puhuu seuraavat kolme tuntia lähes tauotta. Hänen tarinansa on täynnä yksityiskohtia, nimiä, vuosilukuja ja päivämääriä. Hanin yksityisyyden suojelemiseksi osa on pitänyt jättää pois.
Hani kertoo tarinansa, jotta silpominen loppuisi. Maailmassa on arviolta 200 miljoonaa silvottua naista ja tyttöä. Tyttöjen sukuelinten silpominen on yleistä etenkin monissa Pohjois-Afrikan maissa.
Suomessa silpominen on rikos. Meillä ei kuitenkaan ole erillistä silpomista koskevaa lainsäädäntöä, kuten muissa Pohjoismaissa. Silpominen täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, jos siitä on pysyvää haittaa tytölle. Enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta.
Hanin entisessä kotimaassa, Somaliassa, silpominen ei ole rikos, vaan vuosisatainen perinne. Suomessa voidaan kuitenkin tuomita rikoksesta, vaikka tyttö vietäisiin toiseen maahan silvottavaksi. Hani vakuuttaa tietävänsä Suomessa syntyneitä tyttöjä, joista on vasta aikuisena paljastunut, että heidät on silvottu.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan silvottuja synnyttäjiä oli Suomessa viime vuonna ainakin toistasataa. Helsingin yliopistollisen sairaalan tiedot puuttuvat tilastosta, joten naisia saattaa olla enemmänkin. Pelkästään Turun yliopistollisen sairaalan synnytysosastolle tulee viikoittain yhdestä kahteen silvottua naista. THL aloitti tilastoinnin vasta 2017.
Aloin huutaa, että isä ei antanut lupaa. Isä ei olisi antanut lupaa. Hani
Hanin mielestä kyse ei ole niin marginaalisesta ilmiöstä, että voisimme ummistaa silmämme siltä. Naisia voidaan auttaa Suomessa, vaikka silpominen olisi tapahtunut kauan sitten.
— Yksikin silvottu tyttö on liikaa. Jos joku sanoo, ettei nainen kärsi silpomisesta, hän valehtelee. Silloin on minun vastuullani sanoa ääneen, että kyllä kärsii. Minulla on vastuu puhua silpomisesta, koska olen kokenut sen.
Pyysin leikkausta itse
10-vuotiaana Hani pyysi itse ympärileikkausta. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä pyysi. Silpomisesta ei puhuttu suoraan eikä kukaan kertonut tytölle, mitä toimenpiteessä todella tapahtuu.
Syy pyynnölle oli, että koraanikoulun tytöt kiusasivat Hania, koska hän ei ollut “puhdas”. He kieltäytyivät istumasta Hanin vieressä tai puhumasta hänen kanssaan. Hän halusi muiden hyväksynnän.
— Halusin olla yksi heistä. Lapset voivat olla niin ilkeitä toisilleen.
“Jos tyttöä ollaan viemässä ulkomaille leikattavaksi, eivät vanhemmat kerro sitä hänelle etukäteen. Ihmisiä ei voi myöskään estää matkustamasta”, sanoo Hani. Hän ehdottaa, että vanhempien ja tyttöjen kanssa keskusteltaisiin paitsi aina sopivan tilaisuuden tullen, myös viimeistään ennen matkaa, jotta kaikki tietäisivät seuraukset. Hani toivoo, että joku puhuisi tyttöjen kanssa myös matkan jälkeen. Lapsilla on taipumus suojella vanhempiaan. Jos kukaan ei kysy, mitä lomalla tapahtui, riskinä on, että mahdollinen silpominen paljastuu vasta, kun tyttö on täysi-ikäinen.Asmo Raimoaho / Yle
Hani asui perheensä kanssa Somalian pääkaupungissa Mogadishussa. Hänen kaksi vanhempaa siskoaan oli silvottu, kun Hani oli pieni. Isosiskoista nuorempi oli Hanin isän esikoinen, ja Hanin kertoman mukaan sisko oli silvottu isältä salaa. Isä kielsi tekemästä samaa muille tyttärille.
Äiti ei kuitenkaan vastustanut tai yrittänyt estää, Hani sanoi haluavansa ympärileikkauksen. Isä oli kuollut alle vuotta aiemmin. Maassa, jossa 98 prosenttia tytöistä silvotaan, olisi vaatinut erityistä lujuutta nousta ikivanhaa tapaa vastaan.
— Se olisi ollut aikuisen vastuu. Aikuisen tehtävä on suojella omaa lastaan.
Kylmät silmät
Hani matkusti autolla tätinsä saattamana mummin luo maalle, vaikka lukukausi oli jo alkanut. Hani muistaa edelleen, miten innoissaan hän oli vielä matkan aikana.
Perillä Hani kävi suihkussa. Hänen pitkät hiuksensa palmikoitiin, koska hän ei tulisi käymään suihkussa useaan päivään.
Leikkaus tapahtui isoäidin kodin aidatulla pihalla.
Hanin silpomiseen osallistuivat hänen enonsa ja tätinsä. Toimenpiteen suoritti Hanille tuntematon vanha nainen.
— Naisen kasvoilla ei ollut tunteita. Hänellä oli sellaiset silmät… Kylmät. Joskus nainen tulee vieläkin uniini.
Eno piti Hania paikoillaan kietomalla kätensä tytön kainaloiden alle. Hanin päällä ollut kotimekko nostettiin ylös. Puudutusta ei käytetty eikä partaterää puhdistettu. Hani oli tajuissaan koko toimenpiteen ajan.
— Tajusin, että minulle tapahtuu jotain pahaa. Aloin huutaa, että isä ei antanut lupaa. Isä ei olisi antanut lupaa.
Nainen teki Hanille toimenpiteen, joka tunnetaan termillä infibulaatio. Se tarkoittaa, että tytön kaikki ulkoiset sukupuolielimet poistetaan ja haava ommellaan kiinni niin, että jäljelle jää vain pieni reikä.
Hanin haavaa ei ommeltu kiinni, vaan leikkauksen tehnyt puoskari sulki sen akaasiapuun piikeillä. Sen jälkeen Hanin jalat sidottiin yhteen kankaalla, ettei hän voisi liikkeillään avata haavaa.
— Ei ollut mitään kivunlievitystä. Ylin piikki aukesi, koska pidätin ja pissa tuli väkisin ulos.
Hani jäi isoäidin luokse toipumaan kahdeksi tai kolmeksi viikoksi. Päivät koostuivat paikoillaan makaamisesta ja siitä, että Hani yritti kaikin tavoin välttää virtsaamista. Muistikuvat ovat sumeita.
— En syytä ketään, en ainakaan mummia. Hän ei pystynyt olemaan paikalla, kun leikkaus tehtiin. Mummila on edelleen minulle kuin pieni talo preerialla, Hani sanoo ja nostaa samalla käden sydämelleen.
Onko sinut ympärileikattu?
Somalian sisällissota puhkesi 1988. Kaksi vuotta myöhemmin Hani saapui Suomeen toisen tätinsä, kahden vanhemman sisarensa ja veljiensä kanssa. Nuoremmat sisaret jäivät äidin kanssa Somaliaan.
1990-luvulla silpominen ei ollut tuttua suomalaisille lääkäreille. Kun Hani meni Turussa lääkärin vastaanotolle hirvittävien kuukautiskipujen vuoksi, lääkäri kuitenkin ymmärsi kysyä, oliko tyttö ympärileikattu. Siihen ymmärrys loppui.
— Lääkäri sanoi vain, että aha ja tässä sinulle kipulääkettä. Mitään tutkimusta ei tehty eikä avausleikkauksesta puhuttu sanaakaan.
14-vuotias Hani tyytyi kipulääkkeisiin.
Silpomista hän ei osannut ottaa edes puheeksi eikä tiennyt, että hänen tilaansa olisi voitu hoitaa. Nuoremmalle siskolle kävi muutamaa vuotta myöhemmin paremmin.
— Siskoni meni lääkäriin, kun hänen kuukautisensa eivät tulleet ulos. Hänelle tehtiin silloin avaus.
Hanin tytär Bilan ehdottaa, että sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja kätilöiden koulutuksessa käsiteltäisiin sitä, miten silpominen otetaan tytön tai naisen kanssa puheeksi. “Pitäisi olla asiantuntijaluentoja ja sellaisia ihmisiä, jotka tulisivat kertomaan kokemuksistaan. Se pitäisi saada osaksi hoitajien koulutusta.” Bilan kertoo tilanteesta, jossa kouluterveydenhoitaja ei pystynyt edes sanomaan sanaa 'silpominen' tai 'ympärileikkaus', vaan tytön piti itse kaivaa ammattilaisesta ulos, mitä tämä halusi kysyä. Hanikin tunnistaa, että suomalaisten on vaikea puhua silpomisesta. “Ei se ole helppoa ammattilaisellekaan, mutta asioista pitää pystyä puhumaan suoraan. Meillä kotona puhutaan kaikesta. Pojillekin kerrotaan kuukautisista”.Asmo Raimoaho / Yle
Hani kuuli ensi kerran avausleikkauksesta häitä suunnitellessaan. Pariskunta oli saanut erityisluvan mennä naimisiin, vaikka Hani oli vasta 17-vuotias. Avausleikkauksen otti puheeksi Hanin isosisko.
Hani sanoo, ettei ymmärtänyt siskon ehdotusta. Häntä hävetti eikä hän uskaltanut kysyä asiasta tarkemmin.
— Minä olin nuori ja viaton tyttö. Kukaan perheestä ei ollut puhunut sellaisesta aikaisemmin.
Häiden jälkeen Hani tuli raskaaksi, vaikka avausleikkausta ei ollut vielä tehty.
Lausumattomat kysymykset
Pitkittynyt ponnistusvaihe ja repeämät ovat tavallisimpia silvottujen naisten ongelmia synnytyksessä. Tilanteet voivat olla vaarallisia sairaalassakin, mutta erityisen vaarallista synnyttäminen on Somalian maaseudulla. Naiset synnyttävät Somaliassa usein kaukana sairaaloista, jolloin naisia ja vauvoja kuolee sen vuoksi, että nainen on silvottu.
18-vuotiaana esikoistaan odottanut Hani kävi neuvolassa ja lääkärin tutkimuksissa samalla tavalla kuin kuka hyvänsä suomalaisäiti. Äitiysneuvolan korttiin kirjattiin, että odottava äiti on ympärileikattu.
Puolessa maista, joista luotettavaa tietoa on saatavilla, tytöt silvotaan alle 5-vuotiaina. Hanin mukaan Suomessa asuvat vanhemmat tai sukulaiset eivät todennäköisesti vie tyttöä silvottavaksi, kun tämä on neuvolaiässä, koska lapsi tapaa terveydenhoitajaa säännöllisesti ja saattaa olla tiiviisti tekemisissä päiväkodin aikuisten kanssa. Hän kannustaa terveydenhoitajia selvittämään perheen taustaa ja keskustelemaan vanhempien kanssa silpomisesta, suoraan. “Vanhemmilta voi kysyä, mitä mieltä he ovat. Vanhemmille pitää kertoa, että silpominen on vakava rikos, jolla on seurauksia Suomessa.” Bilan muistuttaa, että terveydenhoitaja tai vaikka opettaja voi konsultoida lastensuojelua, jos herää pienikin huoli lapsesta. Vaitiolovelvollisuus ei koske silpomisen valmistelua.Asmo Raimoaho / Yle
Hänelle ei pystytty tekemään ainuttakaan sisätutkimusta. Hanin mukaan lääkäri kyllä yritti, mutta tutkimusvälineiden ei tarvinnut kuin koskettaa ihoa, niin Haniin sattui.
— Edes lääkärin sormi ei mahtunut sisälle.
Raskautta seurattiin ultralla. Hanin mukaan sektio ei missään vaiheessa tullut puheeksi. Kukaan ei kysynyt, miten hän haluaisi synnyttää eikä nuori nainen osannut asiaa kysyä itse.
— Ei meille kerrottu, miten vauvat syntyvät. Luulin pitkään, että ne tulevat luukusta mahasta.
Supistukset alkoivat perjantaiaamuna. Sairaalassa Hani pääsi suoraan saliin.
Synnytys pitkittyi. Napanuora kietoutui vauvan kaulan ympärille ja sydänäänet putosivat. Lopulta Hanin esikoistyttö syntyi hätäsektiolla aamuyöstä. Hani muistaa synnytyksen kaaoksena.
Mies itki ja katsoi
Hanille varattiin aika avausleikkaukseen Jorvin sairaalaan heti synnytyksen jälkeen. Avausleikkauksen tavoitteena on korjata silpomisen jäljet mahdollisimman hyvin. Leikkausta ei voi tehdä raskaana olevalle naiselle täysin turvallisesti, koska arvet tarvitsevat aikaa parantuakseen.
19-vuotias Hani tuli kuitenkin raskaaksi vain hieman yli puoli vuotta esikoisensa syntymän jälkeen. Raskaus huomattiin vasta, kun se oli jo mennyt kesken. Hanille päätettiin tehdä kohdun kaavinta ja avaus samassa leikkauksessa.
Silvottujen naisten elämää voidaan helpottaa. Hani sanoo, että jos terveyskeskuksessa käy ilmi, että nainen on silvottu, hänelle pitäisi kertoa avauksesta ja ohjata sen suhteen eteenpäin. Hani toivoo, että odottavalle äidille kerrottaisiin synnytyksen kulusta ja riskeistä avoimesti. Hänen mielestään silvotulle naiselle pitäisi aina antaa mahdollisuus suunniteltuun sektioon, jos avausleikkausta ei ole tehty.Asmo Raimoaho / Yle
Hani kertoo, että hänen aviomiehensä oli aina mukana kaikilla lääkärikäynneillä, vaikka usein istuikin käytävässä. Kun mies pyysi päästä mukaan leikkaukseen, henkilökunta suostui siihen. Hän myös opiskeli tuolloin sairaanhoitajaksi. Hanin mukaan mies ajatteli, että voisi oppia jotain.
Leikkauksen jälkeen aviomies kertoi, että hän oli vain katsonut ja itkenyt.
Arpeutunut iho piti avata vähän kerrallaan ja katsoa, mihin se riittää. Hani oli silvottu niin pahasti, ettei kaikkea pystytty leikkaussalissa korjaamaan. Kudosta korjaamiseen ja avattujen osien reunojen kiinnittämiseen ei ollut riittävästi.
— Silti olen kiitollinen, että tehtiin edes tämän verran.
En ole toipunut
Leikkauksen ja keskenmenon jälkeen Hani on synnyttänyt neljä tervettä lasta alateitse. Toisen lapsen synnytys kesti yli 20 tuntia, ja synnytystä jouduttiin avustamaan välilihan leikkauksella.
— Ensin olin onnellinen ja sitten petyin. Sitten olin taas onnellinen ja petyin. Pelkäsin, että minulle tehdään taas hätäsektio enkä uskonut, kun sanottiin, että lapsi syntyy itse, koska niin oli sanottu ensimmäiselläkin kerralla.
Nyt hän on jo aikuinen eikä silpomisesta tule kenellekään mitään seurauksia. Bilan
Viimeisimmässä äitiyskortissa ei enää lue merkintöjä Hanin silpomisesta. Hänen pitää noutaa kortti keittiöön ja lukea sitä ikkunan valossa.
— Ei täällä tosiaan lue mitään. Kaikissa muissa on lukenut. En silti ole toipunut.
Nyt puhutaan
Siitä, mistä Hanille ei tyttönä puhuttu, puhutaan nyt koko hänen lähipiirissään kaunistelematta. Hani kertoo, että yksi käännekohta hänen perheensä elämässä oli Waris Dirien tarinasta kertova elokuva Aavikon kukka (2009) ja jo vuosikymmen aikaisemmin julkaistu kirja, jonka suomennosta myytiin vuonna 2010 yli 18 000 kappaletta. Silloin moni Haninkin tuttu luki kirjan.
Lukemisen jälkeen Hanin lapset kysyivät äidiltään, oliko hän joutunut kokemaan saman.
— Lapset sanoivat: "Hyi, kamala! Äiti, miten sinulle on voitu tehdä noin. Miten äitisi on voinut antaa sen tapahtua".
Myös työkaverit lähestyivät Hania. Ensin varovasti, koska kukaan ei Hanin mukaan tiennyt, voiko asiasta todella puhua ääneen.
Hani rohkaisi naisia ja pyysi kysymään kaikkea. Hän lupasi sanoa, jos ei halua vastata. Lopulta yksi kysyi kuiskaten: “pystytkö ollenkaan nauttimaan yhdynnästä?”
— Pystyn kyllä. Silpomisesta jäi jotain jäljelle.
Luotettavia aikuisia
Hani huutaa vanhimman tyttärensä keittiöön osallistumaan keskusteluun. Äiti ehdottaa, että tytär järjestäisi moskeijan tyttöjen illassa keskustelun. Kutsumme täysi-ikäistä tytärtä Bilaniksi, joka tarkoittaa esikoista.
Hetken äiti ja tytär kiistelevät, miten silpomisesta pitäisi nuoremmalle sukupolvelle puhua. Äidin mielestä tytöille pitäisi kouluterveydenhuollossa tehdä gynekologinen tutkimus. Tyttären mielestä se olisi nuorelle nöyryyttävää ja murentaisi luottamusta koulun aikuisiin.
Bilanin mielestä lapsia suojaa se, että heillä on ympärillään luotettavia aikuisia, jotka ovat saaneet koulutusta siitä, miten silpominen voidaan estää ja miten siitä puhutaan.
— Tarvitaan silti naisia, jotka ovat kokeneet sen, koska sellaista kuunnellaan paremmin. On ihan eri asia puhua kokemuksesta, tytär pohtii.
Ympärileikkaus ei ole vain yhden kulttuurin ilmiö, joten tarvetta puheelle ja puuttumiselle on muissakin kuin somaliyhteisössä. Hani ja Bilan uskovat, että kun silpominen tuomitaan riittävän usein ja riittävän äänekkäästi, sisäinen paine riittää panemaan pisteen tyttöjen terveyden vahingoittamiselle. Silpomisen vastustamista ei voi jättää yksin yhteisöjen voimahahmojen vastuulle. “Vaikka imaamit sanoisivat, että sitä ei saa tehdä, silpomista tehdään, jos sillä ei ole seurauksia”, Hani muistuttaa.Asmo Raimoaho / Yle
Tytär kertoo tuntevansa ikäisiään Suomessa syntyneitä ja asuvia naisia, jotka on silvottu lapsena Somaliassa. Heitä ei ole kuin kaksi, mutta äidin mielestä ei pitäisi olla sitäkään.
Bilan ei kerro naisten nimiä, mutta kuvaa tilanteet tarkasti. Hänen mukaansa yksi naisista kertoi tilanteestaan moskeijan kokoontumisessa, kun kaverit kysyivät, miten ensimmäisen lapsen synnytys oli sujunut.
— Se oli vaikeaa. Ei hän sanonut ensin suoraan mitään. Nyt hän on jo aikuinen eikä silpomisesta tule kenellekään mitään seurauksia.
Kalajoella lauantaina kolme kuolonuhria vaatineen auto-onnettomuuden ainoaa eloonjäänyttä on päästy puhuttamaan, kerrotaan Oulun poliisista. Kaikki autossa olleet neljä ihmistä olivat 2000-luvulla syntyneitä ja kotoisin Kalajoelta.
Poliisin mukaan auton takapenkillä istunut nuori mies loukkaantui vakavasti ulosajossa, mutta hän voi kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin.
– Häntä on päästy tänään puhuttamaan ja hän muistaa, että he ovat viettäneet tapahtunutta edeltävänä päivänä aikaa yhdessä. Illalla he olivat päättäneet lähteä käymään Tyngän kylässä kaverin luona, kertoo rikoskomisario Jan Sormunen Oulun poliisista.
Sormusen mukaan onnettomuudesta selvinnyt mies muistaa sen, kun auto tuli kohtalokkaaseen mutkaan, mutta sen jälkeen muistikuvia hänellä ei ole.
Poliisin tutkimusten mukaan onnettomuusauto ajoi huomattavaa ylinopeutta. Ajonopeus oli ainakin 150 kilometriä tunnissa. Myös alkoholin osuutta onnettomuuteen tutkitaan.
– Hän ei muista käytettyä ajonopeutta tai sitä, että olisi ollut jotain erityistä ennen onnettomuutta, Sormunen sanoo.
Poliisi aikoo puhuttaa eloonjäänyttä nuorta miestä lisää, kun hänen vointinsä kohenee.
Alkoholisteilla on monta nimeä. Kuvaukset eivät mairittele, vaan katsovat alentuvasti. He ovat niitä, jotka juovat itsensä ja perheensä rappiolle. Me muut taas juomme itsemme silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle.
Juopon elämä näyttäytyy ulkopuoliselle kaoottisena ja järjettömänä. Siinä ei ole mitään tolkkua. Totuus on kuitenkin toinen. Näin vakuuttavat yhteensä sata vuotta juoneet alkoholistit Antero, Kallu, Antti ja Albert.
Alkoholistin elämä on loogista ja järjestelmällistä. Alkoholistin mieli ei koskaan lepää – päässä pyörivät koko ajan uudet suunnitelmat. Toki kaikki loogisuus ja suunnitelmallisuus liittyy vain yhteen asiaan – alkoholiin. Sen saamiseen, sen juomiseen, sen piilotteluun.
Ymmärtääkseen alkoholisteja on ensin ymmärrettävä, että alkoholistilla on kaksi persoonallisuutta: yksi juovan ja ja yksi raittiin alkoholistin. Ja ne ovat kuin yö ja päivä.
Neljä entistä juoppoa kertoo nyt totuuden alkoholisteihin liitetyistä oletuksista.
Oletus 1: Alkoholistilla ei ole töitä
Suurella osalla alkoholisteista on työ, ja he ovat usein työssään todella tarkkoja ja tunnollisia. Kallu, 67, ymmärtää, että tätä voi olla vaikea uskoa. Hän selittää, että alkoholisteja yhdistää usein perfektionismi. He vaativat itseltään paljon. Mikään ei ole kyllin hyvä. Myös miellyttämisen halu on monella suuri.
– Eräs työnantajistani totesi, että hän palkkaisi mielellään töihin vain alkoholisteja. Pomon mukaan alkoholistit ovat tunnollisia työntekijöitä, jotka vääntyvät vaikka korkkiruuville, jos pyytää, Kallu kertoo.
Albertilla, 41, oli hyväpalkkainen ja arvostettu akateeminen ammatti. Hän teki vuosia töitä krapulassa, sillä töissä ei voinut juoda. Haju olisi paljastanut. Mutta pillereitä ei huomannut kukaan. Lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttäjä sai pidettyä salaisuutensa kahden vuoden ajan. Hän ihmettelee vieläkin, ettei tehnyt virheitä pilleripäissään.
– Jälkikäteen olen jutellut yhtiökumppanini kanssa, ja hän vakuutti, ettei tekemästäni työstä ole tullut jälkikäteen sanomista tai tehty kanteluita. Se merkitsee minulle äärimmäisen paljon, Albert toteaa.
Oletus 2: Alkoholisti juo koko ajan
Alkoholisti ei juo koko ajan. Mutta miettii juomista joka hetki. Koko ajan pitää suunnitella, milloin ja missä juo. Miten se onnistuu.
Antero, 67, ajoi aikoinaan mökkiviikonloppua varten jo keskiviikkona valmistelevan reissun. Hän piilotti saaren täyteen pulloja ja ajoi sadan kilometrin matkan takaisin kotiin. Perjantaina ajettiin uudestaan mökille perheen kesken.
Pomo ilmoitti, että kuukauden päästä on usean päivän työreissu Helsinkiin. Antero aloitti heti vimmaisen suunnittelun.
– Mietin milloin voin juoda, milloin pitää olla selvin päin, milloin voin olla krapulassa. Minne auto kannattaa jättää, jos ratkean ryyppäämään. Minuutin tarkkaa aikatauluttamista tein koko kuukauden ennen reissua, Antero kuvailee.
Viina tekee alkoholistista vangin. Hetkenkään vapautta ei ole, kun koko ajan pitää miettiä, milloin voi taas ottaa.
Oletus 3: Alkoholisti on säälittävä myös omasta mielestään
Kaupungin katuja pitkin harppoo Euroopan omistaja. Nuori mies, joka miettii miten huipputyyppi hän on. Sellainen, jota kaikkien on helppo lähestyä. Samainen mies on käynyt viimeksi kaksi viikkoa sitten suihkussa, vaatteita ei ole tullut vaihdettua viikkoihin. Hampaat hän oli pessyt kuukausia sitten.
– Vastaan käveli nuori pari, ja minut ohitettuaan tyttö puuskahti pojalle: “Katso, mikä zombie!” Kuulin sen kyllä, mutta en ymmärtänyt yhtään, miten he voivat ajatella niin. Minusta, maailman siisteimmästä tyypistä, Antti, 35, muistelee.
Nuorisovankilaan jouduttuaan Kallua pyydetään kuvailemaan itseään ja kertomaan, millaista työtä hän haluaisi lusiessaan tehdä. Nuori alkoholisti puhuu puhumasta päästyään, rakastaa omaa ääntään.
– Lopetettuani tulee syvä hiljaisuus. Yksi vankilan työntekijöistä toteaa, että valitettavasti tämän vankilan johtajan paikka on jo täytetty.
Oletus 4: Alkoholisti juo ilman sen kummempaa syytä
Juovan alkoholistin mielestä juomiselle on aina hyvä syy. Erittäin usein syyllinen on joku muu kuin pulloon tarttuva itse. Nalkuttava vaimo tai rankka työ.
Tekosyitä juomiselle oli loputtomasti. Albertin piti juoda, kun hänellä oli niin raskas ja vaativa työ. Piti juoda, kun stressi iski. Piti juoda, kun hän oli aina uneton. Sanonta 'raskaat työt ja raskaat huvit' oli yhtä puppua. Albertin mukaan hänellä oli raskas työ, koska hänellä oli niin raskaat huvit.
– Lomaa piti saada kaikesta koko ajan. Töissä oli muka niin raskasta, että vapautin itseni täysin kaikista kotona tehtävistä töistä. Jälkikäteen ajatellen vaimoni hoiti vuosia yksin kolmea lasta, ja minä olin yksi heistä.
Antero tietää, että alkoholisti syyttää aina muita. Useimmin maalitauluksi joutuu puoliso. Sen puutteessa käy vaikka verottaja tai yhteiskunta.
– Alkoholisti ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä ilman viinaa. Normaalit, pienetkin vaikeudet näyttäytyvät suurina vaaroina. Kaikki on mustaa ja negatiivista. Viinasta haetaan pakoa, vaikka juuri se vie syvemmälle synkkyyteen ja harhoihin.
Hankkisi oman elämän! Näin ajattelee alkoholisti usein, kun joku yrittää puuttua hänen juomiseensa. Hoitakoon omat asiansa! Antti suuttui, kun ystävät yrittivät puhua hänelle järkeä. Eihän hänellä ole mitään hätää, mies vakuutteli. Antti oli aloittanut juomisen jo 14-vuotiaana.
– Olin omasta mielestäni päihteiden viihdekäyttäjä. En vain suostunut ymmärtämään, että ne bileet olivat kestäneet jo viisi vuotta. Olin juhlivinani jokaikinen päivä, vaikka siitä oli hauskanpito todella kaukana.
Albertin vaimo oli taitava löytämään pullokätköt. Se ärsytti Albertia suunnattomasti. Ennen niin mukava vaimo piti heti hiljentää henkisellä väkivallalla. Sillä puhua alkoholistit osaavat, varsinkin toisten päälle.
– Alkoholistille pullokätkön paljastuminen on järkyttävä asia, sillä samalla paljastuu kaikkein pyhin. Se, minkä salaamiseksi olet tehnyt jo vuosia kaikkesi. Alkoholisti ei todellakaan kaipaa kenenkään puuttuvan juomiseen. Mutta alkoholismi kaipaa.
Ex-juoppojen vinkit läheisille
Miten juopon saa lopettamaan ryyppäämisen? Neljä raitista alkoholistia puhuu kuin yhdellä suulla, kun heiltä pyytää vinkkejä juomiseen puuttumiseen. Kaksi tärkeintä neuvoa: laita alkoholisti selkä seinää vasten ja lakkaa säälimästä juoppoa.
Läheisten on hyvä sisäistää alkoholismin kultainen sääntö: jos mikään ei muutu, mikään ei muutu – koskaan. Antti muistuttaa, että juuri sääli, hoivaaminen ja paapominen mahdollistavat juomisen. Kallu kannustaa lopettamaan heti alkoholistin hyysäämisen.
– Monesti läheiset tanssivat kummallista tanssia alkoholistin ympärillä. He tekevät kaikkensa, jotta alkoholistilla olisi kaikki hyvin – ettei hän vain joisi. Se on aivan turhaa.
Piilotettujen pullojen kaataminen lavuaariin tai maahan on Anteron mielestä ajanhukkaa. Alkoholisti ostaa menetetyn pullon tilalle kaksi uutta. Juovan toruminen tai ojentaminen ei vain toimi.
Vaihtoehtoja voi antaa tasan kaksi: hoitoon tai ero. Alkoholisti Albert
Oli kyseessä sitten juova työkaveri tai puoliso, asioista pitää puhua reilusti niiden oikeilla nimillä. Albert kannustaa puhumaan rehdisti alkoholismista, ei “alkoholiongelmasta”.
– Ongelmia tulee ja menee, mutta alkoholiongelma ei mene koskaan ohi. Se on elinikäinen sairaus. Siitä voi toipua hyvään elämään, mutta parantua ei voi koskaan, Albert toteaa.
Juomisesta huolta kantavan omaisen ei kannata jäädä yksin. Alkoholismista kannattaa kertoa avoimesti muille läheisille ja “liittoutua” yhdessä auttamaan alkoholistia. Albert neuvoo, että paras aika laittaa alkoholisti selkä seinää vasten on hänen heikkona hetkenään. Kun alkoholisti on taas kerran mokannut, krapuloissaan ja vasta suunnittelee seuraavan ryypyn ottamista.
– Silloin on ammuttava kovilla, yhteisenä rintamana. Puoliso on tässä usein avainasemassa. Vaihtoehtoja voi antaa tasan kaksi: hoitoon tai ero. Ei tuumaakaan periksi. Ja muutoksen on tapahduttava tänään, ei huomenna, mitä alkoholisti aina ehdottaa, Albert neuvoo.
Saudi-Arabialla on vahvat suhteet Turkkiin, vakuuttaa Saudi-Arabian kuningas Salman. Maan ulkoministeriö kertoi kuninkaan puhuneen asiasta puhelimitse Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin kanssa sunnuntaina.
Erdogan soitti kuningaskuntaan selvittääkseen Turkissa kadonneen sauditoimittajan kohtaloa. Saudi-Arabian hallintoa kritisoinutta toimittajaa Jamal Khashoggia ei ole nähty sen jälkeen, kun hän meni Saudi-Arabian konsulaattiin Istanbulissa lokakuun alussa.
Myös Egypti peräänkuuluttaa avointa tutkimusta Khashoggin katoamisesta. Egyptin ulkoministeriö kertoi tiedotteessaan, ettei tapausta pitäisi käyttää Saudi-Arabian poliittiseen painostukeen.
Aiemmin sunnuntai Saudi-Arabia varoitti , että se vastaa kaikkiin ulkovaltojen painostusyrityksiin suuremmalla voimalla. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on uhannut Saudi-Arabiaa "vakavalla rangaistuksella", mikäli paljastuu, että maa on kadonneen sauditoimittajan Jamal Khashoggin surman takana.
Saudien uskotaan surmanneen Khashoggin konsulaatissa. Saudi-Arabia on kiistänyt väitteet.
Ilkeyksiä, jopa henkilökohtaisuuksia, heitetään päin naamaa täysistunnoissa ja pienemmissä kokouksissa. Nimittely ja valheellisten tietojen levittäminen somessa on jatkuvaa.
Muutamien ihmisten epäkunnioittava käytös vaikuttaa voimakkaasti ilmapiiriin. Suosikkijärjestelmä syö motivaatiota. Muun muassa näin kuvaavat STT:n kyselyyn vastanneet kansanedustajat työpaikkakiusaamista eduskunnassa.
STT:n kyselyn perusteella moni kansanedustaja on kokenut tai todistanut työpaikkakiusaamista. Kiusaamisen kohteeksi kertoi joutuneensa 18 kansanedustajaa, joista viisi useammin kuin kerran. Kiusatuista 13 oli naisia ja neljä miehiä. Yksi vastaaja ei ollut kertonut sukupuoltaan. Kollegaan kohdistuvaa kiusaamista kertoi havainneensa yhteensä 24 kansanedustajaa.
Toisaalta kyselyssä ja haastatteluissa kävi ilmi myös se, ettei useilla edustajilla ole monenkaan kauden jälkeen muuta kuin hyvää sanottavaa työyhteisöstään ja eduskunnan ilmapiiristä. Jotkut myös kokivat, ettei kiusaaminen ole todellinen ongelma. He epäilivät osan vain loukkaantuvan kritiikistä.
Kysely lähetettiin kaikille 200 kansanedustajalle lokakuun alussa. Siihen vastasi viikon aikana yhteensä 65 edustajaa. Tämän lisäksi STT haastatteli edustajia puhelimessa.
Nimittelyä, rasismia ja aliarviointia iän takia
Päin naamaa tulevaa ilkeilyä ja nimittelyä kertoi kohdanneensa yhteensä kuusi edustajaa.
– Sote-uudistus kiristää tunnelmia ja valiokunnassa riitelee muutkin kuin asiat. Rumasti sanotaan puolin ja toisin, siis oppositio-hallitus. On käsketty vaihtaa työpaikkaa ja niin edelleen, sanoi yksi vastaaja.
– Erään puolueen kansanedustajien ja ryhmäkanslian henkilöiden taholta hymähtelyä, vähättelyä, naureskelua ja tervehtimättä jättämistä.
Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar sanoo kohdanneensa nimittelyä eduskunnassa. Hän kertoo välihuudelleensa syyskuussa istuntosalissa, minkä jälkeen toinen kansanedustaja kurottautui häntä kohden ja kutsui useamman kerran ”pikkupojaksi”. Yanar kokee, että vanhemman mieskollegan tarkoituksena oli saada hänet hiljaiseksi.
– Vastasin siihen, että et ole tosissasi, lähdet pojittelulinjalle? Yanar kertoo.
Asia ei jäänyt tähän, vaan myöhemmin kolmas kansanedustaja nosti asian esille Twitterissä mainiten Yanarin nimellä ja kertoen olevansa alkuperäisen pilkkaajan kanssa samaa mieltä.
Yanar kertoo olleensa yllättynyt tilanteesta. Hän on eduskunnan nuorimpia kansanedustajia, mutta sanoo, ettei ole aiemmin kohdannut vastaavaa.
– Koen naurettavana, että kun omat argumentit loppuvat, sitten yritetään katsoa alaspäin iän perusteella.
Ozan YanarJarno Kuusinen / AOP
Tämän lisäksi Yanar kertoo kohdanneensa räikeän avointa rasismia kerran eduskunnassa. Epäsuorempiin ennakkoluuloihin hän kertoo törmäävänsä jonkin verran.
SDP:n Joona Räsänen sanoo panneensa alkukaudella merkille joidenkin edustajien suhtautumisen nuorempiin kansanedustajiin.
– Joissain keskusteluissa huomasin, että katsotaan vähän niin, että mitäköhän nuo nuoret tietävät asioista. Tietyn tyyppistä aliarviointia.
Yanarin tavoin Räsänen, 31, on eduskunnan nuorimpia.
Kiusaaja on useimmiten toisen puolueen edustaja
Useimmiten kiusaaminen oli vastaajien mukaan huhujen tai valheellisten tietojen levittämistä. Tällaista oli kokenut kahdeksan STT:n kyselyyn vastannutta kansanedustajaa.
Yksi vastaajista koki, että perättömien väitteiden levittämisellä hänet on haluttu saada näyttämään epäluotettavalta muiden silmissä. Sosiaalisen median ja erityisesti Twitterin mainitsi moni.
– Nimittely ja valheellisten tietojen levittäminen somessa on jatkuvaa, sanoi yksi.
– Twitter-kommenteissa valehdellaan ja vääristellään sanomisiani, toinen vastaaja sanoi.
Kiusaaja on tavallisesti toinen kansanedustaja, useammin toisesta kuin omasta puolueesta. Vastaajista 15 kertoi kiusaajaksi toisen puolueen edustajan ja viisi oman puolueen edustajan.
Kuusi vastaajaa kertoi kiusaajansa olleen muu kuin kansanedustaja, esimerkiksi eduskunnan hallintohenkilökunnan jäsen. Yksi vastaaja kertoi kiusanneensa itse.
Puolueen vaihto saa kiusaajat liikkeelle
Kaksi vuotta sitten perussuomalaisista SDP:hen siirtynyt Maria Tolppanen ja viime vuonna perussuomalaiset kokoomukseen vaihtanut Veera Ruoho ovat saaneet osakseen ilkeilyä ja tekemistensä vääristelyä etenkin sosiaalisessa mediassa.
– Esimerkiksi Twitterissä olen loikkari, luuseri ja petturi, kertoo Tolppanen.
Hänen mukaansa kiusaajat ovat perussuomalaisia.
– Heti silloin, kun loikka oli tapahtunut, suuhuni laitettiin iltapäivälehdissä sanoja, joita sitten Suomen Kuvalehdessä oioin. Se, että ylipäätään tämän tasoisessa työpaikassa alennutaan tuommoiseen, kertoo tekijöistä enemmän kuin kohteesta.
Veera Ruoho kertoo saaneensa some-ryöpytyksen lisäksi vihamielistä sähköpostia ja suoranaista kiusaamista osakseen välittömästi, kun hän patistelun jälkeen oli lähtenyt perussuomalaisten ryhmästä, mutta kuului vielä puolueeseen. Se jatkui, kun hän siirtyi kokoomukseen.
– Sanottiin esimerkiksi, että tulen tekemään kaikkeni, ettet tule uudelleen valituksi. Luvattiin oikein kampanjoida sen puolesta, Ruoho sanoo.
Hänen mukaansa vihapostia ja -puheluita tulee sykleittäin.
Veera RuohoHeikki Saukkomaa / Lehtikuva
– Viestittely jatkui koko kesän ja syksyyn asti rauhoittuen, kunnes Hakkarais-keissi alkoi. Sen jälkeen yksittäisiä piikkejä on tullut aina kun on uutisoitu oikeusprosessin etenemisestä ja myös perussuomalaisten omien asiaan liittyvien julkitulojen jälkeen.
Kansanedustaja Leena Meri puolestaan kokee, että häneen kohdistuva ilkeily liittyy hänen puolueeseensa, perussuomalaisiin. Hän kertoo esimerkiksi olleensa tiedotustilaisuudessa, jossa toisen puolueen kansanedustaja keskeytti hänet, minkä jälkeen muut osallistujat alkoivat nauraa.
Meri koki tilanteen julkisena nöyryyttämisenä. Hän sanoo kohdanneensa naureskelua ja vähättelyä myös istuntosalissa esittäessään kysymyksiä.
Leena MeriJarno Kuusinen / AOP
"Eduskunnan hallinto ei kohtele tasapuolisesti"
Neljä vastaajaa kertoi myös, että heidän työtään on vaikeutettu. Yksi vastaaja sanoi oman puolueensa ryhmäkanslian vaikeuttavan kansainvälisten asioiden hoitamista. Hänen mukaansa eduskuntaryhmässä vallitsee suosikkijärjestelmä, ja se syö voimavaroja ja motivaatiota.
Vastauksissa mainittiin myös eduskunnan hallinto, jonka yksi vastaaja kokee kohtelevan kansanedustajia eriarvoisesti.
– Eduskunnan hallinto ja mahdollisesti tämänhetkinen ylin poliittinen johto, joka hallintoa ohjeistaa tai laittaa tekemään asioita, ei kohtele kaikkia kansanedustajia aina tasapuolisesti, vaan voi ottaa silmätikuksi.
Pyydetyt palvelut eduskunnassa tuntuvat jumittavan, yksi edustaja vastasi.
– Moni pyytämäni asia tuntuu hautautuvan tärkeämpien ja kiireellisempien asioiden alle ja hoidetaan myöhemmin, jos hoidetaan.
Palkansaajien ansiot nousivat heinä–syyskuussa nopeimmin viiteen vuoteen. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan palkansaajien nimellisansiot nousivat keskimäärin 2,1 prosenttia vuoden kolmannella neljänneksellä vuotta aiempaan verrattuna.
Nopeimmin palkat nousivat yksityisellä sektorilla. Edellisen kerran ansiotaso on noussut yhtä nopeasti heinä-syyskuussa 2013.
Nimellisansiot nousivat aiempaa selvemmin tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, ja samalla reaaliansiot kääntyivät nousuun. Nimellisansioiden nousu pysyi koko vuoden 2017 hyvin lähellä nollaa, ja samalla reaaliansiot laskivat, koska hinnat nousivat palkkoja nopeammin. Nyt reaaliansiotkin nousivat 0,8 prosenttia.
Inflaatio edelleen runsaan prosentin
Tänä vuonna hinnat ovat nousseet entistä nopeammin: Inflaatio eli kuluttajahintojen vuosimuutos on keväästä lähtien ollut pitkästä aikaa pysyvämmin yhden prosentin yläpuolella. Maanantaina Tilastokeskus kertoi, että syyskuussa inflaatio pysyi edelliskuun tasolla 1,3 prosentissa.
Tilastokeskus kertoi myös ennakkotietoja suomalaisten keskiansioista. Niiden mukaan suomalaisen palkansaajan keskiansio kuukaudessa oli heinä-syyskuussa 3 470 euroa eli runsaat 70 euroa enemmän kuin vuotta aiemmin.
Vesilahdella oli lauantaina illalla mittava poliisioperaatio, joka kiinnitti paljon huomiota. Alueella kulkevia ihmisiä tarkastettiin tiesuluilla.
Operaatioon osallistui useita poliisipartioita. Puolustusvoimat antoi operaatiossa poliisille virka-apua.
Maanantaina selvisi, että poliisi on ottanut kaksi henkilöä kiinni rikoksesta epäiltyinä. Tutkittavina rikosnimikkeinä ovat törkeä ampuma-aserikos ja laiton uhkaus.
Ketään henkilöä ei ole kuitenkaan vahingoitettu tapahtumien yhteydessä, poliisi kertoo tiedotteessa.
Tutkinnanjohtajaa ei ole tavoitettu vielä kertomaan operaatiosta. Poliisin mukaan esitutkinta on alkuvaiheessa, ja asiasta tiedotetaan vasta myöhemmin lisää.
Maanantaiaamuna, vähän ennen kuin herätyskello soi, mieleen tulee pomo.
Viikonloppu on ohi. Kohta joku muu sanoo, mihin seuraavaksi ryhdytään, ja koska pitää olla valmista.
Lehdistä voi kuitenkin lukea aivan toisenlaisista työpaikoista. Sellaisista, joissa ei ole esimiehiä ollenkaan.
It-yhtiöt Reaktor, Futurice, Solita, Vincit ja Fraktio ovat työpaikkoja, joita kutsutaan itseohjautuviksi. Yritykset kasvavat kohisten, eikä liene sattumaa, että ne ovat kukin vuorollaan paistatelleet Suomen tai jopa Euroopan parhaiden työpaikkojen listoilla.
Pelikomeetta Supercellissäkin valta on jaettu tiimeille.
Miltä työnteko maistuisi yhtiössä, jossa ei ole esimiehiä?
“Syyllinen löytyy peilistä”
– Työn flow syntyy byrokratian vähäisyydestä. Ei tarvitse koko ajan miettiä, saako asioita edistää, vai pitääkö pyytää lupa, it-yhtiö Fraktion ohjelmistokehittäjä Mikko Forsström sanoo.
Vuonna 2012 perustettu Fraktio on kehittänyt verkkopalveluita Verkkokauppa.comin, Reiman ja Fonectan kaltaisille tunnetuille suomalaisyhtiöille. Kolmekymmenhenkisessä Fraktiossa ei ole esimiehiä. Toimintamalliin kuuluu myös, että asiakasprojekteihin ei nimitetä projektipäällikköä. Päätökset ja hankkeen onnistuminen ovat tiimin vastuulla.
Esimiehetön elämä sopii Forsströmille hyvin. Hän kuuluu yhtiön perustajiin ja on päässyt luomaan itsensä näköistä työpaikkaa.
– Olen aina arvostanut sitä, että saan päättää. Jos asiat eivät silloin toimi, syyllinen katsoo peilistä.
Kuulostaa terveeltä ajattelutavalta, mutta toimiiko se tavallisessa työpaikassa?
Mårten Lampén
Sote ei esimiestä kaipaa
Useimmat pomottomat työpaikat ovat it-alalta. Eivät kuitenkaan kaikki.
Yle kertoi huhtikuussa, miten Telian asiakaspalvelijat Lahdessa järjestäytyivät itseohjautuvaksi organisaatioksi, jossa ei ole esimiehiä. Työntekijät ovat tyytyväisiä, kun heidän ei enää tarvitse mukautua ylhäältä annettuun muottiin.
– Tuntuu, että teimme enemmän töitä toisillemme, emmekä yksittäiselle esimiehelle, eräs heistä totesi.
Kesäkuussa Yle kertoi hollantilaisesta sote-palveluiden tuottaja Buurtzorgista. Noin 14 000 työntekijän organisaatiossa ei ole lainkaan keskijohtoa. Hoitotyöntekijät omistautuivat työlle, kun se oli omissa hyppysissä.
Suomalainen sote-väki on käynyt useaan otteeseen ihmettelemässä Buurtzorgia, joka maksaa hoitajilleen keskimääräistä parempaa palkkaa, tuottaa laatua – ja tekee sen kustannustehokkaasti.
Ainakin yksi selitys menestykselle on esimiesten puuttuminen.
Väliportaan pomot tulevat nimittäin kalliiksi.
Sasha Silvala / Yle
Pomot pyramidissa
Maailmankuulu liiketoimintaguru ja London Business Schoolin vieraileva professori Gary Hamel on todennut, että johtaminen on organisaation tehottomin osa. Toisin sanoen, pomo ei tuota niin paljon kuin tienaa.
Jos pienellä yrityksellä on yksi pomo kymmentä työntekijää kohden, tuhannen työntekijän organisaatiossa pomoja on saman laskukaavan mukaan jo sata, ja kymmenen tuhannen työntekijän organisaatiossa tuhat.
Eikä tämä riitä. Pitää muistaa pomojen pomot.
Tuhannen hengen esimiesjoukko tarvitsee kaitsijakseen sata isompaa pomoa ja ne sata isompaa pomoa vielä kymmenen tosi isoa pomoa. Tämän 1110 managerista koostuvan pyramidin huipulla istuu toimitusjohtaja.
Ylin päätäntävalta on korkealla ja kaukana arkitodellisuudesta. Korkea pomopyramidi viestii hitaasti ja valtakamppailu pyramidin kerroksissa sotkee tilannetta entisestään.
Pyramidin kasvaessa pohjimmaisessa kerroksessa ahertavien työntekijöiden päätäntävalta vähenee. Gary Hamelin artikkelia lainaten – työntekijä saa ostaa vapaa-ajallaan kymppitonnien arvoisen auton, mutta hän ei saa päättää satasen toimistotuolista, jolla istuu.
Perinteinen pomopyramidi näyttää olevan lähinnä kulu, joka johtaa heikkoon sitoutumiseen ja toivottomaan byrokratiaan.
Gary Hamelin esimerkkityöpaikka on kalifornialainen tomaattiyhtiö Morning Star Company. Siellä ei ole johtajia tai määriteltyjä tehtävänimikkeitä. Vastuut sovitaan yhdessä. Kun työntekijä tarvitsee uuden toimistotuolin tai työkoneen – hän tilaa sellaisen.
Konfliktitilanteet ratkaistaan työntekijöistä kootussa porukassa. Samoin palkkaus.
Näitä tomaattituotannon pelisääntöjä on hiottu 1970-luvulta lähtien.
Vielä vanhempi esimerkki on General Foodsin Gaines-koiranruokatehdas. 1960-luvun lopulta lähtien Topekassa, Yhdysvaltain Kansasin osavaltiossa, kehitettiin esimiehetöntä työpaikkaa. Siellä tiimit palkkasivat, sopivat vuoroista ja järjestelivät tuotantokoneet parhaaksi katsomallaan tavalla.
1970- ja 1980-luvuilla tiimityön malleja koeteltiin teollisuudessa paljon. Volvon Uddevallan ja Kalmarin tehtailla luovuttiin työnjohtajista ja annettiin tiimeille vastuuta omasta työstään. Volvolla uskottiin, ettei Henry Fordin luoma liukuhihnatuotanto ole välttämättä paras malli työnteon järjestämiseen. (Volvon saavuttamat tulokset olivat kiistanalaisia.)
Tänään Volvon tehtaat Uddevallassa ja Kalmarissa on suljettu. Koiranruokatehtaan väen kuulumisia ei ole mediassa raportoitu enää vuosiin.
Pomoton tomaattiyhtiö oli pitkään itseohjautuvuuden ääriesimerkki ja työelämän kummajainen.
Onko nyt, vuosikymmenien jälkeen, aika luopua esimiehistä?
Mikko Forsströmin (keskellä) mukaan pomoton organisaatio vaatii harjoittelua. "Tämä on vaivan arvoista, mutta olisi naivia kuvitella, että asialla ei olisi myös kääntöpuolta."Mårten Lampén
Itseohjautuvuutta kaikelle kansalle
Tamperelainen it-talo Vincit on tunnettu esimerkki pomottomasta työpaikasta. Vuonna 2007 perustetussa yhtiössä uskotaan, että työntekijät kykenevät johtamaan itseään, jos heille antaa tarpeeksi tietoa, valtaa ja vastuuta.
Jopa palkat ovat kaikkien tiedossa.
Vincit on tehnyt toimintamallistaan myös palvelutuotteen, jota se myy aivan tavallisille työpaikoille. Työkalun nimi on Leadership as a Service, johtajuus palveluna (lyhenne: Laas).
Järjestelmän kehitys aloitettiin Vincitin sisäiseen käyttöön pari vuotta sitten. Viime vuonna yhtiö ryhtyi hakemaan testiasiakkaita. Tuote valmistuu myyntikuntoon tämän vuoden kuluessa.
Henkilöstöjohtaja Johanna Pystysen mukaan projekti lähti varsin yksinkertaisesta havainnosta.
– Miksi kohtelemme työntekijöitämme toisin kuin asiakkaitamme? Jos asiakkaalla on tarve, lähdemme tutkimaan, mikä se on ja mistä on kyse. Mutta työntekijöitä palvelemme enemmän tai vähemmän arvailemalla.
Pystysen mukaan yrityksissä toistetaan kehityskeskusteluja, koulutuksia, työhyvinvointikyselyjä ja virkistyspäiviä tietämättä, onko niistä hyötyä. Leadership as a Service -mallissa sen sijaan työntekijä tilaa sen minkä tarvitsee.
Vincit valittiin valittiin Euroopan parhaaksi työpaikaksi vuonna 2016. Vincitin henkilöstöasiantuntija Mira Ylen ja ohjelmistokehittäjä Jarmo Jaakkola sisäisessä koulutustilaisuudessa.Opa Latvala / Vincit
Käytännössä kyse on yrityksen sisäisestä verkkokaupasta, josta työntekijä voi tilata esimiespalveluita. Vincitin omille työntekijöille tarjolla on kymmeniä eri tuotteita: koulutusta, kehityskeskusteluja, henkilökohtaista sparrausta, työterveyshuoltoa, hierontaa…
Kaupasta voi tilata myös teknistä opastusta kokeneilta kollegoilta.
– Koko organisaatio tuo taitonsa muiden hyödyksi, Pystynen kuvaa.
Perinteisten esimiesten kannalta tämä kehityssuunta voi olla huolestuttava. Jos esimiesrooli pilkotaan tällä tavoin verkkokaupan palvelutuotteiksi, se paljastaa armotta, kenelle on kysyntää.
Valitessaan ja arvioidessaan palveluja työntekijät karsivat turhat pois.
Lupa kaivata palvelua
Tamperelainen Tuomi Logistiikka on perinteinen suomalainen työpaikka. Yhtiö tekee hankintoja ja palveluita omistajilleen Tampereen kaupungille ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirille – ja hoitaa myös tavara- sekä henkilökuljetuksia.
Tuomi Logistiikka on myös yksi ensimmäisistä yhtiöistä, joka on ottanut käyttöön Vincitin Laas-palvelun.
Henkilöstösuunnittelija Paula Sipilän mukaan it-yhtiöistä on paljon opittavaa – pomoista yhtiö ei kuitenkaan ole luopumassa.
– Esimiehettömyys ei sovi kaikkiin organisaatioihin. Meidän kaltaisissa yrityksissä on pitkät juuret ja muutos on tehtävä vähitellen. Uusilla yrityksillä on mahdollisuus valita ihmisiä, jotka soveltuvat heti itseohjautuvaan toimintaan, Sipilä sanoo.
– Mutta itseohjautuvuuteen ja työntekijöiden valtaistamiseen uskon vahvasti. Ja siinä meillä on paljon opittavaa.
Ensimmäisessä vaiheessa pomopalveluiden verkkokauppaa käyttävät Tuomi Logistiikan hankinnan ammattilaiset. Suurin osa tilattavista palveluista liittyy osaamisen kehittämiseen, erityisesti asiakkaan kanssa toimimiseen.
– Suosittuja tuotteita ovat esimerkiksi ulkopuolisen kouluttajan tarjoama neuvottelutaitojen valmennus. Moni on tilannut myös sparraushetken asiakkuusjohtajan sekä viestintäpäällikön kanssa, Sipilä sanoo.
Pomopalveluiden verkkokaupasta voi tilata myös työhyvinvointiin liittyviä palveluja. Tavoitteena on madaltaa ongelmien esiintuomisen kynnystä.
– Esimiestä ei välttämättä tule häirittyä sellaisella asialla työn arjessa.
Paula Sipilän mukaan kyse ei ole vain ohjelmistotuotteesta – vaan uudesta näkökulmasta johtamiseen. Ennen kaikkea toimintamalli antaa henkilöstölle julkilausutun luvan kaivata ja vaatia palveluja.
Pienin askelin
Tuomi Logistiikan hanke on kunnianhimoinen yritys antaa työntekijöille valtaa ja vastuuta omasta osaamisestaan. Itse organisaatio jatkaa kuitenkin ennallaan. Pomot pysyvät paikallaan.
Vincitin kehittämä työkalu ei ole aivan yhtä radikaali kuin yhtiö itse.
– Me ymmärrämme hyvin, että kaikki eivät ole valmiita siirtymään tässä asiassa aivan ääripäähän. Työkalua on tehty juuri tästä näkökulmasta, Laas-palveluita kehittävä Johanna Pystynen sanoo.
Taustalla on kuitenkin sama eetos, jota Vincitissäkin toteutetaan.
– Perinteisessä johtamismallissa työntekijä on riippuvainen esimiehestään niin työnteossa kuin urakehityksessäänkin. Laas-järjestelmällä pyritään tilanteeseen, jossa työntekijä saa työkalut, joilla hän voi ottaa vastuun itsestään.
Plussat ja miinukset
"Uusissa malleissa on valtavat mahdollisuudet parantaa työtä ja työhyvinvointia", Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen sanoo.Veikko Somerpuro
It-yhtiöiden johtajat kiertävät työelämätapahtumissa kertomassa ilosanomaa itseohjautuvuudesta. Hitaasti mutta varmasti uudet johtamisajatukset näyttävän siirtyvät perinteisiin organisaatioihin.
Onko perinteinen esimies katoavaa yrityskulttuuria, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen?
– Tuo on kyllä hyvä kysymys. Emme tiedä.
Palvelevaa johtamista tutkineen Hakasen mukaan esimiehettömien työskentelytapojen käyttöönotto on helpompaa it-yhtiöissä, joissa toisilleen tuttu ydinporukka jakaa yhteisen intohimon ja unelman. Tällaisessa yhtiössä tuntuu lähtökohtaisesti vieraalta rakentaa tutun tiimin ympärille hierarkiaa.
– En ole kuitenkaan varma, istuuko näin pitkälle viety itseohjautuvuus perinteiseen työkulttuuriin, jossa on vahvat käytäntönsä ja tapansa toimia.
Aivan ensimmäiseksi yritysten tulisi panostaa itsetuntemukseen.
Professorin mukaan Suomen työpaikoilla puhutaan strategioista ja tavoitteista, mutta yrityksistä puuttuu ymmärrys kulttuurista, arvostuksista ja äänen lausumattomista toimintatavoista. Ne ovat keskeisiä, jos suuria muutoksia lähdetään toteuttamaan.
Jos pomoista luovutaan, jäljelle jää Hakasen mukaan visaisia kysymyksiä, kuten:
Miten ratkotaan konfliktitilanteet?
Miten varmistetaan, että kukaan ei jää ongelmiensa kanssa yksin tai pala loppuun?
Miten työt jaetaan ja ehkäistään se, että yksi ei lintsaa ja jättäydy vapaamatkustajaksi?
Miten tunnistetaan oppimistarpeet?
Miten hoidetaan vaikeat kysymykset, esimerkiksi irtisanominen?
Kuka saa palkankorotuksen?
Miten varmistetaan, että itseohjautuvat tiimiit eivät jää erillisiksi saarekkeikseen?
Mitä tehdään, jos joku ei yksinkertaisesti sovellu itseohjautuvaan kulttuuriin?
– Monet näistä asioista ovat tietysti ongelmia perinteisissäkin organisaatiomalleissa. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät ne katoa organisaatiossa, jossa ei ole esimiehiä, Jari Hakanen sanoo.
Haasteista huolimatta Hakanen suhtautuu it-yhtiöiden itseohjautuvuuteen ja matalaan organisaatioon innostuneesti.
– Näissä malleissa on valtavat mahdollisuudet parantaa työtä ja työhyvinvointia. Työn imu ja motivaatio lisääntyvät. Kun kyttäys ja kontrolli katoavat, ihminen voi kokea omistajuutta työhönsä, Hakanen kuvaa.
– Mutta jos käy huonosti, ihmiset voivat olla neuvottomia ja yksin.
“Ei se helppoa ole”
"Täällä ei tarvitse kysyä lupaa, kunhan toimii niiden periaatteiden mukaan, jotka on sovittu", Fraktion ohjelmistokehittäjä Mikko Forsström kuvaa.Mårten Lampén
Fraktion ohjelmistokehittäjä Mikko Forsströmillä on haastattelupäivänä kiire, iso asiakasprojekti on vietävä maaliin. Stressi ja onnistumisen paine on todennäköisesti samanlainen kuin kaikilla muillakin vastaavassa tilanteessa.
– Olisi lapsellista kuvitella, että esimiehettömässä organisaatiossa kaikki olisi mittaamattoman auvoista. Tämä on itse asiassa monella tavalla raskasta ja vaatii jatkuvasti harjoittelua ja oppimista.
"Joskus jaettu vastuu on ei-kenenkään vastuu." Mikko Forsström, ohjelmistokehittäjä, Fraktio
Kun Fraktio aloitti toimintansa vuonna 2012, yrityksessä on viisi työntekijää. Silloin itseohjautuvuudeksi riitti, että kaikki ohjasivat itsensä samaan huoneeseen päättämään asioista.
Tänään työntekijöitä on yli 30. Forsströmin mukaan siitä seuraa monia hankaluuksia.
Kun organisaatiossa ei ole selkeää komentoketjua, joskus on vaikea tietää, kenelle mistäkin asiasta pitäisi puhua. Yksittäisiin työntekijöihin liittyviä vaikeita kysymyksiä on myös vaikea käsitellä.
– Ja joskus jaettu vastuu on ei-kenenkään vastuu.
Miten tilanne siis korjataan? Forsströmin mukaan tärkeintä on informaation jakaminen. Lisäksi työntekijät järjestäytyvät Fraktiossa "konklaaveiksi", joiden tehtävänä on varmistaa, että tärkeät asiat hoidetaan alusta loppuun asti.
Yksi konklaavi hoitaa rekrytointeja, toinen uuden toimiston sisustuksen.
Milloin olet viimeksi ajatellut, että jonkin asian tekemiseen tarvittaisiin perinteistä esimiestä?
– Usein olen ajatellut, että tarvitsemme enemmän kokemusta, ymmärrystä ja lisää harjoittelua. Koskaan ei ole tullut ikävä väliportaan pomoa, joka sanelisi mitä tehdään, Mikko Forsström sanoo.
