Hallitus on puuttunut terveyspalveluyritys Attendon ja kuntien suojavarustekiistaan.

Viime keväänä Attendo hankki ja jakeli kunnissa suojavarusteita, kun niistä oli kaikkialla pulaa. Attendo on useissa tapauksissa oikeutettu saamaan korvauksia toiminnastaan, mutta vain murto-osa kunnista on ollut yhtiön mukaan halukas maksamaan.

Hallitus on puuttunut kiistaan paimenkirjeellä eli kunnille annetulla ohjeistuksella, joka on laadittu yhdessä Kuntaliiton kanssa. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi asiasta lauantaina Yle TV1:n Ykkösaamussa. Voit katsoa ohjelman tästä linkistä.

– Olemme joutuneet puuttumaan tähän. Viestini on, että tätä määräystä tai ohjeistusta on noudatettava, Kiuru sanoo.

Periaatteena on, että valtio maksaa Attendolle kuuluvat rahat kunnille, joiden pitäisi tilittää ne eteenpäin. Ykkösaamussa esiin tulleiden tietojen mukaan maksuhalukkaita kuntia olisi ollut vain kaksi.

– Rahasta tämän taudin torjunta ei jää kiinni. Tautitilanteen vaatimat korvaukset maksetaan kunnille täysimääräisesti, Kiuru sanoo.

Kiuru sanoo, ettei osaa ottaa kantaa siihen millaisista tapauksista ja kiistoista on kyse. Kysymys on Kiurun mukaan vakava esimerkiksi siksi, ettei koronavirus pääsisi jylläämään hoivakodeissa.

– Jos suojauksesta aletaan yhtään tinkiä, näemme sen ei vain tautitilastoissa vaan valitettavasti myös kuolemia koskevissa tilastoissa. Suojaus on tärkeää, ja sen pitää pitää.

– Tiedätkö, että olet tullut salaiseen kokoukseen?

Kysymyksen esitti EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell, kun alankomaalainen toimittaja Daniël Verlaan ilmestyi EU:n puolustusministereiden luottamukselliseen videokonferenssiin perjantaina.

RTL Nieuwsin toimittaja Verlaan oli Politico-lehden mukaan nähnyt Alankomaiden puolustusministerin Ank Bijleveldin Twitter-tilillä tviitin, joka oli paljastanut kokouksen kirjautumisosoitteen ja osan PIN-koodia.

Verlaan onnistui arvaamaan usean yrittämän jälkeen kuusimerkkisen koodin viimeisen merkin. Twitterissä on jaettu videota, jossa mustaan paitaan pukeutunut toimittaja ilmestyy konferenssiiin hymyillen.

Videolla Verlaan vilkuttelee puolustusministereille ja sanoo:

– Olen pahoillani, olen toimittaja Alankomaista. Olen pahoillani, että keskeytin teidän kokouksenne.

Borrell vastaa Verlaanille sävyyn, jota Politico kuvailee kepeäksi - muttei täysin huvittuneeksi.

– Tiedäthän, että se on rikos? Sinun kannattaa kirjautua ulos äkkiä ennen kuin poliisi saapuu, Borrell sanoo.

Pian tämän jälkeen Verlaan hyvästelee ministerit ja häviää ruudulta.

Huoli tietoturvasta nousi heti

Videolla kuuluu, miten toimittajan kuokkavierailu huippukokoukseen otettiin vastaan nauraen. Välikohtaus on kuitenkin herättänyt myös huolta tärkeiden kokousten tietoturvasta.

Politicon mukaan perjantain kokouksessa puhuttiin muun muassa salaisesta dokumentista, joka käsittelee EU:hun kohdistuvia uhkia ja on pohja tulevaisuuden turvallisuusstrategialle.

Politicon haastattelemat diplomaattilähteet ovat kuvailleet välikohtausta "noloksi" ja todenneet, että ensi kerralla tunkeutuja voi olla hakkeri.

Kirjautumistiedot sisältänyt tviitti oli julkaistu sosiaaliseen mediaan ilmeisesti vahingossa. Politicon tietojen mukaan tviitti ehti olla näkyvissä vain hetken ajan ennen kuin se poistettiin.

Politicon tietojen mukaan komission virkamies on sanonut, että toimittajan tempaus oli "laiton" ja se raportoidaan viranomaisille.

Kansallismuseossa työskentelevä Pepita Ehrnrooth-Jokinen tuntee 1900-luvun Hvitträskin kulttuurikodin historian kuin omat taskunsa. Hänen mukaansa Hvitträsk oli ilon ja rakkauden talo.

– Tällä on luotu paljon ja täällä on rakastettu ja oltu iloisia sekä laitettu hyvää ruokaa. Loja Saarinen oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan.

Ehrnrooth-Jokisen lapsuudenkoti oli Tyriksen kartano Hvitträskin lähettyvillä. Eliel Saarinen perheineen kävi Tyriksessä kylässä ja myös toisinpäin kyläiltiin. Ehrnroth-Jokisen isoisä kenraali Gustaf Ehrnrooth kertoi suvun lapsille paljon tarinoita talon rakentaneesta kolmesta arkkitehdistä.

Arkkitehtikolmikko Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren suunnittelivat itselleen ja perheilleen erämaa-ateljeen ja asunnon Kirkkonummelle, Vitträsk-järven rannalle.

Elettiin 1900-luvun alkua ja kansallisromantiikan aikaa.

Eroja ja avioliittoja

15-vuotias Pepita Ehrnrooth kävi kysymässä Hvitträskistä kesätöitä. Tyttö sai haravan käteensä ja työskenteli puutarhassa kesän 1971. Myöhemmin hän pääsi viikonloppu-ja kesäoppaaksi, sitten vastaavaksi oppaaksi ja myöhemmin museonhoitajaksi.

Hvitträskissä vierähti kaiken kaikkiaan 43 vuotta.

Ei siis ihme, että Ehrnrooth-Jokinen tuntee Hvitträskin perinpohjin, kummituksia myöten. Sen muuten uskotaan olevan Eliel Saarisen ensimmäisen vaimon, Mathildan.

Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto hajosi. Niin hajosivat myös avioliitot. Jos olisi eletty nykypäivää, Hvitträskin elämästä olisi revitty lööppejä.

Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat. Samana päivänä kun Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa, Eliel Saarinen avioitui Hermanin siskon, Lojan kanssa. Elettiin maaliskuuta 1904. Seuraavana vuonna Lindgrenin perhe muutti Helsinkiin.

Pisimpään –20 vuotta– Hvitträskissä asuivat juuri Eliel (1873-1959) ja Loja Saarinen (1879-1968.)

Monitaitoinen Loja Saarinen

Loja Saarinen oli paitsi Pariisista valmistunut kuvanveistäjä ja tekstiilitaiteilija myös talouskoulun käynyt napakka emäntä, joka sienesti, marjasti ja säilöi.

– Hvitträskissä kalastettiin paljon eli kalaa syötiin usein. Lojan lempikala oli kuha, Ehrnrooth-Jokinen kertoo.

Naapureilta Saariset ostivat riistaa ja porsaanlihaa. Tyypillisiä ruokia Hvitträskissä olivat piparjuuriliha, tilliliha ja silavapannukakku. Kasvikset tarjottiin usein kuorrutettuna. Esimerkiksi keitetty purjo kuorrutettiin valkokastikkeella ja juustolla ja viimeisteltiin uunissa.

Osa talon ruuista oli 1900-luvun alulle tyypillisiä, osa ei.

– Kala, riista ja gratinoidut vihannekset olivat aika tyypillisiä. Mutta Eliel Saarisen lempiruoka File Wellington oli vähän erikoisempi.

Filee Wellington oli kokonainen sisäfilee, jonka päälle oli levitetty maksapastejaa ja hienoksi leikattuja sieniä. Koko komeus käärittiin voitaikinaan, voideltiin munalla ja työnnettiin uuniin paistumaan.

Silliruisvoileipä tarjottiin Saaristen aikana aina snapsin kanssa.

Hvitträskissä oli keittäjä ja muutama apulainen, mutta Loja Saarinen teki myös paljon itse. Hänellä oli keittiöpuutarha. Marjat ja sienet haettiin lähimetsästä.

Vieraanvaraisessa talossa kävi paljon väkeä, muiden muassa Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela olivat vakiovieraita. Myös ulkomailta vierailtiin Hvitträskissä. Talossa kävivät myös venäläinen kirjailija Maksim Gorki ja itävaltalainen säveltäjä Gustav Mahler.

Kaunis ja kiireinen arki

On helppo kuvitella Saarisen perhe elämässä Hvitträskissä arkeaan: lapset Eero ja Pipsa vilistämässä portaikossa ja puutarhassa, isä Eliel työteliäänä ateljeessaan, Loja moninaisissa puuhissaan, milloin suunnittelemassa omia töitään tai johtamassa huushollin toimintaa. Talo ei tunnu museolta, perheen elämä on siellä edelleen väkevästi läsnä.

Aamiainen syötiin yläkerran niin sanotussa kukkahuoneessa. Huoneeseen paistoi aamuaurinko.

Mitä perhe mahtoi syödä aamiaiseksi?

– Luultavasti puuroa voisilmän kanssa, sanoo Ehrnrooth-Jokinen.

Kukkahuoneen ikkunalaudoilla Loja Saarinen kasvatti orkideoita ja kliivioita. Kaunista huonetta somistavat edelleen Eliel Saarisen suunnittelemat ruusutekstiilit.

Hvitträskissä tehtiin ahkerasti töitä.

– Jos oli oikein pitkä työpäivä, Loja Saarinen tuli ateljeehen tarjottimen kanssa, jolla oli hyviä voileipiä ja unkarilaista viiniä. Joskus Eliel oli hieman pettynyt, koska aina välillä tarjottimella oli hyviä voileipiä ja viinin asemasta viiliä.

Lojan mustikkapiirakkaa syödään edelleen Yhdysvalloissa

Perhe muutti Yhdysvaltoihin 1923. Saaristen omistuksessa ja kesäasuntona Hvitträsk oli aina vuoteen 1949.

Yhdysvalloissa Lojan kuuluisa murotaikinaan leivottu mustikkapiirakka oli erottamaton osa perheen joulupöytää – niin kuin on muuten tiettävästi edelleenkin Saaristen Yhdysvalloissa asuvilla jälkeläisillä.

Myös omenapiirakkaa Loja Saarinen teki usein. Sekin leivottiin murotaikinapohjalle ja päälle raastettiin omenaa.

Loja Saariselta ei valitettavasti jäänyt tarkkoja reseptejä.

Murotaikinaan leivottu mustikkapiirakka syntyi luultavasti suunnilleen tällä alla olevalla ohjeella:

Pohja:

100 gr voita tai margariinia

1/2 dl sokeria

1 muna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 3 dl mustikoita

1 prk kermaviiliä

2 rkl sokeria

1 muna

2-3 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Tee taikina normaalin murutaikinan tapaan. Sekoita keskenään muut täyteaineet paitsi mustikat.

Levitä seos pohjan päälle, ripota mustikat päälle.

Paista noin puoli tuntia. Nauti vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Lue myös:

Louhisaaren kartanolinna Askaisissa oli viimeisimpänä Mannerheimin suvun omistuksessa – hyvän ruuan ystävälle talon historia on oikea aarreaitta

Langinkoskella Venäjän keisariperhe harrasti larppausta paljon ennen sen yleistymistä

– Suomessa on politiikassa, talouselämässä ja vallalla omertan laki, jossa on vain yksi kanoisoitu totuus, jota annetaan ulospäin, Iltalehden politiikantoimittaja Lauri Nurmi toteaa.

Nurmi painottaa, että demokratiassa on monia eri näkemyksiä. Valmisteilla on myös hankkeita, joissa jonkun ihmisen mielestä ei moraalisesti tai eettisesti toimita hyvällä tavalla, vaikka sinänsä toimittaisiin laillisesti.

Tällöin on ihmisiä, jotka haluavat tuoda tietoja julkiseen keskusteluun, mutta eivät voi tehdä sitä omalla nimellään.

– Nämä henkilöt rikkovat eliitin sisäistä vaikenemisen lakia, Nurmi sanoo.

Siksi on tärkeää, että ihmiset voivat puhua nimettömästi journalisteille.

Toimitukset käyttävät nimettömiä lähteitä, koska haluavat kertoa myös valmisteilla olevista asioista. Nimettömiä lähteitä joudutaan käyttämään myös kerrottaessa epäkohdista, jotka eivät muuten nousisi esiin.

Jos nimettömiä lähteitä ei käytettäisi, vaihtoehdot ja haastavat näkemykset ja epäkohdat jäisivät piiloon.

– Kyse ei ole vain salaisen eliitin tiedosta. Nimettömiä lähteitä käytetään myös keskeneräisissä asioissa sekä sellaisissa asioissa, jossa on vahva kielto puhua, Ylen politiikantoimituksen päällikkö Paula Pokkinen muistuttaa.

Esimerkiksi poliisilaitoksilla poliiseja voi olla kielletty puhumasta asioista, mutta poliisi saattaa kokea, että jonkin epäkohdan tai asian esiintuominen on yhteiskunnallisesti tärkeää, ja siksi haluaa kertoa sen nimettömänä, Pokkinen sanoo.

Nimettömät lähteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että toimitukset julkaisisivat juttuja, joista ei tiedetä, kuka tiedon antaa. Tieto ja lähteet tarkistetaan aina monista eri paikoista, Pokkinen muistuttaa.

– Toimitus tietää aina ihmisen nimen, Pokkinen muistuttaa. Hän myös painottaa, että nimettömien lähteiden käyttämisen pitää olla poikkeus.

Lauri Nurmi ja Paula Pokkinen olivat vieraana Viimeinen sana -ohjelmassa, jonka voi katso tämän jutun pääkuvasta tai tästä linkistä.

“Kenraalit eivät puhu nimellään Venäjästä”

Turvallisuuspolitiikka on tyypillinen aihe nimettömille lähteille, Lauri Nurmi sanoo. Koska Venäjästä ei voi puhua suoraan, turvallisuuspolitiikan päättäjät esimerkiksi puolustusvoimissa avaavat Nurmen mukaan suunsa vain, jos saavat puhua nimettömästi.

Vastaavasti Nurmi nostaa esiin keväällä “korona-nyrkin” ympärillä esiin tulleen jännitteen presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin välillä. Presidentti Niinistö esitti turvallisuusneuvostoa ja pääministeri Marin torppasi sen valtiosäännön vastaisena.

– En usko, että tämä tieto olisi koskaan tullut yleisön saataville, jos ei olisi käytetty nimettömiä lähteitä, Nurmi sanoo.

Mutta miten toimitukset pitävät huolta siitä, että tieto on totta ja nimettömät lähteet eivät johda niitä harhaan?

– Tottakai toimituksille yritetään myös puhua värittynyttä tietoa. Kukaan ei yritä suoltaa suoraa potaskaa, mutta tieto on värittynyttä. On toimitusten ammattitaitoa ja ammattietiikkaa koota tieto monenvärisistä lähteistä, Pokkinen sanoo.

Pokkinen muistuttaa, että nimettömen lähteiden käyttöön pitää olla vankka peruste. Ja tietojen sellaisia, että ne ovat yleisön kannalta tärkeitä.

Nina Laineen esikoinen syntyi kesällä 2014. Synnytys käynnistyi spontaanisti supisteluilla, mutta mitään ei tapahtunut.

Kun supistukset jatkuivat kolmatta päivää, päädyttiin puhkaisemaan kalvot ja Laine vietiin synnytyssaliin. Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla, mutta synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Illalla tuleva äiti päätyi leikkaussaliin.

– Olihan se järkytys, kun olin ajatellut synnyttää alakautta. Puolisokaan ei saanut olla mukana. Kätilöt olivat ihania ja tsemppasivat, mutta pettymys siinä tuli, kertoo Lappeenrannassa asuva Nina Laine.

Suomessa alatiesynnytystä pidetään ensisijaisena synnytystapana. Sektioprosentti on alhainen, sillä alle 20 prosenttia lapsista syntyy sektiolla. Näistä suunniteltuja sektioita on hieman yli kolmannes.

Alatiesynnytyksen suosimista perustellaan sillä, että se on luonnollinen tapa syntyä. Jos ei jostain syystä voi synnyttää alateitse tai pelko on kova, on sektio siinä tapauksessa parempi vaihtoehto.

– Yleensä toivotaan alatiesynnytystä, mutta joskus alakautta vain ei pysty jatkamaan. Synnytystapoja ei voi arvottaa, koska tuloksena on yhtä kallisarvoinen ja odotettu lapsi, sanoo äitiyspoliklinikan osaston ylilääkäri Ulla Pikarinen Etelä-Karjalan keskussairaalasta.

Äitiyden ja naiseuden lunastus?

"Olen synnyttänyt kiireellisellä sektiolla esikoisen, kun ei pitkän yrityksen jälkeen tullut alakautta. Kieltämättä jäi tunne, että kroppa petti minut ja harmitti paljon."

Synnytyspettymykset näkyvät sairaalassa. Osa synnyttäjistä, jotka eivät alun perin ole halunneet sektiota pettyvät, ellei alatiesynnytys onnistukaan. Toiset ovat helpottuneita, että päätös tehtiin ajoissa.

Nina Laine pettyi. Hänen silmiinsä nousevat vieläkin kyyneleet, kun hän muistelee kokemuksiaan.

– Alatiesynnytystä pidetään yhteiskunnassamme äitiyden ja naiseuden mittarina. Koin, että olen jo tässä alkumetreillä epäonnistunut, toteaa Laine.

Sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen tutkimusryhmä tekee parhaillaan laajaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta suomalaisesta synnytyskulttuurista. Myös hän tiedostaa alatiesynnytykseen liittyvän arvotuksen.

– Olen huomannut aineistosta, yleisesti kulttuuria seuraamalla ja ammattilaisten kirjoituksista, että jollain tasolla alateitse synnyttäminen mielletään siirtymärituaaliksi. Se on kulttuurissamme jonkinlainen naiseuden ja äitiyden lunastus, pohtii Kaisa Kuurne.

Myös naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ulla Pikarinen tunnistaa syyt pettymysten taustalla.

– Nykyaikana äitiyteen ja synnytykseen on ladattu paljon toiveita. Jos toive ei toteudu, tulee pettymys.

Synnytyksen jälkeen Nina Laine oli väsynyt. Hän ei ollut nukkunut useampaan yöhön. Poika vietiin hoitajien huoneeseen, jotta tuore äiti saisi levätä.

– En tainnut sitä siellä synnytyssairaalassa edes puhua ääneen siitä pettymyksestä. Se vaikutti myös siihen etten alkuviikkoina saanut luotua suhdetta vauvaan ja se vaikeutti koko ensimmäistä vuotta.

Etelä-Karjalan keskussairaalasta kerrotaan, että sektioon päätymisen syyt käydään läpi äidin kanssa synnytyksen jälkeen.

– Yleensä leikkaava lääkäri käy seuraavana päivänä kertomassa, mitä tapahtui. Myös hoitava kätilö käy synnytyskeskustelun. Jos tämän jälkeen jää epäselvyyksiä, pyydetään sairaalaan vielä jälkitarkastukseen, kertoo äitiyspoliklinikan osaston ylilääkäri Ulla Pikarinen.

Alatiesynnytys vs. sektio

Pelko on yksi peruste sektiopäätökselle. Pelkodiagnoosi asetetaan, jos pelko on voimakasta. Synnytyspelkoa hoidetaan pelkopoliklinikalla riippumatta siitä, mikä tuleva synnytystapa on.

Etelä-Karjalassa pelkopolin asiakkaissa on sekä ensisynnyttäjiä että uudelleen synnyttäjiä.

– Ensisynnyttäjällä voi olla taustallaan kokemuksia, joista pelko kumpuaa. Voi olla, että oma äiti on synnyttänyt sektiolla tai ehkä ei saa ole saanut raskauden aikana tukea synnyttämiseen. Toinen ryhmä ovat uudelleensynnyttäjät, joilla on ollut aikaisempi huono synnytyskokemus, keskenmeno tai muu huolta aiheuttava asia omassa historiassa, kertoo Pikarinen.

Kätilö Marjo Sinkko on tuonut Etelä-Karjalan keskussairaalan synnytyspelkopoliklinikalle uuden tekniikan hoitaa synnytyspelkoa. NLP-ohjauksen lyhytterapialla on saatu ylilääkäri Pikarisen mukaan erinomaisia tuloksia.

– Synnytyspelon hoitamisessa yhtenä päämääränä on alatiesynnytys. Odottajalle kerrotaan heti aluksi, että emme pakota siihen, jolloin hänelle vapautuu voimavaroja taistelusta ja hän pystyy harkitsemaan alatiesynnytystä, jatkaa Pikarinen.

"Esikoinen tuli alakautta synnytyspelosta huolimatta. Jäi aika isot traumat. Taistelin suunnitellun sektion, kun kuopus oli syntymässä. Oli jotenkin todella vaikeaa ja lääkäri oli kirjannut potilaskertomukseen että "yrittää alatiesynnytystä", vaikka yritin saada sen suunnitellun sektion."

"Synnytin ensimmäisen alateitse. No, siinä ei hyvin käynyt. Toisesta vaadin leikkausta. Loppuun asti yrittivät normisynnytystä. Tuntui, että joutui ihan taistelemaan siitä, että sai sektion. Ärsyttää, ettei ihminen saa päättää kropastaan itse vaan siitä pitää taistella."

Alateitse synnyttämiseen rohkaistaan, koska alatiesynnytys on luonnollisuuden lisäksi tutkimuksissa osoitettu keisarileikkausta turvallisemmaksi sekä vauvalle että äidille. Sektio on iso vatsanalueen leikkaus, jossa on komplikaatioriskejä.

"Esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla asentovirheen vuoksi. Kaksi sain onneksi synnyttää alakautta ja paranin todella nopsaan versus sektio. Edelleen olen alatiesynnytyksen kannalla, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee."

Alatiesynnytyksen eduksi lasketaan myös se, että lapseen siirtyy mikrobistoa, jonka on todettu ehkäisevän allergioita. Lääkärit käyvät aika ajoin keskustelua siitä, pitäisikö odottajan saada valita synnytystavaksi sektio, jos hän tiedostaa riskit. Toistaiseksi Suomessa päätöksen tekee lääkäri.

Synnytyspelkoa vähätellään

"Ei ollut yksinkertainen juttu saada suunniteltua sektiota, etenkin kun olin kaksi kertaa aikaisemmin alateitse synnyttänyt. Pelkojani vähäteltiin ja pelkopolikäynnit oli ihan turhia."

"Esikoisen aikana 2009 suhtautuminen suunniteltuun sektioon synnytyspelon takia oli järkyttävän huonoa enkä sitä saanut. Monen syyn summana se meni kiireelliseen sektioon.."

Osa äideistä on kokenut käynnit pelkopolilla painostamiseksi. Heistä on tuntunut siltä, että he ovat saaneet taistella sektiotoiveensa puolesta. Myös synnytyskulttuuria tutkiva Kaisa Kuurne vahvistaa tämän.

– Ketään ei painosteta alatiesynnytykseen, mutta pelkopolilla hoidetaan sillä ajatuksella, että se voisi toteutua. Rivien välistä on luettavissa ohjausta alatiesynnytykseen, sanoo Kuurne.

Synnytyspelko on suhteellisen tuore tautiluokitus. Asiasta on puhuttu ja sitä on hoidettu parikymmentä vuotta.

– Onhan se arka aihe ja herättää monenlaisia tuntemuksia niin henkilökunnassa kuin odottajassa. Joillekin sektio on paras tapa synnyttää. Kyllä meidän täytyy se hyväksyä, että ihmiset on erilaisia ja meillä on erilaiset resurssit. Yritämme olla leimaamatta. Kaikkia täytyy kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, vakuuttaa Ulla Pikarinen.

Apua käsittelyyn

Nina Laine haki apua varhaisen vuorovaikutuksen yksiköstä, josta hän saikin tukea.

– Siellä sanottiin ensimmäisen kerran ääneen, että synnytystapa ei ole mikään äitiyden mittari.

Kun Nina Laine odotti toista lastaan, hän oli jo käsitellyt ensimmäisen lapsen kohdalla tulleen synnytyspettymyksen. Synnytystapa-arviossa kävi kuitenkin ilmi, että tyttö oli kääntynyt perätilaan.

– En halunnut kääntämistä. Olin kuullut huonoja kokemuksia siitä, miten se sattuu ja miten ei ole välttämättä vauvalle turvallista. Sanoin heti lääkärille, että en halua kääntämistä enkä synnyttää perätilassa.

Lääkäri yritti vielä ylipuhua Nina Lainetta. Hän kuitenkin piti päänsä.

– Tuli taas olo, että olen huono äiti, koska haluan sektion. Lääkäri myöntyi ja varattiin aika suunniteltuun sektioon. Jäi kuitenkin tunne, että pelkojani vähäteltiin eikä lääkäri ottanut niitä tosissaan, vaikka tiesi kokemukseni edellisestä synnytyksestäni.

Huonoilla kokemuksilla kauaskantoiset vaikutukset

Tutkimukset osoittavat, että rankalla synnytyskokemuksella on paljon huonoja vaikutuksia syystä riippumatta. Synnytystraumat saavat äidin oireilemaan. Se heijastuu koko perheeseen, lapseen ja parisuhteeseen.

Kaisa Kuurneen tutkimusryhmän tekemien asiantuntijahaastattelujen perusteella myös lapsi alkaa oireilla ennen pitkää. Huonoilla kokemuksilla on vaikutusta myös syntyvyyteen.

– Osa meidänkin tarinoistamme päättyy siihen, että synnytys on ollut niin huono kokemus, että jää ainoaksi, kertoo Kuurne.

Laineenkaan perheeseen ei välttämättä olisi koskaan syntynyt toista lasta, jos hän ei olisi päässyt purkamaan ensimmäisestä synnytyksestä tulleita traumoja ammattilaisten kanssa.

– Puolitoista vuotta minulla oli sellainen olo, että ehkä yksi lapsi riittää. Mutta kun sain asiat käsiteltyä, alkoi tuntua siltä, että ehkä voisi yrittää.

Toukokuussa 2019 puhjennut “Minä myös synnyttäjänä” -kampanja nosti esille naisten kirjoittamia synnytystarinoita, joissa he kertovat kokemastaan synnytysväkivallasta. Sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen johtama tutkimushanke sai alkunsa juuri tästä synnytysaktivismista ja sen saamasta vastaanotosta.

– Suomalainen synnytyskulttuuri ei ole lähtökohtaisesti synnyttäjää ohittavaa, mutta synnyttäjien ja ammattilaisten näkökulmien välillä on kuilu ja ne poikkeavat toisistaan, sanoo Kuurne..

“Minä myös synnyttäjänä” -kampanjan aineiston lisäksi tutkimukseen on kerätty yli sata synnytyskertomusta, joissa on rankkoja mutta myös voimaannuttavia kokemuksia.

Onko maailman paras äitiyshuolto vain myytti?

Suomessa ei ole aiemmin tehty laajempaa tutkimusta synnytyksistä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Ensimmäistä kertaa asiaa ei tutkita hoitojärjestelmistä käsin vaan tarkastellaan käytäntöjä ulkopuolisin silmin.

Kuurneen mukaan Suomessa on matalaan kuolleisuuteen perustuva myytti maailman parhaasta äitiyshuollosta., joka tarjoaa kaiken tarvittavan. Kuitenkaan julkinen järjestelmä ei anna valmiuksia synnytykseen. Tieto on hankittava etukäteen itse.

– Moni on luottanut liikaa siihen, että julkinen järjestelmä antaa tarvittavan valmennuksen ja tiedon. Nyt vastuu ottaa selvää synnytyksestä, kivunlievitysmenetelmistä ja eri vaihtoehdoista on synnyttäjällä. Itsemääräämisoikeutta on mahdotonta toteuttaa, jos ei ole etukäteen selvillä siitä mitä toivoo synnytykseltä ja mitä ei.

Ylen dokumenttisarjassa Synnytyskipuja – kokemuksia synnytysväkivallasta Sanni Taskinen koki ensimmäisessä synnytyksessään olonsa häväistyksi. Toisen lapsensa synnytyksessä hänellä on apunaan doula, jonka kanssa hän taistelee pelkojaan vastaan ja saa korjaavan synnytyskokemuksen.

Sektion puolustajat

On myös joukko synnyttäjiä, jotka pitävät sektiota ensisijaisena synnytystapana. He taistelevat sen puolesta, että saavat sektiolupauksen, koska ovat riippuvaisia lääkärin päätöksestä.

– He kertovat kohdanneensa sellaisia reaktioita, ettei se ole oikeaa synnyttämistä. Osittain varsin asiattomat kommentit ovat tulleet muilta äideiltä, sukulaisilta tai terveydenhuollosta, kertoo Kuurne.

Sektioon suuntautuneet synnyttäjät perustelevat omia kantojaan muun muassa alatiesynnytyksessä syntyvillä lantionpohjan vaurioilla sekä lapsen hapenpuutteella. He ovat myös perustaneet omia sosiaalisen median ryhmiä.

– Tämä kertoo minusta siitä, että heidän on ollut vaikeaa löytää paikkaansa yleisissä ryhmissä. Toisaalta synnyttäjien joukko on monin eri tavoin jakautunutta ja latautunutta.

"Annettiin kuva, että sektio ei ole synnyttämistä"

Kouvolalaisen Maria Puumalaisen kaksoset syntyvät Kymenlaakson keskussairaalassa sektiolla vuonna 2019. Myös Puumalaiselle sektio oli pettymys, koska hän oli koko raskauden ajan ajatellut synnyttävänsä heidät alateitse.

– Erilaisissa äitien Facebook-ryhmissä annettiin sellainen kuva, että sektio ei ole synnyttämistä, kertoo Puumalainen.

Kävi kuitenkin ilmi, että vauva A oli perätilassa ja vauva B heilui perätilan ja poikkitilan välillä. Tämän vuoksi äitiyspoliklinikalla tehtiin arvio, että edessä olisi sektio. Maria Puumalaiselle tämä oli järkytys.

– Ymmärsin riskin, mutta koin suurta tuskaa siitä, että en voisi synnyttää alateitse. En ole kunnon äiti.

Puumalainen olisi kaivannut mahdollisuutta keskustella ajatuksistaan, mutta kertoo saaneensa vain päivämäärän ja ohjeet kuinka saapua sairaalaan.

Leikkaus päättyi onnellisesti. Synnyttäneiden osastolla henkilökunta suhtautui kannustavasti ja sektiosta puhuttiin synnytyksenä. Myöhemmin Puumalainen kuitenkin kohtasi vähättelyä ulkopuolisilta, koska ei ollut kokenut synnytyksen kipua ja ihanuutta.

– Alkuun muotoilin lauseet aina niin, että puhuin lasten syntymästä, en synnytyksestä. Nykyisin en välitä. Ei ole minulta pois, jos joku on niin kapeakatseinen, ettei pidä sektiota synnyttämisenä.

Sama asenne näkyi Puumalaisen mukaan myös terveydenhuollon henkilökunnassa: alateitse synnyttämistä pidettiin parhaana mahdollisena tapana.

– Sektiota harmiteltiin ja pidettiin ikävänä. Olisin myös kaivannut mahdollisuutta keskustella kokemastani pettymyksestä.

Nina Laine toivoo, että erilaisia synnytystapoja osattaisiin arvostaa. Alatiesynnytys on edelleen normi ja oletus.

– Kun tulee puhetta synnytyksistä, joudun edelleen ihmisille selittämään, että en ole synnyttänyt alakautta vaan olen saanut molemmat lapset sektiolla. Tuntuu, että kätilöt osaavat käsitellä näitä yhtä arvokkaina synnytyskokemuksina, mutta lääkäreiltä toivoisin arvostusta.

Tutkimuksen tavoitteena paremmat synnytyskokemukset

Nykysukupolven naiset eivät suostu mihin tahansa. Motiivi Kaisa Kuurneen vetämän tutkimuksen taustalla on parantaa synnytyskokemuksia, koska niillä on valtava merkitys tulevassa elämässä.

– Erilaiset aktivismin aallot osoittavat, että synnyttäjät haluavat tulla kuulluksi, sanoo Kuurne.

Kuurne on ilahtunut siitä, että naiset kertovat synnytystarinoitaan rohkeasti. Hän kiteyttää syntymän olevan samaan tapaan väkevä ja intiimi siirtymä kuin kuolema.

– Omannäköinen synnytys ei ole sen enempää elämysmatkailua kuin omannäköinen kuolemakaan. Se on elämän ainutkertainen hetki. Naisella on oikeus toivoa hyvää synnytyskokemusta.

Samaa mieltä on Etelä-Karjalan keskussairaalan ylilääkäri Ulla Pikarinen.

– Se on meidän toiveemme. Yritämme kohdata odottajan ja perheen mahdollisimman hyvin ja hoitaa heidät heille sopivalla tavalla, vakuuttaa Ulla Pikarinen.

Jutun kursivoidut kommentit ovat otteita Facebookin Tyttöjen äidit -ryhmän keskustelusta, jossa kysyimme kokemuksia sektiolla synnyttämisestä. Voit keskustella aiheesta alla. Keskustelu sulkeutuu 22.11. kello 23.

Jopa 700 000 ladattavaa autoa vuonna 2030, niistä enemmistö täyssähköautoja. Näin kovaa tavoitetta ehdotti liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) työryhmä raportissaan, joka selvitti liikenteen päästövähennystoimia.

Asiantuntijat näkevät, että 700 000 ladattavaa autoa vuonna 2030 voi olla saavutettavissa.

– Nyt ajateltu 700 000 auton tavoite on erittäin kova, mutta tämän hetken tuntuman mukaan periaatteessa mahdollinen, sanoo johtava asiantuntija Heikki Karsimus Teknologiateollisuudesta.

– Jo muutaman vuoden kuluttua enemmistö uusista autoista tulee EU:n päästörajojen takia olemaan sähköisiä, uskoo Sitran johtava asiantuntija Saara Tamminen.

– Tavoite on erittäin haastava tavoite, tietyin reunaehdoin voidaan kolkutella sitä lukua. Sen lähelle pääseminen vaatisi merkittäviä kannusteita, sanoo Autotuojien toimitusjohtaja Tero Kallio.

Tamminen uskoo kasvua tulevan sähköautojen hankintahinnan nopeasta laskusta.

– Laskimme jo muutama vuosi sitten, että viimeistään vuonna 2025 sähköauton hankintahinta on samalla tasolla polttomoottoriauton kanssa monissa automalleissa, Sitran Tamminen sanoo.

Ladattavien autojen myyntimäärä kasvussa

Lokakuun lopulla täyssähköautoja oli Suomessa 7 900, ja ladattavia hybridejä noin 40 000. Matkaa tavoitteeseen siis riittää.

Toisaalta syyskuussa ladattavien autojen markkinaosuus kaikista Suomessa rekisteröitävistä autoista oli ennätykselliset 23 prosenttia. Jos määrä pysyisi tällä tasolla koko vuosikymmenen, ladattavien autojen määrä yltäisi noin 300 000 kappaleeseen vuosikymmenen lopulla.

Lokakuussa osuus tosin painui takaisin alle 20 prosenttiin. Karsimuksen mukaan ladattavien autojen rekisteröintimäärän odotetaan kasvavan vuosittain, jolloin tavoite voisi olla saavutettavissa.

Edellisen hallituksen ilmastostrategiassa vuodelta 2016 ennakoitiin 250 000 sähköautoa vuodelle 2030. VTT on ennakoinut luvun olevan 350 000 vuonna 2030.

– Mielestäni ei ole väärin ennakoida, että lisätoimien ja sähköautojen hinnan laskun myötä henkilöautoliikenteessä sähköistyminen voi olla odotettua nopeampaa, kirjoitti VTT:n asiantuntija Taneli Fabritius hiljattain VTT:n blogissa.

Kallio uskoo neljännesmiljoonan tavoitteen ylittyvän joka tapauksessa.

– Autoala on arvioinut, että verotuksen rakenteita muuttamalla autokanta uudistuu nopeammin. Käytännössä siirryttäisiin auton hankinnan verotuksesta enemmän käytön verotukseen ajoneuvoverolla, jonka pitäisi kannustaa valitsemaan pienipäästöisiä autoja, Kallio sanoo.

Veromuutoksilla ja hankintakannusteilla ladattavia autoja voisi autoalan mukaan olla 580 000 kappaletta vuonna 2030. Enemmistö määrästä olisi lataushybridejä.

Liikenneministeriön odotetaan julkaisevan tiekartan liikenteen päästövähennyksiin pääsemiseksi lähiviikkoina.

Vuosikymmenen takaiset ennusteet menivät pieleen

Sähköautojen suosiota ei ole ollut kovinkaan helppoa ennakoida. Kallio muistaa, kuinka kymmenen vuotta sitten toiveet ja ennusteet sähköistymisestä olivat vahvasti ylimitoitettuja.

– Sähköautojen kannan kehittymistä on ollut vaikea ennustaa, ja monet ennusteet ovat menneet todella pieleen, näkee myös Karsimus.

Autotuojien Kallio arvioi ennustamista nyt kenties helpommaksi, koska autonvalmistajille asetetut päästötavoitteet tiedetään, kuten sekin, että moni autovalmistaja satsaa sähköisiin malleihinsa nyt tosissaan ja haluaa saada niitä kaupaksi.

Monia esteitäkin kasvulle on. Tällaisiksi Tamminen ja Karsimus listaavat esimerkiksi latausmahdollisuuden puuttumisen kotoa tai työpaikalla ja kalliimmat hankintahinnat

. Automalleja ei vielä löydy joka tarpeeseen, ja jos löytyy, voi autoa joutua odottamaan puolesta vuodesta vuoteen.

Tamminen muistuttaa, että yksinään sähköautot eivät tavoiteltuun päästövähennykseen riitä, vaan tarvitaan myös niin joukkoliikennettä, kävelyä, pyöräilyä kuin myös kaasuautoja ja uusiutuvia polttoaineita.

Energiatehokkuus sähkön etuna

Liikenteen päästövähennyksiä haetaan myös esimerkiksi uusiutuvasta dieselistä ja biokaasun käytöstä. Miksi juuri sähköä edistetään voimakkaasti?

– Sähköautoilla on merkittävä rooli liikenteen energiankulutuksen pienentämisessä. Lisäksi ajon aikainen päästöluku on hyvin pieni, koska Suomessa sähkö on enimmälti jo nyt päästötöntä, Tamminen sanoo.

Energiankulutus pienenee, sillä sähköauton moottori hyödyntää käyttämänsä energian paljon polttomoottoria tehokkaammin.

Polttomoottori hyödyntää esimerkiksi bensan energiasta noin neljänneksen, kun sähkömoottorin hyötysuhde on 70 prosentin paikkeilla. Bensassa on siis paljon energiaa, josta suurin osa menee moottorissa hukkaan.

Riittääkö sähkö, voiko vetää kuormaa?

Sähköautoista liikkuu monenlaisia mielikuvia ja väitteitä. Pyysimme juttuun haastateltuja asiantuntijoita kertomaan, mihin virheellisiin väitteisiin he usein törmäävät, ja miten he niitä korjaavat.

Väite: Sähkö ei riitä, jos sähköautoja tulee paljon

– Aika usein kuulee maininnan, että jos kaikki autot ovat sähköautoja, sähkön käyttö Suomessa tuplaantuisi. Näin ei ole kuitenkaan lähellekään, vaan jos kaikki henkilöautot olisivat sähköautoja, sähkön käyttö lisääntyisi Suomessa noin 10 prosenttia, Karsimus kertoo.

Väitettä on kommentoinut aiemmin Ylellä myös Fingridin asiantuntija.

Väite: Sähköauto ei toimi talvella

– Toinen usein vastaan tuleva väite on, että sähköautoja ei voisi käyttää pakkasella, koska se ei toimi. Asiahan on päinvastoin, sillä sähköauto on tavallista polttomoottoriautoa varmatoimisempi pakkasella. Sähkömoottorin rakenne on polttomoottoria yksinkertaisempi, Karsimus sanoo.

Käytettävissä oleva ajomatka kuitenkin lyhenee, kun matkustamon lämmitys vie sähköä. Yle kertoi hiljattain myös Kuluttajariitalautakuntaan päätyneestä tapauksesta, jossa hybridiauto ei toiminut sähköllä pikkupakkasella.

Väite: Kuorman vetäminen ei ole mahdollista

– Viime aikoina olen kuullut väitteitä, ettei sähköautolla voisi vetää vaunua tai kärryä tai muuta. Yhä useammin uusilla täyssähköautoilla kuitenkin on vetomassa, ja niillä voidaan vetää 1 500 tai jopa 1 800 kiloa. Kaikilla täyssähköautoilla vetomassaa toki ei ole, mutta yhä useammalla on, sanoo Autotuojien Kallio.

Väite: Kantamat eivät riitä useimpien käyttöön

– Yhä väitetään, että sähköautojen kantama ei riitä ihmisten tarpeisiin. Akkujen suorituskyky on koko ajan kasvanut ja niitä voi ladata entistä nopeammin. Ihmiset ajavat keskimäärin noin 50 kilometriä päivässä ja keskimääräinen mökkimatka on alle 100 kilometriä. Sähköauto, jolla on 300 kilometrin kantama, kattaa siis suuren osan matkoista, Sitran Tamminen sanoo.

Aiheesta voi keskustella 23.11.2020 kello 23:een asti.

Lue myös:

Liikenteen päästöt eivät puolitu ilman ikäviä keinoja – polttoaineveron korotus tai tieliikenteen päästökiintiöt tehokkaimmat toimet

Taloyhtiöt eivät innostu rakentamaan sähköautoille latauspisteitä – monille autoilijoille on yhä epäselvää, miksei tavallista sähkötolppaa voi käyttää

Nämä muutokset tulossa työsuhde-etuihin – Tukea sähköautoilulle, pyöräilylle ja matkalippuihin

Sähköautokauppaa jumittavat pitkät tilausajat ja asiakkaiden epätietoisuus latausvaihtoehdoista – silti aina ei ole myytävääkään

Mari Leppäsellä on kotonaan televisio. Toisin oli hänen lapsuudenkodissaan 1980-luvulla Helsingin Käpylässä.

Vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntynyt Leppänen sanoo, että hänen vanhempansa olivat avarakatseisia, mutta perheessä noudatettiin lestadiolaisia tapoja. Ja niihin ei televisio tuolloin kuulunut.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntadekaani Mari Leppäselle tärkeitä arvoja ovat ajatuksen ja sanomisen vapaus. Lestadiolaistaustainen Leppänen on elämässään murtanut erilaisia rajoja.

Aina se ei ole ollut helppoa.

Naisen asema Suomen suurimmassa herätysliikkeessä on perinteisesti ollut kuuntelijan rooli. Liikkeen alkuaikoina naisten ääni oli vielä vahva, mutta myöhemmin uskontulkinnat ovat olleet miesten linjaamia.

– Minulla on yhä laatikollinen kirjepostia, jossa kysytään, miksen voi hyväksyä Jumalan tahtoa ja miksi haluan muuttaa asioita, jotka ovat itsestäänselviä.

Naispappeus oli liikaa

Lokapostia alkoi kertyä vuonna 2012. Leppänen kirjoitti yhdessä Johanna Hurtigin kanssa kirjan Maijan tarina. Se käsittelee lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vanhoillislestadiolaisuudessa.

Samana vuonna Leppänen vihittiin myös papiksi ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena. Se oli monelle liikaa, sillä lestadiolaisuuden valtavirta ei hyväksy naispappeutta.

– Tiesin, että siitä tulee vaikeaa, mutta uskoin, että asioista voitaisiin puhua.

Toisin kävi. Turun Rauhanyhdistys ilmoitti, että hän saa lähteä. Myös oma aviomies, Liedon kirkkoherra ja arkkipiispa Kari Mäkisen teologisena avustajana toiminut Risto Leppänen erottiin herätysliikkeen puhujan tehtävistä.

Mari Leppäselle sanottiin suoraan, että hän ei pääsisi taivaaseen.

– Minulle kerrottiin, että jos en peru pappisvihkimystä, olen ulkona Jumalan valtakunnasta.

Vaikealta tuntui, että myös läheiset - aviopuoliso, sisarukset ja vanhemmat - joutuivat vedetyksi osaksi keskustelua.

– Tuntui kohtuuttomalta, että he joutuivat määrittelemään omaa kantaansa ja suhdettaan minuun.

Lusikkansa soppaan pisti myös arkkipiispa Kari Mäkinen, joka yritti sovitella tilannetta. Mari Leppänen sanoo, että pappisvihkimys muutti elämää ja vaikutti sosiaalisiin suhteisiin.

– Tiedän, mitä on elämää tukeva ja vahva sisäänsulkeva yhteisöllisyys ja toisaalta, mitä voi olla ulkopuolisuus. Olen kokenut sen, miltä tuntuu, kun suljetaan pois ja tunnen yhteyttä ihmisten kanssa, jotka kokevat eri tavoin ulkopuolisuutta.

Painia sukupolvesta toiseen

Vihkimyksen myötä Leppänen ymmärsi, että konflikteja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kanssa oli ollut myös edellisissä sukupolvissa. Omat paininsa olivat käyneet hänen isänsä, kulttuuri- ja uskontotutkija, professori Juha Pentikäinen sekä isoisä, rovasti Veikko Pentikäinen.

Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden 1986. Mari Leppänen on saanut pappiskutsumukselleen tukea omasta perheestään, mutta hän ei halua kytkeä asiaan vanhempiaan eikä sisaruksiaan.

Hänen veljensä, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja ja Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja ja kustantaja Mikael Pentikäinen on kuitenkin julkisuudessa tukenut naispappeutta ja sisartaan.

– Vaikeista vuosista huolimatta olen kiitollinen taustastani ja siitä, että se on auttanut ymmärtämään hengellisyyden voimaa. Ulossulkemiseen ei pidä suostua, mutta sovinto tuntuu silti kaikkein tärkeimmältä, Mari Leppänen sanoo.

Mari Leppäsen suku sekä isän että äidin puolelta kytkeytyy vahvasti lestadiolaisuuteen. Myös keskustalaisuus kulkee verissä. Esimerkiksi veljet Mikael Pentikäinen ja Washingtonissa George Mason yliopistossa tutkimusprofessorina työskentelevä Antti Pentikäinen ovat kumpikin olleet ehdolla Euroopan parlamenttivaaleissa keskustan riveistä.

Leppäsen isä puolestaan toimi 1980-luvulla keskustan varapuheenjohtajana ja on toiminut vuosikausia kunnallispolitiikassa sekä Helsingissä että Heinävedellä. Mari Leppänen itse on edustanut Suomen keskustaa Liedon kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa.

– Kukaan perheestäni ei ole tällä hetkellä mukana politiikassa. Minulle paikallinen vaikuttaminen oli tärkeä ja opettava kokemus, mutta en löytänyt itsestäni poliitikon kutsumusta.

Vuosien kirjeenvaihto kummitädin kanssa

Miksi Mari Leppäsestä sitten tuli pappi? Se ei johdu isästä eikä veljestä, vaan kummitädistä, kansakoulunopettaja Elma Lyyrasta.

– Hänellä oli vahva missio kasvattaa lapsia yhdenvertaiseen maailmaan. Hänen oppilaansa oli yksi niistä ensimmäisistä suomalaisista naisista, jotka vihittiin papeiksi Ruotsissa, kun Suomessa se ei ollut vielä mahdollista.

Lestadiolainen kummitäti kävi kirjeenvaihtoa vuosikausia kummityttönsä kanssa.

– Kun olen lukenut uudelleen hänen kirjeitään, huomaan, että ehkä minä olen ajatuksen naisten yhdenvertaisuudesta ja myös pappeuden mahdollisuudesta sieltä omaksunut.

Mari Leppänen sanoo, että pappisvihkimisen jälkeinen etääntyminen herätysliikkeestä ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa.

– Minusta tuli pappi, joka kadotti oman hengellisen kielen puhua Jumalasta. Oman identiteetin ja hengellisyyden rakentaminen vei aikaa.

Halu piispaksi kasvoi vähitellen

Mari Leppänen on ehdolla Turun arkkihiippakunnan piispaksi. Jos hänet valittaisiin hän olisi ensimmäinen nainen arkkihiippakunnan piispana ja kaiken kaikkiaan kolmas naispiispa Suomessa. Tällä hetkellä ainoa virassaoleva on Espoon piispa Kaisamari Hintikka. Suomen ensimmäinen naispiispa Irja Askola jäi eläkkeelle 2017 Helsingin hiippakunnasta.

Ensimmäisellä piispanvaalin kierroksella Leppänen sai 357 ääntä. Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen sai 327 ääntä. Valinta tehdään heidän kahden välillä 3. joulukuuta.

Mari Leppänen sanoo, että matka teologian opiskelijasta piispanvaalien toiselle kierrokselle on ollut pitkä.

– Kun tulee taustasta, jossa ei ole voinut nuorena ajatella edes olevansa pappi, en ollut koskaan ajatellut, että minusta voisi tulla piispa. Uteliaana ja nöyränä olen tässä tilanteessa.

Mari Leppäsen ajatus lähteä mukaan piispanvaaleihin kasvoi viime keväänä pikku hiljaa. Hän sanoo, että lähti ehdolle lukemattomien keskustelujen jälkeen, kun useat ihmiset olivat pyytäneet häntä asettumaan ehdolle.

– Kun olin muita naisia kehottanut rohkeasti hakemaan kirkkoherran virkoja, miksi en sitten itse lähtisi piispaehdokkaaksi, kun monet siihen pyysivät, hän pohti.

Mari Leppänen ei halua olla pelkästään naisehdokas ja naisten asioiden ajaja. Hänellä ei ole mitään erityistä naisagendaa.

– En ole ottanut naisten aseman parantamista elämäntehtäväkseni. Ajattelen, että asiat muuttuvat väistämättä, kun minä ja muut naiset toimimme kirkossa. Sen kautta tulee uusia näkökulmia ja kokonaisempi kuva kirkosta.

Alun perin Mari Leppäsestä piti tulla tutkija tai toimittaja. Yliopistossa hän luki ensin folkloristiikka vasta sen jälkeen teologiaa. Sittemmin hän on työskennellyt muun muassa pastorina ja Turun piispan Kaarlo Kallialan erityisavustajana.

Hän sanoo tietävänsä, mihin on ryhtymässä, jos tulee valituksi piispaksi.

– Ajattelen, että ei pidä tehdä tästä ylimaallista juttua. Se on vaativa virka ja iso tehtävä, mutta se on kuitenkin vain työ.

Paremman maailman puolesta

Hiljaisuuden Ystävät perustettiin yli 30 vuotta sitten edistämään hiljaisuuden retriittiä. Mari Leppänen on sen puheenjohtaja. Hän sanoo löytäneensä Ystävistä voimia omaan ajatteluun ja toimintaan.

– Sieltä löytyi voima toimia paremman maailman puolesta, oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano. Halu nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ääniä, jotka muuten jäisivät piiloon.

Yksi esimerkki oikeudenmukaisuudesta on avioliittoon vihkiminen. Vaikka Suomen lakien mukaan samaa sukupuolta olevat voivat solmia avioliiton, kirkko ei suostu homopareja vihkimään.

Kirkkohäiden sijaan tarjotaan avioliiton rukoustilaisuutta.

– Itse henkilökohtaisesti toivoisin, että kirkossa voitaisiin vihkiä kaikki parit, jotka sitä haluavat. Ymmärrys ihmisten seksuaalisuudesta on muuttunut, homous ei ole sairaus eikä syntiä.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia pareja. Leppänen sanoo, että asiaan on löydettävä kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

– En näe ratkaisuksi sitä, että ajettaisiin kirkosta pois ne, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Jokaisen on pakko suostua tulemaan hieman vastaan.

Toinen kirkkoa hiertävä kysymys on se, että miten suhtautua miespappeihin, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä naisten kanssa. Leppäsen mielestä asiaan pitäisi johdonmukaisesti työyhteisöissä puuttua.

– Meidän kirkossamme on vain yksi virkakäsitys, joten se herättää kysymään, että onko tähän oikeasti sitouduttu. Ei ole oikein, että pappi joutuu työyhteisössään kokemaan, ettei ole sukupuolensa perusteella hyväksytty työkaveri ja heitä vähätellään.

Erilaisuus avartaa

Suvaitsevaisuus lähtee usein kodista. Mari Leppänen vietti varsin tavanomaisen suomalaisen lapsuuden. Vanhemmat olivat avarakatseisia ja lähipiiriin kuului erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Leppänen uskoo omaan ajatteluunsa vaikuttaneen sen, että leikki- ja koulukaverit tulivat erilaisista perheistä.

– Erilaiseen uskonnollisuuteen ja ylipäätään ihmiseen suhtauduttiin uteliaasti ja kunnioittavasti. Ehkä kiinnostus myös uskontodialogiin tuli jo kotoa.

Yhdessä asiassa oma perhe tosin ei ollut tavanomainen. Kun isä, äiti ja lapset lähtivät lomamatkalle, he eivät kolunneet vain puuhamaita.

– Meidän perheen vierailukohteet olivat myös kirkkoja, moskeijoita ja mormonitemppeleitä, Leppänen naurahtaa.

Sekä isä että äiti Elina Pentikäinen olivat kumpikin uskontotutkijoita, joten lomilla yhdistyi työ ja huvi.

Mari Leppänen kasvoi lestadiolaisessa perheessä ja herätysliikkeen arvot ovat yhä syvässä. Hän käy edelleen silloin tällöin lestadiolaisten suurtapahtumassa Suviseuroissa, mutta miten hän määrittelee paikkansa uskovaisena?

– Lestadiolaisuus on minun hengellinen äidinkieli ja koti, mutta nykyään koen edustavani avaraa kristillisyyttä, joka arvostaa tavallista arkista hengellisyyttä.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 22.11. kello 23.

Lue lisää:

Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin ehdokkaat Jouni Lehikoinen ja Mari Leppänen kohtasivat Turun tuomiokirkossa – katso tallenne keskustelusta

Maan ensimmäinen lestadiolainen naispappi vihittiin Turussa

Kittilä lauantaina 21.11. klo 11.45. Ensimmäiset kotimaan pakettimatkalaiset kymmeniin vuosiin astelevat Kittilän lentokentän saapumisaulaan. Lapin matkalle saapuvien ryhmä ei ole suuri.

Helsinkiläiset Kaija-Leena ja Risto Pehkonen suunnistavat tottuneesti Kittilän lentokentältä parkkipaikalle matkatoimiston järjestämään kuljetukseen. Pariskunta vierailee Lapissa keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa. Heidän edellinen pakettimatkansa oli varattuna ulkomaille, mutta se peruuntui ja tilalle otettiin pakettimatka Lappiin.

– Yksi kriteeri tässä on helppous ja aina ei viitsi lähteä autolla ajamaan, toteaa Kaija-Leena Pehkonen.

Lapin matkapakettien kysyntä ylitti odotukset

Aurinkomatkat ryhtyi myymään syyskuussa pakettimatkoja Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle Rukalle. Yhtiöstä kerrotaan, että myynti on ylittänyt reilusti odotukset ja tällä hetkellä Lapin pakettimatkoja on myyty lähes 2000 kappaletta.

– Kysyntä on ollut erittäin hyvää, olemme joutuneet alkuperäisistä suunnitelmista lisäämään majoitus- ja lentokapasiteettia merkittävästi, kertoo Aurinkomatkojen toimitusjohtaja Timo Kousa.

Suurin osa Lapista kärsii tällä hetkellä poikkeuksellisesti lumipulasta. Se ei Leville majoittuvia, Kaija-Leena ja Risto Pehkosta lannista. Maassa on sentään hentoinen, valkoinen lumipeite.

– Hiihtämään oli alun perin tarkoitus tulla, mutta nyt kun ei ole vielä latuja, niin varmaan fatbikella ajetaan, pariskunta suunnittelee.

Aurinkomatkoista kerrotaan, että pakettimatkoja Lappiin varaavat tällä hetkellä enimmäkseen pariskunnat ja seniorimatkailijat, joiden määrävarauksista on noin 70 prosenttia. Loput 30 prosenttia ovat pääosin lapsiperheitä ja pieni osa kaveriporukoita.

– Esimerkiksi Saariselällä peräti 80 % on pariskuntien kohde ja muissa kohteissa lapsiperheiden osuus nousee, laskee toimitusjohtaja Timo Kousa.

"Luonto viehättää, laskettelu ja sauna kiinnostavat"

Espoolainen Kalle Immonen on lähtenyt yksin seitsemän vuorokauden pakettimatkalle Leville. Lappiin nuoren miehen houkutteli turvallisuus ja henkilökohtainen tarve lomaan, joka on ensimmäinen tänä vuonna.

– Täällä on tarkoitus irtaantua töistä. Varmasti ainakin saunon ja laskettelen. Täällä minua viehättää nimenomaan luonto ja joka vuosi täällä tulee käytyä, hän tuumii.

Oy Aurinkomatkat kuuluu samaan konserniin Finnairin kanssa. Se on tällä hetkellä tiettävästi ainoa suurista Suomessa toimivista matkatoimistoista, joka järjestää Lapin pakettimatkoja. Pienemmistä matkanjärjestäjistä Lapin pakettimatkoja myy muun muassa Ikaalisten matkatoimisto.

Lapin pakettimatkojen tarjontaa suunnitellaan ympärivuotiseksi

Aurinkomatkat ei tarjoa asiakkailleen vielä oheispalveluja, kuten kelkkasafareita. Ne asiakkaat varaavat toistaiseksi paikallisilta yrittäjiltä.

Yhtiössä nähdään, että kotimaan pakettimatkoilla on kysyntää tulevaisuudessa. Lappiin suunnitellaan jo matkapaketteja jokaiselle vuodenajalle. Päätöksiä tehdään alkukeväästä.

– Nyt oli oikea paikka aloittaa. Tällä tarjotaan uudessa tilanteessa asiakkaille lomavaihtoehtoja, työllistetään meidän ihmisiä ja saadaan ihmisiä pohjoisen hotelleihin ja palveluyrityksiin, miettii Aurinkomatkojen toimitusjohtaja Timo Kousa. Hän laskee, että tarkoitus on tehdä kotimaan matkapaketeista kannattavaa liiketoimintaa.

Seniorimatkailijalla kovat odotukset pakettimatkaltaan

Vantaalainen Jouko Nordlund on ahkera seniorimatkailija. Selässä on reppu ja maastohiihtovälineet valmiina käyttöön. Nordlund kertoo, että matkat ovat jääneet viime aikoina vähiin, sillä hänen ikäluokkansa ihmisiä suositellaan pysymään aloillaan.

Nyt Nordlundin innostus reissaamiseen voitti ja lomamatkan suunta on Ylläs. Lapin lumen vähyys saa pohjoisen matkakonkarin miettimään tulevan loman harrastuksia.

– Kovat ovat odotukset. Kyllä yritän päästä hiihtämään, jos vaan lunta Ylläkseltä löytyy. Toivottavasti sitä saadaan Lappiin lisää, toivoo Jouko Nordlund ja kiirehtii matkapakettiin kuuluvaan kuljetukseen Ylläkselle.

Raisiolainen matkustaja Erkki Sillanpää kuvaa Ahvenanmaan tuulia hurjaksi turmahetkellä. Hän oli vaimonsa Ailan kanssa ulkokannella, kun Viking Grace päätyi karille lauantaina iltapäivällä.

Grace ajoi karille Maarianhaminan satamassa vähän kello 14:n jälkeen. Laiva on lähes kiinni rantaviivassa, eikä siinä ole vuotoja. Kukaan ei ole loukkaantunut haverissa.

– Tultiin Tukholmasta, ja piti ottaa tästä Maarianhaminasta Amorellan piknik-risteilijöitä kyytiin. Amorella pääsi peruuttamaan laituriin, mutta kun Grace rupesi peruuttamaan, tuli niin kovat tuulenpuuskat, että nyt ollaan rannassa. Mikään ei auttanut, Sillanpää kuvailee.

Pariskunta oli ulkokannella numero seitsemän laivan saapuessa Maarianhaminaan.

– Juteltiin siinä, ja tuntematon kaveri vieressä sanoi yhtäkkiä, että nyt näyttää pahalta. Muutama tömäys tuli, ja sitten oltiin karilla. Oli aivan valtavat tuulenpuuskat. Vesi lensi törmäyksessä rantakivikosta ylös mäelle kerrostalojen päälle, Sillanpää kuvailee.

Ruokahuolto pelaa

Matkustajat kerättiin aluksi kannelle yhdeksän, ja tarjolla oli voileipiä ja juotavaa. Nyt matkustajat ovat päässeet takaisin hytteihinsä ja voivat liikkua aluksella vapaasti.

Illansuussa Viking Line ilmoitti, että matkustajat jäävät yöksi laivaan ja pääsevät huomenna sunnuntaina ulos.

– Meille on kerrottu, että kun päivä valkenee, pääsemme laskusiltojen kautta ulos, Sillanpää sanoo.

Matkustajille on tarjoiltu illallinen, ja tulossa on vielä ilta- sekä aamupala laivayhtiön piikkiin.

Sillanpäät lähtivät matkalle perjantai-iltana Turusta. Alkuperäisen aikataulun mukaan heidän olisi tarkoitus olla takaisin Turussa lauantai-iltana kello 20.

Juttua muokattu kello 19.48: Päivitetty matkustajien tilanne.

Englannin kuningattaresta Elisabetista ja hänen perheestään kertova Netflixin menestyssarja The Crown kerää suosion lisäksi kasvavaa kritiikkiä historiallisissa faktoissa otettujen vapauksien vuoksi.

Arvostelijoiden mielestä sarjassa on moni asia pielessä vääränlaisesta univormusta keksittyihin riitoihin. Sarjaa syytetään myös tapahtumien järjestyksen muuttamisesta ja jopa kunnianloukkaukselta haiskahtavista väitteistä.

Useita elämäkertoja kuninkaallisista julkaissut sekä kuninkaallisia häitä ja hautajaisia tv:ssä kommentoinut Hugo Vickers listaa The Times -sanomalehdessä lukuisia keksittyjä tai muokattuja tapahtumia The Crownin jaksoissa.

– Totuuden hylkääminen, tunnettujen tosiasioiden vääristäminen ja vääntäminen on huolestuttanut minua sarjan kaikkien neljän tuotantokauden aikana. On kyse oikeista ihmisistä, jotka pannaan keksittyihin tilanteisiin, Vickers tylyttää.

– Totuus on harvoin yhtä kiinnostava kuin valhe, kommentoi puolestaan elämäkertoja kuninkaallisista ja pääministeri Margaret Thatcherista kirjoittanut Penny Junor Daily Mailissa.

"Voi vaikuttaa jopa monarkian tulevaisuuteen"

Sekä Penny Junor että Hugo Vickers huomauttavat sarjaa koskevassa arvostelussaan tekijöiden käyttäneen monista tapahtumista pääasiassa prinsessa Dianan julkisuuteen kertomaa versiota, vaikka muiden asianosaisten käsitykset ovat aivan erilaisia.

Myös kuninkaallisen perheen jäsenten tai ainakin heidän lähipiirinsä kerrotaan olevan närkästyneitä joistakin sarjan antamista kuvauksista. Mail on Sunday -iltapäivälehti raportoi prinssi Charlesin ystävien haukkuneen sarjaa vanhojen haavojen avaamisesta ja rahastamisesta kuninkaallisten kärsimyksellä. Heidän mukaansa sarja muuttaa fiktion faktaksi.

– Trollausta Hollywood-budjetilla, kuuluu yksi kuninkaallisten lähipiirin luonnehdinnoista.

Junorin mielestä sarjan esittämällä vääristyneellä kuvalla voi olla vaikutusta jopa monarkian tulevaisuudelle, jos ihmiset ottavat sen faktana. BBC:n haastattelussa hän kuvaa sarjassa esiintyvän joukon karikatyyrejä.

Sarjan luonut Peter Morgan on puolustanut oikeuttaan fiktion tekijänä muokata tapahtumia draaman luomiseksi.

– Teemme parhaamme kaiken saamiseksi oikein, mutta joskus minun on sekoitettava [tapahtumia]. Joskus on hylättävä täsmällisyys, mutta koskaan ei saa hylätä totuutta, Morgan kertoo The Timesissa johtoajatuksestaan.

Poimimme tähän juttuun kymmenen esimerkkiä asiantuntijoiden kriitikistä, joka koskee sarjan vuosia 1979–1990 kuvaavaa neljättä kautta. Listauksessa on paljastuksia jaksojen juonesta

1. Diana ja Thatcher eivät joutuneet kuninkaallisten nöyryyttämiksi

Kuninkaallisen perheen kuvataan sarjassa asettavan sekä tuoreen pääministerin Margaret Thatcherin että prinssi Charlesin morsiameksi kaavaillun Dianan erilaisten testien kohteiksi Balmoralin linnassa. Sarjassa nöyryytetty ja testauksen reputtanut Thatcher poistuu paikalta ennenaikaisesti testit kirkkaasti läpäisevän Dianan saapuessa paikalle.

Todellisuudessa tällaista nöyryyttämistä ei tapahtunut, eivätkä Dianan ja Thatcherin vierailut Balmoralissa tapahtuneet peräkkäin, vaan niiden välillä oli aikaa vuosi. Thatcher ei poistunut omalta vierailultaan etuajassa.

Myös sarjan esittämä kohtaus, jossa kuninkaallinen perhe nöyryyttää väärässä järjestyksessä perheenjäsenille niiaavaa Dianaa on keksitty. Asiantuntijoiden mukaan Dianaa ei tarvinnut kouluttaa prinsessan tavoille alkeista lähtien, toisin kuin sarjassa esitetään.

Hänen perheellään oli vuosikymmeniä jatkunut yhteys kuninkaalliseen perheeseen, useat hänen lähisukulaisensa työskentelivät hovissa ja hän itse asui lapsena Sandringhamin linnan tiluksilla. Hän siis tunsi tavat hyvin jo valmiiksi.

Osa sarjassa Dianalle annettavista käyttäytymisohjeista on lisäksi vääriä.

2. Charles ei lähtenyt matkalle heti kihlajaisten jälkeen

Charlesin ja Dianan esiintyminen toimittajien ja valokuvaajien edessä kihlautumisen julkistamisen jälkeen esitetään sarjassa Dianan suututtaneena tapahtumana.

– Mitä rakastuneena oleminen sitten merkitseekään, vastaa Charles kysymykseen rakkaudesta närkästyttäen kihlattunsa.

Todellisuudessa Charlesin kommentti sai Dianan naurahtamaan, kuten voi nähdä tästä Youtubessa julkaistusta videosta.

Charlesin näytetään sarjassa jättävän Dianan yksin heti kihlautumisen julkistamisen jälkeen ja matkaavan ensin Camilla Parker Bowlesin luo ja sitten pitkälle ulkomaanmatkalle.

Todellisuudessa Charles lähti matkalle vasta yli kuukausi kihlautumisen jälkeen. On kuitenkin totta, etteivät he viettäneet kovin paljon yhteistä aikaa ennen häitään.

Sarjassa yksinäinen Diana kuvataan palatsissa ahmimassa ja oksentamassa. Diana sairasti oikeastikin bulimiaa, ja puhui siitä avoimesti julkisuudessa.

3. Australian-matkan suunnitelmia ei pantu kesken kaiken uusiksi

Neljännen tuotantokauden kuudennessa jaksossa keskitytään kuvaamaan prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan vuonna 1983 Australiaan tekemää vierailua. The Crownin kuvaus vastaa monessa kohtaa todellisia tapahtumia.

Diana vaati oikeastikin, että prinssi Williamin on saatava olla mukana ja kertoi radiossa poikansa pehmolelusta. Myös kuvaus siitä, kuinka australialaiset hurmaantuivat Dianasta, vastaa todellisuutta. Dianan ja Charlesin vauhdikas tanssikin tapahtui, vaikkakaan ei yhtä sulavasti kuin sarjassa, kuten tältä Youtube-videolta voi nähdä.

Matkaohjelmaa ei kuitenkaan uusittu kiireellisesti sen jo alettua Dianan suututtua, kuten sarja väittää. Williamin mukanaolo matkalla oli huomioitu hyvin jo etukäteen.

Charlesin reaktio vaimonsa saamaan suosioon ei ollut sarjan esittämä suuttuminen, vaan asiantuntijoiden mukaan hän oli toisaalta ylpeä Dianan menestyksestä ja toisaalta huolissaan julkisuuden paineesta.

4. Kuninkaallinen perhe ei piilottanut sairaita serkkuja mielisairaalaan

The Crownin neloskauden seitsemännessä jaksossa prinsessa Margaret ja kuningatar Elisabet saavat kuulla kehitysvammaisista serkuistaan, jotka on piilotettu mielisairaalaan ja joille on väärennetty kuolintiedot.

Jaksossa on kohtaus, jossa Margaret vaatii äidiltään selitystä tapahtuneelle ja saa kuulla päätöksen vammaisten serkkujen piilottamisesta syntyneen, kun kuningas Yrjö VI nousi valtaistuimelle. Hänen puolisonsa veljentytärten vammaisuus olisi sarjassa tarjotun selityksen mukaan asettanut kyseenalaiseksi kuninkaallisen perheen kyvyn tuottaa terveitä kruununperillisiä.

Todellisuudessa tällä ei ollut mitään tekemistä John Herbert Bowes-Lyonin tytärten Nerissan ja Katherinen mielisairaalaan joutumisen kanssa. Sairautta ilmeni Bowes-Lyonin vaimon Fenellan suvussa, eikä hän ole kuninkaallisen perheen biologinen sukulainen.

Jaksossa mainitut kolme muuta mielisairaalassa olevaa sukulaista, Idonea, Etheldreda ja Rosemary, olivat Nerissan ja Katherinen äidin siskon lapsia eivätkä siis sukua kuningattarelle ja tämän sisarelle.

Tyttäret muuttivat mielisairaalaan vuonna 1941, mutta kuningas Yrjö oli noussut valtaan jo vuonna 1936. Tieto sisarusten väärästä kuolintiedosta aateliskirjassa pitää paikkansa. Bowes-Lyonin perhe kuitenkin kiistää, että tyttäret olisi hylätty ja sanoo perheen vierailleen näiden luona mielisairaalassa.

5. Falklandin sota ja pääministerin pojan katoaminen tapahtuivat eri aikaan

Sarjassa pääministerin pojan Mark Thatcherin katoaminen Saharan aavikolle Pariisi–Dakar-rallin aikana yhdistetään Falklandin sodan alkamiseen.

The Crownissa Margaret Thatcherin on aluksi vaikea keskittyä Argentiinan ja Britannian välien kiristymiseen, sillä hänen ajatuksensa ovat kadoksissa olevassa pojassa.

Todellisuudessa Mark Thatcher katosi 9. tammikuuta 1982 ja hänet löydettiin 14. tammikuuta. Falklandin sota syttyi vasta kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin. Argentiinan joukot nousivat Britannialle kuuluville saarille 2. huhtikuuta 1982. Sota päättyi 14. kesäkuuta 1982.

6. Murtautuja ei puhunut kuningattaren kanssa politiikasta

Työtön remonttimies Michael Fagan murtautuu sarjan jaksossa kaksi kertaa Buckinghamin palatsiin ja tunkeutuu toisella kerralla kuningattaren makuuhuoneeseen tämän nukkuessa. Jaksossa näytetään, kuinka kuningatar keskustelee Faganin kanssa pääministeri Thatcherin politiikan seurauksista, kunnes poliisit saapuvat paikalle ja vievät murtautujan pois.

Fagan todellakin tunkeutui palatsiin ja kuningattaren makuuhuoneeseen heinäkuussa 1982. Fagan itse on kuitenkin kertonut The Independetin haastattelussa, ettei mitään kunnollista keskustelua kuningattaren kanssa ollut. Faganin mukaan kuningatar kysyi, kuka hän on ja poistui sitten hakemaan apua.

Fagan kertoo haaastattelussa lakeijan vahtineen häntä poliisien odottamisen ajan ja tarjonneen hänelle viskipaukun. Sarja selittää tunkeutumisella olleen poliittisia motiiveja, mutta Fagan on itse kertonut olleensa palatsiin murtautuessaan huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Hän joutui murron jälkeen psykiatriseen hoitoon.

7. Mountbatten ei kirjoittanut Charlesille ennen pommi-iskua

The Crown on aiemmilla kausilla kuvannut prinssi Philipin enon Louis Mountbattenin ja prinssi Charlesin läheistä suhdetta. Tuoreimmalla kaudella kaksikon nähdään kuitenkin käyvän puhelinkeskustelun, jossa Mountbatten arvostelee Charlesin suhdetta Camilla Parker Bowlesiin ja prinssi vastaa arvostelemalla Mountbattenia quislingiksi eli petturiksi.

Tämän jälkeen Mountbatten kirjoittaa kirjeen, jossa hän sanoo perheen olevan pettynyt Charlesiin ja kehottaa tätä hankkimaan vaimokseen puhtoisen ja viattoman neidon. Sen jälkeen hän lähtee merelle veneellä, jonka Irlannin tasavaltalaisarmeija räjäyttää.

IRA todellakin salamurhasi Mountbattenin pommilla vuonna 1979, mutta mikään ei viittaa siihen, että hän olisi lähettänyt Charlesille kirjeen hetkeä ennen kuolemaansa. Kehotuksia sopivan vaimon hankkimisesta hän toki oli aiemmin antanut Charlesille.

Myös osa Mountbattenin salamurhaan sarjassa liitetyistä uutistapahtumista Pohjois-Irlannissa oli paljon ennen pommi-iskua tai vasta sen jälkeen.

8. Kuningatar ei vuotanut julkisuuteen mielipidettä pääministeristä

Etelä-Afrikan rotusortopolitiikan vastaisten kansainvälisten pakotteiden yhteydessä syntyvän kiistan esitetään sarjassa johtavan siihen, että kuningatar vuotaa lehdistöön arvion pääministeri Thatcherin empatiakyvyttömyydestä.

Tällainen uutinen todella julkaistiin The Sunday Times -sanomalehdessä. Ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että Elisabet olisi määrännyt lehdistösihteerinsä Michael Shean välittämään mielipiteen lehdelle.

Sen sijaan Shea oli kyllä puhunut lehden toimittajalle omasta näkemyksestään Thatcheristä. Shea erosi tehtävästään syntyneen mediakohun jälkeen.

Totta sen sijaan on, että kaikki muut Kansainyhteisön maat Britanniaa lukuunottamatta kannattivat pakotteita Etelä-Afrikkaa vastaan. Kuningatar tuki Kansainyhteisöä, mutta pääministeri Thatcher vastusti pakotteita.

Toisin kuin sarjan viimeisessä jaksossa esitetään, Thatcher ei oikeasti pyytänyt kuningatarta hajottamaan parlamentin, jotta hän voisi jatkaa pääministerinä.

9. Anne ei ollut kateellinen Dianan saamasta julkisuudesta

Prinsessa Anne kuvataan sarjassa esittämässä närkästyneitä kommentteja prinsessa Dianan saamasta julkisuudesta. Anne tokaisee yhdessä jaksossa riittävän, että "se yksi" pukee päälleen uuden mekon.

Todellisuudessa julkisuutta välttelevä Anne oli helpottunut siitä, että median kiinnostus häntä kohtaan laimeni prinsessa Dianan perheeseen liittymisen myötä.

Tämä antoi prinsessa Annelle mahdollisuuden keskittyä omiin kiinnostuksenkohteisiinsa.

10. Prinssi Philip ei uhannut Dianaa

Neloskauden viimeisessä jaksossa on kohtaus, jossa prinsessa Diana ja prinssi Philip keskustelevat Sandringhamissa vuonna 1990. Diana sanoo, ettei hänelle jää muuta vaihtoehtoa kuin tehdä pesäero perheeseen, jollei hän saa näiltä ansaitsemaansa rakkautta ja turvallisuutta.

– En näe mahdollisuutta, että tämä päättyisi hyvin sinun kannaltasi, Philip sanoo.

– Toivottavasti tuo ei ollut uhkaus, kuuluu Dianan vastaus.

Todellisuudessa Philip ei uhkaillut Dianaa ja ylipäätään hän puuttui poikansa ja miniänsä väleihin vasta 1992, jolloin avioliiton ongelmat tulivat julkisuuteen Andrew Mortonin paljastuskirjan myötä. Hän kävi Dianan kanssa kirjeenvaihtoa, jonka tarkoituksena oli saada avioliitto pelastettua.

– Yhdessäkään kirjeessä ei ollut merkkiäkään uhkauksesta. Olen lukenut ne kaikki, kuninkaallinen elämäkerturi Hugo Vickers toteaa Timesissa.

– Olen keskustellut kymmenien kuninkaallisen perheen jäsenet tuntevien ja tapahtumissa mukana olleiden kanssa. Johtopäätökseni, on ettei pahiksia ollut. He olivat kaikki uhreja, Penny Junor summaa The Crownin neloskauden esittämät ihmissuhdekriisit.

Lisää aiheesta:

Mikä on totta, mikä keksittyä The Crown -sarjassa? Tässä vastaukset yhdeksään sarjan esittämään väittämään

Dokumenttisarja Windsorien dynastiasta Areenassa

Välähdyksia prinssi Andrew'n ja Sarahin häistä Elävässä arkistossa

Uutisjuttuja Britannian lakoista ja IRA:n terrorista Elävässä arkistossa

Margaret Thatcherin Suomen-vierailua käsitteleviä juttuja Elävässä arkistossa

Pääministeri Thatcherin ulkopolitiikkaa käsitteleviä juttuja Elävässä arkistossa

Kuluneen viikon aikana on sodankyläläisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä tapahtunut viisi koronaan liittyvää kuolemaa. Kuolleet ovat ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikkö Nutukkaan osaston asukkaita.

– Tämä on todella surullinen uutinen. Kuolleet ovat kuuluneet korkeaan riskiryhmään, he olleet iäkkäitä ja heillä on ollut perussairauksia, kertoo Lapin keskussairaalan infektioylilääkäri Markku Broas.

Aikaisemmin kahdelle yksikkö Nutukkaan osastolle levinnyt koronavirus on ollut viime viikkojen aikana asukkaille, omaisille ja henkilöstölle huolen ja surun aihe.

– Kunnassa ja Nutukkaassa surraan Covid-19 -virukseen menehtyneitä ja Sodankylän kunta välittää lämpimät surunvalittelut koronavirukseen menehtyneiden läheisille, todetaan Sodankylän kunnan tiedotteessa.

Koronaan on Nutukkaassa sairastunut yksitoista asukasta. Henkilöstön keskuudessa tartuntoja on todettu kymmenellä henkilöllä.

Asukkaita ja henkilökuntaa testattu säännöllisesti

Nutukkaan asukkaat ja henkilökunta on säännöllisesti testattu koronavirustartuntojen toteamiseksi. Kahdessa viimeisimmässä Nutukkaan joukkotestauksessa tällä viikolla ei ole enää todettu uusia tartuntoja.

Lauantaina ei iltapäivään mennessä ole todettu yhtään uutta tartuntaa. Kokonaisuudessaan Sodankylässä on todettu yhteensä 56 koronatartuntaa, ja paikkakunnalla levinnyt tartuntaketju on saatu rauhoittumaan.

Nutukkaaseen on suunniteltu vielä kaksi joukkotestausta tulevalle viikon maanantaille 23.11. ja keskiviikolle 25.11.

Laajoilla ja säännöllisillä joukkotestauksilla on pystytty nopeasti tunnistamaan koronavirukseen sairastuneet sekä oireettomat taudinkantajat.

Markku Broaksen mukaan Sodankylän surullinen tapaus korostaa, kuinka tärkeää on turvallisuusohjeiden noudattaminen.

–Meidän kaikkien pitää muistaa noudattaa koronaan liittyviä turvallisuusohjeita, on kyseessä sitten henkilökuntaan kuuluva tai omainen.

Asiasta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Lapin Kansa.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Lue uusimmat tiedot Lapin koronatilanteesta tästä artikkelista.

Koronaepidemia saavutti tällä viikolla pääkaupunkiseudulla leviämisvaiheen ja koronakoordinaatioryhmä määräsi uudet alueelliset koronarajoitukset, jotka tulevat voimaan maanantaina 23. marraskuuta.

Tautiryppäitä esiintyy poikkeuksellisen runsaasti Itä-Helsingin lähiöissä, missä väestö on verrattain nuorta ja se asuu tiiviisti.

Itäkeskuksessa ihmiset kertovat myös väsymyksestä taistelussa koronaa vastaan.

Gabriella Poton mielestä ihmiset ovat alkaneet lipsua koronan hillitsemisekseen tähtäävistä turvatoimista.

– Sanoisin, että ihmiset noudattavat rajoituksia vähemmän kuin keväällä, jolloin se oli vielä uusi juttu. Nyt monet ovat kyllästyneet.

Poto huomauttaa, että Itiksessäkin harvalla näkyy maskeja päässä, ja joulukauden avajaisissa väkeä on ruuhkaksi asti.

Itse hän on tottunut pitämään maskia lukiossa.

Tautitapausten runsaampaa esiintymistä Itä-Helsingin lähiöissä Poto selittää alueen suhteellisen nuorella väestöllä.

Itäkeskuksessa asuva James Jaba on kahvilla ostoskeskuksessa ystäviensä kanssa. Itsekin ravintola-alalla työskentelevä mies toivoo maanantaina voimaan astuvista uusista rajoituksista helpotusta epidemiaan.

Jaba katsoo, että taudin leviäminen Itä-Helsingissä johtuu ihmisten tottumuksista.

– Täällä idässä ihmiset liikkuvat aika paljon, ja moni ei käytä maskia, hän pohtii.

Lähistöllä asuvaa Dina Mekkasta koronaepidemian pitkittymien harmittaa. Hän pistää koronan leviämisen vauhdittumisen ihmisten kisaväsymyksen piikkiin.

– Uskon, että ihmiset eivät enää välitä koronasta. Ehkä käsienpesu ja desinfioiminen jää välistä. Täällä on myös tosi paljon ihmisiä.

Hän kertoo, ettei itsekään enää jaksa pelätä tartuntaa.

– Minä olen tällä hetkellä koronan suhteen sillä linjalla, että se tulee, jos on tullakseen. En vain jaksa enää välittää niin paljoa.

Laajasalossa asuva Hanna Hakala-Mikkola on tullut ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Itikseen asioille. Hän on havainnut, että ihmisten käyttäytyminen koronavarotoimien suhteen vaihtelee kauppakeskuksen myymälästä toiseen.

– Pidän uusia koronarajoituksia täysin tarpeellisena. Täytyy tehdä jotain, että leviäminen saadaan pysäytettyä.

Laura Lehmusvuori työskentelee ruuhkaisessa kahvilassa, mutta ei itse pelkää koronaa. Hän kehuu, että suurin osa asiakkaista noudattaa turvavälejä.

Itä-Helsingin koronaryppäitä Lehmusvuori selittää tiiviillä asumisella. Hän uskoo myös, että koronatiedostus ei välttämättä ole tavoittanut alueen koko monikulttuurista väestöä.

– Totta kai täällä ihmiset asuu lähekkäin ja perheen kesken ollaan tiiviimmin, Laura Lehmusvuori sanoo.

Lue myös:

Koronakoordinaatioryhmä: pääkaupunkiseudun yläkouluihin maskisuositus, yleisötilaisuuksien henkilömäärä rajataan, yli 20-vuotiaiden joukkue- ja kontaktilajien harrastustoiminta sisätiloissa keskeytetään

Yli 20 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään HUSin alueella – Tämä jokaisen tulisi tietää uusista rajoituksista ja suosituksista

Helsinki, Espoo ja Vantaa nyt epidemian leviämisvaiheessa – Jan Vapaavuori: Valtiovallan suositukset olleet tarkastelussa rajoitusten suunnittelussa

Risteilyalus Viking Grace on ajanut karille Maarianhaminassa Ahvenanmaalla. Matkustajat yöpyvät aluksella ja pääsevät huomenna sunnuntaina maihin, kertoo Viking Line Twitterissä.

Turma sattui lauantaina kello 14.10. Laiva ajautui karille Maarianhaminan satama-alueella vain noin puolen kilometrin päässä satamasta. Alus on lähes kiinni rannassa.

Matkustajille ilmoitetaan huomenna, millä aluksilla heidät kuljetetaan Suomeen ja Ruotsiin. Tilanne laivalla on Viking Linen mukaan vakaa.

Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström sanoi Ylelle illalla, että matkustajat pyritään saamaan laivasta ulos aamu- tai keskipäivällä.

Sääolosuhteet näyttävät siltä, ettei laivaa voida huomenna hinata terminaaliin. Sen vuoksi Viking Line miettii nyt vaihtoehtoisia tapoja saada matkustajat maalle tämänhetkisestä sijainnista.

– Yksi vaihtoehto on niin kutsuttu skyway eli sellainen lasiputki, jota kautta yleensä mennään laivaan. Gracestahan ei ole nyt monta metriä maihin. Lupaan, että asia hoidetaan turvallisesti, Boijer-Svahnström kertoi iltakahdeksan aikaan.

Toimitusjohtaja Jan Hanses: Turma johtui myrskypuuskasta

Länsi-Suomen merivartioston mukaan aluksessa ei ole vuotoja eivätkä matkustajat ole vaarassa.

Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses kertoo Ylelle, että haveri johtui kovasta tuulesta.

– Tuuli oli puuskissa noin 30 metriä sekunnissa. Yksi myrskypuuska on työntänyt aluksen rantaa vasten, Hanses sanoo.

Ylen meteorologi Joonas Koskela vahvistaa tiedon puuskittaisesta tuulesta. Koskelan mukaan tuuli on turma-aikoihin puhaltanut sataman liepeillä puuskissa 26–27 metriä sekunnissa.

Laiva oli matkalla Tukholmasta Turkuun. Laivalla on ensimmäisten tietojen mukaan 331 matkustajaa ja 98 henkilökunnan jäsentä. Laiva on ollut melko tyhjä, sillä enimmillään Viking Grace voi ottaa 2 800 matkustajaa.

Karilleajosta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Viking Gracen lähdöt tänä iltana Turusta ja huomenna sunnuntaina Tukholmasta on peruttu. Viking Line ottaa yhteyttä matkustajiin. M/S Gabriella korvaa Viking Gracen maanantai-illasta alkaen.

Merivartiosto valmistautui evakuoimaan

Merivartiosto kertoo Twitterissä, että paikallinen meripelastuksen johtoryhmä organisoi ja valmisteli evakuointikeskuksen toimintavalmiiksi siltä varalta, että laivan kapteeni olisi päättänyt evakuoida matkustajat.

Merivartiosto mukaan paikalla on vartiolaiva Uisko, Maarianhaminan ja Kökarin partioveneet sekä Ahvenanmaan vapaaehtoiset meripelastajat. Myös Turusta lähtenyt erikoiskoulutettu meripelastusryhmä on myös saapunut Maarianhaminaan.

Merivartiosta aikoo seurata tilannetta läpi yön, ja pelastusyksiköt ovat valmiudessa koko ajan.

Otkes: Sään vaikutusta liian aikaista arvioida

Onnettomuustutkintakeskus Otkes kertoo Twitterissä, että se tekee alustavaa tutkintaa karilleajosta. Varsinaisen tutkinnan aloittamisesta päätetään muutaman päivän kuluessa.

Otkesilla on tutkintavelvollisuus tapauksista, jotka luokitellaan erittäin vakaviksi merionnettomuuksiksi.

– Kyllä nyt näyttää siltä, että Viking Gracen tapaus ei missään nimessä täytä erittäin vakavan onnettomuuden kriteereitä, sanoo Otkesin johtaja Veli-Pekka Nurmi STT:lle.

Koska alus on aivan sataman tuntumassa, Otkesin asiantuntijat ovat päässeet nopeasti tutkimaan sitä. Alus ei vaikuta Nurmen mukaan saaneen isoja vahinkoja.

Veli-Pekka Nurmen mukaan sään vaikutusta onnettomuuteen on liian aikaista arvioida, sillä tapahtuman taustalla voi olla monta syytä.

– Kyllähän nämä ovat sellaisia aluksia ja tutut vedet, että siellä pitää myös erilaisissa tuulioloissa pystyä navigoimaan, Nurmi sanoo.

Karilleajo on Viking Linelle toinen lyhyen ajan sisällä. Viking Amorella otti pohjakosketuksen Ahvenanmaan saaristossa syyskuun loppupuolella.

Lue myös:

Viking Gracella matkustanut Erkki Sillanpää: "Muutama tömäys tuli, ja sitten oltiin karilla" – ensi yö menee omassa hytissä

Viking Amorella saapui Naantalin korjaustelakalle

Amorellan matkustajat evakuoitu – Viking Linen toimitusjohtaja: Onnettomuuden syynä joko tekninen vika tai inhimillinen erehdys

Poliisilla ja pelastuslaitoksella oli perjantai-illan ja lauantaiyön aikana huomiota herättävä etsintätehtävä Lieksan Kolilla. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta, ja poliisi lopetti tehtävän hieman aamuviiden jälkeen.

Hotellin asukkaat olivat kuulleet avunhuutoja hotellin pohjoispäässä. Ilmoitus poliisille tuli hieman ennen kello 23. Avunhuutojen epäiltiin tulleen joidenkin satojen metrien päästä hotellista.

Poliisi käytti etsinnöissä apuna koiran lisäksi lämpökameralla varustettua droonia. Paikalle hälytettiin Helsingistä asti myös rajavartiolaitoksen helikopteri, jossa on niin ikään lämpökamera. Apuna oli myös Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen yksiköitä.

Alueelta ei kuitenkaan löytynyt avun tarpeessa olevia. Etsintöjä tehtiin poliisin tiedotteen mukaan vaikeakulkuisessa maastossa. Kolin kansallismaiseman kalliojyrkänteet olivat ensilumesta liukkaita, ja pimeys teki etsinnöistä vieläkin vaarallisemman. Matalalla lentänyt helikopteri saattoi yöllä herättää Kolilla majoittuneita.

Itä-Suomen poliisin tilannekeskuksesta kerrottiin puoliltapäivin, että avunhuutojen kuulemisessa saattoi olla kyse myös väärinkäsityksestä. Huudot saattoivat kuulua myös hotellin sisältä.

Korjaus kello 8.43: artikkelissa luki aluksi, että etsinnät lopetettiin hieman ennen aamuviittä. Ne lopetettiin kuitenkin hieman viiden jälkeen.

Sekä Nordean että OP:n eri palveluissa on luvassa katkoja viikonlopun aikana.

OP:lla käyttökatko koskee verkkopalveluita. Katkon on määrä alkaa tänään lauantaina kello 23 ja päättyä huomenna kello kuudelta aamulla. Poissa käytöstä kyseisellä aikavälillä ovat mobiilipalvelut, Op.fi-palvelu, verkkomaksamisen palvelut, tunnistautuminen OP:n tunnuksilla viranomaisten palveluihin sekä yrityksen pankkiyhteyskanava.

OP:n mukaan korttimaksujen muun muassa kaupoissa sekä käteisnostojen automaateilta ja kauppojen kassoilta on määrä toimia normaalisti.

Nordean laaja katko alkaa yöllä

Laaja katko Nordean pankkipalveluissa alkaa puolestaan sunnuntain puolella kello 1.00 yöllä. Katko kestää koko sunnuntain ja vaikuttaa pankkiasiointiin.

– Katkon syynä on Nordean tietojärjestelmille tehtävät välttämättömät muutos- ja ylläpitotyöt, joiden myötä varmistamme asiakkaille laadukkaat palvelut myös tulevaisuudessa, Nordean sivuilla kerrotaan.

Palvelukatkon aikana Nordean korteilla ei voi nostaa käteistä eikä Nordean pankkitunnuksia voi käyttää sähköiseen tunnistautumiseen. Verkko- ja mobiilipankit ovat pois käytöstä katkon ajan. Korttimaksaminen onnistuu rajoitetusti esimerkiksi kaupoissa ja kylmäasemilla, mutta siinä voi esiintyä hitautta eikä maksaminen välttämättä onnistu.

Korttien osalta katkon arvioidaan päättyvän noin kello 21.00 sunnuntaina ja muiden palveluiden osalta noin kello 24.00.

Lue myös:

Nordean palveluihin tulossa jälleen laaja katkos sunnuntaiyöstä alkaen – käteistä ei voi nostaa, verkko- ja mobiilipankit poissa käytöstä

"Viimeisenä sisään, ensimmäisenä ulos" (sist in, först ut), sanovat ruotsalaiset.

"Palkkaa ja potki pellolle" (hyre og fyre), sanovat puolestaan tanskalaiset.

Pohjoismaiset irtisanomiskäytännöt ja niitä säätelevät lait eroavat merkittävästi toisistaan.

Ruotsissa työsuhteen pitkä kesto suojelee työntekijää, kun työpaikalla alkavat irtisanomiset. Tanskassa vannotaan sen nimeen, että helposti kilometritehtaalle passitettava työntekijä myös helposti saa uuden työpaikan, koska työnantajat hanakammin uskaltavat rekrytoida uusia työntekijöitä. Suomessa lomauttaminen on pitänyt korona-aikoina työntekijöitä työn syrjässä kiinni.

Yle vertaili kolmen Pohjoismaan irtisanomiskäytäntöjä. Suomessa ja Ruotsissa on verrattain vahva työsuhdeturva, Tanskassa taas heikko. Kaikista löytyvät omat erityispiirteensä.

Ruotsi – Työsuhteen vuosirenkaat ratkaisevat

Työsuhdeturvalaki lagen om anställningsskydd eli tuttavallisemmin LAS on ollut Ruotsin työmarkkinoiden pyhä lehmä.

Ja erityisesti LASin irtisanomisjärjestys.

– Sääntö on hyvin yksinkertainen. Sen ymmärtää helposti ja sitä on helppo toteuttaa. Työsuhdeturvalaki määrää, että viimeisenä taloon tullut lähtee ensimmäisenä. Millään muulla maalla ei taida olla näin neliskulmaista lakia. Viimeisenä sisään, ensimmäisenä ulos, sanoo Lundin yliopiston työoikeuden professori Birgitta Nyström.

Irtisanomisjärjestyksestä on yksi poikkeus: Korkeintaan kymmenen henkilön työpaikoilla työnantaja saa poimia kaksi työntekijää pois irtisanomisjärjestyksestä.

Irtisanomisjärjestykseen on nyt ryhdytty suunnittelemaan muutoksia, jotka olivat viedä Stefan Löfvenin hallituksen kriisiin.

Kriisin eskaloitumiselta kuitenkin vältyttiin, ja nyt suunnitelmia jatketaan toimihenkilöiden edustajan PTK:n ja työnantajajärjestö Svenskt Näringslivin ehdotuksen pohjalta. Ehdotuksessa työnantaja saisi "pelastaa" kolme työntekijää irtisanomisjärjestyksestä.

Yksittäistä työntekijää on hankalaa erottaa Ruotsissa.

– Työntekijöillä, joilla on toistaiseksi voimassa oleva sopimus, on vahva työsuhdeturva. On melko vaikeaa irtisanoa henkilökohtaisista syistä sellaista työntekijää, jolla on vakituinen sopimus.

Työnantajat haluavat Nyströmin mukaan mahdollisimman paljon joustavuutta, minkä vuoksi Ruotsissa poikkeuksellisen usein solmitaan määräaikainen työsopimus. Määräaikaisia sopimuksia kirjoitetaan myös siksi, että työnantajat pelkäävät tekevänsä virherekrytointeja, joista ei päästä eroon.

– Korona on iskenyt kovaa kaupan sekä hotelli- ja ravintola-alalle. Niillä on tyypillisesti paljon määräaikaisia sopimuksia. Tällaiset työntekijät eivät saa jatkoaikaa sopimuksilleen

Ruotsin radio SR raportoi, että Ruotsissa oli lokakuussa ennätysmäärä pitkäaikaistyöttömiä. Peräti 173 000 henkilöä oli ollut vailla töitä yli 12 kuukautta. Vuotta aiempaan tilanteeseen pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut 25 000 työnhakijalla.

Ruotsalainen työnantaja ei voi lomauttaa työntekijöitään samalla tavalla kuin Suomessa. Korona-aikoina työntekijät ovat kuitenkin voineet jäädä työskentelemään lyhennetyllä työajalla säilyttäen suuren osan palkastaan. Valtiopäivät päättivät näistä osittaisista lomautuksista maalis-huhtikuun taitteessa.

Jos työntekijä esimerkiksi vähentää työaikansa 20 prosenttiin kokoaikaisesta työstä, työntekijän palkka putoaa vain 12 prosenttia, kun valtio maksaa palkasta 60 prosenttia. Työnantajan palkkakustannukset putoavat näin 72 prosentilla.

Kuluneen koronapandemian aikana Ruotsissa lyhennettyä työviikkoa on tehnyt lähes 600 000 työntekijää.

Tanska – Työttömyyskassan korvaus jopa 90 prosenttia palkasta

Tanskan työvoimaviranomaisen sivulla lukee suorasukaisesti, että työtekijöitä on helppo palkata, koska heidät voidaan myös helposti irtisanoa.

Tanskan mallin, niin kutsutun flexicurityn, on määrä antaa joustavuutta (flexibility) työnantajalle ja turvaa (security) työttömäksi jääneelle työntekijälle – tai vielä mieluummin uuden työpaikan ennen kuin työttömyys ehtii alkaa.

Flexicurity-malli otettiin käyttöön 1990-luvun alussa, jolloin Tanska onnistui puolittamaan työttömyytensä. Tämän johdosta malli saavutti mainetta maailmalla.

Työoikeuden apulaisprofessori Natalie Videbæk Munkholm Århusin yliopistosta sanoo, että työnantajat voivat helposti säännöstellä työvoiman määrää, koska irtisanomisturva on heikko. Irtisanomisen syy ei saa olla syrjivä, mutta esimerkiksi pitkäaikainen sairaus voi johtaa irtisanomiseen.

– Sairaus itsessään ei ole irtisanomisen syy, vaan se, että työnantaja ei pysty toimimaan kunnolla ilman kyseistä sairaana olevaa työntekijää.

– Työnantajan täytyy todistaa, että sairaudesta on organisaation toiminnalle haittaa. Flunssan ei tietenkään pitäisi johtaa irtisanomiseen, mutta esimerkiksi auto-onnettomuuden seuraukset tai syöpä voivat johtaa työpaikan menetykseen.

Kun työntekijä joutuu työttömäksi, hänen tulotasonsa ei Tanskassa romahda kertaheitolla.

Matalapalkkainen työntekijä voi saada työttömyyskassasta työttömyyskorvauksena jopa 90 prosenttia palkastaan. Useimmilla korvaus on 50–60 prosentin luokkaa.

Natalie Videbæk Munkholm kertoo, että pakettiin kuuluu myös se, että työntekijää ei jätetä yksin työnhaussa.

– Työttömälle tarjotaan mahdollisuutta uusien taitojen hankkimiseen. Jos vanhoille taidoille ei enää riitä kysyntää, tilalle hankitaan uusia taitoja. Näin sen ainakin pitäisi mennä, mutta on toki monia tapauksia, joissa tämä ei ole toteutunut.

Matala työsuhdeturva johtaa myös siihen, että työvoiman liikkuvuus on Tanskassa selvästi korkeammalla tasolla kuin vaikkapa Suomessa.

Myös määräaikaisia sopimuksia solmitaan vähemmän Tanskassa kuin muualla.

– Määräaikaisia sopimuksia, osa-aikatyötä tai vuokratyövoimaa tarvitaan vähemmän, koska työnantajat uskaltavat palkata työntekijän toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.

Natalie Videbæk Munkholm lisää, että korona-aikoina valtio on jakanut miljardeja Tanskan kruunuja palkkatukena yrityksille, jotta nämä pitäisivät työntekijänsä töissä irtisanomisten sijaan.

Suomi – Lomauttaminen on suojellut korona-aikoina monia irtisanomisilta

Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Merja Kauhanen on perehtynyt läntisten teollisuusmaiden järjestön OECD:n maavertailuihin.

Niistä käy ilmi, että monessa suhteessa Suomen työsuhdeturva muistuttaa Ruotsin vastaavaa. Mutta myös erikoispiirteitä löytyy.

Yksi sellainen on irtisanomisaika ja -korvaus.

– Suomea tiukempi suoja on kaikissa Euroopan maissa paitsi Saksassa. Suomen takana ovat vain USA, Uusi-Seelanti ja Kanada. Meillähän ei ole irtisanomiskorvauksia lainkaan, Merja Kauhanen sanoo.

OECD on vertaillut myös sitä, miten helppo on solmia määräaikaisia sopimuksia tai käyttää vuokratyövoimaan.

– Tässä indikaattorissa Suomi ja Ruotsi ovat lähellä toisiaan. Mutta valtaosassa Euroopan maista, mukaan lukien Tanska, säätely on tiukempaa.

Myös Suomessa SAK on nostanut esiin kysymyksen irtisanomisjärjestyksestä. Työnantajat eivät tälle syty: Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä työnantajat tietävät parhaiten, keitä irtisanotaan.

Kuluneiden koronakuukausien aikana suomalaiset työnantajat ovat hanakasti turvautuneet lomautuksiin irtisanomisten sijasta.

Syyskuussa Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 57 000 työntekijää lomautettuna, huhtikuussa peräti 164 000.

– Tällaista ei kaikissa maissa ole käytössä, vaikka monissa maissa valtio onkin tullut vastaan ja tarjonnut tukia yrityksille, jotta nämä eivät irtisanoisi työntekijöitään, Merja Kauhanen sanoo.

– Suomen lomautusjärjestelmällä on pitkät perinteet. Lomautetut voivat saada työttömyyskorvausta, ja lomautuksen aikana voi ottaa vastaan muuta työtä. Esimerkiksi USA:ssa tällaista järjestelmää ei ole. Kun yhteiskunta suljettiin koronan takia, työttömyys räjähti käsiin.

Suomessa ekonomistit eivät vielä halua arvioida, muuttuuko lomautettujen tilanne työttömyydeksi vai pääsevätkö he palaamaan töihin.

Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi kuitenkin, että pitkäaikaistyöttömyys kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina.

Lue myös:

Kummat pitää irtisanoa ensin: uudet vai vanhat työntekijät? Vai saako työnantaja päättää? Suomessa käydään nyt vääntöä irtisanomisjärjestyksestä

Työ- ja elinkeinoministeriö: Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina

Ekonomistit eivät vielä ennakoi, miten käy lomautetuille – "Suuri kysymysmerkki on, jääkö meillä työttömyyden nousu tähän"

Työsopimuslaki

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sunnuntaiaamun tiedotteen mukaan sairaanhoitopiirin koronatartuntojen määrä on noussut koko pandemian ajalta nyt 249 tapaukseen.

Lauantaina sairaanhoitopiirin alueella todettiin kaikkiaan 17 uutta koronatartuntaa.

Sairaanhoitopiirin mukaan lähes kaikki uudet tapaukset liittyvät Alajärven tartuntaketjuun. Suurin osa tartunnoista ilmeni lähialtistumisen vuoksi jo aiemmin karanteeniin määrätyillä.

Järvi-Pohjanmaa uusien tartuntojen keskiössä

Alajärven kaupungin alueella tartuntoja on todettu viikon aikana 36. Alajärvi on pandemian kiihtymisvaiheessa.

Järvi-Pohjanmaan pandemiajohtoryhmän mukaan tartuntalähteet ovat hyvin tiedossa ja uudet tartunnat lilittyvät aiemmin tunnettuun tartuntaketjuun. Tartunnan saaneet on asetettu eristyksiin.

Järvi-Pohjanmaan pandemiajohtoryhmän mukaan karanteeniin asetettuja koronavirukselle altistuneita on alueella nyt noin 240. Joukossa on paljon ikäihmisiä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä.

Altistuneiden jäljitystyö on kesken.

Lue seuraavaksi: Katso täältä maakuntasi koronavirustilanne ja kuinka se vaikuttaa arkeesi

Toimintakeskus, asumisyksikkö ja päiväkoti rajoitusten piiriin

Lappajärven toimintakeskus ja päiväkoti suljetaan varotoimenpiteenä. Toimintakeskuskessa ja Alajärven Luoma-aholla sijaitsevassa Koulumäen päiväkodissa on altistuneita 32. Heidät on asetettu karanteeniin.

Päiväkoti ja toimintakeskus ovat kiinni itsenäisyyspäivään asti. Pandemiajohtoryhmä tiedottaan, että niille päiväkodin lapsille, joita ei ole asetettu karanteeniin, järjestetään tarvittaessa hoitopaikka muualta.

Kultakämmenen asumispalveluyksikössä on todettu kahdella asukkaalla positiivinen koronavirustartunta. Karanteeniin asetettuja altistuneita työntekijöitä ja asukkaita on yhteensä noin 20.

Pandemiajohtoryhmä pyrkii turvaamaan asumisyksikön toiminnan, mutta vierailuun yksikössä on asetettu rajoituksia.

Pandemiajohtoryhmä muistuttaa hyvän käsi- ja yskimishygienian tärkeydestä, turvavälien ja kasvomaskien noudattamisesta. Aiemmin alueelle asetetuista rajoituksista voi lukea Alajärven osalta esimerkiksi täältä ja Soinin osalta täältä.

Lue seuraavaksi: Alajärvelle yli 50 henkilön kokoontumiskielto

Muutama sairaanhoidossa

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tutkittiin lauantaina 334 koronanäytettä. Sairaanhoidossa on muutama potilas.

Vuosi 2020 tulee näyttämään merkilliseltä – myös kirjastojen tilastoissa. Kevään koronasulku lohkaisi ison viipaleen lainanumeroista ja kävijämääristä.

Nyt kirjastot ovat jo toipumaan päin. Itse asiassa suomalainen kirjastoverkko on toipunut kävijämäärien laskusta sangen hyvin.

– Saimme viestiä asiakastueltamme Isosta-Britanniasta. He olivat siellä vähän ihmeissään. Vaikka lukemat ovat laskeneet, Suomessa ne ovat kuitenkin hyvällä tasolla. Isossa-Britanniassa lasku on ollut todella dramaattinen, toteaa Keski-kirjastojen verkkopalveluassistentti Viljami Marjomäki.

Marjomäki aprikoi, että suomalaiset kirjastoasiakkaat ovat kaikesta huolimatta uskollisia ja aktiivisia kirjaston käyttäjiä.

Syksyn monenkirjavat rajoitteet näkyvät silti asiakas- ja lainamäärissä. Kysyimme tilannetta kirjastoista Helsingistä Rovaniemelle; tarkkaan ottaen pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista, Pirkanmaan Piki-kirjastoista, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan Outi-kirjastokimpasta, Varsinais-Suomen Vaski-kirjastoista, Pohjois-Karjalan Vaara-kirjastoista, Etelä- ja Pohjois-Savon Lumme-kirjastokimpasta, Keski-Suomen alueen Keski-kirjastoista ja Lahden kaupunginkirjastosta.

Ei liene yllätys, että käytännössä kaikilla alueilla koko vuoden lainamäärät ovat romahtaneet pitkälti kevään takia. Sen sijaan kesästä lähtien ja syyskuukausien aikana luvut ovat osoittaneet elpymisen merkkejä.

Vaikka isoissa pääkirjastoissa lainamäärät ovat edelleen painuksissa edellisvuoden normaalitilaan verrattuna, lähikirjastot näyttäisivät porskuttavan.

Esimerkiksi Lumme-alueen lähikirjastoissa lainaukset ovat kääntyneet plussan puolelle edellisvuoteen nähden. Virransalmen lähikirjastossa kasvu on suorastaan rakettimaisessa nousussa, ja lainoja tehdään melkein puolet vuoden 2019 syksyä enemmän.

Samaa on nähtävissä Keski-kirjastojen alueella. Verkkopalveluassistentti Viljami Marjomäki kertoo, että Jyväskylän pääkirjastossa on lainattu syksyn mittaan noin 10 000 lainaa vähemmän kuin viime vuonna, mutta lähikirjastoissa tilanne on eri.

Muun muassa Kortepohjassa lainamäärät ovat nyt edellisvuosien tasolla, Palokassa ja Säynätsalossa taas on lainattu tavanomaista ahkerammin.

Koska pääkirjasto on iso, lainamäärän heilahdukset näkyvät eri tavalla kuin pienissä kirjastoissa. Lähikirjastot ovat myös avanneet omatoimiaikoja, jolloin kirjastossa käymisen ajankohdan voi valita itse. Sekin on voinut kasvattaa niiden suosiota.

– Voi tietysti olla, että yleisö karttaa kokoontumisia isoihin tiloihin. Lähikirjastossa on helpompi asioida, Marjomäki toteaa.

Korona-aika houkutteli fantasian ja dystopian pariin

Valtakunnallisen kirjastot.fi-verkkopalvelutoimituksen viestinnänsuunnittelija Päivi Litmanen-Peitsala tiivistää sähköpostitse tilannetta: asiakkaat varaavat ja uusivat verkossa aikaisempaa enemmän, mutta paikalle tullaan vähemmän kuin ennen koronaa.

Kirjastoissa oleskelu on myös selvästi vähentynyt.

Jyväskylän kaupunginkirjaston palvelupäällikkö Hanna Martikainen kertoo, että laskelmien perusteella asiakkaita ei käy pääkirjastolla aikaisempaan tahtiin, mutta kävijät lainaavat kerralla roppakaupalla enemmän aineistoa.

– Lainamäärä per kävijä on kyllä selkeästi korkeammalla tasolla kuin viime vuonna, Martikainen toteaa.

Lisäksi pääkirjaston näyttelytilat, joissa voidaan esitellä vaikkapa taidetta, ovat henkilökunnan havaintojen mukaan olleet ahkerasti varattuina.

– Voi olla, että kun ihmiset ovat korona-aikaan harrastaneet kotona, tuloksia halutaan myös esille kirjastoon.

E-aineistojen, kuten sähköisten kirjojen ja lehtien kulutus on noussut hurjaan kasvuun, ja kasvu on osittain myös jatkunut.

Martikainen kertoo, että korona-aikana e-kirjojen ja -lehtien käyttö on jopa tuplaantunut Keski-kirjastojen alueella. Havaintoja e-aineiston suosion kasvusta kerrottin myös esimerkiksi Lumme-kirjastojen, Helmet-kirjastojen, Itä-Suomen kirjastokimpan ja Pohjanmaan kirjastojen alueilta. Vaikka fyysisiä kirjoja saa taas käsiinsä, Martikainen ei näe, että e-aineiston suosio olisi juuri laskemassa.

Martikainen uskookin, etteivät korona-ajan tuoma lovi kirjastojen käytössä tule vaikuttamaan esimerkiksi kirjastojen rahoitukseen ensi vuonna.

Mutta mitä suomalaiset sitten veivät koteihinsa kirjastoista koronan moukaroitua yhteiskuntaa? Verkkopalveluassistentti Viljami Marjomäki teki oman havaintonsa:

– Dystopia- ja fantasialukemiston suosio nousi sulkujen päätteeksi kesäkuussa, kun ihmiset pääsivät taas kirjastoon, hän toteaa.

Jonkinlaista eskapismin tarvetta on siis ollut havaittavissa?

– Nähtävästi.

Karille ajanut risteilyalus Viking Grace pääsi hieman ennen iltakahdeksaa sunnuntaina perille Turkuun, kerrotaan Turun satamavalvonnasta.

Viking Grace pääsi lähtemään Maarianhaminan satamasta hieman yhden jälkeen sunnuntaina. Laivalla oli noin 260 matkustajaa ja lähes koko miehistö.

Viking Linen tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström kertoi sunnuntaina aamupäivällä, että ahvenanmaalaiset matkustajat ovat päässeet maihin ja ruotsalaismatkustajat kuljetetaan myöhemmin sunnuntaina Tukholmaan Viking Amorellalla.

– Ajamme omin konein Turkuun Viking Gracella. Sukeltajat tutkivat aluksen aamulla toisen kerran, ja viranomaisten mukaan alus on turvallinen matkustajille, sanoi Boijer-Svanström Ylelle aamupäivällä.

Tämän jälkeen alus siirtyy korjaustelakalle.

Lauantaina karille ajanut risteilyalus hinattiin varhain sunnuntaiaamuna satamaan. Alus siirtyi hinaajien avustamana laituripaikalleen Maarianhaminan satamaan ja kiinnittyi kello 3.40, Merivartiosto kertoi Twitterissä.

Matkustaja: Yhtiö antanut vain vähän tietoa

Viking Gracella matkustaneen raisiolaisen Erkki Sillanpään mukaan laivalla oli koko haverin ajan rauhallista. Hän kertoi sunnuntaina puoliltapäivin, että aamupalan jälkeen matkustajat ohjattiin terminaaliin rekisteröintiä varten.

Sillanpää sanoi odotelleensa terminaalissa kolmisen tuntia aamulla, kunnes pääsi takaisin laivaan. Hän kuvailee tunnelmaa rauhalliseksi ja kertoi, että matkustajille oli tarjolla ruokaa.

Turkulainen Jani Suhonen puolestaan kertoi aamulla terminaaliin saapuessaan, että yhtiö on kuuluttanut tapahtumien etenemisestä aika ajoin. Hänen mukaansa yhtiön on antama informaatio on ollut kuitenkin vähäistä. Hän toivoi, että laivasta olisi päässyt pois jo lauantaina.

– En ole herännyt irrotusoperaatioon. Laivasta poistuessa poliisit olivat vastassa, valokuvasivat ja käskivät tänne odottamaan. Minulla ei ole tietoa, koska palaan takaisin laivaan, sanoi Suhonen Ylelle aamukymmeneltä.

Laiva ajautui karille vain puoli kilometriä satamasta

Risteilyalus Viking Grace ajoi karille lauantaina iltapäivällä Maarianhaminassa Ahvenanmaalla. Laiva ajautui karille Maarianhaminan satama-alueella vain noin puolen kilometrin päässä satamasta. Alus oli lähes kiinni rannassa.

Yhtiön mukaan M/S Gabriella korvaa Viking Gracen maanantai-illasta lähtien Turusta.

Turman syynä ehkä tuulinen sää

Laiva oli matkalla Tukholmasta Turkuun. Laivalla oli 331 matkustajaa ja 98 henkilökunnan jäsentä.

Tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnströmin mukaan sääolosuhteilla oli osuutta onnettomuuden syntyyn. Hänen mukaansa lopullinen syy tarkentuu tutkimusten edetessä.

Merivartiosto tutki aluksen lauantaina eikä havainnut siinä vuotoja. Viking Linen toimitusjohtajan Jan Hanses arvoi lauantaina haverin johtuneen kovasta tuulesta.

– Tuuli oli puuskissa noin 30 metriä sekunnissa. Yksi myrskypuuska on työntänyt aluksen rantaa vasten, Hanses sanoi lauantaina Ylelle.

Otkes: Merimatkustus ei ole muuttunut aiempaa vaarallisemmaksi

Onnettomuustutkintakeskus Otkes tekee haverista alustavaa tutkintaa. Varsinaisen tutkinnan aloittamisesta päätetään muutaman päivän kuluessa.

Otkesin johtaja Veli-Pekka Nurmi sanoo Ylelle, että Amorellan ja Gracen karilleajo ovat ihan kaksi eri tapausta eikä niiden välillä ole yhteyttä.

– Ymmärrän, että matkustajia voi pelottaa tällainen. Sanoisin kuitenkin, että he voivat luottaa siihen, ettei suomalainen merenkulku tai matkustaminen ole muuttunut sen vaarallisemmaksi yhtäkkiä, Nurmi toteaa.

Otkes hankkii nyt lisää tietoa tapahtumien kulusta. Se arvioi muun muassa sääolosuhteita ja tutkii sitä, miten alusta on ohjailtu. Päätös jatkotutkinnasta tehdään todennäköisesti tiistaina tai keskiviikkona.

– On selvää jo tässä vaiheessa, ettei tämä ole erittäin vakava merionnettomuus. Meillä on kuitenkin mahdollisuus tutkia mikä tahansa merionnettomuus, jos me katsomme, että siitä on hyötyä turvallisuuden parantamiselle, Nurmi sanoo.

Lue lisää:

Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses: Tämä on menetetty vuosi

Viking Gracella matkustanut Erkki Sillanpää: "Muutama tömäys tuli, ja sitten oltiin karilla" – ensi yö menee omassa hytissä

Matkustajat yöpyvät karille ajaneella Viking Gracella – laivaa ei siirretä ennen maihinnousua

Korjattu 22.11. klo 12.50: Toisin kuin kuvatekstissä alun perin luki, kuvassa ei ole aluksen savupiippu vaan roottoripurje.

Ei sosiaalisia kontakteja, ei lähiopetusta, ei perinteisiä tenttejä. Osa Tampereen yliopiston opiskelijoista on jo todella uupuneita ja kyllästyneitä tilanteeseen, joka jatkuu näillä näkymin myös koko kevään 2021.

Ajatus yli vuoden jatkuneesta etäopiskelusta kauhistuttaa ja masentaa opiskelijoita, jotka ovat kokeneet riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunteita enemmän kuin koskaan aiemmin.

– Koko luokanopettajakoulutus perustuu vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, joten tällä alalla etäopetus ei yksinkertaisesti toimi, toteaa luokanopettajaopiskelijoiden yhdistyksen OKA:n tuutorivastaava Satu Tammekann.

Tammekann opiskelee kolmatta vuotta Tampereen yliopistossa. Hän tekee parhaillaan kandidaatin tutkielmaa. Hänen ryhmänsä kandiseminaaria suunniteltiin alun perin järjestettäväksi täysin etänä, kirjekurssina. Opiskelijat pistivät kuitenkin kampoihin.

– Saimme sentään Zoom-videotapaamisia. Kandiohjaus on silti asia, jossa koen tarvitsevani enemmän tukea. Olisi tärkeää nähdä ohjaajaa ja muita kandin tekijöitä.

Tammekann on huomannut lähipiirissä uupumisen merkkejä. Kun ei ole rytmiä tai ihmiskontakteja, asiat alkavat nopeasti tuntua merkityksettömiltä. Hän itse pyrkii ulkoilemaan päivittäin, jotta ei väsähdä. Silti pienetkin askareet ovat alkaneet tuntua työläiltä.

– Haluan kokea oikeaa yliopistoelämää ja opiskella lisää, jotta saan kunnon yliopisto-opetusta.

Yhteinen olohuone on tyhjillään

Luokanopettajakoulutus on hyvin käytännönläheistä. Tampereella sisään pääsee vuosittain 80 opiskelijaa. Heidät jaetaan neljään tai viiteen ryhmään, jotka normaaliolosuhteissa opiskelevat yhdessä, kuinka esimerkiksi matematiikkaa opetetaan.

Opintoihin kuuluu paljon käytännön taitoja, kuten käsitöitä, kuvataidetta ja liikuntaa.

– Käsitöissä tutustutaan koviin ja pehmeisiin materiaaleihin. On ommeltu, sahattu, juotettu. Mietitty, mistä kaikesta käsityö voi koostua.

Nyt käytännön opetus on miltei kokonaan jäissä. Tammekannin mukaan opiskelijoita mietityttää etäopiskelutilanteessa erityisesti materiaalien hankinta ja saatavuus. Hän on erikoistunut kuvataiteeseen, ja saa sen vuoksi lähiopetusta yliopistolla kerran viikossa.

– Se on ollut tämän syksyn pelastus. Sama jatkuu ainakin ensi periodin ajan, siitä eteenpäin en tiedä.

Luokanopettajien opinnot ovat Åkerlundinkadulla Virta-rakennuksessa. Siellä on kaikki käsityötiloista musiikin tiloihin. Kolmannessa kerroksessa sijaitsee Edu’s Café, neljännen vuosikurssin pyörittämä kahvila, joka kaikuu nyt tyhjyyttään.

Ennen se oli ainejärjestön yhteinen olohuone.

– Kun tekee kaiken työn yksin, tulee paineita. Normaalisti keskustelisimme porukalla siitä, missä kukin on menossa. Kaverinikin sanoi, että on outo tunne, kun ei tiedä, tietääkö tarpeeksi.

Nuoret lääkärit vaarassa uupua

Epätietoisuus omasta osaamisesta vaivaa myös lääketieteen opiskelijoita, kertoo kuudennen vuoden opiskelija Riku Metsälä. Hän toimii tämän vuoden Suomen Medisiinariliiton eli lääketieteen opiskelijoiden edunvalvontajärjestön puheenjohtajana.

Medisiinariliitto teetti keväällä Lääkäriliiton kanssa alan opiskelijoille kyselyn koronatilanteen vaikutuksista. Keväällä opiskelijoiden stressi helpotti hetkellisesti, kun koronatilanteen takia läsnäolopakkoon ja muihin vaatimuksiin tuli myönnytyksiä.

– Totuus paljastui, kun kesätöiden aika koitti. Jos kevät olisi ollut tavallinen, myös lähtötiedot kesätöitä varten olisivat olleet paremmat, Metsälä sanoo.

Luettavaa riittää niin paljon kuin jaksaa lukea, mutta raja on vedettävä johonkin. Riku Metsälä

Normaaleja tenttejä ei ole, joten opiskelijat eivät pysty vertaamaan omaa tasoaan aiempaan. Metsälän mukaan töihin meneminen on muutenkin stressaavaa, mutta nyt haasteena on se, etteivät opiskelijat tiedä, onko heillä tarpeeksi tietoa ja osaamista.

– Lääketieteen opinnot ovat normaaleissakin olosuhteissa rankkoja. Luettavaa riittää niin paljon kuin jaksaa lukea, mutta raja on vedettävä johonkin. Nyt kaikki pähkäilevät yksin tämän asian kanssa.

Nuoria lääkäreitä uupuu muutenkin, mutta korona tuo ilmiöön lisämausteensa. Metsälä peräänkuuluttaa työpaikkojen roolia: niiden on tuettava nuorten työntekijöiden henkistä jaksamista ja pidettävä huoli työhyvinvoinnista, oli ala mikä tahansa. Kaikki ei voi jäädä yliopiston vastuulle.

– Jokaisen pitäisi ymmärtää töihin mennessään oma rajallisuutensa. Oli kyseessä lääkäri, kauppatieteilijä tai kuka tahansa, työelämän on nyt annettava yksilöille armoa.

Ei koronaa sairaalamaailmaan

Lääketieteen opinnot jakautuvat prekliiniseen ja kliiniseen vaiheeseen. Alkuvaiheessa opetus on prekliinistä, eli opetuksen pääpaino on teoriassa tai ryhmäopetuksessa. Kun opinnot etenevät, oppiminen siirtyy sairaalamaailmaan. Ensin seurataan vierestä vanhempia kollegoita, hiljalleen otetaan enemmän ja enemmän vastuuta.

Tällä hetkellä prekliininen opetus järjestetään täysin etänä lukuun ottamatta muutamia opettajien tärkeäksi katsomia ryhmätöitä.

– Nämä ryhmätyöt ovat tulleet uutena nyt loka- ja marraskuussa, ja ne koskevat neljättä vuosikurssia, joka on siirtymässä sairaalamaailmaan. Ajatuksena on, ettei kenenkään tarvitse ihan kylmiltään tutkia potilaita.

Etäopintojen takia opetuksessa on ollut pakko ottaa digiloikka.

Ainejärjestön vapaa-ajan toiminta jakaa mielipiteitä. Alempien vuosikurssien opiskelijat haluaisivat enemmän tapahtumia, sillä he eivät kohtaa potilaita ja siten aiheuta mahdollisesti tartuntariskiä sairaalassa. Heidän kannaltaan myös ryhmäytyminen on tärkeää.

Vanhemmat opiskelijat taas ovat tiiviisti mukana sairaalamaailmassa, ja heidän on oltava erityisen tarkkoja koronarajoitusten kanssa.

– Harrasteryhmiä on järjestetty niin, että prekliinisen ja kliinisen vaiheen opiskelijat eivät kohtaa. Ei viedä vahingossakaan koronavirusta sairaalaan.

Metsälä huomauttaa, että koronatilanteella on ollut hyvätkin puolensa. Etäopintojen takia opetuksessa on ollut pakko ottaa digiloikka.

– Opettajien it-taidot ja pedagogiset taidot ovat kehittyneet valtavasti. Tästä jää tulevaisuuteen hyviäkin asioita.

Viesti ei kulje viestinnän tiedekunnassa

Myös toimittajakoulutus edellyttää käytännön taitoja. Kuvajournalismin ja journalistiikan opiskelijat tekevät verkkojulkaisu Moreenimediaa, joka on monelle ensimmäinen kosketus alan töihin.

Kandivaiheen opiskelijat harjoittelevat toimittajan tai valokuvaajan tehtäviä, kun taas maisterivaiheen opiskelijat harjoittelevat johtamista eli toimitussihteerinä tai art directorina eli AD:nä toimimista. Kaikki opettelevat omaa rooliaan.

Kolmannen vuosikurssin opiskelija Sini Lukka kertoo, että opiskelu on sekavaa, pomoihin ei saa aina yhteyttä ja moni on hukassa opintojensa kanssa.

– On eri asia lähestyä haastateltavia Moreenimediasta kuin esimerkiksi Ylen tai Aamulehden nimissä. Tämä aiheuttaa jo valmiiksi jännitystä opiskelijoille, mutta nyt maskipakko ja muut rajoitukset tuovat oman lisänsä, Lukka sanoo.

Tekstiä ja valokuvia pitäisi silti pallotella edestakaisin pomoilla, joita ei saa välttämättä kiinni.

Lukka on mennyt välillä suosiolla editointipäivinä paikalle harjoitustoimitukseen. Tavallisesti kaikki kokoontumiset tapahtuisivat siellä, mutta nyt aamupalaverit pidetään videon välityksellä Zoomissa. Harjoitustoimituksessa saisi periaatteessa olla, mutta moni on jättäytynyt automaattisesti pois.

Viestintä ei toimi kuten pitäisi. Opintoihin tarkoitettu verkkoalusta Moodle ei tunnu toimivan, sillä sen kautta lähetetyt viestit saattavat hukkua tai mennä ohi. Vastaanottaja ei saa viesteistä aina ilmoituksia. Tekstiä ja valokuvia pitäisi silti pallotella edestakaisin pomoilla, joita ei saa välttämättä kiinni.

Lukka ei tiedä, johtuvatko ongelmat tekijöistä vai tekniikasta. Todennäköisesti molemmista. Hän pohtii, että kurssin pomoille pitäisi muistuttaa, että heidän pitäisi olla paremmin läsnä – harjoitella auttamaan ja johtamaan alaisiaan.

– Meitä kuvajournalisteja on vain 12, joten pysymme helpommin opettajan hyppysissä. Toimittajaopiskelijat ovat todella kuormittuneita. Kaikki sympatia opettajallemme, joka on yhtä turhautunut kuin mekin.

Lue lisää: Koko lukuvuoden jatkuva etäopiskelu on osalle opiskelijoista kauhistus: ”Seinät kaatuu päälle”

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 23.11.2020 kello 23.00 saakka.