Seitsemän miljoonan euron budjetti on suomalaiselle tv-sarjalle ennätyksellisen suuri. Sillä summalla on valmistunut uutuussarja White Wall, Ylen ja Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n ensimmäinen yhteistuotanto, joka sai ensi-iltansa Areenassa 13. marraskuuta.

Jännityssarjan alkuperäisidea on lähtöisin Suomesta, tarkalleen elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperältä. Ohjaajalle ja koko tuotantotiimille sarja on merkittävä kansainvälinen projekti, joka voi menestyessään kerätä huiman määrän katsojia useista maista.

White Wallin tarinassa yhdistyvät jännitys ja scifistä tutut elementit. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliselle kaivospaikkakunnalle Ruotsiin, mutta sarja on kuvattu Pyhäsalmen kaivoksessa Pohjois-Pohjanmaalla, pääosin suomalaisella tuotantoryhmällä.

Kahdeksanosaisen sarjan päärooleissa nähdään kovan luokan pohjoismaalaisia näyttelijöitä, kuten ruotsalaiset Mattias Nordkvist ja Vera Vitali sekä norjalainen Aksel Hennie. Suomesta mukana ovat Eero Milonoff ja Anna Paavilainen.

Kansainvälisyys valttina

Sekä Milonoffin että Paavilaisen hahmot puhuvat sarjassa pääsääntöisesti ruotsia, mutta seassa kuullaan myös suomea. Kansainvälisen sarjan kuvausryhmässä työkielenä oli englanti.

– Vaikka oma tunnekieli ei ole ruotsi tai englanti, oli työskentely kuitenkin aivan samanlaista kuin millä tahansa kielellä, Milonoff vakuuttaa.

Miten suomalaissarja on otettu vastaan Ruotsissa? Kriitikot ovat suhtautuneet sarjaan vaihtelevasti, mutta Ruotsin katsojaluvut toisaalta kertovat sarjan kiinnostavan. Sarjaa tosin markkinoidaan Ruotsissa ruotsalaissarjana ja Salmenperän mielestä se on perusteltavissa. Vaikka suurin osa White Wallin tuotantoryhmästä olikin suomalaisia, isompi osa rahoituksesta tuli Ruotsista.

– Jos siitä puhuttaisiin siellä suomalaissarjana, niin ei sitä kukaan katsoisi, Salmenperä nauraa.

Suomessa White Wallin ensimmäinen jakso keräsi television ääreen 384 000 katsojaa ja Areenassa sille oli yli 200 000 käynnistystä. Ruotsissa ensimmäistä jaksoa katsoi 723 000 tv-katsojaa ja SVT:n Areenaa vastaavassa Play-palvelussa 227 500.

– Ruotsista ei ole mitään seppeleitä lähetelty, mutta sarjaa on kuitenkin katsottu kohtuullisen hyvin, Salmenperä kertoo.

Iso budjetti voi johtaa harhaan

White Wall on kiistatta ison budjetin draamasarja, mutta ohjaajan mielestä budjetin nostaminen keskiöön on pöljää.

– Katsojalle se on yhdentekevää ja luo pahimmillaan vain vääränlaisia odotuksia sarjaa kohtaan.

Salmenperän mukaan tuotanto oli logistisesti haastava jo sen hankalan sijainnin vuoksi.

– Ruotsalaisiin sarjoihin verrattuna budjetti oli silti ihan perustasoa. Siellä tavallisiin poliisisarjoihin käytetään samoja summia, Salmenperä haluaa huomauttaa.

Eero Milonoff sanoo, että pelkästään kansainvälisyys ja raha ei saa olla tae sille, että jokin on kiinnostavaa.

– Käsikirjoitus ja havainto on kaiken a ja o. Keskustelu rahasta helposti menee siihen, että vasta kun sitä on paljon, niin on isoa, hienoa ja kiinnostavaa. Ja näinhän se ei ole.

Kaivoksessa tavoitti jännittävän tunnelman

Kaivoskohtaukset kuvattiin Pyhäjärvellä 700 metrin syvyydessä. Syvällä maan pinnan alapuolella kuvaaminen oli haastavaa ja hidasta, mutta lopulta se oli samaa työtä kuin kuvaaminen missä tahansa, Aleksi Salmenperä kertoo.

– Kiireessä unohtui monesti, että olemme syvällä maan alla ja sen muisti vasta, kun ajettiin ylös kuvauspäivän päätyttyä. Kaivos ja sinne rakennetut lavasteet antoivat tunteen siitä, että teemme jotain erilaista. Se tuntui hyvältä.

Kuvausryhmälle oli rakennettu erillinen turvahuone, jonne tuli kuilua pitkin raitista ilmaa. Huone oli ainoa paikka, jossa kuvausryhmä sai olla ilman kypärää ja suojalaseja.

Salmenperän mukaan kaivoskohtausten jälkeen oli jopa ankeaa siirtyä kuvaamaan jonkin tavanomaisen asunnon keittiöön.

– En ole kuitenkaan kaivannut luoliin kuvausten jälkeen, ohjaaja virnistää.

Samoilla linjoilla on sarjassa turvallisuuspäällikköä näyttelevä Eero Milonoff. Hän on näyttelijänä tottunut kuvaamaan mitä erikoisimmissa paikoissa, mutta syvällä maan alla kuvaaminen oli konkarinäyttelijällekin poikkeuksellista.

– En ollut ikinä käynyt kaivoksessa aikaisemmin. Siellä happitasot muuttui, oli kosteaa ja jos tulee sähkökatko, niin et näe pilkkopimeässä suunnistaa. Olihan se mielenkiintoista ja niihinkin olosuhteisiin tottui.

– Oli kiva käydä 700 metrin syvyydessä, mutta en sentään haikaile sinne takaisin.

Aleksi Salmenperä toivoo sarjalle mahdollisimman paljon kiinnostuneita katsojia, pitkää ikää ja jatkoa. Ohjaajalle oli tärkeää, että sarjassa tehdään uskomattomasta mahdollisimman uskottavaa ja inhimillistä.

– Sitä kautta uskon, että se voi löytää katsojia myös scifi-fanien ulkopuolelta.

SVT:n ja Ylen yhteistuotantona toteutettu kahdeksanosainen jännityssarja White Wall nyt Yle Areenassa. Sarja esitetään TV1:ssä sunnuntaisin 15.11.2020 alkaen. Kolme ensimmäistä jaksoa klo 21.30, loput jaksot 6.12. alkaen klo 21.05.

Lue myös:

Aleksi Salmenperä ohjasi miljoonien eurojen tv-sarjan – nyt hän odottaa, että suuri yleisö löytäisi hänet

Ylen ja Elisa Viihteen draamasarjat vahvoilla tv-ohjelmien kilpailussa – Kultainen Venla -ehdokkaat julkistettiin

Diakonissalaitoksen Suojattomat-yhteisöhanketta vetävä Anne Hammad muistaa yhden keskustelun paperittoman lapsen kanssa ikuisesti.

Maassa jo pidempään asunut 12-vuotias tyttö purkautui hänelle suomen kielellä vuoden 2018 alussa muutaman päivän tuttavuuden jälkeen, kun näki, että Hammadiin voi luottaa.

– Hän sanoi: Anne, jos vanhempani eivät saa oleskelulupaa, minä tapan ensimmäisenä itseni.

Paperittomien lasten epätoivosta ja näköalattomuudesta ei ole tarkkoja tietoja. Ongelman laajuuskin on selvinnyt vasta viime vuosina muun muassa avustustyön kautta.

Diakonissalaitoksen Suojattomat-yhteisöhanke on viimeisten kolmen vuoden aikana kohdannut noin 1500 paperitonta ihmistä pääkaupunkiseudulla.

Asiakkaat ovat olleet pääasiassa miehiä, mutta huomattava määrä on ollut myös naisia ja lapsia. Diakonissalaitoksen arvion mukaan pääkaupunkiseudulla on paperittomia lapsia peräti satoja.

Hammad pitää yhteiskunnan ulkopuolelle jäävien lasten määrää erittäin huolestuttavana ja yllättävän suurena.

– Meillä on olemassa varjoyhteiskunta, jossa lapsilla ei ole oikeutta esimerkiksi kaikkiin terveydenhuollon palveluihin. Lapselle saattaa jäädä paha puhevika tai liikuntarajoitteisuus siksi, ettei siihen myönnetä hoitoa, hän sanoo.

Kouluterveydenhuolto kiistää paperittomien lasten hoitamatta jättämisen

Hammadin mukaan kouluterveydenhuollossa Helsingissä on tullut esiin useita rajujakin tapauksia. Esimerkiksi insuliinipiikin koulupäivän aikana tarvitseva lapsi on ollut vaarassa jäädä ilman lääkettä.

– Helsingissä on ilmennyt, että kaikki terveydenhoitajat eivät suostu piikitystä tekemään. Silloin on käyty keskustelua rehtorin kanssa siitä, että lapsella kuitenkin on oikeus siihen, kertoo Hammad.

Helsingin kouluterveydenhuollon päällikkö Tuula Salmivaara-Pesonen kyseenalaistaa Hammadin esittämän väitteen. Hänen mukaansa kaikilla oppilailla on statukseen katsomatta yhtäläinen oikeus kouluterveydenhuollon palveluihin.

– Paperittomat eivät ole eriarvoisessa asemassa. Jos jotain on tapahtunut, asia pitää selvittää, mutta se ei olisi ollenkaan meidän toimintatapojemme mukaista, että lapsi jäisi hoidotta siksi, että on paperiton. Se on hyvin vieras ajatus, toteaa Salmivaara-Pesonen.

Paperiton lapsi jää Hammadin mukaan koulussa usein ulkopuoliseksi myös vähävaraisuuden vuoksi tai joutuu kiusatuksi.

– Vaatteet ovat heikkolaatuisia tai loppuun kuluneita, eikä heillä ole varaa harrastaa samoja asioita kuin muilla lapsilla. Ulkoiset merkit ovat sellaiset, että pienemmätkin lapset jättävät heidät ulkopuolisiksi.

Paperittomuudesta tuli laaja ongelma vuoden 2015 jälkeen

Paperittomien lasten suuri määrä juontaa juurensa vuoden 2015–16 pakolaiskriisiin. Silloin ulkomaalaislain kansainvälisen suojelun kohdasta poistettin oleskelulupaan oikeuttavat humanitääriset perusteet.

– Kun väliaikaisen oleskeluluvan haltijat hakivat jatkolupaa, kyseistä perustetta ei laissa enää ollut ja isojakin perheitä jäi paperittomaksi. Suuri osa heistä on somalitaustaisia ja irakilaisia. Perheisiin on syntynyt paljon lapsia, joilla ei ole tietoa muusta maailmasta.

Asian tekee monisyiseksi myös se, että paperittomat vanhemmat ovat kuitenkin kuntalaisia. Esimerkiksi Diakonissalaitoksen palveluiden piirissä tavatut henkilöt ovat täysin helsinkiläisiä.

– Heillä on ollut ennen paperittomuutta elämä täysin järjestyksessä. Lapset käyvät koulua, on kaverit, harrastukset ja muut, kuvailee Hammad.

Paperittomien elämää voitaisiin Hammadin mukaan parantaa tekemällä nopeita muutoksia lainsäädäntöön. Toinen keino ratkaista ongelma olisi muokata muukalaispassin myöntäminen jouhevammaksi. Se auttaisi erityisesti somalialaisia.

– Muukalaispassin avulla heillä olisi mahdollisuus saada työpaikka ja työperäinen oleskelulupa, toteaa Hammad.

Entä miten kävi jutun alussa mainitulle 12-vuotiaan epätoivoisen paperittoman tytön perheelle?

– Lapsi on elossa tänäkin päivänä. Hän voi hyvin ja käy koulua. Tytön vanhemmille löytyi osaava lakimies ja he saivat oleskeluluvan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, kertoo Diakonissalaitokselta projektipäällikkö Anne Hammad.

Lue lisää:

Koronaepidemia on tuonut haasteita jo valmiiksi hankalassa asemassa olevien terveydenhoidolle – vierailimme salaisessa paikassa toimivalla paperittomien telttaklinikalla

Yhä useampi paperiton siirtolainen valitsee vaarallisen reitin Kanariansaarille, kun Marokko ajaa Eurooppaan pyrkiviä ahtaalle EU:n tuella

Keskusrikospoliisi (KRP) iski rytinällä Turun saaristossa sijaitsevaan Airiston Helmeen syyskuussa 2018.

• Jättioperaatio Turun saaristossa näyttää kohdistuneen julkisuudessa aiemminkin olleeseen kiinteistöyhtiöön – tällainen on Airiston Helmen kirjava tausta

Keskusrikospoliisi on tehnyt nyt tutkintaansa yli kaksi vuotta. Tutkinnassa on kaksi linjaa, Suomen haara ja kansainvälinen haara.

Kysymyksiin tutkinnan etenemisestä vastaa tutkinnanjohtaja, rikostarkastaja Tomi Taskila.

1. Mitä KRP epäilee Suomen tutkintalinjassa?

Epäilemme, että Paraisilla toiminut yhtiö on maksanut ulkomaalaisille työntekijöilleen palkkoja ohi kirjanpidon. Tutkinnan mukaan verovahingon määrä on ollut yhteensä 2,8 miljoonaa euroa. Se pitää sisällään verot, jotka on jätetty maksamatta ja myös yhtiölle määrätyt veronkorotukset.

Rikosepäilyn mukaan työeläkemaksuja on jätetty maksamatta noin 760 000 euroa. Tutkinnan aikana yhtiö on maksanut ulosoton kautta työeläkemaksuja noin 35 000 euroa

2. Mitä epäillään kansainvälisessä haarassa?

Kansainvälisessä linjassa tutkimme rahanpesua.

Epäilemme, että Paraisilla toimivaan yhtiöön on piilotettu rikoksella saatuja varoja. Meillä on selkeä käsitys siitä, millaista toimintaa on kansainvälisesti harjoitettu ja missä esirikos olisi tapahtunut. Esirikoksen tekopaikkaa en voi lähteä tässä vaiheessa avaamaan.

3. Kuinka monta epäiltyä on tutkinnassa?

Suomen tutkintalinjassa on epäiltynä 12 henkilöä. He ovat olleet yhtiön toiminnassa eri asemissa muun muassa hallituksen jäseninä tai työntekijöinä, joille on maksettu pimeitä palkkoja.

Rahanpesututkinnassa olevien epäiltyjen määrää en tässä vaiheessa voi kommentoida.

4. Oikeustieteen tohtori Kari Uoti on kertonut avustavansa venäläistä liikemiestä, joka on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan yksi epäily tässä tutkinnassa. Onko hän epäilty ja onko poliisi kuullut häntä?

En ota kantaa siihen, keitä epäillään. Olemme kuulleet tutkinnan aikana useita epäiltyjä. Ja kuulusteluja tehdään jatkossakin. Vangittuina on ollut kaksi henkilöä. Tällä hetkellä ei ole ketään tutkintavankeudessa.

5. KRP on tehnyt tutkintaansa nyt yli kaksi vuotta. Mikä kestää?

Veropetoksen tutkinta on loppusuoralla.

Rahanpesurikoksen esirikoksen selvittely on vienyt aikaa, koska tutkinnan kohteena oleva toiminta on ollut laajaa, pitkäaikaista ja kansainvälistä. Sen laajuus on yllättänyt meidät.

Kun yhtiön toimintaa selvitetään oikeusapupyyntöjen avulla monesta maasta, se vie aikaa. Kun saamme vastauksen yhdestä maasta, se johtaa uuteen kysymykseen ja tiedustelun tekemiseen seuraavaan maahan. Oikeusapupyyntöjä on pyydetty monesta EU-maasta ja EU:n ulkopuolisista maista.

Tutkinnan kannalta kaikki keskeiset valtiot ovat luvanneet vastata tekemiimme pyyntöihin.

6. Poliisi iski Turun saaristoon kommandopipot päässä ja konepistoolit käsissä. Mukana oli yli sata viranomaista. Oliko isku ylimitoitettu, kun sitä tarkastelee nyt?

Ei ollut.

Isku ei ollut poliisitoiminnan kannalta poikkeuksellinen, mutta iskun kohde oli poikkeuksellisen laaja. Kävimme viikonlopun aikana lähes kahdessakymmenessä kohteessa. Kohteiden määrä ja sijainti saaristossa vaikuttivat siihen, miten isku tehtiin.

Kotietsinnät näihin kohteisiin tehtiin täysin poliisin "oppikirjojen" mukaisesti.

Meidän oli saatava laaja todistusaineisto viranomaisten haltuun tietyssä ajassa. Siinä kyllä onnistuttiin täyden kympin arvoisesti.

Jos kohteena on 70 neliön kokoinen kolmio, sinne voidaan mennä muutamalla miehellä. Silloin, kun kohteina on satojen neliöiden suuruisia kartanoita, se vaatii paljon resursseja.

Todistusaineistona saatiin suuri määrä dataa sadoista eri laitteista muun muassa muistitikuista, puhelimista ja tietokoneista.

7. Kahden vuoden takaisessa iskussa takavarikoitiin myös käteistä rahaa 3,5 miljoonaa euroa. Onko summa edelleen takavarikossa ja onko tutkinnan aikana tehty muita toimia epäiltyjen omaisuudesta?

Käteinen raha on edelleen takavarikoituna.

Tämän vuoden helmikuussa käräjäoikeudesta haettiin vakuustakavarikkoon tutkinnan kohteilta omaisuutta 1,9 miljoonan edestä. Syy takavarikkoon oli se, että sillä pyritään kattamaan verovahingot.

8. Milloin jutussa pitää nostaa syytteet?

Tämän hetkiset syytteiden nostopäivät ovat ensi vuoden alussa.

9. Valmistuuko tutkinta siihen mennessä?

Ei valmistu. En uskalla lähteä arvioimaan, milloin tutkinta on kokonaisuudessaan valmis. Se riippuu täysin oikeusapupyynnöistä, joiden vastauksia odotamme.

10. Onko mahdollista, että tämä laaja rahanpesututkinta lässähtää ja jäljelle jäisivät vain vero- ja työeläkemaksupetosepäilyt?

Kyllä se on mahdollista.

En puhuisi kuitenkaan lässähtämisestä vaan siitä, että asia saadaan siten selvitettyä, että esitutkinta voidaan päättää tavalla tai toisella.

11. Julkisuudessa on arveltu, että iskun takana olisi ollut muutakin kuin pelkkä talousrikostutkinta. Löytyikö iskussa Venäjän valtion liittyvää aineistoa tai materiaalia.

Me tutkimme pelkästään talousrikoksia.

Lue lisää:

Mitä kuuluu Airiston Helmelle? Talousrikoksista epäilty yhtiö myy saariaan ja saa niin tehdä, koska takavarikossa on tarpeeksi käteistä

Keskusrikospoliisi löysi viikonlopun suuroperaatiossa yhteensä 7 kassakaappia – 3 miljoonaa käteistä oli neljässä kassakaapissa

Voit lukea tästä linkistä useita Airiston Helmestä ja sen tutkinnasta tehtyjä juttuja

Hyvinkääläinen Nina Pyykkönen, 43, on terveydenhuollon ammattilainen, jolla on tieteellinen jatkotutkinto. Tiede ei tarjoa hänelle vastauksia kaikkiin kysymyksiin, joten hän etsii ratkaisuja myös joogasta, mediataatiotekniikoista, shamanistisesta perinteestä ja itämaisista elämänfilosofioista.

Hän kertoo elävänsä ajanjaksoa, jossa hän etsii itseään – ja tavaroitaan. Järjestelmällisestä psykoterapeutista on viimeisen viiden vuoden aikana kuoriutunut esille persoona, jolta kalenteria myöten kaikki on hukassa.

– Aikaisemmin ihmiset sanoivat, että olen niin jämpti kaikessa. Nyt äkkiä olen aivan pihalla käytännön asioiden kanssa.

Pohdintojen ansiosta hän on päätynyt eräänlaiselle ei-kenenkään maalle. Toinen jalka on akateemisen tieteen kamaralla, toinen henkisen kasvun maailmassa.

– Jos minulta kysytään, olenko hihhuli vai tieteen ihminen, vastaan pilke silmäkulmassa olevani molempia.

Pyykkösen mielestä järkiperäinen ajattelu ja looginen pohdinta on tärkeää pitää mukana silloinkin, kun tehdään henkisiä harjoituksia ja meditoidaan.

– Mutta sen soisi olevan enemmän havainnoijan kuin kaikkitietävän komentelijan roolissa. Se on lamppu, joka valaisee tietoisuutta.

QAnon-ideologialla otollinen maaperä hyvinvointipiireissä

Etenkin koronapandemian alkamisen jälkeen salaliittoteoriat ovat rantautuneet internetistä myös joogasaleille. Väitteiden mukaan osalla joogatunneista on puhuttu rokotteista kielteisesti ja vastustettu maskien käyttämistä.

Henkiseen kasvuun tähtääviin harjoituksiin hakeutuu paljon ihmisiä, jotka etsivät vastauksia kipeisiin kysymyksiin. Tämä avaa joogaopettajille mahdollisuuden käyttää valtaa, joka Pyykkösen mielestä tuo mukanaan vastuun.

Aiemmin syksyllä osa joogaopettajista allekirjoitti vetoomuksen salaliittoteorioita vastaan. Suomessa työskentelevien joogaopettajien vetoomuksen mukaan alalla on etenkin koronapandemian aikana levitetty kulttimaisia salaliittoteorioita.

Vetoomuksen julkistamisen jälkeen roihahti kiivas nettikeskustelu, joka jakaa joogapiirejä kahteen leiriin. Sosiaalisen median joogaryhmissä käynnissä oleva kovasanainen väittely salaliittoteorioista alleviivaa Pyykkösen mielestä sitä, kuinka hankalaa tasapainottelu tieteen ja mystiikan välillä on.

– Koko ajan on paine, että pitäisi valita jompikumpi puoli.

Akateemista tiedettä ja valtarakenteita kritisoivat ihmiset vetoavat hyvinvointipiireissä mielellään yksilönvapauteen. QAnonin viestintää sosiaalisessa mediassa seuraavat ihmiset korostavat usein olevansa itsenäisiä ajattelijoita.

Pyykkösen mielestä itsenäinen ajattelu on hyvä asia, mutta yhtä asiaa hän ei ymmärrä.

– Miksi itsenäinen ajattelu kohdistuu vain valtamediaan ja julkaistuun tieteeseen, mutta ei niihin verkkoon ladattuihin kotivideoihin? Miksei itsenäinen ajattelija kyseenalaista videoita, joissa joku kertoo omista uskomuksistaan ja päätelmistään, ilman mitään tukea väitteilleen?

"Apua, tämähän on epätieteellistä"

Opiskeltuaan 1990-luvun lopulla ensin uskontotieteitä Lontoon King’s Collegessa ja Turun yliopistossa Nina Pyykkönen pyrki Helsingin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Hän valmistui psykologiksi talvella 2003 ja psykoterapeutiksi seitsemän vuotta myöhemmin.

Hän työskentelee omassa yrityksessään terapeuttina, työnohjaajana ja kouluttajana. Terapeuttina lähestymistapa on psykodynaaminen. Suuntauksessa pyritään ymmärtämään niitä tiedostamattomia tekijöitä ja voimia, jotka vaikeuttavat potilaan psyykkista elämää. Pääpaino on nykyhetken tapahtumissa ja nykyisissä ihmissuhteissa.

Unet ovat erityinen kiinnostuksen kohde Pyykköselle, joka ihailee sveitsiläistä analyyttisen psykoterapian perustajaa Carl Gustav Jungia. Unimaailma kiehtoi jo lapsena. Lempikirja oli Uppo-Nalle ja Nukku-ukko.

– Uppo-Nalle-kirjat olivat aika radikaaleja juttuja. Minusta ukko, joka tulkitsi toisten unia, oli häikäisevän kiehtova. Nyt teen itse vähän samoja hommia kuin Nukku-ukko.

Joogan harrastamisen Pyykkönen aloitti vuonna 1998, jolloin se oli hänelle enimmäkseen kehonhuoltoa. Hän ajatteli myös, että nopealiikkeisenä ihmisenä olisi hyvä kokeilla jotain, joka toisi elämään rauhallisempia vivahteita. Alussa mantrat ja hengittelyt ahdistivat.

– Mantrat eivät ole vieläkään minulle se juttu, mutta hengittely on.

Joogaharrastus oli välillä tauolla, mutta vuonna 2011 toisen lapsen syntymän jälkeen hän palasi joogasalille. Suhde omaan kehoon oli muuttunut raskauksien aikana. Jooga antoi mahdollisuuden olla rauhassa omassa kehossa ilman hätää ja kiirettä.

Klassinen keski-iän kriisi iski, kun jo lapsena mystiikasta kiinnostunut Pyykkönen täytti 38 vuotta.

– Kriisi hiipi niin, että ilmoittauduin joogaopettaja koulutukseen. Mietin, että apua, tämähän on todella epätieteellistä.

Hetki oli akateemisen tieteen maailmassa pitkään eläneelle psykologille hämmentävä. Hän alkoi pohtia, onko akateeminen tiede sittenkään vastaus kaikkeen.

– Jokin minussa kyseenalaisti voimakkaammin, onko maailma pelkkiä ykkösiä ja nollia. Se ahdisti, koska olin ajatellut, että minulla on tämä homma hanskassa. Eikä se sitten ollutkaan.

Miksi järki katoaa nettikeskustelussa?

Akateeminen tiede ja mystiikka ovat hänelle kuin yin ja yang, valo ja pimeys. Ei ole toista ilman toista. Pyykkösen mielestä pimeydessä on aina mukana ripaus valoa ja päinvastoin.

Ääripäihin ajautuminen kiehtoo ja samalla ahdistaa. Jäljelle jää vain musta tai valkoinen. Pyykkösen mukaan tähän päädytään, kun tunteet ottavat ihmisessä vallan. Kun tunnemme olevamme turvassa, parasympaattinen hermosto toimii hyvin ja ajattelu on kirkasta.

Jos joudumme vaaraan tai kärsimme kovasta stressistä, syntyy taistele tai pakene -reaktio. Silloin immuunipuolustus heikkenee ja ruuansulatus kärsii, myös aivot toimivat eri tavalla. Järkiperäinen ajattelu kääntyy pois päältä.

– Tämän takia olemme lajina selvinneet hengissä. Jos olemme jäämässä auton alle, ei kannata jäädä pohtimaan asiaa järkiperäisesti, vaan hypätä nopeasti alta pois.

Sama tapahtuu kiihkeitä tunteita herättävän nettikeskustelun tuoksinassa. Kyky järkevään ajatteluun katoaa.

– Asiat muuttuvat mustavalkoisiksi. Ajaudumme ääripäihin.

QAnon-liike houkuttelee joogaharrastajia puhumalla valaistumisesta sekä hyvän ja pahan taistelusta. Liike kuorruttaa sanomansa tunteita nostattavilla väitteillä pedofiliasta ja valtaeliitin salaliitoista. Niitä lukiessa tunteet ottavat vallan ja kyky analyyttiseen ajatteluun häviää. Pyykkösen mukaan ajaudutaan helposti inttämiseen.

– Jos toinen osapuoli yksiselitteisesti toteaa, että kaikki tieteellinen tutkimus on valhetta ja toinen taas väittää salaliittoteorioita täysin tuulesta temmatuiksi, kommunikaatio katkeaa.

Yhteyden ylläpito edellyttää, että toisen käsitystä ei saa demonisoida. Asioita täytyy silti kyseenalaistaa.

Kunnallispolitiikassa mukana oleminen on entisestään korostanut hänelle sitä, kuinka tärkeää keskusteluyhteyden säilyttäminen on. Mutta toisen näkökannan ymmärtäminen ja sen hyväksyminen ovat kaksi aivan eri asiaa, tähdentää Pyykkönen.

– Parhaimmillaan rauhanomainen keskustelu yhteisin pelisäännöin voi johtaa toisen mielipiteen ymmärtämiseen. Siitä huolimatta, että mielipide-erot jäisivät yhä voimaan.

Joogapiireissä riski lahkomaisuuteen

Kulttien syntyminen on Nina Pyykkösen mukaan todellinen uhka joogassa. Se johtuu siitä, että ihmisiä ohjataan henkistymiseen tavalla, joka johtaa helposti mustavalkoiseen ajatteluun.

– Kun kielletään kaikki muu kuin suuri totuus ja viisaus, kasvaa riski lahkomaiseen ajatteluun. Etenkin jos kaiken yläpuolella on yksi suuri guru, jota ihaillaan.

Pyykkönen kertoo ajoittain kohdanneensa itsekin alan pimeitä puolia. Hän on ollut tilanteessa, jossa joku oppilaista on joogatunnilla kritisoinut ohjaajan toimintatapaa tai pyytänyt selitystä johonkin asiaan.

– Ohjaaja on vastannut kritiikkiin sanomalla, että kysyt tuota siksi, koska olet vielä niin alussa henkisen kehityksen polulla. Akateemiseen tieteeseen viittaavat kommentit kuitataan liian usein näin.

Tämä on Pyykkösen mielestä vaarallista.

– Minulle tulee olo, että tämä on aivan kuin kultti. Jostain voi astua iso guru ja julistaa, että hänellä on ainoa oikea viisaus.

Akateemiset tieteentekijät ovat Nina Pyykkösen mielestä myös vastuussa polarisoitumisesta. Kun molemmat osapuolet pysyvät tiukasti omissa karsinoissaan, ajatustenvaihto tyrehtyy. Hän viittaa viime syksyiseen kansalaisaloitteeseen täydentävistä hoidoista. Aloite ei kerännyt tarpeeksi kannatusta edetäkseen eduskunnan käsittelyyn.

– Keskustelussa tiedepiirit mustamaalasivat kaikki täydentävät hoidot. Hyvätkin luontaishoidot vedettiin alas viemäristä hopeaveden ja muiden vaaralliseksi todettujen mukana.

Täydentävistä hoidoista löytyy Pyykkösen mielestä paljon muun muassa stressin lievittämiseen ja hermoston toiminnan tukemiseen sopivia hoitomuotoja ja harjoituksia. Nämä pitäisi erottaa harvinaisista ääritapauksista, joissa esimerkiksi syöpäpotilas kieltäytyy lääkehoidoista ja turvautuu pelkkiin luontaishoitoihin.

– Minusta henkilökohtaisesti on älytön ajatus, että joku kieltäytyy tuollaisessa tilanteessa lääketieteellisestä hoidosta. Luontaishoitoja voi käyttää lääkehoidon rinnalla auttamaan kehoa selviytymään rankoista syöpähoidoista.

Hyvinvointipiireissä roihunnut keskustelu on tuonut esille isoja, kielteisiä tunteita, jotka aiemmin on suurelta osin piilotettu. Raivo ja viha eivät kaikkien mielestä kuulu henkisen kasvun polulle.

Psykoterapeutti Nina Pyykkösen mielestä ne kuuluvat.

– Ilman aggressiota ihminen ei olisi uskaltanut ulos luolastaan. Olisimme peräkammarin tyttöjä ja poikia, jotka eivät uskalla tehdä mitään.

Aggression olemassaolon kieltäminen on Pyykkösen mielestä vaarallista. Se lävähtää esille ennen pitkää joka tapauksessa.

– Sitten menee kuppi täysin nurin, eikä ajattelu pelaa lainkaan.

"Olen synkän hahmon ritari"

Joogille epäsopiviksi väitetyt tunteet ovat tuttuja Nina Pyykköselle. Hän on surullinen, turhautuu, ärsyyntyy ja tuntee itsensä joskus avuttomaksi. Henkisyyteen tähtäävissä ryhmissä nämä tunteet torjutaan usein.

– Olen synkän hahmon ritari. Minua on vieraannuttanut joogayhteisöstä se, että monesti vain valo, ilo ja rakkaus ovat sallittuja tunteita. Psykoterapeuttina minua kauhistuttaa muiden tunteiden kieltäminen.

Kun varjopuoli piilotetaan, se alkaa elää omaa elämäänsä tiedostamattomasti pinnan alla yhteisössä. Se ei ole hallinnassa, ja saa Pyykkösen mielestä jopa pelottavia muotoja. Ainoa ratkaisu on hyväksyä rumiksi sanotut tunteet.

Hän tunnustaa olevansa idealisti, joka näkee nyt käynnissä olevan kriisin matkana kohti uudenlaista joogayhteisöä.

– Kunhan keskusteluyhteys säilyy, tämä voi johtaa kehittymiseen. Perustoimintatapa ihmisen luonnossa on, että usein kehitys tapahtuu kriisin läpi.

Kuuntele Areenasta: Erikoispsykologi Nina Pyykkönen valottaa mentalisaation voimaa yhteiskunnassa – mitä tekemistä on mielentämisellä ja sananvapaudella?

Voit keskustella aiheesta lauantaihin klo 23 asti.

Teknologiajätti Googlen portti on pysynyt visusti kiinni ulkopuolisilta siitä lähtien, kun yhtiö perusti ensimmäisen palvelinkeskuksensa Suomessa Haminaan vuonna 2011.

Se, mitä porttien sisällä tapahtuu, on ollut tarkoin varjeltu salaisuus. Sen verran tiedetään, että yhdysvaltalaisen yhtiön konesaleissa pyörii jatkuvasti valtava määrä tietoliikennettä.

– Esimerkiksi sähköposti, karttapalvelut, Youtube-videot ja Google-haut, kaikki nämä pyörivät palvelinkeskuksissa, Haminan datakeskuksen johtaja Lauri Ikonen kertoo.

Nyt meren rannalla Summassa entisen paperitehtaan alueella tehdään Googlen kuudennen datakeskuksen laajennusta.

Perjantaina pääministeri Sanna Marin pääsi ensimmäisenä ulkopuolisena vierailemaan rakennustyömaalla.

Vieraat eivät päässeet konesaleihin tälläkään kertaa. Heidät ohjattiin sisätiloihin vain pukemaan ylleen rakennustyömaalla tarvittavat turvavarusteet.

Vastaanotto oli hyvin kontrolloitua; vastassa oli vartijoita ohjaamassa vieraat parkkipaikoille. Vieraille annettiin kasvomaskit ja heiltä mitattiin lämpö koronaviruksen varalta.

Rekrytointi käynnissä

Datakeskuksen rakennustyöt käynnistyivät viime vuoden kesäkuussa.

Uusien työntekijöiden rekrytointi on parhaillaan käynnissä. Uuteen palvelinkeskukseen aiotaan palkata 40–50 työntekijää. Tällä hetkellä Googlella on töissä Haminassa noin 350 ihmistä.

Googlen Haminan datakeskuksen johtajan Lauri Ikosen mukaan laajennustyö työllistää tällä hetkellä yli tuhat ihmistä.

Viime vuonna Google kertoi kahdesta massiivisesta investoinnista Suomeen. Ensin yhtiö ilmoitti toukokuussa rakentavansa uuden palvelinkeskuksen 600 miljoonalla eurolla.

Syyskuussa 2019 Suomessa vieraillut Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichai kertoi vielä toisesta 600 miljoonan euron lisäinvestoinnista.

Näiden investointien myötä Googlen kokonaisinvestoinnit Haminassa nousevat 2 miljardiin euroon menneen noin kymmenen vuoden aikana.

Uusi datakeskus aloittaa toimintansa vaiheittain ensi vuoden alkupuolella.

Digikoulutusta

Googlen sijoittuminen Haminaan noin kymmenen vuotta sitten tuli monelle täytenä yllätyksenä.

Google osti Haminan Summan tehtaan rakennukset ja suurimman osan tehdasalueesta Stora Ensolta vuonna 2009. Ensimmäisen palvelukeskuksen avajaisia vietettiin syyskuussa 2011.

Lue lisää: Paperitehtaan raunioille pyrki 10 vuotta sitten yritys, jonka nimi pidettiin visusti salassa – sitten Google löi ällikällä koko Suomen

Lue lisää: Google pani Haminan sekaisin – kaupunginjohtaja ryhtyi jo puuhaamaan lisää asuntoja: ''Uutta porukkaa on tulossa varmasti''

Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomisti Sami Pakarinen vertasi Googlen viime vuonna kertomien investointien suuruusluokkaa Suomen isoimpiin metsäteollisuuden hankkeisiin.

Lue lisää: Mitä Googlen jätti-investointi merkitsee Suomelle? Kokosimme vastaukset viiteen kysymykseen

Google kertoo kouluttaneensa tänä vuonna 20 000 suomalaista työelämän digitaidoissa.

Ensi vuoden loppuun mennessä yhtiö aikoo auttaa 60 000:ta suomalaista ja yritystä hyödyntämään digitalisaatiota, löytämään töitä sekä kasvattamaan liiketoimintaansa. Lisäksi yhtiö kehittää työntekijöiden koulutuksia työ- ja elinkeinopalveluiden kanssa.

Kovat ilmastotavoitteet

Hakukoneyhtiö Google on asettanut itselleen kovan luokan ilmastotavoitteen.

Google kertoi aiemmin tänä syksynä, että se aikoo toimia täysin hiilivapaasti vuoteen 2030 mennessä, yhtiön mukaan ensimmäisenä kansainvälisenä suuryrityksenä maailmassa.

Tämä tarkoittaa sitä, että Google aikoo estää hiilidioksidipäästöt jo ennen niiden syntymistä eikä tyydy vain kompensoimaan niitä.

Lue lisää: Google nosti Suomen-yksikkönsä malliksi koko maailmalle – pyrkii sen metodeilla ensimmäiseksi täysin hiilivapaaksi suuryritykseksi

Yritys kertoo käyttävänsä maailmanlaajuisesti mallina Haminan-palvelinkeskustaan, joka toimii tuulivoimalla ja käyttää laitoksen jäähdytykseen merivettä.

Viime vuonna Google kertoi kahdesta tuulienergiaprojektista, joista tuleva sähkö kattaa Haminan laajenevan palvelinkeskuksen sähköntarvetta. Kaksi vuotta sitten Google kertoi ostavansa Suomesta kolmen tuulipuiston tuotannon kymmenen vuoden sopimuksella.

Lue lisää: Google ostaa Suomesta kolmen tuulipuiston tuotannon 10 vuoden sopimuksella – Parjatuille tuille ei tarvetta

Oikeusvaltioperiaatteella tarkoitetaan länsimaissa sitä, että julkista valtaa käyttävien ihmisten toimintaa valvotaan lailla – olivat vallankäyttäjät sitten poliitikkoja, tuomareita tai virkamiehiä kuten poliiseja ja veroviranomaisia. Se käsittää myös ajatuksen kansalaisten perusoikeuksista, kuten yhdenvertaisuudesta lain edessä.

Periaate on länsimaisten yhteiskuntien ytimessä. Silti näkemykset sen noudattamisesta repivät Euroopan maita – ja Suomen eduskuntaa.

Tiistaina EU-maat Unkari ja Puola nousivat vastustamaan kesällä neuvoteltua mekanismia, jonka mukaan koronaelvytysrahaa saisivat ne EU-maat, jotka sitoutuvat kansalaisten oikeuksien toteuttamiseen oikeusvaltioperiaatteella, toisin sanoen: ei Puola, eikä Unkari.

Perjantaina perussuomalaiset osoitti sympatiaa Puolan ja Unkarin suuntaan esittämällä suuressa valiokunnassa, että EU-rahojen saaminen irrotettaisiin oikeusvaltiomekanismista.

Tiistaina perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio ilmaisi tukensa näille kahdelle maalle Twitterissä symbolein: sydänemojilla sekä Unkarin ja Puolan lipun kuvilla.

• Lue lisää: EU-johtajien videokokouksessa ei päästy sopuun budjetista – Unkari ja Puola torppasivat oikeusvaltiomekanismin odotetusti

Mitä tarkoitat Twitter-sydämillä, Tavio?

Ville Tavio, mille tarkalleen ottaen nämä Unkarin ja Puolan liput sekä sydän oli osoitettu?

– Maat tekivät sen, mitä Suomen hallituksen olisi pitänyt tehdä eli kieltäytyä EU:n elvytyspaketista.

Ymmärrätkö, että Puola ja Unkari eivät vastustaneet ensijaisesti elvytyspakettia vaan ehtoa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta?

– Siihen heillä on mielestäni täysi oikeus. Ei ole merkitystä, vaikka EU:n elvytyspaketti kaatuisi (Unkarin pääministerin Viktor) Orbanin kengänpohjien vuoksi. Se ratkaisee, että tätä pakettia ei tulisi päästää läpi. Elvytyspaketti itsessään rikkoo kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta, joka on yhtä tärkeä kuin oikeusvaltio.

Twitterissä viestisi tulkittiin peukunnostoksi Puolan ja Unkarin rimpuilusta oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Sekö ei siis ollut sitä?

– Jos katsoo maailmaa todella vihervasemmistolaisten lasien läpi, tämäkin perussuomalainen näkemys on väännettävissä johonkin pahaan ja kielteiseen asiaan, vaikka mikä on sen hienompi asia kuin suomalaisten itsemääräämisoikeuden puolustaminen.

Perjantaina puolue ehdotti Puolalle ja Unkarille erioikeutta

Eduskunta hyväksyi perjantaina EU:n talousarvion ja tukien suojaamisen oikeusvaltiomekanismilla. Vastalauseen tähän kantaan jätti perussuomalaiset. Toisin sanoen, jäsen voisi saada "EU-klubilta" rahaa, vaikka ei sitoudu sen sääntöihin.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmaisi pitävänsä esitystä käsittämättömänä yrityksenä vesittää EU:n oikeusvaltiomekanismi.

Ville Tavio, kannattaako perussuomalaiset oikeusvaltiota ja oikeusvaltioperiaatetta?

– On selvää, että perussuomalaiset tukee oikeusvaltioperiaatetta Suomessa. Perusoikeussääntely ja lakiin perustuva julkinen vallankäyttö on ainut tapa toteuttaa järjestäytynyttä yhteiskuntaa.

Kuitenkin EU-maiden osalta Tavion näkemys liudentuu. Tavion mukaan on epämääräistä, mikä EU:n oikeusvaltioperiaate on ja mihin se tarkalleen ottaen on kirjattu.

– Oikeustieteen sisälläkin keskustelua on käyty siitä, mitä kaikkea perussopimuksissa on ja millaisia velvoitteita sieltä voidaan johtaa.

Vastaavia varjonyrkkeilyn piirteitä on ollut esillä aikaisemminkin: juuri Unkarin suurlähettiläs György Urkuti väisti Ylen haastattelussa ottamatta asiaan kantaa sanomalla, ettei oikeusvaltioperiaatteelle ole riittävän tarkkaa määritelmää.

Eli ette halua ottaa suoraan kantaa, hyväksyttekö EU:n oikeusvaltioperiaatteen vai ette?

– Edellytämme jokaisen EU-maan olevan oikeusvaltio, mutta emme kannata EU-rahoituksen kytkemistä jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin.

– Myös muiden unionin jäsenmaiden tulisi noudattaa omien oikeuksiensa päätöksiä ilman EU:n ohjausta.

Tavio: Puola ja Unkari ovat "poliittisen pelin" kohteina

Unkarissa lehdistönvapautta on heikennetty, ja suurin oppositiolehti lakkautettiin 2016. Tavio ei haluaisi kaivella Puolan ja Unkarin hallintojen oikeusrikkomuksia vaan katsoo, että maat ovat joutuneet EU:n hampaisiin konservatiivisten arvojensa takia.

– Puola ja Unkari on arvokonservatiivisempia kuin monet muut länsimaat, ne ovat joutuneet poliittisen pelin kohteeksi.

Yhteistä näkemystä löytyy myös kielteisestä suhtautumisesta maahanmuuttoon. Unkari ja Puola ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita.

– Kun EU pakottaa rahahanat sulkemalla oikeusvaltioperiaatteeseen, se tarkoittaa pikemminkin sitä, että liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan kuuluvia asioita tulisi edistää.

Lisää aiheesta:

Pitääkö EU-maiden noudattaa EU:n periaatteita – Tänään etsitään ratkaisua 1 800 miljardin euron kiistaan

Unkarissa tiedotusvälineiden painostus kovenee – Johtavan uutissivuston lähes koko toimituskunta erosi vastalauseena

Kouvolassa on käyty tällä viikolla jälkipyykkiä erikoisesta tilanteesta, joka sattui maanantaina kaupunginvaltuuston kokouksessa.

Kouvolan Sanomat kertoi tiistaina, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja Harri Helminen (sd.) soitti kesken kokouksen oman ryhmänsä jäsenelle Henna Hoville ja ripitti häntä sen jälkeen, kun tämä oli äänestänyt tyhjää apulaiskaupunginjohtajan virkaa koskevassa asiassa.

Etäkokouksen tallenteesta näkyy, että Helminen ponnahtaa tuoliltaan ja ottaa puhelimen käteensä. Puhelun sisältö kuuluu kaikille kokouksen osallistujille, koska Helmisen mikrofoni on jäänyt auki.

– No niin Henna, meiltä loppui nyt yhteis...

Tässä kohtaa Helmisen ääni jää äänestystulosten alle, mutta pian puhe jälleen kuuluu:

– Sä aivan lähdit porvareiden kelkkaan. Ihan tarkoituksellista sumusta, Helminen sanoo puhelimeen.

Äänestys koski apulaisjohtajan viran lakkauttamista ja uuden konsernipalveluiden johtajan viran perustamista. Myös yhdeksän muuta demaria äänesti Hovin tavoin tyhjää, mutta silti Helminen soitti vain Hoville.

Eripura on sovittu

Harri Helminen sanoo nyt, että hän soitti Hoville lähinnä sen takia, että he ovat hyviä kavereita.

– Olemme saman yhdistyksen jäseniä ja käymme paljonkin keskenämme näitä asioita läpi. Se oli sellainen luonnollinen reaktio, ei sen kummempaa. Turhautuneen äijän toimintaa.

Helmisen mukaan kulisseissa käydään useinkin tiukkaa keskustelua. Helminen myöntää, että hänellä kuitenkin on peiliin katsomisen paikka siinä, miten reagoi kulloiseenkin tilanteeseen.

Helminen ja Hovi kumpikin kertovat sopineensa asian jälkikäteen keskenään ja vakuuttavat, että ovat edelleen ystäviä.

Henna Hovi (sd.) on vielä puinut asiaa Facebook-sivuillaan sopimisen jälkeen.

Hovi kirjoittaa, että vaikka asiat on sovittu asianosaisten kesken, hän kokee velvollisuudekseen lausua asiasta jotain myös julkisesti. Tätä hän perustelee sillä, että asiasta tuli osittain yhteinen julkisuuden kautta.

Hovi muistuttaa kirjoituksessa, että epäasiallinen käyttäytyminen on yhteisöasia eikä vain sen ongelma, kehen huono käytös kohdistuu.

– Jos huono käytös ei hetkauta, niin pitääkö siihen silti puuttua? Mielestäni pitää, Hovi kirjoittaa.

Henna Hovi kertoo Ylelle, ettei Facebook-päivitys viitannut suoranaisesti maanantain tilanteeseen.

– Haluan tässä tilanteessa siirtyä eteenpäin. En halua jumittua tähän yksittäiseen tapahtumaan, vaan lähteä viemään keskustelua siihen suuntaan, että kiinnitetään huomiota, millä tavalla me itse käyttäydymme ja millä tavalla voisimme jokainen osaltamme parantaa toimintakulttuuria ja tapoja tuoda asioita esille.

"Tuntuu pahalta"

Hovi ei halua kommentoida oman ryhmänsä sisäistä toimintaa tai sitä, miten tapaus on vaikuttanut Kouvolan demareiden maineeseen. Hän kuitenkin tunnustaa, että puoluekollegan palaute tuntui ikävältä.

– Jos saa palautetta, jota ei koe ansainneensa, niin kyllähän se tietyllä tavalla tuntuu pahalta. Pyrin kuitenkin suhtautumaan kaikkiin palautteisiin siten, että ymmärtäisin, mitä siellä on taustalla.

Ikävän puhelun päätyminen julkisuuteen toi vielä lisäkertoimia tapaukseen.

– Vertaan siihen, että jos ystävien välillä on riitaa ja toinen suutuksissaan sanoo jotakin epäsopivaa ja kaikki kuulevat vain yksipuolisesti suuttuneen ihmisen reaktion, niin on se oikeasti tosi surullista. En todellakaan olisi toivonut, että tällaisen asian äärelle joudun.

Hänen mielestään käytös politiikassa voi olla joskus erilaista kuin esimerkiksi työpaikalla.

– Politiikassa on aina hyvin vahvasti mukana arvot, aatteet ja sitä kautta myös tunteet. Reaktiot asioihin saattavat olla hyvinkin erilaisia kuin mitä ne olisivat muuten.

Harri Helminen toivoo, että valtuuston etäkokoukset saataisiin järjestettyä jatkossa siten, että ryhmät pystyisivät pitämään taukoja, joissa voisivat käydä asioita läpi kokouksen lomassa.

Hän toteaa, että tunteja kestävät Teams-kokoukset ovat raskaampia kuin perinteiset kokoukset, joissa toiset pystyy kohtaamaan kasvokkain.

– Aika moni on sitä mieltä, että tämä on raskaampi menettely.

Nykytilanne eli yli tuhat koronatartuntaa viikossa Uudellamaalla on liikaa, sanoo perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.).

– Jos tuhat tartuntaa tulee viikossa Uudellamaalla, niin Suomella ei ole varaa jatkaa tällä epidemian hallinnan tyylillä, Kiuru sanoo.

Kiuru oli lauantaiaamuna vieraana Yle TV1:n Ykkösaamussa. Voit katsoa lähetyksen klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat siirtyneet kiihtymisvaiheesta epidemian pahimpaan vaiheeseen eli leviämisvaiheeseen. HUS:in diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen vahvisti tämän torstaina.

– Syksyllä on sovittu, että numerot pidetään perustason ja kiihtymisvaiheen välillä. Eli kun ajaudutaan kiihtymisvaiheeseen, niin sieltä tullaan nopeasti vahvoilla toimilla takaisin, jotta tautiryppäät saadaan sammutettua, Kiuru sanoo.

Kiuru korostaa, että on tärkeää saada tilanne hallintaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

"Tahdin pitää olla sellainen, että tulosta tulee"

Kiuru sanoo olevansa tyytyväinen pääkaupunkiseudun uusiin rajoituksiin yleisötilaisuuksissa ja harrastustoiminnassa. Hänen mukaansa nyt ei ole ajankohtaista pohtia, pitääkö valtiovallan ottaa käyttöön valmiuslaki ja sitä kautta ohjat omiin käsiinsä.

– Tässä vaiheessa ei ole vielä järkevää spekuloida, mitä tehdään jos tilanne äityy pahaksi. On sovittu, että menemme nyt syksyllä normaalilainsäädännön mukaisesti, eli valta on alueellisesti siellä toimivilla viranomaisilla, Kiuru sanoo.

Kiuru korostaa kuitenkin, että tulosta pitää tulla. Kiuru ja pääministeri Sanna Marin (sd.) ovat todenneet, että lisärajoituksia on tulossa esimerkiksi ravintoloiden ilta- ja yöaukioloihin.

– On selvää, ettemme voi ikuisesti nostaa tautinumeroita. Tahdin pitää olla sellainen että tulosta tulee, sillä kansallisesta näkökulmasta vastuu on viime kädessä valtiovallalla.

Kiuru muistuttaa, että Uusimaa on iso alue, jonne mahtuu monenlaisia koronavirusta koskevia mielipiteitä ja näkökulmia. Hänen mukaansa on tärkeää, että Uudenmaan annetaan nyt ottaa tilanne itse hallintaan ilman, että valtiovalta ryntää heti paikalle.

Kiurun mukaan esimerkiksi Kainuussa, Etelä-Savossa ja Vaasassa on saatu hyviä esimerkkejä siitä, miten uhkaavatkin tautiryppäät on saatu tiukoilla alueellisilla toimilla tukahdutettua.

– Tiukkoja toimia tarvitaan, ja ne on alueellisesti tehtävä, Kiuru sanoo.

Helsinki-Vantaan testauskiista: "Kritiikki on paikoin oikeutettua"

Viime päivinä pintaan on noussut kiista siitä, voidaanko Helsinki-Vantaan lentoaseman liikennettä muihin EU-maihin lisätä ja millä ehdoilla.

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta lakia saapuvien matkustajien testaamisesta ja määräämisestä karanteeniin Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat kritisoineet valmisteilla olevaa mallia liian raskaaksi ja pelkäävät, että se sitoisi liikaa niiden terveydenhuollon henkilökuntaa.

Mallista ei ole juuri keskusteltu julkisesti, sillä valmistelu on kesken. Kiurun mukaan lähtökohta on se, ettei korona pääse leviämään yli rajojen.

– Lähtökohta on se, että pystymme kontrolloimaan sitä. Käytännössä testaamisen kautta varmistetaan, että ihmiset tulevat turvallisesti maahan niin, että tautia saadaan myös rajoilla kiinni.

Kiurun mukaan tällä hetkellä lentoasemalla tehdään pistotarkastuksia. Hän ei kommentoi sitä, pohjautuuko myös valmisteilla oleva malli pistokokeisiin. Kiuru myöntää, että kaupunkien kritiikissä on perää.

– Kritiikki on paikoin oikeutettua. Mutta ratkaisun pitää olla terveysturvallinen ja on selvää, että se syö resurssia. Pitää tarkkaan katsoa, mistä näitä ihmisiä otetaan, koska sosiaali- ja terveydenhuollossa ihmisiä ei ole missään ylimääräisiä.

Viime kädessä asia on Kiurun mukaan eduskunnan käsissä.

Pelastaako rokote?

Odotettua koronarokotetta Kiuru kommentoi sanomalla, ettei usko että koronasta päästään vielä kokonaan ensi juhannukseen mennessä. Mutta hän pitää rokoteuutisia lupaavana.

– Ensimmäisten joukossa olemme niitä saamassa. Heti aloitetaan, kun se on mahdollista. Mutta järkeä pitää olla siinä, että asiantuntijat arvioivat millaisia riskejä olemme valmiit ottamaan.

Kiuru sanoo luottavansa siihen, että asiantuntijat Suomessa ja EU:ssa arvioivat riskit perinpohjaisesti, ennen kuin ihmisiä aletaan rokottaa.

– Riskejä ei voi lukea pois, se on aivan selvää. Mutta se on asiantuntijoiden tekemää työtä. Suomessakin rokotteista pitää tehdä päätös niin, että asiantuntijatiedon pohjalta mennään.

– Elovenalla ei pärjää maailmalla. Pitää olla jotain muutakin!

Näin sanoo Kelly Kalonji, joka järjestää ensimmäistä afrosuomalaista Face of African Queen -missikilpailua. Kalonji haluaa kilpailulla ravistella suomalaisia kauneusihanteita.

– On ihanaa rakentaa kisaa, joka avartaa missimaailmaa tuomalla sinne etnisyyttä. Kilpailun tavoitteena on tarjota jokaiselle afrosuomalaiselle mahdollisuus missinä, mallina, ja sosiaalisen median vaikuttajana.

Kalonji itse oli ensimmäinen ei-valkoinen Miss Helsinki vuonna 2013.

– Se oli uuden aikakauden alku. En tiennyt ketään muuta tummaihoista voittajaa kuin Lolan [Odusoga]. Minusta tuli julkkis ja influencer yhdessä yössä. En ollut mikään lehdistön ihannetyttö, vaan musta hevonen, joka lumosi tuomariston.

Huomio ei ollut pelkästään positiivista. Kalonji kertoo, että hän sai kohdata sekä misseyteen että ihonväriin liittyvät ennakkoluulot.

– Jos olisin vaalea, olisin saanut varmasti myös vihaa, mutta se olisi ollut erilaista.

"Haemme tyttöä, joka osaa ilmaista juurensa"

Julkisuudessa on keskusteltu pitkään siitä, mihin missikisoja tarvitaan, minkälaista naiskuvaa ne toisintavat, miten ulkonäön pisteyttäminen auttaa kenenkään voimaantumisessa ja kuka kruunupäistä lopulta hyötyy.

Miss Suomi -finaalien katsojaluvut romahtivat jo vuosikymmen sitten. Kilpailun perinteisten sääntöjen mukaan missiksi on kelvannyt vain 18–26-vuotias lapseton ja naimaton nainen. Kruunauspäivänä ovat pärjänneet pitkät ja hoikat. Aika on auttamatta ajanut konseptin ohitse.

Uusi afrosuomalainen missikisa, Face of African Queen, juhlii erilaisten kehojen kirjoa. Finalistien ikähaitari on laajempi ja lapsettomuus- tai naimattomuusehtoja ei ole.

Järjestäjä Kelly Kalonji toivoo, että kilpailu antaisi osallistujille rohkeutta astella sisään aivan uusista ovista. Kandidaattien castingista ja pisteytyskriteereistä hän paljastaa sen verran, että voittajaksi haetaan nuorempien naisten ja tyttöjen esikuvaksi sopivaa henkilöä.

– Haemme tyttöä, joka osaa ilmaista juurensa, Kalonji tarkentaa.

Finalistit itsekin näkevät roolimallina olon keskeisenä asiana misseydessä.

– Hain tähän kilpailuun, koska haluan tuoda kulttuurini näkyväksi. Haluan näyttää suomalaisille, että mekin olemme täällä ja pystymme mihin vain. Tahdon myös olla esikuva nuorille. Minulla itsellänikin on kymmenenvuotias lapsi, kertoo kilpailussa finaaliin asti yltänyt Monica Tor.

– Se, että näyttää erilaiselta kuin enemmistö, saa ajattelemaan. Ulkoiset asiat kun näkyvät ensimmäisenä. Kilpailun yksi tarkoitus on tuoda afrosuomalaisille sellaista oloa, että me kuulumme tähän kulttuuriin. Siten on helpompi mennä kohti uusia tilanteita, täydentää finalisti Renée Böök.

"Missit ja mallit eivät ole enää vain sinisilmäisiä blondeja"

Kilpailun järjestäjä Kelly Kalonji toivoo, että kilpailu voisi toimia ponnahduslautana myöhemmällä uralla. Hän uskoo, että finalisteja nähdään vielä monissa monissa mallikuvissa. Sitä kautta koko suomalainen kauneuskuvasto voi uudistua.

Kalonjin mukaan paljon on jo muuttunutkin.

– Missit ja mallit eivät ole enää vain sinisilmäisiä blondeja, hän sanoo.

Face of African Queen -kilpailu lisää vaihtoehtoja misseyden kuvastoon, mutta ei haasta ajatusta naisten edustavuuden pisteyttämisestä.

Finaalikymmenikköä oli valitsemassa muun muassa räppäri Sini Sabotage ja Hunks-tanssija Jucci Hellström. Kilpailukonseptin ohjelma on varsin perinteinen.

Finaalissa nähdään kykykilpailu, uimapukukierros, iltapukukierros ja henkilöhaastattelut. Face of African Queenin erikoisuus on afrikkalaisia kansallispukuja esittelevä kierros. Puvut on suunnitellut Kalonji itse.

Kilpailun järjestäjä, Kelly Kalonji, toivoo, että joku Face of African Queen -finalisteista nähdään vielä Miss Universum -kilpailussa.

Siitä kai jokainen missikisan tuottaja unelmoi.

Tapahtuman finaali järjestetään lauantaina 21. marraskuuta Espoossa. Tapahtumaa tuottaa afrosuomalainen Diaspora Glitz Magazine. Tieto kilpailun voittajista päivitetään juttuun.

Lue myös:

Vuoden 2020 Miss Suomeksi valittiin Viivi Altonen

Mikset mene raksalle töihin, kysyivät ystävät – nyt Dennis Owusu on palkittu suunnittelija ja esimerkki uudesta ilmiöstä

Afroja ja futuristisia lettejä – afrikkalaiset hiustrendit ovat muotia Suomessakin

Vielä muutama vuosi sitten afrohiuksille oli hankala löytää tuotteita Helsingissä – Curly girl -metodin suosio jatkaa kiharoiden vapautumista

Ilmastotutkija Tero Mustonen vetää pipoa syvemmälle. Ohi ajavien rekkojen jylinä kantautuu kolmostieltä. Ollaan Luoteis-Pirkanmaalla, lähellä Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajaa. Täällä Parkanon Kuivasjärvellä Mustonen on kalastanut pikkulapsesta lähtien. Täällä hän on myös kehitellyt monet luonnon ennallistamiseen liittyvät ajatukset ja käytännön toimet.

– Tässä ajatellaan vuosikymmeniä eteenpäin. Ilmastonmuutoksen ja luonnonmuutoksen vaikutuksiin pitää puuttua, jos haluamme jättää tuleville sukupolville paremmat vesistöt.

Tero Mustonen on Kuivasjärven pelastamiseksi perustetun Pro Kuivasjärvi ry:n puheenjohtaja, tunnettu ilmastotutkija ja dosentti Itä-Suomen yliopiston maantieteen ja historian laitoksella. Hän asuu Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa ja pyörittää puolisonsa Kaisu Mustosen kanssa Lumimuutos-osuuskuntaa, joka ennallistaa luonnonelinympäristöjä. Toiselta ammatiltaan hän on kalastaja.

Mustonen on valittu mukaan kirjoittamaan YK:n ilmastopaneelin IPCC:n kuudetta raporttia. Raportti julkaistaan ensi vuonna. Mustosen vastuulla on Eurooppa-luku, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja siihen sopeutumista.

Yhdessä yössä globaaleille kentille

Lokakuussa 2019 Mustonen sai sähköpostin, joka mullisti hänen ja hänen johtamansa Lumimuutos-osuuskunnan kuviot. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n tuottaja halusi kuulla Mustoselta, kuinka Suomessa ennallistetaan vanhoja turvemaita. BBC tuli Pohjois-Karjalaan. Juttu julkaistiin tammikuussa 2020. Yhtäkkiä Mustoselle alkoi sadella yhteydenottoja. Eräänäkin päivänä Mustonen laski 230 puhelua ja viestiä.

– BBC:n uutisointi muutti kaiken. Se nosti ennallistamistyömme uudelle tasolle. Yhdessä yössä luonnonsuojelun globaaleille kentille siirtyminen on tehnyt vuodesta hyvin kiireisen.

Julkisuus poiki lisää julkisuutta. Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun) kertoi tammikuussa Mustosen saamasta puhelinsoittojen tulvasta. Koronapandemiasta huolimatta osuuskunnan ennallistamiskohteissa Suomessa on käynyt tänä vuonna useita kansainvälisiä tiedotusvälineitä, muiden muassa Australian yleisradioyhtiö ABC, Tanskan TV2, uutistoimisto AFP, Outdoor Magazine, saksalaiset sanomalehdet Stern ja Sud Deutsche Zeitung ja Ecologist-julkaisu. BBC kävi Suomessa toisenkin kerran – tällä kertaa aiheena oli saamelaisalueella tehty ennallistamistyö.

Uusia yhteistyömuotoja on syntynyt Mustosen mukaan satoja. Parikymmentä on lähtenyt toteutumaan.

Kotimaassa suurin on ollut luonnonsuojelualueen perustaminen Muhoksen Kivisuolle, Pohjois-Pohjanmaalle. Toinen iso aloite on Itä-Suomen ja Karjalan tasavallan alueella virtaava Koitajoki, jossa käynnistettiin kuuden vuoden ennallistamis- ja kulttuuriperintötyö.

Venäjällä on käynnistetty seuranta- ja ympäristötoimet Murmanskin Ponoi-joella, joka on seudun parhaita atlantinlohen kutujokia. Uudessa-Seelannissa osuuskunta on sopinut suuren Poutama-puiston ennallistamisyhteistyöstä. Työ on alkamassa myös Australiassa Tasmaniassa ja Queenslandissa sekä Kanadassa Brittiläisen Kolumbian Stikine-joella.

Illuusio Suomen puhtaista vesistä

Palataan maailman ääriltä Parkanoon Kuivasjärven rannalle. Täällä Tero Mustonen on nähnyt, kun järvi sairastuu. Vielä 1980-luvun alussa perheen kalaverkkoihin saatiin esimerkiksi siikaa, mutta sitten arvokala hävisi. Järvi on pahasti rehevöitynyt ja levät ovat riesana kesäisin.

– Kuivasjärven niin sanottu kuoleman kesä oli 2013. Täällä oli 50 sentin sinilevä- ja leväpatja. Puhdasta vettä ei näkynyt oikeastaan lainkaan.

Mustosen mukaan Suomen joet ja järvet ovat huonommassa kunnossa kuin yleisesti ajatellaan.

– Meillä on illuusio siitä, että Suomen järvet ja joet voivat hyvin. Ensimmäinen askel on myöntää, kuinka valtavan huonosti ne voivat napapiirin etelänpuoleisella alueella. Ne ovat rehevöitymisen ja elinympäristöjen menetyksen pahassa syöksykierteessä.

Mustosen mukaan tärkeimmät syyt järvien ja jokien huonolle voinnille ovat turvetuotanto, metsien ojittaminen ja maatalouden päästöt. Ne tuottavat vesiin ravinteita, kiintoaineksia ja raskasmetalleja. Ojitusten vuoksi vesi virtaa niin nopeasti, että luonto ei ehdi puhdistaa sitä matkalla jokiin ja järviin. Mustonen ei kuitenkaan halua etsiä syyllisiä vaan löytää ratkaisuja.

– Tänä päivänä on tärkeää, että katsotaan eteenpäin. Tässä ei haeta syyllisiä. Menneet päätökset ovat tapahtuneet. Meillä on nyt uusi tieto siitä, miksi meidän järvet ja joet voivat huonosti. Hyvää on se, että meillä on keino puuttua niihin kustannustehokkaasti.

Kosteikko – luonnon oma suodatin

Ratkaisu Kuivasjärven kunnon kohentamiseen löytyy järven valuma-alueelta eli sieltä, mistä järvi ottaa vetensä. Pro Kuivasjärvi ry on kunnostanut puroja ja rakentanut kosteikkoja. Kosteikot ovat altaita, joissa turvealueelta, ojitetuista metsistä ja maataloudesta tuleva vesi kiertää hitaasti ja puhdistuu. Mittausten mukaan parhaimmillaan 70 prosenttia vedessä olevista ravinteista ja muista haitoista jää kosteikkoon, josta vesi jatkaa matkaansa kohti Kuivasjärveä.

– Kuivasjärven selkä on katkennut ihmisen aiheuttaman kuormituksen seurauksena. Toisaalta meidän ensimmäiset tuloksemme osoittavat, että olemme oikealla tiellä. Yhteistyö on ainoa mahdollisuus päästä maaliin.

Pro Kuivasjärvi on tehnyt isoja ja pieniä kosteikkoja sekä yksityisille että yhdistyksen ostamille maille. Esimerkiksi Satakunnan puolelle turvatuotantoalueen kupeeseen on perustettu iso, 36 hehtaarin kosteikko. Sen rakentaminen maksoi noin 25 000 euroa.

– Kosteikkoon on saatu aikaan lintujen elinympäristö. Siellä on harvinaisia kahlaajia ja sorsalintuja. Kosteikko myös pysäyttää isolta alalta kuormitusta alapuoliseen vesistöön.

– Lisäksi, kun aikaa kuluu, siitä muodostuu niin sanottu hiilinielu. Se alkaa napata ilmasta hiilidioksidia ja hidastaa ilmastonmuutosta.

Kuivasjärven kolmevuotinen valuma-aluehanke on nyt puolessa välissä. Valtio maksaa 150 000 euron kuluista puolet. Muita rahoittajia ovat esimerkiksi Landscape Rewilding -ohjelma, Parkanon kaupunki sekä Pro Kuivasjärvi ry.

Kuivasjärvi osana Itämeren suojelua

Tero Mustosen mukaan luonto kykenee palautumaan, jos sillä on tilaa ja aikaa tehdä se. Kuivasjärven ympäristössä tehtävä valuma-aluetyö on alkusysäys, ja luonto hoitaa loput.

– Me itse olemme aiheuttaneet Suomen järvien tuhon. Nyt sitten vaan kaikkialla talkoisiin. Haetaan vaikka EU:lta iso kansallinen ohjelma, joka alkaa korjata asiaa.

Kuivasjärven hyvinvoinnilla on laajempaakin vaikutusta. Se on Kokemäenjoen reitin latvavesistö. Kokemäenjoki puolestaan laskee Itämereen.

– Jos me onnistumme täällä ja jatkamme työtä täältä alaspäin, kansallisesti merkittävä Kokemäenjoki voisi voida hyvin 15–20 vuoden päästä.

Mustonen uskoo, että valuma-alueella tehtävä työ on tehokkain keino Itämereen laskevien jokien ja lopulta Itämeren tilan korjaamiseen. Siksi Kuivasjärvellä on kokoaan suurempi painoarvo.

– Voisi ajatella, että Kuivasjärvi on ikään kuin pyhä järvi. Luonto kuulee, kun ponnistelemme.

Lue lisää:

Talkooväki käytti 10 000 työtuntia ja kunnosti järven – rautapitoisuus löi ällikällä

Kun aiemmin tuntematon koronavirustauti alkoi levitä keväällä, siitä pyrittiin saamaan tietoa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Muun muassa ruumiinavausten avulla selvitettiin viruksen käyttäytymistä.

Patologian erikoislääkäri ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n alueen obduktioista eli ruumiinavauksista vastaava lääkäri Jonas Kantonen kertoo, että melkeinpä ensimmäisiä selvitettyjä asioita oli koronaviruksen elinaika vainajissa. Sitä selvitettiin vainajilta otetuista virusnäytteistä.

– Koronavirus oli todennettavissa vielä 23 vuorokautta kuoleman jälkeen eli aika pitkään, hämmästele Kantonen itsekin.

Patologian asiantuntijat kuitenkin harmittelevat sitä, että monia tieteellisiä mahdollisuuksia on hukattu virustutkimuksessa.

– Näkisin, että me olisimme voineet oppia enemmänkin tästä sairaudesta ruumiinavausten myötä. Se olisi kuitenkin vaatinut onnistuakseen useammalta toimijalta nopeampaa toimintaa ja motivaatiota, Kantonen huomauttaa.

Suomen patologiyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Mäyränpää on samaa mieltä.

– Tautimekanismin tuntemisen kannalta on todella sääli, että tämä ikkuna hukataan. Varsinkin keväällä viiveet olivat pitkiä, eikä avauksia kovin paljon tehty. Vaikka nyt tauti tunnetaan paremmin, tulee virukseen kuitenkin muutoksia, jotka ovat huonosti kuvattuja, Mäyränpää muistuttaa.

Lainsäädäntö laahaa vuosikymmenien takana

Tutkimusongelmat johtuvat pitkälti ruumiinavauksia koskevan lainsäädännön vanhentumisesta. Asiaa koskeva laki on peräisin 70-luvulta.

Kantonen sanoo, että tällä hetkellä suomalainen järjestelmä ei tue modernia lääketieteellistä ruumiinavaustoimintaa.

– Näin molekyylilääketieteen aikakaudella useimmat molekyyleistä, joita voitaisiin arvioida, hajoavat hyvin nopeasti kuoleman jälkeen. En tarkoita sitä, ettäkö mitään tietoa ei saataisi irti, mutta kyllä tieteen näkökulmasta katsottuna hyvin paljon informaatiota menetetään.

Kantonen sanoo, että ruumiinavauksissa pitäisi päästä alle 12 tunnin viiveisiin ja vielä sitäkin nopeampi olisi parempi.

Viivästyttäviä ongelmia on useampi. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää esimerkiksi sitä, että lääketieteelliseen ruumiinavaukseen on aina pyydettävä omaisten lupa.

– Se on tietysti heti kuoleman yhteydessä, samaan hengenvetoon ruumiinavausluvan pyytäminen voi olla olla hankala paikka omaiselle ja lääkärillekin – minun mielestäni ainakin olisi.

Omaisten huolehdittava tahdon toteutumisesta

Muualla maailmalla on käytäntönä, että ihminen voi elinaikanaan antaa luvan oman ruumiinsa avaukseen. Suomessa lainsäädäntö ei tunne sellaista mahdollisuutta, eli omaisten täytyy vainajan toivetta kunnioittaakseen alkaa ajamaan asiaa.

– Jos ihminen toivoo, että hänen sairauttaan tutkittaisiin kuoleman jälkeen, niin se ei saisi kaatua siihen, että järjestelmät eivät tue sitä, Jonas Kantonen huomauttaa.

Lisäksi ongelmana on logistiikka, eli lääkärin pitäisi voida tilata välittömästi kuljetus siten, että ruumis saataisiin mahdollisimman nopeasti avaussaliin.

Sitten kysymyksenä tietysti on raha. Oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset kustannetaan valtion kassasta kun taas lääketieteelliset avaukset maksetaan kuntien pussista. Muita mahdollisuuksia laki ei määrittele.

Kantonen arvelee, että yliopistot voisivat olla mahdollisia kiinnostuneita maksajatahoja tiedettä edistääkseen.

– Yliopistot hyvin luontaisena tahona voisivat toimia potentiaalisena maksajatahona. Osana tieteellistä tutkimusta olisi rahoituksessa otettu huomioon ruumiinavausten kustannukset.

Tartuntatautilakikaan ei tue

Lainsäädännön uudistamista on valmisteltu pitkään, mutta se on jäänyt muun muassa sote-uudistuksen jalkoihin. Nyt koronan aikana lain ongelmat ovat korostuneet.

– Onhan tämä systeemi hassu. Epidemiatilanteessakaan ei saada tietoa. Ajatuksena tuntuu olevan ennemminkin niin, että hautaan vaan ja nopeasti, ja vielä mieluummin krematorioon ettei tauti leviäisi. Ei se nyt niin tarttuva ole, Mäyränpää sanoo.

Sekä Kantonen että Mäyränpää mainitsevat esimerkkinä Saksan tartuntatautilain. Se mahdollistaa tartuntatautiviranomaisille mahdollisuuden määrätä ruumiinavauksen.

– Tilanteessa, missä yhteiskunta voi hyötyä tiedosta, viranomaisella on siellä oikeus määrätä avaus. Sitähän ei Suomen lainsäädäntö tunne. Tartuntatautilääkäri ei voi vaikuttaa siihen, että jos ei ole elinaikana saatu tartuntataudeista varmuutta niin kuoleman jälkeen lisäkäsitystä ei sitten myöskään saa, Kantonen sanoo.

Kuolleisuus jopa vähentynyt

Korona on joka tapauksessa tuonut joitain muutoksia tilanteeseen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ruumiinavausten määrä vaikuttaisi lisääntyneen tänä vuonna.

– Meilahdessa avaus numero 600 oli viime vuonna joulukuussa. Nyt se 600 tuli täyteen lokakuussa. Tämä näyttäisi ihan aidolta kasvamiselta, Kantonen arvioi.

Ylen soittokierros yliopistosairaaloihin kuitenkin osoitti, että HUSia lukuun ottamatta koronaepidemia ei ole lisännyt lääketieteellisiä ruumiinavauksia.

– Keväällä varauduttiin ja luultiin, että avauksia tulisi enemmän, mutta epidemialla ei sittenkään ole ollut vaikutusta avauksiin, sanoo obduktioista vastaava erikoislääkäri Elina Pirinen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Paikoin lääketieteellisten ruumiinavausten määrä on jopa vähentynyt entisestään tänä vuonna. Näin on ainakin Tampereella ja Oulussa.

– Keväällä kuolleisuus jopa väheni ja avauksia tuli vähemmän kuin yleensä. Jopa sydäntapauksetkin ovat vähentyneet. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että on oltu kotona rauhassa eikä jossain rehkimässä, pohtii Oulun yliopistollisen sairaalan ruumiinavaustoiminnasta vastaava ylilääkäri Hannu Tuominen.

Ruumiinavauksia tehdään yhä harvemmin

Ylipäätään ruumiinavausten määrä Suomessa on vähentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti. Kun 1970-luvulla lääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin noin joka viidelle kuolleista, viime vuosina niitä on tehty noin neljälle prosentille.

Vuonna 2018 Suomessa kuoli reilut 54 000 ihmistä. Heistä noin yhdelle viidestä tehtiin ruumiinavaus. Valtaosa ruumiinavauksista oli oikeuslääketieteellisiä. Vain reilulle 2 000 ihmiselle tehtiin lääketieteellinen ruumiinavaus.

Ruumiinavausten vähentymistä selittää osittain se, että lääketieteen tutkimusmenetelmät ovat parantunut siten, että jo elinaikana kyetään toteamaan diagnoosi. Patologien mielestä ruumiinavauksia pitäisi kuitenkin tehdä enemmän.

– Ajatellaan, että elinaikana tehdyt tutkimukset riittäisivät. Tämä on yleinen harhaluulo. Ruumiinavauksissa tulee yhä merkityksellisiä löydöksiä, jotka joskus muuttavat koko arvion kuolinsyystä ja vähintään sivulöydöksinä ovat merkittäviä, muistuttaa patologiyhdistyksen Mäyränpää.

Korona lisännyt yksinäisiä kuolemia

Ruumiinavauksia on kahdenlaisia: lääketieteellisiä ja oikeuslääketieteellisiä. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen määrää poliisi.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys määrätään silloin kun kuoleman ei tiedetä aiheutuneen sairaudesta tai kuoleman on aiheuttanut esimerkiksi rikos, tapaturma tai itsemurha tai on epäily niistä, tai kuolema on tapahtunut muuten yllättävästi.

Jos kuolemaan ei poliisin tutkimuksen mukaan liity epäilyttäviä piirteitä, oletetaan että kysymyksessä on sairaus.

– Silloin pallo heitetään lääkärille. Jos terveyskeskuslääkärillä ei ole tiedossa sairauksia tai muuta, että voisi kunnian ja omantunnon kautta kirjoittaa kuolintodistuksen, silloin herkästi tulee pyydettyä lääketieteellinen ruumiinavaus, HUSin Kantonen selventää.

Lääketieteellisestä ruumiinavauksesta päättää sairaalan tai terveyskeskuksen vastaava lääkäri, mutta siihen tarvitaan lisäksi omaisen suostumus.

– Lähetteiden perusteella on tullut vaikutelma, että ihminen on löytynyt kotoa tai jostain muualta kuolleena, eikä kukaan ole nähnyt mitään. Helpommin näissä olosuhteissa tulee se tilanne, kun ihmiset pyrkivät pysymään eristyksissä, Kantonen arvioi.

Kantosen mukaan ruumiinavauksen määrääminen vain kuolintodistuksen takia on kapea katsomus lääketieteellisiin ruumiinavauksiin.

Poliisin määräämistä oikeuslääketieteellisistä ruumiinavauksista vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. THL:n mukaan oikeuslääketieteellistenkään ruumiinavausten määrä ei ole noussut kuluvana vuonna.

Tieto toi koronapotilaiden hoitoon muutoksia

Koronapotilaiden ruumiinavauksia HUSissakin on tehty lopulta aika vähän, edellä mainituista syistä. Jotain kuitenkin viruksesta on saatu selville, yli kolmen viikon elinajan lisäksi.

Koronavirus ei tartuta enää viikkojen jälkeen, mutta useiden vuorokausien ajan virus on kuitenkin tartuttamiskykyinen.

– Yhdestä vainajasta tehtiin virusviljelyitä eli katsottiin, onko siellä lisääntymiskykyistä virusta. Kuuden vuorokauden jälkeen kuolemasta virusviljely onnistui, Kantonen kertoo.

Muutamissa tapauksissa avauslöydöksistä on ollut apua koronahoitoa suunnitellessa, varsinkin alkuvaiheessa, kun taudista tiedettiin vielä vähän.

– Ensimmäisessä tapauksessa meillä oli keuhkoembolia eli keuhkovaltimon tukkinut verihyytymä. Se herätti hoidollisesti huomioimaan verenohennuksen, hyytymisen estotarpeen ja sen, kuinka lääkityksen tarpeen arviointi on syytä ulottaa myös kotiutumisvaiheeseen.

Keuhkojen verihyytymistä tuli viitteitä myös maailmalta, ja viimeistään ruumiinavaukset toivat verihyytymät tietoon myös Suomessa. Hoitoa arvioitiin uudelleen.

Myöhemmin maailmalta kantautui tietoja myös siitä, että koronavirus vaikuttaisi muihinkin elimiin. Niitä ei ole Suomessa ruumiinavauksissa havaittu.

– Riippuu paljon myös siitä, missä vaiheessa infektiota potilas kuolee. Se vaikuttaa siihen, missä päin sitä virusta sitten voi olla todettavissa. Voi olla, että meillä on sellaisiakin potilaita ollut, mutta kun avaus on tehty, niin immuunijärjestelmä on ehkä hoitanut viruksen pois sieltä alueelta.

– Meillä ei ole tullut avaussalissa vastaan hengitysteiden ulkopuolella olleita viruslöytöjä, Kantonen päättää.

Epidemian jatkuessa on kuitenkin mahdollista, että uusia, tärkeitäkin löytöjä vielä tulee eteen ruumiinavauksissakin.

Aiheesta aiemmin:

Äidin viimeinen tahto oli luovuttaa ruumiinsa tieteelle, sen sijaan hän unohtui sairaalan kylmiöön – ruumishuoneella viestit kulkevat paperilapuilla

Sotkamolainen Jari Kropsu onnistui tänä vuonna kasvattamaan perunoita metsässä puiden keskellä, vaikka yleensä perunat kasvavat pellossa.

Kropsu tunnustautuu kulinaristiksi ja kokeilijaksi, joka on aikaisemminkin kasvattanut perunoita epätavalliseen malliin nostamalla ne maasta vasta marras-joulukuussa, kuukausia myöhemmin kuin normaalisti. Aiempi kokeilu herätti Kropsun mukaan kiinnostusta aina Yhdysvaltoja myöten.

Ajatus metsäpotuista syntyi, kun mies oli levittämässä hakelämmityksestä jäänyttä tuhkaa lähimetsäänsä.

– Mietin, että nauriita on viljelty kaskimaassa, niin eiköhän perunakin onnistuisi.

Kropsu hoksasi myös, että metsämaassa ei kasva ruoho, jota tarvitsisi perunan takia poistaa. Tämä lisäsi uteliaisuutta.

– Minua kiinnosti, miten perunan kasvattaminen metsässä onnistuisi ja hyvinhän se onnistui, mies naurahtaa.

Vaikka perunasato ei ollut järin suuri, Kropsu kertoo laadun korvanneen määrän.

– Täytyy sanoa, että maku oli erinomainen. Hyvä, tasalaatuinen ja ehkä vähän pähkinäinen perunan maku, Kropsu kuvailee.

Peruna pärjää erikoisemmissakin olosuhteissa

Etelä-Pohjanmaan Pro Agrian peruna-asiantuntija Juhani Rahkon mukaan metsäperuna on varsin uusi asia.

– En ikinä ole kuullut tällaisesta. Kyllähän metsää raivataan perunapelloksi, mutta ei ole yleistä, että peruna kasvaisi puiden lomassa, Rahko sanoo.

Peruna tarvitsee kasvamiseen sopivan ravinteikkaan maan sekä sopivan kosteustason ja lämpötilan. Rahko ei ole täysin yllättynyt siitä, että peruna on onnistunut kasvamaan metsässä.

– Peruna on lajina sellainen, että se pärjää monenlaisissa olosuhteissa ja siksi se onkin levinnyt ympäri maailmaa.

Rahkon mukaan metsässä perunalle tuttuja tuholaisia on luultavasti myös vähemmän. Tämän huomasi myös Kropsu.

– Ei ole kukaan käynyt kaivelemassa, eikä perunoissa ole näkynyt virheitä. Metsä on suojainen paikka, ja perunat olivat melkein paremmassa iskussa kuin tuolla peltoviljelmällä, Kropsu sanoo.

Luontotrendin mukaista viljelyä

Jari Kropsu kuuluu Chaîne des Rôtisseurs- yhdistyksen Suomen osastoon, joka tunnetaan Paistinkääntäjien Veljeskuntana. Kulinaristiseen järjestötoimintaan kuuluu muun muassa ruokakulttuurin kehittäminen, jollaiseksi Kropsu omatkin kokeilunsa laskee.

– Koen tämän yhtenä osana luontotrendiä, jossa ihmiset painuvat metsään hakemaan esimerkiksi sieniä. On tosi hieno juttu saada perunatkin metsän antimiksi.

Erilaiset kulinaristiset kokeilut aiheuttavat välillä huvitusta Kropsun tuttavissa, mutta hän kantaa uteliaisuutensa ylpeänä.

– Pottuhulluutta on ilmassa, mutta ne, jotka ovat käyneet maistamassa, ovat tykänneet. Pari ystävää on jopa kokeillut erilaisia viljelymuotoja itse.

Kokeilumieli ei lopu vielä tähän, vaikka Kropsun tulevaisuuden suunnitelmat eivät vielä aivan selviä olekaan. Perunamaata pitää ensi vuonna vähän siirtää, mutta Kropsu ei tiedä siirtyvätkö perunat takaisin pottupeltoon vai toiseen osaan metsään. Hyväksi havaittua maaperää mies ei silti kokonaan hylkää.

– Ensi vuonna tässä ryytimaassa kasva jotain uutta ja mielenkiintoista.

Voit keskustella aiheesta 21.11 kello 23:een asti.

Jos Yhdysvaltain presidentti Dwight Eisenhower (1890–1969) lukisi Barack Obaman muistelmat, hän todennäköisesti ihmettelisi, miksi värillinen poika höpöttää niin paljon vaimosta ja lapsistaan.

Eihän niillä ole mitään tekemistä maan johtamisen kanssa!

Eisenhowerille pitäisi selittää, että perhe on osa ihmisen kasvutarinaa ja poliitikon persoona on nykyään tärkeä asia.

En ole aivan varma, ymmärtäisikö Eisenhower.

Presidentin luonne ja henkilökohtainen elämä nousivat muistelmien keskiöön vasta 1980-luvulla, kun “suurena kommunikaattorina” tunnettu Ronald Reagan (1911–2004) tarttui kynän varteen.

Tiedän tämän, koska olen elämäni aikana lukenut toista metriä korkean pinon näitä muistelmia.

Yksi asia kuitenkin yhdistää kaikkia eri aikoina kirjoitettuja Yhdysvaltain presidenttien omaelämäkertoja.

Niissä on paljon faktoja, mutta ohuesti totuutta.

Obaman Luvattu maa ei ole poikkeus tästä säännöstä. Teos esittää Yhdysvaltain 44. presidentin Barack Obaman mukavana miehenä, jonka ainoa vika on, että hän luottaa liikaa ihmisiin.

En tiedä, pitääkö tämä luonnehdinta paikkansa. Sen tiedän, että tismalleen sama ajatus löytyy jokaisesta Yhdysvaltain presidentin omaelämänkerrasta.

Juonikin on pienellä tiivistyksellä aikalailla sama: Lippalakki päässä jalkapalloa katseleva amerikkalaismies kompastuu kadulla ja löytää itsensä yhtäkkiä Valkoisesta talosta.

Täysin ilman suunnatonta kunnianhimoa, tyytymättömyyttä, pitkällistä laskelmointia ja sydämen kylmyyttä.

– Halusin osallistua politiikkaan olematta poliitikko, Obama muistelee.

Mitä sitä kiertelemään: Yhdysvaltain presidenttien omaelämäkerrat ovat niin tarkasti rakennettuja tarinoita, että ne lähentelevät fiktiota.

Jotain vihiä asioiden oikeasta tolasta saa, jos katsoo verkosta liki 40 vuotta vanhan Richard Nixonin (1913–1994) haastattelun.

Voin kertoa sen sisällön, niin säästyt etsimisen vaivalta.

On joulukuu 1982. Richard Nixon istuu CNN:n studiolle Atlantassa ja suoristaa pukunsa hihaa. Ohjaaja huikkaa, että lähetys on juuri siirtynyt lyhyelle mainostauolle.

Kamera jatkaa edelleen kuvausta.

Haastattelija ja Nixon sopivat, että seuraavaksi voisi siirtyä keskustelemaan hänen edeltäjästään, Lyndon B. Johnsonista (1908–1973).

Nixon mainitsee, että Johnsonista juuri ilmestynyt kirja on saanut loistavia arvosteluja.

– Uskomaton kirja…mutta… sehän kuvaa hänet yhdeksi helvetin elukaksi! Nixon puuskahtaa.

Toimittaja kääntyy katsomaan entistä presidenttiä.

– Sellainen hän toki oli, Nixon virnistää

Naurua.

– Hän oli mies, Nixon sanoo matalalla äänellä juuri ennen kuin lähetys jatkuu.

Nixon ei valehdellut.

Johnson petti vaimoaan, itketti alaisiaan ja uhkaili vastustajiaan. Valkoisessa talossa hän huuteli käskyjään vessan ovi auki – istuen pöntöllä ulostamassa.

Eteenpäin elämässä Johnsonia ajoi loputon, sairaalloinen vallanhimo.

Tällainen Yhdysvaltain presidentti löytyy Pulitzer-palkitun Robert Caron kirjoittamasta Johnson-elämäkerrasta. Kirjasarja on kiistaton mestariteos, syväluotaus amerikkalaisen valtiomiehen sisimpään.

Tämä tarina myös yllättää: Johnson oli hyvä presidentti.

Hän osasi taivuttaa poliittisen koneiston tahtoonsa, pakottaa sen palvelemaan omia päämääriään. Niissä päämäärissä – kuten köyhyyden kitkemisessä ja kansalaisoikeuslaissa – oli monesti järkeä.

Persoonan ja tekojen välistä jännitettä ei kuitenkaan löydy Johnsonin itsensä kirjoittamasta muistelmateoksesta Vantage Point.

Löytyy se tavallinen. Hyvä mies tekemässä hyviä asioita – aivan kuten Barack Obama Luvatussa maassa.

– Olet ehkä vähän liian normaali ja tasapainoinen presidenttiehdokkaaksi, Obama siteeraa kirjassa neuvonantajansa David Axelrodin kuvausta hänestä itsestään.

Normaali ja tasapainoinen.

Jostain syystä ajatus vaillinaisesta, vaikeasta ihmisestä johtamassa maata ei istu amerikkalaisten pirtaan.

Vitsi on siinä, että juuri tämänkaltaisia ihmisiä Valkoinen talon vetää puoleensa – ja yleensä juuri he sinne pääsevätkin.

Tähän nyrkkisääntöön on toki olemassa poikkeuksia, ainakin nyt yksi.

Olen lukenut George Bushista nuoremmasta (presidenttinä 2001–2009) paljon, enkä ole koskaan törmännyt siihen, että joku moittisi häntä ilkeäksi tai pahansuovaksi.

Bushin hyvä luonne on helppo uskoa. Läheinen suhde vanhempiin – miehillä etenkin isään – tekee ihmisestä yleensä mukavan.

Bush nuorempi kirjoitti muutama vuosi sitten isästään kirjan, joka hehkuu lämpöä ja läheisyyttä.

Bill Clinton (presidenttinä 1993–2001) ei olisi voinut tällaista teosta kirjoittaa. Hänen isänsä kuoli ennen Clintonin syntymää ja isäpuoleksi tuli väkivaltainen alkoholisti.

Näillä asioilla tuppaa olla merkitystä. Jos Bush nuorempi olisi syntynyt tällaisiin olosuhteisiin, hänestä olisi tuskin koskaan tullut presidenttiä. Tai niin pirun mukavaa.

Clintonista kasvoi haastava aviomies ja hyvä kirjoittaja. Clintonin vuonna 2004 julkaisema Elämäni on selvästi paras toisen maailmansodan jälkeen ilmestyneistä presidenttien muistelmista.

Varsinkin kirjan alkupuoli kuvaa ansiokkaasti lahjakkaan ihmisen kasvukipuja vaikeissa olosuhteissa.

Obama on Clintonin kaltainen poikkeusyksilö.

Myös hän kasvoi ilman isää. Välillä Obama eli lapsuuttaan ilman äitiään, isovanhempiensa hoidossa.

Hän ei kuitenkaan muistelmissaan lapsuuttaan juuri muistele. Elämän kannalta keskeisiä asioita sivutaan lyhyesti.

– Lukioaikoinani mieleeni alkoi kohota kysymyksiä isäni poissaolosta, äitini tekemistä valinnoista ja siitä, miten olin päätynyt asumaan paikkaan, jossa niin harva näytti kaltaiseltani.

Näistä kolmesta teemasta Obama pohtii eniten rotua. Se ei riitä selittämään Barack Obaman sielunmaisemaa.

Luonteen pohjavirtaukset nousevat kirjassa kuitenkin myöhemmin esiin.

Keski-iän kynnyksellä Obama ymmärtää, että hän on politiikassa – ei parantaakseen maailmaa – vaan tyydyttääkseen omaa egoaan ja lievittääkseen kateuttaan menestyneempiä ihmisiä kohtaan.

Tähän oivallukseen ei kuitenkaan mennä sen syvemmin. Muutama kymmenen sivua eteenpäin, ja Obama on muuttunut mies.

– Kampanjassa ei ollut kyse enää minusta, vaan olin muuttunut kanavaksi, jonka välityksellä ihmiset pääsivät kertomaan tarinansa, Obama kirjoittaa.

Tämä on se osa presidentti Obaman tarinaa, mitä minun on kovin vaikea uskoa.

Omaelämäkerrassa luonteen varjopuolia ei ole tietenkään kenenkään pakko erikseen mainostaa. Ne kun tavataan tietää presidenttien kohdalla muutenkin.

Sain muutama vuosi sitten mahdollisuuden piipahtaa Clintonin kotiseudulla Arkansasin Little Rockissa.

Baarissa tapaamani paikallislehden rikostoimittaja tiesi kertoa, että Clintonilla oli aikoinaan ollut lakiasiaintoimisto kyseisen krouvin yläkerrassa.

– Siellä se kuule pani naisia, toimittaja vakuutti viittoen katonrajaan.

– Näin on, baarimikko vieressä vahvisti.

Krouvin yläkerrassa hyppäävistä naisista ei ole mainintaa Clintonin omaelämäkerrassa – eikä kyllä missään muuallakaan.

Clintonin kirjasta kuitenkin puuttuu myös ihan oikeitakin naissotkuja.

Kaikilla ihmisillä on oikeus yksityisyyteen, myös Amerikan presidentillä, Clinton perustelee vaitonaisuutta kirjassaan.

Tämä on tietysti täysin totta. Mutta raja peittelyn ja suoranaisen valehtelun välillä on häilyvä.

Obama kertoo muistelmissaan moneen kertaa, kuinka hän sai kampanjaansa paljon pieniä lahjoituksia.

Kertomatta jää, että vuonna 2008 investointipankki Goldman Sachs oli hänen suurin yritystukijansa.

– Sanoin heille (lahjoittajille), että minulle lahjoittamisessa oli kyse paremman maan rakentamisesta eikä egoista tai arvovallasta. -- en suostunut hämärtämään kantojani heidän mielikseen.

Vain Barack Obama yksin tietää, kuinka paljon tässäkin on totuutta.

Päättäjien luonteen vatvominen ärsyttää monia. Eikö naamakertoimen sijaan pitäisi katsoa niitä tekoja?

Yhdysvalloissa luonnetta vatvotaan, koska sillä on merkitystä.

Nixonin ja Watergate-skandaalin jälkeen presidenttiehdokkaan luonteesta on tullut keskeinen kriteeri, jonka perusteella amerikkalaiset päättävät kenelle äänensä antavat.

Heille pitäisi kertoa, että turhaan miettivät. Ei luonne mitään ennusta.

Bush nuorempi oli hyvästä luonnostaan huolimatta huono presidentti.

Kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä Ratkaisun hetket -teoksessaan hän yrittää selittää lukijoilleen parhain päin ratkaisut, jotka johtivat Irakin sotaan ja talouskriisiin.

Tässä Bush onnistuu yhtä hyvin kuin presidenttinä.

Hyväntuulisen Ronald Reaganin omaelämäkerta taas on sekalainen kokoelma huonosti yhteen nivottuja anekdootteja, vitsejä ja pölhöjä tarinoita. Niitä aurinkoinen kalifornialainen tykkäsi kertoilla jo presidenttinä.

Niillä myös voitettiin neuvostojohtaja Mihail Gorbatšovin luottamus ja kylmä sota. Meni vähän paremmin kuin Bush juniorilla.

Hankala luonne ei ole sekään takuu mistään.

Lyndon Johnson räyhäsi mutta pärjäsi presidenttinä. Pärjäsi, koska osasi johtaa.

Nyt Johnsonin oloinen mies on ollut viimeiset neljä vuotta Valkoisessa talossa, mutta johtamisen kanssa on ollut vähän niin ja näin.

Ehkä totuus Trumpin kyvyistä selviää aikanaan hänen muistelmistaan, siis sellainen Trumpin totuus.

Myös totuutta Obamasta joudutaan vielä odottelemaan.

– Ihmiset eivät varsinaisesti nähneet enää minua kaikkine puutteineni ja kummallisuuksineni. He olivat vain ottaneet omakseen kuvani ja tehneet siitä miljoonien erilaisten toiveiden tynnyrin, Obama kirjoittaa.

Tämä kuva ei rikkoudu Obaman muistelmissa.

Näennäisestä avoimuudestaan huolimatta Obama ei ammu alas taivaisiin kohonnutta julkisuuskuvaansa. Kirjan paljastukset norttisauhuista Valkoisen talon nurkalla eivät siihen oikein riitä.

Obama taitaa tietää, että amerikkalaiset tarvitsevat totuutta enemmän mielikuvia – ihmisiä kun ovat.

Lue lisää:

Barack Obamalla oli 3 avustajaa viikkaamassa vaatteita sekä puhelin, jolla ei voinut soittaa – tällaista on USA:n presidentin arki oikeasti

Barack Obama pohtii elämäkerrassaan, oliko Trumpin valinta vastareaktio hänen kaudelleen – poimimme makupaloja muistelmista

Päivittäisiä tulostavoitteita, horisontissa siintäviä bonuksia, tiukkaa monitorointia ja vapaa-ajan uhraamista työlle. Kuvaus ei ole haastavasta asiantuntijatyöstä bisnesmaailman kovimmassa ytimessä, vaan kyseessä on jopa alle 10 euron tuntipalkalla tehtävä vaatekaupan myyjän työ.

Tällaisia kokemuksia kertovat Ylen MOT-toimitukselle tanskalaisen Change Lingerie -alusvaateketjun eri myymälöissä työskennelleet myyjät.

Myyjät kertovat useita esimerkkejä siitä, kuinka työehtosopimuksesta lipsuttiin ja tehdystä työstä jätettiin palkkaa maksamatta.

Change Lingerien mukaan heidän myymälätyöntekijänsä ovat keskimäärin 27–vuotiaita.

Myyjänä työskennellyt Janni kertoo, että hän huomasi työpaikalla useita työntekijöihin kohdistuvia epäkohtia. Hänen havaintojensa mukaan ketjun työntekijät ovat tyypillisesti nuoria naisia. Change Lingerien mukaan heidän myymälätyöntekijänsä ovat keskimäärin 27-vuotiaita.

– Kyllähän tuosta jää vähän sellainen kuva, että meitä vedätetään tuolla, koska emme ehkä tiedä omia oikeuksiamme.

Haastatellut Janni, Katri ja Riina eivät esiinny jutussa omalla nimellään, koska eivät halua asian vaikuttavan työllistymismahdollisuuksiinsa tulevaisuudessa. MOT on saanut nähtäväkseen myös runsaasti yhtiön sisäisiä dokumentteja.

Työelämää tutkineen dosentin mukaan palkattomasta työstä on tullut iso ongelma monella alalla.

Palautetta takahuoneessa

Change Lingerien työntekijöille on asetettu tiukat myyntitavoitteet, joita tarkkaillaan herkeämättä.

MOT-toimituksen haastattelemat myyjät kertovat, että heiltä vaadittiin vähintään neljän tuotteen myymistä jokaiselle liikkeeseen astuvalle asiakkaalle. Tuotteiden yhteissumman tuli olla noin 80 euroa.

Myymälöillä on myös päiväkohtaiset myyntitavoitteet, mikä tarkoittaa, että laskennallisesti jokaisen myyjän tulisi myydä työvuoronsa aikana tuotteita noin tuhannen euron edestä. Haastatellut myyjät kokivat myyntitavoitteet vaikeasti saavutettavaksi.

Ketjussa työskennellyt Katri kertoo tulleensa eräänä päivänä kutsutuksi takahuoneeseen myytyään tuotteita yli tuhannella eurolla vuoronsa aikana.

– Oli todella hyvä fiilis, kun olin tehnyt tosi paljon kauppoja. Sanottiin, että totta, kokonaiseurot ovat hyvät, mutta se montako tavaraa myyt, on huono ja se, minkä hintaisia myyt, on sekin tosi huono.

Katri järkyttyi saamastaan palautteesta.

– Purskahdin itkuun. Minulle sanottiin, että tietäisitpä vaan, kuinka monta kertaa muut tytöt ovat itkeneet täällä takana, se on ihan normaalia.

”En tunnista meillä itketettävän myyjiä palautteen antamisen yhteydessä. ” Marjo Topi, Change Lingerien Suomen ketjujohtaja

Change Lingerien Suomen ketjujohtaja Marjo Topi sanoo, että palaute voidaan kokea monella tavalla. Hän vastasi MOT:n kysymyksiin sähköpostitse.

– Kaikki esimiehemme opettelevat palautteen antamista yhdessä ja erikseen. En tunnista meillä itketettävän myyjiä palautteen antamisen yhteydessä.

Ketjun mukaan myyntitavoitteet ovat myymälä- ja myyjäkohtaisia ja perustuvat liikepaikkaan.

Tuotteita oli kaupattava vaikka väkisin

Katri kertoo, että asiakkaita ei saanut päästää pois liikkeestä ennen kuin he olivat ostaneet jotakin.

– Osa asiakkaista vihastui, kun piti yrittää myydä lisää, vaikka he olivat jo päättäneet, mitä he ostavat.

Myyjien mukaan ketjun käytäntönä on, että kun asiakas haluaa poistua ostamatta mitään, tilanteeseen menee paikalle toinen myyjä ja asiakas yritetään saada puhuttua ympäri. Tätä myös mitataan myymälöittäin.

– Kerran yksi iäkäs asiakas rupesi itkemään, kun pomoni ei päästänyt häntä lähtemään myymälästä, vaikka asiakas oli myöhässä sovitusta tapaamisesta, Katri kertoo esimerkkinä millaisiin tilanteisiin myyntikäytännöt johtivat.

Change Lingerien Suomen ketjujohtaja Marjo Topi kieltää, että myyjiä valmennettaisiin tähän.

– Emme valmenna myyjiämme taivuttelemaan asiakkaita. Valmennamme myyjiämme kuuntelemaan asiakasta ja löytämään juuri hänelle sopivan, yksilöllisen ratkaisun. Tämä on olennainen osa palvelukonseptiamme.

Myyjät asetetaan vertailemaan myyntilukujaan

Change Lingerien käytäntöihin kuuluu, että kaikille työntekijöille näytetään, kuinka hyvin kukakin myyjä on yltänyt yhtiön asettamiin myyntitavoitteisiin. MOT:n näkemissä dokumenteissa työnantaja kommentoi kaikille työntekijöille näkyvillä olleessa taulukossa myyjien alittuneita myyntitavoitteita nuhtelevaan sävyyn.

– Suunta on parempi, mutta ei riittävä. Nyt on lisätty käsipareja, pitäisi nousta selvästi.

– Pientä kehitystä, ei lainkaan riittävää.

Juttuun haastatellut myyjät kertovat oudoksuneensa aluksi muiden työntekijöiden nähtäville tulevaa palautteenantoa, mutta työskenneltyään pidempään tottuneensa siihen. Silti he eivät pidä metodia hyvänä.

– Kun työskentelemme tiiminä, niin siinä pistetään ihmisiä vastakkain. Minusta pitäisi katsoa vain tiimin lukuja, eikä yksittäisten ihmisten, Riina sanoo.

Työelämää tutkinut dosentti Tuija Koivunen Tampereen yliopistosta sanoo, että palautteenanto pitäisi tapahtua tsemppaamisen kautta.

– Se on ihan selvä, että negatiivissävyinen kommentointi ei toimi. Tämä on työelämän tutkimuksessa iänpäivän vanha asia. Kiittäminen ja kehuminen ei maksa mitään ja on halpa keino muuttaa työpaikan ilmapiiriä ja työntekijöiden motivaatiota.

Riina kertoo, että kukaan ei halua olla tiiminsä heikoin lenkki ja heikentää yhteistä tulosta.

– Minulla on ollut aika hyvä tuuri myyntilukujen kanssa, mutta tuo pahaa mieltä mennä töihin, kun näkee, että muilla menee huonommin ja huomaa, että heillä on siitä tosi huono fiilis.

Ketjujohtaja Topi sanoo, että myyjien keskinäinen vertailu auttaa heitä kehittymään.

– Jokaisen tunnusluvut ovat kaikkien nähtävillä päivittäin ja ne auttavat myyjiä keskittymään oikeisiin asioihin. Myyjät ovat kokeneet tämän oman oppimisen ja kehittymisen kannalta hyväksi.

Koulutusmateriaalien opiskelua vapaa-ajalla

Myyntityön lisäksi myyjiltä vaaditaan opiskelua ja osaamisen päivittämistä verkkokurssien avulla. Opiskeltavia materiaaleja annetaan paljon etenkin työsuhteen alussa.

– Aloitusviikolla huomautettiin, että opetusvideot pitäisi katsoa viikon aikana. Videoita oli kymmenittäin ja työajalla sitä ei ehtinyt tehdä, Katri toteaa.

Change Lingerien mukaan koulutusmateriaalit on ohjeistettu käymään läpi työaikana. Myyjät kertovat, että työskentely on kuitenkin niin tiivistahtista, ettei kiireisten työpäivien aikana ole aikaa opiskella uusia koulutusmateriaaleja, vaan se jäi vapaa-ajalle.

Koulutuksessa työntekijöitä opastetaan tunnistamaan esimerkiksi erilaisia ihmistyyppejä: ovatko asiakkaat visuaalisia, auditiivisia vai kinesiteettisiä eli havainnoivatko he maailmaa näkemänsä, kuulemansa vai tuontoaistinsa perusteella.

– Kuulet asiakkaan puheesta jo, mitä asioita hän painottaa ja kassa kilisee, myyjiä opastettiin.

Katri kertoo, että myyntikoulutuksissa harjoiteltiin esimerkiksi sitä, mitä se kertoo ihmisestä, jos hän koskettelee vaatteita.

Change Lingerien ketjujohtaja Marjo Topi kieltää, että ketjun myyjiä ohjeistettaisiin profiloimaan asiakkaita.

– Palvelemme jokaista asiakasta yksilöllisesti juuri hänen tarpeidensa mukaisesti, emme kuitenkaan neuvo myyjiämme profiloimaan asiakkaitamme lyhyehkön asiakaskohtaamisen aikana.

MOT:n näkemässä koulutusmateriaalissa myyjiä kuitenkin opastetaan tarkkailemaan, ovatko asiakkaat ulospäinsuuntautuneita, tunteellisia, sisäänpäinkääntyneitä vai analyyttisiä ja kohdistamaan lähestyminen havaintojen mukaisesti.

Perehdytysjakson jälkeen opetusmateriaaleja tulee katsottavaksi ja suoritettavaksi aina mallistojen vaihtuessa. Kurssien suorittamista valvotaan hyvin tarkasti työnantajan taholta.

– Myymälään lähetetään listoja, että keneltä on jäänyt mitäkin hoitamatta. Nämä tulevat myymälän sähköpostiin ja kaikki myyjät näkevät ne, ketjussa jo pidempään työskennellyt Riina kertoo käytännöistä.

Marjo Topi sanoo, että materiaalien opiskelu on tärkeää, jotta myyjät voivat kehittyä työssään.

Katri otti asiasta yhteyttä myös Palvelualojen ammattiliitto PAMiin, johon hän kuuluu. Liitosta Katria neuvottiin, ettei videoita ole pakko katsoa vapaa-ajalla.

– Miten olisin voinut kieltäytyä, kun ei niitä ehtinyt katsoa työajalla ja olin aluksi koeajalla, hän kysyy.

Keväällä koronapandemian lyödessä laineitaan Suomeen moni yritys päätyi sulkemaan ovensa ja lomauttamaan henkilökuntansa asiakkaiden lukittautuessa neljän seinän sisälle. Myös Change Lingerie sulki keväällä Suomessa liikkeensä ja lomautti myymälähenkilökuntaansa.

Katri sanoo, etteivät työt kuitenkaan loppuneet siihen, vaan hänen esihenkilönsä kehotti opiskelemaan koulutusmateriaaleja myös lomautuksen aikana, vaikka palkkaa ei tullut.

Marjo Topi sanoo, että verkossa oleva koulutusmateriaali oli saatavilla, mutta sitä ei ohjeistettu katsomaan lomautuksen aikana.

– Emme ole kieltäneet sen hyväksikäyttöä. Ketään ei kuitenkaan ole ohjeistettu sen katsomiseen lomautuksen aikana eikä tällaista ohjeistusta ole tullut tietoomme.

Change Lingerie -ketjun myyjät eivät ole suoraan yhtiön palveluksessa, vaan heidän työsopimuksensa on tehty vuokratyöfirma Rainmakerin kautta.

Siivoojan työt ilman palkkaa

Myyntityön ja myynninedistämiskoulutusten lisäksi työntekijöiden työnkuvaan kuuluu myös siivoaminen, sillä liiketilassa ei käy siivoojia.

Haastatellut kertovat, että myymälän avaamiseen on aamuisin varattu vain 15 minuuttia, jolloin pitäisi ehtiä muiden tehtävien lisäksi myös siivoamaan myymälä. Päivittäisiin siivousrutiineihin kuuluvat imurointi, lattioiden moppaus, pölyjen pyyhkiminen sekä tasojen ja peilien puhdistaminen.

Työntekijät kertovat tulleensa yleensä töihin ennen varsinaisen työajan alkua, jotta ehtivät siivota liiketilan ennen sen avaamista asiakkaille. Tämä työaika on kuitenkin palkatonta. Vielä enemmän palkatonta työtä kertyy työpäivän lopuksi.

– Usein asiakkaita käy paljon lähellä sulkemisaikaa ja myymälä on sitten ihan räjähtäneen näköinen. Siivoamiseen ja vaatteiden järjestelemiseen menee pitkään, Riina taustoittaa.

Palkanmaksu päättyy vartti sulkemisajan jälkeen. Myyjät kertovat, että tyypillisesti heiltä kuluu myymälän siistimiseen vielä noin puolisen tuntia palkanmaksun päättymisen jälkeen.

Pisimmillään he kertovat työskennelleensä myymälässä jopa kaksi tuntia sulkemisajan jälkeen.

Kerran Riina leimasi itsensä ulos vasta työt tehtyään.

– Esihenkilöni ilmoitti, ettei näin saa menetellä, koska siivousta ei ole budjetoitu erikseen.

Konsepti oli, että alle 15 minuutissa pystyisi avaamaan koko myymälän, mutta sitten siihen kuului myös myymälän siivoamista ja imurointia, että ei siinä oikeasti kerkeä. Kyllä sinne aina meni aikaisemmin. Se oli aina ihan ilmaista työtä. Janni

Ketjujohtaja Marjo Topin mukaan myyjien työtehtävät ovat monimuotoiset.

– Työvuoro alkaa 15 minuuttia ennen myymälän avaamista, jolloin myymälän avaaminen voidaan tehdä sujuvasti ja rauhallisesti. Aika-ajoin myymälöissä menee pidempään. Näistä kaikista sovitaan etukäteen. Kaikista sovituista työtehtävistä maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka.

Jannin mukaan aikataulu oli epärealistinen.

– Konsepti oli, että alle 15 minuutissa pystyisi avaamaan koko myymälän, mutta sitten siihen kuului myös myymälän siivoamista ja imurointia, että ei siinä oikeasti kerkeä. Kyllä sinne aina meni aikaisemmin. Se oli aina ihan ilmaista työtä.

Ketjun myymälöissä työskennellyt Katri on kirjannut työaikansa paperille minuutilleen MOT:n pyynnöstä. Muistiinpanoista käy ilmi, että hän ei ole päässyt kertaakaan listausjakson aikana lähtemään töistä työajan ja palkanmaksun päättyessä.

Myyjät kertovat myös, että lakisääteiset tauot saattoivat jäädä välistä asiakkaiden virratessa liikkeeseen.

– Kun aloitin, meille sanottiin, että jokainen saa pitää päivässä vartin tauon. On kuitenkin mennyt useampikin kerta siten, että syödä ei kerkeä, kun asiakkaita on niin paljon, Riina toteaa.

Ketjujohtaja Topin mukaan myymälöissä työskennellään paljon yksin, jolloin myymälää ei voi jättää valvomatta.

– Jokainen voi syödä työn ohessa parhaaksi katsomanaan aikana asiakasvirran sallimissa puitteissa.

Bonusten kertyminen työntekijöille kysymysmerkki

Change Lingerie -ketjulla on käytössään bonusjärjestelmä. Kukaan haastatelluista ei ole tietoinen, millä perusteella bonuksia tai myyntipalkkioita maksetaan.

– Minulle on itsellenikin jäänyt kysymysmerkki, että mikä se bonusjuttu oli, koska en sieltä mitään bonuksia saanut, työskentelyn ketjun palveluksessa jo lopettanut Janni sanoo.

MOT on nähnyt Katrin palkkakuitit. Hänkään ei ole saanut koskaan bonuksia tai muita palkkioita. Hän kertoo kuulleensa erilaisia versioita bonusten kertymisestä sekä työhaastattelussa että tämän jälkeen.

– Aluksi kerrottiin, että jos kaikkien myynnit ovat hyvät, niin jaetaan 80 euroa kaikkien myyjien kesken eli jokaiselle noin kymppi kuussa. Myöhemmin kuulin myös, että mitään bonusjärjestelmää ei edes olisi.

MOT on nähnyt myös Katrin työsopimuksen. Sen mukaan työntekijälle maksetaan kaupan alan työehtosopimuksen mukainen pohjapalkka. Hänen tapauksessaan kaupan alan minimi eli harjoittelijapalkka, joka on alle kymmenen euroa tunnilta ennen veroja.

Lisäksi sopimuksessa lukee, että provisiota maksetaan Change Oy:n ilmoittaman, myymälässä nähtävillä olevan bonusmallin mukaisesti. Palkkausmalli on voimassa toistaiseksi ja työnantajalla on oikeus muuttaa mallia olosuhteiden niin vaatiessa.

Marjo Topin mukaan lähiesihenkilöt ovat valmiita vastaamaan kaikkiin kysymyksiin esimerkiksi bonusjärjestelmästä joka päivä.

– Bonusjärjestelmämme on jokaisessa myymälässä jokaisen myyjän nähtävillä päivittäin. 10 euroa kuukaudessa ei ole maksimibonus, Topi sanoo.

Katri kertoo, ettei kuitenkaan saanut selvitystä bonusmallista koskaan.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin työaika- ja palkkausjärjestelmäasiantuntija Sirpa Leppäkangas sanoo, että tulospalkkausjärjestelmät olisi hyvä luoda työpaikalla työntekijöiden ja työnantajan yhteistyönä, jotta niistä tulisi aidosti kannustavia ja myyntiä edistäviä.

– Tavoitteisiin olisi oltava mahdollisuus päästä kohtuullisella ponnistelulla, ettei järjestelmä käänny itseään vastaan, Leppäkangas sanoo.

Riina kertoo kokevansa palkkausjärjestelmän stressaavana ja epämotivoivana.

– Myyntitavoitteet tuntuvat stressaavilta. Jos se olisi proviisiomyyntiä, niin se motivoisi, hän miettiii.

Työntekijöistä puristetaan mehut

Osa MOT-toimituksen haastattelemista myyjistä on jo lopettanut ketjussa työskentelemisen. Janni kertoo pitäneensä myyntityöstä ja asiakkaiden kanssa työskentelemisestä, mutta ketjun toimintatavoista jäi huono kokemus.

– Olihan siellä sellainen aika shady meininki nyt kun sitä kaikkea jälkeenpäin ajattelee, hän miettii.

Riina kokee, ettei hän voi suositella ketjussa työskentelemistä muille. Hän haluaisi nähdä ketjun toimintatavoissa muutoksia.

Työelämää tutkineelle Tampereen yliopiston dosentti Tuija Koivuselle työelämän raadollisuus on tullut tutuksi.

– Kyllä jollain tavalla näyttää koko työelämä siltä, että niistä, joilla on työtä, puristetaan mehut pois ihan kautta työelämän.

Aggressiivinen myyminen, mutta myös paineistettu työ on hirveän kuluttavaa työtä, jos tavoitteet ovat kovat. Usein ajatellaan, että nuoret jaksavat sitä paremmin ja he ovat dynaamisia. Tuija Koivunen, Tampereen yliopiston dosentti

Hänen mukaansa nuoria palkataan tyypillisesti paineisiin myyntitehtäviin.

– Aggressiivinen myyminen, mutta myös paineistettu työ on hirveän kuluttavaa työtä, jos tavoitteet ovat kovat. Usein ajatellaan, että nuoret jaksavat sitä paremmin ja he ovat dynaamisia.

Koivusen mukaan myös palkatonta työtä tehdään nykyään monella alalla.

– Se on iso ongelma. Kyllä minulla se käsitys on, että työn tekemisen tahti ja työpaineisuus on monellakin alalla tiukentunut. Koko ajan on vähemmän aikaa tehdä. Jos katsotaan kansainvälisiä vertailuja, niin Suomessa työn tuottavuus on edelleen korkeaa tasoa.

Hänen mukaansa työntekijöillä voi usein olla olemattomat mahdollisuudet lähteä muuttamaan työpaikalla vallitsevia huonoja työoloja.

– Suosittelisin silloin työntekijöitä ehkä miettimään, että onko työpaikaksi muita vaihtoehtoja, Koivunen sanoo.

Lue lisää:

MOT:n tutkivaa journalismia

Yle selvitti: Oma työ hävettää varsinkin nuoria ja pienituloisia – Myyjä Linda Väyrynen, 23, tuntee häpeää, kun tutut kyselevät aikooko hän hakea oikeita töitä

Horjutko jaksamisesi rajoilla? Opettaja, lähihoitaja ja työsuojeluvaltuutettu sinnittelivät romahdukseen asti, sitten iski syyllisyys: "Ei kai näin nuorena saisi uupua"

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kohtaa yhä enemmän painetta myös republikaanileiristä vallanvaihdon suhteen, kertoo uutistoimisto Reuters.

Useat kongressin republikaanijäsenet ovat ottaneet pesäeroa Trumpin väitteiisiin vaalien vilpillisyydestä, vaikka puolueen johtajat ja enemmistö kongressin republikaaneista edelleen tukevat Trumpin yrityksiä kumota vaalien tulokset. Yhä useampi republikaani näkee Trumpin junan menneen jo.

"Kaikki on nyt nähty ja tehty"

Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Tennesseen senaattori Lamar Alexander kehottaa Trumpin hallintoa aloittamaan vallanvaihtoprosessin.

Alexander kirjoitti lausunnossaan perjantaina, että vaalien häviäjän tulisi asettaa "valtio etusijalle, onnitella voittajaa ja auttaa hänet hyvään alkuun uudelle kaudelle".

Texasin pitkän linjan republikaaniedustaja Kay Granger sanoo CNN:lle, että hän epäilee suuresti Trumpin mahdollisuuksiin muuttaa vaalitulosta.

– Minusta alkaa olla aika mennä eteenpäin. Hänen on aika ymmärtää, mitä todella tapahtuu.

Michiganin edustaja Fred Upton sanoi perjantaina toimittajille, että hänen osavaltiostaan ei ole löytynyt mitään todisteita vaalien vilpillisyydestä.

– En ole nähnyt mitään todisteita petoksista, jotka kaataisivat noin 150 000 ääntä, Upton sanoi.

Kun Uptonilta kysyttiin, pitäisikö Trumpin myöntää tappionsa, hän sanoi, että "kyllä, kaikki on nyt nähty ja tehty."

Demokraattien Joe Biden voitti Trumpin Michiganissa hieman yli 150 000 äänellä.

Trump tapasi perjantaina Michiganin republikaanijohtoa. Uptonin tavoin myös Trumpin tavanneet osavaltion senaatin enemmistöjohtaja Mike Shirkey ja edustajainhuoneen puhemies Lee Chatfield kertoivat, että heidän tietoonsa ei ole tullut mitään, mikä muuttaisi Michiganin osavaltion vaalitulosta. Chatfieldin ja Shirkeyn mukaan petosepäilyt on kuitenkin syytä tutkia.

Myös esimerkiksi Mainen senaattori Susan Collins ja Alaskan senaattori Dan Sullivan ovat kommentoineet julkisesti siihen suuntaan, että Trumpin peli alkaa olla pelattu.

Collinsin mukaan on olemassa oikea ja väärä tapa haastaa mahdollisia vaalien väärinkäytöksiä.

– Oikea tapa on kerätä todistusaineistoa ja viedä asia oikeuteen. Väärä tapa on painostaa osavaltioiden vaaliviranomaisia.

Sullivanin mukaan Trumpin tulisi todistaa väitteensä vaalien varastamisesta oikeudessa – ja sen suhteen "rima on korkealla".

Illinois'n republikaaniedustaja Adam Kinzinger puolestaan sanoi uutiskanava CNN:lle, että hän on huolissaan siitä, että Trumpin syytökset heikentävät demokratian ydintä.

– Mikä minua todella häiritsee, on perusteettomien petos- ja laittomuussyytösten esittäminen. Sellaisella on turmiolliset vaikutukset, Kinzinger sanoi.

Jo pitkään julkisesti Trumpia kritisoinut Utahin senaattori Mitt Romney kirjoitti myöhään torstaina Twitterissä, että Trump ei ole pystynyt esittämään uskottavia todisteita vilpistä ja yrittää nyt painostaa osavaltioiden ja paikallisen tason viranomaisia vaalitulokseen vaikuttamiseksi.

– On vaikea kuvitella mitään huonompaa ja epädemokraattisempaa toimintaa, Romney kirjoitti.

Myös oikeuslaitoksilta tyrmäyksiä

Perjantaina illalla nevadalaistuomari esti oikeistojärjestön The Election Integrity Projectin yrityksen pysäyttää osavaltion äänestystuloksen virallisen vahvistamisen.

Aiemmin päivällä Georgian, Pennsylvanian ja Arizonan osavaltion tuomarit ilmoittivat hylänneensä republikaanien nostamia kanteita, joissa pyrittiin muuttamaan presidentinvaalien ääntenlaskua. Asiasta kertoo uutiskanava CNN.

Arizonassa republikaanipuolue oli pyytänyt, että vaalipäivän äänten uudelleenlasku tehtäisiin entistä laajempana.

Osavaltion tuomari hylkäsi pyynnön, koska se olisi voinut viivyttää vaalituloksen vahvistamista. Arizonassa ääntenlasku on tarkistettu yli puolessa piirikunnista, myös neljässä suurimmassa, joiden asukasluku on 86 prosenttia osavaltion väestöstä. Mitään olennaisia virheitä tai väärinkäytöksiä ei ole löytynyt.

Georgiassa republikaanisenaattori Lin Wood oli pyytänyt, ettei vaalitulosta vahvisteta vaalivilppiepäilyn ja väitetyn perustuslain rikkomuksen takia. Tuomarin mukaan Woodilla ei ollut näyttöä väitteilleen. Kanne oli myös tullut liian myöhään, eikä hyväksyttävää perustetta myöhästymiselle ollut.

Georgian kuvernööri Brian Kemp vahvisti lopulta hieman vastentahtoisesti Bidenin voiton puolen yön aikoihin Suomen aikaa.

Kemp sanoi, että laki vaatii häntä muodollisesti vahvistamaan tuloksen.

– Tämä luo mahdollisuuden Trumpin kampanjalle etsiä muita oikeudellisia vaihtoehtoja erillisessä uudelleenlaskennassa, mikäli he näin valitsevat, Kemp sanoi.

Pennsylvaniassa tuomari hylkäsi Trumpin kampanjan vaatimuksen hylätä 2 000 postiääntä, joiden rekisteröinnissä oli kampanjan mukaan teknisiä ongelmia.

Kyseessä ei tässä tapauksessa ollut väite vaalivilpistä. Kampanjan mukaan osavaltion säädökset postiäänistä olivat epäselvät.

Tuomari hylkäsi vaatimuksen todeten, että sen hyväksyminen olisi kumonnut äänestäjien äänioikeuden.

Detroitissa kaupungin lakimiehet ovat pyytäneet tuomaria nuhtelemaan Trumpin kampanjaa disinformaation levittämisestä. Trumpin kampanja luopui kanteestaan Michiganissa. Nyt Detroitin lakimiehet haluavat tuomarin poistavan kanteen arkistoista. Kaupunki ei pyytänyt rahallista korvausta.

Trumpin kampanjan lakimies Mark Hearnen mukaan kanteessa ei ollut mukana vääristeleviä lausuntoja.

Lue lisää:

Yle seuraa Yhdysvaltain vaalien jälkitunnelmia

Kankaanpäässä syyskuussa kadonneeksi ilmoitettu mies on löydetty kuolleena vesistöstä. Mies löydettiin torstaina, kerrotaan poliisin tiedotteessa.

Poliisi jatkaa tutkintaa kuolemansyyn selvittämisenä, eikä tiedota asiasta enempää.

Kuuntele täältä uusimmat Yle Uutiset Satakunnasta.

Kiinnostus maaseutua kohtaan on herännyt korona-aikana etätöiden myötä.

Vaikka mielenkiinto maaseutua kohtaan on korona-aikana aikaisempaan verrattuna lisääntynyt, niin todellisiin muuttopäätöksiin, tekoihin ja valintoihin, se ei ole juurikaan heijastunut.

Yle kysyi verkkosivuilla, mitkä asiat konkretisoivat muuttohaaveet muuttopäätökseksi. Poimimme vastauksista esiin eniten vaikuttaviksi mainittuja asioita.

Vastauksiin tutustui maaseudun asumiseen ja palveluihin monissa projekteissaan perehtynyt Vaasan yliopiston tutkimusalusta InnoLabin projektipäällikkö Heli Siirilä, joka on itsekin maallemuuttaja. Hänen arvionsa vastauksista tämän artikkelin lopussa.

Lue lisää: Odotettua maallemuuttobuumia ei tullut, mutta pinnan alla väreilee – kerro meille, mitä tarvittaisiin, jotta sinä muuttaisit maalle?

Työ

Vastausten perusteella yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, maallemuuton mahdollistaja on työ. Se oli myös useimmiten esitetty syy, joka estää muuttamisen.

Erityisesti akateemisen uran luominen asettaa haasteita. Vastaajien pelkona oli että, jos työpaikka menee alta, löytääkö paikkakunnalta enää uutta työtä?

Karolina, Helsinki: En muuttaisi maalle yksittäisen työpaikan perässä, sillä silloin liian paljon olisi yhden kortin varassa. Mutta jos tulevaisuudessa työn tekeminen ei olisi enää paikkaan sidottua ja maalla asuvana minulla ja miehelläni olisi yhtäläiset mahdollisuudet työllistyä ja hakea työpaikkoja pk-seudulta, voisimme hyvinkin muuttaa pois Helsingistä.

Jenni, Helsinki: Oman alan työpaikka lähellä asuinpaikkaa olisi unelma, mutta harmittavan usein se on mahdoton ajatus akateemisesti koulutetulle.

Etiäinen, Seinäjoki: Vaikka työ olisi tehtävissä täysin etänä, tulee monissa paikoissa olla vähintään 3 kertaa viikossa toimistolla, koska toimistolla nyt vaan on oltava.

Korona-ajan jälkeinen aika pohditutti monissa vastauksissa: miten etätyöt jatkuvat tulevaisuudessa? Epävarmuuden takia voidaan joutua jättämään isoja päätöksiä tekemättä.

Oskar, Espoo: Jos työnantaja mahdollistaisi etätyöt myös koronan jälkeen, muuttaisin heti maaseudulle.

Terveyspalvelut

Monissa vastauksissa näkyi pelko käytettävissä olevien terveys- ja sairaanhoitopalveluiden heikkenemisestä. Osa vastaajista haluaisi takeet siitä, että vastaanottava paikkakunta ei ole tyhjenemässä.

Riku, Merikarvia: Muutin Merikarvialle. Mukavaa luontoa ja harrastusta riittää. Surkein tilanne on terveydenhuollon palveluissa, sillä Poriin on 60 km matkaa terveys- ja vanhuspalveluihin silloin, kun tarvitsee syvällisempää hoivaa kuin pelkän pintaraapaisun. Kunta supistaa palveluita. On palkattu konsultteja säästöohjelmiin, kun kannattaisi palkata konsultteja kasvuohjelmiin, joilla tuettaisiin palvelujen säilyttämistä.

Kaija, Helsinki: Ambulanssin, poliisin ja paloauton tulo voi kestää erittäin kauan maalla. Hoitoon pääsy iäkkäänä mietityttää. Riittääkö hoitopaikkoja ja saako kotiin palvelua, jos sitä tarvitsee esimerkiksi 10-20 vuoden kuluttua?

Ikuinen kaupunkilainen, kai, Helsinki: Sairaanhoitopalvelut pitäisi olla kunnossa ja lyhyen matkan päässä. Tämä on koronasta opittu. Niin kauan kun ei ole, en muuttaisi.

Koulutus, harrastukset ja kulttuurielämä

Kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet nousivat esille osassa vastauksia. Vastaajille olivat jääneet mieleen uutisoinnit kyläkoulujen lakkauttamisista.

Lari, Rusko: Haluan, että lapset voivat harrastaa ja halutessaan panostaa kunnolla urheiluun. Se ei oikein onnistu kunnolla kuin isommissa kaupungeissa.

Hpr/Tampere: Kaipaan varmuutta siitä, että kunnassa on koulutettuja ihmisiä ja tekemistä lapsille ja nuorille. Pelkään, että kasvattamalla lapset ympäristössä, jossa vain harvalla on korkeakoulututkinto, lapset haluavatkin amikseen eivätkä yliopistoon.

Tommi, Helsinki: Internet-yhteyden laatu on vielä liian huono.

Pikkukylän kasvatti: Kunnan lapsiperhepalvelut oltava kunnossa ja terve sisäilma päiväkodeissa ja kouluissa.

Junanviemä, Joensuu: Maakunnassa on ihan kaikkea mitä tarvitsen ja Helsingissä olevat työt voi hoitaa suureksi osaksi etänä. Piipahtaminen Helsingissä silloin tällöin tekee ihan hyvää töiden takia, mutta muuten se muistuttaa aina karusta todellisuudesta, urbaanin elämän yksipuolisuudesta ja puutteista. Kaikki kulttuuririennot ja muut tapahtumat kyllä ehtii käydä kokemassa Helsingissä, vaikkei siellä asuisi ja olen myös huomannut, että keskiverto stadilainen hyödyntää kaikkea menopotentiaalia paljon vähemmän kuin me maakunnista Helsinkiin matkaavat.

Turkulainen: Maaseudun palveluista puhuttaessa aina jauhetaan kouluista ja päiväkodeista, jotka koskettavat vain pikkulapsiperheitä. Olemme tulleet siihen tulokseen, ettei maaseudulle haluta muita, koska meidän kaipaamiamme palveluita ei edes mainita keskusteluissa tai mainoksissa. Meille tärkeää on ruuan lisäksi kulttuuri, kuten kirjastot ja tapahtumat. Monella maaseutupaikalla on hienoa kulttuurielämää jo olemassa, mutta ravintolapalvelut on suoraan 1980-luvulta. ¨

Asuinolosuhteet

Monessa vastauksessa haaveiltiin korona-aikana järven rannalla olevasta talosta ja asuinympäristöä, jossa olisi rauhallista. Pientä asiointia varten pitäisi olla kauppa lyhyen pyörämatkan päässä.

Haaveilija, Helsinki: Kaipaan hitaampaa tempoa, luontoa, vettä ja kauneutta, hiljaisuutta. Sieluni oikein janoaa näitä asioita.

Nina, Lempäälä: Muutin pk-seudulta Lempäälän metsään, lähin naapuri on kilometrin päässä. Jatkuva meteli, huono ilmanlaatu, töykeät ihmiset, autoruuhkassa istuminen, rauhattomuus, ihmisten itsekkyys, asumisen kalleus. Lista on loputon. Suurin osa ystävistäni ei ymmärtänyt ratkaisua jättää unelmatyö, mutta jossain vaiheessa on elettävä itselleen ei työlleen.

Petteri, Sääksjärvi: Halusin päästä kaupungista pois ja kasvattaa lapsen rauhallisemmassa ympäristössä. Lisäksi halusimme enemmän tilaa kotiin ja pihapiiriin.

Asunnon ostaminen muuttotappiokunnasta pelottaa. Tarjolla olevan asuntokannan pelätään myös olevan heikossa kunnossa.

Mari, Ylistaro: Maalla on monta kivaa taloa tyhjillään, mutta eivät ole myynnissä, koska taustalla saattaa olla perintöriitoja tms. Esteenä kauppojen syntymiselle saattaa olla myöskin talon liian korkea hintapyyntö kuntoon ja sijaintiin nähden.

Mikael, Helsinki: Yleisesti maaseudun rakennuskannan kunto on verrattain heikko. Myöskään vanha ja hajautettu lämmitysjärjestelmä ei houkuta.

Miete, Tampere: Uusia vuokra-asuntoja ei löydy niistä etsimälläkään, vaikka tutut ovat yrittäneet etsiä. En halua muuttaa 2000-lukua vanhempaan taloon.

Mari, Ylistaro: Nykyinen jätevesiasetus jättää monta potentiaalista tupaa tyhjilleen, koska remontti on hintava. Yleensäkin tuntuu että laki on kova, pitää olla sitä tätä ja tuota vaikka itse pärjään sähköttömästi ja ilman juoksevaa vettä.

Kaija, Helsinki: Kunta tai valtio voisi avustaa kesämökin muuttamista ympärivuotiseen asumiseen sopivaksi. Ilmalämpöpumput, vesihuolto, sisävessat ja muuta tarpeellista. Kiinteistöverot pienemmiksi ja verohelpostusta. Olen eläkkeellä, joten taloudelliset syyt ratkaisee.

Liikenne ja tieverkosto

Maalle muuttamisen haittapuoleksi todettiin useissa vastauksissa työmatkojen pidentyminen. Mikäli työpaikkaa ei löytyisi samalta paikkakunnalta, menisi työmatkoihin paljon aikaa.

Kysymyksiä herätti myös se, pärjääkö pienemmillä paikkakunnilla ilman autoa ja pystyykö joukkoliikenteeseen luottamaan.

Hanna, Ylöjärvi: Maalla oman auton käyttö on usein välttämätöntä. Yhteiskunnan tulisi ottaa tämä huomioon autoilun kulujen verotuksessa.

Mika, Helsinki: Muuttaisin mielelläni maalle, jos työmatkojen kustannukset olisivat pitkällä tähtäimellä ennakoitavissa. Auto tai bussi tai juna – hinnat voi heilahtaa ihan mihin sattuu veropäätöksillä tai markkinatilanteen takia.

Marjaliisa, Loviisa: Maaseudulta lähes kokonaan loppunut julkinen liikenne estää asumisen ilman autoa. Nykyään ei myöskään ole työikäisenä oikein mahdollista asua paikassa, jossa ei ole toimivia nettiyhteyksiä.

Anna, Tampere: Haluaisin, että arjen peruspalvelut olisivat kävely tai pyöräilymatkan päässä, jotta perhe ei tarvitsisi välttämättä kahta autoa. Se rajoittaa jonkin verran.

Sosiaalinen ympäristö

Muuttaminen toiselle paikkakunnalle on suuri muutos. Muuton yhteydessä voi joutua jättämään taakseen perheen ja ystävät. Muutos pelottaa.

Arja 61, Vantaa: Kun en tunne ketään kunnassa, pelkään, että jään ulkopuoliseksi.

Kolmikymppinen, Helsinki: En usko, että enää aikuisiällä luodaan helposti uusia läheisiä suhteita, ei varsinkaan pienemmällä paikkakunnalla.

Kainuulainen, Tampere: *Kun mietin tulevaisuutta ja perhettä, turvaverkko on tärkeä tekijä. Haluan myös olla läsnä sukulaisten elämässä. En halua isovanhempien olevan etäisiä henkilöitä, jossain pohjoisessa.

Asenteet ja ennakkoluulot

Muutamissa vastauksissa puhutaan maaseudun ahdasmielisyydestä. Vaikka naapurit ovat kaukana, liikkuvat juorut oletetusti nopeasti.

Osassa vastauksia maaseutua ei nähdä kovinkaan ystävällisenä ympäristönä. Jotkut kokivat kyläyhteisöt myös hyvin kuppikuntaisina.

Annika, Turku: Maalla ihmiset tuntevat toisensa, mielestäni vähän turhankin hyvin. Kai osa sitten sanoo sitä yhteisöllisyydeksi, mutta minä kutsun sitä toisten asioihin sekaantumiseksi, sisäänpäinlämpiävyydeksi ja ksenofobiaksi. Pienissä yhteisöissä on vaikeaa olla oma itsensä, sillä juorut ja seläntakana kuiskuttelu alkavat helposti - kaupungeissa myrkylliset tyypit voi jättää omaan arvoonsa.

Joonatan, Helsinki: Seksuaalivähemmistöön kuuluvana koen pienten paikkakuntien ilmapiirin tukahduttavana. Olen itse kasvanut nykyistä asuinpaikkaani Helsinkiä valtavasti pienemmässä taajamassa, joten puhun myös kokemuksesta.

Parvekebiologi kehä kolmosen ulkopuolelta Maaseudulla ei ole muuta vikaa, kuin että se on täynnä maalaisia. Puulla ei ole arvoa pystyssä, vain pinossa. Kaikkea vihataan: merimetsoa, hanhia, vuoroin hirviä ja susia, kumpi nyt "vahinkoa" sattuu aiheuttamaan. Hylkeitä, kurkia, joutsenia ja naakkoja on "liikaa". Ihmiset, jotka asuvat kaiken tämän keskellä, halveksuvat luontoa ja ympäristöä kaikkein eniten.

Muuttaako vaiko eikö?

Vaasan yliopiston tutkimusalusta InnoLabin projektipäällikkö Heli Siirilä tarkasteli yllä olevia vastauksia Ylen pyynnöstä. Siirilä on toiminut monien maaseutupolitiikan ja maaseudun kehittämishankkeiden erityisasiantuntijana.

Vastauksista näkee Siirilän mukaan hyvin ihmisten erilaiset käsitykset maaseudusta.

Syke luokittelee maaseudun neljään eri luokkaan: maaseudun paikalliskeskuksiin, kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun sekä harvaan asuttuun maaseutuun.

– Monissa siteerauksissa ajateltiin maaseutu kylinä, joissa katuvalot ovat vähissä ja palvelut kaukana, mutta kyllä se voi tarkoittaa myös kuntataajamaa. Silloin kuntapalvelut, harrastukset ja kulttuuririennot voivat olla pyöräilymatkan päässä, Siirilä toteaa.

Muun muassa Maaseudun kuljetusten ja liikkumisen digiboksi -viestintähanketta pyörittävä Siirilä yllättyi, että suuri osa pohdinnoista, kuten esimerkiksi asenteista, oli negatiivissävytteisiä. Pienissä yhteisöissä Siirilän mukaan korostuvat kuitenkin naapureiden hyvät välit.

– Oma kokemukseni on, että maaseudulla asustaa lämpimiä, avuliaita ja vastaanottavia asukkaita. Yksinäisyydestä voi kärsiä myös esimerkiksi keskellä suurkaupunkia, Siirilä toteaa.

Siirilä on huomannut, että monesti maaseutu ja kaupunki asetetaan toistensa vastakohdiksi. Hän ei haluaisi, että maaseutuun suhtaudutaan kritiikittömästi, vaan maaseutuasuminen kaipaa monipuolista tarkastelua.

Heli Siirilä muutti itse vajaa kaksi vuotta sitten Vaasasta Kaustiselle, vaikka hänen työpaikkansa olikin Vaasassa, ja on sitä edelleen.

– Tajusin, ettei minun tarvitse välttämättä asua Vaasassa tehdäkseni työtäni.

Siirilä toivoo, että työpaikoilla keskusteltaisiin korona-aikana avoimesti, onko etätyön tekeminen tulevaisuudessakin mahdollista. Nyt etätyöstä on monilla tullut sujuva osa arkipäivää.

Siirilä ymmärtää, että muuttopäätös on suuri päätös ja edellyttää tarkkaa harkintaa.

– Se vaatii sitkeyttä, rohkeutta. Pelko ei saa kuitenkaan olla se ohjaavin tekijä päätöksessä, vaan omien toiveiden toteuttaminen. Asumista voi kokeilla aluksi vaikka vuokra-asunnossa, Siirilä sanoo.

Ylen maallemuutto-aiheiseen verkkokyselyyn 9-10.11.2020 tuli 963 vastausta. Jutun kommentit ovat peräisin kyselystä.

Saudi-Arabian kuningas Salman avasi lauantaina G20-maiden kaksipäiväisen huippukokouksen, jota hallitsi maailmaa ja taloutta runteleva koronakriisi. Koronan takia johtajat osallistuivat videoyhteyksien kautta.

Mukana oli viimeistä kertaa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump, joka ei tosin edelleenkään suostu myöntämään tappiotaan presidentinvaaleissa.

Hän piti puheen, jossa hän muun muassa kehui Yhdysvaltojen tapaa hoitaa koronapandemiaa ja poistui sen jälkeen virtuaalikokouksesta pelaamaan golfia, kertoi Bloomberg.

G20-maita on vaadittu kaivamaan kuvettaan ja rahoittamaan kansainvälisen rokotusoperaation järjestämiseen tarvittavat arviolta 4,5 miljardia dollaria (3,8 miljardia euroa).

– Vaikka olemmekin toiveikkaita rokotteiden, hoitokeinojen ja diagnoosityökalujen kehityksessä tapahtuneessa edistyksessä, on meidän luotava edellytykset sille, että nämä tulevat kaikkien ihmisten saataville tasa-arvoisesti ja edullisesti, kuningas Salman sanoi avajaispuheessaan.

Asialistalla on muitakin aiheita, kuten ilmastonmuutos.

Rokotteille haetaan lupia

Yhdysvalloissa lääkeyhtiö Pfizer vahvisti, että se ja Biontech ovat hakeneet lupaa kehittelemänsä koronarokotteen hätäkäytölle.

Päätöksen tekevä Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) kertoi, että sen rokotekomitea kokoontuu 10. joulukuuta keskustellakseen lupapyynnöstä.

Sitä ennen FDA:n asiantuntijat tutkivat Pfizerin rokotetta noin kolmen viikon ajan ennen ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan komitean kokousta. FDA noudattaa yleensä, mutta ei aina, neuvoa-antavien komiteoiden suosituksia, kirjoittaa New York Times.

Lupa hätäkäytölle ei vastaa täyttä hyväksyntää. Hätäluvalla rokotetta voidaan käyttää tiettyjen olosuhteiden vallitessa ennen kuin kaikki näytöt täyttä hyväksyntää varten ovat saatavilla. Lupaa varten virasto pohtii, ylittävätkö tiedetyt ja mahdolliset hyödyt rokotteen mahdolliset riskit.

Myös yhdysvaltalainen lääkeyhtiö Moderna kertoo sivuillaan, että se suunnittelee hätäkäyttöluvan hakemista lähiviikkoina kehittämälleen koronarokotteelle. Yhdysvallat on varannut rokotetta jo elokuun alkupuolella 100 miljoonaa annosta.

Modernan mukaan sen kehittelemä koronavirusrokote on osoittautunut testeissä lähes 95-prosenttisen tehokkaaksi koronaviruksen aiheuttamaa tautia vastaan.

EU varannut rokotetta

Euroopan unioni on varannut Pfizerin ja Biontechin tulevaa rokotetta. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi aiemmin, että unioni voisi hyväksyä kaksi koronavirusrokotetta vielä tämän vuoden loppuun mennessä.

EU:ssa myyntilupa-arviointia tekee Euroopan lääkearviointivirasto (EMA). Virasto voisi von der Leyenin mukaan antaa mahdollisesti jo joulukuun toisella puoliskolla ehdollisen markkinointiluvan, jos kaikki etenee ongelmitta.

Sata vuotta sitten maatalon tärkein työjuhta oli hevonen. Niitä oli Suomessakin satoja tuhansia vetämässä auraa pellolla tai tukkeja metsästä.

Hevonen oli usein omistajalleen myös erityisen rakas, jolloin se haudattiin kokonaisena ja talteen otettiin vielä harjajouhia muistoksi.

Hevosten haudoille tuotiin kukkia ja Helsingin yliopiston arkeologi, tutkijatohtori Tuija Kirkinen kertoo Sopusointu-nimisen hevosen erityisestä hautapaikasta.

– Hautakivi oli asetettu istumakiven muotoiseksi. Siellä käytiin toimittamassa asioita Sopusoinnulle. Käytiin keskustelemassa sille hevoselle.

Kirkinen on yhdessä toisen tutkijatohtorin eli biologi Karin Hemmannin kanssa selvittämässä suomenhevosen vaiheita vuosina 1850-1950. Tutkimuksessa kartoitetaan suomenhevosen alkuperää ja jalostamista vuonna 1907 tapahtuneen kantakirjauksen jälkeisinä vuosikymmeninä.

Kansalaisilta ja museoista on saatu sekä jouhi-, nahka-, kavio-, luu- ja hammasnäytteiden lisäksi tarinoita hevosista. Oulun yliopistossa on vuosikymmeniä vanhoista ullakoilla lojuneista jouhinäytteistä saatu analysoitua hevosten dna.

Tätä tutkijat pitävät jo merkittävänä saavutuksena. Jo nyt Karin Hemmannin mukaan on tullut esiin paikallisia hevospopulaatioita ja maantieteellisiä eroja.

– Kirjallisuuden mukaan idässä olisi ollut pienempiä ja tummempia ja lännessä isompia ja raskastekoisimpia. Me tutkimme asiaa. Paikallisia populaatioita on paljastunut. Tämä viittaa jalostushistoriaan. Kokoa tutkimme paraikaa aktiivisesti, mutta niistä en uskalla vielä sanoa mitään yleistävää, tuloksia on vielä niin vähän.

Suomenhevosta jalostettiin isommaksi, koska tarvittiin rotevampia hevosia vetämään yhä raskaampia maatalouskoneita.

Vielä 1800-luvun puoliväliin saakka suomenhevoset olivat varsin pieniä. Säkäkorkeus oli huomattavan matala.

– Hevoset juoksivat ihan villeinä kevään kyntötöiden jälkeen pitkin kyliä. Ne olivat hyvin pienikokoisia, lähes 130 senttiä säkäkorkeudeltaan, varmajalkaisia, sinnikkäitä otuksia, Karin Hemmann kertoo.

Määrätietoinen jalostus kuitenkin kasvatti kokoa ja kantakirjoihin kelpasivat 1907 alkaen vain harvat. Ulkomailta tuotiin myös isompia hevosia tuomaan lisää kokoa suomenhevosten kantaan. Mutta ennen sitä suomenhevosia oli kovinkin erilaisia kuin nyt.

Jalostuksen tavoitteista hieman myöhemmin tässä jutussa.

Hevosten hautoja ja kalmistoja avattu

Viime elokuussa Tuija Kirkinen ja Karin Hemmann matkasivat Varsinais-Suomeen Salon Kuusjoelle. Parran kartanon pihapiirissä oli perimätiedon mukaan Ilkka-nimisen hevosen hauta. Hevosesta tekee merkittävän sen asema kantaori Kirpun varsana.

Nykyiset suomenhevoset polveutuvat neljästä kantaorista, vaikka aikanaan niitä on ollut lukuisia. Mainitut neljä kantaoria ovat Murto, Kirppu, Lohdutus ja Uljaanpoika. Tällä hetkellä tutkijat ovat onnistuneet saamaan dna-näytteet Murton ja Lohdutuksen linjasta.

Näytteet on saatu muun muassa kaivamalla vanhoista haudoista hevosten luita ja eristämällä dna niistä.

Kuusjoella hautaa oli kaivamassa joukko innokkaita avustajia, joiden mukana myös Ypäjän hevosopiston Marjatta Lähdekorpi ja Päivi Laine. Heidän sinnikkään salapoliisityönsä tuloksena on löytynyt kymmeniä hevosten hautoja ja jopa hevoskalmistoja.

Kartanon tuuliviirinä ollut Kirpun profiili jäi kuitenkin ainoaksi löydöksi, kun kartanon puiston kivettyä hautaa ja lisäkaivauksia avattiin. Tämä kertoo siitä, kuinka hataria muistitiedon mukaiset kertomukset haudoista ovat. Tutkijat uskovat kuitenkin vielä, että Ilkan hauta löytyy alueelta, mutta lisävinkit ovat edelleen tarpeen.

Kirkisen ja Hemmannin tietoon on tähän mennessä tullut noin 60 yksittäis- tai kaksoishautausta sekä 15 hevoskalmistoa, joihin on haudattu useita hevosia. Hautapaikoista ja -tavoista kootaan kartta ja tietoa tulevia tutkijoita varten.

Hevoskalmistoja on syntynyt kylien ja esimerkiksi maatalousoppilaitosten liepeille. Arkeologi pitää ilmiötä melko ainutlaatuisena.

Lontoossa ja Pariisissa on kirjallisuuden mukaan alettu 1800-luvulla haudata lemmikkieläimiä kalmistoihin. Suomessa oli samaan aikaan tilan tai kylän hevoskalmistoja, joille ei kirjallisuudesta löydy juurikaan vastineita.

– Se kertoo ilman muuta hevosen ja ihmisen läheisestä suhteesta, Kirkinen sanoo.

Toistaiseksi tutkijat eivät ole kaivaneet auki hevoskalmistoja, vaikka heidän työhuoneisiinsa on jo kertynyt useita hevosten kalloja. Joissain niissä on luodinreikä otsassa.

Hevosista on arkeologisia löytöjä pitkältä ajalta myös Suomesta. Varhaisimmat löydöt ovat Nakkilan Rieskaronmäeltä 2 700-2 500 vuoden takaa.

Kotimaisia alkuperäisrotuja on kuitenkin tutkittu arkeologisesti varsin vähän ja tähän seikkaan arkeologian ja dna-tutkimusten yhdistämisellä nyt halutaan lisätietoa.

– Materiaalin keräämisellä alkaa olla todella kiire, sillä tieto hautapaikoista ja hevosmateriaaleista on häviämässä 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneiden ihmisten ikääntyessä, Tuija Kirkinen arvioi.

Edelleen kuitenkin posti tuo näytteitä tutkijoille. Jouhia on irroiteltu keinuhevosista, mutta niitä otettiin talteen myös harjojen materiaaleiksi.

Suomalaisen hevosen monimuotoinen tausta

Nyt tehtävä tutkimus tuo valoa suomenhevosen kehitykseen viimeksi kuluneiden 150 vuoden ajalta. Geenitutkimukset keskittyvät kymmeneen mutaatioon, jotka ovat vaikuttaneet hevosten ominaisuuksiin.

Mielenkiintoista on esimerkiksi niin sanotun ravigeenin ilmaantuminen ja leviäminen suomenhevosiin. Kyseinen geeni koodaa liikkeiden koordinaatiota ja hevosilla se vaikuttaa niiden käyntiin ja raviin.

Tätä geeniä on löydetty jo 1900-luvun alun suomenhevosilta. Nyt selvitetään, milloin tämä ominaisuus on tänne rantautunut, sillä alunperin kyseinen geenimutaatio löydettiin Englannista.

– Nykyisillä suomenhevosilla se on hyvin yleinen, mutta sadan vuoden takaa se kertoo suomenhevosen käytöstä sekä työ- että kilpahevosena, Karin Hemmann toteaa.

Suomenhevoset ovat nykyään korkeajalkaisempia kuin ennen, mutta edelleen löytyy vankkoja työhevosia ja piensuomenhevonen, joka muistuttaa alkuperäistä matalaa, 1800-luvun alussa vallalla ollutta hevostyyppiä.

Biologi Karin Hemmannin mukaan suomenhevosen geeniperimästä on löytynyt yllättävä yhteys mongolian villihevoseen eli przewalskinhevoseen.

Ainoana kesynä hevosrotuna suomenhevosilta on löydetty sama äitilinjan mitokondrioiden dna:n haploryhmä kuin przewalskinhevoselta. Tämä kertoo hevosten keskinäisistä sukulaissuhteista ja lajin evoluutiosta.

– Se on hyvin mielenkiintoinen asia, jonka yhteistyökumppanimme Oulun yliopiston dosentti Laura Kvist on äskettäin paljastanut. Oletus on, että se löytyy myös näistä meidän saamistamme näytteistä, mutta täytyy odottaa vielä, Hemmann miettii.

Suomenhevonen ja kansallinen ihanne

Suomenhevosen rotu määriteltiin vuonna 1907 ja samalla myös rodulle tyypilliset ominaisuudet. Silloin rajattiin paljon eläimiä, joita ei pidetty jalostuskelpoisina. Se kapeutti suomalaisen hevosen kantaa.

– Jos tutkitaan pelkästään nykyistä suomenhevosen geeniperimää, niin silloin tutkitaan vain murto-osaa siitä, mikä on ollut alkuperäinen eläin ennen rodunjalostusta ja 1960-1970-luvuilla tapahtunutta kannan romahdusmaista vähenemistä, Tuija Kirkinen sanoo.

Suomenhevosen jalostus karsi pois vääränväriset ja ihanteeksi tuli punaruskea rautiainen liinaharja. Liian kirjavat tai valkoläikkäiset eivät kelvanneet kantakirjaan.

Siinä oli Tuija Kirkisen mukaan näkyvissä kansallista ihannetta. Hevosen ulkonäössä etsittiin samoja piirteitä, mitä pidettiin suomalaisina kansallisina ominaisuuksina. Nöyryys, luotettavuus, kestävyys ja rohkeus.

– Suomenhevosen ikonisella ruskealla värivalinnalla haluttiin varmistaa, ettei rodussa ole vieraita vaikutteita. Puhuttiin ihan vierasverisyydestä, josta esimerkiksi suuret valkoiset merkit olivat osoituksena.

Lue myös

Tutkijat ihmeissään – haudasta kaivetut, 66 vuotta sitten kuolleet hevoset ovat niin hyvässä kunnossa, että ne pystyi yhä tunnistamaan nimeltä

Tutkijat löysivät ainutlaatuisen hevoshaudan: "Karvat ovat säilyneet haudassa kuin ne olisi laitettu sinne eilen"

Kaksi hevosta haudattiin oudolla tavalla 66 vuotta sitten – nyt arkeologit yrittävät selvittää, mitä oikein tapahtui