Viime perjantaina julkaistussa Ylen oikeustoimittajan Päivi Happosen Blogissa kerrottiin, että poliisi muutti pari vuotta sitten sakotuskäytäntöään.

Poliisi katsoi aiemmin valvontakameran kuvaa, kun se lähetti rikesakon ylinopeudesta. Jos esimerkiksi miehen omistamalla autolla nainen ajoi ylinopetta, poliisi pyysi selvityksen kuljettajasta auton omistajalta.

Nykyään poliisi ei katso enää valvontakameran kuvia, vaan se lähettää rikesakkoja suoraan auton omistalle ja haltijalle.

Kun auton omistaja saa kolmet rikesakot vuoden aikana, hänelle määrätään yleensä ajokieltoa. Käytännössä ajokieltoa voi siis tulla, vaikka auton omistaja itse ei olisi syyllistynyt lainkaan ylinopeuksiin.

Auton omistaja voi kuitenkin vastustaa hänelle määrättyjä sakkoja, jos hän itse ei ole ollut niitä ajamassa.

Poliisihallitus aikoo selvittää, kuinka usein sakko menee uuden sakotuskäytännön vuoksi väärälle henkilölle.

Viime vuonna poliisi lähetti 280 000 rikesakkoa ylinopeuksista.

Mikä merkitys on huomautuksella?

Poliisi lähettää vuosittain noin 280 000 huomautusta autoilijoille. Tällöin liikennerikkomuksen tekijä selviää teostaan pelkällä huomautuksella.

Haluatko tietää, kuinka monta huomatusta voi saada, ennen kuin autoilijalle räpsähtää ylinopeussakko?

Entä hämmästyttääkö sinua jokin asia poliisin sakotuskäytännössä?

Mitä muuta haluat kysyä huomautuksista?

Voit kysyä sakottamisesta mitä tahansa, me haemme vastaukset poliisilta.

Esitä kysymyksesi tänään maanantaina kello 10-13 tämän jutun lopussa olevassa keskustelussa.

Kysymyksiin vastataan tänään iltapäivällä Ylen nettisivuilla julkaistavassa jutussa.

Vuoden alusta käyttöön otetun työttömyysturvan aktiivimallin oli määrä rohkaista työttömiä töihin, koulutukseen tai valmennukseen työttömyyskorvauksen alentamisen uhalla. Tulokset ovat olleet laihoja.

Heinä-syyskuussa jo 158 000 työttömältä oli leikattu korvauksia, koska aktiivisuusehtoa ei ollut täytetty. Huhti-kesäkuussa heitä oli 151 000. Prosentteina osuus kaikista saajista on noussut alkukesän 36 prosentista syksyn 39 prosenttiin.

– Luvut näyttävät isoilta ja aika moni on joutunut korvausleikkurin kohteeksi. Se johtuu tietysti siitä, että aika vähän on saatu lisättyä aktiivimallin mukaisia toimenpiteitä, sanoo työministeri Jari Lindström (sin.).

Kuten oheisesta taulukosta näkee, korvauksia on alennettu selvästi useammin peruspäivärahan tai työmarkkinatuen saajilta kuin ansiopäivärahan kuittaajilta.

Jos aktiivisuusehtoa ei ole täyttänyt, tietää se vähintään 32,40 euron alennusta kuukauden työttömyyskorvaukseen. Ansiopäivärahan saajille alennus on euroina käytännössä suurempi, koska ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on yleeensä peruspäivärahaa korkeampi. Prosentteina nipistys on kaikilta sama 4,65%.

Ammattiliitot jyrkkinä

Ammattiliitot ovat alusta asti tuominneet aktiivimallin, eikä mieli ole muuttunut, vaikka hallitus on pitkin vuotta viritellyt viilauksia aktiivimalliin. Parhaillaankin on tekeillä asetuksen muutos.

– Aktiivimalli pitää unohtaa kokonaan, aktiivimalli kakkonen pitää unohtaa kokonaan. Työttömyysturva pitää miettiä kokonaan uudestaan: karenssit ja palvelut, lataa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

– Jokaiselle työttömälle pitää tehdä henkilökohtainen työllistymissuunnitelma ja löytää ne yksilölliset polut työmarkkinoille tai koulutukseen tai kuntoutukseen, mitä sitten kukin tarvitsee. Silloin ei tarvita korvausleikkuria ja yhden koon aktiivimallia kaikille, joka näyttää nyt olevan hyvin epäoikeudenmukainen, huomauttaa Eloranta.

Kolmikanta palaa

Kuukausi sitten hallitus ilmoitti valmiudestaan neuvotella aktiivimallin kohentamisesta kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ilmoitus tuli sen jälkeen, kun tunteita kuumentanut syksyn irtisanomiskiista oli ajanut maan lakkojen tielle. Talven mittaan ratkaisua haetaan muun ohella aktivimalliinkin.

– Julkinen paine viittaa siihen, että korjauksia tarvitaan lainsäädännön kautta. Muutoksia on tehtävä ennen kaikkea siihen selkeään epäkohtaan, että jos ihminen tekee kaikkensa ja siitä huolimatta tulee leikkuri, niin sehän on tietysti koettu - ihan oikein - epäoikeudenmukaiseksi, Lindström sanoo.

Lindström kertoo, että eduskunnan puitavana on esitys, jolla työttömän omaehtoinen koulutus kuuden kuukauden ajan työttömyysturvaa menettämättä lasketaan myös aktiivimallin mukaiseksi toimeksi. Sen voimaantulo vie vielä kuitenkin aikaa.

– Se varmasti vähentää leikkuriin joutuneitten määrää, mutta mitään lukuja minun on turha lähteä heittämään.

Pelote syytä säilyä

Korvausleikkuri on kismittänyt työttömiä ja ay-väkeä, mutta ihan täysin Lindström ei ole sitä valmis hylkäämään.

– Tarvitaan ainakin semmoinen malli, jossa kuitenkin on pelote. Jos ei toimi kuten pitää toimia, niin silloin tulee joku rangaistus.

Lindströmin mukaan tarkoitus ei kuitenkaan ole etsiä mahdollisimman tehokasta leikkuria, vaan ihmisiä koitetaan mahdollisimman hyvin kannustaa hakemaan töitä.

– Siitähän tässä on kyse ja sellaisen mallin rakentaminen on kolmikannan toimeksiantokin, käsittääkseni, Lindström toteaa.

Työttömät tarjoavat seuraavalle aktiivimallille oman lähtökohtansa.

– Me tarvitaan uudenlainen aktiivimalli. Mieluummin sellainen, joka palkitsee aktiivisuudesta, eikä leikkaa, tähdentää Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.

Aktiivimallin kolmikantaneuvottelujen on tarkoitus alkaa joulukuussa ja aikaa on helmikuun loppuun. Vastuuministeri on sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.). Varsinaiset lakipäätökset venyvät vaalien yli seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle.

Tuulivoiman rakentamisen liittyvät riskit ovat jatkossa suuremmat kuin ennen. Uusi tukijärjestelmä ei enää takaa tuulivoiman rakentajille automaattista tuottoa, eivätkä sitä saa kaikki tuulivoiman rakentajat.

Kiinteistöverotuksen muutos on puolestaan lisännyt tuulivoimaloiden verotaakkaa. Useissa kunnissa voimalaitoksen kiinteistövero voi olla kaksin- tai jopa kolminkertainen yleiseen kiinteistöveroprosenttiin verrattuna.

Sen lisäksi tuulivoimaloiden suunnittelijoita ja rakentajia rassaavat voimaloiden rakentamisen vastustajien viime vuosina voimistuneet äänenpainot. Esimerkiksi Ylivieskassa valtuusto hylkäsi pitkään ajetun tuulivoimakaavan, joka olisi tuonut yhdeksän tuulivoimalaa Ylivieskan ja Nivalan rajamaille.

Tukijärjestelmä vaihtuu kilpailutukseen

Aiemmin käytössä ollut sähkön syöttötariffiin perustuva tuki (Energiavirasto) takasi tuulivoiman tuottajille myydystä sähköstä tavoitehinnan, vaikka markkinoilta olisi saanut sähköä halvemmallakin. Valtio maksoi erotuksen.

Tämä johti viime vuosien mittavaan tuulivoimarakentamisen buumiin, ja tuulivoimaloita rakensivat myös pienet yritykset, jotka tyytyivät myös muutaman tuulimyllyn tuotantoon.

Nyt tilanne on toinen. Vanhasta tariffitakuusta on luovuttu ja tuulivoimaakin pitää jatkossa pystyä tuottamaan kannattavasti. Tänä vuonna tuen saajat kilpailutetaan, mutta Suomeen on lähivuosina nousemassa useita tuulivoimapuistoja, jotka toteutetaan kokonaan ilman valtion tukieuroja.

Tukijärjestelmän muuttumisen vaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta esimerkiksi Keski-Euroopassa tuulivoiman tuotanto on keskittynyt suurille ja vakavaraisille yrityksille.

– Uuden tukijärjestelmän vaikutuksia on vaikea ennakoida, mutta ulkomailla, jossa kilpailutuksia tehdään säännöllisesti, järjestelmä on johtanut siihen, että toimijat ovat keskittyneet ja hankkeet suurentuneet, Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen kertoo.

Mikkosen mukaan keskittyminen johtuu siitä, että pienille firmoille riskien kantaminen sekä rahoituksen järjestäminen voivat olla vaikeampaa kuin isommille yrityksille.

Yksi markkinaehtoisesti suunniteltu puisto on suunnitteilla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajalle Vaalan Turkkiselälle. Puistoa suunnittelevan Tuulialfan toimitusjohtaja Antti Tanskanen kertoo, että yhtiön tavoitteena on aloittaa sähköntuotanto parin kolmen vuoden kuluessa. Turkkiselälle tulevaan puistoon on tulossa noin 60 voimalaa.

Se, että tuulivoimalat alkavat kiinnostaa nykyisin myös kaupallisesti, on pitkälti sen seurausta, että voimaloiden koot ja tehokkuus ovat kasvaneet.

Verouudistus ropisee kunnan kukkaroon

Tämän vuoden alusta lähtien tuulivoimaloihin on sovellettu samaa verotuskäytäntöä kuin muihinkin voimalaitoksiin. Se tarkoittaa aiempaa selvästi suurempaa kiinteistöveroa, joka tekee tuulivoimaloista samalla kuntien kannalta taloudellisesti houkuttelevampia.

Suomen Tuulivoimayhdistys on laskenut, että esimerkiksi suurilla tuulivoimalapaikkakunnilla kiinteistöveroa kertyy kunnan kukkaroon yli miljoona euroa.

Suomen "tuulivoimapääkaupungissa" Kalajoella kaupungin alueella toimivat 64 tuulivoimalaa tuottavat kaupungin arvion mukaan kiinteistöverouudistuksen jälkeen kaupungin kassaan noin 1,3 miljoonaa euroa enemmän kahisevaa kuin viime vuonna.

Vaalassa lasketaan, että yksi rakennettu voimala toisi toteutuessaan kuntaan kiinteistöverona noin 30 000 euroa vuodessa. Jos myllyjä olisi toiminnassa useita kymmeniä, odotettavissa olisi kunnalle miljoonapotti.

Pikkukunnalla tuulivoiman verotulot voivat olla taloudellisesti hyvinkin iso asia. Esimerkiksi noin 3 000 asukkaan Vaalassa kymmenen tuulivoimalaa tuottaisi kunnan kassaan suurin piirtein saman määrän euroja kuin kunnallisveron nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä.

Vaalan kunnanjohtaja Miira Raisikila arvioi, että jo yksistään Tuulialfan Turkkiselälle suunnitellusta tuulivoimapuistosta Vaala saisi noin 1,2 miljoonaa euroa.

– Kiinteistöveron lisäksi kuntaan tulee välillisesti vielä lisää verotuloja myös voimala-alueiden korvauksia saavilta maanomistajilta sekä tuulivoiman rakentamisesta ja ylläpidosta, Tuulialfan toimitusjohtaja Antti Tanskanen sanoo.

Muuttotappion ja valtionapujen korvaaja

Muuttotappiosta ja pienenevistä valtionosuuksista kärsivälle kunnalle kiinteistöverotuotot voivat tulla tarpeeseen. Esimerkiksi Vaalassa vyötä on kiristetty koko ajan eikä mahdollinen tuulivoiman rakentaminenkaan toisi vaalalaisille kissanpäiviä.

– Ei voi sanoa, että se mitään löysää kunnan talouteen toisi, Miira Raiskila sanoo.

Vaalassakin ennusteet kertovat, että kunnallisverotulot vähenevät, joten talouskuri jatkuu.

Valmisteilla olevan Turkkiselän tuulivoimakaavan lisäksi Vaalan kaavoituskatsauksessa on mukana useita muitakin tuulivoimapuistoja.

Kritiikki nostaa päätään

Vaikka esimerkiksi hiilineutraalisuuttaan ja ympäristöystävällisyyttään markkinoivassa Iissä ei valituksia juuri ole tehty, on monissa kunnissa kuulunut tuulivoimanvastaisia ääniä.

Vaalassakin odotellaan yhden jo aiemmin päätetyn tuulivoima-alueen kohtaloa, kun korkeimman hallinto-oikeuden on määrä antaa lähiaikoina päätöksensä Metsälamminkankaan kaavapäätöksestä tehdystä valituksesta.

Tuulivoimakaavoja valtion viranomaisena valmistelevan Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa sanoo pistäneensä merkille kriittisyyden lisääntymisen parin kolmen vuoden aikana.

Kritiikkiä on vauhdittanut myös vastustajien verkostoituminen aiempaa tehokkaammin.

– Olen havainnut, että aika kaukaakin saatetaan tulla näihin tilaisuuksiin eli ihmiset ovat kenties verkostoituneet ja myös viestejä välitetään ja niin myös näihin yleisötilaisuuksiin tulee kriittisiä kannanottoja, Tuukka Pahtamaa sanoo.

Tuulivoimaa vastustetaan muun muassa voimaloiden potkureista lähtevän äänen, valojen ja varjojen aiheuttaman välkkymisen sekä voimaloiden maisemavaikutusten takia.

Ylivieskassa tuulivoimakaava kaatui asukkaiden vastustukseen

Ylivieskan Raudaskylällä tuulivoimasuunnitelmat ovat jakaneet paikallisten asukkaiden mielipiteitä. Aiemmin paikallinen kyläyhdistyskin otti läheiselle Urakkanevalla suunniteltuihin tuulivoimaloihin myönteisen kannan, mutta kyläläiset asettuivat vastustamaan hanketta.

Tuulivoimayhtiöt ovatkin pyrkineet monin paikoin vaikuttamaan asukkaisiin tekemällä esimerkiksi paikallisten yhdistysten kanssa yhteistyötä ja sopimuksia.

Raudaskylän kyläyhdistyksen uusi puheenjohtaja Tanja Laakkonen on tyytyväinen kaavan kumoutumiseen. Koska Raudaskylän asukasyhdistys oli aiemmin sopinut yhteistyöstä tuulivoimaa suunnitelleen yhtiön kanssa, Laakkonen korostaa, että tässä asiassa hän esiintyy nimenomaan yksittäisenä kyläläisenä.

– Selvä enemmistö kyläläisistä on ollut myllyjä vastaan, mikä tuli esille asukaskyselyissäkin. Tietenkin kylältä löytyy myös puoltajia ja kieltämättä heidän kanssaan on ollut erimielisyyksiä, mutta asiathan tässä ovat kuitenkin enimmäkseen riidelleet, Tanja Laakkonen kertoo.

Tuulivoimaloiden vastustus perustuu Raudaskylällä pitkälle paikallisen luonnon ja maiseman puolustamiseen. Tuulivoimaa harva vastustaa, mutta moni haluaa, että ne rakennettaisiin jonnekin muualle.

– Meistähän suurin osa ei vastusta tuulivoimaa vaan niiden rakentamispaikkoja. Ne pitäisi laittaa sellaisille paikoille, etteivät ne aiheuta haittaa, Laakkonen sanoo.

Raudaskylällä myllyt olisivat tulleet Urakkanevan alueelle, jota kyläläiset ovat tottuneet pitämään virkistysalueenaan, jossa käydään ulkoilemassa, samoilemasa sekä marjastamassa ja metsästämässä.

– Sitten olimme huolissaan myös alueen eläimistä. Muun muassa kaksi maakotkaa pesivät tällä alueella, Laakkonen kertoo.

Valtuuston päätös syntyi niukalla enemmistöllä

Kamppailu Urakkanevan kaavasta kesti Ylivieskassa useita vuosia. Asiaa puitiin moneen otteeseen Ylivieskan luottamuselimissä ja kaava saatiin jo kertaalleen hyväksyttyä valtuustossa yhden äänen enemmistöllä. Koska päätöstä tekemässä oli kuitenkin yksi jäävi päättäjä, asia palautui uudelleen valtuustoon. Tällä kertaa kaavaehdotus hylättiin syksyllä yhden äänen enemmistöllä.

– Kun tuli päätös siitä, että kaava kaatui, alkoi puhelin soimaan ja tuli viestejä. Ihmiset kiittivät ja osa ihan itki, kun he olivat niin onnellisia. Tämä merkitsee meille todella paljon, Tanja Laakkonen sanoo.

Vaikka 40 prosenttia Suomen tuulivoimaloista sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella, valituksia on tehty ja kaavoja kumottu vain harvoin. Ely-keskuksen ylitarkastajan Tuukka Pahtamaan mukaan se johtuu todennäköisesti siitä, että tuulivoimalat on pystytty sijoittamaan alueille, joissa asutus ei yleensä ole kovin lähellä itse voimaloita.

– Leikkaava lääkäri tuli kertomaan, että lonkkasi muistuttaa tällä hetkellä himmeliä. Että jos seuraavan kahden kuukauden aikana kerrankin astut sen jalan päälle, et todennäköisesti kävele enää koskaan, muistelee Marita Rauhaniemi.

Rauhaniemi oli saanut ASR-tekonivelen vuonna 2005. Proteesin luvattiin olevan parempi ja kestävämpi kuin aikaisemmin markkinoilla olleet tekonivelet.

Lonkkaskandaalilla Suomessakin paljon uhreja

Viiden vuoden kuluttua kävi ilmi, että proteesi oli aiheuttanut valekasvaimen. Rauhaniemestä oli tullut osa kansainvälistä tekonivelskandaalia.

Proteesia oli asennettu maailmanlaajuisesti noin 100 000 ihmiselle, joista Suomessa oli 2 000.

Valmistaja DePuy puolusti ASR-proteesia täysin toimivaksi vielä hetki ennen sen poisvetoa markkinoilta vuonna 2010.

Suomessa pahimmillaan jopa puolet tietyntyyppisen proteesin saaneista on joutunut uusintaleikkaukseen.

Vakavia terveysriskejä, jopa kuolemantapauksia

ASR-lonkkaproteesit eivät ole ainoa ihmiskehon sisään implantoiva lääkinnällinen laite, johon on kytkeytynyt vakavia terveysongelmia. Esimerkiksi vuonna 2007 Medtronic-yhtiö veti markkinoilta Sprint Fidelis -rytmihäiriötahdistimeen kuuluvan johtimen, joka oli aiheuttanut kuolemia.

Tänä vuonna Bayer on ottamassa lopullisesti pois myynnistä naisten sterilisaatiossa käytetyn Essure-implantin. Sen käyttäjillä on ollut kivuliaita oireita eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi Suomessa Valvira on kehottanut lääkäreitä tekemään vaaratilanneilmoituksia implantista.

Bayerin mukaan Essure on kuitenkin käyttäjilleen turvallinen ja se perustelee myynnin lopettamista kaupallisilla syillä.

Viranomaiset luottavat yritysten omavalvontaan

Lääkinnällisten laitteiden markkinoilla valmistajilla on iso rooli. Pitkäaikaisvaikutuksia ihmiskehoon seurataan tavallisesti vasta kun implantti on käyttäjän ihon alla.

Jos ongelmia ilmenee, viranomainen ei yleensä ole taho, joka määrää poistamaan laitteen markkinoilta. Alalla on tapana, että valmistaja tekee korjaavia toimia vapaaehtoisesti ja ilmoittaa niistä viranomaisille.

Valmistajien velvollisuus on kuitenkin raportoida potilaille aiheutuvista vaaratilanteista.

Tiedonkulku takkuilee – Suomessa hyvin niukka linja

Lääkinnällisten laitteiden valvonta nojaa olennaisesti juuri vaaratilanteiden raportointiin.

Suomalaiset potilaat käyttävät samoja laitteita kuin potilaat ympäri maailmaa. Jos laitteessa ilmenee ongelmia, tiedon pitäisi kulkea.

Suomessa potilas tai edes lääkäri ei kuitenkaan pääse katsomaan tietoja laitteisiin liittyvistä vaaratilanteista mistään julkisesta rekisteristä. MOT on saanut haltuunsa raportteja tekemällä niistä julkisuuslain mukaisia tietopyyntöjä. Lue MOT:n laajempi juttu aiheesta.

Valvira ei myöskään julkaise tietoja lääkinnällisten laitteiden poisvedoista, toisin kuin useimmat Euroopan maat.

Suomessa potilaalla ei ole myöskään mahdollista ilmoittaa suoraan valvovalle viranomaiselle laitteen ongelmasta, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Teksti: Hanna Takala.

MOT tulee julkaisemaan useita juttuja liittyen potilaiden kokemuksiin lääkinnällisistä laitteista, vaaratilanteiden raportointiin ja alan valvontaan.

Lisää aiheesta:

MOT: Hengenvaarallisia implantteja ja unohdettuja potilaita

Maailman ensimmäinen sylinterimäinen betonisiilo valmistettiin Amerikassa 1911. Eurooppalaiset arkkitehdit vaikuttuivat historiallisista tyyleistä vapaista, koruttomista rakennuksista.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) rakennutti ensimmäisen betonitekniikalla valetun siilon Viipuriin 1932. Viipurin siilot kumosivat ulkomaalaisten asiantuntijoiden epäilykset siitä, ettei Suomen ilmastossa voisi rakentaa siiloja rautabetonirakenteella.

Nykyihmiselle paljas laaja betonipinta voi tuntua karkottavalta ja ankealta, mutta Museoviraston intendentti Timo Kantosen mukaan siilot edustivat aikanaan muodissa ollutta funktionalismia.

– Siilot yhdistettiin virtaviivaisuuteen ja sellaiseen rakentamiseen, jossa toiminnan tarkoitus näkyy yhdellä vilkaisulla. Sitä ei pyritty millään tavoin peittämään, vaan katsoja voi oivaltaa siiloja katsoessaan funktionalismin idean.

1950- ja 1960-luku olivat Kantosen mukaan vilkasta rakentamisen aikaa, kuten sotien jälkeinen aika muutenkin. Rakentamisinto kesti aina 1980-luvulle saakka.

1960-luvun alussa SOK:n viljakauppoja haittasi varastotilojen puute . SOK päätyi rakentamaan viljasiilot Mikkeliin, josta oli hyvät yhteydet muihin kaupunkeihin. Mikkelin kaupunginhallitus myönsi rakennusluvan viljasiiloille. Luvan mukaan siilot tuli rakentaa siten, että ne sopivat kaupunkikuvaan. Siilojen rakentamisessa käytettiin samaa tekniikkaa kuin Viipurin siiloissa oli käytetty.

Vuonna 1963 viljasiilot nousivat hallitsemaan Mikkelin kaupunkikuvaa satamasta päin katsottuna.

Teknoreivit myllyssä ja köysillä laskeutumista siilosta

Viljasiilot olivat käytössä vain hieman yli kaksikymmentä vuotta. Jo ennen SOK:n toiminnan lopettamista Mannerheimintien varrella olevissa rakennuksissa, niihin alettiin suunnitella rehutehdasta. Rehuviljan vaikea saanti kuitenkin ajoi kaupungin rakennuslautakunnan hylkäämään rakennushankkeen.

Alkoi lukemattomien ideoiden esittäminen ja kokeileminen. Mitä vanhalle myllylle ja siiloille pitäisi tehdä?

1980-luvulla tontille kaavailtiin linja-autoasemaa. Suunnitelmia varten järjestettiin arkkitehtikilpailu. Suosituimman ehdotuksen mukaan aseman lisäksi tontille olisi rakennettu taidetalo, jossa olisi ollut nuoriso- ja koulutustiloja sekä liikehuoneistoja.

Aseman rakentaminen nytkähti eteenpäin, kun vuosikymmenen lopulla Mikkelin kaupunki ja Matkahuolto oy perustivat Mikkelin Liikennetalo oy:n hanketta varten. Vuoden 1991 asemakaava mahdollisti myllyn ja siilojen paikalle rakentamisen.

Linja-autoasemahanke kuitenkin hyytyi alkaneeseen lamaan. 1990-luvun lopulla yritettiin vielä herättää henkiin ajatusta aseman rakentamisesta niin, että myllyä ja siiloja olisi hyödynnetty purkamatta niitä.

Kuitenkin suunnitelmat linja-autoasemasta unohtuivat, ja vuonna 2007 siilotonttia vastapäätä rakennettiinkin matkakeskus.

Entisen SOK:n rakennusten ei tarvinnut olla tyhjillään odotellessaan uutta linja-autoasemaa. Tiloja vuokrattiin 1990-luvun alkuun esimerkiksi lasiliikkeelle, autokorjaamolle, puusepänverstaalle ja varastotiloiksi.

Valssimylly ja viljasiilot jäivät seisomaan tontille kahdestaan, kun varastorakennus viljasiilojen vierestä tuhoutui tulipalossa ja loput rakennukset purettiin.

1990-luvun lopulla hurjapäät pääsivät laskeutumaan köysien avulla siilosta alas, kun siiloissa ja myllyssä toimi matkailualan yritys. Siilot ja mylly joutuivat kuitenkin purkamisuhan alle.

Pro Siilo -kansalaisliike yritti löytää vaihtoehtoja rakennusten käytölle. Myllyn seinien sisällä järjestettiin performanssia, teknoreivit, taidetyöpajoja ja musiikkiesityksiä, kun liike järjesti Kulttuurimylly-tapahtuman.

Vuonna 2007 viljasiilojen seinää peitti ensimmäinen mainosbanderolli. Siilojen seinään maalattiin myös yhdeksäsluokkalaisten suunnittelema maalaus,. Teoksen tarkoituksena oli lisätä viihtyvyyttä ja antaa koululaisille mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kehittämiseen. Ensimmäisen banderollin jälkeen viljasiilojen seinät ovat olleet mukana monenlaisessa mainonnassa.

Vuonna 2010 uutisoitiin, että kaupunki oli tekemässä tontista miljoonakaupat. Joensuulainen Movera oy suunnitteli rakentavansa tontille hotellin. Hotellin rakentamisessa olisi hyödynnetty siiloja esimerkiksi aulatilana tai kahvilana.

Kaupunki ehti järjestää vielä yhden kilpailun, jossa etsittiin ideoita tontin käytölle. Museovirasto olisi halunnut säilyttää rakennukset, mutta niiden todettiin olevan kelvottomia uusiokäyttöön. Tyhjillään olo säiden armoilla oli tehnyt tehtävänsä.

Viimeisenä mainoksena siilojen kupeessa roikkui purkufirman mainos.

Museovirasto jää kaipaamaan historiallisia siiloja

Kuulaassa ilmassa kaikuvat rytmikkäät pamaukset, kun purkukone moukaroi siilon betonipintaa. Välillä kuuluu rytkettä, kun korkeuksista maahan putoaa irrotettuja metalliputkia tai raskaita betonilohkareita.

Purkutyö on paljastanut siilojen seinältä hävyttömän graffitin. Tarkka voi huomata erikoisia yksityiskohtia, jotka purettu seinä on paljastanut, kuten portaat, jotka eivät johda mihinkään.

Siilojen juurella ahkeroi lumitykki, joka on tuotu paikalle suihkuttamaan vesisumua, jotta ilma ei täyttyisi betonipölystä.

Purkutyömaan viereisellä paikalla käy jatkuvasti ihmisiä seuraamassa siilojen katoamista. Työmaa tarjoaa näytelmän, jossa riittää katsottavaa. Suurten koneiden väsymättömässä työssä on myös jotakin rauhoittavaa. Monet tulevat paikalle uteliaisuudesta, mutta jotkut myös hyvästelemään siiloja, jotka ovat rakennettu heidän lapsuudessaan tai nuoruudessaan.

Myllyn ja siilojen purkamispäätös harmitti Museovirastoa, olivathan siilot olleet jo vuosikymmeniä kaupunkia hallitseva maamerkki kertoen aikansa rakennusperinteestä. Valtakunnan tasolla hätä ei kuitenkaan ole suuri, sillä Museoviraston intendentti Timo Kantonen arvelee, että viljasiiloja rakennettiin 1950- ja 1960-luvulla noin puolisataa niin valtion kuin yksityisten yritystenkin toimesta.

Jotkin siilot jäivät tyhjilleen, kun viljan säilytyksessä siirryttiin suurempiin yksiköihin. Suurin osa tuolloin rakennetuista siiloista on kuitenkin vielä jäljellä. Vaikka siilot toisivatkin mielikuvia 1960-luvulta, varastoidaan viljaa tänäkin päivänä samoissa tai samannäköisissä pystysiiloissa.

Esimerkiksi valtion omistama Viljava oy säilöö viljaa siiloissa melkein kahdellakymmenellä paikkakunnalla.

Eri puolella Suomea jäljellä olevat viljasiilot ovat vielä tänäkin päivänä vaikuttavia rakennuksia niiden korkeuden vuoksi. Vaikka niiden ulkonäkö on peräisin vuosikymmenten takaa, on niiden habitukseen vaikutettu esimerkiksi valaisulla tai banderolleilla. Esimerkiksi Mikkelin siilot ovat loistaneet liloina keskoslasten kunniaksi ja vihreinä mielenterveyspäivänä.

Hämeenlinnassa vanhat siilot päivitettiin 2000-luvulle, kun niiden kylkeen maalattiin Pohjoismaiden suurin seinämaalaus. Raumalaiset aikovat nokittaa hämeenlinnalaiset ja seuraavana kesänä heidän siilojensa kylkeen saatetaan maalata vielä Hämeenlinnan muraaliakin isompi taideteos (Satakunnan kansa).

Kantonen harmittelee, että Suomessa ei ole vielä otettu vanhoja siiloja uusiokäyttöön, vaikka esimerkiksi Oslossa ja Kööpenhaminassa niitä on muutettu asunnoiksi ja toimistorakennuksiksi.

Suomessa muutamat kaupungit ovat pohtineet betonijättien uusiokäyttöä, mutta ongelmaksi on yleensä noussut rakennusten huono kunto.

Porissa suojellut viljavarastot kunnostettiin asunnoiksi, vaikka rakennuksen yhteydessä olevat siilot jäivätkin tyhjileen. Oulussa taas siilot räjäytettin loft-asuntojen tieltä. Uusien asuntojen ulkonäköön otettiin mallia siilojen pyöriestä muodoista.

Kantonen toivoo ja uskoo, että siiloja jätettäisiin seuraavienkin sukupolvien ihailtavaksi.

– Toivotaan, että ne ymmärrettäisiin säilytettäväksi. Runsaan määrän vuoksi uskon, että osa jää maamerkeiksi ja muistuttamaan viljavarastoinnin historiasta.

Korjattu kello 8.30 Kantosen nimen kirjoitusasu.

Korjattu kello 11:24 Kuvassa sanottiin Mannerheimintien ylitse kulkevan Savilahden silta. Silta onkin Vilhonkadun silta.

Tilastokeskuksen väestöennuste on herättänyt aiheellisesti paljon keskustelua. Erityisen paljon on puhuttu siitä, riittävätkö rahat eläkkeisiin. Tämä antaa väärän vaikutelman siitä, että syntyvyyden romahduksen vaikutukset näkyisivät vasta vuosikymmenten päästä. Todellisuudessa ne näkyvät jo nyt ja muuttavat radikaalilla tavalla suomalaista yhteiskuntaa.

Vuonna 2010 syntyi noin 61 000 lasta. Tänä vuonna jäädään noin 49 000 lapseen. Jos ajatellaan, että kaikki ikäluokkaan liittyvät resurssit on mitoitettu vuoden 2010 tason mukaan, resursseja tarvitaan tänä vuonna viidenneksen vähemmän. Sama koskee tulevia vuosia jos syntyvyys ei nouse.

Tämä ei tarkoita vain sitä, että lastenvaunuja hankitaan vähemmän, vaan myös sitä, että ensi vuonna joka viides neuvola voitaisiin sulkea. Muutaman vuoden kuluttua tämä pätee joka viidenteen päiväkotiin ja taas muutaman vuoden kuluttua joka viidenteen kouluun.

Todellisuudessa resurssit eivät tietenkään muutu näin joustavasti. Monissa kunnissa kuitenkin varaudutaan jo siihen, että alhainen syntyvyys jää pysyväksi. Lasten kanssa työtä tekevien työsuhteita solmitaan määräaikaisina, koska ei voida tietää, tarvitaanko työpanosta enää muutaman vuoden kuluttua. Jos sama meno jatkuu, jossain vaiheessa viidennes professoreistakin pitää irtisanoa.

Lasten vähäisempi määrä näkyy taloudessa siinä, että kysyntä vähenee. Tämä ei koske vain vauvojen tarvikkeita, vaan myös taloja, autoja, matkoja ja niin edespäin. Pidemmällä aikavälillä edessä on talouden pysähdystila, josta alhaisen syntyvyyden vaivaama Japani on kärsinyt oikeastaan jo 1990-luvun alusta alkaen. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että hinnat alenevat, koska kysyntä on vähäistä. Ikääntyneillä japanilaisilla on kyllä rahaa, mutta he eivät halua kuluttaa sitä.

Eläkkeelle jääneet eivät juuri voi odottaa tulojen nousua tulevaisuudessa.

Suomessakin vanhemmat ihmiset ovat varovaisempia rahankäytössään. Tämä on ymmärrettävää, koska eläkkeelle jääneet eivät juuri voi odottaa tulojen nousua tulevaisuudessa. Sen sijaan vanhenevat ihmiset haluavat varautua yllättäviin terveys- ja hoivamenoihin. Onneksi kaikkien ei tarvitse rahojaan niihin käyttää, mutta kulutuksesta ne ovat joka tapauksessa poissa.

Edellisen kerran väestökadosta puhuttiin yhtä vakavaan sävyyn 1930-luvulla. Tuolloin naiset synnyttivät Suomessa keskimäärin enää kolme lasta, kun 30 vuotta aikaisemmin lapsia syntyi keskimäärin viisi. Lähtölaukauksena keskustelulle toimi tuolloin kahden nuoren ruotsalaisen vasemmistoälykön Alva ja Gunnar Myrdalin kirja Kris i befolkningsfrågan, joka ilmestyi vuonna 1934 ja josta tuli lyhyessä ajassa hämmästyttävä myyntimenestys Ruotsisssa.

Kirja herätti hämmästystä siksi, että aikaisemmin väestökadosta olivat eniten kiinnostuneita rodunjalostusta kannattavat oikeistolaiset. Vastauksena kirjansa herättämään kritiikkiin Myrdalit muotoilivat periaatteen vapaaehtoisesta vanhemmuudesta. Myrdalien mukaan kenelläkään ei pitäisi olla pakkoa synnyttää lapsia köyhyyteen. Perhekustannusten tasaamisesta tuli Ruotsissa poliittinen kysymys: solidaarisen käytöksen – eli kansakunnan tulevaisuuden turvaavan sukupolven synnyttämisen ja kasvattamisen – hintaa pyrittiin alentamaan perhepoliittisilla toimilla. Ensisijainen kysymys ei ollut lasten lukumäärä, vaan lapsiperheiden hyvinvointi.

Suomessakin alettiin kehittää perhepolitiikka aktiivisesti 1940-luvun lopulta alkaen. Esimerkkinä toimi juuri Ruotsi. 1990-luvulle tultaessa Suomessa olikin ainutlaatuisen laaja perhepoliittinen järjestelmä, joka tuki erityisesti pienten lasten vanhempia. Perhepolitiikan kehittämisessä vedottiin lapsiperheiden elinolojen kohentamiseen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen. Sen sijaan syntyvyyden nostaminen ei ollut juuri lainkaan esillä. Ei tarvinnut, sillä syntyvyys pysyi Suomessa eurooppalaisittain erittäin korkealla tasolla läpi koko 1990-luvun.

2000-luvulla perhepolitiikan kehittäminen on ollut lamassa. Sen sijaan velvoitepuhe on nostanut päätään. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.)vaati vuonna 2003 Suomeen lisää lapsia. Vanhasen mukaan Suomi ei voin vain "ukkoontua ja akkaantua". Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi samana vuonna raportin Tuomitut vähenemään -- suomalaiset ja lisääntymisen vaikea taito. Raportin mukaan syntyvyyttä voidaan nostaa sillä, että "parit saadaan luopumaan omalle elämälleen asettamista tavoitteista". Viime vuonna SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kutsui suomalaisnaisia synnytystalkoisiin, jota hän on joutunut sittemmin selittelemään moneen kertaan aina viime viikkoihin asti.

Syntyvyysretoriikassa on kysymys yksilöiden ja yhteisön välisen suhteen tulkinnasta. Ovatko synnytysikäiset etupäässä kansalaisvaltion kansalaisia, joiden tehtävä on edistää kansakunnan etua? Synnyttävätkö he lapsia paitsi hyviksi veronmaksajiksi myös uutteriksi työntekijöiksi, joiden työpanokseen talouden kasvu voi nojata? Toinen tapa on tulkita vanhemmuus yksilölliseksi valinnaksi, joka ei liity kansallisvaltioon tai markkinoihin.

Lähes kaikki pienten lasten hoitoon liittyvät edut ovat sekä miesten että naisten ulottuvilla, mutta käytännössä vain naiset saavat niitä.

Perhepolitiikassa on yksinkertaisesti kysymys siitä, että lasten aiheuttamia kustannuksia jaetaan yksilöiden elinkaaren yli. Jakolinja ei kulje niinkään lapsiperheiden ja lapsettomien kotitalouksien välillä, sillä valtaosa ihmisistä kuuluu lapsiperheisiin kaksi kertaa elinkaarensa aikana.

Perhetuista huolimatta naiset maksavat edelleen korkeamman hinnan lapsesta aiheutuvista kustannuksista. Pulma aiheutuu siitä, ettei kehittynytkään perhepolitiikka ole poistanut sukupuolten eroja perhetukien käytössä. Lähes kaikki pienten lasten hoitoon liittyvät edut ovat sekä miesten että naisten ulottuvilla, mutta käytännössä vain naiset saavat niitä.

Uskon, että syntyvyyttä voidaan edistää alentamalla edelleen naisille lapsista aiheutuvia kustannuksia. Tämä voi tapahtua kehittämällä perhepolitiikkaa ja vaikuttamalla asenteisiin niin, että yhä useammat isät osallistuisivat pienten lasten hoitoon.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.

Ukrainan ja Venäjän välit kriisissä– YK:n turvallisuusneuvosto kutsuttu hätäistuntoon

Ukrainan ja Venäjän välit ovat kiristyneet Mustallamerellä syntyneen kiistan takia. Sen seurauksena Venäjä on estänyt pääsyn Mustaltamereltä Asovanmerelle sijoittamalla tankkerin Kertshinsalmen ylittävän sillan alle. Ukraina syyttää Venäjää kahden tykkiveneen sekä hinaajan valtaamisesta. Ukrainan mukaan venäläiset olisivat ampuneet Ukrainan armeijan aluksia kohti. YK:n turvallisuusneuvoston hätäkokous on kutsuttu koolle kriisin vuoksi. Ukrainan presidentti Petro Porosenko ehdottaa maahan poikkeustilaa. Maan parlamentti käsittelee asiaa tänään.

Käteisen käyttö hiipuu tasaisesti

Kolikot ja setelit ovat yhä harvemman pääasiallinen maksuväline. Käteisen käytön väheneminen on edennyt Suomessa tasaista vauhtia. Jossain kuitenkin menee raja: kun kahvilaketju Espresso House kokeili Helsingissä luopua käteisestä yhdessä kahvilassaan, muuttui päätös nopeasti asiakaspalautteen vuoksi.

Katso, miten metromatkustajien määrä elää päivän aikana

Milloin ja missä metrolla ei kannata matkustaa, jos haluaa välttää ruuhkat? Selvitimme, milloin lähiasemasi on ruuhkaisin. Länsimetron täydet vaunut ovat olleet paljon esillä, mutta idässä metron vanhalla osuudella matkustetaan kylki kyljessä useammin.

Viikko alkaa pakkassäässä

Viikko alkaa pilvisessä pakkassäässä. Pohjoisessa saadaan lumikuuroja ja lunta sataa paikoitellen myös etelää myöten. Pakkasta on lähes koko maassa. Maan lounaisosissa lämpötila on nollassa tai vähän sen yläpuolella. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Apua! Istun täpötäyden kirkon hämärässä kynttilänvalossa. Mieslaulajat lipuvat frakeissaan kahtapuolta kuulijoita ja laulavat "jouluyö juhlayö".

Sama joulukonsertti joka vuosi ja aina sama laulu. Liikutun ihmisäänen ja tunnelman kauneudesta.

Onko sinulla samankaltaisia kokemuksia?

Äärimmillään kyse on hurmioitumistilasta, odottamattomasta ja hallitsemattomasta liikutuksesta. Elämys vie niin sanotusti jalat alta.

Silloin puhutaan Stendhalin syndroomasta.

– Se on ohimenevä, lyhytaikainen sekavuustila. Ihmiselle voi tulla paniikkikohtaus. Hän voi nähdä hallusinaation kaltaisia näkyjä ja kuulla ääniä, saada rytmihäiriöitä tai mennä jopa tajuttomaksi.

Taidehistorioitsija, kirjailija ja tutkija Anna Kortelainen on kirjoittanut aiheesta teoksessaan Hurmio. Oireet, hoito, ennaltaehkäisy.

Elämäntilanne herkistää eläytymään

Konsertti voi olla liki tajunnanräjäyttävä elämys, elokuva niin riipaiseva, ettei siitä pysty puhumaan tai kirjan teksti tulee niin iholle, että epäilet kirjailijan kirjoittavan elämästäsi.

Stendhalin syndrooman oireita voi tuntea taiteen parissa, mutta myös luonnossa. Lapin erämaassa koettu hetki saattaa vaikuttaa kaikkiin aisteihin tavalla, jota ei pysty muille kuvaamaan.

Anna Kortelaisen mukaan yksi selittävä tekijä voi olla ihmisen senhetkinen elämäntilanne, joka herkistää tietyille signaaleille.

– Elämässä on jokin välivaihe tai risteyskohta. Ihminen saattaa olla melankolinen ja tuntea, että on menettänyt suunnan elämässään. Muuten hän vain kävelisi taideteoksen ohi, mutta nyt se pysäyttää.

Myös ulkomaanmatkoilla ihminen on virittäytynyt oireyhtymälle otolliseen tunnelmaan. Matkoilla ajatellaan, että tämä on elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun olen täällä.

– Uskonnollisilla ihmisillä puhutaan Jerusalemin syndroomasta. Pyhiinvaeltajat saattavat saada ahdistuskohtauksen, kun odotus ikään kuin täyttyy.

Voimakas reagointi voi jälkeenpäin hävettää.

– Moni saattaa pelästyä tapahtunutta: Menin polvilleni museossa, mitä kaikki sanovat ja nyt nolasin itseni.

Anna Kortelainen muistuttaa, että hävetä ei tarvitse.

– On etuoikeus, jos on saanut kokea jotain niin erityistä. Sen edellytyksenä on tietty psyykkinen vastaanottavaisuus.

Liikutus estää konserttikäynnin

Stendhalin syndrooma on saanut nimensä ranskalaiselta kirjailija Marie-Henri Beylelta (1783-1842), joka ryhtyi käyttämään taiteilijanimeä Stendhal. Hän koki taiteen hurmion ihastellessaan Santa Croce-kirkon kattomaalauksia Firenzessä Italiassa.

Stendhalin jälkeen lukuisat turistit ovat hurmioituneet, kokeneet sekavuutta ja pyörtyilleet kaupungin kuuluisien taideteosten äärellä. Kolmekymmentä vuotta sitten Italialainen psykiatri Graziella Magherini antoi oireilulle nimen Stendhalin syndrooma.

Se ei ole virallisesti sairaus.

Se ei ole taideähkyä, joka saattaa tulla valtavassa Uffizin taidegalleriassa Firenzessä tai Pariisin Louvre-taidemuseossa.

– Taideähky on rasitusilmiö, kun ei enää jaksa katsoa yhtään mitään. Stendhalin syndrooman aiheuttaa yksittäinen taideteos yllättäen.

Anna Kortelainen ei itse ole kokenut oireyhtymää, mutta taiteeseen eläytyminen on hänellekin tuttua. Jopa niin, että lempisäveltäjän teosten kuunteleminen Helsingissä Musiikkitalossa tuntuu mahdottomalta.

"Liikutun musiikista niin paljon, että häiritsen muita kuuntelijoita itkemisellä ja niistämisellä." Anna Kortelainen

– On fantastista liikuttua musiikista, mutta suosikkieni kohdalla minulla ei ole mitään asiaa Musiikkitaloon. Liikutun musiikista niin paljon, että häiritsen muita kuuntelijoita itkemisellä ja niistämisellä. En halua mennä sinne pilaamaan muiden eleganttia iltaa.

Poliisin laulama joululaulu sai tunteet pintaan

Jouluaikaan ihminen on erityisen altis tunneryöpsähdyksille. Niiden valtaan voi joutua yhtä lailla katsoessaan lapsen tonttutanssiesitystä koulun joulujuhlassa tai kuullessaan Vesa-Matti Loirin laulavan radiossa Varpunen jouluaamuna.

Joskus tunnekuohu yllättää, vaikkei edes ole niin sanottu jouluihminen.

Anna Kortelainen muistaa jouluyön muutama vuosi sitten. Tietokoneen näytöllä pyöri Oulun tuomikirkossa kuvattu video, jossa tenori Petrus Schroderus laulaa urkujen säestyksellä ranskalaislähtöisen joululaulun Oi jouluyö! Se on videopalvelu YouTubesta löytyvä Oulun poliisin joulutervehdys.

– Kirkossa laulaja seisoo yksin täysissä poliisin remeleissä ja laulaa upealla äänellään joululaulua. Hän on samalla niin äijämäisen oloinen. Vaikka en ole jouluihminen, enkä kristitty, se vaan liikutti niin paljon. Siinä oli jotain suloisen haikeaa.

Jos ihmisellä on sydroomaan viittaavia oireita, tai ylipäätään kykenee eläytymään ja tuntemaan, hän on elossa.

– On elossa, eikä liian kyyninen. Hän pystyy yllättämään itsensä ja siirtymään mielentilaan, joka on kyky. Se on liikuttumisen kyky, Anna Kortelainen sanoo.

Mikä sinua vavahdutti? Oliko se esimerkiksi musiikki, kirja, kuvataide, teatteriesitys tai elokuva? Kerro kokemuksestasi ja osallistu keskusteluun.

Lue myös: Stendhalin syndrooma - hurmioitumista taiteen äärellä

Kaksipaikkainen pienkone lähestyy hallitusti keinahdellen kiitotien pintaa Suomen uusimmalla lentokentällä.

Kotkan naapurikunnassa Pyhtäällä sijaitsevaa lentokenttää ylläpitävän Redstone Aero Oy:n hallituksen puheenjohtaja, lentokapteeni Esa Korjula tarkkailee tyytyväisenä koneen laskeutumista. Kyseessä on ammattilentäjien pätevyyden vuosittaiseen ylläpitoon liittyvä niin kutsuttu tarkastuslento.

Tarkastuslentäjänä toimineen Nikke Rahkosen ja tarkastettavana lentäneen Tomi Jääskeläisen reitti kulki tällä kertaa Helsingin Malmilta Pyhtäälle, josta lento jatkuu Kouvolan Utin kautta takaisin Malmille.

– Tällaiset tarkastuslennot ovat olleet hyvin tyypillisiä kentällämme kuluneen vuoden aikana, kertoo Korjula.

Vuosi sitten marraskuussa alkaneiden lentojen määrää Korjula ei tarkkaan uskalla ääneen arvioida. Varovaisesti arvioiden lentoja on ollut vähintään useita kymmeniä.

Matkustajakoneita ammatikseen lentävät Nikke Rahkonen ja Tomi Jääskeläinen ovat nyt ensimmäistä kertaa käymässä Pyhtäällä.

– Oikein hyvä. Lupaavalta näyttää, toteavat miehet katsoessaan keskeneräistä lentokenttämaisemaa.

Pyhtään lentokenttä on yksi niistä kentistä, jotka ovat tänä vuonna saaneet valtiolta avustusta toiminnalleen. Avustuksilla valtio haluaa turvata lentokenttätoimintojen säilymisen Etelä-Suomessa kun Malmin kentän toiminta Helsingissä päättyy.

Pyhtäälle avustuksia on saatu 900 000 euroa.

Kiistaa ympäristöluvasta

Suomen uusimmalla lentokentällä on takanaan värikäs vuosi. Kun ensimmäinen lento Pyhtään kentälle laskeutui noin vuosi sitten, kului vain muutama kuukausi, kun paikkakunnalle perustettiin lentokenttää vastustava yhdistys.

Virallisesti ja ilmailukielellä Pyhtään tapauksessa pitäisi puhua lentopaikasta, mutta kansanomaisesti aluetta voidaan kutsua lentokentäksi.

– Kyllä tämä minustakin on lentokenttä, sanoo lentokapteeni Esa Korjula.

Omalta osaltaan Pyhtään kentän ensimmäistä vuotta leimaa se, että toiminnassa olevalla kentällä ei ole lopullista ympäristölupaa. Sen sijaan lain mukainen toiminnan aloittamislupa sillä on.

Lopullinen lainvoimaisuus lentokentältä puuttuu, koska kentän runsas vuosi sitten saamasta ympäristöluvasta on valitettu.

Meillä pitää olla selvät sävelet siitä kuka meitä valvoo. Esa Korjula

Siitä ovat valittaneet sekä kenttää ylläpitävä Redstone Aero Oy, liikenteen turvallisuusvirasto Trafi että lentokenttää vastustavat yksityishenkilöt. Myös luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöt ovat valittaneet luvasta.

Lentokenttäyhtiö ja Trafi vaativat luvan kumoamista siltä osin, kuin lupa koskee lentotoimintaa. Niiden mukaan kentän lentotoiminnan valvominen kuuluu Trafille eikä ympäristöluvan myöntäneelle Pyhtään ja Kotkan yhteiselle ympäristölautakunnalle.

– Meillä täytyy olla selvät sävelet viranomaisvalvonnasta. Mitä asioita valvoo ilmailuviranomainen ja mitä ympäristöviranomainen, kuvailee tilannetta Esa Korjula.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on samoilla linjoilla.

– Meidän käsityksemme mukaan lentotoiminnan valvonta kuuluu meille eli siviili-ilmailuviranomaiselle eikä ympäristöviranomaiselle, sanoo Trafin ylitarkastaja Heikki Silpola.

Mökkiläiset ärsyyntyneitä

Ympäristöluvasta valittaneet yksityishenkilöt ovat sittemmin perustaneet Luonnollisesti Pyhtää ry -nimisen yhdistyksen, joka aloitti toimintansa tänä vuonna. Yhdistyksen tavoitteena on edistää Pyhtään kehittymistä ja asukkaiden viihtyvyyttä.

Juuri nyt yhdistyksen toiminnassa etusijalla on Pyhtään lentokentän toiminta. Yhdistyksessä on mukana parisenkymmentä henkilöä.

Yhdistys on huolissaan erityisesti lentomelusta, kentän läheisyydessä sijaitsevien asuntojen ja kiinteistöjen arvon alenemisesta sekä muun muassa linnuista ja alueen luontoarvojen säilymisestä.

–Valitusten tekeminen ja asioiden selvittäminen on ollut erittäin työlästä. Lähes kokopäivätyötä, huokaisee Pyhtään Ahvenkoskenlahdella 33 vuotta mökkeillyt helsinkiläinen Tuula Alkia.

Hänen vapaa-ajanasunnoltaan on matkaa kentälle runsaat kolme kilometriä. Alkia on Luonnollisesti Pyhtää ry:n varapuheenjohtaja.

Hän tuskailee myös tiedonsaantia Pyhtään lentokentän taustoista.

– Tuntuu, että meidät on sivuutettu ja unohdettu kokonaan.

Tuusulalainen Jarmo Kyttänen ei sanojaan säästele kertoessaan tuntemuksistaan.

– Meteli jurppii! Jos minä saisin päättää, niin kenttä purettaisiin välittömästi, ja palattaisiin entiseen aikaan, sanoo Luonnollisesti Pyhtää ry:n perustajajäsen Kyttänen painokkaasti.

Hänellä on ollut vapaa-ajan asunto Pyhtäällä vajaat 15 vuotta. Korsnäsinlahden rannalla sijaitsevalta mökiltä on matkaa lentokentälle hieman alle kaksi kilometriä.

Mökkeilystä hän ei aio lentokentän takia luopua.

–Täällä ollaan puolison ja koirien kanssa lähes puolet vuodesta.

Lentokentällä myös isoja tapahtumia

Pyhtääläinen yrittäjä Mikko Almgren puolestaan näkee lentokentän aivan toisesta näkökulmasta. Moottoriurheilualan yrittäjän mielestä paikkakunta tarvitsee kentän tuoman piristysruiskeen, jonka voivat tuoda muun muassa suurtapahtumat.

– Esimerkiksi messut tai autotapahtumat kuten kiihdystysajot, joita usein lentokentillä järjestetään, mainitsee Almgren esimerkkeinä.

Almgren oli varajäsenenä läsnä Pyhtään kunnan valvontajaoston kokouksessa, joka myönsi lentokentälle rakennettaville kalustohalleille rakennusluvan.

Mikko Almgren sanoo myös ymmärtävänsä yksittäisen mökkiläisen huolen ympäristöasioista.

– Toisaalta, lentokenttää suunniteltaessa on ympäristöasioita huomioitu paljon.

Rakentamaan pääsee maksamalla vakuuden

Pyhtään lentokenttä on saanut ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä niin sanotun aloittamisluvan. Käytännössä se tarkoittaa tilapäistä toimintalupaa.

Aloitusluvan myöntäminen ennen lopullista ympäristölupaa on Kotkan ympäristötarkastaja Jarmo Kiven mukaan laissa mahdollista silloin kun yritystoimintaa varten tarvitaan ympäristölupaprosessia.

Toiminnan harjoittaja, esimerkiksi yrittäjä, voi hakea aloituslupaa maksamalla vakuuden.

Vakuuden tarkoituksena on varmistaa kunnalle ainakin osa rahoituksesta, jonka kunta joutuisi käyttämään esimerkiksi jälkien siivoamiseen, jos luvan varainen yritystoiminta syystä tai toisesta menisi pieleen.

Pyhtään lentokentän tapauksessa vakuussumma oli 10 000 euroa. Vakuussummissa voi olla isoja eroja. Toiminnan laajuudesta riippuen muutamasta tuhannesta kymmeniin tuhansiin euroihin.

Täsmällistä määrää vakuuksien maksamisesta ja toiminnan aloittamisluvista esimerkiksi Kotkassa ympäristötarkastaja Jarmo Kivi ei osaa arvioida.

– Mutta kyllä se melko tavallista arkipäivää on.

Kivi toimi valmistelijana muun muassa Pyhtään lentokentän ympäristölupa-asiassa.

Ympäristöluvasta tehdyt valitukset ovat käsiteltävinä Vaasan hallinto-oikeudessa. Sen mukaan ratkaisu asiaan on odotettavissa aikaisintaan ensi keväänä.

"Lait selvemmiksi!"

Päänvaivaa lentokentän suunnittelussa on aiheuttanut myös se, että toimintaa joudutaan viemään eteenpäin kolmen eri lain mukaisesti.

Lentokenttätoiminnassa joudutaan ottamaan huomioon ympäristönsuojelu-, ilmailu- sekä maankäyttö- ja rakennuslaki.

Myös Pyhtään kunta halusi varmistaa asian lainmukaisen etenemisen pyytämällä asiantuntijalausuntoa kentän toteuttamisesta.

Kunnanhallitus sai pyytämänsä lausunnon muutama päivä sitten oikeustieteen tohtori, professori Olavi Syrjäseltä. Hänen mukaansa Pyhtään tapaus ei ole helppo. Asiaa käsiteltiin kunnanhallituksessa marraskuun puolivälissä. Aiheesta kertoi Kymen Sanomat.

Pitäisi olla erillinen laki lentokenttien rakentamisesta. Tapani Veistola

Lentokentän perustamisen monimutkaisuus on huomattu myös esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitossa.

Erityisasiantuntija Tapani Veistolan mukaan Suomen lainsäädännössä on lentopaikkoihin ja lentokenttiin liittyviä aukkoja, vaikka hänen mukaansa lentokenttää perustettaessa ei lain kirjainta rikottaisikaan.

Silti Veistolalla on ehdotus, joka hänen mielestään selventäisi jatkossa lentokenttien suunnittelua, rakentamista ja toimintaa.

– Meillä pitäisi olla erillinen lentokenttälaki tai laki lentokenttien rakentamisesta.

Veistola on seurannut lentokenttien perustamista tai niiden toimintaa noin 30 vuoden ajan. Hän on ollut mukana muun muassa lakityöryhmissä muotoilemassa luonnonsuojeluliiton lausuntoja.

Kentän kehittäminen jatkuu

Pyhtään lentokentän ylläpitäjänä toimivan Redstone Aero Oy:n Esa Korjula suhtautuu tyynesti kentän keskeneräiseen tilanteeseen.

– Valitusprosessi ei vaikuta millään tavalla. Mieli on rauhallinen.

Korjulan mukaan kentän kehittäminen jatkuu aiempien suunnitelmien mukaan. Suunnitelmissa ovat mm. dronetoimintaan eli kauko-ohjattaviin minikoptereihin liittyvät testaukset. Tulevaisuudessa siintää myös alueen palveluiden kehittäminen tasolle, jossa esimerkiksi lentokoneiden huolto voisi olla mahdollista.

Korjula puhuu kentästä mielellään myös mahdollisena tapahtuma- ja monitoimipaikkana.

Lentokentän suunnitteluun ja toimintaan liittyvien valitusten määrä ei päässyt Esa Korjulaa yllättämään.

– Enemmän minua on yllättänyt tsemppauksen ja peukutuksen määrä, jota Pyhtäällä olen kohdannut.

Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Nikki Haley kertoo, että YK:n turvallisuusneuvoston hätäkokous on kutsuttu koolle maanantaiksi Venäjän ja Ukrainan välisen kriisin vuoksi.

Ukraina syytti sunnuntaina Venäjää kahden tykkiveneen sekä hinaajan valtaamisesta Mustallamerellä. Välikohtauksessa loukkaantui kuusi ukrainalaissotilasta. Venäläisten mukaan loukkaantuneita oli vain kolme.

Ukraina väitti sunnuntai-iltana, että venäläiset olisivat myös tulittaneet näitä aluksia.

Välikohtaus tapahtui Kertšinsalmessa, jota pitkin pääsee Mustaltamereltä Asovanmerelle.

Ukrainan ja Venäjän väliset jännitteet ovat jälleen kiristyneet äärimmilleen. Kokosimme uuden kriisin pääpiirteet.

Mitä Krimin edustalla on tapahtunut?

Venäjän erikoisjoukot valtasivat sunnuntaina kolme Ukrainan laivaston alusta kiistellyn Krimin niemimaan edustalla Mustallamerellä. Alukset olivat pyrkineet Kertšinsalmelle ja sitä kautta Asovanmerelle, joka rajoittuu Ukrainaan, Venäjään ja Venäjän valtaamaan Krimin niemimaahan.

Venäjän erikoisjoukot ottivat haltuunsa kaksi Ukrainan pientä tykkivenettä ja laivaston hinaaja-aluksen. Valtauksessa joukot avasivat tulen aluksia vastaan ja nousivat laivoihin.

Yhteenotossa on Ukrainan mukaan haavoittunut kuusi miehistön jäsentä. Venäjän mukaan haavoittuneita on kolme ja he ovat saaneet hoitoa.

Uutistoimisto Reuters kertoi, että Venäjä on kuljettanut alukset Krimille Kertšin satamaan. Silminnäkijän mukaan aluksissa ei näkynyt vaurioita.

Venäjä sijoitti lisäksi säiliöaluksen tärkeän meriväylän tukkeeksi Kertšinsalmella ja seisautti sen meriliikenteen tunneiksi. Maanantaiaamuna venäläinen uutistoimisto kertoi, että väylä oli jälleen avattu liikenteelle.

Salmi yhdistää Asovanmeren ja Mustanmeren. Venäjä lähetti paikalle partioimaan ainakin kaksi Suhoi Su-25-hävittäjiä ja sotilashelikoptereita.

Miksi Venäjä valtasi alukset?

Venäjä syyttää Ukrainan alusten tunkeutuneen Venäjälle kuuluville aluevesille. FSB kertoi tiedotteessaan, että alukset eivät olleet noudattaneet käskyjä pysähtyä.

Ukraina kiistää, että sen alukset olisivat tehneet mitään luvatonta. Ukrainan mukaan alukset olivat ilmoittaneet etukäteen reitistään Venäjän viranomaisille, kuten niiden sääntöjen mukaan oli tehtävä.

Ukrainan mukaan valtaus tapahtui, kun alukset olivat jo vetäytymässä ja palaamassa Ukrainan Odessan sataman suuntaan Mustallamerellä.

Miten Ukraina on reagoinut?

Ukrainan presidentti Petro Porošenko on esittänyt parlamentille sotatilalain hyväksymistä. Esityksessä poikkeustila julistettaisiin 60 päiväksi. Parlamentti käsittelee asiaa maanantaina.

Ukraina on vaatinut kansainväliseltä yhteisöltä toimia Venäjän kovistelemiseksi.

Miten kansainvälinen yhteisö on reagoinut?

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu hätäkokoukseen New Yorkissa maanantaina alkuillasta Suomen-aikaa. Hätäkokousta ovat diplomaattilähteiden mukaan pyytäneet sekä Ukraina että Venäjä.

EU ja sotilasliitto Nato patistivat osapuolia hillitsemään konfliktin eskaloitumista.

Suomessa ulkoministeri Timo Soini (sin.) vaatii konfliktin liennyttämistä, vallattujen alusten ja niiden miehistöjen vapauttamista sekä Ukrainan alueellisen koskemattomuuden kunnioittamista.

Mistä jännitteet Asovanmerellä johtuvat?

Venäjä ja Ukraina ovat kiistelleet Asovanmerellä pitkään. Venäjä valtasi Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan vuonna 2014 ja se on tukenut Itä-Ukrainassa sotivia Venäjä-mielisiä kapinallisia pitkittyneessä konfliktissa.

Krimin liittäminen Venäjään muutti Asovanmeren tilanteen perusteellisesti. Ukrainan tärkeitä satamia sijaitsee Asovanmerellä. Kapea Kertšinsalmi on välttämätön kulkuun Asovanmeren ja Mustanmeren välillä.

Ukraina on valittanut, että Venäjän laivaliikenteelle tekemät tarkastukset koituvat kalliiksi rahtiliikenteelle ja hidastavat sitä. Venäjä alkoi tarkastamaan Asovanmerelle saapuvia ja sieltä lähteviä laivoja aiemmin tänä vuonna.

Syyskuussa Ukrainan laivasto valitti Venäjän rajaviranomaisten "provokaatioista" sen aluksia vastaan.

Ukraina lähetti alueelle lisää sota-aluksia ja partioveneitä sen jälkeen kun Venäjä sijoitti Asovanmerelle lisää sotalaivoja.

Toukokuussa tilanne Asovanmerellä kiristyi, kun Venäjä avasi rakentamansa jättimäisen sillan Kertšinsalmen yli. Silta paransi liikenneyhteyksiä Krimin niemimaalta Venäjälle.

Lue myös:

Tilanne jännittynyt Mustallamerellä – Venäjä valtasi Ukrainan laivaston aluksia, Ukraina harkitsee poikkeustilan julistamista

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu hätäistuntoon maanantaina Ukrainan ja Venäjän konfliktin vuoksi

Kiistelty Krimin silta avattiin – Venäjän televisio näytti, kun Putin ajoi sillan yli kuorma-autolla

Kello lyö kahdeksan aamulla Matinkylän asemalla Espoossa. Juuri nyt ja juuri täältä pitäisi alkaa länsimetron ruuhkaisimmat hetket arkipäivisin.

Ihmisiä valuu liukuportaista päättäväisin askelein kohti laituria ja pian laiturin reuna onkin täyttynyt tasaisesti odottelijoista.

Kun metro saapuu, istumapaikat menevät nopeasti. Osa jää suosiolla seisomaan.

Matkan jatkuessa kohti Helsinkiä metro täyttyy hiljalleen ja seisojia on yhä enemmän. Keskiarvojen mukaan länsimetro on täysimmillään Lauttasaaren ja Ruoholahden välillä kello 8.30.

Kuuleman mukaan on ollut kertoja, jolloin Ruoholahden asemalla ei kyytiin ole enää edes mahtunut.

Nyt laituri näyttää rauhalliselta. Kyynärpäätaktiikkaa ei tarvita, sillä metron sisälläkin on väljää.

Kukaan ei edes kerro kauhutarinoita ruuhkista.

– Olen koko ikäni käyttänyt joukkoliikennettä, joten mielestäni on luonnollista, että välillä on tiivistä, toteaa Helsinkiin suunnannut työmatkalainen.

Länsimetron ruuhkista on ollut paljon puhetta, mutta miltä ne näyttävät tällä hetkellä? Yle otti selvää.

Milloin lähiasemasi on ruuhkaisin? Haluatko välttää tungoksen ja päästä metrossa istumaan? Katso tästä, miten matkustajien määrä elää metroasemilla päivän aikana.

Helsingin seudun liikenne (HSL) mittasi metron matkustajamääriä kolmen viikon ajan loka-marraskuun vaihteessa. Näin saatiin selville metron keskimääräinen täyttöaste eri kellonaikoina ja eri asemilla.

Täyttöaste kuvaa ruuhkaisuutta eri aikoina eri asemien välissä eikä siis suoraan sitä, kuinka paljon eri asemilta nousee matkustajia kyytiin.

Jotta kokonaisuus olisi helpompi hahmottaa, Yle koosti tiedoista grafiikan.

Tässä tapauksessa 100 prosentin täyttöaste tarkoittaa, että kaikki istumapaikat ovat varattu.

Täyttöasteista käy ilmi, että metron kyytiin on keskimäärin mahtunut hyvin – paikasta ja ajasta riippumatta. Edes yksittäisenä piikkinä ei ole päästy täyden metron määritelmään.

HSL:n mukaan mittausjakson aikana suurin yksittäinen matkustajamäärä yhdessä junassa oli 670. Tällöin oli kyse metron myöhästymisestä, minkä takia ihmisiä ehti kerääntyä tavallista enemmän asemalle.

Länsimetron ruuhkat puolestaan kohdistuvat nimenomaan Matinkylästä lähtevään junaan. Samaan aikaan Tapiolasta pääsee matkaamaan paljon väljemmin.

Bussilinjat veivät metromatkustajia Matinkylästä

Loka-marraskuun lisäksi HSL oli tehnyt vastaavanlaisen mittauksen matkustajamääristä viime huhtikuussa.

Kun verrataan kevättä ja syksyä, huomionarvoista on Matinkylän kuormituksen väheneminen.

Länsimetron ruuhkista virinneen palautteen jälkeen HSL palautti neljä bussilinjaa, jotka kulkevat Espoonlahden alueelta suoraan Kamppiin. Linjat ovat liikennöineet lokakuun 22. päivästä lähtien.

– Tällä hetkellä ratkaisu näyttää onnistuneelta, sanoo HSL:n joukkoliikenteen osastonjohtaja Tero Anttila.

HSL tarkasteli bussilinjojen vaikutusta vielä erikseen juuri ennen liikennöinnin aloitusta ja heti sen jälkeen.

Vertailu osoittaa, että osa ihmisistä todella vaihtoi metron bussiin. Matinkylässä matkustajia oli aamun ruuhkatunteina 15 prosenttia vähemmän kuin ennen bussilinjoja.

Tosin iltapäivällä bussilinjoilla ei ole enää vaikutusta, vaan ihmiset matkaavat takaisin Espooseen metrolla.

Vaikka bussit helpottavatkin tilannetta tällä hetkellä, tulevaisuudessa matkustajamäärien odotetaan jälleen kasvavan.

Ennen Kivenlahden jatketta uusia matkustajia länsimetroon tuo sekä vyöhykeuudistus että maaliskuussa valmistuva Tapiolan bussiterminaali.

Esimerkiksi Matinkylä on lännessä viimeinen metroasema, joka jää uuden AB-vyöhykkeen sisälle. Tällä vyöhykkeellä hinnat laskevat nykyiseen seutulippuun verrattuna.

Tapiolasta puolestaan tulee aiempaa tärkeämpi liityntäliikenteen kannalta.

– Yleensä kaikessa liikennesuunnittelussa paranevat yhteydet lisäävät käyttäjien kokonaismäärää, Anttila toteaa.

Paljonko matkustajamäärät kasvavat, sitä Anttila ei osaa sanoa. Esimerkiksi vyöhykeuudistus on muutos, josta ei ole vielä kokemusta.

Grafiikka näyttää, miten metron kuormitus on muuttunut kevään ja syksyn välillä. Punaisella näet ajankohdat ja asemien välit, joissa ruuhkat ovat pahentuneet. Vihreinä näkyvät kohdat, joissa ruuhka on helpottanut ja täyttöaste pienentynyt keväästä.

2+1 keinoa tulevaisuuden ruuhkiin

Miten metroruuhkia vastaan taistellaan ensi vuonna, kun vyöhykeuudistus toteutuu ja Tapiolan terminaali on valmis?

Anttilan mukaan on kaksi keinoa. Hän kutsuu niitä varaventtiileiksi.

– Bussilinjoja, jos ne alkavat täyttyä Matinkylän länsipuolelta tulevista matkustajista, voidaan lisätä. Toinen keino, jota on kokeiltu muutaman kerran, on jatkaa joka toinen Tapiolaan päättyvistä junista Matinkylään.

Matinkylään asti kulkevien junien lisääminen ei Anttilan mukaan ole niin toimiva kuin nykytilanne, mutta tarpeen vaatiessa siihen päädytään.

Aiemmin kokeiltiin myös sitä, että kaikki junat ajaisivat Matinkylään, mutta tällöin tiukka liikenne oli liian herkkä häiriöille ja yhdenkin junan myöhästyminen sekoitti liikenteen.

Nämä keinot eivät kuitenkaan riitä enää silloin, kun länsimetron jatko-osuus on otettu käyttöön. Kapasiteettia tarvitaan tuolloin vielä enemmän.

HSL on esittänyt ratkaisuna yhteensä 100 miljoonaa euroa maksavaa kääntöraidetta Matinkylään.

– Kääntöraide liittyy tilanteeseen 10 vuoden päästä, kun jatke on ollut jo käytössä. Espoo on rakentanut metron varteen paljon uusia asuntoja ja toimitiloja. Etenkin Finnoon alue tulee kuormittamaan Kivenlahden jatketta voimakkaasti, Anttila sanoo.

Kääntöraidetta on kannattanut myös Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL).

Idässä metrot kulkevat täysinä useammin, mutta lännessä tulee ruuhkapiikkejä

Idässä metron vanhalla osuudella matkataan tiiviisti niin aamulla kuin iltapäivälläkin.

Kun verrataan länsimetroon, ruuhkaisin aika kestää metron vanhalla osuudella yleensä kauemmin ja useamman asemavälin ajan.

Etenkin iltapäivän paluuliikenteessä eron huomaa hyvin: tällöin länsimetrossa istumapaikkoja on lähes aina vapaana, kun taas Helsingin keskustasta itäänpäin matkaavan on varauduttava seisomaan Itäkeskukseen asti.

– Samanlainen kuormitus koetaan länsimetrossa ruuhkana ja itämetrossa normaalina liikenteenä. Tämä on varmaan osin tottumiskysymys, toteaa Tero Anttila.

Mutta onko länsimetrossa koettu väentungos pelkkää harhaa?

Ei, sillä lännessä yksittäiset ruuhkapiikit ovat yleisempiä.

Tällöin matkustajamäärä voi hetkellisesti nousta korkeammaksi kuin idässä. Tämä johtuu siitä, että lännessä liityntäliikenne kohdistuu vain Matinkylään, jolloin metroon hyppää suuri joukko ihmisiä samaan aikaan.

– Idässä liityntäasemia on tasaisesti koko reitin pituudella, jolloin huippukuormien vaihtelu on tasaisempaa, Anttila sanoo.

Silti metron vanha osuus on ruuhka-aikoina kuormitetumpi, kuten täyttöasteista käy ilmi. Anttilan mukaan tästä ei kuitenkaan valiteta.

Lue lisää:

Mitä pitää sisällään länsimetron ensimmäinen vuosi? Yle selvitti viisi vaikutusta

Vertasimme parjattua metroamme Berliinin, Lontoon ja Pietarin metroihin – tulos yllättää: Luotettavuudessa on vain minimaalisia eroja

Digitaalisuus on nyt huipussaan ja seuraavaksi alkaa uudelleenajattelun aika, sillä digitalisaation aiheuttamat vahingot ovat tulleet näkyviksi. Näin pohtii Helsingissä viime viikolla puhunut futurologi Matthias Horx.

Suomessa Horx yllätti yleisönsä. Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin tulevaisuusfoorumiin kokoontuneet pari sataa liike-elämän edustajaa odottivat ehkä vähän teknisempää pohdintaa tulevaisuudesta.

Tarkasti ottaen Matthias Horx ei ole tutkija. Ei ainakaan akateemisessa mielessä. Hän on entinen toimittaja ja kustantaja, joka on perustanut tulevaisuusinstituutin, kirjoittanut 20 kirjaa ja kiertänyt 25 vuotta maailmalla puhumassa tulevaisuudesta.

Horx on kiistelty hahmo. Hän kiistelee myös itse muiden tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Eri mieltä Horx on varsinkin heidän kanssaan, jotka uskovat digitalisaation ratkaisevan maapallon nykyisiä ongelmia.

– Kun digitalisaatiota ammutaan tykillä vanhojen ongelmien päälle, niin eihän siitä seuraa kuin suuri pamaus, Horx aloittaa haastattelun.

Horx tekee heti selväksi, että tekniikan vihaaja hän ei ole, mutta kriittinen hän on.

Horxin edustama ”humanistinen futurismi” lähtee siitä, että tekniikkaa tarvitaan, mutta ongelmia ei voi ratkoa ymmärtämättä kunnolla ihmisen tunteita ja miten ihmissuhteet rakentuvat.

– Esimerkiksi Siri (Applen puhetunnistukseen perustuva avustaja) kuulostaa mahtavalta, mutta Siri on taloudellisesti järkevä vain tiedon pölynimurina. Ja sillä tavoin siitä tulee ihmisiä vahtiva seurantalaite. Monista psykologisista tutkimuksista tiedetään, että ihmiset eivät oikeastaan edes haluaisi jutella tietokoneille.

Ja ongelmia on Horxin mukaan jo tässäkin näkyvissä, sillä yksinäiset ihmiset ovat alkaneet puhua yhä ihmismäisemmiksi käyneille laitteille.

– Siitä tulee vielä lääketieteellinen ongelma, kun ihmiset eristäytyvät koneidensa kanssa. Emme me sellaista oikeasti jaksa. Tarvitsemme katsekontaktia ja tilaisuuksia, jossa tapaamme oikeita ihmisiä.

Netti on turruttanut tunteet

Matthias Horx varoittaa, että monesta ihmisestä on tullut teknisten laitteiden jatke. Nykyisessä hypermediallisessa ajassa tunteet eivät pysy enää mukana.

Horx ottaa esimerkin, kuinka kuvat Kalifornian metsäpaloista eivät hetkauta enää juuri ketään. Ei, vaikka hyvin tiedetään, että paloissa on kuollut ihmisiä mitä karmeimmalla tavalla.

– Ihmiset ovat pohjimmiltaan sympaattisia olentoja, mutta he muuttuvat joko kyynisiksi tai pillastuvat. Ja tuo pillastuminen on nyt sitä populismia. Sitähän se on. Aivot saavat liikaa ärsykkeitä, ihmiset ovat tulossa hulluiksi.

Horx uskoo, että seuraava vastatrendi on kuitenkin jo matkalla. Aiheutuneet vahingot vihapuhetta pursuavassa digitaalisessa kommunikaatiossa on nyt huomattu.

– Jopa nuoret ovat nyt tutkimuksen mukaan huomanneet, että internet ei olekaan se paikka, jossa saa hoidettua sosiaalisia suhteita. Netistä on tullut terrorityökalu ensin kouluissa ja nyt siitä on tulossa terrorityökalu politiikassa ja muualla yhteiskunnassa. Se tappaa keskustelut.

Sosiaalisessa mediassa se näkyy Horxin mukaan heimokäyttäytymisenä. Hän mainitsee esimerkkinä presidentti Trumpin.

– Nationalistinen populismi on sitä, että päätän olla lojaali vain yhdelle ryhmälle tai johtajalle, on se miten tollo tahansa. Digitalisaation ihannointi perustuu illuusioon, että ihmisten saattaminen yhteen on aina hyvästä. Mutta ei se ole.

Digitalisaatio on tehnyt ihmisistä nykyajan orjia

Matthias Horx ei omien sanojensa mukaan vastusta digitalisaatiota, vaan haluaa löytää tavan, jolla sen haittoja voitaisiin välttää. Haittojen tunnistamista vaikeuttaa kuitenkin se, että ihmisaivot pyrkivät jättämään epämiellyttäviä asioita huomioimatta.

– Pelkästään viime vuonna noin tuhat influensseria (somevaikuttajaa) teki itsemurhan, kun heidän maailmansa rakentui digitaalisen illuusion varaan. Sitten tuli dissaaminen ja paskamyrsky. Se lopetti heidän elämänsä. Koko indentiteetti oli digitaalisen maailman varassa.

Tulevaisuus on Horxin mukaan tunneli, jossa asiat yritetään ennustaa kauniiksi. Seuraava kompastumisen paikka saattaa olla tekoälyn ihannointi.

Tekoälystä ei futurologin mukaan ole meille apua, jos samalla koko järjestelmää ei muuteta. Vanhojen ongelmien päälle rakennettuna tekoäly voi tehdä vääriä päätöksiä ja johtaa siihen, että väärä päätös voimistuu. Tekoäly ei esimerkiksi osaa ratkaista autoilun liikenneruuhkia, jos se ei osaa laskea, että oikea vastaus voisikin olla vaikkapa pyöräteiden rakentaminen.

– Sitten voi käydä niin, että ihmettelemme, mihin muutos on meidät johtanut. Otetaan esimerkiksi polkupyöräruokalähetit. Heitä ohjaa tekoäly, mutta samalla heistä on tullut järjestelmän orjia.

Matthias Horx selittää, kuinka tulevaisuus rakentuu trendeistä ja vastatrendeistä. Jokaisella trendillä on vastatrendi. Tasapaino menetetään, jos jotakin alkaa olla liikaa. Sitten alkaa korjausliike, joka pyrkii estämään trendin muuttumista katastrofiksi.

Helsingissä liike-elämän edustajille esiintynyt Matthias Horx muistutti puheessaan, että mitä enemmän meillä on tulevaisuudessa tekniikkaa, sitä enemmän ihmistä tarvitaan.

– Teknologia ei ratkaise tulevaisuuden ongelmia, koska kyse on aina ihmissuhteista. Siitä, kuinka tulemme toimeen toistemme kanssa.

Matthias Horxin omakohtainen kokemus löytyy kotoa Wienistä. Hänen talossaan oli viimeisen tekniikan mukainen murtohälytinjärjestelmä. Se ei kuitenkaan oppinut millään erottamaan naapuria murtovarkaasta ja soi jatkuvasti, kun naapuri kävi lähellä.

Nyt huippuälykäs laitteisto on purettu ja korvattu koiralla. Homma hoituu paremmin ja naapurikin tykkää koirasta.

Alkuviikko kuluu eteläisintä Suomea myöten pirteässä pikkupakkasessa.

Länsi-Suomeen saapuu maanantaina pieni matalapaine, jonka myötä maan etelä- ja länsiosissa saadaan aamusta vähäisiä lumisateita. Myös maan keskiosissa lunta tulee päivän mittaan paikoin muutama sentti.

Öisin on kylmää, ja päivät ovat pääosin poutaisia.

– Etenkin keskiviikon vastaisena yönä pakkasta esiintyy yleisesti 10–15 ja Lapissa jopa parikymmentä astetta, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

Keskiviikon jälkeen sää sitten jälleen lauhtuu.

– Etelärannikolla sää lämpenee ennusteen mukaan niin, että torstaina lämpötila kohoaa plussan puolelle. Lännessä lämpötila nousee enimmillään jopa neljään asteeseen, Borgström sanoo.

Maan eteläosissa suojasäätä jatkuu tästä eteenpäin useita päiviä. Myös pohjoisessa ilma lämpenee loppuviikkoa kohden.

– Lapissa kuitenkin suojasään puolella vain käväistään, joten lumetetut rinteet pysyvät kunnossa itsenäisyyspäiväviikolla pohjoisessa lomailijoita ajatellen.

Murtomaalatujen osalta tilanne sen sijaan näyttää heikommalta. Ainoastaan paikoin Pohjois-Lapissa luonnonlunta on parikymmentä senttiä, Länsi-Lapissa lunta sen sijaan on tällä hetkellä hädin tuskin muutama sentti.

– Lumisateen mahdollisuus kuitenkin kasvaa Lapissa viikonloppuna, Borgström ennustaa.

Niina Koivuniemi on ollut yli 20 vuotta töissä Palvelualojen ammattiliitto PAMissa ja liikealan hallinnossa aktiivina.

Hän on ollut PAMin järjestöjohtajana eturintamassa tekemässä sopimuksia.

Viime viikolla Kansan Uutiset kertoi, että Niina Koivuniemi irtisanoutui. Koivuniemi kommentoi Ylelle nyt ensimmäistä kertaa, miksi hän jättää työnsä järjestöjohtajana ja puheenjohtaja Ann Selinin varajäsenenä.

– Paskasangon ripa katkesi, kuten Pohjanmaalla sanotaan. Se sopii hyvin tähän, Koivuniemi sanoo.

Koivuniemen eron taustalla on monta syytä. Hän kertoo kyllästyneensä siihen, että ay-liiton piti saada paremmat työehdot jäsenilleen ja kausi on ollut jotain ihan muuta.

– Piti tehdä parempia työehtoja. Tämä on ollut kuitenkin yhtä tappelua ja kriisiä Sipilän hallituksen kanssa. On jouduttu kauhealla vauhdilla juoksemaan ja selittelemään edellistä tempausta Kikyä ja muuta. Lupaukset rikotaan, ja taas pitää tapella.

Koivuniemi pettyi etenkin siihen, että osa yrittäjistä ehdotti, että he eivät enää peri ay-maksua palkasta suoraan. Koivuniemi kertoo nähneensä pienyrittäjien keskustelua suljetuissa ryhmissä ja tyrmistyneensä.

– Härskeintä oli viestit, että päätetäänkö kaikki ryhmässä, ettei palkata enää koskaan ketään vaan ruvetaan kampanjoimaan, että otetaan vain kevytyrittäjiä. Koetaan, että tässä on sota työntekijöitä ja työnantajia vastaan.

– Itse olen ollut pitkään esimiehenä. Jos olet koko ajan työntekijöitä vastaan, eihän he tee duuniakaan. Jos aloittaa kampanjan työntekijöitä vastaan, mitä hyötyä siitä on. Jos ei ole motivoitunut työntekijä, eihän hän tee kuin minimin.

Viimeinen niitti

Irtisanomislaki oli Koivuniemelle viimeinen niitti. Hän ei voinut sulattaa irtisanomissuojan heikentämistä ja alle 30-vuotiaiden määräaikaisuuksia.

– Tää pisara oli viimeinen niitti. Nyt tuli tunne, että nyt saa riittää.

Koivuniemi myöntää, ettei ole aina ollut liitossa muiden kanssa samaa mieltä. Hän kiistää kuitenkin, että olisi pettynyt PAMin johtoon.

– Itsehän minä siellä johtoryhmässä olen. Pettymys liittyy moniin asioihin, joita en halua tässä avata enemmän.

Henkilökohtainen kriisi

Niina Koivuniemestä kaavailtiin julkisuudessa jopa Ann Selinin seuraajaa puheenjohtajana. Uusi johtaja valitaan kesällä. Koivuniemi ei itse uskonut valintaansa.

– Meillä on eri ryhmittymät. Sdp on enemmistöryhmittymä ja minä kuulun pienempään ryhmään. Meillä on aina ollut demarijohtaja. Ei se olisi ollut minulle mahdollistakaan.

Niina Koivuniemen mukaan irtisanoutumisen taustalla on myös henkilökohtaista kriisiä. Lisäksi hän haluaa rauhoittaa arkeaan perhesyistä. Koivuniemen nuorin lapsi on neljävuotias ja vanhin on armeijassa.

– Minulla on ollut kaikenlaista kriisiä, kaikki ei liity töihin. Omaiseni on sairas. Minulla on lisäksi neljä lasta ja olen keskeyttänyt äitiyslomat kaikkien kohdalla työn takia. Nyt on minun aikani pitää pitämättömiä hoitovapaita.

Jatko on avoin

Tällä hetkellä Niina Koivuniemi jakaa aikaansa Akaassa ja miehensä hevosfarmilla Hauholla. Hän pitää hetken vapaata ja alkaa sitten etsiä töitä.

– Yleensä kriisi avaa monia ovia ja jos se nyt avaisi minulle jotain uutta. PAMin aika on nyt takana. Puoluettani Vasemmistoliittoa en jätä, mutta kevään eduskuntavaaleihin en ehdi. Olen hetken aikaa perheen kanssa ja sitten suuntaan avoimin mielin jonnekin muualle.

Mitä työtä ajattelit tehdä jatkossa?

– Vaikka mitä notta. Olen aloittanut 17-vuotiaana ratsastustalliyrittäjänä ja minulla on ollut ompelimo. Olen ollut puhelinmyyjänä, myyjänä ja siivoojana. Minulla on tutkinnot kansaivälisestä markkinoinnista ja johtamisesta.

Käteisen rahan käyttö jatkaa alamäkeään. Maksutapojen muutosta seurataan esimerkiksi rahoitusalaa edustavassa Finanssiala ry:ssä.

Sen vuodelta 2017 olevan julkaisun mukaan käteistä käytti päivittäisasiointiin 18 prosenttia kuluttajista, kun 82 prosenttia päivittäisasioinnista maksettiin kortilla, kertoo johtava asiantuntija Kirsi Klepp Finanssiala ry:stä.

– Käteisettömän maksamisen määrän kasvua selittää erilaisten uusien maksutapojen tulo markkinalle, aikaisempaa laajemmat korttimaksujen vastaanottomahdollisuudet sekä asioinnin siirtyminen verkkoon, Klepp summaa muutosta.

Suomen Pankin kyselyssä käteistä pääasiallisena maksuvälineenä käyttävien määrä jäi vielä pienemmäksi, viime vuonna 12 prosenttiin.

Ruotsissa maksutapojen muutos on edennyt Suomea rivakammin. Vauhti on kiihtynyt niin lujaksi, että Ruotsin keskuspankki Riksbank ilmaisi siitä talvella huolensa. Keskustelua on ollut myös siitä, pitäisikö pankkeja velvoittaa käsittelemään käteistä toimipaikoissaan.

Ketju lopetti kokeilun käteisettömästä kahvilasta

Ruotsalaisten maksutavat tuntee myös ruotsalainen kahvilaketju Espresso House, jolla on Suomessakin useampi kymmenen kahvilaa.

Ruotsissa ketjulla on peräti 240 kahvilaa. Näistä puolet ei ota käteistä vastaan. Kun ketju avaa uusia kahviloita Ruotsissa, ei niissä käteinen enää käy.

– Ruotsin pikaruokasektorilla käteisettömyys on ihan normaalia ja luontevaa, eikä siitä ole meille tullut siellä kritiikkiä, kertoo Espresso Housen Suomen toimitusjohtaja Anssi Thureson.

Suomessa käteisettömään kahvilaan ei suhtauduttu yhtä mutkattomasti. Kun ketjun kahvila Lauttasaaressa kokeili luopua käteisen vastaanottamisesta lokakuussa, uutisoivat kokeilusta ainakin Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat.

Thuresonin mukaan kokeilun saama huomio yllätti. Hän kertoo Lauttasaaren kahvilan olevan ketjun pienin liike Suomessa. Käteisen osuus maksuista on ollut vain noin kymmenen prosenttia.

– Emme olleet suinkaan tässä ensimmäisiä, joten sikäli huomio yllätti. Saimme kuitenkin hyvää keskustelua aikaan, Thureson sanoo.

Hän kertoo varsinkin nuorempien asiakkaiden kokeneen käteisettömyyden luontevaksi. Kortilla tai mobiilimaksuilla maksaminen on yleensä käteistä nopeampaa.

Iäkkäämmät asiakkaat eivät kuitenkaan olleet kokeilusta ilahtuneita. Thureson kertoo, että vanhemmilta asiakkailta tulleiden yksittäisten palautteiden vuoksi kokeilu päätettiin lopettaa loka-marraskuun vaihteessa.

Nykyisin Lauttasaaren kahvilassa otetaan käteistä vastaan kuten ketjun muissakin toimipaikoissa Suomessa.

Thureson toteaa, että Suomessa käteisen käytön yleisyydessä on suuria eroja ketjun kahviloiden välillä. Käteinen on edelleen yleisin, ja sen osuus kasvaa varsinkin kesällä kun liikkeellä on paljon matkailijoita.

Pankkiautomaattien määrä nousussa

Vaikka kahvilaketjun kokeilu keräsi huomiota, on käteisen kelpaamattomuus paikoin ollut arkipäivää. Suomen Pankki on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei käteinen aina käy julkisissa palveluissa. Pääkaupunkiseudulla käteinen ei välttämättä käy kirjastossa tai sortti-asemilla.

– Kun julkisen sektorin palvelut on tarkoitettu kaikkien kansalaisten käyttöön, niin siellä soisi kaikkien yleisimpien päämaksutapojen olevan käytössä, kommentoi Suomen Pankin rahahuolto-osaston osastopäällikkö Päivi Heikkinen.

Laki ei käteisen vastaanottoon velvoita, mutta sen käymättömyydestä pitää kertoa ennalta.

Käteisrahan saatavuuteen suomalaiset ovat suurelta osin tyytyväisiä.

– Teemme vuosittain kyselytutkimusta kuluttajille ja kysymme myös käteispalveluiden saatavuudesta. Noin 15 prosenttia suomalaista on sitä mieltä, että käteistä pitäisi olla helpommin saatavilla, Heikkinen kertoo.

Käteisen saatavuutta on edistänyt pankkiautomaattien määrän kääntyminen viime vuonna nousuun pitkään kestäneen laskun jälkeen.

Automaattien lisäyksen taustalla on S-ryhmä, joka on tuonut yhteistyökumppaninsa kanssa Nosto-automaatteja toimipaikkoihinsa.

Käteisen käyttöä vaikea mitata tarkasti

Onko käteisrahan suosion alamäestä haittaa? Heikkinen muistuttaa käteisen olevan ainoa varajärjestelmä silloin, kun sähköisissä tavoissa on häiriöitä. Noissa tilanteissa käteiseen vaihdetaan nopeasti.

Heikkinen muistuttaa käteisen muutoinkin kirittävän sähköisiä maksutapoja: jos niiden ehdot tai hinnoittelu muuttuvat kuluttajan kannalta huonoon suuntaan, on aina mahdollisuus vaihtaa käteiseen.

Jos käteistä käyttää vain ani harva asiakas, kasvavat sen käsittelyn kulut kauppiaalle maksutapahtumaa kohden suuriksi. Tällöin houkutus luopua käteisen vastaanottamisesta kasvaa.

Heikkinen kuvailee käteisen tarkan käyttömäärän olevan vaikea mitattava.

– Kaikkia torimaksuja ja muita on vaikea rekisteröidä. Jos katsotaan käteisnostojen kautta, ovat käteisnostot supistuneet noin neljänneksellä tämän vuosituhannen aikana, Heikkinen sanoo.

Käteisen käyttö on laskenut varsin tasaiseen tahtiin 2000-luvulla. Vaikka pääasiallisena maksuvälineenä käteinen on enää harvalla, enemmistö käyttää sitä edelleen satunnaisesti.

– Käteisellä on monta käyttötarkoitusta jotka jäävät ehkä vähän piiloon, jos puhutaan vain siitä millä maksetaan kahvilassa. Käteistä käytetään tapahtumissa, toreilla, usein laitetaan käteistä lahjakuoreen valmistuvalle nuorelle ja käytetään perheen sisäisissä rahansiirroissa, Heikkinen toteaa.

Monessa muussa euromaassa käteinen on Suomea suositumpaa. Suomen Pankin keväällä julkaiseman katsauksen mukaan käteistä käytetään eniten Etelä-Euroopassa ja Saksassa, Itävallassa ja Sloveniassa, joissa käteismaksutapahtumien osuus ylittää 80 prosenttia.

Eurot taskuun ja maailmalle

Ruotsissa on käteisen vähentymisen myötä huolestuttu siitä, ettei käteinen enää kelpaa monessa paikassa ja sen kustannukset yrityksille alkavat olla korkeita. Heikkinen arvioi näitä Ruotsin keskuspankin Riksbankin huolenaiheita aiheellisiksi.

– Seuraamme aktiivisesti Ruotsia ja muita Pohjoismaita ja euroalueen kehitystä. Ruotsissa on ehkä jonkin verran enemmän liikkeitä, jotka eivät hyväksy enää käteistä maksuvälineenä lainkaan, Heikkinen toteaa.

Miksi Ruotsissa käteisen käyttö on Ruotsissa vähentynyt niin nopeasti?

Maksuliikenneyhtiö Netsin Suomen maajohtaja Sirpa Nordlund pohtii yhden syyn olevan valuuttojen erilainen käyttöalue.

– Suomessa on aina mahdollista pitää käteistä varalla ja tiedät, että reissuun lähtiessä sen voi ottaa mukaan vaikka sitä ei tulisi Suomessa yleensä käytettyä, Nordlund sanoo.

Huomattava osa suomalaisten pankkiautomaateista nostamista euroista otetaankin mukaan matkavaluutaksi.

Nordlund muistuttaa ettei Ruotsissa ole lainsäädäntöä, joka velvoittaisi liikkeitä käteisen vastaanottoon, kuten ei ole Suomessakaan.

– Jos yhdistetään lainsäädännön puuttuminen ja myöskin Ruotsin kruunu, joka ei ole käytössä kuin Ruotsissa, tämä on edistänyt käteisen käytön vähenemistä ihan luonnollisista syistä, Nordlund arvioi.

Maksuliikenneyhtiö Nets näkee sähköisen maksamisen kasvussa etuja. Nordlund muistuttaa käteisen olevan kallein maksutapa, sillä sen siirrosta tulee kustannuksia. Liikkeissä pitää varata tarpeeksi oikean kokoista vaihtorahaa ja laskea pohjakassa. Usein käteinen on myös hitain maksuvaihtoehto.

– Kaikki nämä kustannukset tulevat lopulta hintoihin ja kuluttajien maksettavaksi, Nordlund toteaa.

Taksit pysyneet käteisen valtakuntana

Nets julkaisi hiljattain Pohjoismaisen maksutaparaportin, joka perustuu kuluttajakyselyyn ja yhtiön omaan dataan. Raportissa havaittiin paikoin ehkä yllättäviäkin maksutottumuksia.

Esimerkiksi päivittäistavarakaupassa käteistä suosivat eniten nuorimmat, joskaan erot eivät olleet suuria. Sitä käytti pääasiallisena maksutapana joka viides.

Raportin mukaan päivittäistavarakaupassa käteistä suositaan, koska se on yksinkertaisin maksutapa ja kuluttaja voi sen avulla parhaiten hallita omaa talouttaan.

Eniten käteisellä maksettiin takseissa ja julkisessa liikenteessä. Niissä sen suosio oli noin 40 prosenttia. Julkisessa liikenteessä käteisen suosio on vähentynyt erilaisten mobiilisovellusten vallatessa alaa maksuvaihtoehtona.

Netsin maajohtaja Sirpa Nordlund kertoo, että lähimaksun suosion nopea kasvaminen yllättää heidät jatkuvasti. Lähimaksun suosio kasvaa jopa prosentin kuukaudessa.

Lähimaksamisen suosiolle voi ennakoida kasvua, sillä sen rajaa ollaan korottamassa nykyisestä 25 eurosta 50 euroon. Muutos tapahtuu tällä tietoa huhtikuussa. Korkeammalla lähimaksun mahdollistavalla rajalla maksukorttiyhtiöt MasterCard ja Visa sekä pankit haluavat vauhdittaa lähimaksujen yleistymistä.

Kommentoi: Kuinka tärkeänä pidät mahdollisuutta maksaa käteisellä?

Lue myös

Tässä ne ovat: Uudet satasen ja 200 euron setelit

Tekeekö käteisellä maksaminen pahaa? "Aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu"

Kännykkämaksaminen Suomessa vielä lapsenkengissä – Ruotsissa povataan jo käteisen kuolemaa

Turkulainen kauppias pohtii käteismaksusta luopumista – Kaupan liitto: Tällaiset ovat yksittäistapauksia

Venäjän ja Ukrainan välillä on puhjennut uusi vakava kriisi Mustallamerellä Krimin niemimaan edustalla. Venäjä on ottanut haltuunsa kolme Ukrainan laivaston alusta ja tulittanut niitä.

Lisäksi Venäjä sulki tilapäisesti vesiväylän Mustaltamereltä Asovanmerelle sijoittamalla säiliöaluksen Kertšinsalmen ylittävän sillan alle. Maanantaiaamuna venäläinen uutistoimisto kertoi, että väylä on jälleen avattu liikenteelle.

YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu hätäkokoukseen maanantaina iltapäivällä kriisin vuoksi.

Ukrainan presidentti Petro Porošenko on esittänyt poikkeustilan julistamista. Ukrainan parlamentti käsittelee asiaa maanantaina.

Poikkeustila rajoittaisi kansalaisten oikeuksia ja antaisi valtion laitoksille enemmän toimivaltaa.

Venäjä valtasi Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan vuonna 2014 ja se on tukenut Itä-Ukrainassa sotivia Venäjä-mielisiä kapinallisia.

FSB: Ukrainan alukset loukkasivat aluevesirajaa

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on vahvistanut, että sen partioveneet ottivat alukset haltuun ja että niiden pysäyttämiseksi käytettiin tulivoimaa. Asiasta kertoivat venäläiset uutistoimistot maanantain vastaisena yönä.

Ukrainan mukaan kuusi miehistön jäsentä haavoittui valtauksessa.

FSB:n mukaan alukset olivat rikkoneet maiden välistä aluevesirajaa eivätkä ne olleet kehotuksista huolimatta pysähtyneet.

Ukrainan laivasto kertoi aiemmin venäläisten ampuneen Ukrainan aluksia kohti. Ukrainan mukaan yhteen aluksista olisi osunut ja se olisi vaurioitunut.

Ukrainan mukaan Venäjä olisi ”aggressiivisesti” ohjannut pois yhden hinaaja-aluksista, joka oli matkalla Mariupolin kaupunkiin. Ukrainan merivoimien mukaan sen hinaaja kärsi vahinkoja välikohtauksessa.

Venäjä syyttää Ukrainaa "provokatiivisista toimista". Sen mukaan ukrainalaisveneet olivat Venäjän vesillä. Venäläinen uutistoimisto Ria Novosti kertoi, että alueelle on lähetetty Suhoi-25-hävittäjiä partiotehtäviin.

EU on todennut lausunnossaan odottavansa Venäjän palauttavan vapaan kulun Kertšinsalmen läpi. Samalla EU kehotti kaikkia osapuolia äärimmäiseen itsehillintään.

Krimin niemimaan liittäminen Venäjään keväällä 2014 muutti Asovanmeren tilannetta perusteellisesti. Entisestään se kärjistyi reilu puoli vuotta sitten, kun Venäjän rakentama silta Kertšinsalmen yli valmistui ja Venäjä ryhtyi järjestelmällisesti tarkastamaan Asovanmerelle saapuvia ja sieltä lähteviä laivoja.

Eilen sunnuntaina pidetty huippukokous oli merkkipaalu EU:n 61-vuotisessa historiassa. Johtajat hyväksyivät ensimmäistä kertaa sopimuksen yhden jäsenvaltion, Britannian, erosta.

Europa-rakennukseen kokoontuneet johtajat luonnehtivat tunnelmia kuin yhdestä suusta.

Surullinen päivä, sanoi komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

EU on hauras, sanoi Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Erittäin ikävä tilanne, luonnehti pääministeri Juha Sipilä (kesk.).

Traagista ja surullista, sanoi Saksan liittokansleri Angela Merkel.

Johtajilla on ollut hyvin aikaa pohtia, millaisia sanoja käyttää erosopimuksen hyväksymispäivänä. Britannian eroäänestyksestä ehti kulua kaksi vuotta ja viisi kuukautta siihen, että eropaperit saatiin pöydälle.

Voisi kuvitella, että suruaika olisi jo ohi. Heti äänestyksen jälkeen pelättiin, että muutkin maat voisivat seurata brittien esimerkkiä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Edes Sampo Terho (sin.) ei enää puhu EU-kansanäänestyksestä.

Surun tai haikeuden sijaan tunnelma voisi olla siis myös hivenen huojentunut. Tällä erää brexit näyttäisi jäävän pikemminkin historian oikuksi kuin koko unionin hajottavaksi trendiksi.

Tiennäyttäjän sijaan Britanniasta on tullut varoittava esimerkki. Vaikka taloudella menee vielä hyvin, eroneuvottelut ovat myrkyttäneet maan politiikan. Ulospäin kansanäänestystä seurannut aika on näyttänyt jatkuvalta kriisiltä.

Osaltaan tämä on johtunut juuri eroneuvotteluista, joissa Britannia on taipunut kompromissiin toisensa jälkeen. Samat surullisuuttaan vakuutelleet EU-johtajat toistelivat sunnuntaina, että neuvottelujen lopputuloksena aikaan saatu 585-sivuinen sopimus on viimeinen tarjous.

Ottakaa tai jättäkää. Neuvotteluja siitä ei enää avata.

Viesti oli suunnattu Britannian parlamentin alahuoneelle, joka äänestää eropaperista joulukuun alkupuoliskolla. Moni brittipoliitikko pitää sopimusta kelvottomana. He ajattelevat, että jos sopimus torjutaan, se voidaan ehkä neuvotella paremmaksi.

Sanomalla että sopimukseen ei enää palata, EU-puoli pyrkii muuttamaan brittiparlamentin äänestyksen valinnaksi kahden vaihtoehdon väliltä: Joko järjestynyt ero sopimuksen mukaan tai sekava ja kallis ero ilman sopimusta.

Tarkoitus on korottaa rimaa sopimuksen torjumiselle. Eräänlainen viimeinen palvelus pääministeri Theresa Maylle, joka palvelisi myös EU:n omia etuja. Mutta onko sopimus oikeasti kiveen hakattu?

Kukaan ei suostunut Brysselissä myöntämään, että unionilla olisi varasuunnitelma erosopimuksen kaatumisen varalta. Jos parlamentti torjuu sopimuksen, on kuitenkin vaikea uskoa että EU antaisi tilanteen ajautua sopimuksettomaan eroon ilman että sopua yritettäisiin jotenkin pelastaa.

Silloin edessä voi olla valinta aavistuksen vesitetyn erosopimuksen ja sopimuksettoman eron välillä. Erohan toteutuu sääntöjen mukaan joka tapauksessa 29. maaliskuuta 2019.

Ainoa johtaja, joka kiisti olevansa surullinen oli muuten Britannian pääministeri Theresa May. Hän sanoi olevansa täynnä optimismia maansa tulevaisuuden suhteen. Uskokoon ken tahtoo.

Namedroppauksen SM-titteli ratkottiin maanantai-iltana Helsingissä. Kisan innostamina myös Puoli seitsemän -ohjelman juontaja Susanna Laine haastoi radio- ja tv-juontaja Anni Hautalan kisaamaan julkkisten nimien pudottelussa.

Näiden kollegoiden ja ystävysten tuttavapiiristä ei nimittäin julkimoita puutu.

Susanna Laine aloitti kisan kertomalla tarinan kesäiseltä keikkamatkalta Aikakone-yhtyeen kanssa, jossa lennetään niin helikopterilla kuin kiidetään Sedu Koskisen moottoriveneelläkin. Mukana vilahteli kotimaisten julkkisten lisäksi ulkomaisia tähtiä, kuten Pamela Anderson ja David Hasselhoff.

Anni Hautala puolestaan lähti liikkeelle arkisella kohtaamisella presidentti Tarja Halosen kanssa. Tarinan edetessä kierrokset kovenivat ja myös Hautalan puheissa vilisi kansainvälisiä nimiä aina näyttelijä Sharon Stonesta lähtien.

Hautalan tarinan huipennus liittyi kuitenkin Susanna Laineen kanssa vietettyyn yöhön.

Mutta kumman tarina on kovempi? Katso video Yle Areenasta ja arvioi itse!

Totta vai tarua?

Oikeassa namedroppailukisassa totuutta on vain nimeksi ja liioittelu on sallittua. Myös Susanna Laine myöntää liioitelleensa hieman tarinan loppukohtausta, mutta muuten tarina pitää ainakin pääpiirteittäin paikkansa.

Hautala sen sijaan vakuuttaa, että kaikki on täysin totta.

– Äiti vei käymään Hollywoodissa vuonna 1996, ja kävelin sattumalta Roosevelt-hotelliin samaan aikaan kun Sharon Stone oli siellä. Katsoin, että onpa tutunnäköinen nainen, ja sitten joku sanoi, että "Sharon...". Olin ihan, että ooh!

Katso Anni Hautalan koko vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa: