Se lähti katsojista. Ihmiset ovat nykineet pohjoissavolaisen Nilsiän harrastajateatterin tekijöitä hihasta ja kyselleet, eikö kesällä sittenkin nähtäisi teatteria.
Vastaus oli pitkään ei, kunnes koronaepidemia hiipui ja rajoituksia purettiin. Sitä ennen teatteri oli jo joutunut perumaan talven Runar ja Kyllikki -näytelmän esityksiä ja siirtämään ensi vuoteen tälle kesälle suunnitellun Rakastunut Ryti -näytelmän.
Korvaajaksi valittiin Mika WaltarinGabriel, tule takaisin! -klassikkokomedia, johon tarvitaan vain neljä näyttelijää. Se kertoo naimattomista sisaruksista, joiden elämän saa sekaisin hurmaava muukalainen.
Nimiroolia esittää nilsiäläinen kirjailija-teatterintekijä Antti Heikkinen.
– Nyt ihmiset varmasti haluavat nimenomaan nähdä komediaa. Ei ehkä kannata lähteä Shakespearen kuningasdraamoja tänä suvena esittämään, Heikkinen sanoo.
Harrastajateatterit avaavat oviaan
Nilsiän lisäksi monella muullakin paikkakunnalla nähdään kesällä sittenkin teatteria. Suurin osa ammattimaisista kesäteattereista ehti jo perua esityksensä tältä kesältä, mutta nyt etenkin monet harrastajavetoiset teatterit ovat avaamassa oviaan.
– Kesäteatterin julistaminen kuolleeksi oli ennenaikaista, Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori iloitsee.
Helavuoren mukaan kesäteattereiden ensi-iltoja on siirretty tavanomaista myöhempään ajankohtaan. Kun yleensä kesäteatterien "megaviikko" on juhannuksen jälkeisellä viikolla, nyt heinäkuu näyttää kiireisemmältä.
– Osa on siirtänyt isompia tuotantojaan ensi kesään ja esittää tänä kesänä vanhoja tai pienimuotoisempia näytelmiä, Helavuori kertoo.
Iloa koronakevään jälkeen
Nilsiän harrastajateatterin Waltari-komedia saa ensi-iltansa näillä näkymin 16. heinäkuuta ja sitä esitetään heinäkuussa 12 kertaa turvallisuudesta huolehtien.
– Simolan kesäteatteriin mahtuu kolmisensataa henkilöä ja ajatuksena on, että sinne otettaisiin noin 150 katsojaa. Jos on kahvitarjoilua, niin sekin järjestetään niin, että turvavälejä pystytään noudattamaan, näytelmän ohjaaja Pekka Räsänen kertoo.
Kaikki näyttelijät, Heikkisen lisäksi Hanna Pirskanen, Mervi Nousiainen ja Vilma Huhtala sekä ohjaajat Räsänen ja Eve Paussoi ovat mukana näytelmässä talkoohengellä eli näytelmän tuotot menevät kokonaisuudessaan 40-vuotisjuhliaan viettävän Nilsiän harrastajateatterin kassaan.
– Nyt tuntuu erityisen tärkeältä, että kun katsojat haluavat näytelmän, sen he myös saavat. Koetetaan tsempata, että Nilsiässä nähtäisiin jatkossakin teatteria, Heikkinen sanoo.
Räsänen uskoo, että esitykset tuovat iloa ihmisille vaikean kevään jälkeen.
– Paitsi tekijät myös katsojat odottavat suurella innolla, että päästään tekemään ja esittämään näytelmää.
Koko ajan pahentuvasta koronavirusepidemiasta kärsivän Brasilian johto on ryhtynyt piilottelemaan tautilukuja. Maan terveysministeriön internetsivuilla olleet tartunta- ja kuolintilastot katosivat yhtäkkiä perjantaina.
Lauantaina sivut julkaistiin uudistettuina siten, että poissa on koko epidemian ajalta kerääntynyt tieto sairastuneista ja kuolleista alueittain. Brasilia ei jatkossa enää ilmoita päivittäin uutta kumulatiivista lukua tapauksista entiseen malliin.
Nyt päivittäin kerrotaan vain viimeisten 24 tunnin aikana rekisteröidyt kuolemantapaukset, todetut tartunnat ja viruksesta parantuneet. Kokonaiskuva koronavirukseen liittyvistä kuolemantapauksista ja tartuntatilanteesta siis hämärtyy.
Terveysministeriön lopettaessa tartuntojen kokonaismäärän ilmoittamisen oli tapauksia yhteensä jo yli 672 000. Se on enemmän kuin missään muussa maassa Yhdysvaltain jälkeen. Kuolleiden kokonaismäärässä Brasilia ohitti tällä viikolla Italian, kun lukema läheni jo 36 000 tapausta.
Bolsonaro: Aiemmilla luvuilla ei ole merkitystä
Koronaviruksen uhkaa koko ajan vähätellyt oikeistopopulistinen presidentti Jair Bolsonaro sanoo, ettei aiemmilla luvuilla ole mitään merkitystä nykyisen tilanteen kannalta. Bolsonaro on vaatinut maansa talouden turvaamista ja osavaltiotasolla asetettujen koronavirusrajoitusten purkamista.
Hän on koko pandemian ajan esiintynyt uhmakkaasti joukkokokouksissa ilman hengityssuojainta ja kätellyt sekä halaillut kannattajiaan. Jo kaksi terveysministeriä on eronnut Brasilian hallituksesta presidentin toiminnan vuoksi.
Brasilian terveysministeriön lauantaina ilmoittamien lukujen mukaan vuorokauden aikana maassa todettiin 27 075 uutta koronavirustartuntaa ja 904 uutta virukseen liittyvää kuolemantapausta. Lauantaisen ilmoituksen mukaan viruksesta toipuneita ihmisiä oli 10 209.
Myös päivittäisen tilaston julkistamisen aikataulu herättää arvostelua ja epäilyksiä yrityksistä peitellä tilannetta. Aiemmin luvut ilmoitettiin päivittäin klo 17, mutta nyt vasta klo 22, mikä hankaloittaa asiasta uutisoimista.
Lapsena, nuorena ja edelleen vielä aikuisenakin leikin kauheaa leikkiä: jos koti syttyisi palamaan, mitä ottaisin mukaan. Jos syttyisi sota ja taivaalta tippuisi pommeja, mitä ottaisin mukaan. Jos ilmassa olisi maailmanlopun tunnelma ja pitäisi muuttaa maakuoppaan asumaan, mitä ottaisin mukaan. Jos on kiire ja ehtii valitsemaan vain pari tärkeää juttua, mitkä ne olisivat?
Kaikki nämä vuodet yksi valinnoista on pysynyt samana. Ottaisin mukaan pehmoleluni. Olisi tosin vaikea päättää, ottaisinko mukaan Pupen, Markan vai Yakamochi Tutterin. Todennäköisesti heidät kaikki. Voisi toki rationaalisesti todeta, että käytännön elämän ja selviytymisen kannalta pehmolelu on täysin tarpeeton juttu, suorastaan tyhmä valinta. Mutta mielestäni pehmolelu olisi selviytymisen kannalta juuri oleellinen. Pehmolelut ovat söpöjä. Ja siellä maakuopassa asustaessa söpöys olisi voimavara. Söpöys kun tuo elämään iloa ja ilo pitää elossa.
Söpöys on supervoima.
Koska haluan tietää maailmasta kaiken, hukutan itseni päivittäin erilaisiin tietovirtoihin. Se toki kuuluu myös työhöni journalistina ja on tiedonjanoiselle luonteelleni välttämätöntä. Tämän seurauksena kuristun kuitenkin maailmantuskaan. Tämä tuska saa minut välillä niin ahdistuneeksi, että tekisi mieli huutaa täyttä kurkkua: ”Tämä maailma on paska, tehkää nyt saatana jotain!”
Itku aktivoi puolustamaan niitä asioita, joilla on väliä.
Itken helposti, koska tunnen empatiaa niin herkästi. Itkin silmät päästäni katsoessani esimerkiksi dokumenttia The Cove, sitä kuinka hermomyrkky kylvi kuolemaa armottomasti Syyriassa sodan keskellä, tehden lääkäreistä kädettömiä. Itkin katsoessani klassikkoelokuvaa Lilja 4-ever, karua tarinaa hylättyjen lapsien elämän mahdottomuudesta.
Maailmantuska ei minua tunteena haittaa, koska en halua paeta ikäviä tunteita, vaan kohdata ne. Vain tuntemalla ja näkemällä kaiken ikävän voin yrittää vaikuttaa asioihin. Koen, että itkeminen tekee minusta vahvan, koska tunnereaktio havahduttaa ja herättää halun toimia. Itku aktivoi puolustamaan niitä asioita, joilla on väliä.
Tarvitsen silti työkaluja, joilla voin helliä aivojani. Jotain, joka nollaa hetkeksi maailmantuskan. Koska muuten voisi käydä niin, että maailmantuska lamaannuttaisi minut. Ja juuri tämän suhteen voimanlähteeni on söpöily.
Kerään pieniä pastellisävyisiä posliinieläimiä, joilla on söpöt silmät silmäripsineen. Olen asetellut ne omalle hyllylleen. Ihailen niitä päivittäin.
Yksi tyylini kulmakivi on rusetit, juurikin siksi, että pidän niitä somina ja ihanina. Niitä löytyy erivärisinä ja erikokoisina. Kokoelmalle on oma laatikko.
Seuraan Instagramissa useita söpöjä eläintilejä possuista koiriin ja lepakoihin sekä minulle tuntemattomia suloisia vauvoja eri puolilta maailmaa ja monia erilaisia miniatyyritilejä. Yksi tili on pullollaan miniatyyrikukka-asetelmia, jotka on leikattu muotoon tarkasti värikkäistä papereista. Supersöpöjä. Yhdellä tilillä on minimaailmaan sijoittuvia kokkailuvideoita, jossa ruoka-annokset ovat aivan pikkuriikkisiä. Todella söpöjä.
Omaa kumppanianikin kutsun hellittelynimillä ja söpöilemme keskenämme jatkuvasti.
Söpöyttä ei pidetä aikuismaisena, vaan lapsellisena tai ”tyttömäisenä” - arvolatauksella tai ilman. Söpöys ei ole uskottavaa. Söpöys saattaa olla jopa noloa tai ärsyttävää. Söpöyteen ei liitetä vahvuutta, vaan pikemminkin heikkoutta. Söpöyttä ei arvosteta.
Minusta tämä kaikki on söpöyden voiman aliarvioimista. Söpöyttä pitäisi ylistää! Vaikka söpöyden ei ajatella olevan vahvaa, niin söpöys herättää vahvoja tunteita ja eikö se olekin juuri voimakkuutta?
Kahta ihmisten suosikki-Putous-hahmoa, Munamiestä ja Tanhupalloa, yhdistää piirteenä suloisuus ja sympaattisuus.
On olemassa jopa käsitecute aggression, vapaasti suomennettuna söpöysaggressio. Se kuvaa tunnetta, joka syntyy katsoessa jotakin niin söpöä, että tekee mieli rutistaa tai syödä se söpöyden kohde, koska se on niin söpö. Kyseessä ei kuitenkaan ole todellinen halu satuttaa söpönä pidettyä esinettä tai olentoa, kuten vaikkapa koiranpentua. Tunne on seurausta siitä, ettei ikään kuin pysty käsittelemään söpöyden määrää ja häkeltyy. Tämän söpöysaggressiofiiliksen on tarkoitus ikään kuin palauttaa ihminen takaisin maanpinnalle. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan söpöysaggressio näkyy selvästi aivokuvissa, juurikin tunteiden säätelyssä ja tarkemmin sanottuna aivojen palkitsemisjärjestelmässä. Eli aivot kirjaimellisesti palkitsevat söpöyden fiilistelystä.
Yksi koronaepidemiaan liittynyt tempaus on ollut nallehaaste, jossa ideana on pistää nalle ikkunalaudalle piristämään ulkoilijoita. Söpöä. Söpöyden voiman voikin kiteyttää yksinkertaisiin, mutta merkittäviin lauseisiin: Söpöilystä tulee hyvä mieli. Hyvä mieli rauhoittaa ja luo toivoa.
Ina Mikkola
Tv:stä tuttu toimittaja Ina Mikkola rakastaa politiikkaa yhtä paljon kuin vintage-vaatekokoelmaansa, eli paljon. Hän on myös intohimoinen elokuvien ja televisiosarjojen suurkuluttaja.
Sata vuotta sitten Elli Meriläinen oli 17-vuotias, täyttäisi kesäkuun lopussa 18.
Kuutena aamuna viikossa hän lähti kotoaan kulkeakseen runsaan kilometrin mittaisen matkan suoraa katua pitkin. Puuvillatehtaankadun toisessa päässä oli työ, toisessa koti.
Työmatka kulki Kortelahdenkadun ja Finlaysonin tehtaan oman sairaalan ohi. Siellä oli ollut aiemmin talvella tunkua.
Koko maailmaa runnellut espanjantauti näkyi Tampereella kolmena peräkkäisenä vuotena puhjenneena epidemiana. Viimeinen niistä oli tammi-helmikuussa 1920.
Parannuskeinoa ei ollut. Lääkärit suosittelivat pesemään käsiä ahkerasti sekä nauttimaan aspiriinia ja konjakkia.
Yli 12 prosenttia tamperelaisista sairasti espanjantaudin. Useita satoja kuoli joko siihen tai jälkitauteihin. Maailmanlaajuisesti kuolleet laskettiin kymmenissä miljoonissa.
Finlaysonin tehtaan sairaalassa hoito ja lääkkeet olivat työntekijöille ilmaisia.Vapriikin kuva-arkisto
Kulkutaudit olivat sata vuotta sitten tavallisia. Espanjantaudin lisäksi Tampereella kärsittiin samaan aikaan isorokko-, kurkkumätä-, ja tulirokkoepidemioista. Sairastuneiden lukumääriä seurattiin sanomalehdissä.
Puhtaudestaan tunnettu Finlaysonin sairaala oli Elli Meriläisellekin tuttu paikka. Häntä oli hoidettu siellä talvella 1916. Syynä oli poikkeuksellisen raju lavantautiepidemia, jota Meriläinen muisteli myöhemmin.
Maaliskuun alussa makasi potilaita jo toista tuhatta eikä loppua näyttänyt tulevan. Sairaaloiksi tehtiin ensin Näsilinnan kivirakennuksen sairaalan alakerta. Ja pian oli otettava Anttilan entinen kenkätehtaan rakennus, Johanneksen kansakoulu ja kauppakoulu. (...)
Näkyi se tauti muutenkin kalpeissa laihtuneissa ihmisissä, toipuminen vei aikansa. Samoin suruhuntuja kantavissa naisissa, jotka surivat omaisiaan, sillä kuolleisuus oli suuri. Toivuin siittä minäkin, en muista kuinka paljon siihen aikaa kului, mutta tehtaaseen sitten menin.
Pitkän kadun varrella oli selvä luokkajako
Työvuoro Finlaysonin tehtaalla alkoi kello seitsemältä aamulla. Pillin soidessa oli parempi olla paikalla, koska portinvartija sakotti myöhästyjiä.
Puuvillatehtaankadun varrella näkyi hyvin tehtaan ja siellä työskentelevien ihmisten hierarkia.
Lähimpänä tehdasta nupukiveys oli kunnossa. Katua reunustavissa komeissa taloissa asuivat eri osastojen mestarit. Täällä näkyi varmasti hienoja autojakin.
1910-luvun puolivälissä kuvattu kaitafilmi näyttää, miten Finlaysonin työntekijät lähtivät tehtaalta kohti kotejaan.
Amuria kohti mentäessä nupukivi vaihtui hiekkatieksi ja talot muuttuivat vaatimattomiksi työläisten puutalokortteleiksi, joissa oli jaetut sisäpihat ja ulkokäymälät.
Meriläisen perheen koti oli mäen päällä aivan Puuvillatehtaankadun toisessa päässä, Buurienmaana tunnetulla alueella. Pitkä alamäki johti Amurin läpi kohti tehdasta.
Amurista oli hankala päästä töihin kenkiään likaamatta, sillä asuinalue oli rakennettu osin suoperäiselle maalle. Yhtä taloista kutsuttiin Kuralaksi. Sen asukkaiden piti kulkea koteihinsa lankkuja pitkin.
Kulunut kevät oli tosin ollut poikkeuksellisen lämmin, ja kesäkuussa liejua oli Kuralassakin jo vähemmän.
Buurienmaa ja Amuri Puuvillatehtaankadun länsipäästä kuvattuna vuonna 1960. Talo, jossa Meriläisen perhe aikanaan asui, on etualalla oikealla.Ensio Kauppila / Vapriikin kuva-arkisto
Tehdas vaikeni, mutta alue sai uuden elämän
Kesäkuisena iltapäivänä 2020 Puuvillatehtaankatu on Finlaysonin päässä hiljainen. Asfalttia on paikattu säästeliäästi vain ajouran kohdalta.
Kortelahdenkadulla ei ole enää sairaalaa, mutta keskeltä tehdasaluetta sellainen löytyy. Yksityisen sairaalan ovikyltit opastavat erilliselle hengitystieinfektioklinikalle.
Mahdolliset koronapotilaat ohjataan sisään eri ovesta, tunnetun kirjailijan mukaan nimetyn aukion kautta.
Sairaalan työntekijä selaa aukion laidalla puhelinta kahvitauollaan, kaksi poikaa pyrähtää paikalle skeittilautoineen. Aurinko paistaa kuumasti, mutta tehtaan varjossa on viileää.
Sata vuotta sitten tämä aukio oli jo olemassa, mutta Väinö Linna oli vasta sikiö Urjalassa.
Nykyään Finlaysonin alueella on lähes yhtä paljon työntekijöitä kuin 1900-luvun alkupuolella: noin kolmisen tuhatta. Työt ovat vaihtuneet lankojen ja kankaiden tekemisestä erilaisiin istumatöihin ja palveluammatteihin.
Kotimainen tekstiiliteollisuus alkoi hiipua 1900-luvun loppua kohden, kun ulkomailta alettiin tuoda halvempia kankaita ja tekstiilejä.
Omistajia useaan otteeseen vaihtanut Finlayson on yrityksenä edelleen olemassa. Vanhalla tehdasalueella on pieni tehtaanmyymälä. Valtaosa lakanoista ja muista tuotteista valmistetaan Turkissa.
Korttelin toisella puolen, Keskustorille johtavan portin vieressä panimoravintola on saanut vihdoin avata terassinsa.
Entisen kutomon lempinimeä vaalitaan vielä ravintolan ja viereisen elokuvateatterin nimessä. Sekin liittyy Turkkiin.
Vaaralliseen työhön kelpasivat myös lapset
Plevnaksi kutsuttu kutomo oli valmistuessaan 1877 Pohjoismaiden suurin teollisuushalli.
Samaan aikaan käytiin Turkin sotaa, jota sanomalehdet seurasivat Suomessakin tiiviisti. Venäjän keisarikunnan armeija piiritti Plevenin kaupunkia alueella, jota nykyään kutsutaan Bulgariaksi. Venäläisten joukossa oli suomalaisia ja myös Finlaysonilta sotaan lähteneitä.
Punatiilinen kutomo, jossa ikkunat olivat seinien sijaan katossa, muistutti linnaketta. Pleven kääntyi kaupunkilaisten suussa sujuvasti Plevnaksi.
Elli Meriläinen meni kutomoon töihin 13-vuotiaana. Näin hän kuvaili muistoa ensimmäistä työpäivästään:
Siihen konttorihuoneeseen kuului melko jyminä, mutta kun ovi avattiin oli melu valtava. Niin jouduimme suoraan valtavan suureen saliin, jossa sadat koneet jyskyttivät. Valtavat remmit kiersivät koneen ja katon välillä ja sadat läpät läpsäyttelivät sukkuloita. Kaikki se tuntui pelottavalta ja yritin seurata toisten mukana.
Vaikea sellaista meteliä on kuvitella. Jos yhtä 1900-luvun alun kutomakonetta haluaisi käyttää tänä päivänä, tarvittaisiin kuulosuojaimia. Plevnassa vieri vieressä käyviä kutomakoneita oli 1200. Tärinä tuntui jaloissa asti.
Tuntematon kutoja työssään Plevnassa vuonna 1929 otetussa valokuvassa.Työväenmuseo Werstas
Ahtaissa väleissä työskennelleet kutojat laittoivat pumpulia korviin ja yrittivät varoa, etteivät pitkät hameet tarttuneet kiinni koneiden liikkuviin osiin. Välillä työntekijöitä kuoli onnettomuuksissa, kun koneet vikaantuivat tai ihmiset tekivät virheitä.
Työ oli vaarallista ja epämukavaa. Tehtaan ilma oli lämmin ja kostea, sillä se teki puuvillakuidun muokkaamisesta helpompaa.
Kutomossa oli myös pölyistä, tosin ei niin pölyistä kuin karstaamossa. Puuvillapölyn aiheuttama keuhkosairaus tunnettiin pumpulikuumeena.
Isot edellä, pienet perässä
Finlaysonilla työskentelivät myös Elli Meriläisen isä, ajoittain äitikin. Sinne päätyi vuorollaan myös jokainen nuoremmista sisaruksista: Väinö, Leo, Pentti, Ingrid ja Hellä. Perhe lohkaisi elämästään tehtaalle yli 270 työvuotta.
Työturvallisuusasiat olivat sata vuotta sitten niin ja näin, mutta tehtaalla työskentelemisessä oli monia etuja.
Meriläiset asuivat Finlaysonin työntekijöilleen rakentamassa asunnossa, josta perittiin nimellistä vuokraa. Vuonna 1920 kotiin oli saatu jo sähkövalo. Lämmitykseen käytettävät puut sai tehtaalta puoli-ilmaiseksi.
Sairaalan lisäksi Finlaysonilla oli oma kirkko, kirjasto, kauppa ja palokunta. Tehdas muodosti erillisen yhteiskunnan kaupungin sisälle.
Elämä oli toki niukkaa. Leipää oli yleensä riittävästi, mutta voi oli kallista ja sen käyttöä säännösteltiin kotona.
Isä kalasti Näsijärvestä lohta, lahnoja ja siikaa. Pyhäjärven kalaa ei huolittu, koska sitä pidettiin ala-arvoisena. Äiti ompeli tehtaan ylijäämäkankaasta vaatteita.
Kotiin tilattu Kansan Lehti ensin luettiin, sitten laitettiin pöytäliinan suojaksi. Siinä aikansa palveltuaan sanomalehti käytettiin vielä vessapaperina pihakäymälässä.
Meriläiset Amurissa 1920-luvulla otetussa perhekuvassa. Edessä vas. Hellä, isä Kustaa, äiti Elina, takana vas. Ingrid, Elli, Väinö, Leo ja Pentti.Vapriikin kuva-arkisto
Ensimmäisen maailmansodan, Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan aikana elintarvikkeista oli ollut pulaa, eikä nälkä ollut Meriläisen perheellekään vieras tunne.
Elli Meriläinen kuuli isänsä, hyväluontoisen Kustaa Meriläisen kiroavan yhden ainoan kerran. Se oli vuonna 1918, kun leipäannokset olivat pieniä ja huonolaatuisia.
Isä makas siinä keittiön lattialla tai kamarin ja äiti sano, että ny hän hakee lääkärin. Ja isä sano kiroten sitten, että ei tässä lääkäriä tarvita vaan leipää. Siitä se lähti hoippuen ja mää kattelin koko matkan, kun se meni töihin.
Ja sitten kävi semmoinen onni, että tehras pantiin kahreks viikoks kiinni sen nälän takia. Ja ne meni sitte kalastaan ja maaseudulle leipää hakkeen. Sillai sitä saatiin sitte voimia.
Nousukausi oli alkamassa
Toukokuussa 1920 Finlaysonilla oli juhlittu satavuotista tehdasta. Silloin ei nälkää nähty.
Yhtiö palkitsi pitkän työuran tehneitä työntekijöitä kultakelloilla ja jakoi rahalahjoja kaikille työntekijöille, yhteensä kolmen miljoonan markan edestä. Työpäivä päättyi jo kello 11.
Kustaa Meriläinen teetti rahoilla puvun.
Liikemiehet, pankkiirit ja kauppiaat kävivät onnittelemassa tehtaan johtoa. Sähkösanomaonnitteluja saapui Englannista ja Saksasta asti.
Juhlavuotta olivat edeltäneet vaikeat ajat. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen vuonna 1914 katkaisi maailmankaupan. Ilman Yhdysvalloista tuotua puuvillaa Finlaysonilla ei ollut töitä.
Logistisia ongelmia yritettiin ratkaista luovillakin tavoilla. Talvella 1916 puuvillaa laivattiin Jäämeren kautta Norjan Kirkkoniemeen, josta se kuljetettiin porokyydillä Rovaniemelle ja siitä junalla etelän tekstiilitehtaisiin.
Vuoden 1917 vallankumous Venäjällä puolestaan lopetti viennin itään.
Seuraavana vuonna Tampereella sodittiin suomalaisten kesken. Sisällissodan suorat vaikutukset Finlaysonin tehtaan toimintaan olivat vähäiset, mutta inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti valtavat.
Sota oli osa Elli Meriläisen lapsuutta, ja tätä mieltä hän siitä myöhemmin oli:
Sota tuo aina kurjuutta, kuolemaa, aineellista hävitystä ja invaliideja. Se koskettaa aina kaikkia, syntymättömiä, lapsia, naisia samoin kuin miehiäkin. Se myrkyttää ihmisten ja kansojen ajattelun. Sen vankurien vetäjiksi kutsutaan isänmaallisuus ja voimaksi rohkeus. Ja kuitenkin sen alkuvoimana on aseteollisuus.
1920-luvun koittaessa vaikeudet olivat takana ja edessä oli kasvun vuosikymmen. Vaikka eihän sitä silloin tiedetty.
Elli Reinikka (vas.), Aino Mäkinen ja Martta Joutsenlahti työskentelivät Finlaysonin kutomossa. 1920-luvun alussa otettu valokuva löytyy Me finlaysonilaiset -teoksesta.Tuomas MacGilleon / Yle
Naisten oma elämä
Teollisuuskaupungin kasvaessa myös naisten asema yhteiskunnassa alkoi parantua. Työ tekstiilitehtaassa mahdollisti taloudellisesti itsenäisen elämän. Naimisiin ei ollut enää pakko mennä.
Tampere oli vuonna 1920 naisten kaupunki: sataa miestä kohden oli peräti 140 naista. Kaupunki ja sen tehtaat tosin toimivat edelleen miesten ehdoilla ja johdolla.
Finlaysonilla matalimmat miehille maksettavat palkat alkoivat siitä, mihin naisten korkeimmat palkat päättyivät. Vakaat ja säännölliset työsuhteet eivät olleet naisille tavallisia, ja heitä irtisanottiin miehiä helpommin.
Elämä itsenäisenä naisena oli siis kaukana helposta, mutta silti mahdollinen.
Oli lähellä, ettei Elli Meriläisen elämästä tullut toisenlainen.
Keväällä 1913 kansakoulua neljättä vuotta käyneen Ellin opettaja pyysi äiti Elinaa käymään Lindellin koululla. Syy selvisi 10-vuotiaalle tytölle vasta myöhemmin.
Opettajilla oli tapana kustantaa oppikoulu yhdelle köyhästä perheestä tulevalle lahjakkaalle oppilaalle. Sinä vuonna valinta oli osunut Elliin. Äiti kuitenkin kieltäytyi, koska ei olisi pystynyt mahdollistamaan viiden seuraavan lapsen koulunkäyntiä.
Äidin oikeustajun mukaan se ei sopinut, ja sillä se asia ratkaistiin, miten isä siihen suhtautui en saanut koskaan tietää. Sen pituinen se, jotenkin siinä vaiheessa ratkaistiin erään tytön kohtalo.
Oppikoulun sijaan tyttö aloitti työt Finlaysonilla 13-vuotiaana. Myöhemmin hän meni naimisiin ja perusti perheen. Senkin jälkeen tehdas oli erottamaton osa Elli Reinikan elämää. Hän työskenteli siellä eri jaksoissa yhteensä 38 vuotta.
Näin hän myöhemmin muisteli lapsuutensa Puuvillatehtaankatua.
Portilta katua alas katsoessa näkyi kaukana tehdas, jossa kaikkien isät kävivät töissä, kolme kertaa päivässä se täyttyi, isistämme, sisaristamme ja veljistämme. 12–13-vuotiaasta se katu nieli meidät vuorollamme siihen virtaan, joka vyöryi porteistamme alas ja palasi takaisin syöttämään ja lepäämään. Mutta emme me lapset sellaista ajatelleet. Meille se katu oli hyvä kelkkamäki.
Puuvillatehtaankadun länsipää vuonna 1913. Meriläiset asuivat kadun oikealla puolella, viimeisessä talossa ennen Sepänkatua ja metsää.Ida Nyman / Vapriikin kuva-arkisto
Pysyvää on vain muutos
Sepänkadulta ei näe enää Finlaysonille asti. Asuinalueen vanha nimi, Buurienmaa, on jo käytöstä poistunut. Sekin juonsi juurensa rakennusvaiheessa käytyyn kansainväliseen sotaan, sillä kertaa eteläisessä Afrikassa.
Elli Reinikan entinen kotitalo on purettu ja samalle tontille on pystytetty kerrostalo. Niitä, jotka ovat asuntoa etsivän mielestä joko liian vanhoja tai liian uusia, tuskin kenenkään mielestä kauniita tai kiinnostavia.
Elli kutsui niitä elementtimöykyiksi.
Jotain Meriläisten vanhasta kodista on kuitenkin jäljellä. Kerrostalon pihassa kasvaa yli satavuotias lehmus. Se istutettiin, kun Meriläisten talo ja pihapiiri saatiin valmiiksi.
Asfaltoitu pyörätie johtaa pitkään alamäkeen, jossa vehreät puut pehmentävät betonin harmaita kulmia. Matkan varrella on päiväkoti ja puisto, taas sen kirjailijan mukaan nimetty.
Sähköpotkulauta viuhahtaa ohi, erivärisiin huomioliiveihin puetut lapset nauravat ja meluavat.
Näkökentän ulkopuolella häämöttää Hämeenpuisto, sen takana Finlaysonin valkoiseksi rapattu portti.
Tähän on hyvä seisahtua hetkeksi. Sadan vuoden päästä kaikki tulee näyttämään aivan toisenlaiselta.
Elli Reinikan muistelema kelkkamäki näyttää nykyään tältä keskustan suuntaan kuvattuna. Puista on tullut täysikasvuisia.Jani Aarnio / Yle
Elli Reinikan muistot ovat teoksesta Me finlaysonilaiset (Seija Miettinen, 1990). Muut lähteet: Työväenmuseo Werstas; Finlaysonin alue, Koskesta voimaa -verkkojulkaisu, Aamulehden arkisto, työväenmuseo Werstaan museolehtori Hanna Yli-Hinkkalan haastattelu, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto.
Leikkaamattomia kolleja, odottavia naaraita ja pieniä pentuja.
Etelä-Pohjanmaalla Alavuden seudun Eläintiimin Janita Heimosen ja muiden yhdistyksen vapaaehtoisten päivät täyttyvät kissojen auttamisesta.
Pentukausi on kuumimmillaan ja puheluita apua tarvitsevista kissoista tulee lähes päivittäin.
Alavudelle tuodaan kissoja hoidettavaksi lähialueen lisäksi myös Tampereen, Vaasan ja Seinäjoen seudun yhdistyksiltä.
Helmikuussa alkaneen pentukauden aikana syntyneet kissat kasvavat vapaaehtoisten luona, kunnes ovat valmiita muuttamaan omiin, uusiin koteihinsa.
Löytöpennun ikä on arvioitava
Mikäli pentu on syntynyt luontoon, on sen ikä arvioitava ennen kuin se voidaan luovuttaa uuteen kotiin.
Kissanpennun iän tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa, etenkään löytökissoilla.
Pentujen ikää arvioivat käyttävät hyväkseen erilaisia, kissoille tyypillisiä tuntomerkkejä.
SEY Suomen eläinsuojelun mukaan luovutusikäisen kissan turkki ei ole enää pörröinen, vaan melko sileä ja vartalonmyötäinen. Hampaat ovat myös vaihtuneet tai alkaneet vaihtua pysyviksi. Pentu osaa pestä turkkiaan sujuvasti, juosta, hyppiä ja kiipeillä ketterästi korkeissakin paikoissa.
– Vauvamaisuus on lähtenyt pois. Luovutusikäiset muistuttavat enemmän riehuvia teinejä, Janita Heimonen kertoo.
Esimerkiksi kissojen sisäsiittoisuus voi kuitenkin aiheuttaa suuriakin muutoksia kissan olemukseen.
– Meille tuli viime kesänä pentuja, jotka olivat omistajan mukaan 12-viikkoisia, mutta niistä pienin painoi 400 grammaa. Eivät ne ehkä olleet luovutusikäisiä, mutta eivät terveitäkään, Heimonen kertoo.
Tavallisesti 12-viikkoinen pentu painaa kilon verran.
Kuinka hyvin sinä osaat arvioida kissan luovutusiän?
Tässä artikkelissa voit testata, miten kissanpennun iän arviominen sinulta sujuu.
Tunnistatko, mitkä pennuista ovat luovutusikäisiä ja minkä pennun pitää vielä kasvaa emonsa luona?
Kissan luovutusikänä on pidetty pitkään 12 viikkoa, mutta lakiin sitä ei ole kirjattu tarkasti.
Valtioneuvoston asetuksessa (674/2010) koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta 8 §:ssä todetaan, että vieroituksen on tapahduttava sekä pentujen että emon hyvinvoinnin kannalta edullisimpana ajankohtana.
SEY Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja (vs.) Maria Lindqvistin mielestä tarkan luovutusiän puuttuminen laista on ongelmallista.
– Käytännöt vaihtelevat tulkitsijan mukaan ja tulkitsija voi olla valvontaviranomainen, poliisi tai ihan yksittäinen ihminen, joka luottaa mutu-tuntumaan. Tähän toivomme muutosta tulevassa eläinsuojelulaissa, toteaa Lindqvist.
Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996, mutta sitä oli tarkoitus päivittää kaksi vuotta sitten. Uudistus ehdittiin esitellä eduskunnalle syksyllä 2018, mutta lakia ei ehditty hyväksyä ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja.
Koska laki on sidottu maakuntauudistukseen, se on viivästynyt.
– Odotamme, ettö saisimme siitä esityksen hallitukselta viimeistään ensi vuonna, Lindqvist kertoo ja toivoo, että lajikohtaisissa pykälissä luovutusikään otetaan kantaa.
Suomalaisten rotukissayhdistysten keskusliitto Suomen Kissaliitto nosti kissanpentujen luovutusikäsuosituksen 14-viikkoon vuoden alusta. Myös monet eläinsuojeluyhdistykset ryhtyivät noudattamaan uutta luovutusikää vanhan 12 viikon sijaan.
Luovutusiän nostamisella pyritään Suomen Kissaliiton mukaan varmistamaan kissan hyvä elämä jo pennusta pitäen. Luovutusiän nostoon vaikuttivat muun muassa Helsingin yliopiston tutkimustulokset.
Alavuden seudun Eläintiimi luovuttaa kissanpennut vasta 16-viikkoisina, sillä löytöpentujen vastustuskyky voi olla normaaleja kissoja heikompi.
Yhdistys antaa löytökissojen pennuille ensimmäisen rokotuksenkin vasta 10-12 viikon ikäisenä eli tavallista myöhemmin. Rokotusten myöhäistämisella pyritään varmistamaan, että kissa on täysin terve lähtiessään uuteen kotiinsa.
– Jos annoimme rokotteen 8–10 -viikkoiselle pennulle ja sillä olikin veressään joku virus, rokotereaktiot olivat todella voimakkaita, Janita Heimonen kertoo.
Oikeudessa on otettu viime vuosina kantaa kissan luovutusikään. Tuorein päätös on tältä keväältä, kun korkein hallinto-oikeus vahvisti hallinto-oikeuden aiemman ratkaisun, jonka mukaan kissanpentua ei saa luovuttaa ennen 12 viikon ikää.
Päätöksessä vedotaan Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Eläinten hyvinvointikeskus EHK:n internetsivuilla olevan selvityksen tietoihin, joiden mukaan kissanpentujen tulisi saada kasvaa emonsa ja sisarustensa kanssa ainakin 12 viikon ikään asti.
Päätöksessä mainitaan myös EHK:n tavoin, että uuden omistajan olisi hyvä tutustua kissanpentuun ja nähdä sen käyttäytymistä myös pennun kasvuympäristössä.
– Nämä ovat erittäin hyviä päätöksiä, jotka velvoittavat valvontaviranomaisia ja kansalaisia. Ne on erittäin tervetulleita, Lindqvist kertoo.
Seinäjoen kaupungineläinlääkäri ja hygieenikko-valvontaeläinlääkäri Anna Sarvela toteaa, että kissanpentua harkitsevalla on vastuu hankkia lemmikkinsä vastuulliselta toimijalta ja pito-olosuhteista.
Sarvela tietää kuitenkin, että osa kissanpennuista luovutetaan jo siinä vaiheessa, kun ne alkavat syödä kiinteää ruokaa. Tämä on hänen mukaansa aivan liian aikaista.
– Oman kokemukseni mukaan valveutuneet kissakasvattajat noudattavat hyvin suositusta kissanpentujen kehityksen kannalta sopivasta luovutusiästä. Maalla syntyy kuitenkin edelleen paljon vapaana liikkuville narttukissoille vahinkopentuja, jotka luovutetaan yleensä paljon nuorempina, Sarvela vastaa Ylen kysymykseen kissojen luovutusiän noudattamisesta.
Sarvela kertoo kohtaavansa työssään kissapopulaatioita, joista osassa pito-olosuhteet ovat heikot.
– Tätä taustaa vasten monessa tapauksessa kissan lopettaminen voidaan esittää usein vaihtoehtona sille, jos kissanpentu ei pääse muuttamaan uuteen kotiin. Pääsääntöisesti kissanpentua ei tulisi ostaa säälistä huonoista olosuhteista, sillä tällä tavalla edistää kyseistä, kissojen hyvinvoinnin kannalta epäedullista, toimintatapaa, Sarvela toteaa.
Merkitystä loppuelämälle
Anna Sarvela ja Maria Lindqvist muistuttavat kumpikin, että luovutusiällä on tärkeä rooli kissan loppuelämälle. Kissanpennun syntymän jälkeen vietetty aika sisarusten ja emon kanssa määrittelee myös kissan käyttäytymistä aikuisiällä.
– Kun eläin voi hyvin, niin se on myös omistajan etu. Pahimmillaan kissan häiriökäyttäytyminen voi johtaa kissan laiminlyönteihin ja hylkäämisiin, Lindqvist kertoo.
SEY:llä toivotaan, että tulevassa eläinsuojelulaissa määrättäisiin, että kissat tunnistusmerkittäisiin ja rekisteröitäisiin.
– Kissa on lemmikeistä kaltoinkohdelluin ja huonoimmassa asemassa. Se näkyy meidän jäsenyhdistyksissä, sillä kissathan meitä eniten työllistävät, Lindqvist kertoo ja muistuttaa, että Suomessa hylätään vuosittain 20 000 kissaa.
Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) nimi on noussut tiuhaan esiin, kun on veikkailtu keskustan uutta ehdokasta valtiovarainministeriksi. Myös puolueen puheenjohtajan pesti on auki syyskuun puoluekokouksessa.
Sunnuntaisessa blogikirjoituksessaan Kaikkonen ilmoittaa suoraan, etteivät kummatkaan tehtävät houkuttele. Syyksi hän ilmoittaa pian tulevan perheenlisäyksen.
– Koska oma ratkaisuni on tässä tilanteessa päivänselvä, voin sen hyvin ääneenkin sanoa.
– Jos kaikki menee kuten kovasti toivomme, meille on tulossa vauva vain joitakin viikkoja ennen syksyn puoluekokousta. Pienokainen menee etusijalle. En ole käytettävissä keskustan puheenjohtajaksi, Kaikkonen kirjoittaa.
Hän viittaa myös viime syyskuussa käytyyn puheenjohtajakisaan, jossa hän jäi kakkoseksi.
– Mediasta, ja vähän muutenkin, on kyselty josko lähtisin uudestaan ehdokkaaksi keskustan puheenjohtajaksi. Olin ehdokkaana viime syyskuussa. Teimme silloin hyvän tuloksen, joka riitti vahvaan kakkossijaan vaalissa. Siinä tuli samalla oma kannatuskin mitattua. Paineita millekään revanssille en koe. Kunnioitan puoluedemokratian päätöksiä.
Valtiovarainministerin salkkuakaan hän ei halaja, vaan haluaa pysyä nykyisessä tehtävässään.
– En tavoittele myöskään vapautuvaa valtiovarainministerin salkkua. Arvioisin että tässä tilanteessa parhaani isänmaan ja keskustan eteen voin tehdä hoitamalla nykyiset tehtäväni mahdollisimman hyvin.
Kaikkonen kirjoittaa, että hän haluaisi nyt rauhoittaa kuohuntaa keskustan ympärillä.
– Pata on porissut nyt turhankin kovalla liekillä, Kaikkonen kuittaa.
Keskisuomalainen ja HS: Mauri Pekkarista pyydetty valtiovarainministeriksi
Keskisuomalainen kertoi sunnuntai-iltana, että europarlamentaarikko Mauri Pekkarista on pyydetty valtiovarainministerin pestiin. Pekkarinen kertoo kuitenkin lehdelle, ettei ministerinsalkku kiinnosta häntä.
– Vaateet ovat olleet kovat, pyynnöt ovat olleet kovat, mutta eri syiden summana en katso voivani lähteä pestiin, joka voi olla hyvinkin lyhytaikainen, Pekkarinen sanoo Keskisuomalaiselle.
Päivitys 7.6. kello 18.38: Lisätty Keskisuomalaisen tieto, että Mauri Pekkarista on pyydetty tehtävään.
Oikeustieteen professori Kimmo Nuotio on seurannut valtiovarainministeri Katri Kulmunin eroa median välityksellä. Kulmunin koulutusostoista on tehty neljä kantelua oikeuskanslerille ja kaksi tutkintapyyntöä poliisille. Tutkintapyyntöjä ei ole henkilöity.
Nuotion mukaan henkilöimätön tutkintapyyntö tarkoittaa, että tapahtumien taustaa selvitetään. Se, syntyykö merkittäviä rikosepäilyjä, on täysin auki. Virkavastuun kantavat virkamiehet tässä tapauksessa valtiovarainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön työskentelevät virkamiehet.
– Ministerillä on oma virkavastuusäännöstönsä ja ministeri vastaa vain sen puitteissa, Nuotio sanoo.
Kimmo Nuotio ei pidä Kulmunin asiaa ainakaan tiedotusvälineistä saamansa tietojen valossa kovinkaan korkean profiilin asiana. Esiselvitys ei vielä mitenkään ennakoi sitä. että koulutusostoista tulisi edes varsinaista esitutkintaa.
Yleensä ministeri on saanut istua tuolillaan, vaikka suurempiakin rikkeitä on tapahtunut
Professori Nuotion mukaan asiassa on sekä oikeudellinen että poliittinen puoli.
– Oikeudellisesti tämä ei ole asia, joka mielestäni vaikuttaisi ministerin pestiin.
– Kyllä meillä aiemmin ministerit ovat pysyneet pesteissään, vaikka paljon merkittävämpiäkin asioita olisi noussut tarkasteluun, Nuotio muistelee.
Katri Kulmuni poistumassa Keskustan puoluetoimistolta Helsingissä 7.6.2020.Petteri Sopanen / Yle
Kimmo Nuotion mielestä Suomen julkishallinnossa on yleensä taitavat virkamiehet, jotka tietävät, miten hankinnoissa ja muissa asioissa tulee toimia. Säännösten kiertämisestä tai muista rikkeistä voidaan kannella oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tällaiset selvitykset ovat kuitenkin johtaneet syytetoimiin todella harvoin.
– Jos kävisi ilmi, että tässä on rikottu lakia, on kiinnostavaa, miksi olisi poikettu normaalista menettelystä.
– Mutta ei tämä kovin isolta jutulta tuoksahda, Nuotio toteaa.
Voimakkaat tuulet jatkuvat lähes koko maassa myös sunnuntaina, kertoo Ilmatieteen laitos.
Myrskypuuskia on ollut erityisesti Etelä-Pohjanmaalta Etelä-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä, missä on voimassa varoitus vaarallisen voimakkaasta tuulesta iltaan asti. Puuskissa tuulen nopeus voi olla yli 20 metriä sekunnissa.
Pohjanmaan alueen pelastuslaitoksilla on aamupäivästä asti pitänyt kiirettä myrskytuulten aiheuttamien vahinkojen takia. Iltapäivään mennessä Pohjanmaalla on ollut jo noin 300 vahingontorjuntatehtävä, Ilmatieteen laitos kertoo Twitterissä.
Puuskat irrottaneet kattopeltejä
Suurin osa tehtävistä on johtunut teille tai sähkölinjoille kaatuneista puista. Keski-Pohjanmaan päivystävä palomestari Joonas Nuolioja kertoo, että puut kaatuvat nyt herkemmin kuin perinteisissä syysmyrskyissä, koska puissa on lehtiä.
Puuskat ovat irrottaneet myös kattopeltejä. Keski-Pohjanmaan pelastuslaitos kertoo, että Kokkolan keskustassa toimistorakennus I-Parkin peltikattoa irtosi noin 450 neliön verran.
Teuvalla teollisuusrakennuksen peltikattoa irtosi noin 400 neliön verran, Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta kerrotaan. Tuuli vei mukanaan myös vaasalaisen teollisuushallin katon, Pohjanmaan pelastuslaitos kertoo.
Myrskypuuskat ovat aiheuttaneet myös sähkökatkoja. Puolenpäivän aikaan yli 8 000 taloutta oli ilman sähköä, selviää energiateollisuuden sähkökatkokartan tiedoista. Iltapäivällä reilut 5 000 taloutta oli ilman sähköä pääosin tuulisilla alueilla.
Ilmatieteen laitoksen mukaan puuskat ovat alkaneet jo vähitellen laantua, mutta tuulivahinkoja voidaan odottaa vielä Etelä-Lapissa. Myrskytuulet siirtyvät alkuillan aikana Vaasan seudulta Kemi-Tornion alueelle.
Viikonlopun voimakas sääilmiö ei ole varsinainen myrsky
Ilmatieteen laitoksen mukaan tuuli on ollut tänään puuskissa kovaa laajoilla alueilla koko maassa. Tuulen nopeus on puuskissa yli 15 metriä sekunnissa lähes koko maassa.
Varoitus voimakkaasta tai vaarallisen voimakkaasta tuulesta on voimassa lähes kaikilla maa- ja merialueilla. Sunnuntaina iltapäivällä tuulesta ei varoitettu enää Uudellamaalla, Kymenlaaksossa eikä Käsivarren Lapissa.
Myrskypuuskat ovat voimakkaita, mutta eivät Ilmatieteen laitoksen mukaan kestä yhtäjaksoisesti kauan, vaan kyse on yksittäisistä puuskista.
Varsinaisesta myrskystä voidaan Ilmatieteen laitoksen mukaan puhua vasta silloin, kun tuulen keskinopeus on yli 20 metriä sekunnissa. Viikonlopun sääilmiön kohdalla taas puhutaan "otuksesta". Otus tarkoittaa hyvin voimakasta sadealuetta, johon liittyy hetkellisesti voimistuvaa tuulta.
Jo lauantaina myrskypuuskat aiheuttivat esimerkiksi sähkökatkoja eri puolilla Suomea. Eniten vahinkoja esiintyi Uudeltamaalta Pirkanmaalle ulottuvalla vyöhykkeellä, ja pelastuslaitoksille tehtäviä aiheutui yhteensä lähes 400 kappaletta, Ilmatieteen laitos kertoi Twitterissä.
Varsinais-Suomen pelastuslaitokselle kertyi 60 vahingontorjuntatehtävää lauantain aikana. Myrskypuuskat muun muassa kaatoivat puita ja irrottivat kattopeltejä, pelastuslaitos kertoi Twitterissä.
Israelin poliisin päätös ampua kuoliaaksi vahingossa terroristiksi epäilemänsä autistinen mies herättää raivoa ja nostattaa vertauksia poliisiväkivallan uhrina Yhdysvalloissa kuolleeseen George Floydiin.
Poliisit ampuivat 32-vuotiaan palestiinalaisen Eyad al-Hallaqin Jerusalemin Vanhassakaupungissa 30. toukokuuta. Näkemiään poliiseja pelästynyt al-Hallaq oli paennut paniikissa ja piiloutunut roskasäiliöiden viereen, jonne poliisit hänet ampuivat.
Takaa-ajoon lähteneet poliisit perustelivat toimintaansa sillä, että he epäilivät al-Hallaqin olevan aseistautunut terroristi. Ampumisen jälkeen paljastui, ettei kumpikaan oletus pitänyt paikkaansa.
Surmatun al-Hallaqin kehityshäiriön kerrotaan olleen syvä, ja hän vietti päivänsä erityiskoulussa. Ampuminen tapahtui koulumatkalla. Sukulaisten mukaan al-Hallaq ei esimerkiksi kommunikoinut vieraiden ihmisten kanssa.
Länsirannan Hebronissa kannettiin perjantaina pidetyssä mielenosoituksessa rinnakkain Yhdysvaltain poliisin surmaaman George Floydin ja Israelin poliisin surmaaman Eyad al-Hallaqin kuvia.Abed al-Hashlamoun / EPA
Pääministeri ei pyytänyt anteeksi
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kommentoi sunnuntaina tapahtunutta ja kutsui sitä tragediaksi.
– Se mitä Eyad al-Hallaqille tapahtui on tragedia. Tätä miestä, jolla oli kehityshäiriöitä, autismi, epäiltiin nyt tietämämme mukaan väärin perustein terroristiksi hyvin herkällä alueella, Netanjahu sanoi.
Pääministeri esitti perheelle surunvalittelut hallituksensa ja kaikkien israelilaisten puolesta, muttei kuitenkaan esittänyt anteeksipyyntöä tapahtuneen vuoksi.
Puolustusministeri Benny Gantz sen sijaan pyysi tapahtunutta anteeksi. Poliisi on aloittanut asiasta sisäisen tutkinnan.
Ammutun al-Hallaqin kohtalo on nostettu Israelissa, palestiinalaisalueilla ja muualla Lähi-idässä järjestetyissä mielenosoituksissa esiin yhtenä esimerkkinä palestiinalaisiin kohdistetusta väkivallasta.
Black lives matter -iskulauseen lisäksi protesteissa on käytetty Palestinian lives matter -iskulausetta ja kannettu Eyad al-Hallaqin kuvia.
Autokaupan kova alamäki on pahentanut alan työllisyystilannetta; kun uusia autoja ei myydä, ei tarvita myyjiäkään. Näkymät ovat nyt poikkeuksellisen huonot. Alan huolet ovat jääneet ravintoloiden ja matkailuelinkeinojen tuskien varjoon.
Tällä viikolla autoala kertoi, että ensirekisteröintien määrät vähenivät keväällä toukokuussa peräti yli 50 prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan
Alan työllisyys kärsii pahemmin kuin miesmuistiin. Koronaepidemia kolhii autobisnestä paitsi koko maailmassa myös Suomessa.
Useimmat Euroopan autotehtaat ovat olleet suljettuina maaliskuun puolesta välistä toukokuun alkupuolelle. Nyt tehtaat ovat taas käynnissä, mutta ei läheskään täydellä teholla.
– Suomessa uusien henkilöautojen asiakastilaukset ovat pudonneet niin rajusti, että se näkyy tulevien kuukausien rekisteröintiluvuissa julmalla tavalla. Uusien henkilöautojen rekisteröinnit ovat tippuneet lujaa vauhtia, ja tilanne tulee kesän aikana pahenemaan, K-Auton toimitusjohtaja Johan Friman ennakoi.
Friman on myös Autotuojat ja -teollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja. Yhdistyksen toimitusjohtaja Tero Kallio kertoo, että noin 80 prosenttia autoalan yrityksistä on joutunut turvautumaan lomautuksiin huhti-toukokuun aikana.
K-Auton toimitusjohtaja Johan Friman arvioi, ettei uusien autojen myynti käynnisty kunnolla ilman romutuspalkkion käyttöönottoa.Toni Määttä / Yle
– Yli 90 prosentissa on käyty laajoja yt-neuvotteluja. Toistaiseksi kyse on ollut lähinnä lomautuksista, lyhennetyistä työviikoista ja kesälomia koskevista järjestelyistä, mutta osa yrityksistä on joutunut sopeuttamaan toimintaansa alentuneeseen kysyntään irtisanomisilla, toimitusjohtaja Kallio kertoo.
Lisää irtisanomisia syksyllä?
– Tilanne on tukala, ja lomautukset voivat vaihtua irtisanomisiksi, jos kesän ja syksyn aikana liikevaihto pienenee merkittävästi uusien autojen ensirekisteröintien vähenemisen takia. Kaikki alan yritykset eivät välttämättä selviä myynnin näin rajusta notkahtamisesta, ja markkinan romahdus voi kiihdyttää autokaupan keskittymistä, Tero Kallio pohtii.
Myös toimitusjohtaja Friman pelkää, että irtisanomiset autoalalla voivat yleistyä syksyn mittaan.
– Ikävä kyllä tämä ei ole poissuljettu vaihtoehto. Mikäli uusien asiakastilausten volyymit eivät nopeasti lähde tästä nousemaan, uusia lomautuksia ja irtisanomisia tullaan varmasti syksyllä näkemään. Jos sitten viruksen pelätty toinen aalto iskee, on tilanne luonnollisesti vieläkin vaikeampi, Friman sanoo.
Uusia autoja tilataan maalis-toukokuussa normaalisti 2 000–2 500 viikossa, mutta tänä keväänä määrä on ollut keskimäärin 1 000 auton viikkotasolla. Vastaavaa ajanjaksoa ei ole ollut aiemmin 2000-luvulla.
Tero Kallio sanoo, että koronaviruksen tuoma kysynnän muutos on luonteeltaan täysin poikkeava, eikä sitä voi verrata aiempiin autokauppaa heiluttaneisiin taantumiin 1990-luvulla tai 2008 finanssikriisin aikana.
Toimitusjohtaja Frimanin mukaan asiakkaita on käynyt vähemmän autoliikkeissä, kun muiden alojen lomautukset ja irtisanomiset ovat siirtäneet ihmisten ostopäätöksiä.
– Huolto- ja korjaamotoiminnoissa tilanne on ollut parempi. Asiakasturvallisuuden tason nostamiseksi on tehty laajasti nopeita toimenpiteitä, Friman kertoo.
Autoliikkeet tarjoavatkin nykyään asiakkailleen huollon nouto- ja palautuspalveluja. Myös asiointi digitaalisissa kanavissa on selkeästi lisääntynyt.
Käytettyjen kauppa käy paremmin
Autoalalla on meneillään laajoja yt-neuvotteluja lähinnä lomautuksiin liittyen. Lotta Laakso / Yle
Tällä viikolla J. Rinta-Joupin autoliike kertoi puolestaan, että käytetyt autot viedään lähes käsistä. Yhtiö aikookin täydentää nopeasti vaihtoautovarastoaan.
Myös toimitusjohtaja Friman vahvistaa, että viimeisten viikkojen aikana vaihtoautokauppa on piristynyt uusien autojen myynnin nihkeydestä huolimatta.
Toimitusjohtaja Kallion mukaan uusien autojen myynnin lasku voi kääntää vaihtoautomarkkinoilla hintoja nousuun, koska uusien autojen markkinan pieneneminen supistaa myös vaihtoautomarkkinaa.
– Pian ongelmaksi voi muodostua vaihtoautovaraston supistuminen ja siten kuluttajan kannalta saatavuusongelma, sillä uusien autojen myynnin romahdettua ei vaihtoautoja saada normaaliin tahtiin, Kallio arvioi.
Suhteessa kotimaassa myytyihin uusiin autoihin koronakriisin aikana käytettyjen tuonti ei ole notkahtanut yhtä pahasti. Esimerkiksi käytettyjen autojen tuonti Ruotsista on ollut edelleen vireää kevään aikana, vaikka päällä onkin ollut matkustusrajoituksia.
Tero Kallion mielestä trendi on huolestuttava.
– Tämä kertoo suomalaisen verojärjestelmän olevan pahasti pielessä. Se kannustaa kansalaisia hakemaan ulkomailta käytettyjä, suuria ja sellaisia autoja, jotka ovat uutena olleet kalliita. Tämä ei ole toivottavaa sen paremmin kansantaloutemme, työllisyytemme kuin liikenteen päästötavoitteidenkaan kannalta, Kallio huomauttaa.
Uusi romutuskampanja toivelistalla
Autotuojat ja -teollisuus ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio arvioi, että markkinoiden romahdus voi kiihdyttää autokaupan keskittymistä. Toni Määttä / Yle
Sekä Johan Friman että Tero Kallio valittavat hallituksen lisäbudjetin olleen autoalalle valtava pettymys. He muistuttavat, että muissa Euroopan maissa valtiot tukevat tai aikovat tukea autoalaa, joka on kuitenkin yksi pahiten koronakriisistä kärsinyt ala.
– Autoala tarvitsee nyt nopeasti valtiolta tukitoimia, jotta kauppa saadaan taas käymään. Monista aloista poiketen hallituksen käsissä on lukuisia romutuspalkkion tapaisia keinoja, jotka tosiasiassa lisäävät valtion tuloja, Friman vetoaa.
Autoala toivookin valtiolta uuden romutuspalkkiokampanjan käynnistämistä. Sen avulla liikenteestä poistuisi tuhansia, vanhoja isopäästöisiä autoja. Tilalle tulisi uusia merkittävästi vähäpäästöisempiä ja turvallisempia autoja.
Samalla valtion myöntämä hankintatuki palautuisi takaisin valtiolle korkojen kera.
Romutuspalkkio oli Suomessa vuonna 2018 toteutettu kokeilu, jolla pyrittiin uudistamaan Suomen autokantaa. Siinä uuden auton ostaja sai uuden auton päästöistä riippuen korkeintaan 2 500 euron palkkion, kun vei vanhan autonsa samalla romutettavaksi.
Romutuspalkkiota käytettiin lähes 7 000 uuden auton hankintaan Suomessa.
Lisäys 7.6. klo 16.06: Lisätty jutun loppuun tarkennus vuoden 2018 romutuspalkkiokampanjan sisällöstä.
Nyky-yhteiskunnassa äitiydellä on moni-ilmeiset kasvot. Kaksi helsinkiläisäitiä löysivät keskinäisen ystävyyden haasteista huolimatta äitiyden kautta. Se ei kuitenkaan ollut ainoa yhdistävä tekijä.
– Meitä yhdisti vauvat, mutta myös samanlaiset mielenkiinnon kohteet kuten design, estetiikka, aktiivinen synnytys ja imetys, sanoo 41-vuotias helsinkiläinen Tytti-Lotta Ojala. Hän ystävystyi entisen miehensä avopuolison Marina Lönnin kanssa, kun heidän molempien nuoremmat lapset olivat vauvoja.
Perheet asuivat tuolloin naapureina ja äidit auttoivat toisiaan lasten lyhytaikaisessa hoidossa. Vauva-arjessa oli Ojalasta mukavaa, kun voi keskustella toisen aikuisen kanssa.
– Puhuimme elämästä ja unelmista, ne olivat aika samanlaisia Marinan kanssa, hän kertoo. Ojala myöntää, että hän olisi halunnut Marinasta ystävän, jos olisi tutustunut häneen myös jossakin muualla, vaikka harrastusten parissa.
– Tytti-Lotta oli arjessa läsnä, häneltä sai tukea ja hänelle oli helppo puhua. Tilanteemme näissä lähtökohdista oli haastavampi kuin jos olisimme tavanneet muutoin, mutta ystävyytemme on rakentunut pikkuhiljaa, sanoo puolestaan 34-vuotias helsinkiläinen Marina Lönn.
Ojalalla on kaksi lasta, 2-vuotias nykyisen puolison kanssa ja 9-vuotias ensimmäisen kumppanin kanssa. Lönnillä on 2- ja 4-vuotiaat lapset sekä vuoroviikoin puolison 9-vuotias lapsi, joka on molemmille naisille yhteinen ja tärkeä. Lönn on hänelle bonusäiti.
– Halusin, että lapseni oppii tuntemaan myös muita turvallisia aikuisia. Halusin esimerkilläni näyttää, että hän saa rakastaa Marinaa ja luoda tähän läheisen suhteen. Se ei ole minulta pois, Ojala sanoo.
Ojala arvostaa Lönnin sovittelevaa, innostuvaa ja sitkeää luonnetta.
– Marina lähestyy asioita hyvän ja valon kautta. Se on äärettömän hieno luonteenpiirre.
Ojala pitää Lönniä myös rohkeana.
– Tässä tilanteessa en pidä itsestäänselvänä, että toinen haluaa päästää minut lähelleen ja tutustua minuun. Arvostan myös sitä, että molemmilla on tunne, että ystävyytemme voi syventyä.
Lönn puolestaan arvostaa Ojalan rehellisyyttä sekä valmiutta kuunnella ja keskustella.
– Tytti-Lotan rehellisyys on ihana piirre. Hän on energinen, hänen kanssaan on helppo ja hyvä puhua, hän ymmärtää ja tukee. Tytiltä saa yleensä myös jonkin neuvon tai vinkin. Tytti on voimaannuttava ihminen, arvostan häntä.
Yhteinen kirjaprojekti lähensi
Ojala ja Lönn ovat koonneet yhdessä kirjan Äitiyden jälki – tarinoita syntymästä. Mukana on 21 tarinaa erilaisesta äidiksi tulemisesta ja kasvamisesta.
– Haluamme murtaa nykyistä yhteiskunnallista keskustelua äitiydestä ja äitimyytistä. Kirja ei ole mikään vaahtokarkki-pilvilinnamalli, johon pitäisi pyrkiä. Äitiys on monenlaista ja siihen kuuluvat monenlaiset tunteet. Jokaisella on oikeus etsiä omannäköistä äitiyttä ja äitiyden ääntä, Ojala sanoo.
He ovat lukeneet keskusteluja erilaisilta äitifoorumeista sekä tutustuneet tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin tutkimuksiin kirjaa varten.
Ojala kertoo yllättyneensä siitä, miten tiukassa "hyvän äidin" -malli on. Se ohjaa toimintaa lasten kanssa eikä sitä kyseenalaisteta, vaikka yhteiskunta ja naisen asema yhteiskunnassa ovat muuttuneet.
– Minusta on äärettömän surullista, että naiset kohtaavat näin ison asian kuin äidiksi tulon, äitinä elämisen ja kasvamisen, eivätkä voi iloita siitä, jos oma tarina ei noudata jotain historiallista näkemystä tilanteesta, tavasta ja hetkestä tulla äidiksi. Sen sijaan he joutuvat tuntemaan häpeää omasta tarinastaan, koska se ei ole muiden määrittelemän "oikean" mallin mukainen, hän toteaa.
Ojalan mukaan moni myös pyrkii sopimaan muiden hyväksymään malliin, vaikkei se tuntuisi omalta, tai vain kärsii hiljaa.
– Äitiys koskettaa jokaista naista jollakin tavalla elämän aikana. Äitiys on omapäistä, sitä voi joutua odottamaan tai sitä ei koskaan kuulu, se voi tulla vaikka ei odottaisikaan tai haluaisikaan. Äitiys vaikuttaa kaikkiin ja läpi elämän, Lönn sanoo.
Molemmat naiset näkevät, että yhteinen kirjaprojekti yhdisti ja lähensi heitä lisää.
– Kirjaprojekti on pakottanut nostamaan kissoja pöydälle ja keskustelemaan aiempaa avoimemmin, se on rakentanut myös ystävyyttä, Lönn sanoo.
– Olemme laittaneet itsemme likoon, olemme ruotineet myös omaa tarinaamme. Haluamme osallistua äitimyytin murtamiseen haastamalla paha äitipuoli ja nainen on naiselle susi -myytejä. Kaikella sillä on ollut merkitystä myös ystävyydellemme, Ojala sanoo.
Hän kertoo ymmärtävänsä nyt enemmän äitipuolen näkökulmaa ja Marinan asemaa kokonaisuudessa.
– Ei ole helppoa tulla mukaan uusperheeseen, kun toisella on jo lapsi ja perhe ennestään.
Tytti-Lotta Ojala kertoo, ettei itse ollut nuorempana niin varma äidiksi tulemisestaan. Äitiys pakottaa käsittelemään niitäkin asioita, joita muuten voisi elämässä pakoilla vähän pidempään. Evelin Kask
Äitys on jokaisella erilaista
Marina Lönnille oma äitiys on antanut perspektiiviä asioihin. Ennen isoilta tuntuneet asiat ovat mitättömän pieniä ja aiemmin huomaamattomista asioista on tullut suuria.
– Parasta on lapsen katse ja rakkaus. Lapset ovat opettaneet, kuinka paljon itse voin rakastaa. Minusta kumpuaa rakkautta enemmän kuin silloin kuin elin yksin. Pysäyttävää on se, että vaikka itse olen viallinen, lapsi rakastaa ehdoitta.
Lönn kertoo rakastavansa herkkiä hetkiä lasten pohdintojen äärellä.
– Kuopus siltti yhtenä päivänä kasvojani ja sanoi: "Äiti olet enkeli." Tämä kiteyttää parhaiten tuntojani.
Hän painottaa, ettei kukaan ole mestari äitiydessä eikä ystävyydessä. Se antaa armollisuutta itseä ja muita kohtaan.
– Äitiys on tuntematon matka ihan niin kuin elämäkin. Et voi yhtään tietää, mitä tulee tapahtumaan. Se luo empaattisuutta ympärillä olevia kohtaan. Nautitaan hetkistä ja tuetaan toisiamme.
Tytti-Lotta Ojala kuvaa äitiyttä ihmisenä kasvamisen pikakelauksena. Äitiys pakottaa käsittelemään niitäkin asioita, joita muuten voisi elämässä pakoilla vähän pidempään. Lapsi on hänelle peili jokaisena päivänä.
– Rakkaus on äitiydessä suurinta. Parasta on herätä aamuisin, kun kolmen sentin päässä on iloinen pyöreä naama, joka sanoo: "Kukkuu äiti!" Sellaista vilpittömyyttä kohtaa tässä elämässä harvoin. Elämän ihmettely lapsen kanssa on ihanaa.
Molemmat muistuttavat, että jokaisessa äidissä ja ihmisessä on sisällä paljon enemmän kuin voi päältä päin nähdä. Johtopäätöksiä ei voi tehdä ulkonäön perusteella tuntematta toisen elämää ja tarinaa.
– Äideille ei tulisi jaella neuvoja pyytämättä. Ikinä ei tiedä, miksi aikuinen tai lapsi toimii, kuten toimii, Ojala kommentoi.
Taustalla omat lapsuuden kokemukset
Molemmat naiset ovat itse kokeneet lapsuudessa sen, etteivät vanhemmat tulleet toimeen keskenään. Tytti-Lotta Ojala oli lähiympäristössään 1980-luvulla myös ainoa, jonka vanhemmat olivat eronneet.
– Omat vanhempani eivät pystyneet olemaan ystäviä keskenään ja jättämään suhdettaan taakseen. Kärsin siitä kovasti. He olivat toisilleen korrekteja, eivät puhuneet toisistaan pahaa, mutta lapsi vaistoaa ristiriidat, Ojala kuvaa.
Myös Lönn kertoo kärsineensä omien vanhempien ristiriidoista.
– Vanhempani eivät olleet koskaan samoissa juhlissa. Yleensä isä vaan jäi pois. Juhlat vietettiin aina kahteen kertaan, Lönn kertoo.
Naiset haluavat omissa perheissään katsoa asioita lasten kannalta. Lapsille kukaan lähiaikuinen ei ole arvottomampi kuin toinen. Lapsilla on oltava oikeus yhdessäoloon ja yhteisiin juhliin, joissa ovat läsnä kaikki heille tärkeät ja rakkaat ihmiset. Perheet ovatkin viettäneet yhdessä lasten syntymäpäiviä ja myös esimerkiksi jouluja.
Uusperheissä lapsilla on ympärillään enemmän lähiaikuisia, on tärkeää, että välit kaikkien kanssa toimivat.
– Omat vanhempani kannustivat solmimaan suhteet Marinan kanssa ja ovat myös itse solmineet suhteen Marinaan ja hänen lapsiin. Äitini lähetti esimerkiksi jouluna Marinalle ja hänen miehelleen leivonnaisia ja lahjat heidän lapsilleen, Ojala kertoo.
Helsinkiläiset Tytti-Lotta Ojala ja Marina Lönn uskovat ystävyyden jatkuvan myös tulevaisuudessa. Heitä yhdistävät äitiyden lisäksi yhteiset mielenkiinnon kohteet.Evelin Kask
Ystävyys vaatii myös joustavuutta – tulevaisuus edessä
Naiset myöntävät, että ihan kaikista asioista ei voi keskustella.
– Ystävinä emme voi ihan kaikesta jutella vapaasti, ettemme loukkaa ketään. Marinalla on oikeus olla lojaali omaa miestään kohtaan. Minulle entinen mieheni on ajatuksissani ennen kaikkea lapseni isä ja kasvatuskumppani, jota kunnioita. En ajattele häntä entisenä miehenäni, Ojala sanoo.
– Kaikissa ystävyyssuhteissa on aiheita, joista ei puhuta tai voi olla molempia yhdistävä henkilö. Ei tämä niin poikkeuksellista ole. Olemme kaksi naista, ystävää ja äitiä, Lönn toteaa.
Lönn myöntää, että kuluttaa kaikkien energiaa, jos ex-puolisoiden välillä on erimielisyyttä tai riitaa. Hän toivoisi silloin voivansa olla itse koko tilanteen ulkopuolella.
– Välillä otamme hengähdystaukoja, emmekä kuule toisistamme viikkoon tai pariin. Silti Tytti-Lotta on ystävä, johon pidän eniten yhteyttä. Olen vähän sellainen erakkoluonne.
Molemmat uskovat, että he ovat ystäviä myös viiden vuoden päästä ja tulevaisuudessa.
– Vanhimman lapseni täysi-ikäisyyteen on yhdeksän vuotta, joten tapaamme varmasti muun muassa monissa perhejuhlissa. Kirjaprojekti syvensi myös ystävyyttämme lisää, joten näen meillä olevan niin paljon yhteistä viiden vuoden päästä. Se pitää meidät yhdessä, Ojala sanoo.
– Teemme töitä yhdessä ja tapaamme lähes viikoittain. Yritämme nähdä välillä myös ilman lapsia, vaikka he ovat vahvasti mukana ystävyydessämme, Lönn kertoo.
Paljon tabuja sisältävä aihe
Suomen uusperheiden liiton, Suplin mukaan uusperheissä on monesti haasteena äitiyden jakaminen, esimerkiksi bonusäidin rooli, millaisen suhteen hän voi muodostaa kumppaninsa aiempiin lapsiin. Yhteiskunnassa puolestaan on paineita biologiselle äidille siitä, että äitiys olisi jakamaton.
– Äitiys on vieläkin jollakin tapaa tabu yhteiskunnassa. On iso asia, että äitiys jaetaan ystävien kesken kuten Tytti-Lotta ja Marina sen tekevät, sanoo sanoo Suplin toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo.
Heikinheimo on toiminut perheiden ja pariskuntien kanssa yli 30 vuotta. Hän on myös pari- ja perheterapeutti sekä uusperheneuvoja.
Eron jälkeen suhde ex-puolisoon on Heikinheimon mukaan tärkeä määritellä uudelleen. Myös uusperhe tarvitsee rajat suhteessa puolisoiden ex-elämään. Jos nykyisen kumppani ystävystyy ex-puolison kanssa, entinen puoliso tuleekin uudessa roolissa, ikään kuin uudesta ovesta, perheen sisälle.
Ensiliiton purkautumistapa vaikuttaa myös tuleviin suhteisiin.
– Miten ero on toteutunut, onko siinä kipuiltu, onko jäänyt käsittelemättömiä tunteita, onko pystytty sopimaan ja keskustelemaan asioista tai onko työstetty asiaa yhdessä esimerkiksi psykoterapiassa.
Käytännön asioista kuten taloudesta ja tapaamisoikeuksista yleensä päästään sovintoon, mutta tunnepuoli on ongelmallisempi.
– Jos toinen osapuoli kokee tulleensa omasta tahdostaan huolimatta jätetyksi tai muutoin mitätöidyksi tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, tilanne on hankalampi. Sellainen ruokkii ja pitää yllä katkeruutta, vihaa ja mustasukkaisuutta, joista voi olla vaikea päästä eteenpäin.
Taustalla voi erotilanteissa olla aina myös epävarmuutta omasta itsetunnosta ja riittämättämyyden kokemuksia. Lasten kohdalla biologinen äiti usein kokee myös lapsen arjen huonot hetket. Uusi kumppani näyttäytyy jotenkin hienompana, kun hän saa aikaan iloa omassa lapsessa.
– Sietäminen ei ole helppoa, jos itse on väsynyt. Moni äiti kipuilee sen kanssa, miten siedän, että ex-puoliso saa uuden kumppanin ja lapseni pitää hänestä.
Ongelmallisia ovat myös tilanteet, joissa sukulaiset esimerkiksi isovanhemmat suosivat biologisia lapsenlapsiaan, mutta eivät huomioi heidän uusperheen kautta tulleita sisaruksia. Sellainen lisää sisarusten välistä jännitettä ja epäsopua.
Heikinheimo ei pidä naisten ystävyyttä kuitenkaan poikkeuksellisena, vaikka näkeekin oman työnsä kautta enemmän ongelmallisia ihmissuhteita. Hän viittaa muun muassa kahteen äitiin Marika Rosenbergiin ja Tarja Törmäseen, jotka ovat kirjoittaneet kirjan Uusperheiden käsikirja. Heillä on uusperheistä ja ystävyydestä vastaavia kokemuksia kuin Ojalalla ja Lönnillä, sillä heilläkin on ollut keskenään sama puoliso ja he ovat ystävystyneet.
– Tällaisia tarinoita tarvitaan. On hienoa, että ihmiset jakavat myönteisiä kokemuksiaan. Puhumista tarvitaan kaikissa perheissä, mutta erityisesti uusperheissä. Uusperhe on kuin elävä ja liikkuva labyrintti, aina tulee jokin yllätys, Heikinheimo toteaa.
”Se alkoi terveen näköisistä sioista kuukausia, ehkä vuosia sitten. Uusi koronavirus levisi hiljaa laumojen sisällä. Vähitellen maanviljelijät alkoivat sairastua.
Tartunnan saaneille ihmisille kehittyi hengitystiesairaus, jonka taudinkuva vaihteli lievistä flunssamaisista oireista vakavaan keuhkokuumeeseen.
Sairaimmat vaativat tehohoitoa, monet kuolivat.”
Näin kuvitteellisen uutislähetyksen toimittaja pohjusti Event 201 -pandemiaharjoituksen skenaariota osallistujille. Virus oli lähtenyt liikkeelle Etelä-Amerikasta ja levinnyt lentomatkustajien mukana ympäri maailmaa.
Lokakuussa 2019 New Yorkissa järjestetty harjoitus kokosi yhteen nimekkäitä osallistujia: He tulivat muun muassa Bill ja Melinda Gatesin säätiöstä, Johns Hopkinsin yliopistosta sekä yritys- ja pankkialalta. Mukana oli myös virkailijoita YK:sta sekä Kiinan ja Yhdysvaltain tautikeskuksista.
Fiktiivisen pandemiahätäneuvoston tehtävänä oli harjoituksen aikana selvittää, kuinka eri maiden hallitukset, terveysjärjestöt ja yksityinen sektori voisivat yhdessä vastata pandemiaan.
Event 201 -harjoituksen kuvitteellisessa uutislähetyksessä kerrottiin, että mallinnusten mukaan CAPS-pandemia on pahempi kuin vuosina 1918-1920 riehunut espanjantauti.Kuvakaappaus / Event 201
Event 201 -tapahtuma antoi vakavan varoituksen maailmalle. Uusi herkästi tarttuva hengitystiesairaus voisi pahimmillaan tappaa jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä suhteellisen lyhyessä ajassa.
Pandemiaharjoitus järjestettiin vain joitakin viikkoja ennen kuin tosielämän koronavirus SARS-CoV-2 alkoi levitä Wuhanin kaupungissa Kiinassa viime vuoden lopulla.
Wuhanista virus kulkeutui nopeasti ympäri maailmaa lentomatkustajien mukana. Pandemia on vaatinut jo yli 390 000 kuolonuhria, aiheuttanut talouskriisin ja rajoittanut miljardien ihmisten elämää.
Erilaiset kulkutautien leviämiseen liittyvät harjoitukset ovat tavallisia.
Mutta Event 201:n järjestämisajankohta juuri ennen koronapandemian puhkeamista on villinnyt salaliittoteoreetikkoja.
Matkustaja käytti kasvosuojusta lennolla Kambodžasta Kiinaan helmikuun alussa.Alex Plavevski / EPA
Väärät tiedot leviävät, talous romahtaa ja miljoonat kuolevat
Event 201:n skenaarion tapahtumat ovat jo osittain tuttuja tosielämästä:
Sairaalat kärsivät suojavarustepulasta ja lentoliikenne lakkaa. Pandemia johtaa globaaliin talouskriisiin.
Samaan aikaa valtiot kamppailevat sosiaalisessa mediassa leviäviä tautiin liittyviä valeuutisia vastaan. Paikoitellen puhkeaa levottomuuksia.
Kuvitteellinen pandemia alkaa hidastua vasta, kun valtaosa taudin sairastaneista tulee immuuneiksi uudelle tartunnalle tai sitä vastaan kehitetään tehokas rokote.
Event-201 skenaario päättyy 18 kuukauden kohdalla, kun yhteensä 65 miljoonaa ihmistä on kuollut virustautiin.
Event 201:n maskotti oli koronavirusta esittävä pehmolelu.
"5G levittää laboratoriovirusta, suunnitellun pandemian taustapiruna Bill Gates"
Salaliittoteoreetikot ovat osin kaapanneet #event201 -aihetunnisteen viestipalvelu Twitterissä. Tunnisteen alla on julkaistu runsaasti salaliittoteorioita sisältäviä viestejä eri kielillä, myös suomeksi.
Vain mielikuvitus on rajana salaliittoteorioita sisältävissä viesteissä: Niissä väitetään muun muassa, että koronavirusta olisi muokattu laboratoriossa. Tai että pandemia olisi valtaeliitin suunnittelema juoni ihmisten vapauksien kaventamiseksi.
Salaliittoteoreetikkojen tähtäimessä on erityisesti ohjelmistoyritys Microsoftin perustaja Bill Gates, jonka väitetään haluavan asentaa ihmisiin valvontamikrosiruja koronarokotteiden avulla.
Myös väitteet 5G-dataverkkojen osuudesta viruksen leviämiseen ovat olleet yksi huhuja kylvävien ihmisten lempiaiheista.
Näille väitteille ei ole esitetty uskottavia todisteita.
Event 201:n tapainen tapahtuma on otollinen kohde salaliittoteorioille, koska se liittyy koronavirukseen, josta kaikki puhuvat jo valmiiksi, sanoo valeuutisiin perehtynyt tutkija Helsingin yliopistosta. Lisäksi harjoituksen yhteys miljardööri Bill Gatesiin toimii hyvänä täkynä.
– Monesti salaliittoteorioihin on sisäänrakennettu ajatus, että taustalla on jokin harmaa eminenssi, joka vetelee nukkemestarina naruista ja saa ihmiset käyttäytymään jollain tietyllä tavalla. Tähän isompaan narratiiviin istuu hyvin ajatus siitä, että Bill Gates säätiönsä kautta olisi tätä kriisiä masinoinut, tutkijatohtori Niko Pyrhönen sanoo.
Hänen mukaansa koronavirukseen liittyvä salaliittoteoretisointi on jatkumoa aiemmalle perinteelle, jonka mukaan eliitit valehtelevat tavalliselle kansalle ja media luo vääränlaisen käsityksen todellisuudesta.
Melinda ja Bill Gates osallistuivat kotoaan Pariisista One World: Together At Home -ohjelmaan 18. huhtikuuta 2020.Mohammed Badra / EPA
Pyrhösen mielestä Gates vertautuu salaliittoteoreetikkojen vakiokohteeseen miljardööri George Sorosiin. Molemmilla upporikkailla miehillä on valtava miljardiomaisuus, joilla he edistävät erilaisia liberaaleja tavoitteita.
Event 201:n järjestämiseen osallistunut Bill ja Melinda Gatesin säätiö rahoittaa yhteensä sadoilla miljoonilla dollareilla esimerkiksi rokotetutkimusta ja koronaviruksen vastaisia toimia. Säätiö kuuluu myös Maailman terveysjärjestön WHO:n suurimpiin rahoittajiin.
Suursijoittaja ja poliittinen rahoittaja Soros puolestaan on profiloitunut muun muassa demokratian ja globaalin muuttoliikkeen edistäjänä.
Bill Gates on henkilökohtaisesti varoitellut maailmaa pandemian uhkasta jo vuosien ajan. Hän esimerkiksi piti aiheesta puheen TED-konferenssissa vuonna 2015.
Gatesin tiedottaja sanoi The Wall Street Journal -lehdelle, että Gatesiin liittyvät salaliittoteoriat ovat täysin perättömiä. Helsingin Sanomat on kääntänyt kyseisen artikkelin suomeksi.
Salaliittoteoreetikkojen joukossa kirjavaa väkeä harrastajista valtiollisiin toimijoihin
Tutkija Niko Pyrhösen mukaan yksi salaliittoteoreetikkojen kuppikunta koostuu oikeistopopulistisesta, erittäin konservatiivisesta ja kansallismielisestä porukasta.
Erityisesti heidän keskuudessaan koronarajoitusten arvostelu ja erilaisten globaalien valtaeliittien haastaminen on suosittua.
Pandemiaan liittyviä salaliittoteorioita onkin levitetty koronarajoituksia vastustavissa mielenosoituksissa muun muassa Yhdysvalloissa, Saksassa ja Australiassa. Esimerkiksi Melbournessa toukokuun alussa järjestetyssä protestissa mielenosoittajat vaativat Bill Gatesin pidättämistä.
Keitä nämä saliittoteoreetikot sitten ovat?
EU:n Venäjän disinformaatiota paljastavan East Stratcom -työryhmän mukaan Kremliä tukeva media on ollut mukana jakamassa koronavirukseen liittyviä salaliittoteorioita tammikuusta alkaen.
Nämä julkaisut ovat muun muassa väittäneet, että virus olisi peräisin Yhdysvaltojen tai Naton laboratorioista.
East Stratcom kertoo, että salaliittoteorioita kehittävien toimijoiden motiivina toimii usein oma hyöty kuten rahan tienaaminen tai näkyvyyden tavoittelu. Salaliittoteorioita puolestaan levittävät heidän seuraajansa, koska he monesti uskovat aidosti asiaan.
Pyrhönen painottaa, että salaliittoteoreetikkojen joukossa on kuitenkin paljon erilaisia ihmisiä, jotka edustavat monenlaisia poliittisia näkemyksiä.
Joissakin nettiyhteisöissä salaliittoteorioiden jakaminen ja niistä keskustelu on osallistujille viihdettä ja harrastus. Kaikki osallistujat eivät suinkaan usko jakamiinsa salaliittoteorioihin.
Koronavirukseen liittyvillä salaliittoteorioilla voi silti olla isojakin vaikutuksia, jos yhä useampi ihminen kääntää selkänsä virallisille tiedoille taudista.
– Siinä on todella isoja riskejä, että ihmisten käytös ei ole enää millään lailla hallittavissa. Olen siitä huolestunut, mutta Suomessa vaikuttaa olevan aika vahva resilienssi sitä vastaan, Helsingin yliopiston Pyrhönen sanoo.
Esimerkiksi joissakin Euroopan maissa on poltettu 5G-tukiasemia. Tuhopolttajiksi on epäilty salaliittoteoreetikkoja, jotka uskovat koronaviruksen leviämisen liittyvän 5G-teknologiaan.
Mielenosoittajat vastustivat koronarajoituksia ja rokotuksia Melbournessa 10. toukokuuta 2020.Scott Barbour / EPA
Pandemiasimulaatioista tarkoitus tehdä mahdollisimman uskottavia
Erilaisia pandemiaharjoituksia on tehty maailmalla jo useita vuosia. Harjoituksista pyritään luomaan mahdollisimman uskottavia ja todentuntuisia, jotta tosielämän tilanteessa osattaisiin toimia oikein.
Harjoitusten suunnittelijat tarkastelevat esimerkiksi menneitä epidemioita ja erilaisia ennusteita tautien nykykehityksestä. Näin pyritään selvittämään, millaisia vaikutuksia kulkutaudin laajalla leviämisellä voisi olla eri elämänaloille.
– Koko ajan pitää keksiä uusia skenaarioita ja ideoita. Luulen, että (Event 201:n) järjestäjät päätyivät SARS-tyyppiseen koronavirustautiin juuri oikeaan aikaan. Kyseessä oli puhdas yhteensattuma, arvioi johtava valmiusasiantuntija Paul Riley Ylelle.
Riley työskentelee Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC:ssä, joka ei osallistunut Event 201:n harjoitukseen. Rileylla itsellään on 15 vuoden kokemus vastaavista simulaatioharjoituksista.
Hän arvioi puhelimitse Britanniasta, että Event 201 oli eräänlainen jatko Johns Hopkins -yliopiston toukokuussa 2018 järjestämälle Clade X -influenssapandemiaharjoitukselle.
Rileyn mukaan yksittäisiin salaliittoteorioihin puuttuminen ei ole järkevää. Sen sijaan valeuutisiin tehoaa avoin viestintä tautiin liittyvistä faktoista, jotka perustuvat tutkittuun tietoon.
Huoltovarmuuskeskuksen välittämä kuva Etelä-Suomessa sijaitsevasta varmuusvarastosta.Huoltovarmuuskeskus
Event 201:n järjestäjien mukaan harjoitus paljasti useita aukkoja maailman pandemiavarautumisessa.
Järjestäjät muun muassa suosittelivat New Yorkin harjoituksen jälkeen, että hallitusten ja yritysten tulisi solmia ennakolta sopimuksia esimerkiksi suojavarusteiden toimituksista. Terveystarvikkeille pitäisi perustaa kansainvälisiä varastoja, joista niitä voidaan jakaa eri maihin.
Tapahtuma päätyi myös siihen lopputulokseen, että hallitusten ja sosiaalisen median yhtiöiden tulisi kehittää keinoja väärien tietojen leviämisen estämiseksi.
Riley arvioi, että moni Event 201:n järjestäjien antamista suosituksista onkin toteutunut koronapandemian aikana.
– Teollisuuden reaktiot, kriisiviestintä, lääketieteelliset vastatoimet, kaikki nämä ovat toteutuneet. Pandemiaan on varauduttu jo pitkään. Minun alallani on valmistauduttu influenssapandemiaan vuodesta 2004 saakka.
Yliopisto: "Harjoitus ei ollut ennustus"
Johns Hopkins -yliopisto tunnetaan Suomessa siitä, että se seuraa koronapandemian tartunta- ja kuolinlukuja.
Monet tiedotusvälineet maailmalla julkaisevat yliopiston lukuja. Näin tekee myös Yle.
Yliopisto on julkaissut tiedotteen, jonka mukaan Event 201 -harjoituksen järjestäjät eivät ennustaneet uuden koronaviruksen leviämistä Kiinasta.
Yliopisto myös painotti, ettei se suinkaan ole ennustanut, että koronaviruksen aiheuttama tauti surmaisi 65 miljoonaa ihmistä, vaan näin kävi kuvitteellisen pandemian simulaatiossa. Siinä virus oli ominaisuuksiltaan erilainen kuin tosielämän koronavirus.
ECDC:n johtavan asiantuntijan Paul Rileyn mukaan onkin hankala arvioida, kuinka moni ihminen tulee lopulta kuolemaan koronapandemiaan liittyen.
– Numeroiden puolesta voimme olla varmoja vain siitä, että huomenna tähän tautiin kuolee lisää ihmisiä. Kuolemantapaukset lisääntyvät siihen asti, kunnes meillä on toimiva rokote tai hoitokeino käytössämme. Siihen asti yritämme estää tartuntoja.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een asti.
Ravintoloilla ja baareilla ensimmäinen viikonloppu koronaepidemiasta aiheutuneen sulkemisen jälkeen on sujunut hyvin. Turvavälejä on pidetty ja ravintolat ovat noudattaneet ohjeistuksia, kertoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto.
Yhtään ravintolaa ei ole tarvinnut sulkea, vaikka viranomaisilla on ollut oikeus sulkea toiminta välittömästi, jos sääntöjä rikotaan.
Ravintoloissa esimerkiksi asiakaspaikat on rajoitettu puoleen, ja jokaisella asiakkaalla pitää olla istumapaikka. Turvaväleistä pitää myös muistuttaa kylteillä ja tarjota asiakkaille mahdollisuus pestä ja desinfioida käsiään. Anniskelu on pitänyt lopettaa kello 22.00.
Ravintoloilla pitää olla myös kirjallinen suunnitelma, kuinka ne käytännössä toimivat rajoitusten kanssa. Näitä suunnitelmia ei ole kaikilla ravintoloilla ollut, mutta Etelä-Suomen aluehallintoviraston alkoholihallinnon päällikön Riku-Matti Lehikoisen mukaan kaikki auki olleet ravintolat, pubit ja baarit ovat silti noudattaneet annettuja ohjeita.
– Tosi hyvin on sujunut. Ei mitään isompia ongelmia ole ollut. Ohjeistus on todella hyvin tiedossa. Yllättävän hyvin ravintolat ovat tienneet tartuntatautilain, Lehikoinen sanoo.
Joitakin jonoja ja tungoksia
Asiakkailla on ravintoloiden ohjeistuksista huolimatta ollut Lehikoisen mukaan silti välillä vaikeuksia muistaa pitää turvavälejä.
– Joitain jonojuttuja ja tungoksia on ollut, mutta ne on aika lailla ohjauksella sitten menneet, että on pyydetty väljentämään jonoa.
Aluehallintoviraston viranomaiset työskentelivät viikonloppuna tehostetusti eri puolilla Suomea. Lehikoisen mukaan pääpaino oli Etelä-Suomessa, jossa tautitapauksiakin on ollut eniten.
Keskustan puoluejohto jatkoi tänäänkin neuvotteluja uudesta valtiovarainministeristä. Keskustan sääntöjen mukaan esityksen ministeristä tekee ministerin paikan jättänyt puheenjohtaja Katri Kulmuni. Helsingin puoluetoimistolla pidetystä kokouksesta iltapäivällä poistunut Kulmuni kuvasi tilannetta dramaattiseksi.
– Tilanne on dramaattinen, olen jättänyt valtiovarainministerin pestin, mutta huomenna valitaan uusi ja keskusta jatkaa hallituksessa, Kulmuni sanoi Ylelle.
Hieman ennen puheenjohtaja Kulmunia kokouksesta poistui silminnähden kiihtynyt varapuheenjohtaja Juha Rehula (kesk.). Hänen mukaansa puhuttavaa on ollut pajon muustakin kuin uuden ministerin nimestä.
– Politiikka on mielenkiintoinen laji ja onhan tässä ollut kaikenlaisia tunnetiloja ja näillä nyt mennään.
– Meillä on homma hanskassa, että sen suhteen ei ole mitään hätää. Meillä on kyllä ollut paljon puhuttavaa nimien lisäksi, Rehula latasi.
Rehula uskoo, että päätös uudesta ministeristä saadaan aikaiseksi huomenna.
– No ihan varmasti se on ihan päivänselvä. Se on puheenjohtajan asia meillä, kuka on ministeri, Rehula sanoo.
Keskustajohdon ministerin valintaa koskeva kokous alkaa huomenna aamulla kello yhdeksän. Yle seuraa päivän tapahtumia heti aamusta.
Kulmuni ei luovuta
Valtiovarainministerin tehtävistä perjantaina eronnut Katri Kulmuni ei aio luopua puheenjohtajan tehtävästä.
– Minä olen saanut mandaattini johtaa puoluetta keskustan kentältä ja meillä on puolue pelastettavana, Kulmuni sanoi Ylelle.
Kulmuni kertoo olevansa käytettävissä myös syksyn puoluekokouksen jälkeen.
– Keskustan kenttäväki päättää puheenjohtajasta puoluekokouksessa.
Olette käytettävissä syksyn puoluekokouksen jälkeen?
Ylivoimaisesti suurin osa metsä- ja maastopaloista on ihmisen toiminnan seurausta. Niistä puolestaan suurin osa syttyy nuotiosta tai grillistä.
Suomen pelastusalan keskusjärjestön mukaan vuosina 2015-2019 syttyi noin 13 500 maasto- tai metsäpaloa. Näistä vain noin tuhannessa syynä oli salama tai jokin muu luonnosta peräisin oleva syy.
– Voi sanoa, että kaikki loput palot johtuivat ihmisistä tai ihmisten käyttämistä laitteista. Määrissä on pienoista kasvua, joten asiaan on syytä kiinnittää huomiota, toteaa vanhempi asiantuntija Ilpo Leino SPEK:n rakennettu ympäristö -yksiköstä.
Vuosittain Suomessa syttyy noin 2 200 metsä- ja maastopaloa. Leinon mukaan jo perusasioissa riittää paljon petrattavaa. Hän haluaa mökkikesän kynnyksellä muistuttaa, että avotulen teko on ruohikkopalo- ja metsäpalovaroituksen aikaan kielletty.
– Se koskee myös puu- ja hiiligrillejä.
Kokosimme tähän juttuun kysymyksiä ja vastauksia metsä- ja maastopaloista. Kysymyksiin vastaavat SPEK:n vanhempi asiantuntija Ilpo Leino ja Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Jani Kanerva.
1. Miten usein nuotio, tulitikku tai tupakantumppi on maasto- tai metsäpalon syynä?
Ihmisen toiminnan aiheuttamissa paloissa tulentekovälineet ja tulitikut ovat keskeisessä osassa. Taustalla on yleensä huolimaton tai varomaton tulen käsittely maastossa.
Eniten metsä- tai maastopaloja ovat viimeisten viiden vuoden aikana aiheuttaneet nuotiot, grillit ja risujen poltto.
Savuke on sytyttäjänä kolmossijalla edellä mainittujen jälkeen.
Riskienhallintapäällikkö Jani Kanerva Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta kertoo, että kipinä voi kyteä maassa jopa useita päiviä.Ville Toijonen / Yle
2. Voiko palo syttyä lasinsirpaleesta tai rikotusta lasista?
Metsäpalon syttyminen on lasista on mahdollista, mutta ei yleistä. Se vaatii suurennuslasityyppisen ilmiön, jolloin lasiin osuva auringonsäde muodostaa polttopisteen siten, että se alkaa kuumentaa maata taustalla.
3. Entä jos kirves kilahtaa kiveen polttopuita hakatessa?
Jos syntyy kipinä ja olosuhteet ovat kuivuuden, lämpötilan tai muun syyn johdosta hyvät, palon syttyminen on mahdollista.
Useimmiten metsä- tai peltotöiden yhteydessä syttyvät tulipalot lähtevät kuitenkin metsä- tai niittokoneista ja turvesoilla käytettävistä koneista.
4. Kuinka pitkään kipinä voi kyteä maassa?
Kipinä voi kyteä maassa tunteja tai jopa päiviä. Jos turvesuolla kipinä pääsee hienojakoisen turpeen sisään ja siellä on otolliset olosuhteet, palo voi syttyä vielä päivien kuluttua. Tämä riippuu myös tuulesta ja maaston kuivuudesta.
Tulitöissä, joissa kipinöi välillä paljonkin, on tehtävä jälkivartiointia vähintään tunnin ajan.
5. Mitä eroa on ruohikkopalovaaralla ja metsäpalovaaralla?
Ilmatieteen laitos antaa ruohikkopalovaroituksen keväällä, kun kasvukausi ei ole käynnistynyt ja maa on hyvin kuivaa edellisen kasvukauden jäljiltä. Metsäpalovaroitus annetaan sen jälkeen.
Varoituksissa on samat lakivelvoitteet: avotulen teko on niiden voimassaoloaikana kielletty.
Metsäpalovaroituksiin on tullut tänä vuonna kolmeportainen asteikko. Matalimmalla tasolla syttymisherkkyys pienin ja ylimmällä tasolla suurin. Ylimmällä tasolla myös palon leviämisriski korkeampi.
Avotulen teko on kielletty riippumatta varoitusindeksin tasosta.
6. Saako laavun betonirenkaaseen tehdä tulen metsäpalovaroituksen aikana?
Betonirengas tulentekopaikkana luokitellaan avotuleksi. Avotulikielto koskee myös puu- ja hiiligrillejä.
Jos kipinöinti ympäristöön on estetty, kyseessä ei ole avotuli.
Länsivirolaisessa Lihulan kylässä sattui lauantai-iltana ampumavälikohtaus, joka vaati viisi uhria. Kaksi uhreista on kuollut ja kolme loukkaantunut.
Loukkaantuneiden joukossa on kaksi pientä lasta.
Viron poliisi piti tapauksesta tiedotustilaisuuden sunnuntaina. Tiedotustilaisuutta seurasi Viron yleisradioyhtiö ERR.
Poliisin mukaan tapahtumat alkoivat lauantaina noin kello 21.40, kun Subaru-merkkisellä autolla liikkunut 32-vuotias mies aiheutti liikenneonnettomuuden paikallisen huoltoaseman lähellä.
Poliisin saamien tietojen mukaan mies oli ajanut päin kahta autoa ja osunut huoltoaseman seinään. Mies pakeni onnettomuuspaikalta.
Kymmenen minuuttia tämän jälkeen poliisi sai tiedon, että liikenneonnettomuutta todistanut moottoripyöräilijä oli lähtenyt seuraamaan Subarua.
Subarun kuljettaja ampui moottoripyöräilijän kuoliaaksi noin kello 22. Tämän jälkeen ampuja avasi tulen kohti ohi ajanutta henkilöautoa surmaten kyydissä olleen keski-ikäisen naisen. Samassa autossa olleet 5- ja 3-vuotiaat lapset sekä lasten isoisä loukkaantuivat.
Viron poliisin mukaan henkilöauto ohitti tapahtumapaikan sattumalta eikä matkustajilla ollut yhteyttä aikaisempiin tapahtumiin.
Loukkaantuneita lapsia hoidetaan parhaillaan sairaalassa. Poliisin mukaan lasten tila on vakava mutta ei kriittinen. Lasten isoisä ei ole enää sairaalahoidossa.
Kuollut nainen oli poliisin mukaan lasten isoäiti ja paikallisen apteekin työntekijä.
Ampuja saatiin kiinni – motiivi epäselvä
Tapahtumia seurasi iso poliisioperaatio. Poliisi sulki ympäröivät tiet ja rajasi lähialueen etsinnöille. Paikalle hälytettiin myös Viron poliisin erikoisyksikkö K-komando.
Poliisi löysi ampujan metsästä ja pidätti tämän kello 00:40 sunnuntain vastaisena yönä. Ennen kiinnijäämistään mies avasi tulen myös poliisia päin. Yksi poliisi sai osuman, mutta ei loukkaantunut.
Poliisin mukaan ampuja on virolainen mies, joka työskentelee Tallinnassa mutta jolla on vapaa-ajan asunto Lihulan lähellä. Mies oli ampumahetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Ampujalla on ollut aiemmin hankaluuksia poliisin kanssa, mutta poliisi ei tarkenna, millaisia.
Mies omistaa useita ampuma-aseita ja hänellä on niiden kantoon lupa. Ilmeisesti hänellä oli lauantai-iltana mukanaan useita aseita.
Syyttäjä Kristien Tammien mukaan ampujaa epäillään murhista. Teon motiivi on Tammien mukaan vielä epäselvä.
Suomessa tapauksesta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.
Korjattu 7.6. klo 18.24: Ampumisessa haavoittunut mies on lasten isoisä, ei isä.
Kirkonkylän toisella puolella avautuu voikukkien kellastama peltoaukeama, toisella jykevä kallioseinämä.
700 asukkaan kunnan suurinkin kylä on niin pieni ja harvaan asuttu, ettei sitä luokitella taajamaksi.
Keskustien päässä komeilee vasta valkoiseksi maalattu, puinen kunnantalo. Taustalla kimmeltelee auringossa Päijänne.
Kunnantalon vieressä kyläkaupan edessä häärii tuore kyläkauppias Jarno Ankerman.
– Aina vannoin, etten muuta koskaan pienelle paikkakunnalle. Nyt asun Manner-Suomen pienimmässä kunnassa, kyläkauppias virnistää.
Hän muutti vajaat kaksi vuotta sitten Espoosta eteläiseen Keski-Suomeen.
– Yksi lauantaiaamupäivä luin Hesarista, että myynnissä on hieno rantatontti Päijänteellä. Soitin ja sovin tapaamisen. Koskaan ennen en ollut käynyt Luhangassa. Köyhdyin sillä reissulla aika paljon.
Joka kolmas kokee tutkijan mukaan identiteettinsä sekä kaupunkilaiseksi että maalaiseksi.Simo Pitkänen / Yle
Luhangan maalaisidylli teki vaikutuksen Lapista alkujaan lähtöisin olevaan mieheen, niin kuin se on tehnyt moneen muuhunkin kaupungista kylälle viime vuosina muuttaneeseen.
Puoli vuotta maalaispitäjässä asuttuaan, Ankerman ryhtyi kyläkauppiaaksi.
Haaveet elämästä maalla toteutumassa?
Tutkimusten (Työ- ja elinkeinoministeriö) mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista pitää maaseutua tärkeänä. 2000-luvulla maaseutukuva on muuttunut koko ajan myönteisemmäksi ja monipuolisemmaksi.
Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselytutkimuksen mukaan miljoona suomalaista haaveilee elämästä maaseudulla.
Helsingin yliopiston Ruralia instituutin tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläisen mukaan monet tekevät mielikuvissa muuttoa maaseudulle ja voivat haaveilla siitä pitkäänkin.
Koronan myötä unelmat saattavat alkaa muuttua todeksi.
Luhangan väestö on sekoitus kanta-asukkaita ja muualta muuttaneita.Simo Pitkänen / Yle
Hyyryläinen arvioi, että etänä ja työpaikalla tehdyn työn suhde voi joissain tapauksissa muuttua oleellisesti, jopa 80 prosenttia työstä voidaan tulevaisuudessa tehdä etänä ja vain 20 prosenttia toimistolla.
– Koronapandemia nosti esiin työn joustavuuden. Jos etätöiden määrä tulee kasvamaan, se mahdollistaisi asumisen myös kauempana työpaikoista, sanoo Hyyryläinen.
Hyyryläisen mukaan monissa Euroopan maissa tapahtuu jo voimakasta maallemuuttoa.
Esimerkiksi Ranskassa, jossa ruokakulttuuri on arvossa, on muutettu maaseudulle miellyttävän ympäristön, puhtauden ja hyvän ruuan sekä tuoreiden raaka-aineiden perässä.
Vanha, kaunis rakennuskanta on yksi asia, josta paikkakunnalle muuttaneet ovat Luhangassa viehättyneet.Simo Pitkänen / Yle
Kylien elämä on tullut kaupunkilaisille tutummaksi erilaisten blogien ja vlogien kautta.
Sosiaalinen media on näin toiminut positiivisten mielikuvien ruokkijana. Käsitys maaseudusta onkin saamassa uusia sävyjä. Sitten tulee realiteetti: pohditaan miten järjestää työt, entä lasten koulut, ystävät ja esimerkiksi harrastukset.
– Aika on nyt muuttopäätöksille kuitenkin otollinen. Kuntien pitäisi pystyä kertomaan tarinansa vetovoimaisesti. Mutta toimivat tietoliikenneyhteydet ovat ovat yksi tärkeimmistä asioista maalle muuttamisen ratkaisuissa, sanoo Hyyryläinen.
Ihmisten elämänkaareen sisältyy muutama otollinen vaihe maallemuuttoon: kun perheeseen on lapsi syntymässä, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai kun jäädään eläkkeelle.
Uudella kyläkauppiaalla monta rautaa tulessa
Luhangan kirkonkylän keskusaukiolla, kunnantalon, kyläkaupan ja paloaseman edessä käy kuhina. Autot parkkeerataan vähän oman mielen mukaan, pysäköintimaksuja tai -kiekkoja ei tarvita.
Kyläläiset pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia. Myös kyläkauppias ehtii turista vastaantulijoiden kanssa muutaman sanan.
Kaupan Ankerman osti saatuaan talonsa ja rantasaunansa valmiiksi.
– Minulla on yrittäjyystausta. Olen pitänyt muun muassa kioskia Espoossa. Kysyin yksi päivä vanhalta kauppiaalta, että luopuisiko hän kaupastaan. Hän oli tarjouksesta enemmän kuin helpottunut.
Uuden venesataman rakentaminen on kyläkauppiaalle iso projekti. Rantaan on rakenteilla vielä monta metriä lisää laituria.Simo Pitkänen / Yle
Kyläläisten leikillisesti tuontitavaraksi kutsuma yrittäjä remontoi ensi töikseen ruokakaupan päätyyn pienen ravintolan. Toiseen päähän kaupparakennusta on nyt rakenteilla muutama huone majoitukseen sekä saunaosasto.
Rantaan hän ruoppasi uuden venesataman tankkauspisteineen. Veneilijät löysivät tiensä uuteen venesatamaan heti sen valmistuttua.
– Ei pelkkä kyläkauppa kannata. Pakko tässä on vähän muutakin kehittää. Kait sitä on niin kunnianhimoinen, että pitää koko ajan jotain tehdä lisää.
Kymmpitonni vauvasta porkkanana
Luhangan kantaväestö on iäkästä, kuolleisuus suurta ja syntyvyys pientä. Asukasmäärän vähenemistä pitää aisoissa muuttovoitto, jota kuntaan tulee etenkin pääkaupunkiseudulta.
Luhanka on ollut muuttovoittoinen viimeiset kymmenen vuotta.
Suomessa maalle muutto ilmiönä ei vielä ole suuri. Mutta jo yksittäiset muuttajat ovat pienille kunnille iso asia.
Kunnan 70 000–90 000 euron arvoiset rantatontit menivät kunnanjohtaja Tuomo Kärnän mukaan kaupaksi kuin häkä.
– Päijänne on iso vetonaula ja täältä on myös hyvät kulkuyhteydet. Jyväskylään ajaa tunnissa ja Helsinkiin kahdessa tunnissa. Meillä on myös toimivat nettiyhteydet. Sijoitimme muutama vuosi sitten valokuitukaapeliin.
Moni haaveilee maalle muutosta, mutta pohtii samalla miten arkielämän siellä saisi rullaamaan.Simo Pitkänen / Yle
Luhankaan toivotaan yhä lisää asukkaita. Kunta maksaa jokaisesta syntyneestä vauvasta perheelle 10 000 euroa.
– Maksamme syntyneestä vauvasta tuhat euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna syntyi kuntaan yksi vauva. Viime vuonna syntyvyys oli nolla.
Kesäisin Luhangan asukasmäärä kolminkertaistuu mökkiläisten ansiosta. Osa kesäasukkaista on siirtänyt kirjansa Luhankaan. Yksi houkutin on Keski-Suomen matalin tuloveroporsentti 18,5.
Luhangan kesäkirkko rakennettiin hirrestä vuosina 1891–1893. Sen on suunnittelut Josef Stenbäck. Kirkossa on noin 1 500 istumapaikka.Simo Pitkänen / Yle
Kunnanjohtajan mukaan he aikovat pitää matalasta veroprosentista kynsin ja hampain kiinni. Se on yksi Luhangan asukashankinnan valteista.
Kunnan talous on saatu pidettyä kurissa, ilman velkarahan ottamista, pienen kunnan pienten menojen ansiosta.
Pappi ja professori kylään muuttajia
Mäen päällä kumpuilevan kylän keskellä tähyilee ylväänä 1500 hengen puukirkko.
Kivenheiton päässä kirkosta, Päijänteen rannassa, putkahtaa näkyviin uudenkarhea asuinalue. Rinnetonteille on noussut helminauhana moderneja omakotitaloja.
Melkein Akermanin talon naapurissa sijaitsevan oranssisen hirsitalon pihalla kyykkii rikkaruohojen kimpussa Kirsi Pohjola.
Ranskanvesikoira Olga ja corgi Terttu seuraavat silmä tarkkana vaaleansinimekkoisen emäntänsä puuhia.
Kirsi Pohjola mielestä maaseudulla tuo lämpöä tapa tervehtiä vastaantulijoita kättä heilauttamalla.Simo Pitkänen / Yle
Pappina Jyväskylän seurakunnassa työskentelevä Pohjola vaihtoi miehensä kanssa kirjansa Jyväskylästä Luhankaan neljä vuotta sitten.
Kummallakaan heistä ei ollut ennestään siteitä paikkakunnalle.
– Luhanka valitsi meidät. Kun tulin ensi kertaa katsomaan tätä tonttia, niin tuli tunne, että olin tullut kotiin. Täällä on turvallinen olo, kuvailee Pohjola.
Kaupat rantatontista solmittiin 2011.
Ensin pariskunta pykäsi rantaan saunamökin. He asuivat Jyväskylässä siihen asti, kunnes talo valmistui viisi vuotta sitten.
Neljästä lapsesta nuorimmaisenkin muutettua pois kotoa, he vaihtoivat Jyväskylässä omakotitalonsa pienempään asuntoon ja alkoivat asua enimmäkseen Luhangassa.
Jokisen mukaan Luhankaan oli helppo rakennuttaa talo, koska siellä oli kaikki kunnallistekniikka jo valmiina.Simo Pitkänen / Yle
Pohjolan mies, Jyväskylän yliopiston professori Kimmo Jokinen kantaa sylillistä puita rantasaunalle. Jokisen lumosi myös Luhangan luonnonkauneus.
– Kun etsittiin rantatonttia, niin kriteereinä oli, että sieltä pystyy käymään töissä, mutta paikka on silti riittävän luonnonläheinen. Voi nauttia metsistä ja järvistä, mutta löytyy myös asutusta sekä tarvitsemamme palvelut. Täällä on kaikki, mitä tarvitsemme.
Seikkailuretkiä ja järven lumoa
Koivunlehdet vavisevat tuulessa hipoen järven pintaa.
Kirsi Pohjola hyppää vasta hankkimaansa kajakkiin. Koirat tarkkailevat emäntänsä liikkeitä huolestuneina. Pohjola käy joka päivä tekemässä jonkun seikkailuretken lähiluontoon.
Järven maisema vaihtelee jatkuvasti. Sen seuraaminen on pariskunnan mielipuuhaa.
Pohjola on asunut myös Helsingissä ja piti myös siitä.
– En pidä maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelusta, molemmissa on omat hyvät puolensa. Helsingissä saan helpommin työmoodin päälle, mutta verenpaine myös nousee siellä. Paine laskee välittömästi, kun saavun tänne Luhankaan.
Pohjola ja Jokinen haaveleivat vielä vanhan veneen kunnostuksesta, talon laajentamisesta ja muutamasta uudesta kotieläimestä.Simo Pitkänen / Yle
Pariskunnasta molemmat tekevät osin etätöitä ja osin ajavat töihin Jyväskylään.
He eivät kaipaa kaupungista mitään. Turvaa ja seuraa tuovat heidän naapurinsa, jotka ovat muuttaneet Nurmijärveltä, Klaukkalasta, Herttoniemestä ja Sipoosta.
– Joku kysyi minulta, että onko Luhanka moderni. Jos moderni on ennen liitetty suurkaupunkiin, internetin myötä se on minusta nyt enemmän mielentila tai olemisen taso. Netin ansiosta meillä on sekä Luhangan että kaupunkiasumisen hyvät puolet, pohtii Kimmo Jokinen.
Jokinen ja Pohjola ovat tyytyväisiä, että kylältä löytyivät kaikki rakennusmiehet putkimiehistä sähköasentajiin omasta takaa. Vireällä kylällä asuu 60 eri alan yrittäjää.
Rantasaunan löylyissä kiire hellittää
Naapurissa Jarno Ankerman palaa töistä kotiinsa. Labradorinnoutaja Leevi vastaanottaa isäntänsä riemuiten vastaan.
Yrittäjä haaveilee pienestä lomasta.
– Jos kesällä saisi muutaman päivän pidettyä lomaa, se tulisi tarpeeseen. On jäänyt vähän vapaat vähiin, kun on ollut niin paljon näitä rakennusprojekteja. Mutta kait se on joku sairaus: kun talo valmistui, katsoin saunan ikkunasta melkein tippa linssissä, että mitäs nyt.
Ankerman ryhtyy rantasaunan lämmityspuuhiin. Tuli ritisee kiukaan pesäsässä: se on hänelle paras keino heittää kiireet mielestä.
Hän ei ole luonnonrauhassa kaupungin humua haikaillut.
– Ehkä joskus pimeinä talvi-iltoina olen kavereita kaivannut. Mutta kyllä he onneksi joskus käyvätkin täällä, samoin kuin aikuinen tyttäreni.
Kyläkauppias toivoo pääsevänsä ensi syksynä mieluisan harrastuksensa, metsästyksen pariin. Nyt siihen ei ole vielä liiennyt aikaa.
Leevi on koko kylän suosikki. Se kulkee usein Ankermanin matkassa kaupalla saamassa rapsutuksia.Simo Pitkänen / Yle
Huonot puolet kiven alla
Kylän keskus on hiljentynyt. Auringon kirkkain paiste hiipuu. Rivitaloasunnon laituriin lipuu mootorivene.
Joensuusta 20 vuotta sitten Luhankaan muuttanut eläkeläinen Heikki Kiviniemi on käynyt heittämässä katiskat Päijänteeseen.
– Tulimme tänne kun työpaikkani Valiolla vaihtui Joensuusta Jyväskylään. Vaimo sai töitä kyläkoulun esikoulunopettajana.
Kiviniemi pitää kalastamisesta, joten hän halusi Päijänteen rantaan asumaan. Vaimo nauttii hiihtämisestä ja uimisesta, myös ne onnistuvat Luhangassa mainiosti.
Kiviniemi kehuu Luhangan harrastusmahdollisuuksia. Kylällä on esimerkiksi aktiivinen Toni Edelmannin perustama kuoro.Simo Pitkänen / Yle
Mäkäräiset eivät vaivaa ja liiallisilta uteluiltakin saa kylällä välttyä. Paikkakunnan huonoja puolia saa luhankalaisilta kaivamalla kaivaa.
– Julkinen liikenne kylälle lopetettiin jokunen vuosi sitten. Ei kulje kuin koulubussi Joutsan yläkouluun. Ja ainahan voisi olla vaikka uima- ja jäähalli, mutta eihän tällaiselle väestöpohjalle voi sellaisia rakentaa, sanoo Kiviniemi.
Entä talven pimeinä iltoina, kun pakkanen paukkuu ja katuvalot eivät valaise? Silloin Luhangassa syttyvät tulet takkoihin ja pihalyhtyihin. Talvella mennään myös aikaisin nukkumaan.
Kesäkuinen alkuilta houkuttelee kyläläisiä, mökkiläisiä ja veneilijöitä kahden kuppilan terasseille.
Iloinen puheensorina kantautuu vettä pitkin kauaksi Päijänteelle yli Korppistensalmen aina Tammiselälle saakka. Tammiselän tuolla puolen auringonlasku värjää taivaanrannan punaisen eri sävyin.
Verisidekytkös on heikentynyt motiivina muuttaa maalle. Enää ei muuteta takaisin kotiseudulle, vaan mieluummin uudelle maaseutupaikkakunnalle. Simo Pitkänen / Yle
Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23.00 saakka.
Valtiovarainministerin tehtävästä eronnut Katri Kulmuni (kesk.) vakuuttaa Twitterissä, että keskusta jatkaa hänen erostaan huolimatta hallituksessa.
Kulmuni ilmoitti perjantaina eroavansa ministeripestistään. Hän oli joutunut kohun keskelle ministeriöillä maksatetuista, yli 50 000 euron viestintäkoulutuksista, jotka teetti viestintätoimisto Tekir Oy.
Julkisuudessa on viime päivinä spekuloitu, että Kulmuni yrittäisi kaataa hallituksen. Asiasta kirjoitti Suomen Kuvalehti vedoten nimettöminä pysyviin keskustavaikuttajiin sen jälkeen, kun keskusta siirsi ehdokkaan valintatilaisuutta sunnuntailta maanantaille.
Suomen Kuvalehden mukaan keskustaministereille, -kansanedustajille ja -puoluehallituslaisille kerrottiin siirron syyksi, että puoluejohdon pitää tehdä tarkempi tilannekuva.
Julkisuuteen ministerivalinnan siirtymisen syytä ei kerrottu.
Vanhanen toppuuttelee hallituksenkaatohuhuja
Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) pitää tavanomaisena sitä, että puolue tekee kattavan poliittisen tilanneanalyysin ministerieron tapahtuessa. Tähän haluttiin Vanhasen arvion mukaan ottaa ylimääräinen päivä.
Hallituksesta irtautumista koskevia huhuja Vanhanen kommentoi STT:lle ylidramatisointina. Hän uskoo, että olisi ollut tietoinen, jos puoluejohdossa olisi suunniteltu hallituksen kaatamista.
– Olisihan se aika outoa, että nimitettäisiin uusi ministeri, ja muutaman päivän päästä alettaisiin pohtia hallituksesta lähtöä, Vanhanen sanoo.
STT tavoitti sunnuntaina Vanhasen lisäksi useita muita keskustavaikuttajia kommentoimaan puolueen tilannetta. Suurin osa heistä pitää irtautumishuhuja niin ikään hämmentävinä. Moni ihmettelee, kuka epäilyjä oikein on tuonut esiin.
Osa kuitenkin kertoo esiin nousseen myös todellista huolta siitä, onko puolue harkitsemassa hallituksen jättämistä. Hallituksesta lähtemistä pidettäisiin yleisesti erittäin huonona vaihtoehtona tilanteessa, jossa koronakriisin hoito on kesken ja uuden hallituspohjan muodostaminen olisi todennäköisesti haastavaa.
Valtiovarainministeriehdokkaan valintakokouksen siirtämiseen ei nähdä liittyneen erityistä dramatiikkaa. Haastateltavat pitävät ymmärrettävänä sitä, että puolueen tilannetta ja ministeriehdokkaita on haluttu pohtia hieman alkuperäistä aikataulua pidempään.
Päivitys 7.6. klo 15.36: Päivitetty otsikkoon ja tekstiin Matti Vanhasen kommentit.
