Suomi ei allekirjoita yhdeksän EU-maan yhteiskantaa, joka edellyttää kasvihuonekaasujen päästöjen nopeaa vähentämistä. Kannassa ovat mukana muiden muassa Tanska, Ruotsi ja Ranska.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan Suomi periaatteessa kyllä kannattaa tiukempia päästövähennyksiä, mutta lähestyvän EU-puheenjohtajakauden takia hallitus ei voi ottaa kantaa asiaan. Suomen kausi alkaa heinäkuun alussa.

– Nyt ollaan niin lähellä Suomen puheenjohtajakautta, että silloin meidän täytyy pidättäytyä lähtemästä tällaisiin kirjeisiin mukaan. Meidän on tehtävä kompromisseja. Tämä on ainut syy, miksi me emme ole tässä mukana, Sipilä sanoi huippukokouksessa Romanian Sibiussa.

Ylen tietojen mukaan suuri valiokunta ei ole keskustellut asiasta Sibiun kokouksen alla, eikä siitä ole ylipäätään keskusteltu puolueiden kesken vaalien jälkeen. Ylen tietojen mukaan sosiaalidemokraatit pitävät ongelmallisena sitä, että Suomi ei liity kunnianhimoisten maiden joukkoon.

Kirjeen allekirjoittajat ehdottavat, että EU sitoutuisi hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä, ja osoittaisi neljäsosan seuraavasta seitsenvuotisesta budjettikehyksestä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Kirjeen allekirjoittivat eilen keskiviikkona Alankomaat, Belgia, Tanska, Ranska, Luxemburg, Portugal, Espanja ja Ruotsi. Sibiun huippukokouksessa Latvia ilmoitti lähtevänsä mukaan yhdeksäntenä maana.

Ajoituksen tarkoitus oli vaikuttaa keskustelun suuntaan Sibiun kokouksessa, jonka aiheena oli EU:n suunta tulevaisuudessa. Allekirjoittajajoukosta puuttuvat EU:n isoin jäsenmaa Saksa ja kaikki itäisen Euroopan jäsenmaat.

Sipilä arvioi, että Suomi pystyy puheenjohtajana edistämään kompromissia, vaikka monessa jäsenmaassa suhtautuminen onkin "hyvin nihkeää".

– Suomella on tähän esityksiä kyllä takataskussa, Sipilä sanoi.

Sipilä sanoo, että hänen henkilökohtainen tavoitteensa olisi EU:n hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Joulukuussa kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuunottamatta sopivat pyrkivänsä ajamaan EU:ssa tiukempia päästötavoitteita.

Britannian yleisradioyhtiö BBC on irtisanonut radiojuontajan tämän kuninkaallista vauvaa koskevan tviitin vuoksi.

Danny Baker julkaisi Twitterissä kuvan, jossa kaksi hyvin pukeutunutta ihmistä pitää kädestä pukuun puettua simpanssia. Saatesanoina oli "kuninkaallinen vauva lähtee sairaalasta". Tviitti on sittemmin poistettu.

Britannian prinssi Harry ja herttuatar Meghan saivat maanantaina Archie Harrison Mountbatten-Windsoriksi nimetyn poikavauvan. Meghan on kotoisin Yhdysvalloista, ja hänen äitinsä on afrikkalais-amerikkalainen.

Baker, 61, on työskennellyt BBC:n Radio 5 Livelle.

BBC:n mukaan Bakerin tviitti oli vakava arviovirhe ja vastoin kanavan arvoja.

Baker puolusteli tekoaan Twitterissä sanomalla, että olisi käyttänyt samaa typerää kuvaa kenen tahansa kuninkaallisen vauvasta, Boris Johnsonin vauvasta tai jopa omastaan. Se on hauska kuva, toki ei tietenkään tässä kontekstissa, Baker kirjoitti ja jatkoi: Jättimäinen virhe. Törkeä. Maljasi, Archie, sori, kaveri, Baker tviittasi.

Bakerin tviitit keräsivät runsaasti kritiikkiä. Esimerkiksi ITV-kanavan uutisankkuri Charlene White sanoi, ettei tviittiä voi hyväksyä.

– Julkaista kuva, jossa kolmen päivän ikäinen eri etnisistä taustoista oleva vauva esitetään apinana ja väittää, että kyseessä on vitsi? Siinä ovat vanhan koulukunnan ennakkoluulot ja rasismi huipussaan, White kirjoitti ja jatkoi, että julkisen palvelun yhtiössä työskentelevältä luotetulta juontajalta on mahdotonta hyväksyä tällaista ennakkoluulojen ruokkimista.

White kritisoi myös Bakerin ponnettomana pitämäänsä anteeksipyyntöä.

Baker on saanut BBC:ltä potkut ennenkin. Vuonna 1997 Baker erotettiin, koska hän yllytti kuulijoita tekemään moittimansa erotuomarin elämästä helvettiä, BBC kertoo.

Baker on saanut työstään useita palkintoja.

Lue myös:

Se on Archie! Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin vauva nimettiin

Etelä-Koreassa naiset ovat alkaneet protestoida syrjintää ja tiukkaa kauneusihannetta vastaan lopettamalla meikkaamisen ja leikkaamalla hiuksensa lyhyiksi, kertovat muun muassa brittielehti The Guardian ja japanilainen The Japan Times.

Naisten mukaan heiltä on kulunut aamuisin kaksi tuntia täydellisen meikin tekemiseen ihonhoitoineen ja kuorintoineen. Moni nainen kokee tämän niin ahdistavaksi, että meikittömyysliike on saanut nimekseen Irti korsetista. Kauneusihanteen mukaiseen täydellisyyteen pyrkiminen syö myös rahaa.

Sosiaalisessa mediassa naiset jakavat hashtagillä #EscapeTheCorset kuvia ja videoita muodonmuutoksestaan.

– Onko sinulla vapaus olla meikkaamatta? kysyy Twitter-käyttäjä jeongmeji.

Yksi liikkeessä mukana olevista on Cha Wi-Jon. Brasilialaislehti Revista KoreaIn on julkaissut hänestä kuvan ennen ja jälkeen.

– Upeita naisia! Monet korealaistytöt leikkavat hiuksensa lyhyiksi! kiittää korealainen radikaalifeministinen Koradfem.

Nuorten naisten meikittömyystrendi on osa laajempaa liikettä korealaista patriarkaalista yhteiskuntaa vastaan, kirjoittaa The Guardian. Naiset ovat olleet kaduilla osoittamassa mieltä muun muassa tasa-arvon puolesta ja seksuaalista ahdistelua vastaan.

Naisten kauneus miljardibisnes

Naisten kauneus on Etelä-Koreassa iso bisnes. Jopa joka kolmas nuori nainen on käynyt kauneusleikkauksessa ja kosmetiikkateollisuuden arvo on yli 11 miljardia.

Vaikka Irti korsetista -liike ei olekaan valtavirtaa, meikkiteollisuus on The Japan Timesin mukaan jo vastannut siihen. Markkinoille on muun muassa tuotu yksinkertaisempia ihonhoitopaketteja ja meikkimainoksessa on nähty lyhyttukkainen nainen.

The Guardianin nimettömänä esiintyvä lähde meikkiteollisuudessa sanoo, että he aikovat pyrkiä lisäämään myyntiä miehille.

Eteläkorealainen kauneusihanne on tiukempi kuin monissa muissa maissa ja naisten edellytetään kaunistautuvan yhdenmukaiseen muottiin.

Kuvaavaa on, että vuosi sitten Etelä-Koreassa syntyi kohu, kun television naispuolinen uutisankkuri Lim Hyeon-ju käytti silmälaseja. Tapauksen kerrotaan olleen ensimmäinen laatuaan. Miespuoliset ankkurit ovat käyttäneet laseja ilman kohua.

Lim sanoi käyttäneensä laseja, koska piilolinssit väsyttävät hänen silmiään, mutta myös lähettääkseen viestin korealaiselle yhteiskunnalle.

Etelä-Koreassa sukupuolten tasa-arvo on vielä kaukana. Muun muassa naisten ja miesten palkkakuilu on yksi vauraiden maiden suurimmista.

The Guardianin haastattelema naistutkimuksen professori Lee Na-young sanoo, että Irti korsetista -liike pyrkii paitsi haastamaan naisten kohtelemisen seksiobjekteina, myös käsityksen naisista miestä alempina.

– Kun nämä naiset kokevat vapautuvansa, paluuta entiseen ei ole, uskoo Chung-Angin yliopistossa Soulissa työskentelevä Lee.

Yhdysvalloissa Denverin tiistaisen kouluammuskelun sankariksi on noussut 18-vuotias Kendrick Castillo, joka kuoli taltuttaessaan toista ampujista.

Kiitosta urheudestaan on saanut myös 12-vuotias Nate Holley. Hän tarttui baseball-mailaan, kun kuuli omassa luokkahuoneessaan, että koulussa ammuskeltiin.

– Minulla oli maila kaiken varalta, koska aioin kaatua taistellen, Holley kertoi uutiskanava CNN:lle.

Holleyn luokkaan ampujat eivät tulleet, joten hän selvisi säikähdyksellä.

Castillo oli ainoa, joka kuoli Highlands Ranchin STEM-koulun ammuskelussa. Kahdeksan ihmistä haavoittui.

Castillo kävi ampujan kimppuun heti, kun tämä veti luokassa aseen esiin. Hän todennäköisesti pelasti toiminnallaan ainakin joidenkin toveriensa hengen.

Castilloa on surtu ja kiitetty laajasti sankarina.

– Juuri tätä on aito rohkeus ja uhrautuminen, toteaa muun muassa Twitter-käyttäjä Diego Sanchez Alatriste.

Myös 12-vuotiaan Holleyn urheutta kiitetään. Samalla se on virittänyt keskustelun siitä, miksi yhdysvaltalaisten lasten pitää elää tällaisessa todellisuudessa, jossa kouluampumiset ovat arkipäivää.

– Katso ja yritä olla itkemättä, kirjoittaa Colorado Independent -lehden toimittaja Mike Littwin CNN:n tekemästä Nate Holleyn ja hänen isänsä Steve Holleyn haastattelusta.

Littwin toteaa, että olemme kiitollisia Castillon kaltaisista ihmisistä, mutta samalla pitää muistaa, ettei tämän olisi pitänyt kuolla.

Hänen mukaansa kouluampumisista ei ole tullut Yhdysvalloissa uusi normaali, vaan se on vanha, tuttu, järkyttävä normaali.

Litwin huomauttaa, ettei pitäisi ajatella, että tällainen on väistämätöntä.

– Tämä ei ole pelkästään maailma, jossa elämme. Se on myös maailma, jollaisen olemme valinneet, hän sanoo.

Hänen tunteensa jakavat monet niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassakin.

– Tämä on niin väärin! Lasten ei pitäisi joutua ajattelemaan kaatuvansa taistellen, tviittaa Massachusettsin yliopiston professori Louis Klarevas.

– (12-vuotias Nate Holley on) uusimmasta kansallisesta tragediastamme selvinnyt. Tällainenko meistä on tullut? Kansakunta, joka luottaa siihen, että lapset antavat henkensä toistensa puolesta samalla, kun emme tee mitään. Ei ok, tviittaa puolestaan Amanda Twickerson.

Moni tviittaaja vaatii poliitikoilta toimia aselakien tiukentamiseksi.

– Kiitos Kendrick Castillo siitä, mitä teit. Toivoisin kuitenkin, että Yhdysvallat olisi tehnyt tämän paikan turvallisemmaksi sinulle, estänyt noita lapsia saamasta haltuunsa asetta, jonka vuoksi uhrasit itsesi, tviittaa Todd Sneed.

Denverin ampujat käyttivät käsiaseita, jotka he olivat vieneet toisen vanhemmilta. Nämä olivat hankkineet aseet laillisesti. 16- ja 18-vuotiaat nuorukaiset eivät olisi voineet ostaa niitä itse laillisesti, sillä Coloradon osavaltiossa käsiaseen voi ostaa vasta 21-vuotiaana.

Kouluampumiset ovat nostattaneet kerta toisensa jälkeen Yhdysvalloissa keskustelua aselakien tiukentamisesta.

Myös muita keinoja on pohdittu, kuten opettajien aseistamista. Denverin Highlands Ranchin koulussa toisen ampujista taltutti kouluun palkattu vartija.

Kouluampumisia ennätysmäärä

Vuosikausia jatkunut keskustelu ei ole toistaiseksi johtanut toimiin, joilla kouluampumiset olisi saatu vähenemään. Päin vastoin, viime vuonna niitä oli ennätysmäärä.

Laskentatapoja on erilaisia, mutta laivaston ylläpitämän koulun Naval Post Graduate Schoolin tilastojen mukaan kouluampumisia oli viime vuonna 97, mikä on eniten sitten tilastoinnin alkamisen vuonna 1970. Aikaisemmin 2000-luvulla määrä on vaihdellut vuosittain 13:sta 59:ään.

Tänä vuonna kouluampumisia on ollut jo 30. Laivaston tilasto laskee kouluampumisiksi kaikki tapaukset, joissa ase on vedetty esiin koulun alueella, siellä on ammuttu tai koulun omaisuuteen on osunut luoti.

Pelkästään Denverin alueella joukkoampumisia on ollut useita. Viime kuussa siellä muisteltiin 20 vuoden takaista Columbinen lukion kouluampumista, jossa kuoli 12 oppilasta ja opettaja.

Muistopäivän alla satoja kouluja, myös Highlands Ranch, suljettiin, kun poliisi etsi 18-vuotiasta floridalaisnaista, joka oli uhkaillut kouluja. Nainen ampui itsensä.

Yhdysvalloissa julkaistiin vastikään tutkimus, jonka mukaan joukkoampumiset ovat sitä todennäköisempiä, mitä löyhempiä osavaltion aselait ovat.

Jotain Yhdysvalloissa on kuitenkin kouluampumisista opittu. Kun Columbinen kouluammuskelu alkoi vuonna 1999, poliisilta kesti 47 minuuttia saapua paikalle. Sen jälkeen poliisia on koulutettu, ja esimerkiksi Highlands Ranchiin he saapuivat muutamassa minuutissa.

Lue lisää:

"Valot pois ja ovet lukkoon!" Katso video: Zoe USA:ssa ja Leo Suomessa joutuvat harjoittelemaan varautumista kouluampumiseen

Amerikkalaisopettaja Julie Cieniawskin arkea on kerrata opetusvideota kouluampujasta – "Irtisanoudun, jos minun pitää alkaa kantaa asetta"

Australia kiristi aselakinsa 23 vuotta sitten - sen jälkeen joukkoampumiset loppuivat yli 20 vuodeksi

Pohjois-Pohjanmaalla Siikalatvan kunta on siirtänyt lainvastaisesti yksityiselle terveysalan yritykselle tehtäviä, jotka kuuluvat kunnan vastuulle.

Kunnan sosiaali- ja terveydenhuollossa on paljastunut monia muitakin vakavia ja pitkäaikaisia puutteita. Niitä on tullut ilmi sen jälkeen, kun kunta ulkoisti sote-palvelunsa terveysjätti Mehiläiselle vuonna 2017.

Valvovan viranomaisen aluehallintoviraston (avi) mukaan ongelmat koskevat sekä sote-palvelujen järjestämistä että valvontaa.

Pohjois-Suomen avi on sen vuoksi ottanut Siikalatvan sosiaali- ja terveyspalvelut valvontaansa. Kyseessä on ensimmäinen kerta Suomessa, kun avi ottaa yksittäisen kunnan koko sote-palvelut tarkkailuunsa.

Avin maaliskuun 2019 lopussa antama ratkaisu on poikkeuksellinen, mutta niin ovat sen esittämät moitteetkin.

Avin mukaan Siikalatvan virkamiehet ovat luovuttaneet julkisen vallan käyttöön liittyviä sosiaalihuollon tehtäviä lainvastaisesti Mehiläisen työntekijöille.

Kunnissa kehitysvammaisten erityishuollon päätöksistä ovat vastuussa viranhaltijat, kuten sosiaalityöntekijät. Heidän tehtäviinsä kuuluu myös laatia kehitysvammaisille arjesta selviytymistä helpottavia palvelusuunnitelmia.

Siikalatvalla päätöksiä ovat kuitenkin valmistelleet ja esitelleet Mehiläisen työntekijät.

Aville jäi epäselväksi, miten Siikalatva valvoo Mehiläistä

Siikalatvan ja Mehiläisen sopimus on niin sanottu kokonaisulkoistus. Siinä kunta tai kuntayhtymä maksaa yksityiselle yritykselle sote-palvelujen tuottamisesta.

Kokonaisulkoistuksia on tehnyt runsaat 20 kuntaa. Hyvinvointialan selvityksen mukaan kokonaisulkoistettujen palvelujen piiriin kuului noin kaksi prosenttia suomalaisista vuonna 2018.

Vaikka kunta ulkoistaisi sote-palvelunsa, se ei voi sanoutua irti kaikista sote-asioista. Ulkoistuksen jälkeenkin kunta on vastuussa siitä, että palvelut myös järjestetään asianmukaisesti.

Lisäksi kunnalla pitää säilyä julkisen vallan käyttö. Sitä on henkilön etua ja oikeuksia koskevat päätökset, kuten sosiaalietuuksien myöntäminen ja tahdosta riippumattoman hoito.

Julkisen vallan käyttöä voi olla myös päätösten valmistelu ja esittely, jos ne vaikuttavat merkittävästi päätöksentekoon. Näin on tapahtunut avin mukaan Siikalatvalla.

Mehiläisen työntekijät ovat valmistelleet ja esitelleet kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevia päätöksiä kunnan johtavalle viranhaltijalle, joka on allekirjoittanut paperit. Tällaiset tehtävät kuuluvat kunnalle.

Siikalatvan johtava sosiaalityöntekijä on kertonut aville, ettei hänellä ole ollut aikaa työkiireiden vuoksi perehtyä kaikkeen. Tietoa ei ole ollut myöskään mahdollisista rajoitustoimista. Esimerkiksi kehitysvammaisen liikkumista voidaan rajoittaa hänen oman tai jonkun muun turvallisuuden suojaamiseksi.

Mehiläinen on myös tehnyt sopimuksia omaishoitajien kanssa, vaikka sopimukset pitäisi solmia omaishoitajien ja kunnan välillä.

Avin mielestä kunnassa on ollut myös epäselvää, mitkä kunnan johtavan lääkärin tehtävät kuuluvat virkavastuulle.

Avi ei ole saanut selvyyttä siihen, miten ja missä laajuudessa Siikalatva valvoo Mehiläisen toimintaa. Kunta ei ollut laatinut lain edellyttämää omavalvontasuunnitelmaa.

Kunnalle ja Mehiläiselle annettu toistakymmentä valvontapäätöstä

Jo ennen ulkoistusta Avi neuvoi ja ohjasi kunnan edustajia useamman kerran siitä, miten julkisen vallan käyttöön liittyvät tehtävät järjestetään. Tämä ei tuottanut toivottua tulosta.

Siikalatvalla toimii viisi Mehiläisen yksikköä, joista suuri osa on parhaillaan tai on ollut avin valvonnassa.

Avi on antanut Siikalatvan kunnalle tai Mehiläiselle kaikkiaan toistakymmentä valvonta- tai kantelupäätöstä sen jälkeen, kun Mehiläinen otti kunnan sote-palvelut harteilleen. Ratkaisuissa on kehotettu kuntaa ja Mehiläistä korjaamaan havaitut epäkohdat.

“Yrityksen edustaja ei voi ohjata virkamiestä tekemään oikeita päätöksiä”

Kun valvonta-asioita alkoi kasaantua, avi otti poikkeuksellisesti Siikalatvan koko sote-palvelut valvontaansa.

Pohjois-Suomen avin lakimies Heli Kajava kertoo, että heidän alueellaan on tehty useita kuntien kokonaisulkoistuksia, mutta muualla ei ole tullut esille samassa laajuudessa Siikalatvan kaltaisia ongelmia.

– Yleensä asiat on saatu kuntoon alkuvaiheessa, mutta Siikalatvan osalta on tullut pitkään valituksia monenlaisista eri asioista, Kajava sanoo.

Avin mukaan Siikalatvan viranhaltijoiden päätökset vaikuttavat Mehiläisen etuihin. Päätösten riippumattomuus voi vaarantua, jos niitä valmistelevat Mehiläisen työntekijät.

Mehiläinen on siis voinut hyötyä siitä, että sen edustajat ovat valmistelleet Siikalatvan virkamiehille kuuluvia päätöksiä.

Kajavan mukaan kunta ei ole kaikilta osin ymmärtänyt rooliaan valvonnassa. Kuntalaisilla on ollut epäselvyyttä, kumman toimijan palveluksessa työntekijä on.

– En tiedä, mitä keskusteluja siellä on käyty, että tällainen on sallittu. Taustalla voivat olla kunnan niukat resurssit, mutta jos rooleista lipsutaan, asiakkaan etu voi päätösten johdosta vaarantua. Yleisellä tasolla sanottuna yrityksen edustaja ei voi ohjata kunnan virkamiestä tekemään “oikeita” päätöksiä.

Kunnanjohtaja: Yhteisymmärrys avin kanssa löytynyt

Siikalatvalla on toukokuun 2019 puoliväliin asti aikaa selvittää aville, miten se on parantanut toimintaansa. Siikalatvan kunnanjohtajan Pauli Piilman mukaan avin mainitsemia puutteita on jo korjattu.

Kunta on perustanut uuden sosiaaliohjaajan viran, jolla on tarkoitus varmistaa virkavastuulle kuuluvien tehtävien hoitaminen. Johtavalle lääkärille on palkattu sijainen, valvontakäyntien määrä on moninkertaistettu ja kunnan omavalvontasuunnitelma hyväksytty.

Piilman mukaan ongelmat ovat johtuneet osin työvoimapulasta. Kuntaan on ollut vaikeaa löytää sosiaalihuollon ammattilaisia. Nyt virat on saatu täytettyä ja sosiaalityöntekijöiden määrä nostettua kahdesta kolmeen.

– Pohjois-Suomessa oikeastaan kaikki kunnat hakevat päteviä sosiaalityöntekijöitä. Paikkoja on avoinna vaikka kuinka, hän sanoo.

Piilma myöntää, että kunta ymmärsi aiemmin osittain väärin virkavastuulle kuuluvien tehtävien sisällön.

– Avin tulkinnat ovat muuttuneet jonkin verran vuosien varrella, mutta he ovat täsmentäneet meille asioita ja nyt ymmärrämme ne samalla tavalla.

Hoivakodissa käytetty sijaisina eläkeläisiä

Siikalatvan sote-kokonaisulkoistuksen keskeinen osa on vanhustenhuolto. Avi on puuttunut myös kunnan hoivakotien puutteisiin.

Valituksia on tullut etenkin Mehiläisen palvelukeskus Pihlajistosta. Sama hoivakoti nousi esiin, kun Yle uutisoi tammikuussa Mehiläisen hoivakotien ongelmista eri puolilla Suomea.

Avi havaitsi jo pari vuotta sitten, että Pihlajistossa oli liian pieni hoitajamitoitus etenkin öisin, mikä aiheutti riskin asiakkaiden turvallisuudelle. Lisäksi vanhuksien itsemääräämisoikeutta oli rajoitettu väärin, kun heitä oli toisinaan kiinnitetty pyörätuoliin lannevyöllä ilman lääkärin päätöstä tai omaisen hyväksyntää.

Avi ja kunta ovat jatkaneet Pihlajiston valvontaa. Tänä vuonna tarkastuksia on tehty useita. Isompia puutteita ei uusimmilla käynneillä ole havaittu.

Siikalatvan kunnanhallituksen helmikuussa 2019 laatiman vanhuspalvelujen tilannekatsauksen mukaan ongelmana on ollut henkilökunnan ja sijaisten heikko saatavuus. Eläkkeelle jääneitä on jouduttu pyytämään sijaisiksi.

Tilannekatsauksesta selviää myös, että palvelukeskus Koivulehdossa loukkaantui tammikuussa 2019 vanhus ilmeisesti pesettämisen yhteydessä. Tapaturmaa ei havaittu heti.

Koivulehtoon avi teki tarkastuksen viime vuonna ja antoi huomautuksen, koska hoitajamitoitukseen oli laskettu hallinnon työntekijä. Yksi asukas oli yksikössä ylipaikalla. Kunnan saaman tiedon mukaan nämä puutteet on korjattu.

Siikalatva sai haluamansa säästöt Mehiläisen avulla

Kokonaisulkoistuksia Suomessa ovat tehneet lähinnä pienet kunnat. Ne ovat halunneet säästöjä.

Siikalatvalla Mehiläinen on vastannut vuodesta 2017 lähtien kunnan sote-palveluista. Sopimus on kymmenvuotinen.

Säästöjä on tullut. Kunta kertoo viime vuoden tilinpäätöksessään, että kokonaisulkoistuksen tavoitteena olleet 1,5–2 miljoonan vuotuiset säästöt toteutuivat 2017–2018.

Sote-puolella alkoivat yt-neuvottelut pian sen jälkeen, kun Mehiläinen otti komennon. Ne johtivat useisiin irtisanomisiin.

Mehiläisen perusterveydenhuollon palveluista vastaava Joonas Turunen Mehiläisestä sanoo, että Siikalatva on säästänyt karkeasti kymmenen prosenttia vuosittaisista sote-menoistaan, kun Mehiläinen on vastannut palveluista.

Turusen mielestä myös palvelujen saatavuus ja laatu ovat parantuneet. Perusterveydenhoitoa on vahvistettu, mikä on vähentänyt erikoissairaanhoidon tarvetta.

Hän sanoo, että kuntalaisilta on tullut pääosin myönteistä viestiä. Kriittinen palaute on liittynyt yleensä yksittäisiin palvelukokemuksiin.

– Tuotamme Siikalatvalla palvelut neljän kyläkeskuksen alueella. Siinä on henkilöstön ja rekrytoinnin kannalta omat haasteensa, kun välimatkat ovat pitkiä.

Turusen mukaan Siikalatva on Mehiläiselle tärkeä asiakas. Se on ainoa kunta, jonka kaikki sote-palvelut Mehiläinen tuottaa.

– Siksi haluamme onnistua Siikalatvan palvelutuotannossa mahdollisimman hyvin.

Fakta: Kokonaisulkoistuksia tehneet kunnat ja yritykset:

Pihlajalinna: Alavus, Juupajoki, Jämsä, Kihniö, Kuortane, Mänttä-Vilppula, Parkano, Soini, Ähtäri

Terveystalo: Kinnula, Lumijoki, Rantasalmi, Tervola

Attendo (Terveystalon alihankkijana hoivapalveluissa): Puolanka, Kärsämäki, Pyhtää, Rääkkylä, Sulkava, Sysmä, Tohmajärvi

Mehiläinen: Siikalatva, Keminmaa, Kemi, Tornio, Simo

Coronaria: Posio

*Sote-ulkoistussopimusten laajuudessa on eroja kuntien välillä. Osa sopimuksista on kuntayhtymissä tai yhteisyrityksissä. Lähde: Kuntaliitto

Vaikka musiikkituottaja Jaakko Salovaara on monissa liemissä keitetty kettu, kesän keikat Bomfunk MC'sin kanssa eivät ole hänelle mikään läpihuutojuttu.

Hän nousee nimittäin nyt ensimmäisen kerran lavalle bändin muiden alkuperäisjäsenien, Raymond Ebanksin ja Ismo "Gismo" Lappalaisen rinnalle.

Vuosituhannen alussa Salovaara jäi Suomeen tietokoneen ääreen, kun muut kiersivät vuosia maailmaa.

– On tosi hienot fiilikset. Se oli silloin taktinen veto, että en lähde kiertueelle mukaan, jotta voin keskittyä tekemään uusia biisejä, kertoi Salovaara Puoli seitsemän -ohjelmassa.

Bomfunk MC’s tekee Suomessa kuuden keikan kesäkiertueen juhannuksesta alkaen. Edellisistä keikoista on 15 vuotta aikaa.

Raymond Ebanks vastusti paluuta pitkään, sillä takki oli vuosituhannen alun supermenestyksen jälkeen pitkään tyhjänä. Nyt tunnelmat ovat hyvät.

– Sain keikoista tarpeekseni huippuvuosina. Nyt taas kun kukaan ei odottanut mitään, niin ajattelin, että totta kai tätä tehdään jos voidaan.

Palkintojenjako kuvattiin etukäteen

Yksi Bomfunk MC’sin uran kohokohtia oli MTV Music Awards -palkintogaala vuonna 2000, jossa bändi sai parhaan pohjoismaisen artistin palkinnon.

Gaala järjestettiin Tukholmassa Globenissa, mutta kaikki ei ollut aivan sitä miltä ulospäin näytti.

Bomfunk MC’s kävi nimittäin tosiasiassa pokkaamassa palkinnon jo pari päivää etukäteen – tyhjässä hallissa.

– Se on yksi mun pahimpia Spinal Tap -kokemuksia. Olimme tyhjässä Globenissa, pidimme kiitospuhetta ja kaksi jätkää siivosi siellä tyhjää hallia. Siinä romuttui täysin MTV-romantiikka, muistelee Raymond Ebanks erikoista kokemusta.

Kiitospuhe nauhoitettiin ja näytettiin varsinaisessa gaalassa. Tosin sitä oli leikattu niin, että lopullisessa versiossa miehet sanoivat vain “thank you”.

Mutta eivät miehet musiikkitelevisiota pahalla muista: Miikka Lommin ohjaama video Freestyler-biisistä oli avainasemassa siinä, että kappaleesta ja bändistä tuli niin suosittu.

Ja yleisössä istuneelle Jaakko Salovaaralle palkintogaalakin oli ikimuistoinen.

– Saavutimme jotain sellaista hienoa, mistä olin aina uneksinut.

Ulkomailta tullut jo kyselyjä

Jaakko Salovaara tuottaa nykyään musiikkia muille ja tekee omaa uraa nimellä JS16.

Raymond Ebanks puolestaan on asunut yli 10 vuotta Belgiassa ja tehnyt paljon myös muita kuin musahommia.

Välissä hän ei käynyt Suomessa vuosikausiin, mutta nyt vanhat kaverukset ovat taas viettäneet aikaa treenikämpillä. Yhteinen historia ulottuu 1990-luvun Turkuun, missä he kohtasivat dj-miksauskisoissa Turussa.

Yhteinen tulevaisuus puolestaan on kesän keikkojen jälkeen vielä auki. Miehet ovat tehneet uutta musiikkia, mutta eivät ole vielä päättäneet julkaisevatko sitä.

Myös ulkomaisia keikkapyyntöjä on tullut ensi vuodeksi, kun Freestyler täyttää 20 vuotta.

– Kaikki ovat nyt huomanneet, että olemme elossa. Teemme nyt tämän kesän täällä ja jos siihen väliin saisi vielä uuden lätyn niin sitten kaikki ovet aukeaisivat taas, pyörittelee Ebanks.

Katso Jaakko Salovaaran ja Raymond Ebanksin koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Melinda Sakkaran esikoinen kuoli kohtuun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Syynä oli sairaalan hoitovirhe, kun Sakkaran kipuja ei otettu todesta. Sakkaralle maksettiin myös korvaukset potilasvahingosta.

Toinen lapsi, poikavauva, huostaanotettiin noin kuukauden ikäisenä.

– Minua ei kuultu päätöksenteossa lainkaan. Lapsi sijoitettiin uskonnolliseen perheeseen, vaikka vastustin sitä. Lisäksi yhteydenpitoani poikaan rajoitettiin laittomasti, Sakkara kertoo.

Kun Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan, hän päätti paeta maasta.

– Minua kohdellaan menneisyyteni perusteella. Ei ole näyttöä, että se muuttuu, Sakkara sanoo.

Olen töpeksinyt aiemmin, mutta viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Melinda Sakkara

Huostaanottopäätös antaa 32-vuotiaasta Sakkarasta karun kuvan. Kouvolasta kotoisin olevalla Sakkaralla oli nuorempana vakava alkoholiongelma. Hänellä on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikostuomio. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa ja yrittänyt alkoholin vuoksi itsemurhaa.

– Elämäni on ollut aiemmin alamäessä ja olen töpeksinyt. Jo neuvolassa poikaa odottaessani kohtasin ennakkoasenteen, jonka seurauksena minulle kirjoitettiin neuvolassa lähete huumevieroitukseen ilman mitään huumetestejä. En ole koskaan käyttänyt huumeita.

Yle on tarkistanut Sakkaran väitteet useista asiakirjoista ja potilaskertomuksista. Sakkaralla on esittää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa huostaanottopäätöksen kanssa. Niissä hänen nykyinen psyykkinen terveydentilansa todetaan hyväksi, eikä alkoholiriippuvuutta ole.

– Viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Heidän mielestään totta oni se, mitä muut ovat kertoneet. Minun puheillani oli merkitystä vain, kun ne sai käänneltyä jotenkin umpihulluun muotoon.

Ristiriitaisia lausuntoja

Sakkaran esikoinen kuoli hänen kohtuunsa vuonna 2015 Salossa. Tultuaan toisen kerran raskaaksi hän erosi nopeasti lapsen isästä ja muutti Ouluun.

Syntymättömästä lapsesta tehtiin Sakkaran sairaushistorian vuoksi useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, ja siksi lasta uhkasi huostaanotto heti syntymänsä jälkeen.

Sakkara hakeutui omasta tahdostaan loppuraskauden aikana psykiatriseen hoitoon.

– Epäilin, että vointini heikkenee, koska pelkäsin hoitohenkilökunnan tekevän taas virheen ja tällekin lapselle kävisi huonosti. Pelkäsin myös, että lapsi otetaan minulta pois.

Sakkara halusi tietää tarkkaan perustelut kaikille hoitotoimille ja suhtautui niihin kriittisesti. Kätilön ja synnytysvalmentajan kirjaamien lausuntojen mukaan Sakkaran käytös ja reaktiot loppuraskauden aikana ovat normaaleja huomioiden hänen kokemansa kohtukuolema.

Huostaanottopäätöksessä lukee, että Sakkaralla olisi ollut sairaalassa aikeita vahingoittaa itseään ja lastaan. Sakkaran mukaan asia on kirjattu paperiin eri tavoin kuin hän on sanonut.

– Sinä päivänä kun lapsen piti syntyä kuulin, että minut erotettaisiin vauvastani hänen synnyttyään. Sanoin, että jos lapseni viedään minulta ilman syytä, on lapsen parempi kuolla kohtuun kuten esikoiseni. Olisin todella tehnyt abortin, jos minulle olisi kerrottu, etten saa olla äiti.

Sakkara joutui pakkohoitoon.

Lapsi syntyi Oulussa, ja pakkohoitopäätös purettiin juuri ennen synnytystä. Sakkara joutui sairaalasta päästyään lapsen kanssa ensikotiin, josta lapsi huostaanotettiin alle kuukauden ikäisenä.

Papereissa lukee, että lapsen tulevaisuutta punnitaan uudestaan, kun äidin vanhemmuus on vakaampi. Oulun kaupunki ei kommentoi yksittäistapausta, mutta sen mukaan huostaanoton jatkumisen tarvetta arvioidaan aina vähintään vuosittain.

– Huostaanotto voidaan purkaa, ellei sijoitukseen ole enää tarvetta, perheen tilanne on korjaantunut ja huostaanoton purku on lapsen edun mukainen, toteaa palvelupäällikkö Marja Salo.

Melinda Sakkara ihmettelee, miksei näin ole hänen kohdallaan tapahtunut. Hän on lähettänyt valituksia ja kanteluja jatkuvasti kaupungin ja hallinto-oikeuden suuntaan.

– Minulla on viime vuodelta kaksi lääkärinlausuntoa, joiden mukaan olen täysin kykenevä huolehtimaan lapsestani. Tätä ei ole otettu lainkaan huomioon, Sakkara sanoo.

Yle on nähnyt lääkärinlausunnot. Yksityislääkärin antamassa lausunnossa todetaan, ettei Sakkaralla ole useiden mielenterveyden tilaa mittaavien testien perusteella mitään psyykkisiä ongelmia. Lausunnossa myös todetaan, ettei hänellä ole alkoholiriippuvuutta.

– Lääkäri oli mukana lastensuojelun palaverissa, mutta sielläkään hänen mielipiteillään ei ollut mitään arvoa. Minulle sanottiin, ettei yksityislääkärin mielipiteitä tarvitse huomioida, Sakkara toteaa.

Henkisesti kypsä äidiksi

Oulun mielenterveyspalveluissa toimiva lääkäri puolestaan tapasi Sakkaran kolme kertaa ja antoi lausunnon, jonka mukaan tapaamisten aikana ei tullut esiin merkkejä mielenterveyshäiriöstä tai seikkoja, jotka heikentäisivät voimavaroja toimia vanhempana.

Kaupungin lakimiehen lausunnossa sen sijaan todetaan, että kykyä toimia vanhempana ei lähtökohtaisesti voida arvioida kolmen käynnin perusteella eikä tapaamalla äiti yksin ilman lasta.

– On vaikea käydä lapsen kanssa lääkärissä, kun lapsi on huostaanotettu. Jos viranomaisten mielestä on tällainen on vaatimus, sosiaaliviranomaisten olisi kuulunut järjestää lapsi mukaan käynneille, Sakkara sanoo.

Sakkaraa raskauden aikana tukeneen kätilön lausunnossa kuitenkin todetaan, että hän on valmistautunut normaalilla tavalla lapsen syntymään, hankkinut kotiinsa kaikki tarpeelliset vauvantarvikkeet ja henkisesti kypsä äidiksi.

Sakkaran mukaan hänelle ei tehty lastensuojelussa palvelutarpeen arviota, vaikka myös vanhemmille tulisi tehdä asiakassuunnitelma. Tässä on Oulussa puutteita.

– Tätä on nyt työntekijöille teroitettu, että erillinen suunnitelma tulee tehdä ja ohjata vanhempia tarvittaviin palveluihin, kertoo palvelupäällikkö Marja Salo.

Sakkaralta Oulu on vaatinut sitoutumista psyykkiseen tukeen sosiaaliviranomaisten osoittamalta taholta. Hänellä oli kuitenkin hoitosuhde yksityislääkäriin, joka toimi hänen traumaterapeuttinaan.

– En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt suostua heidän valitsemansa lääkärin hoitoon.

Erimielisyyksiä palaverien tallentamisesta

Oulun lastensuojelu ei kommentoi sitä, miksei Sakkaran hyvää terveydentilaa puoltavat lausunnot on sivuutettu päätöksenteossa.

– Yleisellä tasolla sanon, että lääkärinlausunnot huomioidaan huostaanoton arvioinnissa riippumatta siitä, ovatko ne julkisen tai yksityislääkärin laatimia, sanoo Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Heikkisen mukaan yhteistyö perheiden kanssa toimii Oulussa pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on.

– Lastensuojelussa voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien kasvatuksellisten tai muiden näkemyksien välillä on ristiriitaa, Heikkinen kertoo.

Melinda Sakkara on avoimesti tallentanut keskustelujaan viranomaisten kanssa. Niistä käy ilmi, että viranomaiset ovat vahvasti vastustaneet tallentamista. Se on yksi syy, joka on tuonut säröjä yhteistyöhön.

Voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien näkemyksien välillä on ristiriitaa. Arja Heikkinen

Oulun kaupungin potilasasiamies on kirjoittanut lausunnon, jonka mukaan keskustelujen tallentaminen ei ole merkki yhteistyökyvyttömyydestä vaan halusta vaatia perustelut viranomaisten toimille. Asiakkaalla on myös oikeus tallentaa tai videoida keskustelut.

Viime syksynä Ouluun perustettiin uusi lastensuojelutarpeen selvitystiimi, jonka tavoitteena on parantaa perheiden ja lastensuojelun yhteistyötä.

– Tiimi on moniammatillinen, ja siinä työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi sosionomeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Olemme saaneet toiminnasta hyvää asiakaspalautetta, kertoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Samoihin aikoihin Melinda Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan ja teki kaikessa hiljaisuudessa valmisteluja tulevaisuutensa varalle. Hän aikoi lähteä Suomesta salaa.

– Yksi lapsistani on kuollut hoitovirheen seurauksena ja toinen on minulta varastettu. Päätin, että tätä lasta en anna Suomen viranomaisten viedä.

Vanhempia ei kuulla

Tuen järjestäminen huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten vanhemmille on kuntien lakisääteinen tehtävä. Voikukkia-nimellä kulkevia vanhempien vertaistukiryhmiä ylläpitävä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n mukaan kunnat eivät sitä juurikaan tee.

– Huostaanotto on vanhemmille kriisi ja jättää aikamoisen trauman, mutta he jäävät usein todella yksin. Vanhempia pitäisi myös kuulla ja tukea jo paljon aikaisemmin kuin siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo pitkällä, sanoo Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen.

Vanhemmat valittavat Lehtisen mukaan eniten siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Papereissa tuijotetaan helposti päihde- tai mielenterveystaustaa sen sijaan, että keskityttäisiin nykytilaan. Lehtisen mukaan kohtaamattomuudessa voi olla kyse sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, joskus jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä.

Katkeroitumista on. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun. Pauliina Lehtinen

Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa luottamusta on vaikea rakentaa. Lehtisen korviin ulkomaille pakeneminen kuulostaa ääriratkaisulta, mutta ei mahdottomalta.

– Katkeroitumista on jonkin verran. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun tai varmistellaan johonkin suuntaan. Joskus voi olla niinkin, että perheelle on tapahtunut vääriä asioita ja tehty vääriä ratkaisuja.

"Sanotaan, että hoida itsesi kuntoon"

Lapsen huostaanoton aiheuttaman kriisin käsitteleminen on vanhemmille hankalaa. Jos päihdeongelmainen äiti tai isä kokee, että häneltä on viety lapsi, hän voi Lehtisen mukaan alkaa lääkitä itseään päihteillä sen sijaan, että pääsisi käsittelemään kriisiä..

– Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat jätetään niin yksin sen sijaan, että järjestelmällisesti tehtäisiin töitä hänen kanssaan. Laki lähtee siitä, että sijoittaminen on väliaikaista, mutta käytännössä rakenteet eivät useinkaan tue sitä.

Lehtinen muistuttaa, että perheiden tilanteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

– Nämä ulkomaille paenneiden tarinat ovat todella ääritilanteita. Onneksi positiivisiakin tarinoita on, ja sitten on paljon niitä jotka ovat jotain siltä väliltä.

Lastensuojelua tutkivan ja kehittävän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan työn laatu vaihtelee kunnissa paljon.

– On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Jossakin osataan kohdata perheet paremmin ja toisaalla ei niin hyvin. Haluan korostaa, ettei syyttävää sormea saisi osoittaa yksittäisiin työntekijöihin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius THL:stä.

On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Päivi Petrelius

Suurin ongelma on Petreliuksen mukaan organisaatioiden luomissa kohtuuttomissa työolosuhteissa. Hän muistuttaa, että jo yhden perheen tilanne voi olla hyvin vaativa, jos äidillä ja isällä on päihdeongelma tai lapsella käytöshäiriöitä.

– Jos miettii, että tällaisia tilanteita voi olla 40 tai vaikka 80, niin millä ajalla työntekijä asettuu kuulemaan asiakasta kunnolla? Sosiaalityössä on myös tosi iso vaihtuvuus. Perheen asioita voi hoitaa monta ihmistä, joita perhe ei välttämättä ole koskaan tavannut.

Perheille enemmän sananvaltaa

Useissa maakunnissa on viime vuonna testattu uutta toimintamallia, jossa perheet pääsevät aktiivisesti mukaan lastaan koskevaan päätöksentekoon. Kokemukset olivat sen verran hyvät, että käytäntöä on päätetty laajentaa, ja sitä istutetaan parhaillaan kuntiin ympäri Suomea.

Malli on peräisin Lontoon Hackneysta, jossa se on ollut käytössä pidempään.

Lain mukaan lapselle on nimettävä vastaava sosiaalityöntekijä. Nyt ideana on luoda tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Siten perheen tilanteeseen tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen ei ala alusta, jos joku tiimistä vaihtuu, Petrelius toteaa.

Tavoitteena on, että tiimi kokoontuisi kerran viikossa. Päivi Petrelius puhuu perheterapeuttisesta työotteesta, jonka seurauksena yksittäinen työntekijä ei tee enää ratkaisuja yksin.

– Ei lähdetä suoraan tarjoamaan nopeita ratkaisuja vaan analysoidaan vaikeaa tilannetta syvemmin. Ratkaisuehdotuksia ideoidessa kuullaan myös vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsia, Petrelius sanoo.

Melinda Sakkara ei ole ainoa lastensuojelua ulkomaille paennut äiti.

Parainen-Kypros

Venäläiset sukujuuret omaava Tanya Khotenko muutti viime kesänä Paraisilta Kyprokselle, koska koki perheensä joutuneen rasismin ja lastensuojelun mielivallan uhreiksi.

– Tyttäreni kertoi, että hänen suunsa oli pesty päiväkodissa saippualla ja häntä oli painettu kipeästi sormella poskeen ja nenään. Päiväkodin mukaan minä löin, tukistin ja potkin lapsiani, Khotenko kertoo.

Riidat lastensuojelun kanssa kärjistyivät siihen, että poliisi alkoi tutkia Khotenkoa ja epäili häntä 6-vuotiaiden kolmosten pahoinpitelystä.

Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. Tanya Khotenko

Khotenkolla on samankaltaisia kokemuksia lastensuojelun toimista kuin Sakkaralla.

– Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. En ole myöskään saanut lastensuojelusta mitään lapsiani koskevia papereita itselleni, vaikka pyysin niitä jo puoli vuotta sitten.

Paraisten koko lastensuojelun sosiaalityöntekijät irtisanoutuivat keväällä 2018. Syinä olivat alimiehitys, liiallinen työmäärä ja huono johtaminen. Khotenko puolestaan pakkasi tavaransa ja muutti lapsineen Kyprokselle.

Syyttäjä päätti maaliskuussa jättää syytteen nostamatta, koska näyttöä lasten pahoinpitelyistä ei ollut. Useista kuulustelluista kukaan ei ollut nähnyt Khotenkon kohtelevan lapsiaan fyysisesti kaltoin.

Paluu Suomeen, kun lapsi täytti 18

Hanna (nimi muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi) vietti poikansa kanssa yhdeksän vuotta Kreikassa. Sitä ennen poikaa uhkasi huostaanotto. Hanna myöntää, että aluksi lastensuojelulla oli syytä olla pojasta huolissaan.

– Olin muuttanut lapseni kanssa Kreikasta Suomeen ja elin kreikkalaisittain. Lapsi oli mukanani baarissa. Kerran jätin hänet yksin kotiin ja lähdin baariin, hän kertoo.

Ensin poika joutui perhetukikotiin. Hannan mielestä lastensuojelu teki hänelle alkoholiongelman, jota ei ollut.

– Kävin tuolloin töissä ja opiskelin samaan aikaan, joten en tiedä missä välissä olisin voinut niin paljon alkoholia käyttää. Mitään tukea en yksinhuoltajana lastensuojelusta saanut, vaikka minulla oli monta rautaa tulessa.

Kun pojalle ryhdyttiin valmistelemaan huostaanottoa, Hanna päätti lähteä takaisin Kreikkaan Korfulle, jossa pojan isä asui. Hanna laitettiin kansainväliseen hakuun Interpolin kautta. Hän kertoo olleensa syytettynä lapsikaappauksesta.

– Kreikka päätti, ettei luovuta meitä. Huostaanottoasia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitimme jutun. Suomesta soitettiin, että huostaanottovaatimus on haudattu.

Alunperin Hannan piti palata poikansa kanssa päätöksen jälkeen Suomeen, mutta he päättivätkin jäädä Korfulle. He muuttivat takaisin Suomeen vasta viime syksynä pojan opintojen takia. Poika on nyt 18-vuotias.

Maanpako on uusi ilmiö

Hannaa puolusti oikeudessa varatuomari Leeni Ikonen, jolla on yli 20 vuoden kokemus lastensuojelutyöstä Suomessa. Hän kertoo, että maanpakoon lähteminen ja siihen rinnastuva muuttaminen kotimaassa on melko uusi, 2000-luvun ilmiö.

– Ihmiset soittavat ja kysyvät, missä kunnassa olisi lapsen kannalta turvallista asua. Jotkut pohtivat, ratkeaisiko hänen asiansa lähtemällä maasta. Kysymys on vaikea, koska lastensuojelun laatu vaihtelee eri kunnissa, Ikonen toteaa.

Perustuslaki takaa liikkumisvapauden, ellei lapsi ole kiireellisesti sijoitettu. Jos huostaanottoprosessi on kesken, lähteminen maasta on laitonta ja lastensuojelu tulee perässä.

– Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Eräs lähti itse hakemaan ja eräässä tapauksessa paikallinen sosiaalityöntekijä järjestettiin tarkistamaan lapsen tilanne, Ikonen sanoo.

Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Leeni Ikonen

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoituspaikan valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Ikosen mukaan kunnissa on vaihtelua sen suhteen, kuinka lakia noudatetaan.

– En ole havainnut, että näitä huomioitaisiin ja vanhempien mielipidettä kyseltäisiin. Tietyt ongelmakunnat ja sosiaalityöntekijät ovat tulleet tutuiksi. Jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen perhe, pahimmillaan lapselta hävitetään uskonto, kulttuuri ja kieli.

Suurin ongelma on Ikosen mielestä on kuitenkin se, että huostaanotot käsitellään väärässä paikassa. Hänen mielestään oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto-oikeuksissa.

– Jos käräjäoikeus käsittelee on hometaloriitaa, selvitetään tarkkaan jutun tosiseikat, arvioidaan näyttö ja se, mikä on lausunnon antajan kompetenssi. Hallinto-oikeudessa pidetään viranomaisen toimittamaa aineistoa lähtökohtaisesti totena ja oikeana. Lausuntoa, jonka perhe hankkii esimerkiksi yksityiseltä puolelta, ei yleensä huomioida.

Vuonna 2005 myös oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositteli, että huostaanottoasiat siirrettäisiin käräjäoikeuksiin. Näin ei tapahtunut. Oikeusministeriön mukaan siirtoa ei ole myöskään suunnitteilla, koska kyse on julkisoikeudellisista ja siten hallintotuomioistuimien toimivaltaan kuuluvista asioista.

– Keskustelua on kuitenkin käyty siitä, tulisiko huostaanottoasiat ratkaista moniammatillisessa toimielimessä, jonka ratkaisusta voisi valittaa hallinto-oikeuteen, kertoo erityisasiantuntija Piritta Koivukoski oikeusministeriön yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osastolta.

En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin. Melinda Sakkara

Hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin viime vuonna yli tuhat sosiaaliviranomaisten alulle panemaa huostaanottoasiaa. Noin kahdessa kolmesta tehtiin huostaanottopäätös. Vain 2,5 prosentissa tapauksista huostaanottohakemus hylättiin. Loput olivat valituksia, siirtämisiä tai juttuja, jotka jätettiin tutkimatta.

Oikeusministeriö ei ota kantaa hallinto-oikeuksien menettelyyn tai käsittelyn oikeudenmukaisuuteen huostaanottoasioissa, koska sillä ei ole toimivaltaa puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimintaan.

– Jos joku katsoo, että viranomainen on menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti tai laiminlyönyt sille kuuluvia velvollisuuksia, hän voi tehdä kirjallisen kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, sanoo Koivukoski.

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta kerrotaan, ettei sille ole tullut kanteluja liittyen hallinto-oikeuksien toimivaltaan. Sen mukaan hallinto-oikeuksissa järjestetään myös melko usein esimerkiksi suullisia käsittelyjä, joissa kuullaan perheitä.

Koulutusta uuteen malliin

THL kouluttaa parhaillaan tiimejä uuteen lastensuojelumalliin. Lastensuojelun kehittämispäällikön Päivi Petreliuksen mukaan uuden mallin istuttaminen kuntiin on pitkäjänteistä ja tukea vaativaa työtä.

– Onnistuminen riippuu paljon siitä, saammeko uudelta hallitukselta tukea tämäntyyppisen uudistuksen jatkamiselle.

Oulussa on saatu hyviä kokemuksia uudesta palvelutarpeen selvitystiimistä ja perheterapiakoulutuksesta. Lastensuojeluun on saatu kahden viime vuoden aikana toistakymmentä uutta virkaa.

– Uudet virat ovat pääsääntöisesti sosiaalityöntekijöitä. Heille jää enemmän aikaa suunnitelmalliselle työlle ja asiakkaille, sosiaalijohtaja Arja Heikkinen sanoo.

Kun Melinda Sakkara päätti lähteä Suomesta, hän muutti ensin Oulusta takaisin Saloon vanhempiensa tyhjillään olleeseen asuntoon. Sitten hän matkusti Kreetalle.

Perille päästyään Sakkara kirjoitti ystäväkseen luulemalleen henkilölle luottamuksellisen viestin. Viestissä hän kirjoittaa, että jos hänen huostaanotetun lapsensa on jäätävä Suomeen, olisi lapselle inhimillisempää kuolla kuin joutua elämään sellaisen maan lastensuojeluviranomaisten päätösten varassa.

– Tämä on ollut kantani koko ajan. Lapsen on parempi olla syntymättä maahan, jossa hänet ryöstetään vanhemmiltaan eikä hän saa tuntea juuriaan, Sakkara sanoo.

Suomessa hänen lähtönsä huomattiin, kun Salon lastensuojeluun tehtiin Sakkarasta useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia. Niiden sisältö oli sama kuin aiemminkin: Sakkara olisi uhannut tappaa lapsensa. Lastensuojelu pyysi virka-apua poliisilta, joka on tavoitellut Sakkaraa kuulusteltavaksi.

– Taas minua pidettiin vaarallisena menneisyyteni perusteella. Koin sen kiusantekona, Sakkara toteaa.

Ei osoitetta Suomessa

Salon sosiaalipalveluiden johtaja Eeva Purhonen kiistää, että Salossa reagoitaisiin muita painavammin lastensuojeluilmoituksiin, jossa vanhemmilla on päihde- tai mielenterveystausta.

– Otamme selvää lapsen tilanteesta ja keskustelemme ilmoituksen kohteen kanssa. Jos tiedämme lapsen olevan vakavassa vaarassa, toimenpiteet määräytyvät sen mukaan. Tavoitteena on löytää sopivat tukimuodot perheelle ja turvata lapsen kasvu ja kehitys, Purhonen toteaa.

Melinda Sakkara matkusti Kreetalta Sveitsiin, jossa synnytti tyttärensä. Hän pyysi siellä apua Sveitsin poliisilta järjestääkseen tyttärelleen passin. Sittemmin he ovat vaihtaneet maisemaa.

Sakkaran tytär on nyt noin puolivuotias. Viime viikolla hän sai Kaakkois-Suomen maistraatista vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole enää osoitetta Suomessa.

Sakkara ei aio palata.

– En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin.

Jutussa esiintyvien äitien tarinoiden paikkansapitävyys on tarkastettu huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, ammattilaisten antamista lausunnoista ja potilasvahingon korvauspäätöksestä liittyen Melinda Sakkaran kokemaan kohtukuolemaan. Lähteenä on käytetty myös Tanya Khotenkon pahoinpitelyä koskevaa syyttämättäjättämispäätöstä ja Sakkaran tallentamia keskusteluja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Kalasataman päiväkodin lapsilla ja ala-asteen oppilailla sekä useilla henkilökuntaan kuuluvilla on todettu ruokamyrkytykseen sopivia oireita. Sairastuneilla oireet ovat alkaneet eilen torstaina.

Helsingin kaupunki kertoo, että sairastuneet ovat oksennelleet ja heillä on ollut vatsakipuja sekä joillakin korkeaa kuumetta. Oireet voivat viitata myös noro-vatsatautiin, jonka takia sairastuneilta otetaan tarvittavat näytteet.

Kaupunki on ottanut myös näytteitä pinnoilta ja elintarvikkeista. Tuloksista kerrotaan myöhemmin.

Tilojen tehosiivous on aloitettu ja sitä jatketaan vielä ensi viikolla.

Sairastuneiden tulee olla pois päiväkodista ja koulusta vähintään kaksi vuorokautta oireiden loppumisen jälkeen.

Sairastuneita lapsia ja koululaisia on noin 40.

Missä vaiheessa kauppasota nyt on?

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota uhkaa siirtyä välirauhasta jatkosota – vaiheeseen. Välirauha syntyi, kun maat palasivat torstaina kauppaneuvottelupöytiin, mutta nyt presidentti Donald Trumpin uudet tullipäätökset uhkaavat käynnistää jatkosodan maiden välille.

Molemmat osapuolet kovensivat panoksia neuvotteluiden loppusuoralla. Neuvottelut jatkuvat, mutta aiempaa nihkeämmässä ilmapiirissä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Lähipäivät ja ehkä jopa lähitunnit ratkaisevat, mihin suuntaan kaupparekeä lähdetään vetämään. Maiden kauppaneuvottelijat istuvat siis parhaillaan Washingtonissa jatkamassa aikaisemmin sovittuja neuvotteluita. Uudet tullit ovat kylmä suihku neuvottelijoiden kasvoille.

Pelkona on, että neuvottelut epäonnistuvat, ja koston kierre jatkuu.

Miten talousmahtien kinastelu vaikuttaa Suomeen?

Suomi olisi yksi isoimpia kärsijöitä, koska meille Yhdysvaltain ja Kiinan taloudet loppumarkkinana ovat elintärkeitä.

Suomi on yksi maailman avoimimpia ja kansainvälisestä kaupasta riippuvaisia maita. Kansainvälisen kaupan osuus Suomen BKT:sta on poikkeuksellisen korkea eli 40 prosenttia.

Jos maailmantalous köhii, Suomen talous kärsii ja vienti vähenee. Vaikutukset ovat suoria ja epäsuoria.

Millä toimialoilla kauppasodan kiristyminen näkyisi pahiten?

Perinteisillä vientitoimialoilla. Niitä ovat teknologia–, kemia– ja metsäteollisuus.

Myös erityisesti autoteollisuus kärsisi kauppasodan kiristymisestä.

Metsäteollisuus ja kemian teollisuus kohtaavat kansainvälisen talouden epävarmuuden aina ensimmäisenä. Toisaalta ne myös hyötyvät ensimmäisinä, jos Kiinassa tai Yhdysvalloissa on vahva kulutuskysyntä.

Onko Suomessa työpaikkoja vaarassa?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Suomesta voisi kadota jopa 3 000 työpaikkaa, jos Donald Trumpin Kiinaa ja Eurooppaa koskevat tulliuhkaukset astuisivat täysimääräisesti voimaan.

Suomi olisi yksi kovimmista kärsijöistä, jos Trump määrää ensi viikolla 25 prosentin tuontitullit Euroopassa valmistetuille autoille. Uudenkaupungin autotehtaan Mersuista valtaosa viedään Saksan kautta Yhdysvaltoihin.

Voiko Suomi varautua kauppasodan yltymiseen?

Suomessa uuden hallituksen ei pidä tuudittautua viennin vetoon. Maailmantaloudessa on nyt poikkeuksellisen paljon epävarmuuksia, joten julkisen talouden ennusteissa on otettava huomioon kasvaneet riskit.

Suomalaisten yritysten on varauduttava myös siihen, ettei maailmantaloudessa ole paluuta enää normaaliin. Epävarmuus on uusi normaalitila. Tätä voi jatkua ainakin niin kauan, kun Yhdysvaltain presidentti Trump on vallassa ja kauppapolitiikan johdossa.

Suomi voi varautua tilanteen kiristymiseen EU:n kautta. Suurvaltojen välisessä kauppakonfliktissa EU on mittakaavaltaan merkittävä toimija.

Kuinka suurta Kiinan vienti on Yhdysvaltoihin ja päinvastoin?

Viime vuonna Yhdysvaltain kokonaistuonti Kiinasta oli 500 miljardia euroa. Yhdysvaltain kokonaisvienti Kiinaan oli puolestaan 160 miljardia euroa.

Kiina ja Yhdysvallat ovat maailman suurimmat tavaroiden viejät. Maailman tavarakaupasta Kiinan osuus on yksitoista prosenttia ja Yhdysvaltain osuus sama yksitoista prosenttia. Esimerkiksi Saksan osuus on kahdeksan prosenttia.

Yhdysvallat on Kiinalle tärkein vientimaa, sillä sen osuus on 22 prosenttia kaikesta Kiinan tavaraviennistä. Kiinan osuus Yhdysvaltain tavaraviennistä on puolestaan kahdeksan prosenttia.

Joidenkin arvioiden mukaan Kiinan BKT supistuu tullisodan takia 0,6–1,5 prosenttia ja Yhdysvaltain BKT supistuu 0,4–1 prosenttia.

Mitä tuotteita Yhdysvaltain uudet tullikorotukset koskevat?

Viimeisimmät tullit koskevat muun muassa elektroniikkaa, komponentteja, vaatteita, laukkuja ja tiettyjä elintarvikkeita. Mukana on myös useita kulutustuotteita ja esimerkiksi autojen osia.

Kiinan ja Yhdysvaltain välisestä kaupasta arviolta 50 prosenttia alkaa olla ylimääräisten tullien alla.

Kuinka kauppasota näkyy eri markkina–alueilla maailmassa?

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodasta hyötyvät vaikkapa Vietnam ja Malesia, jotka voivat tuottaa kiinalaisille tuotteille korvaavia tuotteita. Eli Aasiasta löytyy maita, jotka hyötyvät, jos Kiinan ulkomaankauppa laskee.

Useat länsimaiset yhtiöt ovat jo aikaisemmin kustannussyistä siirtäneet alihankintaa ja tuotantoa Vietnamiin ja Malesiaan.

Mitä kauppasodan takana piilee?

Pitää muistaa, että kyseessä ei ole vain kaupasta ja tulleista, vaan koko maailman poliittisesta ja taloudellista hegemoniasta. Johtoasemaa pitävä Yhdysvallat yrittää painaa maailman valloitusta tekevän Kiinan takaisin lähtöruutuun.

Yritykset ja maat ovat kuitenkin jo niin tiiviisti verkottuneita tuotanto–, hankinta– ja jakeluverkostoihin, että hiekan heittäminen Kiinan rattaisiin vaikuttaa haitallisesti myös amerikkalaisiin yrityksiin.

Vastaukset perustuvat Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n maajohtajan, Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtajan Timo Vuoren ja Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapoliittisen yksikön johtajan Petri Vuorion haastatteluihin.

Lue myös:

USA:n ja Kiinan tullikiistassa ei ratkaisua – raju tullikorotus astui voimaan

Suomi olisi yksi kovimmista kärsijöistä Trumpin autotullien iskiessä – valtaosa meillä tehdyistä Mersuista päätyy nyt Yhdysvaltoihin

Yhdysvaltain ja EU:n tukiaiskiista laajentumassa – rangaistustullien listalla pitkä rivi juustoja kuten Valion emmental

Hallitusneuvottelujen vetäjän Antti Rinteen (sd.) mukaan puolueiden väliset neuvottelut ovat edenneet odotusten mukaisesti, mutta vaikein vaihe on vielä edessä.

– Jos 10 kilometrin juoksusta on kysymys, ensimmäinen puolitoista tuhatta metriä on nyt viety eteenpäin, sanoi Rinne tyytyväisen näköisenä Säätytalon aulassa.

Hallitusneuvottelujen ympärillä käytävä keskustelu on tänään keskittynyt epäilyihin siitä, että neuvottelupöydissä olisi etujärjestöjen ja liike-elämän lobbareita eli poliittisia vaikuttajia. Vihreiden Elina Moisio ilmoitti perjantai-iltana, että hän jättäytyy pois hallitusneuvotteluista lobbarikohun takia.

– Lobbarikeskustelu on mennyt yli äyräiden, Rinne summasi päivää jo ennen Moision ilmoitusta.

Rinne korostaa, että neuvottelupöydässä olevat ihmiset ovat mukana puolueiden edustajina.

– Jos neuvotteluissa on etujärjestöissä töissä olevia SDP:n edustajia, he istuvat täällä SDP:n mandaatilla. Heidän edessään ovat SDP:n tavoitteet, ei jonkun muun järjestön tavoitteet, Rinne totesi tiukasti.

Vaalit täpärästi voittanut SDP on käynyt hallitusneuvotteluja keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa keskiviikosta lähtien.

Vaikein vaihe alkaa ensi viikolla

Hallitusneuvotteluissa on kahdeksan kärkiteeman ympärille koottua työryhmää eli "ilmiöpöytää", jossa puolueet yrittävät löytää yhteisen sävelen. Työryhmät määrittävät parhaillaan ilmiöiden tämän hetkistä tilannetta, mikä Rinteen mukaan on todennäköisesti saatu valmiiksi maanantaiaamuun mennessä.

Sen jälkeen vuorossa ovat tavoitteiden asettaminen sekä keinojen määrittäminen, jolloin Rinteen mukaan kuvaan astuvat jokaisen puolueen poliittivat näkemykset.

Rinne sanoo, että neuvottelujen vaikein vaihe alkaa ensi viikolla, kun talousrealiteetteja sovitetaan puolueiden ehdottamiin keinoihin, joilla Suomen taloutta vietäisiin eteenpäin.

– Jokainen hallitusneuvotteluissa mukana oleva henkilö tietää, että on olemassa taloudellisia rajoitteita. Niitä lukuja ei ole kuitenkaan haluttu vielä asettaa, jotta luovuus voisi kukkia asioiden ratkaisemiksi, Rinne toteaa.

Uudistusten hintalappuja päästään Rinteen mukaan laskemaan yhteen ensi viikon lopulla, jolloin talousraamit julkistetaan.

Hallitusneuvotteluissa pidetään taukoa viikonlopun ajan; lauantaina ja sunnuntaina ei neuvotella. Hallitusneuvottelut jatkuvat jälleen maanantaina, jolloin mukaan tulevat myös hallitusohjelman yksityiskohtiin paneutuvat pienemmät neuvottelupöydät.

Lobbarit neuvottelupöydissä herättivät ihmetystä

Rinne on koko perjantaipäivän joutunut torjumaan epäilyjä, että eri etujärjestöjen juoksutytöt ja juoksupojat olisivat vahvassa roolissa hallitusneuvotteluissa.

– Puolueet ovat valinneet omat edustajansa neuvotteluryhmiin. Puolueet arvioivat itse, ketä he valitsevat, hän sanoi.

Vihreitä edustava Elina Moisio ilmoitti perjantai-iltana, että hän ei jatka hallitusneuvotteluissa lobbarikohun takia. Moision riippumattomuutta joutui epäilyksen alle, sillä hän on viestintätoimisto Milttonin osakas ja johtava asiantuntija.

Hallitusneuvottelupöytien kokoonpanot julkistettiin eilen, ja joukossa on useita etujärjestöjen edustajia.

Työelämän kehittämistä pohtivassa ryhmässä ovat mukana muun muassa JHL:n johtoon kuuluva, vasemmistoliittoa edustava Teija Asara-Laaksonen ja SAK:n lakimies, SDP:tä edustava Anu-Tuija Lehto. Ryhmän sihteerinä toimiva Jussi-Pekka Rode on Sivistystyönantajien asiantuntija ja RKP:tä edustava Mats Nyman akavalaisen Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY:n toiminnanjohtaja.

Puolueet ovat tänään edelleen täydentäneet neuvotteluryhmiään.

Antti Rinne teki puheissaan eroa lobbareiden ja puolueiden nimittämien asiantuntijoiden välille.

– Lobbarit tulevat paikalle vain neuvotteluryhmien kutsusta, Rinne linjasi hallitusneuvottelujen pelisääntöjä.

"Nämä ovat puolueiden eikä lobbareiden neuvottelut"

Vihreiden puheenjohtajan Pekka Haaviston mukaan vihreät ovat valinneet neuvotteluryhmäänsä erilaisia asiantuntijoita. Mukana on muun muassa Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki.

– Nämä ovat puolueiden eikä lobbareiden neuvottelut, Haavisto korostaa.

Lue lisää:

Vihreiden Elina Moisio jättäytyy pois hallitusneuvotteluista lobbarikohun takia – viestintätoimiston osakkuus herätti epäilykset

Antti Rinne tapasi työmarkkinapomoja hallitusneuvottelujen toisena päivänä: Kaikilla osapuolilla hyvä tahtotila – mitään ei ole silti vielä sovittu

Valtioneuvosto: Hallitusneuvotteluihin osallistuvat neuvottelijat ja asiantuntijat (10.5.2019)

Juttua on korjattu klo 12.24. Mats Nyman ei ole Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö, vaan Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY:n toiminnanjohtaja.

Levillä kolmen lapsen hengen vaatinut tulipalo sai alkunsa lattialämmityksestä. Onnettomuustutkintakeskus on tutkinut paloa poliisin kanssa. Keskus kertoi perjantaina lisätietoja Kittilän Levillä kolmen ihmisen kuolemaan johtaneesta tulipalosta.

Tutkinnanjohtaja Kai Valosen mukaan kyse oli asennuksessa tehdystä virheestä.

– Lattialämmityskaapeli oli pienessä ilmavälissä lautalattian alla. Se oli asennettu melko jyrkille mutkille ja lisäksi sitä oli kiinnitetty sillä tavalla, että se kaapeli oli painunut vähän lyttyyn. Ja tämä, että se oli painunut lyttyyn mahdollistaa sen, että sen eristykset menevät kasaan ja se taas mahdollistaa lämpenemisen ja se taas tulipalon, niinkuin nyt kävi, Valonen kertoo.

Palaneen vuokramökin olohuone oli korkeaa avointa tilaa, joten savu nousi suoraan yläkertaan. Kaikki palossa kuolleet olivat nukkumassa yläkerran huoneessa.

Vuokramökki sai rakennusluvan vuonna 1998.

Alakerrassa nukkunut nuori heräsi palovaroittimeen ja soitti nopeasti hätäkeskukseen.

Apua paikalla 13 minuutissa

Ensimmäinen pelastusyksikkö tuli paikalle 13 minuutin kuluttua hätäpuhelun alusta, kertoo Onnettomuustutkintakeskus.

Mökissä majoittuneet olivat vuokranneet mökin viikon ajaksi vapaa-ajan matkaa varten, joten tutkinnassa tarkastellaan myös vuokramökkitoiminnan turvallisuusvaatimuksia ja -käytäntöjä.

– Suomessa on paljon vuokramökkejä, joissa vuodepaikkojen määrää on maksimoitu erilaisilla yläkerran tiloilla ja parvilla. Valitettavasti tulipalotilanteissa niistä tulee helposti surmanloukkuja. Ikkunoista voi olla käytännössä mahdotonta tai vaikeaa poistua. Vuokramökkien palo- ja pelastautumisturvallisuutta tulee parantaa. Turvallisuudesta ei voi tinkiä, Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi sanoo tiedotteessa.

Tutkinnassa tarkastellaan, miten käytännössä sähköasennusten vaatimustenmukaisuudesta varmistutaan ja miten sähkölaitteistojen huolto- ja kunnossapitotöitä tehdään. Mökin sähköjärjestelmässä on ollut häiriöitä vuosien varrella.

Onnettomuustutkinnassa selvitetään tavanomaiseen tapaan myös muun muassa tapaukseen liittyvien viranomaisten toimintaa.

Tutkintaselostus turvallisuussuosituksineen valmistuu loppusyksystä.

Tulipalossa kuoli kolme kouluikäistä sisarusta, jotka nukkuivat mökin yläkerrassa. Mökin alakerrassa nukkunut vanhin sisarus pelastautui palavasta mökistä ja selvisi hengissä.

Perhe oli kotoisin Kymenlaakson Pyhtäältä.

Tulipalo syttyi vajaa kuukausi sitten, 12. huhtikuuta.

Kun merikotkakanta kitui ympäristömyrkkyjen vaivaamana 1960- ja 80-luvuilla, haahkat alkoivat pesiä avoimilla rannoilla vailla sen suurempaa suojaa. Haahkojen lisääntyminen onnistui ja suuret poikasmäärät varttuivat aikuisiksi.

Haahkakanta oli huipussaan 1990-luvulla ja on taantunut sen jälkeen voimakkaasti. Haahka on määritelty erittäin uhanlaiseksi. Kannan heikentymiseen on useita syitä, kuten meren rehevöityminen, metsästys ja pesinnän epäonnistuminen.

Avoimilla luodoilla pesivät haahkat ovat helposti joutuneet nuorten merikotkien saaliiksi. Havaintojen mukaan haahkat ovatkin alkaneet pesiä nyt lähempänä ihmisasutuksia tai katajikkojen suojassa.

Ahvenanmaalla tiheää merikotkakantaa on syytetty haahkakadon aiheuttajaksi. On jopa vaadittu lupaa ampua merikotkia haahkojen pesimäalueilta.

Merikotkat ja ongelmat

Ahvenanmaan maakuntahallituksen luonnonsuojelutoimiston intendentti Maija Häggblom toppuuttelee kotkien ampumisesta haaveilevia. Viime vuonna valmistuneessa merikotkakannan hoitosuunnitelmassa on tarjolla keinoja kotkien aiheuttamien ristiriitojen hoitamiseen.

– Emme ole erityisesti harventamista yrittäneet ehdottaa. Sen sijaan on toimenpiteitä, jotka helpottavat esimerkiksi hakkuusuunnitelmien käsittelyä ja hakkuiden suorittamista, Häggblom sanoo.

Nyt saarimaakunnan 120–130 kotkanpesistä on varsin pienillä saarilla ja hankauksia tulee myös mökkirakentajien kanssa. Intendentti Maija Häggblomin mukaan tilanteeseen on etsitty ratkaisua.

– On todettu, että sillä joka oli ensin paikalla, on etuajo-oikeus. Jos kotka oli paikalla ensin, niin kotka jatkaa. Jos ihminen oli ensin, niin silloin on ihmisellä etuoikeus.

Tanskan Bornholmissa ja Norjassa haahkojen suojaksi on rakennettu katollisia pesimäsuojia, joissa haahkat ovat oppineet paikoitellen pesimään. Samaa on tarkoitus kokeilla myös Ahvenanmaalla.

Kiistelty kevätmetsästys jatkuu

Lintujen kevätmetsästys on yksi syy, miksi ahvenanmaalaiset ovat hyvin kiinnostuneita haahkakannoista.

Tänä keväänä maakuntahallitus antoi luvan metsästää 1.-14. toukokuuta 2000 uroshaahkaa. Viime vuonna kevätlinnustus jatkui 20. päivään ja 3800 linnun kiintiöstä ammuttiin 2400.

Euroopan Unioni on vaatinut kevätmetsästyksen lopettamista, mutta Ahvenanmaalla on jatkettu perinnettä.

Kiista näyttää päätyvän EU-tuomioistuimeen, jolloin Suomen valtiolle voi langeta iso uhkasakko ellei kevätmetsästystä lopeteta, kuten Manner-Suomessa on jo tehty. Komissio ilmoitti jo vuosi sitten vievänsä asian tuomioistuinkäsittelyyn.

Lintuinfluenssa tappoi kotkia

Viime vuonna merikotkia löydettiin menehtyneinä ja syyksi todettiin influenssavirus. Merikotkien pesintä on Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla heikompaa kuin muualla ja poikasia syntyy vähemmän. Maija Häggblomin mukaan syytä ei tiedetä.

– Ehkä edellisinä vuosina on ollut lintuinfluenssa syynä, mutta myös se, että reviirejä alkaa olla niin tiheässä. Reviirikilpailu tulee sen verran kovaksi, että se aiheuttaa huonompaa pesintätulosta.

WWF:n merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Jouko Högmander sanoo Ahvenanmaan ja Saaristomeren alueen olevan jo täynnä merikotkien reviirejä. Niitä puolustettaessa kotkia myös kuolee vuosittain keskinäisissä kamppailuissa.

– Lähinnä urokset ottavat yhteen ja niillä on sellaiset kynnet, että usein toinen tai molemmat saavat surmansa. Tästä on tullut ilmeisesti kannan kasvua rajoittava tekijä jo täällä Se myös kertoo siitä, että alkaa olla ahdasta, Högmander kertoo.

Meren ympäristömyrkyt, kuten PCB ja DDT, ovat vähentyneet, mutta kolmasosa kuolleista merikotkista on saanut lyijymyrkytyksen syömistään linnuista tai metsään jätetyistä hirvieläinten teurasjätteistä.

WWF on tukenut merikotkien seurantaa vuodesta 1973 alkaen. Tämän vuoden jälkeen tuki loppuu, koska linnut eivät ole enää uhanalaisia.

Jouko Högmander pitää tärkeänä jatkaa merikotkakannan seurantaa, sillä ravintoketjun myrkyt kertyvät sen huippupetoon. Merikotka on indikaattorilaji, joka hälyttää ennen kuin vaikutukset näkyvät ihmisen elimistössä.

Viime vuodenvaihteessa riehunut Alfrida-myrsky (Manner-Suomessa Aapeli) kaatoi runsaasti metsää Ahvenanmaalta. Samalla kaatui myös merikotkien pesäpuita.

– Emme oikeastaan tiedä, paljonko pesiä on jäljellä. On tullut raportteja, että pesiä on häipynyt ja on tullut raportteja, että tiettyjä pesiä on paikallaan. Vasta kesän inventointien jälkeen tiedämme jotakin tilanteesta, intendentti Maija Häggblom sanoo.

Merikotkakannan kasvu Turun saaristossa on kuitenkin jo vaimentunut ja uusia kotkareviirejä syntyy enemmän sisämaahan.

Lue myös:

Merikotkan kannan kasvu pysähtynyt monilla saaristo- ja rannikkoalueilla

Merikotka - Ahvenanmaan maakuntalintu

Ilmajoen ja Jurvan rajamailla Nopankylässä sijaitseva Pässilänvuori on maastopyöräilyä pikkupojista asti harrastaneiden Markku Hautamäen, Jussi Yli-Suomun, Matti Uusi-Laitilan ja Kyösti Peltokosken kotimaastoa.

Vuosien harrastus synnytti haaveen omasta maastopyörämerkistä. Reilu vuosi sitten kaverukset perustivat yrityksen Pässilä Bicycles.

– Täältä Pässilän luontopoluilta on maastopyöräharrastus alkanut. Jollain reissulla tuli puheeksi, että olisipa hienoa itse tehdä maastopyöriä ja siitä sitten sattumusten kautta löydettiin oikea tapa millä me pystymme tätä tekemään, Hautamäki sanoo.

Työtunteja oman titaanisen maastopyörärungon saamiseksi tuotantoon on Hautamäen mukaan käytetty paljon. Rungot valmistaa kiinalainen alihankkija.

Titaani on materiaalina kestävää ja kevyttä, mutta samalla joustavaa. Suurin osa maastopyörän rungoista tehdään nykyisin alumiinista ja hiilikuidusta.

– Näkemys oikeanlaisesta rungosta meillä oli, mutta sen saaminen oikeassa muodossa paperille vaati opettelua. Tärkeää oli saada valmistaja ymmärtämään, miten se on tehtävä.

Hyvän maastopyörän ominaisuudet selviävät nopeasti takapuolituntumalla.

– Tärkein on rungon geometria. Kun pyörän päälle istuu ja ajaa pienen pätkän, niin sen on tunnuttava hyvältä, Peltokoski tietää.

Pässilä Bicycles on tehnyt mallejaan tunnetuksi kotimaan messuilla ja pyöräilytapahtumissa.

– Palaute on ollut positiivista. Ihmiset tykkää siitä, kun me olemme pieni toimija ja pääsemme lähelle ihmistä, Peltokoski kertoo.

Minkälainen oli tunne, kun itse suunnitellulla maastopyörällä pääsi ensimmäisen kerran ajamaan Pässilänvuoren kotimaastoihin?

– Aikalailla unelmien täyttymys se oli. Fiilis oli niin mahtava, että sitä on aika hankala pukea sanoiksi. Hymyssä suin olimme kaikki, Peltokoski hymyilee.

Tulevaisuudessa yrityksen perustajat toivovat yritykselle kasvua ja pääsyä Euroopan markkinoille.

– Toivon mukaan on päästy eteenpäin ja ulkomaille saatu runkoja menemään, Uusi-Laitila toivoo.

– Viiden vuoden päästä toivottavasti runkoja myydään enemmän, kuin olemme ensimmäisen vuoden aikana saaneet myytyä. Jos tästä joskus leipäammatin saisi niin sehän olisi hienoa, mutta se jää sitten nähtäväksi, Hautamäki sanoo.

Uusissa taloissa kylpyhuoneet ovat kasvaneet ja erilaista säilytystilaa on takavuosia enemmän. Asukkaalle tämä voi olla kätevää, mutta samalla tuoda uudenlaisia ongelmia.

Suomen suurimpiin vuokranantajiin kuuluva Sato-konserni on viime vuosina joutunut miettimään, kuinka ratkaista kasvaneiden kylpyhuoneiden mukana tullut ongelma. Useat tavaroiden säilytykseen tarkoitetut kylpyhuonekalusteet valmistetaan joko maalatusta viilu- tai laminaattipintaisesta mdf-levystä tai lastulevystä.

Näille materiaaleille kosteusrasitus aiheuttaa kuitenkin helposti kalusteiden ulkosivujen ja ovilevyjen kupruilua. Sato kertoo, että kupruilun takia joka kolmannessa sen asunnossa kylpyhuonekalusteet piti aiemmin vaihtaa jopa kahden vuoden välein. Moni valmistaja antaa kalusteille kahden vuoden takuun.

Kun tarjolla olleista kalusteista ei löytynyt ratkaisua ongelmaan, Saton tuotekehityksen asiantuntija Jonna Röynä lähti kehittämään kestävämpää kalustemallistoa.

– Itselleni vanhana puuseppänä on tärkeää, että kulutusta vähennettäisiin ja elinkaarellisesti ajateltuja tuotteita olisi enemmän, sanoo Röynä.

Merkittävästi vähemmän kalustejätettä

Kehitystyön tuloksena syntyi massiivilaminaatista valmistettu kylpyhuonekalustemallisto, jonka materiaalilla on 25 vuoden takuu tavallisen kahden vuoden sijaan.

Sato kertoo, että tämän Kide-malliston myötä Satossa syntyy 12 500 tonnia vähemmän kalusteiden vaihdosta syntyvää jätettä vuodessa.

Uusi mallisto on Röynän mukaan myös varsin kustannustehokas, vaikka hankintahinta onkin hieman tavallista kalliimpi. Toisaalta, jos aiemmin jo vuoden jälkeen on jouduttu vaihtamaan 30 prosenttia kylpyhuonekalusteista, eikä vaihtoa enää tarvitse tehdä, tuottavat kestävät kalusteet säästöä aiempaan verrattuna.

– Vuokralaiset ovat valveutuneita ja haluavat tietenkin ehjät kalusteet. He ilmoittavat, jos jokin asunnossa on vialla.

Kestävämpien kalusteiden vuoksi myös kylpyhuoneiden remontoinnista asukkaille seuraava vaiva vähenee.

Kylpyhuoneiden kosteusrasitus kasvanut

Mutta miksi kylpyhuoneisiin ylipäätään on ollut tarjolla kalusteita, jotka eivät kestä kosteutta?

Röynän käsityksen mukaan eri tahot ovat kyllä tietoisia tuotteiden kosteuskestävyyteen liittyvistä ongelmista, mutta kenties muutosta tilanteeseen ei ole vaadittu riittävän painokkaasti.

– Jos vaikka bideesuihkun letku hankaa allaskaappia, levy lähtee nopeasti turpoamaan, Röynä toteaa.

Röynä arvioi myös kylpyhuoneiden kosteusrasituksen kasvaneen viime vuosien aikana. Mitä syitä tähän on?

– Varmaan moniakin tekijöitä. Kylpyhuoneiden koot ovat niin sanottujen invaympyröiden takia kasvaneet ja talouksien kokonaisasuinneliöt pienentyneet. Jos verrataan 20 vuoden takaiseen aikaan, varmaan tänä päivänä liikutaan ja urheillaan enemmän ja suihkussa käydään useammin, Röynä toteaa.

– Myös pyykinpesu ja kuivatus on siirtynyt taloyhtiön pesulasta yhä useammin oman kodin kylpyhuoneeseen. Nykyisenkaltaisia kylpyhuoneiden säilytyskalusteita on alkanut olla vasta reilut kymmenisen vuotta sitten, Röynä miettii.

Käyttäjillä toisinaan väärä käsitys kosteudenkestävyydestä

Onko Saton huomaamia ongelmia sitten havaittu muualla?

Muun muassa IDO-tuotteista tunnetusta Geberit-konsernista kerrotaan, että suora kosketus veden kanssa aiheuttaa kylpyhuonekalusteiden kestävyydelle toisinaan ongelmia.

– Kylpyhuoneissa kylpyhuonekalusteisiin kohdistuu rasitusta sekä kohonneen ilmankosteuden että roiskeveden takia. Varsinkin kasvava saneerausmarkkina pienine kylpyhuoneineen yhdessä käyttäjien kohonneiden käyttötarpeiden ja vaatimusten kanssa luo haasteita kylpyhuonekalusteiden kestävyydelle kyseisissä olosuhteissa, kommentoi Geberitin tuotepäällikkö Marko Polvi.

Polvi kertoo, että heillä tuotekehitystä tehdään jatkuvasti hakemalla uusia materiaaleja, pinnoitusvaihtoehtoja sekä muotoja, jotka tekevät kalusteista kestävämpiä käytössä.

– Kylpyhuoneisiin asennettavat kylpyhuonekalusteet ovat pääosin kosteudenkestäviä. Vedenkestäviä kaappeja on markkinoilla tarjolla rajoitetusti, sillä ne ovat huomattavasti arvokkaampia niin materiaali- kuin työstökustannuksiltaan, Polvi toteaa.

Saton tilanne ei ole Polvelle tuttu. Geberitillä tietoon on kuitenkin muutoin tullut tapauksia, jossa kylpyhuonekalusteita on asennettu ohjeiden vastaisesti liian lähelle suihkua tai kylpyammetta ja vesi on päässyt kastelemaan kalusteet toistuvasti. Yhtiö kertoo tutkivansa kaikki tuotteitaan koskevat selvityspyynnöt.

Polven mukaan monet asukkaat usein olettavat, että märkätiloihin asennetut kalusteet kestäisivät suoraa vesisuihkua. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Tuotteiden hoito-ohjeissa yleensä kehotetaan kuivaamaan kalusteet roiskeiden jäljiltä tai kehotetaan esimerkiksi asentamaan suihkuseinä suojaamaan muuta kylpyhuonetta ylimääräisiltä roiskeilta, Polvi sanoo.

Lue myös:

Jo muutamat lisälöylyt saunassa kasvattavat sähkölaskua – Neljä asiantuntijan vinkkiä sähkönkulutuksen pienentämiseen

Villasukka ilmanvaihtokanavassa ja teipillä tiivistetyt ikkunat – isännöitsijät törmäävät jatkuvasti mitä kummallisimpiin tee se itse -ratkaisuihin

Miksi vessapaperiteline ja liesi ovat kodissa juuri tietyissä paikoissa? Katso 360-kuvista kylpyhuoneen ja keittiön millintarkat mitat

Helsingin käräjäoikeus on tänään tuominnut laajasta pentutehtailusta kolme henkilöä. Kolmen porukasta yksi on toiminut myyjänä, kaksi tuomittua lähinnä salakuljettanut eläimiä Suomeen.

Koiria myynyt pentutehtailija on tuomion mukaan salannut ja antanut koirista harhaanjohtavaa tietoa muun muassa pennun tuonti- ja luovutusedellytyksistä, alkuperästä, kasvuolosuhteista ja terveyteen liittyvistä asioista.

Pennut ovat osoittautuneet vakavasti sairaiksi pian luovutuksen jälkeen ja ne on jouduttu lopettamaan.

Päätehtailija on myynyt Virosta ja Latviasta Suomeen tuotuja pentuja usean sadan euron hintaan. Koirilla ei ole ollut virallisia terveystodistuksia maahantuotaessa. Koiria on pidetty Suomessa likaisissa ja ja terveyttä vaarantavissa sekä ilmanlaadultaan huonoissa olosuhteissa ennen luovutusta.

Tämä pentuja myynyt henkilö tuomittiin yhdeksi vuodeksi vankeuteen, eläintenpitokieltoon aina vuoteen 2029 saakka sekä menettämään rikosten avulla saamiaan rahoja 94 000 euroa, josta yhteisvastuullisesti toisen tuomitun kanssa yli 21 000 euroa. Lisäksi hän ja toinen salakuljettajista tuomittiin menettämään omistamansa sekarotuinen koira valtiolle.

Myös koiria salakuljettaneet määrättiin eläintenpitokieltoon. Lisäksi he saivat päiväsakkoja hieman vajaan 2 000 euron ja hieman yli 500 euron arvosta. Myös salakuljettajat menettävät rikosten avulla saamia tulojaan tuhansia euroja.

Poliisi kertoi pentutehtailusta jo pari vuotta sitten

Poliisi kertoi vuonna 2017 pentutehtailijan asuneen silloin Helsingin Östersundomissa ja hänen epäiltiin myyneen netti-ilmoitusten kautta satoja sekarotuisia pentuja, jotka oli tuotu maahan laittomasti Virosta.

Poliisin mukaan epäiltyjä petoksia, salakuljetuksia ja eläinsuojelurikoksia on tapahtunut vuosina 2014–2016. Näiden jälkeen tapauksia on tullut lisää.

Tuolloin Etelä-Suomen aluehallintovirasto varoitti ulkomailta tuoduista koirista ja oli huolissaan pentutehtailun lisääntymisestä.

Lue lisää:

Koirabisnes on kovaa peliä – pentutehtailua, huijausta ja kalliita lääkärilaskuja, mutta myös iloa omistajille

Koirien rekisteröinti pakolliseksi 2022 – tarkoituksena estää pentutehtailua ja laitonta maahantuontia

RIIHIMÄKI Teollinen muotoilija Harri Koskinen tiirailee kiikareilla lintuja Suomen lasimuseon sisätiloissa Riihimäellä. Hän on itse syypää erikoiseen tilanteeseen, sillä Koskinen on suunnitellut Oiva Toikan (1931–2019) näyttelyn arkkitehtuurin, ja Toikan Iittalalle suunnitteleman Birds- sarjan lasilinnut on asetettu näytille seinän mittaiselle parvelle.

Niitä Koskinen bongailee näyttelytilaan rakennetusta “lintutornista”.

Linnut ovat niin oleellinen osa Toikan uraa lasimuotoilijana, ettei näyttelyn taiteellinen tiimi uskaltanut jättää niitä pois, vaikka mieli teki. Linnut tuntuivat aluksi liian kuluneelta idealta.

– Mietimme ensin, pitäisikö näyttelyyn tuoda vain yksi lintu, mutta päätimme ottaa niitä mukaan niin paljon kuin niitä vain löytyy, Koskinen hymyilee.

Lasilintujen bongaaminen museossa huvittaa, ja se olisi sopinut Toikalle. Hänen teoksiinsa on ladattu paljon huumoria.

Huumori kukki

Toikan tuotantoon perehtynyt Koskinen tutustui lasimuotoilijaan jo opiskelijana Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvun puolivälissä, kun Koskinen sai stipendin Nuutajärven lasitehtaalle.

Samassa Lasikylän kahvipöydässä istui taidemuodon tähtisuunnittelijoita Toikasta Kerttu Nurmiseen sekä nuori vänkäri eli apumies, kuten Koskinen itseään kuvailee.

Koskinen teki myöhemmin yhteistyötä Toikan kanssa ja seurasi sivusta, miten muotoilija käsitteli esimerkiksi ulkomaista mediaa. Toikasta hän puhuu ihmisenä, joka varasti show’n seurassa kuin seurassa.

– Hän teki sen sutkautuksillaan ja älykkäällä huumorillaan. Toikalla oli terve ja humoristinen suhde elämän ilmiöihin, Koskinen sanoo.

Itse hän havahtui Toikan kansainväliseen merkitykseen vasta Italiassa, kun Koskinen kehitteli yhteistyötä italialaisen Magis-kalustefirman kanssa.

Siellä kävi ilmi, että kyseinen yritys antoi merkittäville asiakkailleen liikelahjaksi Toikan suunnittelemia lasilintuja.

Koskinen kuvaa niitä upeiksi teoksiksi, joiden tenho perustuu pieniin eleisiin, väreihin ja paksuuteen. Lintujen optiikkaan ja visuaalisuuteen.

– Ja sitten Italiassa ne antoivat näitä lahjaksi kuin jalokiviä. Sen matkan jälkeen aloin katsoa lintuja eri silmin, Koskinen sanoo.

Toikkaa voi lukea vuosikuutioista

Oivan ihmemaassa – Oiva Toikan taidetta -näyttely luottaa runsauden tunteeseen. Osa esineistä on pantu esille voimakkaina, värikkäinä ryhminä, jotka korostavat massaa yksittäisen teoksen sijaan.

Koskinen puhuu iloisesta ja värikkäästä näyttelystä, ja sitä se todella on.

Toikan lasiset vuosikuutiot on asetettu kronologiseen järjestykseen. Ensimmäinen kuutio tuli sarjatuotantoon vuonna 1977 ja viimeisin tänä vuonna. Toikka käytti niihin eri vuosina eri värejä ja muotoja.

– Niistä syntyy tietynlainen oppikirja, josta näkee, missä muotoilija on mennyt, Koskinen sanoo.

Näyttelyyn on saatu lainaksi hulvaton Les Miserables -teos, joka koostuu rikki menneistä kookkaista esineistä. Lisäksi Toikan erilaisista materiaalikokeiluista, prototyypeistä, uniikkiesineistä ja sarjatuotannosta on koottu ryhmä, josta piti alun perin tulla kronologisesti etenevä tarina Toikan urasta. Se ei onnistunut, sillä muoto otti vallan.

– Huomasimme, ettei aikakausilla ollutkaan merkitystä. Halusimme tehdä tästä elämyksellisen ja visuaalisesti voimakkaan näyttelyn, Koskinen toteaa.

Toikka poikkesi pohjoismaisen muotoilun valtavirtauksista ja Koskinen uskoo, että Toikan teosten viehätysvoima perustuu erittäin voimakkaaseen värimaailmaan ja muotokieleen.

– Toikan teokset puhuttelevat toisinaan myös tunteita. Hän vain osasi ja ymmärsi lasista niin paljon, Koskinen toteaa.

Moni esine on ensi kertaa esillä. Iso osa lainatuista teoksista on Kyösti Kakkosen sekä Oivan Toikan perheen kokoelmista.

Virhe voi olla työvoitto

Nuutajärven Lasikylässä 1990-luvun puolivälissä toisensa tavanneet Koskinen ja Toikka tekivät myöhemmin yhteistyötä, kun huonekaluja valmistava Magis kiinnostui Toikasta muotoilijana. Yritys otti muutamia Toikan suunnittelemia uusia esineitä tuotantoon kymmenisen vuotta sitten.

– Siinä kävi lopulta niin, että Toikka leikkeli pahvista hahmoja mahdollisista kalusteista ja ne mallinnettiin toimistollamme, Koskinen sanoo.

Miehet tapasivat myös Italiassa Muranossa, jossa he työskentelivät suomalaisten luottolasimestarin, italialaisen Pino Signoretton kanssa.

– Oli hauskaa katsoa vieressä, miten Toikka sävelsi viereisessä lasihytissä omia teoksiaan, Koskinen muistelee.

Hänen mukaansa Toikka tunnettiin Muranossa hyvin, vaikka hän oli tehnyt uransa Suomessa, ja päätynyt työskentelemään projektiluontoisesti Muranoon vasta tällä vuosikymmenellä.

Koskinen kuvaa itseään ehkä jopa liian kurinalaiseksi muotoilijaksi, jonka on vaikea hyväksyä pientäkään poikkeamaa suunnitellusta muodosta.

Toikka opetti asennetta, kun Koskinen oli mielestään täysin epäonnistunut lasihytissä muotoilemansa esineen kanssa.

– Toikan mielestä kaikki oli loistavasti, Koskinen sanoo.

Hänen mukaansa Toikka osasi kääntää myös pienet poikkeamat työssä voitoksi ja vahvuudeksi.

Onnettomuustutkintakeskus kertoi perjantaiaamuna, että kolmen alaikäisen pyhtääläisnuoren hengen vaatinut mökkipalo Levillä sai alkunsa väärin asennetusta lattialämmityskaapelista.

Kyseessä oli sähköinen lattialämmitys.

Kysyimme Rakennusliiton puheenjohtajalta Matti Harjuniemeltä ja Sähköliiton varapuheenjohtajalta Hannu Luukkoselta, miten mahdolliset ongelmat lattialämmityksessä voi havaita.

1. Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi, mistä tietää, onko oma lattialämmitys asennettu väärin?

– Se on aika vaikeaa itse selvittää. Sähköasentajilla, jotka ovat asentaneet kaapelit ja kytkeneet lattialämmitysjärjestelmän, on laitteisto, jolla lattian lämmönkulkua testataan. Laitteella tarkkaillaan virran kulkemista kaapelissa ja kaapelin vastusta.

2. Sähköliiton varapuheenjohtaja Hannu Luukkonen, olisiko Levin mökin lattialämmitysjärjestelmän virheasennus voitu havaita tarkistuslaitteella?

– Tälläinen ei välttämättä mittauksissakaan tule esille. Loppupeleissä kaikki on kiinni asentajasta. Kun järjestelmä on asennettu, niin tehdään vielä silmämääräinen tarkastus. Siinä tulisi tarkastaa, että onko lattialämmitys asennettu oikein.

3. Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi, kuinka lattialämmitysjärjestelmää pitäisi huoltaa?

– Kenenkään ei tule ruveta itse huoltamaan lattialämmitysjärjestelmää. Jos lattialämmityksissä on katkoksia tai lattia jää kylmäksi järjestelmän ollessa päällä niin tulee ottaa yhteyttä sähköasennusliikkeen ammattilaiseen.

4. Kuinka yleisiä lattialämmitysjärjestelmät ovat puutaloissa?

– Kyllä ne varsin yleisiä ovat. Lattialämmitys on hyvä tapa lämmittää taloa. Lattialämmityksiä on kiertovesijärjestelmiä ja sähkökaapelijärjestelmiä.

5. Kuinka harvinaista on, että tulipalo saa alkunsa lattialämmityksestä?

– Mielestäni tämä on tosi harvinainen tapaus. Tulipalot saavat useammin alkunsa viallisista sähkölaitteista.

6. Onko vastaavia tapauksia sattunut aikaisemmin?

– En muista näin rankkaa tapausta. Toki viallisia lattiajärjestelmiä havaitaan. Yleisimmin viallinen lattialämmitys huomataan ensikäyttöönotossa, mutta nekin tapaukset ovat harvinaisia.

Lue lisää: Levin tuhoisa mökkipalo alkoi väärin asennetusta lattialämmityskaapelista – OTKES: "Voi tapahtua valitettavasti uudestaan"

Samoihin aikoihin, kun blueskitaristi Erja Lyytisestä viisi vuotta sitten tuli äiti, alkoi myös hänen urallaan tapahtua.

Kiinnostus Suomessa ja ulkomailla heräsi nopeasti, tuli levyjä ja sitä mukaa keikkoja ympäri maailman.

Noususuhdanteista muusikon uraa ei voinut jättää lepäämään pitkäksi aikaa. Aika oli poikkeuksellista ja vauvojakin oli syntynyt kerralla kaksi.

Tuore äiti päätyi ottamaan 2,5 kuukautta vanhat kaksospoikansa mukaan tien päälle. Se oli ainoa keino yhdistää työ ja perhe-elämä. Lasten isä, Lyytisen silloinen avopuoliso soitti yhtyeessä kitaraa, joten päätös oli luonteva.

– Siinä meni muutama vuosi todella intensiivisesti ja sama tahti jatkuu, nauraa Another World -albumin huhtikuussa julkaissut Lyytinen.

Aikamoisia sankaritekoja on tullut tehtyä. Erja Lyytinen

Nainen muistaa sen aikaisesta keikkailusta ja vauva-ajoista välähdyksiä sieltä täältä. Moni asia on ehtinyt jo painua unholaan.

Mieleen tulee esimerkiksi huoltoasemalla vietetty ruokatauko pikkuisten kanssa. Tuokio oli aikamoista show'ta, kun kahta vauvaa piti sellaisissa olosuhteissa syöttää.

– Olihan se aika hullua touhua. Sitä miettii jälkikäteen, että aikamoisia sankaritekoja on tullut tehtyä, huokaa Lyytinen hymyillen.

Kommentteja pienten vauvojen kanssa keikkailusta ei tullut. Lähinnä tuoreelta äidiltä kyseltiin, että kuinka hän jaksaa.

– Kaikki, joilla on pieniä lapsia, voi yhtyä siihen, että olipa rundilla tai ei, niin unta on liian vähän, heittää Lyytinen.

Äiti muusikkona joutuu vastaamaan erilaisiin kysymyksiin

Kuopiolaislähtöinen Erja Lyytinen on tullut hengähtämään kotikaupunkiinsa ennen yhdeksännen studioalbuminsa julkaisua tapahtuvaa Kanadan ja Brittien kiertueita. Nyt lapset ovat jo hieman isompia ja se helpottaa.

Hän uskoo, että äitiys kuuluu musiikissa ja kaikessa, mitä hän tekee. Jo vuosia Helsingissä asunut kitaristi kokee lastensa kasvattaneen häntä paljon.

– Onneksi tein heidät. Vaikka tämä minun elämä onkin ihan kreisiä tällä hetkellä, Lyytinen herkistyy.

Huhtikuussa julkaistulta uudelta albumilta löytyy kappale nimeltä Miracle. Se kertoo lasten syntymästä.

– Laulu on herkkä, mutta samaan aikaan voimakas. Kappaleessa on esimerkiksi vibrakammella soitettu itkua emuloivia soundeja, kuvailee Lyytinen uutta musiikkiaan.

Muusikko kertoo huomanneensa, että miesartistit eivät joudu samaan tapaan vastailemaan kysymyksiin perhe-elämän pyörittämisestä ja lastenhoidosta kuin naiset. Tämä ei suoranaisesti Lyytistä ärsytä.

Hän kuitenkin pitää jollain tapaa erikoisena sitä, että nainen ja äiti rokkarina on kansalle vieläkin niin mielenkiintoinen asia.

– Ajat muuttuvat hitaasti, vaikka muutostakin on tapahtunut. Ehkä se äitimyytti on vahva edelleenkin.

Lyytinen kertoo parin vuoden takaisen muiston Intiasta. Keikan jälkeen parikymppinen nuori nainen oli tullut ihmettelemään, että miten hän voi pienten lasten äitinä tehdä musiikkia ja matkustaa ympäri maailmaa.

– Sanoin, että kuule: se on ihan mahdollista. Kaiken pitäisi olla mahdollista, muistelee Lyytinen tuota hetkeä.

Kitaraa soittavien naisten määrä on kasvanut lyhyessä ajassa

Kitaristina Erja Lyytinen on eräänlainen tienraivaaja. Teini-ikäisenä sähkökitaransoiton aloittanut Lyytinen oli ensimmäinen sähkökitaransoittoa Sibelius Akatemiassa pääaineena opiskellut nainen.

Lyytisen innoittamana moni tyttö on tarttunut kitaranvarteen. Näin 42-vuotiaalle naiselle on tultu sanomaan.

Hän on myös ensimmäinen suomalainen, joka on valittu Euroopan parhaaksi kitaristiksi European Blues Awardseissa.

– Se oli ihan järjettömän hieno palkinto. Olen todella ylpeä ja onnellinen siitä tunnustuksesta, kiittelee Lyytinen vajaan kahden vuoden takaista palkintoaan.

1990-luvulla, kun Lyytinen aloitti kitaransoittoa, olivat tytöt sillä saralla harvinaisempia kuin nykyään.

Keikoilla käy paljon isiä, joiden mukana on kitaraa soittavia tyttäriä. Erja Lyytinen

Lyytisen arvion mukaan viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut merkittävä käänne: kitaransoiton suosio on kasvanut merkittävästi nuorten naisten keskuudessa, kun samaan aikaan nuorten miessoittajien määrä on laskenut.

Ainakin kitaroita valmistavan Fenderin tekemän tutkimuksen mukaan tämä pitää paikkaansa. Sen mukaan uusista ja ensimmäistä soitintaan ostavista kitaristeista jo puolet on naisia.

– Tänä päivänä keikoilla käy paljon isiä, joiden mukana on kitaraa soittavia tyttäriä. Se on todella upeeta, iloitsee Lyytinen.

Kaikesta huolimatta nainen ja äiti kitaristina ja rokkarina ihmetyttää yhä.

– Se on jännä juttu.

Omat bluesin lähteet

Blues-musiikkiin Erja Lyytinen mieltyi jo alle parikymppisenä. Erityisesti siinä viehätti musiikkityylin syvällisyys, emotionaalisuus ja verevyys.

Perinteinen blues ammentaa Mississippin puuvillapelloista, pitkästä sorrosta ja orjakaupasta. Se on totuttu näkemään vanhempien tummaihoisten miesten musiikkina. Nuorena naismuusikkona Erja Lyytinen tuo bluesiin oman modernin mausteensa.

– Voin tuoda musiikkin oman elämänkokemukseni ja bluesin lähteet, puntaroi Lyytinen.

Lyytinen puhuu nykymaailmasta, Suomesta ja sen puhtaasta luonnosta, mutta myös tämän päivän sorrosta. Hän muistuttaa, että yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka eivät voi hyvin.

– Laitan tosi paljon fiiliksiä musiikkiin. Jos minulla on joitain aiheita tai tuntemuksia, niin kyllä ne sieltä musiikista löytyy, kertoo Lyytinen.

Lue myös:

Neljä naista istui alas puhumaan musiikkiteollisuuden epätasa-arvosta ja siitä, miksi keikoilla on raskasta olla "hyvä jätkä"

Suunnitelmat Helsingin keskustan alle kaavaillusta Pisara-radasta saivat alkuviikolla erikoisen käänteen, kun hankkeesta julkaistiin uusi selvitys.

Siinä ratahankkeesta nousi esiin uusia ongelmia. Junaliikenne olisi kaavaillulla mallilla herkkää häiriöille. Siksi uusi selvitys ehdottaa Pisaraan muutoksia: junien pitempi ajoaika, ajantasausasema Vantaalle Lapinkylään ja uusia varikoita.

Toinen ongelma oli, että Pisara voisi joissain tapauksissa vähentää matkustajia lähijunista, eikä kasvattaisi matkustusmääriä juuri ollenkaan.

Uusimman Pisara+ -selvityksen tulokset liikenteen ongelmista näyttäytyvät erikoisina, sillä ratahanke oli jo vuonna 2015 hyvin lähellä toteutua.

Alexander Stubbin (kok.) hallitus kertoi helmikuussa 2015, että Pisararadan kustannusarvio on 956 miljoonaa euroa. Valtion osuus rakentamiskustannuksista olisi 80 prosenttia, tosin EU-rahoitus saattaisi pienentää osuutta.

Pisara oli jo etenemässä, kunnes vuoden 2015 syksyllä uusi hallitus perui rataan varatun 330 miljoonan rahoituksen ja siirsi rahat kärkihankkeisiinsa.

Länsimetron hinnannousu kalpenee Pisaran rinnalla

Nyt neljä vuotta myöhemmin hinnaksi on uudessa Pisara+ -selvityksessä arvioitu 1,6–1,8 miljardia euroa, kun liikenteen häiriöiden hallinnasta tulevat kulut on laskettu mukaan. Pelkkä Pisara-tunneli maksaisi tämänhetkisen arvion mukaan 1,3 miljardia euroa.

Länsimetro oli rakentamisensa aikana otsikoissa odotettua suuremmiksi nousseista kustannuksista.

Vuonna 2008 Länsimetron Ruoholahdesta Matinkylään arvioitiin maksavan 714 miljoonaa euroa. Vuonna 2017 hinnaksi oli tullut 1 186 miljoonaa euroa. Vajaassa kymmenessä vuodessa metrolinjan hinta nousi siis yli 470 miljoonaa euroa.

• Yle kävi marraskuussa 2017 läpi, mitä kaikkea Länsimetro pitää sisällään.

Pisaran hinta-arvio on neljässä vuodessa noussut toteuttamismallista riippuen noin 350–850 miljoonaa euroa. Ilman varikoita ja liikenteen täsmällisyysongelman ratkaisujakin hinta on vuoden 2015 arvioon nähden noussut 350 miljoonaa euroa.

Halvimmillaankin kilometri Pisaraa maksaa lähes tuplasti sen, mitä yhtä pitkä matka Länsimetroa on maksanut. Jos Pisaran hinta nousee edelleen arvioidusta ja yltää 2 miljardiin euroon, tulee kilometrihinta noin kolminkertaiseksi Länsimetroon verrattuna.

Koko ajan ympyrää ajava linja on ongelmallinen

Miksi Pisaran liikenne ei sitten onnistuisi, kuten aiemmin on ajateltu?

Tuoreessa selvityksessä todetaan näin: “Muihin ympyräjärjestelmiin verrattuna Pisaratunnelin ja Kehäradan muodostaman ympyräradan tavoiteltu 70 minuutin kierrosaika olisi erittäin kunnianhimoinen.”

Tämä tarkoittaisi, että suunnitellulla aikataululla junaliikenteessä voisi olla usein häiriöitä ja myöhästymisiä, eikä liikenne palautuisi helposti normaaliksi.

Keskeinen ongelma on, että Pisaran myötä I- ja P-junat ajaisivat koko ajan ympyrää, eikä junilla olisi kääntöpaikkaa, jossa myöhästymiset saisi tasattua ja kuljettajan vaihdettua, kuten nyt Helsingin asemalla. Tämän takia ympyrälinja on häiriöherkkä vaihtoehto.

Ongelmaa voi ratkaista pidentämällä kierrosaikaa, josta taas seuraa matka-aikojen kasvu koko reitin varrella.

Toisena vaihtoehtona on ajantasaus Vantaalla lentoaseman länsipuolella uudella Lapinkylän asemalla. Sen huono puoli on, että tuolloin matkustajat joutuisivat vaihtamaan junaa Lapinkylässä. Kun juna saapuisi asemalle, matkustajat kävelisivät laiturin yli junaan, joka lähtee pian.

Yhteys katkeaa, jos saapuva juna on myöhässä. Tämä hankaloittaisi merkittävästi kulkemista Tikkurilan ja lentoaseman alueiden asemilta Länsi-Vantaalle ja päinvastoin.

Täytenä yllätyksenä tilanne ei tullut, sillä vuodelta 2014 olevassa Pisaran hankearvioinnissa todettiin näin:

"Lähijunaliikenteen suunnitelmaa tulisi tarkentaa ja täsmentää, koska liikennöinnin toteuttamiskelpoisuuteen voi liittyä toiminnallisia ja taloudellisia riskitekijöitä koko hankkeen toteuttamisen kannalta."

Pisara saattaisi vähentää joukkoliikenteen käyttöä

Uusin selvitys kävi läpi myös Pisaran liikenteellisiä vaikutuksia, eli kuinka rata vaikuttaisi muun muassa lähijunien suosioon suhteessa henkilöautoiluun.

Hyötyjä tulisi Espooseen ja Helsinkiin, mutta Vantaa saisi riesakseen haitat, kun alle neljä vuotta sitten avatun kehäradan liikenne huononisi.

Tulokset eivät ole Pisaralle mairittelevia.

Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui malli, jossa kehäradan junat eivät aja Pisara-tunneliin ollenkaan, vaan liikennöivät Helsingistä kuten ennenkin. Pisara-lenkkiä ajaisivat vain Keravan ja Espoon suunnan kaupunkiratojen junat, jolloin junia ajaisi tunnelissa kymmenen minuutin välein.

Tässä vaihtoehdossa radan vaikutus olisi myönteinen, mutta vaikutus ylipäänsä olisi hyvin vähäinen, kun tunneliin siirtyisi vähän junaliikennettä.

Jos I- ja P-junien kierrosaika venytettäisiin 80 minuuttiin häiriöiden vähentämiseksi, myös matka-ajat kasvaisivat. Kun junayhteydet huononisivat, siirtyisi matkustajia oman auton käyttöön ja Pisara jopa vähentäisi julkisen liikenteen käyttöä. Töölö ja Hakaniemi saisivat paremmat julkisen liikenteen yhteydet, mutta Vantaalla kävisi päinvastoin.

Vaihtoehdoissa ei ollut mukana mahdollisuus ajaa Pisaralla junia 70 minuutin kierrosajalla, koska tätä pidetään jatkuvasti häiriöille herkkänä vaihtoehtona.

Tällaiset Pisaran liikennöintivaihtoehdot hyvin karkeasti uuden selvityksen mukaan ovat:

1. "Kansainvälisesti kunnianhimoinen", aiemmin kaavailtu kierrosaika (70 minuuttia). Pisara-lenkkiä ajavat Kehäradan ja Espoon ja Keravan kaupunkiratojen junat. Junien matka-aika pysyy samana kuin nytkin, mutta Pisaraa käyttävät junat voivat myöhästellä usein. Kaukoliikenteelle tulee lisää tilaa Helsingin asemalle ja se voi olla täsmällisempää. Silti hintana on lähes kaikkien HSL:n lähijunien myöhästely entistä useammin.

2. Täsmällisyyden parantaminen Pisara+ -ehdotuksella (esim. ajantasausasema Vantaan Lapinkylään, uusia varikoita). Lähijunien liikenne on täsmällisempää, mutta kehäradan matkustajia siirtyy omiin autoihin Lapinkylässä odottelun ja toisinaan katkeavan vaihtoyhteyden takia. Kaukoliikenteelle tulee lisää tilaa Helsingin asemalle ja se voi olla täsmällisempää, vantaalaisten kustannuksella.

3. Ei laiteta kehäradan junia Pisara-tunneliin ollenkaan. Radan voi mahdollisesti rakentaa 1,3 miljardilla eurolla ja siellä kulkee lähijuna kymmenen minuutin välein Espoon ja Keravan suuntiin. Vantaalaisten kehärata toimii entiseen tapaan, mutta sen junat käyttävät edelleen Helsingin ratapihaa, eikä sinne tule niin paljoa lisää tilaa kuin muissa malleissa. Lisäksi junien risteäminen Pasilan eteläpuolella voi olla teknisesti vaikeaa.

Kuinka ahdasta Helsingin ja Pasilan välillä on nyt?

Helsingin ja Pasilan välillä on ollut viime vuodet käynnissä HELRA-hanke, jossa on muun muassa rakennettu välille uusia vaihdeyhteyksiä ja lisäraide Pasilan aseman länsipuolelle.

Väyläviraston mukaan HELRA-hankkeen valmistuttua Helsingin ja Pasilan välillä kulkevien junien kapasiteettia voidaan kasvattaa 74 junasta lähes 90 junaan tunnissa. Tämä tarkoittaa jopa 200 junan lisäystä vuorokaudessa.

Pisaran hankearvioinnissa vuonna 2014 arvioitiin kasvu tätäkin suuremmaksi: "Pasila–Riihimäki -hankkeen jälkeen Pasilan läntinen lisäraide ja HELRA mahdollistavat junamäärän kasvun nykyisestä 74 junasta 104 junaan tunnissa siten, että liikenne on vielä häiriönsietokykyinen."

Viime vuosina on tehty monia asioita, joilla ruuhkaisuutta Helsingin ratapihalla on vähennetty: esimerkiksi vetureiden siirtelyä huomattavasti vähentäneiden ohjausvaunujen tulo käyttöön ja lähijunien kääntöaikojen lyhentäminen.

Kuinka kauan Helsingin kasvava junaliikenne mahtuu nykyiselle asemalle?

Tätä on vaikea arvioida, sillä junaliikenteen määrän kasvusta on erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi tuoreimmassa Pisara-selvityksessä oletetaan, että uuden Lentoradan kautta junamäärä pääradalta peräti tuplaantuu nykyisestä kymmenestä junasta kahteenkymmeneen ruuhkatunnissa.

Samalla todetaan, että tämä oletus 20 junasta tunnissa "ei perustu kysyntäennusteeseen tai operaattorien arvioimaan liikennöintitarpeeseen".

Vuodelta 2017 olevassa Liikenneviraston Etelä-Suomen junaliikenteen kehityskuva -raportissa Helsinkiin kulkevien junien määrästä on erilainen arvio. Tuossa selvityksessä junien kokonaismäärä Helsingissä aamuruuhkatunnissa on nykyisin 78.

Vuoteen 2040 mennessä junamäärä raportin mukaan kasvaa, kun arvioidaan Lahden suunnan junamäärän tuplaantuneen, Riihimäen lähijunien määrän kasvaneen, Tampereelle kulkee kolmas kaukojuna tunnissa, ja Turkuun kaukojuna kahdesti tunnissa. Silti junamäärä Helsingissä ruuhkatunnissa vuonna 2040 on vain 85.

Pisara alkaa olla välttämätön vuonna 2040

Junaliikenteen kehityskuva -selvityksessä arvioidaan, että Pisara tai vastaava maanalainen yhteys Helsingin ratapihan ruuhkien takia on välttämätön vuonna 2040.

Tätä ennen on arvioitu tarpeellisemmaksi toteuttaa kaupunkirata Leppävaarasta Espooseen tai Kauklahteen.

Toinen Pisaran edelle menevä hanke on Pasila-Riihimäki -välin toinen vaihe. Siinä Keravan ja Jokelan välille rakennettavien lisäraiteiden myötä muodostuu yhtenäinen noin 20 kilometrin pituinen neliraiteinen osuus, jossa lähijunat ja kaukojunat voivat kulkea omilla raiteillaan ja liikenteen täsmällisyys paranee.

Muillekaan pääradan korjauksille, kuten junaliikenteen nopeutukselle ja lisäraiteille Riihimäen ja Tampereen välillä, Pisara ei vaikuta olevan edellytys.

Pisara+ -selvityksessä on pohdittu radalle vaihtoehtoa, jossa Helsingin aseman itäreunalle Kaisaniemen puistoon tehdään kaksi lisäraidetta. Puiston kaventaminen herättänee Helsingissä vastustusta, vaikka toisaalta alueella on nytkin osin parkkipaikkoja.

Junien määrä Espoosta pysynee pitkään ennallaan

Helsinki on rakentanut mielikuvaa, että mitään nopeita ratahankkeita ei ilman Pisaraa voisi viedä eteenpäin.

Kuitenkaan Turun toivoma "tunnin juna" eli oikorata Espoosta Saloon ja siihen liittyvä Espoon/Kauklahden kaupunkirata ei näytä lisäävän Helsingin ratapihan junien määrää.

Muuallakin Suomessa junaliikennettä voi lisätä ilman, että se välttämättä tarkoittaa uusia vuoroja Helsingin ratapihalle.

Tämä onnistuu jatkamalla nyt esimerkiksi Tampereelle päättyviä vuoroja edelleen Poriin, Vaasaan tai Ouluun ja päinvastoin, eikä tämä tuo liikenteen lisäystä Helsingin ratapihalle.

Helsinki lobbaa Pisaraa koko maan hankkeena

Helsinki on lobannut Pisaraa railakkaasti ja antaa esimerkiksi esitteessään ymmärtää, että "Pisararata on suurten valtakunnallisten ratahankkeiden kuten Suomiradan, Turun tunnin junan ja Itäradan edellytys."

Helsingin ajama näkökulma on ymmärrettävä, koska muuten on vaikea perustella, miksi valtion pitäisi maksaa jopa 80 prosenttia kolmen lähiliikenteen aseman rakentamisesta Helsingin keskustaan, jossa on muutenkin maan parhaat julkisen liikenteen yhteydet.

Esimerkiksi Tampereen raitiolinjan kustannuksiin valtio osallistuu korkeintaan 30 prosentin osuudella.

Helsingin viljelemää mielikuvaa ei juuri tue Pisaran hankearvion johtopäätelmä vuodelta 2014:

"Pisararadan vaikuttavuus liittyy erityisesti Helsingin seudun joukkoliikenneyhteyksien kehittämistä koskevaan tavoitteeseen. [...] Kaukoliikenteen hyödyt saadaan kehittämällä Pasila–Riihimäki -rataosaa, toteuttamalla Pasilan läntinen lisäraide sekä parantamalla Helsingin ratapihan toiminnallisuutta, jotka on tässä työssä oletettu toteutettaviksi ennen Pisararataa."

Helsinki toivoo Pisaran etenevän käynnistyneissä hallitusneuvotteluissa. Keskusta oli vuonna 2015 tyytyväinen hankkeen kaatumiseen.

SDP on ollut vankemmin Pisaran kannalla, mutta liikenneverkolla on lukuisia rahaa kaipaavia kohteita eikä ole helppo perustella, miksi Pisara ohittaisi ne. Myös SDP:n vahvalla alueella Vantaalla kehäradan liikenteen heikennys herättänee närää.

Lue myös:

Kaksi kaupunkia unelmoi omasta tunnin junasta lähivuosina – lobbaus täydessä vauhdissa Turussa ja Tampereella

Ministeriö: tunnin juna Turusta Helsinkiin voi toteutua ennen nopeaa yhteyttä Tampereelle – asiantuntija kritisoi rahankäyttöä

Itärata Porvoosta Kouvolaan nopeuttaisi matkaa Itä-Suomeen vain vähän – selvitys: kallis hanke ei kannata

Vesikauhuun maanantaina kuollut norjalaisnainen sai tappavan tartunnan koiranpennun purtua häntä sormeen. 24-vuotiaan Birgitte Kallestadin omaiset kertovat norjalaisen VG-lehden mukaan, että nainen hoivasi lomamatkallaan Filippiineillä koiranpentua tietämättä tämän kantavan rabies-tartuntaa.

Perhe sanoo päättäneensä kertoa tapauksen taustoista katkaistakseen siivet huhuilta, joita Norjassa on levinnyt kuolinuutisen jälkeen.

– Birgitte matkusti helmikuussa Filippiineille yhdessä ystäviensä kanssa. Mopoajelulla he huomasivat tienvarressa avuttoman koiranpennun, jonka Birgitte vei kotiin. Hän pesi koiran ja hoivasi sitä. He kaikki leikkivät pennun kanssa puutarhassa ja se puri sormia, kuten koiranpennuilla on tapana tehdä, perhe kuvailee tapahtumia.

Lääkärit eivät ensin tunnistaneet oireita

Terveydenhoitoalalla työskennellyt Birgitte Kallestad puhdisti puremista tulleet pienet haavat, eikä ajatellut koko tapausta sen enempää. Norjaan palattuaan hän sairastui ja kesti kauan ennen kuin lääkärit tekivät vesikauhudiagnoosin. Siinä vaiheessa mitään ei enää ollut tehtävissä.

Maanantaina Länsi-Norjassa sijaitseva Førden keskussairaala kertoi tiedotteessa, että teho-osastolla hoidossa ollut potilas kuoli rauhallisesti lähimpien perheenjäsentensä ympäröimänä. Kyseessä on hyvin harvinainen tapaus, sillä edellinen rabies-tartunta manner-Norjassa todettiin Norjan yleisradioyhtiön NRK:n mukaan vuonna 1815.

Rabies on viruksen aiheuttama aivotulehdus, joka tarttuu ihmisiin eläimistä esimerkiksi pureman tai nuolaisun kautta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kertoo, että oireiden ilmennyttyä tautia ei pysty hoitamaan.

Lue myös:

Vesikauhutartunnan lomamatkalla saanut nainen kuoli – ensimmäinen tapaus Norjassa yli 200 vuoteen

Lääkäri: "Älä silitä äläkä ruoki katukoiraa ulkomailla" – varomattomuus voi altistaa raivotaudille