Posti on korottamassa taas ensi vuonna paikallislehtien jakeluhintoja. Ilmaisjakelulehdissä korotus on 15 prosenttia, tilauslehdissä viisi prosenttia.

Nyt Itä-Lapin kuntapäättäjät ovat huolissaan paikallislehtien ahdingosta ja viisi kuntaa on toimittanut yhteisen kirjelmän asiasta liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille. Jo aiemmin jakeluhintoja on korotettu 30–100 prosenttia.

Kirjelmän ministerille jättivät Kemijärven, Sallan, Posion, Savukosken ja Pelkosenniemen kuntapäättäjät. Kuntien mukaan paikallislehdet ovat keskeisiä tiedonvälittäjiä ja markkinapaikkoja alueella.

Paikallislehdet riippuvaisia Postista

Lapissa lehtien kustannusyhtiöiden edustajat ihmettelevät vallitsevaa tilannetta.

– Ymmärtäisimme parin prosentin kustannuksiin perustuvan hinnannousun, mutta viisitoista prosenttia tappaa paikallislehtien jakelun, sanoaa SLP Median kustannuspäällikkö Eetu Heikkilä.

Posti kustantaa samaan aikaan Postinen-ilmaisjakeluaan, joka taas vie paikallislehdiltä mainostajia.

– Me rahoitamme Postin jakeluverkoston ylläpitoa ja samaan aikaan Posti kilpailee meidän kanssamme, Heikkilä ihmettelee.

Ainakin Lapissa paikallislehdet ovat riippuvaisia Postin palveluista.

– Postilla on jonkin verran kilpailua yksityisten jakeluyhtiöiden kanssa, mutta Posti on estänyt niiden käytön meiltä.

Heikkilän mukaan yksityisiä jakeluyhtiöitä on mahdotonta käyttää, koska Postin palveluissa jakelualueeksi on otettava täysi postinumeroalue. Jos yksityinen yhtiö jakaa vain osaan tätä aluetta, lehtiä ei saadakaan kaikkiin koteihin.

– Emme voi ottaa esimerkiksi Kemijärven keskustan alueelle jakelua joltakin toiselta yhtiöltä, sillä silloin meillä loppuisi jakelua Sallasta ja Savukoskelta päin.

Muutama vuosi sitten Posti supisti postinumeroalueiden määrää.

Nousu siirretään tilaajahintoihin

Lapin lehtikustannus Oy:n toimitusjohtaja Jari Haavisto kertoo heidän lehtiensä kohdalla vaikutuksen näkyvän lähinnä tilaajahinnoissa.

Kolmea lehteä kustantavalla yrityksellä on yksi osittain ilmaisjakeluna toimitettava lehti. Haaviston mukaan heillä Postin jakeluhinnat tulevat nousemaan viisi prosenttia

– Toivottavasti ei vaikuta tilaajamääriin, kun kysymys on muutamasta eurosta. Mutta ainahan tässä on pelko, että jollakin kipuraja ylittyy.

Jari Haaviston mukaan tilanne pakottaa nostamaan hintoja, sillä heilläkin sivukyliin jakelu on täysin Postin varassa.

Myös SLP Median Eetu Heikkilä arvioi Postin hinnankorotusten näkyvän tilaajahinnoissa.

Postin viestinnästä kerrotaan, että yhtiö ei tiedä Anne Bernerille annetun kirjelmän sisältöä eikä asiaa siksi vielä kommentoida.

SLP Median kustantamat lehdet ovat kemijärveläinen Koti-Lappi, Enontekiön Sanomat, kolarilainen Luoteis-Lappi ja Kittilä-lehti. Lisäksi konserni omistaa osuudet sodankyläläisestä Sompiosta sekä Meiän Tornionlaaksosta Ylitorniolta.

Lapin lehtikustannus Oy kustantaa osaltaan Sompio-lehteä.Sen kustantamia ovat myös Inarin ja Utsjoen alueella ilmestyvä paikallislehti Inarilainen sekä Saariselän Sanomat.

Kaamos on alkanut aivan pohjoisimmassa Suomessa. Esimerkiksi ensi yönä kaamos alkaa Utsjoella ja päättyy siellä tammikuun puolivälin jälkeen.

Kaamoksen aikana aurinko ei nouse taivaanrannan yläpuolelle. Syvimmillään kaamos on vuoden lyhimmän päivän eli talvipäivänseisauksen aikaan. Tänä vuonna talvipäivänseisaus on 22. joulukuuta.

Varsinainen kaamos ei yllä koko Suomeen. Silti synkkyyttä on luvassa Etelä-Suomen asukeillekin 20. maaliskuuta asti. Tuolloin kevätpäiväntasaus tasaa tilanteen ja yö ja päivä ovat jälleen suunnilleen saman mittaiset.

Maapallon pyöriminen saa aikaan yön ja päivän vaihtelun. Juttuun liitetystä animaatiosta voit katsoa, miten maapallon akseli on aurinkoon nähden eri tavoin kallellaan eri vuodenaikoina.

Kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, niin Maan akseli on kallistunut siten, että aurinko ei paista päivälläkään napa-alueelle.

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että Utsjoen ja Nuorgamin seudulla on satanut tänään noin kuusi senttimetriä lunta. Yhteensä alueen lumipeite on nyt noin 18 senttiä paksu, mikä on 10 senttiä tavanomaista vähemmän.

– Onneksi lunta on nyt tullut pohjoiseen. Se helpottaa vähän kaamoksen pimeyttä, Kotakorpi sanoo.

Lue myös:

Kaamos otti taas Suomen synkkään syleilyyn – Näillä vinkeillä jaksat pirteänä läpi pitkän pimeän

Yhdysvaltalaissenaattori Bernie Sanders vihjaa pyrkivänsä presidentiksi vuoden 2020 vaaleissa.

Sanders, 77, kertoi New York -aikakauslehdelle hakevansa todennäköisesti demokraattipuolueen presidenttiehdokkuutta, jos hän ei näe parempia vaihtoehtoja presidentti Donald Trumpin haastajiksi.

– Jos joku muu näyttää jostakin syystä tekevän parempaa työtä kuin minä, raadan niska limassa saadakseni hänet valituksi. Mutta jos ilmenee, että minä olen paras ehdokas Donald Trumpin lyömiseksi, olen todennäköisesti ehdolla, Sanders kertoi.

Sanders haastoi tiukasti Hillary Clintonin vuonna 2016 demokraattien esivaaleissa ja keräsi tappiostaan huolimatta vannoutuneen kannattajakunnan etenkin nuorten äänestäjien keskuudessa.

Sanders on yhdysvaltalaisessa politiikassa vasemman laidan näkyvimpiä hahmoja ja kannattaa Pohjoismaiden tyylistä hyvinvointivaltiota.

Tampere pysyy vuodesta toiseen houkuttelevana muuttokohteena. Se vetää puoleensa myös työttömiä.

Edes budjetin 30 miljoonan aukko tai keskustan remontit eivät ole himmentäneet Mansesterin sädekehää. Ei haittaa, vaikka kaupungilla on velkaa jokaista tamperelaista kohden lähes 3500 euroa.

Investointeja tehdään tulevana vuonna lähes 200 miljoonalla eurolla. Sekin on osa eteenpäin menemisen mielikuvaa.

Vauhti ja vaaralliset tilanteet huimaavatkin jo monen kaupunkilaisen päätä.

Tänä kesänä turistin on täytynyt Tampereella ajaessaan pitää kieli keskellä suuta ja toinen silmä kartassa. Eikä paikallinenkaan asukas ole aina päässyt määränpäähänsä eksymättä aitojen keskelle.

Liikenteen hankaluudet eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet Tampereen matkailijamääriin, Business Tampereen ja Visit Tampereen toimitusjohtaja Harri Airaksinen vakuuttaa.

– Nuo keskustan valkoiset ”mellakka-aidat”, kuten nuoriso remonttiaitoja kutsuu, ovat osa uutta. Isot hankkeet vievät Tampereen uudelle vuosituhannelle.

Harri Airaksinen uskoo, että kaupunkikuvaa häiritsevät nosturit ja muu työkoneiden pärinä ja kolke ei heikennä Tampereen imagoa.

– Enempi se näyttää siltä, että täällä uskalletaan tehdä päätöksiä ja että täällä uskotaan tulevaisuuteen.

Matkailijoiden ohella Tampere vetää puoleensa myös työttömiä.

Työttömyys kaupungissa on yli kymmenen prosenttia. Luku on johdonmukaisesti vuosi vuodelta pari prosenttia muuta Pirkanmaata korkeampi.

Kulttuuri elää ihmisistä ja se kasvaa alakulttuureista. Varmaan osittain tahtomattaan ja ikään kuin luonnonmenetelmällä muuttovoitto tuo mukanaan uusia ajatuksia ja ideoita.

Olisiko tämä osa sitä tiettyä tunnelmaa?

– Aidosti kiinnostava ja vetovoimainen kaupunki ei ole steriili ja monoliitinen. Kaiken ei tarvitse tulla samasta muotista, Airaksinen sanoo.

Tampereelta löytyy asioita moneen lähtöön: on riittävästi alakulttuureja, rosoisuutta ja ennakoimattomuutta. Ja niistä syntyy kaupungin vetovoima, uskoo Airaksinen.

Eri asia on sitten se, miten alakulttuurien toiminta mahdollistetaan.

– Ehkä juuri sitä ei erityisesti markkinoida, mutta onhan se osa kokonaisuutta, Airaksinen myöntää.

Tamperetta määrittelee joukko kliseitä: on kiakkoa, manserokkia, näsinneulaa, tammerkosken tehtaita, nässyä ja pyhää, teatteria ja jazzia.

Tampere on Pohjoismaiden suurin sisävesikaupunki. Pohjoismaiden suurimmat olivat myös sotatapahtumat 1918. Ja verisimmät.

Mielikuvat myös saavat uusia yksityiskohtia. Jos Tillikka on jäänyt 80-luvun maineensa varaan niin mitä kertoo enää lempinimi Rieväkylä? Diginatiivi googlaa sen nopeasti matkalla Blockfestiin– ahaa, se oli paikallinen leipä!

Tampere on ominut itselleen muuallakin tuttuja asioita. Mustamakkara on oikeastaan vaan verimakkara, mutta Tampereella verimakkara naulattiin tamperelaisuuden ruokapöytään ja siitä tuli ytimekkäästi ”musta”.

Omittiinpa savolainen Juicekin Tammerkosken mieheksi. Listaa voisi jatkaa, rautatieasemalla on helppo jäädä juuri tässä.

Viimeisin veto Tampere-brändin kehityksessä on ollut julistautuminen Suomen saunapääkaupungiksi. Saunoja riittää järvien rannoilta Pispalan harjulle. Keskustan rantasaunastakin pääsee jo pulahtamaan Tammerkoskeen

Tampereella investoidaan isolla rahalla. Uutta imagon rakennuspuuta kannetaan Hämeenkadulle otsa hiessä. Raitiotien ”mellakka-aidat” saavat hampaat narskumaan. Lisäksi suurhanke Tampereen Kannen rakennustyöt ovat alkaneet.

Monet investoinnit ovat herättäneet ankaraa vastustusta omana synnyinaikanaan: Näsinneula, yliopisto, Tampere talo. Ne rakennettiin kuitenkin ja velat hoidettiin. Nyt perhe jostain kauempaakin suunnistaa kohti Näsinneulaa, koska sen juuressa Särkänniemessä voi hyvin tuulettaa lompakkoaan.

Jos Tampere olisi kissa ja se putoaisi Näsinneulasta, se tulisi maahan jalat edellä ja jatkaisi matkaa Laukontorille etsimään mustaa makkaraa.

Kissan notkeutta tarvitaankin kun niin sanottu viiden tähden keskustan kehityshanke etenee. Siihen kuuluvat rantatunneli, Ratina, ratikka, Kansi-Areena, tasokkaat hotellit, rannoille rakennetut kerrostalot.

Rieväkylän rapsodia saa alati uusia säkeistöjä.

Brändi on muutakin kuin markkinapuhetta

Brändejä analysoidaan ja niitä kehitetään. Markkinointi tässä yhteydessä ei ole tiukasti bisnekseen rajattua kauppamiesten markkinapuhetta vaan nykyaikainen brändin rakentaminen on monitieteellistä toimintaa, jossa on tunnettava psykologiaa, sosiologiaa, kulttuuritutkimusta ja taloustiedettä.

– Kaikkia näitä on käytettävä, sanoo Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkijatohtori Sonja Lahtinen.

Kaupunki on henkinen, fyysinen ja sosiaalinen tila.

Tampereen fyysinen tila on vanha teollisuuskaupunki punatiilisine piippuineen kahden järven ja soraharjun kainalossa. Se harju on muuten mainittu maailman korkeimmaksi soraharjuksi.

Sosiaalinen tila muodostuu siitä, miten ihmiset kohtaavat toisensa ja miten he tuntevat kuuluvansa yhteen. Tutkijan mielestä Tampereella elinkeinojen, tieteen ja kulttuurin sekoitus antaa siihen hyvät mahdollisuudet.

Mikä sitten on henkinen tila?

– Henkistä tilaa heijastaa eteenpäin katsova ja visionäärinen mieli. Kaikki meneillään olevat suuret hankkeet, rakentaminen ja esimerkiksi yliopistojen yhdistäminen on sitä. Ne viestivät rohkeudesta, yritteliäisyydestä ja uskaliaasta hengestä, Lahtinen sanoo.

Tampere on noussut otsikoihin haluttuna muuttokohteena. Bränditutkijan mielestä kysymyksenasettelu näissä kyselyissä on yksipuolista.

– Ei ole kysytty niinkään pysyvyystekijöitä eli sitä, miksi on jääty Tampereelle. Myöskään ei ole tuotu esille niitä syitä, jotka ovat saaneet muuttamaan pois paikkakunnalta.

– Näissä kyllä vetovoimatekijät korostuvat pysyvyyskysymysten kustannuksella.

Paikkakunnat eivät enää markkinoi itseään puhtoisena ja mahdollisimman hyvässä valossa, Sonja Lahtinen sanoo.

– Tampereenkaan brändi ei ole syntynyt mainostoimistoissa tai edes viestinnässä. Se syntyy kaupungilla asukkaitten tai siellä vierailevien kesken. Se rakentuu joka päivä siitä tavasta, jolla ihmiset kohtaavat toisensa, kuinka käyttäydytään liikenteessä, kommentoidaan vaikka ratikkatyömaata, miten kulttuuria tuetaan ja niin edelleen. Kaikkki tämä rakentaa mielikuvaa.

Brändin luomisessa pitää osata laskeutua katutasolle, Lahtinen muistuttaa.

– Kiiltokuva ei resonoi. Ei haeta täydellisyyden kuvaa, vaan sallitaan rosoisuus ja elämän maku. Ehkä se on vastareaktio somelle, jossa on halutaan näyttää täydellisen virheetöntä elämää.

Kun mielikuva on syntymässä, moni fakta jää pois tai toisen varjoon.

– Käyttäymistaloustieteessä puhutaan rajoitetusta rationaalisuudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että päätöksenteossa me emme koskaan ota huomioon kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Myös tiedon käsittely voi olla rajallista, rajallinen aika tai kognitiiviset kyvyt.

Tampereelle muuttokuormassa matkaavassa pakussa tuskin puidaan kiihkeästi kaupungin budjettivajetta tai investointisuunnitelmia.

– Ihminen ei pysty ottamaan edes kaupunkia arvoidessaaan selviää kaikkista asioista, ei niistäkään, jotka saattaa olla retuperällä. Monesti ihminen kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka tukee hänellä jo valmiina olevia käsityksiä, bränditutkija sanoo.

Korjaus 27.11.2018 klo 9.31 : Vaihdettu lause "Keskustan rantasaunastakin pääsee ehkä joskus pulahtamaan Tammerkoskeen." muotoon "Keskustan rantasaunastakin pääsee jo pulahtamaan Tammerkoskeen."

Lisää aiheesta:

"Tamperelaiset eivät ala jutella. Jos haluaa tuttavuuksia, täytyy itse aloittaa" – 5 uutta tamperelaista antaa 13 neuvoa Suomen vetovoimaisimpaan kaupunkiin muuttavalle

Suomessa hipsterin on hyvä olla – Helsinki ja Tampere sijoittuivat kansainvälisessä hipsteri-indeksissä

Asuntojen hinnat laskivat Tampereella, vaikka Turussa ja Helsingissä nousua – Asiantuntija: ”En huolestuisi Tampereen vetovoimasta”

Murrosikäisen vanhemmalla on raskas tehtävä: nuorta pitäisi kannustaa itsenäisyyteen, mutta samalla asettaa hänelle rajoja. Ja kun rajat on asetettu, nuoret testaavat niitä niin, että kestävämpikin mieli uupuu.

Erityisesti viikonloput tietävät vanhemmille usein huolta ja valvomista. Kun teini on sulkenut eteisen oven ja talo hiljenee, tilalle astuvat äänekkäät ajatukset.

Missä lapsi on? Kenen kanssa? Tuleeko hän sovittuna aikana kotiin?

Entä jos ei tule?

Anna nuoren olla kavereiden kanssa

Teinin itsenäistyminen on tuskin yhdellekään vanhemmalle kivutonta, sanoo Väestöliiton Nuorten tiimin asiantuntija Anne Pelander. Vanhempi opettelee luottamaan lapseensa, jolle kaverit vaikuttavat usein olevan tärkeämpiä kuin perhe.

Pelanderin mukaan kavereista ei kannata olla mustasukkainen: vanhemmat eivät voi koskaan peilata nuoren ajatuksia samalla tavalla kuin kaveriporukka. On luonnollista, että nuoret hakevat apua ja tukea nimenomaan vertaisistaan.

Muutos on kasvun paikka niin nuorelle kuin aikuiselle ja molemmille sattuu välillä ylilyöntejä. Tämän vuoksi keskusteluyhteyden ylläpitäminen on todella tärkeää. Sitä voi harjoitella jo pienestä saakka: vanhempien kannattaa ottaa tavaksi kertoa lapselle aina ikään liittyvistä säännöistä perusteluineen.

Koska keskustelu ei aina silti ole helppoa, pyysimme Anne Pelanderia vastaamaan kysymyksiin, joiden kanssa teinien vanhemmat kamppailevat.

1. Mikä on sopiva kotiintuloaika arkena alle 17-vuotiaaIle?

Riippuu siitä, onko kyseessä arkipäivä vai viikonloppu. Koulut alkavat usein aamukahdeksalta ja riittävä uni on nuorelle tarpeellinen. Arkena kotona olisi syytä olla viimeistään iltayhdeksältä, suosittelee Pelander.

Kotiintuloajoista kiinni pitäminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä, mutta joskus kannattaa myös joustaa. Nuorella voi mennä joskus pidempään esimerkiksi harrastusnäytöksen vuoksi ja tälläiset tilanteet vaativat vanhemmilta ymmärrystä.

2. Kuinka pitkään 13-, 15- ja 17-vuotias saa olla ulkona viikonloppuisin?

Mitä nuoremmasta on kyse, sitä enemmän hän tarvitsee vanhemman tukea ja valvontaa.

Ennen kuin nuori lähtee viettämään iltaa ystävien kanssa, on nuoren kanssa syytä keskustella siitä, miten hän pääsee kotiin. Joskus vanhempi voi myös tarjoutua itse hakemaan nuoren juhlista.

Pelander haastaisi myös vanhempia miettimään sitä, kuinka pitkään he jaksavat valvoa odottamassa nuorta ja kuinka monena viikonloppuna kuukaudessa.

13-vuotiaalle hyvä kotiintuloaika on Pelanderin mukaan kymmenen maissa. Diskot ja nuorisotalot menevät usein kiinni kymmeneltä, joten silloin on hyvä lähteä viimeistään kotiin.

15-vuotiaan illanvietto voi kestää vähän pidempään, yhdestätoista puoleenyöhön.

17-vuotias viihtyy yksin kotona ja myös yökyläilee mielellään. Pelanderin mukaan tämänikäinen voi olla sovitusti vaikka koko yön poissa kotoa.

Pelander muistuttaa kuitenkin, että ajat ovat vain viitteellisiä. Jokainen vanhempi tuntee nuorensa parhaiten ja jokaisella perheellä tulisi olla jokin johdonmukainen ja perusteltu periaate kotiintuloaikojen kanssa.

3. Saako teini-ikäinen olla yötä poika- tai tyttökaverin luona?

Pelander kääntää kysymyksen toisinpäin: miksi nuori ei saisi olla yökylässä? Jos syy on se, että vanhempi pelkää nuoren harrastavan seksiä, ollaan Pelanderin mukaan jo metsässä. Seksi ei nimittäin vaadi yökyläilyä eikä yökyläilyn kieltäminen ole ehkäisyä.

Kieltojen sijaan sijaan Pelander suosittelee keskustelemaan nuoren kanssa ehkäisystä ja neuvomaan, mistä ehkäisyä saa.

Pelander muistuttaa myös, että yökyläily voi olla nuorelle tärkeää: hän saattaa haluta vain olla lähekkäin ja nukkua kumppanin vierellä. Siinä ei ole mitään pahaa.

4. Mitä jos nuori tulee kännissä kotiin?

Jos nuori tulee humalassa kotiin, ei kannata ryhtyä heti moralisoimaan tai läksyttämään. Tärkeintä on katsoa lapsen kuntoa ja vointia, muistuttaa Pelander.

Keskustelun aika on vasta sitten, kun nuori on selvitellyt päänsä – esimerkiksi parin päivän päästä tapahtuneesta. Nuorelta voi kysyä miten ilta meni hänen omasta mielestään ja millaiset pelisäännöt pätevät jatkossa.

Vanhemman kannattaa Pelanderin mukaan jutella nuoren kanssa siitä, miten perheessä suhtaudutaan alkoholiin ja missä nuoren kokeilujen rajat menevät.

5. Mitä jos nuori ei pidä kiinni kotiintuloajoista?

Perheen kannattaa luoda yhteiset säännöt kotiintuloajoista. Säännöissä voi olla kohta, jossa nuori lupaa ilmoittaa myöhästymisestään vanhemmille. Pelander suosittelee sopimaan jo ennakkoon, voiko kotiintuloajoista joustaa, kuinka paljon voi ja mistä syystä.

Jos joustonvaraa ei ole, mutta nuorta ei näy, myöhästymiselle voi miettiä rangaistuksen. Pelanderin mukaan rangaistus voi olla esimerkiksi se, että seuraavalla kerralla nuori ei pääse ulos.

Tarvittaessa vanhempi voi hakea nuoren kaveriporukasta kotiin. Silloin nuori usein ymmärtää ylittäneensä tietyn rajan.

Maailman tiedeyhteisö on ottanut epäillen, mutta myös järkyttyneenä vastaan väitteet, joiden mukaan kiinalaistutkija olisi muokannut kaksosvauvojen perimää.

Shenzeniläinen tutkija He Jiankui kertoi uutistoimisto AP:lle antamassaan haastattelussa muokanneensa kaksostyttöjen dna:ta sikiöaikana niin, että ne eivät voi saada hi-virusta.

Stanfordin maineikkaassa yliopistossa Yhdysvalloissa opiskelleen Hen väitteitä ei ole vahvistettu riippumattomista lähteistä eikä aiheesta ole julkaistu tieteellistä artikkelia.

He kertoo, että hän teki muutoksia seitsemän pariskunnan alkioihin hedelmällisyyshoitojen aikana. Yhden parikunnan hoidot johtivat raskauteen, josta syntyivät Lulu- ja Nana-nimillä kutsutut tyttövauvat. Tutkija väittää poistaneensa CCR5-nimisen geenin, mikä tekee tytöt vastustuskykyisiksi hiv:lle.

"Terveiden sikiöiden perimää muunneltu tarpeettomista syistä"

Monet kansainväliset tutkijat ovat ilmaisseet järkytyksensä, mikäli He on todellakin muokkaillut sikiöiden perimää. Muutokset perimässä voivat vahingoittaa muita geenejä eikä kukaan tiedä, millaisia ongelmia on odotettavissa muunnellun perimän siirtyessä tuleville sukupolville.

Muun muassa kantasolututkimukseen erikoistunut King’s College London -yliopiston tohtori Dusko Ilic pitää hanketta eettisesti arveluttavana. Hän muistuttaa, että hiv on nykyään erittäin hyvin hoidettavissa.

Ilicin mukaan nykyisen lääkityksen ansiosta on hyvin epätodennäköistä, että hi-virus siirtyisi vanhemmasta vauvaan.

Etiikkaan erikoistunut professori Julian Savulesc Oxfordin yliopistosta luonnehti BBC:lle, että kokeilu on ”hirvittävä”, mikäli se todella pitää paikkaansa.

Hän korostaa, että geenien muuntelu saattaa aiheuttaa muun muassa syöpää. Savulescin mukaan on vastuutonta, mikäli He on muokannut täysin terveiden sikiöiden perimää tarpeettomista syistä.

Tutkija He itse sanoo ymmärtävänsä, että hänen työnsä on kiistanalaista, mutta kertoo myös uskovansa, että perheet tarvitsevat tämän kaltaista teknologiaa.

Ruskeat, kaihoisat silmät seuraavat kuin liimattuna ohjaajansa jokaista pienintäkin liikettä. Kullankeltainen kolmevuotias labradorinnoutaja Tinka napottaa kuuliaisena luokan nurkassa koiranohjaaja Jasmin Wladimirovin vierellä.

Jokelan koulun kolmosluokalla Jyväskylässä on alkamassa hieman erilainen matematiikan tunti. Opettaja Maija Jauhiainen kirjaa liitutaululle kuutta erilaista tehtävää: ensimmäinen neuvoo hyppimään yhdellä jalalla.

Lokakuun lopusta saakka Tinka-koira on vieraillut ohjaajansa kanssa kolmella eri jyväskyläläisellä alakoululla kerran viikossa innostamassa oppilaita liikkumaan matematiikan, äidinkielen ja liikunnan tunneilla. Homma lähti liikkeelle Tinkan poikkeuksellisen rauhallisesta ja luottavaisesta luonteesta.

– Meillä on kolme labradorinnoutajaa, mutta Tinkan erityisen kiltti luonne pisti miettimään, että sitä täytyy saada jotenkin hyödynnettyä, kertoo päätyönään sairaanhoitajana työskentelevä Wladimirov.

Viime keväänä hän keksi tarjota Tinkaa lastensa kouluun Jokelaan vierailulle. Hän oli käynyt sitä ennen Tinkan kanssa Helsingin yliopiston sosiaalipedagogisen koiratoimintakoulutuksen, ja suoritti itse myös kasvatustieteiden perusopinnot.

– Tinka rohkaisi koulussa lapsia lukemaan ääneen heittäytymällä samalla rapsuteltavaksi selälleen. Ja laittoi heitä juoksemaan liikuntatunnilla arpoen tehtäviä onnenpyörällä, kertoo Wladimirov.

Nyt Koira liikuttaa -toiminnassa mukana oleva Tinka on tiettävästi ensimmäinen koira, joka liikuttaa lapsia koulussa. Jokelan koulun lisäksi Tinka vierailee viikoittain Huhtasuon ja Kukkulan kouluilla.

Pidetty vieraileva karvainen tähti

Tinka-koiran vastaanotto Jokelan koululla on ollut riemuisa. Lapset olivat opettajien mukaan kyselleet Tinkan perään jo heti koulujen alkaessa syksyllä. Liikunnan lisääntymisen lisäksi myös oppiminen on tapahtunut ikään kuin huomaamatta koiran kanssa touhutessa.

Yhdeksänvuotias Jere Hildén pääsee ensimmäisenä luokan nurkkaan pyytämään Tinkaa vierittämään punaista, pehmeää noppaa. Hän pyytää Tinkaa koskemaan ja koira heilauttaa tottelevaisesti käpälällään jalkapallon kokoista noppaa. Arpakuutio kellahtaa kyljelleen näyttäen numeroa kaksi. Hildén kehuu Tinkaa, ojentaa sille makupalan ja lähtee hyppimään tasajalkaa rastille, jossa odottavat yhteenlaskutehtävät.

– Se on ollut aika mukavaa, kun Tinka käy täällä. Kun se käy, niin tulee hyvä mieli. Kun itsellä ei ole koiraa, sanoo Hildén ja pinnistelee lukujen ynnäämistä hieman hengästyneenä hyppimisestä.

Jonosta seuraava oppilas siirtyy kehottamaan leikistä innostunutta koiraa nopan pyöritykseen. Numerolla kolme hän lähtee kipuamaan puolapuita ylös ja alas. Luokanopettaja Maija Jauhiainen seuraa touhua vierestä oppilaita kannustaen.

– Aina, kun Tinka on luokassa, niin on positiivinen pöhinä päällä. Ja sitten kuitenkin samaan aikaan tehdään ihmeen rauhallisesti tehtäviä. Koiran rauhoittavan läsnäolon huomaa selkeästi, vaikka tehdään toiminnallisia juttuja, kertoo Jauhiainen.

Huomaamatta oppimista ja piiloliikuntaa

Jyväskylän Liikkuva koulu -hankkeen koordinaattori Jon Salminen törmäsi sattumalta viime keväänä Tinkaan ja sen ohjaajaan. Salminen näki heti mahdollisuudet innostaa lapsia liikkumaan koiran avulla. Tapaamisesta sai alkunsa yhteistyö ja Koira liikuttaa -toiminta, joka on on osa valtakunnallista Liikkuva koulu -hanketta.

– Koska lapset pitävät eläimistä, niin sehän voisi olla vaikka minipossu, joka liikuttaa lapsia, mutta koiria on helpompi löytää. Se osaa temppuja ja tottelee. Se osaa käskystä heittää noppaa ja pyörittää nuolta. Se on myös helpompi kuljettaa paikalle kuin vaikka hevonen, sanoo Salminen.

Lapset liikkuvat nykyisin liian vähän, todetaan vuonna 2016 tehdyssä laajassa tutkimuksessa (UKK-instituutti). Ainoastaan kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti.

– Jotkut oppilaat liikuvat niin vähän, etteivät sillä määrällä voisi koko viikonlopun aikana käydä edes postilaatikolla. On todella tärkeää, että heikosti liikkuva neljännes lapsista saa edes koulupäivän aikana riittävästi hyötyliikuntaa, toteaa Salminen.

Matematiikan tunti rullaa leppoisasti Jokelan alakoululla ja jokainen oppilas koira mukaan lukien näyttävät tietävän mitä tekevät. Luokassa vallitsee samaan aikaa levollinen, mutta innostunut ilmapiiri. Yhdeksänvuotias Enni Pääkkönen silittää Tinkaa päästä kiitokseksi ja lähtee kävelemään takaperin seuraavalle tehtävärastille.

– Tinka on mukava ja suloinen ja se auttaa keskittymään, sanoo Pääkkönen samalla kun peruuttaa pois luokasta.

Koiranohjaaja Jasmin Wladimirov on suunnitellut jokaisen oppitunnin tarkkaan etukäteen ja kirjaa säntillisesti kokemuksia ylös.

– Jokaisessa koulussa on oma teema, että mitä tehdään, mutta kaikki liittyy liikuntaan, toimintaan ja tekemiseen. Voi olla jumppajuttuja, joissa Tinka määrää kuinka monta liikettä tehdään, tai jokainen saa ulkoiluttaa koiraa tai tehdään vaikka kuntopiiriä.

Luppakorva tuo rauhaa ja motivaatiota

Terve puna puskee lasten poskille ja matematiikan tunti alkaa olla päättymäisillään. Tinka ei selvästikään halua huvin olevan vielä ohi, vaan pyörittelee tassullaan noppaa omatoimisesti lisä makupalojen toivossa.

Opettaja Maija Jauhiainen kertoo kuinka syksyn aikana eräs kakkosluokan oppilas oli rohkaistunut ensi kertaa lukemaan luokassa ääneen, kun sai tehdä sen Tinka tukenaan. Tällaiset onnistumiset saavat opettajan sydämen läikähtämään.

– Koirat ovat siitä kivoja, kun ne eivät tuomitse. Voi laskea tai lukea pelkäämättä, että epäonnistuu, sanoo Jauhiainen.

Koiria on käytetty esimerkiksi kirjastoissa ja kouluissa lukukoirina sekä monenlaisessa kuntoutustyössä, mutta nyt tiettävästi koira on ensimmäistä kertaa kouluissa liikuttamassa lapsia. Monenlaista alan koulutusta on jo tarjolla, esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on järjestetty koira-avusteisen kasvatus- ja kuntoutustyön täydennyskoulutusta jo vuodesta 2013 alkaen. Koulutuksen käyneitä on reilusti yli 120 eri puolella Suomea.

Jyväskylässä käynnissä oleva pilotti, Koira liikuttaa -toiminta on herättänyt uteliasta kiinnostusta ympäri maata.

– Koira tekee monella tapaa hyvää. Se aktivoi ja motivoi heitä, joilla muuten on vaikeuksia päästä normaaliin opetukseen kiinni ja on arkuutta saada omaa mielipidettään sanottua. Usein on paljon helpompi kertoa asioita koiralle kuin ihmiselle, sanoo koordinaattori Jon Salminen.

Lupia koiravierailuihin on kysytty vanhemmilta etukäteen, mutta yksikään vanhempi ei ole kieltänyt niitä. Tosin joillakin lapsilla on esiintynyt alussa Tinkaa kohtaan hieman arkuutta, mutta sekin on haihtunut nopeasti pois.

– On ollut sellaisia oppilaita, jotka eivät ole alkuun halunneet, että ei koira on irti. Mutta sitten seuraavalla kerralla se onkin saanut olla vapaana, ja on annettu sille jopa omasta kädestä nappulaa, kertoo Wladimirov.

Allergiavapaassa Huhtasuon koulussa Tinkan kanssa oppilaat saavat temmeltää koulun pihalla. Muissa kouluissa vanhemmat eivät ole ottaneet allergia-asioita esiin.

Kellot soivat, mutta osa lapsista ei meinaa malttaa lähteä välitunnille, koska he haluavat vielä jäädä silittämään ja rapsuttamaan pitkin pituuttaan retkottavaa koiraa. Tinka osaa ottaa kaiken ilon irti työstään.

Tinkalla ei onneksi vielä ole päivän hommat ohi: makupaloja ja hellyydenosoituksia on lisää tiedossa, kun Jokelan koulun kakkosluokkalaiset ovat seuraavaksi tulossa samaan luokkaan äidinkielen tunnille.

Mutta ensin on vuorossa Tinkan pissatauko. Koira nuuskii lasten kämmenselkiä ikään kuin kiitokseksi ja suuntaa kohti ulko-ovea emäntänsä vanavedessä häntä huiskuten.

Vuoristossa vihertää kauniisti ja meri siintää kaukana selkäni takana.

Edessäni on pöytä, jolla lepää läjä sitruunoita ja jasmiinipensas. Otan sitruunan käteeni ja haistan: tuoksu on miellyttävä.

Riisun VR-lasit päästäni.

Aromikas tuokio onnistui Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston kehittämän ainutlaatuisen tuoksusyntetisaattorin ja virtuaalitodellisuuteen avulla.

Sitruunan tuoksu oli valmistettu laboratorion pöydällä olevassa matkalaukun kokoisessa laitteessa ja se saateltiin nenääni letkun ja hengitysmaskin kautta.

Kokemus on vaikuttava, mutta ei täydellinen: keinotekoista sitruunan tuoksua on käytännössä mahdotonta erottaa aidosta, mutta jasmiini tuoksuu epämiellyttävän makealle.

Siitä huolimatta nopeasti ympäristöön reagoiva tuoksu vie virtuaalitodellisuuden todentunnun uusiin ulottuvuuksiin.

Hajuaisti onkin ihmiselle tärkeämpi kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi. Se rikastaa ihmisen aistikokemuksia ja tuoksut menevät – ihan kirjaimellisesti – tunteisiin.

– Tuoksut, toisin kuin esimerkiksi näkö- tai kuulotuntemukset, ovat suorassa yhteydessä muistiin ja tunnekeskuksiin, tutkimustiimin vetäjä, professori Veikko Surakka kertoo.

Siksi hajumuistot ovat niin voimakkaita ja voivat liikuttaa ihmisen kyyneliin vuosikymmenten jälkeen.

Viihdekokeiluja ja syövän etsintää

Tuoksuja on yritetty tuoda elokuvien ja muun viihteen höysteeksi jo 1900-luvun alkuvuosilta lähtien, ja tulokset eivät mairittele. Yritys on ollut kovaa, mutta yksikään tuote ei ole onnistunut vakuuttamaan kuluttajia. Niitä ei ole yksinkertaisesti pidetty tarpeellisina.

Nyt 2010-luvulla synteettisia tuoksuja voidaan siis jo tuoda virtuaalimaailmaan.

Joko aika olisi kypsä tuoksupikaviesteille ja tuoksusometuksille?

Veikko Surakan mukaan jonain päivänä ne ovat todellisuutta, mutta eivät vielä vuosiin. Ongelma ei ole tuoksujen syntetisointi, vaan vastaanottavan osapuolen käyttämän tuoksusyntetisaattorin koko.

– Tällä hetkellä olemme saaneet kutistettua laitteistomme noin kenkälaatikon kokoiseksi.

Synteettisten tuoksujen markkinointimahdollisuudet on helppo nähdä: tulevaisuudessa tuoksuja voi mahdollisesti hyödyntää esimerkiksi verkko-ostoksilla, kunhan laitteet saadaan riittävän pieniksi ja helppokäyttöisiksi.

– Jos nahkakenkää voisi haistaa, olisi ostokokemus aivan toinen, Veikko Surakka visioi.

Markkinoijat ovat jo nyt oivaltaneet tuoksujen mahdollisuudet. Esimerkiksi tavarataloissa on laitteita tupsauttelemassa tuoreen leivän tai vihannesten tuoksua.

Tekoälyn suunnittelema parfyymi on jo todellisuutta ja tulee piakkoin brasilialaisten milleniaalien ostettavaksi.

Vakavampiakin käyttötarkoituksia löytyy. Erilaisia tuoksutunnistuslaitteita on jo käytössä esimerkiksi tehtaiden laadunvalvonnassa.

Lääketiede on kiinnostunut keinonenän tuomista mahdollisuuksista. Tampereen tuoksukoneelle hajuja taltioiva eNose kehitettiinkin alun perin palvelemaan lääketiedettä: sillä voidaan suhteellisen luotettavasti tunnistaa eturauhassyöpä tai erilaisia tulehduksia, Surakka kertoo.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kemiallinen nenä osaa paljastaa myös tunteita, kuten inhoa ja pelkoa.

– Huomasimme, että voimme digitoida ihmisestä mitattavia tuoksuja.

"Kehittelemme melkoisen monimutkaista systeemiä"

Tuoksun syntetisointi ei ole enää uusi keksintö, mutta Tampereella tuoksujen analysointi ja tulostus on viety kokonaan uudelle tasolle. Surakan tiimi on jo onnistuneesti siirtänyt (Aamulehti) tuoksua muutaman sadan metrin matkan Tampereen yliopistosta Tampere-taloon.

Tampereella kehitetystä teknologiasta tekee ainutlaatuisen se, että ensimmäistä kertaa tuoksujen digitalisointi ja uudelleen oikeaksi tuoksuksi luominen voidaan tehdä luotettavasti ja samalla laitteella. Laitteen kehitystyön taustalla oli pikkupoikamaisen utelias visio.

– Ajattelimme, että eikö olisi aika hienoa pystyä lähettämään kaverille tuoksuja vaikka mäntymetsästä, Surakka naurahtaa.

Laite voi analysoida huoneilmasta yhtätoista erilaista tuoksua, kontrolloiduissa olosuhteissa toisen mokoman.

Digitaalinen sormenjälki siirretään tietokoneelle, jossa tekoäly mittaa siitä tuoksun koneoppimisen avulla. Sen jälkeen tietokoneohjelmat käynnistävät tuoksusyntetisaattorin.

– Halusimme tehdä järjestelmän, joka tunnistaa hajua aidoissa tilanteissa. Kehittelemme melkoisen monimutkaista systeemiä, Surakka sanoo.

Eikö olisi aika hienoa pystyä lähettämään kaverille tuoksuja vaikka mäntymetsästä? Veikko Surakka

Lopputuloksen voi nuuhkaista letkun päästä.

Surakan tiimin kehittämässä laitteessa tuoksu haju tuotetaan eri tavalla kuin yleensä, sillä tuoksujen luomiseen ei käytetä lainkaan valmiita tuoksupatruunoita. Laite tuottaa tuoksut kahden tai kolmen avaintuoksutekijän avulla.

Tuoksut koostuvat lukuisista kemiallisista osatekijöistä. Esimerkiksi jasmiinin tuoksussa on 15 osatekijää, mutta se voidaan luoda uudelleen käyttämällä kolmea avaintuoksutekijää.

Entä voiko kaiken haistavaa kemiallista nenää tehdä?

Surakan mukaan se on vaikeaa, koska monimutkaisten tuoksujen tulostaminen vaatii enemmän avaintuoksutekijöitä kuin esimerkiksi jasmiini.

Kuva ja ääni ovat täyttäneet teknologiannälkäiset aistimme vuosikymmenten ajan, onko 2020-luku tuoksujen vuosikymmen?

Helsingin kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle, että kaupunki alkaisi lisätä asteittain anonyymia rekrytointia.

Kaupunki on ottamassa ensi kesän aikana käyttöön uuden rekrytointijärjestelmän, jonka arvioidaan mahdollistavan aktiivisen anonyymin rekrytoinnin lisäämisen. Anonyymia rekrytointia voitaisiin siis alkaa toteuttaa asteittain kesän jälkeen.

Nimetön työnhaku on ollut esillä mediassa kuluneena syksynä etenkin sen jälkeen kun joukko tunnettuja julkisuuden henkilöitää haki töitä romaninimillä saamatta kutsua edes työhaastatteluun.

Helsingissä anonyymi rekrytointi nousi käsittelyyn toukokuun lopussa, kun vasemmistoliiton valtuutettu Suldaan Said Ahmed teki valtuustoaloitteen anonyymista työnhausta.

– On hienoa, että yli puoluerajojen tunnistetaan anonyymin rekrytoinnin olevan yhdenvertaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää. Helsinki näyttää tällä tavalla mallia koko Suomelle, Said Ahmed toteaa.

Kaupunginhallituksen varajäsen, vasemmistoliiton Anna Vuorjoki on iloinen valitusta suunnasta.

– Tässä on otettu selkeä myönteinen kanta anonyymiin rekrytointiin.

Myös kaupunginhallituksen jäsen, kokoomuksen Daniel Sazonov on tyytyväinen ratkaisuun.

Hänen mielestään tehty päätös ottaa huomioon sen, että Helsinki on Suomen suurin työnantaja. Kaupunki työllistää noin 38 000 työntekijää.

– Ratkaisu on järkevä ja realistinen. Sellainen, joka selkeästi antaa suunnan sille, mihin kaupungin rekrytointikäytäntöjä viedään. Täytyy muistaa, että tehtävät on hyvin erilaisia ja sen takia käytäntöjä ei voida muuttaa sormia napsauttamalla, Sazonov toteaa.

Kaupunginhallituksen ajatuksena on kehittää nimetöntä työnhakua kokemusten pohjalta. Kokemuksista on tarkoitus raportoida kaupunginhallitukselle viimeistään vuonna 2020.

Anonyymissa rekrytoinnissa hakemuksesta poistetaan näkyvistä hakijan nimi, syntymäaika, osoite, äidinkieli, sukupuoli ja muu sellainen tieto, joka voisi vaikuttaa rekrytoivan esimiehen valintoihin. Haastatteluvalinnat tehdään siis tietämättä näitä asioita hakijasta.

Nimettömän työnhaun lisääminen virkamiesten vastuulla

Kaupunginhallituksen esityksessä ei määritellä varsinaista aikataulua anonyymin rekrytoinnin lisäämiselle, vaan puhutaan ainoastaan sen lisäämisestä "asteittain".

– Kyllähän tämä on jollakin tavalla velvoittava ohje, mutta millä tavalla, niin siitä kaupunginhallitus ei selvästi linjannut. Se jää virkamiesten vastuulle, Vuorjoki sanoo.

Nimetön työnhaku otetaan käyttöön vasta uuden työnhakujärjestelmän myötä, sillä nykyinen järjestelmä ei sovellu siihen riittävän hyvin. Nyt käytössä olevalla järjestelmällä anonymisointi joudutaan tekemään käsin, mikä vie paljon aikaa.

Kaupunki on aiemmin kokeillut nimetöntä työnhakua esimerkiksi joissakin nuorisopalvelujen rekrytoinneissa.

– Nykyjärjestelmällä se olisi täysin manuaalipeliä. Se on todella työläs prosessi, Helsingin rekrytointipäällikkö Riitta Hellman toteaa.

"Kerro itsestäsi" -osio aiheuttaa lisätyötä

Hellmanin mukaan anonyymin rekrytoinnin käyttöönotossa joudutaan pohtimaan muun muassa sitä, miten hakemuksissa oleva avoin "kerro itsestäsi" -osio käsitellään.

– Se on oleellinen osa hakemusta, koska siellä ilmenee paljon motivaatioon ja asenteeseen liittyviä asioita. Miten tämä tieto saataisiin käyttöön ilman, että siellä on paljastavaa tietoa vaikkapa sukupuolesta, iästä tai etnisestä taustasta. Se on pähkinä purtavaksi.

Hellman arvelee, että nimetön työnhaku tulee lisäämään henkilöstöhallinnon työtä jollakin tapaa. Varsinkin "kerro itsestäsi" -osion käsittely saattaa lisätä työmäärää.

– Tämäntyyppisessä tiedossa joudutaan analysoimaan tekstin sisältöä. Se vaatii tulkintaa ja ihan niiden tekstien läpikäymistä, ja se tekee siitä työläämmän. Työnjakoa esimiehen ja HR:n välillä joudutaan varmaankin katsomaan uusiksi.

Nimetöntä työnhakua on kokeiltu myös esimerkiksi Vantaalla, jossa päätettiin syksyllä, että kaupunki jatkaa kokeilua.

Helsingissä asia menee vielä kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi. Vasemmistoliiton Anna Vuorjoki uskoo sen menevän läpi myös valtuustossa, koska kaupunginhallitus päätti anonyymista rekrytoinnista yksimielisesti.

Lue myös:

Neljä nimekästä yrittäjää haki työtä romaninimillä, yhtäkään ei kutsuttu työhaastatteluun – "Työelämä ei ole yhdenvertainen romaneille tai muille vähemmistöille" (31.10.2018)

26.11.2018 kello 21.21 juttuun lisätty Suldaan Said Ahmedin kommentti.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan InSight-laskeutujan puolisen vuotta kestänyt avaruusmatka tuli päätökseensä maanantai-iltana, kun se laskeutui naapuriplaneettamme pinnalle ennen iltakymmentä.

InSightin kohteena oli Elysium Planitian tasanko, joka on tuliperäinen alue hieman Marsin päiväntasaajan pohjoispuolella. Siellä sitä odottaa ainakin kaksi vuotta kestävä työrupeama.

InSightin on määrä tutkia planeetan sisustaa, sen värähtelyjä ja lämpötilaa. Mittauksia se tekee kolmella eri laitteella, kertoo Marsiin perehtynyt yksikön päällikkö Ari-Matti Harri Ilmatieteen laitokselta.

Ensiksikin InSightilla on seismologinen mittalaite, jonka se siirtää emolaitteen viereen marsperää vasten. Laite tutkii sisäosia seismisten aaltojen avulla. Niitä syntyy planeetan sisäisten järistysten ja meteoriittien törmäysten seurauksena. Nämä aallot risteilevät ja heijastelevat eri rakennekerrosten rajapinnoista.

Toinen laite on lämpöanturi, joka tunkeutuu viiden metrin syvyyteen. Se mittaa lämpötiloja eri syvyyksissä. Näin voidaan laskea "lämpövuo" eli lämmön johtuminen sisäosista pintaan. Tiedot auttavat tekemään arvioita lämmön lähteestä ja sisäosien lämpötiloista.

Kolmanneksi InSightissa on radiolähetin, joka lähettää jatkuvasti tietoa Marsia kiertävälle satelliitille. Tämän signaalin doppler-siirtymästä voidaan laskea, kuinka paljon Mars huojuu. Marsin on tiedetty huojuvan, mutta nyt sen suuruudesta odotetaan saatavan tarkempaa tietoa.

Näillä kolmella mittalaitteella voidaan Ari-Matti Harrin mukaan päätellä hyvinkin tarkkaan Marsin sisärakenne ja sisäosien hienorakenne. Ja jos yhdenmukaista tietoa on sekä Maasta että Marsista, voidaan olettaa, että muutkin kiviplaneetat ovat rakenteeltaan samankaltaisia.

Laskeutuminen on kriittisin hetki

Marsin kaasukehään saapuessaan InSightin nopeus on noin 20 000 kilometriä tunnissa. Tuolloin sillä on vain seitsemän minuuttia aikaa hidastaa vauhtia niin, että laskeutuminen planeetan pinnalle sujuu pehmeästi.

"Seitsemän minuuttia kauhua", kuvailevat Nasan insinöörit odotettavissa olevaa jännitystä.

Laskeutumista on testattu vuosien ajan. Sitä koskevat komennot on kuitenkin ohjelmoitu etukäteen laskeutujan tietokoneelle, eikä lennonjohdolla ole keinoja muuttaa niitä viime hetkellä.

Laskeutumispaikka on valittu huolella. Alue on iso ja tasainen. Harrin mukaan tärkeää on, että laskeutumispaikalla saadaan hyvä kontakti Marsin pintaan eikä esimerkiksi hiekkaa ole liian paksulti.

Kaikkia riskejä ei kuitenkaan pystytä etukäteen eliminoimaan, kuten historiasta tiedetään. Kaikista Marsiin tehdyistä laskeutumisyrityksistä peräti kaksi kolmasosaa on mennyt tavalla tai toisella mönkään.

Huonoa onnea – tai osaamista – on ollut erityisesti eurooppalaisilla hankkeilla. Esimerkiksi vuonna 2016 Euroopan avaruusjärjestön Esan Schiapparelli-luotain murskaantui Marsin pintaan laskeutumisen loppuvaiheissa ilmantuneen ongelman takia.

– Riskialtista tämäkin. Nasa on onnistunut viime aikoina hyvin, joten fiilikset ovat positiiviset, sanoo Harri.

Tänä iltana Suomen aikaa nähdään, jatkuuko Nasan myötätuuli edelleen.

Onko Marsin sisus sula?

Harrin mukaan InSight on puhdasta planeettatutkimusta, joten isoja yllätyksiä ei ehkä ole odotettavissa. Eräs sellainen voisi kuitenkin olla se, jos Marsin ydin paljastuisi sulaksi. Se olisi iso asia, hän sanoo.

Suomi on ollut mukana monissa avaruushankkeissa, ja InSightiinkin Ilmatieteen laitosta pyydettiin aluksi mukaan. Siinä vaiheessa Suomen rajalliset paukut päätettiin panna muihin hankkeisiin.

Esimerkiksi vuonna 2020 sellaisia on tulossa parikin: Nasa lähettää Marsiin kulkijan, josta löytyy Ilmatieteen laitoksen valmistama mittauslaite. Lisäksi Suomi osallistuu Euroopan avaruusjärjestön vastaavaan hankkeeseen.

Mars on ollut jo vuosikausia avaruusmahtien kiinnostuksen kohteena, kuten Ylekin on kertonut. Mikäpä maa ei haluaisi olla ensimmäinen, joka lähettää ihmisen Punaiselle planeetalle. Ja vaikka InSight ei suoraan liity näihin hankkeisiin, lisää ihmiskunnan ymmärrystä Marsista.

Lisää aiheesta: NASA InSight Team on Course for Mars Touchdown

Tiedeykkönen: Seuraava Mars-luotain on jo matkalla - nyt tutkitaan planeetan järistyksiä ja porataan pinnan alle

Kotkalainen kaupunginvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Pentti Tiusanen (vas.) on epäiltynä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kotkan vasemmistoliiton valtuustoryhmä erotti maanantaina Tiusasen ryhmästään oikeuskäsittelyn ajaksi. Valtuustoryhmä kertoo Ylelle, että sillä on nollatoleranssi seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan.

Tapausta käsitellään Kymenlaakson käräjäoikeudessa keskiviikkona.

Syyttäjä on pyytänyt asian käsittelyä suljetuin ovin ja oikeuden asiakirjojen julistamista salaisiksi.

Asiasta uutisoi ensin Kymen Sanomat.

Tiusanen kiistää syytteet Ylelle.

– Rikosta ei ole minun puoleltani tapahtunut, Tiusanen sanoo.

Rikosuhripäivystyksen mukaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kyse, jos tekijä omaa asemaansa tai ikäänsä hyväksikäyttäen taivuttaa yhdyntään tai muuhun seksuaaliseen tekoon alle 18-vuotiaan, joka on tekijän määräysvallassa. Tunnusmerkit täyttyvät, jos käyttää esimerkiksi humalasta johtuen tiedotonta tai sairasta, vammaista tai muulla tavoin avutonta ihmistä seksuaalisesti hyväkseen.

Tiusanen oli kansanedustajana vuodet 1995–2011.

Valtuustoryhmä erotti Tiusasen

Kotkan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ilmoitti maanantai-iltana erottaneensa yksimielisesti Pentti Tiusasen häntä koskevan oikeuskäsittelyn ajaksi.

Vasemmistoliitto kertoo suhtautuvansa vakavasti uutisiin Tiusasen syytteestä Kymenlaakson käräjäoikeudessa. Ryhmä on määritellyt ohjeissaan nolletoleranssista seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan sekä rasistiseen tai epäasialliseen käytökseen liittyen.

– Näin vakavan syytteen ollessa kyseessä Tiusasella ei ole edellytyksiä toimia Vasemmistoliiton valtuustoryhmän jäsenenä oikeusprosessin aikana. Ryhmä ei näe vaihtoehtoja asiassa, tiedottaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Joona Mielonen.

Uutiseen täydennetty 27.11.2018 kello 5:13 valtuustoryhmän kannanotto.

Tämän tiedämme Ukrainan ja Venäjän konfliktista

Mustallamerellä sunnuntaina sattunut välikohtaus on saanut Ukrainan ja Venäjän välit kiristymään. Ukraina on julistanut osiin maata poikkeustilan, jonka nojalla kansalaiset voidaan pakottaa töihin puolustuskohteisiin. YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui hätäistuntoon asian johdosta. Kokouksessa Yhdysvaltain YK-edustaja Nikki Haley kutsui Venäjän toimia kriisissä törkeiksi. Kokosimme yhteen, mitä konfliktista tiedetään nyt.

Kuntien tarjoaman varhaiskasvatuksen määrä vaihtelee

Lakimuutoksen myötä kuntien on ollut kahden vuoden ajan mahdollista rajata niiden lasten subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta, joiden vanhemmista toinen on kotona esimerkiksi työttömyyden tai vanhempainvapaan takia. Yhä useampi kaupunki on kuitenkin viime aikoina luopunut tai luopumassa rajauksesta. Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta on huolissaan lasten eriarvoistumisesta, kun kuntien käytännöt vaihtelevat.

Lyhyemmät jonot päivystykseen ja vähemmän turhia soittoja 112:een

Uusi päivystysapupuhelin tulee käyttöön koko maassa ensi vuoden aikana. Valtakunnalliseen päivystysapunumeroon 116 117 tulisi soittaa ennen kuin lähtee päivystykseen. Päivystysapunumero on jo käytössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella sekä Pohjois-Savon ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiireissä. Numeron on tarkoitus tulla voimaan joka puolelle Suomea vuoden 2019 aikana. Numeron käyttöön ottamisella halutaan karsia turhia terveyskeskuskäyntejä ja soittoja hätänumeroon.

Oletko aina halunnut liittää ruokakuvaasi tuoksun?

Suomessa on kehitetty ainutlaatuinen tuoksusyntetisaattori. Laite osaa haistaa yli kahtakymmentä eri tuoksua, analysoida ne ja valmistaa niistä kopion haisteltavaksi. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston kehittämällä laitteella voi lähettää hajuviestin vaikka toiselle puolelle maailmaa. Kehittyneellä tuoksuteknologialla on viihteen ja markkinoinnin ohella monia käyttökohteita myös terveysalalla.

Pakkasta koko maassa

Vielä tiistaina tuuli puhaltaa pohjoisesta, ja päivä on enimmäkseen poutainen, kertoo Ylen meteorologi Seija Paasonen. Lumikuuroja tulee lähinnä vesistöjen äärellä ja merialueilla. Koko maassa on pakkasta ja tuuli lisää pakkasen purevuutta viitisen astetta. Keskiviikon vastainen yö on viikon kylmin yö. Pakkasta on 10–15 astetta laajoilla alueilla.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Ainakin miljoonan mehiläisen epäillään kuolleen hyönteismyrkky fiproniiliin Kapkaupungin viinituotantoalueella Etelä-Afrikassa, kertoo BBC.

Kyseessä on sama hyönteismyrkky, jonka on arveltu surmanneen miljoonia hunajamehiläisiä Euroopassa. EU-maissa fiproniilin käyttö on kielletty ihmisravinnon tuotannossa.

Varapuheenjohtaja Brendan Ashley-Cooper paikallisesta Western Cape Bee Industry -yhdistyksestä kertoo BBC:lle, että myrkytyskuolemia on ollut noin 35-40 prosentissa hänen omistamistaan mehiläispesistä. Tämä merkitsee Ashley-Cooperin arvion mukaan sitä, että miljoonasta puoleentoista miljoonaa mehiläistä on kuollut epäillyn myrkytyksen seurauksena.

Eteläafrikkalaiset viininviljelijät ovat käyttäneet fiproniilia Kapkaupungin alueella jo pidemmän aikaa muurahaispopulaatioiden torjunnassa. Nyt kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun hyönteismyrkyn epäillään aiheuttaneen mehiläisten joukkokuolemia.

Viiniviljelmillä aiotaan tehdä nyt lisätutkimuksia, jotta voidaan varmistaa, onko mehiläiskuolemien taustalla juuri fiproniili.

Aiemmin tänä vuonna eri puolilla Eurooppaa vedettiin pois miljoonia kananmunia myynnistä, kun kävi ilmi, että fibroniilia löytyi useista myynnissä olevista kananmunaeristä.

Fiproniilia oli päätynyt muniin, koska Belgian Flanderissa toiminut yritys oli lisännyt sitä valmistamaansa hyönteismyrkkyyn, jota käytetään kanahäkkien puhdistamiseen kanapunkeista.

Fiproniili voi vaurioittaa muun muassa keskushermostoa ja maksaa.

Myrkkymunaskandaali leviää – Eviran mukaan Suomessa ei havaintoja saastuneista kananmunista

Saastuneista kananmunista 150 miljoonan euron lasku

EU kielsi mehiläiskuolemia aiheuttaneet tuholaismyrkyt – saattaa hankaloittaa viljelyä Suomessa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kommentoinut Britannian EU-erosopimusta sanomalla, että eroaminen EU:sta voi vaikuttaa kielteisesti myös Yhdysvaltojen ja Britannian kauppasuhteisiin.

– Sopimus kuulostaa hyvältä diilille EU:lle, totesi Trump.

– Kun sopimusta katsoo, vaikuttaa siltä, ettei Britannia voi tehdä kauppaa meidän kanssamme, eikä se olisi hyvä asia, lisäsi Trump.

Presidentti sanoi toivovansa, että Britannian pääministeri Theresa May tekisi asialle jotakin.

Pääministeri Mayn toimistosta kuitenkin tiedotettiin Trumpin kommenttien jälkeen, että kauppasopimus Yhdysvaltain kanssa luonnistuu EU-eron jälkeen.

–Se mitä sovimme EU:n kanssa, on hyvin selkeää: Britannia voi tehdä kauppasopimuksia minkä tahansa maan kanssa, mukaan lukien Yhdysvaltojen, pääministerin tiedottaja sanoi.

– Olemme jo aloittaneet sopimuksen työstämisen Yhdysvaltojen kanssa, asian tiimoilta on jo tavattu muutamia kertoa, totesi tiedottaja.

Britannia pysyy EU:n tulliliitossa vielä ainakin siirtymäkauden ajan, eli heinäkuuhun 2020 saakka.

Kiinan kauppaan lisätulleja?

Wall Street Journal -lehden haastattelussa maanantaina presidentti Donald Trump sanoi, että on hyvin epätodennäköistä, että hän hyväksyisi Kiinan vaatimukset olla korottamatta tulleja 25 prosenttiin.

Vuoden alusta Kiinan tullimaksujen on määrä nousta 10 prosentista 25 prosenttiin Kiinan tuonnille, jonka arvo on 200 miljardia dollaria.

Trumpin on määrä tavata Kiinan presidentti Xi Jinping G20-kokouksessa Argentiinassa tällä viikolla.

Jos sopimukseen Kiinan kanssa ei päästä, Trump uhkasi lisätulleilla myös lopuille Kiinan tuonnista.

Kiina vei viime vuonna Yhdysvaltoihin tavaraa 506 miljardin dollarin arvosta. Yhdysvaltain vienti Kiinaan oli arvoltaan vain 130 miljardia dollaria.

Lue lisää:

Analyysi: Britannia on neuvotellut EU:n kanssa huippudiilin – Se takaisi Britannialle tiiviimmän EU-suhteen kuin Norjalle ja avaisi jopa ovet EU:n huippukokouksiin

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppakiista on paisunut nopeasti – katso, mitä tähän asti on tapahtunut

Puuro höyryää valmiina linjastolla, kun ensimmäiset opiskelijat valuvat hiljalleen Kainuun ammattiopiston Vimpelin ruokalaan aamiaiselle.

Ensin aamiaiselle tulijoita on yksi, kohta muutama ja pian puuroaamiaista syö jo parisenkymmentä nuorta.

Koulun asuntolassa asuva sotkamolainen Emmi Puranen syö harvoin puuroa aamiaiseksi. Tällä kertaa se kelpaa hyvin.

– Jääkaapissa ei ollut mitään, joten tulin tänne. Olen miettinyt usein, että kävisinkö koululla aamupalalla, mutta syystä tai toisesta en ole aiemmin käynyt. Ehkä olen vain halunnut nukkua pidempään, Puranen kertoo.

Viereiseen pöytään istuvalla Joonatan Karjalaisella on lautanen kukkuroillaan puuroa.

– Saan siitä energiaa päivän alkuun. Oikeastaan koko päivä kulkee paremmin, Karjalainen perustelee.

Usein opiskelijat korvaavat aamiaisen ostamalla munkin tai viinerin ja kahvin. Liisa Härmä

Kainuun ammattiopisto aloitti lokakuun alussa aamupalan tarjoamisen opiskelijoille Vimpelin ruokalassa. Aluksi aamupuuron rinnalla oli tarjolla leipää, voita ja vettä tai maitoa, mutta kahden euron hinta ei houkutellut opiskelijoita.

– Opiskelijoilla ei ole tai he eivät halua käyttää aamiaiseen rahaa, joten vaihdoimme sen nopeasti maksuttomaan vaihtoehtoon. Samalla jouduimme karsimaan tarjontaa, eli aamupuuro ja juoma ovat ilmaisia, kertoo koulutusjohtaja Liisa Härmä.

Aamupuuro on maistunut opiskelijoille vaihtelevasti. Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipaikassa luonnonvara- ja logistiikka-alojen opiskelijat syövät mielellään puuroa, ja aamiaisella on yleensä 30–50 opiskelijaa. Vimpelissä erot kävijämäärissä ovat suuria: yhtenä aamuna puurolautasen äärellä istuu viisi ja toisena yli 30 opiskelijaa.

– Aamupuuro on maistunut opiskelijoille jopa harmittavan vähän. Valitettavan usein opiskelijat korvaavat aamiaisen ostamalla munkin tai viinerin ja kahvin, Härmä sanoo.

– Onhan siihen tullut sorruttua useasti. Ilmainen puuro on toisaalta paljon parempi, koska silloin jää rahaa myös johonkin muuhun, Emmi Puranen jatkaa naurahtaen.

Tyhjä vatsa täytetään vasta lounaalla

Opiskelijoiden tyhjä vatsa on tuttu asia eri puolilla Suomea. Kouluterveyskyselyn (THL) mukaan ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista vain puolet syö joka arkiaamu aamiaisen. 17 prosenttia ei syö aamiaista yhtenäkään arkiaamuna. Maksuttoman aamupalan tarkoituksena on antaa opiskelijoille paremmat eväät koko koulupäivään.

– Päivä käynnistyy silloin hitaasti ja on aamuväsymystä. Opiskelijat saattavat satsata vain lounaaseen, jolloin annokset ovat todella suuria. Se väsyttää taas iltapäivällä paljon, kertoo kuraattori Matti Ilvonen.

Pöydän ääressä istuu ryhmä turvallisuusalan opiskelijoita. He ovat tulleet aamupalalle opettajansa kanssa ensimmäisen oppitunnin aluksi. Vain yhdellä opiskelijoista on edessään puurolautanen, toinen syö sämpylää ja kolmas hörppii maitoa lasista.

– Maito riittää, koska söin jo kotona aamulla puuron. Käyn syömässä täällä puuroa silloin, jos meinaa tulla kiire kouluun. Ei tarvitse olla nälissään heti aamusta, kertoo kajaanilainen Tatu Korhonen.

Toisessa pöydässä poikaporukka syö pelkkää pullaa ja munkkia. Eikö ilmainen puuro kelpaa?

– Tämä on poikkeuspäivä, koska yleensä syömme aamupuuron Seppälän toimipaikassa, suomussalmelainen Arttu Nevalainen naurahtaa kysymykselle.

Mitä muuta tilalle?

Kainuun ammattiopistossa kokeillaan maksutonta aamupuuroa vuoden loppuun asti. Koulutusjohtaja Liisa Härmän mukaan aamiaista tullaan todennäköisesti tarjoamaan myös tulevaisuudessa, mutta vielä ei tiedetä, mitä se sisältäisi.

Jos opiskelijat haluavat syödä aamulla jotain muuta kuin puuroa, se nostaisi kustannuksia.

– Opiskelijoilta on tullut paljon palautetta. Meiltä toivotaan esimerkiksi smoothieta. Puuro ei näytä vetävän Kainuussa yhtä hyvin kuin esimerkiksi Etelä-Suomen isoissa kouluissa. Kun keksisi, millä kahvin ja munkin voi ohittaa, olisi taitava, Härmä sanoo.

Metallialaa opiskelevat Jere Toivanen ja Leevi Peltokangas ovat tottuneet syömään puuroa aamiaiseksi lapsesta saakka. Siitä huolimatta puuro ei kyllästytä, vaan he käyvät koulun aamiaisella lähes jokaisena arkiaamuna.

– En jaksa tehdä itse ruokaa aamulla, selittää hyrynsalmelainen Jere Toivonen.

Onhan tämä ihan kuin äidin tekemää. Emmi Puranen

Munkkikahvit eivät ole Toivasen ja Peltokankaan mielestä riittävä aamiainen. Puuro on hyvää, eikä sen tilalle kaivata sen ihmeellisempiä ruokia.

– Kahvi ja leipä olisi hyvä puuron lisäksi, sanoo kajaanilainen Leevi Peltokangas.

Tatu Korhonen on samaa mieltä. Leipä, vaikka sämpylä, olisi puuron lisukkeena hyvä asia.

– Olen aina ollut puuroihmisiä, joten muuta minulle ei tule edes mieleen aamupalaksi. Joskus tulee muutama leipä syötyä siihen väliin, Korhonen kertoo.

Emmi Puranen syö yleensä aamiaiseksi hedelmiä, ja niitä hän kaipaisi myös koulun aamupalalle. Puuroaamiainen maistui kuitenkin hyvin.

– Onhan tämä ihan kuin äidin tekemää, Puranen kertoo hymyillen.

Kaksi vuotta sitten Etelä-Karjalassa Rautjärvellä valmistauduttiin ottamaan vastaan uusia kuntalaisia. Tulossa oli neljäkymmentä myönteisen turvapaikkapäätöksen saanutta ulkomaalaista.

Tulijoista puolet oli eritrealaisia, puolet syyrialaisia.

Runsaan vuoden oleskelun jälkeen Rautjärvelle asettuneista eritrealaisista ja syyrialaisista suurin osa muutti pois.

– Meillä oli monta syytä lähteä Rautjärveltä, kertoo Syyriasta paenneen Asad Alkhatebin perheen isä Hassan uudelta kotipaikkakunnaltaan Espoosta. Yle vieraili perheen luona Rautjärvellä kesällä 2017.

Parikymmentä lasta

Turvapaikan saaneiden perheiden asuttaminen Rautjärven kuntakeskukseen Simpeleelle oli alun perin kunnanjohtaja Harri Anttilan idea. Valtuusto hyväksyi ohjelman, jonka avulla tulijoita tuettiin kotoutumisessa.

Ennen uusien asukkaiden tuloa kunnan päättäjien puheissa eli toivo, että maahanmuuttajaperheistä olisi hyötyä vanhusvoittoisen pitäjän ikärakenteelle. Noin 3 400 asukkaan Rautjärvellä vauvoja syntyy nykyään hyvin vähän.

Turvapaikan saaneiden perheiden mukana Simpeleelle muutti kertaheitolla parikymmentä lasta. Heistä noin puolet oli alle kouluikäisiä.

Päivähoitoikäisiä maahanmuuttajalapsia varten kuntaan perustettiin oma varhaiskasvatusryhmä. Vauvapulaa valittavassa kunnassa se oli merkittävä tapaus.

Kaikille tulijoille oli palvelut valmiina. Pienimmät lapset toivotettiin tervetulleeksi päiväkotiin, kouluikäisiä odotti oma opettaja maahanmuuttajille tarkoitetulla valmistavalla luokalla ja aikuiset kävivät kotoutumiskoulutuksessa kunnan keskustassa.

– He olivat hyvin tyytyväisiä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen täällä. Monia harmitti se, että lapset eivät voineet jäädä. Aikuiset kuitenkin kaipasivat jotain muuta, kuin mitä Rautjärvellä oli tarjota heille, sanoo kunnan hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela.

Monet kuntalaiset lähtivät innostuneesti mukaan neuvomaan ja opastamaan tulijoita paikkakunnan arkeen totuttelussa. Yksi aktiivisimmista vapaaehtoisporukoista oli Suomen Punaisen Ristin ystäväryhmät.

Ihanteellinen lapsille, tylsä aikuisille

Asad Alkhatebin nelilapsinen perhe asui Rautjärvellä reilun vuoden keväästä 2017 kesään 2018. Heille vaikeinta Rautjärvellä asumisessa olivat huonot julkiset kulkuyhteydet.

Alkuun lasten ja aikuisten kieli- ja kotoutumisopinnot järjestyivät Rautjärvellä, mutta aikuisten jatko-opintoja oli tarjolla vain noin 40 kilometrin päässä Imatralla. Sinne kulki yksi linja-auto aamulla ja toinen iltapäivällä takaisin päin.

Iltapäivällä heidän täytyi odottaa bussia usein kaksikin tuntia. Asad Alkhateb Hassan

Asad Alkhateb Hassanin kaksi vanhinta tytärtä kävivät lukion kansainvälistä IB-linjaa Imatralla.

– Heidän piti lähteä Rautjärveltä aikaisin aamulla ja iltapäivällä heidän täytyi odottaa Imatralla bussia takaisin usein kaksikin tuntia, isä Hassan harmittelee.

Ratkaiseva käänne aikuisten arjessa

Aikuisillekin kotoutumisopintojen jatkaminen olisi myös tarkoittanut päivittäistä reissaamista Imatralle. Se oli ratkaiseva muutos opiskelujärjestelyissä, sillä alkukuukausien kurssit Saimaan ammattiopisto Sampo oli organisoinut paikan päälle Rautjärvelle.

Alun jälkeen tulijoiden joukko jakautui osaamisensa perusteella pienempiin ryhmiin, eikä opetusta voinut enää toteuttaa Rautjärvellä.

– On opiskelijan oman edun mukaista, että hän saa opiskella taitojensa mukaisella tasolla. Rautjärven maahanmuuttajien taso oli todella vaihteleva. Osalla heistä oli akateeminen koulutus ja osalla ei ollut lainkaan kokemusta koulusta lähtömaassaan, kertoo koulutuspäällikkö Aulikki Kuittinen Saimaan ammattiopisto Samposta.

En lähtisi sanomaan, että kukaan turvapaikan saanut henkilö ei voisi viihtyä täällä. Rautjärven hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela

Rautjärven kunnassakin huomattiin, että kulkeminen Imatralle kävi osalle maahanmuuttajista ylipääsemättömäksi.

– Matka Imatralle kestää vain sen neljäkymmentä minuuttia. Mutta kun sitten piti hakea lapset hoidosta ja muut arjen pyörittämiset, niin osalle tuntui liian raskaalta se vaihtoehto, että olisi jatkanut koulutusta Imatralla, kertoo hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela.

Arabian kielen taito heikkeni

Oli muitakin opiskeluongelmia. Asad Alkhateb Hassanin nuorin tytär oli yhdeksänvuotias paikkakunnalle muuttaessaan. Perhe oli lähtenyt pakomatkalle Syyriasta vuosia aiemmin. Lapsen kotikieli arabia oli heikompi kuin isommilla sisaruksilla.

– Espoossa pystymme järjestämään paremmin arabian opetusta Fatimalle, isä Hassan kertoo.

Hän on tyytyväinen myös siihen, että Espoosta on löytynyt Rautjärveä enemmän ihmisiä, joiden kanssa perhe voi puhua ja opiskella suomen kieltä.

Muutkin Rautjärveltä pois lähteneet eritrealaiset ja syyrialaiset kertovat etsineensä ympärilleen isompaa samaan kulttuuriin kuuluvien yhteisöä. Kunnan hyvinvointisihteeri arvelee, että yksi maahanmuuttajien pikaiseen poismuuttoon vaikuttanut tekijä oli tulijoiden jakautuminen kahteen erikieliseen ja -kulttuuriseen ryhmään.

– Jos olisimme saaneet tänne neljäkymmentä samasta taustasta tulevaa turvapaikan saanutta henkilöä, he olisivat ehkä keskenään pystyneet paremmin muodostamaan yhteisön ja toimimaan tukiverkkona toisilleen.

Joku tulijoista voisi viihtyäkin

Rautjärven kunnassa oli tehty jonkin verran suunnitelmia, miten voitaisiin edistää turvapaikan saaneiden työllistymistä kunnassa. Paikalliset yrittäjät ja maahanmuuttajat tapasivat toisiaan ja mahdollisia työpaikkoja etsittiin.

Mitään konkreettista ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, ennen kuin uudet kuntalaiset olivatkin jo lähteneet.

Asad Alkhateb Hassan työskenteli kotimaassaan kuvataiteilijana ja opettajana. Hän kertoo, että työllistymismahdollisuudet Rautjärvellä olivat olemattomat, nyt Espoossa vaihtoehtoja on enemmän.

Rautjärven hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorelan mukaan kunnassa ollaan valmiita ottamaan turvapaikan saaneita vastaan tulevaisuudessakin.

– Sekä monet kuntalaiset että kunnan työntekijät ovat oppineet uutta monikulttuurisuudesta ja siihen liittyvistä teemoista.

Rautjärven kokemuksen perusteella ei hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorelan mukaan voi päätellä, että turvapaikan saaneet olisi pikkukunnan sijaan parasta ohjata asumaan suurempiin kaupunkeihin. Vuorela arvelee, että vieraasta kulttuurista saattaa tulla heitäkin, joille suomalainen pikkukunta osoittautuu juuri oikeaksi asuinpaikaksi.

– He ovat ihan samalla tavalla yksilöitä, kuin mitä me suomalaiset olemme jokainen. En lähtisi sanomaan, että kukaan turvapaikan saanut henkilö ei voisi viihtyä täällä. Vielä pitäisi vain saada toimivammaksi koulutus- ja työelämämahdollisuudet.

Millä keinoilla maahanmuuttajat voisivat asua myös maaseudulla, ettei kaikkien tarvitse muuttaa pääkaupunkiseudulle? Keskustele ja kommentoi alla. Kommentointiin tarvitset Yle tunnuksen. Jos sinulla ei sellaista vielä ole, tee se saman tien tästä.

Muovinkierrätykseen liittyy paljon epätietoisuutta. Suomessa muovien erilliskeräys alkoi 2016. Keräyspisteitä tulee koko ajan enemmän ja esimerkiksi Savossa omakotitalojen on mahdollista saada ensi vuonna oma muovinkierrätysasia.

Yle järjesti verkkokeskustelun, jossa yleisö pystyi kysymään asiantuntijoilta kierrätyksestä. Kävi ilmi, että muovinkierrätykseen liittyy paljon epäselvyyttä.

Keräsimme keskustelusta kysymyksiä ja vastauksia muovista. Yleisön kysymyksiin vastasivat Konnevedellä ja kolmen maakunnan alueella Itä-Suomessa toimivan jäteyhtiö Jätekukon palvelupäällikkö Kati Malinen, Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n viestintäpäällikkö Jaana Lindman ja Suomen Kiertovoima ry:n viestinnän asiantuntija Kaisa Halme.

1. Miksi kierrätettävä muovi pitää pestä?

Muovipakkausten puhtaudessa riittää huuhtaisu viileällä vedellä, sitä ei tarvitse tiskata. Pääasia, etteivät ruoanjämät jää haisemaan ja kerää bakteereita kotona ja keräysastiassa. Tämä on myös työturvallisuuskysymys jätteenkeräilyssä ja käsittelyssä. Hyvin likaisia pakkauksia ei kannata pestä, vaan laittaa suosiolla sekajätteeseen.

– Mikään robotti ei kykene niin hyvään lajittelutulokseen kuin ihminen, Kati Malinen Jätekukolta arvioi.

2. Eikö kierrätysmuovista tällöin voisi maksaa ihmisille pientä kompensaatiota esimerkiksi pantin muodossa?

Suomessa on jo erinomainen muovipakkausten panttijärjestelmä palautuspullokeräyksessä. Suomen Kiertovoima ry:n viestinnän asiantuntija Kaisa Halmeen mielestä sitä voisi laajentaa tiettyihin muovilaatuihin tai tiettyihin pakkauksiin.

– Suurin osa muovista ei kuitenkaan ole niin arvokasta, että sen keräyksestä pitäisi maksaa, Halme sanoo.

3. Poistuvatko muoviset kauppakassit jossain vaiheessa kokonaan?

Tuskin, sillä jollakin tavarat kaupasta on kannettava kotiin. Ratkaisu on laajemman kokonaisuuden huomioimista. Muovikassi ei ole automaattisesti huonompi ratkaisu kuin esimerkiksi paperikassi.

Suomessa pyritään vähentämään muovikassien ja -pussien käyttöä vapaaehtoisin toimin ja näin on jo tapahtunutkin. Kaupan liitto teki vuonna 2016 ympäristöministeriön kanssa sopimuksen, jonka tarkoituksena on vähentää muovikassien kulutusta. Tarkoituksena on, että vuonna 2025 jokainen suomalainen käyttäisi korkeintaan 40 muovipussia vuodessa. Arvioiden mukaan jokainen suomalainen käyttää tällä hetkellä vuosittain noin 55 muovikassia.

– Muovikassien maksullisuus tai niiden hinnan korotus voivat vähentää niiden käyttöä, Kaisa Halme kommentoi.

4. Voinko laittaa muoviset jätteet kuten ruokaöljy- tai pesuainepullot sekajätteisiin?

Voit laittaa. Ruokaöljypullo on melko vaikea saada riittävän puhtaaksi, joten fiksuinta on laittaa se sekajätteeseen. Jos sinulla ei ole kotona tai lähialueella muovinkeräystä, sekajäteastia on oikea paikka.

Muovipakkauskeräys on useiden kauppojen yhteydessä, sekin auttaa, jos silloin tällöin kauppamatkalla edes osan muovipakkauksista vie keräykseen.

5. Voiko kotikissan muovisen hiekkalaatikon laittaa muovinkeräykseen?

Kissan muovinen hiekkalaatikko ei ole pakkaus, vaan tuote, joten sitä ei voi laittaa muovipakkausten keräykseen. Se kuuluu sekajätteeseen.

6. Voiko mustaa muovia laittaa muovinkierrätykseen?

Kyllä voi. Mustat muovipakkaukset voi laittaa keräykseen, vaikka nykytekniikalla osa niistä päätyy energiakäyttöön. Ongelmana on, etteivät muovijalostamon optiset lukijat tällä hetkellä tunnista kaikkien mustien pakkausten muovilaatua.

– Muovijalostamon laitetoimittajat kehittävät koko ajan tekniikkaa, jotta tämäkin ongelma saadaan ratkaistua lähitulevaisuudessa, Jaana Lindman Ringistä sanoo.

7. Eikö ekologisinta olisi polttaa muovi sekäjätteen mukana ja tällä korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä energianlähteenä?

Ei välttämättä. Tämä riippuu monista asioista, kuten muuan muassa siitä, kuinka lyhyt kuljetusmatka kerätyllä muovilla on ja kuinka paljon muovia kertyy. Jätemuovin määrä on suhteellisen pieni, eikä sillä voida energiaratkaisuna korvata fossiilisia polttoaineita.

Lajittelu on tärkeää, jotta jäte saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tarkasti. Mitä useampi lajittelee jätteet oikein, sitä enemmän saamme hyvää materiaalia talteen. Kierrättäminen vähentää uuden raaka-aineen käyttöä.

Koska muovia on tuotettava, on ekologisempaa tuottaa se uusiomateriaalista kuin öljystä. Muovin lajittelun, keräämisen ja hyödyntämisen määrä sekä tavat kehittyvät jatkuvasti.

Ympäristöministeriön mukaan muovituotanto ja muovijätteen poltto aiheuttavat maailmanlaajuisesti vuosittain noin 400 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain. Ministeriön laskelmien mukaan öljyä säästyisi vuosittain 3,5 miljardia tynnyriä, jos kaikki maailman muovijätteet kierrätettäisiin.

Euroopassa vain kuusi prosenttia muovin kysynnästä hyödynnetään kierrätyllä muovilla.

Suomessa jätehuoltoyhtiöt ovat monin paikoin selvittäneet asiaa ennalta ja todenneet, missä muovipakkausten kiinteistökohtainen kerääminen kannattaa myös taloudellisesti. Lisää tietoa aiheesta saat oman alueesi jäteyhtiöltä.

8. Voiko tekniset urheiluvaatteet laittaa muovinkierrätykseen, koska ne sisältävät muovia?

Vanhat, käyttökelvottomat urheiluvaatteet eivät ole pakkaus, joten ne kuuluvat sekajätteeseen.

9. Shampoo-pullon pohjassa on merkintä 100 % bioplastic ja pohjassa merkintä HDPE. Mihin keräykseen pullo kuuluu?

Kun kyseessä on muovipakkaus, niin sen voi viedä muovipakkausten kierrätykseen. Jos shampoopullon korkin saa irti, sekä pullo että korkki viedään erillään keräykseen. Kodinkoneiden pakkausmuovin voi laittaa muovikeräysastiaan. Jos kuitenkin pakkauksesta löytyy merkintä 03 PVC, sitä ei saa laittaa muovikeräykseen. Itse tuotetta ei saa laittaa muovikeräykseen.

PVC-muovia käytetään pakkauksissa erittäin harvoin. Jos muovipakkauksessa ei ole ollenkaan materiaalimerkintää, sen saa silti laittaa keräykseen

10. Mikä seuraavista on ekologisin vaihtoehto: pakata ostokset muovipussiin, jonka kierrättää muovina vai pakata ostokset paperikassiin, jonka kierrättää paperina vai pakata ostokset biopussiin, jonka kierrättää biojätteenä?

Jos kestokassia oikeasti käyttää, eikä niitäkään haali määrättömästi itselleen, se lienee ekologisin vaihtoehto. Asiasta löytyy erilaisia tutkimuksia, joiden lopputulokset ovat erilaisia. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Moreenimedia kertoo, että ekologisin vaihtoehto olisi kierrätystä muovista tehty kauppakassi.

11. Voiko kotona olevat muoviset pakaste- ja säilytysrasiat viedä muovinkierrätykseen?

Pakaste- ja säilytysrasiat kuuluvat sekajätteen joukkoon.

Rinki-ekopisteet on tarkoitettu ainoastaan kotitalouksien pakkausten keräykseen. Lakisääteisen tuottajavastuun mukaan muovipakkausten kierrätyksestä vastaavat yritykset, jotka pakkaavat tuotteita Suomessa tai maahantuojat, joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa. Lain mukaan Suomen markkinoille päätyneet pakkaukset on kerättävä takaisin kiertoon ja materiaalit hyödynnettävä uusien tuotteiden valmistuksessa eli kierrätettävä.

Toiminta rahoitetaan tuottajien maksamilla kierrätysmaksuilla. Jos muita kuin pakkauksia tuodaan Rinki-ekopisteisiin, kierrätyskustannukset nousisivat kohtuuttomasti väärin perustein.

Muovituotteille ei ole lainsäädännössä samaa tuottajavastuuta kuin muovipakkauksilla, ja niiden keräys on kunnan jätehuollon vastuulla. Muovituotteet voivat sisältää myös esimerkiksi elektroniikkaa, kuten vaikkapa leikkikalujen elektroniikka. Elektroniikkatuotteille puolestaan on järjestetty erillinen SER-jätteen keräys.

12. Onko tutkittu, minkä verran kierrätetystä kotitalouksien muovijätteestä saadaan uusiomuovia?

Ringin kerätyistä muovipakkauksista 70 prosenttia kierrätetään. Fortumin mukaan kerätyistä muovipakkauksista 40 prosenttiyksikköä päätyy muovigranulaateiksi, jotka ovat valmista kierrätysraaka-ainetta muoviteollisuudelle.

Loput 30 prosenttiyksikköä kierrätetään Fortumin muoviprofiilien valmistuksen raaka-aineena ja muihin teollisiin sovelluksiin. Kierrätykseen kelpaamaton muovi hyödynnetään energiana eli siitä tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä Suomessa.

Mia Kauppila valikoi banaaneja turkulaisen marketin hedelmätiskiltä. Ostoskorissa näkyy vaippapaketteja, joten lapsiperheen arki on juuri nyt kiivaimmillaan. Ruokavalinnat painottuvat perusarkiruokaan.

– Jonkin verran tulee kasviksia syötyä, ehkä liian vähän. Haluaisin itse lisätä määrää, tomaattia, kurkkua, salaattia, Mia Kauppila toteaa.

Sama suunta on monella muullakin suomalaisella. Kasvisten osuus lautasella on lisääntynyt ja moni pitää aitoja kasvisruokapäiviä.

Tämä selviää Keskon teettämästä ruokailmiöraportista, johon vastasi yli tuhat suomalaista kuluttajaa ja K-ryhmän kauppiasta. Otos painotettiin vastaamaan Suomen väestöä.

Raportti kertoo, mitä suomalaiset haluaisivat valita ostoskoriinsa entistä enemmän vuonna 2019.

Raportti: Hyvinvoiva arki ja tiedostava kuluttaminen ovat isoimmat ruokailmiöt suomalaisten arjessa

Hyvinvointiin tähtäävät ruoat ja ihmisten halu tietää, mistä ruoka tulee, näkyvät yhä enemmän ruokavalinnoissa. Tiedostava kuluttaminen vaikuttaa raportin mukaan 55 prosentilla. Ilmiö on kasvussa, kun sitä verrataan vuonna 2017 tehtyyn vastaavaan tutkimukseen.

Yksilöllisyyttä korostava ruokahifistely kiinnostaa myös suomalaisia. Ammattilaisilta haetaan vinkkejä omaan ruoanlaittoon, ja tuotteiden taustalla olevat tarinat viehättävät kuluttajia.

Ruoanlaitosta etsitään pientä luksusta. Samalla halutaan oppia uusia valmistustustekniikoita ja kehittyä paremmaksi kokiksi. Myös esillepanossa haetaan erikoisuuksia.

Etnoruoat maailmalta ovat tulleet tutuksi matkailun ansiosta ja ruokaseikkailut jatkuvat ensi vuonnakin, kun makujen maailma päätyy kotona suomalaisten lautasille.

Raaka-aineiden top 10 -lista meni uusiksi

Kuluttajilta kysyttiin, mitä tuotteita, raaka-aineita ja ruokaan liittyviä palveluita he uskovat käyttävänsä ensi vuonna enemmän. Laajalta listalta nousivat kärkeen valmiiksi perattu kalatiskin kala sekä marjat.

Ostoskorista näyttäisi vuonna 2019 löytyvän myös muun muassa pienpanimoiden oluita, raakamakkaroita ja sokerittomia rahkoja.

Vuoden 2017 Ruokailmiöt-tutkimukseen verrattuna kiinnostavimpien tuotteiden listalta löytyvät peruna, kotimainen superruoka ja kauramaidosta tehdyt tuotteet.

Aiemmassa listassa viidennellä sijalla ollutta avokadoa ei top 10 -listalla tällä kertaa näy, kuten ei viime kerran nelossijalla ollutta nyhtökauraakaan.

Kymmenen raaka-aineen listalla kolmantena ovat tuoreet yrtit, neljäntenä metsäsienet ja viidentenä peruna.

Kalaa päätyy ostoskoriin ehkä useammin

Mia Kauppila kertoo syöneensä viikonloppuna kuhamurekepihvejä ja kehuu niitä todella hyviksi.

– Kalaakin tarvitsi syödä enemmän. Jonkun verran mutta aika vähän tulee ostettua, Kauppila sanoo.

Eksoottiset ruoat kyllä kiinnostavat, mutta ajatus siitä, että alkaisi niitä itse valmistamaan, törmää ajankäytön ongelmiin. Bataatin makea maku ei Mia Kauppilaa miellytä, vaikka raportin seitsemänneltä sijalta se löytyy.

Suomalaisille tuttu peruna on käytössä myös Kauppilan ruokapöytään.

– Eri muodoissa syömme perunaa, muusina ja keitettynä pääasiassa.

Turkulaisessa ruokakaupassa asioi myös Kauppilaa hieman vanhempi Reijo Salo. Hän sanoo syövänsä kasviksia joka päivä.

– Mitä vaimo laittaa, sitä on syötävä, niinkuin jokainen mies tietää, Salo naurahtaa. Joka päivä on vihreää mukana lautasella.

Härkistä ja muita lihan korvikkeita Salo kertoo maistaneensa, kun on ollut ulkona syömässä.

– Kalaa tulee syötyä vähintään kerran viikossa muodossa tai toisessa. Kalanperkuuhommat ei oikein kiinnosta, joten useimmiten kala on fileenä tai muuten käsiteltynä.

Salo kuuluu näin suomalaisten enemmistöön. He ostavat kalaa mielellään, mutta perattuna ja paloina.

Ympäristötietoisuus vaikuttaa valintoihin

Ensi vuonna selkeitä nousijoita ruokaan liittyvinä uusina palveluina ja tapoina ovat ympäristönäkökohtiin liittyvät asiat. Niitä ovat ruokahävikin minimointi ja muovituotteiden käytön välttäminen.

Jo vuonna 2017 kärkisijoilla näkyivät omaan hyvinvointiin liittyvät asiat, kuten kasvisten lisääminen ruokavalioon sekä vatsan ja suoliston hyvinvointia tukevat ruoat.

Kyselyn mukaan lähes 40 prosenttia suomalaisista syö silloin tällöin kasviruokaa ja korvaa lihaa ja kalaa kasviksilla. Tämä flexaamiseksi nimetty ilmiö on kasvattunut suosiotaan viime vuosina.

Lihaa korvaavien proteiinituotteiden käytön arvioidaan kaksinkertaistuvan ensi vuonna.

Tämän uskotaan näkyvän erityisesti härkäpapu- ja hernepohjaisten tuotteiden kulutuksen kasvuna. Myös kauramaito ja siitä valmistetut tuotteet kiinnostavat entistä enemmän.

Valmius maksaa ruoasta enemmän kasvaa myös. Jos tuottaja saisi paremman hinnan kuin nyt, niin lähes 80 prosenttia suomalaisista hyväksyisi kalliimman hinnan.

Puolet haluaa vähentää ruokahävikkiä ja miltei saman verran suosii raportin mukaan lähiruokaa.

K-ryhmän asiakasnäkemysjohtaja Heidi Jungar epäilee kuitenkin, että loppujen lopuksi maku ratkaisee ruokavalinnat.

Linkki raporttiin:

Ruokailmiöt 2019 -raportti

Lue myös:

Suurtutkimus: Vegaaniruokavalio on tehokkain tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä

Onko halpuutuksen aika ohi? Ruuan hinta nyt nopeassa nousussa – Katso kymmenen eniten kallistunutta elintarviketta

Vuoden 2010 tienoilla Suomessa tapahtui käänne: Varakkaat alkoivat syödä aiempaa enemmän kalaa ja pienituloiset entistä vähemmän

Kaupunkiniityt perunamaiksi ja kasvihuoneita datakeskusten kattolämpöön – kaupungit voisivat ruokkia asukkaitaan paljon nykyistä enemmän

Ei edes rasvaretkelle kannata lähteä – Suomi voittaa Ruotsin ruokakorivertailussa

Valmisruoat ja paistopisteet syövät tuottajan leipää – Professori: Ruokamarkkinoilla epätäydellinen kilpailu

Missä syödään kotimaista, missä tuontiruokaa? Tältä näyttää ruoka-Suomi

Jukka Relanderin kolumni: Kaiken lihan pitäisi olla rituaaliteurastettua

Tea Takkinen, 4, heiluttaa violettia, kimaltavaa taikasauvaa Lähemäen lastentalolla Mikkelissä. Hän kertoo pitävänsä päiväkodissa eniten leikkimisestä. Kotona on seitsemän kuukauden ikäiset kaksosvauvat, jotka pitävät äiti-Teijan kiireisenä.

– Jo kaksosraskauden loppuajasta minun piti saada levätä, ja silloin haettiin Tealle pidennettyä hoitoaikaa. Täällä Tealla riittää tekemistä, kertoo Teija Takkinen.

Siitä lähtien puolen vuoden välein Takkisen perheen on pitänyt hankkia neuvolasta suositus, että 4-vuotiaalle Tealle tarvitaan kokopäivähoitopaikka. Suosituspaperi pitää hankkia, koska kaksi kolmesta kunnasta päätti rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta vuonna 2016, kun se lain mukaan tuli mahdolliseksi. Näin teki myös Mikkeli.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa käytännössä, että kunnilla on mahdollisuus rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä. Lisää hoitoaikaa voi hakea perustellusta syystä.

Tilanne muuttuu. Ensi vuoden elokuussa Takkisen perheen ei enää erikseen tarvitse todistaa Tean tarvetta kokopäivähoitoon. Mikkelin kaupunginvaltuusto päätti juuri, että päivähoito-oikeuden rajauksista luovutaan. Syynä oli huoli ryhmäkoon kasvusta, lasten vaihtuvuudesta ja lasten saaman pedagogisen kasvatuksen epätasa-arvosta.

– Se helpottaa arkea kummasti, kun ei tarvitse hakea suosituksia ja täytellä hakemuksia, sanoo Teija Takkinen.

Päätöksen myötä Mikkelissä on edessä kahden uuden päiväkodin rakentaminen.

Kunnat soutavat ja huopaavat päätöksissään

Kuntaliitolla ei ole ajantasaista tietoa siitä, miten monella kunnalla on subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus käytössä. Vuoden 2016 lakimuutoksen jälkeen etenkin pienet kunnat päätyivät rajaamaan palveluita. Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen sanoo, että on hyvin tavallista, että kunnat hakevat omaa linjaansa uudistuksen keskellä.

Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa suunta on selkeä: valtaosassa halutaan lapsille vapaa oikeus varhaiskasvatukseen. Helsinki ja Espoo eivät alun perinkään ottaneet käyttöön rajausta päivähoito-oikeudessa. Myöskään Tampereella ja Turussa oikeutta varhaiskasvatukseen ei ole rajattu eikä rajata ainakaan ensi vuonna.

Suurista kaupungeista Vantaa poisti päivähoidon rajaukset elokuun alusta alkaen. Saman teki myös Lahti. Vantaalla noin kaksi kolmannesta osa-aikaisessa hoidossa olleista lapsista on palannut pidempään hoitoaikaan.

– Kun rajaukset otettiin käyttöön, vähensimme varhaiskasvatuksen tiloja. Nyt niitä on täytynyt jälleen lisätä kuuden paviljonkipäiväkodin verran, sanoo Vantaan varhaiskasvatuksen johtaja Sole Askola-Vehviläinen.

Paviljonki- eli parakkipäiväkoti on valmiista elementeistä nopeasti pystytettävä rakennus.

Vantaalla kulut kasvavat Askola-Vehviläisen mukaan 5,5 miljoonaa euroa. Vapaa päivähoito-oikeus kasvattaa kuntien varhaiskasvatukseen varattua budjettia. Monessa kunnassa rahaa tärkeämpää on kuitenkin periaate.

– Helsingissä on vahvistunut ajattelu, että lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja että varhaiskasvatus nähdään myös syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä palveluna, sanoo varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas Helsingin kaupungilta.

Myös Jyväskylä on päättänyt poistaa päivähoito-oikeuden rajoitukset ensi vuodesta alkaen. Päätös tehtiin talousarvion hyväksymisen yhteydessä maanantaisessa valtuuston kokouksessa. Rajoitus ehti olla voimassa pari vuotta. Talousarviossa lisättiin määrärahaa varhaiskasvatukseen 740 000 euroa tämän muutoksen takia.

Kuopiossa on esitetty rajausten poistamista, mutta päätöstä asiasta ei vielä ole tehty. Samoin Joensuu harkitsee rajauksista luopumista. Myös Oulussa asia on vielä auki, ja ensi vuoden budjetista päätetään joulukuussa.

Kymmenestä suurimmasta kaupungista ainoastaan Pori on tehnyt päätöksen, että päivähoidon rajaukset ovat voimassa myös ensi vuonna.

Varhaiskasvatuksen professori: Vaarana lasten eriarvoistuminen

Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta on huolissaan lasten eriarvoistumisesta, kun käytännöt vaihtelevat alueittain.

– Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksella on jo nähtävissä negatiivisia vaikutuksia. Myös kokoaikaisesti varhaiskasvatuksessa olevat lapset kärsivät, koska lapsiryhmissä on entistä enemmän vaihtuvuutta ja levottomuutta.

Eriarvoistumista voi Karilan mukaan seurata myös saman kunnan sisällä. Niillä asuinalueilla, joissa on runsaasti työttömiä, voi myös päiväkotien lapsiryhmissä olla enemmän vaihtelua siinä, kuka on milloinkin hoidossa. Esimerkiksi kaksi osa-aikaista lasta voi käyttää yhtä ja samaa paikkaa ja silloin kokonaisuudessaan lapsiryhmän koko kasvaa. Tämän tiedetään lisäävän lasten sosiaalista kuormittumista.

– Näiden lasten kohdalle kasaantuu enemmän vielä haasteita, eikä se kai voi olla tarkoitus. Tällä alkaa olla jo yhteiskunnallista merkitystä, puhumattakaan merkityksestä lapselle ja hänen perheelleen, Karila pohtii.

Ei ihme, että keskustelu rajoitusten vaikutuksista on käynyt kuumana niin päiväkotien eteisissä kuin julkisesti. Mikkelissä Lähemäen päiväkodin johtaja Tuula Rahikainen kertoo saaneensa tulikivenkatkuista palautetta vanhemmilta, kun päivähoito-oikeutta rajoitettiin.

– Päätös luopua rajoituksista helpottaa meidänkin työtä, kun hoitovuorojen palapelissa on vähemmän vaihtelua.

Julkisuudessa on epäilty, että perheet jakautuvat kahteen kastiin häpeäleimojen saattelemana. Myös tutkijat ovat ryhtyneet selvittämään lasten polkuja varhaiskasvatuksessa eri kunnissa. Oulun yliopiston vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan vanhemmat suhtautuvat kriittisesti rajoituksiin.

Yksivuotiaiden lasten huoltajien asenteita kartoittavassa tutkimuksessa selvisi, että myönteisesti subjektiivisen päivähoidon rajaukseen suhtautuvien (Yhteiskuntapolitiikka: 4/2018) määrä on noussut erityisesti äitien keskuudessa. Vertailukohtana oli aiempi tutkimus vuodelta 2013.

Kenen oikeudesta pitäisi puhua?

Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön kehittämispäällikkö Jarkko Lahtinen ei ole huolissaan samoista asioista kuin varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila. Lahtisen mielestä 20 tuntia viikossa on yleisesti ottaen riittävä määrä varhaiskasvatusta. Jos se ei jollekin lapselle riitä, perustelemalla saa lisää.

– Aluksi oli ehkä ylilyöntejä siinä, mitä perusteita vaadittiin. Minun käsitykseni on, että aika matalalla kynnyksellä saa hoitoaikaa lisää tällä hetkellä kunnissa.

Lahtinen pohtii, että julkinen keskustelu kääntyy tällä hetkellä helposti aikuisten oikeuteen saada lapsi hoitoon työpäivän ajaksi, kun pitäisi puhua lasten oikeudesta saada laadukasta varhaiskasvatusta.

Puhetapa juontaa juurensa aikaan, kun päivähoito oli sosiaalitoimen alainen palvelu. Tätä nykyä varhaiskasvatus nähdään osana lapsen koulupolkua, ja siksi sen järjestäminen on kunnassa sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueen asioita.

– Yhteiskunnallisesti pitäsi puhua siitä, mikä on riittävä määrä varhaiskasvatusta. Nyt on päätetty, että 20 tuntia viikossa on riittävä määrä. Eihän vanhemmilla ole suvereenia määräämisoikeutta esiopetukseen tai koulun tuntimääriinkään, sanoo Lahtinen.

Kuntien säästöhalu voi osua omaan nilkkaan

Varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila näkee vaaranpaikan siinä, että kunnat laskevat saavansa säästöjä. Kuntapoliitikkojen voi Karilan mielestä olla vaikea nähdä, mitä kuluja voi tulla myöhemmin, jos esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksia ei huomata ajoissa.

– Keinot auttaa peruskouluaikana ovat kalliimpia kuin varhaiskasvatusvaiheessa. Osallistuminen varhaiskasvatukseen kasvattaa lapsessa sellaisia tietoja ja taitoja, jonka varassa he pystyvät toimimaan koululaisina ja kansalaisina. Mikä on sellaisen kunnan tulevaisuus, jossa lapset ovat eriarvoisia?

Karila sanoo, että tasa-arvo lapsen näkökulmasta tarkoittaisi sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, millaisesta perheestä on.

–Tiedetään, että erityisesti heikommassa elämäntilanteessa olevat lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Samoin maahanmuuttajalapset ihan jo kielikysymysten takia.

Lähemäen lastentalolla Perhoset-ryhmän lapset ottavat selvästi mallia toisistaan. He jonottavat innolla heijastinliivejä, joita on tarjolla ulkoilua varten.

Tea Takkinen pukee itse jalkaansa toppakenkiä ilme keskittyneenä. Kun Tealta kysyy, onko hänellä päiväkodissa kavereita, tyttö tuhahtaa.

– No katso nyt taaksesi, hän sanoo ja viittilöi ulko-ovelle päin. Siellä on rivi toppapukuisia lapsia, jotka odottavat Teaa metsäretkelle.

Lähdin vapaaehtoisesti Postista huhtikuussa 2014. Kotona lojumisen ja tekonivelleikkauksen jälkeen aloitin puutarhakoulun syksyllä 2015.

Lue Tuomon aiemmista vaiheista tästä ja tästä.

Valmistuin koulusta 2017 keväällä. Pärjäsin todella hyvin. Koulua aloittaessa päätin, että koska aikoinaan ei tullut opiskeltua, otan opinnot tosissani.

Todistuksessa olikin sitten kuusi kiitettävää arvosanaa kuudesta mahdollisesta. Sain uuden ammatin ja pystyin osoittamaan itselleni, että minusta on opiskelemaan ja pärjäämään, ja vielä 57-vuotiaana.

Koulun oppeja olen pystynyt hyödyntämään ihan käytännössä. Olemme autelleet vaimon sukutilalla Keski-Suomessa jo monta vuotta. Siellä on luomumansikkaa vajaan hehtaarin alalla. On istutettu, kitketty ja lakaistu. Kaksi vuotta olen tehnyt sitä nyt valmiina puutarhurina.

Syyskuussa 2017, kun palasimme kesän jälkeen Ouluun, otin yhteyttä kaupunkiin, joka velvoitetyöllisti minut marraskuun lopusta alkaen. Olin Hiirosenkodissa aulaisäntänä kuusi kuukautta. Autoin vanhoja ihmisiä, jotka olivat siellä lyhytaikaisessa hoidossa.

Työ alkoi puoli kahdeksalta ja kotiin lähdin puoli neljältä. Autoin ruokailussa, tein tarviketilauksia, ja kuljetin ihmisiä eri puolelle taloa. Vähitellen tutustuin hoidettaviin, koska samat ihmiset tulivat vuoroviikoin uudestaan. Työ loppui toukokuun lopussa.

Tykkäsin työstä ja vanhoista ihmisistä. Hienoa oli se, että tällä lailla sain palautettua myös ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen. Rahaa tulee toki silti vähemmän kuin aikaisemmin.

Heti töiden loputtua menimme jälleen vaimon sukutilalle Keski-Suomeen. Kesä oli kuiva, kitkeä ei juuri voinut. Mansikkasato oli kuivuudesta huolimatta kuitenkin kohtalainen.

Tilalla aika kuluu tosi nopeasti. Aamusta iltaan ollaan ulkona, kitketään kasvimaata ja poimitaan mansikoita.

Tänä vuonna palasimme Ouluun elokuun lopussa. Puutarhurin hommia ei edelleenkään ole näköpiirissä.

Olisi hienoa, jos puutarhurin töitä löytyisi talveksi, mutta silloin niitä ei juurikaan ole. Kesällä, jolloin olemme Keski-suomessa, jotain saattaisi löytyäkin.

Pidämme vaimoni kanssa yhdessä myös pientä tanssikoulua. Tanssikoulu Tango on ollut meillä kahdeksan vuotta. Opetamme kerran viikossa halukkaille argentiinalaista tangoa.

Lisäksi olen alkanut käydä kuntosalilla ja vaimon kanssa treenataan ja tanssitaan yhdessä.

Eläkeikään minulla on vielä viitisen vuotta – jos joskus eläkkeelle pääsen. Olen tyytyväinen elämääni. Näistä aineksista pitää myös tulevat vuodet rakentaa. Tähtäimessä on puutarha-alan yritys.

Olen myös optimisti, ei sitä koskaan tiedä mitä elämää tuo tullessaan.

Toimitukselta: Posti-sarja on ollut laadullinen syväsukellus Postista lähteneiden elämään

Mitä tapahtuu, kun olet viisikymppinen ja sinut irtisanotaan, kun joudut pitkän työuran jälkeen työttömäksi? Päätyykö köyhästä työttömästä eläkeläisköyhäksi, vai tarkoittaako kaikki uuden rikkaan elämän alkua? Miten rakennat uuden elämän?

Toimittaja Tiina Merikanto on päivittänyt kolmatta kertaa viiden entisen Postin työntekijän kuulumiset. Viimeisimmät niistä, kun Postista lähdöstä on jo monta vuotta. Aiemmat kuulumiset löydät täältä ja täältä.

Viisikymppinen Eero Leino löysi 200 työhakemuksen jälkeen uuden työpaikan, mutta tuli irtisanotuksi vajaan kahden vuoden työrupeaman jälkeen. Sen jälkeen hän on kirjoittanut 100 työhakemusta lisää.

64-vuotias Irmeli Valve on tehnyt irtisanomisen jälkeen kolmea työtä, vaikka hän olisi voinut olla ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella eläkkeelle jäämiseen asti. Irmeli sanoo, että hän ei halua jättää työn tekemistä kokonaan vieläkään, vaikka ajatus vapaa-ajan haaveiden toteuttamisesta tuntuu yhä mieluisammalta.

Virva Takanen-Järvelin on edelleen sairauslomalla. Viime vuosina hän on ollut niin työtön työnhakija, sairauslomalainen kuin työkyvyttömyyseläkeläinen. Byrokratian rattaissa pyöriminen tuskastuttaa.

Kata Ahonen ei aio luopua yrittämisestä, vaikka velat ovat suuret ja nivelrikko vaivaa. Kata sanoo, että “ken on leikkiin ryhtynyt, se leikin kestäköön”.

Posti-sarjassa Yle on tehnyt yhteistyötä Tampereen yliopiston Kohti kaksitahti-Suomea? -hankkeen kanssa. Hankkeen tutkijat seuraavat työuriensa loppupuolella olevien henkilöiden elämäntilanteita ja tuottavat uutta tietoa ikääntyvien työntekijöiden työttömyydestä, eläkkeelle siirtymisestä ja mahdollisuuksista pysyä työelämässä. Tutkimusta rahoittavat Koneen säätiö sekä Työsuojelurahasto, ja se tehdään muun muassa haastattelemalla entisiä postilaisia.

Yhteistyötä tutkijoiden kanssa on tehty hankkeen käynnistymisestä alkaen. Tarkoitus on, että opimme toisiltamme ja voisimme yhdessä tuottaa jotain uutta, joka hyödyttää ihmisiä. Tietysti niin, että journalistiset ratkaisut tehdään vain Ylessä.

Lue postilaisten kuulumisia:

“Ilo pintaan, vaikka syän märkänis” – Virva Takanen-Järvelin on tuskastunut pyörimään byrokratiassa köyhänä, sairaana ja työttömänä

Edes kahdet potkut ja 300 työhakemusta eivät lannista Eero Leinoa: Ei ole tärkeää, mitä tienaan, vaan että saan tehdä töitä

Postista potkut saanut Kata Ahonen: Raskaat velat ja nivelrikko eivät lopeta työntekoa ja yrittäjyyttäni – "Ikinä en anna periksi"

Postista potkittu Irmeli Valve ei tahdo eläkkeelle, vaikka on jo 64: "Jo koululaisena tein neljää työtä päällekkäin, ei kesäöinä tarvinnut nukkua"