BARCELONA Sagrada Familia -kirkon edustalla sijaitsevassa puistossa soi kitara.

Otto Llorente, 29, laulaa kappaletta, joka kertoo diktaattori Francisco Francon julmuuksista ja sisällissodan perinnöstä Espanjassa. Se kertoo myös maasta, jossa johtajat ovat unohtaneet kansan.

– Minulle perinteiset puolueet ovat käytännössä yksi ja sama asia. Ne ovat syyllistyneet korruptioon ja välittävät vain vallasta ja rahasta.

Suurten puolueiden korruptioskandaalit ovat heikentäneet luottamusta poliitikkoihin etenkin nuorten keskuudessa. Viime aikoina keskiössä on ollut esimerkiksi kansanpuolue Partido Popularin entinen Madridin alueen johtaja, jota epäillään korruptiosta ja julkisten varojen väärinkäytöstä.

Podemos sai nuoret liikkeelle ja myös muut puolueet alkoivat kosiskella heitä.

Otto Llorente edustaakin nuoria, jotka ovat innostuneet äänestämisestä vasta hiljattain. Hän kertoo lähteneensä vaaliuurnille ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten, kun vasemmistolainen Podemos-puolue perustettiin.

Puolue sanoo haluavansa parantaa nuorten asemaa esimerkiksi työmarkkinoilla laskemalla muun muassa pienyrittäjien maksuja.

– Ennen en kokenut, että kukaan oikeasti ajaisi nuorten etuja, Llorente sanoo.

Uusista puolueista huolimatta nuoret äänestävät Espanjassa edelleen laiskasti.

Espanjan tilastokeskuksen mukaan vain noin puolet 18–24 -vuotiaista aikoo äänestää tänään sunnuntaina pidettävissä vaaleissa.

– Perinteiset puolueet eivät ole ottaneet nuoria huomioon, koska suuremmat ikäluokat ovat olleet aina ahkerimpia äänestäjiä. Samalla nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on laskenut entisestään, Madridin yliopistossa opettava politiikan professori Ignacio Jurado sanoo.

Juradon mukaan Espanjassa koko demokratian ajan vallalla ollut kaksipuoluejärjestelmä alkoi rakoilla vasta vuoden 2014 jälkeen. Tuolloin sosialistipuolue PSOE:n ja kansanpuolue Partido Popularin rinnalle alkoi ilmestyä uusia, nopeasti kannatusta keränneitä puolueita kuten vasemmistolainen Podemos.

– Podemos sai nuoret liikkeelle ja myös muut puolueet alkoivat kosiskella heitä, Jurado sanoo ja huomauttaa, että kaksipuoluejärjestelmän murtuminen on nuorten äänestäjien ansiota.

Yhteiskunnan tuet nuorille ovat olemattomat. Seurauksena nuoret muuttavat pois kotoa yhä myöhemmin. Syntyvyys on alhaisin 40 vuoteen. 

Erityisesti maata koetellut talouskriisi ja nuorten koulutettujen espanjalaisten joukkopako ulkomaille herättivät puolueet.

Tutkija Juradon mukaan Podemosin kannattajissa nuorten osuus on suurempi kuin muiden, mutta ei merkittävästi.

–Toisin kuin voisi ehkä ajatella, 20-vuotiaat äänestävät Espanjassa lopulta hyvin samalla tavalla kuin 40-vuotiaat.

Vaikka talouskriisi on taittunut, nuorisotyöttömyys on EU:n toiseksi korkein, noin 35 prosenttia.

Otto Llorente on ammatiltaan graafinen suunnittelija, ja hän tekee töitä freelancerina. Llorente tienaa monen espanjalaiseen tapaan noin tuhat euroa kuussa.

– Koska palkkiot ovat huonoja, minulla ei ole varaa maksaa korkeita yrittäjämaksuja. Siksi teen töitä pimeästi.

Llorente ei ole ainoa. Harmaa talous on Espanjan bruttokansantuotteesta noin 6 prosenttia.

Yritykset ottavat nuoria töihin palkattomiin harjoitteluihin, mutta jakson päätyttyä yrityksillä ei ole varaa tarjota oikeaa työsopimusta.

Myös yhteiskunnan tuet nuorille ja vähävaraisille ovat olemattomat.

Seurauksena nuoret muuttavat pois kotoa yhä myöhemmin. Syntyvyys on alhaisin 40 vuoteen.

Harva espanjalaisnuori pärjää ilman vanhempiensa apua.

– Asun kahden veljeni kanssa vuokralla ja isämme joutui takaamaan vuokrasopimuksen. Ilman tuhansien eurojen takausta emme olisi asuntoa saaneet.

Käytännöstä on tullut tapa etenkin Espanjan suurimmissa kaupungeissa. Llorente ja hänen veljensä maksavat kimppa-asunnostaan vuokraa 1100 euroa kuussa.

Vaalikampanjoissa nuorten huolet eivät ole juuri kuulunet. Espanjassa pidettiin vaalien kannalta tärkein vaaliväittely maanantaina, jolloin lähetystä seurasi 8,6 miljoonaa espanjalaista. Se on yli puolet kaikista tv-katsojista.

Nuorille tärkeitä teemoja, kuten ilmastonmuutosta, tuskin mainittiin väittelyn aikana. Tämä siitä huolimatta, että lähes 40 prosenttia espanjalaisista pitää ilmastomuutosta suurimpana uhkana maapallolle.

Väittely pyöri vaalikampanjoiden tapaan Katalonian kriisin ympärillä.

Myös Otto Llorente seurasi väittelyä.

Vaikka hän ei ole katalaani, sympatisoi hän separatisteja ja on osallistunut myös Katalonian itsenäisyyttä vaativiin protesteihin.

– Itsenäisyysliikkeessä on ennen kaikkea kyse halusta tehdä pesäero Espanjan nykyhallintoon. Siksi Katalonian separatistit edustavat vapautusliikettä myös meille muualta Espanjasta tulleille, Llorente sanoo.

Tämän päivän vaaleissa poliitikkojen huoli ei ole ainoastaan nuorten heikko osallistuminen. Tutkija Ignacio Juradon mukaan on todennäköistä, että äänestysaktiivisuus laskee kaikissa ikäryhmissä.

Tilanteesta voittajiksi näyttävät selviävän oikeistopuolueet. Erityisen paljon kannatustaan on nostanut äärioikeistolaiseksi luonnehdittu Vox, joka voi mielipidetiedustelujen mukaan nousta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

– Katalonian kriisi ja viimeaikaiset levottomuudet ovat puolueen suosion takana, Jurado sanoo.

Puolue vastustaa muun muassa feminismiä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Puolueen johtaja Santiago Abascal tunnetaan Espanjan Donald Trumpina. Abascal on muun muassa ehdottanut muuria Marokon naapurissa, Afrikan rannikolla sijaitseville erillisalueille Ceutaan ja Melillaan, jotta Afrikasta tulevat siirtolaiset saadaan pysäytettyä.

– Äärioikeisto vetoaa myös nuoriin, koska heidän retoriikkansa on selkeää ja helposti ymmärrettävää.

Myös Jurado uskoo Voxin nousuun.

– Katalonian kriisi ja viimeaikaiset levottomuudet ovat puolueen suosion takana.

Otto Llorentea äärioikeiston nousu pelottaa.

– Meidän pitäisi mennä eteenpäin, mutta Voxin nousu osoittaa, että olemme valmiita menemään myös taaksepäin, hän sanoo.

Suora kuvayhteys tapahtumaan on viranomaistenkin tavoitteena yhä useammin. Droonit pörräävät helposti taivaalla, mutta pystytäänkö niiden välittämää kuvaa siirtämään tarpeeksi laadukkaasti?

Oulun yliopiston vetämä Priority-projekti tutkii ja kehittää viranomaisille ja etäyrityksille suunnattuja toiminnan kannalta kriittisiä viestintäratkaisuja. Mukana tutkimuskonsortiossa on tutkimuslaitoksia (Centria- ja Turun ammattikorkeakoulut), VTT, viranomaisia (mm. Puolustusvoimat ja pelastustoimi) sekä yrityksiä.

Mukana ovat esimerkiksi Airbus, Digita, Keysight, Exfo ja Bittium.

Tavoitteena on löytää uusia innovaatioita, millä 4G- ja käyttöön tulevaa 5G-teknologiaa pystytään hyödyntämään. Nykyisen Virve-verkon rinnalle tulee langattomissa 4G- ja 5G-verkoissa toimiva järjestelmä, joka hyödyntää laajakaistan dataominaisuuksia.

Oulun yliopistossa on huippuosaamista tietoliikenteen ja sen turvaamisen kehittämisestä. Tutkimuspäällikkö Harri Postin mukaan nyt selvitetään, miten kaupallisia verkkoja voidaan käyttää turvallisesti eri puolille Suomea, missä ja milloin viranomaiset sitä kulloinkin tarvitsevat.

– Viranomaisilla on kärjistettyjä tarpeita esimerkiksi turvallisuuden, saatavuuden ja luotettavuuden suhteen, jotka eivät ole yhtä tiukkoja tavallisessa tietoliikenteessä. Tutkimus selvittää nyt, miten 4G- ja 5G-teknologia täyttää nämä viranomaisten tarpeet, Harri Posti kuvaa yli seitsemän miljoonan euron projektia.

Sama ongelma halutaan ratkaista ympäri maailmaa, sillä riittävien tiedonsiirtojärjestelmien tarve kasvaa koko ajan myös yritysmaailmassa.

Verkkoyhteyksien toimivuuden ratkaisee liikenteen määrä

Harri Posti ottaa esimerkiksi syrjäseudulla rautatien tai valtatien varrella tapahtuvan suuronnettomuuden. Kaupalliset operaattorit eivät välttämättä ole rakentaneet tuollaisille alueille verkkoa, joka riittäisi palvelemaan viranomaisten vaatimaa tilapäistä tarvetta.

– 5G-verkko tuo lisää taajuuskaistaa, lisää kapasiteettia, suurempia datanopeuksia, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös koneiden välisessä viestinnässä, Harri Posti sanoo.

Priority-projekti tutkii nyt niitä mahdollisuuksia, miten voidaan nopeasti luoda riittävän kyvykäs laajakaistayhteys kriisitilanteisiin.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin johtava asiantuntija Heidi Himmanen sanoo, että ongelmana on myös se, että mobiiliverkot on suunniteltu käytettäväksi maasta käsin eikä ilmasta. Niitä ei ole suunniteltu tukemaan droonikäyttöä.

Mobiiliverkkojen toimivuus ja laatu arvioidaan tällä hetkellä puolitoista metriä maanpinnasta.

Himmasen mukaan drooni voisi myös toimia tilapäisen tukiaseman alustana.

– 4G-verkot kattavat nyt 99 prosenttia väestöstä ja pitkälti tiestöä. Syrjäseuduilla tämä peittoalue ei ole yhteneväinen, ja joillain alueilla verkon kapasiteetista kilpaillaan, kun käyttäjiä on paljon, Heidi Himmanen sanoo.

Näitä laajakaistan toimivuuteen liittyviä kysymyksiä ratkotaan nyt. Kun viranomaisviestintä siirtyy kaupallisiin verkkoihin, sille on varattu oma viipaleensa laajakaistasta, mutta sen riittävyys halutaan taata myös kriisitilanteissa.

5G ja esineiden internet

Ensi vuosikymmenellä laajeneva 5G-teknologia mahdollistaa myös koneiden ja tavaroiden välisen nopean viestinnän. Tavallisen kansalaisen arkeen tämä ei ehkä tuo mullistavaa uutta, mutta jo nyt kaupalliset operaattorit ovat rakentaneet suljettuja 5G-verkkoja esimerkiksi satamiin ja tehtaisiin.

Priority-projektissa on mukana myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, sillä maatiloilla tarve toimivaan tietoliikenteeseen kasvaa koko ajan. Lehmien elämää ja peltojen kasvua seurataan digitaalisesti.

MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki odottaa, että hanke tuottaa ratkaisuja, miten biotalouden yritysten kannalta riittävän välityskykyinen laajakaista voidaan luoda teknisesti ja kustannustehokkaasti alueille, minne laajakaistan normaali rakentaminen ei ole näköpiirissä.

Omien mikroverkkojen rakentaminen ei kuitenkaan onnistu, koska taajuudet on luovutettu kaupallisille operaattoreille.

– Nyt keskustellaan siitä, voitaisiinko varata taajuuksia myös paikalliseen toimintaan muidenkin kuin kaupallisten matkaviestinoperaattorien käyttöön, Heidi Himmanen sanoo.

Tästä on kokemuksia muista maista ja Oulun yliopiston tutkimuspäällikkö Harri Posti pitää ajatusta harkinnan arvoisena.

– Tekniset ratkaisut, mitä tutkimme ja luomme viranomaisten käyttöön, ovat paljolti käytettävissä myös kaupallisella puolella.

Tällä hän tarkoittaa myös tietoliikenteen turvallisuutta koskevia ratkaisuja.

– Turvallisuushan on aika moniulotteinen asia. Se on luotettavuutta, saatavuutta ja dataturvallisuutta, Posti kuvailee.

Lue myös

Verkkokaupan menestys ei katso paikkaa, kunhan netti toimii – maaseudun laajakaistaverkkojen työllisyysvaikutukset jäävät arvailun varaan

Junasta saa yhteyden nettiin pian kaikkialla Suomessa, kun katvealueet kitketään pois – tahmeus ei silti lopu, koska operaattoreilla on tärkeämpiäkin rahareikiä

Tekoälyn ohjaama drooni hälyttää metsäpalosta? Tutkijat uskovat, että teknologia voi pelastaa meidät valtavilta maastopaloilta

Valokuitu vai 5G? Kysyimme DNA:lta, Elisalta ja Telialta, miksi kuluttajille myydään nyt kallista kuitua nettiyhteydeksi, jos kohta kaikilla on 5G

Oulun 5G-testiverkko muutettiin avoimeksi verkoksi

Ohuen lumivaipan peittämään maahan on painautunut kouluun kiiruhtaneiden lasten kenkien jälkiä. Keppihevosradan esteet makaavat vaaleansinisen talon edustalla kohdassa, johon leikki on päättynyt. Nyt kotoisan lapsiperhehärdellin täyttämään taloon on langennut raukea aamupäivän hiljaisuus.

Hermanni Hyytiälälle, 40, se on normaalisti merkki siitä, että pian on aika siirtyä kotikonttorilta Jyväskylän Lutakossa sijaitsevalle työpaikalle Goforen toimistoon.

Etätyö on yksi kompromisseista, jotka täytyi tehdä silloin, kun Hyytiälän perheen arki kääntyi päälaelleen ja isä jäi yksin neljän lapsen kanssa.

Hermanni Hyytiälä on yksi kolmesta isästä, jotka saivat tiistaina sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän Vuoden isä -palkinnon. Tällä kertaa palkittujen valintaan vaikuttaneena teemana on työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Hyytiälän lisäksi palkinnon saivat vantaalainen Petri Jaakola sekä helsinkiläinen Jukka Lagerblom.

Palkitut isät ovat pitäneet perhevapaita tai muulla tavoin osoittaneet keinoja yhdistää työ ja perhe-elämä. Palkitsemiskriteereissä nostettiin esille myös turvallinen isyys vaikeissa elämäntilanteissa. Perustelut voit lukea jutun lopusta.

– On nöyrän ylpeä olo. On ollut valtava työ, että olemme perheenä päässeet tähän tilanteeseen, jossa nyt olemme. On vaikea kuvailla matkan varrella tehtyä työmäärää, Hermanni Hyytiälä sanoo liikuttuneena.

Nyt hän on valmis palaamaan sinne, mistä kaikki alkoi. Lisäksi Vuoden isä kertoo, mitkä ovat ne kolme R-kirjaimella alkavaa asiaa, jotka liimaavat Hyytiälän perheen arjen palaset tänä päivänä yhteen.

Elokuvamainen elämänvaihe

KissFM:n chatti oli monelle ensimmäinen kosketus internetiin (Iltalehti) ja samalla sivusto oli paikka, jossa erityisesti nuoret kohtasivat toisiaan. Vuonna 1998 chat-sivustolle kirjautuivat 19-vuotias keuruulainen Hermanni ja 18-vuotias Ylivieskasta kotoisin oleva Mira.

– Mira oli minun ensimmäinen naiskontaktini, Hermanni muistelee nauraen 21 vuotta myöhemmin.

Pari muutti yhteen vuonna 2000, kun molemmat olivat vielä opiskelijoita. He halusivat tulevaisuudelta sen perinteisen yhtälön: työn, oman talon, lapsia ja vuosittaisen ulkomaanmatkan.

Vuonna 2007 valmistuneen omakotitalon rakennustyömaalla oli jo mukana parin esikoistytär Emmi. Myöhemmin perhe täydentyi edelleen pojalla ja sitten jälleen tyttärellä.

– Elimme hyvin tavallista ja lapsista lähtöisin olevaa perhearkea.

Seuraava perheonni toi mukanaan myös vastoinkäymisen.

Mira sairastui tulehdukselliseen rintasyöpään kuopuksen ollessa vielä mahassa. Sytostaattihoidot aloitettiin seuraavana päivänä Eemil-vauvan syntymästä. Syöpäsolukko oli jo ehtinyt vallata koko rinnan.

– Siitä alkoi hyvin elokuvamainen elämänvaihe. Sitä on vaikea kuvailla, mitä tapahtui. Vaikka kerron tapahtumia tai tunteita, kokemus ei välity, Hyytiälä pohjustaa.

Vaikka mikään ei ollut enää entisellään, Hermanni ja Mira Hyytiälä päättivät elää niin tavallista arkea kuin tilanne salli. Sytostaattihoidot veivät äidin voimat, eikä hän enää voinut osallistua arjen askareisiin. Hiljalleen isän mieleen hiipi epätoivo: entä, jos tästä ei enää selvitäkään?

Nyt syöpä oli levinnyt maksaan.

– Olimme lasten kanssa iltapalapuurolla ja syötin kolmea nuorimmaista. Tein lusikalla rinkiä ja annoin jokaiselle puuroa vuoronperään. Mielessäni mietin, mitähän tästä seuraa. Silloin huomasin, että minun täytyy alkaa kantaa yksin arkea ja lasten perustarpeita, Hermanni Hyytiälä muistelee.

Lapsille äidin sairauden konkretisoi hiusten lähteminen. Mira sai olla kotona lähes viimeisiin hetkiinsä saakka.

– Puhuimme perheen kesken hyvin avoimesti asioista. Se auttoi.

Lauantaina 1. helmikuuta 2014 Hermanni Hyytiälä joutui siihenastisen elämänsä raskaimpaan tilanteeseen. Hän valvoi rakkaansa vierellä viimeiseen hengenvetoon. Kotiin palattuaan isän piti kertoa 2-, 4-, 6- ja 8-vuotiaille lapsille, että äiti on nukkunut pois.

Kaikesta huolimatta isä tiesi, että elämän oli jatkuttava.

Oli noustava ja jälleenrakennettava arki yhdessä hankittuun taloon, joka tiivisti Hermanni ja Mira Hyytiälän unelmat.

Oli myös opeteltava kantamaan oman riipivän ikävän lisäksi lasten suru.

Kiukkukohtaus kotiovella ja jälleenrakennus

Lasten äidin kuoleman jälkeen Hermanni Hyytiälä piti kaksi viikkoa sairauslomaa. Sinä aikana hän hoiti kaiken mahdollisen paperityön ja lakiasiat. Niiden määrä yllätti.

Yhtäkkiä hän olikin yksin vastuussa koko perheen taloudesta.

Hyytiälä sai huomata, että hyvinvointivaltio on olemassa lähinnä silloin kun ihminen on hyvinvoiva.

– Kun avuntarve on suurin, apua on hirmu vaikea saada. Pitää itse pitää naruja kädessä ja käydä eri tahoilla vaatimassa apua – hukkua byrokratian rattaisiin. Ei ole tahoa, joka kysyisi, mikä on sinun mielestäsi hyvä elämä, ja toisaalta miten me voisimme auttaa, että voit pyrkiä sitä kohti, Hyytiälä arvioi.

Hyytiälä sanoo, että hän olisi tuskin selvinnyt pykäläviidakosta näinkään helposti ilman isovanhempien apua. Mummot ja papat olivat tiiviisti apuna silloin, kun jälleenrakennus alkoi.

– Heidän ansiostaan en ole tuntenut jääväni yksin. Jos olisimme asuneet vaikka Rovaniemellä, niin tarina voisi olla ihan erilainen, Hyytiälä huokaa.

Lopulta it-alan työkin oli henkireikä, joka sai ajatukset hetkeksi muualle.

– Haluan tässä vaiheessa sanoa kiitokset entiselle työnantajalleni Reaktorille siitä, että vaikean elämänvaiheen ja työn yhteensovittaminen oli mahdollista. Tiedostan sen hyvin, ettei kaikilla ole sitä mahdollisuutta, Hyytiälä sanoo.

Isä ei halunnut kuitenkaan sortua pakenemaan vaikeaa tilannetta työvuoren taakse.

– Tasapainon säilyttäminen työn ja muun elämän välillä on edelleen tosi tärkeää. Jos olisin tehnyt liikaa töitä, siihen käytetty aika olisi ollut lapsilta pois. Tavallaan toinen työ alkoikin aina kun pääsin ansiotyöstä kotiin. Sille piti jättää myös energiaa ja jaksamista.

Ensimmäinen vuosi oli lapsille raskain. Kun isä haki perheen pienimmät päiväkodista, hyvä mieli vaihtui kiukkukohtaukseen viimeistään kotiovella. Lapset tiesivät, ettei äiti olisi tänäänkään kotona odottamassa.

Kotona vieraillut perheneuvolan lastenpsykologi neuvoi, että lasten pitää antaa surra ja saada näyttää surunsa.

– Oli tärkeää tukea lasten käsitystä siitä, ettei tämä ollut heidän vikansa. Se ei ollut kenenkään vika, että tässä kävi näin.

Omassa päässä viiltävät tunteet, kuten ahdistus, suru ja viha, piti jättää arjessa taustalle.

Hermanni Hyytiälä kokee, että hankalat tilanteet ja ajatukset on hyvä sanoittaa.

– Kävin työterveyspsykologilla kolmisen vuotta keskustelemassa vaikeista asioista ja kysymyksistä. Se oli itselle tosi tärkeää selviytymisessä, että sai puhua jollekin näistä tunteista ja teemoista. Ei tarvinnut pitää sisällään koko mielenmaisemaa, Hyytiälä sanoo.

Ensimmäisinä vuosina arki oli selviytymistä päivästä toiseen.

– Ainoa tavoite elämässä oli, että pystyy turvaamaan lapsille normaalin päivän kulun ja turvalliset rutiinit.

Kolme R-kirjainta

Tänä päivänä Hyytiälän taloudessa herätyskello soi viimeistään seitsemältä. Lapset menevät aamupalalle, tekevät muut aamutoimet ja lähtevät omia aikojaan kouluun. Vaikeiden vuosien jälkeen isä nauttii siitä, että jokainen osaa voidella leivän, harjata hampaat ja pakata koulureppunsa itse. Enää ei tarvitse olla neljässä paikassa yhtä aikaa.

– Yleensä olen tässä kotona aamulla töissä ja tarvittaessa autan lapsia lähtemään kouluun tai vien heidät sinne. Päivällä käyn pari tuntia toimistolla. Iltapäivällä tulen takaisin kotiin, ettei nuorimmaisten tarvitse olla yksin. Olen läsnä, mutta teen töitä.

Neljän ja viiden välillä on ruoka-aika, jonka jälkeen lapset lähtevät omiin puuhiinsa, kavereille tai harrastuksiin. Iltapuuhat aloitetaan seitsemän ja puoli kahdeksan välillä.

– Tämä toistaa samaa kaavaa viikosta toiseen, Hyytiälä kertoo hymyillen.

Millainen iskä Hermanni Hyytiälä näkee itse olevansa?

– Elämäntilanteesta johtuen olen joutunut pohtimaan tarkastikin vanhemmuuden otetta. Kun lasten ja vanhempien suhde on 4:1, niin vanhemmuuden ote on erilainen, jos olisi 1:1, eli kaksi aikuista ja kaksi lasta.

Hyytiälä kertoo olevansa lapsiaan kohtaan rakastava ja huolehtiva. Se käy sanomattakin ilmi, sillä keskustelun kääntyessä lapsiin isä hymyilee ja jokaisesta sanasta huokuu ylpeys sekä lämpö.

– Toinen puoli on se, että minä myös vaadin. En pysty antamaan hirveästi eri vapauksia lapsille, koska silloin mopo alkaa helposti keulia. Haluan pitää rutiineista kiinni.

Nelilapsisessa perheessä osoitetaan tiuhaan myös "sisarrakkautta" ja venytetään hermoja puolin jos toisin.

– Olen opettanut, että lapset myös sopivat riitansa. Pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Jos isäkin siinä hermostuu, niin hänkin kertoo, mikä oli syynä ja pyytää myös anteeksi. Se on inhimillistä elämää, että välillä on konflikteja.

Äidin – tai mamma-enkelin, kuten lapset häntä kutsuvat – kuva löysi paikan piirongin päältä olohuoneen nurkasta. Sieltä hän katsoo perheen touhuja tänäkin päivänä. Pyhäinpäivänä äidin haudalle sytytettiin kynttilä.

– Haluan, että äiti pysyy lasten mielissä. Konkreettisesti häntä muistetaan iltarukouksessa ja -laulussa.

Hyytiälän poppoosta on isän mukaan muodostunut tiivis ja hyvä tiimi.

– Olemme lasten kanssa nöyrän ylpeitä siitä, mistä kaikesta olemme selvinneet, vaikka välillä on ollut tosi myrskyisää ja aallot ovat olleet tosi korkeita. Toivon, että tämä antaa lapsille tulevaan elämään näkemyksellisyyttä ja eväitä aikuisuuteen.

Vuoden isä katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin.

– Hyvin vaikeista tilanteista voidaan selvitä. Vaikeankaan elämäntilanteen aikana ei ole tullut hetkeä, jolloin olisin ajatellut, ettei tästä selvittäisi. Toki sitä toivoisi, että voisi jakaa jonkun toisen ihmisen kanssa arkea ja ihmetellä lasten kasvua sekä elämää. Se on minulle tärkeää.

Entä mitkä ovat ne kolme R-kirjainta, jotka pitävät perheen arjen kasassa?

– Rakkautta, rajoja ja ruokaa. Niillä pärjää pitkälle.

Vuoden 2019 isät

Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa vuosittain Väestöliiton esityksestä Vuoden Isä -palkinnon. Palkinto jaetaan henkilölle, joka on edistänyt omalla esimerkillään ja toiminnallaan isyyden merkityksen tunnistamista ja lisännyt näin sen arvostusta.

Tänä vuonna palkitut perusteluineen:

Hermanni Hyytiälä,40, Jyväskylä, neljä lasta

Hyytiälä on yhdistänyt yksinhuoltajuuden ja työelämän muun muassa tekemällä etätöitä ja pitämällä sapattivapaita. Hän on kyennyt turvaamaan perheensä tulevaisuuden ja antamaan lapsilleen turvallisen kasvuympäristön perhettä kohdanneissa kriiseissä. Lasten äiti menehtyi syöpään nuorimman lapsen ollessa 2-vuotias. Hyytiälä on aktiivisesti etsinyt apua ja ratkaisuja yksinhuoltajanperheen arjen pyörittämiseen ja ottanut vastaan tarjottua apua. Hän on ollut mukana kehittämässä lapsiystävällisempiä ja parempia palveluita muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön peruskoulufoorumissa.

Petri Jaakola, 40, Vantaa, viisi lasta

Jaakola on pystynyt antamaan lapsilleen turvallisen lapsuuden vaikeissa olosuhteissa. Hän on itse kasvanut alkoholistivanhempien perheessä. Jaakola on rakentanut turvallisen isän mallin ilman oman isän mallia. Hän on ollut tukemassa muita vastaavassa tilanteessa olevia miehiä Suomen Uusperheiden Liiton kokemusasiantuntijana ja vertaistukiohjaajana. Jaakola työskentelee opettajana ammattikoulussa ja on opetustyönsä ohella ollut tukena ja turvallisen aikuisen mallina myös monille perheen ulkopuolisille nuorille.

Jukka Lagerblom, 49, Helsinki, viisi lasta

Lagerblom toimii Miessakit ry:n vapaaehtoisena, ja on siellä toiminut esimerkkinä niin sanotusta tavallisesta isästä, joka on läsnä lastensa arjessa. Lagerblomin tarina isyydestä on helposti samaistuttava: hän myöntää avoimesti myös virheensä ja puutteensa. Hän tukee esimerkillään miesten isyyttä ja hyvinvointia. Lagerblom on myös pitänyt perhevapaita.

Lisää vanhemmuuteen liittyviä sisältöjä:

“Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva” – Tunnetut isät ja äidit kertovat, missä asioissa he kokevat epäonnistuneensa vanhempana

Taru ja Mikko Meritie haluavat onnistua 11-henkisen uusperheen vanhempina – “Väkisinkin joku tuntee välillä olevansa ulkopuolinen”

Radiojakso: Uusperhe on haaste parisuhteelle - Taru ja Mikko Meritie ovat nähneet vaivaa onnistuakseen

Vaativa vanhemmuus -tv-jakso

Elokuvaohjaaja Woody Allen, 83, on sopinut helmikuussa aloittamansa oikeusjutun verkkojätti Amazonin kanssa.

Allenin mukaan Amazon syyllistyi sopimusrikkomukseen, kun sen suoratoistopalvelu perui ohjaajan kanssa solmitun elokuvasopimuksen. Nelinkertainen Oscar-voittaja Allen vaati yhteensä 68 miljoonan dollarin (60 miljoonan euron) korvauksia. Sovintosopimuksen yksityiskohtia ei ole julkistettu.

Amazon perui sopimuksen neljästä elokuvasta metoo-liikehdinnän myötä. Allenin mukaan perusteena olivat vanhat häneen kohdistuneet syytökset adoptiotyttären seksuaalisesta häirinnästä. Allen on järjestelmällisesti kieltänyt syytökset, eikä hän ole ollut syytteessä adoptiotyttärensä Dylanin ahdistelusta. Tytär on kuitenkin pitänyt kiinni syytöksistään. Väitetty ahdistelu tapahtui 1990-luvulla, kun Dylan oli seitsemänvuotias.

Useat Allenin kanssa työskennelleet näyttelijät ovat ilmoittaneet, etteivät enää halua jatkaa yhteistyötä, mutta Allenilla on näyttelijöiden joukossa myös nimekkäitä tukijoita.

Saudi-Arabiassa valtion öljy-yhtiö Aramco aikoo aloittaa listautumisantinsa 17. marraskuuta. Jättimäinen öljy-yhtiö vahvisti alkukuusta pitkään velloneet huhut ja kertoi listautuvansa Riadin pörssiin. Listautumisannin on määrä jatkua joulukuun alkupäiviin.

Saudi-Arabia on kaavaillut öljyjätin listaamista jo pitkään osana maan tulonlähteiden monipuolistamista. Aramco tuottaa noin kymmenen prosenttia maailman öljystä.

Aramcon listautumisannista ennakoidaan maailman suurinta. Yhtiön arvoksi on haarukoitu 1,5–2 biljoonaa dollaria. Yksi biljoona on tuhat miljardia.

Yhtiö kertoi myyvänsä osakkeistaan enintään 0,5 prosenttia yksityisille sijoittajille, muille sijoittajille lohkottava osuus on vielä harkinnassa. Annin kokoa tai osakkeiden hintaa ei ole vielä määritelty, mutta Aramcon on uskottu listautuvan kahden prosentin osuudella yhtiöstä.

Jo kahden prosentin osuus tekisi listautumisannista maailman suurimman, sillä jo tuo osuus yhtiön arvosta olisi yli 30 miljardia dollaria.

Päivävauhti on 12 miljoonaa tynnyriä

Aramcoa sanotaan myös maailman kannattavimmaksi yhtiöksi. Sen nettovoitto oli tämän vuoden alusta syyskuun loppuun 68 miljardia dollaria. Yhtiön viime vuoden voitto oli 111 miljardia dollaria, mikä on enemmän kuin Applen, Googlen ja Exxon Mobilen tuotot yhteensä.

Aramcon öljyntuotantoa häiritsivät syyskuussa yhtiön kahteen tuotantolaitokseen tehdyt lennokki-iskut, joista Saudi-Arabia ja Yhdysvallat ovat syyttäneet Irania. Öljyjätti kertoi iskujen jälkeen, että tuotanto supistui noin 5,7 miljoonalla tynnyrillä päivässä. Tavanomainen päivävauhti on 12 miljoonaa tynnyriä

Aiheesta lisää:

Saudit listaavat jättimäisen öljy-yhtiönsä pörssiin, arvo jopa 1 500 miljardia euroa – suomalaisasiantuntija: Saudi-Arabia tarvitsee rahaa

Saudien öljylaitoksiin iskeneiden aseiden laukaisupaikkaa arvuutellaan – yksi vaihtoehto on Irakin aavikko

Analyysi: Isku suoraan Saudi-Arabian sydämeen – se ei pysähtynyt, mutta haavoittui pahasti

Saudi-Arabia radikaaleihin talousuudistuksiin – öljy-yhtiö auttaa syntymään uudesti

Sri Lankan presidentti Maithripala Sirisena on armahtanut kuolemaan tuomitun miehen, joka surmasi 19-vuotiaan ruotsalaisnaisen vuonna 2005.

Poikkeuksellinen armahdus on aiheuttanut maassa epäuskoa ja raivoa. Presidentti päätti armahduksesta vain viikkoa ennen tehtäviensä jättämistä.

Tuomittu Jude Jayamaha on varakkaan ja tunnetun perheen poika. Hänet pääsi vapauteen lauantaina.

Jayamaha hakkasi Sri Lankassa lomalla olleen 19-vuotiaan ruotsalaisnaisen kuoliaaksi yksityisasunnossa pääkaupungissa Colombossa vuonna 2005. Surmaa edelsi riita. Oikeusasiakirjojen mukaan uhrin kallo oli murtunut 64 osaan hakkaamisen seurauksena.

Alun perin Jayamaha tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen. Jayamaha valitti tuomiosta korkeampaan oikeusasteeseen, joka kuitenkin langetti hänelle kuolemantuomion. Korkein oikeus vahvisti kuolemantuomion vuonna 2014.

Uhrin sisko kirjoitti Facebookissa, ettei Jayamaha ole koskaan osoittanut minkäänlaista katumusta teostaan.

Srilankalaiset tuomitsivat sosiaalisessa mediassa laajalti presidentin armahduspäätöksen.

– Hirvittävä päätös epäonnistuneelta presidentiltä, kirjoitti eräs Twitter käyttäjä.

– Tämä uutinen saa minut sairaaksi, totesi toinen.

Jotkut ovat spekuloineet, että armahduspäätöksellä presidentti testaa mahdollisuuksiaan mahdolliselle toiselle kuolemaantuomitun armahdukselle. Kyseisen tuomitun perhe omistaa radio- ja televisioasemia, jotka ovat tukeneet presidenttiä.

Brittiläisen nuorukaisen kuoleman vaatineesta kolarista ja sen jälkeisistä tapahtumista Valkoisessa talossa on ilmennyt uusia tietoja.

19-vuotias britti kuoli elokuussa, kun yhdysvaltalaisdiplomaatin vaimo ajoi väärällä puolella tietä ja törmäsi nuorukaiseen kohtalokkain seurauksin. Turman jälkeen nainen palasi Yhdysvaltoihin ja vetosi diplomaattiseen koskemattomuutensa. Britannia on vaatinut diplomaatin vaimon palauttamista takaisin Britanniaan.

Uhrin vanhemmat Charlotte Charles ja Tim Dunn matkustivat lokakuussa Yhdysvaltoihin vaatimaan oikeutta pojalleen. He tapasivat Valkoisessa talossa presidentti Donald Trumpin, ja ovat kuvailleet jälkikäteen tapaamista monella tapaa sopimattomaksi.

Vanhempia edustava Radd Seiger kertoo PA Median haastattelussa, että Trump tarjosi heille rahallista korvausta tragediasta. Seiger sanoo, että tapaamisen päätteeksi Trump totesi, että valtiovarainministeri Steven Mnuchin ”on valmiina kirjoittamaan šekin”. Vanhemmat kieltäytyivät. He olivat myös tyrmistyneitä siitä, että Trump yritti saada heidät tapaamaan viereiseen huoneeseen kutsutun yliajajan.

Vanhemmat kertovat tehneensä presidentille selväksi, että he ovat valmiita tapaamaan yliajajan, mutta että tapaamisen täytyy tapahtua Britannian maaperällä.

Tapaamista seuraavana päivänä Trump kommentoi toimittajille kolaria sanoen, että ajaminen Euroopassa on ”vaikeaa, jos olet kotoisin Yhdysvalloista.”

Diplomaatin vaimo on pyytänyt tragediaa anteeksi. Tapaus on kiristänyt Yhdysvaltain ja Britannian välejä.

Britannian pääministeri Boris Johnson on vaatinut oikeutta uhrille.

– Diplomaattista koskemattomuutta ei pitäisi käyttää tähän tarkoitukseen, sanoi Johnson hiljattain.

Presidentti Trumpin mukaan diplomaatin vaimoa ei palauteta Britanniaan oikeudenkäyntiä varten.

Muutettu kello 16.40 otsikon muotoilua.

Lue myös:

Huffington Post: Parents Of Teen Motorcyclist Killed By Envoy’s Wife Say Trump Offered Them A Check

The Guardian: Harry Dunn parents say they rejected Trump offer of cheque

Yhdysvaltalaisen diplomaatin vaimoa vaaditaan Britanniaan vastaamaan teostaan – Muhiiko diplomaattinen kriisi kulman takana?

Vuonna 2017 joensuulaisen Shähla Idikutin puhelin piippaa. On meneillään lukioiden välinen jalkapallo-ottelu, ja Idikut on mukana kannustamassa. Iloinen tunnelma synkkenee hetkessä, kun hän lukee äitinsä lähettämän viestin:

”Setäsi on viety”.

Idikutin niskakarvat nousevat pystyyn ja hän soittaa heti kotiin. Äiti on sokissa ja itkee vuolaasti.

– Se oli kamala kokemus. Äiti kertoi sitten yksityiskohtaisemmin, mitä Kiinassa asuvalle sedälle tapahtui, Idikut kertoo nyt.

Pidätyksen syynä oli Kiinan poliisin mukaan sedän tietokoneessa ollut vika. Idikut uskoo, että poliisi viittasi hartaana muslimina tunnetun sedän uskonnollisiin videoihin.

Suurempi syy pidätykseen on todennäköisesti se, että setä on uiguuri, kuten Idikut ja koko hänen sukunsa. Sitä, mihin setä vietiin, ei tiennyt kukaan. Sukulaiset kuitenkin arvelivat, että määränpäänä oli vankilaa muistuttava pahamaineinen ”uudelleenkoulutusleiri”.

Uiguurit ovat Kiinan muslimivähemmistö, joka asuu pääasiassa Luoteis-Kiinassa Xinjiangin maakunnassa. Heitä on arvioitu olevan noin 11 miljoonaa, mutta myös suuremmista määristä on puhuttu.

Uiguurit eroavat uskonnon lisäksi kulttuuriltaan ja kieleltään Kiinan valtaväestöstä eli han-kiinalaisista.

Uudelleenkoulutusleirejä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Pidätettyjä uiguureja on leireillä painostettu luopumaan uskonnostaan ja vannomaan uskollisuutta kommunistiselle puolueelle.

Helsingin Sanomien mukaan on vahvoja epäilyksiä, että uiguureilta on ryöstetty väkisin sisäelimiä leireillä.

Tavallinen lukiolainen, mutta suuret huolet hartioilla

Kaksi vuotta sedän katoamisen jälkeen Shähla Idikut, 18, muistelee tapahtumia tyynesti.

Sedän kohtalosta ei ole vielä tänäkään päivänä mitään tietoa. Idikutin perhe on pyytänyt apua Suomen suurlähetystöltä, Punaiselta ristiltä ja muilta kansainvälisiltä järjestöiltä, mutta mikään ei ole auttanut. Sedän kuva ja tiedot on myös julkaistu internetissä.

Nyt Idikut elää aivan tavallista lukiolaisen arkea, johon kuuluu tunteja, läksyjä ja vapaa-aikaa. Hän opiskelee abivuottaan Joensuun lyseon lukion kansainvälisellä luokalla. Tähtäimenä on lääketieteelliset opinnot, mieluusti jossain Iso-Britannian maineikkaassa yliopistossa.

Kirjoitukset teettävät töitä ja kiirettä, mutta Idikutin harteilla on myös huolia, jotka ovat aivan erilaisia kuin monen muun abin.

Idikut on asunut Suomessa jo vuodesta 2013. Tuolloin hän muutti Kiinan Xinjiangin maakunnasta perheensä kanssa Joensuuhun. Isä oli saanut töitä yliopistolta jo pari vuotta aiemmin. Idikut oli tuolloin 12-vuotias.

Nyt hän puhuu jo lähes täydellistä suomea, jossa kuuluu myös hersyvä Pohjois-Karjalan murre. Idikuti on Pohjois-Karjalan ainoa uiguuri, sillä muu perhe muutti puoli vuotta sitten pääkaupunkiseudulle. Tytär jäi Joensuuhun suorittamaan tutun lukion viimeistä vuotta.

– Mietin tosi paljon sitä, että ovatko Kiinassa asuvat kaverini vielä onnellisia. Ulkoapäin katsottuna kotimaakuntani on häkki, josta ei saa katsoa ulos eikä sisään, hän sanoo.

Leirille joutuneiden kohtalo on kova

Uiguurien uudelleenkoulutusleireistä tiedetään jo enemmän kuin Idikutin sedän katoamisen aikaan. Niistä on tihkunut tietoa esimerkiksi leiriltä pois päässeiden ja maasta paenneiden uiguurien kertomana. Kiina on perustellut voimatoimiaan uiguureja kohtaan terrorismin torjunnalla.

YK arvioi, että Kiina on pidättänyt jopa miljoona uiguuria. Leiriltä vuodetuissa kuvissa uiguurit ovat esimeriksi sidottuina ja silmät peitettyinä.

– Olen kuullut leireiltä pakoon päässeiltä uiguureilta, että siellä tapahtuu sisäelinten myynnin lisäksi esimerkiksi raiskauksia ja pahoinpitelyitä. Lapsia on myös viety pois äideiltään, Idikut kertoo.

Idikutin mukaan Kiina painostaa ulkomailla asuvien uiguurien sukulaisia monin tavoin. Hän piti yhteyttä Kiinassa asuviin kavereihinsa WeChat nimisen sovelluksen avulla. Se muistuttaa länsimaissa tunnetumpia WhatsAppia ja Facebookia. Idikutilla oli 120 kaveria sovelluksessa.

Yhtäkkiä kaverit alkoivat poistaa Idikutia kontakteistaan. Jäljellä olevat eivät vastanneet enää viesteihin.

– Sitten kuulimme, että muutaman kaverin isä oli joutunut poliisin puhutteluun, jossa oli sanottu, että ulkomaihin ei saa pitää yhteyttä. Uiguuriperheet säikähtivät tätä, hän sanoo.

Idikutin mukaan leirin ulkopuolelle jääneitä naimattomia uiguurinaisia on pakotettu naimisiin han-kiinalaisten kanssa. Tuoreen tiedon mukaan Kiinan puoluevirkailijat ovat ängenneet vainottuihin perheisiin asumaan ja jopa samaan sänkyyn nukkumaan (HS).

– Perimmäisenä tavoitteena tuntuu olevan uiguurien oman etnisyyden hävittäminen. Yritetään poistaa oma kulttuuri, kieli ja uskonto, Idikut sano

Kiinassa asuttiin omassa ”kuplassa”

Kun Idikutin koko perhe asui vielä Kiinassa, isä opetti työkseen alueen yliopistossa. Opetuskielenä ei kuitenkaan saanut käyttää oppilaiden äidinkieltä eli uiguuria, vaan kiinaa.

Osa oppilaista oli myös kommunistisen puolueen jäseniä. Heidän tehtävänsä oli tarkkailla opettajia ja raportoida viranomaisille kaikki epäilyttävä toiminta.

Myös Idikutin isän luona vieraili poliiseja, jotka kyselivät tietoja oppilaista, perheenjäsenistä ja itsenäisyyttä kannattavista uiguurijärjestöistä.

Pian tämän jälkeen Idikutin isä lähti ulkomaille opettamaan ja myöhemmin Suomeen tekemään väitöskirjaa. Tuolloin lähteminen oli vielä mahdollista, mutta enää se ei ole yhtä helppoa, Idikut sanoo.

–Lapsena luulin, että elämämme Kiinassa oli aivan mahtavaa, koska netti, uutiset ja kaikki muu oli sensuroitua siellä, hän kertoo.

Länsimaissa tunnetut internet-palvelut, kuten Youtube, Facebook ja Google eivät Kiinan sensuurin vuoksi toimineet. Idikutin mukaan uiguurit elävät Kiinan luoman kuplan sisällä.

– Ei se nyt aivan Pohjois-Korea ollut, mutta ei ollut vapautta etsiä kaikkea haluamaansa tietoa.

Kiinassa propaganda jylläsi – Suomessa silmät avautuivat

Idikut opiskelee nyt Suomessa ahkerasti ylioppilaskirjoituksia varten, mutta se ei hänen mukaansa ole mitään verrattuna koulunkäyntiin Kiinassa. Siellä koulupäivät olivat pidempiä, ja lasten niskaan kasattiin kovia paineita.

– Kiinassa esimerkiksi kokeiden arvosanat luettiin ääneen luokan edessä, ja parhaimmat pisteet saaneet oppilaat pääsivät luokan eteen istumaan. Pidin sitä normaalina, kuten montaa muutakin asiaa, Idikut kertoo.

Kommunistinen propaganda tuli vastaan kaikkialla. Esimerkiksi Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja Vladimir Lenin oli arvostettu henkilö ja Kiinaa diktaattorina hallinnut puhemies Mao Zedong suorastaan palvottu. Leniniä kutsuttiin sedäksi ja Maoa isäksi.

Historioitsijat ovat arvioineet Maon olevan vastuussa tai osasyyllinen ainakin noin 30 miljoonan kiinalaisen kuolemaan 1900-luvulla.

Suomessa Idikutin silmät alkoivat avautua.

– Ei se tapahtunut yhdessä hetkessä. Mutta nopeasti huomasin, että esimerkiksi uutiset olivat erilaisia, hän kertoo.

Hätkähdyttävä hetki Idikutille oli myös Suomen lipun nosto koulussa. Kiinassa kyseinen seremonia suoritettiin joka maanantai, ja noston aikana oppilaat lauloivat ylistyslaulua Maolle. Idikutilla ja muilla oppilailla oli nuorten pioneerien punainen huivi kaulassa.

– Se oli niin erilaista Suomessa! Ja lippua ei nosteta edes joka maanantai, hän naurahtaa.

Uiguurien keskuudessa elää vahvana ajatus itsenäisyydestä ja omasta valtiosta. Idikutin mukaan tällä hetkellä toiveena on kuitenkin demokratia ja ihmisoikeudet. Lisäksi uiguurit ovat alueen alkuperäiskansaa, kun taas Kiinan mukaan kyseessä on vain etninen vähemmistö Kiinan alueella.

– Olemme identiteetiltämme uiguureita emmekä kiinalaisia. Mutta huomasin jo lapsena sen, että omalla kielellä ei Kiinassa pärjää. Oli opeteltava kiinaa, Idikut kertoo.

Itsenäisyyttä vaatineita ja Kiinan toimia arvostelleita uiguureita on suljettu vankiloihin, jopa eliniäksi.

Lisäksi alueelle on jo aiemmin säädetty useita lakeja, jotka kieltävät muun muassa pukeutumisen huiviin, äärimielisen puheen ja käytöksen sekä kieltäytymisen kuuntelemasta valtiollisia TV- ja radiolähetyksiä.

Mummon kohtalo huolettaa – yksi puhelinsoitto aiheutti ongelmat

Tällä hetkellä Idikutin mieltä painaa erityisesti Kiinaan jääneen mummon kohtalo. Perhe ei ole saanut yhteyttä häneen maaliskuun jälkeen. Mummo on jo 90-vuotias, eikä hän pärjää arkiaskareissa ilman apua.

Ongelmat alkoivat puhelinsoitosta, jota Idikutin mukaan Kiinan poliisi todennäköisesti kuunteli. Mummo soitti tyttärelleen eli Idikutin äidille ja halusi puhua rahasta. Hän aikoi jättää tyttärelleen perinnön.

– Heti sen puhelun jälkeen poliisi tuli käymään. He sanoivat mummolleni, että ulkomaisista rahasiirroista ei saa puhua. Sitten puhelin vietiin pois, Idikut sanoo.

Hän kuuli tapahtumista sukulaiseltaan, joka piti mummosta huolta. Poliisit käskivät mummoa olemaan myös valmiina, jos tytär soittaisi uudelleen.

– Hänen olisi pitänyt kysyä äidiltäni hänen passinsa numero ja Suomen osoite. Näin poliisit epäsuorasti uhkailivat mummoani, Idikut kertoo.

Tämän jälkeen mummo ei ole uskaltanut vastata lastensa soittoihin. Myös sukulainen totesi Idikuteille, että hänelle ei kannata enää soittaa.

– Sen jälkeen mummosta ei ole kuultu mitään, Idikut sanoo hiljaa.

Mummo tunsi uiguurien ruuat ja kulttuurin

Mummo on Idikutin mielessä usein. Lapsuudessaan hän vietti viikonloppuja ja kesälomia mummon luona.

– Hän joutui ikänsä vuoksi usein sairaalaan, ja koska setä ja äiti olivat töissä, minä pidin hänestä huolta.

Mummo kertoi Idikutille usein tarinoita menneistä ajoista, kuten ajasta ennen kommunistien valtaa Kiinassa.

Idikutin ukki oli ollut tuolloin hyvin toimeentuleva liikemies, joka joutui siksi kommunistien vainon kohteeksi. Hän joutui Idikutin mukaan vankilaan 9 vuodeksi ja menetti varallisuutensa.

– Olin niin nuori, että en kovin tarkkaan jaksanut kuunnella. Nyt hieman harmittaa, Idikut sanoo.

Mummolle oli tärkeää uiguurien oma ruoka ja kulttuuri.

– Uiguureilla on tosi paljon eri ruokalajeja, ja mummu osasi valmistaa niitä kaikkia. Meillä on esimerkiksi vähän samanlainen ruoka kuin suomalainen tippaleipä, mutta isompi, sangza nimeltään, Idikut kertoo.

Kiinan vaikutusvallan kasvu pelottaa

Idikut kertoo, että Kiinan valtio on sortanut hänen sukuaan jo neljässä sukupolvessa. Isovanhemmat ja heidän vanhempansa menettivät varallisuutensa ja osa joutui vankilaan kommunistien vainoissa. Idikutin vanhemmat puolestaan asuvat Suomessa, eivätkä voi palata Kiinaan.

– Minua taas pelottaa tulevaisuus, jossa Kiinan rikkaus ja sitä myöten valta kasvavat. Pelkään, että esimerkiksi uiguuritaustani hankaloittaa töiden saantia tulevaisuudessa, hän sanoo.

Vaikka Kiinan talous on osoittanut hyytymisen merkkejä viime aikoina, on se silti edelleen yksi maailman suurimmista talouksista, jonka on ennustettu kasvavan maailman suurimmaksi. Moni pitää Kiinaa maailman toisena supervaltana Yhdysvaltojen lisäksi.

Idikut on päättänyt kuitenkin puhua uiguurien kärsimyksistä, vaikka siitä voisi aiheutua vaikeuksia hänelle.

– Joskus mietin, että miksi juuri minä pääsin pois ja turvaan Suomeen. Mitä kavereilleni tapahtuu? En voi olla vain hiljaa, vaan minun täytyy tehdä jotain, hän toteaa.

Koska hän on Joensuun ainoa uiguuri, on mielenosoitusten järjestäminen mahdotonta. Vaihtoehdoksi jää siis medialle puhuminen. Myös Idikutin isä ja äiti ovat olleet yhteydessä mediaan. He toivovat, että Suomi yrittäisi auttaa uiguureja ja ottaisi tiukemmin kantaa Kiinan toimiin.

Idikut sanoo, että uiguurien halu itsenäistyä voi olla syynä kahnauksiin Kiinan valtion kanssa.

– Mutta nyt ei ole enää kyse itsenäisyydestä, vaan ihmisyydestä. On aivan sietämätöntä kuunnella, mitä uiguureille tapahtuu Kiinassa, hän sanoo.

Lue myös:

Vakoojalinnut lentävät Kiinan rajaseudun taivaalla – Yle kävi maakunnassa, jossa miljoona ihmistä on viety leireille vannomaan uskollisuutta puolueelle

Kiina virallistaa "uudelleenkoulutusleirit" – jopa miljoona ihmistä määrätty saamaan ideologista oppia ja käyttäytymisen ohjausta

BBC: Kiina erottaa uiguurilapsia vanhemmistaan – "vaikuttaa kulttuuriselta kansanmurhalta"

EU:n Saharov-palkinto tunnetulle uiguuritutkijalle Ilham Tohtille – istuu elinkautista Kiinan arvostelusta

Yhdysvaltain senaatti pyrkii puuttumaan Kiinan uiguurien kohteluun

Vuokratyöala on jatkanut kasvuaan. Osuus työvoimasta on silti pieni, viime vuonna kaksi prosenttia. Vuokratyötä teki keskimäärin 43 000 henkilöä.

Vuokratyö on monesti keikkaluontoista ja osa-aikaista, tosin ala sanoo tarjoavansa yhä useammin myös vakituisia työsuhteita.

Esimerkiksi alan suurin yritys Barona kertoo, että sen vuokratyösuhteessa työtä tekevistä työntekijöistä vuosittain noin 3 000 työskentelee vakituisissa täysiaikaisissa työsuhteissa

Entä jos yhden henkilöstövuokraajan keikkatyöt eivät tarjoa riittävästi työtunteja? Voiko vuokratyöntekijä täyttää kalenterinsa muidenkin yritysten keikoilla kuten parhaaksi näkee?

Yle kysyi asiaa kymmeneltä suurimmalta henkilöstövuokraajalta. Yksikään vastanneista kahdeksasta yrityksestä ei nähnyt monia työsuhteita ongelmaksi.

Alan yrityksille sopii, että työntekijä tekee useita työsopimuksia eri henkilöstövuokraajien kanssa, ja haalii yrityksiltä sellaisia keikkoja, joita pitää itselleen parhaiten sopivina.

Moni vastanneista yrityksistä tosin painotti, että ne pyrkivät järjestämään itse lisää tunteja niille työntekijöille, jotka niitä haluavat. Myös työntekijän jaksamiseen kiinnitettiin huomiota.

ManpowerGroupin vastauksessa todettiin, että toisinaan henkilöstövuokrausta ostava yritys haluaa kieltää työskentelyn esimerkiksi samalla alalla toimiville muille yrityksille. Tällöin työntekijän valittavaksi tulee, kenelle hän työskentelee.

Päivä toimistotöitä, illaksi kaupan hyllyjä täyttämään

Henkilöstöpalveluyritysten liiton (HPL) viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan joka viidennellä vuokratyöläisellä on työsuhde useamman kuin yhden työnantajan kanssa. Kyselyyn vastasi yli 7 000 vuokratyöntekijää.

Nina Rantaniitty on yksi heistä, joilla on ollut useita työnantajia. Hän on pitänyt vaihtelusta ja siitä, että samalla voi haastaa itseään kehittymään.

– Vuokratöitä olen tehnyt ensin kahviloissa, sen jälkeen kaupan töissä ja logistiikka-alalla. Nykyisin olen vakituisessa työssä rahoitusalalla, mutta teen silloin tällöin vielä vuoroja kaupassa vuokratyöyrityksen kautta, Rantaniitty kertoo.

Hän pitää toimistotyön istumiselle hyvänä vaihteluna ajoittaisia kaupan vuoroja, joissa työ on fyysisempää.

– Teen näitä kauppavuoroja myös taloudellisen turvan takia. Jos tietää että tulee ennakoitua enemmän kuluja, voi niitä kattaa ottamalla enemmän kauppavuoroja viikonlopuille, Rantaniitty kertoo.

Tämäntapaiset syyt vievät monia muitakin vuokratyön tekijöiksi.

Joustavuutta arvostetaan

HPL:n kyselyyn vastanneet vuokratyöntekijät pitivät mahdollisuutta saada ylipäänsä töitä tärkeimpänä syynä olla vuokratöissä, mutta toiseksi tärkein syy oli mahdollisuus itse valita työaika ja -paikka.

– Tutkimusten kautta nähdään, että työ pistaloituu. Yhä useamman työ tulee muodostumaan eri tyyppisistä työn tavoista ja menetelmistä, ennakoi ManpowerGroupin toimitusjohtaja Matti Kariola.

Hän näkee työkeikkojen hakemisen useista eri paikoista myös yhteydessä siihen, että vuokratyötä käytetään paljon aloilla, joissa osa-aikaista työtä tehdään muutenkin. Näitä aloja ovat esimerkiksi majoitustoiminta, ravintola-ala ja kaupat.

– Lähes puolet ManpowerGroupin vuokratyösuhteessa olevista on alle 25-vuotiaita. On paljon opiskelijoita, omaa työuraansa aloittelevia ja muita, joille joustava tapa saada itselleen toimeksiantoja ja töitä on oman elämäntilanteen mukaista, Kariola kuvailee.

Kariola aloittaa vuoden vaihteessa Henkilöstöpalveluyritysten liiton hallituksen johdossa. Hän toivoo, että ala nähtäisiin nykyistä laajempana.

– Perinteisen henkilöstövuokrauksen lisäksi monet yritykset tarjoavat rekrytointipalveluita, osaamisen kehittämistä ja ulkoistuspalveluita. Ala monipuolistuu koko ajan, ja asiakkaiden tarpeet joustaville työvoimaratkaisuille ja henkilöstön saamiselle kasvavat, Kariola toteaa.

PAM: Työsuhteen kestoon liittyvät etuudet ongelmallisinta

Ala on pyrkinyt kirkastamaan mainettaan, ja yritykset ovat kampanjoineet muun muassa vastuullisuudella. Liitto on kehittänyt ohjeita ja ohjausta. Huonoa mainetta tuovat ylilyönnit halutaan välttää.

Palvelualojen ammattiliitto PAM näkee henkilöstövuokrauksen ykkösongelmaksi työsuhteiden kestoon liittyvistä etuuksista luistamisen, jos työ on ollut pätkittäistä.

– Ei ole harvinaista, että joku on tehnyt vuokratyön kautta kolme tai neljäkin vuotta töitä, mutta ei ole saanut talvilomaa, sillä työsuhteissa on ollut katkoja, kertoo neuvontapäällikkö Juha Ojala PAMista.

Joitain yhteydenottoja PAM on saanut myös siitä, että vuokratyön tekoa useassa eri yrityksessä olisi yritetty rajoittaa. Tällä saralla ongelmia on kuitenkin ollut vähän.

Mahdollisuus tehdä työtä useille työnantajille vaihtelee alakohtaisesti. Työntekijää koskee myös lojaliteettivelvoite, johon kuuluu esimerkiksi työnantajaa vahingoittavan tiedon salassapitovelvollisuus ja kielto tehdä kilpailevaa sivutyötä.

Näin alan suuret yritykset vastasivat Ylen kyselyyn

Näitä kysyttiin:

– Onko teillä sääntöjä/rajoitteita sille, voiko työntekijänne työskennellä samaan aikaan muissa yrityksissä?

– Jos rajoituksia on, millainen ristiin työskentely ei ole sopivaa ja miten tätä valvotaan?

Barona: Baronassa vuokratyö nähdään samanlaisena työsuhteena kuin mikä tahansa muukin työsuhde. Vuokratyönhän erottaa muista työsuhdetyypeistä vain se, että palkan maksaa eri yritys kuin missä työntekijä päivittäin työskentelee. Baronalla vuokratyösuhteessa työtä tekevistä työntekijöistä vuosittain noin 3 000 työntekijää työskentelee vakituisissa täysiaikaisissa työsuhteissa ja loput määräaikaisissa ja/tai osa-aikaisissa työsuhteissa.

Mikäli työsuhde on täysiaikainen, niin muussa työsuhteessa työskentely tulisi arvioitavaksi lähinnä työntekijän jaksamisen kannalta. Mikäli työsuhde on osa-aikainen, niin kyselyiden perusteella noin 20% Baronan työntekijöistä on useamman alan yrityksen listoilla ja joillakin toimialoilla, esim. ravintola-alalla, tämä luku on jopa 30%. Muissa yrityksissä työskentely ei ole mitenkään ei-toivottua, vaan hyvin ymmärrämme, että erilaisten työkokemusten kerryttäminen varsinkin uran alkuvaiheessa on tärkeää.

Barona: Toisessa yrityksessä työskentelyä ei ole mitenkään rajoitettu. Rajoitukset tulisivat kyseeseen ainoastaan tapauksessa, jossa asiakasyritys haluaa yrityssalaisuuksia suojatakseen tehdä työntekijän kanssa tätä koskevan sopimuksen. Tällöinkään rajoitus ei koske toisessa yrityksessä työskentelyä vaan kyseisen yrityksen yrityssalaisuuksien suojaamista sopimusteitse. Toisessa yrityksessä työskentelyä on käytännössä mahdotonta valvoa, emmekä ole nähneet sille mitään tarvettakaan.

VMP Group ja Smile Henkilöstöpalvelut: Ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Toki pyrimme tarjoamaan työntekijöillemme työtilaisuuksia niin paljon kuin heillä on valmius ja halu tehdä, jotta heidän ei tarvitsisi sen takia hakeutua muihin yrityksiin. Arviomme mukaan isoissa kaupungeissa runsas kolmannes vuokratyöntekijöistä on ainakin jossain vaiheessa ollut töissä muissa alan yrityksissä, joten useammassa yrityksessä työskenteleminen on melko yleistä.

On huomattava myös, että merkittävä osa vuokratyöntekijöitä tekee vuokratöitä opiskelun / muun päätyön ohella, jolloin vuokratyön on tarkoitus tarjota mahdollisuuksia lisäansioihin pääasiallisen toimeentulon lisäksi ja oletuksena on silloin työskentely useammassa yrityksessä. Vuokratyö perustuu pitkälti joustavuuteen työntekijänkin näkökulmasta, joten kysymyksen tarkoittamat rajoitukset olisivat sen suhteen selkeässä ristiriidassa. Emme siis näe missään olosuhteissa tarkoituksenmukaisena luoda tällaisia sääntöjä/rajoituksia.

Staffpoint: Suurena työnantajana yksi StaffPointin vahvuuksista on se, että pystymme tarjoamaan vuokratyöntekijälle työvuoroja saman asiakkaan, esim. ketjuyrityksen, eri toimipaikoissa. Ravintola-alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi eri ravintoloita. StaffPointin tuntityöntekijänä voi myös rakentaa työkalenterisi usean eri asiakasyrityksen tarjoamista työvuoroista. Tämä on mahdollista esimerkiksi kaupan alalla; asiakkainamme on paljon kaupan alan tehtäviä tarjoavia yrityksiä.

Työsuorituspaikan vaihtelevuus ja mahdollisuus rakentaa itse työkalenterinsa ovat keskeisiä henkilöstövuokrauksen tuomia etuja ja toimivat erityisesti aloilla, joilla on jatkuvaa kysyntää osaajista. Vuokratyöntekijän viikoittaista maksimityötuntien määrää sääntelevät alan työehtosopimukset. Henkilöstöpalveluyritys toimii samojen työehtojen mukaan kuin muutkin työnantajat.

Staffpoint: Periaatteessa mikään ei estä StaffPointin palveluksessa olevaa vuokratyöntekijää tekemästä vuokratyötä myös toiselle henkilöstöpalveluyrityksille. Työnantaja ei valvo, eikä sillä ole työkaluja valvoa työntekijän ristiintyöskentelyä. Joskus ristiintyöskentely saattaa tulla ilmi esim. työhyvinvointiin tai jaksamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Adecco Finland Oy: Suurin osa vuokratyöntekijöistämme työskentelee kokoaikaisesti asiakasyrityksissämme eikä heidän tarvitse etsiä lisätunteja muista yrityksistä. Toisinaan työntekijät työskentelevät omasta halustaan osa-aikatyössä eikä meillä ole rajoitteita siihen etteivätkö he voisi työskennellä myös muissa yrityksissä. Vaikkemme rajoita työntekijöiden työllistymistä muille työnantajille, niin meille työntekijöidemme hyvinvointi, työn tekemisen turvallisuus ja tekijöiden jaksaminen on kaiken toiminnan prioriteetti. Tarjoamme hyvin kattavan työterveyspalvelun työntekijöillemme, ja meidän varhaisen välittämisen mallia sovelletaan aktiivisesti jos huomaamme esimerkiksi väsymystä työntekijöillä.

Mehiläinen: Suomessa jokaisella on perustuslaillinen oikeus tienata elantonsa valitsemallaan tavalla. Mikäli työntekijämme tekee työaikansa ulkopuolella muita töitä, emme sitä lähtökohtaisesti voi tai halua rajoittaa.

ManpowerGroup: Me tuemme aina työntekijän työskentelemistä Manpowerin kautta useammassa eri asiakasyrityksessä, jos työ on osa-aikaista. Joskus eri työehtosopimusten alla työskenteleminen aiheuttaa lähinnä ongelmia palkanlaskennassa, mutta juridisina esimiehinä tuemme aina henkilöiden työllistymistä. Toki niin, että kokonaistyöaika pysyy työaikalainsäädännön sisällä.

ManpowerGroup: Valitettavasti joissain asiakasyrityksissä halutaan kieltää henkilöiden työskentely esim. samalla alalla toimiville muille yrityksille, jolloin työntekijän valittavaksi tulee kenelle hän työskentelee. Tätä yritämme konsultteina haastaa niin paljon kuin mahdollista, mutta on edelleenkin valitettavasti olemassa rekrytoivia esimiehiä, jotka kieltävät työntekijöitään tekemästä muille töitä, vaikka eivät laillisia työnantajan esimiehiä olekaan. Työsuhdelainsäädännössä huomioidaan kilpailevan toiminnan kielto, mutta vuokratyössä tässä on oma ulottuvuutensa, koska työntekijä ei ole työsuhteessa kahteen asiakasyritykseen, jotka ovat samalla, keskenään kilpailevalla toimialalla. Silloinhan on ymmärrettävää, että asiakasyritys ei aina halua työntekijän olevan meidän kautta kilpailijalla töissä. Myös liikesalaisuuksien varjeleminen voi aiheuttaa halun kieltää työ kilpailevalla asiakasyrityksellä.

Academic Work: Academic Workilla ei ole rajoitteita. Lähes kaikissa työpaikoissamme on tietty minimituntimäärä, joka takaa tekijälle tietyt tunnit viikko- tai kuukausitasolla. Jokaiseen työpaikkaan pyritään hakemaan henkilö, jonka elämäntilanteeseen ko. tuntimäärä sopii eikä näin ollen tarvitsisi hakea muuta työtä rinnalle. Esimerkiksi opintojen alkuvaiheessa olevat opiskelijat pystyvät yleensä tekemään hiukan vähemmän viikkotunteja kuin opintojansa lopettelevat hakijat.

Meillä on kuitenkin myös henkilöitä, jotka työskentelevät useammalle kuin yhdelle työnantajalle esim. kausiluonteisissa projekteissa.

Academic Work: Academic Workilla ei ole tähän rajoituksia, mutta luonnollisesti suorille kilpailijoille samankaltaisessa roolissa työskentely etenkään asiantuntijatasolla ei ole mahdollista salassapitosopimusten vuoksi. Käytännössä tämänkaltaisia tilanteita ei ole ollut.

SOL Henkilöstöpalvelut: Vuokratyötä koskeva henkilö voi työskennellä myös muissa yrityksissä, jos ammattitaito sen mahdollistaa. Henkilöstöneuvottelijoita, jotka toimivat vuokratyöntekijän esimiehenä, pyydetään tässä tilanteessa kiinnittämään huomiota henkilön työssäjaksamiseen ja vaitiolovelvollisuuteen asiakasyritysten liikesalaisuuksista.

Näin kysely tehtiin: Yle lähetti viikolla 42 kysymykset sähköpostilla kymmenelle suurimmalle henkilöstöpalvelualan yritykselle. Osaa vastauksista on lyhennetty.

Lue myös

"Yhden kerran huomautetaan, sitten poistetaan työmaalta" – Isot rakennusfirmat ottavat työturvallisuuden vakavasti, pienemmillä toimijoilla riittää parannettavaa

Suomessa on nyt huutava pula ravintola-alan työntekijöistä – ravintoloitsija lupasi Facebookissa 400 euroa sille, joka löytää työntekijän

"Tämä on suuri stressin aihe", sanoo yli 65 työsopimusta tehnyt parikymppinen palomies – neljä tarinaa pätkätyöstä Suomessa

Tietoisuus jälleenmyyntiarvosta on nyt ostotyyli

Käytettyjen tuotteiden jälleenmyyntiarvo on alkanut ohjata kuluttajien ostopäätöksiä aiempaa enemmän. Asia selviää Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Sen mukaan moni käytetyn luksustuotteen ostaja ajattelee olevansa vain yksi useista omistajista tuotteen elinkaaren aikana. Jälleenmyyntiarvotietoisuudesta on tullut uusi ostotyyli, kertoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori Linda Turunen.

Isänpäivää liputetaan tänään virallisesti ensimmäistä kertaa

Liput on nostettu salkoihin eri puolilla Suomea isien juhlan merkiksi. Isänpäivästä tuli virallinen liputuspäivä maaliskuussa, kun liputusasetusta muutettiin. Tuolloisen sisäministerin Kai Mykkäsen (kok.) mukaan valtio halusi osoittaa, että vanhemmuus on yhtäläinen iloineen ja vastuineen. Nyt isille liputetaan ensimmäistä kertaa virallisesti.

Isänpäivän Kulttuurivieras on kolmen lapsen isä

Kulttuurivieras Petteri Summanen näkee, että isä on monessa perheessä kuin turisti kotonaan. Tarhapäivä-elokuvassa hän näyttelee miestä, jonka arki on alati pahenevaa kaaosta. Summasen oma isä oli aluksi vastuuntuntoinen, mutta lankesi myöhemmin juomaan.

Ammuskelu Malmössa vaati teinin hengen

Yksi nuori on kuollut ja toinen haavoittunut vakavasti Malmössa Ruotsissa viime yönä sattuneessa ammuskelussa. Poliisi tutkii tapauksen ja vain hetkeä aiemmin sattuneen räjähdyksen yhteyttä toisiinsa. Voimakas räjähdys tuhosi auton kokonaan. Räjähdys sattui keskeisellä paikalla kaupungissa. Viranomaisten mukaan Ruotsissa on tänä vuonna sattunut noin sata sellaista tapausta, joissa pommiryhmä on jouduttu kutsumaan paikalle.

Vain puolet Espanjan nuorista aikoo äänestää

Espanjassa pidetään tänään parlamenttivaalit. Maan korruptioskandaalit ovat heikentäneet nuorten luottamusta puolueisiin ja politiikkaan. Puolueita nuoret eivät kiinnosta, koska vain harva nuori äänestää: Espanjan tilastokeskuksen mukaan vain noin puolet 18–24-vuotiaista aikoo äänestää.

Keli on maan keskiosissa huono tai jopa erittäin huono

Länsirannikolta Kainuuseen yltävällä alueella on tänään huono ajokeli. Taivaalta tulee lunta, räntää ja jäätävää tihkua ja varoituksia huonosta ajokelistä on annettu usean maakunnan alueelle. Nyt aamulla eniten lunta sataa Pohjanmaan rannikolla ja Itä-Suomessa. Illalla sataa eniten maan keskiosissa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Työmarkkinasyksyn palkkaneuvotteluja on vaikeuttanut kysymys kilpailukykysopimuksen lisätyötuntien kohtalosta.

Kun liittokierroksen ensimmäisiä sopimuksia puserretaan kasaan, tunnelmaa häiritsee uusi kiista siitä, olivatko työajan lisäykset kaikille työntekijöille edes laillisia.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ratkaisi kysymyksen viime maanantaina työntekijän eduksi. Oikeus totesi päätöksessään, että työntekijän oman työsopimuksen työaikakirjausta ei olisi saanut ohittaa kikyn mukaisella työehtosopimuksella. Työnantaja määrättiin korvaamaan teetetty lisätyö jälkikäteen.

Tuomio ei ole lainvoimainen, ja työnantajayritys vie asian hovioikeuteen.

Kyseessä oli Insinööriliiton jäsenen oikeusjuttu. Liitto arvioi nyt Ylelle, että pelkästään ylemmissä toimihenkilöissä on kymmeniä tuhansia vastaavanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Siis sellaisia, joiden oma työsopimus määrittää tietyn työajan ilman sidosta alan työehtosopimukseen.

Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa painottaa, että tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan.

– Meillä on näppituntuma, miten keskusteluja on käyty ihmisten kanssa, ja määrä on merkittävä. Se voi olla ylemmistä toimihenkilöistä jopa puolet, mikä tarkoittaa kymmeniä tuhansia työsopimuksia.

"Keskustele työnantajan kanssa ja kysy liitosta"

Insinööriliiton Petteri Oksa toteaa, että jos työntekijä haluaa kiky-tuntinsa jälkikäteen riitauttaa tai viedä asian vaikka oikeuteen, kyseessä on työsopimuskiista yksittäisen työntekijän ja työnantajan välillä.

– Tämä on yksilöiden juttu, eikä liiton juttu ensisijaisesti. Pitkän tien joutuu jokainen käymään, jos haluaa riidellä. Kannattaa miettiä, että kuinka merkittävästä asiasta omalta kohdalta on kyse.

Oksa neuvoo työntekijöitä kuitenkin keskustelemaan työnantajansa ja ammattiliiton kanssa, jos katsoo kiky-lisätuntien loukkaavan oman työsopimuksen työaikaehtoja.

Itä-Suomen yliopiston työoikeuden dosentti Jaana Paanetoja sanoo, että Suomen lainsäädännön näkökulmasta asetelma on selvä.

– Jos työsopimuksessa on sovittu paremmin asiasta eli tällaisessa tapauksessa lyhyemmästä työajasta, niin sen jälkeen solmittava työehtosopimus ei meidän lainsäädännön perusteella voi vaikuttaa siihen yksilötason sopimukseen.

Suuressa osassa suomalaisia työsopimuksia työaika on toki sidottu alan työehtosopimukseen, jolloin kiky-lisätuntien teettäminen on ollut täysin laillista.

Työnantajat eivät usko kanneaaltoon

Käräjäoikeuden tuomio kiky-tuntien korvaamisesta jälkikäteen koski Teknologiteollisuus ry:n jäsenyritystä. Liiton neuvottelujohtaja Jarkko Ruohoniemi katsoo, että kiky-tuntien lisääminen kaikille työntekijöille näiden omista sopimuksista riippumatta oli laillista, eikä tarvetta uusiin tulkintoihin ole.

Ruohoniemen mukaan asiasta sovittiin keskusteluissa palkansaajapuolen kanssa, kun kilpailukykysopimusta tehtiin. Ruohoniemi muistuttaa, että Insinööriliitto oli hyväksymässä kilpailukykysopimusta muiden mukana.

– Näin on nimenomaisesti sovittu, että kaikkien työaika pitenee. Keskusteltiin myös nimenomaan siitä, että meillä on paljon näitä ihmisiä, joilla on 37,5 tuntia työaika, että (työajan pidennys) koskettaa myöskin heitä.

Ruohoniemi toteaa, että käräjäoikeuden päätös ei ole lopullinen, vaan asia katsotaan todennäköisesti korkeimpaan oikeuteen asti. Ruohoniemi perustelee kantaansa myös työtuomioistuimen lausunnolla, jonka se antoi kesällä Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle, jossa on käynnissä toinen, samantyyppinen riita kikyn mukaisten lisätyötuntien laillisuudesta.

– Siinä päädyttiin siihen, että kiky-sopimuksella voitiin nimenomaisesti kaikkien työaikaa pidentää.

Ruohoniemi ei usko, että asian saama huomio johtaa suureen joukkoon uusia korvausoikeudenkäyntejä. Hän kehottaa liiton jäsenyrityksiä pitämään työajan pidennyksistä kiinni, vaikka joku tai jotkut työntekijät asian riitauttaisivat.

– Minä en usko, että tämä johtaa siihen, että näitä juttuja tuolta viriää kentältä. Minä antaisin neuvon kaikille, että otetaan nyt jäitä hattuun.

Mahdollisilla kanteilla alkaa sitä paitsi olla jo kiire. Työaikasaatavien osalta kanneaika on kaksi vuotta, ja kiky astui voimaan vuoden 2017 alussa.

Sivellin uppoaa vesilasiin.

Veteen piirtyy sinisiä pyörteitä, jotka liukenevat pian osaksi vihertävää nestettä. Jykevän puupöydän ylle kumartunut nuori nainen naputtaa liiat vesipisarat siveltimestä.

Alva Fontell painaa siveltimen maaliin. Sormet ovat puristuneet tukevasti siveltimen ympärille, kun hän ryhtyy varjostamaan naisen profiilia. Pyöreiden silmälasien takana tummat silmät katsovat maalausta herkeämättä.

Sitten lihasnykäys vavisuttaa kehoa. Sivellin painautuu tahattomasti paperiin jättäen paperille piirtyvän naisen poskelle kolme sinistä täplää.

Alva Fontell puhaltaa hiljaa ilmaa nenästään.

Hän laskee siveltimen pöydälle ja painuu vasten pyörätuolinsa selkänojaa. On 15 vuotta siitä, kun kaikki alkoi.

Hyvä ennuste kääntyi päälaelleen

8-vuotiaana Alva Fontell pyörtyi kiipeilytelineen juurelle koulun välitunnilla.

Lääkärit ihmettelivät, miksi näin kävi perusterveelle lapselle. Tutkimusten jälkeen Fontellilla diagnosoitiin epilepsia, joka lääkärien mukaan katoaisi itsekseen teini-iässä.

Näin ei käynyt. Kahden seuraavan vuoden aikana Alva Fontellista tuntui, hänen kehonsa oli vallannut jokin tuntematon asia.

– Minulla ilmeni uusia oireita, kuten lihasten nykimistä. Käteni heikkenivät ja kirjoittaminen vaikeutui.

Fontell oli intohimoinen luistelija ja osa muodostelmaluistelujoukkuetta. Oudot oireet alkoivat näkyä pian myös jäällä.

– Jalkani heikkenivät, samoin tasapainoni ja koordinaatiokykyni. Järkytyin, kun yhtäkkiä luistelu oli paljon vaikeampaa.

Tyttö vietiin uudelleen lääkäriin. Kävi ilmi, että aiempi diagnoosi oli ollut virheellinen. Kyseessä olikin EPM1-tyypin myoklonusepilepsia.

Se on perinnöllinen keskushermoston rappeutumissairaus, joka kuuluu progressiivisiin eli eteneviin epilepsioihin. Taudin neurologisia oireita ovat lihasnykäykset eli myokloniat sekä epileptiset kohtaukset.

Kohtaukset saadaan usein hallintaan lääkkein. Ajan mittaan paheneville lihasnykäyksille ei kuitenkaan ole löydetty sopivaa hoitoa tai ennaltaehkäisykeinoa.

"Rakastamani asia vietiin minulta pois"

Alva Fontell kuuli mitä lääkäri sanoi, mutta ei ymmärtänyt sitä. Järkytys laskeutui hitaasti koko kehoon.

– Lapsena oli vaikea käsittää, mitä tarkoittaa että sairaus on sinulla lopun ikääsi. Silloin sain sairaudelleni nimen, mutta ymmärrys seurasi vasta myöhemmin.

Sairauden vaikutukset arkeen konkretisoituivat nopeasti. Fontell alkoi entistä pahemmin menettää jalkojensa kontrollin muun muassa riviluistelun aikana.

Vuoden sinnittelyn jälkeen jäljellä oli vain yksi vaihtoehto.

– Minun täytyi lopettaa luistelu ennen kuin minulle tai muille tapahtuisi jotain. Tuntui, että rakastamani asia vietiin pois ilman hyvää syytä.

Seitsemän vuotta kestäneen harrastuksen kautta saatu yhteisö hajosi harrastuksen myötä. Alva Fontellille jäi kuitenkin toinen rakas harrastus: teatteri. Sen kautta löytyneet ystävät pysyivät rinnalla.

Noihin aikoihin sairaus alkoi näkyä enemmän myös ulkopuolisille. Alva Fontell ei vielä tiennyt, kuinka paljon se vaikuttaisi ihmisten asenteisiin.

Ensikosketus ennakkoluuloihin

Luokkatoverit alkoivat karttaa tyttöä.

– He jättivät minut ulkopuolelle, koska olin heidän silmissään outo. En usko heidän välttämättä tajunneen, miltä se minusta tuntui.

Kuudennella luokalla Fontell vaihtoi koulua. Hän päätti, ettei kerro sairaudestaan kenellekään – kunnes eräänä päivänä hänen jalkansa pettivät alta.

– Siitä alkoi välttely. Minun käskettiin pysyä poissa, jotten tartuttaisi muita. Kun tulin huoneeseen, muut juoksivat pois.

Fontellin mielestä luokassa ei vallinnut minkäänlaista kuria.

– Ymmärrän, miten kiusaaminen pääsi tapahtumaan – en miksi, mutta miten.

Koulukiusaaminen oli Fontellin ensikosketus sairauden aiheuttamiin ennakkoluuloihin. Hän ei vielä tiennyt, kuinka paljon niitä tulevina vuosina kohtaisi.

Pako mielikuvitusmaailmoihin

Vapaa-ajallaan Alva Fontell luki ja kirjoitti. Niiden kautta aukesi uusia maailmoja, jotka auttoivat unohtamaan kaiken muun.

– Luin valtavia määriä, kaikkea Bilteman mainoslehdistä raakoihin aikuisten romaaneihin. Kirjoista ikään kuin sai kavereita, vaikkei heitä oikeasti ollutkaan olemassa.

Hän alkoi vuodattaa tunteitaan myös piirroksiin ja maalaamiseen. Hän maalasi kasvoja, joista heijastui erilaisia tunteita. Hän maalasi kirkasta jäätä, jolle hän haikaili takaisin.

Hän maalasi kuvan aivoista, joista heijastuu maa ja vesi.

– Epilepsia on neurologinen sairaus aivoissa, ja niiden maalaaminen herätti kiinnostuksen myös sairauden tätä puolta kohtaan.

Vaikka maalaaminen rauhoittaa mielen, Fontell huomasi pian että liika käsien käyttäminen uuvuttaa ja pahentaa joitakin sairauden oireita.

Lihasnykäykset näkyvät myös joissakin maalauksissa – kuten sinisinä täplinä nyt työn alla olevan naisen poskessa.

Tukea uusista ystävistä

Kuudennen luokan jälkeen koitti uusi alku. Alva Fontell oli odottanut yläasteen alkua malttamattomana.

– Löysin rinnalleni ihmisiä, jotka eivät välittäneet sairaudestani. Se tuntui aivan mahtavalta.

Oireet kuitenkin pahenivat. Hänen jalkansa olivat heikot, ja lihasnykäysten vuoksi ne saattoivat pettää täysin yllättäen.

Kahdeksannella luokalla Alva Fontell sai pyörätuolin.

Aluksi hän käytti sitä vain aika ajoin. Lukioon mennessä pyörätuolista tuli ongelma, koska sitä ei mahtunut käyttämään lukion käytävillä.

Fontell tukeutui ystäviinsä.

– He auttoivat minua siirtymään luokasta toiseen. Lisäksi jouduin kulkemaan myös paljon ottamalla tukea seinistä. Koulun henkilökunta tahtoi auttaa, mutta rakennuksen pienuuden takia paljoa ei ollut tehtävissä.

Tänä keväänä hän valmistui ammattiopisto Spesiasta kuvallisen ilmaisun linjalta. Koska hänen sairautensa pahenee kuitenkin vääjäämättä, jatko riippuu hänen omasta jaksamisestaan.

"Haluan tehdä asioita nyt"

23-vuotias Alva Fontell asuu Helsingin keskustassa. Kaverit tuntevat hänet rempseästä huumorista ja tarttuvasta naurusta. Hän ei halua ottaa itseään liian vakavasti.

– Olen oppinut, että vaikka olen erilainen, voin olla samaan aikaan hyvinkin tavallinen nuori.

Hän pitää itsestään huolta pysymällä aktiivisena ja näkemällä ystäviään, mutta myös kuuntelemalla kroppaansa. Sairaus on opettanut elämään hetkessä.

– Koska tulevaisuuteni on täysin auki, haluan tehdä asioita nyt. En kuitenkaan tahdo vaatia itseltäni liikoja.

Nykyään Alva Fontell käyttää pyörätuolia lähes koko ajan. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Unelmia hänellä on – esimerkiksi sosiaali- tai kulttuuriantropologian opiskelu.

Toinen suuri haave liittyy vakavaan sairauteen.

– Haluaisin kiertää kouluissa puhumassa ennakkoluuloista, joita olen kohdannut ja siitä, miten niiden ohi voi nähdä. Tuntuu mahtavalta, kun voi auttaa toista ymmärtämään.

Vaikka Alva Fontellista huokuu aurinko, se peittää alleen paljon. Hän on huomannut, että kaikki eivät ole valmiita näkemään pyörätuolia syvemmälle.

"Osa ei enää vastannut, kun sai tietää sairaudestani"

Alva Fontellin sormet hypistelevät kullanväristä kaulakorua, jossa roikkuu pieni pöllö. Ne vapisevat.

Tummat kulmat ovat painuneet mietteliäästi alas.

– Jotkut tuntuvat ajattelevan, että pyörätuolissa istuvan aivokapasiteetti ei voi olla täysin normaali.

Sairauden vuoksi Fontellin ääni tärisee, kun hän puhuu. Hänen olemuksensa on kuitenkin päinvastainen, levollinen.

Hän kertoo olleensa jonkin aikaa Tinderissä. Deittailusovelluksen avulla toiseen pystyy tutustumaan ensin viestien välityksellä ilman, että he näkevät vain ihmisen pyörätuolissa.

– Osa ei enää vastannut, kun sai tietää sairaudestani. Moni ei sanonut mitään. Eräs sanoi kerran suoraan, ettei taida pystyä olemaan kanssani. Vaikka minusta se ei ole kunnon syy, ainakin se on jotain.

Toisaalta Fontell on deittailusovelluksen ulkopuolella törmännyt myös toiseen ääripäähän.

– Tuntuu, että jotkut kiinnostuvat minusta vasta kun saavat tietää pyörätuolistani.

Hän on miettinyt, onko se sääliä. Vai haluavatko he sanoa kavereilleen, että tuntevat jonkun joka on pyörätuolissa?

– Vai olenko minä itse vain pessimisti, kun oletan näin?

Tietämättömyys lietsoo pelkoa

Häpeää, salailua ja huolta siitä, auttaako kukaan.

Osa epilepsiaa sairastavista joutuu miettimään muiden suhtautumista päivittäin esimerkiksi ulkona liikkuessaan tai töitä hakiessa. Alva Fontelliltakin vedettiin TET-harjoittelupaikka alta 8.-luokalla.

Paikka kirjakaupan varastossa oli jo sovittu, kun Fontellin sairaus tuli puheeksi. Työnantajan suhtautuminen muuttui täysin.

– Minua ei kuulemma olisi voinut jättää yksin varastoon. Yritin selittää, että en saa kouristuskohtauksia, mutta he olivat eri mieltä ja pysyivät päätöksessään, Fontell kertoo.

Vaikka tapahtumasta on jo vuosia, äänestä kuuluu yhä epäuskoista huvittuneisuutta. Ehkä siksi, että hänen kokemuksensa ovat valitettavan tuttuja monelle sairastuneelle.

– Monesti kuulee, että jo pelkkää epilepsia-sanaa kavahdetaan. Osassa se herättää pelkoa, mikä johtuu usein tietämättömyydestä, kertoo Epilepsialiiton toiminnanjohtaja Virpi Tarkiainen.

Epilepsian moninaisuus hämää jopa asiantuntijoita

Epilepsiasta puhuttiin ennen “kaatumatautina”, ja termiin törmää välillä edelleen. Lastenneurologian erikoislääkäri, emeritusprofessori Matti Iivanainen on arvioinut, että nimitys on peräisin keskiajalta. Tuolloin uskottiin, että sairaus tarttuisi muihin hengitysilman kautta.

Sairauteen liitetään usein ajatus kouristuskohtauksista, vaikka kohtauksia on erilaisia. Moni ei vain tunnista niitä.

– Esimerkiksi poissaolokohtauksen aikana ihminen voi vaikuttaa päihtyneeltä, eikä häntä uskalleta lähestyä. Se voi aiheuttaa vaaratilanteita kaikille, Virpi Tarkiainen Epilepsialiitosta toteaa.

Epilepsia voi johtua lukuisista eri syistä ja ilmetä monin eri tavoin. Oireiden moninainen kirjo saattaa hämätä jopa asiantuntijoita. Osa ajattelee virheellisesti, että oireet kuuluvat epilepsiaan lääkityksestä huolimatta.

– Hälytyskellojen pitäisi soida, jos oireita ei saada kuriin asianmukaisella lääkityksellä, neurologian professori Reetta Kälviäinen Kuopion yliopistollisen sairaalan Epilepsiakeskuksesta toteaa.

Hänen mukaansa jotkut potilaat jäävät pitkäksi aikaa hankalaan tilanteeseen, jossa heidän kohtauksiinsa kokeillaan useita eri lääkkeitä.

– Tärkeintä on selvittää, missä epilepsian syy todella piilee.

Moni asia pahentaa epilepsiaa sairastavien oireita

Alva Fontell on annostellut lautaselleen salaattia, juustoa, oliiveja ja maissia.

Haarukka on jo koskettaa hänen suutaan, kun se kirpoaa kädestä lihasnykäyksen voimasta. Juomalasi liukuu pitkin pöytää, salaattia on pudonnut syliin.

Fontellin silmissä pilkahtaa pahoitteleva katse.

– Nämä säpsyt ovat välillä vähän rajumpia.

Vilkkuvat valot, kovat äänet. Kylmyys, mutta toisaalta myös kuumuus. Pimeys, mutta myös auringon kirkkaus. Monet asiat pahentavat EPM1-epilepsiaa sairastavan oireita.

Ärsykkeitä ovat myös väsymys, stressi tai alhainen verensokeri. Säännölliset ruoka-ajat ovat välttämättömiä.

– Rapea halloumi on heikkouteni, Fontell kertoo ja väläyttää leveän hymyn.

Hän noukkii maissinjyvät pöydältä takaisin lautaselleen ja jatkaa syömistä. Tällä kertaa kasvot kumartuvat miltei kiinni lautaseen, kun hän ohjaa haarukan suuhunsa.

Sairauden uhmaaminen tuo vain pettymyksiä

Miksi juuri minä?

Alva Fontell uskoo, että jokainen vakavasti sairastunut ajattelee joskus näin. Niin hänkin.

– Katkeroituminen olisi varmasti hyvin helppoa jos tuntee, että yhtäkkiä on viety mahdollisuus elämään.

Fontell on käsitellyt tunteitaan yhdessä psykologin kanssa. Suurin työ hänen on kuitenkin pitänyt tehdä itse: päästää irti nuorena rakennetusta haaveista.

Se on ollut vaikeaa. Ystävät hänen ympärillään opiskelevat, käyvät töissä ja etsivät itseään eri tavoin.

Nuorempana Fontell halusi kokeilla sairautta uhmaten muun muassa klubilla käymistä. Hän ajatteli kestävänsä vilkkuvia valoja ja kovia ääniä. Ilta päättyi pettymykseen lähes saman tien, kun hänelle tuli huono olo.

– Olen ymmärtänyt, että minun ei kannata edes luulla pystyväni elämään samanlaista elämää kuin kaverit ympärilläni. Joinakin päivinä osaan olla asian kanssa sinut, toisina se ärsyttää suunnattomasti.

Yksi klubikerta auttoi Fontellia myös ymmärtämään, että hän viihtyy mieluummin kotona kuin juhlimassa. Silti mieleen luikertavat välillä “mitä jos” -ajatukset.

– Ero on siinä, että muilla on ollut mahdollisuus valita. Minulla ei.

Tulevaisuus tulee aina olemaan auki

Alva Fontell muistaa, miten yläasteella opettajat kannustivat oppilaita pohtimaan, mitä he haluavat tehdä aikuisina. Hänelle se oli vaikeaa silloin, ja on yhä.

– En tiedä, missä tilanteessa olen sairauteni kanssa muutaman vuoden kuluttua.

Hän syö päivittäin useita lääkkeitä. Niistä huolimatta on päiviä, joina hän ei pääse tärinän vuoksi sängystä ylös.

Sairaus ei välitä, vaikka päivä olisi kuinka tärkeä.

Juuri sairauden pahenevan luonteen vuoksi EPM1-tyypin epilepsiaan liittyy monesti masennusta. Sairastuneilla ei mene muisti, vaikka lihasnykäykset pahenevat ajan mittaan.

– Rajujen oireiden takana he ymmärtävät ympäristöstään ja tilanteestaan paljon. Koska he eivät aina pysty kunnolla kertomaan tätä tätä, heihin saatetaan suhtautua vähätellen, kertoo professori Reetta Kälviäinen.

Alva Fontell ei ole sairastunut masennukseen.

– Tiedän, ettei pelkkä positiivinen asenne estä masennusta, mutta minua se on auttanut. Tai sitten olen ollut vain onnekas, omalla tavallani.

Kohti hyväksyntää

Siristyneet silmät ovat tuijottaneet maalausta jo hyvän tovin.

Alva Fontellin huulet ovat mutristuneet, pää on kallistunut arvioivasti miltei kiinni oikeaan olkapäähän.

Siniset läikät ovat jo alkaneet kuivua kiinni maalauksen naisen profiiliin.

Fontellin käsi hapuilee siveltimen käteen, ja tarttuu siihen jämäkästi.

– Itse asiassa… nuo pisteet eivät näytä ollenkaan huonoilta.

Tärisevä käsi upottaa siveltimen veteen. Lasi keinahtaa, muttei kaadu. Alva Fontell sipaisee siveltimeen lisää maalia, tällä kertaa keltaista.

Hänen huulensa ovat kääntyneet hymyyn, kun hän jatkaa varjostusten tekoa.

"Menen sintsille kirjokantta tähystelemähän."

Italialainen Marcello Ganassini oli juuri saapunut Äänekosken maisemiin Keski-Suomeen vuonna 2001, ja päättänyt vakaasti puhua paikallisten kanssa suomea. Niinpä hän lausui sanat majatalon isännälle ja emännälle.

Oli vain yksi pieni mutta: nykysuomen sijaan Ganassini puhui 1800-lukulaista "museokieltä", sillä hänen kielitaitonsa oli peräisin suoraan kansalliseepos Kalevalasta. Siitä Ganassini oli opiskellut kielen sana sanalta kotona Italiassa, eepoksen saksan-, italian- ja suomenkieliset versiot nenänsä edessä.

Italialaisilla on ollut erityinen suhde Kalevalaan jo teoksen syntyvuosilta saakka, ja viimeisin kiinnostus on jatkunut pikkuhiljaa vuosien ajan. Parhaillaan Italian markkinoille ollaan työstämässä paria eri Kalevalaa koskevaa tekstiä sekä italiaksi käännettyjä kalevalaisia tarot-kortteja.

Italialaisille kelpaa myös suomalainen proosa. Viime vuosien aikana Marcello Ganassini onkin keskittynyt kääntämään suomalaista kertomakirjallisuutta; juuri nyt hän kääntää Aino Kallasta italiaksi, ja Antti Tuurin Ikitien käännös tuli julki vastikään.

Mutta siitä ei nuori Ganassini voinut vielä tietää mitään. Onneksi hänen valitsemansa majatalon isäntä ja emäntä hymyilivät lempeästi keskusteluyritykselle ja ymmärsivät, mitä kolmekymppinen italialaismies halusi: hän tahtoi ulos katsomaan tähtitaivasta.

Vuonna 2010 ilmestyi Ganassinin oma italiannos Kalevalasta. Oli kulunut tasan sata vuotta ensimmäisestä italiankielisestä Kalevala-käännöksestä, ja Ganassini oli päättänyt, että italialaisyleisöt ansaitsevat tuoreemman version.

Kirjokannen tähystäminen Keski-Suomessa oli tuottanut tulosta.

Museokielellä tulee toimeen Suomessa

Ganassini oli 28-vuotias kun löysi Kalevalan isoisänsä kirjahyllystä Italiassa. Se aiheutti hänessä "fennomanian pamahduksen", välittömän suomenkiihkon syntymisen.

– Kiinnostukseni nousi, kun tilasin seuraavana vuonna Suomesta Kalevalan peruspainoksen ja aloin opiskelemaan suomea, hän kertoo.

Hän myös lauloi runoja itsekseen ja äänitti niitä. Lopulta lukeminen ei enää riittänyt, ja hän päätti matkustaa Suomeen.

Kolmikymppinen Ganassini lensi keskelle Suomi-neidon helmaa juuri Äänekoskelle siksi, että oli löytänyt majatalojen luettelosta 1700-luvun puolivälissä perustetun pirtin. Siellä hän halusi nukkua ainakin yhden yön.

Öitä kertyi lopulta paljon enemmän. Ganassini souti päivisin järveä, luki ja imi itseensä kansallismaisemaa.

Katsoessaan sammalta hän koki näkevänsä siinä koko ympäristön pienoiskoossa. Mutta järvien välissä oli vanha männikkö, jossa maisema yhtäkkiä tuntui suurenevan valtaisaksi.

– Se oli niin iso, että se näytti vähän Milanon tuomiokirkolta, Ganassini sanoo.

Luonnon ihastelun lisäksi hän pyrki luomaan vuorovaikutusta paikallisten kanssa omalla kalevalaiskielellään. Se nauratti majatalon isäntää ja emäntää. Kun Ganassini halusi soittaa äidilleen, hän kertoi emännälle menevänsä haastamaan emonsa telefooniin.

– Se oli varmaan jotakuinkin kidutusta yleisölle, mutta askel askeleelta opin myös yleiskielen, Ganassini sanoo.

Italialaisälymystö vaikuttui suomalaisista

Tuli tuhmaksi rupesi. Fuoco folle di furore.

Helsingin yliopiston tutkija, sardinialais-suomalainen Vesa Matteo Piludu vertailee Kalevalan yhdeksännen runon säettä suomeksi ja italiaksi. Vanhassa italiannoksessa on käytetty alkusointuja kuten alkuperäisessä Kalevalassa, mutta runot onkin sovitettu italialaiseen runomittaan, ottonarioon.

Ottonarion päälle ymmärtänee aika harva suomalainen, mutta alkusoinnut tulevat selkäytimestä. Kaikkihan meistä tahkoivat Kalevalaa alakoulussa raivokkaasti tavuja painottaen: Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen!

Piludu on väitellyt karhunpeijaisista, ja Kalevala ja sen italiankieliset versiot ovat tuttua maastoa. Eli: miksi juuri Italiassa, suhteellisen kaukana Suomesta ja Karjalasta, syttyi Kalevala-innostus?

– Asia menee historiallisesti aika syvälle, Piludu aloittaa.

Siirrytään siis hetkeksi 1800-luvulle, sillä italialaiset hurahtivat Kalevalaan jo varhain.

Ensimmäinen italiankielinen käännös valikoiduista Kalevalan runoista ilmestyivuonna 1874 (Kalevalaseura), vajaa 40 vuotta Lönnrotin Kalevalan ensijulkaisusta. Samalla kun Italia haikaili yhdistymisestä, suomalaiset yrittivät kirjallisuuden ja kulttuurin avulla saavuttaa itsenäisyyttä Venäjän tsaarikunnasta.

Ajatus kantautui mitä ilmeisimmin Italiaan saakka. Piludun mukaan suomalaisten aikeet tekivät vaikutuksen italialaiseen älymystöön, joka oli myös kiinnostunut oman kansansa identiteetistä.

Lönnrotin Kalevala julkaistiin ensi kerran 1835.Italia yhdistyi 1861.

Italian suuri kansallissankari, itsenäisyystaistelija Carlo Cattaneo rakastui Kalevalaan. Piludu kertoo, että tämä jopa rinnasti Elias Lönnrotin Homerokseen, Ilias ja Odysseia -teoksen sepittäjään.

– Cattaneo vertasi Tuonelan jokea Kreikan mytologian Styks-virtaan, Louhea Juno-jumalattareen ja jopa Sampsa Pellervoista Saturnus-jumalaan, Piludu listaa.

Kansallinen sympatia oli selvästi molemminpuolista. Piludu kertoo, että Italian yhdistäjänä tunnetun Giuseppe Garibaldin joukoissa taisteli tiettävästi kaksi suomalaismiestä.

Lopulta 1900-luvun alkuvuosina filosofi ja lingvisti Paulo Emilio Pavolini aloitti Kalevalan kääntämisen suomen kielen harjoitustyönään (Kalevalaseura). Vuonna 1910 Kalevala koko komeudessaan tärähti julki italialaisyleisöille hänen kääntämänään (Kalevalaseura).

Klassikkoja Italian markkinoille vaikka väkisin

Tätä nykyä italialaiset saavat nauttia Kalevalan lisäksi myös suomalaisesta kaunokirjallisuudesta ja proosasta. Siitä on kiittäminen muun muassa italialaista mikrokustantamoa Vocifuoriscenaa, jonka yksi omistajista Marcello Ganassini on.

Ganassinin olohuone Helsingissä toimii myös työhuoneena silloin kun hän on Suomessa. Käännöksiä suomalaisesta kirjallisuudesta syntyy oranssilla kankaalla päällystetyn tietokonetuolin ja läppärin äärellä. Välillä perheen kissa Edith Veikkolainen käy tarkastelemassa, mitä isäntä oikein puuhaa.

Ganassinin yhdeksän vuotta vanha Kalevala-käännös myy edelleen tasaiseen tahtiin, mutta viimeiset kymmenisen vuotta hän on kääntänyt proosaa.

– Kalevalan jälkeen päätin, että klassikoiden maailma on pakko työntää Italian markkinoille vaikka väkisin. Ne ovat jättimäinen aarre, josta ei tiedetä yhtään mitään, Ganassini toteaa.

Hänen aivojensa ja läppärinsä kautta maailmalle on lähtenyt muun muassa Santeri Ivaloa, Minna Canthia ja Eino Leinoa italiaksi.

Opittuaan aikanaan ensin kalevalaista suomea Ganassini kävi lopulta myös yleiskielen kimppuun. Ensimmäisen Suomen matkansa aikoihin hän luki Seitsemän veljestä. Vuoteen 2004 mennessä hän pystyi lukemaan jo miltei kaikenlaista kirjallisuutta suomeksi. Yleiskielen oppimista auttoivat paitsi matkat Suomeen, myös suomalaisen kanssa avioituminen.

Vaikka Kalevala vaihtuikin kertomakirjallisuuteen, Ganassinikin on pistänyt merkille sen, että Italiassa kaivataan suomalaista kansanrunoutta.

– Se on viime vuosikymmeninä noussut aika lailla, hän toteaa.

Tutkija Vesa Matteo Piludun mukaan jonkinasteisia Kalevala-buumeja on kuplinut Italiassa aika ajoin. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana vanhoja Kalevalan käännöksiä on julkaistu uudelleen, ja sekä Italiassa että Suomessa on järjestetty esitelmiä, näyttelyitä ja taidetta aiheesta. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalakin on käännetty italiaksi.

Tämä viime vuosikymmenien intoilu kuulostaa olevan pitkälti muutaman ihmisen ansiota.

35 vuotta Italiassa asunut Eija Tarkiainen, kirjailija ja kulttuuritapahtumien ideoija, kertoo tehneensä uutterasti vaikutustyötä Italiassa kalevalaisen perinteen suhteen. Hän on verkostoitunut esimerkiksi kokonaisvaltaisen lääketieteen ja terveysmatkailun aloilla.

Tarkiainen tekee yhteistyötä emeritusprofessori Juha Pentikäisen kanssa, jonka kalevalaisia teoksia on jo joitakin vuosia sitten laitettu italiaksi markkinoille. Nyt on luvassa uutta säpinää, sillä Tarkiainen on työstämässä yhteistyökirjaa Kalevalasta, jonka on määrä ilmestyä italiaksi ensi vuoden lopussa.

Sokerina pohjalla ovat Kalevala-aiheiset tarot-korttipakka ja selitysteos. Ukon Pakka-niminen kokonaisuus julkaistiin Suomessa jo toissavuonna (Salakirjat), mutta nyt Tarkiainen ajatteli, että on aika saada kortit italialaisyleisöille. Pakan tekijä Susanna Salo kertoo parhaillaan etsivänsä apurahaa korttien ja niiden ohjekirjan käännöstyöhön – kustantaja on jo löytynyt Italiasta.

Lisäksi Vesa Matteo Piludu kertoo työstävänsä uutta laitosta Kalevalasta, joka sisältäisi vanhan Pavolinin käännöksen lisäksi selitystekstejä myyttisistä hahmoista ja paikoista mytologianjanoisille italialaisyleisöille.

Sillä välin kääntäjä Marcello Ganassini puolestaan keskittyy muihin klassikoihin. Kalevala ei kuitenkaan ole unohtunut miehen mielestä. Kun Ganassinilta kysyy haastattelun viimeisiä kysymyksiä, hän toteaa yllättäen:

– Voisinko ehdottaa tässä kansanrunouden istuntoa, jos minä laulaisin?

Ehdottomasti. Ganassini palaa suomen kieleen, minkä taisi jo parikymmentä vuotta sitten Äänekoskelle saapuessaan, ja Kalevalan ensimmäiseen runoon.

Mieleni minun tekevi / aivoni ajattelevi / lähteäni laulamahan / saa'ani sanelemahan.

Australian viranomaiset ovat varoittaneet ensimmäisen kerran koskaan Sydneyn aluetta katastrofaalisten palojen mahdollisuudesta. Kyseessä on maasto- ja pensaspaloista annettava vaarallisimman tason uhkaennuste. Se merkitsee, ettei esimerkiksi taloja ole suunniteltu kestämään tämän tason paloja, kirjoittaa The Guardian.

Viranomaisten mukaan Suur-Sydneyn alueelle ennustetaan tiistaiksi korkeita lämpötiloja, voimakkaita tuulia ja alhaista ilmankosteutta.

Viikonlopun aikana ainakin kolme ihmistä on kuollut ja tuhansia on jouduttu evakuoimaan yhä laajemmalle levinneiden pensaspalojen vuoksi. Tuhannet asukkaat Queenslandissa joutuivat viettämään yön väliaikaisessa majoituksessa. Ainakin 150 taloa on tuhoutunut paloissa. Sunnuntaina Uudessa Etelä-Walesin ja Queenslandin osavaltioissa oli yli sata yhtäaikaista pensaspaloa.

Australian pääministeri Scott Morrison sanoi eilen lauantaina, että sotilaita saatetaan lähettää auttamaan 1 300:aa palomiestä, jotka taistelevat paloja vastaan kahdessa osavaltiossa.

– Olosuhteet jatkuvat vaikeina, elleivät jopa pahempina kuin koimme perjantaina. Tulipalot leviävät yhä laajemmille alueille ja uhkaavat myös suuria asutuskeskuksia, kuten Sydneytä, varoittavat Uuden Etelä-Walesin paloviranomaiset BBC:n mukaan.

Vaikka maastopalot ovat jokavuotinen riesa Australiassa, ei pahin maastopalokausi ole vielä edes alkanut. Asiantuntijat uskovat, että vaikein on vielä kokematta: ilmastonmuutoksen vauhdittamat pätsimäiset lämpötilat, kova tuuli ja rutikuiva maasto ovat tappava yhdistelmä.

Kun puhutaan liputuksesta, isänpäivä kohosi tänään ensimmäistä kertaa samalle tasolle kuin äitienpäivä. Liput nostettiin salkoihin isien juhlan merkiksi kello 8.

Valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa liputusasetuksen muutoksen, jonka myötä isänpäivästä tuli virallinen liputuspäivä. Ennen se oli "vain" vakiintunut liputuspäivä.

– Eron poistaminen on osaltaan valtion viesti siitä, että vanhemmuus on yhtäläinen iloineen ja vastuineen, totesi tuolloinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) STT:lle.

Vuonna 1978 annettua lippuasetusta on muutettu liputuspäivien osalta ainoastaan kerran aiemmin, vuonna 1996.

Suomessa voi liputtaa kansallislipulla aina kun on tarve

Nykyään Suomessa on seitsemän jokavuotista virallista liputuspäivää. Niiden ohella virallisia liputuspäiviä ovat vaalipäivät ja päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu virkaansa.

Lisäksi Helsingin yliopiston toimittamaan Valtiokalenteriin on merkitty 12 muuta liputuspäivää. Mutta mitä eroa virallisella ja vakiintuneella liputuspäivällä oikeastaan on?

Käytännössä hyvin vähän, selviää sisäministeriön ohjeista.

Valtion virastot ja laitokset on velvoitettu liputtamaan virallisina liputuspäivinä. Sisäministeriö neuvoo, että vakiintuneina liputuspäivinä Suomen lippu nostettaisiin salkoon samaan tapaan kuin virallisina liputuspäivinä.

Joka tapauksessa Suomessa on liputusvapaus: kaikilla on oikeus liputtaa kansallislipulla aina kun siihen on tarve – vaikka sitten juhlan, surun tai kunnioituksen merkiksi.

Aiheesta aiemmin: Isänpäivä on nyt virallinen liputuspäivä – Liputusasetusta muutettu vain kerran aiemmin

Ruotsissa huolta yleisestä turvallisuudesta aiheuttaneet räjähdykset ja väkivallanteot eivät ota laantuakseen. Myöhään lauantai-iltana Malmössä räjähti auto, kertovat ruotsalaismediat.

Voimakkaasta räjähdyksestä tehtiin heti pelastusviranomaisille lukuisia ilmoituksia. Poliisin tiedottajan mukaan paikalle lähetettiin runsaasti poliiseja ja kansallinen pommiryhmä tutkii räjähdyksen jälkiä, kertoo uutistoimisto TT.

– Kyseessä on keskeinen paikka, jonka ympäristössä liikkuu paljon ihmisiä, poliisin tiedottaja Katarina Rusin kuvaili TT:n mukaan.

Auton räjähdys ei ilmeisesti aiheuttanut henkilövahinkoja. Vain hetki räjähdyksen jälkeen Malmössä oli kuitenkin myös ampumavälikohtaus, jonka jäljiltä kaksi ihmistä joutui sairaalahoitoon. Hälytysten välillä ehti kulua joitakin minuutteja.

Rusinin mukaan poliisi selvittää parhaillaan, onko tapauksilla jotakin yhteyttä toisiinsa.

Expressen-lehden mukaan sairaalassa hoitoa saanut teini-ikäinen poika kuoli ampumisessa saamiinsa vammoihin.

Aiemmin kerrottiin, että molemmilla sairaalaan tuoduilla on hengenvaarallisia vammoja. Toinen teini-ikäinen poika on edelleen hoidossa. Poliisi selvittää sairaalaan tuotujen yhteyttä ampumatapaukseen.

Ampuminen tapahtui pizzeriassa Möllevångin aukion alueella Malmön keskustassa, Expressen kertoo. Yhden ampumisessa haavoittuneen poliisi löysi tapahtumapaikalta, toinen ilmaantui sairaalan päivystykseen hieman myöhemmin autokyydillä.

Pommiryhmälle jo noin 100 tapausta tänä vuonna

Tänä vuonna Ruotsissa on ollut noin 100 tapausta, joissa pommiryhmä on hälytetty paikalle, kertoi Ruotsin poliisi aiemmin tällä viikolla. Poliisi järjesti keskiviikkona tiedotustilaisuuden rauhoitellakseen räjähdyksistä huolestuneita kansalaisia.

Pommiryhmän tehtävät ovat olleet selvässä kasvussa, sillä viime vuonna vastaavalla ajanjaksolla tapauksia oli 39. Kaikki räjähteisiin liittyvät tapaukset eivät päädy pommiryhmän tutkittaviksi.

Tilaisuudessa kerrottiin, että räjähdyksistä on tullut yhä vaarallisempia ja niitä tapahtuu useammassa paikassa, myös pienemmissä kaupungeissa.

Levottomuuksista kärsineessä Malmössä räjähdysten määrä on kuitenkin ollut laskussa. Poliisin tilastojen mukaan Malmössä tapahtui 58 räjähdystä toissa vuonna. Viime vuonna räjähdyksiä oli 45 ja tänä vuonna 28.

Poliisin mukaan syytä paniikkiin räjähdysten vuoksi ei kuitenkaan ole.

– Teemme kaikkemme, jotta ihmisillä olisi turvallinen olo Ruotsissa, sanoi poliisiylijohtaja Anders Thornberg.

Lokakuussa Tanskan hallitus kertoi, että Ruotsin vastaisella rajalla aloitetaan tarkastukset. Tilapäiseksi tarkoitetun päätöksen taustalla on huoli väkivaltaisen järjestäytyneen rikollisuuden leviämisestä rajan yli.

Aiheesta lisää:

Malmössä tapahtui kaksi räjähdystä

Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti

Olivatko ne laukauksia? Ruotsissa väkivaltaa joutuu miettimään useammin kuin Suomessa

Kerrostaloja Ruotsissa vaurioittanut räjähdys aiheutui jopa 20 kilosta räjähdysainetta – Poliisi ei vieläkään tiedä Linköpingin iskun tekijää

Räjähdeiskuja tehdään Ruotsissa yhä enemmän – Sisäministeri: Ammuskelut ja räjäytykset suurimpia ongelmiamme

Olen isä kolmelle ja tänään oli jo parempi aamu. Eilen oli takkuinen maanantai ja olin valmis nakkomaan kakarat, ulkovaatteet ja koulureput yhteen läjään kartanolle, tänään erkanimme koulutielle halisovussa. Katsoin portailla, miten pienet talvikengän kuvat piirtyivät kuurottuneeseen nurmikkoon, kun kuutamo antoi tilaa säihkyvälle päivälle.

Aamukahvia jatkaessani mietin, ettei taida ajassamme olla vaikeampaa kysymystä kuin lapset. Sitten tuumin, että ennen kuin asiaan syventyy enemmän, olisi syytä kasvattaa pari, sillä lasten tulon jälkeen maailmassa mikään ei ole samaa. Näkökulma muuttuu.

Välillä aamuyöstä oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia.

Suuren syntyvyyskeskustelun hälinässä luin artikkelin, jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.

Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat.

Selvä se, että lasten myötä päivistä tulee raskaampia. Joutuu luopumaan asioista. Välillä aamuyöstä oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia.

Lapset ovat vaiva, kärsimys ja huoli. Silti yhä useammin minusta tuntuu, että tarvitsemme vastuksia. Ihminen on rakennettu niin, ettei mikään rikas ja tärkeä tule helpolla. Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi. Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni.

Olen lasteni takia usein uuvahtanut, kätisevä ukonriekale. Mutta ilman heitä olisin jotakin vieläkin kauheampaa. Olisin peritarkka poika, kengät järjestyksessä eteisessä, leivinuunin eteen varisseet koivunhöytyvät minua suuresti ahdistaisivat. Vaatisin kumppaniltani järjestystä, pitäisin nurmikon vertailukelpoisena. Olisin hillitön materialisti. Olisin itsetietoinen, hankala, pikkuruista elämää elävä keski-ikäistyvä mies. Minussa olisi erinomaiset mulkvistin ainekset. Olisin minä itse, jolla olisi runsaasti omaa aikaa ajatella maailman pienimpiä epäkohtia.

Mutta onneni oli saada lapsia. Koetin rimpuilla viitisen vuotta tarkkana poikana, mutta sitten, pakon edessä, elämän vedeltyä kaksin käsin lättyyn, löysäsin vähän. Sitten hölläsin vähän lisää. Nyt on aika hyvä olla, vaikka aamulla vessassa haisi selvästi virtsa. Pikkujäbät eivät vielä oikein osu.

Lasten myötä päivät menevät lähes aina aivan toisin kuin olin suunnitellut. Asiat venyvät ja vanuvat, pienet askareet voivat siirtyä vuosilla, mutta tärkeät jutut hoituvat aina lopulta.

Asiat ovat myös usein hukassa. Eilen hukkasin puoleksi tunniksi lapseni. Hän oli mennyt väärälle kaverille treenien jälkeen ja puhelin oli kotona. Hirveä kokemus, mutta tänään on jo uusi päivä.

Väsymyksen raadollisimpina hetkinä olen miettinyt, mitä julmettua olisinkaan saanut urallani aikaiseksi, jos ei olisi lapsia. Miten olisinkaan kirjoittanut, jos minulla olisi ollut oikeasti aikaa, kuinka olisin hurmannut ihmiset ja kylpenyt sitten erinomaisuudessani.

Siinä on vain se pieni ernopaasilinnamainen ongelma, että ilman lapsia en olisi tullut eläneeksi sitä elämää, josta tulee kirjoittaja. En olisi koskaan päässyt niihin syvyyksiin, jonne lapset minut häpeilemättä upottivat.

Muistan, että ennen lapsia päivät menivät liian usein aikoessa. Aikaa oli niin paljon, että se valui käsistä. Kahdentoista vuoden armoton lapsimankeli on opettanut ottamaan hetkestä kiinni. Jos haluaa tehdä, pitää ryhtyä heti kun on paikka.

Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa.

Vapaaehtoisesti lapsettomat kertoivat Hesarin selvityksessä lapsettomuuden yhdeksi syyksi epävarmuuden omasta taloudesta.

Olimme vaimon kanssa rutiköyhiä opiskelijoita, kun saimme ensimmäisen lapsemme. Kun kirosin talousahdinkoamme, maailman nähnyt mummuni sanoi myhäillen vanhan sananlaskun: Lapsi tuo leivän tullessaan.

Ristus, miten se ärsytti silloin. Mutta mummu oli oikeassa, tietenkin. Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa.

Olemme asettaneet lapsentulolle standardit, jotka ovat yhtä railakkaasti olennaisesta irtautuneita kuin ympäröivä maailmamme. Tämä isukki Pohjois-Ruotsista neuvoo, että ta det lungt. Ei lapsi tarvitse ensimmäisinä vuosina kuin aikaa ja hoivaa. Se ei paljoa maksa, mutta jostakin syystä sitä on vähenevissä määrin tarjolla.

Täydellisessä Suomessani kaikki kynnelle kykenevät osallistuisivat lapsen kasvatukseen, olipa hän biologinen, adoptoitu, kaverin tai sisaren lapsi.

On esitetty myös ekologis-ilmastollisia syitä jättää lapsenteko väliin. Väkiluvun hillitsemisessä on tosiaan raadollinen tolkun siemen. Mutta kuka kertoi, että lapsen pitäisi olla oma?

Täydellisessä Suomessani kaikki kynnelle kykenevät osallistuisivat lapsen kasvatukseen, olipa hän biologinen, adoptoitu, kaverin tai sisaren lapsi. Sillä kuka piru tämän maailman pelastaa, jos eivät koulutettujen maiden fiksujen ja vastuullisten aikuisten mukulat? Kuka muu muka voisi pitää tästä yhteiskunnasta huolen?

Sivuun jättäytyminen haiskahtaa itsekkyydeltä. Se on isojen vauvojen ajatuksen pintahaituvia. Se on minä minä minä.

Nykyään lapset ovat näkökulma oikeastaan kaikkeen toimintaani. Heidän kauttaan näkee tarkemmin koko maailman – omasta historiasta ekologiseen kriisiin. Lapsissa on kyse kaikkein tärkeimmästä. Lapsi on ihmisyyden keskiössä kulttuurista, uskonnosta ja ajasta toiseen. Ja enemmänkin. Tarve luoda uutta elämää on luonnon kovaa ydintä lajista ja lisääntymistavasta riippumatta. Se on laki.

Kaikki merkittävät pyristelymme tällä planeetalla tähtäävät parempaan huomiseen. Lapsi on tulevaisuuden kirkkain kuva. Lapsi on motivaatio, syy ja tarve. Rakkaus, kaikki, mikä lopulta on tärkeää.

Jos päättelemme jotenkin toisin, olemme harhautuneet.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Aiheesta voi keskustella su 10.11. klo 16.00 asti.

Lue myös

Tommi Kinnusen kolumni: Isän syli

Fuengirolan lähellä sijaitsevalla karavaanareiden suosimalla camping-alueella alkaa olla täyttä. Syksyn kuluessa Suomesta on tullut kymmeniä matkailuautoja ja talven viettoon jääviä suomalaisia.

– Tänä syksynä on tullut paljon uusia suomalaisia Fuengirolaan, täällä on käynnissä sukupolvenvaihdos, kun juuri eläkkeelle siirtyneet alkavat lomailla Aurinkorannikolla, sanoo Camping Suomi Village Fuengirolan yhteyshenkilö Kaija Kähmi.

Camping-alueella on huomattu monien, jopa kymmenen talvea lomailleiden suomalaisten jääneen kotimaahan sairauden tai muun syyn takia. Mutta samaan aikaan uusia karavaanareita on tullut niin paljon, että camping-alueella on alkamassa laajennus.

– Lämpö houkuttaa ja monilla eläkkeelle siirtyneillä on suhteellisen hyvin tuloja, joten he pystyvät matkustamaan ja sijoittamaan asuntoautoon, laskee Kähmi.

Yksi syy caravan-alueiden ruuhkaisuuteen on se, että aivan Fuengirolan kaupungin tuntumassa oleva alue on suljettu remontin takia. Tällä hetkellä kaupungissa on huutava pula matkailuautojen pysäköintipaikoista.

Yksi ensimmäistä talvea Fuengirolassa camping-alueella viettävistä on Kouvolan Valkealasta tullut pariskunta Kaija ja Seppo Hongisto.

– Aiemmin hiihdin paljon Lapissa, mutta kun vammautumisen takia kaikki Suomen talveen liittyvä jäi pois, niin tämä on vaihtoehto ja samalla toteutuu monivuotinen haave, sanoo Seppo Hongisto.

Hongistojen haave talvesta Aurinkorannikolla toteutui, kun Sepon tytär suostui ajamaan asuntoauton Suomesta Espanjaan. Muutaman päivän kuluttua tuli puhelinsoitto Valkealaan, että sopiva camping-alue oli löytynyt. Kaija ja Seppo lensivät perässä Malagaan.

Hongistot laskevat elämisen tulevan selvästi halvemmaksi Espanjassa kuin kotona Kymenlaaksossa. Erityisesti ruoka on edullisempaa.

– Kaikki on tähän asti sujunut erinomaisesti. Teemme täällä normaaleja kotiaskareita, sanoo Kaija Hongisto.

Pieni suomalaisyhteisö myös auttaa toisiaan ja järjestää säännöllisesti ajanvietettä.

– Kun tulimme tänne, ensimmäiseksi piti saada ilmatäytteinen etuteltta pystyyn. Emme olleet koskaan sitä koonneet, mutta saimme apua, ja teltta oli hetkessä pystyssä, kertoo Seppo Hongisto.

Viisikymppisille suomalaisille töitä Aurinkorannikolla

Espanjan Aurinkorannikolla asuu talvisin arviolta 30 000 suomalaista. Määrä on kasvussa, sillä Fuengirolaan on siirtynyt useiden suomalaisyritysten puhelin- ja asiakaspalvelu, ja uusia yrityksiä perustetaan jatkuvasti. Monet uusista Aurinkorannikolle tulevista etsivät myös työtä talvikuukausien ajaksi.

Tänä vuonna Fuengirolassa on avautunut yksityinen Aurinkorannikon työvoimatoimisto.

– Tällä hetkellä Fuengirolassa töitä olisi tarjolla 60-70 suomea puhuvalle. Ja mikä merkittävää, yli 50-vuotiaat ovat haluttua työvoimaa, sanoo työvoimatoimiston perustaja Kai Hahl.

Tänä talvena Aurinkorannikolla on ensimmäistä kertaa suomalaisille enemmän avoimia työpaikkoja kuin tekijöitä. Se myös nostaa palkkatasoa.

Matkailuautossa asuminen on vaihtoehto kalliille kaupunkiasumiselle Fuengirolassa. Pienestä kaupunkiasunnosta peritään jopa 700 euron vuokraa kuukaudessa. Se on paljon, kun keskipalkka jää 1200 euroon. Monet asuvatkin ahtaasti kimppakämpässä.

– Asuntojen vuokrat laskevat puoleen, kun Fuengirolan rantakadulta on valmis siirtymään muutaman kilometrin vuoriston suuntaan, sanoo Hahl.

Terveys kuntoon Aurinkorannikolla

Lappeenrantalainen Jorma Karjalainen hoitaa Fuengirolassa terveyttään kävelemällä. Päivittäinen lenkki kestää tunnista puoleentoista. Kävelykeppejä liikkumiseen tarvitseva Karjalainen ei kotona Lappeenrannassa pääsisi talvella kovinkaan usein ulos.

– Lappeenrannassa oli viime talvenakin metritolkulla lunta, ja keppien kanssa kävely olisi ollut vaikeaa, kun jalkakäytävillä oli lunta, sanoo Jorma Karjalainen.

Fuengirolaan on syntynyt pieni lappeenrantalaisten lomailijoiden yhteisö, joka tapaa lappeenrantalaisen yrittäjän omistamassa paikallisessa ravintolassa. Siellä näytetään esimerkiksi kotikaupungin jääkiekkojoukkueen SaiPan ottelut.

– Tuntuu välillä, että puolet Lappeenrantaa on täällä. Täällä tapaa tuttuja, joita ei käytännössä näe Lappeenrannassa talven aikana ollenkaan, sanoo Jorma Karjalainen.

Käytettyjen tuotteiden jälleenmyyntiarvo on alkanut ohjata kuluttajien ostopäätöksiä aiempaa enemmän. Asia selviää Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta.

Käytettyjen lastenvaatteiden myynnistä Facebookin kirpputoreilla on puhuttu jo pitkään. Nykyisin myös arvokkaiden luksusmerkkien kuten esimerkiksi Chanelin, Louis Vuittonin ja Celinen käsilaukkuja ja vaatteita ostetaan aiempaa useammin käytettynä.

Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan moni käytetyn luksustuotteen ostaja ajattelee olevansa vain yksi useista omistajista tuotteen elinkaaren aikana.

Jälleenmyyntiarvotietoisuudesta on tullut uusi ostotyyli, kertoo käytettyjen luksustuotteiden kauppaa tutkinut Helsingin yliopiston tutkijatohtori Linda Turunen.

Turusen mukaan jälleenmyyntiarvotietoisuus ilmenee siten, että ihmiset uskaltavat ostaa uutena tai käytettynä hintavia ja laadukkaita brändituotteita, koska he tietävät voivansa myydä ne myöhemmin järkevään hintaan esimerkiksi Facebook-kirpputorilla.

Suomalaiset innostuivat Facebook-kirppareista

Hyvä jälleenmyyntiarvo voi olla innoittaja, joka mahdollistaa käytettyjen luksustuotteiden heräteostokset. Turusen mukaan ostopäätös käytetystä tuotteesta pitää usein tehdä nopeasti, koska myynnissä on monesti vain yksi kappale.

– Se saattaa olla jopa heräteostos. Mutta se ei haittaa second hand -kentällä, koska aika usein ihmiset kokevat, että jos ostos meneekin vähän hutiin, niin se voidaan myydä myöhemmin uudelleen, Turunen sanoo.

Facebook-kirpputorit ovat erityisesti suomalainen ja pohjoismainen innostus. Kaikki eivät kuitenkaan uskalla ostaa käytettyjä merkkituotteita sosiaalisen median kautta väärennösten pelon vuoksi.

Turunen kertoo, että esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa ihmiset ostavat käytettyjä merkkituotteita mieluummin yritysten kautta. Markkinoille on tullut käytettyjä luksustuotteita välittäviä ulkomaisia nettikauppoja kuten Vestiaire Collective ja RealReal.

– Ne ovat erikoistuneet erityisesti luksustuotteiden second handiin. He autentisoivat sen tuotteen. Eli he vahvistavat ostajalle, että kyseessä on aito tuote.

Turusen mukaan jälleenmyyntiarvolla on merkitystä muodin lisäksi monissa muissakin tuotekategorioissa. Esimerkiksi design-huonekalut, astiat ja kellot ovat tuotteita, jotka monesti säilyttävät arvonsa.

Käytettyä ostamalla voi ilmaista olevansa ekologinen

Aiemmin käytettyjen tavaroiden ostamiseen saatettiin liittää mielikuvia köyhyydestä. Turusen mukaan nykyisin tilanne on muuttunut ja käytetyn tavaran ostamiseen yhdistetään myönteisiä mielikuvia.

Monet haluavat ilmaista identiteettiään kuluttamisen kautta. Turunen arvioi, että luksustuotteiden kuluttamisen katsotaan olevan sallitumpaa, jos tavara on ostettu käytettynä.

– Näkisin, että vastuullisuuskeskustelu ja sosiaalinen hyväksyttävyys on vaikuttanut siihen, että meillä se on erityisesti kasvussa.

Turusen mukaan ihminen viestii ymmärtävänsä laadun ja ekologisuuden päälle, kun hän ostaa pitkäikäisiä, laadukkaita tuotteita käytettynä.

Helsingin yliopiston tutkijat haastattelivat 22 kuluttajaa, jotka olivat ostaneet luksustuotteita toisilta kuluttajilta. Monet heistä olivat tuotteen toisia tai kolmansia omistajia, ja aikoivat jossain vaiheessa myydä tuotteen vielä eteenpäin.

Haastateltavat olivat suomalaisia 25–40 -vuotiaita naisia. Tutkijat ottivat heihin yhteyttä luksusvaatteisiin- ja asusteisiin keskittyvän Facebook-kirpputorin kautta.

45-vuotias salolainen Maria Kallio havahtui lapsihaaveisiin myöhään.

Ajatukset lapsista tulivat ja menivät kertaalleen jo kolmikymppisenä, kun hän oli naimisissa. Avioliitto kuitenkin päättyi ja lapsihaaveet sen mukana.

Kun nykyinen mies astui Kallion elämään vuonna 2010, pariskunta ei puhunut juuri lapsista.

– Minulla ei ollut hirveää vauvakuumetta. Vasta nelikymppisenä tajusin, että olisi kauheaa, jos en saisi lasta.

Suomalaiset tulevat vanhemmiksi yhä myöhemmällä iällä, ja naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin hieman yli 29-vuotiaana.

Myös niin sanottujen riskisynnyttäjien määrä on kasvanut, kun synnyttäjistä yhä suurempi osa on yli nelikymppisiä. Viime vuonna 40-vuotiaita tai sitä vanhempia synnyttäjiä oli 4,6 prosenttia. Yli 35-vuotiailla naisilla on enemmän riskejä raskauksiin liittyen kuin nuoremmilla.

Tässä jutussa kolme naista kertoo, miksi ovat päätyneet hankkimaan lapsia nelikymppisinä, ja miltä pikkulapsiarki heidän iässään tuntuu.

Maria Kallio, 45: "Haluan, että joku kutsuu minua äidiksi"

Maria Kallio päätti lopulta ottaa miehensä kanssa selvää, oliko lapsen saaminen 41-vuotiaana enää edes mahdollista. Tutkimuksissa selvisi, ettei sille ollut periaatteessa estettä, mutta lääkäri oli Kallion iän vuoksi skeptinen. Hän totesi heti, ettei Kalliolla olisi muuta vaihtoehtoa kuin luovutettu munasolu.

Tässä vaiheessa oman lapsen saamisesta oli tullut Kalliolle entistä tärkeämpää.

– Olin pystynyt elämään itsekästä elämää pitkään. Sitten alkoi tuntua, että haluan, että joku kutsuu minua äidiksi.

Hedelmöityshoitoa kokeiltiin vuoden ajan hänen munasoluillaan, mutta se ei tuottanut positiivista tulosta. Pari alkoi jonottaa luovutettua munasolua.

Pian parilla oli jo tiedossa heille sovitun luovuttajan pituus sekä hiusten ja silmien väri. Hedelmöitys sovittiin muutaman viikon päähän, ja Kallion oli tarkoitus enää vain ilmoittaa klinikalle, milloin hänen seuraavat kuukautisensa olisivat.

Niitä ei kuitenkaan jostakin syystä kuulunut, joten Kallio päätti tehdä raskaustestin. Se näytti positiivista.

– Kiljuin vessassa. Se oli todella tunteikas hetki. Olin jo luopunut toivosta ja tehnyt surutyön siitä, ettei meille tule omaa lasta, Kallio kertoo.

Esikoinen syntyi, kun Kallio oli 43. Viime kesänä pari sai vielä toisen tytön, jota Kallio alkoi odottaa yrittämättä ja yllättäen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Reija Klemetin näkemyksen mukaan ensimmäinen lapsi olisi hyvä saada terveydellisistä syistä nykyistä aikaisemmin.

Lapsen hankinnan lykkääminen neljänkympin kieppeille on Klemetin mukaan riskialtista, koska tällöin odotusaikaan ja synnytykseen liittyvät riskit ovat jo 1,5–3-kertaiset.

Yli 40-vuotiailla naisilla esimerkiksi raskausajan diabeteksen, raskausmyrkytyksen ja sikiön kromosomipoikkeavuuksien riskit ovat suuremmat. Myös synnytyksen käynnistämisiä ja keisarinleikkauksia joudutaan tekemään synnytyksissä useammin.

Oulu yliopistollisen sairaalan äitiyspoliklinikan osastonylilääkäri Hilkka Ijäs on kuitenkin sitä mieltä, että riskeistä huolimatta lapsihaaveita kannattaa toteuttaa nelikymppisenäkin.

– Raskaus ja synnytys voivat mennä aivan hyvin. Gynekologilla tai raskaudensuunnittelukäynnillä voidaan kartoittaa riskejä, jos ne huolestuttavat. Asiantuntijoilta saa myös neuvoja riskien ehkäisyyn.

Kallion mukaan hänen raskausaikansa ovat menneet hyvin, vaikka hänellä oli molemmilla kerroilla raskausdiabetes. Hän myös kärsi hermosäryistä sekä käsien ja jalkojen tunnottomuudesta, mutta uskoo keliakian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan olleen osasyy näihin oireisiin.

Kallio uskoo olevansa nyt kärsivällisempi ja rennompi äiti kuin olisi ollut nuorempana. Lasten kiukuttelua jaksaa nyt kuunnella eri tavalla, eikä oma jaksaminen huoleta.

– Minulle on luonnollista mennä lapsen leikkeihin mukaan. En osaa ajatella, etten jaksaisi, hän sanoo.

Kallio kuitenkin näkee, että lapsen hankkiminen olisi mennyt helpommin, jos ajatus lasten hankinnasta olisi tullut mieleen aikaisemmin. Hän toivoo, etteivät hänen omat lapsensa lykkää sitä aikanaan yhtä pitkään.

– En sanoisi missään nimessä kenellekään, että odota, kunnes olet neljäkymmentä.

Suvi Tuoriniemi, 41: "Ajattelin olevani se, joka ei tule tekemään lapsia"

Helsinkiläisellä Suvi Tuoriniemellä, 41, ei ollut paloa tulla vanhemmaksi. Päinvastoin uranainen vannoi ikisinkkuuden ja vapaan elämän nimeen.

Hän ei kaivannut lasta elämäänsä, jonka kuvitteli täyttyvän töistä, matkustelusta, kavereista ja kolmesta kissasta.

– Ajattelin olevani se, joka ei tule tekemään lapsia. En ole koskaan ollut lapsi-ihminen.

Kun Tuoriniemi tapasi nykyisen puolisonsa viisi vuotta sitten, alkoivat ajatukset hiljalleen muuttua. Pariskunnasta tuntui, että lapsi olisi hyvä lisä yhteiseen elämään ja täydentäisi heidän perhettään.

Yllätys oli suuri, kun raskaustesti näytti positiivista tulosta jo reilun kahden kuukauden yrittämisen jälkeen.

– Kun tärppäsi nopeammin kuin odotin, se oli totta kai positiivinen juttu.

Raskausaika meni pääasiassa hyvin, mutta 30. raskausviikolla lapsi laskeutui liian alas. Tuoriniemi joutui jäämään sairauslomalle. Synnytys sujui kuitenkin ongelmitta, ja hän sain terveen tyttölapsen 39-vuotiaana.

Nyt Tuoriniemi odottaa toista lastaan. Tällä kertaa raskaaksi tuleminen otti kaksi pitkää vuotta.

Raskaaksi tuleminen voi olla nelikymppisenä vaikeampaa. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan hedelmällisyys alkaa pikku hiljaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen ja raskaaksi tulo vaikeutuu selvästi 35 ikävuoden jälkeen.

Vanhemmuus on tuntunut Tuoriniemestä ihmeelliseltä ja erilaiselta kuin hän etukäteen ajatteli. Tuoriniemi käy edelleen töissä, mutta enää se ei tunnu elämän tärkeimmältä sisällöltä.

– Olin aika työorientoitunut aikaisemmin. Nyt olen tajunnut, etten olekaan uraihminen, vaan minusta on ihan kiva olla kotona ja leikkiä lapsen kanssa.

Hän ei kadu, ettei ole hankkinut lapsia aikaisemmin. Elämäntilanne on lapsille nyt parempi, kun hänellä on vakaa parisuhde.

– Olen paljon kärsivällisempi ja rauhallisempi kuin nuorempana. Enää ei tarvitse mennä ja nähdä kaikkea uutta.

Tarja Vaalivirta, 44: "Minusta tuli ulkopuolinen"

Helsinkiläinen Tarja Vaalivirta, 44, ei meinaa välillä vieläkään uskoa olevansa kaksivuotiaan pojan äiti. Kylpyhuoneen lattialla lojuvat kumiankat saavat hänet liikuttumaan edelleenkin, eikä hän raaski siivota niitä pois. Talossa asuu lapsi, ja se saa näkyä.

Lapsen hankkiminen ei ollut Vaalivirralle tietoinen valinta – asiat vain lopulta menivät niin.

Elämän aikana parisuhteet eivät edenneet lastenhankintaan. Kun yksi suhde oli siinä pisteessä, Vaalivirta ei tullut raskaaksi. Asia ei kuitenkaan silloin erityisemmin haitannut häntä.

Nelikymppisenä se iski – hän ei saisi lapsia. Lähes kaikilla tuttavilla oli lapsia, mikä korosti omaa lapsettomuutta entisestään. Samoihin aikoihin muut ihmiset lakkasivat kyselemästä Vaalivirralta tämän lapsihaaveista.

– Kun kyseleminen loppui, minusta tuli ulkopuolinen.

Vaalivirta suri asiaa yksin, kunnes pääsi sinuiksi asian kanssa. Hän päätti ajatella sitä, mitä hänellä oli, eikä sitä, mitä ei ollut.

Nykyinen miehen astuminen elämään mullisti hänen elämänsä ratkaisevalla tavalla. Oltuaan pari vuotta yhdessä pari päätti kokeilla, saisivatko he lasta.

Noin puolen vuoden jälkeen Vaalivirta tuli raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskenmenoon.

Vaalivirta ei ole ikävän asian kanssa yksin. Kun odottavan äidin ikä on yli 40 vuotta, keskenmenojen ja ennenaikaisen synnytyksen riski kasvavat. Vauva syntyy siis todennäköisemmin pienipainoisena ja saattaa joutua teho- tai valvontahoitoon useammin kuin nuorempien äitien vauvat.

Kun raskaustesti näytti muutaman kuukauden päästä jälleen positiivista, se oli Vaalivirrasta ihanaa, mutta myös pelottavaa.

Vaikka odotusaika meni lopulta hienosti, kasvaneet riskit hirvittivät häntä. Pelkojen vuoksi hänelle tehtiin keisarinleikkaus.

Lapsen synnyttyä olo oli epätodellinen. Hänestä on ihanaa olla jollekin tärkeä. Kun lasta on halunnut kovasti, ei arki tunnu raskaalta.

– En ole kahteen vuoteen ollut yhtään iltaa poissa kotoa. En siksi, ettenkö olisi voinut olla, vaan siksi, ettei ole paikkaa, missä olisin ollut mieluummin kuin nukuttamassa lastani.

Vaalivirran mukaan kaikki läheiset ovat suhtautuneet uuteen elämäntilanteeseen kannustavasti. Toisin oli silloin, kun ihmiset eivät tienneet parin yrittävän ja odottavan lasta. Tällöin ympärillä puhuttiin siitä, että vanhana lapsensa hankkivat ovat itsekkäitä.

– Millä tavalla tämä olisi yhtään sen itsekkäämpää kuin tehdä lapsia nuorena. Ihan samoista syistä kaikenikäiset hankkivat lapsia.

Hän kuitenkin myöntää, ettei ole helppoa tulla äidiksi ensimmäistä kertaa yli nelikymppisenä. Jos olisi ollut mahdollisuus, hän olisi tehnyt lapsia jo aiemmin. Vaalivirta on esimerkiksi murehtinut, ettei ehkä ehdi nähdä lapsenlapsiaan ja että on vanha äiti, kun hänen poikansa on teini-ikäinen.

– Toisaalta, vaikka olisin nuorempi, ei minulla olisi mitään takeita siitä, että olisin hengissä, kun poikani tekee lapsia. Jos hän edes haluaa lapsia.

Vaalivirta on päättänyt olla murehtimatta ikäänsä ja nauttia vanhemmuudesta.

– Minä nautin tästä ihanasta pienestä pojasta ja kaikesta mitä se tuo tullessaan.

Herättikö aihe ajatuksia? Voit keskustella aiheesta sunnuntai-iltaan kello 22:een saakka!