Epäselvyys siitä, millaista vauhtia kiireettömässä ajossa olevalla ambulanssilla saa ajaa, ratkesi, kun Traficom ilmoitti torstaina iltapäivällä ambulanssien olevan M1-luokan ajoneuvoja, joilla ei ole ajoneuvokohtaista nopeusrajoitusta.

Yle kertoi keskiviikkona, että uudesta tieliikennelaista johtuva epäselvyys ambulanssien ajonopeuksista oli puhututtanut viranomaisia jo viikon vailla ratkaisua.

Epätietoisuus johtui siitä, että viranomaisille oli epäselvää, mihin autoluokkaan ambulanssit tarkasti ottaen kuuluvat.

Sekaannusta aiheutti erityisesti ambulanssien ajokorttivaatimus, sillä kokonaismassaltaan yli 3 500 kilon auton kuljettajalta vaaditaan C1-luokan kuorma-auton ajokortti. Ajoneuvoluokka M1 on kuitenkin henkilöauto, jolla ei ole ajoneuvokohtaista nopeutta, vaikka ambulanssin kokonaismassa on yli 3 500 kilon.

Viranomaiset joutuivat ambulanssien ja muiden kiireettömässä ajossa olevien hälytysajoneuvojen nopeuksia määritellessään pohtimaan asiaa niin uuden tieliikennelain, ajokorttivaatimusten kuin ajoneuvolainsäädännönkin kautta.

Yhteinen linjaus siitä, että ambulanssit ovat M1-luokan autoja on torstaina tiedotettu kaikille viranomaisille. Ambulanssit voivat siis kiireettömissä tehtävissä sekä ilman potilasta ajaa liikennemerkkien sallimaa nopeutta.

Taitolento-osasto Midnight Hawks esitteli tänään torstaina taitojaan Helsingissä Hietaniemen edustalla.

Lentoesitys oli osa Puolustusvoimain lippujuhlan päivän tapahtumia. Tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla voit katsoa, miltä esitys näytti yläilmoista käsin – Ilmavoimien video on kuvattu suoraan suihkuharjoituskoneen ohjaamosta.

Videolla nähdään muun muassa tuplatynnyri ja vinosilmukka.

Midnight Hawksin näytös nähtiin aiemmin tänä aamuna. Yle esitti sen suorana nettisivuillaan:

Lippujuhlan päivänä on voinut bongata koneita taivaalla muutenkin, sillä Ilmavoimien Hornetit ovat jylisseet aamun ja aamupäivän aikana lukuisten kaupunkien yllä.

Tässä esimerkiksi Joensuussa nähty ylilento:

Torstaina aamupäivällä Yle välitti suorana myös Puolustusvoimain lippujuhlan päivän konsertin. Voit katsoa tallenteen konsertista Yle Areenassa.

Voit myös keskustella aiheesta perjantaihin 5. kesäkuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

Puolustusvoimain komentaja: Koronavirus ei ole vaikuttanut puolustusvalmiuteen – suuremmat kertausharjoitukset yhä jäissä

Lippujuhlan konsertissa huippuartistit: Laivaston soittokunnan solisteina Pete Parkkonen, Suvi Teräsniska ja Arttu Wiskari – katso tallenne konsertista

Taitolento-osasto kaarteli näyttävästi Helsingin taivaalla – katso videot

Presidentti nosti lipun salkoon Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä – katso video Mäntyniemestä

Katso täältä tasavallan presidentin ylennykset puolustusvoimain lippujuhlan päivänä – tänä vuonna ei ylennyksiä kenraalikunnassa

Suomen kaakkoisrajan asukkaat ovat saaneet palvelukseensa maamme nykyaikaisimman pelastusauton.

Monitoimiyksiköksi kutsuttu auto on varusteltu niin, että se on eräänlainen ambulanssin ja paloauton yhdistelmä.

Sen välineistöön kuuluu ambulanssivarustuksen lisäksi koko joukko paloautosta tuttua kalustoa, kuten savusukellusvarusteet ja raivauskalustoa. Lisäksi tässä superambulanssissa on hengityskone.

– Monitoimiyksiköiksi suunniteltuja ja rakennettuja autoja on Suomessa viisi kappaletta. Tämä Miehikkälän paloasemalle sijoitettu auto on niistä uusin, kertoo palomestari Antti Kosonen Kymenlaakson pelastuslaitokselta.

Autolla pystytään hoitamaan ja kuljettamaan potilaita sekä avustamaan tulipaloissa ja ihmisten etsinnöissä. Autoon on saatu myös pelastustehtävissä yleistynyt drooni eli kuvauskopteri.

– Se on korvaamaton apuväline esimerkiksi ihmisten etsinnöissä ja maastopaloissa.

Suomen ensimmäinen monitoimiyksiköksi suunniteltu pelastusauto otettiin käyttöön vuonna 2017 Keski-Suomessa.

Yhteistyöllä ympärivuorokautinen päivystys

Monitoimiyksikön yksi perusajatus on, että se yhdistää ensihoitajien ja palomies-sairaankuljettajien työpanokset. Miehikkälän autossa se tarkoittaa Kymenlaakson pelastuslaitoksen sekä maakunnallisen sosiaali- ja terveysyhtymä Kymsoten henkilökunnan muodostamia työpareja.

Yhdessä työskentely ei sinällään ole näille työntekijöille uutta, sillä toimintatapa on Miehikkälässä ollut käytössä jo runsaan vuoden ajan.

Tähän saakka käytössä on ollut ambulanssi, jossa oli mukana pelastuskalustoa. Nyt se auto jää vara-autoksi.

– Uuteen mahtuu enemmän kalustoa, ja se on helpommin ja nopeammin saatavissa käyttöön. Tämä on tehokkaampi ja toimivampi kokonaisuus, koska auto on alusta asti suunniteltu monitoimikäyttöön, sanoo palomestari Antti Kosonen.

Potilaan hoitaminen helpottuu

Uusi auto saa kiitosta myös siellä työskenteleviltä hoito- ja pelastusalan ammattilaisilta.

Työparina monitoimiyksikössä päivystysvuoronsa aloittaneet ensihoitaja Eveliina Koski ja palomies-sairaankuljettaja Tommi Vainio ovat vaikuttuneita.

– Potilaan hoitaminen on helpompaa, kun on entistä paremmat tilat, joissa työskennellä, tiivistää Koski.

– Kuvauskopteri on ehdoton parannus entiseen verrattuna. Maastopalojen tiedustelu ja tarkkailu helpottuvat huomattavasti, sanoo puolestaan Vainio.

Molemmilla on nyt runsaan vuoden kokemus työparina toimimisesta hoito- ja pelastustehtävissä. He pitävät toimintamallia luontevana, sillä tehtävät ovat usein ensihoitoa vaativia tehtäviä.

– Palomies-sairaankuljettajat hoitavat niitä tehtäviä muutenkin. Uutta toimintamallissa on oikeastaan vain se, että työparina on ensihoitaja, sanoo Tommi Vainio.

– Itselleni uutta ovat palopuolen tehtävät. Se laajentaa omaa työnkuvaani, kun tuen työparina pelastajaa. Tämä on tiimityötä, kuvailee Koski.

Ympäri vuorokauden

Uusi pelastusauto vie kaupungeista syrjässä olevien pienten kaakkoisrajan kuntien pelastusvalmiuden uudelle tasolle. Kymsoten ylläpitämien paikallisten terveyspalvelujen lisäksi monitoimiyksikön alueella toimii Virojoen sopimuspalokunta sekä Miehikkälän puolivakinainen palokunta.

– Ensihoidolla tai pelastustoimella ei kummallakaan ole yksinään mahdollisuuksia pitää 24/7-yksikköä, mutta Kymsoten ja Kymenlaakson pelastuslaitoksen yhteinen yksikkö mahdollistaa ympärivuorokautisen palvelun seutukunnan asukkaille.

Virolahdella ja Miehikkälässä on yhteensä noin 5 000 asukasta, joista pari tuhatta uuden pelastusauton päivystyspaikkakunnalla Miehikkälässä.

Monitoimiyksikössä työskentelee vuoroissa 16 palomiestä ja 12 ensihoitajaa.

Virkamies vetoaa kiireeseen. Viivytellään. Viesteihin ei vastata tai tietoja salataan puutteellisin perustein. Tällainen toiminta ei ole vierasta koronaepidemiaa edeltävältä ajalta, mutta viime kuukausina ilmiö on selvästi yleistynyt.

Tässä tekstissä kerromme kahdesta poikkeuksellisesta tapauksesta, joissa molemmissa tiedonsaanti on törmännyt johtotasolla asetettuun esteeseen.

Yle sai hiljattain vinkin, jonka mukaan Huoltovarmuuskeskus (HVK) kunnostaisi Etelä-Suomessa tontillaan sijaitsevaa navettarakennusta henkilöstötilaksi miljoonilla euroilla.

Vinkki oli mielenkiintoinen. On journalismin perustehtäviä seurata, miten valtio käyttää kansalaisilta kerättyjä verorahoja. Miljoonien eurojen rakennusprojekti tuntui suurelta mille tahansa valtion virastolle.

Asian kiinnostavuutta lisäsi se, että HVK oli juuri ollut otsikoissa pieleen menneiden suojavarustekauppojen vuoksi. Kohun aikana kävi selväksi, että HVK:n johto oli käyttänyt varoja huolimattomasti.

Halusimme selvittää rakennusprojektin kokoluokan ja taustat. Sitä varten pyysimme navetan rakennussuunnitelman kunnasta, jossa HVK:n tontti sijaitsee.

Suunnitelmasta selvisi, että HVK aikoi rakentaa henkilöstötilan, johon oli tulossa 80 neliön sauna-, peseytymis- ja pukeutumistilat sekä parinsadan neliön kokoustilat.

Kysyimme HVK:lta tarkempia tietoja projektista. Siitä alkoi outo tapahtumaketju.

Tietojen luovuttamisessa jatkuvaa hidastelua

Suomen hallintoa on hehkutettu maailman parhaaksi useina vuosina.

Suomi on saanut lontoolaisen ajatushautomo Legatum-instituutin julkaisemassa Prosperity Index -listauksessa maailman parhaan hallinnon tittelin ainakin vuosina 2016 ja 2018.

Hyvään hallintoon kuuluu avoin ja vuorovaikutteinen viestintä. Näin todetaan muun muassa valtionhallinnon omassa viestintäsuosituksessa.

Suosituksen mukaan julkisen tiedon on oltava mahdollisimman hyvin saatavilla. Valtionhallinnon työntekijöiden tulee tuntea julkisuuslain periaatteet. Päätökset julkisten asiakirjojen luovuttamisesta pitää pystyä tekemään nopeasti.

Koronakevään aikana avoimuus on kuitenkin saanut väistyä, kun julkishallinto on nujertanut epidemiaa kovin ottein.

Julkinen keskustelu koronavirukseen liittyvien tietojen julkisuudesta alkoi jo maaliskuussa, epidemian alkuvaiheessa. Tuolloin selvisi, että sosiaali- ja terveysministeriö (STM) oli ohjeistanut sairaanhoitopiirejä olemaan kertomatta sairaalahoidossa olevien koronapotilaiden määriä julkisuuteen.

Huhtikuun alussa Huoltovarmuuskeskus kieltäytyi antamasta Suomen Kuvalehden toimittajalle tietoa suojamaskikauppoihin liittyvistä epäselvyyksistä. HVK kertoi toimittajalle, että heillä on “viranomaiskielto puhua mitään tästä asiasta”.

Tämä “viranomaiskielto” kumoutui nopeasti, kun HVK myönsi jutun julkaisun jälkeen tiedotustilaisuudessa SK:n uutisen pitävän paikkansa.

Myös eduskunnalla on ollut vakavia vaikeuksia saada poikkeusoloissa tietoa valtioneuvostolta.

Taloustieteilijä Vesa Vihriälän johtama työryhmä puolestaan ei meinannut saada haltuunsa THL:n mallinnuksia ja laskelmia epidemiaan liittyen. Tietoja panttasi STM.

Reilu viikko sitten STT uutisoi laajasti, kuinka valtioneuvosto kieltäytyi luovuttamasta koronakoordinaatioryhmän asiakirjoja sekä kansliapäällikkö Martti Hetemäen raporttia sen julkiseksi tulon jälkeen.

Jopa pääministeri Sanna Marin (sd.) on joutunut muistuttamaan, että tieto joka ei ole salaista, on julkista.

Toisaalta Marin on myös tviiteissään pyytänyt työrauhaa ja kehottanut olemaan kyseenalaistamatta viranomaistoimintaa kriisiaikana.

Kysymykset henkilöstötilasta eskaloituivat vakoiluvihjailuihin

Yritimme saada navetan rakennusprojektista ja monesta muusta HVK:hon liittyvästä asiasta haastattelua ensimmäisen kerran huhtikuun lopulla. HVK ohjasi asian väliaikaiselle toimitusjohtajalle Janne Känkäselle.

Känkänen on työ- ja elinkeinoministeriön virkamies, joka siirrettiin HVK:n johtoon, kun aiempi toimitusjohtaja Tomi Lounema joutui eroamaan maskikohun vuoksi.

Aluksi Känkänen ei vastannut puheluihin eikä tekstiviesteihin, mutta lopulta haastattelu onnistui.

Känkänen totesi, että valtion varmuusvarastoihin liittyvät asiat ovat salattuja. HVK:lla on varmuusvarastoja samalla alueella, jolla navettarakennusta kunnostetaan.

Henkilöstötilan rakentamisessa ei kuitenkaan ole kyse valtionsalaisuuksista. Sitä paitsi tieto kyseisten varmuusvarastojen sijainnista löytyy julkisista asiakirjalähteistä.

Seuraavana päivänä Känkänen lähetti sähköpostia.

Viestissä viitattiin Ylen kuvaajaan, joka oli käynyt kuvaamassa navettarakennusta yleiseltä, eristämättömältä tieltä mahdollista juttua varten. Kuvaaja ei käynyt aidatulla alueella tai kuvannut ihmisiä. Suomessa julkisella paikalla kuvaaminen on lähtökohtaisesti sallittua.

“Vaikka emme voi tässä vaiheessa vahvistaa, että kyseessä olisi YLE:n edustaja, muistutamme ystävällisesti, että alueen valokuvaaminen voi tietyin edellytyksin myös täyttää rikoslain 12 luvun 5 §:n mukaisen vakoilun tunnusmerkistön.”

Toimitusjohtaja viittasi samassa sähköpostivastauksessaan myös muihin mahdollisiin rikosnimikkeisiin.

“Turvallisuussalaisuuden paljastaminen on säädetty rangaistavaksi teoksi rikoslain (39/1889) 12 luvun 7 §:ssä. Tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljastaminen on puolestaan säädetty rangaistavaksi teoksi 12 luvun 8 §:ssä.”

On erittäin poikkeuksellista, että korkeassa asemassa oleva suomalaiseen julkishallintoon kuuluva johtaja antaa ymmärtää journalistisen tiedonhankinnan voivan olla vakoilua.

“Turvallisuussalaisuuden paljastaminen” puolestaan on julkisuudesta tuttu rikoslain pykälä. Helsingin Sanomien ja sen työntekijöiden epäillään syyllistyneen juuri tähän rikokseen julkaistuaan tietoa puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta.

Vastaus hämmästytti etenkin sen vuoksi, että juttuaihe – henkilöstötilan rakennuttaminen – ja siitä kysyminen tuntui varsin tavanomaiselta.

Kysymyksiin rakennusprojektista Känkänen vastasi viestissä osittain. Vastauksetta jääneisiin kohtiin hän ilmoitti palaavansa julkisuuslain määräaikojen puitteissa eli viimeistään kahden viikon sisällä.

Känkäsen mukaan rakennushankkeen arvo mitataan sadoissa tuhansissa euroissa. Känkänen kertoi, että navettaan ei rakenneta suunniteltuja lähes parinsadan neliön kokoustiloja, vaikka siitä keskusteltiin projektin alussa.

Näiden vastausten saamiseen meni kolme viikkoa ensimmäisestä yhteydenottoyrityksestä.

HVK tuli siis lopulta itsekin siihen tulokseen, että henkilöstötilan rakentaminen ei ole turvallisuusluokiteltua tietoa.

Kysyimme jälkeenpäin vielä Känkäseltä, miksi hän vastasi henkilöstötiloja koskeviin kysymyksiin rikoslain pykälillä. Hän ei kommentoinut asiaa, mutta pahoitteli pitkää vastausaikaa.

Sairaanhoitopiirit kieltäytyivät kertomasta suojavarusteista

Jos ministeriöt ja niiden alaiset virastot ovat pantanneet tietoa, niin osataan sitä sairaanhoitopiireissäkin. Asia kävi ilmi, kun hankimme tietoa siitä, miten sairaanhoitopiirit ja kunnat olivat tosiasiassa varautuneet koronan kaltaiseen kriisiin.

Taustalla oli kysymys siitä, oliko STM antanut julkisuudessa virheellisen kuvan suojavarusteiden riittävyydestä. STM:n korkeat virkamiehet ja ministerit olivat vakuutelleet suojavarusteiden riittävän hyvin Suomessa. Kuitenkin jo kriisin alussa suojavarusteista oli valtava pula ympäri maata.

Kysyimme sairaanhoitopiireiltä muun muassa sitä, kuinka paljon niillä oli ennen epidemiaa suojavarusteita varastossa, kuinka paljon varusteita kului ja mikä oli niiden todellinen tarve.

Yhden sairaanhoitopiirin viestintäpäällikkö lähetti vastaukset kysymyksiimme. Myöhemmin samana päivänä hän soitti epätoivoisen kuuloisena ja pyysi, ettemme käyttäisi vastauksia jutussa. Käsky oli tullut esimieheltä.

Otimme yhteyttä kyseisen sote-alueen johtajaan. Hänen mukaansa viestintäpäällikkö oli puhunut toimittajalle vailla parempaa tietoa. Puhelun aikana selvisi vastaamattomuuden todellinen syy. Sairaanhoitopiireissä oltiin turhautuneita median jatkuviin kyselyihin. Oikeitakin töitä olisi tehtävänä.

Seuraavana päivänä Sairaanhoitopiirien johtajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Pirskanen lähetti sähköpostin, jonka mukaan pyytämiämme tietoja ei ole valmiina eikä niiden keräämistä katsota tarkoituksenmukaiseksi “tämänhetkisessä tilanteessa”.

Suurimmasta osasta sairaanhoitopiirejä emme koskaan saaneet pyytämiämme tietoja. HVK:n navettaremontti puolestaan paljastui loppujen lopuksi suhteellisen pieneksi asiaksi, joka tuskin olisi ylittänyt uutiskynnystä.

Sen sijaan HVK:n toimitusjohtaja Janne Känkäsen reaktio asiaan ei ollut vähäpätöinen.

Toimitusjohtajan painostukseksi tulkittava viesti on kaukana siitä avoimuuden mallimaasta, joka Suomikin haluaisi olla.

Viranomaisten kiire ei ole syy pimittää tietoa

Tietojen pimittäminen luo tilaa valeuutisille ja väärälle tiedolle. Kansalaisilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Jos tietoa ei anneta avoimesti, voi syntyä käsitys, että sitä yritetään pimittää.

Julkisten päätösten ja niiden perusteiden tulee olla kansalaisten arvioitavissa ilman, että tiedon saamisesta pitää taistella.

Koronaepidemian kaltaisessa kriisissä kansalaisten tiedontarve kasvaa. On nurinkurista, että osa viranomaisista tuntuu ajattelevan, ettei julkisuusperiaatetta tarvitse noudattaa poikkeusoloissa.

On niin ikään ongelmallista, jos viranomaiset suhtautuvat tiedotusvälineisiin kiusankappaleena tai häiriötekijänä. Työrauhaan tai kiireeseen vetoaminen ei ole syy jättää noudattamatta julkisuuslakia.

Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus on nimenomaan perustettu poikkeusoloja varten.

Koronakriisi elää jatkuvasti, eikä sen loppukohta ole tiedossa. Epidemian kaitsemiseen on käytetty poikkeuksellista valtaa, joka on rajoittanut kansalaisten perusoikeuksia.

Kriittistä keskustelua tällaisista päätöksistä on voitava käydä koko kriisitilanteen keston ajan, eikä vain silloin kun vallankäyttäjille sattuu sopimaan.

Metsäyhtiö Stora Enson kierrätyspolttoainealueella Miiluniemessä syttyi tulipalo torstaina kello 15 aikaan. Paikka on puolisen kilometriä tehdasalueelta.

Vaaratilanne alueella päättyi kello 17 aikaan. Palosta muodostui sankkaa, haitalliseksi luokiteltua savua ja lähialueiden asukkaita kehotettiin pysymään sisällä ja sulkemaan ovet, ikkunat ja ilmanvaihto. Palopäällikkö Ilpo Hartikaisen mukaan savua tuli kello 17 aikaan enää vain vähän.

Savu levisi paloalueesta Kuoppakankaan suuntaan eli länteen päin. Myös Taulumäen ja Joutenlahden alueen asukkaita varoitettiin.

Palopäällikkö Hartikaisenmukaan palo syttyi kierrätyspolttoainekasoihin.

– Savu muodostuu biopolttoaineista, muovin ja puun sekoituksesta. Haitallista se on, Hartikainen sanoo.

Pelastuslaitos on antanut tämän vuoksi alueelle vaaratiedotteen.

Kukaan ei ole tiettävästi loukkaantunut tulipalon vuoksi. Palopäällikkö Hartikaisen mukaan palopesäkkeitä sammutetaan vielä yön ajan. Leviämisvaaraa palolla ei ole.

Päivitetty 4.6. klo 17:41 Päivitetty tieto siitä, että vaaratilanne on päättynyt.

Namibian presidentti Hage Geingobin mukaan Saksa on valmis esittämään virallisen anteeksipyynnön Namibialle vuosien 1904–08 joukkomurhista, jotka kohdistuivat Namibian alkuperäiskansoihin hereroihin ja namoihin. Geingobin mukaan Saksa on myös valmis tunnustamaan tapahtumat kansanmurhaksi.

– Saksan liittotasavalta on sopinut, että vuosien 1904–08 tapahtumia voidaan nimittää kansanmurhaksi, ja että he ovat valmiita esittämään anteeksipyynnön Saksan hallituksen korkeimmalta tasolta, Geingob kertoi parlamentille pitämässään puheessa torstaina.

Saksan hallitus ei vielä torstaina kommentoinut Geingobin sanomisia. Jotkin saksalaisvirkailijat ovat aiemmin kutsuneet tapahtumia kansanmurhaksi, mutta Saksan hallitus ei ole kansanmurhaa virallisesti tunnustanut tai pyytänyt anteeksi.

Saksa on myös aiemmin kieltäytynyt maksamasta suoria korvauksia Namibialle tapahtumista, vedoten miljooniin euroihin kehitysapua, jotka se on jo maalle maksanut.

Namibian entisen siirtomaaisännän Saksan joukot surmasivat kymmeniä tuhansia alkuperäiskansojen jäseniä 1900-luvun alun joukkosurmissa. Historiantutkijat ovat kutsuneet tapahtumia 1900-luvun ensimmäiseksi kansanmurhaksi.

Neuvotteluja käyty viisi vuotta

Saksa on käynyt vuodesta 2015 lähtien Namibian kanssa neuvotteluja sopimuksesta, joka yhdistäisi virallisen anteeksipyynnön kehitysapupakettiin.

Saksa otti nykyisen Namibian maa-alueen haltuunsa 1800-luvun lopulla osana Euroopan suurvaltojen keskinäistä kilpailua Afrikan alueiden hallinnasta. Vuosien 1884–1915 siirtomaa-aikana alue tunnettiin Saksan Lounais-Afrikkana.

Vuonna 1904 siirtomaan sisäiset jännitteet purkautuivat aseellisena kapinana, kun ensiksi hererot ja sitten namat ryhtyivät taisteluun saksalaisia vastaan.

Saksan asevoimat murskasivat kapinan säälittä. Waterbergin taistelun jäljiltä vuonna 1904 noin 80 000 hereroa pakeni saksalaisten tieltä halki Kalaharin aavikon. Joukossa oli naisia ja lapsia. Saksan joukot seurasivat pakenijoita, ja lopulta vain noin 15 000 hereron uskotaan selvinneen hengissä.

Saksan menetettyä siirtokuntansa ensimmäisessä maailmansodassa Namibian alue siirtyi Etelä-Afrikan hallintaan. Maa itsenäistyi vasta vuonna 1990.

Turun yliopiston rehtorin penkiltä eläkkeelle siirtyneellä Kalervo Väänäsellä ei ole ollut aikaa heittäytyä kokonaan vapaalle. Työhuone on ollut ahkerassa käytössä, sillä hän on selvittänyt tilannekuvaa ja keinoja Saaristomeren pelastamiseksi.

Selvityshenkilön pestasi Ainutlaatuinen Saaristomeri -hanke. Saaristomeri on lounaisrannikolta Ahvenanmaan länsipuolelle ja Pohjois-Itämereltä Selkämerelle ulottuva merialue.

Saaristomeren veden tilaa on pyritty parantamaan monin eri keinoin ja ja monen tahon voimin. Selvää parannusta ei veden tilassa ole tapahtunut.

Yksi iso tekijä seisahtuneeseen tilaan on valuma-alueen eli Lounais-Suomen vahva maatalous ja varsinkin kotieläintilojen runsas määrä.

Lounais-Suomen savisille pelloille on ajettu 1960-luvulta asti typpeä ja fosforia reilusti. Kun havahduttiin rehevöitymisongelmaan, lannoitemäärät laskettiin minimiin.

Peltomaassa on kuitenkin fosforia varastoituneena niin paljon, että sitä valuu vesiin vielä vuosikymmeniä.

Kolmen kokonaisuuden paketti

Professori Kalervo Väänänen ryhmittelee Saaristomeren pelastamisen kolmeen kokonaisuuteen. Nykyisiä toimia pitää parantaa, ja lanta pitää jalostaa ja laittaa pyörien päälle. Lisäksi meressä jo olevaa ravinnetta on pyydystettävä takaisin.

Ravinnevalumien eteen on vuosikymmenten aikana kehitetty monia keinoja. Niitä pitää Väänäsen mukaan tarkastella kriittisesti ja parannella uusimman tiedon mukaan.

Väänäsen mukaan korjattavaa on vielä muun muassa lannoituksen optimoinnissa ja suojakaistojen sijoittelussa.

Biomassaa eli lantaa, kesantonurmea ja suojakaistojen kasvustoa pitää kerätä ja jalostaa nykyistä paremmin. Jonkin verran biomassaa menee biokaasulaitoksille, mutta niitäkin laitoksia on harvassa.

Väänänen haluaa Suomeen ison toimijan, joka lähtisi jalostamaan biomassasta kierrätyslannoitetta. Kun lanta saadaan tiiviimpään muotoon ja eri jakeilla on erilaisia ravinnepitoisuuksia, sitä kannattaisi kuljettaa kauemmas niille pelloille, joissa ravinteista on pulaa.

Lannan ravinteiden jalostuksella on valtakunnallista merkitystä senkin takia, että lounaissuomalaisilla tiloilla syntyvästä lantamäärästä riittäisi ravinnetta koko Suomen pelloille.

Voisiko fosforin napata suoraan merestä?

Fosforin nappaaminen merestä on Väänäsen mukaan kiinnostava ajatus, ja uusia keinoja sen eteen tehdään kaiken aikaa. Uusia innovaatioita odotellessa Väänänen suosittelee vanhoja tuttuja menetelmiä.

Kalastus on ikivanha ammatti, mutta vasta viime vuosina on huomattu, että kalan mukana saadaan runsaasti ravinteita palautumaan merestä. Väänäsen arvion mukaan ravinteikkaissa vesissä menestyviä, lähinnä särkikaloja on niin paljon, että niitä voidaan kalastaa reilusti.

Järviruoko on toinen massa, jota Väänänen suosittelee kerättäväksi rannoilta.

Ravinnevirran kääntäminen näkyisi jo parissa vuodessa

Kun kaikkia hyväksi havaittuja keinoja käytetään, tehostetaan ja parannetaan, voidaan ravinnevirroissa saada käänne aikaan, eli mereen menisi vähemmän typpeä ja fosforia kuin sieltä otettaisiin.

Selvitysmies Väänäsen mukaan ravinnetaseen kääntäminen näkyisi veden laadussa jo muutaman vuoden kuluttua, mutta työtä riittäisi vielä vuosikymmeniksi.

Ravinteita on valunut lounaissuomalaisilta pelloilta mereen noin 60 vuotta, joten käänne olisi historiallinen.

Valtion tuki on välttämätöntä

Kalastuksen lisääminen, ison kierrätyslannoiteyksikön rakentaminen ja muut toimet vaativat investointitukea eli valtion kassalla käymistä.

– En osaa keksiä tapaa, jolla se ilman julkisen vallan puuttumista voisi hoitua, pohtii professori Kalervo Väänänen.

Kalastajakunta on harventunut huolestuttavalla vauhdilla, ja uusia kalastajia pitäisi saada mukaan. Ison kierrätyslannoiteyksikön perustaminen ei sekään synny pelkästään yrittäjävoimin.

Yleisradion tavoittama ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) ei lupaillut tämän hankkeen määrittelemille toimille ylimääräistä rahoitusta. Tämä hallitus on jo kasvattanut vesiensuojelun rahoitusta aiempiin vuosiin verrattuna.

Hihat on käärittävä nyt

Vesiensuojeluhankkeisiin tutustunut ja kymmeniä alan asiantuntijoita haastatellut Kalervo Väänänen pitää välttämättömänä, että Saaristomeren pelastaminen aloitetaan viipymättä, sillä olemme lähestymässä ravinteiden määrässä kriittistä rajaa.

– Sen tietyn rajan yli meneminen tarkoittaa, että asiat tapahtuvat nopeasti. Jos me kovin pitkään haikailemme ja aikailemme, urakka muodostuu mahdottomaksi.

Ilmastonmuutos kiihdyttää ravinneongelmaa, sen osoitti viime talvi. Kun pakkaset jäivät väliin, sateet tulivat vetenä, ja pelloilta valui ojiin, jokiin ja mereen ennätysmäisen paljon maa-ainesta.

Kalervo Väänänen luottaa tässä ajassa ihmisten muuttuneisiin asenteisiin. Koronakevään jälkeen luonto on tullut ihmisille entistä tärkeämmäksi asiaksi. Saaristomeren puhdistaminen on Väänäsen mukaan enemmänkin tahdon asia kuin rahakysymys.

Väänäsen laatiman Saaristomeren Sinisen kirjan mukaan meri kyllä toipuu, jos annamme siihen mahdollisuuden.

Voit keskustella Itämeren tilasta jutun alla kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Itämereen valui ennätyksellinen ravinnekuorma talven runsaiden sateiden takia

Kemiönsaaren Taalintehtaan pullokuonodelfiinejä seurataan kuuntelulaitteilla – tietoa saadaan erityisesti eläinten ruokailutottumuksista

Saaristomeren sinilevähavaintopaikkojen määrä kasvaa

Koronapandemian vaikutukset poliisin henkilöstölle näyttävät olevan enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Tällaisen kuvan saa Suomen poliisijärjestöjen liiton (SPJL) tekemästä pikakyselystä.

SPJL edustaa esimerkiksi poliisissa, hätäkeskuksissa, maahanmuuttovirastossa ja monissa muissa viranomaisissa työskenteleviä. Liitolla on 11 000 jäsentä, joista kyselyyn vastasi 2 027.

Vastaajista 13 prosenttia oli työskennellyt etänä ennen pandemiaa. Pandemian aikana etänä on työskennellyt 42 prosenttia. Oikeushallinnon alalla etätöitä on koronan aikana tehnyt 79 prosenttia vastaajista.

Liiton mukaan jäsenistö suhtautuu etätöihin erittäin myönteisesti. Vastausten perusteella tehokkuus ja työhyvinvointi ovat parantuneet, työmatkoihin käytettyä aikaa on säästynyt, ja kotona on ollut mahdollisuus työskennellä keskeytyksettä.

Avoimien vastausten mukaan esiin nousi esimerkiksi se, että aiemmin laitos ei ole sallinut etätöitä tai että päälliköt eivät ole luottaneet siihen, että kotona tehdään töitä.

SPJL:n puheenjohtaja Jonne Rinne sanoo, että valtionhallinnossa ollaan yleisesti liian penseitä etätyötä kohtaan.

– Poliisihallinto ei suinkaan ole ollut huonoin tässä. Valtiolla on yleensä suhtaudutta hyvin pidättyväisesti etätyön tekemiseen, Rinne sanoo.

Rinteen mukaan nyt on ollut kyse pakkotilassa tehdystä ratkaisusta. Kotona on tehty töitä samaan aikaan, kun puoliso ja lapset ovat kotona. Silti tilanne nähdään jäsenistössä voittopuolisesti hyvänä.

Ideaalitilanne olisi normaaliaikana, jolloin lapset voivat käydä koulussa tai päiväkodissa normaalisti.

– Toivon, että opimme, että muukin kuin pakko voisi ajaa meitä ajattelemaan uudella tavalla, Rinne sanoo.

Kaikkiin tehtäviin etätyö ei sovi

Esimerkiksi järjestyspoliisin on aina liikuttava tehtäväalueella, eikä poliisi voi mennä kotihälytykseen etäyhteydellä. Joskus myös työn luonne on sellainen, että sitä ei halua tehdä kotona.

Eräs väkivaltatutkija kuvasi kyselyssä tilannetta näin:

"Väkivaltaan liittyvien juttujen tutkiminen kotona on itselle ollut henkisesti todella raskasta. Työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan on haastavaa ja palautuminen töistä ollut heikkoa. Näitä juttuja ei haluaisi soitella omalta kotisohvalta.”

Kenttätyötä tekevät poliisit ovat myös kertoneet, että jotkut poliisin toimenpiteiden kohteiksi joutuneet uhkailevat poliisia koronan tartuttamisella.

Stressi ja kuormitus lisääntyneet

Koronatilanteen takia stressiä tai kuormitusta on kokenut jonkin verran 51 prosenttia ja erittäin paljon 8 prosenttia vastanneista. Loput eivät ole kokeneet niitä lainkaan tai juurikaan.

Noin joka kolmas vastanneista sanoi, että korona on lisännyt työmäärää. Erityisesti työmäärää lisäsi Uudenmaan eristämisoperaatio 26.3.–15.4.

Melkein 35 prosenttia vastaajista kertoo, että työtehtäviä on jouduttu priorisoimaan. Priorisoinnissa ei sinänsä ole mitään uutta. Korona on kuitenkin vastaajien mukaan johtanut poliisissa esimerkiksi paljastavan tutkinnan ja huumeiden kenttävalvonnan vähentämiseen.

Kenttätyössä korona on näkynyt muun muassa siten, että viikonloput ovat hiljentyneet, mutta toisaalta kotihälytykset lisääntyneet.

Kysely toteutettiin toukokuun alussa. Tilanne on nyt hyvin erilainen, sillä ravintolat ovat auenneet ja kesä saanut ihmiset liikkeelle.

Lisää aiheesta:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Poliisi on hämmentynyt Suomen huumetilanteesta, se poikkeaa täysin muista Pohjoismaista – Selvitimme, miten korona näkyy rikostilastoissa

Alkava viikonloppu tuo koko maahan sateita, josta erityisesti luonto kiittää. Maasto on kuivaa maan etelä- ja keskiosissa, mutta viikonlopun sateet tuovat kuivuuteen helpotuksen. Voimassa olevat varoitukset voit katsoa täältä.

Yöllä leviää sateita maan etelä- ja keskiosiin ja perjantaina myös Lappiin.

– Perjantaina idässä voi ukkostaa, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström viikonlopun epävakaisesta säästä.

Uimavedet vuodenaikaan nähden lämpimiä

Lauantaina etelästä saapuu yhtenäisempi sadealue ja samalla tuulet voimistuvat. Uimavedet ovat järvialueilla tavallista lämpimämpiä.

Sunnuntaina on jälleen melko aurinkoista etelässä ja idässä. Sateet suuntaavat sunnuntain aikana puolestaan pohjoiseen ja päivä on maan länsiosissa tuulinen.

– Viikonlopun jälkeen on jälleen luvassa lämpenemisen merkkejä, Borgström sanoo.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Oululainen moottoripyöräkauppias ei ollut uskoa näkemäänsä tänä keväänä. Euro Motor Centerin toimitusjohtaja Heikki Viitala kertoo yrityksensä tehneen historiansa kovimman myyntikuukauden.

– Jossain kohtaa toukokuussa mietin, että pitääkö minun nipistää itseäni. Jos kaksi kuukautta aiemmin joku olisi sanonut, että tällainen kevät eletään, olisin sanonut, ettei taida tuo ennuste toteutua.

Autokauppiaiden vuodesta on tulossa 2000-luvun ankein, mutta kaksipyöräisten kaupassa tilanne on toinen.

Moottoripyöräkauppa on nosteessa kolmatta vuotta. Teknisen Kaupan Liiton ja kauppiaiden mukaan myyntiä on jouduttanut muun muassa ajokorttiuudistukset.

Lisäksi tänä keväänä myyntiä ovat vauhdittaneet sekä sää että korona.

Helmikuun taitteessa Helsingissä Messukeskuksessa pidetyillä moottoripyörämessuilla oli alan toimijoiden mukaan jo selkeitä merkkejä sille, että noste kaupankäynnissä jatkuisi.

Eteläisessä Suomessa varhainen kevät nosti mopo- ja moottoripyöräkuumetta entisestään ja koronakaranteenissa oli aikaa pohtia vapaa-ajan suunnitelmia.

Pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa kauppaa käyvän Bike Worldin toimitusjohtaja Erkan Fere kertoo, että ihmiset ovat selvästi vältelleet koronan vuoksi joukkoliikenteen käyttöä ja se on näkynyt mopojen, mopovespojen ja mopoautojen myynnissä.

– Vanhemmat ovat ostaneet lapsilleen kulkuneuvon, jolla pääsee eristäytyneenä kulkemaan rauhassa. Ja myöskin aikuiset ovat ostaneet itselleen isompia vespoja työmatkaliikenteeseen. Se on ihan selkeästi ollut poikkeuksellista tänä keväänä.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi-huhtikuussa mopojen myynnin kumulatiivinen kasvu oli 20 prosenttia. Toukokuussa myynti hieman tasoittui, mopojen myynti oli kuitenkin 11,4 prosenttia edellä viime vuotta.

Tietyistä malleista on myyty "ei oota" tehtaiden tuotantokatkosten vuoksi

Keväällä alkanut kotinurkissa oloilu näyttää jatkuvan vielä pitkään. Teknisen Kaupan Liiton mukaan se on näkynyt kulutuskäyttäytymisessä: kotimaan matkailu, puutarhatyöt sekä pienrakentaminen ja kodin sisustaminen ovat lisääntyneet.

Samoin moottoripyöräily, sanoo Teknisen Kaupan Liiton johtava asiantuntija Hannu Kyyhkynen.

– Vallitsevissa olosuhteissa moottoripyöräily ja mopoilu on turvallinen tapa liikkua. Se antaa jonkinnäköisiä henkilökohtaisia vapauksia ihmisille myös korvienvälinkin putsaamiseen, kun on joutunut olemaan paljon neljän seinän sisällä.

Ulkomaan lomamatkojen peruuntuminen on kääntänyt myös motoristien katseet kotimaahan.

– Kotimaassa tapahtuva matkapyöräily tulee lisääntymään. Matkaenduroja ja matkapyöriä on myöskin myyty enemmän kuin mitä viime vuonna, kertoo Bike Worldin toimitusjohtaja Erkan Fere.

Niin uusien kuin käytettyjen vaihtopyörienkin menekki on vaatinut ostajilta nopeaa päätöksentekoa, jos mielii tiettyä menopeliä.

Italialaisia moottoripyöriä myyvä tamperelainen kauppias Raine Heino kertoo olleensa uuden tilanteen edessä, sillä ongelmana on ollut tavaran saatavuus.

– Italiasta tulevat Ducatit. Siellä oli tuotantokatkos keväällä ja se vaikutti saatavuuteen luonnollisestikin, kun tehdas oli hetken aikaa kiinni. Espoon liikkeessämme puolestaan Harley Davidsonin tietyt mallit ovat loppuneet, R.M. Heino -liikkeen toimitusjohtaja sanoo.

Perjantaina katukuvassa saattaa näkyä normaalia enemmän moottoripyöriä, sillä 5.6. vietetään valtakunnallista Prätkällä töihin -päivää.

Tänä vuonna teemana on terveydenhuollon ammattilaisten tukeminen. Jokaisesta kesällä ajetusta maahantuojien ja moottoripyöräliikkeiden järjestämästä koeajosta lahjoitetaan yksi euro terveydenhuollon suojavarusteiden hankintaan.

Keräystuotto luovutetaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille syyskuun aikana.

En ole koskaan käsittänyt purjehtimisen ideaa: että siis lähdetään johonkin suuntaan eikä tiedetä milloin ollaan perillä – paitsi se tiedetään, että kauan siinä menee. Sellainen kulkeminen ei mahdu luonteeseeni mitenkään. Minulla pitää olla selkeä suunnitelma, että tuonne mennään ja sen jälkeen valitaan nopein mahdollinen kulkuväline, niin että perillä ollaan täsmälleen kello 14.06.

Kirjoitin yhden romaanihenkilöni suuhun kerran jopa lauseen, jossa oli kaikuja kirjoittajastaan: ”Tarvitsemme suunnitelman ja aikataulun. Suunnitelman ei tarvitse olla häävi, mutta aikataulun on oltava tiukka”.

Kaiken kukkuraksi purjehtiminen on työntekoa. Koko ajan pitää olla reivaamassa paapuria piipuriin ja setvimässä köysiä ja vetämässä puolisoa kölin alta, koska ei niin pienissä purkeissa mitenkään voi sopu säilyä. Siinä on vähän jotain samaa kuin jos lähtisi lomallaan huvikseen nostamaan perunoita Rymättylään.

Toisaalta ihmiset ovat erilaisia: Pikkuveljeni on luonteeltaan kovin toisenlainen, rauhallinen ja viipyilevä ja siksipä hänellä onkin purjevene, jolla koko heidän perheensä tekee kesäisin järjettömiä matkoja ei-minnekään. Takaisin sieltä tullaan tiistaina tai ehkä keskiviikkona, mutta viimeistään perjantaina elleivät tuulet sitten puhalla niin että ehditään vasta lauantaiksi.

Purjevene on ihan ok liikkumisväline, jos se on maksanut kaksi miljoonaa euroa, joku muu ohjaa sitä ja jääkaapissa on kylmiä virvokkeita.

Hän on joskus kysynyt minua mukaan, koska tahtoisi jakaa kanssani hänelle rakkaan ja mukavan merielämyksen. Vastaan aina, että tulen kernaasti, jos toinen vaihtoehto on kuolema.

Mutta älkää käsittäkö väärin, en toki ylenkatso laivaliikennettä sinänsä. Standardini vain ovat melko korkeat. Esimerkiksi purjevene on ihan ok liikkumisväline, jos se on maksanut kaksi miljoonaa euroa, joku muu ohjaa sitä ja jääkaapissa on kylmiä virvokkeita. Pari kertaa elämässäni tämä on toteutunut ja täytyy myöntää, että kokemus on ollut kaikin puolin tyydyttävä. Ihmettelen vain mikseivät kaikki wanna-be-kapteenit osta sellaista venettä.

Toinen hyväksyttävä tapa kulkea saaristossa ovat yhteysalukset. Muutama kesä sitten keksin, että täällä Turussa ne ovat kätevästi tuossa ihan vieressä, eivät maksa käytännössä mitään ja niiden kanssa voi tehdä melkoisen komeita retkiä ulkosaaristoon saakka.

Esimerkiksi Aspö oli pittoreski paikka, suosittelen lämpimästi! Niin kirkasta merivettäkään en ole nähnyt muualla. Eikä unohtaa sovi myöskään viime kesän retkikohdettamme, entistä spitaalisten loppusijoituspaikkaa Seiliä. Sinne pääsee Turusta parissa tunnissa ja saari on vaikuttava ja kaunis. Sieltä sai myös hyvää ruokaa ja yöksikin olisi voinut jäädä, mutta sitä en toki tohtinut tehdä, koska saarella on vähän sellainen historia, ettei sieltä pääse pois jos kerran jää. Aikanaan ihmiset toivat tullessaan mukanaan kuulemma jopa laudat arkkuunsa.

Saaristo jos mikä on sellainen kultakimpale, joka kannattaisi oikeastaan piilottaa, etteivät turistit löydä sitä ja pilaa.

Vastaavia paikkoja on saaristossa vaikka kuinka paljon, pyörälläkin pääsee kätevästi ihan Ahvenanmaalle saakka.

Kun nyt pandemian takia katseet kääntyvät ainakin hetkeksi lähimatkailuun, niin saaristo jos mikä on sellainen kultakimpale, joka kannattaisi oikeastaan piilottaa, etteivät turistit löydä sitä ja pilaa. Se vetää vertoja melkein mille tahansa luontokohteelle maailmalla (okei, menisin kyllä mieluummin Madagaskarille, mutta muuten).

Saaristosta saa näinä aikoina myös kelpo ulkomaankokemuksen, jos viitsii mennä Nauvoa kauemmas: kieli muuttuu ruotsiksi väkisin, kun kukaan ei puhu suomea.

Mutta tämä on parasta: yhteysaluksilla pääsee illaksi kotiin! Eikä siinäkään vielä kaikki. Paluu on tasan klo 19.45 niin kuin aikataulussa lukee. Järjestys se olla pitää!

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka nauttii aikatauluista.

Kolumnista voi keskustella 6.6. klo 23:00 saakka.

Kiva tavata kavereita vielä ennen kesää, tuntuu lempeäkatseinen 11-vuotias Myrtis sanovan lasivitriinin läpi Kreikan keskuspankin museossa.

Sillä tavalla samanikäinen kreikkalaistyttö voisi hyvin todeta, sillä koulut avattiin kesäkuussa koronarajoitusten jälkeen.

Oikea Myrtis ei ole kuitenkaan elänyt koronakriisiä. Hän on leikkinyt Akropoliin juurella noin 2 500 vuotta sitten, kun Parthenonin temppeliä vasta rakennettiin.

Museon vitriinissä on rintakehään asti rakennettu nukke, jonka kasvot pohjaavat tarkkaan jäljennökseen antiikin ajan tytön kallosta. Kallo löytyi joukkohaudasta Ateenasta, Kerameikosin hautausmaan ulkopuolelta.

Myrtis-nimen saanut tyttö esiteltiin nykymaailmalle vuonna 2010. Sen jälkeen Myrtis on otettu avuksi muun muassa köyhyyden, lapsityövoiman ja sodan vastaiseen kampanjointiin.

Myrtis on auttanut YK:ta niin sanottujen vuosituhattavoitteiden lähettiläänä, ainoana ei-elossa olevana henkilönä maailmassa.

"Myrtis ja Greta Thunberg ovat arjen sankareita"

Myrtis on suurine silmineen, kimmeltävine hiuksineen ja iholtaan aavistuksen hikisenä kuin olisi hypähtänyt juuri lasivitriiniinsä kuumasta aamupäivästä. Ilman antiikin aikaan viittaavaa pellava-asua Myrtis kävisi nykytytöstä.

Myrtis-nukke kiertää kouluissa ja museoissa, ja sillä on Facebook-profiili.

Myrtisille kasvot rekonstruoinut Ateenan yliopiston professori Manolis Papagrigorakis on varma, että Myrtis voi vedota nuoriin samaan tapaan kuin vaikkapa ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg.

– Molemmat ovat arjen sankareita. Heitä erottavat vain eri aikakausien tapahtumat ja kielelliset työkalut, Papagrigorakis sanoo.

Perikleen ja Sokrateen nähnyt tyttö

Myrtis on Papagrigorakisille kuin tytär.

– Ensimmäisellä tapaamisellamme liikutuin. On taianomaista pitää edessään lasta, joka on katsellut valtiomies Perikleetä ja [filosofi] Sokratesta, Papagrigorakis hehkuttaa.

Hampaiston oikomisopin professorina Papagrigorakisiin vetosi se, että Myrtisin kallo oli säilynyt kokonaisena ja siinä olivat jäljellä kaikki hampaat, myös maitohampaita. Näin Myrtisin kasvoista saatiin alkuperäisen näköiset.

Ennen paneutumista Myrtisiin Papagrigorakis oli jo kallon luuston asiantuntija. Hän oli tehnyt Bergenin yliopistossa Norjassa vertailevaa tutkimusta muinaisten ja nykykreikkalaisten kallon rakenteesta.

– Röntgenkuvat vahvistivat, että nykykreikkalaisten kallo on mittauksellisesti sama kasvojen luiden osalta. Eriäväisyyttä on vain pääkopassa, Papagrigorakis kertoo.

Kunniaa tavallisille ihmisille

Todellisen Myrtisin elämästä tiedetään hyvin vähän. Edes sitä ei tiedetä, oliko hän orja, ateenalainen vai vieraspaikkakuntalainen eli metoikki.

Se tiedetään, että hän kuoli ruttoepidemian aikaan. Kuolema ajoittuu Ateenan ja Spartan ja niiden liittolaisten välillä käydyn peloponnesolaissodan alkuun, noin vuoteen 430 ennen ajanlaskun alkua.

Delfoin arkeologisen museon johtaja Nansi Psalti pitää tärkeänä, että myös antiikin ajan tavalliset ihmiset voivat saada kasvot.

– Kun Myrtis kävi museossamme, katsojissa syntyi voimakkaita tunteita. Erityisesti koululaiset samaistuvat Myrtisin elinajan dramaattisiin vaiheisiin aivan eri tavalla kuin jos he näkisivät pelkkiä luita tai valokuvia, Psalti sanoo.

Kasvojen rekonstruointi historian henkilöille lisää Psaltisin mukaan ymmärrystä arkeologian merkityksestä.

Maailmalla kasvot on luotu muun muassa faarao Tutankhamonille ja Pyhälle Nikolaukselle eli joulupukin esikuvalle.

Kreikassa kasvot oli saanut ennen Myrtistä vain Makedonian kuningas Filippos II. Lopputulos ei ole kuitenkaan löydösten vaillinaisuuden vuoksi yhtä luotettava kuin Myrtisin tapauksessa.

Ateenan ruttoepidemian syy alkaa selvitä

Myrtisin avulla asiantuntijat ovat päässeet arvokkaan tiedon lähteelle. Merkittävimmät löydökset liittyvät Ateenan ruttoepidemian syihin.

Niihin Manolis Papagrigorakisin työryhmä päätyi dna-näytteestä, joka saatiin Myrtisin joukkohaudasta satunnaisesti valituista hampaista. Yhtä vanhaa dna-näytettä ei ollut hampaista aiemmin tutkittu.

– Löysimme lavantautia aiheuttavan salmonella enterica typhi -bakteerin. Voimme väittää, että lavantautia aiheuttava bakteeri oli ainakin osasyy ruttoepidemiaan, Papagrigorakis sanoo.

Aiemmin epidemian syystä oli ollut vain teorioita. Ne perustuivat historioitsija Thukydideen kuvailuihin.

Oireiden kuvauksista osa muistuttaa covid-19-tautia, kuten sairastuneiden hengitystieoireet ja kova kuume.

Myrtis on pestattu koronan ja lavantaudin vastustamiseen

Lavantautiin menehtyy Maailman terveysjärjestön arvion mukaan vuosittain yhä noin 130 000–160 000 ihmistä.

– Kirjeessään maailman johtajille Myrtis vetoaa ryhtymään toimiin niin, että lapset, jotka kuolevat ehkäistävissä oleviin sairauksiin, voitaisiin pelastaa, kiteyttää Dimitris Fatouros YK:n alueellisesta tiedotuskeskuksesta.

Lavantaudilta ja koronavirukselta voi suojautua samalla tavalla: pitämällä huolta hygieniasta.

Myrtis neuvookin nyt YouTubessa ihmisiä pesemään käsiä. Arvokkain lahjamme on elämä ja kaikkien ihmisten terveys, Myrtis muistuttaa.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Marinin hallituksen vuoro kertoa sote-uudistuksensa linjaukset

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on saanut valmiiksi sote-uudistusta koskevat linjaukset. Valmistelusta vastaava ministerityöryhmä esittelee työnsä tuloksia aamupäivällä Valtioneuvoston linnassa perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) johdolla. Yle näyttää suorana tiedotustilaisuuden Areenassa alkaen kello 10.25.

Kaksipyöräiset nousivat suosioon koronakeväänä

Moottoripyörien ja mopojen kauppa on käynyt hyvin kevään aikana. Siinä missä autokauppa on ollut vaikeuksissa, kaksipyöräisten myynti on ollut jopa viime vuotta vilkkaampaa. Osasyynä myynnin kasvuun on joukkoliikenteen välttely koronakeväänä. Bussikyytien sijaan työpaikoille ja harrastuksiin on kuljettu skoottereilla ja mopoilla.

Ihanne sivistyksen lisäämisestä on jäänyt varjoon

Elinikäinen oppiminen on nykyisin valjastettu tekemään suomalaisista yrittäjäkansalaisia. Nykysuuntauksen taustalla ovat pitkälti elinkeinoelämän vaatimukset. Elinikäisen oppimisen muutoksista väitellyt kasvatustieteen tohtori Heikki Kinnari pelkää, että nykysuuntaus jakaa yhteiskuntaa menestyviin ja syrjäytyviin kansalaisiin, mikä voi ruokkia myös populistisia liikkeitä.

Ruotsin entinen Kiinan-lähettiläs oikeuteen

Ruotsissa alkaa tänään oikeudenkäynti maan entistä Kiinan suurlähettilästä Anna Lindstedtiä vastaan. Kyseessä on ensimmäinen kerta 200 vuoteen, kun suurlähettiläs joutuu oikeuteen Ruotsissa. Lindstedtin epäillään ylittäneen toimivaltuutensa, kun hän neuvotteli Ruotsin kansalaisen, toisinajattelija Gui Minhain vapautuksesta ohi diplomaattisten väylien tammikuussa viime vuonna.

Antiikin pääkallosta rekonstruoitu nukke kampanjoi käsienpesun puolesta

11-vuotias Myrtis kuoli ruttoon noin 430 vuotta ennen ajanlaskun alkua. 1990-luvun puolivälissä arkeologit löysivät hänen pääkallonsa Ateenasta, metroaseman rakennustöiden yhteydessä. Kallon perusteella saatettiin rekonstruoida kasvojen piirteet ja rakentaa elävännäköinen nukke, jolla tosin ei ole alaruumista. Nyt nukke kiertää kouluissa ja museoissa. Hänen nimissään kampanjoidaan köyhyyttä, lapsityövoimaa ja sotia vastaan – sekä käsienpesun puolesta.

Edessä sateinen viikonloppu

Sateet leviävät perjantaina myös Lappiin. Sateet muuttuvat maan etelä- ja keskiosissa kuuroittaisiksi ja illalla vähenevät. Idässä myös ukkostaa. Lauantaina saapuu etelästä yhtenäisempi sadealue. Maan keskiosissa on kaistale aurinkoista ja lämmintä säätä. Illaksi saapuu etelään sadekuuroja, ja samalla tuuli voimistuu.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Ruotsissa alkaa tänään oikeudenkäynti maan entistä Kiinan suurlähettilästä Anna Lindstedtiä vastaan.

Lindstedtin epäillään ylittäneen toimivaltuutensa, kun hän neuvotteli Ruotsin kansalaisen, toisinajattelija Gui Minhain vapautuksesta ohi diplomaattisten väylien tammikuussa viime vuonna.

Kyseessä on ensimmäinen kerta 200 vuoteen, kun suurlähettiläs joutuu oikeuteen Ruotsissa.

Kiinalaistaustainen Gui pidätettiin alun perin vuonna 2015. Hänen syytteensä liittyvät vakoiluun.

Gui ja neljä muuta kirjakauppiasta olivat pyörittäneet Hongkongissa kauppaa, jossa myytiin esimerkiksi Kiinan johtajia kriittisesti tai sensaatiohakuisesti käsitteleviä teoksia. Gui otettiin kiinni ensimmäisen kerran Thaimaan-lomallaan vuonna 2015.

Hänestä saatiin seuraavan kerran tietoja vasta vuonna 2016, kun Kiina kertoi hänen tunnustaneen osallisuutensa kuolemaan johtaneeseen liikenneonnettomuuteen sekä laittomien kirjojen salakuljetukseen. Gui sai tuolloin kahden vuoden vankeustuomion.

Gui oli joitakin kuukausia vapaalla jalalla loppuvuodesta 2017, mutta hänen ei sallittu lähteä Kiinasta. Hänet otettiin uudelleen kiinni alkuvuodesta 2018.

Gui kärsii parhaillaan kymmenen vuoden tuomiota valtiosalaisuuksien paljastamisesta.

Elinikäinen oppiminen on vuosikymmeniä vanha käsite, jolla on pyritty auttamaan ihmisiä sopeutumaan yhteiskunnan muutoksiin.

Kasvatustieteen tohtori Heikki Kinnari Turun yliopistosta on väitöskirjassaan tutkinut, miten elinikäisen oppimisen määritelmä on muuttunut vuosikymmenten aikana.

Hän jakaa elinikäisen oppimisen politiikan muutokset sukupolviin. Nyt on menossa neljäs, yrittäjämäisen talouden sukupolvi.

– Sen taustalla on yksilön kilpailukyky työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa ylipäätään. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää kerätä erilaisia pääomia itseensä, että hän saavuttaa työllistettävyyden määreen, Heikki Kinnari sanoo.

Yrittäjämäisen talouden aikakausi alkoi Kinnarin mukaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tienoilla, jolloin tietotekniikka alkoi voimakkaasti muokata yhteiskuntaa.

Tietotekniikan osaaminen ja hallinta tulivat aiempaa tärkeämmiksi kansalaistaidoiksi, joita ilman on vaara joutua ulkokehälle yhteiskunnassa.

– Meille on annettu vapaus valita, mutta on osattava valita oikein, Kinnari tiivistää.

Yhteiskunnan jakaantuminen vaarana

Hän huomauttaa, että yrittäjämäisen elämänasenteen rakentaminen alkaa Suomessa jo päiväkodista ja etenee sitten läpi koulujen ja työelämän.

– Jatkuvaa uuden oppimista pidetään itsestään selvänä hyveenä, jota ei edes enää kyseenalaisteta. Toisaalta ihmetellään heitä, jotka eivät enää jaksa oppia uutta, koska sellainen on merkki paikoilleen jämähtämisestä.

Tässä piilee myös yrittäjämäisen ”asennekasvatuksen” suurin vaara.

– Ihminen syrjäytyy, ellei hän pysty pitämään yllä taitoja, joilla kykenee työllistymään. Samalla luodaan yhteiskunnan kahtiajakoa, joka taas on otollista maaperää populismin leviämiselle.

Kinnarin väitöksen mukaan kilpailukyky – ja talouspainotteisuus ylipäätään – uivat elinikäisen oppimisen sisältöihin jo varhain.

Ensimmäisen sukupolven humanistiset ja yleissivistävät aatteet eivät kauan kestäneet, kun talous otti tukevan otteen periaatteita ohjaavana tekijänä.

Työmarkkinoiden tarpeet alkavat hallita

Kinnari kirjoittaa väitöksessään, että 60-luvun humanistinen utopia emansipoituneesta, kriittisestä ja demokraattisesta kansalaisesta sai ”viiltoja sydämeensä” jo 1970-luvun lopulla.

Sen jälkeen elinikäistä kasvatusta alettiin suunnata vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita. Talouden sukupolvi onkin kestänyt useamman vuosikymmenen, vain sen muoto on matkalla vähän muuttunut.

Lievästi pehmeämpi kausi koitti aivan 2000-luvun alussa, mutta jo sen ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä alkaa viimeisin, yrittäjämäisen talouden sukupolvi.

Kinnarin tutkimuksen pohjamateriaalina ovat olleet läntisten teollisuusmaiden järjestön OECD:n, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon sekä EU:n lukuisat asiakirjat elinikäiseen oppimiseen liittyen.

– Läpi vuosikymmenten näissä asiakirjoissa esiintyvät toistuvasti samat teemat, kuten väestörakenteen muutos ja teknologian nopea kehitys. Perustelut ovat siis pitkälti samat, mutta ratkaisut ovat muuttuneet, Kinnari sanoo.

Suomi on ollut myös yksi tunnollisimmista elinikäisen oppimisen ”oppilaista”.

– Jos vertaa vaikka Suomea ja Ranskaa toisiinsa, niin kyllä Suomi on noudattanut paljon kuuliaisemmin näitä poliittisia linjauksia, Heikki Kinnari sanoo.

Perusta luodaan varhain

Työmarkkinajärjestöillä on ollut Suomessa perinteisesti vahva vaikuttajan asema, kun on määritelty elinikäisen – tai toiselta nimeltään jatkuvan oppimisen – sisältöjä.

– Yhteiskunnan ja työelämän muutos on nopeaa ja vastaavasti koulutusjärjestelmä kehittyy hieman hitaammin. Pidän hyvin tärkeänä työelämän ja koulutuksen välistä vuoropuhelua, Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Mirja Hannula sanoo.

Työnantajien kattojärjestössä jatkuva oppiminen nähdäänkin läpi elämän kulkevana polkuna. Se käy kuitenkin kiviseksi astella, jos alussa saadut eväät ovat jääneet vajaiksi.

– Erityisesti koulupolun alkuvaiheeseen on panostettava riittävästi, että [Kinnarin kuvaamaa] polarisaatiota ei pääsisi syntymään. Hyvä luku- ja kirjoitustaito on perusta kaikelle myöhemmälle oppimiselle. Tämä on asia, johon meidänkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, EK:n Hannula sanoo.

Hannulan mukaan elinikäisen oppimisen perushyve on se, että se kuuluu kaikille eikä vain työelämässä oleville. Esimerkiksi vapaan sivistystyön järjestämät koulutukset ja kurssit ovat tärkeitä suurelle joukolle eläkeläisiä.

Alkukesän auringossa kylpevä tuore nurmi maistuu Pyyvin tilan ylämaankarjalle. Leppeä tuulenvire liehuttaa vastapoikineiden emojen pitkää punaruskeaa karvaa ja vasikat ottavat keikkuvia juoksupyrähdyksiä maitohörppyjen välissä.

Ylämaan karja ulkoilee läpi vuoden ja kasvaa omilla pelloilla kasvatetulla rehulla. Silti tämänkin tuotannon pyörittäminen vaatii ulkomailta tuotuja materiaaleja.

– Ei voi ihan tarkasti sanoa mikä tässä on kotimaisuusaste. Eläinten ruoka kasvatetaan kotimaisesta siemenestä typensitojakasveja ja oman tilan lantaa hyödyntäen, mutta ainakin työkoneiden varaosat tulevat pääosin ulkomailta, pohtii tilan emäntä Marjo Marttinen.

Suomen ruoantuotannossa suo, kuokka ja Jussi -tekniikka on mennyttä aikaa. Nyt maatilan työt hoidetaan koneilla, eivätkä ne kulje ilman polttoainetta.

– Meillä menee vuodessa 5000 – 6000 litraa polttoainetta. Kenties toiseksi suurin tuontimateriaali ovat paalimuovit, joihin rehut kääritään säilöön, kertoo Pyyvin tilan isäntä Arto Karila.

Jos jokin iso kriisi panisi Suomen rajat kiinni ja pysäyttäisi tuonnin, Pyyvin tila pyörisi melko normaalisti noin vuoden.

Paljon nopeammin tyssäisi esimerkiksi maidontuotanto, joka on hyvin pitkälle automatisoitua. Lypsykoneen, traktorin tai niittokoneen varaosia on kotimaan varastoissa niukalti.

Suomalaisen energian raaka-aineet

Koronakriisin alkupäivinä ihmisten huoli ruoan riittävyydestä nousi konkreettisesti esiin. Kauppojen hyllyt tyhjenivät pikavauhtia kuivahiivasta, jauhoista ja säilykkeistä.

Ruoka-alan toimijat ryntäsivät nopeasti rauhoittelemaan kansalaisia, että ei ruoka Suomesta lopu (Keskisuomalainen) - omavaraisuusaste ruoassa on jopa 80 prosenttia.

– Pitää paikkansa, jos katsotaan paljonko ruokaa Suomessa tuotetaan kulutukseen nähden, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marja Knuuttila.

Knuuttila on tutkinut ja laskenut kotimaisen elintarviketuotannon riippuvuutta tuonnista.

– Alkutuotanto on kyllä vakaalla pohjalla, mutta meillä ei olisi ensimmäistäkään tuotetta ilman tuontia.

Knuuttila kertoo mielellään haastavansa ihmisiä miettimään, mikä ruoka voisi olla täysin ilman tuontipanoksia tuotettua.

– Paras ehdotus tähän mennessä on ollut metsästä haettava riista. Hirvi olisi juostava kiinni ja tapettava sekä nyljettävä paljain käsin. Lihan voisi valmistaa puukeppien tai piikiven avulla sytytetyllä tulella.

Kaikki tämä olisi tietysti tehtävä paljain jaloin ja ilman rihmankiertämää, sillä myös kengissä ja vaatteissa on tuontimateriaaleja.

Suurin yksittäinen rajojen ulkopuolelta Suomeen tuleva tuotantopanos on energia.

Liikennepolttoaineita valmistetaan Suomessa, mutta siihen tarvittavaa raakaöljyä ei meiltä löydy.

Viime vuonna suurin osa kotimaisesta sähköstä (Tilastokeskus) tuotettiin ydinvoimalla, jonka poltto-aine tuodaan maan rajojen ulkopuolelta.

Maataloudessa käytettävien typpilannoitteiden ammoniakki, kasvinsuojeluaineet ja eläinten valkuaisrehun soija ovat myös tuontitavaraa, ynnää Knuuttila.

– Kun näitä tuotantopanoksia katsotaan, pitää muistaa, että me tarkastelemme tässä nykymuotoista tavanomaista maataloustuotantoa.

Kotimaisuusasteen ratkaisevat globaalit hinnat

Yksi tapa vähentää tuontiriippuvuutta maataloudessa on esimerkiksi teollisten lannoitteiden käytön välttäminen, eli siirtyä kohti luomutuotantoa.

– Luomun ytimessä on viljelykierto ja ravinteiden osalta mahdollisimman omavarainen ravinnekierto tilan sisällä, sanoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri.

Täysin ravinneomavaraiseksi eivät luomutilat Rännärin mukaan pääse, mutta maailmalta rahdatun väkilannoitteen sijaan voidaan turvautua kotimaisiin vaihtoehtoihin.

Kierrätyslannoitteita valmistetaan suomalaisen elintarvike- ja metsäteollisuuden sivuvirroista.

Lisäksi tuotantoeläimille syötettävä soija voidaan korvata viljelemällä herneitä, papuja tai lupiinia valkuaisrehuksi.

Mahdollisuuksia laajempaan omavaraisuuteen on useita, mutta useimmiten hinta ratkaisee, sanoo Knuuttila.

– Rajat ovat auki, tavaraa tuodaan ja viedään ja hinnat ovat globaaleja.

Jos kotimaassa kasvatetun valkuaisrehun hinta on huimasti tuontisoijaa korkeampi, on selvää, että maatalousyritys valitsee kustannustehokkaan vaihtoehdon.

Luomuviljelyä tai ei, maatiloilla on työkoneiden kautta väistämättä riippuvuussuhde fossiilitalouteen ja tuontiin.

Erikoistutkija näkee energiariippuvuuden uhkana ruokaturvalle.

– Liikennepolttoaineisiin ja sähkötuotantoon olisi hyvä pohtia nykyistä paremmat ratkaisut. Siinä riittää haasteita, kehitettävää ja tutkittavaa, sanoo Knuuttila.

Luomuliitosta väläytetään maatilakohtaisten biokaasulaitosten rakentamista energiaomavaraisuuden lisäämiseksi.

– Jos siihen suuntaan lähdetään, niin sieltä saisi kaasua traktorin tankkiin ja sähköä navettaan. Biokaasulaitokset myös parantaisivat ravinnekiertoa, toteaa Luomuliiton Rännäri.

Biokaasulle valmistui alkuvuodesta pääministeri Marinin hallitusohjelman mukainen kansallinen toimenpideohjelma, jonka täytäntöönpano on toistaiseksi antanut odottaa itseään.

Biokaasua edistävän Suomen biokaasu ja biokierto ry:n tiedotteen mukaan useat biokaasulaitosinvestoinnit odottavat toimenpideohjelman käynnistämistä.

Turvaa monimuotoisuudella ja osaamisella

Globaalissa markkinataloudessa toimiminen on muuttanut suomalaisen maatalouden rakennetta viime vuosikymmeninä. Vaikka suurin osa tiloista on edelleen perheyrityksiä, kannattavuutta on pitänyt hakea tilakokoa kasvattamalla.

Maatilojen määrä on vähentynyt jo pitkään noin tuhannen tilan vuosivauhdilla.

Luomuliitossa nähdään, että monimuotoisuus on valttia – myös tilakokoa tarkastellessa.

– Haavoittuvuus syntyy siitä että kaikki ovat samanlaisia. Kestävyys ja sopeutumiskyky tulee monimuotoisuudesta niin tilakoossa kuin ympäristössä, toteaa Rännäri.

Tänä keväänä on nähty, että moni kotimainen alkutuottaja toimii ulkomaisen työvoiman varassa (Valtioneuvosto).

– Se on myös iso huoltovarmuustekijä. Viljelijän ammatti on monialainen ja paljon tietoa vaativa. Tietyillä tuotannon aloilla ollaan jo ulkomaisen osaamisen varassa. Riskit olisivat pienempiä, jos tekeviä käsiä eli sitoutuneita yrittäjiä olisi enemmän, arvelee Arto Karila.

Karila toimii Pyyvin tilan isännyyden lisäksi talouden ja johtamisen erityisasiantuntijana ProAgria Etelä-Savossa.

Maatalous on pääomavaltaista yritystoimintaa. Jos tilan koneet ja infra ovat tasapainossa tuotantoon nähden, pienet tilat eivät ole niin arkoja markkinahäiriöille kuin suuret tuotantolaitokset.

Pienellä tilalla on velkaa isoja vähemmän ja sekin tuo vakautta. Varautuminen ja asioiden miettiminen on tarpeen tilan koosta riippumatta, sanoo Karila ja rapsuttaa Sirius-sonnin otsatukkaa.

– Jos Pyyvin tilalla isäntä saa aamulla housut jalkaan, niin firma rupeaa toimimaan ja asiat menevät eteenpäin.

Yhdysvalloissa kansalaisoikeusjärjestö American Civil Liberties Union ja mustien oikeuksia ajava Black Lives Matter -liike haastavat oikeuteen presidentti Donald Trumpin ja oikeusministeri William Barrin.

Asiasta kertoo muun muassa Guardian.

Liikkeet syyttävät Trumpia ja Barria muun muassa kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien rajoittamisesta.

Oikeuskanteen taustalla ovat maanantaiset tapahtumat, jossa rauhanomainen mielenosoitus Valkoisen talon edessä hajotettiin ilmeisesti vain sen vuoksi, jotta Trump pääsisi kävelemään ja kuvauttamaan itsensä Raamatun kanssa läheisen kirkon edessä.

Suomen sotahistoria voisi mahdollisesti näyttää toisenlaiselta, jos suomalaisten ja yhdysvaltaisten salaiset neuvottelut olisivat päätyneet eri lopputulokseen.

Liittoutuneet pyrkivät irrottamaan Suomen toisesta maailmansodasta jo paljon ennen kuin Suomi lopulta sopi erillisrauhasta Neuvostoliiton kanssa syksyllä 1944.

Aktiivisinta roolia tässä edusti Yhdysvallat.

Yle uutisoi aiemmin, että Oulun yliopiston historian dosentin Henry Oinas-Kukkosen tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen sodasta irtautumiseen liittyviä sotilaallisia keinoja ja mahdollisuuksia pohdittiin vakavasti liittoutuneiden sotilasjohdossa.

Suomalaiset hakivat itsekin erillisrauhan mahdollisuutta heti, kun alkoi näyttää selvältä, ettei Adolf Hitlerin johtama Saksa voittaisi sotaa.

Suomen ja Saksan sodanaikaisista suhteista väitelleen Turun yliopiston eduskuntatutkimuskeskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan Suomessa tajuttiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että Saksa häviäisi sodan.

– Ensimmäisenä asia valkeni ammattisotilaille Mikkelin päämajassa jo vuoden 1941 joulukuussa, kun sen enempää Moskovaa kuin Leningradiakaan ei onnistuttu valtaamaan, Jokispilä sanoo.

Suomalaisten kannalta ratkaiseva käänne tapahtui kuitenkin sen jälkeen kun Stalingradin taistelu päättyi saksalaisten antautumiseen vuoden 1942 lopussa.

Sen jälkeen Mannerheim kutsui välittömästi poliittisen sisärenkaan Mikkelin päämajaan, jossa päätettiin, että Suomen piti alkaa etsiä tietä rauhaan.

Yhtenä juonteena Suomen rauhanpohdinnoissa oli myös ajatus Pohjois-Suomen miehittämisestä amerikkalaisjoukoilla, jolla olisi estetty puna-armeijan marssi Suomeen. Tätä mietittiin suomalaisten ja yhdysvaltalaisten yhteisissä salaisissa keskusteluissa reilu vuosi ennen jatkosodan päättymistä.

Ajatus maihinnoususta Pohjois-Norjaan ei kuitenkaan ollut uusi. Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin oli vaatinut sitä jo pitkin sotaa ja itse asiassa brittiläinen laivasto-osasto hyökkäsikin Norjan Kirkkoniemeen ja Suomen Liinahamarin satamaan Petsamossa kesällä 1941.

Hyökkäys oli suomalaisille järkytys, sillä Suomi ja Iso-Britannia eivät hyökkäyksen aikana olleet sodassa keskenään. Iso-Britannia julisti sodan Suomelle vasta myöhemmin itsenäisyyspäivänä 6.12.1941.

Uusi rintama olisi muuttanut sodan kulkua

Sitä miten maihinnousu pohjoisessa olisi vaikuttanut toisen maailmansodan kulkuun on tietysti jälkikäteen mahdotonta arvioida tarkkaan.

Nykyisen tiedon perusteella voi kuitenkin päätellä, että se olisi voinut jopa heikentää liittoutuneiden asemaa. Markku Jokisipilä korostaa tarkastelevansa asiaa historian tutkijana eikä ammattisotilaana, mutta hän arvioi, että uusi rintama olisi merkinnyt liittoutuneille isoja riskejä.

– Siinä olisi liittoutuneiden näkökulmasta ollut mahdollisuus jopa toisen maailmansodan mittaluokassa pienimuotoiseen sotilaalliseen katastrofiin, Jokisipilä sanoo.

Saksalla oli alueella paljon raskasta kalustoa ja vahvat ilmavoimat. Pohjois-Norjan ja Lapin alueella oli enimmillään noin 250 000 sotilasta.

– Operaatio olisi hajottanut liittoutuneiden voimavaroja. Se olisi vienyt liittoutuneet vähän samanlaiseen tilanteeseen, jossa Saksa oli kärvistellyt jo pidemmän aikaa. Sillähän oli sodittavana useita eri rintamia, Jokisipilä sanoo.

Poliittisesti kiinnostavampi kuin sotilaallisesti

Vaikka suomalaiset keskustelivat Pohjois-Suomen miehityssuunnitelmasta vuonna 1943 yhdysvaltalaisten kanssa, Markku Jokisipilän mukaan liittoutuneiden puolella kaikkein aktiivisin pohjoisen rintaman kannattaja oli alun perin Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill.

Yhdysvallat säilyttikin aivan sodan lopulle saakka diplomaattisuhteet Suomeen eikä koskaan julistanut Suomelle sotaa kuten muut liittoutuneet maat.

Ylipäänsä ajatus Pohjois-Norjan maihinnoususta eli vahvimmin nimenomaan liittoutuneiden poliittisessa johdossa. Esimerkiksi Yhdysvaltain Helsingin asiainhoitaja Robert McClintock raportoi Yhdysvaltain ulkoministeriölle, että Suomen erillisrauha olisi voinut heikentää Saksan liittolaisten taistelumoraalia.

Suomessa ajatus pohjoisesta rintamasta tuntui epärealistiselta, vaikka sitä pohdittiinkin.

Sodanaikainen pääministeri Edwin Linkomies arvelikin myöhemmin muistelmissaan Vaikea aika, että liittoutuneiden toiminnassa oli kyse savuverhosta, jolla yritettiin siirtää huomio pois suunnitteilla olleesta suuresta maihinnoususta Ranskan rannikolla Normandiassa.

Myös Saksassa arvioitiin liittoutuneiden pyrkivän avaamaan toisen rintaman todennäköisemmin Välimerelle kuin Jäämerelle, raportoi myös Suomen lähettiläs T. M. Kivimäki Suomen ulkoministeriölle huhtikuussa 1943. Kolme kuukautta myöhemmin liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa.

Henry Oinas-Kukkosen tutkimuksen mukaan pohjoista hyökäyssuuntaa ja Suomen asemaa mietittiin kuitenkin niin vakavasti, että se oli pohdittavana korkealla tasolla Yhdysvaltain sodanjohdossa, kun USA:n puolustushaarakomentajien neuvosto eli Joint Chiefs of Staff pohti sen mahdollisuuksia.

Sotilaiden tarkastelussa maihinnousua pidettiin kuitenkin lopulta liian vaativana ja vaarallisena eikä sitä koskaan toteutettu.

Voit keskustella aiheesta 5. kesäkuuta kello 23:een saakka!

Liperin Mylly on tuhoutunut öisessä tulipalossa perjantain vastaisena yönä.

Liperin kirkonkylässä, Kirkkolahden rannalla sijaitseva myllyrakennus syttyi tuleen joskus puolen yön jälkeen. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos sai hälytyksen kello kahden aikoihin. Kun palomiehet saapuivat paikalle, silloin liekit löivät jo ulos ikkunoista.

Päivystävän palomestarin arvion mukaan myllyn päärakennus on kärsinyt niin pahoja vaurioita, että se on käytännössä menetetty.

Paloa on ollut sammuttamassa 30 palomiestä Joensuusta, Lehmosta, Liperistä, Outokummusta, Viinijärveltä ja Ylämyllyltä. Paikalla on ollut 10 pelastusajoneuvoa.

Tulipalo on saatu rajattua myllyn päärakennukseen. Sen ympärillä olevat matalat rakennukset, siilot ja kuljettimet on saatu suojattua palolta.

Osuuskunta ItäMaito luopui myllyn pyörittämisestä viime elokuussa. Uudet omistajat ovat Anne Vänskä ja Kari Huikuri. Myllyn päätuotteita ovat luomujauhot ja -rehut.

Kun yrittäjät saapuivat aamuyöllä palopaikalle, oli näky lohduton.

– Kyllä se oli jo siinä vaiheessa lohduton näky. Silloin tuli jo useamman kerroksen ikkunoista ulos liekkejä. Mutta siitähän se vielä vauhtinsa sai, Anne Vänskä kuvailee.

Kari Huikuri kertoo, että palaneessa rakennuksessa olivat myllyn tuotantotilat.

– Elintarviketuotantoa, rehunvalmistusta, viisi kerrosta erilaisia myllykoneita täynnä. Kaikki meidän tuotantotilat pakkaus- ja jauhatuskoneineen. Vahingot ovat totaaliset. Tuotantotilat on täysin menetty.

Liperin Mylly on perustettu vuonna 1906.

Tämänkertainen tulipalo on myllyn pitkässä historiassa jo kolmas.

Ensimmäinen tulipalo oli vuonna 1927. Seuraavan kerran mylly syttyi tuleen vuonna 1961, jolloin rakennus tuhoutui täysin.

Tervehdys Brysselistä – olen Svenska Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja ja ensimmäistä kertaa tämän kirjeen puikoissa!

Koronarajoitteita puretaan nyt kovaa vauhtia Euroopassa. Seurasin alkuviikolla tunnelmia Ranskan rannikkokaupungissa Dunkerquessa, Belgian rajan tuntumassa.

Rajalla odotetaan paluuta normaaliin. Belgian sisäministeri ehti jo viikonloppuna ilmoittaa, että Ranskan rajat ovat auki belgialaisille, jotka haluavat tavata perheenjäseniä tai shoppailla naapurimaassa. Belgialaisten ilo osoittautui ennenaikaiseksi. Ranskassa ei nimittäin oltu tietoisia Belgian päätöksestä. Ranska on linjannut, että maan rajat pysyvät kiinni 15 kesäkuuta asti. Pettyneet belgialaiset lähetettiin kotiin rajalta.

EU-komissio painottaa tiedonkulun merkitystä matkustusrajoituksia purettaessa. Mikä on tilannekuva EU-tasolla, jos jo naapurimaiden välillä on epäselvyyksiä pelisäännöistä? EU:n sisäministerit puivat raja-asioita tänään perjantaina.

Puitavaa riittää myös komission esittämässä jälleenrakennusrahastossa ja monivuotisessa budjettissa. Kysymyksessä on lähes 2 000 miljardin kokonaisuus, jolla Euroopan sukeltavaa taloutta tervehdytetään. Päätös budjetista ja rahastosta on tehtävä yksimielisesti.

Tämä juttu on osa perjantaisin ilmestyvää Eurooppa-uutiskirjesarjaa. Voit tilata kirjeen suoraan sähköpostiisi tästä linkistä.

Neljän säästäväisen maan ryhmä suhtautuu penseästi yhteisvastuun lisäämiseen. "Ruotsi edistää yhdessä Tanskan, Alankomaiden ja Itävallan kanssa, että Euroopan raha-asiat ovat järjestyksessä ja että EU:n budjetti pidetään alhaisena," muotoili pääministeri Stefan Löfven ryhmän tavoitteen.

Keskustaoikestolainen oppositiopuolue moderaatit vaatii Ruotsin hallitukselta "kivenkovaa" linjaa tulevissa neuvotteluissa.

Pitkän linjan EU-toimittaja Ylva Nilsson varoittaa Ruotsia maalaamasta itseään nurkkaan neuvotteluissa. "Ruotsi-kuvaan on auttamattomasti tullut särö hallituksen neuvottelutaktiikan johdosta. Siitä huolimatta pääministeri ei ole saavuttanut mitään," Nilsson kirjoittaa Expressen-lehdessä.

Ruotsin asema tuo mieleen Suomen tiukat kannat Kreikkaa pelastettaessa. Tuolloin koko Eurooppa jännitti Suomen näkemystä Kreikan tukiin. Suomen tuen ratkaisi lopulta monimutkainen vakuusjärjestely, jonka tarkoitus oli varmistaa Suomen saatavat. Sopimus on tuottanut Suomelle tappiota.

Koronakriisissä Suomi on ottanut sovinnollisemman kannan. Suomi painottaa Ruotsin tavoin tukien lainaperusteisuutta. Samalla Suomi pitää hajurakoa säästäväisen nelikon jyrkkiin kannanottoihin.

Saksan liikahtaminen yhteisvastuun suuntaan vaikuttaa epäilemättä Suomen kantoihin. Ison kauppakumppanin ja EU:n mahtimaan kanssa on paha olla poikkiteloin, kun taloutta pelastetaan.

Seuraavaksi EU-toimituksemme kooste eurooppalaisista sisällöistä viime päivinä ja lopussa kerron vielä ensi viikon aiheita.

#SOMESSA: Euroopassa protestoidaan amerikkalaista rasisimia – entäpä omat ongelmamme?

Amerikkalainen toimittaja Dave Keating kiitti tiistaina twiitissään valkoisia eurooppalaisia tuesta poliisin tappaman George Floydin kuoleman nostattamille protesteille Yhdysvalloissa. Ja sympatian osoituksia olikin todella paljon! Instagramissa yksi jos toinenkin julkaisi tiistaina mustan ruudun aihetunnisteella #blackouttuesday ja esimerkiksi Ranskan Twitterissä #blacklifematters -tunniste trendasi vielä torstainakin ykkösenä.

Keatingin näkökulma asiaan oli kuitenkin se, että eurooppalaisten protestointi on osittain tekopyhää. He nousevat barrikadeille amerikkalaisen sorron vuoksi, mutta eivät reagoi yhtä voimakkaasti oman mantereensa rasismiin. Täkäläinen media ei tee tapauksista isoja otsikoita eikä aihetta käsitellä esimerkiksi tv-sarjoissa tai elokuvissa kuten Yhdysvalloissa. Poliisin käsissä on kuitenkin kuollut vähemmistöjen edustajia myös vanhalla mantereella, muistuttaa Politico-lehti.

#FAKTA: Suomi oli yksi heikoimpia EU-maita finanssikriisistä elpymisessä, miten käy koronakriisin jälkeen?

Kartassa on kuvattu EU:n ralueiden elpymisvauhtia finanssikriisin jälkeen. Suomessa kuopasta päästiin ylös selvästi hitaammin kuin muissa pohjoisen Euroopan maassa. Suomi olikin viime vuosikymmenellä pitkään euroalueen hitaimmin kasvanut talous Kreikan rinnalla.

Toisin kuin finanssi- ja eurokriiseissä, koronakriisissä EU-maat elvyttävät yhdessä sekä erillisen elpymisrahaston että monivuotisen budjetin kautta. Nähtäväksi jää, kuka nyt tokenee ripeimmin ja millaista hyötyä yhdessä suunnitelluista tuista on.

HUOMAA MYÖS NÄMÄ: Tuhansia ja taas tuhansia miljardeja euroja vain vilisee silmissä, miten näissä pysyy kärryillä?

Alkukesän ylivoimaisesti kuumin EU-puheenaihe on se, kuka hyötyy kaikista niistä tuhansien miljardien eurojen tuista, joista eri EU-elimissä päätetään.

Torstaina koronalääkettä ruiskutti lisää Euroopan keskuspankki, joka päätti lisätä arvopaperien ostojaan 600 miljardilla eurolla. Se tarkoittaa, että EKP ostaa ensi kesäkuun loppuun mennessä lähinnä valtion velkaa peräti 1 350 miljardilla eurolla. Tuokaan summa ei luultavasti riitä, vaatimukset lisärahasta alkoivat heti. Pääjohtaja Christine Lagarden mukaan jo toteutetut arvopaperiostot ovat auttaneet taloutta, lue täältä lisää.

Mistä kaikki tämä raha tulee, mihin se menee ja kuka maksaa? Kannattaa seurata Ylen kanavia: selvitimme modernin rahan liikkeitä ja logiikkaa. Juttu julkaistaan lähiaikoina.

Miten Italiassa suhtaudutaan siihen, että sitä köyhemmät maat auttavat sitä EU-tuen kautta koronan taloudellisten ongelmien selättämisessä? Brysselin koneessa on haastateltavana tietokirjailija Anton Monti.

Jäikö EU-komission viime viikolla esittelemä koronatukipaketti ja budjetti joltain osin hämäräksi? Kannattaa kuunnella tämä "Jetpin" eli Jaa, ei, tyhjiä, poissa -ohjelman jakso. Vaikeita asioita, mutta hauska keskustelu! Toimittajien kanssa numeroita avaa EU-asioita seuraava yliopistotutkija, dosentti Timo Miettinen.

Voisiko Suomikin hyötyä esitetystä tukipaketista vai jäisikö meille enämpi maksajan rooli? Politiikkaradiossa kysymystä pohtivat mepit Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Henna Virkkunen (kok.) Politiikkaradiossa on ollut muitakin kiinnostavia EU-keskusteluja viime päivinä, kannattaa kuunnella!

Suomen hallituksen kanta elpymispakettia kohtaan on vähintäänkin kriittinen. Sekä rahaston kokoa että sieltä jaettavien suorien avustusten määrää pitää pienentää. Eduskunta väitteli rahastosta torstaina.

EU-komissio tukee Twitterin toimia kiistassa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa. Komission mukaan sosiaalisen median kanavien tulee taistella väärää tietoa vastaan ja suojella perusoikeuksien toteutumista. Myös Snapchat kertoi vastikään lopettavansa Trumpin julkaisujen näkyvyyden edistämisen, koska katsoi tämän julkaisun edistävän väkivaltaa. Trumpin reaktioita odotellessa...

Italiassa venetsialaiset toivovat koronaviruksen lopettaneen liikaturismin pysyvästi, raportoi toimittaja Jenna Vehviläinen. Matkustusrajoitukset ovat tyhjentäneet kaupungin, joka on vuosikymmeniä elänyt matkailusta ja matkailulle. Moni on muuttanut vuosien saatossa kaupungista pois turistien vuoksi.

Piileekö rapistuneen puolalaispalatsin alla natsien piilottama kulta-aarre? Pitkään piilossa ollutSaksalaisen Waffen-SS-upseerin päiväkirja kuvailee arteen kätkemistä toisessa maailmansodassa. Lue lisäätäältä.

ENSI VIIKOLLA: Talousministerit pohjustavat sopua rahasta juhannuksen huippukokousta varten

Valtiovarainministerit puivat tiistaina ensimmäistä kertaa komission esityksiä uudesta elpymisrahastosta ja EU:n monivuotisesta budjetista.

Salaperäinen euroryhmä puolestaan kokoontuu torstaina. Sen asialistasta ei taaskaan ole tarkkaa tietoa.

Myös maatalousministereillä on pöydällään tärkeää asiaa. Pääaiheena on ympäristöystävällisempi ruuantuotanto, monesta vinkkelistä.

Piditkö Eurooppa-kirjeestä? Voit tilata sen tästä linkistä suoraan omaan sähköpostiisi.