Turkin rannikkovartiosto on määrätty estämään siirtolaisia lähtemästä Egeanmerelle, kertoo uutistoimisto AFP. Sen mukaan rannikkovartiosto kertoi perjantaina verkkopalvelu Twitterissä, että käsky oli tullut Turkin presidentiltä Recep Tayyip Erdoğanilta.

Mahdollisista muutoksista Turkin maarajan valvonnassa ei ole kerrottu. Turkin rannikkovartioston mukaan aiempi päätös olla estämättä rajanylityksiä olisi kuitenkin voimassa.

Turkki päätti runsas viikko sitten, ettei se enää pidättele Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia ja pakolaisia. Turkin Kreikan-vastaiselle rajalle kokoontui sen jälkeen tuhansia ihmisiä. Kreikka tehosti samantien rajavalvontaansa ja on saanut vahvistusta myös muista EU-maista.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Turkin rannikkovartiosto kertoo pelastaneensa torstaina mereltä vajaat sata siirtolaista, jotka olivat lähteneet Egeanmerelle kolmella veneellä. Rannikkovartioston mukaan kreikkalaiset olivat jättäneet veneet "uppoamaan keskelle merta".

Uutistoimisto Reuters puolestaan kertoo varhain perjantaina tehdystä pelastusoperaatiosta, jossa Turkin rannikkovartiosto haki mereltä kolmella veneellä matkaan lähteneet 120 siirtolaista.

Veneessä olleet kertoivat uutistoimisto Reutersille, että Kreikan rannikkovartiosto oli pysäyttänyt heidät ja hinannut takaisin Turkin aluevesille. Lauantaina aamupäivällä ei ollut selvää, oliko uutistoimistojen tiedoissa kyse samasta vai eri tapauksista.

Uutista on päivitetty klo 12.11: Täsmennetty uutistoimistojen tietoja meripelastusoperaatioista.

Lue myös:

EU ei suostu antamaan lisää rahaa maahanmuuttajien virralla uhkailevalle Turkille – "Meidän ei pidä reagoida painostukseen"

Analyysi: Mikä meni pieleen EU:n ja Turkin välillä? Pakolaissopimus osoittautui sudeksi

Turkin erikoisjoukot estävät nyt siirtolaisten paluun pois raja-alueelta – Kreikan ja Turkin riita jatkuu kiivaana

Kirjeenvaihtajalta: EU:n täytyy parantaa tahtia, jos se haluaa eroon sitä uhkaavasta loputtomasta pakolaiskriisistä

Mitä viruksesta on saatu selville?

–Viruksesta tiedetään jo varsin paljon, virus on saatu kasvamaan soluviljelmämalleissa, joissa sen ominaisuuksia voidaan tutkia. Viruksen koko genomi eli perimäaines tunnetaan ja genomeja sekvensoidaan nopeasti uusista potilaista. Virus osataan tunnistaa diagnostisilla testeillä ja tiedetään esimerkiksi, että se tarttuu ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Lisäksi tiedetään, että suurin osa sairastuneista saa vain lieviä oireita.

Onko todisteita siitä, että virus olisi muuntunut?

– Ei ole mitään näyttöä siitä, että virus olisi muuntunut biologisilta ominaisuuksiltaan. On tavallista, että virusten genomit muuttuvat jatkuvasti hieman, mutta valtaosa näistä muutoksista ei muuta viruksen biologisia ominaisuuksia.

Miten todennäköistä on että virus muuntuu? Onko Iranissa leviävä virus sama kuin Kiinassa ja Euroopassa ?

–Virus on sama kaikkialla. Tämän hetkisen tiedon perusteella SARS-CoV-2 vaikuttaa muuntuvan hitaasti, kuten muutkin koronavirukset.

Miten nopea virus on leviämään verrattuna kausi-influenssaan?

– Uuden viruksen leviämistehokkuutta ei vielä tunneta tarkasti. Nykyisen tiedon valossa vaikuttaa siltä, että uusi koronavirus leviää hitaammin kuin kausi-influenssa johtuen muun muassa pidemmästä itämisajasta.

Miten hyvin viruksen ominaisuudet tunnetaan? Onko virukseen mahdollista keksiä lääkettä?

– Viruksen ominaisuuksien tutkiminen etenee ennennäkemätöntä vauhtia ja tutkijat ympäri maailmaa jakavat myös tutkimustuloksia aivan uudella tavalla. Virukseen on mahdollista keksiä lääke ja tätä kehitystyötä tehdään lukuisissa laboratorioissa. Uusien lääkkeiden saaminen käyttöön on kuitenkin hidas prosessi, sillä niiden turvallisuus ja teho täytyy varmistaa.

Millä lääkkeillä Suomessa ihmisiä nyt hoidettaisiin, jos virus leviäisi laajemmin?

– Uuden koronaviruksen hoitoon ei ole vielä käytössä viruslääkkeitä. Kiinasta kerrotaan, että siellä on testattu joitakin muihin infektioihin kehitettyjä lääkkeitä myös COVID-19 potilaiden hoitoon, mutta näitä tuloksia ei ole vielä julkaistu, eikä lääkkeiden tehosta siis ole tietoa.

Potilaat saavat oireiden mukaista hoitoa ja esimerkiksi vakavampiin tautimuotoihin mahdollisesti liittyviä bakteeri-infektioita voidaan hoitaa antibiooteilla.

Miten tätä virusta pystytään hoitamaan?

– Tällä hetkellä hoito on oireenmukaista. Viruslääkkeiden ja rokotteen kehitystyössä seurataan tarkasti viruksen genomia ja sen mahdollista muuntumista, ja etsitään viruksen rakenteesta sellaisia osia, jotka ovat pysyviä tai muuntuvat kaikkein hitaimmin. Tällöin lääkkeet ja rokote toimisivat myös mahdollisesti muuntuneita viruksia vastaan.

Uuden koronaviruksen uusiutumis- tai leviämisluku eli R0-luku on vähän päälle kaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi sairastunut tartuttaa keskimäärin runsaat kaksi muuta, onko leviämiskyky säilynyt ennallaan vai muuttunut?

– Leviämisluku on tämän hetkisen tiedon valossa säilynyt ennallaan.

Mikä on taudin itämisaika verrattuna kausi-influenssaan?

– Uuden koronaviruksen osalta itämisaika on 2–12 päivää ja arvio on pysynyt ennallaan. Keskimäärin oireet alkavat noin viiden vuorokauden kuluessa tartunnasta. Tämä itämisaika on pidempi kuin esimerkiksi kausi-influenssalla.

Mitä tiedetään tarttuvuudesta tällä hetkellä, leviääkö tauti oireettomien tartunnansaajien välityksellä vai ei?

– Tämän hetkisen näkemyksen mukaan sairastunut henkilö on tartuttava vasta oireiden alkaessa. Tietoa tästä tarvitaan kuitenkin lisää.

Kuinka suuri osa sairastuneista toipuu taudista ja missä ajassa?

–Suurin osa toipuu taudista ja taudin kesto vaihtelee oireiden vakavuudesta riippuen päivistä viikkoihin.

Voiko koronavirukseen sairastua uudestaan tartunnan jälkeen?

–Koronavirus synnyttää immuunivasteen, joka suojaa uusilta tartunnoilta. Tällä hetkellä ei tiedetä vielä, kuinka pitkään tuo vaste kestää.

Mitä mielestäsi on olennaista nyt tällä hetkellä liittyen uuteen koronavirukseen?

–Tällä hetkellä on tärkeää pysyä rauhallisena, lukea viranomaisten tiedotteita (THL), pestä käsiä ja opetella tunnistamaan oikea tieto huhujen ja väärän tiedon kohinasta.

Lue lisää:

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Kiina sulkee suurimman väliaikaissairaalansa, suomalaiset pääsivät pois Teneriffan karanteenihotellista

Suomalaisten naisten lahjoittamat munasolut kiinnostavat ulkomailla. Suomeen tulee vuosittain muutamia satoja ihmisiä lahjamunasoluilla tehtäviin hoitoihin.

Suurin osa tulijoista on muista Pohjoismaista, etenkin Ruotsista ja Norjasta. Myös jotkut ulkomailla asuvat suomalaiset ovat kiinnostuneet synnyinmaansa hedelmöityshoidoista.

Akatemiatutkija Riikka Homanen Tampereen yliopistosta tutkii parhaillaan, miksi Suomesta tuli näin houkuttava kohdemaa.

Homanen sai viime vuonna Suomen Akatemialta viisivuotisen rahoituksen tutkimushankkeeseen.

Kaikkia syitä kiinnostukseen ei vielä tiedetä, mutta suurin syy on kotimaiden rajoittava lainsäädäntö tai hoitojärjestelmä. Norjassa munasoluluovutus on ollut kiellettyä, ja Ruotsissa on erilaisia ikärajoituksia ja vähän hoitoa saatavilla yksityisissä klinikoissa.

Samankaltainen ulkonäkö lisää kiinnostusta

Aikaisemmassa tutkimuksessa Homanen sai selville, että myös suomalaisten ulkonäkö lisää kiinnostusta.

– Yksi syy tulla juuri Suomeen on joidenkin pohjoismaalaisten matkailijoiden ajatus siitä, että suomalaiset ovat samannäköistä sukulaiskansaa ja tämän samankaltaisuuden ajatellaan periytyvän.

Homasen mielestä on kiinnostavaa, että suomalaisia pidetään nyt muissa Pohjoismaissa sukulaiskansana. Tilanne on ollut erilainen aiemmin historiassa. Suomalaisia ei ole aina pidetty oikeina skandinaaveina, vaan esimerkiksi "idän mongoleina".

Lahjasoluja haetaan usein maasta, jonka ajatellaan olevan etnisesti lähellä. Muiden maiden tutkimuksista selviää, että vanhemmat ovat olleet huolissaan, tulevatko lahjasolut muualta kuin maasta, josta niitä haetaan.

Suomessa laki korostaa ulkonäön samankaltaisuutta

Sukusolujen valintakriteerit vaihtelevat maailmalla. Yhdysvalloissa solujen vastaanottajat voivat valita lahjoittajan esimerkiksi älykkyysosamäärän ja koulutuksen perusteella.

Suomessa laki korostaa ulkonäön samankaltaisuutta, mikä ei ole yleistä kaikkien maiden lainsäädännössä. Ulkonäkö määritellään viidellä eri ominaisuudella. Lain mukaan luovuttajasta saadaan kerätä ja tallentaa tietoja, jotka kuvaavat luovuttajan ihon, silmien ja hiusten väriä, pituutta ja etnistä alkuperää.

Usein tuleva vanhempi haluaa, että lapsi olisi mahdollisimman samannäköinen kuin hän itse on. Taustalla on tutkijan mukaan huoli siitä, miten kovasti vanhemmistaan poikkeava lapsi sopeutuu kasvuympäristöönsä.

Ominaisuuksien määrittäminen näin laissa on Homasen mukaan rodullistavaa. Hänen mukaansa Suomen lain taustalla ei ole kuitenkaan pahatahtoista ajatusta "rotupuhtaudesta".

– Käsittääkseni ennemminkin laki on ollut pyrkimys välttää eugeniikan (rodunjalostusopin) mahdollisuus, jossa sukusoluluovuttajaksi voisi valita minkälaisen ihmisen tahansa, esimerkiksi koulutuksen, älykkyysosamäärän tai kauneuskriteerien mukaan, kuten esimerkiksi Kaliforniassa.

Rodullistamisella voi tutkijan mukaan olla myös ei-toivottuja seurauksia.

– Rodullistamista yleensä voidaan käyttää rasistisiin päämääriin, jos ajatus on, että vaikka valkoiset ovat jokin ylivertainen kansa tai pyritään syrjimään jotain etnistä ryhmää. Tällainen ei ole osa suomalaisten klinikoiden arkea eikä lain agenda.

Kaukana vielä bisneksestä

Suomen lahjasoluhoidot eivät ole isoa bisnestä verrattuna moniin muihin maihin. Tanska on tunnettu siittiöistään ja Espanja, Tshekki ja Etelä-Afrikka munasoluistaan. Sijaissynnytyksiin matkustetaan esimerkiksi Meksikoon tai Yhdysvaltoihin.

– Suomalaiset klinikat eivät aggressiivisesti markkinoi munasoluja, kuten esimerkiksi Tanskassa spermaa markkinoidaan mielikuvilla maskuliinisista viikingeistä, eikä Suomeen tuoda munasoluja tai luovuttajia muualta maailmasta.

Suomalaisille luovuttajille ei myöskään makseta varsinaista palkkiota luovutuksesta. Tämä kasvattaisi yleensä bisnestä. Munasolujen luovuttajalle maksetaan noin 250–500 euron korvaus matka- ja muiden kulujen lisäksi.

Tutkija Riikka Homanen olisikin hämmästynyt, jos yritystoiminta yhtäkkiä räjähtäisi kasvuun Suomessa.

Hinnat eivät ole houkuttavin tekijä

Yksityisellä klinikalla hoitojen hinnat ovat kalliimpia kuin julkisella. Yksi lahjamunasoluhoitokierros yksityisellä klinikalla maksaa noin 7 000 euroa, jonka lisäksi tulevat lääkkeet sekä mahdollisesti solujen pakastus- ja säilytysmaksut.

Houkuttelevatko Suomen hinnat hoitoihin tulijoita?

– Hinnat tuskin ovat houkuttavin tekijä Suomessa. Euroopassa on monta edullisempaa paikkaa. Eivät ne tietysti Amerikan hirmuhintoihin nouse tai ole Pohjois-Euroopan kalliimpaakaan luokkaa käsittääkseni, Homanen kertoo.

Riittävätkö lahjasukusolut?

Suomessa lähes viidesosa kaikista hedelmöityshoidoista tehdään lahjoitetuilla sukusoluilla.

Yhden lahjoituskerran munasolut menevät yleensä yhdelle saajalle. Saman lahjoittajan sukusoluilla voidaan koettaa saada lapsia korkeintaan viiteen eri perheeseen.

Yhteensä hedelmöityshoidoista syntyi vuonna 2017 Suomessa 2 336 lasta, mikä on arviolta lähes 5 prosenttia kaikista tuona vuonna syntyneistä lapsista.

Yksityiset klinikat joutuvat ostamaan osan siittiöistään ulkomailta, eikä julkiselle puolellekaan odoteta sukusolujen luovuttajaruuhkaa.

Voiko ulkomaalaisten kiinnostus vähentää suomalaisten mahdollisuuksia saada hedelmöityshoitoja?

Tutkija ei usko, että suomalaiset jäävät ilman hoitoa, koska klinikat ovat profiloituneet Suomessa eri tavalla. Aikaisemmassa tutkimuksessa Homanen havaitsi, että jonoja ei juurikaan ollut matkustajia hoitavilla klinikoilla. Tämä on yksi syy, mikä vetää ulkomaalaisia Suomen hedelmöityshoitoihin.

Etninen syrjintä on kielletty, joten asiakkaita ei voi yksityisessä hoidossa laittaa kansallisen alkuperän mukaan järjestykseen.

– Julkinen hoito sen sijaan on monella tapaa asumisperustaiseen oikeuteen perustuvaa, jolloin tietysti paikalliset ovat oikeutetumpia hoitoon, mutta eivät tietysti kansalaisuutensa tai etnisyytensä vaan kotikuntalaisuutensa perusteella.

Lue lisää:

Lahjoittajaryntäys yllätti julkiset sairaalat – Hedelmöityshoitoihin on saatu paljon sukusoluja

Minna Minkkinen on luovuttanut ainakin 40 munasolua, mutta hän ei halua tulla raskaaksi: "En ajattele, että minulla on lapsia maailmalla"

HUS ja Tays aloittavat hedelmöityshoidot lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöillä – lahjasoluja voivat nyt saada myös naisparit ja itselliset naiset

Kiinassa koronaviruksen vuoksi karanteeniin määrättyjen ihmisten majapaikkana käytetty hotellirakennus on romahtanut. Romahtamisen syystä ei toistaiseksi ole tietoa.

Noin 70 ihmistä jäi romahduksen jälkeen loukkuun raunioihin. Viranomaisten mukaan ainakin 37 ihmistä on saatu pelastettua raunioista.

China Dailyn julkaisemilla videoilla näkyy uhreja betonielementtien seasta taskulamppujen avulla etsiviä pelastustyöntekijöitä sekä ambulanssiin talutettavia loukkaantuneita.

Turma sattui lauantaina Quanzhoussa Kiinan kaakkoisessa Fujianin maakunnassa.

Hotelli, jossa on 80 huonetta, oli vastikään muutettu karanteenitiloiksi. Rakennukseen oli sijoitettu ihmisiä, jotka olivat olleet tekemisissä koronavirustartunnan saaneiden kanssa.

Quanzhoussa on todettu 47 koronavirustartuntaa.

Tuoreimmat tiedot koronavirustilanteesta voit lukea tästä uutisesta.

Suomalaisviranomaiset luottavat siihen, että koronavirukselle altistumisen vuoksi karanteeniin asetetut noudattavat viranomaisten antamia määräyksiä, sanoo johtaja Tuija Kumpulainen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Suomessa on tähän mennessä todettu 19 koronavirustartuntaa ja noin 520 ihmistä on testattu. Pelkästään Helsingissä virukselle altistumisen vuoksi karanteenissa on yli 150 ihmistä. Tällä viikolla on myös liikkunut huhuja, joiden mukaan karanteenia olisi rikottu Helsingissä. Tällaisesta ei kuitenkaan ole mitään todisteita.

Suomen lain mukaan karanteenin rikkomisesta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja siitä voi saada sakkoa tai jopa kolme kuukautta vankeutta. Tämä perustuu siihen, että karanteenia rikkomalla voi aiheuttaa toiselle ihmiselle hengenvaaran.

– Varsinkin tässä tilanteessa, kun meillä on koronaviruksen kaltainen tauti, josta emme ihan loputtomiin tiedä, ja meillä on kansakunta varpaillaan, niin kyllä se (karanteenin rikkominen) on äärettömän tyhmää, sanoo sosiaali- ja terveysministeriöstä johtaja Tuija Kumpulainen.

• Lue tästä uusimmat tiedot koronaviruksesta

Karanteeni ei tavaton toimenpide

Kumpulaisen mukaan Suomessa uskotaan ja kannustetaan ihmisiä noudattamaan karanteenia, johon heidät on määrätty. Lainsäädäntö antaa järeämmätkin keinot karanteenissa olevien valvomiselle, mutta hän ei usko, että niitä joudutaan käyttämään.

– Kyllä tämä tällaisessa asiassa lähtee siitä, että ei ihmisiä lukkojen taakse panna vaan uskotaan, että annettuja ohjeita ja määräyksiä noudatetaan, Kumpulainen miettii.

Hänen mukaansa karanteeni toimenpiteenä ei sinänsä ole tavatonta Suomessa ja sitä käytetään varotoimena esimerkiksi tuhkarokolle altistuneille, joilla ei ole rokotusta tai jotka eivät ole aikaisemmin tautia sairastaneet.

Karanteeniin voidaan laittaa terve ihminen, joka on mahdollisesti ollut kontaktissa sairaan ihmisen kanssa ja on siksi vaarassa sairastua samaan tautiin. Karanteeni on eri asia kuin eristys. Tautiin sairastunut ihminen laitetaan eristyksiin.

– Eristyksiin määrättävien suhteen lainsäädännössä on pahimmilaan mahdollisuus tehostaa ja estää liikkumista, mutta kyllä ihmiset keskimäärin puhetta uskovat, onneksi, Kumpulainen sanoo.

Lue lisää:

Suomessa todettu neljä uutta koronavirustartuntaa

Karanteeni Teneriffalla on ohi, pietarsaarelaispari palasi vihdoin kotiin – "Emme olisi päässeet pois ilman inttämistä"

VR:n vaunut putsattiin koronaviruksen pelossa, tartunnasta epäilty pelkää leimautuvansa: "En uskaltanut kertoa edes äidilleni"

STM:n asiantuntija vastaa viiteen kysymykseen karanteeneista – "Jossain kohtaa tämä ei ole enää tarpeellista"

Viikissä asuva Katrianna Raunio kertoo, mitä on arki karanteeniperheessä – tieto korona-altistuksesta yllätti ja aluksi jopa pelästytti

Kurikan Hirvijärvellä yläkouluikäinen poika on kuollut auton vajottua jäihin, kertoo Pohjanmaan poliisi tiedotteessa.

Lauantaina aamupäivällä kaksi autoa oli ajamassa jääradalla, kun jää murtui niiden alta. Molemmissa autoissa oli kuljettaja ja matkustaja.

Poliisin mukaan toisessa autossa matkustajana ollut 14-vuotias poika ei päässyt autosta pois ja hän kuoli tapahtumapaikalla.

Poliisi tutkii onnettomuuteen johtaneita syitä.

22-vuotias Janina Tiihonen seisoo ison hallin takaosassa Helsingin messukeskuksessa. Ihmiset taputtavat ja hurraavat. Hänen nimensä on juuri kaikunut ympäri hallia.

Tiihosen Instagram-tili on juuri palkittu vuoden parhaana hevosaiheisena sometilinä. Nyt tili loistaa isolla screenillä.

Päällimmäisenä mielessä on järkytys. Tiihosen on vaikea ymmärtää, että aplodit on osoitettu hänelle.

Nyt hänen pitäisi mennä lavalle vastaanottamaan palkintonsa. Tiihonen lähtee kävelemään salin takaosasta kohti lavaa, mutta lähestyvät portaat näyttävät aivan liian jyrkiltä. Mielessä pyörii pelko.

Miten hän pääsisi portaat ylös kaatumatta, kun ei aina pysy pystyssä tasaisella maallakaan?

Kaiken muuttaneesta onnettomuudesta on nyt kaksi vuotta.

Janina Tiihonen tunsi olonsa aivan normaaliksi, kun hän lähti ajamaan Pyhtäältä töihin Loviisaan talvi-iltana 2018. Huono olo iski kesken matkan.

– Olin ohjaamassa autoa tien sivuun, kun autoni perään ajoi täysperävaunullinen rekka, kertoo Tiihonen.

Palokunta leikkasi Tiihosen ulos autosta, minkä jälkeen hänet kiidätettiin Töölön sairaalaan Helsinkiin. Sairaalassa todettiin laaja-alainen aivoverenvuoto. Tiihonen vajosi koomaan.

Viimeiset muistikuvat jäivät moottoritien rampille.

Ote elämänsyrjästä

Lopullinen diagnoosi oli aivovamma. Kun Tiihonen pääsi sairaalasta kotiin, hän ei juuri muuta jaksanut kuin nukkua ja ottaa lääkkeensä. Se ahdisti ja masensi.

– Hyvä, että jaksoin nousta sängystä ja ottaa voileivän. Niidenkin piti olla valmiiksi tehtyjä. Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni.

Kuntoutuksessa Tiihonen joutui tekemään muistitehtäviä ja pisteiden yhdistelyä, joiden oli tarkoitus parantaa hahmotuskykyä. Hän sai huonompia tuloksia kuin alakouluikäiset.

Tiihonen alkoi miettiä, miten pääsisi uudestaan elämänsyrjään kiinni. Silloin heräsi ajatus omasta hevosesta. Hänellä oli 13 vuoden ratsastustausta, mutta harrastus oli ollut tauolla.

Lääkärit eivät innostuneet ideasta, koska ratsastamisessa on suuri loukkaantumisriski. Vaarana oli, että Tiihonen putoaisi hevosen selästä aivovamman aiheuttamien tasapainovaikeuksien vuoksi.

Tiihonen osti silti oman hevosen.

Liikaa kuvia

8-vuotias suomenhevonen Pinkun poika eli Poitsu auttoi Tiihosta toipumaan. Sille oli helppo puhua, koska se vain oli ja kuunteli. Oli pakko nousta aamuisin sängystä.

Tiihonen otti Poitsusta paljon kuvia. Hän perusti Instagramiin tilin, koska halusi näyttää niitä kavereilleen. Pian kavereilta alkoi tulla kuvista palautetta.

– Minulla on tosi paljon kavereita, jotka eivät heppaile. He kysyivät, että onko pakko työntää sitä hevosta joka tuutista.

Niinpä Poitsu sai oman @Pinkunpoika-tilin. Tiihonen alkoi julkaista Poitsun kuvia siellä eikä kertonut seuraajilleen, että oli ollut pahassa onnettomuudessa ja toipui aivovammasta.

Kesällä 2018 hän putosi Poitsun selästä ja sai uuden aivoverenvuodon.

Someterapiaa

Tili hiljeni. Seuraajat alkoivat ihmetellä, mihin Tiihonen oli kadonnut. Viikon jälkeen hän päätti kertoa seuraajilleen, mitä hänelle oli tapahtunut.

– Aloin saada tilin kautta tosi paljon vertaistukea ja tsemppiä.

Hän alkoi postata hevosjuttujen lisäksi paljon muutakin omasta arjestaan, vaikeuksistaan ja kuntoutumisestaan. Tili alkoi kerätä ensin satoja, sitten tuhansia seuraajia. Sen henki muuttui kuin itsestään terapeuttiseen suuntaan.

– Ihmiset kertovat omista vaikeista kokemuksistaan, ja se auttaa minua jaksamaan. He taas kertovat saaneensa voimaa, kun olen kertonut avoimesti omasta tilanteestani. Se on molemminpuolista.

Nyt tilillä on 7300 seuraajaa ja kävijöitä viikoittain 3000–5000.

Sitten Poitsu kuoli.

Viime keväänä Poitsulle alkoi tulla selittämättömiä kipuja.

Useampi eläinlääkäri etsi syytä kivuille. Lopulta Poitsulta löytyi kaularangan nivelrikko, jota ei voitu parantaa. Kipuun olisi ollut lääkkeitä, mutta se olisi silti vaarassa halvaantua. Eläinlääkäri suositteli hevosen lopettamista.

Tiihonen näki, kuinka kipeää Poitsun teki liikkua. Hevosen omaksi parhaaksi hän päätti luopua siitä.

– Se oli tosi rankka paikka, koska Poitsu oli minulle melkein koko elämä.

Poitsu sai vielä laiduntaa kotona kolme viikkoa. Tiihonen hyvästeli rakasta hevostaan hiljalleen ja opetteli päästämään irti.

– Viimeisenä iltana vietimme tallilaisten kanssa jäähyväisjuhlaa, jonka aikana letitin Poitsun harjan hienoksi. Aamulla menin aikaisin tallille ja harjasin sen vielä kerran. Se nuokkui sylissäni ihan kuin olisi itsekin päättänyt lähteä.

Poitsun tili Instagramissa sai uuden nimen, kun Tiihonen kertoi siellä surustaan ja sai seuraajiltaan tukea. Siitä tuli @heppaterapiaa.

Aivot kuin posliiniastia

Melko pian Tiihonen alkoi kaivata uutta hevosta tuomaan täytettä päiviinsä. Hän löysi Ension.

– Sain taas syyn herätä aamuisin.

Neurokirurgian emeritusprofessori Juha Öhman arvioi aiemmin Ylelle, että aivovamma tekee aivoista hauraat kuin posliiniastia. Ennuste on sitä huonompi, mitä useamman tärskyn aivot saavat.

Tiihonen tietää sen ja ottaa ratsastamalla tietoisen riskin. Hän sanoo, ettei silti suhtaudu kevyesti lääkärien sanoihin.

– Olen tosi varovainen. Turvakypäräni on aina ajan tasalla. Vierasta hevosta jopa hoidan aina kypärä päässä.

Kun Tiihonen käveli viime viikonloppuna Helsingin messukeskuksen hallissa kohti lavalle vieviä portaita, ne näyttivät loivenevan askel askeleelta. Portaiden juurella selvisi, etteivät ne niin jyrkät olleetkaan. Lavalle kapuaminen onnistui ilman ongelmia.

GoExpo Horse -messujen yhteydessä pidetyssä hevosalan somegaalassa palkittiin myös vuoden paras hevosblogi, vuoden edelläkävijä ja vuoden tulokas. Järjestäjien mukaan ääniä oli tullut yhteensä yli 20 000.

Kun kaikki olivat saaneet pokaalinsa, Tiihosta odotti vielä yksi yllätys.

– Ajattelin, että kohta pääsen kotiin ja valmistauduin jo menemään portaita alas. Kuulin taas nimeni. Se oli jo liikaa. Käteni tärisivät enkä osannut sanoa mitään.

Toinen palkinto tuli yleisöltä. Se oli äänestänyt @heppaterapiaa-tilin suosikikseen.

Vääriä reaktioita

Janina Tiihosen aivovamma ei näy juurikaan ulospäin. Arjessa se tulee ilmi pääosin väsymyksenä ja vääränlaisina reaktioina. Tiihonen saattaa alkaa nauraa tilanteissa, joihin se ei sovi tai itkeä, kun muut nauravat.

Hänen mielestään myös kasvot ovat "eripariset" ja silmät katsovat välillä eri suuntiin.

Vielä vuosi sitten hän kärsi pahoista tasapaino-ongelmista. Kuntoutuksen myötä ne ovat hiljalleen hälvenneet. Tiihonen kokee saaneensa parhaan avun ratsastusterapiasta ja ratsastuksesta vapaa-ajalla.

– Tasapaino on parantunut tosi paljon varmaankin ratsastuksen ansiosta. Joskus saatan vieläkin kompuroida, mutta vain hyvin väsyneenä.

Ratsastusterapia kiinnostaa

Ratsastusterapia hyväksyttiin viime vuoden alussa itsenäiseksi terapiamuodoksi osana Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.

Suomen Ratsastusterapeutit ry:n arvion mukaan hoitojen määrä on noussut ainakin niillä terapeuteilla, joiden vakuutuspiirissä terapialähetteitä myönnetään paljon.

– Omat työni ovat lisääntyneet noin neljänneksellä. Annan ratsastusterapiaa vuositasolla pari tuntia päivittäin, kertoo Pohjois-Pohjanmaalla asuva yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen.

Terapia perustuu aivojen uudelleenkoulutukseen. Jos jokin kehon toiminto on puutteellinen, se voidaan opettaa toiselle aivojen osalle. Mattila-Rautiaisen mukaan ratsastusterapiasta voi saada apua esimerkiksi heikentyneeseen tasapainoon.

Ratsastusterapiaa voidaan käyttää neurologisessa kuntoutuksessa ja sillä voidaan hoitaa mielenterveysongelmia.

Mattila-Rautiaisen mukaan yhdistys aikoo tänä vuonna levittää tietoa ratsastusterapian vaikutuksista ja siitä, että kaikki sen terapeutit ovat Valviran hyväksymiä. Hän sanoo, että esimerkiksi lääkärien tietämyksessä on vielä parannettavaa.

– Olemme kokoamassa infopakettia, joka on tarkoitus jakaa jäsentemme kautta asiantuntijalääkäreille eri puolille maata.

"En olisi tässä ilman hevosia"

Janina Tiihonen ei ole pystynyt vielä palaamaan töihin. Arki pyörii tallilla.

Tiihosen mukaan hänen hoitava neurologinsa on näyttänyt vihreää valoa hevosharrastukselle sen jälkeen, kun huomasi naisen piristyneen hevosten avulla selvästi.

– Hän on ollut tosi kannustava ja sanonut, ettei pidä lopettaa elämistä. Hän näkee plussat tärkeämpinä kuin miinukset. En olisi tässä ilman hevosia.

Voit keskustella aiheesta. Keskustelu sulkeutuu 8.3. kello 23.

Lue lisää: 21-vuotias sai aivoverenvuodon kolarissa, toisen pudottuaan hevosen selästä – ja nousi uudestaan ratsaille: "Ei pidä lopettaa elämistä"

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL kertoo, että Suomessa on todettu neljä uutta koronavirustartuntaa.

Kaksi tapausta on todettu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja kaksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä.

Suomessa on todettu nyt yhteensä 19 tartuntaa.

Kaikki tänään todetut uudet tartunnat kytkeytyvät Pohjois-Italiaan. Kaikki potilaat ovat hyväkuntoisia, ja heitä on ohjeistettu pysymään eristyksissä kotona.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri kertoo, että tartunnan saaneet ovat aikuisia, ja he olivat samaa matkaseuruetta aiemmin Suomessa todettujen tartunnan saaneiden kanssa.

Husin mukaan uudet tartunnat on todettu työikäisellä ja eläkeikäisellä miehellä.

Lue myös:

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Kiina sulkee suurimman väliaikaissairaalansa, suomalaiset pääsivät pois Teneriffan karanteenihotellista

Mitä uudesta koronaviruksesta tiedetään nyt? Asiantuntija vastaa

Kalifornian rannikolla jumissa olevalla aluksella useita koronatapauksia – Trump haluaisi matkustajien pysyvän laivalla

Karanteenissa olleen risteilyaluksen miehistö kertoo The Guardianille kaaoksesta laivalla: "Meitä käytettiin hyväksi"

Raamatun sivut kahisevat, ja puheensorina täyttää huoneen. Kello käy armotonta vauhtia. Pienryhmästä yksi keskittyy avaamaan lukkoa, toinen hakee vastausta Raamatusta, kolmas etsii lisää johtolankoja ja neljäs ynnäilee numerosarjoja. Oikeiden oivallusten syntymiseen tarvitaan hyviä hoksottimia ja yhteistyötaitoja.

Kaiuttimesta kuuluvan opastavan äänen sijaan etenemisvinkkejä antaa sängyllä istuva Pyhä Henki.

Nuoria houkutellaan rippikouluun uusilla ideoilla. Savonlinnassa hiihtolomariparin loppukoe toteutettiin yllättävällä tavalla: pelaamalla pakohuonepeliä.

Rippikoulun suosio on säilynyt kirkosta eroamisaaltojenkin keskellä. Suosion syy löytyy innostavista isosista, hyvästä yhteishengestä ja nuorten välisen puskaradion välittämistä hyvistä riparikokemuksista.

Kirkkohallituksen rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen kertoo, että rippikouluun voi tulla riippumatta siitä, onko kirkon jäsen vai ei.

– Päästäkseen konfirmoitavaksi täytyy kuitenkin olla kirkon jäsen.

Savonlinnassa rippikoulun suorittaminen on suositumpaa kuin Suomessa keskimäärin: riparin käy yli 90 prosenttia ikäluokasta. Se on yli kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin keskimäärin. Suuren suosion syyksi arvellaan tapaa, jolla ripareita pidetään.

Viime vuonna rippikoulun kävi lähes 47 000 rippikouluikäistä nuorta. Savonlinnan seurakunnassa rippikouluun osallistui 338 nuorta.

Raamattu-aiheinen pakohuonepeli osallistaa nuoret

Nykyrippikoulussa nuoret pääsevät mukaan suunnittelemaan riparia. Seurakunnissa halutaan muutenkin löytää tapoja tukea nuorten oppimista.

Esimerkiksi Savonlinnan seurakunnan nuorisotyönohjaajat Sari Kaunismäki ja Jaakko Vanttaja ovat kehittäneet riparille Raamattu-aiheisen pakohuonepelin.

Riparilaisia uudella tavalla osallistava peli päätyi viime viikolla ensi kertaa osaksi leirin loppukoetta. Päästäkseen ulos pakohuoneesta riparilaiset tarvitsevat muun muassa rippikoulussa saatua oppia ja Raamatun käyttötaitoa.

– Varsinkin Isä Meidän -rukous pitää osata aika sanasta sanaan, että sieltä pääsee ulos, Kaunismäki sanoo.

Kaunismäki kertoo isosten olleen nuorisotyön ja rippikoulujen käyttöön suunnitellun pakohuoneen testaajina.

– Pakohuone sisältää monenlaisia tehtäviä, joissa pitää käyttää Raamattua. Jonkin verran on osattava ulkoläksyjäkin. Pelissä on myös lukkojen avaamisia ja pohdintatehtäviä.

Kaverit, raha, kummius ja kirkkovihkiminen

Rippikoulu kestää puoli vuotta. Se käydään usein kavereiden, kummiuden ja kirkkovihkimisen takia.

Savonlinnalainen Venla Huoman kertoo kuulleensa rippikoulusta hyvää. Muiden hyvät riparikokemukset ja kummius innostivat häntä käymään rippikoulun.

– Haluaisin olla isompana kummi, Huoman sanoo.

Tomi Toitturille puolestaan kirkkovihkiminen ja rippilahjarahat ovat tärkeitä.

– Rippijuhlista saa kuulemma hyvin rahaa niin se tietysti motivoi.

Nuorisotyönohjaaja Sari Kaunismäki nostaa riparien suosion syyksi myös yhteisöllisyyden.

– Sana kiertää, että rippikoulussa on mukavaa ja sinne kannattaa mennä. Rippikoulu on legenda, hän sanoo.

Myös Jari Pulkkinen kertoo nuorten välittävän positiivista viestiä rippikoulusta.

– Puhe rippikoulusta nuorten keskuudessa on valtaosin tosi positiivista. He siirtävät hyviä riparikokemuksiaan puheessaan eteenpäin.

Suosion takana innostavat isoset

Jari Pulkkinen nostaa yhdeksi riparien suosion kulmakiveksi isoset, joita on mukana rippikoulutoiminnassa vuosittain lähes parikymmentätuhatta.

– Monet rippikoulun käyneet haluavat isosena toimiessaan tarjota nuorille yhtä hienon kokemuksen kuin heillä itsellä oli.

Savonlinnassa hiihtolomariparille osallistuneen Tomi Toitturin mielestä isoset ovat riparilla tärkeässä roolissa.

– Ilman isosia olisi tosi tylsää. Isoset tekevät tästä kymmenen kertaa paremman, hän sanoo.

Venla Huoman nimeää hiihtolomariparin parhaaksi anniksi sen, että on saanut touhuta isosten kanssa kaikkea mukavaa, esimerkiksi pelata lautapelejä.

– He ottavat meidät kaikkiin juttuihin mukaan ja huolehtivat meistä.

Ripari saa nuorilta yleisarvosanan 9–

Savonlinnassa hiihtolomariparin alussa nuorten toiveita kuultiin siitä, minkälaisia oppitunteja he haluaisivat riparille. Venla Huoman sanoo riparilaisten vaikuttaneen esimerkiksi siihen haluavatko he opiskella keskustelemalla vai joillakin muilla tavoilla.

– Oppikokonaisuuksista saadaan paljon mielenkiintoisempia ja mukavampia, kun on saatu päättää itse jotain.

Savonlinnassa nuoria aiempaa enemmän osallistava rippikoulusuunnitelma otettiin käyttöön jo pari vuotta sitten.

Nuorisotyönohjaaja Sari Kaunismäki sanoo uuden rippikoulusuunnitelman suuntaavan siihen, että perinteisen loppukokeen tilalla olisi oppimisen arviointia pitkin rippileiriä.

– Meillä on täällä joka päivä oppimispäiväkirjat, ja loppukoe sisältää pakohuonepelin ja ryhmätyön.

Kirkkohallituksen rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen kertoo, että nuorten riparikokemuksia selvitetään valtakunnallisen itsearviointikyselyn avulla. Kyselyyn vastasi viime vuonna lähes 16 000 nuorta.

– Nuorten kokemukset siitä, että on turvallista olla ryhmässä ja saa olla oma itsensä saivat korkeimpia arvosanoja, Pulkkinen sanoo.

Nuoret vastasivat kyselyyn kouluasteikolla 4–10, ja yleisarvosanaksi rippikoulu sai 9–.

Oletko käynyt rippikoulun tai suunnitteletko osallistumista? Millaisia kokemuksia riparista jäi? Keskustele aiheesta 9. maaliskuuta kello 23.00 asti.

Lue myös:

Leimojen kerääminen rippikoulun paperipassiin loppuu – Uudistuksessa nuoret pääsevät vaikuttamaan rippileirin sisältöön ja kuittaavat kirkkokäynnin selfiellä

Meri-Lapissa rippikoulun käyvät lähes kaikki nuoret – ajatuksissa yhdessäolo, oppiminen ja kirkkohäät

Rippikoulu ei ole pelkkää raamattupiiriä vaan mukavaa yhdessä oloa – Pihka Puranen halusi suorittaa rippikoulun päästäkseen kummitädiksi

Pikkutyttönä Sirpa Kähkönen tunsi itsensä vahvaksi ja taitavaksi. Murrosiässä vartalon muuttuessa myös suhde maailmaan muuttui.

Hän tunsi olevansa yhtäkkiä esillä, vieraiden ihmisten katseiden ja kommentoinnin kohteena. Oli ahdistavaa, että joku saattoi nyt yhtäkkiä loukata yksityisyyttä vaikkapa keskellä katua.

Vapaus loppui kuin seinään 13-vuotiaana

– Noin 13-vuotiaana aikuiset miehet kommentoivat vartaloani kun kuljin kadulla. Siihen liittyvä ahdistus ja häpeä ovat elävinä mielessä vieläkin. Tuntui, että vapaus loppui kuin seinään.

Hyvällä tavalla näkymätön

Lapsuuteen liittynyt vapauden ja keveyden tunne on vaihdevuosien jälkeen palannut Kähkösen elämään.

Hän ei tuhlaa aikaa sen miettimiseen, näyttääkö hauskalta tai seksikkäältä. Se tuntuu samantekevältä.

– Haluan lopun ajan täällä maailmassa käyttää siihen, että näen maailmasta mahdollisimman paljon.

Villin pikkutytön paluu

55-vuotias Kähkönen tuntee nykyään olevansa lähellä kymmenvuotiasta itseään. Tyttöä, joka osaa aika paljon eikä piittaa siitä, minkälainen hänen haluttaisiin olevan.

–Se villi pikkutyttö on tullut takaisin. Minusta on hauskaa katsoa elämää eteenpäin ajatellen, että voin vielä viettää parikymmentä vuotta huoletonta tyttöelämää.

Naiseksi kasvaminen tuo paineita

Murrosiästä alkaen naisiin kohdistuu paljon kehoon liittyviä vastuita ja vaatimuksia, sanoo Väestöliiton terapiapalveluiden vastaava psykoterapeutti Tarja Santalahti.

Vartalo muuttuu ja se aiheuttaa monelle ensimmäistä kertaa ulkonäköpaineita: onko ok, jos haluan näyttää vartaloani, tai se, jos en haluakaan?

Kuukautisista huolehtiminen, raskauden pelko tai sen odottaminen ovat pitkään osa naisen elämää.

Lapsuuteen liittyvä rauha on vuosikymmeniksi mennyttä.

Vaihdevuosien jälkeen rauhaa ja vapautta

Naisen aikuisuuteen kuuluvat myös vaihdevuodet. Niistä aiheutuu vaihtelevasti oireita, mutta terapeutti Santalahden mielestä keskustelu on silti liian kielteistä.

–Jos etsii netistä tietoa vaihdevuosista, löytää helposti valtavan määrän juttua kamalista vaivoista. Vaikeammin saa tietoa siitä, että vaihdevuosien jälkeen mieli voi olla kirkkaampi ja olo vapaampi ja rauhallisempi kuin vuosiin.

Kun keho voi paremmin vaihdevuosioireiden loputtua, voi mielikin paremmin. Santalahden mukaan sitä voi kuvata sanoilla "hormonaalinen rauha".

Vanhempana huomio suuntautuu ulospäin

Santalahti sanoo, että keski-iässä naiset usein kiinnittävät entistä enemmän huomiota ympäröivään yhteiskuntaan ja kiinnostuvat siitä.

Kun huomio itseä ja omaa naisroolia kohtaan hellittää, on mahdollisuus suunnata huomionsa ulospäin, maailmaan.

Tämä on tuttua myös kirjailija Sirpa Kähköselle. Kun hänen tyttärensä on aikuistunut ja muuttanut omilleen, on aktiivisen äitiyden työ tehty. Hänellä on viime aikoina ollut mielessä olla "laajennetusti äiti":

– Voisin tehdä muutakin kuin omaa työtäni. Koettaa pitää huolta maailmasta ja esimerkiksi tukea nuoria kamppailussa ympäristön puolesta.

Emotionaalista hyvinvointia

Vanhempana ihminen on jo myös nähnyt elämää ja tunteiden säätely on kehittynyt.

–Jos kerrot vanhalle naiselle vihasta tai surusta, hän ottaa sen yleensä tyynesti. Tunteet eivät vie mennessään. Se on emotionaalista hyvinvointia, Tarja Santalahti sanoo.

Hän tuntee vaihdevuosien jälkeisen vapautuneen olotilan itsekin.

–Tässä iässä ei ole enää niin paljon odotuksia. Saa olla vain ja rauha syntyy siitä, että on oma itsensä.

Saudi-Arabiassa kruununprinssi Mohammed bin Salman määräsi lauantaina pidätettäväksi jo neljännen kuningashuoneen vanhemman jäsenen, kertovat asiasta perillä olevat lähteet New York Timesille.

Maan turvallisuusviranomaiset pidättivät armeijan entisen tiedustelujohtajan, prinssi Nayef bin Ahmedin.

Eilen öljymaassa pidätettiin kuningas Salmanin veli prinssi Ahmed bin Abdulaziz sekä kaksi veljenpoikaa. Heistä toinen, prinssi Mohammed bin Nayef oli vuoteen 2017 asti ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä.

Pidätettyjä syytetään vallankaappausyrityksestä. Lehtien mukaan kuninkaalliset vartijat hakivat prinssit perjantaina kodeistaan. Tiedossa ei ole, mihin syytökset vallankaappausyrityksestä pohjautuvat.

Pidätykset kielivät siitä, että kruununprinssi Mohammed bin Salman keskittää yhä enemmän valtaa itselleen ja valmistautuu mahdollisesti ottamaan muodollisesti vallan isältään, 84-vuotiaalta kuningas Salmanilta.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kruununprinssiä puolestaan hermostuttaa kuningasperheessä kytevä tyytymättömyys, sillä romahtanut öljynhinta on kurittanut maan taloutta viime aikoina.

Kruununprinssi bin Salman on aiemminkin hiljentänyt kovaotteisesti vastustajiaan, mutta moni katsoo, että näin korkea-arvoisten kuningasperheen jäsenien pidätykset ovat jo poikkeuksellisia.

– Näyttää siltä, että kruununprinssi haluaa raivata vain kaikki kilpailijat tieltään, arvelee tutkija Michael Stephens Royal United Services Institute -ajatushautomosta.

Lue myös:

Saudi-Arabiassa pidätetty kuningas Salmanin nuorempi veli – syytetään maanpetoksesta

Vain muutama kymmenen metriä tienlaidasta metsään, ja vastaan tulee suomalaismetsässä melko harvinainen ilmestys.

Maassa lahoava puunrunko.

Lahopuun määrästä näkee, ettei hakkuukone ole käynyt metsässä vuosikausiin.

Nuuksion kansallispuistoon kuuluvalla alueella on käynnissä hidas muutos, jossa metsä tekee paluuta lähelle luonnontilaa.

Sellaisessa metsässä puut kaatuvat omassa tahdissaan ja jäävät niille sijoilleen.

Luonnontilaista metsää on Suomen metsistä alle kolme prosenttia, suojeltua metsää vain kuusi. Loppu on metsäteollisuuden käytössä.

Niissä metsissä puut eivät juuri ehdi kaatua itsekseen.

Greenpeacen tuore Suomen-johtaja Hanna Paulomäki harppoo yli lahopuiden kohtaan, jossa kansallispuisto päättyy ja yksityismetsä alkaa.

Hakkuuaukea on vastassa heti rajalla. Suometsä sen toisella puolella on kaadettu vain muutamia viikkoja sitten.

Sama metsä oli tarkoitus muuttaa suojelualueeksi. Uhanalaisia luontoarvoja sisältäneestä Kirkkonummen Soidensuosta tehty suojeluvaraus maakuntakaavaan.

Nyt on suojelu myöhäistä. Puiden tilalla ammottavat syvät, hakkuukoneen jättämät ajourat.

– En kuitenkaan halua syyllistää metsänomistajaa. Hänellä ei ehkä ole ollut tarpeeksi tietoa tai tarjottu muita vaihtoehtoja, Paulomäki sanoo sovittelevasti kantojen ja oksakasojen keskellä.

Kirkkonummelaisella hakkuuaukealla Greenpeace on tehtävänsä ytimessä. Ympäristöjärjestö valvoo siellä, missä viranomaisen kenot loppuvat.

Metsän hakkaaminen on Suomessa tarkasti säänneltyä puuhaa. Tästäkin hakkuusta on ensin tehty metsänkäyttöilmoitus metsälakia valvovaan Metsäkeskukseen.

Ilmoitus on hälyttänyt järjestelmässä suojeluvarauksen takia. Sen jälkeen asiaa on selvitetty ELY-keskuksessa.

Ylen tietojen mukaan hakkuulupa kuitenkin annettiin, sillä suojelualue ei ollut ehtinyt läpäistä byrokratiaa. Kunnan yleiskaavassa oli jäljellä merkintä, että metsää saa käyttää metsätalouteen.

Oikeastaan koko alueen piti olla yksi kansallisesti suojelluista suoalueista.

Se oli listalla, kun hallitus laati kuusi vuotta sitten silloisen ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.)johdolla soidensuojelun täydennysohjelman. Ohjelmaan piti lisätä erityisesti eteläsuomalaisia soita, joita olisi lunastettu ja suojeltu lailla.

Sitten vihreät lähti hallituksesta ja uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) pysäytti hankkeen. Pakoksi aiottu suojelu muuttui vapaaehtoiseksi.

– Tämä hakkuu on esimerkki siitä, että vapaaehtoinen suojelu ei toimi, Paulomäki sanoo.

Metsätienlaidasta löytyy toinenkin syypää siihen, että suojeluun aiottua metsää ylipäätään hakataan.

Puupinoon kiinnitetty Metsä Groupin lappu. Yhtiö on ostanut osan puista.

Siinä on rako, johon järjestö voi iskeä. Maine ympäristön kannalta vastuullisena toimijana on puumarkkinoilla kovaa valuuttaa.

Siksi metsäyhtiöt pitävät meteliä FSC-sertifioidusta sekä niin sanotusta kontrolloidusta puusta, joka on hankittu kestävästi. Myös Metsä Group on kertonut käyttävänsä pelkästään puuta, jonka kaataminen ei uhkaa korkeita suojeluarvoja.

– Onhan se outoa, että yhtiö ostaa puuta tällaiselta alueelta, Paulomäki tyytyy toteamaan. Greenpeace on valittanut siitä yhtiöön.

Paulomäelle maa jalkojen alla on suojelutyössä uutta. Viime vuodet hän on seilannut merillä katsomassa, mitä ammattimainen massakalastus tekee pohjassa asustaville eliölajeille.

Paulomäki asui Tanskassa ja työskenteli merien suojeluun keskittyvässä Oceana-järjestössä.

Suuri osa maailman kalansaaliista pyydetään trooleilla – valtavilla verkoilla, joita vedetään pitkin merenpohjia. Paulomäki seurasi tutkimusristeilyillä sukellusrobottia ja keräsi näytteitä pohjasta.

– Troolattu merenpohja on kuin vedenalainen avohakkuu. Se on tyhjä raiskio, josta alkuperäinen luonto on poistettu, hän sanoo.

Tanskassa Paulomäki sai kokea, miten ympäristöjärjestö painavimmillaan vaikuttaa.

Hän oli mukana tutkimusaluksella, joka löysi merenpohjasta harvinaisen äyriäislajin, jonka luultiin troolauksen myötä kadonneen.

Löydön jälkeen alue tutkittiin uudelleen, ja tanskalaispoliitikot perustivat Tanskan ja Ruotsin väliselle merialueelle kuusi uutta suojelualuetta. Nyt niillä rajoitetaan kalastusta.

Paulomäki vastasi poliittisesta vaikuttamistyöstä ja vietti paljon aikaa Brysselissä, jossa järjestö pyrki vaikuttamaan meriä käsitteleviin EU:n lakialoitteisiin.

Politiikka sai kiinnostumaan myös paluusta kotimaahan.

Kun istuva hallitus kirjasi ohjelmaansa maailman kunnianhimoismmat ilmastotavoitteet, Paulomäki ajatteli, että Suomessa on mahdollisuus olla mukana jossain suuressa.

– Täällä on paljon hyvää käynnissä. Toivottavasti tämä momentum myös jatkuu.

Tanskassa vietettyjen vuosien jälkeen Paulomäki erottaa herkästi ympäristökeskustelun sävyjä.

Pienessä, merten ympäröimässä valtiossa ilmastoon ja ympäristöön liittyvä keskustelu pyöri kalastuksen lisäksi lihateollisuudesssa ja maataloudessa, maan tärkeimmissä elinkeinoissa.

Suomessa taas repivin ympäristökeskustelu käydään juuri metsistä – vanhasta vientiteollisuuden kivijalasta.

Metsiensuojeluun liittyvät Greenpeacenkin suurimmat voitot.

Järjestö pysäytti 2000-luvun alussa Metsähallituksen hakkuut Ylä-Lapissa yhdessä saamelaisten kanssa.

Aktivistit leiriytyivät Inariin ja estivät hakkuiden etenemisen vanhoihin metsiin.

Lopulta mentiin yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Se on Paulomäen mielestä yhä järjestön suurin saavutus.

– Ne metsät jäivät pystyyn, hän sanoo.

Metsäleirit, hiililaivoille ja öljynporauslautallekiipeäminen.

Kun kansalaistottelemattomuuteen profiloitunut järjestö tuli Suomeen 1980-luvun lopulla, vastaanotto oli pitkään torjuva. Vielä 2000-luvun saattoi kuulla puhuttavan terroristeista.

Se kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta, sanoo Paulomäen edeltäjä Sini Harkki. Hän johti järjestöä viimeiset kuusi vuotta.

Harkin mukaan Suomessa on ollut poikkeuksellisen vieroksuva suhtautuminen aktivismiin. Sen ja vakavan yhteiskunnallisen keskustelun yhdistämistä ei ensin ymmärretty.

– Yhdysvalloissa yliopistoissa on jopa kansalaistottelemattomuuden professoreita. Meitä yritettiin painaa marginaaliin, Harkki muistelee.

Harkin aikana keskustelukulttuuri muuttui Suomessa suurin harppauksin. Hän piirtää rajan kymmenen vuoden taakse, jolloin keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi läpäistä koko yhteiskuntaa.

Greenpeacesta kasvoi samalla toimija, joka alkoi vaikuttaa muutenkin kuin metsäleiristä käsin.

– Koko järjestön viesti muuttui valtavirraksi. Samalla Suomesta tuli avoimempi ja kansainvälisempi yhteiskunta, Harkki sanoo.

Metsässä rämpiminen onkin harvinaista uuden Greenpeace-johtajan kalenterissa.

Älä kirjota sinne, että olemme luopuneet kansalaistottelemattomuudesta, etteivät metsäyhtiöt luule, ettei meitä tarvitse pelätä. Hanna Paulomäki, maajohtaja, Greenpeace

Hanna Paulomäen päivät täyttyvät tapaamisista ministereiden ja isojen pörssiyritysten kanssa. Hän on käynyt hiljattain esimerkiksi hiilivoimalakohun keskellä rypevän Fortumin pakeilla.

– Vaikka asioista ollaan eri mieltä, keskusteluyhteys on.

Aktivismia ja tempauksia ei ole silti hylätty, Paulomäki vakuuttaa.

– Älä kirjota sinne, että olemme luopuneet kansalaistottelemattomuudesta, etteivät metsäyhtiöt luule, ettei meitä tarvitse pelätä, hän nauraa.

Siihen on tullut hiljattain myös kehoitus korkealta taholta, Paulomäki huomauttaa ja viittaa YK:n entiseen ilmastojohtajaan Christina Figueresiin. Tämä yllyttää tuoreessa kirjassaan tottelemattomuuteen, jotta ilmastoteot saataisiin maaliin.

Viestintäyhtiö Tekiriin siirtyneestä Sini Harkista kasvoi Greenpeace-vuosinaan näkyväyhteiskunnallinen keskustelija. Paulomäki on vasta ehtinyt vilahtaa julkisuudessa, kun hän ojensi pääministeri Sanna Marinille (sd) jalkapallokapteeni Tim Sparvin pelipaidan kannustaakseen hallitusta ilmastotekoihin.

Paidasta tuli lopulta hallituksen ilmastokokouksen suurin uutinen. Se oli Paulomäelle pettymys.

– Olisin tietenkin toivonut, että sieltä olisi tullut jo selkeitä tekoja. Esimerkiksi turpeesta tai haitallisista yritystuista luopuminen olisi pitänyt saada jo hallitusohjelmaan, hän sanoo.

Paulomäki on koulutukseltaan ekologi. Hän päätyi opiskelemaan yliopistossa biologiaa, sillä partioharrastus ja perheen kanssa retkeily kuuluvat lapsuuden vahvimpiin kokemuksiin.

Ympäristöjärjestön johtajana hän toivoo jättävänsä jäljen siihen, että suomalaiset heräisivät ilmastonmuutoksen lisäksi myös lajien katoamiseen.

Nyt metsistä puhutaan lähinnä hiilinieluina. Monimuotoisuus on jäänyt jalkoihin.

Avohakkuut pirstovat metsiä ja jättävät lajeille jää yhä ahtaammaksi käyviä elinympäristöjä, Paulomäki kertoo.

Aukko kirkkonummelaisessa yksityismetsässä vaikuttaa suoraan myös lajeihin Nuuksion kansallispuistossa.

Paulomäki osoittaa sormella hakkuaukean ja kansallispuiston rajalle kaivettu ojaa. Sen on tarkoitus kuivattaa yksityistä suomaata, jotta uusi talousmetsä kasvaisi siellä nopeammin.

Ojan vaikutus ulottuu kuitenkin paljon kaemmas.

– Tämä oja kuivattaa myös kansallispuiston sisällä olevaa suota. Ojien mukana huuhtoutuu ravinteita, jotka rehevöittävät vesistöjä aina Itämerta myöten.

Keskustelu on avoinna 9.3. klo 23 asti.

Idea syntyi siellä, missä niin monet suomalaiset ideat ennenkin: saunan lauteilla. Kun ajatusta oli pyöritelty tarpeeksi, päätös oli selvä. Iiittiläinen Virve Heikki halusi perustaa eläinkrematorion.

Kun hän kertoo tuhkaavansa eläimiä työkseen, ihmiset suhtautuvat asiaan eri tavoin. Suurin osa suhtautuu tietoon innokkaan kiinnostuneesti, osa on aivan kauhuissaan. Eniten häneltä kysytään, miten hän pystyy työtään tekemään.

– Kyllä jokainen lemmikki koskettaa. Ei tätä työtä pysty tekemään niin, ettei ajattelisi sitä minkälainen eläin on ollut ja minkälainen sen elämä on ollut, Virve Heikki miettii.

Eläinkrematorion perustaminen oli parivuotinen prosessi. Tarvittiin iso nippu lupapapereita, sinnikkyyttä ja paljon käsityötä ennen kuin teollisuushalli tuhkausyksikköineen oli valmis. Heikki oli yllättynyt siitä, kuinka sulkeutunutta ja salaista tuhkausala Suomessa on. Hänen piti matkustaa ulkomaille, että pääsi näkemään tuhkauslaitteiston käyttöä. Sinnikkäimmät asiakkaat jaksoivat odottaa, vaikka krematorion valmistuminen kesti oletettua kauemmin.

– Kun jouduimme odottaamaan laitteistoa, niin yksi asiakas oli säilönyt lemmikkiään pakastimessa vuoden verran, et se sai varmasti sen meille tuhkattavaksi, Heikki kertoo.

"On kova paikka, kun tutut tassut eivät enää tepsuta ovelta vastaan"

Lemmikin kuolema on aina vaikea asia. Siksi Virve Heikki haluaa kohdata jokaisen surevan omistajan henkilökohtaisesti ja tehdä lemmikin viimeisestä matkasta mahdollisimman arvokkaan. Ennen tuhkausta hän kuulee mielellään lemmikistä ja siitä, millaisen elämän se eli.

Jokainen omistaja käyttäytyy eri tavoin luovuttaessaan lemmikkinsä ruumiin tuhkaamoon. Osa käy jo ennen lemmikin kuolemaa tutustumassa paikkaan ja keskustelemassa yksityiskohdista. Jotkut tuovat kuolleen lemmikin tuhkaamoon ja haluavat päästä tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti. Toiset ovat ostaneet kuolleelle eläimelle kukat ja pitävät sille muistopuheen ennen kuin matka kohti tuhkausyksikköä alkaa.

– Parasta työssä on se, että saa olla tukena viimeisellä matkalla. Se on myös hankalin matka mitä on. Tärkeintä on, että pystyn siinä hetkessä antamaan edes vähän lohtua ja tukea ja varmistamaan, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin, Heikki kertoo.

Tuhkaamon asiakkaina ovat kaikenlaiset eläimet hamstereista hevosiin, eikä yksikään kohtaaminen ole samanlainen. Heikin mukaan lemmikin kuolema saattaa olla monille vielä isompi asia, kuin sukulaisen tai muun läheisen ihmisen menetys.

– Se saattaa kuulostaa hassulta. Monesti kuitenkin kissa tai koira saattaa olla mukana 20 vuotta elämästä. Vaikka ihmissuhteet muuttuvat, niin välit lemmikkiin pysyvät samoina aina. On kova paikka, kun tutut tassut eivät enää tepsuta ovelta vastaan.

Osa omistajista toivoo, että Heikki valmistaa lemmikin tuhkasta, jouhista tai karvoista korun tai muistoesineen, jotta eläin voi olla lähellä kuolemansa jälkeen. Esine voi olla esimerkiksi kalvosinnapit, kaulakoru tai kaviosta valmistettu kello.

Surusta pääsee yli vain suremalla

Virve Heikki on työskennellyt eläinten kanssa koko elämänsä ajan, ja tuhkaamisen lisäksi hän muun muassa kouluttaa lemmikkejä. Koskettavimpia tilanteita ovat sellaiset, kun tuhkattavaksi tulee tuttu eläin tai esimerkiksi saman rotuinen koira kuin hänellä itsellään on lemmikkinä.

Heikki muistuttaa, että lemmikin kuolema on surullinen hetki rippumatta siitä, kuinka pitkän matkan se on omistajansa kanssa kulkenut. Lemmikin poismenosta toipumiseen ei auta muu kuin sureminen.

– Surusta ei pääse yli kuin ajan kanssa. Se ottaa oman aikansa, ja jokaiselta oman ajan. Siihen ei ole mitään kaavaa, millä sitä pystyisi nopeuttamaan.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoo ymmärtävänsä Kreikan toimintaa poikkeuksellisessa tilanteessa, joka on syntynyt Turkin ja Kreikan rajalle.

Marin jakaa EU:n näkemyksen, jossa Turkki on tarkoituksellisesti ajanut pakolaiset rajalle.

– Näyttäisi jopa siltä, että Turkki on painostanut ihmisiä lähtemään rajalle ja hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Tämä on tottakai täysin tuomittavaa, Euroopan unioni on tämän yhdessä tuominnut, Marin sanoi Ylen pääministerin haastattelutunnilla.

Rajalta on tullut kuvia, joissa Kreikka esimerkiksi huitoo kepeillä rajanylittäjien veneitä ja ampuu kumiluoteja veteen.

– On viitteitä siitä Kreikan viranomaiset ovat käyttäneet ehkä liioiteltua väkivaltaa alueella torjuakseen tulijoita. Myös tämä on tuomittavaa, ei väkivalta ole missään nimessä hyväksyttävää.

Marin kuitenkin huomauttaa, että on eri asia jos viranomaisiin kohdistuu uhkaa.

Kreikka on ilmoittanut keskeyttävänsä turvapaikkahakemusten vastaanottamisen kuukaudeksi. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) arvioi perjantaina, että Kreikka toimii väärin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkii tilanteen jälkikäteen. Silti Ohisalon mukaan Suomi tukee Kreikkaa yhdessä muun Euroopan kanssa.

Marin odottaa niin ikään EIT:n tutkivan tilanteen myöhemmin. Pääministerin mielestä ei Suomen asia arvioida, toimiiko Kreikka oikein vai vääriin.

Pääministeri sanoo myös ymmärtävänsä Kreikan toimia tilanteessa.

– Itselläni riittää siihen ymmärrystä, että poikkeuksellisessa tilannessa, jossa on viitteitä hybridivaikuttamisesta ja painostuksesta, Kreikka on siihen reagoinut ja itse ymmärrän myös tätä.

Marinilta kysyttiin myös, miten Suomi toimisi, jos joutuisi vastaavaan tilanteeseen.

– Meillähän tälläkin hetkellä on lainsäädännössä mahdollisuus siihen, että tällaisissa tilanteissa olisi mahdollisuus sulkea rajat väliaikaisesti ja sitä kautta rajoittamaan maahantuloa. Suomi on myös varautunut siihen, jos meitä kohtaan vastaavanlaista toimintaa tehtäisiin.

Marinin mielestä asiasta olisi hyvä käydä keskustelua kaikkien eduskuntapuolueitten kesken.

"Eri keskustelu", jos puhutaan sopimuksista irtautumisesta

Presidentti Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kansainvälisiä sopimuksia ei luotu tilanteisiin, joihin niitä on sovellettava nyt. Presidentin mielestä olisi käytävä vakavat keskustelut siitä, miten toimitaan. Presidentin mielestä olisi pohdittava, otetaanko kaikki turvapaikkahakemukset vastaan.

– Itse näen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niistä pidetään kiinni. Jos sitten halutaan käydä keskustelua näistä sopimuksista irtautumiseksi, se on aivan eri keskustelu kuin akuutti tilanne tällä hetkellä tuolla rajalla. On ihan eri keskustelu käydä keskustelua, halutaanko irrottautua sopimuksista.

Marinin mukaan asia ei ole mustavalkoinen, eikä Kreikka hänen nähdäkseen halua irtautua sopimuksista. Väliaikaisesti se kuitenkin rajoittaa turvapaikkahakemuksia, ja syynä on poikkeuksellinen, hybridivaikuttamisen viittaava tilanne, Marin kuvaa.

Marin toivoo, että Eurooppa pääsisi eteenpäin yhteisen turvapaikkapolitiikan rakentamisessa, kun Turkin ja Kreikan rajan tilanne luo siihen painetta.

New Yorkissa María Felicia García Sitches huomasi, että maailma on auki.

Suurkaupunki rakastui nuoreen laulajavirtuoosiin käytännössä ensikuulemalta. Se ei ollut yllätys, sillä tuleva oopperadiiva oli johdatellut väen hurmioon hieman aiemmin debytoidessaan oopperaroolissa Lontoossa vain 17-vuotiaana.

Mutta New York merkitsi García Sitchesille ennen kaikkea vapautta. Hän näki mahdollisuuden päästä irti isästään, kuuluisasta tenorista Manuel Garcíasta, joka oli kasvattanut tyttärestään muusikkoa väkivaltaisin metodein.

Avain ulos musiikkiperheen kahleista oli avioliitto. Ranskalaissyntyinen Eugene Malibran, melkein 30 vuotta vanhempi ja ennen kaikkea varakas kauppias, maksoi isälle tyttärestä tiettävästi 50 000 dollaria, nykyrahassa reilusti yli miljoona dollaria.

Pariisin muodikkain primadonna

María otti miehensä sukunimen ja jättäytyi oopperalavoilta, mutta tuore aviomies ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. María palasi oopperalavoille.

New Yorkissa palkkiot eivät riittäneet miehen velkakierteen katkaisemiseen. Oli aika palata Eurooppaan, jossa oopperatähdille maksettiin parhaiten. María Malibran purjehti Ranskaan 19-vuotiaana, kun mies jäi velkoineen odottelemaan toiselle mantereelle.

María Malibranista tuli nopeasti Euroopan musiikkielämän keskipiste. Pariisissa hän oli kaikkien tuntema julkkis, muodikkain primadonna, ja maine levisi myös Englantiin ja Italiaan.

Tarinan mukaan hän kuiskasi kapellimestarille aikovansa tuhota laulajapartnerinsa.

Malibrania palvoivat kirjailijat ja säveltäjät, kuten Alexandre Dumas ja Alphonse de Lamartine sekä Gioachino Rossini ja Frédéric Chopin. Kriitikotkin ylistivät, yleisö rakasti.

Oopperatalot maksoivat yhä suurempia summia saadakseen Malibranin esitysten tähdeksi. Malibran saneli ehdot, ja musiikkiväki totteli.

Malibran ei tarvinnut enää isäänsä – eikä velkaista aviomiestä Yhdysvalloissa. Kirjeitä hän lähetti toiselle mantereelle yhä harvemmin. Vuonna 1829 diiva aloitti suhteen belgialaisen viulistin ja säveltäjän Charles de Bériot'n kanssa, mutta virallisesti hän oli naimisissa Eugene Malibranin kanssa kuolinvuoteensa 1836 saakka.

Viimeinen voitto

Ura päättyi siellä, missä se oli alkanutkin, Englannissa. Heinäkuussa 1836 Malibran loukkaantui vakavasti ratsastusonnettomuudessa, mutta kunnianhimoinen tähti jatkoi esiintymisiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Konserttirupeama jatkui Manchesterissa, kun päänsäryt ja sydämentykytykset äityivät yhä pahemmiksi. Viimeisessä esityksessään Malibran lauloi ylimääräisenä dueton kollegansa kanssa. Tarinan mukaan hän kuiskasi kapellimestarille laulavansa duettoparinsa suohon.

Se oli kuolemansairaan diivan viimeinen voitto.

Malibran kuoli hotellihuoneeseensa 28-vuotiaana. Joidenkin lähteiden mukaan kuolemaa edelsi keskenmeno. Hautajaissaattueeseen osallistui 50 000 ihmistä. On arvioitu, että Malibran kuoli Euroopan tunnetuimpana naisena.

Naisten ääni kuuluu Ylen radiokanavilla

Ylen radiokanavilla kansainvälinen naistenpäivä kuuluu naisten äänenä musiikissa, juonnoissa ja ohjelmasisällöissä.

Kriitikot ovat kuvailleet Malibranin ääntä ylivertaiseksi ja ihmeelliseksi, mutta hänet tunnettiin myös taitavana taidemaalarina ja säveltäjänä.

Oopperaharjoitusten tauolla hänellä oli tapana säveltää itselleen vaihtoehtoisia aarioita. Sellainen kuullaan sunnuntaina klo 13 alkavassa Klassista kahteen – Säveltäviä naisia -ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Mukana on Malibranin säveltämä vaihtoehtoinen Prendi, per me sei libero -aaria Gaetano Donizettin oopperaan L'Elisir d'amore. Aarian tulkitsee italialainen mezzosopraano Cecilia Bartoli, joka on tutkinut Malibranin elämää ja tekoja.

Ylen radiokanavien naistenpäivän ohjelmaan voit tutustua kokonaisuudessaan täältä. Ohjelmia naisten näkökulmasta on luvassa aamusta iltaan.

María Malibranista ja Cecilia Bartolista on aiemmin kirjoittanut The Guardian.

Oikaisu 8.3. klo 9.20: Rossinin etunimi on Gioachino.

Luentosali täyttyy nuorista miehistä. Takkeja asetellaan tuoleille, mutta osalla jää lippalakki päähän. Moni hörppii kahvia mukista.

Siellä täällä istuu naisopiskelijoita.

Tästä joukosta kasvaa hyväpalkkaisia konsultteja ja suurten yritysten johtajia. He eivät näytä pelottavilta uraohjuksilta, jollaisina kauppatieteiden kovien aineiden opiskelijoita voisi pitää.

Alkamassa on Aallon kauppakorkeakoulun rahoituksen luento. Oikeastaan pääaineen nimi on Finance, sillä opetus on englanniksi.

Rahoitus pääaineena ei ole juuri houkutellut naisia Aallossa, jossa rahoitukseen suuntautuneista 14 prosenttia oli naisia viime vuonna. Naisten osuus on jopa vähentynyt, sillä kymmenen vuotta sitten naisten osuus oli 24 prosenttia.

Muissa kauppatieteen opinahjoissa naisia ja miehiä on tasaisemmin, esimerkiksi Turussa naisten osuus laskentatoimen ja rahoituksen lukijoista oli viime vuonna 35 prosenttia ja Vaasassa 40 prosenttia.

Penkkirivillä istuu Tiia Sinisalo, toista vuotta kauppakorkeakoulussa opiskeleva rahoituksen lukija.

– Halusin analyyttisen pääaineen, joka on laaja ja monipuolinen.

Siilinjärveltä Helsinkiin muuttanut Sinisalo kiinnostui kauppatieteistä jo lukiossa. Muutama vuosi vierähti työelämässä ja tarve ymmärtää liiketoimintaa vahvistui.

Hän arvelee, että naisilla voi olla vääriä mielikuvia rahoituksen opiskelusta.

– On ennakkoluuloja kuten liiallinen matemaattisuus, minkä itse olen kokenut vääräksi.

Sinisalo viittaa selvitykseen, jonka mukaan miehet menestyvät naisia paremmin ylioppilaskirjoitusten pitkässä matematiikassa.

Sinisalo työskentelee opiskelun ohella nuorempana analyytikkona kiinteistövarainhoitoyhtiössä.

– Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni johtajana ja strategiaan liittyvissä tehtävissä.

Entä kymmenen vuoden kuluttua?

– Toivottavasti olen ison yrityksen, ehkä jopa pörssiyhtiön ylimmässä johdossa.

Työn pitää olla merkityksellistä

Niina Pitkänen on valmistumassa oleva kauppatieteilijä, jonka pääaine on johtaminen.

Johtamiskokemusta on karttunut Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n pääsihteerinä, jossa hän on yhdeksän henkilön esimies. Myös partioharrastus opetti johtamista.

Jatkossa Pitkänen toivoo isoa roolia yrityksessä, johon menee töihin.

– Haluaisin olla töissä paikassa, joka on minulle merkityksellinen. Haluan olla ylpeä siitä, mitä teen. Minua kiinnostaa esimerkiksi kestävä kehitys.

Rahoitusta Pitkänen ei edes harkinnut pääaineeksi. Se ei tuntunut omalta.

– Itselleni vieraalta tuntuu se, että korostetaan pelkästään yksilön etua ja yhden yrityksen etua sen sijaan, että mietittäisiin yhteiskunnallista etua opetuksessa. Tämä on mielikuva, ei välttämättä koko totuus.

Voisitko olla jonain päivänä pörssiyhtiön toimitusjohtaja?

– Miksei. En näe sitä mahdottomana.

Pehmeät oppiaineet vievät keskijohtoon

Suomen 124 pörssiyhtiöstä vain 11:ssä toimitusjohtajana on nainen, kertoo keskuskauppakamarin selvitys. Vielä vuonna 2011 toimitusjohtajana ei ollut ainoatakaan naista.

Suomen suurten yritysten toimitusjohtajilla on enimmäkseen tekninen tai kaupallinen korkeakoulututkinto tai molemmat. Juristeja on kymmenisen prosenttia ja jonkin verran muita tutkintoja.

Kauppatieteissä huolena on pidetty sitä, että naiset erikoistuvat opinnoissaan usein tukitoimiin kuten hallintoon, johtamiseen, markkinointiin ja viestintään. Niillä pääsee usein keskijohtoon kuten henkilöstöpäälliköksi, mutta ei huipulle.

Miesopiskelijat valitsevat kovia pääaineita kuten rahoituksen tai laskentatoimen, joilla pääsee johtamaan liiketoimintoja.

Kauppatieteitä pääsee vuosittain opiskelemaan jokseenkin yhtä paljon naisia ja miehiä. Tosin Aalto-yliopistossa naisten osuus on ollut viime vuosina noin 40 prosenttia.

Insinöörikoulutuksen yleisyys johtajilla on suomalainen erikoisuus, joka johtuu yhtiöiden teollisuusvaltaisuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huippujohtajat ovat lukeneet enimmäkseen taloustieteitä.

Teknilliset korkeakoulut ovat miesvoittoisia. Johtamispoluille insinöörejä ohjaa varsinkin tuotantotalouden maisteriohjelma, jossa esimerkiksi Aallon opiskelijoista 19 prosenttia on naisia. Toisaalta Vaasan yliopisto on onnistunut nostamaan naisten osuuden miltei puoleen toissa vuonna.

Nuoret naiset ottavat uusia asemia

Valoa on Keskuskauppakamarin mukaan näkyvissä: joka viides suuren pörssiyhtiön liiketoiminnan johtoon viime vuonna nimitetty henkilö on nainen.

Johtoon ovat kipuamassa nuoret naiset. Alle 40-vuotiaista liiketoimintajohtajista 23 prosenttia on naisia, kun kokonaismäärässä naisten osuus on puolet tästä. Vastaavasti nuorten naisten osuus tukitoimintojen johdossa on vähentynyt.

Naisten osuus suomalaisten pörssiyhtiöiden johtoryhmissä on tällä hetkellä 24 prosenttia ja suurten pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä naisia on 36 prosenttia.

Suurin osa johtoryhmiin yltäneistä naisista toimii tukitoiminnoissa, kuten viestintä-, henkilöstö- tai lakiasiainjohtajina. Harvalla on vastuuta liiketoiminnan johtamisesta.

Keskuskauppakamarin viesti on, että naisten pitäisi opiskella tekniikkaa tai kauppatieteiden kovimpia aineita ja pyrkiä sitten linjajohtoon. Sieltä etenee toimitusjohtajaksi.

Muutos tulee hitaasti

Tiia Sinisalon mukaan muutos on jo tapahtunut ja naiset alkavat nousta korkeimmille paikoille.

– Positiivinen hidas muutos on vaikeampi huomata. Kun nuoremmat sukupolvet nousevat työelämään, tulee enemmän korkeakoulutettuja naisia. Se tulee luonnollisesti muuttamaan jakaumaa.

Niina Pitkänen on samaa mieltä:

– Muutos on tapahtumassa, mutta se on ehkä hitaampaa.

Naisten nousua johtopaikoille estävät hänen mukaansa varsinkin vanhat sukupuoliroolit. Naisen oletetaan hoitavan lapsia silloin, kun he ovat pieniä.

Sinisalon mukaan nuoremmat rikkovat ennakkoluuloja ja asenteita, joita johtamiseen liittyy.

– Tulevaisuuden johtajalla täytyy olla tunneälyä, empatiakykyä, vuorovaikutustaitoja ja rohkeutta. He ovat ennen kaikkea mahdollistajia, Sinisalo sanoo.

"Nuoret naiset ovat liian tunnollisia"

– Nuoret naiset ovat kunnianhimoisia ja kiinnostuneita urasta, mutta kyllä he toisaalta tekevät niitä perinteisiä valintojakin, Jyväskylän kauppakorkeakoulun johtamisen professori, varadekaani Anna-Maija Lämsä sanoo.

Hän pohtii, että yliopiston pitäisi ohjata opiskelijoita tekemään muitakin kuin tavanomaisia valintoja.

Lämsän mukaan organisaatioissa on naisten nousulle esteitä, jotka ovat usein tiedostamattomia ja vaikeita havaita.

– En usko, että työpaikoilla haluttaisiin tietoisesti syrjiä naisia.

Lämsän mukaan yritysten käytännöistä voi tulla itsestäänselvyyksiä esimerkiksi siinä, ketkä katsotaan sopiviksi johtamistehtävään tai vaativaan projektiin. Valitsemassa olevat miehet katsovat helposti omia verkostojaan.

Esimerkiksi työnantajien kustantamaan korkeatasoiseen MBA- johtamiskoulutukseen valikoituu enemmän miehiä.

Lämsä kertoo rekrytointitutkimuksesta, jossa konsultti oletti, etteivät naiset ole kiinnostuneita ylimmistä johtotehtävistä, kun heillä ei ole niin paljon aikaa käytettävissään kuin miehillä.

– Tämä uskomus liittyy siihen, että naisen tehtävä on hoitaa perhe. Jos ajatellaan ihmisiä, jotka ovat hakeutumassa tuon tyyppisiin tehtäviin, eivät he mitään pienten lasten äitejä enää ole.

Naiset itse viljelevät käsitystä, että eteneminen on itsestä kiinni, kunhan kouluttautuu ja tekee ahkerasti töitä. Sillä lunastaa paikkansa.

– On tyypillinen tapa ilmaista, että se on minusta itsestäni kiinni. En usko siihen.

Lämsän mukaan esimerkiksi päivähoito, lainsäädäntö, organisaatiokäytännöt ja perhetausta vaikuttavat uriin. Perheen ja työn yhteen sovittamisessa on myös työpaikoilla vastaantulossa petrattavaa.

Lämsän mukaan nuoret opiskelijanaiset ovat liiankin tunnollisia.

– Kaikessa pitäisi olla niin kauhean täydellinen. Sellaista tendenssiä näen nuorissa naisissa nykyään jonkin verran ja sehän vie sitten stressiin ja uupumukseenkin ääritapauksessa.

Naisten pitäisi hänen mukaansa katsoa enemmän suuria linjoja, ottaa rennommin, verkostoitua ja delegoida.

Matti Perälä on aamuvirkku baarimikko.

Takana on iltavuoro, mutta Perälä on herännyt puoli seitsemältä. Kahvi tuoksuu, eikä äreydestä ole tietoakaan.

Todennäköisesti tuhannet tuntevat Perälän kasvoilta, sillä hän on ollut Jyväskylän baari Vakiopaineen tiskin takana jo 25 vuoden ajan: kolme vuotta ekstraajana, 22 vuotta vakituisena työntekijänä. Niistä viimeiset kahdeksan vuotta hän on omistanut baarin vaimonsa Pauliina Siekkisen kanssa.

Keskustassa sijaitseva Vakiopaine on nähnyt kaiken. Se on nimetty milloin kommunistien juottolaksi, milloin anarkistiluolaksi ja hippien ja hörhöjen pesäksi.

Nyt ilmassa on muutoksen vire. Baarin liiketila on myynnissä. Voisiko joku ostaa Vakkarin ja muuttaa sen vaikka kenkäkaupaksi?

Ja minne Perälä, Vakiopaineen nykyinen isä, menisi?

Yleinen olohuone on myynnissä

Aamutuimaan baari on typötyhjä. Tuolit on pinottu säntillisesti pöytien päälle. Ilmassa oleva kardemummakahvin tuoksu on leijunut Vakkarissa jo vuosikymmeniä.

Joka kaupungilla on oma legendaarinen juottolansa, mutta harvasta on tehty kirjaa. Vakiopaineen 25-vuotishistoriikkia lukemalla voisi voittaa namedroppailun SM-kisat (Helsingin Sanomat). Muistoja siinä kertovat muun muassa Ismo Leikola, Touko Aalto, Litku Klemetti ja Pekka Vahvanen. Alivaltiosihteeri-sarjan sketsiinkin Vakiopaine pääsi jo aloitusvuosinaan.

Kolme jyväskyläläistä nuorta aikuista päätti perustaa kulttuuriporukoille sopivan kantapaikan 1992. Käypä tila Vakiopaineelle löytyi osoitteesta Kauppakatu 6. Se on Jyväskylän Yläkaupunkialuetta, taiteilijoiden ja vaihtoehtopiirien tyyssijaa (Jylkkäri), ja siinä Vakkari on yhä.

Vertailun vuoksi: viimeisen seitsemän vuoden aikana on Jyväskylässä aloittanut noin 250 anniskeluluvallista paikkaa ja lopettanut 220. Sitä vanhemmat tilastot eivät ole Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alkoholilupahallinnon mukaan luotettavia.

Vakiopaineeseen tullaan kuin avokonttoriin. Sermejä tai intiimejä looseja ei ole. Sama tila toimii keikkapaikkana. Kalustus haalittiin aikanaan perustajien kotoa, roskalavoilta ja kirppiksiltä. Osa pöydistä ja tuoleista on yhä samoja kuin 28 vuotta sitten.

Ei ihme, että jotkut kutsuvat Vakkaria olohuoneekseen (Jylkkäri).

Perälä ei ole sellainen elokuvista tuttu baarimikko, jolle kannattaisi mennä itkemään henkilökohtaisista asioistaan tuopin äärellä. Ei ainakaan, jos häntä ei tunne. Jos joku tuikituntematon tupsahtaa jutustelemaan tiskille, Perälä saattaa esittää olevansa kiireinen ja poistua puuhaamaan jotain.

– En hirveästi ole höpöttelijä, hän toteaa.

Kysymyksien esittäminen Perälälle on vähän kuin yrittäisi puristaa graniitista mehua, joskin graniitti-Perälä nauraa paljon ja esittää sarkastisia vastauksia vakavalla äänellä. Se keventää.

Tosin ensivastaus on monesti otettava pienellä varauksella. Sen jälkeen tulee lähempänä totuutta oleva vastaus – ehkä.

Esimerkiksi: millainen on Vakiopaineen keskimääräinen asiakas?

– Varmaan kommarit, hipit ja nistit, Perälä sanoo.

Sitten hän vakavoituu, mutta vain vähän.

– Täällä käy kaikenlaisia ihmisiä. Kuukausittain käy vanhempi porukka juomassa punaviiniä. Mielestäni he ovat juhlineet yhden jäsenen ysikymppisiä. Mahtavaa väkeä, Perälä lisää.

Jo vuosien ajan Perälä ja Siekkinen ovat antaneet baarille kasvot yrittäjä-omistajina. He eivät kuitenkaan omista itse liiketilaa, vaan ovat vuokralla.

Perälän mukaan pariskunnalla ei ole rahaa kiinteistön ostamiseen. Onko mahdollista, että joku ulkopuolinen ostaisi baarin? Mitä yleiselle olohuoneelle sitten tapahtuisi?

Kyseisen kiinteistön kaupoista vastaavan Realtrustin toimitusjohtaja Juha Takala kertoo, että paikasta on esitetty kyselyitä, ja hän käy keskusteluja mahdollisten ostajien kanssa. Lähtökohta on hakea paikalle omistaja, joka on halukas toimimaan nykyisen vuokralaisen kanssa. Riskiä toiminnan loppumisesta ei pitäisi olla.

Matti Perälän stoalaista olemusta mahdollinen liiketilan omistajanvaihdos ei juurikaan hetkauta. Kun asiaan ei voi vaikuttaa, ei siitä voi huolestuakaan.

– Suhtaudun asiaan sillä tavalla, että katellaan. Kaikilla asioilla on tarkoitus.

Punavihreä kupla ja kokoomusnuorten debatti

Vakkarissa on muutakin kuin kaljaa, kahvia ja paperikattokruunu. Aina silloin tällöin baarin pöytiin ilmestyy lappuja, joissa kerrotaan, että alakerran tiloissa on meneillään Ad Astra -ryhmän teatteriesitys. Baarissa on runoesityksiä ja taidenäyttelyitä. Keikkoja on tasaiseen tahtiin.

Perälä kertoo, että keikat valitaan lähinnä sen mukaan, mikä kutkuttaa yrittäjää. Kriteerit ovat kutakuinkin seuraavat:

– Ei mitään rokinpaskaa. Iisimmät hommelit.

Ne tarkoittavat Perälän mukaan sitä, että kovaäänisiä mölinäbändejä ei voida ottaa keikalle. Parven takana ylemmissä kerroksissa asuvat naapurit häiriintyisivät. Suhteet taloyhtiöön ovat hyvät, eikä niitä haluta rikkoa.

Tosin joskus on käynyt niinkin, että kellarin teatteriesitykset ovatkin häirinneet katutason asiakkaita. Vakkarin muistelmateoksessa kerrotaan, että aikanaan baarin alakerrassa esitetyssä Minä olen Adolf Eichmann _-_näytelmässä karjuttiin "Sieg heil!" useaan otteeseen. Kun baariasiakkaat olivat ääni väristen kyselleet baarimikko Perälältä syytä huutoon, tämä oli tyynesti vastannut, että alakerrassa on meneillään äärioikeiston kokous.

Vaikka vanhempi väki on viime vuosina ottanut kuppilan omakseen, keskimääräinen kävijä on Perälän mukaan edelleen yliopistohiihtelijä.

Vakiopaineen juhlakirja kertoo, että baarilla on maine punavihreän maailmankuvan omaavien paikkana. Esimerkiksi 1990-luvulla kommunistinuoret tapasivat pitää kokoontumisia baarin yläkerrassa. Toisaalta vuonna 2012 taas kokoomusnuoret päättivät pitää puolueiden nuoriso-osastojen debatin juuri Vakiopaineessa.

Lähtökohtaisesti kaikki ovat baariin tervetulleita, kunnes toisin todistetaan. Perälän mukaan Vakiopaine on taidemyönteinen kuppila kaikille ihmisille.

– Paitsi kusipäille, hän lisää.

Ja on joitakin poikkeuksia, joita Perälä ei varauksetta laskisi sisään.

– Mitään Odineita en ota tänne pyörimään. Ne takit voi jättää kotiin, Perälä sanoo.

Seiniltä ei löydy suoranaisia puoluepoliittisia logoja ainakaan tällä hetkellä. Taidenäyttelytauluja on, mutta vakiokalustoon kuuluvia koristeita näyttäisi keikkajulisteiden lisäksi olevan yksi. Se on ristipistotyö tekstillä stop deportations, eli pysäyttäkää pakkopalautukset.

Kun Perälältä kysyy Vakiopaineen tärkeimpiä ideologisia periaatteita, vastaus tulee ennen kysymyksen loppumista.

– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Missä Vakiopaine on 10 vuoden päästä?

Siinä missä moni muu kuppila saattaa tavoitella somenäkyvyyttä ja luottaa viimeisimpiin uutuustrendeihin, Vakkari on baarien Pentti Linkola.

Puhelin toki löytyy, ja siihen ehkä vastataan. Facebook-sivujen vastausta voi joutua odottamaan, ellei joku satu olemaan hollilla. Perälä luottaa siihen, että asiakkaat löytävät ajankohtaiset tiedot ulko-oveen kiinnitetystä, tussilla kirjoitetusta paperista. Ilmeisesti se toimii: asiakaskunta uudistuu opiskelijakaupungissa itsestään.

– Puskaradio on ihan paras ja toimivin, Perälä toteaa.

Turha siis olettaa, että Vakiopaineella olisi hetikohta Instagram-tiliä tai että sisustusta vaihdettaisiin muodikkaammaksi. Perälän mielestä muutos on monesti pahasta.

Asiakkailta on tosin tullut yksi muutospyyntö. Se koskee miesten vessankopin ovea, jota ei tällä hetkellä ole lainkaan. Eräs asiakas pyyteli ovea muun muassa siksi, ettei tarvitsisi käydä toisessa baarissa kakalla kesken iltaa (Keskisuomalainen, vain tilaajille).

– Ovea on pyydelty aika montakin vuotta. Ei olla vielä keritty, Perälä toteaa.

Vakiopaineesta saa edelleen suodatinkahvia joka on maustettu kardemummalla. Sekin on kuulunut tarjontaan kaikki nämä vuosikymmenet (Jylkkäri). Kardemummapaketti on sentään vaihtunut, sillä sitä kuluu paljon.

Joitakin vuosia sitten Perälän puoliso Pauliina Siekkinen hankki erikoiskahvikoneen. Se ei koskaan päätynyt baariin asti. Perälä epäilee puolisonsa antaneen koneen jo pois, mutta kiistää jyrkästi olevansa se, joka päättää baarin asioista.

– En mä päätä mitään! Mutta erikoiskahvi on sellaista näpertelyä. Kahvi otetaan kahvina. Laten voi hakea alakaupungilta, hän sanoo hilpeästi.

Kehotuksen voi ottaa ainakin puolivakavasti, sillä Vakiopaineeseen saa tuoda omia ruokia. Baarin ruokatarjontaan kuuluu vain suolapähkinät, joten pizzalaatikkokasat pöydillä eivät ole harvinainen näky. Juomia ei saa tuoda, mutta ehkä alakaupungin latten kanssa voi kokeilla onneaan.

Perälä on katsellut asiakkaita ja keikkoja nyt 25 vuoden ajan. Hän uskoo, että vuosikymmenen päästä baari on yhä paikallaan ja samanlaisella meiningillä.

Vaikka hän ei enää jaksa intoilla ihan kaikesta, mitä Vakiopaineessa touhutaan, on välissä herkkiä hetkiä. Sellaisia, jolloin Perälä tajuaa baarin olevan "helvetin hieno paikka".

– Meinaa ruveta itkettää. Se on ehkä parasta tässä, Perälä kertoo.

Hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan kyseisiä hetkiä. Turhia ei höpötellä edelleenkään.

Jos Vakiopaine jostain syystä häviäisi huomenna, Perälä arvelee, että ihmiset olisivat hetken aikaa orpoja, ja perustaisivat sitten uuden baarin.

– Se muistuttaisi tätä. Minulle ei varmaan tapahtuisi mitään. Olisin taas työttömänä.

Kysymys on varhainen 51-vuotiaalle, mutta onko Perälä ajatellut, miten kauan jaksaa Vakiopainetta pyörittää?

– Olen ajatellut, että jos ainakin tämän viikon jaksaisi.

Pitkäjärven koulu Pirkanmaalla on suljettu koronaviruksen takia ensi viikon ajan. Lisäksi noin 90 oppilasta ja osa henkilökunnasta asetetaan karanteeniin.

Kangasalan opetuspäällikkö Merja Lehtonen sanoo, että sairastunut kuuluu opetushenkilökuntaan. Hän ei ota kantaa, onko tartunta peräisin Pohjois-Italiasta.

Lehtosen mukaan oli jollakin tavalla odotettua, että virus iskee myös Pirkanmaalle ja toiseen kouluun Helsingin Viikin jälkeen.

– Tämä osui nyt meille. En ollut hirvittävän yllättynyt, Lehtonen sanoo.

Tartunta osui opetushenkilökuntaan

Kangasalla Pitkäjärven yläkoulussa on altistunut tartunnalle noin 90 oppilasta ja osa henkilökunnasta. Kaikkiin altistuneisiin otetaan PIrkanmaan sairaanhoitopiirin mukaan yhteyttä ja kaikki altistuneet asetetaan karanteeniin.

Lehtosen mukaan kaikkiin oppilaisiin ei ole ehditty ottaa yhteyttä mutta heihin otetaan. Tieto sairastumisesta tuli opetuspäällikölle lauantaina illalla ja sen jälkeen kokoontui kunnan valmiusryhmä.

Koska altistuneissa on paljon opetushenkilöstöä, koulun tiloissa tapahtuva lähiopetus keskeytetään alkavaksi viikoksi. Koulun tilat eivät ole tartuntavaarallisia ja niitä voidaan sairaanhoitopiirin käyttää normaalisti muuhun toimintaan.

Pitkäjärven koulu sijaitsee Kangasalla aivan Tampereen rajan tuntumassa. Pitkäjärven koulussa toimivat vuosiluokat 7–10, oppilaita lukuvuonna 2018–2019 on noin 470.

Ei paniikkia perheissä

Pitkäjärven vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Anne-Maarit Elo on juuri kuullut uutisesta. Hänen lapsensa kuuli asiasta tekstiviestillä. Uutinen ei aiheuttanut paniikkia, mutta monia avoimia kysymyksiä on vielä.

– Teinin eka reaktio, oli että: jes ei koulua. Tuolla hän pelaa kaverin kanssa netissä.

Elolla ei ole tietoa, onko lapsi ollut lähikontaktissa sairastuneeseen. Hän aikoo olla esimieheensä yhteydessä, pitääkö myös hänen olla poissa töistä.

– Jos puhelinsoitto tulee, soitan pomolle, jos jään kotiin. En aio ottaa riskiä töissä, missä kohtaan paljon ihmisiä.

Perheessä on neljä henkilöä. Tätä ennen koronavirus oli tullut lähelle vain uutisista. Mieleen oli juolahtanut, pitääkö ostaa hernekeittopurkki karanteenin varalle.

Nyt karanteeni tuo uutisen eri tavalla konkreettiseksi, koska periaatteessa kuka tahansa vanhempi Suomessa voisi kohdata vastaavan tilanteen.

Elo on kuitenkin toiveikas, että kotona olo sujuu hyvin.

– Eiköhän me selvitä tästä.

Samaa sanoo toinen Vanhempainyhdistyksen äiti Hanna Majanmaa. Hänen mukaansa 14-vuotias oli ilmoittanut karanteenista iloisena. Majanmaa oli myös saanut koululta Wilma-viestin.

Perhe ei tiedä, onko altistumista tapahtunut.

– Meillä ei ole minkäänlaista paniikkia. Olemme odottaneet, koska virus kosahtaa ja nyt se kosahti näin lähelle.

Majanmaa odottaa lisätietoa illan tiedostustilaisuudesta. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri järjestää infon viideltä aiheesta.

Hanna Majanmaa sanoo, että voi tehdä tarvittaessa etätöitä ensi viikolla.

Kangasalan terveyspalveluiden koronavirusneuvontapuhelin toimii sunnuntaista 8.3.2020 klo 16 alkaen numerossa 03 5655 4020. Neuvontapuhelimesta Kangasalla asuvat saavat yleisluonteista neuvontaa koronavirusinfektiosta joka päivä kello 8–21.

Myös muita tartuntoja Pirkanmaalla

Kahteen muuhun Pirkanmaalla perjantaina ja lauantaina todettuun tartuntaan liittyy altistumisia Tampereen yliopistolla. Tiedossa olevia altistuneita on alle 20.

Heihin on oltu yhteydessä ja heidät on asetettu karanteeniin. Pääosa altistuneista on Rakennetun ympäristön tiedekunnan opiskelijoita Hervannan kampukselta. Yliopiston tilat eivät ole tartuntavaarallisia ja niitä voidaan sairaanhoitopiirin mukaan käyttää normaalisti.

Lue lisää:

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italian toimien vaikutus turisteihin ei vielä tiedossa, hallitus eristää miljoonia ihmisiä Pohjois-Italiassa

Kangasalla keskeytetään opetus 500 oppilaan Pitkäjärven koulussa koronaviruksen vuoksi, 90 oppilasta altistunut – katso info suorana klo 17