Vielä 1970-luvun puolivälin tietämissä suomalaisten suuri enemmistö teititteli niin opettajia, lääkäreitä kuin pappejakin. Sen jälkeen sinuttelu vakiintui yleiseksi puhuttelutavaksi.
Marko Marttilan Suomen kielen kandidaatintutkielman mukaan sinuttelu sopii nykyään myös papin suuhun. Papit sekä sinuttelevat että teitittelevät seurakuntalaisiaan.
Mitä enemmän papille on karttunut ikää, sitä hanakammin hän sinuttelee. Mitä nuoremmasta papista on kyse, sitä todennäköisemmin hän teitittelee vainajien omaisia.
Malmin seurakunnan rovasti Pirkko Poisuo on huomannut iän tuoman muutoksen myös omassa puhuttelutavassaan.
– Olen huomannut, että jos omaiset tai seurakuntalaiset ovat itseä nuorempia niin jollain tapaa automaattisesti alan sinutella.
Poisuo allekirjoittaa myös toisen tutkielman havainnon: papin omaan puhuttelutavan valintaan vaikuttaa tilanne, jossa pappi kohtaa seurakuntalaisen.
Erityisesti omaisten kanssa käyty hautajaiskeskustelu on hyvin herkkä tilanne. Silloin teitittely on paikallaan.
– Monille ihmisille papin tapaaminen hautajaisten toimituskeskusteluissa on semmoinen kokemus, joka voi olla hyvin harvinainen. Ja pappihan ei koskaan edusta itseään, vaan hän edustaa kirkkoa instituutiona. Silloin on parempi olla korrekti kuin käyttäytyä jotenkin alatyylisesti.
Kun täytät 40 vuotta, sinua aletaan teititellä
Papit eivät ole ainoa ammattikunta, jonka käyttämiä puhuttelutapoja on tutkittu. Apteekeissa tehdyn tutkimuksen mukaan farmaseutit mielellään teitittelevät asiakkaitaan. Apteekeissa asiakkaan neljänkymmenen vuoden ikä näyttää olevan se rajapyykki, jonka jälkeen farmaseutit siirtyivät teitittelyyn.
Helsingin sataman lähtöselvitysvirkailijoiden mielestä teitittely oli passelein tapa puhutella asiakkaita. Myös heidän tallinnalaiset virkaveljensä teitittelivät melkein poikkeuksetta asiakkaitaan silloin, kun työntekijät puhuivat matkustajien kanssa omaa äidinkieltään viroa.
Mutta kun virolaiset virkailijat puhuivat matkustajien kanssa suomea, he vaihtoivat sinutteluun.
Eri lajien harrastajat luovat uusia sanoja, joilla kuvaillaan toimintaa tai tärkeitä välineitä. Joskus sanoja lainataan englannista ja väännetään omaan suuhun sopivaksi.
Maastopyöräily on kasvattanut suosiotaan tasaisesti 2000-luvulla, ja harrastajat oppivat sanaston muilta pyöräilijöiltä esimerkiksi netissä tai yhteislenkeillä.
Kokeile alla olevalla testillä, kuinka hyvin tunnet tai osaat päätellä maastopyöräilysanastoa.
Kansanedustaja Maria Ohisalosta on tulossa vihreiden uusi puheenjohtaja. Puoluejohtajakisaan ei ilmaantunut muita ehdokkaita. Ilmoittautumisaika päättyi lauantai-iltana.
Vihreiden uusi puheenjohtaja valitaan puoluekokouksessa Porissa 15. kesäkuuta. Käytännössä valinta on kuitenkin selvä. Vihreiden sääntöjen mukaan puheenjohtaja valitaan jäsenäänestyksen perusteella. Nyt jäsenäänestystä ei tarvita.
Maria Ohisalo on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja köyhyystutkija. Hän sijoittuu puolueen vasempaan laitaan. Ohisalo ei kuitenkaan suunnittele vihreiden linjaan äkkinäisiä muutoksia.
– Linjahan on yhdessä sovittu. Haluan osoittaa, että politiikka on kaikkien asia. Haluan tehdä myös sellaista politiikkaa, joka pohjaa tutkimustietoon, Ohisalo sanoo.
Helsinkiläinen Ohisalo, 34, valittiin eduskuntaan Helsingissä runsaalla 11 000 äänellä. Hän on taustaltaan köyhyystutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori.
Ennen kansanedustajuutta hän työskenteli tutkijana kohtuuhintaista asumista tarjoavassa Y-Säätiössä.
Maria Ohisalo olisi ollut valmis kisaamaan vihreiden puheenjohtajan paikasta. Nyt kilpailijoita ei ilmaantunut.
– Olen sanonut koko ajan, että kisa on valmis kaikille ja mä olen tottunut kisaamaan. Jos kisa olisi tullut, olisi käyty keskustelua painotuseroista, mutta ehkä nyt koettiin, ettei sille ollut tarvetta, Ohisalo sanoo.
Ohisalo oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi myös kaksi vuotta sitten. Silloin tehtävään valittiin Touko Aalto. Jorma Vihtonen / Yle
Ei paljasta suosikkisalkkuaan
Vihreiden tärkeimmät teemat ovat Ohisalon mukaan ilmastonmuutos ja köyhyyden torjunta. Näistä teemoista puolue vääntää hallitusneuvotteluissa Säätytalolla. Neuvottelut jatkuvat maanantaina.
Ohisalolla on hyvät mahdollisuudet nousta vihreiden ministeriksi. Hän ei suostu vielä kertomaan, mikä olisi hänen suosikkisalkkunsa.
– Potentiaalisia ministeripohdintoja käydään vasta myöhemmin. Nyt puoluetta johtaa vielä Pekka Haavisto jame neuvottelemme hallitusohjelmasta.
Ohisalo on toiminut vihreiden varapuheenjohtajana vuodesta 2015 alkaen. Hän tuurasi puheenjohtajan tehtävässä sairauslomalle jäänyttä Aaltoa viime syksynä. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Maria Ohisalo on ollut vuodesta 2017.
Musta hevonen on epätodennäköinen
Vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen sanoo, että ”mustan hevosen” eli yllättävän puheenjohtajaehdokkaan ilmaantuminen on mahdollista teoriassa, mutta ei käytännössä.
– Ehdokkaalla olisi melkoinen tehtävä vakuuttaa puoluekokousedustajat siitä, että puolueen vakiintunut, vuosikymmenen voimassa ollut ja koko tämän ajan yksimielisesti kannatettu puheenjohtajan valintaprosessi pitää hylätä ja valita sen sijaan hänet, Miettinen pohtii.
Puolueen väliaikaiseksi puheenjohtajaksi valittiin viime syksynä Pekka Haavisto, kun masennukseen sairastunut Touko Aalto vetäytyi tehtävästä.
Haavisto sanoi heti valituksi tultuaan, että ei ole ehdolla kesällä varsinaiseksi puheenjohtajaksi.
Juttua korjattu kello 20.15: Ilmoittautumisaika loppui lauantai-iltana, ei perjantaina.
Aikuisten somessa jakamat uhkausviestit heijastuvat herkästi lapsen tunnetiloihin. Kauppakeskuksiin ja kouluihin kohdistuneet uhkaukset ovat kiertäneet viime viikkoina jopa alakouluikäisten lasten viestiketjuissa. Jos aikuista pelottaa, lasta pelottaa vielä enemmän.
Pelastakaa Lapset ry:n erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkosen mukaan aikuisilla on vastuu miettiä, kannattaako uhkaviestejä jakaa somekanavissa.
Vaaranen-Valkonen kertoo, että yhdistys on saanut nuorilta ja aikuisilta joitain yhteydenottoja kevään uhkausviesteihin liittyen.
– Somen käyttö on lisääntynyt lapsilla ja nuorilla, ja sen myötä myös uhkaavien viestien näkyvyys kasvaa.
Vastuu vanhempien kautta viranomaisille
Vaaranen-Valkosen mukaan aikuisen tehtävänä on tuoda lapselle turvallisuuden tunnetta. Todellisen vaaran arviointi on aina poliisin kontolla.
Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Erik Salonsaari kehottaa lasta kertomaan uhkaavasta viestistä ensin vanhemmilleen. Aikuinen voi pohtia asiaa lapsen kanssa ja tehdä tarvittaessa ilmoituksen viranomaisille.
Salonsaari toimii tutkinnanjohtajana toukokuun alussa nettiin kirjoitetuissa Porin ja Ulvilan koulu-uhkaustapauksissa. Hänen mukaansa uhkausten määrä itsessään ei ole lisääntynyt viime aikoina, mutta uhkausviestejä julkaistaan usein ryppäissä. Somenäkyvyys voi inspiroida uusia tekijöitä.
– Kun yksi uhkatapaus ilmenee, pian voi tulla monta uutta. Voidaan olettaa, että tekijät kopioivat toisiaan, Salonsaari arvelee.
Pelko pienenee puhumalla
Aikuisen on valitettavan vaikeaa valvoa kaikkia sisältöjä, joihin lapsi pääsee älypuhelimellaan käsiksi. Siksi Vaaranen-Valkosen mukaan on erityisen tärkeää, että sosiaalisen median uhkakuvista keskustellaan lapsen kanssa etukäteen. Kun lapsella on ennakkokäsitys netin vaaroista ja avoin keskusteluyhteys aikuiseen, hän ei jää pelkonsa kanssa yksin. Tieto auttaa toimimaan, Vaaranen-Valkonen painottaa.
Salonsaaren mukaan uhkausviestit ovat selkeästi someajan ilmiö. Poliisille ratkaisevaa ei kuitenkaan ole tapauksen nostattama somekohu, vaan tilanteen todellisen uhkan arviointi.
Mediataitojen merkitys korostuu sosiaalisessa mediassa leviävien vaaraviestien aikana. Pelastakaa Lapset ry:n toukokuun alussa alkanut somekampanja DeepFake Challenge pyrkii kiinnittämään huomion siihen, ovatko somesisällöt totta ja kannattaako kaikkea jakaa. Aikuisen kannattaa pohtia samaa.
- Meidän olisi hyvä tiedostaa, kuinka paljon somesisällöt voivat pelottaa lasta. Pelkoja on mahdollista vähentää vain keskustelemalla pelottavista sisällöistä lapsen kanssa, Vaaranen-Valkonen toteaa.
Hallitustunnustelija Antti Rinne (sd.) käveli toimittajarykelmän eteen tiistaina kello 16.50 eduskunnassa. Rinne oli kutsunut yllättäen vielä kerran tiedotustilaisuuden koolle, vaikka viralliset hallitustunnustelut olivat päättyneet jo puolilta päivin.
Rinteen piti palata julkisuuteen vasta keskiviikkona hallitusratkaisun kanssa.
– Toivon, että keskustapuolue ilmoittaa selkeästi, ovatko he valmiita lähtemään neuvotteluihin. Ja toivon todellakin, että ovat valmiita lähtemään neuvotteluihin, vetosi hallitustunnustelija Rinne.
Yht’äkkiä Antti Rinne vaikutti anelevan keskustaa hallitusneuvotteluihin.
Kolme tuntia aikaisemmin keskustan eduskuntaryhmä oli ilmoittanut, ettei se ole päättänyt hallitusneuvotteluihin lähtemisestä mitään. Rinteen ainoaksi vaihtoehdoksi toiseksi suureksi hallituskumppaniksi näytti jäävän kokoomus.
Antti Rinteen vetoomus oli kuitenkin harkittu liike, jolla tasoitettiin keskustan tietä hallitusneuvotteluihin.
Viimeistään Rinteen keskustavetoomuksen jälkeen toiveikkaimmillekin kokoomuslaisille valkeni, että he eivät saa kutsua varsinaisiin hallitusneuvotteluihin.
Vielä ennen vappua keskusta oli matkalla oppositioon, mutta vappuviikolla mieli alkoi kääntyä kohti hallitusta.
Punamultavaihtoehtoa pedattiin jo ennen vaaleja
Keskustan ja demareiden välillä punamultayhteistyötä oli viritelty jo pitkään ennen vaaleja. Puolueiden välillä ei ollut kassakaappisopimusta ja SDP kävi keskusteluja myös kokoomuksen kanssa.
Punamultavaihtoehto koki kuitenkin kolauksen eduskuntavaali-iltana. Keskusta sai sataan vuoteen heikoimman tuloksen: 13,8 prosenttia.
Keskustan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkisen, puheenjohtaja Juha Sipilän ja varapuheenjohtaja Juha Rehulan tunnelmat olivat apeat vaali-iltana 14. huhtikuuta.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Keskusta lähettikin vain kaksi päivää vaalien jälkeen tiedotteen oppositioon menemisestä: “Äänestäjät ovat osoittaneet keskustalle suunnan oppositioon”.
Tiedotteessa ei suljettu kuitenkaan täysin pois vaihtoehtoa, jossa puolue lähtisi hallitukseen mukaan. Puolue listasi jo tässä vaiheessa kynnyskysymyksiä hallitukseen.
Vaikka ovi jätettiin auki hallitukseen, tulos sai useat keskustalaiset pohtimaan vakavasti oppositioon siirtymistä. Tämä näkyi myös eduskuntaryhmän ensimmäisissä kokouksissa.
Kovinta ääntä kokouksissa pitivät ne, jotka kannattivat oppositioon menemistä. Hallitustaipaleesta haaveilevat pitivät oppositionaisia ja -miehiä matalampaa profiilia.
Vähitellen tilanne alkoi kuitenkin muuttua. Huhtikuun lopusta alkaen puolueesta alkoi kuulua julkisia kannanottoja hallitukseen lähtemisen puolesta.
Osaltaan tilanteeseen vaikutti puolueen analyysi mahdollisesta oppositiotaipaleesta. Puolue joutuisi hankalaan asemaan vasemmistoliiton ja perussuomalaisten välissä.
Keskusta olisi oppositiossa vasta toiseksi suurin puolue.
Hallitustunnustelija, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman vastaanottavat kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kalle Jokinen eduskunnassa.Martti Kainulainen / Lehtikuva
Demareiden ja kokoomuksen välit viilenevät tunnusteluissa
Demarit eivät sulkeneet pois ajatusta kokoomuksesta hallituksessa, vaikka puolueessa tunnettiin laajasti sympatiaa punamultavaihtoehtoa kohtaan.
Puolueiden väliset tunnustelut lähtivät kuitenkin nihkeästi käyntiin. Kokoomus lähetti puoluesihteerivetoisiin neuvotteluihin talouspolitiikasta kansanedustajat Elina Lepomäen ja Matias Marttisen.
Tämä sai demarit tekemään kaksi johtopäätöstä.
Ensinnäkin kokoomus tulisi vetämään kovaa talouspoliittista linjaa, jolloin valtion uusista menoista ja veroista olisi niukasti varaa neuvotella. Tähän johtopäätökseen vaikutti Lepomäen profiili talousajattelijana.
Toiseksi demareissa ajateltiin yleisesti, ettei kokoomus ollut puheenjohtaja Petteri Orpon ja puoluesihteeri Janne Pesosen hallussa. SDP tulkitsi, että keskusta olisi vaalitappiostaan huolimatta Juha Sipilän puheenjohtajaeron jälkeen yhtenäisempi kuin kokoomus.
Tulkinnan taustalla oli kokoomuksen vaalitulos, jossa demariarvioiden mukaan tiukkaa talouspolitiikkaa vaativat kokoomusedustajat kohensivat asemiaan. SDP ei voinutkaan luottaa siihen, että se pystyisi toteuttamaan vaalilupauksensa kokoomuksen kanssa.
Antti Rinne oli luvannut muun muassa vappusatasen alle 1 400 euron eläkkeisiin.
SDP:ssä ratkaisu keskustan ja kokoomuksen välillä tehtiin kuitenkin vasta hallitustunnusteluiden loppumetreillä. Vielä tämän viikon maanantaina kokoomuslaiset kokivat keskustelevansa tosissaan hallitustunnustelija Antti Rinteen kanssa.
Kokoomuslaisten mielestä tiistai-aamuna SDP ei enää pyrkinyt ratkaisuun kiistellyissä talousasioissa. Kokoomuslaiset kokivat, että heidän tunnusteluissaan pelataan aikaa, koska keskusta ei ollut vielä varma ratkaisustaan.
Keskustan puoluevaltuusto ensin menossa oppositioon
Keskustan puoluevaltuusto kokoontui Riihimäellä jännittyneessä tilanteessa huhtikuun lopussa. Puheenvuoroja oppositioon suuntaamisesta tai hallitukseen pyrkimisestä käytettiin molempiin suuntiin.
Keskustan puoluevaltuusto päätyi patistamaan vaalien voittajia muodostamaan hallitusta, vaikka sen kanta ei ollut yksiselitteinen. Hallitusovi jäikin kuuluisat viisi senttimetriä auki.
– Puoluevaltuuston mielestä kynnys hallitukseen osallistumiselle tässä tilanteessa on korkea. Keskustan osallistumisen ehtona on meille tärkeiden asioiden sisällyttäminen hallitusohjelmaan, luki keskustan puoluevaltuuston kannanotossa.
Puoluevaltuuston jäsenet olivat vielä ennen vappua kallellaan oppositioon. Ennen puoluevaltuuston kokousta julkistetussa Suomenmaan kyselyssä 75 prosenttia vastanneista valtuuston jäsenistä arvioi, että keskustan paikka on oppositiossa. Suomenmaan kyselyyn vastasi 74 puoluevaltuutettua 135:stä.
Mieli keskustassa alkaa muuttua vapun jälkeen
Eduskuntaryhmän kokouksien puheenvuoroista alkoi keskustassa muodostua käsitys, että enemmistö kansanedustajista kannattaa hallitukseen menemistä.
Ylen tietojen mukaan toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna voimasuhteet eduskuntaryhmässä olivat seuraavat: reilut kaksikymmentä edustajaa hallitusneuvottelujen puolesta, 4–6 edustajaa opposition puolesta.
Keskustan eduskuntaryhmässä on yhteensä 31 kansanedustajaa.
Ainakin keskustan lappilaisten kansanedustajien Katri Kulmunin ja Mikko Kärnän tulkittiin vastustavan hallitukseen menoa.
Hallitukseen menemistä ei kuitenkaan ratkaise pelkästään eduskuntaryhmä. Asiaan vaikuttaa myös puoluehallituksen ja -valtuuston kanta, joten niiden tuki hallitusaikeille oli tärkeää.
Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piiri on vaikutusvaltaisin keskustan piireistä.
Piirikokouksen jälkeen yksi keskustalainen punamulta-aktivisti soitteli Pohjois-Pohjanmaalle pari puhelua, varovasti kysellen ja ikään kuin ohjaten ajatuksia hallitusneuvotteluille suopeaksi.
Aktivisti lopetti soittelun, kun havaitsi, että kenttäväki tukee hallitusneuvotteluihin lähtöä.
SDP kaipaa varmuutta keskustasta
Vapun jälkeen SDP:ssä haluttiin saada varmuus keskustan mielipiteestä.
Ainakin seuraavia lukuja keskustan valtuuston mielialoista oli demarien tiedossa: Valtuuston jäsenistä 20 kannatti hallitukseen pyrkimistä joka tapauksessa. Valtuustosta 20 jäsentä vastusti hallitukseen menoa. Lisäksi 37 jäsentä oli valmis tukemaan hallitusneuvotteluihin osallistumista, jos SDP hyväksyisi keskustan kynnyskysymykset.
Keskustan puoluevaltuustossa on yhteensä 135 jäsentä, joten useamman kuin joka toisen kannan oletettiin olevan tiedossa.
Keskustasta kuitenkin kiistetään Ylelle, että puolueessa olisi järjestelmällisesti laskettu tai kartoitettu tiistaisen hallituskyselyn vastausten todennäköisyyksiä etukäteen.
SDP:n johdossa oli kuitenkin viimeistään tämän viikon tiistaiaamuna kirkastunut näkemys: Keskusta olisi etusijalla valinnaksi toiseksi suureksi hallituspuolueeksi. Vihreät, vasemmistoliitto ja RKP olisivat muut puolueet, jotka kutsuttaisiin neuvotteluihin.
Keskustan kannasta piti saada vielä lopullinen varmuus.
Keskustan eduskuntaryhmässä oli haluja hallitusneuvotteluihin. Puoluejohto päätti ratkaista hankalan tilanteen kysymällä kenttäväeltä, pitäisikö puolueen olla valmis hallitusneuvotteluihin.
Useilla keskustalaisilla oli jo aavistus, että kenttäväki tukisi hallitusneuvotteluihin osallistumista.
Keskusta lähetti hallituskyselyn puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän 177 jäsenelle tiistai-iltana kello 18.43.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli informoitu keskustan oletetuista voimasuhteista jo ennen virallista kyselyä. Rinne siis sai haluamaansa varmuutta, että keskusta saattaisi olla valmis lähtemään hallitusneuvotteluihin jo ennen tekemäänsä vetoomusta.
Tämä saattaa selittää paljon Rinteen lausuntoa A-studiolle keskiviikkona sen jälkeen, kun hallituspohja oli julkaistu.
– Matkan varrella alkoi vahvistua, mihin suuntaan pohja on kääntymässä. Ja loppujen lopuksi eilen illalla (tiistai-iltana) sain itsevarmuuden, mitä tulen esittämään.
Kokoomuksen Petteri Orpo nokittelikin SDP:tä ja keskustaa asiasta, kun keskustan Antti Kaikkonen kertoi varmistuneensa puolueen päätöksestä vasta keskiviikkona.
– Rinteelle asia oli selvä eilen illalla ja Antti Kaikkoselle tänään aamulla, Orpo sanoi A-studion keskustelussa.
Keskustan kyselyn tulokset valmistuivat keskiviikkoaamuna kello 9.00 jälkeen. Vastaajista 80 prosenttia kannatti vaihtoehtoa, että keskusta on valmis hallitusneuvotteluihin, jos puolueen kynnyskysymykset toteutuvat.
Keskustan kenttäväki oli nyt sitoutettu hallitusneuvotteluihin. Keskustan johto oli turvannut selustansa.
Juttua varten on kerätty tietoa hallitustunnustelujen aikana ja tehty taustahaastatteluja useiden eri puolueiden edustajien kanssa.
Miltä tuntuisi kuulla oman lapsen ensimmäinen lukukoe nauhalta ja nähdä samalla hänen oma arvionsa suorituksestaan?
Esimerkiksi tätä kokeillaan digitaalisen sovelluksen avulla Joensuun Normaalikoulun 2A-luokassa. Oppilaat taltioivat sovellukseen koulutehtäviään itsearviointia varten. Myös vanhemmat ja opettaja näkevät tallenteet, ja he voivat seurata lapsen kehitystä sekä arviointia digitaalisesti
Tarkoituksena on tehdä oppilaiden arvioinnista läpinäkyvämpää lapsille ja vanhemmille, kertoo luokanopettaja Sinikka Räty-Záborszky.
– Erityisesti haluamme tuoda läpinäkyvyyttä koteihin, koska eiväthän vanhemmat näe mitä täällä koulussa tapahtuu. Nyt se näkyy sovelluksen kautta kuvin, äänin ja videoin.
Lapsia vanhempien huomio voi nolottaa
Uuden opetussuunnitelman mukaan kouluissa pitäisi kehittää uudenlaista arviointikulttuuria. Räty-Záborszky kertoo, että aiemmin arviointi oli päätepysäkki: tiivistelmä lukukaudesta esimerkiksi numeron muodossa.
– Nyt se on enemmänkin matka, jolla on useita pysäkkejä lukuvuoden aikana. Lapset myös arvioivat itse itseään.
Juuri itsearvioinnissa sovellus tulee apuun. Se on kuin digitaalinen portfolio, josta lapsi voi seurata kehittymistään.
– Kun esimerkiksi lukukoe uusitaan myöhemmin, voi lapsi verrata sitä vanhaan kokeeseen ja huomata kehityksensä, Räty-Záborszky sanoo.
Sovellus on nimeltään Seesaw. Se on Yhdysvalloissa kehitetty kaupallinen palvelus, jonka koulut voivat ostaa käyttöönsä. Hankkeessa on tarkoitus kokeilla myös muita saman tyyppisiä sovelluksia.
Varsinaisten käyttäjien eli lasten suhtautuminen sovellukseen on kaksijakoinen. Sovelluksen käyttäminen koetaan mukavaksi ja helpoksi, mutta omien koulutehtävien esittely vanhemmille voi tuntua nololta.
2A-luokan oppilas Mette Hynynen, 8, kertoo kuvanneensa sovelluksella esimerkiksi pulpettinsa sisältöä.
– Sitten arvioimme miten siistejä pulpetit ovat, ja mitä pitäisi parantaa, hän kertoo.
Joensuun normaalikoulun 2A-luokan oppilaat kokeilevat digisovellusta, jolla yritetään lisätä oppilaiden arvioinnin läpinäkyvyyttä. Ari Tauslahti / Yle
Vanhemmat ovat innokkaasti mukana
Uusi sovellus antaa vanhemmille mahdollisuuden seurata lapsen koulunkäyntiä entistä tarkemmin. Sovelluksen kokeilu kuuluu laajempaan digitaalinen dialogi -hankkeeseen. Lisäksi tutkijat ja opettajat ovat keskustelleet vanhempien kanssa arvioinnista palavereissa ja vanhempainilloissa.
Joensuulaiset vanhemmat Piia ja Jari Miettinen kertovat sovelluksen muistuttavan Facebookia.
– Sillä erolla, että lapsemme tekemät kuvat, äänet ja videot näemme vain me, Piia Miettinen sanoo.
Sovellus löytyy tällä hetkellä isän puhelimesta. Siihen tulee ilmoitus aina, kun perheen lapsi on tallentanut sovellukseen jotakin. Vanhempi voi sitten seurata tai kommentoida päivitystä.
– Näemme myös, mitä opettaja on kommentoinut. Voimme myös itse kommentoida opettajalle, olemmeko samoilla linjoilla, Jari miettinen sanoo.
Jari ja Piia Miettinen ovat olleet tyytyväisiä, kun he ovat päässeet ohjeistamaan ja kehumaan lastaan digitaalinen dialogi -hankkeen myötä. Anton Rinta-Jouppi / Yle
Yliopistonlehtorin Susanna Pöntisen mukaan on ollut tärkeää saada koulun arkisia asioita näkyville koteihin. Tässä on hänen mukaansa onnistuttu hyvin.
Oppilaiden vanhemmille on jo ennestään olemassa digitaalisia ohjelmia, joilla viestitään kodin ja koulun välillä. Miten aika riittää kaikkien digitaalisten kanavien seuraamiseen? Jarmo Miettinen vastaa, että hyvin.
– Koska lapseni koulunkäynti on nyt elämäni tärkeimpiä asioita. Päivityksiä saisi tulla enemmänkin. Niitä tulee nyt noin viikon tai kahden välein.
Tekeekö digitalisaatio koulusta entistä paremman? Keskustele aiheesta kello 22:00 asti.
Twin Peaks -sarjasta tunnettu yhdysvaltalainen näyttelijä Peggy Lipton on kuollut. Hän oli 72-vuotias.
Kuolemasta ilmoittaneen perheen mukaan Lipton menehtyi lauantaina syöpään läheistensä ympäröimänä.
Lipton nousi 1990-luvulla maailmanlaajuiseen julkisuuteen roolissaan Twin Peaks -sarjan kahvilanomistajana Norma Jenningsinä. Lipton palasi rooliin vuonna 2017 tehdyissä jatko-osissa.
Yhdysvalloissa Lipton nousi tv-tähdeksi jo vuonna 1968–73 esitetyn The Mod Squad -rikossarjan pääosan myötä. Jo sitä ennen hän oli tehnyt pienempiä rooleja muun muassa sarjoissa Vaimoni on noita ja Virginialainen.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on useaan otteeseen todennut, että kiinalaiset yritykset maksavat laskun korotetuista tullimaksuista. Lisäksi hän on sanonut, että kauppasodat ovat helppoja voittaa.
Nyt Larry Kudlow,yksi Trumpin keskeisimmistä taloudellisista neuvonantajistaan, tyrmää presidentin lausunnot, kertoo brittiläinen BBC.
Kudlowin mielestä molempien maiden yritykset kärsivät kauppasodasta. Se koskettaa myös tavallisia kansalaisia, jotka todennäköisesti joutuvat maksamaan tuotteista pian korkeampia hintoja.
Viime perjantaina Yhdysvallat korotti 5 700 tuotteen tulleja 10 prosentista 25 prosenttiin. Näiden tuotteiden arvo maiden välisessä kaupassa on noin 200 miljardia dollaria.
Yhdysvaltain ja Kiinan väliset neuvottelut kariutuivat viime viikon lopulla. Trump totesi jatkoneuvotteluista, että niillä ei ole kiirettä, koska USA:n talous hyötyy niistä "massiivisista maksuista", joita kiinalaiset nyt joutuvat maksamaan.
Helsingin Kaapelitehtaalle nouseva Tanssin talo on saanut vihdoin talon ohjelmistosta vastaavan tiimin. Se on poikkeuksellisen kansainvälinen, sillä joukkueeseen on valittu Mikael Aaltonen Suomesta sekä Faith Tan Singaporesta ja Pia Krämer Saksasta.
Taloon alettiin etsiä ohjelmapäällikköä jo viime kesänä, mutta haku ei tuottanut tulosta ja se laajennettiin talvella tiimihauksi.
On todennäköistä, että Tanssin talolla oli kiikarissa ulkomaalainen ohjelmapäällikkö, mutta tämä ei lopulta suostunut tulemaan Suomeen.
Mistä löytää yleisöt?
Aaltonen on tuttu kotimaisen tanssin kentällä sekä Liikkeellä marraskuussa -festivaalin taiteellisena johtajana että URB-kaupunkifestivaalista. Hän tuntee todennäköisesti lähes kaikki suomalaiset koreografit.
Singaporesta Suomeen muuttavalla Tanilla on kokemusta valtavan katsomon täyttämisestä, sillä hän on suunnitellut lähes 2000-paikkaisen teatterisalin ohjelmistoa Singaporen Esplanade-teatterissa.
Siitä ei voi olla kuin hyötyä Tanssin talolle, jonka 700-paikkainen pääsali tuntuu jo nyt ylimitoitetulta. Se on yhtä suuri kuin Kansallisteatterin päänäyttämön katsomo. Nyt Suomessa on ehkä kourallinen koreografeja, joiden teokset voisivat vetää Tanssin talon suuren salin täyteen.
Pia Krämer on puolestaan eurooppalaisten tanssin talojen kattojärjestön (EDN) puheenjohtaja, jonka verkostoista on varmasti apua eurooppalaisissa yhteistyöhankkeissa.
Tiimi aloittaa työnsä syksyllä.
Porukasta vain Aaltosella on vakituinen paikka, Tan tulee Suomeen vuodeksi samoin Krämer, tosin vain osa-aikaisesti.
Tanssin talon johtajan Matti Nummisen mukaan ohjelmatiimin kokoonpanoa tarkastellaan uudelleen, kun määräaikaisten asiantuntijoiden sopimukset ovat päättymässä.
Tanssin talon rakentaminen alkaa ehkä tänä vuonna.JKMM Arkkitehdit Oy & Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy
Mitä talossa esitetään?
Aaltonen kuvailee puhelimessa itseään ja uusia kollegojaan kehitystiimiksi, jonka tehtävä on luoda Tanssin talolle toimintamalleja. Ohjelmistovalinnoissa hän korostaa laatua.
Aaltosta kiinnostaa uudessa pestissä hankkeen kansainvälisyys, sillä tanssitaiteen kansainväliset vierailut ovat olleet Suomeen vähissä. Ulkomaalaisia esiintyjiä ja ryhmiä voi nähdä täällä vain festivaaleilla.
Aaltosen mukaan ensimmäinen ohjelmatiimi suunnittelee ehkä talon kahta, kolmea ensimmäistä kautta.
– Tässä vaiheessa tuntuu hullulta alkaa luetella mitään nimiä, Aaltonen toteaa.
Hän toivoo, että Tanssin talon olemassaolo johtaa myös siihen, että tanssin kotimaiset tuotantoedellytykset kohenevat.
Singaporesta puhelimella tavoitettu Tan uskoo, että uuden ohjelmatiimin suunta muotoutuu todennäköisesti melko pian. Sitä ennen täytyy ratkaista muita kuin ohjelmiston suunnitteluun liittyviä kysymyksiä, kuten se, millainen kotimaisen tanssin potentiaali on Suomessa.
Suuri katsomo ei pelota Tania.
– Se ottaa aikaa ennen kuin tällaiselle salille pystyy rakentamaan yleisöpohjan. Siihen menee vuosia, Tan sanoo.
Hän uskoo, että ohjelmatiimi pystyy vetämään valinnoillaan suurta yleisöä Tanssin taloon, mutta se tekee myös ohjelmistoa, jolle täytyy rakentaa yleisö.
– Näiden asioiden tasapainottaminen on tärkeä asia. Uskon, että yleisö alkaa luottaa ohjelmistoomme ja ottaa sitä kautta talon omakseen, Tan toteaa.
Tanssin talo on yhä vielä vain suunnitelma paperilla, sillä talon kaavasta jätettiin valitus. On mahdollista, että rakennuslupa saadaan vielä tänä vuonna ja rakentaminen käynnistyy, sillä hankkeen rahoitus on siltä osin kunnossa.
Brexit-kaaokseen ajautuneessa Isossa-Britanniassa näkyy yhä enemmän merkkejä yhtenäisyyden murenemisesta. Itsenäisyyshalut elävät jo vanhastaan vahvoina Skotlannissa, Pohjois-Irlannissa tasavaltalaisten ja lojalistien väkivaltaisuuksien pelätään puhkeavan uudelleen ja nyt Walesissakin näkyy pieniä merkkejä Yhdistyneen kuningaskunnan rakoilusta.
Cardiffissa järjestettiin lauantaina tuhansia ihmisiä kerännyt mielenosoitus itsenäisyyden puolesta. Marssin järjestäjien mukaan kyseessä oli laatuaan ensimmäinen tapahtuma Walesissa.
Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan 12 prosenttia walesilaisista kannattaa itsenäisyyttä.Huw Evans / AOP
The Guardian -lehden mukaan osa marssijoista kertoi tukeneensa itsenäistä Walesia koko ikänsä, osa kertoi päänsä kääntyneen vasta brexit-kaaoksen ja kovien julkisen talouden säästöjen myötä.
Marssin päätteeksi puhuneen Plaid Cymru -puolueen puheenjohtajan Adam Pricen mielestä alueen ongelmat olisi helpompi ratkaista, jos päätökset tehtäisiin Walesissa.
– Westminster (Britannian parlamentti) on vuosikymmeniä laiminlyönyt aluetta ja se on johtanut köyhyyteen ja riittämättömiin investointeihin. Kolmannes lapsistamme elää suhteellisessa köyhyydessä. Tarvitsee vain katsoa brexit-kaaosta nähdäkseen, ettei Westminster ole pätevä hallitsemaan tai edustamaan Walesia, Price totesi.
Järjestäjien mukaan itsenäisyysmarssi oli laatuaan ensimmäinen.Huw Evans / AOP
Marssin järjestäneen All Under One Banner Cymrun tiedottaja Llywelyn ap Gwilymsanoo WalesOnlinen haastattelussa, että keskustelu Walesin asemasta on kiihtynyt sen jälkeen, kun Britannia kansanäänestyksessä päätti erota EU:sta.
EU-kansanäänestyksessä walesilaisista kannatti eroa 51,9 prosenttia ja vastusti 48,1 prosenttia. Cardiffissa EU-eron kannattajia oli 40 prosenttia ja vastustajia 60 prosenttia.
Luksusesineet ja niillä käyty kauppa eivät ole uusi keksintö. Jo kivikauden ihminen janosi kauniita tavaroita ja oli valmis maksamaan niistä. Meripihkalla ihmiset ovat tyydyttäneet kauneudenkaipuutaan jo yli kymmenen tuhannen vuoden ajan.
Kauppareitit veivät meripihkaa kauaksi löytöpaikoiltaan, myös Iberian niemimaalle. Kun arkeologit löysivät kuusi tuhansien vuosien ikäistä meripihkahelmeä Espanjasta, löydöt eivät olleet ainutlaatuisia – kunnes ne osoittautuivat jäljennöksiksi.
Euroopan esihistoriasta ei ole koskaan ennen löydetty vastaavia arvotavaroiksi naamioituja esineitä.
Meripihka on alkujaan havupuiden pihkaa jopa satojen miljoonien vuosien takaa. Kuivuessaan ja hapettuessaan pihka on muuttunut kovaksi ja saanut hohteensa, useimmiten auringonkeltaisen.
Kun meripihka lisäksi tuntuu iholla lämpimältä, on helppo ymmärtää sen symboloineen monissa kulttuureissa auringonpaistetta ja elämää. Samalla se on ollut riittävän harvinaista todistaakseen, että omistajalla on valtaa ja vaurautta.
Meripihkaa löytyy käytännössä kaikkialta maailmasta, mutta suurimmalla osalla ei ole kaupallista arvoa. Itämeren ympäristön lisäksi suosituin meripihka on Ukrainasta ja Dominikaanisesta tasavallasta.
Espanjalaistutkimuksen helmet löytyivät Etelä-Espanjasta kahdelta hautapaikalta. Cova del Gegantin hauta on toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua, La Molinan kolmannelta.
"Meripihka" oli niin aidon näköistä, että totuus paljastui vasta kemiallisessa analyysissa, kertoo tutkimuksia johtanut Sevillan yliopiston arkeologi Carlos Odriozola.
Jatkotutkimukset muun muassa spektroskopialla osoittavat, että Cova del Gegantin helmien ytimenä oli pienten nilviäisten kuoria. La Molinan helmet oli taiteiltu siementen ympärille.
Aito vaikutelma oli syntynyt lisäämällä ytimen päälle kerroksittain tuoretta pihkaa. Se on todennäköisesti peräisin mäntypuista, tutkijat arvelevat. Päällimmäinen kalsiumpitoinen kerros sen sijaan lienee vainajien hajonneiden luiden kudosta.
Meripihkalle oli kysyntää
Varsinkin Cova del Gegantin neljä helmeä ovat silmämääräisesti aivan samanlaisia kuin kaksi samalta paikalta löydettyä aitoa meripihkahelmeä, kertoo PLOS ONE -lehdessä ilmestynyt tutkimus.
Jäljitelmien tekijät olivat siis taitavia, mutta mitä heillä oli mielessään ryhtyessään puuhaansa? Odriozolalla ja hänen työtovereillaan on kolme mahdollista selitystä.
Meripihka oli harvinaista. Vaihtoehdoille oli kysyntää.
Meripihka oli kallista. Nekin, joilla ei ollut siihen varaa, mielivät sitä.
Kolmas selitys yhdistää kaksi ensimmäistä. Tutkijat pitävät vallan mahdollisena, että kauppamiehet huijasivat asiakkaitaan, jotka luulivat ostavansa täyttä tavaraa.
Koska samoista haudoista löytyi muutakin arvotavaraa – norsunluuta, kultaa ja sinooperia – vainajilla tuskin oli tarvetta meripihkajäljennöksiin, vaan aitoihinkin helmiin olisi ollut varaa, Odriozola tuumii.
Mutkan kautta Espanjaan?
Iberian niemimaalta – Espanjasta ja Portugalista – on löytynyt kaikkiaan miltei 650 esihistoriallista meripihkaesinettä. Väärennettyjen helmien tutkijat arvelevat, että heidän menetelmänsä osoittaisivat osan muistakin löydöistä muuksi kuin meripihkaksi.
Viime vuonna ilmestyneen espanjalais-brittiläisen tutkimuksen perusteella moni esine saattaisi yllättää, vaikka olisikin aito. Ne eivät ehkä olekaan "Itämeren kultaa" eli baltialaista alkuperää, kuten yleensä ajatellaan. Ne saattavatkin olla lähtöisin Sisiliasta.
Tutkimus osoitti, että sisilialaista meripihkaa tuli Iberiaan jo neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua, ainakin kaksi tuhatta vuotta ennen baltialaista.
Vanhimmat Sisiliasta löytyneet meripihkaesineet ovat yhtä vanhoja, mutta suorista kauppareiteistä Iberiaan ei ole löytynyt jälkiä, kertoo tutkimusartikkelin kirjoittanut Granadan yliopiston arkeologi Mercedes Murillo-Barroso.
Pohjois-Afrikan ja Iberian välisistä reiteistä sen sijaan on näyttöä. Ehkä sisilialainen meripihka tuotiinkin Afrikan kautta, Murillo-Barroso päättelee.
Hypoteesia tukee se, että meripihkalöydöt ovat Iberian niemimaan eteläosista ja samoilta paikoilta on löytynyt myös norsunluuesineitä.
Espanjasta löydettyjä sisilialaisia meripihkaesineitä. Yksittäinen helmi on halkaisijaltaan parisenttinen, kaulakorun helmet pienempiä. Granadan yliopisto
Baltialaisia meripihkaesinelöytöjä Iberiasta on runsaasti vasta myöhäiseltä pronssikaudelta, joka alkoi noin vuonna 1300 eaa. Laadukas baltialainen raaka-aine oli vähitellen syrjäyttänyt sisilialaisen.
Silloinkin balttilainen meripihka ilmeisesti matkasi ensin muualle Välimerelle, ei suoraa tietä Iberiaan, kuten on aiemmin luultu, sanoo Cambridgen yliopiston professori Marcos Martinón-Torres.
Samoissa kuljetuksissa näyttää liikkuneen rautaa, hopeaa ja keramiikkaa, joiden alkuperä oli Välimeren alueella, hän perustelee.
Pienenpieni löytö jättiläisten ajalta
Siinä missä ihminen alkoi koristautua meripihkalla heti, kun sai sitä käsiinsä, monelle muinaiselle hyönteiselle pihka koitui kohtaloksi. Nuo tahmeat kuolemat olivat tämän päivän tutkijoille onnenpotku.
Hapettomuuden lisäksi myös kemikaalit loivat olosuhteet, jotka säilöivät ötököiden pienetkin yksityiskohdat. Jopa DNA voi olla tutkimuskelpoista.
Omat salaisuutensa paljasti vastikään tuhatjalkainen ajalta, jolloin maailmaa hallitsivat suurensuuret eläimet, megafauna. Osa niveljalkaisistakin oli isompia kuin me ihmiset nyt.
99 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Myanmarissa vipeltänyt tuhatjalkainen ei todellakaan kuulunut jättien joukkoon. Sillä oli mittaa vain hieman yli kahdeksan millimetriä.
Pihka on säilyttänyt tuhatjalkaisen yksityiskohdatkin 99 miljoonaa vuotta. Leif Moritz
Samassa meripihkakeskittymässä oli peräti 529 tuhatjalkaista, mutta pienin ja samalla vanhin oli lajinsa ainoa edustaja, kertoo ZooKeys-lehdessä tämän kuun alussa julkaistu tutkimus.
Bulgarialais-saksalaisen tutkimuksen tekijät antoivat löydölleen nimen Burmanopetalum inexpectatum. Alkuosa viittaa Myanmarin entiseen nimeen Burmaan ja loppuosa tarkoittaa yllättävää.
Britanniassa EU-vastainen brexit-puolue on tuoreen mielipidemittauksen mukaan saamassa enemmän kannatusta eurovaaleissa kuin konservatiivit ja työväenpuolue yhteensä.
Brittilehti Observerin teettämän mielipidemittauksen mukaan Nigel Faragen perustamaa brexit-puoluetta äänestäisi nyt 34 prosenttia briteistä.
Pääministeri Theresa Mayn konservatiivit saivat mittauksessa 11 prosentin kannatuksen. Oppositiopuolue labour on mittauksessa toiseksi suosituin puolue 21 prosentin kannatuksella.
Muutokset mielipidekyselyissä ovat olleet viime viikkoina isoja. Guardianin mukaan uusin gallup-tulos on saanut kokeneet konservatiivi- ja labour-poliitikot paniikin partaalle. Konservatiivipoliitikot ovat muun muassa syyttäneet Maytä populismin lietsomisesta.
Farage puolestaan kutsui lauantaina Mayn neuvottelemaa brexit-sopimusta "kuin sodassa hävinneen maan luovuttamisasiakirjaksi".
Viime keväänä tapasin merenrannalla pojan. En tuntenut häntä entuudestaan, mutta koska olimme rannalla kahdestaan, aloimme jutella niitä näitä. Puhuimme sorsien ruokkimisesta, säästä ja kevään etenemisestä.
Sitten poika hiljeni. Hän huokaili ja hengitteli raskaasti hetken ennen kuin sai sanottua, että kevät on hänelle aina vaikeaa aikaa, koska hänen äitinsä kuoli silloin. ”Minulla on äitiä niin kova ikävä,” sanoi poika ääni murtuen. Hän oli arviolta 50-vuotias.
Miten suuri voi olla äidin merkitys ihmisen elämässä! Silti useimmat meistä heitetään äitiyteen kylmiltään.
Äitiyteen ei ole valmennuskurssia. Kun naisesta tulee äiti, hänen oletetaan automaattisesti osaavan hommansa. Ikään kuin lapsen mukana jostain taivaasta putoaisi taito rakastaa, lohduttaa, kasvattaa ja leipoa mokkapaloja koulun myyjäisiin.
Lisäksi äidiksi tulemisen oletetaan yhdessä silmänräpäyksessä tekevän naisesta epäitsekkään, uhrautuvan, kärsivällisen ja aina lapsen edun oman etunsa edelle asettavan.
Miten tämä taikatemppu sitten tehdään? Ensin on hyvä ymmärtää, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla äiti. Äitiyteen liittyviä mielikuvia ja pään sisäisiä odotuksia voi myös vastustaa. Lapsi kasvaa varsin hyvin ilman vauvamuskaria, itse muussattuja luomukasvissoseita ja kolmea hienoa harrastusta.
Väestöliiton nettisivuilla kolme asiantuntijaa kirjoittaa, että moni pienen lapsen äiti kokee, ettei hänellä ole ”lupaa” käyttää aikaa itseensä ja hyvinvointiinsa. Lääkäri Riikka Riihonen, pariterapeutti Minna Oulasmaa ja psykologi Suvi Laru muistuttavat, että riittävän hyvä äitiys on tarpeeksi. Täydellinen ei tarvitse olla. Silloin jää myös aikaa ja energiaa elää ja iloita lapsen kanssa olemisesta.
Vaikka tekisit parhaasi, teet kuitenkin jotain väärin. Sillä äitiyden onnistumista et arvioi sinä, vaan lapsesi.
Amerikkalainen sosiaalipsykologi Susan Newmankirjoittaa ihailevansa yli kaiken tytärpuolensa tapaa olla äiti. Hänen mukaansa onnellinen äitiys koostuu huumorintajusta, epätäydellisyydestä ja suorittamisen lopettamisesta. Nainen voi olla hyvä äiti ilman, että kadottaa itsensä ja omat tarpeensa.
Lasten on hyvä nähdä, että aikuinen pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja iloitsee elämästä. Tähän liittyy virheiden tekeminen, osaamattomuus ja rajojen vetäminen oman jaksamisen suojaamiseksi.
Ei ole olemassa täydellistä äitiyttä. Vaikka tekisit parhaasi, teet kuitenkin jotain väärin. Sillä äitiyden onnistumista et arvioi sinä, vaan lapsesi. Jotta hän pystyisi itsenäistymään hänen on löydettävä halkeamia täydellisen äitiyden muurista sillä muuten hän jää muurien sisälle vangiksi.
Hänen on pystyttävä joissakin asioissa osaamaan paremmin, tietämään enemmän, luottamaan omaan itseensä. Tätä hän ei voi tehdä, jos äitiys ympäröi häntä ylivoimaisen ja tukahduttavan voittamattomana.
Pahimpia äitiysmokia on alkaa suorittaa äitiyttä marttyyrin elkein, sillä silloin lapsi voi kokea olevansa pelkkä taakka ja riesa. Niin ei soisi kenenkään pienen ihmisen kokevan. Sellaisilla eväillä on huono ponnistaa omaan elämään.
Sillä eräänä päivänä nuori lähtee. Ottaa laukkunsa, heittää huolettomasti takin niskaansa ja halaa nopeasti, silmät ja ajatukset jo tulevaisuuteen ja kodin ulkopuolelle suunnattuina. Sulkee oven perässään ja tömistelee viimeisen kerran lapsuuden porraskäytävän rappuset alas, astuu kadulle ja lähtee.
Mitä silloin tekee äiti? Laittaa kahvimukit astianpesukoneeseen. Maitotölkin jääkaappiin. Tajuaa, ettei maito enää milloinkaan lopu kuin itsestään hänen työpäivänsä aikana.
Silloin äiti tajuaa, ettei tämä äitiys tämän valmiimmaksi tule. Että sen on tarkoituskin olla ajoittain epäröivää, vajavaista ja ohikiitävää.
Kävelee lapsen huoneeseen, joka on jo monta vuotta näyttänyt kutistuvan sitä mukaa kun nuori on kasvanut sekä fyysisesti että henkisesti. Äiti irrottaa unesta vielä aavistuksen verran lämpimät lakanat vuodevaatteista. Tyynyliinaa irrottaessaan hän muistaa, miten lapsi pitkälle kouluikään asti nukkui resuiseksi rakastetun unipupun kanssa.
Aika. Miten nopeasti se vierii eteenpäin. Kirkas kevätvalo siivilöityy ikkunasta huoneeseen ja valaisee ilmassa leijuvat pölyhiukkaset.
Silloin äiti tajuaa, ettei tämä äitiys tämän valmiimmaksi tule. Että sen on tarkoituskin olla ajoittain epäröivää, vajavaista ja ohikiitävää. Että kun parhaansa tekee, tai edes yrittää, niin se riittää. Ja että niin on hyvä.
Tämä kirjoitus olkoon kiitos yhdeltä epätäydelliseltä äidiltä teille kaikille omanlaisillenne äideille. Vahvoille ja haavoittuneille, lempeille ja kiukkuisille; sillä meissä kaikissa on nämä kaikki puolet.
Kotiäideille, uraäideille, jalkapalloäideille ja mokkapalaäideille. Viikonloppuäideille, bonusäideille ja isoäideille.
Kiitos niille, jotka äitiys syöksi väsymyksen ja masennuksen kuiluun, sekä niille, jotka äidiksi tullessaan puhkesivat itsekin kukkaan ja löysivät elämälleen tarkoituksen. Niille, jotka ovat äitinä lapsille, jotka eivät biologisesti tai juridisesti ole heidän lapsiaan. Sekä niille, joiden syli on syystä tai toisesta tyhjä.
Äideille, jotka välillä tuntevat nääntyvänsä vastuun alle ja haluaisivat vain käpertyä oman äitinsä syliin silitettäväksi ja lohdutettavaksi. Äideille, jotka pelkäävät tunnustaa, että nyt äiti ei osaa, ei jaksa, eikä kerta kaikkiaan viitsi.
Sillä kaikki tämä on ihan riittävää äitiyttä.
Paula Tiessalo
Kirjoittaja on Yle uutisissa työskentelevä terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, jonka intohimona on yrittää ymmärtää itseään ja muita. Hän luo parhaillaan äitiyden käyttäjäkokemusta kahdelle nuorelle ihmiselle, joita yrittää olla pilaamatta liikaa.
Presidentti Donald Trumpin hallinto suunnittelee lisätukiaisia amerikkalaisille viljelijöille, joita Yhdysvaltojen ja Kiinan pitkittynyt kauppakiista on kurittanut kovalla kädellä.
Trumpin hallinto lupasi viime kesänä 12 miljardin dollarin edestä avustuksia maatalouteen helpottamaan tilojen taloudellista ahdinkoa. Nyt vuorossa olisi siis toinen apukierros viljelijöiden tilanteen helpottamiseksi.
Trump tavannee Xin kesäkuussa
Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppaneuvottelut päättyivät perjantaina tuloksettomina, ja Trump korotti kiinalaistuotteiden tuontitulleja 25 prosenttiin. Tuontitullit koskevat nyt Yhdysvaltoihin tuotavista kiinalaistuotteista noin 5 700 tuotetta. Niiden tuonti on arvoltaan noin 200 miljardia dollaria.
Kudlowin mukaan Kiinan ilmoittamista vastatoimista saatanee lisätietoa mahdollisesti jo tänään tai huomenna.
Hänen mukaansa kauppaneuvottelujen jatkosta Washingtonin ja Pekingin välillä ei ole toistaiseksi sovittu.
Kudlow kertoi lisäksi haastattelussa, että Trump tapaa todennäköisesti Kiinan presidentin Xi Jinpingin G20-kokouksessa ensi kuussa Japanissa, missä johtajien on määrä keskustella maiden välisestä kaupasta.
Euroviisujen avajaisia vietettiin sunnuntaina Israelin Tel Avivissa Habima-aukiolla.
Viisuihin osallistuu tänä vuonna 41 maata ja kaikkien maiden edustajat kävelevät avajaisiin punaisen maton sijaan oranssia mattoa pitkin. Väri tulee Israelin Euroviisujen sponsorin logosta. Israelilainen yritys tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tehdä sukututkimusta netissä ja mobiilissa.
Viime vuonna Portugalin viisuissa avajaisissa oli sininen matto kisan merellisen teeman mukaan.
Maat saapuvat paikalle aakkosjärjestyksessä, jolloin Suomi (Finland) ja Darude ovat kärkipäässä.
Euroviisujen avajaiset on ainoa hetki, kun kaikki viisuihin osallistuvat maat ovat paikalla yhtä aikaa.
Äitienpäivänä 35 äitiä sai kunniamerkin työstään lasten ja perheiden hyväksi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalit sunnuntaina Valkoisessa Salissa Helsingissä.
Palkittavien kirjoon mahtui monenlaisia naisia suurperheiden äideistä sijaisvanhempiin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestötyön koordinaattori Heidi Kukkola kertoo, että vanhemmuuden ja perheiden moninaisuus näkyi palkittavien äitien taustoissa tänäkin vuonna.
– Mitali on äideille osoitus siitä, että he ovat tehneet arvokasta työtä kasvattamisen parissa oman perheen, sijaisvanhemmuuden, harrastustoiminnan tai yhteiskunnallisen osallistumisen kautta, Kukkola sanoo.
Lapsen kehitysvamma johti muiden auttamiseen
Yksi palkituista äideistä on espoolainen kolmen lapsen äiti Pirjo Hartikainen. Hänen esikoisellaan on harvinainen AGU-tauti, josta oli hyvin vaikeaa löytää tietoa vielä diagnoosin varmistuessa 27 vuotta sitten.
Hartikainen halusi jakaa itse etsimäänsä tietoa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Lopulta hän oli mukana perustamassa Suomen AGU-yhdistystä, jonka puheenjohtajana hän toimi yli 20 vuotta. Nykyään hän vaikuttaa muun muassa Kehitysvammaisten tukiliiton liittohallituksessa.
Hartikaisen haaveena on, että kehitysvammaiset pääsisivät yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Haaveen saavuttamiseksi ihmisten on opittava hyväksymään erilaisuutta.
– Kaikki ihmiset ovat erilaisia, olipa heillä kehitysvamma tai ei. Erilaisuutta on hyvä oppia ymmärtämään jo pienestä pitäen, jotta siitä tulee lapsille normaalia.
Palkitut äidit Sanna Heikkinen (vas.) ja Pirjo Hartikainen Mannerheimin Lastensuojeluliiton valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassaMarkku Ulander / Lehtikuva
Itsestä huolehtiminen on edellytys yhteiseen hyvään
Myös toinen palkittu äiti, orimattilalainen Sanna Heikkinen, on tottunut toimimaan erilaisuuden parissa. Hän on ammatiltaan kehitysvammaisten ohjaaja ja opiskelee työnsä ohessa yhteisöpedagogiksi. Hän toimii tällä hetkellä myös Keskustan Orimattilan kunnallisjärjestön puheenjohtajana.
Heikkisellä on yhdeksän lasta ja kolme lastenlasta. Työn, opintojen ja äitiyden yhdistäminen onnistuu hänen mukaansa keskittymällä yhteen asian kerrallaan.
– Ison perheen äitinä oppii hyväksi organisoijaksi, Heikkinen sanoo.
Heikkinen korostaa, että äidin on tärkeää huolehtia itsestään ja omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Hän arvelee, että riittämättömyyden tunne on äitien ikuisuusongelma.
– Äitiys on välillä rankkaa, mutta se kuuluu elämään. Rakkauden määrä on lopulta uskomattoman suuri ja kantaa pitkälle.
Joskus Sara Vannista hävettää vastata. Vieläkin, vaikkei siinä enää pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Vanninen ei halua sanoa, että hän kirjoittaa sellaista blogia, koska se on vain pieni osa hänen työstään ja sitten joku sanoo, että joo mun siskollakin on sellainen blogi.
Mutta ei Vanninen halua olla vaikuttajakaan. Se sana on hänestä kamala. Influencer puolestaan on kokenut inflaation.
Sisällöntuottaja, Vanninen vastaa.
Eli mitä sä siis teet?
Sitä on hieman hankala selittää.
Vanninen on yhden naisen mainostoimisto, kuvatoimisto, valokuvaaja, malli, stailaaja, myyjä ja kouluttaja. Kun asiakas tarvitsee kaksi kiireisen ja 25-vuotiaan näköistä mallia, Vanninen etsii heidät ja sopivan miljöön, ottaa kuvat ja toimittaa ne. Hän myy reissukuviaan lentoyhtiöille ja etsii sitä oikeaa: brand matchia, joka tuottaisi lisäarvoa sekä hänelle että yhteistyökumppanille.
Kaiken perusta on Vannisen blogi, Sara Tickle. Siellä hän jakaa juoksuvinkkejä (Vaihtele rohkeasti vauhteja ja pituuksia!), kertoo suosikkityyleistään (ehdottomasti after yoga -look) ja kertoo noloja asioita itsestään (hän nyppii kulmakarvansa koiran punkkipihdeillä).
Joidenkin postausten alussa on *.
Se tarkoittaa, että julkaisun takana on Vannisen lisäksi joku hänen "yhteistyökumppaninsa". Blogimaailman ulkopuolella se tarkoittaa mainostajaa tai sponsoria. Oli nimitys mikä hyvänsä, lopputulos on sama.
Vannisesta on tullut rikas.
Sara Vanninen on yksi Suomen suosituimmista bloggaajista.Antti Haanpää / Yle
Maailman ensimmäiset muotiblogit perustettiin todennäköisesti vuonna 2002. Suomenkielisiä muotiblogeja alkoi ilmestyä internetiin todennäköisesti talvella 2007. Niin uskotaan ainakin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (09/2007) jutussa, joka on todennäköisesti ensimmäisiä muotiblogeista Suomessa kirjoitettuja juttuja.
Muotiblogin määritelmä on hieman häilyvä, joten tarkkaa alkupistettä on vaikea paikantaa. Suomessa lajin pioneereiksi mainitaan usein Precious Girl -blogi ja Marianna Mäkelä, joka perusti Mariannan-bloginsa vuonna 2006.
Kuukausiliitteen haastattelemat bloggaajat eivät olleet Vannisen kaltaisia ammatti-influencereita, vaan teini-ikäisiä tyttöjä, jotka shoppailivat halpaketjuissa ja rahoittivat elämäntyylinsä lapsilisillään.
Sen jälkeen juttuja on suorastaan tulvinut.
Erityisen kiinnostuneita on oltu siitä, kuinka paljon ilmaista tavaraa bloggaajat saavat (muun muassa Image 2011, Nyt-liite 2011). Ja kun media havahtui siihen, että bloggaajat ovat alkaneet saada postauksistaan myös rahaa, alettiin raportoida heidän tuloistaan.
Helmikuussa Vanninen vastasi blogissaan lukijoiden suoriin kysymyksiin rahasta. Hän kertoi sijoittavansa joka kuukausi noin tuhat euroa rahastoihin ja tienanneensa vuonna 2018 noin 250 000 euroa.
Välillä pitää nipistää itseään, Vanninen kirjoitti postaukseen.
Työelämän tulevaisuutta tutkitaan ja spekuloidaan vimmatusti.
Mutta me emme ole täällä nyt puhumassa rahasta, vaan työstä.
Sara Vanninen on yksi niistä tuhansista millenniaaleista, jotka ovat kasvaneet hyvin erilaiseen työelämään kuin vanhempansa. Koulutus ei ole enää tae työpaikasta. Suurin osa ihmisistä on edelleen ihan tavallisissa palkkatöissä, mutta portfoliomaisuus ja sirpaleisuus yleistyvät.
Samalla käsitys työstä laajenee. On pätkätyöläisiä, vuokratyövoimaa ja nollatuntisopimuksia. Jotkut ovat ryhtyneet itsensätyöllistäjiksi, toiset joutuneet pakkoyrittäjiksi. Työtä ei enää tehdä vain konttorilla kahdeksasta neljään, vaan älypuhelinta hipsuttelemalla siellä, missä nyt sattuu olemaan.
Mutta mitä seuraavaksi tapahtuu?
Työn tulevaisuutta tutkitaan ja spekuloidaan vimmatusti.
Ajatushautomo Demos Helsinki hahmottelee Työ 2040 -raportissaan vaihtoehtoja nykyisille työn muodoille. Yksi sen keskeisiä havaintoja on se, että Suomessa monet työelämän rakenteet ja työpaikat perustuvat massatuotantoon. Se puolestaan perustuu halpaan energiaan ja riittäviin raaka-aineisiin ja tarvitsee aina uusia työntekijöitä.
Nyt massatuotannon kultakausi alkaa olla ohi. On keksittävä uusia tapoja arvonmuodostukselle, raportissa todetaan.
Se tarkoittaa, että työ on määriteltävä uudelleen.
Muotibloggaajat loivat tyhjästä markkinoille uuden alan, kaupallistivat sen ja kehittivät systemaattisesti osaamistaan, kunnes pystyivät myymään asiantuntemustaan muillekin.
Fysiikassa työn määritelmä on yksiselitteinen: voima kertaa matka. Arkielämässä asiat ovat epämääräisempiä. Viime vuodet blogien kommenttikentissä ja lehtien palstoilla on käyty kiivasta keskustelua siitä, onko bloggaaminen oikeaa työtä.
Ihmettelyssä vaikuttaakin olevan kyse jonkinlaisesta moraalisesta huolesta. Tienaavatko tyhjäpäiset tytöt elantonsa liian helpolla? Jos työ on saanut alkunsa harrastuksesta, voiko se olla oikeaa työtä?
Yleisesti ottaen ei ole tavoiteltava tilanne, että työn tekeminen olisi aina ikävää puurtamista. Eikä kukaan kysy Teemu Selänteeltä, onko lätkän pelaaminen oikeaa työtä.
Joidenkin mielestä blogeja vähätellään siksi, että ne ovat tyttöjen juttu. Sama havainto tehtiin Kuukausiliitteen jutussa. Tyttöjen turhaa shoppailua paheksutaan, poikien "teknologiahankinnoissa" pyritään näkemään jotain rationaalista.
Eivät Vannisenkaan postaukset kesän ihanista pellavista (äänestä suosikkiasi ja voita) välttämättä syvällisyydellään loista, mutta muotibloggaajat ovat itse keksineet sen, mihin nykyinen työelämä pyrkii usein ihmisiä ohjaamaan.
He loivat tyhjästä markkinoille uuden alan, kaupallistivat sen ja kehittivät systemaattisesti osaamistaan, kunnes pystyivät myymään asiantuntemustaan muillekin.
Miten se oikein tapahtui?
Sara Vanninen aloitti bloggaamisen kymmenen vuotta sitten.Antti Haanpää / Yle
Kevät 2009 oli tavallista lämpimämpi. Norjalainen Alexander Rybak voitti Euroviisut. Fairytale soi "kaikkialla".
Sara Vanninen vietti välivuotta Kotkassa ja työskenteli sihteerinä it-alan yrityksessä. Ei laskutus hänen juttunsa ollut sen paremmin kuin kirjanpitokaan, mutta jotain hyvää siinä vuodessa oli.
Vannisella oli paljon aikaa.
– Ehkä kaks kertaa päivässä soi puhelin.
Vannisella on paha tapa liioitella, hän kertoo blogissaan.
Vanninen ja "semmonen Janni" eli hänen ystävänsä Janni Ehari olivat jo pitkään seuranneet blogeja ja miettineet, että olisi kiva perustaa oma, mieluiten "vähän rempseä" ja hauska. Blogin nimeksi tuli Labels or Love ja he päivittivät sitä ahkerasti, usein monta kertaa päivässä. Postauksiin saattoi tulla sata kommenttia. Välillä Vanninen kuvasi asujaan työpaikan vessassa.
– Siellä oli kaiken maailman sekoilua.
Inspiraatiota haettiin muilta bloggaajilta. Oli No Fashion Victims -Emmi, Focus on Fashion -Salla, Mimmi ja Peppi, Iina Moukola ja Annika Ollila, Vanninen luettelee kuin vanhoja koulukavereita.
Blogeja tuli koko ajan lisää, mutta ala oli vasta alussa. Jos yritys lähetti huulirasvan, sitä saatettiin hehkuttaa monta postausta. Yhteisiä pelisääntöjä mainonnalle – tai oikein millekään muullekaan – ei ollut.
Ensimmäiselle blogiristeilylle Vanninen otti kaksi matkalaukullista vaatteita, koska ei tiennyt, mitä laittaisi päälle.
Tuhannet rakastuivat blogeihin. Siihen, että tavalliset ihmiset kertoivat tavallisista asioista. Bloggaajat tuntuivat luotettavammilta kuin naistenlehdet. Jos Nelliina sanoi, että tämä ripsiväri on hyvä, niin se varmasti oli.
Pian bloggaajien vaikutusvaltaan havahduttiin. Heitä alettiin kohdella kuin oikeita julkkiksia. Heille järjestettiin gaaloja ja awardseja. Bloggaajia lennätettiin muotiviikoille ja vietiin risteilylle verkostoitumaan. Silloin Sara ja Janni lähtivät oikein isolle kirkolle.
– Ei ollu kyllä Kotkan likat tottuneet sellaseen!
Ensimmäiselle blogiristeilylle Vanninen otti kaksi matkalaukullista vaatteita, koska ei tiennyt, mitä laittaisi päälle.
Matkalla terminaaliin laukku jumittui ratikkakiskoille. Vaatteet levisivät pitkin katua.
Labels or Loven kultakausi kesti lopulta vain muutaman kuukauden. Syksyllä 2009 he perustivat omat blogit.
Vannisen harrastus muuttui työksi seuraavan vuoden alussa, kun hänet pyydettiin bloggaajaksi jo edesmenneen Suosikki-lehden sivuille. Hän alkoi saada bloggaamisesta palkkaa, ehkä 600 euroa kuussa, hän muistelee.
Vanninen pystyi elättämään itsensä blogilla ja opintotuella.
Hän asui Lappeenrannassa ja opiskeli fysioterapiaa. Ei sekään lopulta ollut hänen juttunsa, mutta blogin suunta alkoi hahmottua. Suosio kasvoi, ja Vanninen asetti uusia tavoitteita. Hän halusi lisää lukijoita, enemmän sivulatauksia, parempia yhteistöitä.
Vuonna 2014 hän perusti toiminimen.
– Tuli semmonen olo, että nyt mä olen yrittäjä. Nyt tästä tuli oikea työ.
Jos sä oot kuvassa jonkun juustopurkin kanssa, niin en mä usko, että se kiinnostaa ketään. Sara Vanninen
Vannisen työ on myydä huomiota. Huomiotaloudessa valuuttaa ovat seuraajat.
Jokaisella vaikuttajalla on oma mediakortti, josta mainostajat näkevät heidän tavoittavuutensa. Mitä enemmän ihmisiä Vanninen tavoittaa, sitä arvokkaampi hän on.
Tärkeää on sekin, miten Vannisen julkaisut "sitouttavat" yleisöä Instagramissa. Katsotaanko sponsoroituja sisältöjä, tehdäänkö kauppoja? Lopetettaako joku seuraamisen niiden takia?
Mitä tahansa voi mitata.
Jotta Vannisen julkaisut kiinnostaisivat yleisöä, niiden on oltava aitoja. Eivät Sara Tickle -blogin lukijat halua pelkkää brändihehkutusta. He haluavat tietää, mitä Vanninen tekee, kun kukaan ei huomaa (pureksii kynsiään ja tekee niistä pöydälle kekoja), ja mitkä asiat tekevät hänet kiitolliseksi (pelastusliiveihin puetut koirat).
Siksi asukuvissa Vanninen "kävelee" luontevasti Kallion kaduilla ja "heilauttaa" hiuksiaan rennosti. Mitä luontevammaksi tilanne saadaan lavastettua, sitä paremmin mainos toimii. Mainostaja haluaa kokemuksia ja tarinallisuutta, Vanninen sanoo.
– Jos sä oot kuvassa jonkun juustopurkin kanssa, niin en mä usko, että se kiinnostaa ketään.
Mutta ihana uunifetapastaresepti, se on ihan toinen juttu.
Vanninen miettii tarkkaan, miten hän tuotteista kirjoittaa. Ei hänen brändiinsä sovi sellainen, että pistetään blogiin kuva joogatopista ja sanotaan, että tää on magee joogatoppi, ostakaa tää.
Sen sijaan hän voi tehdä ja tekikin postauksen siitä, miksi hän harrastaa joogaa. Kuvissa hän pukeutui mageeseen joogatoppiin. Ne otti Janni Ehari.
Joskus tulee huteja.
Kerran Vannista pyydettiin mainostamaan rahapelisovellusta. Siitä ei tullut oikein mitään, paitsi paljon negatiivista palautetta. Tässä on tää peli ja voit voittaa ja siirtyä leveliltä toiselle, Vanninen kuvailee postausta.
– Siitä paistoi kilometrin päähän, etten mä oikeasti tykännyt siitä. En mä ala kehumaan mitään, mistä en oikeasti tykkää.
Se oli tosi huono brand match.
Sara Vanninen ei tee tarkkoja urasuunnitelmia.Antti Haanpää / Yle
Tulevaisuudessa yhä useampi joutuu keksimään itselleen uuden ammatin.
Vanninen ei halua tehdä tarkkoja urasuunnitelmia. Ei se kyllä oikein olisi mahdollistakaan. Kukaan ei vielä tiedä, mihin ala on menossa. Siksi Vannisen mielestä on tärkeää yrittää pysyä kärryillä koko ajan. On oltava valmis muutokseen.
– Ei voi olla sillee, että en lähde tohon enkä tee tota.
Siihen ei ole varaa muillakaan. Tulevaisuudessa yhä useampi joutuu keksimään itselleen uuden ammatin.
ETLA:n mukaan automatisaatio uhkaa kolmannesta Suomen työpaikoista. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA puolestaan arvioi, että seuraavan 20 vuoden aikana automatisoinnilla voidaan Suomessa korvata 7 prosenttia työpaikoista.
"Kassamyyjiä tarvitaan kuusi kertaa enemmän kuin automaattikassojen hoitajia", Demoksen raportissa todetaan.
Työ ei tästä maailmasta katoa, mutta monet työpaikat kyllä katoavat. Monien skenaarioiden mukaan työmarkkinat jakautuvat tulevaisuudessa jyrkästi pienen eliitin hyväpalkkaisiin töihin ja matalapalkkaisiin palvelutehtäviin.
Taloustieteilijä John Maynard Keynes ennusti 1930-luvulla, että tuottavuus lisääntyy niin paljon, että lopulta toimeen voisi tulla 15 tunnin työviikolla. Keynes ei varmastikaan kuvitellut, että tulevaisuudessa "työtä" voisi olla kertoa internetissä viikon aamupaloistaan, eikä ennustus muutenkaan ole vielä täysin käynyt toteen.
Mutta Keynes oli vähintäänkin jäljillä.
Konsulttiyritys McKinsey on arvioinut, että tuottavuuden pitäisi tulevaisuudessa kasvaa 80 prosenttia entistä nopeammin. Taustalla vaikuttaa se, että puolet 50 vuoden talouskasvusta on syntynyt teknologian kehityksestä ja puolet lisääntyneestä työvoimasta. Nyt ollaan McKinseyn mukaan kuitenkin tilanteessa, jossa työvoiman kasvu taittuu seuraavina vuosikymmeninä.
Nykyisten työntekijöiden pitää siis olla paitsi entistä tuottavampia, myös jaksaa jatkaa työntekoa entistä vanhemmiksi.
Miten he oikein jaksavat? Miten he keräävät eläkkeitä? Ja minne kaikki kassamyyjät menevät?
Demoksen mukaan osa toimeentulosta voi tulevaisuudessa syntyä omistuksista. Esimerkkejä siitä on jo.
Jos omistaa polkupyörän, voi ryhtyä ruokalähetiksi. Autoilijasta voi tulla Uber-kuski, kotia voi vuokrata Airbnb:ssä.
Ja jos on Instagram-tunnukset, voi yrittää ryhtyä influenceriksi.
Vanninen ei enää suostu lentämään yhden yön tai päivän reissuille.
Bloggaajat eivät enää pitkään aikaan ole olleet tavallisen arjen ja suttuisten peilikuvien dokumentoijia. Ei Sara Vannisen Instagram-profiilin ole edes tarkoitus kuvata hänen elämäänsä mahdollisimman tarkasti. Sen on tarkoitus toimia portfoliona mainostajille. Yleisö kuitenkin odottaa usein autenttisuutta ja arkisuutta, niihinhän blogeissa rakastuttiin. Siitä kertoo esimerkiksi kolumnistien toistuva järkytys siitä, ettei somessa kuvata oikeaa elämää.
Viime vuoden aikana Vanninen on iskenyt kiinni uuteen trendiin.
Ekologisuuteen.
Hän on ilmaissut tukensa ilmastonmuutosta torjuville Korvaamaton- ja Ilmastoveivi2019-kampanjoille, kertonut omista ekoteoistaan ja kannustanut ihmisiä äänestämään.
Vanninen ei enää suostu lentämään yhden yön tai päivän reissuille. Se on alkanut tuntua hänestä jotenkin karmivalta ajatukselta.
Viimeisen puolen vuoden aikana hän on tiputtanut yhteistyökumppaneidensa joukosta pois monia nettivaatekauppoja. Kovin fast fashion on jäänyt pois. Hän ei usko – eikä toivo – että kukaan enää tilaisi vaatteita niin "järjettömiä määriä".
– Aika paljon on vuosien saatossa ollut sitä, että tulee vaikka 20 kappaletta nettivaatekaupan kamoja himaan ja pitää kuvata ne kaikki, Vanninen sanoo ja hiljentyy hetkeksi.
– Hyi apua.
- - -
Kirjoituksessa on käytetty seuraavia lähteitä:
Elina Noppari & Mikko Hautakangas: Kovaa työtä olla minä - Muotibloggaajat mediamarkkinoilla (Tampereen yliopistopaino Oy - Jyvenes Print 2012)
Mikko Piispa: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018)
Demos Helsinki: Työ 2040
Helsingin Sanomien Kuukausiliite 09/2007, Image 2/2011, Image 4/2019
Aseistautuneet miehet hyökkäsivät sunnuntaina katoliseen kirkkoon länsiafrikkalaisessa Burkina Fasossa ja surmasivat kuusi ihmistä. Surmattujen joukossa oli myös messua pitänyt pappi.
Hyökkäys tapahtui Dablon kaupungissa. BBC:n mukaan kirkkoon iskeneitä asemiehiä oli arviolta 20-30 ja he polttivat kirkon. Lisäksi he polttivat muita läheisiä rakennuksia.
Islamistiryhmien hyökkäykset ovat kiihtyneet Burkina Fasossa viime aikoina. Alueella toimii muun muassa terrorijärjestö al-Qaedaan sidoksissa olevia ryhmiä.
Viime kuussa hyökkääjät iskivät protestanttikirkkoon Silgadjin kaupungissa ja surmasivat kuusi ihmistä. Myös koulut ovat joutuneet iskujen kohteiksi.
Perjantain vastaisena yönä Ranskan merivoimien erikoisjoukot pelastivat neljä panttivankia Burkina Fasossa. Operaatiossa kuoli kaksi ranskalaissotilasta.
Moskovan tuhoisan lentoturman tutkinnassa ei uutistoimisto Tassin mukaan ole löytynyt vahvistusta tiedoille, joiden mukaan koneen etuosan matkustajien käytös esti takaosan matkustajia poistumasta palavasta koneesta. Tass siteeraa uutisessa nimetöntä viranomaislähdettä.
Sheremetjevon lentokentällä Moskovassa kuoli 41 ihmistä, kun hätälaskun tehneen koneen peräpää syttyi tuleen. Etuosan matkustajien on kerrottu keräilleen käsimatkatavaroitaan ja vaikeuttaneen näin evakuointia.
Mediassa on arveltu, että tämä saattoi jopa johtaa ylimääräisiin kuolonuhreihin.
Viranomainen sanoo, ettei useimmilla peräpään matkustajista ollut käytännössä pelastautumisen mahdollisuuksia. Monet eivät hänen mukaansa olleet ehtineet avata edes turvavöitä vaan olivat ilmeisesti kuolleet istuimelleen palon levittämien myrkyllisten savukaasujen vuoksi.
– Joku on mahdollisesti menettänyt tajuntansa, kun kone iskeytyi maahan. Kaikkien kuolleiden kuolinsyytä selvitetään.
Lähteen mukaan takapäästä pelastautuneet matkustajat siirtyivät etuosaan jo ennen koneen pysähtymistä.
Tutkinnassa lentäjien virheet ja koneen viat
Onnettomuus tapahtui sunnuntaina 5. toukokuuta. Murmanskiin lähtenyt Aeroflot-lentoyhtiön kone palasi takaisin pian lähdön jälkeen.
Lentäjän mukaan koneeseen oli iskenyt salama. Lentäjä arvioi, että salama vaurioitti koneen runkoa vakavasti, joskaan ei kriittisesti, uutisoi Gazeta.ru.
Julkaisun mukaan turman tutkinnassa keskitytään kolmeen mahdolliseen syyhyn. Näitä ovat lentäjien tai lennonjohdon virheet, lentokoneen vika ja epäsuotuisat sääolot.
Lentäjä luopui laskeutumisesta ensimmäisellä yrittämällä. Kun kone lopulta tuli maahan, se hypähti muutaman kerran, Gazeta.ru kirjoittaa. Yhden tutkijalähteen mukaan miltei täydet polttoainetankit rikkoutuivat, polttoainetta joutui moottoreihin ja kone syttyi palamaan.
Venäjällä on onnettomuuden jälkeen ollut negatiivisessa valokeilassa myös onnettomuuskone Suhoi Superjet 100. RIA Novostin mukaan internetissä on ilmestynyt vetoomus konetyypillä lentämisen kieltämiseksi. Varapääministeri Juri Borisov on tuominnut tällaiset keskustelut ennenaikaisiksi.
Somat putiikit kuin karamellit koristavat vieri vieressä Laguna Beachin rantakatua. Tyyni valtameri kimmeltää Kalifornian iltapäivän auringossa.
Varakkaiden asuttaman pikkukaupungin kadut vilisevät shoppailevia ja ruokapaikkaa haeskelevia turisteja ja asukkaita.
Helminauhana kiemurtelevan rantakadun varrella, mäen päällä, sijaitsee hillityn ja arvokkaan näköinen vanha rakennus. 1930-luvun loppupuolella alun perin asunnoksi rakennetun talon seinässä lukee kultaisin kirjaimin Selanne Steak Taverna.
Valoisan ja tilavan ravintolan salissa Sirpa Selänne, 49, oikaisee ohimennen valkoista pöytäliinaa ja rientää vastaamaan puhelimeen.
Hän on viime kesästä lähtien emännöinyt Selänteiden puoliksi omistamaa pihviravintolaa kahtena päivänä viikossa. Heidän kotoaan Coto de Cazasta Laguna Beachille on noin puolen tunnin ajomatka.
– Pitkästyin pelkästään kotona olemiseen. Olen ihan innoissani uudesta työstäni.
Sirpa Selänne ilmoittaa aina ylpeänä lähtevänsä töihin, kun tulee ravintolaansa "houstaamaan".Titta Puurunen / Yle
Sirpa Selänne ottaa ravintolassa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin asiakkaiden varauksia vastaan, vie pöytiin ja seurustelee heidän kanssaan. Teemu Selänteen vielä pelatessa jääkiekkoa edustaminen kävi vaimolle työstä.
– Nyt Teemun lopetettua jääkiekkouransa ja lasten kasvettua, kaipasin taas omaa tekemistä. Minulla on kiikarissa ravintolahomman lisäksi myös muita työmahdollisuuksia.
Perhe on asunut Yhdysvalloissa 23 vuotta. Yhtä kauan Sirpa Selänne on ollut kotiäitinä heidän neljälle lapselleen: Eemilille, 23, Eetulle, 21, Leeville 19, ja Veeralle, 11.
Käärmeennahkakuvioinen paita ja mustat farkut yllään häntä ei uskoisi lähes viisikymppiseksi neljän lapsen äidiksi. Hän on pysynyt nuorekkaana pitämällä aina itsestänsä hyvää huolta liikkumalla paljon.
Selänteiden puoliksi omistamassa ravintolassa on monta erilaista ruokailutilaa.Titta Puurunen / Yle
Teemu Selänteen kanssa he ovat pitäneet yhtä jo kolmekymmentä vuotta. Vaimon mukaan heitä yhdistää samankaltaisuus: sosiaalisuus, avoimuus, luotettavuus ja kiltteys. Heille molemmille on myös tärkeää huolehtia ulkonäöstänsä.
Sirpa Selänne oli päättänyt lukioikäisenä pyrkiä opiskelemaan psykologiaa Jyväskylän yliopistoon. Hän oli pänttäämässä pääsykokeisiin, kun tapasi tulevan miehensä.
– Rakkaus meni opintojen edelle. En raaskinut lähteä Jyväskylään Teemun tavattuani, vaan päätin jäädä Helsinkiin opiskelemaan fysioterapiaa.
Hammaslääkärin ja arkkitehdin ammatista pienenä haaveillut nainen valmistui fysioterapeutiksi vuonna 1995. Seuraavana vuonna syntyi heidän esikoispoikansa Eemil. Samaan aikaan Selänteet muuttivat Winnipegistä Kaliforniaan.
Huippukiekkoilijan vaimo oli siinä asemassa, että pystyi vapaasti valitsemaan kodin ja työn välillä. Hän valitsi kodin.
Sirpa Selänteestä on ollut suuri onni, että on saanut mahdollisuuden hoitaa kaikki lapsensa kotona. Jos hän olisi päättänyt tehdä fysioterapeutin hommia, hän olisi lapsirakkaana ihmisenä tehnyt myös niitä lasten parissa.
Ravintola on erikoistunut pihveihin, mutta listalta löytyy myös esimerkiksi kampasimpukoita.Titta Puurunen / Yle
Tehonainen on pyörittänyt suurperheen arkea yksin, miehensä keskittyessä uraansa. Hän ei ole koskaan turvautunut edes au pairiin.
Ainoastaan kolmannen lapsensa, Leevin, synnyttyä hän palkkasi Guatemalasta lastenhoitajan muutamiksi kuukausiksi. Selänteen anoppi on ollut aina lasten hoidossa suurena apuna. Miehensä edesmennyt äiti, Liisa Selänne saattoi viettää kolmekin kuukautta kerrallaan Selänteiden kotona Kaliforniassa.
Illoiksi tilapäisiä lastenhoitajia suurperheenäiti on sen sijaan aina tarvittaessa järjestänyt.
Hänelle on ollut tärkeä päästä osallistumaan miehensä kanssa iltarientoihin ja kissanristiäisiin. Hän ei ole halunnut katkeroitua ajattelemalla, että olisi jäänyt jostain paitsi olemalla kotona.
Sirpa Selänteen mielestä hänen kotiäitiyttään ei välttämättä voi verrata perinteiseen suomalaiseen kotiäitiyteen. Hän on Kaliforniassa esimerkiksi välttynyt kaikelta kura- ja talvivaaterumbalta. Lastenhoitoa on myös helposti ollut koko ajan saatavilla vaikkapa kuntosaleilla, ruokakaupoissa ja leikkikouluissa.
Perheen ympärillä on myös aina ollut paljon ihmisiä.
– Olen saanut elää hyvin erilaista, vauhdikasta arkea. Meillä käy paljon vieraita ja olen voinut heitä kestitä.
Sirpa Selänne nauttii asiakkaiden kanssa seurustelusta.Titta Puurunen / Yle
Puolisonsa panostaessa pelaamiseen hänellä on myös riittänyt autokuskin hommia. Kaliforniassa ei voi päästää lapsia menemään mihinkään yksin. Heidät on vietävä kaikkialle: kouluun, harrastuksiin ja kavereille.
Hän on ajanut vuosien mittaan tuhansia ja tuhansia maileja.
– Eihän Teemusta ole ollut mitään apua lasten kuljettamiseen. Minun on pitänyt lähteä viemään poikia jääkiekkoturnaukseen aamuneljältä esimerkiksi Arizonaan ja Las Vegasiin saakka.
Sirpa Selänne pohtii, että olisi hän voinut valita toisinkin. Lähteä Yhdysvalloissa vaikka opiskelemaan yliopistoon ja luomaan omaa uraansa, mutta lasten kanssa kotiin jääminen on tuntunut hänestä oikeammalta.
Nyt hänen ei tarvitse koskaan miettiä, etteikö hän olisi ollut tarpeeksi lastensa kanssa.
Sympaattinen nuori mies opiskelee bisnestä collegessa, mutta paiskii samalla mielellään myös töitä vanhempiensa ravintolassa. Hän kerää tyhjiä astioita, siivoaa pöytiä ja täyttää vesilaseja.
Hänen äitinsä vitsailee poikansa ahkeruuden syyksi rahan makuun pääsemisen.
Selänteiden toisiksi vanhin poika Eetu, 21, opiskelee myös taloustieteitä yliopistossa. Leevi, 19, on parhaillaan Suomessa armeijassa. Kaikki pojat ovat äidin mukaan hyvin erilaisia.
Veera ainakin vielä unelmoi ammattilaispelaajan urasta. Hänestä voisi myös hyvin tulla vaikka eläinlääkäri tai opettaja. Sirpa Selänne
Pienenä jokainen heistä halusi vain pelata jääkiekkoa. Äitinsä kertoman mukaan he eivät kuitenkaan olleet siinä aivan yhtä lahjakkaita kuin isänsä. Heistä ainoastaan Leevi on jatkamassa edelleen pelaamista armeijan jälkeen.
Vanhemmat ovat seuranneet mielenkiinnolla lastensa varttumista.
– Olemme Teemun kanssa aina painottaneet lapsille hyviä käytöstapoja ja toisten huomioon ottamista. Haluamme, että heistä tulisi kivoja ihmisiä. Muuten voivat esimerkiksi ammattinsa valita ihan rauhassa.
Selänteille ei ole lastensa kohdalla tärkeää heidän menestymisensä, vaan se, että he löytäisivät mieleisensä työn, jolla elättäisivät itsensä.
Sirpa Selänne kertoo haaveilevansa, että Leevistä tulisi palomies. Äidistä olisi mukava, jos jollain lapsista olisi ihan tavallinen kunnon ammatti, eikä kaikki olisi aina yhtä bisnestä.
Eemilille hän on ehdottanut kiinteistövälittäjän hommaa, kun se näyttää nuorta miestä kiinnostavan. Eetusta tulee äidin arvion mukaan todennäköisesti joku bisnesmies.
Selänteiden esikoinen Eemil opiskelee ja hankkii taskurahaa blokkarina vanhempiensa ravintolassa.Titta Puurunen / Yle
Veera,11, on veljiään temperamenttisempi. Hän on myös hyvin lahjakas urheilullisesti ja pärjännyt erinomaisesti tenniksessä.
– Veera ainakin vielä unelmoi ammattilaispelaajan urasta. Hänestä voisi myös hyvin tulla vaikka eläinlääkäri tai opettaja. Selänteiden suvussa on paljon opettajia.
Selänteiden lapsilla on aina mennyt koulussa ja kavereiden kanssa pääasiassa hyvin. Jokaisella on toki ollut omat pienet kommervenkkinsa. Veeralla on veljiään enemmän ollut kitkaa kavereidensa kanssa.
Äiti pohtii, mahtavatko tytöt olla yleensäkin vähän poikia dramaattisempia. Ajattelevatko naiset ehkä liikaa tunteilla ja menevätkö sitten siksi vähän vuoristorataa.
Perheessä on aina puhuttu paljon. Yhdysvalloissa Sirpa Selänteen mukaan nuorten masentuneisuus ja itsemurhat ovat yleisiä.
– En halua ketään syyllistää, mutta olen miettinyt, että ollaanko täällä tarpeeksi lasten arjessa. Kysytäänkö lapsilta ja nuorilta oikeasti, miten heillä menee.
Vaikka hän on aina iloinnut miehensä menestyksestä, lasten onnistuminen tuntuu vielä paremmalta.
Raha ja rakkaus
Sirpa Selänne purjehtii puhetta pulputen ravintolan pöydästä toiseen kysellen asiakkaiden mietteitä ruoasta. Hän on mukana ravintolabisneksessä koko sydämestään. Hän on vaikuttanut ravintolassa moneen asiaan muun muassa vaaleasävyiseen, eurooppalaistyyliseen sisustukseen.
Hänen energisyydestään ja sosiaalisuudestaan on ollut paljon hyötyä menestyneen jääkiekkoilijan rinnalla. Myös joustavuutta ja ymmärtäväisyyttä on vuosien mittaan vaadittu.
Mutta kyllä vaimolla joskus menee mieheensä hermo. Hän ei suostu mitä vaan katselemaan, vaan kertoo suoraan puolisolleen, jos joku homma menee hänestä liian pitkälle.
– Olen aika omistuksenhaluinen ja vaadin aika paljon huomiota. Jos Teemun ympärillä on parvi ihmisiä, eikä hän huomioi minua tarpeeksi, sanon kyllä siitä suoraan: nyt olet tosi ärsyttävä.
Hän kertoo miehensä muistavan asian aina – ainakin seuraavat pari viikkoa.
Vuonna -38 kodiksi valmistunut talo on saanut uuden ilmeen ravintolaksi muuntautuessa.Titta Puurunen / Yle
Sirpa Selänteen mukaan he riitelevät miehensä kanssa aivan niin kuin muutkin parit ja ovat toisistaan myös mustasukkaisia. Vaimoa erityisesti ärsyttää, jos heillä on miehensä kanssa ollut juuri jokin kärhämä, ja sitten fanit piirittävät häntä.
– Mietin mielessäni, että tietäisittepä millainen se oikeasti on. Mutta me sovimme riidat aina nopeasti. On tärkeä sopia erimielisyydet ennen nukkumaan menoa ja toisen lähtemistä jonnekin autolla: koskaan ei tiedä, mitä voi sattua.
Mutta rahasta Selänteet eivät riitele, ne ovat heillä yhteisiä. He myös ajattelevat rahasta hyvin samalla tavalla: kumpikaan ei ole mikään tuhlari.
Raha tuo heille turvaa ja mielenrauhaa, viisaasti sijoitetut varat rauhoittavat. Elämä Kaliforniassa on hyvin kallista. Lasten lukukausimaksut yliopistossa maksavat Selänteille noin 60 000 dollaria vuodessa lasta kohden.
Sirpa Selänne kertoo olevansa vähän jopa pihi, ainakin vaateostoksissa. Hän pohtii piirteen periytyneen ehkä äidiltänsä, joka onnistuu näyttämään aina tyylikkäältä edullisissakin vaatteissa.
– Joskus voin ostaa vähän kalliimpia laukkuja tai kenkiä, mutta vaatteisiin on mielestäni tyhmää pistää paljon rahaa. Täällä on paljon kauppakeskuksia, joista saa merkkivaatteitakin edullisesti.
Onni on koko perhe yhdessä
Pöydät täyttyvät ruokailijoista ja pitkän baaritiskin ääreltä Sirpa Selänteen täytyy etsimällä etsiä uusille asiakkaille tilaa. Selänteillä on ollut fine dining ravintola reilut viisi vuotta. Sen voi sanoa lähteneen hyvin käyntiin, vaikka kilpailu Laguna Beachin ruokailijoista on kovaa.
Tavernan pyörittäjän suuri toive olisi, että ravintolalla menisi mahdollisimman hyvin. Samoin kuin heidän toisella, juuri avatulla hampurilaisravintolallaan (Kauppalehti). Ravintolabisnekset pitävät häntä nyt kiireisenä, mutta muitakin työtarjouksia on tullut vastaan.
Tehonaista, joka osallistuu myös aktiivisesti hyväntekeväisyyteen on pyydetty mukaan muun muassa moniin bisneksiin ja ideat ovat hänellä nyt harkinnassa. On hän joskus pohtinut myös oman kaupan perustamista.
– En tiedä jaksaisinko siihen kauppahommaan sitoutua. Ravintolatyö on vapaaehtoista ja hauskaa, mutta aion vielä levittää lonkeroitani laajemmallekin. En aio jäädä ainoastaan "houstaamiseen".
Vuoden alussa ilmestynyt hänestä kertova kirja: Ystävyydellä Sirpa on yksi osoitus lonkeroiden levittäytymisestä. Hän on ollut kirjaprojektiin hyvin tyytyväinen.
Jos minulla on jotain surua tai murhetta, pyrin aina tietoisesti unohtamaan sen. Sirpa Selänne
Muut tulevaisuuden haaveet liittyvät perheeseen.
Sirpa Selänne toivoo kaikkien läheistensä pysyvän terveinä. Hänestä on hienoa huomata, kun perheessä on kaikki hyvin ja jokaisella on omia kivoja juttuja. Vaikka miehensäkin on jäänyt eläkkeelle, ei hän ole masentunut, vaan pitää itsensä yhä kiireisenä.
Perheenäidin tekee onnelliseksi pienet asiat, kuten koko perhe kerääntyneenä saman ruokapöydän äärelle. Hän kertoo suorittajana olevansa tyytyväinen myös hetkeen, jolloin nukkumaan käydessä on aikaansaanut tunne.
Monitoiminainen hemmottelee itseään hyvin tehdystä työstä ja liikunnasta iltaisin suolakylvyllä.
Sirpa Selänne on valmiina uusiin haasteisiin vietettyään 23 vuotta kotiäitinä.Titta Puurunen / Yle
Hän kertoo elävänsä aina tässä hetkessä, eikä häntä huoleta edes ikääntyminen.
– Teemusta ikä on vain numero, mutta minusta se on enemmän. On hienoa, että iän myötä tulee lisää itsevarmuutta ja viisautta. Olen nyt onnellisempi ja tyytyväisempi esimerkiksi ulkonäkööni kuin olin kaksikymppisenä.
Sirpa ei jää koskaan märehtimään menneitä, vaan keskittyy hyviin asioihin.
– Jos minulla on jotain surua tai murhetta, pyrin aina tietoisesti unohtamaan sen.
Hän ei myöskään aina halua huolestuttaa ystäviänsä, äitiänsä ja siskojansa murheillaan. Hän yrittää olla valittamatta pienistä, sillä elämä on kuitenkin silittänyt häntä pääpiirteittäin hyvin myötäkarvaan.
Suomeen Sirpa Selänne ikävöi jatkuvasti. He ovat päättäneet perheensä kanssa käydä vanhassa kotimaassaan entistä useammin: kolme kuukautta kesäisin, kuukauden talvella sekä syksyisin ja keväisin reilun viikon ajan.
Kahdesta asiasta hän vielä unelmoi: Aasian-matkasta – paikasta, jossa ei ole vielä aiemmin päässyt käymään. Ja pikkuisen jo myös lastenlapsista.
