Mission Children Europe -kansalaisjärjestöverkoston ohjelmajohtaja Federica Toscanini esittää ensi töikseen alaikäisten muuttoliikkeeseen liittyvän näkemyksensä. Hän haluaa oikoa yleistä käsitystä turvapaikanhakijoiden katoamisista.

– On väärin ajatella, että nuoret katoavat, koska he haluavat mennä maasta toiseen, etelästä pohjoiseen, Toscanini sanoo.

– Tämä ei pidä paikkaansa, sillä suuri joukko nuoria toki katoaa Italiassa ja Kreikassa, mutta myös Saksassa, Britanniassa ja Ruotsissa.

Euroopan Unioniin ja Norjaan on tullut neljän vuoden aikana yksin noin 220 000 alaikäistä turvapaikanhakijaa, heistä ainakin 10 000 on kadonnut – lähinnä odottaessaan turvapaikkapäätöstä.

Katoamisten pääsyynä Federica Toscanini pitää käsittelyaikojen pituutta ja monimutkaisuutta. Hänen mukaansa huomioon kyllä otetaan, ettei nuorilla ole huoltajaa, mutta yksilöllisiä tarpeita ei huomioida.

– Valitettavasti eurooppalainen järjestelmä perustuu laajoihin määritelmiin. Kaikille tarjotaan sama vastaus henkilökohtaisen hoitosuunnitelman sijasta.

Ohjelmajohtaja Toscanini myöntää, että tavoite henkilökohtaisesta hoitosuunnitelmasta on kova, mutta siten luottamus syntyy.

Majoitus on vasta alku

– Monissa maissa on keskitytty hätäapuun, kuten majoitukseen. Valitettavasti se jää siihen, vaikka asumisen pitäisi oikeastaan olla alku.

Federica Toscaninin mukaan nuoret pitäisi saada sopeutumaan yhteisöön luottamusta herättävän tukihenkilön avulla.

Hänestä on usein itsepetosta arvioida, että yhdestä maasta kadonnut lapsi olisi turvassa jossakin muualla.

– Kun alaikäinen lähtee maasta toiseen, hänellä ei ole aina tietoa majapaikasta, ruuasta tai turvallisuudesta. Nuoret voivat pahimmillaan joutua tuottoisan rikollisuudenhaaran, ihmiskaupan tai ääriliikkeiden uhriksi.

Toscanini painottaa, että alaikäisen katoaminen on ensisijaisesti lastensuojelukysymys, ei muuttoliikekäytäntöihin liittyvä seikka.

Viranomaisyhteistyötä tarvitaan, sillä esimerkiksi psyykkisten ongelmien hoito viivästyy, jos tutkimukset ja selvitykset tulijan voinnista aloitetaan aina uudestaan kuormittavissa oloissa.

"Jotkut EU-maat eivät ole tehneet alaikäisten hyväksi juuri mitään." Federica Toscanini, Mission Children Europe -kansalaisjärjestöverkoston ohjelmajohtaja

Suomi saa kiitosta alaikäisten vastaanotosta

Helsinkiin Toscaninin toi Euroopan muuttoliikeverkoston Helsingissä perjantaina järjestetty seminaari, jossa pohdittiin ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten asemaa.

Suomea Toscanini kiittelee siitä, että tänne päätettiin ensimmäisten maiden joukossa ottaa vastaan ilman huoltajaa tulleita nuoria.

– Koska määrät ovat pieniä, on voitu keskittyä laatuun. Suuret joukot kuormittavat järjestelmää. Jotkut EU-maat eivät ole tehneet alaikäisten hyväksi juuri mitään.

Eniten turvapaikkoja yksintulleet alaikäiset hakivat Saksasta, Ruotsista ja Italiasta. Eniten tulijoita oli puolestaan Afganistanista, Syyriasta, Eritreasta, Irakista ja Somaliasta.

Ruotsiin tulee joukoittain alaikäisiä ja heitä myös katoaa

Ruotsiin on saapunut ilman huoltajaa yli 45 000 alaikäistä. Korkeat katoamisluvut, parituhatta, ovat suhteessa korkeaan turvapaikanhakijoiden määrään.

– Heitä lähtee arviolta kuudenkymmenen koululuokan verran.

Suomessa luvut ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä sekä tulijoiden että katoajien osalta. Esimerkiksi vuonna 2014 katoamistapauksia oli kuusi. Yhteensä Suomesta on kadonnut vuosina 2014–2017 vajaat kaksisataa nuorta.

Suomen tilannetta selvittää ylitarkastaja Jutta Saastamoinen Euroopan muuttoliikeverkostosta.

– Yksi syy on varmasti se, että kun Suomi on täällä kaukana pohjoisessa, tänne tullaan tarkoituksella. Katoamisia tapahtuu juuri eteläisen Euroopassa, jossa on yleisiä kauttakulkumaita. Niistä halutaankin lähteä jatkamaan matkaa etsimään sukulaisia tai ystäviä tai toisenlaisia olosuhteita.

Saastamoisen mukaan syitä katoamiseen voi vain arvella, sillä nuoria ei yleensä katoamisen jälkeen tavoiteta.

– Yleensä lähdetään etsimään sukulaisia. Esimerkiksi vuonna 2015 kadonneista kolmasosa löytyi toisesta Euroopan maasta. He ovat hakeneet siellä turvapaikkaa tai päätyneet tekemisiin viranomaisten kanssa, sillä tieto tuli juuri viranomaisilta.

Ylitarkastajat Jutta Saastamoinen ja Johanna Väänänen Euroopan muuttoliikeverkostosta ovat kirjoittaneet yksin tulleita alaikäisiä koskevan Suomen kansallisen vuosiraportin. Maakohtaisten raporttien pohjalta kootaan Eurooppaa koskeva vertailututkimus.

Kuuma linja 116 000 etsii kadonneita

Kadonneiden etsinnässä tai pulmatilanteissa auttaa yleiseurooppalainen palveleva puhelin.

– Palvelulinja on käytössä EU-alueen lisäksi esimerkiksi Serbiassa ja Ukrainassa. Numerosta jakavat tietoa muun muassa sosiaalityöntekijät, Federica Toscanini kertoo.

Hän antaa esimerkin pakomatkalla eroon joutuneista veljeksistä.

Toinen veli oli päätynyt Kreikasta Saksaan. Paikallinen sosiaalityöntekijä otti kuumalla linjalla yhteyttä Kreikkaan ja kertoi pikkuveljen tapauksesta.

Viranomaiset löysivät isoveljen kehnoista oloista Kreikassa. Lopulta veljekset pääsivät samaan paikkaan perheenyhdistämisprosessissa.

Ruuan hinta nousi syyskuussa vähän yli kolme prosenttia, mutta vihannesten ja juuresten kohdalla nousutahti on aivan toista luokkaa.

Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi juuresten ja sienten hinnat nousivat edellisvuodesta yli 28 prosenttia. Kaalin kohdalla hinnannousu oli peräti 40 prosenttia.

Mikä selittää suuret muutokset? Juttu jatkuu taulukon jälkeen

Voit järjestää taulukon muutosprosenttien mukaan tai hakea elintarvikkeita hakusanalla. Prosentti kertoo muutoksen viime vuoden syyskuusta.

Ruuan hintaa seuraavan Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori selittää poikkeuksellista ilmiöitä kahden vuoden satokausien erilaisella rytmillä.

Viime vuonna sadot kypsyivät paljon myöhemmin kuin tänä vuonna. Mansikka on hyvä esimerkki.

– Mansikkakausi alkoi tänä vuonna ennen juhannusta, viime vuonna käytännössä heinäkuun puolivälin jälkeen. Tämä kertautuu muillakin vihanneksilla ja kasviksilla.

Mutta hankalampaa on vielä tietää, miten satokausien ero vaikuttaa lopulta vaikkapa kaalin hintaan.

Viime vuonna syyskuussa oli märkää. Kaalisato piti nostaa lähes kerralla ja tarjota kauppaan samaan aikaan. Se pudotti hintaa. Tänä vuonna kaalit olikin mahdollisesti myyty jo heinäkuussa ja siksi hinta nousee nyt syksyllä.

– Satokauden analysointi onnistuu vasta kun koko kausi on kasassa loppuvuonna.

PTT nosti syksyllä ennustettaan ruuan hintakehityksestä. Mutta hintaryminä kaupan vihanneslaatikon äärellä ei Arovuoren mukaan kuitenkaan johda välttämättä ruuan hintojen nousuun koko vuoden osalta.

PTT:n mukaan tänä vuonna ruoka kallistuu 1,9 ja ensi vuonna 2,2 prosenttia. Lihan hinta nousee ensi vuonna 2,5 ja viljatuotteiden hinnat 2,4 prosenttia.

Hintakehityksen kokonaiskuvasta saadaan käsitys vasta vuoden lopulla kun voidaan verrata koko vuoden hintoja viime vuoteen.

Myös kysyntä voi muuttaa nopeasti tilannetta. Viime vuonna kukkakaalin kysyntä lähti lentoon some-talkoiden ansiosta.

Lue myös:

Lihan hinta nousee ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, kaikki ruoka kallistuu

Ninka Reittu puikkelehtii tervehtimään kirjakaupan hyllyjen välistä. Hoikka ja siro Reittu on saapunut Liperistä muutamaksi päiväksi Helsinkiin viimeistelemään lastenkirjaansa.

Reittu ymmärtää, että ihmiset kuvailevat toisiaan yllä olevan lauseen tavoin. Hän haluaa kuitenkin, ettei kehon ulkonäköön kiinnitettäisi mitään huomiota. Reitun hartain toive olisi, että katseet käännettäisiin pois kehosta – muihin, tärkeämpiin asioihin.

– Odotan sitä päivää, jolloin puhelimista poistuu selfie-näppäin.

Sitä odotellessa, Reittu päätti tehdä lapsille suunnatun kirjan positiivisesta suhtautumisesta kehoon. Häntä ihmetytti, miten vähän aivan pienille lapsille puhutaan kehollisuudesta. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että kaikkien oma vartalo on paras – hyvä sellaisenaan. Aikuisille ja nuorille on tarjolla jos jonkinlaista opasta itsensä hyväksymiseen, mutta päiväkoti-ikäisille lapsille sellaisia ei ole.

Tästä ajatuksesta syntyi Oma rakas supernapa -kuvakirja. Aihe sai muhia Reitun mielessä kuitenkin kauan, sillä aiheeseen oli vaikea tarttua. Takaraivossa kummitteli yhä oma anoreksia.

– Aihe on hyvin henkilökohtainen, sillä sairastuin nuorena anoreksiaan. Kirjan tekeminen pelotti. Se oli kuin hyppy kylmään veteen.

Kuvakirjassa seikkailevat Iso, joka on kriittinen itseään kohtaan, sekä pieni poika, joka on avoin kaikelle. Reittu sanookin tehneensä kirjan muistutukseksi aikuisille, miten omasta ja muiden ulkonäöstä kannattaisi puhua. Pienetkin vivahteet ja sävyt tarttuvat tarkkaavaisen kuulijan korviin.

– Lapset eivät ole lähtökohtaisesti kriittisiä. Sellainen tulee aina ulkoapäin.

Myönteisestä suhtautumisesta omaan kehoon kannattaa Reitun mukaan puhua jo aikaisessa vaiheessa. Hänellä vääristynyt suhtautuminen vartaloon alkoi jo alle kouluikäisenä. Hän oli pieni ja hoikka lapsi ja muistaa, miten siihen kiinnitettiin paljon huomiota.

Tietenkään aikuiset eivät halunneet mitään pahaa, mutta alituiset taivastelut pienuudesta ja siroudesta jäivät kaikumaan korviin.

– Mielestäni lasten ei tarvitsisi lainkaan pohtia sitä, miltä näyttää.

Hennot tytöt, vahvat pojat

Reittu hämmästelee myös sitä, miten tiukassa istuvat käsitykset tytöistä ja pojista. Yhä edelleen ajatellaan, että tyttöjen pitäisi olla pieniä ja hentoja, poikien isoja ja vahvoja.

– Nykymaailmassa keholla ei pitäisi olla mitään merkitystä elämässä pärjäämisen ja menestyksen kannalta.

Paljon on kuitenkin menty eteenpäin. Reitun lapsuudessa 80-luvulla lautanen piti syödä aina tyhjäksi. Se oli ahdistavaa, sillä hän tuli vähästä täyteen. Onneksi nykyään tiukoista säännöistä on luovuttu, eikä enää tarvitse syödä yli oman tarpeen.

– Nykyään suhtautuminen ruokailuun on muuttunut eikä ruokapöydässä enää puhuta Biafran lapsista.

Reitulla on kolmevuotias poika, joka on ollut mallina Supernapa-kirjojen kuvituksille. Heidän perheessään kehosta ei puhuta turhan takia. Ainoastaan silloin, kun ollaan kipeitä tai sattuu, kehokin saa huomiota.

– Pienelle lapselle keho on vain toimintaa varten ja niin sen pitäisi olla aikuisillakin, jos on terve.

Anoreksian varjo seurasi pitkään

Reitun anoreksia puhkesi nuorena aikuisena. Hänellä ei ollut ongelmia painon kanssa, vaan sairaus liittyi elämän hallintaan. Ruokaa, liikuntaa ja kehoa on helppo hallinnoida, kun muu elämä on hakusessa.

– Se oli pimeä maailma. Näin itseni tosi vääristyneenä. En ollut kokonainen ihminen vaan tunsin koostuvani palasista.

Jossain vaiheessa maailma kirkastui ja järki palasi päähän. Silti syömishäiriön varjo seurasi pitkään. Vasta odottaessaan lasta Reittu tunsi tervehtyneensä kokonaan.

– Silloin oli pakko nostaa kädet pystyyn, kun keho paisui ja lörtsähti ja oli aivan hallitsematon. Se oli vapauttavaa.

Tervehtymiseen vaikutti myös se, että Reittu päätti ryhtyä tekemään kirjoja. Sitä ennen kuvataiteilijaksi opiskellut Reittu opetti yli kymmenen vuotta taidetta lapsille.

Nykyään hän tekee omien kirjojensa lisäksi kuvituksia muille. Muun muassa suositut Prinsessa Pikkiriikki -kirjat ovat Reitun kuvittamia. Liperissä, Pohjois-Karjalassa asuvan Reitun päivään kuuluu myös 70 lampaasta huolehtiminen. Ne hoitavat tärkeää maisemointi työtä. Niiden avulla seudun luonnonsuojelualueet pysyvät kunnossa.

Reittu viihtyy työssään ja nykyään myös kehossaan. Koettuaan anoreksian hän ei voi olla ihailematta ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä ajan sinut oman vartalonsa kanssa. Heillä ei ole mennyt energiaa vääristyneiden ajatusten pyörittelemiseen.

– Tunnen ihmisiä, jotka ovat aina olleet tyytyväisiä kehoonsa. Suuri osa aikuisista on kuitenkin hämmästyttävän kriittisiä itseään kohtaan. Meidän on yritettävä kasvattaa uusi sukupolvi paremmaksi.

Turun entinen kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty on kuollut.

Kaupunkineuvos Lahoniitty kuoli maanantaina 15.10.2018 vaikean, nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana. Hän oli 74-vuotias.

Armas Lahoniitty toimi Turun kaupunginjohtajana vuosina 1995-2005. Sitä edelsi pitkä kunnallispoliittinen ura niin SDP:n valtuutettuna, kaupunginhallituksen puheenjohtajana kuin apulaiskaupunginjohtajana.

Lahoniitty oli syntynyt Punkalaitumella ja koulutukseltaan hän oli valtiotieteen maisteri Turun yliopistosta. Hänet promovoitiin vuonna 2006 Turun yliopiston kunniatohtoriksi.

Turku suree

Turun kaupungin tiedotteen mukaan hänen kädenjälkensä ja vaikutuksensa näkyy lukuisissa Turun kehityksen kannalta keskeisissä päätöksissä niin koulutuksen, kulttuurin kuin elinkeinoelämänkin aloilla.

– Turun kaupunki suree edesmennyttä kaupunginjohtaja Armas Lahoniittyä. Toivotan voimia hänen läheisilleen suuren surun keskellä, sanoo Turun kaupunginjohtaja Minna Arve tiedotteessa.

Aktiivinen eläkeläinen

Eläkkeelle jäätyäänkin Lahoniitty osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään poliittisen keskustelun virittäjänä, puolueensa luottamustehtävissä ja Wanhojen Tovereiden riveissä sekä useissa kansalaisjärjestöissä. Lahoniitty korosti voimakkaasti kansainvälisyyden ja kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Erityisen aktiivisesti hän rakensi yhteyksiä Pietariin, Viroon ja Tukholmaan.

Vapaa-aikanaan Armas Lahoniitty nautti saaristosta, veneilystä ja matkailusta, yhdessä vaimonsa Eiran, poikiensa ja ystäviensä kanssa.
Lahoniitty oli luonteeltaan rauhallinen ja vaatimaton periaatteen mies, joka väsymättä pyrki toimimaan ihanteidensa puolesta. Kaupunginjohtajana hän oli avoin ja reilu – ovet kaupunginjohtajan työhuoneeseen olivat alaisille aina avoimia, kun kysyttävää tai keskusteltavaa tuli. Myös seuramiehenä ja ystävänä Lahoniitty oli erittäin miellyttävä ja lämmin.

Armas Lahoniittyä jäävät kaipaamaan vaimonsa Eira, kaksi aikuista poikaa sekä suuri joukko sukulaisia, ystäviä ja työtovereita.

Kymmeniä ihmisiä on evakuoitu pelastushelikoptereilla Norjan länsiosissa Vestlandetissa heidän jäätyään saarroksiin rajujen tulvien vuoksi, kertovat norjalaisviestimet.

Rankkasateet ja lämpimän sään sulattama lumi ja jääpeite ovat nostattaneet alueella voimakkaita tulvia viikonlopun aikana. Asukkaita on evakuoitu ainakin Skjåkin ja Lusterin kunnissa.

Tulvavedet ovat peittäneet alleen autoja ja rakennuksia Gudbrandsdalenin laakson pohjoisosissa. Tulvat ovat katkoneet teitä ja sähköjä kotitalouksilta ja uhkaavat useita siltoja.

Viranomaiset ovat varoittaneet myös maanvyörymäriskistä. Skjåkin kunnassa pelastustyöntekijät pyrkivät vahvistamaan jokien törmäitä sortumavaaran varalta.

Maanantain vastaisena yönä sademäärät vähenivät. Viranomaisten mukaan pahin saattaa siksi olla ohi. Jokien vedenpinnan odotetaan paikoin alkavan laskea.

Viranomaiset ovat laskeneet hälytystason toiseksi korkeimmalle tasolle Hordalandin läänissä ja suuressa osassa Sognin ja Fjordanen lääniä, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.

On kuitenkin yhä alueita, joilla vedenpinta saattaa nousta edelleen maanantaina, Norjan vesi- ja energiavirasto kertoi.

Espoon kaupungin tilahankkeet ja etenkin koulutilojen venkslailu ovat nostattaneet pintaan tunteita. Moni päättäjä on tyytymätön siihen, miten viimeaikaiset päätökset ovat kaupungin rattaissa syntyneet.

Espoossa esimerkiksi runnottiin hiljattain läpi yli 50 miljoonan euron seinät kahdelle lukiolle Otaniemeen. Päätös Olarin ja Pohjois-Tapiolan uusista yhteisistä lukiotiloista nosti ilmaan kysymyksiä ja jätti päättäjien suuhun ikävän maun.

Tieto Oyj:n entisiin toimistotiloihin ensi syksynä muuttavilla lukioilla on jatkossa tilaa noin 12 000 neliömetriä, joka on yli tuplasti enemmän kuin lukiot nykyisellään käyttävät. Koulujen vuosittaiset vuokrakustannuksetkin nousevat liki kolminkertaisiksi nykyisistä.

Osalle päättäjistä Tietotie 6:n prosessista jäi tunne, että kyseistä hankintaa vietiin määrätietoisesti läpi enemmän tilan kuin tarpeen ehdoilla.

– Sellainen vaikutelma jäi, että ennen kuin asiaa oli käsitelty luottamuselimissä oli jossain jo tehty päätös tilojen vuokraamisesta. Sitten vasta mietittiin, mihin kaikkeen tilaa voisi käyttää, sanoo opetuslautakunnassa istuva Martti Hellström (sd.).

– Lautakunta vaati moneen kertaan vaihtoehtoja, joita ei tullut. Jäi hieman sellainen olo, että tämä päätös viedään läpi sanottiin me siitä mitä tahansa, toteaa puolestaan saman lautakunnan jäsen Kimmo Kyrölä (vihr.).

Osa tiloista oli jo vuokrattu

Tietotie 6:n tilat päätyivät päättäjien pöydille, kun Espoon Tilapalvelut-liikelaitos sai toissa keväänä tehtäväksi selvittää vaihtoehtoisia keinoja uusien koulutilojen rakentamisen rinnalle.

Kaupungin asettama investointikatto tuli voimaan samoihin aikoihin ja uusien tilojen rakentamiselle etsittiin kuumeisesti kevyempiä vaihtoehtoja.

Tilakeskuksen selvityksen mukaan Tietotie 6:n kiinteistö nousi selvästi parhaaksi vaihtoehdoksi Otaniemessä. Samalla ratkesi kätevästi myös väistötilat kaupungin sadoille virkamiehille Espoon keskuksen sisäilmaongelmien alta.

Kaupunki solmikin vuokrasopimuksen toimistotiloista Tietotie 6:ssa jo tämän vuoden keväällä ennen kuin päätöstä lukioiden sijoittumisesta samoihin tiloihin oli tehty.

Tiloihin on sommiteltu valmistelun eri vaiheissa useita eri kouluja, joihin on lukeutunut muun muassa Espoo International School. Tämä kuitenkin torpattiin nopeasti ja jo tuolloin muun muassa Länsiväylä uutisoi hankkeen omituisesta valmistelusta.

Kaiken kaikkiaan kaupunki vuokraa nyt Tietotieltä yli 26 000 neliötä toimitilaa, jonka vuokrakustannukseksi on kokonaisuutena arvioitu liki seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Tietotie 6:n omistaa tällä hetkellä YIT:n ja HGR:n yhteisyritys Regenero.

Toimistotilat vuokrataan kaupungin käyttöön 10 vuodeksi ja lukiotilat 20 vuodeksi eteenpäin. Päättäjät ovat julkisuudessa kauhistelleet tilan kokonaiskustannuksia sekä pitkää vuokra-aikaa.

Kiire koettiin painostavaksi

Lukioiden uudet tilat olivat osa isompaa koko kouluverkon tilasuunnitelmaa, jolla oli aikaraja. Oppilaille oli pakko löytyä katto pään päälle kuten myös väistötilat kaupungin virkamiehille.

Osa valtuutetuista kuitenkin koki, että päätöstä Tietotie 6:n tiloista ajettiin voimalla läpi kiireen nojalla.

Esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Markkula (kok.) lähestyi lautakunnan jäseniä viime keväänä sähköpostitse ja kehotti tekemään pikaisesti päätöksen, jotta kokonaisuus saataisiin valtuustoon.

– Ei se varsinaisesti mikään paimenkirje ollut, mutta joskus pitää lempeästi jyrähtää. Koko kouluverkkoa koskeva prosessi uhkasi venyä liian pitkäksi muutaman yksityiskohdan takia. Välillä on pakko käyttää tätä poliittisen vastuunkantajan roolia, ettei näin laajassa asiassa jäädä pohtimaan liikaa yksityiskohtia, sanoo Markkula.

Kiireestä kielii sekin, että Tietotien hanke sai kaupungilta luvan rakennustöiden tekemiseen ennen rakennusluvan lainvoimaisuutta noin 1,2 miljoonan euron vakuutta vastaan, josta muun muassa Helsingin Sanomat tuolloin uutisoi.

Rakennustöiden alkaessa vuokrasopimuksia tiloista ei ollut vielä päätetty.

Ei se varsinaisesti mikään paimenkirje ollut, mutta joskus pitää lempeästi jyrähtää. Markku Markkula

Ajoiko kaupungin johto tilojen vuokraamista?

Erikoista Tietotien prosessissa oli etenkin se, ettei hankkeen käsittely edennyt Espoon kaupungin oman hallintosäännön mukaisesti. Tiloista tehtiin suoraan hankesuunnitelma ilman lautakunnan tarveselvitystä.

Kaupungintalon käytävillä heräsikin ilmoille kysymys, oliko kaupungilla joku syy ajaa läpi juuri Tietotie 6:n tilojen vuokraamista.

Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, mikä oli sinun roolisi tässä hankinnassa?

– Olin tietoinen Tietotie 6:n tilahankkeesta, mutta ei minulla itse hankinnassa ollut roolia. Päätökset asiasta tehtiin niissä elimissä missä pitääkin, sanoo Mäkelä.

Mäkelän mukaan kaupungilla oli huutava tarve koulutiloille Otaniemessä ja kun potentiaalinen tila löytyi, siihen tartuttiin.

– Isot kouluverkkopäätökset herättävät aina suuria tunteita ja otsikoita, toteaa Mäkelä.

Myös valtuusto ärähti prosessista

Tyytymättömyys Tietotie 6:n käsittelytapaan paistaa läpi kaupungin päätösasiakirjoista. Käsittelyssä on vaadittu kertaalleen aikalisää, prosessista on pyydetty kaupungin sisäistä selvitystä ja jopa valtuusto on toivonut, että valmisteluprosessista tulee ottaa opiksi.

"Vastaisuudessa vuokrahankkeiden tarveselvitykset ja hankesuunnitelmat tuodaan asianomaisten lautakuntien käsittelyyn niin varhaisessa vaiheessa, että tilaratkaisulle on mahdollista etsiä vaihtoehtoja." Espoon valtuusto 10.9.2018

Espoon Tilapalvelut-liikelaitoksen toimitusjohtaja Maija Lehtinen, mikä prosessissa meni pieleen?

– Tiedottaminen hankkeen aikana olisi voinut olla parempaa. Hankkeen valmistelu Tilapalveluissa tehtiin perusteellisesti ja monia eri vaihtoehtoja käytiin läpi. Asiaa esiteltiin kyllä ajoittain Tila- ja asuntojaoksessakin valmistelun aikana, mutta tietoa ei kuitenkaan ilmeisesti kulkenut riittävällä tavalla. Jatkossa huomioimme toiminnassamme saamamme palautteen, sanoo Lehtinen.

Opetuslautakunta pyysi moneen otteeseen, että voisiko kaupunki neuvotella Pohjois-Tapiolan lukiolle jatkoa nykyisissä väistötiloissa Maarintiellä. Miten tämä prosessi eteni?

– Maarintien tilat oli alun perinkin tarkoitettu vuokrattavaksi väliaikaisiksi lukiotiloiksi. Kyllä tilojen jatkovuokrauksesta käytiin keskusteluja ACREn kanssa, mutta heillä oli muita suunnitelmia tiloilla ja heillä ei ollut intressejä jatkaa vuokrasopimusta lukiotiloista, sanoo Lehtinen.

ACRE on sama kuin Aalto-yliopistokiinteistöt Oy eli vastaa yliopiston kiinteistömarkkinoista.

"Kaupungissa on vähän hakusessa, mikä on kunkin toimielimen rooli"

Virkamiesten mukaan valmistelussa ei ollut vikaa, mutta tieto päättäjien ja Tilakeskuksen välillä ei kulje. Päättäjillä puolestaan on välillä tunne, ettei heidän sanoillaan ole kaupungissa painoarvoa. Mikä päätöksenteossa oikein mättää?

– Espoossa on omaksuttu sellainen johtamiskulttuuri, jossa virkamiehet vie eikä luottamushenkilöiden sanoilla tunnu olevan valtaa, sanoo opetuslautakunnan Martti Hellström.

Sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälän mukaan Espoossa on epäselvyyksiä siinä, mitkä asiat kuuluvat kenenkin pöydälle.

– Meillä on nyt kaupungissa vähän hakusessa, mikä on kunkin toimielimen rooli. Lautakunnan tehtävä on osoittaa tarve, ja sitten on Tilapalvelut, jotka toimivat vuokramarkkinoilla. Ehkä opetuslautakunnan jäsenillä on vähän väärä käsitys siitä omasta roolistansa tilakysymyksissä, sanoo Pitkälä.

Kaupunginjohtaja puolestaan kiistää jyrkästi, että Espoossa tehtäisiin päätöksiä virkamiesjohtoisesti, mutta myöntää, että vuoropuhelussa olisi parannettavaa.

– Tilakysymyksissä toimielinten yhteispeli ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla ja tätä on parannettava. Itse henkilökohtaisesti kuitenkin edellytän, että miljardin euron panostuksella koulutilat pitää saada kuntoon, sanoo Mäkelä.

Koulut kuntoon on Espoon valtuustokauden kärkitavoite. Koulujen ja päiväkotien
tilojen parantamiseen panostetaan seuraavan 10 vuoden aikana käyttö- ja investointitaloudessa yhteensä yli 900 miljoonaa euroa.

Mistä rahat Tietotie 6:n vuokraan?

800 lukiolaista avaa ensi syksynä koulukirjansa Otaniemen uudessa lukiossa. Olarin ja Pohjois-Tapiolan lukioiden yhdistyminen ja siirtyminen Tietotie 6:n tiloihin sai lopulta sinetin syyskuun loppupuolella.

Itse tiloista harvalla on huonoa sanottavaa ja myös lukiot odottavat innolla pääsyä Aalto-yliopiston, metron ja Raide-Jokerin kylkeen. Ilmassa leijuu kuitenkin pelko siitä, mistä rahat kalliiden tilavuokrien maksuun otetaan.

– En yhtään epäile, etteikö Tietotie 6:n tilat olisi hyvät ja toimivat. Tilaa vain on liikaa suhteessa tarpeeseen, mikä ei tässä taloustilanteessa ole toivottavaa, sanoo opetuslautakunnan varapuheenjohtaja Inka Hopsu (vihr.).

– Toivottavasti tiloihin meneviä rahoja ei lopulta oteta pois itse opetuksesta, toteaa puolestaan Kai Lintunen (kok.).

Sekä opetuslautakunta että Espoon kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaosto ovat myös vaatineet lisäselvitystä Otaniemen Tietotien vuokratiloista ja -kuluista.

Elettiin kesää 2005. Oli sunnuntai-ilta, ja loimaalainen Teemu Levomäki makasi kotitalonsa pihalla. Nyt taisi käydä pahasti, mies ajatteli.

Vain muutama tunti aiemmin Levomäki oli ollut katonpesupuuhissa. Hän oli kiinnittänyt itsensä varmistusköyteen, joten kaiken piti olla kunnossa.

Kesken pesu-urakan kattotikkaat hypähtivät hieman ilmaan talon harjalla. Muutama sentti riitti, ja Levomäki alkoi rymistellä tikkaiden kanssa kohti maata. Kesken ilmalennon ylipitkäksi jäänyt varmistusköysi napsahti poikki.

Levomäki putosi kuusi metriä maahan.

– En ajatellut elämän loppuvan siihen, niin hassulta kuin se tuntuukin. Nuo ajatukset tulivat vasta vähän myöhemmin. Tajusin, että hengenlähtö oli ollut todella lähellä.

Sisukas mies yritti vielä ilmalennon jälkeen nousta ylös. Jalat kuitenkin pettivät alta. Toinen jalka ja käsi olivat poikki, ja päästä vuosi verta.

Pian Loimaalle oli matkalla ambulanssin lisäksi lääkintähelikopteri Turusta. Ensimmäiseksi paikalle ehtivät paikalliset palomiehet. Levomäki on asunut koko ikänsä samoilla nurkilla, paloautossakin oli varmasti tuttuja.

Levomäki joutui opettelemaan kävelemisen uudestaan. Lonkkaluusta otettiin materiaalia sääriluun päähän siirrettäväksi. Jalkaan ja käteen asennettiin metallia. Fyysisesti Levomäki toipui suhteellisen nopeasti, mutta henkinen toipuminen vei pidemmän aikaa.

Levomäen isovaari putosi katolta vuonna 1927

Toipumisvaiheessa Teemu Levomäen mieleen nousi lapsuudessa kuulemansa tarina isovaaristaan Taavetista. Asia piti tarkistaa sukukirjasta.

Taitava kirvesmies Taavetti Niskanen oli rakentamassa Sodankylän kansanopistoa vuonna 1927. Myös hän putosi katolta. Niskanen oli Teemu Levomäen äidin isänisä. Kymmenvuotiaassa Suomessa ei rakennusmiesten turvavälineenä ollut edes köyttä, joten Niskanen kuoli pian putoamisessa saamiinsa vammoihin.

Kaikki mitä teemme, vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Teemu Levomäki

Lähes 80 vuotta myöhemmin Teemu Levomäen isä kuuli omalla pihallaan paloauton sireenien äänen. Isä arvasi heti, että poika oli pudonnut katolta. Mistä ajatus tuli hänen päähänsä, sitä ei isä pysty selittämään. Kenties hänkin pelkäsi Taavetin kohtalon toistuvan.

– Isä asuu tuossa parin kilometrin päässä. Hän oli heti lähtenyt ajamaan meille paloauton perässä. En saanut sitä ajatusta mielestäni kuukausienkaan jälkeen. Ajatusta siitä, että kaikki mitä teemme, vaikuttaa myös muihin ihmisiin.

Putoaminen oli Levomäelle kova paikka. Mies alkoi muuttua, eivätkä läheiset tahtoneet ymmärtää, mistä oli kyse.

– Siitä lähti käyntiin kehityskulku, jota ei voinut pysäyttää. En pitänyt siitä, miten olin siihen asti elänyt enkä niistä asioista, joiden kanssa olin ollut tekemisissä.

Toipumisaikanaan Levomäki joutui tukeutumaan paljon muiden apuun. Ennen niin itsenäinen oman onnensa seppä tajusi olevansa muiden armoilla.

Elämänarvot menivät uusiksi, samoin kaveripiiri

Ajatukset vyöryivät eteenpäin, ja se vaikutti ystäväpiiriin. Ystävyyden merkitys korostui, joten kaveripiiristä alkoivat erottua oikeat ystävät. Ne, joiden kanssa yhteyttä ei ollut tullut pidettyä, jäivät taakse menneisyyteen. Myös käsitys tavaroista muuttui.

Teemu Levomäki nimittää nuoruutensa ja onnettomuutensa välistä aikaa materialismin aikakaudekseen. Onnettomuuden jälkeen suuri omaisuus ja kalliit tavara alkoivat tuntua vähemmän merkityksellisiltä. Ennen uusien autojen perässä juossut Levomäki ajaakin nyt kymmenen vuotta vanhalla tila-autolla.

Elämäntilanteeni muuttui niin rajusti, ettei avioliitolla ollut enää mahdollisuuksia jatkua. Teemu Levomäki

– Moni on saanut verenperintönä sellaisen kuvitelman, että kun on talo, kesämökki ja vene, niin kaikki on hyvin. Suuri osa aikuisista hamuaa sellaisia asioita, joita uskoo muiden arvostavan.

Suurin muutos tapahtui läheisessä ihmissuhteessa.

– Elämäntilanteeni muuttui niin rajusti, ettei avioliitolla ollut enää mahdollisuuksia jatkua. Kipeää se teki, mutta sille ei vain voinut mitään.

Tavara voi olla myös väline saavuttaa tavoite

Nykyään Teemu Levomäki näkee esineet ja tavarat toisin. Ne eivät ole enää vain tavaroita, jotka pitää omistaa, vaan eräänlaisia nautinnon välineitä.

Siksi Levomäki ei ole luopunut veneestään, vaikka onkin kyllästynyt materialismiin. Vene on samaa vuosimallia kuin omistajansa – vuodelta 1973. Sillä veneellä ei pystyisi edes pröystäilemään, naurahtaa Levomäki.

– Veneen tärkeys on siinä, että peltojen keskellä elänyt maalaispoika pääsee nauttimaan Turun saaristosta. Siellä fiilikset ovat käsittämättömän hienoja, ja niiden toteuttamiseen tarvitaan se vene.

Levomäki haluaa viedä myös lapsensa merelle seilaamaan ja yöpymään saariin. Mies kokee tärkeäksi, että nuorempi sukupolvi oppii arvostamaan saaristoa.

Jokaisen pitää tunnistaa omat arvonsa

Avioeron jälkeen Teemu Levomäki alkoi pohtia onnellisuutta ja sitä, mistä se kumpuaa. Johtopäätös oli, että myös materialismiin hurahtanut voi olla aidosti onnellinen. Taika on siinä, vastaavatko tavoitteet ihmisen omia arvoja.

– Jos joku on oikeasti onnellinen siitä, että hänellä on sadan tonnin Bemari tallissa, niin olkoon. Jos hänen tavoitteensa ovat hänen arvojensa mukaisia, ei kukaan voi sanoa, että se on väärin.

Levomäen mukaan ei ole vääriä arvoja, vain erilaisia arvoja. Ihmisten tulisi oppia ymmärtämään, että mielipiteetkin voivat olla vastakkaiset. Vääriä mielipiteitä ei oikeastaan ole. Ongelma on usein siinä, etteivät ihmiset ole löytäneet omia arvojaan.

– Jokaisella on oma juttunsa, se vain pitää tunnistaa. Se, millaisina koet asiat, riippuu täysin siitä, millaisiin arvoihin niitä peilaat.

Teemu Levomäestä tuli sivutoiminen kouluttaja ja kirjailija

Pohdinnat muotoutuivat lopulta malliksi, jolle Levomäki on antanut nimen ”Big Picture Plan”. Viime joulun alla siitä ilmestyi myös kirja. Viime vuosina Levomäki on pitänyt aiheesta joitakin luentoja, joita hän nimittää onnellisuus- tai elämänhallintakoulutuksiksi.

Big Picture Plan -ajattelun ydin on kertoa, miten kukin voi itse järjestää oman onnellisuutensa osatekijät ja löytää oman tasapainonsa. Levomäki ei tarjoa onnellisuuteen poppaskonsteja, vaan pikemminkin maalaisjärkeä.

– Jokaisen tulisi selvittää, miten oma maailmankuva rakentuu. Sen jälkeen pitää vain noudattaa sitä. Elää omaa elämäänsä eikä olla elämässä vain naapurina.

Kirjassaan Levomäki jaottelee Big Picture Plan -metodin erilaisiin vaiheisiin. Alkuvaiheessa henkilön tulee selvittää todelliset tavoitteensa. Samalla hänen tulee selvittää omat arvonsa. Mikäli tavoitteet ja arvot ovat ristiriidassa, joutuu henkilö ennen pitkää kestämättömään arvoristiriitaan.

Professori Markku Ojanen: "Teot ovat avainasemassa tiellä onneen"

Onnellisuusprofessoriksi itseään tituleeraava psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen on pannut merkille, että itseoppineet kirjoittavat paljon itsehoito- ja elämänmuutosoppaita. Ojanen pitää hienona sitä, että onnellisuusasiat puhuttavat ja niitä pohditaan. Kirjoissa tosin piilee myös vaaroja.

– Tämäntyyppisiä kirjojahan on satoja, ja kirjoittajat varmasti tarkoittavat hyvää. Pelkään, että oppaissa luvataan lukijalle liikoja.

Tampereen yliopiston psykologian laitoksella elämäntyönsä tehnyt professori kertoo, että psykologiassakin on pitkästä aikaa alettu korostaa yhteisiä arvoja ja hyveitä. Ojasen mukaan nyt kerrotaan avoimesti, että ikiaikaiset hyveet, kuten kiitollisuus, ystävällisyys, armeliaisuus, anteeksianto ja rakkaus ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita.

Tämän päivän Suomessa on ilmassa paljon arvopuhetta.

– Kaikki me otamme arvomme jostakin. Niissä on hirmuisen paljon yhteistä, ja niin pitää ollakin. Muutoin emme tule toimeen ja ymmärrä toisiamme.

Yritän työntää ajatusten muuttamista taka-alalle ja korostaa enemmänkin hyvien tekojen merkitystä. professori Markku Ojanen

Professoria huolestuttaa, että puheet ja teot eivät useinkaan kohtaa. Materialismista ja sen ongelmista puhutaan paljon.

– Hoemme, että nämä ja nämä tavarat eivät ole kovin tärkeitä. Tekomme kertovat päinvastaista. Materia vain on kumman tärkeää.

Professori Markku Ojanen on tehnyt terapiatutkimusta ja pohtinut onnellisuusasioita 40 vuoden ajan. Maaliskuussa häneltä ilmestyy kirja "Onnellisuuksien oivaltaja – mitä tiede kertoo onnesta?". Ojanen nimittää sitä ”lukijaltaan paljon vaativaksi kirjaksi”. Siinä hän analysoi erilaisia onnellisuusohjelmia.

Onnellisuusprofessorin päällimmäinen ajatus onnesta ja siihen ohjaamisesta on se, että keskitymme liikaa ajatuksiin tekojen kustannuksella. Huippututkijoiden onnellisuusoppaissa tekojen merkitys tosin Ojasen mukaan selvästi korostuu.

– Olemme oppineet puhumaan kauniita, mutta tekomme eivät ole kovasti muuttuneet. Yritän työntää ajatusten muuttamista taka-alalle ja korostaa enemmänkin hyvien tekojen merkitystä.

Teemu Levomäki elää päivän kerrallaan

Päätyö diplomi-insinööri Teemu Levomäellä on yhä loimaalaisen Pemamekin laadunvalvonnassa. Varsinaista pätevyyttä hänellä ei ole valmentamiseen ja opettamiseen.

– Voihan minun pätevyyteni joku ihan oikeutetustikin kyseenalaistaa. En ole opettaja, mutta olen onnistunut esimerkki siitä, että kehittämäni ajatusmalli voi toimia.

Levomäki ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän myöntää senkin, että saattaa maailmankuvineen olla väärässä.

– Ihminenhän tekee ratkaisuja sillä hetkellä olemassa olevan tiedon varassa. Jos maailmasta tulee uusia asioita esiin, pitää myöntää olleensa väärässä. Pitää oppia virheistä, eikä tehdä niitä uudelleen.

Teemu Levomäki aikoo hankkia uuteen sivutyöhönsä jonkinlaisen pätevyyden. Onko se opettajan vai terapeutin koulutus, sitä hän ei ole vielä päättänyt. Työelämää insinöörinäkin lienee edessä pari vuosikymmentä. Senkin aika on joskus ohi.

– Pelottavin ajatus on se, että lääketiede kehittyy ja ihminen elää ikuisesti. Sehän vasta hirveää olisi. Silloinhan ei kukaan koskaan pääsisi eläkkeelle. Olisi pakko jatkaa oravanpyörässä ikuisesti.

Ei todellakaan, vastakkainasettelun aika ei ole politiikassa ohitse.

Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn perusteella suomalaiset ovat jakautuneet kahtia hallituksen irtisanomislain kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajia on 46 prosenttia vastaajista, kannattajia 41 prosenttia.

Kysely irtisanomislaista antaa huutia ajatukselle, että politiikassa vanha jakolinja vasemmistoon ja porvareihin olisi vanhentunut ja käyttökelvoton. Yksi kiteytys on, että ainakin tässä työmarkkinakiistassa jakolinja on perinteinen vasemmisto–porvarit.

Vastakkainasettelu ymmärrettävästi kärjistyy, koska suuret porvaripuolueet – keskusta ja kokoomus – ovat hallituksessa ja vasemmistopuolueet – SDP ja vasemmistoliitto – oppositiossa. Kärjistymistä lisää se, kun vaalit jo kolkuttavat ovelle.

Suomessa on voimistunut vanha asetelma, vasemmisto vastaan porvarit. Historian ironiaa on se, että kärjistyminen nousee esiin sisällissodan 1918 satavuotismuistovuotena.

Vihreitä on joskus pilkattu kokoomuksen puisto-osastoksi. Puolueen kannattajien vastausten perusteella vihreät asettuvat vasemmisto–porvarit -jakolinjan vasemmalle puolelle.

Vihreiden kannattajista 53 prosenttia vastustaa ja 29 prosenttia kannattaa hallituksen esitystä irtisanomissuojan heikennyksestä pienissä yrityksissä.

Perussuomalaiset sijoittuu taas jakolinjan oikealle puolella kannattajiensa vastausten perusteella. Perussuomalaisten kannattajista 50 prosenttia kannattaa hallituksen esitystä, 36 prosenttia vastustaa.

Kansa on siis jakautunut selvästi ja melko tasaisesti kahteen leiriin. Todennäköisesti kiistasta voi puoluekannatuksessa hyötyä vasemmisto-opposition lisäksi hallituksen porvaripuolueet. Puolueiden perinteiset kannattajat löytävät nyt helpommin poliittiseen kotiinsa.

Kiistan kaikki osapuolet voivat hakea kyselystä toiminnalleen oikeutusta. Ylen kyselyn perusteella niskan päällä ovat hyvin niukasti irtisanomislain vastustajat ja poliittisten lakkojen kannattajat.

Koska mielipiteiden ero on niukka, hallitus voi todeta, että sen työllistämislinjalla on kannatusta. Vasemmisto-oppositio voi todeta, että heidän lisäkseen puolet suomalaisista vastustaa hallituksen lakiesitystä. Ammattiliitot voivat todeta, että irtisanomislakien vastustukselle ja poliittisille lakoille on tukea.

Kyselyn tausta-aineiston perusteella vasemmiston kannattajat ovat irtisanomiskiistassa jyrkimmin sitä mieltä kuin ovat.

Joskus on tuskailtu, että puoleita on vaikea erottaa toisistaan. Irtisanomiskiistassa näin ei ole. Irtisanomislaki ja aiemmat työmarkkinakiistat ovat tuoneet puolueiden erot esiin ainakin työelämän aiheissa.

Samankaltainen tulos tuli Helsingin Sanomien teettämässä Kantar TSN:n kyselyssä syyskuussa.

Kiistaa on irtisanomislain käsitteistä ja tavoitteista. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus määrittelee lakiesityksensä työllistämiskynnyksen madaltamiseksi alle kymmenen työntekijän yrityksissä. Ammattiliitot puhuvat työntekijöiden irtisanomissuojan heikentämisestä ja työntekijöiden jakamisesta kahteen kastiin irtisanomissuojan perusteella.

Yle kysyi myös kansalaisten suhtautumista poliittisiin lakkoihin. Vastausten jakautuminen taustamuuttujien perusteella oli hyvin samankaltainen kuin suhtautuminen hallituksen aikomaan lakiesitykseen irtisanomissuojasta.

Irtisanomiskiista sekä suhtautuminen poliittisiin lakkoihin jakaa kansaa myös koulutuksen ja ammattiaseman perusteella kahtia.

Toinen kiteytys on, että ihmisten suhtautuminen irtisanomiskiistaan kertoo heidän asemastaan työmarkkinoilla.

Työntekijäperustaisen irtisanomissuojan heikennys saa sitä enemmän kannatusta, mitä korkeampi on vastaajan koulutus. Irtisanomisen helpottaminen saa enemmän kannatusta, jos vastaaja on yrittäjä, johtavassa asemassa työskentelevä tai ylempi toimihenkilö.

Vähemmän koulutetut, työntekijät sekä työttömät vastustavat hallituksen lakiesitystä muita enemmän. Samat ihmiset hyväksyvät poliittiset lakot herkemmin kuin korkeasti koulutetut, yrittäjät tai johtavassa asemassa olevat.

Yleensä vähemmän koulutetut kallistuvat vaaleissa enemmän vasemmisto- kuin porvaripuolueiden suuntaan.

Irtisanomissuojan heikennys on siis kiistana sellainen, joka asettaa työelämässä vahvemmassa asemassa olevat ja haavoittuvammassa asemassa olevat vastakkain. Yleensä korkeasti koulutettujen tai johtavassa asemassa työskentelevien asemaa työmarkkinoilla pidetään vahvempana kuin vähän koulutusta saaneiden tai työntekijöiden.

Kyselystä näkyy, että työntekijöillä on huoli työpaikoistaan. Pomoilla ja yrittäjillä on huoli yritysten pärjäämistä ja kilpailukyvystä.

Irtisanomiskiistasta on tullut purkauskanava monelle asialle.

Etenkin SAK-laisten ammattiliittojen ja hallituksen kitka kärjistyy taas vaalien lähestyessä. Työntekijät kokevat, että heidän oikeuksiaan on heikennetty koko vaalikauden ajan. Tuoreessa muistissa ovat kilpailykykysopimuksen työajan pidennys sekä kuntien ja valtion työntekijöiden lomarahaleikkaukset.

Vaalien lähestymisestä huolimatta hallituksen linja ei pehmene työelämän asioissa.

Ministereiden mielestä liian harva asia paikallisessa sopimisessa tai työaikalaissa on edennyt hallituksen tavoitteiden mukaisesti. Nyt hallitus uskoo helpottavansa työllistämistä irtisanomissuojaa heikentämällä ja pettyy vastustuksen laajuuteen.

Hallitus todennäköisesti saa keskiviikon äänestyksessä eduskunnassa luottamuksen työllistämislinjauksilleen. Se koskee myös irtisanomissuojan heikentämistä alle kymmenen työntekijän yrityksissä. Enemmistöön riittää hallituspuolueiden omien edustajien tuki.

Lain valmistelu siis jatkuu hallituksessa.

Vasemmisto-oppositio äänestää hallituksen luottamusta vastaan. Mielenkiintoista on, saako hallitus tukea muualta oppositiosta esimerkiksi kristillisdemokraattien tai RKP:n kansanedustajilta.

Hallitus tuskin enää perääntyy. Lakiesitys voi kaatua vain eduskunnan perustuslakivaliokunnan tyrmäykseen.

Hallitus vedonnee keskiviikon äänestyksen jälkeen siihen, että irtisanomislaille on eduskunnan enemmistön kannatus. Ammattiliittojen protesteja äänestys ei lopeta. Odotettavissa on kylmenevää syyssäätä ja poliittisia lakkoja.

Vuonna 2006 nykyinen presidentti Sauli Niinistö kävi presidentinvaalikampanjaa muun muassa teemoilla työväen presidentti sekä vastakkainasettelun aika on ohi.

Irtisanomiskiistan perusteella voi päätellä, että työelämän lainsäädännössä vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi.

Lataa tästä koko tutkimuksen aineisto Excel-tiedostona

LUE LISÄÄ:

Ylen kysely: Lakko-oikeus ja irtisanomislaki jakavat kansan jyrkästi porvareihin ja vasemmistoon, työttömiin ja johtajiin

Analyysi: Juha Sipilä pani kovan kovaa vastaan irtisanomiskiistassa – vielä yksi yhteentörmäys ammattiliittojen kanssa hallituskauden loppuun

Monet meistä ovat nähneet sellaisia kuvia kavereiden sivuilla.

Turkoosi meri ja valkoista hiekkaa. Ainoa merkki ihmisestä ovat alareunassa näkyvät ruskettuneet varpaat tai auringon lämmössä hikoileva juoma.

Ihan jees! lukee kuvatekstissä. #loma #rentoaelämää #kuuma

Tällaisia kuvia katselivat pari vuotta sitten myös Eerika Arposalo ja Samuli Luhtala.

Kolmekymppisen pariskunnan suunnitelmissa oli tehdä pitkä, ikimuistoinen matka ennen asettumista aloilleen Ouluun. Poika Myrsky oli vielä alle kouluikäinen, helposti mukana kulkeva.

Kohdetta pohdittiin pitkään, mutta lopulta Indonesian Balin saari alkoi tuntua oikealta vaihtoehdolta. Arposalo harrastaa joogaa ja Luhtala surffausta. Kaverit olivat kertoneet pariskunnalle saaresta pelkkää hyvää.

Luhtalan työsopimus oli loppumassa ja Arposalo sanoi itsensä irti. Helsingin koti pakattiin laatikoihin. Perhe lensi Balille, ja kohti elämänsä seikkailua.

Haaveena oli päästä puhtaaseen luontoon.

Matkan päässä odotti kuitenkin toinen todellisuus. Roskaiset, täyteen rakennetut rannat ja meren muoviroskat. Kaikki se, mikä oli rajattu ulos kavereiden lomakertomuksista ja somekuvista.

– Kukaan ei ollut sanonut, että rannat ovat niin ruuhkaisia, ettei sinne mahdu surffaamaan, Luhtala kertoo nyt puhelimessa.

Se ei ole ihme. Balin saarelle saapui vuonna 2017 lähes viisi ja puoli miljoonaa turistia.

Määrä on kasvanut yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Viime vuoden lopussa Agung-tulivuoren purkaus tosin käänsi kävijämäärät hetkeksi jyrkkään laskuun.

Nyt toukokuussa huippusesonki on vasta alkamassa. Silti noin 30 000 asukkaan Ubudin kaupungin keskustassa lähes joka toinen vastaan kävelevä ihminen tuntuu olevan turisti.

Ubud on kokenut muodonmuutoksen sen jälkeen, kun kirja Eat, Pray, Love ja sen elokuvasovitus nostivat kaupungin kaikkien itseään etsivien reppumatkaajien tietoisuuteen.

Täältä Arposalo ja Luhtalakin etsivät irtiottoaan.

Kadunvarret ovat tukossa trendikkäistä ravintoloista, terveellisiä mehuja tarjoavista kahviloista ja unelmien joogastudioista.

Siinä missä ennen oli riisipelto, on nyt hotelli, taksikuski kertoo. Hippivaatekaupan viereen on avattu merkkiliike. Vihannestori muuttuu iltapäivällä matkamuistomarkkinoiksi.

Kuten eräs turisti sanoi, Bali on nyt in.

Turistivirrat eivät kulje yksin Balille. Hupimatkailijoiden määrä koko maailmassa kasvaa hurjaa vauhtia.

Viime vuonna maailmassa tehtiin 1,3 miljardia turistimatkaa oman maan rajojen yli. Vuonna 2030 matkoja arvioidaan kertyvän 1,8 miljardia.

Turistimäärien kasvun takana on hyvä uutinen: maailman vaurastuu. Yhä useammalla on varaa laittaa rahaa matkailuun.

Turismista seuraa monille hyvää. Joka kymmenes maailman työpaikoista liittyy turismiin, arvioi YK:n turismijärjestö UNWTO. Sen mukaan vuonna 2016 ulkomailta tulleet turistit käyttivät kohdemaissa yli biljoona euroa.

Turismiräjähdyksellä on kääntöpuolensa: se koettelee luonnon kestokykyä – enemmän kuin tähän mennessä on arvioitu.

Turismi aiheuttaa jopa kahdeksan prosenttia kaikista maailman kasvihuonepäästöistä, arvioi Nature of Climate Change -lehdessä muutama viikko sitten julkaistu tutkimus. Se on noin neljä kertaa arvioitua enemmän.

Tutkimuksessa on otettu aiempaa laajemmin huomioon koko matkan päästökuorma.

Kuorma syntyy lentojen lisäksi kohdemaassa. Se kertyy liikkumisesta, kulutuksesta ja paikallisen infrastruktuurin ylläpitämisestä. Prosenttiosuus kaikista maailman kasvihuonepäästöistä kasvaa siksikin, että muilla aloilla päästöjä on saatu rajoitettua.

Turismi rasittaa myös paikallista ympäristöä lomakohteissa. Monissa niistä infrastruktuuri on valmiiksi huono. Turistien tuoma lisäkuorma kärjistää tilanteen.

Tämä alkoi valjeta myös Arposalolle ja Luhtalalle.

– Kun menin lenkille aamuviideltä, paikalliset olivat jättäneet kaikki roskat rannalle. Se oli kuin pienen pitäjän kaatopaikka, Luhtala kuvaa.

Balin jätehuolto on ollut jo valmiiksi huonolla tolalla, ja saarelle saapuvat turistit kuormittavat sitä entisestään. Vesipullot, ruokapakkaukset ja muovipussit ovat matkailijoiden päivittäisiä tarpeita – ja roskia.

Vuodenvaihteessa saarelle julistettiin hätätila rannoille mereltä ajautuvien roskamassojen vuoksi. Keväällä järjestettiin siivoustalkoot. Tuhannet ihmiset ovat osallistuneet roskapartioihin.

Balilla kärsitään myös vesipulasta, sillä käyttäjiä on liikaa saaren vähäisiin vesivaroihin suhteutettuna.

Jotain kertoo sekin, että saarella toimii kymmeniä järjestöjä ja vapaaehtoisryhmiä, jotka yrittävät puuttua ympäristöongelmiin.

Arposalo ja Luhtala tajusivat pian tulleensa väärään paikkaan. Jopa vuoden mittaiseksi suunniteltu matka jäi pariin kuukauteen. He palasivat kotiin pettyneinä.

Turismista eläville balilaisille tämä on pahin mahdollinen uutinen. Pelkona, on että sana leviää eikä kukaan enää tule.

Netissä viime aikoina levinneet roskavideot ovat balilaisille herkkä aihe. Hyvä puoli on se, että ne levittävät tietoisuutta ongelmasta, mutta samalla ne pelottelevat turisteja.

Huhtikuussa netissä levisi brittiläisen Rich Hornerin kuvaama video roskapyörteestä.

Horner kuvasi videon Balin naapurisaarella Nusa Penidalla, harrastajasukeltajien suosimassa lahdelmassa Manta Pointilla. Paikka on saanut nimensä siellä viihtyvien paholaisrauskujen mukaan.

Nusa Penidan saarella sukelluskoulua sisarensa kanssa pyörittävä Mimmi Hyvärinen sai selitellä videota monille kyselijöille. Siskon omistama Sanctum Dive -koulu järjestää sukelluksia samaan lahdelmaan.

– Meille tuli jopa muutama peruutus. Mutta ymmärrän sen ihan täysin, sukellusoppaana ja jokapaikan höylänä työskentelevä Hyvärinen sanoo.

Hän on itsekin nähnyt, millaista sukeltaminen roskaisella ja ruuhkaisella Manta Pointilla voi pahimmillaan olla. Joskus lahdelmassa näkee, kuinka roskat virtaavat rauskujen avoimiin suihin.

Se harmittaa, Hyvärinen sanoo. Turistitulva aiheuttaa muitakin ongelmia.

– Ihmiset, jotka eivät ymmärrä, mitä voi tehdä, saattavat jopa jahdata rauskuja. Se on tosi rumaa katseltavaa. Oppaiden pitäisi tarkasti ennalta kertoa, että näin ei saa toimia.

Hyvinä päivinä, kuten tänään, Manta Pointilla näkee vain sukeltajia ja rauskuja. Merivirrat ovat kuljettaneet roskat jonnekin muualle.

Siitä paikalliset tahtoisivat myös levittää tietoa: kaikki ei ole vielä pilalla.

– Haluan, että saaremme on kuuluisa, koska luonto täällä on todella kaunis. Mutta meidän pitää myös vähentää roskaamista, sanoo Sanctumin sukellusopas, Indonesian pääkaupungista Jakartasta kotoisin Nehemia Lewi Glohan.

Sukelluskoulun vene on taittanut vajaan tunnin matkan Nusa Penidan toiselle puolelle Manta Pointille. Glohan auttaa varusteet päivän asiakkaiden selkään. Kolmikko molskahtaa selkä edellä veteen. Glohan tietää, mistä löytyy paikka, jonne kaikki muut eivät tiedä tulla.

Upea paikka, asiakkaat kehuvat.

Mutta jo nyt on nähty, että tilanne voi muuttua. Paratiisista voi tulla kaatopaikka, jonne ei voi enää mennä.

Huhtikuussa Boracayn lomasaari Filippiineillä suljettiin kokonaan, koska matkailuyritysten mereen päästämät likavedet ovat saastuttaneet saaren rannat.

Maan presidentti Rodrigo Duterte kuvasi tilannetta talvella suorasanaiseen tapaansa:

– Kun menet veteen, huomaat sen haisevan. Miltä? Paskalta.

Boracaylla asuu noin 30 000 ihmistä, joista useimmat saavat elantonsa turismista. Saarella kävi viime vuonna noin kaksi miljoonaa turistia.

Nusa Penidalla haisee meri ja ohi ajavien mopojen bensa.

Mereltä saapuva näkee vihreitä kukkuloita, tyhjiä rantoja ja hiljaiseloa. Mutta sukelluskouluja, pieniä ravintoloita ja pikkuhotelleja on noussut sinne tänne. Maisema muuttuu kovaa vauhtia.

Sataman viereisillä rinteillä kaivinkoneet haukkailevat tilaa isommille hotelleille. Rantavesissä näkee kymmeniä jahteja ja uimapaikoiksi rakennettuja ravintolalauttoja.

Puolen tunnin venematkan päästä Balilta tulevat turistivirrat kasvavat koko ajan, kertoo Mimmi Hyvärinen. Asiakkaita tulee yhä enemmän.

Hyvärinen ottaa vastaan varauksia ja etsii seuraavaksi päiväksi lisää varusteita. Paikallinen henkilökunta tarjoilee ravintolan asiakkaille ruokaa. Ystäviä tulee ja menee. Työkaverin pellavapäiset lapset juoksevat jaloissa. Ohikulkija näkee todellista lomaunelmaa.

Vielä muutama vuosi sitten myös Balin saarella oleva Sanur oli tällainen. Hiljainen ja paikallinen, Hyvärinen kertoo.

– Nyt kun menee tästä veneellä yli Sanuriin, tulee ihan sellanen olo, että se on pyhäinhäväistys. Että älkää meidän maapalloa kohdelko noin. Tulee ihan paha olo, Hyvärinen sanoo.

Hän puhuu paitsi täyteen rakennetusta rannasta, myös kaikkialle jätetyistä roskista. Niitä näkyy myös Nusa Penidalla. Pullo siellä, kääre täällä. Mitä tarkemmin katsoo, sitä enemmän muovia maastosta hoksaa.

– Se tuntuu vähän siltä, kuin joku paskoisi sänkyysi, Hyvärinen puuskahtaa.

Hyvärinen kollegoineen osallistuu Nusa Penidalla roskapartioon joka viikko. He poimivat roskia myös merestä sukelluksilla.

Koululla ei myydä muovisia vesipulloja. Uusiokäyttäiset pillit ovat bambusta eikä märille uimahousuille löydy muovikassia.

– Kyllä meillekin on sanottu, että mitä te tänne tulitte. Ainakin me yritämme pitää kaikki ekologisena ja näyttää esimerkkiä, Hyvärinen sanoo.

Roskankerääjäjoukkoja myös kritisoidaan. Niiden on sanottu olevan vain tapa pitää turistit kiireisinä. Eräänlaista huonon omantunnon viherpesua.

Hyvärinen uskoo, että roskien keruulla on suurempi merkitys.

– Ennen ajattelin, että paikalliset ja turistit roskaavat tahallaan. Nyt olen ymmärtänyt, että se on tietämättömyyttä. Me voimme esimerkillämme näyttää mallia, etenkin paikalliselle.

Turistit eivät nimittäin ole ainoa syy Balin roskaongelmaan. Hyvärinen kertoo esimerkin naapurin rouvasta, joka kippaa jätteensä iltaisin mereen.

Merien siivoaminen paikallisesti on kuitenkin mahdoton tehtävä.

Muoviroskat kulkeutuvat merivirtojen mukana Indonesian muilta saarilta ja muualta Aasiasta. Indonesia on maailman toiseksi suuriin muoviroskan tuottaja. Suurin roskaaja on Kiina.

Pimeä tulee täällä nopeasti. Sukelluskoulun rannasta katsottuna aurinko laskee Balin taakse. Pöydissä istuu nuoria levänneen näköisiä, meren kampaamia matkailijoita. Kun Balin rannat täyttyvät, yhä useampi suuntaa tänne, Nusa Penidalle.

Hyvärinen uskoo, että muutos on osin väistämätön. Hän silti toivoo, että saari säilyttäisi idylisyytensä.

– Joka päivä me siitä puhutaan, että kauankohan me saadaan pitää meidän paratiisi.

Paratiisi on juuri se, mitä Balilta ja lähisaarilta tullaan hakemaan. Samalla jokainen matkailija osallistuu luonnon kuormittamiseen.

Ristiriitaa on vaikea ratkaista, mutta yrityksiä on jo nähty.

Ruotsissa matkailun päästöihin yritetään puuttua lentoverolla. Vero tuli voimaan huhtikuun alussa. Kotimaan lennoilla vero on noin 60 kruunua, eli noin kuusi euroa. Pitkillä ulkomaanlennoilla vero voi olla jopa nelisensataa kruunua.

Matkailua ilmastonmuutoksen näkökulmasta tutkivan tutkijatohtori Kaarina Tervo-Kankareen mukaan ongelma on usein se, että yksittäisen ihmisen on vaikea löytää ratkaisuja matkailun päästöjen vähentämiseen.

Myös luotettavaa tietoa on vaikea saada. Sertifikaatteja matkailuyrityksille on, mutta niiden käyttö ja lupaukset vaihtelevat suuresti.

– Monet matkailijat tiedostavat kyllä tämän asian. Toisaalta on paljon heitä, jotka ajattelevat, että riittää, kun arjessa toimii parhain päin. Tärkein, mitä voimme tehdä on lisätä ihmisten tietoisuutta asiasta ja tuottaa tutkimustietoa vaikutusten pienentämiseksi, Oulun yliopistossa työskentelevä Tervo-Kankare sanoo.

Joskus herätys tulee yllätyksenä. Eerika Arposalolle ja Samuli Luhtalalle se tuli juuri Balilla.

– Jotenkin minulla on huono omatunto, että on ollut osana sitä konetta, ja että olen jättänyt itsekin ne kaikki muovipullot sinne, Arposalo miettii nyt puhelimessa Oulusta.

Reissu herätti hänet miettimään uudelleen, millainen matkustaminen tuo itselle mielenrauhan.

– Se, että olen laittanut someen valokuvia kaikista niistä ihanista joogasaleista saa ehkä jonkun toisen lähtemään sinne. Se on raskas taakka kantaa.

Luhtala ja Arposalo sanovat heränneensä pohtimaan matkailua uudelleen. Lentoveron he maksaisivat mielellään.

– Lennot ovat halpoja, mutta pitäisi miettiä miten ja minne matkustaa. Voisiko jotain asiaa tehdä ehkä lähempänä? Luhtala pohtii.

– Ehkä Balinkin kaltaiset paikat voisivat vähän säännöstellä matkailijoiden määrää, kuten Galapagos-saarilla, Arposalo lisää.

Pariskunta kertoo reissanneensa viime aikoina etenkin Lapissa.

Lappi on lähellä mutta sekään ei ehkä enää kauaa ole hiljainen.

Pohjois-Suomea myydään yhä enemmän kiinalaisturisteille. Tulijoita on riittänyt, vaikka suurimmat lupaukset eivät vielä ole täyttyneet. Vuosi sitten Kiinan suurin verkkokauppa Alibaba alkoi myydä Lapin matkoja tytäryhtiönsä kautta.

Sillä on merkitystä, koska maailmanlaajuinen turistiräjähdys liittyy erityisesti juuri kiinalaisiin.

Yli miljardin asukkaan Kiinassa on massiivinen kasvava keskiluokka, joka on vasta aloittamassa ulkomaanmatkailua. Toissa vuonna kiinalaiset tekivät 135 miljoonaa turistimatkaa. Kasvua edellisvuodesta oli viisi prosenttia.

Yhä useampi kiinalainen näkee unelmissaan Nusa Penidan hiljaiset hiekkarannat tai Lapin kirkkaat hanget.

Matkailun paradoksi on, että monien luontoarvoilla itseään kauppaavien lomakohteiden myyntivaltti hiipuu samalla, kun kiinnostus niitä kohtaan kasvaa.

Tutkija toivoo, että tietoisuus kestävästä matkailusta tulee leviämään. Suomi voi olla siinä apuna.

– Pitää ajatella niin, että meillä on tietoa näistä asioista. Meillä on mahdollisuus tehdä toisin ja näyttää mallia, Tervo-Kankare sanoo.

Mutta osa ihmisistä vaikuttaa elävän omissa kuplissaan, tutkija pohtii. Niissä näitä asioita ei haluta ajatella.

Ja kuten numerot osoittavat, miljoonia matkailijoita turistimassat eivät haittaa. Vaikka päästöjä syntyy, syntyy myös hyvinvointia. Sekä niille, jotka matkustavat, että paikkaan, johon matkustetaan.

Kun Balin tulivuori Agung purkautui vuodenvaiheessa, Sanurin rannat ammottivat tyhjyyttään. Sitä näkyä balilaiset yrittäjät eivät enää halua nähdä.

Lue myös:

Kari Enqvistin kolumni: Matkustusverolla ei ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta miten olisi lapsihaittavero?

Turismi tuhoaa luontoa ja ilmastoa – Asiantuntijoiden vinkit kestävään matkailuun

Syyrian pohjoisosassa sijaitseva Idlibin alue on viimeinen Syyrian merkittävä osa, joka yhä on hallitusta vastustavien kapinallisten hallussa.

Idlibiin muodostettiin hallituksen ja kapinallisten välisissä neuvotteluissa viime vuonna niin sanottu de-eskalaatioalue, jonne kuljetettiin kapinallistaistelijoita ja heidän perheitään, kun kapinalliset menettivät hallitsemiaan alueita muualla Syyriassa.

Syyrian hallitus ja sitä tukeva Venäjä ovat todenneet, ettei Idlibkään voi pysyä erillään Syyriasta loputtomiin. Kapinallisia vastaan on tehty jatkuvasti ilmaiskuja. Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsunut Idlibiä "mätäpaiseeksi", joka pitäisi puhdistaa.

Syyskuussa osapuolet sopivat Idlibin rajoille muodostettavasta 10 - 15 kilometriä leveästä puskurivyöhykkeestä, jolta kapinallisten tulisi vetää raskaat aseensa.

Putin ja Erdoğan: Syyrian Idlibiin puskurivyöhyke Assadin ja kapinallisten välille

Määräaika tuli ja meni

Määräaika raskaiden aseiden vetämiselle puskurivyöhykkeeltä on nyt päättynyt, mutta alueelta saatujen tietojen mukaan kapinalliset eivät ole noudattaneet sopimusta.

Kapinallisjoukot eivät ole poistuneet puskurivyöhykkeeltä Syyriassa

Syyrian armeijan ja sen venäläisten tukijoiden hyökkäystä Idlibiin odotettiin jo aiemmin syksyllä. Nyt Idlibin tilanteen sotilaallinen ratkaisu näyttää entistä todennäköisemmältä.

Idlibissä asuu arviolta 2,9 miljoonaa ihmistä, joista jopa miljoona on lapsia. Jos alueella puhkeaa täysimittainen konflikti, olisivat siviilit suuressa vaarassa.

Taistelusta ennustetaan myös hyvin julmaa, koska islamistitaistelijoilla ei ole paikkaa, mihin siirtyä Idlibistä.

Nämä ovat 4 merkittävintä Idlibissä toimivaa ryhmittymää

1. Syyrian kansallinen vapautusrintama ( NLF, Jabhat Tahrir Suriya)

NLF syntyi tämän vuoden helmikuussa, kun kovan linja sunni-islamia edustavat ryhmittymät yhdistyivät.

Tärkein ryhmittymistä on Ahrah al-Sham. Mukana on myös länsimaiden silmissä maltillisia ryhmittymiä, jotka Syyrian sodan alussa olivat mukana Vapaan Syyrian armeijassa.

NLF:n kerrotaan saavan rahaa, aseita ja myös ohjausta Turkilta. NLF:n ryhmittymiä yhdistää paitsi Turkista tuleva tuki, myös yhteiset viholliset, eli Syyrian poliittinen johto, kurdit sekä vielä kovempaa islamin tulkintaa edustavat ryhmät.

2. Tahrir al-Sham (HTS)

Tahrir al-Sham on jihadistinen, ääri-islamilainen ryhmittymä, jota pidetään terroristijärjestö al-Qaidan Syyrian osaston (al-Nusran rintaman) perillisenä. Järjestö itse kiistää yhteytensä kuuluisaan terroristijärjestöön.

Eräiden tarkkailijoiden mukaan Tahrir al-Shamia tukeva ryhmittymä Hurras al-Din (Uskonnon vartijat) voisi olla al-Qaidan perinteenjatkaja.

HTS on Idlibin voimakkain aseellinen järjestö. Sillä arvioidaan olevan riveissään 12 000 vakituista taistelijaa. Kun HTS:lle lojaalien ryhmittymien asemiehet lasketaan mukaan Tahrir al-Sham voi saada taisteluun jopa 20 000 sotilasta.

Tahrir al-Sham pitää hallussaan Idlibin maakunnan pääkaupunkia, Bab al-Hawan rajanylityspaikkaa Turkkiin sekä eräitä muita strategisesti tärkeitä kohteita.

Syyriassa Idlibin maakunnan asukkaat pelkäävät hallituksen viimeistä suurhyökkäystä – kolme miljoonaa ihmistä on loukussa

Järjestön tavoitteena kerrotaan olevan islamilaisen valtion perustaminen. Toisaalta sen sisällä kerrotaan olevan jännitteitä. Osa johtajista suhtautuu myötämielisemmin Turkkiin.

Tämän vuoden keväällä NLF ja HTS sotivat keskenään kahden kuukauden ajan, jolloin sadat taistelijat saivat surmansa. Järjestöt solmivat tulitauon huhtikuussa.

3. Isis

Isis-terroristijärjestöllä kerrotaan olevan joitakin taistelijasoluja Idlibissä tekemässä tuhotöitä.

Isisin merkitys on kuitenkin pieni ja sen tukijat ovat sekä Kansallisen vapautusrintaman että Tahrir al-Shamin vihollisia.

4. Turkestanin islamilainen puolue (TIP)

Idlibissä on useita tuhansia kiinalaislähtöisiä taistelijoita, jotka kuuluvat Kiinan uiguurivähemmistöön.

TIP pitää hallussaan strategisesti tärkeää aluetta Turkin rajan tuntumassa ja lähellä Syyrian hallitukselle kuuluvaa Latakian aluetta.

TIP on pysyttäytynyt muiden islamististen ryhmittymien välisten kiistojen ulkopuolella, mutta keväällä sen tiedetään tukeneen Tahrir al-Shamia iskussa Turkin tukemia joukkoja vastaan.

Uiguureilla on silti yhteyksiä myös Turkkiin ja he saattavat olla tärkeässä roolissa, jos Idlibin konfliktia yritetään vielä sovitella neuvotteluin.

Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia on perustanut voittoa tavoittelemattoman säätiön, joka keskittyy ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vartia kertoo Twitterissä, että säätiön lanseeraus tapahtuu tämän vuoden puolella.

– Kerron enemmän, kun sen aika koittaa, Vartia viestitti STT:lle.

Vartia kertoo perustaneensa säätiön keväällä.

Säätiörekisteriin toimitettujen sääntöjen perusteella säätiön nimi on Kompensäätiö. Säännöissä säätiön toiminnaksi kuvaillaan kasvihuonekaasupäästöjen kompensaation mahdollistavan palvelun tarjoaminen, mutta Vartia tviittaa, että rekisterissä oleva kuvailu on vanhentunut.

Vartia ilmoitti viikonloppuna Facebookissa, ettei hän aio asettua ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Hän kuitenkin kertoi jatkavansa työtä yhteiskunnan eteen toisella areenalla.

– En pysty ajallisesti sitoutumaan seuraavaan eduskuntakauteen, sillä aion keskittää kaiken aikani ilmastonmuutoksen torjuntaan, Vartia kirjoitti Facebookissa lauantaina.

Vartia on ollut julkisuudessa paitsi kansanedustajana myös suositun saunaravintola Löylyn perustajana. Hän kertoi viime viikolla myyvänsä osuutensa yrityksestä näyttelijä Jasper Pääkköselle.

Yrittäjänä toiminut Vartia valittiin eduskuntaan huhtikuun 2015 vaaleissa. Hän sai Helsingin vaalipiirissä lähes 6 900 ääntä.

Lue lisää:

Vihreiden Antero Vartia jättää eduskunnan

Kansanedustaja Antero Vartia luopuu Löylystä, ostajana näyttelijä Jasper Pääkkönen

Varsinkin kehitysmaissa, mutta myös Euroopassa tehdään väärennettyä dieselöljyä, jonka sisältämä kerosiini kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Dieselin lantraaminen sitä halvemmalla kerosiinilla aiheuttaa myös moottoririkkoja, jotka johtavat liikenneonnettomuuksiin.

Tansanialainen filosofian maisteri Boniphace Kanyathare on kehittänyt ja tutkinut optisia laitteita dieselöljyn laadun mittaamista varten. Kanyatharen väitöstutkimuksen tavoitteena Itä-Suomen yliopistossa on ollut kehittää käsikäyttöön sopiva mittalaite, jonka avulla voidaan paljastaa kerosiinilla jatkettu dieselöljy.

Väärennetyssä polttoaineessa on tyypillisesti dieselöljyn seassa noin 20 prosenttia kerosiinia, joka on kemiallisilta ominaisuuksiltaan hyvin paljon dieselin kaltaista. Kenttäolosuhteissa väärennöksen mittaaminen on ollut tästä syystä hankalaa.

Tutkimuksessaan Kanyathare ennakoi tilannetta, jossa väärentäjät kiinnijäämisen välttääkseen käyttävät alhaisia, alle 5 prosentin kerosiinipitoisuuksia. Tälläkin tasolla väärentämisestä saa taloudellista etua.

Dieselöljyn jatkaminen kerosiinilla on ongelma useissa Afrikan maissa, Intiassa ja Brasiliassa, yleensä siitä syystä, että valaistukseen ja lämmitykseen käytettävä kerosiini on valtion tukien ansiosta dieselöljyä edullisempaa.

Käsikäyttöinen ja kompakti laite mullistaa väärennösten etsimisen

Kanyatharen tavoitteena on yhdistää useita eri optisia mittaustekniikoita samaan laitteeseen, jolloin väärennökset voidaan varmuudella paljastaa. Kanyatharen analysointimenetelmät perustuvat valo-opin teoreettisiin malleihin, jotka soveltavat korkeampaa matematiikkaa.

Optisen mittauksen avuksi kehitettiin prototyyppi kädessä pidettävästä laitteesta, joka soveltaa dieselöljypisaran leviämisnopeutta karhealla lasilevyllä ja siitä tapahtuvaa valon heijastumista.

Tutkimustulokset osoittavat, että kehitysmaiden viranomaiset voivat hyödyntää suhteellisen halpoja kannettavia mittalaitteita, joita on helppo opetella käyttämään.

FM Boniphace Kanyatharen fysiikan alaan kuuluva väitöskirja Development of optical measurement techniques and data analysis methods for screening of adulterated diesel oils tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa 15. lokakuuta.

Lounais-Ranskassa Auden alueella ainakin kolmetoista ihmistä on saanut surmansa rajuissa tulvissa, kertovat Ranskan viranomaiset.

Ranskan sisäministeriön mukaan kateissa on ainakin yksi ihminen. Viisi ihmistä on loukkaantunut vakavasti.

Alueella oli maanantain vastaisena yönä voimakkaita rankkasateita. Sade jatkui maanantaina aamupäivällä.

– Tuhot ovat melkoiset. Kuusi pikkukylää on kokonaan veden ympäröiminä. Siltoja ja teitä on mennyt poikki ja tiet ovat menettäneet asfalttipintaansa, kuvasi tuhoalueella asuva Ylen toimittaja Ismo Nykänen.

Vettä on hänen mukaansa kannettu ämpäreittäin taloista ulos.

– Valtavat määrä puita on tullut alas vuorilta ja ne ovat muodostaneet patoja. Vesien pinta nousee koko ajan, vaikka rankkasade on vaihtunut jo tihkusateeksi, hän sanoi.

Viranomaisten mukaan muutamassa tunnissa sadetta kertyi useiden kuukausien sademäärää vastaava määrä.

Pahiten tulvista ovat kärsineet Villardonnelin ja Conques-sur-Orbielin kylät. Tulvat olivat nousseet yöllä nopeasti ja yllättäneet nukkuvat asukkaat.

Huono sää vaikeuttaa pelastustöitä

Pelastushelikopterien oli määrä evakuoida veden saartamiksi joutuneita ihmisiä. Huono sää viivästytti niiden liikkeelle pääsyä. Pelastustöihin osallistuu noin 250 palomiestä ja 100 poliisia.

– Ihmisiä on jumissa rakennusten katoilla. Heidät on evakuoitava ilmateitse, koska emme pysty kulkemaan veneillä veden voimakkaiden virtausten vuoksi. Se olisi liian vaarallista, Ranskan keskushallituksen edustaja Audessa Alain Thirion sanoi aamulla ranskalaisen BFMTV-kanavan mukaan.

Vedenpinnan odotetaan sateiden vuoksi jatkavan nousua alueella maanantaina. Asukkaita kehotetaan pysymään sisätiloissa. Carcassonnen alueella koulut on suljettu.

Voimakkaat rankkasateet ovat tyypillisiä alueella syksyisin. Tänä vuonna sateet ovat olleet epätavallisen voimakkaita. Syynä tähän saattaa olla poikkeuksellisen lämmin merivesi Välimeren rannikolla.

Aiheesta muualla:

France weather: Red alert as flash floods kill 13 in south-west

Apu ehti perille liian myöhään. Kun lääkäri soitti, joutui Monica Tiisala toteamaan, että hänen parikymppisen tyttärensä elämä oli jo päättynyt. Kaisla oli tehnyt itsemurhan edellisenä päivänä.

Hätä lapsen hyvinvoinnista vaihtui suruun – ja syyllisyyteen. Oman lapsen itsemurha on Tiisalan mukaan pahinta kidutusta, mitä ihminen voi joutua kokemaan.

– Se on kauhua. Se rikkoo identiteettisi. Se kyseenalaistaa kaiken. Missään ei ole enää mitään järkeä. Sinut ympäröi vain tyhjyys. Yöllä et nuku, eikä aamulla ole mitään syytä nousta sängystä.

Suru koskettaa monia

Ensimmäiseen kahteen viikkoon Monica Tiisala ei syönyt mitään. Tyttären hautajaisiin mennessä jo ennestäänkin hoikasta varresta oli kadonnut lähes seitsemän kiloa.

En voi enkä halua omia tätä surua vain itselleni. Monica Tiisala

Lohduttomuus kuihdutti ja vei voimat. Läheiset yrittivät tukea, mutta hekin olivat surun murtamia. Kun tuttavat tulivat esittämään surunvalittelunsa, kohdistivat he sanansa usein äidille. Kaiken keskellä tuntui entistä pahemmalta, että perheen muiden lasten tunteet sivuutettiin.

– Tunsin syyllisyyttä myös siitä. Kaislan siskot ohitettiin monesti, vaikka he seisoivat vieressäni. Heistä tällainen tuntui tietenkin pahalta. En voi enkä halua omia tätä surua vain itselleni, Tiisala toteaa.

Kriisituki ei ole tavoittanut kaikkia

Itsemurhan tehneen läheiset tarvitsevat tukea, kukin omalla tavallaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa auttaa. Joillekin ystävien ja sukulaisten tuki riittää, toiset kaipaavat vertaistukea tai ammattilaisten apua.

Yhteiskunta ojentaa auttavan kätensä ensimmäisten joukossa – tai ainakin sen pitäisi tehdä niin. Kriisituen tarjoaminen on lakisääteistä, mutta moni vertaistukijärjestö Surunauhan puoleen kääntynyt on kertonut jääneensä ilman sitä.

– Näin meille on kerrottu. Se kuulostaa hälyttävältä, sillä kriisituen pitäisi tulla heti, kertoo järjestön toiminnanjohtaja Viivi Suihkonen.

Empatiaa ja sen puutetta

Monica Tiisalan luo kriisiapu ehti muutamassa tunnissa. Kaksi päivystävää sosiaalityöntekijää tuli kotikäynnille. He kertoivat, millaisia tunteita seuraavien päivien aikana todennäköisesti nousee pintaan. Vierailu ei kuitenkaan ollut pelkkää puhetta.

Sosiaalityöntekijät olivat empaattisia, he halasivat. Se oli silloin tärkeää.

Kaikki eivät osanneet käsitellä tilannetta yhtä hyvin. Sairaanhoitajan kotikäynti muutamaa päivää myöhemmin aiheutti vain aiempaa huonomman olon. Syynä oli Tiisalan mukaan tukeaan tarjonneen henkilön empatian puute ja huono tilannetaju. Sairaanhoitaja ei ollut läsnä eikä antanut surulle tilaa.

Miksi suru pitäisi heti medikalisoida? Monica Tiisala

Tämä tuntui pahalta.

Perhe koki, että heitä yritettiin vain saada unohtamaan surunsa – jos ei muuten niin lääkkeillä.

– Miksi suru pitäisi heti medikalisoida? Se pitää antaa surra, Tiisala kokee.

Kaisla söi masennuslääkkeitä ennen itsemurhaansa. Niitä tarjottiin nyt myös hänen äidilleen.

– Sairaanhoitaja ei kuunnellut meitä tässä asiassa. Olimme juuri kertoneet hänelle, että epäilimme vahvasti masennuslääkkeiden vaikuttaneen tyttäreni voinnin huononemiseen ja itsetuhoisuuden lisääntymiseen, mutta silti hän tarjosi lääkkeitä.

Surijat eriarvoisessa asemassa

Moni saattaa kieltäytyä tuesta pian läheisen itsemurhan jälkeen, koska se tuntuu ahdistavalta. Siksi Monica Tiisala toivoo, että yhteiskunta tarjoaisi tukea myöhemminkin.

– Kaikki eivät ole alkuvaiheessa kykeneväisiä tukeen tai koe tarvitsevansa sitä. Tarve voi tulla vasta myöhemmin.

Nyt kaikille avointa ammattiapua ei Tiisalan mukaan ole tarjolla. Vastuu tuen tarjoamisesta siirtyy hyvin nopeasti vapaaehtoisten harteille.

Tämä on huomattu myös Surunauhassa.

– Tuki on pitkälti kolmannen sektorin, eli meidän järjestöjen varassa. Kunnallista tukea pitäisi ehdottomasti olla enemmän. Myös seurantaa tarvitaan ihan siitäkin syystä, että läheisen itsemurhan kokeneella on itsellään kohonnut riski itsemurhaan, Viivi Suihkonen toteaa.

Vaikka järjestöjen tarjoamaa tukea on eri puolilla Suomea, ei toimintaa ole kaikilla paikkakunnilla. Tämä asettaa läheiset eriarvoiseen asemaan. Tarjolla on mahdollisesti vain maksullista ammattiapua, jos sitäkään.

Läheisen itsemurhan kokeneella on itsellään kohonnut riski itsemurhaan. Viivi Suihkonen

Eriarvoisuus näkyy myös surijoiden välillä. Kaislan hyvä ystävä masentui ja menetti opiskelukykynsä vuodeksi.

– Erityisesti ystävät jäävät helposti ilman yhteiskunnan tukea, koska esimerkiksi kunnan kriisituessa perhesuhde on aika tiukkaan määritelty. Mielestäni on vähän vanhanaikaista ajatella tämän määritelmän kautta, kuka on läheinen kenellekin, Viivi Suihkonen toteaa.

”Tätä minä toivoisin”

Jos Monica Tiisala saisi päättää, miten itsemurhan tehneen läheisiä tuettaisiin, olisi toivelista pitkä.

Osa toiveista liittyy puhtaasti keskustelun voimaan. Monilla on kova tarve saada puhua läheisen itsemurhasta. He janoavat tietoa aiheesta.

– Itse luin aiheesta kaiken, minkä käsiini sain. Halusin löytää tietoa ja kokemuksia vertaisiltani, saman kokeneilta. Tärkeintä oli lukea ja kuulla, kuinka muut olivat oppineet elämään asian kanssa, Tiisala kertoo.

Omien lastensa kärsimystä sivusta seuranneena Tiisala haluaisi kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten huomioimiseen. Esimerkiksi opettajille hän toivoisi lisäkoulutusta itsemurhan tehneen läheisten kohtaamiseen.

– Läheisen itsemurha vaikuttaa opiskelukykyyn, muun muassa muistitoimintoihin ja keskittymiskykyyn, eikä tätä edelleenkään huomioida riittävästi kouluissa.

Surun takia pois koulusta jäävien opiskelijoiden on Tiisalan mukaan entistä raskaampaa palata opintojen pariin, kun he joutuvat tekemään korvaavia tehtäviä, eikä odotustasoa lasketa.

– Tämä kuormittaa kohtuuttomasti esimerkiksi lukiolaisia. Jos on juuri menettänyt esimerkiksi siskonsa, ei voida olettaa, että muutaman päivän päästä koe menisi kauhean hyvin. Tämä tulisi huomioida arvioinneissa.

Tiisala tiivisti toiveensa kymmeneen kohtaan:

Toivelistan viimeisen kohdan toteutumiseen jokainen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan.

– Itsemurha on edelleen tabu ja moni häpeää sitä. Läheisillä on vaara syrjäytyä ja eristäytyä, joko omasta tahdostaan tai siksi, että lähiverkosto tai yhteisö eristää heidät. Kaipaisinkin asennemuutosta koko yhteiskunnalta.

Voit esittää omat toiveesi tukimuodoista kommenttikentässä.

Suru on yhtä suuri kuin rakkaus

Monica Tiisalan tyttären kuolemasta on nyt vajaa puolitoista vuotta aikaa. Hän opettelee elämään menetyksensä kanssa.

Hän ei ole päässyt yli, hän ei ole toipunut. Näitä sanoja Tiisala ei koskaan haluaisi kuulla, vaikka joku yrittäisikin niillä lohduttaa.

– Millainen äiti olisin, jos sanoisin, että olen päässyt lapseni kuolemasta yli tai että olisin selviytynyt siitä. Läheisen itsemurha ei ole sairaus, josta voisi toipua.

Suru kulkee Monica Tiisalan mukana edelleen joka päivä. Ajan kanssa hän on oppinut käsittelemään sitä. Hän on opiskellut itsemurhan tehneiden läheisten vertaistukiryhmän ohjaajaksi. Parhaillaan hän kehittää Surunauhalle opinnäytetyönään uutta toiminnallista sururyhmämallia.

Kaisla ei unohdu koskaan.

– Sanotaan, että suru on yhtä suurta kuin rakkaus oli. Rakastan tytärtäni ikuisesti ja äärettömän paljon. Suruni on elämänmittainen. Jäljelle on jäänyt loputon ikävä ja kaipaus, kiitollisuus ja rakkaus.

Prinssi Harry ja hänen puolisonsa herttuatar Meghan odottavat perheenlisäystä. Asiasta kertoo Kensingtonin palatsi Twitter-tilillään.

Vauvan on määrä syntyä ensi keväänä.

Prinssi Harry ja Meghan Markle juhlivat häitään toukokuussa. Markle kertoi haastattelussa vuonna 2016 haluavansa äidiksi.

Perjantaina Sussexin herttuapari osallistui prinsessa Eugenien häihin, ja vauvahuhut villiintyivät. Herttuatar Meghan saapui häihin väljässä takissa, ja fanit uskoivat, että pari tiedottaisi vauvauutisista piakkoin.

Pari saapui varhain tänään Australian Sydneyyn, josta he aloittavat 16-päiväisen kuninkaallisen vierailun Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Tyynenmeren alueelle.

Vauvasta tulee Britannian kruununperimysjärjestyksessä seitsemäs.

Aiheesta muualla:

Meghan and Harry: Duchess of Sussex expecting a baby

Irtirevityt aurausviitat aiheuttavat katujen auraajille ongelmia sekä lisäkustannuksia Rovaniemellä.

Kaupunkiin on ensimmäistä kertaa laitettu muovisia aurausviittoja katujen ja kevyenliikenteen väylien reunoille. Oranssiset viitat korvaavat nyt entiset koivuviitat. Rovaniemen kaupungin kunnossapitopäällikön Antti Karjalaisen mukaan muovisia aurausviittoja on pystytetty Rovaniemelle reilusti yli sata tuhatta kappaletta.

– Koivuisten aurausviitan tekijöitä ei tahdo olla enää ja muoviviitta alkaa olla sen verran edullinen, että niitä kannattaa laittaa.

Viitat ovat tärkeitä auraajalle

Muoviset aurausviitat on pystytetty ympäri kaupunkia urakoitsijoiden toimesta syyskuun aikana. Muutaman viikon aikana on tullut tietoon, että merkittävä määrä viitoista lojuu nyt metsissä ja ojien pohjilla.

Ilkivallasta on monenlaista haittaa. Aurausviittojen puuttuminen aiheuttaa muun muassa hankaluuksia talvella teiden auraajille. Talvella tästä voi koitua vaaraa ja haittaa myös teillä liikkujille.

– Tämä tulee olemaan suuri ongelma auramiehelle. Siinä vaiheessa, kun aletaan auraamaan eikä aurausviittaa ole, on hankala löytää oikea tielinja. Saattaa aukaisu mennä yliaurauksen puolelle tai sitten tie kapenee lumivalleista, Karjalainen sanoo.

Hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa

Karjalaisen mukaan katujen aukipidosta vastaavan urakoitsijan kanssa on päättetty, että mahdollisuuksien mukaan kepit nostetaan takaisin paikalleen. Viitoituskonetta ei pystytä enää käyttämään mikäli maa ehtii jäätyä.

– Siinä tapauksessa joudumme poraamaan viitat käsin maahan, joten ylimääräisiä kustannuksia syntyy. Arvioisin, että varmasti siitä aiheutuu yli 10 000 euron kustannukset, Karjalainen laskeskelee.

Julkisen Facebook-ryhmän keskustelussa viittojen kaatamisesta epäilyksen viitta on heitetty nuorten päälle. Tosin selkeitä näköhavaintojakin nuorten ajattelemattomasta käytöksestä on olemassa, joten asiasta voisi olla hyvä keskustella niin kotona kuin kouluissa.

Airiston Helmi –tutkintakokonaisuuden epäillyt, venäläinen ja virolainen mies, vaativat päästä vapaaksi tutkintavankeudesta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus käsittelee tutkintavankeuden jatkamista huomenna tiistaina ja keskiviikkona.

– Venäläisen epäillyn osalta asiaa käsitellään tiistaina, ja virolaisen epäillyn osalta keskiviikkona, kertoo Ylelle keskusrikospoliisin rikoskomisario Antti Perälä.

Poliisi ei halua miesten pääsevän vapaalle tutkintavankeudesta.

Poliisi vaatii vangitsemisen jatkamista samoilla perusteilla kuin lokakuun 2. päivä, kun käräjäoikeus käsitteli edellisen kerran vangitsemisia.

– Poliisi esittää vangitsemisen jatkamista todennäköisin syin epäiltyinä törkeästä veropetoksesta, Perälä sanoo.

"Tutkinnassa ollaan vasta alkutekijöissä"

Keskusrikospoliisilla on valtava määrä takavarikoituna aineistoa, jota se sai mittavissa Turun saaristoon ja mantereelle tehdyissä laajoissa kotietsinnöissä.

Rikoskomisario Perälän mukaan aineiston suuren määrän vuoksi tutkinnassa ollaan vasta alkutekijöissä. Mutta tähän mennessä materiaalista on löytynyt merkittävää aineistoa tutkinnan kannalta.

– On löytynyt uutta ja kiinnostavaa aineistoa, mutta en lähde yksilöimään tässä vaiheessa, mitä se aineisto on ja mihin se liittyy, Perälä sanoo.

Poliisi vakuuttaa, että tutkinnassa ollaan edelleen normaalin talousrikosjutun äärellä.

– Talousrikosjuttua tutkitaan, Perälä sanoo.

Lue myös:

Airiston Helmi -rikosjutussa epäiltyjen tutkintavankeutta jatkettu – perusteena vain törkeät veropetosrikokset

Poliisi aikoo esittää kahden Airiston Helmi -tutkinnassa epäillyn vangitsemisen jatkamista

Kaksi vangittu rahanpesujuttuun liittyen – Käräjäoikeus: syytä epäillä törkeästä rahanpesusta ja törkeästä veropetoksesta

Analyysi: Mihin Paraisilla tarvittiin kommandopipoja ja konepistooleita? Airiston Helmi on ainakin viidestä syystä epätavallinen talousrikostutkinta

Nämä 5 asiaa tiedämme Airiston operaatiosta: Rahanpesua ja kansainvälisiä talousrikoksia saaristoidyllissä – kartta näyttää omistusten sijainnin

Saaristotilalle saapui 9 vuotta sitten ostaja, joka kehui kirkasta hanavettä ja pyysi myyjiä leipomaan limppua – tällainen on mies Airiston Helmen takana

Tampereen Keskustorilla tapahtuneesta, kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä epäilty on ilmoittautunut poliisille.

Poliisi on ottanut hänet kiinni. Epäilty on vuonna 1997 syntynyt tamperelainen mies. Asiaa tutkitaan tässä vaiheessa kahtena pahoinpitelynä ja törkeänä kuolemantuottamuksena.

Mies pahoinpideltiin kriittiseen tilaan Tampereen Keskustorilla 6. lokakuuta kello kahdelta yöllä. Pahoinpitely tapahtui Keskustorin taksitolpan ja Hämeenkadun välisellä alueella.

Noin 60-vuotias uhri kuoli viime yönä tajuihinsa tulematta.

Poliisi julkisti viikonloppuna valvontakamerakuvia epäillystä, jonka jälkeen sama nimi tuli esiin toistuvasti. Ennen kuin poliisi ehti tavoitella miestä, hän otti itse yhteyttä ja saapui sovitusti paikalle. Epäiltyä kuulustellaan parhaillaan.

– Vastaavia yhdellä tönäisyllä, iskulla tai potkulla aiheutuneita kuolemantapauksia on vuosittain muutamia. Lievältä vaikuttava pahoinpitely saattaa helposti johtaa äärimmäiseen lopputulokseen. Ainoa tehokas keino estää vastaavaa tapahtumasta on se, että ihmiset pidättäytyvät kaikesta väkivallan käytöstä, rikosylikomisario Jari Kinnunen sanoo tiedotteessa.

Tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen sanoo Ylelle, että epäilty on selvittänyt poliisille asioita. Epäilty kertoi kuulusteluissa poliisille työntäneensä uhria, ei lyöneensä häntä.

Uhri ja epäilty ovat poliisin mukaan olleet toisilleen ilmeisesti tuntemattomia. Vielä ei ole tiedossa, onko heidän välillään ollut riitaa ja mistä se mahdollisesti on aiheutunut.

Pahoinpitely sai paljon huomiota, koska pahoinpitely tapahtui julkisella paikalla ja sillä oli paljon silminnäkijöitä.

Lue lisää:

Uhri kriittisessä tilassa: Mies pahoinpideltiin useiden ihmisten nähden, mutta silminnäkijät eivät ole ilmoittautuneet poliisille

Poliisi kaipaa havaintoja: Mies pahoinpideltiin henkihieveriin Tampereen Keskustorilla

Tampereen Keskustorilla pahoinpidelty mies on kuollut – epäilty yhä karkuteillä, vaikka teolla useita silminnäkijöitä

Lahden kaupunki on vahingossa tuhonnut ympäristötaideteoksen. Matti Koskelan Läpi päivän -niminen veistos siirrettiin varastoon Jalkarannantiellä sijainneesta liikenneympyrästä katutöiden vuoksi kesällä 2017.

Kunnallistekniikka tilasi siirron ulkopuoliselta yritykseltä, ja se puolestaan ulkoisti siirron kolmennelle osapuolelle. Kuljetusurakoitsijan erehdyksen vuoksi teos päätyi väärään varastoon, eikä kaupunki tiennyt niin tapahtuneen.

– Onhan se ennenkuulumatonta. Kertoo täydellisestä ohjauksen puutteesta. Nyky-Suomessa voi näköjään tapahtua vaikka mitä, kommentoi veistoksen tehnyt Koskela.

Tänä syksynä Lahden kaupungin tilakeskus tilasi varastoalueelle tyhjennyssiivouksen, ja siinä yhteydessä taideteos tuhoutui.

– Se kuljetettiin metalliromun matkassa metallikeräykseen, kertoo tilapalvelupäällikkö Pirkko Puttonen.

Kaupunki pahoittelee tapahtunutta ja jatkaa asian selvittämistä. Lahden museonjohtaja Timo Simanainen on keskustellut tapahtuneesta taiteilijan kanssa.

Kaupunki myös neuvottelee korvauksista teoksen väärään varastoon kuljettaneen urakoitsijan kanssa. Museonjohtajan mukaan teoksen arvo on noin 10 000 – 15 000 euroa.

– Taideteoksen hintahan mitataan silloin, kun se myydään. Sitä voi arvioida vertaamalla muihin vastaavanlaisiin töihin, joita on myyty huutokaupoissa, Simanainen toteaa.

Hän arvioi, ettei varastoa siivonnut henkilö hahmottanut, että kyse oli taideteoksesta, koska veistos oli purettu osiin säilyttämisen ajaksi. Simanainen katsoo, että jatkossa kaupungin olisi syytä tarkistaa, onko mahdolliset siirrot tehty sovitusti.

Museonjohtaja Timo Simanaisen mukaan on mahdollista, että kaupunki hankkisi uuden samankaltaisen teoksen mahdollisesti jopa saman taiteilijan suunnittelemana. Lahden kaupunki tilasi nyt tuhoutuneen teoksen Matti Koskelalta vuonna 1993.

Etsin haastateltavan yhteystietoja ruotsalaisesta osoitehakemistosta. Numero löytyi helposti.

Kuin vahingossa sain tietää hänestä enemmän kuin itse asiassa halusin.

Numero ja osoite jäivät sivurooliin sivuston kertoessa lihavoiduin kirjaimin miten vanha X on, milloin hänellä on synttärit ja kysyessä, haluanko lähettää kukkia Interfloran kautta. Klik.

Rullaan sivua alaspäin ja saan tietää hänen asuntonsa pinta-alan ja myyntiarvon.

Sitten syvennetään naapureiden tekemisiä.

Alueella asuvat ansaitsevat vajaa neljätonnia kuussa, mikä on 40 prosenttia korkeampi kuin ruotsalainen keskipalkka. Jos haluaisin, saisin tietää naapurien tuloista yksityiskohtaisemmin. Sivusto tarjoaa linkin verokalenteriin. Klik.

Tyydyn lueskelemaan mitä tulevan haastateltavani naapurit harrastavat ja kuinka he äänestävät, siis keskimäärin.

Ruotsi ja Suomi jakavat satojen vuosien takaa yhteiset julkisuusperiaate-juuret, siis lakipohjan siihen, miten avointa julkinen hallinto ja tieto on. Olemme molemmat olleet vuodesta 1995 Euroopan unionin jäseniä. Sen direktiivit ohjaavat toisaalta avoimuutta ja toisaalta tietosuojaa.

Tietosuoja on perusoikeus ja meillä kaikilla on oikeus tietää, milloin ja millä perusteilla henkilötietojamme käytetään.

Ruotsissa tietosuoja on järjestetty eri tavalla kuin Suomessa. Se on perustuslaissa, mutta henkilörekistereistä on erikseen säädetty lailla. Suomessa ne ovat perustuslaissa kumpikin.

Henkilörekisteritietoja julkaistaan Ruotsissakin ihmisten suostumuksella tai oikeastaan käänteisesti: jos niitä ei ole kielletty julkaisemasta.

Ruotsalainen tietosuojaviranomainen Datainspektionen vastaa sivuillaan tylysti kysymyksiin hakusivustoista.

Kysymys: Voinko vaatia tietosuojaviranomaiselta, että tietoni poistetaan hakusivustoilta?

Vastaus: Ei. Voit olla suoraan yhteydessä hakusivuston ylläpitäjään.

Kysymys: Voinko valittaa näistä sivustoista tietosuojaviranomaiselle?

Vastaus: Ei. Meillä ei ole oikeutta puuttua niiden toimintaan.

Soitan tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle Suomeen ja ihmettelen kaupallisten osoitesivustojen oikeutta avata ihmisten korttelikohtaista elämää.

Aarnion mukaan ruotsalainen henkilörekisterien käyttö ei tulisi valtaosassa EU:n jäsenmaita kysymykseen.

Hän epäilee, että moni Ruotsiin muuttava ällistyy avoimuudesta.

– Minäkin olen sitä ihmetellyt. Voi olla, että joku siellä tekee kanteen EU:n tietosuoja-asetuksen jäljiltä, Aarnio pohtii.

Henkilörekisteritietoja julkaistaan Ruotsissakin ihmisten suostumuksella tai oikeastaan käänteisesti: jos niitä ei ole kielletty julkaisemasta.

Jokainen voi mennä kunkin osoitehakemiston sivulle ja kieltää tai rajoittaa omien tietojensa julkaisua. Kielto vaatii tunnistautumista pankkitunnuksilla.

Monen tiedot näyttävät olevan avoimina.

Ruotsalaiset ehkä ajattelevat, ettei minulla ole mitään salattavaa, vähän samaan tapaan kuin heistä on luontevaa äänestämään mennessään nostaa tietyn puolueen lipukkeen kaikkien silmien edessä.

Ruotsalainen avoimuusajattelu voi perustua myös hyvään uskoon siitä, ettei tietojen julkaisusta koidu mitään ikävää, kuten naapurikateutta. Julkisuusperiaate menköön ennen tietosuojaa.

Suomalaisille esimerkiksi palkka-ja varallisuustiedot ovat henkilökohtaisia, niistä ei tykätä huudella eikä udella.

Paitsi tietysti lokakuun kateuspäivänä, kun verotiedot julkaistaan.