Viisi vuotta sitten helsinkiläinen Jemina Viitala makasi gynekologin vastaanotolla ja pidätteli kyyneleitä. Lääkäri oli juuri ilmoittanut, että hedelmällistä on, mutta ei varmasti enää kauaa.

Viitala oli 28-vuotias ja juuri eronnut pitkästä parisuhteesta.

– Hän sanoi, että pidäs tyttö nyt kiirettä, jos haluat saada lapsia. Puin nopeasti vaatteet päälle ja kiirehdin kassan kautta kotiin. Se oli yksi hirveimmistä kokemuksista. Päätin, etten palaa sinne enää ikinä, Viitala kertoo.

Kolmeenkympin kynnyksellä tapahtunut ero oli muistutus siitä, ettei omaa elämäänsä voi käsikirjoittaa.

Ei, vaikka nuorempana saattoi kuvitella, että niin se käy. Että ne ruutupaperivihkoon teini-ikäisen tarmokkuudella raapustamat tulevaisuudensuunnitelmat kävisivät vuoden tarkkuudella toteen. Tämä tuntuu Viitalan mukaan julkisessa syntyvyyskeskustelussa usein unohtuvan.

– Kalenteriin voisi varmaan merkitä, että tässä olisi hedelmällinen hetki. Mutta koska elämässä tapahtuu kaikenlaista, se hyvä hetki saataa mennä tai kadota, Viitala sanoo ja hörppää kurkumalatteaan.

Näin ajattelevat myös saman pöydän äärellä kahvittelevat Laura Liimatainen, 31, ja Mertta Hätinen, 30. Kenelläkään näistä kolmesta helsinkiläisnaisesta ei ole lapsia.

He eivät tunnista itseään siitä mukavuudenhaluinen nuoruudenpitkittäjä-ilmaisusta, jota heidän kaltaisistaan korkeasti koulutetuista lapsettomista naisista usein käytetään.

He eivät myöskään ole vapaaehtoisesti lapsettomia, sillä Viitala ja Hätinen eivät vielä tiedä, haluaisivatko äidiksi vai eivät.

Liimatainen haluaa, mutta toistaiseksi aika tai olosuhteet eivät ole tuntuneet oikeilta.

– Minulla on lapsenhankkimiseen liittyvä kuumotus koko ajan päällä. Tulee paljon mietittyä, että jotain pitäisi varmaan pikkuhiljaa tehdä, yhteiskunta pitää siitä huolen, hän sanoo.

Synnytystalkoita ja nahistuvia munasoluja

Syntyvyys on laskenut Suomessa koko 2010-luvun. Kokonaissuushedelmällisyysluku oli viime vuonna Suomen historian matalimmalla tasolla. Suuret ikäluokat ovat eläkkeellä eikä uusia veronmaksajia synny enää entiseen malliin.

Vauvakato näkyy otsikoissa, joissa syntyvyyden kerrotaan pudonneen nälkävuosien tasolle. Asiasta puhutaan kuin kansallisesta hätätilasta. Kun syntyvyys on alkanut laskea näkyvästi, lapsettomuus on lakannut olemasta yksityisasia. Suurennuslasin alle on otettu etenkin kolmekymppiset naiset.

Jos paineita lisääntymiseen on aiemmin tullut lähinnä lääkäreiltä ja sukulaisilta, viime vuosina niitä on saneltu myös valtakunnan politiikasta. Moni muistaa, kuinka SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aiheutti toissakesänä kohun kannustamalla suomalaisia synnytystalkoisiin.

– Onhan se tosi irvokasta, kun sedät pyytävät synnyttämään. Ei siitä tule sellainen olo, että nyt yhdessä talkoisiin ja talkoomakkaraa päälle, Hätinen sanoo.

– Synnyttäminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus, Viitala lisää.

Väestöliitto ja lukuisa joukko lääkäreitä ovat puolestaan osoittaneet mediassa huolensa siitä, että naiset havahtuvat lapsenhankintaan usein vasta siinä vaiheessa, kun se on jo liian myöhäistä. Biologian mukaan 35 ikävuoden jälkeen hedelmällisyys kun laskee radikaalisti.

– Tällainen puhetapa on holhoavaa ja ylimielistä. Ei se tule yllätyksenä, että ihmisen keho vanhenee ja samalla mahdollisuus saada lapsia laskee. Ihmiset ottavat tässä tietoisen riskin, mutta voihan lapsien saaminen olla parikymppisellekin mahdotonta, Hätinen summaa.

Liimatainen kertoo lukevansa melkein joka viikko mediasta sellaisen valistavalla otteella tehdyn "Huomio kolmekymppinen nainen! Munasolusi nahistuvat" -jutun.

– Silloin ajattelen vaan sitä Sinkkuelämää-sarjan jaksoa, jossa Miranda mietti pitäisikö hänen pakastaa omia munasolujaan? Hän päätyi sitten siihen, että hän kuitenkin pitää vain vodkapulloa pakastimessa, Liimatainen kertoo ja purskahtaa vapauttavaan nauruun.

Missä on mahdollisten isien ääni syntyvyyskeskustelussa?

Liimatainen on huomannut, että varsinkin mediassa lisääntyminen tuupataan yksin naisen vastuulle. Syntyvyyskeskustelussa miehille on jätetty statistin rooli, vaikka todellisuudessa monen lapsihaave kariutuu siihen, ettei miestä ole tai ettei kumppani halua lapsia. Mies kun voi arpoa päätöstään naista pidempään.

– Julkisesta keskustelusta jää kuitenkin sellainen fiilis, että suurimmalla osalla miehistä ei muka olisi mitään mielipidettä. Käsitys on se, että nainen vaan päättää, että nyt me lisäännymme! Siihen mies vastaa joo tai ei. Yleisen oletuksen mukaan joo, hän sanoo.

– Miehellä on tässä keskustelussa pelkän spermanluovuttajan rooli. Perhevapaauudistuksen kaatuminenkin sen osoitti, että edelleen naisen paikka on kotona. Mies voi lähteä vaikka synnytyssairaalasta suoraan kokoukseen ja se on ihan normaalia. Yhteiskunnan pitäisi aktiivisesti kannustaa isiä jäämään kotiin ja luoda sitä kautta tasa-arvoa, Hätinen komppaa.

Isät käyttävät keskimäärin vain vajaat neljä viikkoa isyysvapaata heille kiintiöidystä yhdeksästä viikosta. Perhevapaauudistuksen myötä isien osuutta perhevapaista oli tarkoitus kasvattaa.

– Nyt kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset ovat suurempi riski työnantajalle kuin miehet. Mieheltäni ei ole koskaan kysytty työhaastattelussa, että onko hänellä perhettä tai aikooko hän hankkia lapsia. Minulta on kysytty, vaikka ei saisi, Hätinen sanoo.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan nuoria naisia mietityttää lapsen vaikutus uraan ja työelämään. Vain harva nuori aikuinen olettaa, että mies ja nainen jakaisivat vanhemmuuden vastuun tasan. Nykyinen perhepolitiikka nimittäin tukee käsitystä siitä, että äiti on päävastuussa perheestä ja käyttää siksi valtaosan perhevapaista.

Hätinen kertoo leikkineensä ajatuksella siitä, että tämän hetken suurin motivaatio lapsen hankkimiseen olisi se, että hänen kumppaninsa voisi miesvaltaisella työpaikallaan sanoa, että Mertta palaa pian töihin ja itse hän jää kotiin pariksi vuodeksi! Että heippa vaan!

– Olisiko korkea aika ravistella normeja ja näyttää, että isät ovat kykeneviä ja tasaveroisia vanhempia, hän sanoo.

Lapsettomuus ei ole puutostila

Toimittaja, tietokirjailija Heini Maksimainen kirjoittaa tänä keväänä ilmestyneessä Vauvattomuusbuumi(Atena 2019)kirjassaan, että itse asiassa sana lapseton on todella kuvaava. Se antaa ymmärtää, että lapsettoman elämässä ammottaisi lapsen tai parin kokoinen aukko. Aivan kuin lapsettomuus olisi asunnottomuuden tai rahattomuuden lailla jonkin elintärkeän puutetta.

"Monet haastateltavani ajattelivat, että heidän arkensa oli vapaata. Olipa lapsettomuus itse valittua tai ei, he olivat englanninkielisin termein childfree, eivät childless – siis lapsivapaita eivätkä lapsettomia. Olennaista ei ollut se, mistä he jäivät paitsi, vaan se, mitä he saivat tilalle", Maksimainen kirjoittaa. Hän haastatteli kirjaansa neljääkymmentä eri syistä lapsetonta suomalaista.

Hätinen, Liimatainen ja Viitala eivät ajattele, että heidän elämästään puuttuisi jotain merkityksellistä, siksi että heillä ei ole lapsia.

– Haluan kyllä lapsia jossain vaiheessa, mutta en ajattele, että se olisi mikään täyttymys. Minulla on muitakin ambitioita elämässä. Onko se itsekästä? Niinhän miehet ovat aina tehneet, Liimatainen sanoo.

Naiset pohtivat sitä, miksi lapsettomuutensa joutuu aina perustelemaan, mutta kukaan ei kysy lapsen saaneelta, miksi hän hankki jälkikasvua? Että mitäs jos tuletkin katumapäälle?

– Miksei lapsettomuus voisi olla neutraali asia, että asiat ovat nyt näin ja tulevaisuudessa ehkä toisin? Se, ettei ole lapsia, nähdään aina jonkinlaisena kannanottona tai tragediana, Hätinen heittää.

On totta, että joillekin lapsettomuus on esimerkiksi tietoinen ympäristöteko. Toiset eivät halua omia lapsia ja kutsuvat itseään vapaaehtoisesti lapsettomiksi. On myös suuri joukko heitä, joille lapsen saaminen ei ole esimerkiksi erilaisista terveydellisistä syistä johtuen mahdollista.

Yhtä totta on myös se, että monella ei ole lapsia siksi, koska elämässä on ollut paljon kaikkea muuta.

– Minulla on tullut elämässä tosi paljon surullisia ja iloisia yllätyksiä. Jos tulen joskus raskaaksi, niin sekin on varmaan sitten yllätys, että jahas! Nyt oli näköjään tämän aika, Hätinen kertoo.

Media kertoo ydinperheen ja superäidin tarinaa

Jemina Viitala uskoo, että hänelle oikea aika saada lapsia on silloin, kun ajatus kuukautisten poisjäämisestä ei enää ahdista.

Hänellä on kumppani, vakituinen työsuhde ja omistusasunto eli aikuisen elämän vakaat peruspalikat kasassa, mutta voimakas tunne äitiydestä puuttuu.

– Edellisen eron ja gynekologin hedelmällisyyssaarnan jälkeen kävin ison ajatustyön läpi, että onnellisuuteni ei voi olla kiinni siitä, onko minulla lapsia vai ei. Ajattelin silloin, etten voi perustaa elämääni siihen, että ahdistun vanhenevasta kehostani, Viitala sanoo.

Viitalalla on lista unelmia, joihin lapsiperhearki on vaikea sovittaa. Ainakin sellaisena, millaisena se on totuttu esittämään.

– Tottakai on pakko myöntää, että kyllä sitä miettii, että kuinka paljon elämänpiiri lapsen saamisen myötä pienenisi, hän sanoo.

Jemina, Laura ja Mertta ovat huomanneet, että vanhemmuudesta puhuttaessa omistautuminen, lapsentahtisuus ja oman itsensä sivuun jättäminen usein korostuvat. Uhrautuva äitimyytti elää edelleen vahvana.

Media kertoo heidän mielestään yhä perinteisen ydinperheen ja kaikkivoipaisen superäidin tarinaa. Muut ovat edelleen poikkeuksia.

– Esimerkit ovat todella merkittäviä. Törmäsin vuosia sitten bloggaajaan, jonka tapa olla äiti oli mahtava, Hätinen sanoo.

– Niin tämä tamperelainen Asikaine! Se on myös mun äiti-idoli. Hyvä esimerkki siitä, ettei tarvitse asua sellaisessa valkoisessa live, laugh, love -sisustustarrakodissa ja soseuttaa ruokia itse. Ei tarvitse elää sille lapselle, vaan elää niin, että lapsi tulee osaksi omaa elämää, Liimatainen lisää.

Naiset uskovat, että poliittisella päätöksenteolla ja median nykyistä monipuolisemmalla perhekuvastolla pystyttäisiin vaikuttamaan siihen, että vanhemmuus olisi nykyistä tasa-arvoisempaa ja houkuttelevampaa.

– Mutta viime kädessä se on aina yksilön oma päätös, josta ei voi ketään tuomita eikä myöskään ylistää, Liimatainen muistuttaa.

Lue myös:

Toimittajalta: Olen yli kolmekymppinen lapseton nainen – eli Virossa suorastaan kummajainen

Lastenhoito on raskasta työtä, haluan tehdä elämässä muita asioita - vapaaehtoisesti lapsettomilla on monta syytä valintaansa

Toimittajalta: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa

Uuden hallituksen ohjelmaa on laadittu Säätytalossa ja yksi tärkeimpiä kysymyksiä on, miten yhteiset rahamme jatkossa käytetään.

Ainakin suhtautuminen velkaantumiseen tulee olemaan entistä höllempää – näin arvelee poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.

– Poliittisesti tuulet ovat kääntyneet eli ei niin hanakasti haluta leikkauspolitiikkaa ja tiukkaa talouskuria. Tämä ilmiö on nähty muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho ennusti eilen, että hallitusneuvotteluihin osallistuvilla puolueilla saadaan hallitus, joka rahoittaa vaalilupauksiaan veronkorotuksilla.

Ronkaisen mukaan Halla-Aho on ennusteessaan oikeassa ainakin siinä, että tulevan hallituksen ohjelmassa kokonaisveroaste todennäköisesti nousee.

Näkemystä tukee myös Ylen vaalikone, jossa puolueilta kysyttiin valtion tulojen ja menojen tasapainottamisesta. Eli menoja karsimalla vai veroja korottamalla.

RKP:tä lukuunottamalla SDP, Keskusta, Vihreät ja Vasemmistoliitto vastasivat tasapainottavansa valtion taloutta mieluummin veroja kiristämällä kuin menoja karsimalla.

– Kun vaalilupauksia ja kynnyskysymyksiä sovitetaan yhteen ja mietitään niiden rahoitusta, niin keskeistä on verouudistus ja kuinka pitkälle se riittää, poliittisen talouden tutkija Ronkainen sanoo.

Rahanpuutteessa hallitus voi toki myös siirrellä varoja budjetin sisällä.

Ronkainen sanoo olevansa hyvin hämmästynyt, jos esimerkiksi yritystukiin ei oltaisi tekemässä muutoksia. Jos rahat eivät riitä vielä senkään jälkeen, hallitus voi suhtautua väljemmin velkaantumiseen.

– Olen kuullut puheita, että esimerkiksi koulutusinvestointeja voitaisiin tehdä velkarahalla, koska ne maksavat itsensä takaisin.

Hallitusneuvotteluissa alkaa loppuviikosta vaikeampi vaihe.

– Suurin poliittinen vääntö alkaa ensi viikon lopulla, kun aletaan päättää taloudellisista raameista. Se määrittää koko hallitusohjelman ja koko hallituksen talouspoliittisen tahtotilan.

Ronkainen kiinnittäisi huomiota myös siihen poikkeavatko talousraamit valtiovarainministeriön suosituksista.

– Lähdetääkö hakemaan valtiovarainministeriön toivomaa tasapainoista budjettia vai sittenkin alijäämäistä budjettia?

Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan esimerkiksi julkisen talouden velka uhkaa kasvaa tulevaisuudessa kestämättömäksi ilman korjaavia toimia. Valtiovarainministeriön suositukset ovat menoleikkauksia, veronkorotuksia ja rakenteellisia uudistuksia.

Lue lisää: Entä jos olisit Antti Rinne? Kokeile, millaisen hallituksen muodostaisit

Lue lisää: Näin keskusta kääntyi oppositiosta kohti hallitusta – SDP sai jo vapun jälkeen tietoja keskustan kentän haluista hallitusneuvotteluihin

Lohjalaisperheen yleiskone, oranssi Valiant on ollut käytössä yli 40 vuotta. Se kestää ja kestää, koska se tehtiin kestämään. Kerroimme Södersvedin perheen kodinkoneen tarinan tässä jutussamme:

• 40-vuotias yleiskone toimii yhä: "Jos hajoaa, ei kannata takuuseen pistää" – EU aikoo säätää lain, että kaikki koneet pitää voida korjata

Keräsimme jutun yhteydessä tarinoitanne kestäviksi osoittautuneista kodinkoneista. Selvisi, että toimiva Valiant-yleiskone löytyy useammankin lukijan kotoa:

– Sama tuttu kone meilläkin, toimii mukisematta, kirjoittaa nimimerkki Oranssi Valiat.

Asiantuntijakin allekirjoittaa vanhojen kodinkoneiden kestämistä koskevat väitteet. Esimerkkinä hän vertaa 15 vuotta vanhaa ja aivan uutta astianpesukonetta. Valinta kallistuu heti vanhan koneen puolelle.

– Kyllä ne kestivät enemmän. Ne käyttivät enemmän vettä, ne pesivät paremmin, eivätkä ohjelmat kestäneet niin kauaa. Sitä myötä tulee kestoa koneelle, kun siellä ei kerry likaa niin paljoa. Ne olivat kokonaisuudessa parempia, Huoltoliike Berghäll Oy:n toimitusjohtaja Matti Vähämäki sanoo.

Nimimerkki TomppaHKI sanoo kaikkien parhaiden kodinkoneiden olevan kymmenien vuosien ikäisiä. Oman Hooverinsa toimimista hän kuvaa "enkelimäiseksi".

Vanhimmat koneet ovat jopa "vanhoja ystäviä"

Pisimpään pienistä kodinkoneista näyttävät kestävän vatkaimet, pölynimurit, vohveliraudat, mikroaaltouunit ja kahvimyllyt. Esimerkiksi nimimerkki TiinR käyttää edelleen äitinsä ja isänsä 52 vuotta sitten häälahjaksi saamaa Kenwood Chevette -vatkainta.

Samanlaisia kokemuksia hyvästä vatkaimesta on nimimerkillä Hannele.

– Mummolan tasan 30 vuotta vanha vatkain toimii edelleen moitteetta, nytkin pelasti pottumuusin teon. Ei tarvi käsin tehdä.

Vanhan ystävän paljon käytetty vatkain taas on häälahja vuodelta 1974.

Nimimerkki Heini käyttää edelleen lapsuudenkodistaan saamaansa vohvelirautaa. Yli 30 vuotta käytössä ollut laite on hänen mukaansa hyvää Länsi-Saksan laatua.

Vuosia käytössä olleista pesukoneista ja astianpesukoneista sekä pakastimista ei saa yhtä näyttäviä kuvia kuin näppäristä pikkukoneista, mutta hyviä kertomuksia niistä tuli.

– Minulla on jokapäiväisessä käytössä matkaradio jonka sain 5.3.1976. Aamulla sen napsautan päälle keittiössä ja hyvin kuuluu. Hieman uudempi on sähkövatkain, joka on vuosimallia 1982. Sillä on taikinat ja pottumuusit valmistettu ja vaivattu perheessäni. Lapsetkin saivat huoletta käyttää, mutta eivätpä saaneet hajalle, kehuu Paula vanhoja koneitaan.

Filmikuvaamista harrastava nimimerkki M.A. käyttää liki päivittäin Konican Autoreflex T2 -kameraa.

Se on hänelle tullut riihimäkeläisen luontokuvaajan jäämistöstä. Kamera saa nimimerkiltä pelkkää suitsutusta.

– Se oli jopa aikalaisekseen järeää tekoa ja täysin mekaanisena helppo huoltaa. En ihmettelisi vaikka nakuttaisi uskollisesti vielä 40 vuoden päästäkin, jos filmiä vain vielä silloin saa. Nykyisten kameroiden laatuun olen pettynyt ja niiden huoltaminen takuun ulkopuolella on kallista, jos ylipäätään mahdollista.

Kyuu Eturautti taas kehuu 1980-luvulta olevaa mikroaaltouuniaan. Vivut ovat selkeitä ja tukevia ja ruoka lämpiää hyvin.

Nimimerkki Retu taas on tyytyväinen lähisukulaisensa vanhaan ASA Cordes -pesukoneeseen. 1980-luvun kone sai 30 vuoden kotikäytön jälkeen uuden elämään "karjakeittiössä":

– Vanha kone pyörittää nykyäänkin 90-asteen pesuohjelmaa päivittäin, kun pestään vetimien puhdistamisessa ennen lypsyä käytettäviä liinoja. Pari kertaa olen siihen vetohihnan vaihtanut ja senkin saa halvalla autovaraosaliikkeestä.

Joona antoi 10-vuotiaalle astianpesukoneelleen uuden elämän vain 50 euron hintaisella varaosalla – ja pienellä vaivalla.

– Ostin vuonna 2009 noin 400 euron astianpesukoneen. Joulukuussa 2018 se hajosi, piti ihmeellistä ääntä eikä ohjelma käynnistynyt. Virhevalo vilkkui ja tulkitsin ohjekirjasta tämän tarkoittavan ongelmaa vedenpoistossa. Tämän lisäksi koneeseen oli jäänyt vähän vettä, joten se tuki tätä väittämää. Hieman vaivaa piti nähdä, mutta avasin koneen ja paikallistin poistomoottorin. Totesin sen olevan sökönä ja löysin jonkin nettisivun, josta sain uuden 50 euron hintaan. Pistin uuden osan paikalleen ja kone toimii. Ei se ole vaikeaa, kun vaan viitsii, kirjoittaa Joona.

Yksi lukija laajensi kodinkoneen koskemaan myös moottoripyörää ja lähetti kuvan täydellisessä kunnossa olevasta vuosimallin 1928 Harley Davidsonistaan.

Matti Hytölän mukaan vanhassa moottoripyörässä ei pahemmin tietokonevikoja ole.

Lindbergien ovikello soi aamuyöllä neljän aikaan. Ovella ollut tuntematon henkilö sanoi talon olevan tulessa ja kehotti perhettä tulemaan ulos.

Äiti meni hakemaan parivuotiaan tyttären peittoineen sängystä, perheenisä haki koirat. Matkalla ulos palavasta talosta mies sieppasi vielä kukkarot, puhelimet, auton avaimet, tietokoneen ja vaimonsa käsilaukun mukaansa, mutta kaikki muu jäi.

Yöpaidoissaan ja paljain jaloin he katsoivat muiden asukkaiden kanssa, kun neljän asunnon rivitalo roihusi heidän silmiensä edessä.

Vuoden kuluttua tulipalosta Hanna Lindberg, 28, osaa jo jäsennellä tapahtunutta. Yhä hän hämmästelee kuinka nopeasti apua alkoi virrata. Lähimmäiset osasivat toimia ja aloittaa avun hankkimisen, kun he olivat vielä shokissa aamuyön tapahtumista.

"Aloitetaanko vaikka sukista"

Hanna ja Mika Lindberg muuttivat pian tulipalon jälkeen asumaan omakotitaloon Lapualle.

– Tänne päädyttiin melko vauhdikkaasti ja ilman muuttokuormaa. Aika lailla tyhjin käsin tultiin, ei ollut tavaroita, ei vaatteita eikä huonekaluja, hän kertoo.

Pari oli muuttanut aiemmin muutaman kerran. Hannan mukaan tulipalon jälkeinen muutto oli tietyllä tapaa helpoin, mutta toisaalta myös kaikkein vaikein.

– Muistan kuinka seisoimme Prisman käytävällä Mikan kanssa ja mietittiin, että mitä me tarvitaan, mitä ihminen tarvitsee tällaisessa tilanteessa. Hän sanoi, että aloitetaanko vaikka sukista. Ja niin tehtiin.

Lindbergit korostavat, että tärkeintä oli, ettei tulipalossa sattunut henkilövahinkoja.

He olivat palaneessa talossa vuokralla, joten heidän suurin menetyksensä oli irtaimisto. Mutta vaikka se oli vain tavaraa ja materiaa, oli kaiken uudelleen hankkimisessa yllättävän kova työ.

– Otettiin mistä sai heti, ja missä oli kotiinkuljetus. Ei siinä kauheasti mietitty, mikä on paras. Toimiva ja tarpeellinen olivat tärkeämpiä kriteerejä kuin merkki tai se, onko se uutta, kallista ja hienoa. Sillä lailla saatiin koti sitten aika nopeasti kuntoon.

Tutut ja tuntemattomat apuna

Naapuri toi palopaikalla yöpaidassaan värjötelleelle Hannalle huovan harteille. Hannan äiti ja sisko toivat lapselle vaatetta ja Hannalle kengät.

Hanna Lindberg sanoo, että paitsi että oli itse kyseisenä aamuna ihan pyörryksissä tapahtuneesta, ei hän olisi edes tiennyt miten sellaisessa tilanteessa tulee toimia. Siinä vaiheessa kun omat ajatukset alkoivat aamupäivällä selkiytyä, oli hänen äitinsä jo ottanut yhteyttä SPR:ään ja tehnyt Facebookiin ilmoituksen perheen avuntarpeesta.

– Olen vieläkin hämmentynyt siitä, kuinka paljon ihmiset halusivat auttaa. Yksikin nainen toi kassillisen ihan uusia vaatteita – se oli uskomatonta.

Vaatteet oli Hanna Lindbergin mukaan ensimmäinen iso apu. Lisäksi he saivat leluja ja kodintarvikkeita.

– Olin silloin raskaana ja äitiysvaatteiden hankkiminen olisi siinä hetkessä ollut hankalaa. Niitä lahjoitettiin paljon ja täytyy sanoa, että ne tulivat kyllä tarpeeseen kaikki.

Tavaroihin jäi "kauhea katku"

Vaikka kaikki kodin irtaimisto ei tulipalossa palanutkaan, se kärsi niin pahoin savu- ja vesivahingoista, ettei tavaroista ollut enää käytettäviksi.

– Kyllähän se kirpaisi niitä pois laittaa. Jotain halusin säästää, mutta sitten kun esimerkiksi jouluna avasin joulukoristepussin, niin ei niitä voinut esille ottaa. Sen verran kauhea katku niistä lähti.

Palamisen haju oli pinttynyt niin pahoin, että sen vuoksi monet tavarat jäivät käyttämättä. Edes pesu tai ionisointi ei auttanut.

– Monet tavarat näyttivät olevan pintapuolisesti ihan ok, mutta niihin oli pinttynyt kauhea haju. Eikä se tosiaan ole se mukava nuotion tuoksu, mistä tulee makkaranpaisto mieleen, vaan sellainen myrkyllisen savun haju.

Hanna Lindbergin mukaan mitään korvaamatonta ei kuitenkaan tuhoutunut.

– Muistan kyynelehtineeni joidenkin lapselle tärkeiden lelujen kohdalla. Miehelle sanoinkin, että surutta olen heittänyt tavaraa roskiin ja sitten itken täällä joidenkin muovipalikoiden perään. Siinä näkyi kuinka jokin pieni ja turhakin esine voi olla tärkeä.

SPR:n avulla alkuun

Kun uudessa kodissa oli vain seinät ja katto, piti ensimmäiset kodintarvikkeet ja huonekalut hankkia pikavauhdilla.

Sängyt, pyykinpesukone ja ruokapöytä olivat ensimmäisten hankintojen joukossa ja niiden hankinnan ainoa kriteeri oli mahdollisimman nopea toimitus.

– Saimme ennakkopäätöksiä vakuutusyhtiöltä ja tietynlaisia korvaussummia etukäteen. Niiden avulla pystyi kaupasta ostamaan sellaista, mitä kipeimmin tarvitsi.

Myöhemmässä vaiheessa he tekivät täydellisemmän listauksen menetetyistä tavaroista ja vakuutusyhtiö teki korvauspäätöksiä niiden perusteella.

Hanna Lindberg luettelee, että lisäksi alussa apuna olivat erilaiset järjestöt, seurakunta, yritykset ja yksityiset henkilöt.

– Suurin ja nopein apu siinä alkuun oli Suomen Punaiselta Ristiltä. Sieltä myönnettiin suoraan kauppaan iso summa, jonka avulla pystyttiin tekemään arjen hankintoja.

Suomen Punaisen Ristin kotimaan valmiusyksikön päällikkö Leena Kämäräinen kertoo, että ihmisille on jäänyt vieraaksi, että SPR:n lahjoituksista koostuvasta katastrofirahastosta osa tuotosta ohjataan myös kotimaahan.

– Usein ajatellaan, että esimerkiksi Nälkäpäivä-keräyksen tuotto menee vain kansainväliseen apuun, mutta kyllä sitä ohjataan kotimaahankin. Toki se tarve on paljon pienempi, kansainvälisesti tapahtuu niin paljon massiivisempia onnettomuuksia.

Kämäräinen sanoo, että siinä missä viranomaisilla kestää byrokratiassa oma aikansa, SPR kykenee reagoimaan nopeasti. Kotimaassa katastofirahastosta avustetaan eniten juuri tulipalojen kaltaisissa äkillisissä tilanteissa, missä perhe menettää kotinsa.

SPR:llä on tiukat kriteerit katastrofirahaston käyttöön. Koulutetut paikallisosastojen kotimaan avun yhdyshenkilöt arvioivat kunkin tapauksen kohdalla henkilön tai perheen avuntarpeen.

– Punainen Risti ei koskaan anna rahaa suoraan, vaan se on joko maksusitoumus, jolla voi hankkia esimerkiksi vaatteita ja kodintarvikkeita, tai käytännön apua eli ohjausta ja neuvontaa. Se voi olla myös hätämajoitusta, Kämäräinen sanoo.

Paikallisosastot saavat Kämäräisen mukaan osoittaa 600 euroa yhdelle henkilölle, jos on yhden hengen talous ja jos kyseessä on perhe, 300 euroa muille perheenjäsenille 2000 euroon asti. Jos on isompi onnettomuus, jossa useampi perhe menettää kotinsa, niin apua ohjaa piiritoimisto.

Tulipalo tuli uniin

Mika Lindberg kertoo sammuttaneensa tulipaloja unissaan vielä pari kuukautta tapahtuneen jälkeen. Hannan unissa paloi uusi koti. Vuosi tapahtuneen jälkeen muistot ovat jo haalenneet.

Eteiseen tai minnekään muualle ei ole pakattu selviytymissalkkua vastaavan varalle.

– No ei sentään. Mutta palovaroittimia meillä kyllä on tavallista enemmän, ja pidämme huolta, että ne ovat toiminnassa. Myös siitä huolehditaan, että lapset oppivat tietämään, miten palotilanteessa toimitaan, Hanna Lindberg sanoo.

Mika Lindberg kertoo kiinnittävänsä huomiota turvallisuusasioihin aivan toisin kuin ennen.

– Oltiin vähän aikaa sitten reissussa ja kun saavuttiin hotellihuoneeseen, niin tiesin kyllä, missä on varauloskäynti. Sellaiset tulee nykyään katsottua huomattavasti tarkemmin kuin aikaisemmin.

– Enää ei luota siihen, että mitään ei voi sattua. Ennemminkin ajattelee niin, että aina voi sattua jotain, Mika Lindberg pohtii.

Hanna Lindbergin mukaan mennyt ei enää kaiherra jatkuvasti mielessä, mutta komppaa, että varautumista se opetti.

– Kyllähän siitä jää tietynlainen varovaisuus. Vakuutuksia tulee katsottua myös entistä tarkemmin ja kilpailutettua niitä. Mutta en koe, että siitä mitään isompaa pelkoa olisi jäänyt.

Märsylän alakoululla Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla oli tänään jännittävä päivä.

Viime syksynä koulun oppilaat osallistuivat läheisellä Kivinevan kivikautisella asuinpaikalla arkeologisiin kaivauksiin.

Nyt kaivausten tulokset ovat valmistuneet ja tiedetään, mitä niistä selvisi. Tulokset esiteltiin tänään oppilaille.

Esimerkiksi viidesluokkalaisille historian kurssiin kuuluva kivikausi tuli kaivausten myötä ihan konkreettiseksi.

– Ennen ajattelin, että historia on tylsää ja vaikeaa, mutta nyt se alkoi olla paljon mielenkiintoisempaa, sanoo viidennen luokan oppilas Marjukka Ranta-Nilkku.

6000 löytöä kolmessa viikossa

Märsylän alakoululaiset toimivat viime syksynä kolmen viikon ajan tutkijoina muinaisasutuksella, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä koululta. He kaivoivat ja tekivät löytöjä.

Kaivauksilla tehtiin noiden viikkojen aikana kaikkiaan noin 6000 löytöä.

– Se on aika paljon. Aikaisemmilla kaivauksilla ei ole tehty näin paljon löytöjä kaivettuihin neliöihin nähden, museolehtori Lauri Skantsi sanoo.

Oppilaiden mielestä parasta oli juuri se, kun itse löysi jotain. Tai, kun kaverit löysivät.

– Oli kiinnostava seurata, kun kaivettiin ja muutkin teki löytöjä, sanoo viidesluokkalainen Jami Mäkeläinen.

Myös se hämmensi, että löydetyt esineet ovat todellakin olleet jonkun käsissä ja käytössä tuhansia vuosia sitten.

– Tuntui onnistumiselta, kun tiesi, että se, mitä löysi oli vanhaa ja joku muukin on sitä koskenut 5000 vuotta sitten, Mäkeläinen sanoo.

Suuri osa Kivinevan kaivausten löydöistä oli kivikaudelle tyypillisiä kvartsi-iskoksia, luunsiruja ja keramiikan palasia. Niitä löysi myös Marjukka Ranta-Nilkku.

– Kivet löytyi suurimmaksi osaksi sihtauksissa ja luunsirut tunsin käsillä, Ranta-Nilkku kertoo.

Kalan ja hylkeen luita

Lauri Skantsin mukaan viime syksyn löytöjen perusteella voidaan päätellä, että alueella sijainneessa hylkeenpyytäjien tai kalastajien kylässä on asuttu ympärivuotisesti.

Löytyneiden hylkeenluiden perusteella arvioidaan, että asutusta on ollut ainakin kevättalvella. Liesirakenteen ympärillä taas on isketty paljon kvartsia ja tehty kiviesineitä kuten kaapimia ja veitsiä, mikä viittaa sisätiloissa oleskelemiseen ja talviaikaiseen asumiseen.

– Lisäksi on löytynyt paljon kalojen luita; siikaa, ahventa, haukea ja särkikaloja sekä mahdollisesti myös lohen luita. Ne viittaavat enemmän kesäaikaiseen asumiseen tällä asuinpaikalla.

Kaivauspaikalta löytyi myös linnunluita, mutta niiden perusteella ei ole voitu tunnistaa lintulajeja.

– Voi sanoa, että nykymittapuulla näiden ihmisten ruokavalio on ollut aika terveellinen. Ainakin hyljettä ja kalanluita löytyy. Myös kasvisruoalla on varmaan ollut merkitystä, Skantsi sanoo.

Uumajan yliopistossa on vielä arvioitavana maanäytteitä, joiden avulla toivotaan jonkinlaista selvyyttä siitä, millaista kasvisruokaa asuinpaikalla on syöty.

Lapsille juuri ruokavalioon liittyvät löydöt olivat konkreettinen osoitus kivikauden elämästä.

– Tulokset yllätti. Ne söi enemmän kalaa ja hylkeitä. Me syödään enemmän roskaruokaa, ne pyydystivät ruoan itse, Mäkeläinen sanoo.

Harvinaisemmat löydöt piitä ja meripihkaa

Se on Kannuksessa tiedetty, että Kivinevalla on asunut noin 5500 vuotta sitten pieni kalastajayhteisö. Maankohoamisen myötä alue on nyt sisämaata, mutta siihen, että 5500 vuotta sitten se oli lähellä merenrantaa – kauppapaikkaa – viittaavat esimerkiksi alueelta tehdyt keramiikkalöydöt.

Kun syksyllä löydetyjä keramiikanpalasia on syksyn jälkeen tutkittu tarkemmin, on selvinnyt, että niihin oli käytetty sidos- ja koristelumateriaaleina simpukoita, kasvinosia ja luunsiruja.

Harvinaisemmat löydöt kertovat kontakteista kaukaisiin maihin.

– On oltu aika kauaskin kauppayhteyksissä. Meripihka on mahdollisesti nykyisten Baltian maiden, ehkä Liettuan, alueelta. Piilöydöt viittaavat taas Keski-Venäjän tai Etelä-Skandinavian seuduille, Lauri Skantsi sanoo.

Merenrantaa ja sisämaata

Syksyn kaivausten yhteydessä tehty radiohiiliajoitus palaneesta luusta osoittaa, että Kivinevan alueella on ollut asutusta myös noin 4000 vuotta sitten.

Asuinympäristönä alue on ollut silloin varsin erilainen verrattuna 5500 vuoden takaiseen aikaan.

Lauri Skantsin mukaan 5500 vuotta sitten elettiin lämmintä ilmastovaihetta. Ilmaston viilentyessä ranta siirtyi kauemmaksi ja 1500 vuotta myöhemmin merenranta oli siirtynyt jo 3-4 kilometriä.

– Maisema muuttui todella paljon näiden kahden asutusvaiheen välillä, Skantsi sanoo.

– Outoa ajatella, että siinä on ollut joskus merta ja asutusta, kun nyt on vain metsää, Marjukka Ranta-Nilkku pohtii.

Ehkä joskus uudelleen

Märsylän koululaisten osallistuminen arkeologisiin kaivauksiin oli osa Mullankaivajat-stipendillä toteutettuja koululaiskaivauksia.

Apurahalle on tarkoitus hakea jatkoa.

Kivinevan kivikautisen kaivauksen lisäksi Kannuksessa on ainakin kolme muuta vastaavaa asuinpaikkaa, joissa arkeologiaan ja historiaan voitaisiin tutustua yhdessä lasten kanssa.

Marjukka Ranta-Nilkku voisi kuvitella, että arkeologiasta löytyisi hänelle tulevaisuuden ura.

Jami Mäkeläinen ei haaveile arkeologiasta uraa, mutta menisi kyllä kaivauksille uudelleen, jos se olisi mahdollista.

– Jos lapsia tulee, on mukava näyttää, että olen ollut siellä kaivamassa, Mäkeläinen miettii.

Kivikaudella koulun paikalla oli merta ja hiekkamailla asuttiin kuopissa – lapset saavat tutustua esihistoriaan kotinurkillaan.

Poliisi on päättänyt aloittaa rikostutkinnan lastensuojelun toiminnasta Helsingin Haagan maaliskuisessa puukotuksessa. Poliisi katsoo, että lastensuojeluyksikön tapaamispaikan olosuhteet vaikuttivat siihen, että isä pääsi puukottamaan entistä puolisoaan, heidän kolmea lastaan ja ex-puolison ystävää sovitun tapaamisen päätteeksi.

– Kävimme läpi tapahtumien kulkua ja sitä, mitä tiedämme tästä tapahtumapaikasta ja tapaamisen olosuhteista. Totesimme, että järjestelyillä on ollut olennainen vaikutus siihen, että rikos on päässyt tapahtumaan, sanoo tutkinnanjohtaja Pekka Hätönen STT:lle.

Hänen mukaansa sosiaaliviranomaisten kohdalla epäilty rikos on virkavelvollisuuden rikkominen. Tapaamispaikan järjestämisestä vastanneen yrityksen edustajia epäillään vaaran aiheuttamisesta.

– Meidän täytyy tehdä tiedonsaantipyynnöt tapaamisen järjestäjille, jotta tiedämme, keitä rikoksesta kuullaan epäiltyinä. Toinen taho on sosiaaliviranomaiset ja toinen on ilmeisesti tällainen sote-alan yritys, jolta alihankintana tämä tapaamispaikka on ostettu, Hätönen sanoo.

Hän ei vielä osaa sanoa, kuinka monta epäiltyä jutussa tarkalleen on.

– Uskoisin, että useampia epäiltyjä on ainakin esitutkintavaiheessa. Yksi asia on, että selvitetään ensin, kenen vastuulla tapaamisen järjestäminen ja sen olosuhteet ovat olleet. Veikkaisin, että alkuvaiheessa kuullaan 5–6 ihmistä.

Tutkinnanjohtajan mukaan epäiltyjen määrä ja rikosnimikkeet voivat esitutkinnan aikana tarkentua.

Epäilty todennäköisesti Irakissa - "Antaa kuvaa, että olisi tulossa Suomeen"

Puukotuksesta epäilty on vangittu poissaolevana. Poliisi ei ole saanut häneen suoraa yhteyttä. Hänen epäillään olevan Irakissa.

– Irakista hän tuntuu operoivan. Hän on aika aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja mielellään ilmeisesti antaa kuvaa, että olisi ehkä jopa Suomessa tai tulossa Suomeen. Olemme hereillä sen suhteen, jos hän tänne ilmestyy, että tavoitamme hänet, Hätönen sanoo.

Miestä epäillään murhan ja tapon yrityksestä sekä kolmesta törkeästä pahoinpitelystä. Poliisin mukaan epäilty käytti ainakin kahta mukanaan ollutta teräasetta. Osallisuudesta puukotukseen epäillään myös miehen veljeä. Veli oli aiemmin vangittuna, mutta hänet vapautettiin. Hän on nyt matkustuskiellossa.

Rikoksen tekijän suojelemisesta epäillään kolmatta miestä.

– Hän ei tietääkseni ole sukulainen, hän on ilmeisesti vain auttanut paon aikana, Hätönen sanoo.

Lue lisää:

Helsingin Haagan puukotuksista epäillystä on "tarkkoja havaintoja" Euroopasta, sukulaismies päästettiin vapaaksi

Haagan puukotuksista epäillystä eurooppalainen pidätysmääräys – on saattanut paeta ulkomaille, kertoo poliisi

Isä tapasi lapsensa ja puukotti sen jälkeen äitiä, epäilee poliisi – olisiko Haagan väkivallanteko voitu estää? Tapaamisen olosuhteet nyt syynissä

Poliisi: Mies puukotti kahta aikuista Helsingissä, aiheutti vammoja myös kolmelle lapselle – epäilty kateissa

Mikkeliläinen Ossi Termonen rapsuttelee sylissään olevaa parivuotiasta bichon frisé Kodaa. Termonen toteaa, että ilman koiraa heidän elämänsä olisi tyhjää. Puoliso Saana Toikka nyökyttelee vieressä.

– En edes poistuisi asunnosta, jos meillä ei olisi Kodaa, Toikka toteaa vakavana.

Toikka jäi pari vuotta sitten sairauslomalle vaikean masennuksen vuoksi. Termonen puolestaan on tehnyt pätkätöitä ja odottaa parhaillaan työharjoittelun alkamista. Päivät täyttyvät hyvin pitkälti koiran hoitamisesta.

– Koda on saanut meidät lähtemään ulospäin monesta eri syystäkin. On tämä ryhmä missä ollaan mukana ja jokapäiväiset ulkoilutukset. Meiltä on molemmilta hitusen painoa lähtenyt koirankin avulla, Termonen listaa koiran tuomia hyviä asioita.

Ryhmällä Termonen viittaa tänä keväänä Mikkelissä alkaneeseen ryhmään, jossa aikuissosiaalityön asiakkaat kouluttavat koiriaan kerran viikossa ammattikouluttajan avulla. Toiminnassa uutta ja merkittävää on se, että asiakkaat työskentelevät oman koiransa eivätkä ulkopuolisen terapiakoiran kanssa.

Tarkoituksena on parantaa omistajan suhdetta koiraansa, ja sitä kautta lisätä omistajan onnellisuutta.

– Suhdetta koiraansa voi parantaa tekemällä asioita koiran kanssa yhdessä. Tällä kurssilla esimerkiksi opetellaan esine-etsintää ja asioista luopumista, koirapalvelu Tatsin yrittäjä Sanna Kankainen kertoo.

Pelkkä koira ei onnea tuo vaan avainsana on hyvä suhde

Suomen Kennelliiton vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan koiralla on laaja-alainen myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Hyvinvointivaikutusten taustalla on hyvä suhde omistajan ja koiran välillä, kertoo tutkimusta johtanut lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio.

– Se, että koira tallustelee jaloissa, ei vielä merkitse yhtään mitään. Vasta kun omistaja saa luotua koiraansa hyvän vuorovaikutussuhteen, silloin omistajan onnellisuus lisääntyy, Langinvainio sanoo.

Langinvainio puhuu onnellisuuden lisäksi kokonaisvaltaisesta hyvinvointimallista, jossa on kuusi perusominaisuutta. Parhaimmillaan koira tuo omistajalleen mielekkyyttä ja elämäntarkoitusta, oppimisen riemua ja onnistumisia, rikastuttaa tunne-elämää sekä kasvattaa fyysistä kuntoa.

– Koiraa on ulkoilutettava joka päivä, ja tämä näkyi tutkimuksessa. Koiranomistajat liikkuvat enemmän kuin ne, joilla ei ole koiraa.

Koira myös parantaa omistajansa sosiaalista elämää. Lähes kolmannes Kennelliiton tutkimukseen vastanneista naisista ja viidennes miehistä arvioi sosiaalisten suhteidensa vahvistuneen erittäin paljon koiran ansiosta.

– Koira madaltaa kynnystä tulla juttelemaan. Esimerkiksi ujoille ja eristyville ihmisille koira voi avata uusia sosiaalisia kokemuksia, Langinvainio sanoo.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että koira lisää ylipäätään omistajansa yleistä aktiivisuutta. Koiria voidaan kouluttaa eritystehtäviin ja niiden kanssa voidaan harrastaa useita eri asioita, kuten agilitya, metsästystä ja hajutyöskentelyä. Nämä harrastukset voivat viedä ison osan ihmisen elämästä ja tuoda aivan uusia ulottuvuuksia arkeen.

– Parhaimmillaan koira on erittäin elämää rikastava olento, Langinvainio summaa.

Hän näkee Mikkelissä nyt kokeiltavan aikuissosiaalityön muodon, jossa omistaja ja koira parantavat suhdettaan vertaistukiryhmässä, loistavana ideana. Langinvainion mukaan tällaisessa ryhmässä toteutuu moni positiivinen asia.

– Omistajat tapaavat toisiaan positiivisissa merkeissä koirien kouluttamisen yhteydessä. Siellä koetaan onnistumisia yhdessä ja se voi kohottaa itsetuntoa.

Koira ei arvostele ja antaa välittömän palautteen

Saana Toikka ja Ossi Termonen pitivät suhdettaan Kodaan hyvänä jo ennen vertaistukiryhmään tuloa.

– Vaikka aina sanotaan, ettei saa lasta ja koiraa verrata, niin kyllä Koda on meidän lapsi. Se nukkuu vieressä ja osallistuu kaikkiin meidän askareisiin, Toikka kuvailee.

Kun sosiaaliohjaaja kertoi ryhmästä, ei pariskunta epäröinyt osallistua. Osallistumisella on ollut vaikutusta omistajien aktiivisuuteen. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa ja nyt tulee ainakin silloin lähdettyä ihmisten ilmoille, Termonen kertoo. Ja se juuri on yksi aikuissosiaalityön tavoitteista.

– Jos on vähän haasteellista luoda sosiaalisia suhteita, niin tällaisessa toiminnassa, missä tavallaan voi lähestyä toista ihmistä koiran kautta, se on aina paljon helpompaa, kertoo Satu Marja Tanttu aikuissosiaalityön kehittämishankkeesta.

Itäsuomalaisessa hankkeessa (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelut) halutaan kehittää uusia keinoja ehkäistä aikuissosiaalityön asiakkaiden syrjäytymistä ja parantaa heidän hyvinvointiaan. Koiraryhmä on osa hanketta, ja idea sen perustamiseen lähti koiria omistavilta sosiaalityöntekijöiltä.

Koska asiakkaat työskentelevät nimenomaan oman koiransa eivätkä ulkopuolisen terapiakoiran kanssa, jää positiivinen vaikutus osaksi arkea myös kotona.

– Koira on niin iso osa elämää, että jos arki ei sen kanssa toimi, vaikuttaa se omistajan hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin, eläintenkouluttaja Sanna Kankainen kertoo.

Jos arki ei koiran kanssa toimi, vaikuttaa se omistajan hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin Sanna Kankainen, eläintenkouluttaja

Koirien käyttö hoivatyössä on lisääntynyt viime vuosina. Esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa kaverikoirien vierailut ovat arkea. Myös sosiaalipuolella etsitään nyt tapoja hyödyntää eläinten terapeuttista vaikutusta.

Aikuissosiaalityön asiakkaat ovat usein haastavassa elämäntilanteessa esimerkiksi työttömyyden tai sairauksien vuoksi. Satu Marja Tanttu näkee koirassa paljon potentiaalia sosiaalityöhön.

– Koira ei luokittele, ei arvostele ja se antaa välittömän palautteen omistajan toiminnasta.

Koirilla ja etenkin niiden kanssa rakennetuilla vuorovaikutussuhteilla on tutkimusten mukaan positiivista vaikutusta ihmisen mielialaan. Eläimen hyödyntäminen terapiassa vähentää esimerkiksi merkittävästi depression oireita.

Siihen, voiko koira jopa korvata mielialalääkkeitä, ei lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio ota kantaa, mutta hyvänä tukena mielen ongelmissa koira varmasti on.

– On hyvä kokemus saada olla hyvä jollekin, vaikka koiralle. Kun ihminen löytää itsestään tällaisen positiivisen, huolehtivan puolen, se tukee kuntoutumista.

Saana Toikan masennus on alkanut pikkuhiljaa helpottaa, ja Kodalla on ollut siihen iso merkitys. Säännölliset lenkit ulkona ja ylipäätään arjen rutiinit ovat olleet hyväksi niin koiralle kuin omistajalle. Töihin paluu siintää jo haaveissa.

– Koda on tuonut merkitystä elämään ja viime aikoina on alkanut tuntua sille, että voisin hiljalleen palata työelämään sairauslomalta, Saana Toikka sanoo.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt hengenpelastusmitalit yhteensä seitsemälle eri ihmiselle.

Suuri yleisö tietänee parhaiten mitalin saajista sukeltaja Mikko Paasin, joka auttoi vapaaehtoisena pelastamaan nuoria jalkapalloilijoita luolasta Thaimaassa viime kesänä.

Myös filosofi Esa Saarisen assistentille Jaakko Korhoselle myönnettiin mitali, kun hän auttoi Saarista puukottaneen miehen pysäyttämisessä. Saarista puukotettiin Espoon Otaniemessä maaliskuussa 2014, kun hän oli menossa pitämään luentoa.

Tasavallan presidentin myöntämät hengenpelastusmitalit luovutetaan maanantaina 20. toukokuuta Helsingissä.

Tässä lista hengenpelastusmitalin saajista:

1. Jaakko Korhonen (henkirikokselta pelastaminen)
2. Mikko-Pietari Paasi (onnettomuudesta pelastaminen)
3. Sami Marko Juhani Hauta (onnettomuudesta pelastaminen)
4. Seppo Johannes Kallio (avannosta pelastaminen)
5. Torsti Heikki Kirvelä (tulipalosta pelastaminen)
6. Tauno Alari Vuorisalo (avannosta pelastaminen)
7. Raimo Oskari Korhonen (avannosta pelastaminen)

Hengenpelastusmitali annetaan tunnustukseksi erittäin rohkeasta tai neuvokkaasta hengenvaaran uhalla suoritetusta teosta, jolla toisen ihmisen henki on pelastettu uhkaavasta vaarasta.

Lue lisää:

Sukeltaja Mikko Paasi sai korkeimman arvomerkin ja tapasi ensimmäisen kerran Thaimaan luolasta pelastuneita poikia: "Juttelimme kolme tuntia"

Berliinissä haudataan tänään maanantaina yli 300 kudosnäytettä, jotka natsilääkäri Hermann Stieve otti toisen maailmansodan aikana natsi-Saksassa teloitetuilta vangeilta tutkimuksiaan varten.

Stieven jäämistöstä löytyneet näytteet ovat ainoita jäännöksiä, jotka uhreista on jäljellä. Otettuaan ruumiista näytteet Stieve poltti ruumiit ja hautasi tuhkat nimettöminä.

Stieve työskenteli anatomian professorina Charitén yliopistollisessa sairaalassa ja tutki muun muassa pelon fyysisiä vaikutuksia naisiin, esimerkiksi heidän kuukautiskiertoonsa. Suurin osa nyt haudattavista jäännöksistä onkin kuulunut naisille.

Stievelle toimitetut ruumiit olivat Berliinin Plötzenseen vankilassa teloitettuja natsien poliittisia vastustajia. Vankilassa teloitettiin kaikkiaan yli 2 800 ihmistä, muun muassa 42 berliiniläisen Die Rote Kapelle eli Punainen orkesteri -vastarintaryhmän jäsentä. Stieven uskotaan leikelleen ainakin 13:n ryhmän naispuolisen jäsenen ruumiit.

Kaikkiaan Stieve leikkeli 184 ruumista, joista 172 oli naisten, kertoo muun muassa saksalaislehti Focus.

Stieveä ei koskaan tuomittu rikoksista ja hän jatkoi työskentelyä Berliinin anatomiainstituutin johtajana kuolemaansa vuonna 1952 asti.

Uhrien muistolaattaan ei nimiä

Omaiset löysivät natsien uhreista otetut näytteet vuonna 2016. Osassa oli nimilaput. Omaiset luovuttivat näytteet Charité-sairaalalle, joka puolestaan pyysi Saksan vastarintaliikkeen muistokeskusta tutkimaan ne.

Uhrien jäänteet haudataan nyt Berliinin Dorotheenstadtin hautausmaalle, jonne on haudattu myös muita natsien uhreja. Siunauksen toimittavat katolinen ja protestanttinen pappi. Paikalle odotetaan uhrien omaisia.

Uhrit saavat hautausmaalle muistolaatan, mutta omaisten pyynnöstä siinä ei ole heidän nimiään.

Charitén johtaja Karl Max Einhäupl sanoo, että hautajaisilla pyritään palauttamaan uhrien arvokkuus, koska he eivät aikoinaan saaneet hautoja. Hautajaiset ovat myös osa Charitén pyrkimystä kohdata kiistanalainen suhteensa natsismiin.

Suomessa elää kunniaan liittyvän väkivallan ja sen uhan vuoksi kolmisenkymmentä maahanmuuttajaperheen lasta ja nuorta aikuista erossa perheestään ja yhteisöstään.

Näin arvioi perheiden kriisityötä tekevä asiantuntija.

– Arvioisin, että tällä hetkellä noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajaperheen nuorta on paennut kotoaan kunniaan liittyvää väkivaltaa (kunniaväkivaltaa) tai sen uhkaa, sanoo Sopu-työn vastaava työntekijä Johanna Aapakallio.

Yle kertoi tänään 24-vuotiaasta Sarasta, joka elää perheestään ja maahanmuuttajayhteisöstään erossa. Sara kertoo kokeneensa koko elämänsä ajan kunniaväkivaltaa ja sen uhkaa.

Sara kertoo tässä jutussa, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen hakkasivat Saran, kun tämä pakeni kotoaan pakkoavioliittoa. Pahoinpitelyä tutkinut poliisi kehotti Saraa olemaan yhteydessä Sopu-työhön.

Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja perheiden lapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka kohtaavat kunniaväkivaltaa tai sen uhkaa.

Asiakkaat löytävät Sopu-työn usealla eri tavalla.

Perheet kertovat toisilleen Sopu-työstä. Osa asiakkaista tulee turvakodin kautta tai pahoinpitelytapauksia tutkivien poliisien ohjaamana.

Sopu-työntekijöihin voi olla yhteydessä näiden Sopu-työn nettisivujen kautta.

Poliisi: Kaikille asiakkaille tehdään uhka-arvio

Helsingin poliisi on käynnistänyt täysin uudenlaisen työmuodon, jossa se tapaa maahanmuuttajaperheiden nuoria, jotka kohtaavat kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa.

Poliisi päivystää kahden viikon välein Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa Helsingissä.

Poliisi tapaa siellä asiakkaita, joita Sopu-työntekijät ohjaavat poliisille.

– Tämä on niin sanottu matalan kynnyksen työmuoto. Sopu-työn meille ohjaamille asiakkaille tehdään alkuun uhka-arvio, kertoo vanhempi konstaapeli Sirpa Koskela Helsingin poliisista.

Uhka-arvion jälkeen Koskela saattaa neuvoa asiakasta tekemään rikosilmoituksen. Tai sitten käynnistetään ennalta estävä työ.

– Ennalta estävä työ on tärkeä osa tätä työtä. Me pyrimme estämään väkivaltatilanteita. Käytännössä me teemme asiakkaille turvallisuussuunnitelman, Koskela sanoo.

Usein kohdataan koko perhe

Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työssä yksi tärkeä periaate on tavata koko perhettä, ei ainoastaan kunniaan liittyvän väkivallan uhria.

– Asiakkaan luvalla me tapaamme usein myös muita perheenjäseniä, puolisoita tai entisiä puolisoita, Aapakallio kertoo.

Tätä ennen poliisi on kuitenkin tehnyt uhka-arvion asiakkaalle.

– Jos perheen tapaaminen on liian suuri turvallisuusriski asiakkaallemme, silloin emme järjestä perhetapaamista, Aapakallio sanoo.

Joskus Aapakallio ja Koskela tapaavat yhdessä perheitä poliisilaitoksella.

Tällöin paikalla on useita perheenjäseniä ja muuta sukua sekä useita poliiseja takaamassa kaikkien osapuolten turvallisuutta.

Uhri saattaa tulla tapaamisiin suoraan turvakodista.

"Silloin kun onnistumme, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen"

Asiantuntijat korostavat, että maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä työ on hyvin tärkeää ja merkityksellistä.

– Nämä tilanteet ovat olleet hyvin hankalia, mutta niissä on saatu hyviä ratkaisuja aikaan. Usein on päästy siihen, ettei näiden perheiden nuorten ole tarvinnut enää pelätä ja tuntea uhkaa, Aapakallio kertoo.

Sopu-työ pyrkii tarjoamaan vanhemmille työkaluja, joilla he voivat kasvattaa lapsiaan uudessa yhteiskunnassa.

– Me koemme, että me voimme olla vanhempien ja nuorten välillä sillanrakentajana näissä konfliktitilanteissa. Meiltä perhe saa apua ja tukea lasten kasvatukseen. Ja silloin kun me onnistumme tässä työssä, nuoren ei tarvitse irtaantua perheestään koko loppuelämäkseen, Aapakallio toteaa.

Sopu-työ hoiti viime vuonna Suomessa noin 60 kunniaan liittyvää väkivaltatapausta.

Lue myös:

Tätä on kunniaväkivalta Suomessa, Sara kertoi tarinansa Ylelle: "Kun pakenin pakkoavioliittoa, äiti hakkasi minut rappukäytävässä"

12-vuotiaan tytön joukkoraiskaus ja murha on Somaliassa ensimmäinen rikostapaus, jonka ratkaisemisessa on käytetty dna-todisteita, maan rikostekninen virasto kertoo.

Kolme syytettyä tuomittiin kuolemaan 12-vuotiaan tytön sieppauksesta, raiskauksesta ja murhasta puoliautonomisella Puntmaan alueella.

Alun perin poliisi pidätti kymmenkunta epäiltyä, mutta dna-näytteet yhdistivät heistä kolme raiskausmurhaan.

Vuosikymmenien konfliktin jäljiltä valtiota rakentava Somalia sai ensimmäisen rikosteknisen laboratorionsa vuonna 2017. Se perustettiin Puntmaahan. Tavoitteena on muun muassa kitkeä laajaa seksuaalirikollisuutta.

"Somalia liittyi muiden maiden joukkoon"

Rikosteknisen laboratorion mukaan Somalia on nyt liittynyt ensi kertaa muun maailman joukkoon ja hyödyntänyt tiedettä törkeän rikoksen selvittämisessä. Dna-näytteitä ei edelleenkään pystytä analysoimaan Somaliassa, vaan ne lähetettiin tutkittaviksi Keniaan.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukan raiskaus on Somaliassa "normaalia" eikä poliisi useinkaan ota tapauksia vakavasti.

Puntmaa kriminalisoi seksuaalirikokset vuonna 2016 ja sääti niistä kovat rangaistukset. Koko Somaliassa raiskausta koskeva rikoslaki on vasta vireillä.

12-vuotiaan tytön joukkoraiskaus ja kiduttaminen kuoliaaksi nostatti protesteja Puntmaassa Tyttö siepattiin helmikuussa Isracin kylässä ja hänen runneltu ruumiinsa heitettiin raiskausmurhan jälkeen vanhempien talon eteen.

Alun perin vuonna 1980 käynnistyneessä Laseri-tutkimuksessa haluttiin selvittää, minkälaiset ovat riskitekijät suomalaisten lasten ja nuorten sydän- ja verisuonitaudeissa. Nyt tutkimukseen otetaan mukaan tutkittavien vanhemmat ja lapset. Kolmen sukupolven tutkimus päättyy vuoden 2019 lopulla ja tuloksia odotetaan saatavaksi parin vuoden kuluttua.

Käsitys on pitkälti ollut se, että elintavat ja ympäristötekijöille altistuminen vaikuttavat terveyteen myöhemmällä iällä.

– Eläinkokeissa on nähty, etteivät pelkästään omat ympäristöaltistukset, vaan myös vanhempien ja jopa isovanhempien altistukset, voivat olla yhteydessä terveyteen, sanoo tutkimusta koordinoivan Turun Väestötutkimuskeskuksen akatemiaprofessori Olli Raitakari.

Mekanismi, miten viesti altistumisesta esimerkiksi tupakansavulle kulkee sukupolvelta toiselle, on vielä tuntematon.

Isien elintapojen merkitys korostuu

Eläinkokeissa isärottia ja -hiiriä on altistettu muun muassa ympäristömyrkyille ja dieettimuutoksille. Jälkeläisillä on todettu muutoksia sokeriaineenvaihdunnassa, lihavuudessa ja rasvamaksan kehittymisessä.

– Erityisesti isien elintavat ja ympäristöaltistukset saattavat vaikuttaa lasten terveyteen jo ennen hedelmöittymishetkeä. Jollain tavalla isän sukusolujen mukana saattaa kulkeutua epigeneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat syntyvän lapsen terveyteen, sanoo Olli Raitakari.

Nykyisin raskaana olevilta naisilta kielletään alkoholi ja tupakointi. Naisia kehotaan varovaisuuteen sikiön suojelemiseksi. Kolmen sukupolven tutkimus saattaa muuttaa ohjeita myös isille.

Eläinkokeiden havainnoilla voi olla vaikutus tulevaisuudessa.

– Jos yhteyksiä nähdään, muuttaa se käsityksiä siitä, miten tulevia isiä ryhdytään ohjeistamaan, sanoo Olli Raitakari.

Oma terveys kiinnostaa

Turkulainen Eija Koskivaara oli 15-vuotias, kun hän vuonna 1980 osallistui ensimmäistä kertaa Laseri-tutkimukseen. Nyt hänen 22-vuotias poikansa Eero Heinonen tulee mukaan laajennettuun tutkimukseen.

– Hienoa vertailla hänen kanssaan tuloksia. Toisesta on saanut myös tukea ison kysymyspaperinivaskan läpikäymisessä, sanoo Koskivaara.

Eihän se reilulta tunnu, mutta en lähtisi syyttelemään ketään. Ennen on eletty, miten on eletty. Eero Heinonen

Tutkimukseen osallistuvilta otetaan seerumi-, veri- ja sukusolunäytteitä. Lisäksi on tutkittu esimerkiksi eri sisäelinten toimintaa.

– Kyllähän nämä tutkimukset antavat itsellekin pontta huolehtia itsestään, sanoo Eija Koskivaara.

Ajatus siitä, että lapsenlapsi joutuu kärsimään isovanhemman huonoista elintavoista, ei saa Eero Heinosta harmistumaan.

– Eihän se reilulta tunnu, mutta en lähtisi syyttelemään ketään. Ennen on eletty, miten on eletty, sanoo Eero Heinonen.

Liikunnallinen opiskelija pyrkii jo nyt elämään terveellisesti. Tutkimuksen tuloksia hänkin odottaa mielenkiinnolla.

– Isille annettavat ohjeet kuulostavat hyviltä, sanoo Eero Heinonen.

Pitkäkestoinen tutkimus jatkuu

Eija Koskivaara toivoo, että kolmen sukupolven tutkimus ja sen mahdolliset tulokset tuovat suosituksia, joita on helppo noudattaa.

– Toivottavasti ohjeista tulee luonnollinen osa toimintatapojamme. Siten me ehkä käyttäytyisimme fiksummin.

Laseri-tutkimus käynnistyi suurella kenttätutkimuksella, jossa oli mukana 3 600 lasta ja nuorta.

Tutkimus julkaisee vuosittain noin 50–80 julkaisua. Niistä selvinneitä tietoja on hyvin laajasti käytetty kansainvälisissä suosituksissa. Lapsuusiän elintapojen merkitystä on alettu painottaa sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyssä.

Tutkimus toteutetaan Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Sitä rahoittavat muun muassa Euroopan tutkimusneuvosto, Suomen Akatemia, tiedesäätiöt, yliopistot ja sairaanhoitopiirit.

Juttua muokattu otsikkoa tarkentamalla kello 13.09.

Sri Lankan poliisi on käyttänyt kyynelkaasua hajoittaakseen väkijoukkoja, jotka ovat hyökänneet moskeijoihin ja muslimien omistamiin kauppoihin eri puolilla maata. Uutistoimisto AFP kertoi illalla, että 45-vuotias muslimimies surmattiin mellakoiden yhteydessä Puttalamin piirikunnassa maan luoteisprovinssissa.

Saarivaltioon on määrätty öinen kuuden tunnin ulkonaliikkumiskielto. Lisäksi useisiin sosiaalisen median palveluihin pääsy on estetty sen jälkeen, kun muslimimiehen Facebook-päivytys johti mellakoihin eilen Chilawin kaupungissa maan länsirannikolla.

Tilanne on kiristynyt Sri Lankassa viime kuun terrori-iskujen jälkeen, joissa kuoli lähes 260 ihmistä, kun ääri-islamistit iskivät kirkkoihin ja hotelleihin.

"Poliisi kehottanut muslimeja pysymään sisällä"

Sri Lankan luoteisprovinssissa muslimialueen asukas kuvaili uutistoimisto Reutersille, kuinka sadat mellakoitsijat polttivat moskeijoita ja hyökkäsivät muslimien omistamiin kauppoihin.

– Poliisi ja armeija vain seuraavat sivusta mellakointia. Kun olemme yrittäneet poistua kotoamme, on poliisi sanonut, että meidän täytyy pysyä sisällä, kertoi asukas.

Viranomaiset ovat estäneet väliaikaisesti pääsyn muun muassa Facebookiin ja WhatsUppiin. Toimiin ryhdyttiin, kun muslimimies julkaisi sunnuntaina Faceboo-päivityksen, joka koettiin uhkaavaksi. Sittemmin pidätetty 38-vuotias mies kirjoitti Facebookissa "älkää naurako enää, yhtenä päivänä tulette itkemään”.

Sri Lankan johtava kännykkäoperaattori Dialog Axiata kertoi saaneensa ohjeet sulkea väliaikaisesti myös Instagram, Youtube, Viber, IMO ja Snapchat.

Muun muassa ”Täydelliset naiset” tv-sarjassa näytellyt Felicity Huffman on myöntänyt syyllistyneensä lahjontaan, jotta hänen tyttärensä pääsisi opiskelemaan yliopistoon.

Hän maksoi tentin valvojalle 15 000 dollaria, jotta tämä korjaisi tyttären tenttivastauksia pääsykokeessa.

Koska Huffman tunnusti syyllisyytensä, syyttäjät vaativat hänelle neljän kuukauden vankeustuomiota ja 20 000 dollarin sakkoja. Voi tosin olla, ettei tuomari tuomitse häntä kaltereiden taakse ollenkaan.

Laajamittaisessa huijaus- ja lahjontaskandaalissa on kaikkinensa syytettynä 50 ihmistä. Varakkaat vanhemmat ovat maksaneet eliittiyliopistoille yhteensä 25 miljoonan dollarin edestä lahjuksia, jotta heidän lapsensa varmistaisivat paikkansa yliopistoissa.

Skandaali paljastui maaliskuussa. Tähän mennessä 20 on myöntänyt syyllisyytensä lahjontaan.

Pluton pitäisi olla tuhat kertaa nykyistä kirkkaampi, jotta sen voisi havaita paljain silmin Maasta, ja haaste on iso niillekin, joilla on teleskooppi. Havaitseminen on kuitenkin helpottumassa, koska Pluton hohde kirkastuu, arvioidaan tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa.

Pluton soikea kiertorata Auringon ympäri on niin pitkä, että vuosi kestää 248 Maan vuotta. Lähinnä Aurinkoa Pluto oli vuonna 1990. Sitten rata alkoi jälleen loitota. Plutoon tuli talvi.

Plutolla on pääasiassa typestä koostuva kaasukehä, harvempi mutta suurempi kuin Maan ilmakehä. Vuoteen 2030 mennessä kaasukehästä on kuitenkin jäljellä vain viisi prosenttia, sanoo tutkimukseen osallistunut Tasmanian yliopiston apulaisprofessori Andrew Cole.

Auringon lämpö hiipuu

Astronomy & Astrophysics -lehdessä ilmestynyt tutkimus perustuu vuosina 1988–2016 tehtyihin havaintoihin Pluton kaasukehän paineesta. Kehän olemassaolo varmistui vuonna 1988. Plutoa tarkkaillaan Maasta radioteleskoopeilla, mutta tarkimmat tiedot ovat New Horizons -luotaimen ohilennolta vuonna 2015.

Havainnot yllättivät: kylmenevässä kaasukehässä paineen olisi pitänyt laskea, mutta se olikin tutkittuina vuosina lähes kolminkertaistunut.

Syyksi osoittautui se, että kiertoradan tässä vaiheessa Pluton pohjoisnapa osoittaa koko ajan Aurinkoon. Sen lämmittäessä napaa typpijäätiköstä sulaa lisää typpikaasua kaasukehään.

Astronomien ilmastomallin mukaan tilanne on kuitenkin muuttumassa. Pluton loitotessa yhä kauemmaksi Auringosta kaasukehän tyyppi jäätyy ja vähitellen kehä lähes katoaa. Jäätyminen lisää valon heijastumista ja saa Pluton hohtamaan nykyistä kirkkaampana, Cole selittää.

Eris kiskaisi Pluton kääpiöksi

Vuonna 1930 löydetty Pluto oli aurinkokuntamme yhdeksäs planeetta, kunnes tutkijat alkoivat epäillä, että Auringolla on kaukana Kuiperin vyöhykkeellä muitakin samankokoisia kiertolaisia.

Pluton arvonalennuksen aiheutti lopulta Eris, jota pidettiin selvästi Plutoa suurempana. Vuoden 2006 kokouksessaan kansainvälinen astronomiliitto IUA ei tehnytkään Erisistä planeettaa, vaan Plutosta äänestyspäätöksellä kääpiöplaneetan.

Päätöksellä oli vastustajia, jotka eivät edelleenkään anna periksi. He saivat uutta puhtia New Horizons -luotaimen neljän vuoden takaisista kuvista, jotka osoittivat, että Pluto on himpun luultua isompi.

Nasa vahvisti tuolloin, että Pluto on kuin onkin suurin Kuiperin vyöhykkeen toistaiseksi tunnetuista murikoista. Ainakin se on suurempi kuin Eris. Massaa Erisillä tosin on enemmän kuin Plutolla.

Samalla Pluto yllätti vuorillaan, rotkoillaan ja alangoillaan. Geologista aktiivisuutta on enemmän kuin Auringon antamasta energiasta pitäisi syntyäkään.

New Horizons -ohjelman päätutkija Alan Stern on ollut uupumatta sillä kannalla, että Pluto pitäisi palauttaa planeetaksi. Hän puolusti näkemystään viimeksi pääsiäisenä Washingtonin filosofisen seuran väittelyssä.

Vastassa oli IUA:n entinen puheenjohtaja Ron Ekers. Hän johti vuoden 2006 kokousta, jossa Pluto päätyi kääpiöplaneetaksi.

"Ei silkkaa tiedettä"

Planeetan määritelmäksi riittäisi Sternin mielestä kaksi vaatimusta: massa on niin suuri, että se tekee kappaleesta jokseenkin pyöreän, mutta ei niin suuri, että kappaleen sisällä syntyy ydinreaktio, kuten tähdissä.

Yhteen IAU:n edellytyksistä Pluto ei pysty: planeetaksi pääsee, jos kykenee painovoimallaan siivoamaan muut taivaankappaleet ratansa liepeiltä.

Pluton ympärillä Kuiperin vyöhykkkeellä on paljon pieniä jäisiä kappaleita – mutta onhan asteroideja isompienkin planeettojen lähistöllä, sanovat vaatimuksen vastustajat.

Taivaankappaleiden nimittämisessä ei ole kyse vain silkasta tieteestä, Ron Ekers painotti pääsiäisen debatissa. IAU:n tehtävä on päättää perusteista, jotta tutkijat voivat kommunikoida keskenään, hän sanoi.

IAU perustettiin sata vuotta sitten koordinoimaan kellonaikoja; sekin oli käytännön sanelemaa, ei varsinaista tiedettä, Ekers perusteli.

Planeetampi kuin Mars?

Viime vuonna julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa kiistaan haettiin näkökulmaa käymällä läpi astronomisia kirjoituksia aina 1800-luvun alusta saakka.

Runsaan 200 vuoden varrelta löytyi yli sata tutkimusta, joissa astronomit olivat käyttäneet asteroideista planeetta-sanaa. Asteroidi, pikkuplaneetta tai planeetta osoittautuivat astronomien kielenkäytössä lähes synonyymeiksi aina 1950-luvun alkupuolelle asti, kertoo Icarus-lehdessä julkaistu tutkimus.

Vaatiessaan Plutolle takaisin planeetta-nimeä tutkimusartikkelin kirjoittaja Philip Metzger Keski-Floridan yliopistosta ei kuitenkaan nojannut vain vanhaan terminologiaan, vaan ennen muuta siihen, miten monimuotoiseksi New Horizonsin kuvat Pluton osoittivat.

Tällainen aktiivinen geologia on hänen mielestään rajapyykki, jonka ylittäessään Aurinkoa kiertävä pyöreä taivaankappale on todistanut olevansa planeetta. Sillä perusteella Pluto on enemmän planeetta kuin esimerkiksi Mars, Metzger sanoi.

Uusi löytö voi päihittää Pluton

Kiista Pluton paikasta aurinkokuntamme yhdeksäntenä planeettana epäilemättä jatkuu. Voi kuitenkin käydä niin, että tittelin nappaa Kuiperin vyöhykkeellä uumoiltu suuri Planeetta Yhdeksän.

Käsitys sen olemassolosta perustuu muiden taivaankappaleiden kiertoratojen kummallisuuksiin. Planeetta Yhdeksällä selittyisi myös Auringon akselin outo vinous, uskovat hypoteesin kolme vuotta sitten esittäneet Kalifornian teknologisen instituutin astronomit Konstantin Batygin ja Mike Brown.

He julkaisivat työtovereineen pari kuukautta sitten uuden laskelman, jossa täsmennettiin, millainen jättiläinen kaukana Neptunuksen takana ehkä piilee.

Vaikka todennäköinen massa on uudessa tutkimuksessa puolittunut alkuperäisestä hypoteesista, kääpiöplaneetasta ei ole todellakaan ole puhe, vaan massaa on moninkertaisesti Maahan verrattuna.

Planeetan lasketaan myös olevan lähempänä Maata kuin alkujaan oletettiin, joskin edelleen erittäin kaukana, minkä takia sitä ei ole havaittu.

Tutkijat uskovat, että pian on toisin – viimeistään sitten, kun näkökentältään poikkeuksellinen LSTT-teleskooppi alkaa haravoida taivasta Chilestä ensi vuosikymmenen alussa. Kymmenen vuoden päästä Planeetta Yhdeksän on todennäköisesti löytynyt, sanovat Batygin ja Bown luottavaisina.

Kiina kertoo asettavansa tuontitulleja amerikkalaistuotteille vastatoimena Yhdysvaltain hallinnon perjantaina asettamille tullikorotuksille.

Kiinan valtiovarainministeriö ilmoittaa, että tulleja nostetaan 5 prosentista 25 prosenttiin. Tullit astuvat voimaan kesäkuun 1. päivä ja niiden tuonti on arvoltaan noin 60 miljardia dollaria eli 53,4 miljardia euroa. Tullit koskevat yhteensä 5 140 tuotetta, muun muassa paristoja, pinaattia ja kahvia.

– Kiina ei koskaan antaudu ulkoisen paineen alla, varoitti Kiinan ulkoministeriön edustaja Geng Shuang.

Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppaneuvottelut päättyivät perjantaina tuloksettomina, ja presidentti Donald Trump korotti kiinalaistuotteiden tuontitulleja 25 prosenttiin.

Tuontitullit koskevat 5 700 kiinalaistuotetta, joiden arvo maiden välisessä kaupassa on noin 200 miljardia dollaria.

Trumpin neuvonantaja puhui toista kuin presidentti

Aiemmin tänään Trump varoitti Kiinaa kostamasta Yhdysvaltojen perjantaina asettamia tullikorotuksia.

Trump kirjoitti Twitterissä keskustelleensa ”avoimesti presidentti Xin ja muiden Kiinassa olevien ystäviensä kanssa”. Trump kertoo ilmoittaneensa, että Kiina kärsii ”hyvin paljon”, mikäli he eivät saa sopimusta aikaiseksi, sillä tuolloin ”yritykset on pakotettu lähtemään Kiinasta toisiin maihin”.

Eilen Trump puolusteli Kiinan-tullipolitiikkaansa sen jälkeen, kun hänen taloudellinen neuvonantajansa Larry Kudlow myönsi Fox Newsin haastattelussa, että myös amerikkalaiskuluttajat joutuvat tullikorotusten maksumiehiksi.

Trump on toistuvasti todennut, että kiinalaiset yritykset maksavat laskun korotetuista tullimaksuista.

Trump toisti jälleen, että Kiina joutuu maksamaan Yhdysvalloille.

– Kiinan kanssa ollaan siellä, missä haluammekin olla. Muistakaa, he rikkoivat diiliämme ja yrittivät neuvotella sen uusiksi, presidentti kirjoitti.

Viikonloppuna Trump määräsi hallintonsa valmistelemaan kiinalaistuotteiden tullimaksujen laajentamista siten, että ne koskisivat lähes kaikkea Kiinan tuontia. Uusien tullien alaiseksi joutuvan tuonnin arvo on noin 300 miljardia dollaria.

Aiheesta lisää:

BBC: Trumpin neuvonantaja sanoo, että presidentti on väärässä Kiinan tullien vaikutuksista

Trumpin hallinto puuhaa uusia tukiaisia kauppakiistan maksumiehiksi joutuneille amerikkalaisviljelijöille

Kouluilla on kevään tullen törmätty vaaralliseen ilkivaltaan koululaisten pyöriä kohtaan. Pyöristä saatetaan esimerkiksi irrottaa renkaiden kiinnitys tai tyhjentää pyöränkumeista ilmat.

Yksi tällaisen ilkivallan kohteeksi joutunut on rovaniemeläisen Elisa Uutelan Ylikylän koulua käyvä poika.

– Meidän pojalta oli tuossa alkuviikosta irrotettu rengas pyörästä koulupäivän aikana. Poika soitti, että "äiti pyörän rengas on irti, en voi pyöräillä". Mies sitten korjasi pyörää illalla ja totesi, että kyllä se oli aivan tahallaan irrotettu, eikä irronnut omia aikojaan, Uutela sanoo.

Uutela ja Ylikylän koulun rehtori Petri Mäkelä muistuttavat, että pyörän renkaiden irrottamisella voi pahimmillaan olla todella vakavat seuraukset. Jos rengas irtoaa ajossa, pyörä voi pysähtyä äkillisesti etuhaarukan tökätessä ajorataan.

Tangon yli pää edellä suistuminen voi johtaa erittäin vaaralliseen onnettomuuteen, varsinkin jos pyöräilijä ei käytä kypärää.

Pekka Alamommo Lapin poliisista kertoo, että toistaiseksi poliisin tietoon ei kuitenkaan ole tullut ilkivaltatapauksia, joissa pyörän renkaan kiinnitys olisi irrotettu. Sen sijaan pyörävarkauksia poliisille ilmoitetaan vuosittain Lapissa noin 500.

Esimerkiksi Oulun poliisille vastaavista ilkivallanteoista tehtiin viime syksynä useita rikosilmoituksia. Oulun seudulla keppostelu johti Kalevan mukaan ainakin kahden ihmisen loukkaantumiseen. Viime kesänä Iltalehti kertoi, että samanlainen ilmiö on ollut vitsauksena myös Helsingissä.

Lapissa ilmiötä on havaittu muun muassa Kemissä Sauvosaaren koululla ja myös Rovaniemen kouluilla siihen on törmätty tämänkin kevään aikana.

Varkaudesta tai ilkivallasta seuraa rikosilmoitus

Sekä Rovaniemellä että Kemissä ja Torniossa pyöräilkivaltaa ja -varkauksia on pyritty ehkäisemään sillä, että oleskelu pyöräparkeissa on kielletty välituntien aikana.

Kemin Syväkankaan ja Sauvosaaren koulujen rehtorit Susanne Nyman ja Heli Veijola kertovat, että välituntivalvojat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan pitämään huolen siitä, ettei pyörien luona maleksita turhaa.

Ilkivallan lisäksi ongelmana on pyöräkausina esiin pompahtava pyörien lukitsematta jättäminen ja siitä seuraava varastelu.

– Jos varkauksia ilmenee, kouluilla on mahdollisuus tarkistaa tilanne valvontakamerasta. Varkaus- ja ilkivaltatapauksissa suosittelemme heti tehtäväksi rikosilmoitusta, sanoo Tornion Putaan koulun rehtori Tarja Forsström.

Nyt olen kiinnittänyt pikalukot nippusiteillä. Se on helppo tarkistaa – jos nippuside on paikallaan, akseli on kiinni. Petri Mäkelä

Kemin kouluillakin linja on tiukka: ilkivalta tai varkaus, olipa kohteena pyörä tai muu toisen omaisuus, johtaa rikosilmoituksen tekemiseen ja siitä menee myös ilmoitus lastensuojeluun.

– Näin suositellaan. Tiedämme, että poliisin aika on rajallinen tällaisia juttuja tutkimaan, mutta mielestäni on tärkeää että tällaisiin asioihin päästään kiinni mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, perustelee Sauvosaaren koulun rehtori Heli Veijola.

Nippuside pikalinkussa voi ehkäistä onnettomuuden

Rovaniemen Ylikylän koulun rehtori Petri Mäkelä on joutunut renkaanirrotustempun kohteeksi kaupungilla. Hänen pyöränsä etuakselin kiinnitys oli löysätty Sampo-keskuksen pihalta. Hän on keksinyt vinkin, jolla onnettomuuksia ja ilkivaltaa voi ehkäistä.

– Nyt olen kiinnittänyt pikalukot nippusiteillä. Se on helppo tarkistaa – jos nippuside on paikallaan, akseli on kiinni. Huollon ajaksi, kun rengas pitää käyttää pois, nippuside on helppo irrottaa, Mäkelä vinkkaa.

Kaikissa pyörissä renkaiden kiinnitys ei ole pikalukitustyyppinen. Pikalukkoja tai -linkkuja käytetään ennen kaikkea maastopyörissä.

Lue myös:

Polkupyöräonnettomuus tuhosi Mari Hegvikin kasvot – kirurgi kokosi murskaantuneet luut kuin palapelin palat

13-vuotiaan hampaat katkesivat, kun Jopo murtui alta – valmistaja teki neljä vuotta pyöriä, joiden runko voi hajota kesken ajon

Yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja Doris Day on kuollut, kertoo hänen eläinsuojelusäätiönsä.

Day oli kuollessaan 97-vuotias.

Day teki menestyksekkään elokuvanäyttelijän ja laulajan uran 1950- ja 1960-luvuilla.

Dayn läpimurtorooli oli vuonna 1948 julkaistussa elokuvassa Valtameren romanssi. Hänet muistetaan myös roolisuorituksitaan muun muassa Calamity Janessa (1953), trillerissä Mies, joka tiesi liikaa (1956) ja elokuvassa Kaikki alkoi puhelimesta (1959).

Viimeiset roolinsa hän teki vuonna 1968 ilmestyneissä elokuvissa Missä olit, kun valot sammuivat? ja Kuka on se kaveri äidin sängyssä?

Day tuli tunnetuksi myös laulajana. Mies, joka tiesi liikaa -elokuvassa hän esitti kappaleen Que Sera, Sera (Kenpä tietäis sen), josta tuli listaykkönen. Jay Livingstonen säveltämä ja Ray Evansin sanoittama kappale myös palkittiin parhaan elokuvalaulun Oscarilla vuonna 1957.

1960-luvun lopulla Day jätti elokuva-alan, mutta vuosina 1968–1973 hän teki komediasarjaa Doris Day Show.

Myöhempinä vuosikymmeninä Day, alkuperäiseltä nimeltään Mary Ann Von Kappelhoff, keskittyi eläintensuojeluun. Hän perusti oman säätiön Doris Day Animal Foundationin. Vuosina 1985–1986 hänellä oli myös tv-show Doris Day's Best Friends, joka keskittyi eläinsuojeluun. Joka jaksossa Daylla oli vieraanaan joku julkisuuden henkilö.