Jo 15-vuotiaana Irene Korpisalo tiesi, että hän haluaa kosmetologiksi. Se tarkoitti muuttoa Savonlinnaan. Sen jälkeen alkoi liikkuminen ympäri maata ja maailmaa. Tähän mennessä muuttoja on jo 32, likimain kaksi vuodessa.

– Ei muuttaminen ole pakoa tai mikään pakko. Olen ennen muuta tarttunut tilaisuuteen ja lähtenyt seikkailuun, jos siihen on ollut mahdollisuus, Korpisalo miettii.

Suomessa hän on asunut yhteensä yhdeksällä paikkakunnalla, jotka ovat Helsinki, Savonlinna, Varkaus, Rovaniemi, Utsjoki (Nuorgam), Sotkamo, Lahti, Mikkeli ja Tampere.

– Uskon, että kerta toisensa jälkeen sopeutuminen on helpompaa. Tärkeintä on olla oma itsensä ja luottaa ihmisiin ja itseensä.

Suomessa on meneillään uusi suuri muutto

Tilastokeskuksen mukaan suomalainen muuttaa elämänsä aikana keskimäärin 13 kertaa. Korpisalo kuuluu siis 32 muutollaan muuttajien kärkijoukkoon.

Viimeisen vuosikymmenen aikana suomalaiset ovat tosin alkaneet muuttaa aiempaa enemmän. Tilastokeskuksen tilastoissa muuttojen lisääntyminen näkyy selvästi.

– Maassamuuton vilkkaudessa on noustu 1970-luvun alun tason yli, jolloin vilkkaudessa suuret ikäluokat aiheuttivat huippulukuja, tilastokeskuksen asiantuntija Matti Saari toteaa.

1960- ja 70-lukujen vaihteessa Suomessa tapahtui "suuri muutto", kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin. Muuttoliiketutkija Timo Aron mukaan nyt on menossa "uusi suuri muutto".

– Tässä on vain olennainen luonne-ero. Nyt ei muuteta maalta kaupunkeihin vaan kaupunkien välillä ja sisällä. Muutto liittyy yleensä asumiseen ja elämänvaiheeseen eikä sen mukana muutu elämänsisältö, elintavat ja -paikka.

Nykyisten muuttomäärien kasvua selittää yhteiskunnan, työelämän ja elämäntapojen muutos. Aron mukaan nykyisin muutetaan entistä aikaisemmin pois kotoa ja muuttojen määrä nuorilla ja aikuisilla on aiempaa suurempi.

Elintason kohottua ihmisillä on varaa valita ja sopivankokoisia asuntoja on aiempaa enemmän. Ei ole samanlaista asuntopulaa kuin 1970-luvulla.

– Toisaalta työelämä on muuttunut ja paikoilleen sitovat elämänmittaiset työsuhteet ovat jääneet historiaan.

Ravintolanpitäjäksi ilman yhteistä kieltä

– Once in a lifetime, stay here. Kerran elämässäsi, jää tänne, sanoi thainainen.

22-vuotiaan Korpisalon loma venyi vuoteen, kun hän vastasi naisen ehdotukseen myöntävästi.

– Joistain ihmisistä vain tietää välittömästi, että tässä kannattaa pysyä. Olemme Khemikan kanssa edelleen ystäviä ja viikoittain yhteydessä.

Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, uudet ystävykset perustivat yhdessä pienen ravintolan turistien suosimalle Pattayalle.

Ravintolan tuotto ei ollut häävi, sillä voittoa tuli päivässä noin 30 senttiä. Lisätienestiä saadakseen Korpisalo kierteli iltaisin paikallisissa baareissa ja haastoi ihmisiä pelaamaan biljardia kanssaan.

– Lähinnä ne olivat turisteja. Siitä tuli kuitenkin hyvät tulot, sillä parilla, kolmella kympillä eli jo mainiosti.

“Vastasin siihen, että kyllä kiitos!”

Opettajaksi Korpisalo päätyi, kun kunnanjohtaja kysyi häntä sijaistamaan Nuorgamin ala-asteelle. Koulun 11 oppilaalta puuttui yksi opettaja.

– Vastasin tietenkin, että kyllä kiitos!

Nuorgamiin, Euroopan unionin pohjoisimpaan kylään, Korpisalo oli tullut tutustuttuaan nuorgamilaissyntyiseen Ristoon.

130 asukkaan kylässä kaikki tuntevat toisensa ja koko elämän kirjo on kaikkien nähtävillä.

Nuorgamissa Irene Korpisalo sai muun muassa tuntea maan järisevän. Kyläkoulun opettaja oli retkellä oppilaidensa kanssa. Joukko käveli Tenojoen vartta tunturilaavulle, kun maa alkoi täristä.

– Keräsin oppilaat ympärilleni, että nyt mennään pois täältä, se on maanjäristys!

Oppilaat alkoivat nauraa. Maanjäristyksen sijaan tärinä johtui lähestyvästä porotokasta.

– Se oli kyllä tällaiselle city-tytölle aikamoinen näky kun satojen porojen lauma rynnisti ohi. Sitä en unohda varmaan ikinä.

Verkkomarkkinointi vei Kiinaan

Monesti Korpisalo on päätynyt muuttamaan kohtaamiensa ihmisten innostamana, tarttumalla tilaisuuteen. Toisinaan syynä on ollut oma suunnitelma.

Korpisalo lähti Kiinaan, koska halusi oppia verkkomarkkinointia.

– Olen sielultani yrittäjä. Kosmetologina voin tehdä töitä vain rajallisen määrän, sillä vuorokaudessa ei ole loputtomasti tunteja. Verkkomarkkinoinnissa mahdollisuudet ovat rajattomat.

Hän otti yhteyttä paikallisiin yrityksiin ja sai harjoittelupaikan Kiinassa toimivasta suomalaisyrityksestä.

Korpisalo keräsi tietoja ja taitoja ja palasi Suomeen pää täynnä ideoita. Uudeksi kotipaikaksi valikoitu Sotkamon Vuokatti, jossa Korpislon ystävä asui. Tarkoitus oli perustaa yhdessä yritys, mutta sitten suunnitelmaan tuli yllätyskäänne.

– Oletko sinä äiti, kysyin eräältä Ely-keskuksen virkailijalta neuvotteluiden aluksi, Irene muistelee.

Hän oli juuri saanut tietää olevansa raskaana. Nainen kertoi olevansa äiti ja neuvoi Ireneä keskittymään ensimmäiseen lapseen ja palaamaan myöhemmin yrityksen perustamiseen.

– Näin tein ja se oli elämäni paras päätös, Irene Korpisalo sanoo.

Ennakkoluuloja ja ulkopuolelle jättämistä

Uutta tulijaa on välillä katsottu karsaasti. Oletusarvona on, että ihmiset asettuvat aloilleen.

– Nuorena se ei ollut ongelma, sillä kaikki muutkin muuttivat. Vanhemmiten olen huomannut, että mitä pienempi paikka, sitä enemmän ennakkoluuloja, Korpisalo miettii.

Esimerkiksi Nuorgamissa oli hieman haasteita tutustumisessa, ihmisillä oli omat ennakkoluulonsa.

– Pysyttelin aika taka-alalla, koitin edetä pikkuhiljaa.

Usein Korpisalo on jättänyt muuttohistoriansa kertomatta ja keskittynyt muihin aiheisiin.

– Ihmiselle, joka on ollut ikänsä yhdessä paikassa, on turha käydä kertomaan elämäntarinaansa. Kun kysytään, mistä olet tullut, ja sanoo kymmenen kaupunkia, jää helposti häilyvä kuva. Aletaan miettiä, onko tuo lintu vai kala, Korpisalo miettii.

Thaimaassa ihmeteltiin sitä, miksi suomalainen nainen on Pattayalla.

– Siellä koin sellaista ulkopuolelle jättämistä. Mutta kun siellä oli tarpeeksi kauan, alettiin pyytää mukaan ja sain tietynlaisen hyväksynnän.

Ennakkoluuloisimpia olivat suomalaiset miehet.

– Moni oli naimisissa ja kävi ihan muilla asioilla kuin tavallisella lomamatkalla. He kokivat ahdistavana, kun näin, mitä he tekivät.

Vapaus ei pääty vanhemmuuteen

Koronan myötä viime maaliskuussa Korpisalon varaukset kalenterista tyhjenivät. Hän päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, pakkasi laukkunsa ja muutti Mikkelistä tyttärensä kanssa Tampereelle.

– Tänne pölähdin ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta, että missä on lähin kauppa. Siitäkin tuli sitten kiinnostava keskustelu.

Korpisalon nykyinen työpaikka on kauneussalonki. Maailma tulee tavallaan hänen luokseen, sillä entistä useammalle eri-ikäiselle naiselle ja miehellekin kauneussalonki on kohtaamisten paikka, vähän kuin keskikaljabaarit ja kulmakuppilat, jossa myös vaihdetaan ajatuksia elämästä ja tullaan nähdyksi.

– Asiakkailta kuulee vaikka minkälaisia tarinoita ja välillä minä kerron omiani. Juuri näiden keskustelujen takia tämä työ on niin mahtavaa, Korpisalo kuvailee.

Tampereesta Irene Korpisalo toivoo saavansa pysyvän pesäpaikan, josta käsin voi matkustaa, yhdessä tyttären kanssa.

– Matkustaminen ja vapaus eivät todellakaan pääty lapseen, eikä edes koronaan. Nyt on jo suunnitteilla kaikenlaisia seikkailuja, mutta lähinnä kotimaassa. Matkustaminen yhdessä tulee olemaan tuplasti jännittävää.

Omat muuttotiedot voi tarkistaa digi- ja väestötietoviraston sivuilta.

Kuinka monta kertaa olet itse muuttanut, ja miksi? Voit keskustella aiheesta 23.11. klo 23 asti.

Jyväskylän Kyllössä Kaupunginsairaalan osastolla 5 on ilmennyt koronatartunta, kertoo Jyväskylän kaupunki tiedotteessa.

Osasto 5 on on asetettu karanteeniin ja tartunnanjäljityksen perusteella 15 potilasta on altistunut virukselle.

Koronaviruksen tartuttavuusaika on ollut 18. - 20.11.

Osaston karanteeni kestää tämän hetken tietojen perusteella 30.11. saakka. Osastolla on 30 sairaansijaa.

Karanteenin aikana osastolla sallitaan ainoastaan saattohoitopotilaiden lähimpien omaisten vierailut. Vierailut tulee sopia etukäteen.

Kaikille koronalle altistuneille potilaille tehdään koronatesti viikonlopun aikana. Myös osastolla ennen kotiutumistaan altistuneisiin potilaisiin ollaan yhteydessä viikonlopun aikana henkilökohtaisesti.

Kaupunginsairaalan osasto 5 on palliatiivisen hoidon osasto. Potilaiden hoito osastolla jatkuu karanteenista huolimatta muutoin normaalisti, mutta osastolle ei oteta uusia potilaita.

Perinteitä ja totuttuja tapoja monin tavoin järisyttänyt vuosi 2020 saa myös erikoisen joulun. Helsingissä varsinkin monen lapsen hartaasti odottama joulukadun avajaisparaati jäi tänä vuonna pois joulukauden avajaisista.

Aleksanterinkatu sentään sai jouluvalonsa kuten ennenkin ja tavaratalo Stockmannin kulmassa on jälleen yksityiskohtia täynnä oleva jouluikkuna.

Näyttävän paraatin puuttuminen ei haitannut yleisöä. Isänsä Ville Särömaan sylissä istuva vantaalainen Robin oli tullut paikalle isompien sisarustensa kanssa.

– Tultiin katsastamaan tunnelmaa ja hakemaan itsellekin positiivista energiaa säästä huolimatta, kertoi Ville Särömaa.

Lumettomuuskaan ei perhettä harmita, koska he tulivat katsomaan ennen kaikkea joulupukkia ja kuuntelemaan musiikkia.

Paikan päälle halusivat tulla myös Sini Kipinä ja Antti Kotinurmi. Heitäkään ei lumettomuus haittaa, kunhan ei tule räntää.

Heiltä riittää myös ymmärrystä koronan takia tehdyille joulunviettoa totutuista tavoista muuttaville suosituksille.

– Virtuaalinen joulu pannaan nyt kelpaamaan, vaikka olisi parempi, että se olisi lihallista, Kipinä sanoo.

Vieressä seisova Antti Kotinurmi on samoilla linjoilla.

– Tässä tilanteessa virtuaalinen joulu on parempi. Olemme molemmat sosiaalialalla ja joulun vietämme töissä. Jonkunhan siellä täytyy olla ja minä olen päättänyt, että minulle käy, Kotinurmi sanoo.

Erikoisinta tämän vuoden joulukadun avajaisissa oli, että yleisöä oli kehotettu pysymään poissa. Huolestuttavasti kiihtyneen koronatilanteen takia yleisöä oli ohjeistettu seuraamaan juhlallisuuksia netin välityksellä.

Parhaimmillaan 50 000 ihmistä Helsingin Aleksanterinkadun tuntumaan kerännyttä joulukadun ja pääkaupungin keskustan joulukauden avausta seurasi tänä vuonna vain kourallinen ihmisiä.

Paikalla olleen Ylen toimittajan arvion Senaatintorilla oli läsnä muutamia satoja ihmisiä. Turvavälien pitäminen näytti pääosin onnistuneen hyvin.

Yleisön joukossa vallitsi lämmin tunnelma. Jouluvalot ja yleinen joulun tunnelma tuovat monen mielestä kaivattua iloa koronan takia jo pitkään jatkuneeseen poikkeustilanteeseen.

Avajaisissa esiintyivät muun muassa Arja Koriseva ja Mariska sekä jouluista pop-musiikkia esittänyt kanteletaiteilija Ida-Elina.

Jouluvalot sytytettiin Aleksanterinkadulle ensimmäisen kerran vuonna 1949. Sytyttämistä on juhlistettu näyttävällä jouluparaatilla, jota ei tänä vuonna kuitenkaan koronan takia järjestetty.

Paraatin sijaan Aleksanterinkadun ympäristöön on tehty jouluinen näyteikkunapolku. Jouluvalot ilahduttavat kaduilla kulkijoita tammikuun loppuun asti.

Korjaus 22.11.2020 klo 18.35: Jutun kolmannen kuvan kuvatekstissä Niio Patjaksen nimi oli alun perin kirjoitettu virheellisesti muodossa Niilo.

Koronatartuntatilanne Etelä-Pohjanmaalla Alajärven alueella pahenee.

Järvi-Pohjanmaan pandemiajohtoryhmä on päivittänyt tilannetta sunnuntaiaamun jälkeen tiedottamalla yhä uusista tartunnoista ja rajoituksista.

Alajärven kaupungin alueella on todettu yhteensä 44 positiivista koronatartuntaa lauantaista 14. marraskuuta tähän päivään. Aiempi luku oli 36 tartuntaa.

Alajärvi on pandemian kiihtymisvaiheessa.

Uusia tartuntoja on todettu Paavolan koulun, Alakylän koulun ja Vimpelin yhteiskoulun oppilailla. Tapausten määrän kasvamisen takia kouluja siirtyy etäopetukseen maanantaista 23. marraskuuta alkaen.

Lue seuraavaksi: Etelä-Pohjanmaalla 17 uutta koronatartuntaa, Järvi-Pohjanmaalla 240 altistunutta karanteenissa – Lappajärvellä toimintakeskus ja Alajärvellä päiväkoti kiinni

Noin 300 ihmistä karanteenissa

Järvi-Pohjanmaan pandemiajohtoryhmän mukaan tartuntalähteet ovat tiedossa ja uudet tartunnat liittyvät Lehtimäen tartuntaryppääseen sekä Kurikassa pelattuun jääkiekkoturnaukseen.

Valtaosa uusista tapauksista on todettu jo karanteenissa olevilla. Tartunnan saaneet on asetettu eristyksiin. Tällä hetkellä karanteeniin asetettuja altistuneita Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueella on noin 300.

Altistuneissa on paljon ikäihmisiä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä. Altistuneiden jäljitystyö on edelleen kesken.

Koulut etäopetukseen, yo-juhlat keväälle

Koronatilanteesta johtuen kaikki Alajärven ja Vimpelin esi- ja perusopetuksen yksiköt ja oppilaat siirtyvät etäopetukseen maanantaista 23. marraskuuta alkaen.

Etäopetus jatkuu tällä tietoa 6. joulukuuta asti.

Perheille tilanteesta tiedotetaan Wilmassa ja koulujen nettisivuilla.

Pandemiajohtoryhmä tiedottaa, että lähiopetus esioppilaille, 1.-3. -luokkalaisille ja erityisen tuen päätöksen omaaville oppilaille järjestetään heti, kun se on mahdollista ja oppilaiden turvallisuus lähiopetuksessa voidaan taata.

Etäopetuksen ruuan jakelu aloitetaan tiistaina 24. marraskuuta.

Lukiot siirtyivät Alajärvellä ja Vimpelissä etäopetukseen koko lukukauden lopuksi jo perjantaina 20. marraskuuta.

Sunnuntaisen tiedotteen mukaan syksyn ylioppilaita juhlitaan kevään 2021 ylioppilasjuhlien yhteydessä. Opiskelijoiden ruuan jakelu alkaa 24. marraskuuta.

Asumispalveluyksikössä kaikki testattu

Pandemiajohtoryhmän mukaan Kultakämmenen asumispalveluyksikössä on todettu kahdella asukkaalla positiivinen koronavirustartunta. Sen vuoksi kaikki asumispalveluyksikön 40 asukasta on testattu.

Pandemiajohtoryhmä tiedottaa, että muilla asukkailla ei ole todettua koronavirusinfektiota.

Kultakämmenen asukkaat ja osa henkilöstöstä on asetettu karanteeniin. Asumisyksikön toiminta pystytään turvaamaan. Tilanteen johdosta asumisyksikön vierailuun on asetettu rajoituksia.

Koulumäen päiväkoti on suljettu itsenäisyyspäivään asti, muut varhaiskasvatuksen yksiköt ovat auki. Avoin varhaiskasvatustoiminta on tauolla.

Alajärven musiikkiopisto ja kuvataidekoulu Eero jatkavat etäopetuksessa lukukauden loppuun. Järvi-Pohjanmaan kansalaisopiston kaikki lähiopetus on keskeytetty 6. joulukuuta asti.

Kirjastojen uloslainaustoiminta pyritään aloittamaan mahdollisimman pian. Kaikki sivistystoimen järjestämä harrastus- ja vapaa-ajan toiminta Alajärvellä ja Vimpelissä on keskeytetty.

Lue täältä lisää Ylen korona-aiheisia uutisia Etelä-Pohjanmaan maakunnasta.

Virusopin professori pitää pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle säädettyjä koronarajoituksia oikeansuuntaisina, mutta uskoo, että tiukemmillekin rajoituksille voi olla tilausta.

Zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta huomauttaa, että maanantaina voimaan tulevat lisärajoitukset epidemian hillitsemiseksi vaikuttavat tartuntalukuihin viiveellä, sillä oireiden kehittyminen ja diagnoosin saaminen kestää aikansa.

– Kolmessa viikossa tartuntamäärien suunnan pitäisi ehtiä korjaantua. Tärkeintä on, että tilannetta seurataan ja toimia säädetään sen mukaan.

Pääkaupunkiseudulla tulee maanantaista alkaen kolmeksi viikoksi voimaan muun muassa liikuntapaikkoihin ja yleisötilaisuuksiin kohdistuvia rajoituksia. Päätökset ovat seurausta siitä, että viikon loppupuolella alueen todettiin siirtyneen epidemian leviämisvaiheeseen.

Lisäksi aluehallintoviraston päätöksellä yli 20 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kiellettiin koko Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella kolmeksi viikoksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietojen mukaan sunnuntaina Suomessa raportoitiin runsaat 420 uutta koronavirustartuntaa, joista lähes 300 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella.

Lue myös:

Yli 20 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään HUSin alueella – Tämä jokaisen tulisi tietää uusista rajoituksista ja suosituksista

Demariedustaja vaatii kiristyksiä

Lisärajoitukset ovat tuoreeltaan herättäneet pohdintaa niiden riittävyydestä.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila jakoi sunnuntaiaamuna Twitterissä SDP:n kansanedustaja Aki Lindénin näkemyksen siitä, että Uudenmaan koronarajoituksia tulisi kiristää entisestään. Viime viikolla Varhila kommentoi Ylelle pitävänsä Uudenmaan tilannetta kriittisenä.

– Jos Suomessa halutaan estää koronan leviäminen koko maahan ja ajautuminen Keski-Euroopan kaaokseen, on Uudellemaalle tehtävä nyt heti vielä tiukemmat rajoitukset kuin torstaina 19.11. päätettiin, Lindén kirjoitti Varhilan uudelleentviittaamassa päivityksessä.

Pääministeripuoluetta edustava Lindén on ennen kansanedustajan pestiään toiminut HUSin toimitusjohtajana sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajana.

Olli Vapalahti kommentoi ulostuloa toivomalla, että jo ilmoitetut rajoitukset riittävät. Hänen mielestään tärkeintä on, että ihmiset noudattaisivat uusia linjauksia.

– Pelkään, että tämä ei välttämättä riitä, vaan että tiukempiakin toimia tarvitaan, Vapalahti kuitenkin sanoo.

– Ihmiset kaipaavat tietysti ennustettavuutta, mutta on tärkeää, että tarvittaessa muutoksia tehdään riittävän nopeasti. Jos tartunnat lisääntyvät niin, että testaus ja jäljitys eivät pysy perässä, tiukemmat rajoitukset ovat välttämättömiä.

"Täytyy päivä päivältä seurata"

Rajoituksista linjasivat alueelliset koronakoordinaatioryhmät.

Uudenmaan alueellista koronakoordinaatioryhmää johtaa HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi, joka on myös pääkaupunkiseudun vastaavan ryhmän jäsen.

Hän vastaa Lindénin näkemykseen toteamalla, että torstaina tehdyt päätökset perustuivat asiantuntijanäkemyksiin sekä senhetkiseen parhaaseen tietoon epidemiatilanteesta.

Mäkijärven mukaan tilannetta arvioidaan päivittäin ja kokouksia mahdollisia päätöksiä varten on viikoittain. Tiheämpi kokoustaminen ei ole järkevää, koska tartuntamäärissä päivittäinen vaihtelu on niin suurta, ettei päätelmiä pystytä tekemään.

– Nyt täytyy päivä päivältä seurata tilanteen kehittymistä. Jos sitten tilanne menee nopeammin huonommaksi, on perusteltua harkita tiukempia suosituksia ja rajoituksia, Mäkijärvi sanoo STT:lle.

Mäkijärvi huomauttaa, että ilmoitetut toimenpiteet tulevat voimaan vasta maanantaista alkaen, joten niiden toimivuudesta ei ole vielä kokemuksia.

– Näitä toimenpiteitä ei ole ehditty kunnolla viemään täytäntöön, joten niiden tehosta ei ole tietoa. Jos epidemiatilanne muuttuu olennaisesti, on perusteltua istua alas ja katsoa, olivatko päätökset riittäviä.

Länsi-Pohjan ja Etelä-Savon tilanne huonontunut

Ilmaantuvuus on noussut HUS-alueen lisäksi erityisen korkealle myös Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä, jossa on todettu kahden viikon aikana 101,9 tapausta 100 000 asukasta kohden.

Seuraavaksi eniten tartuntoja asukasmäärään nähden on tällä hetkellä Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä, jossa on kahden viikon aikana todettu 88,7 tapausta 100 000 asukasta kohden. Länsi-Pohja luokittelee itsensä tällä hetkellä epidemian kiihtymisvaiheeseen, Etelä-Savo vielä perustasolle.

Tartunnat ovat THL:n tilastojen mukaan kasvussa lisäksi ainakin Päijät-Hämeessä, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Vaasan, Kymenlaakson ja Itä-Savon sairaanhoitopiireissä sekä Ahvenanmaalla tilanne taas on selvästi parantunut edeltävistä kahdesta viikosta.

Kaikkein matalin koronavirustaudin ilmaantuvuus on Ahvenanmaalla ja Itä-Savossa. Molemmissa maakunnissa on todettu kahden viikon aikana vain yksi tartunta.

Seuraavaksi matalinta ilmaantuvuus on Satakunnassa, Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Karjalassa, joissa on kaikissa todettu kahden viikon aikana alle 20 tartuntaa 100 000 asukasta kohden.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

– Aluksi luulin, että olen huono. Kun aikaa kului eivätkä hakemukset tuottaneet tulosta, se alkoi nakertaa itseluottamusta ja minuutta, Jaana Saikkonen kertoo. Hän oli aiemmin saanut paljon kiitosta asiakkailta.

Saikkonen on ollut työttömänä runsaat neljä vuotta. Saikkonen irtisanottiin asiakaspalvelutehtävistä tuotannollisista ja taloudellisista syistä liki 53-vuotiaana. Viimeisimmässä työssään hän muun muassa jakoi oppilaitoksen tiloja oppilasryhmille ja hoiti puhelinvaihdetta.

Hän on hakenut asiakaspalvelu- ja toimistotöitä.

– Olen tehnyt 183 työhakemusta tänä aikana ja ollut kolmessa haastattelussa. En ole tullut valituksi vaan olen ilmeisesti ollut aina se hyvä kakkonen tai kolmonen.

Saikkosen mukaan työttömyys johtaa helposti eristäytymiseen. Talous menee niin tiukille, että esimerkiksi teatterissa ja konsertissa käynnit pitää unohtaa.

– On tosi vaikea myöntää ensin itselleen että vitsi, mulla ei ole rahaa. Sitten vielä vaikeampi on myöntää niille ystäville, joiden kanssa on liikkunut, että mä en voi nyt lähteä, kun mulla ei ole rahaa. Sen ääneen sanominen on tosi nöyryyttävää.

Saikkosen mukaan helpottaa, kun hyväksyy tilanteensa mutta ymmärtää samalla, että asioita voi myös itse muuttaa. Muiden samoja asioita kokeneiden kanssa keskusteleminen on tärkeää.

– Olen löytänyt uuden elämänilon ja uteliaisuuden elämään. Olen alkanut toimia vapaaehtoistöissä ja kohdata ihmisiä. Lähtökohtana on se, että haluan auttaa muita.

Saikkonen perusti kahden muun työttömän kanssa vuosi sitten yli 50-vuotiaiden tukemiseen keskittyvän yhdistyksen.

Koronakriisi pitkittää monien työttömyyttä

Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyy selvästi lähivuosina.

Koronakriisin alkuvaiheessa keväällä työttömiksi jääneistä monet saattavat olla työttöminä yhä ensi keväänä. Yli vuoden työttöminä olleet lasketaan pitkäaikaistyöttömiksi. Työttömyys uhkaa pitkittyä varsinkin heillä, jotka olivat työttömiä jo ennen koronakriisiä.

Pitkäaikaistyöttöminä oli ennen korona-aikaa runsaat 60 000 henkilöä. Määrän ennustetaan nousevan yli 113 000:een ensi ja seuraavana vuonna.

Moni muistelee kauhulla vuoden 1990-laman jäljelle jättämää pitkäaikaistyöttömien joukkoa. Osa tuolloin työttömäksi jääneistä ei koskaan päässyt takaisin työelämään.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo sanoo, että 90-luvun lamaa seurauksineen on tutkittu paljon. Hän uskoo, että kokemuksista on opittu.

Hiilamon mukaan 90-luvulla tehtiin leikkauksia sosiaaliturvaan ja kiristettiin veroja, jotka molemmat nakersivat kotimaista kysyntää ja sitä kautta heikensivät edelleen työllisyyttä. Samaa ei ole nyt näköpiirissä.

– Nyt on aika toisenlainen suunta talouspolitiikassa ja hyväksytään se, että valtio voi ainakin tilapäisesti velkaantua. Ei ole lähdetty veronkorotusten eikä sosiaaliturvan leikkausten tielle, vaan on pikemminkin tehty pieniä parannuksia.

Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander korostaa, että työttömyyden kasvua on nyt hidastettu lomautuksilla ja koronatuilla. Hänen mukaansa EU:n elvytystoimilla on tärkeä osuus kansallisen elvyttämisen lisäksi. Koronakriisin jälkeen talouden odotetaan myös toipuvan nopeasti.

1990-luvun laman takia työttömäksi joutui puoli miljoonaa ihmistä.

– Heistä huomattava osa ei työllistynyt koko 90-luvulla, koska työmarkkinat olivat niin huonot. Kun työttömyys kestää monta vuotta, on tosi vaikea päästä enää töihin, vaikka talous elpyisikin, Kiander sanoo.

Pitkäaikaistyöttömyys oli laman tuoma uusi ilmiö, sillä siihen saakka lainsäädäntö oli pakottanut julkisen sektorin tukityöllistämään. Työllisyysjakson jälkeen henkilö pääsi takaisin ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen piiriin. Malli kävi kuitenkin kalliiksi, joten se lopetettiin.

Kummat kärsivät enemmän, nuoret vai yli 50-vuotiaat?

Hiilamon mukaan valtaosa taloustaantuman pitkäaikaisista negatiivisista vaikutuksista tulee pitkäaikaistyöttömyyden kautta.

Kielteisiä seurauksia ovat lapsiperheiden toimeentulo- ja muut ongelmat sekä työikäisten sairastuvuus. Myöhemmin ongelmat näkyvät matalina eläkkeinä ja eläkeläisköyhyytenä.

Hiilamon mukaan työttömyys pitkittyy helpommin henkilöillä, joiden koulutustaso on alun perinkin matala tai terveys heikko.

– Ne ovat tehneet työmarkkinoille kiinnittymisestä jo alun perin vaikeampaa. Nyt olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset pystyisivät työttöminäkin kouluttautumaan ja kehittämään taitojaan.

Hiilamo on huolissaan varsinkin nuorten pääsystä työmarkkinoille. Hän korostaa, että nyt on hyvä aika saattaa valmiiksi toisen asteen tutkinto, koska ilman sitä ei työmarkkinoilla enää pärjää.

– Nuoret on oikeastaan kaikkein kriittisin ryhmä, koska heillä on edessään vuosikymmeniä työuraa, kun se toivottavasti pääsee alkuun.

Kianderin mukaan korona on lisännyt nuorten työttömyyttä, koska heitä on paljon palvelu- ja matkailualoilla.

– Nuorten riski joutua pitkäaikaistyöttömiksi on kuitenkin aika pieni, koska heillä on monia mahdollisuuksia. He eivät niin helposti syrjäydy työmarkkinoilta.

Pitkäaikaistyöttömyyteen täytyisi Kianderin mukaan puuttua aktiivisen työvoimapolitiikan keinoilla. Nuoria auttaisi varsinkin koulutuspaikkojen lisääminen.

90-luvulla valmistuneiden yhteydessä on puhuttu kadotetusta sukupolvesta, jolla urakehitys kärsi lamavuosista, vaikka työelämään olisi jossain vaiheessa päästykin.

Hiilamon mukaan tutkimustiedot osoittavat, että työttömyydellä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia.

– Ansiotaso voi jäädä matalammaksi tai kiinnittyminen työmarkkinoille on heikompaa, jolloin on esimerkiksi katkonaisia työsuhteita. Sellainen vaara on olemassa.

Jaana Saikkonen arvelee, että hänen työllistymistään haittaa ikä.

– Suurin syy on varmasti se, että olin jo työttömäksi jäädessäni yli viisikymppinen.

Hänen mukaansa ikäsyrjintä kohdistuu varsinkin yli 55-vuotiaisiin naisiin.

Liian aktiivinen ei saanutkaan olla

Valtio on palkkaamassa työvoimatoimistoihin lisää työvoimaneuvojia.

Tähänastiset työvoimapalvelut eivät saa kehuja Jaana Saikkoselta. Aluksi virkailija soitteli kolmen kuukauden välein, mutta sitten on ollut hiljaisempaa.

– Olin työnhakuvalmennuskurssilla puoli vuotta sen jälkeen kun olin jäänyt työttömäksi. Se oli ihan hyvä, mutta sen jälkeen en ole saanut sieltä oikeastaan mitään.

Saikkosen mukaan hänen omat ehdotuksensa koulutuksesta eivät ole saaneet vastakaikua.

– Minulle on sanottu, että ei saa olla noin aktiivinen. On toppuuteltu, että he ovat asiantuntijoita ja ehdottavat minulle. Minun täytyy odottaa ja malttaa, se oli turhauttavaa.

Saikkoselle tarjottiin koulutusta lähihoitajaksi, mutta hän ei koe hoitoalaa omakseen.

Hän seuraa aktiivisesti avoimia työpaikkoja eri kanavissa ja lähettää sopiviin hakemuksia.

Onko koronakriisi näkynyt sinun tai lähipiirisi työllisyystilanteessa? Voit keskustella aiheesta 23.11. kello 23:een asti.

"Astu sisään ja riisu kaikki vaatteesi eteisen naulakkoon!"

Tämänkaltaisella hihkaisulla alkaa naisille tarkoitettu seksuaalisen nautinnon työpaja, jonka on kehittänyt yhdysvaltalainen seksologi Betty Dodson.

Yhteen Dodsonin bodysex-nimiseen työpajaan osallistui myös suomalainen vastavalmistunut seksuaaliterapeutti Veera Uusoksa. Elettiin vuotta 2016 ja paikkana oli New York.

Ohjeen kuultuaan Uusoksa teki työtä käskettyä ja riisuutui. Vaikka alastomuus sinänsä ei ollut suomalaisessa saunakulttuurissa kasvaneelle Uusoksalle kovin iso asia, tuntui tuntemattomien naisten seuraan alasti meneminen silti jännittävältä. Myös työpajan aihe jännitti häntä.

– Mietin, voiko vakavasti otettava akateemisesti koulutettu nainen tosiaan käyttää kaksi päivää itsetyydytykseen, Uusoksa muistelee.

Työpajaan hän päätti osallistua luettuaan niiden vetäjän, seksologi Betty Dodsonin kirjan Sex for One. Se käsittelee itsetyydytyksen merkitystä naisen nautinnon ja voimaantumisen lähteenä.

– Dodsonin kirja kolahti minuun syvästi. Oivalsin, että nautinto on paitsi hyvin yksilöllistä, myös erittäin poliittista. On radikaali teko ottaa nautinto omaan hallintaansa.

Itsetyydytys ei ole häpeällistä

Itsetyydytys on kautta historian ollut paheksuttua ja kiellettyä. Sitä on pyritty rajoittamaan ja estämään monin keinoin.

Nykyään asenteet ovat varsinkin länsimaissa muuttuneet hyväksyvämmiksi, mutta aiheesta ei edelleenkään kehdata puhua. Siksi siitä avoimesti puhuminen ja sen opettaminen koetaan vieläkin jossain määrin radikaalina tekona.

Tätä radikaalia nautinnon sanomaa kuvataiteilija ja seksologi Betty Dodson opetti naisille viidenkymmenen vuoden ajan. Hän kuoli New Yorkissa 31. lokakuuta 91-vuotiaana.

Muistokirjoituksissa häntä on kutsuttu muun muassa masturboinnin äidiksi ja naisten oman nautinnon guruksi. Veera Uusoksan mukaan Dodson vähensi sitkeällä työllään seksuaaliseen nautintoon liittyvää häpeää.

– Dodson teki työtään omalla persoonallaan. Hän jaksoi hakata päätään samaan paheksunnan tiiliseinään vuosikymmenet ja toistaa, että itsetyydytys on normaalia, Uusoksa kuvailee Dodsonin yhteiskunnallista merkitystä.

"Parempi orgasmi, parempi maailma"

The New York Timesin mukaan Dodson kiinnostui aiheesta 1960-luvulla seksipositiivisissa piireissä liikkuessaan. Hän huomasi, että jopa seksuaalisesti vapaamieliset naiset teeskentelivät usein orgasminsa. He eivät myöskään tuntuneet osaavan tuottaa sitä itselleen.

Dodson alkoi järjestää orgasmityöpajoja, jollaiseen Veera Uusoksakin neljä vuotta sitten osallistui. Hänelle kokemus oli niin vaikuttava, että hän kouluttautui Dodsonin bodysex-menetelmän ohjaajaksi, toistaiseksi ainoana Suomessa.

– Työpajoissa on rakkaudellinen tunnelma. Kyse ei ole seksistä vaan sisarellisesta kokemusten jakamisesta.

Dodson uskoi, että omasta nautinnosta vastuun ottaminen vahvistaa naisia ja vähentää heidän riippuvuuttaan miehistä.

Heteroseksissä tämä vähentää miesten paineita olla seksissä aina aktiivinen ja sen onnistumisesta vastuullinen osapuoli. Taustalla on ajatus, että jokainen on vastuussa omasta nautinnostaan.

Lopputuloksena kaikki sukupuolet hyötyvät ja onnellisuus ihmissuhteissa lisääntyy. Dodsonin yksi lempilauseista olikin "parempi orgasmi, parempi maailma".

Kaikkia hänen suorapuheisuutensa ei miellyttänyt.

– Hän ei välittänyt muiden mielipiteistä, ja siksi hän sekä viehätti että ärsytti ihmisiä, Veera Uusoksa sanoo.

Työpajoissa masturboidaan yhdessä

Dodsonin kehittämän työpajan idea on jakaa luottamuksellisesti ajatuksia omasta kehosta ja seksuaalisuudesta naisten kesken. Tapaamiset huipentuvat samassa tilassa muiden kanssa yhtä aikaa tehtyyn itsetyydytykseen.

Kliininen seksologi Veera Uusoksa kertoo, että riisuutumisen jälkeen jokainen osallistuja kertoo omasta kehokokemuksestaan, vulvastaan ja suhteestaan orgasmiin. Muut kuuntelevat ja katsovat.

– Oma vulva ikään kuin omistetaan kertomalla minkälainen elämänmatka kullakin on ollut omansa kanssa, Uusoksa selittää.

Naisten tarinat ovat hyvin monenlaisia, kuten ovat myös vulvat ulkonäöltään. Monet naiset eivät ole nähneet muita vulvia kuin omansa. Niiden moninaisuuden näkeminen voi auttaa hyväksymään erilaisuutta ja mahdollisesti itsessä koettuja puutteita.

Toisten naisten seksuaalihistorian kuuleminen iloineen ja suruineen on myös avartavaa ja liikuttavaa.

– Esittelykierros tuntuu melkein pyhältä toimitukselta.

Miksi itsestään nauttiva nainen pelottaa?

Nykyään itsetyydytyksellä tiedetään olevan paljon yksilön hyvinvointia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se on turvallinen tapa tutustua omaan kehoon ja sen yksilölliseen tapaan saada seksuaalista nautintoa. Se tuottaa kehossa hyvän olon hormoneja, rentouttaa sekä vahvistaa lantionpohjan lihaksia.

Silti siitä avoimesti ja julkisesti puhuvien rohkeutta yhä ihmetellään.

Bodysex-työpajat Suomeen tuoneen Veera Uusoksan on vaikea ymmärtää, miksi monen on vieläkin vaikea suhtautua asiaan mutkattomasti.

– Jotain valtarakenteita horjuttavaa itsestään nauttivassa naiseläimessä ilmeisesti koetaan olevan. Patriarkaatti on sitkeä paholainen, hän sanoo naurahtaen.

Betty Dodsonin sanoman jatkuvuudesta ja hänen persoonansa valovoimasta kertoo paljon se tapa, miten eri puolilla maailmaa asuvat bodysex-ohjaajat kunnioittavat poisnukkunutta oppiäitiään.

– Meillä on zoomissa sunnuntaisin virtuaalinen runkkurinki, Veera Uusoksa kertoo.

Aiheesta lisää:

Emma Ojanen, 24, oppi vasta aikuisena, ettei raskaaksi tulla milloin vain – moni jakaa kokemuksen surkeasta seksuaalikasvatuksesta

Burleskista voimaa saanut Jutta Toivonen alistui vuosiksi vahingolliseen seksiin: "Ajattelin, että minun kuuluu kiihottaa miehiä"

Seksuaalinen älykkyys saa ihmisen kukoistamaan – Seksin moniosaaja Ina Mikkola neuvoo miten

Kun Viking Grace ajautui Maarianhaminassa karille, varustamon toimitusjohtaja Jan Hanses oli kesäpaikallaan tarkistamassa remontoitavaa autotallia Kristiinankaupungissa.

– Ei kai taas, Hanses kertoo tokaisseensa puhelun tultua.

Mutta Viking Linelle on kertynyt rutiinia tällaisten ongelmien hoitamiseen. Hiukan liian usein toimitusjohtajan mielestä, kun Viking Amorella karautti kivelle pari kuukautta sitten Saaristomerellä.

Nyt Viking Grace ajautui rantaan luultavasti rajun myrskypuuskan painamana. Jos syy on jokin muu, se selviää Hansesin mukaan myöhemmin.

Onni onnettomuudessa oli, että iso alus ajautui rantaan hitaasti kylki edellä.

– Vain yksi potkuri näyttää vioittuneen, mutta vakuutus korvaa sen. Lisäkuluja tulee hinauksesta, Hanses laskeskelee.

Matkustajille aiheutunutta harmia ei kovin helposti pysty korvaamaan. Heidät komennettiin yläkansille haverin sattuessa, ja ruokailun järjestämisessä kului aikaa.

Sekava tilanne aiheutti myös sekavaa tiedotusta. Suunnitelmat matkustajien evakuoimisesta ja jatkoyhteyksien järjestämisestä muuttuivat pitkin matkaa.

Toimitusjohtaja Jan Hanses pahoittelee asiaa. Matkustajia ei ollut tarkoitus pitää tietämättöminä, mutta tilanteen eläessä tiedottaminenkin oli vaikeaa.

– Näyttää ilmeiseltä, ettei alus ole ollut edes karilla, vaan ainoastaan potkuri vain lyönyt kiveen ja alus nojasi rantaan.

Yöllisen satamaan hinauksen jälkeen todettiin sukellusten perusteella vain vähäiset vauriot ja päätettiin ajaa Viking Grace omilla koneilla Turkuun.

– Siihen tarvittiin kuitenkin Traficomin ja luokituslaitoksen lupa, jota sitten odoteltiin ennen merelle pääsyä. Siitä johtui tämä viivästys, Hanses selittää.

Menetetty vuosi

Viking Linelle ja muille varustamokonserneille vuosi 2020 on ollut synkkä. Koronapandemia on pysäyttänyt matkustamisen ja karkottanut ihmiset laivoilta.

– Pandemia on tappanut kysynnän, luonnehtii Hanses, tämä on menetetty vuosi.

Jos Viking Grace joutuu nyt telakalle eikä ensi syyskuussa, niin toimitusjohtajan mukaan se voi olla tulonmuodostuksen kannalta jopa parempi vaihtoehto.

Varustamoyhtiön vuosi on ollut taloudellisesti tappiollinen, ja yt-neuvotteluissa ihmisiä on irtisanottu ja lomautettu. Osa laivoista on lojunut satamassa, kuten Maarianhaminassa Mariella ja Turussa Gabriella.

Monen muun elinkeinoelämän sektorin tavoin varustamoissa odotetaan ratkaisua koronaviruksen voittokulkuun.

– Toivomme ja uskomme, että nyt kun tulee rokote, niin tulemme joskus kesään mennessä siihen tilanteeseen, että kysyntä alkaa toipua, Jan Hanses arvelee.

Viime kesä antoi jo ruotsinlaivoille lupauksia matkailun elpymisestä. Jan Hanses odottaa myös 1980-luvulla rakennetun Viking Amorellan korvaajaksi tulevaa uutta alusta. Sen on tarkoitus aloittaa liikennöinti Suomen ja Ruotsin välillä ensi vuoden lopulla.

Korjattu kello 21.53: Turussa lojuu Gabriella, ei Isabella.

Lue myös

Karille ajanut Viking Grace saapui Turkuun

Amorellan matkustajat evakuoitu – Viking Linen toimitusjohtaja: Onnettomuuden syynä joko tekninen vika tai inhimillinen erehdys

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kunnallisissa liikuntapaikoissa astuvat voimaan uudet koronarajoitukset maanantaina 23. marraskuuta.

Rajoitusten myötä yli 20-vuotiaiden aikuisten harjoitukset päättyvät kolmen viikon ajaksi joukkue- ja kontaktilajeissa. Päätös koskee siis esimerkiksi kamppailulajeja, jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa ja salibandya.

Yksityisten liikuntapaikkojen koronatoimille voidaan antaa vain suosituksia, mutta monet yrittäjät aikovat tiukentaa varotoimiaan entisestään ensi viikolla.

Vaikka squash ja sulkapallo eivät nyt suurennuslasin alla olekaan, Helsingin suositulla pelipaikalla, Talihallilla, koronatoimissa ollaan oltu hyvissä ajoin etukenossa. Toimitusjohtaja Sari Niemistön mukaan altistusriskin kannalta ongelmallisia ovat ruuhkatilanteet kassalla tai pukuhuoneissa.

– Kannustamme verkkomaksamiseen euron alennuksella, jotta kontaktit kassalla vähenisivät. Lisäämme vaatenaulakoita pelikenttien laidoille, että kaikkien ei tarvitse mennä pukuhuoneeseen laisinkaan, Niemistö sanoo.

Pallohallilla asiakkaiden tulee pitää maskia aina kun ei pelaa, ja henkilökunta käyttää maskeja jatkuvasti. Sauna suljettiin lähikontaktien välttämiseksi jo pari kuukautta sitten, ja nyt kahvion paikoitusta harvennetaan entisestään.

– Yritämme vähentää ylimääräistä oleskelua hallilla.

Squashkoppien ulkopuolella on puhdistusvälineet, joilla asiakkaat saavat desinfioida ovet ja seinät.

Kamppailulajipiireissä kerrotaan, että uusien rajoitusten myötä kontaktit on pakko toistaiseksi karsia harjoittelusta. Espoo Thai Boxing Clubin valmentaja Kristoffer Björkskog kertoo, että thainyrkkeilyryhmien kokoa rajoitetaan 14 henkeen, kun tavallisesti ryhmässä on parikymmentä harjoittelijaa.

– Harjoituksissa ei sparrata, vaan keskitytään varjonyrkkeilyyn, säkinkäyttöön ja omatoimiseen kuntopiiriin, hän sanoo.

Helsingin Ju-jutsuklubilla Kaapelitehtaalla aikuisten harjoitustoimintaa jatketaan toistaiseksi ilman kontakteja. Rajoitteiden ulkopuolelle jäävät arvokisoihin valmistautuvat ryhmät, jotka eivät ole tekemisissä muiden ryhmien kanssa.

– Lajien välinen surffailu ja useammassa ryhmässä harjoittelu ei toistaiseksi ole mahdollista, vaan jokainen harjoittelee toistaiseksi vain yhtä lajia, yhden ryhmän mukana, toiminnanjohtaja Natalia Gadolin kertoo klubin tiedotteessa.

Julkisissa uimahalleissa käytössä olevien pukukaappien määrää vähennetään maanantaina puolella, ja Kauppatorin Allas Sea Poolilla harkitaan myös samanlaisia toimenpiteitä. Toimitusjohtaja Bodil Ståhl tosin kertoo, että kävijämäärät ovat turistikadon ja tapahtumien loppumisen myötä pudonneet joka tapauksessa noin puoleen tavallisesta.

– Ennen koronaa Allas Sea Pool ruuhkautui aamuisin ja iltaisin. Olemme tasoittaneet asiakasvirtaa pitämällä aukioloaikoja pitkänä ja pitämällä päivälippujen hinnan alhaalla, hän sanoo.

Yleiset wellness-viikkotunnit, kuten jooga, bootcamp ja venyttely, loppuivat altaalla toistaiseksi jo lokakuussa. Maskin käyttöä suositellaan, mutta toki saunassa ja uimaradoilla se ei ole kovin mielekästä.

Lue myös:

Yli 20 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään HUSin alueella – Tämä jokaisen tulisi tietää uusista rajoituksista ja suosituksista

Koronakoordinaatioryhmä: pääkaupunkiseudun yläkouluihin maskisuositus, yleisötilaisuuksien henkilömäärä rajataan, yli 20-vuotiaiden joukkue- ja kontaktilajien harrastustoiminta sisätiloissa keskeytetään

Pieni tyttö kikattaa ja pyörii vinhaa vauhtia alas mäkeä. Tytön isä Mika Orrensuo seuraa vieressä ja on valmiina nappaamaan vauhdikkaan leikkijän syliinsä ennen kuin tulee vahinko.

Kaksivuotias Kerttu Orrensuo saa tempauksillaan aikaan vanhemmilleen ehkäpä tavallistakin enemmän sydämentykytyksiä, sillä hän on perheen ainoa elossa syntynyt lapsi.

– Minulla on 14 taivaslasta ja yksi elävä Kerttu. Hän on meidän elämämme suurin ihme, Pauliina Orrensuo sanoo.

Hän on saanut kaksitoista keskenmenoa ennen Kertun syntymää ja vielä kaksi tytön syntymän jälkeen.

Näin iso määrä keskenmenoja on hyvin harvinaista.

Lapsettomuuslääkäri, LT Hanna Hautamäen mukaan raskauden onnistumisen mahdollisuudet kolmen keskenmenon jälkeen alle 35-vuotiaalla naisella ovat todella hyvät – ilman hoitoakin noin 80 prosentin luokkaa.

– Harva olisi jaksanut yrittää noin sinnikkäästi, Hautamäki kommentoi Orrensoiden tapausta sähköpostitse.

Haave suurperheestä ei toteutunut

Pauliina ja Mika Orrensuon halu saada perhe oli niin vahva, etteivät he menettäneet toivoaan omasta lapsesta.

– Olin haaveillut isosta perheestä, missä olisi ollut useita varvaspareja lautalattialla ja eteisessä kunnon kenkäkaaos, Pauliina Orrensuo sanoo.

Suurperheen saamisen sijaan hän sai keskenmenon toisensa perään, kun sikiöt kuolivat kohtuun. Raskaudet olivat kuitenkin alkaneet helposti, joten terveydenhuollossa heitä kehotettiin jatkamaan yrittämistä.

Kertun syntyessä Pauliina oli 40-vuotias. Silloin ensimmäisestä keskenmenosta oli kulunut aikaa kahdeksan vuotta.

Orrensuo kertoo, että keskenmenojen syitä alettiin selvittää tosissaan vasta kahdeksannen menetyksen jälkeen. Sitä ennen oli otettu verikokeita, joista syytä ei kuitenkaan löytynyt.

– Olin alkanut itse epäillä syyksi tukosalttiutta, mutta sitä ei otettu aluksi tosissaan.

Todennäköisimmäksi syyksi Orrensuon keskenmenoille löytyivät juuri hänen itsensä epäilemät laskimotukokset, jotka heikentävät istukan toimintaa. Hän sai vaivaan lääkityksen ja sen jälkeen syntyi Kerttu

.

Lapsettomuuslääkäri Hanna Hautamäki kertoo, että tuore eurooppalainen hoitosuositus määrittelee keskenmenon olevan toistuva, kun niitä tulee peräkkäin kaksi tai kolme samassa parisuhteessa.

– Yleensä tutkimukset aloitetaan tässä vaiheessa, jos pari niin toivoo.

Hautamäen mukaan on kuitenkin mahdollista, että käytännöt vaihtelevat hieman ainakin julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Orrensoille keskemenojen myöhäinen selvittely tarkoitti suurperhehaaveesta luopumista.

– Jossain vaiheessa olin hyvin katkera, että miksi meillä ei ole sylissä muita kun Kerttu. Mutta sitten olen ymmärtänyt, että meidän kohdalla yksikin elävä lapsi on enemmän kuin ihme, Pauliina Orrensuo sanoo.

Keskenmenon syy jää monesti hämärän peittoon

Keskenmenojen syy jää usein löytymättä. Lapsettomuuslääkäri Hanna Hautamäen mukaan se löytyy alle puolessa tapauksista. Sen vuoksi tutkimusta tarvitaan lisää. Hautamäki itse tutkii toistuvien keskenmenojen syitä.

– Mahdollisia taustasyitä ei tunneta riittävän hyvin ja siksi harvoin voidaan tarjota syyhyn kohdistuvaa hoitoa.

Hautamäki sanoo, että toistuva keskenmeno tuskin on yksiselitteinen asia, johon löydetään yksi täsmähoito. Yhdellä parillakin voi olla taustalla monia tekijöitä, sekä naisen että miehen puolella ja näiden yhteisvaikutuksella on merkitystä.

Osaan keskenmenojen aiheuttajista löytyy hoitokeino. Esimerkiksi tukostaipumusta, kilpirauhasen toimintahäiriöitä ja diabetesta voidaan hoitaa. Muiden hoitojen tehosta ei ole löydetty tieteellisissä tutkimuksissa vakuuttavaa näyttöä, Hautamäki kertoo.

Ja vaikka syy löytyisikin, aina hoidot eivät auta. Näin on myös Orrensoilla, jotka ovat saaneet keskenmenoja lääkityksestä huolimatta.

Syyn löytyminen oli vapauttavaa

Hanna Hautamäen mukaan keskenmenojen syyn selviäminen on perheille yleensä helpottavaa, varsinkin jos kyseessä on asia, jota voidaan mahdollisesti hoitaa.

Myös Orrensuot kokevat, että syyn selviäminen oli helpotus. Pauliina kuvaa tunnetta vapauttavaksi, kun syy ei ollutkaan omassa toiminnassa, vaan kehossa.

– Olin aika paljon piiskannut itseäni siitä, että mitä olen tehnyt väärin. Olenko juonut liian monta kuppia kahvia, liikkunut väärällä tavalla tai olenko ollut vääränlaisissa ympäristöissä ja altistunut passiiviselle tupankansavulle.

Mika Orrensuo kertoo, että hänelle syyn selviäminen aiheutti myös voimattomuutta, sillä hän ei pystynyt vaikuttamaan asiaan millään tavalla.

Terveydenhuollossa vaikeuksia kohdata keskenmenoja saanutta

Pauliinan keskenmenot havaittiin pääosin neuvolassa utraäänellä, jolloin huomattiin, ettei sykettä enää löytynyt. Kyseessä olivat keskeytyneet keskenmenot, ja ne hoidettiin loppuun sairaalassa.

– Pääsin onneksi sairaalaan, jossa sain myös kunnon kipulääkityksen. Moni joutuu hoitamaan keskenmenonsa kotonaan, Pauliina Orrensuo sanoo.

Hänen mukaansa osalla terveydenhuollon henkilökunnasta on ollut vaikeuksia suhtautua asiaan, eikä empatiaa ole aina löytynyt. Terveydenhuollossa keskenmenot ovat arkipäivää, mutta vanhemmille ei.

– Olen kohdannut kahdenlaista henkilökuntaa, sellaisia joiden kanssa on yhdessä itketty ja sellaisia, jotka toteavat, että uutta putkeen vaan, eihän tämä teillä enää missään tunnu.

Pauliina Orrensuo kritisoi myös terveydenhuollon tapaan suhtautua kohtuun kuolleeseen sikiöön.

– He puhuvat raskausmateriaalista, joka pitää siivota pois. Minulle kyse on kuitenkin vauvasta, joka on kasvanut sisälläni.

Hän olisi myös toivonut voivansa haudata ainakin osan pidemmälle eläneistä vauvoista, sillä 12-viikkoinen sikiö näyttää jo selvästi ihmiseltä.

– En ole saanut haudata yhtään lastani, mutta uskon, että se olisi auttanut paljon surutyössäni.

Mika Orrensuo sanoo, että hänellä miehenä on ollut tunne, ettei hänellä ole oikeutta surra, vaan hänen on oletettu toimivan puolisonsa tukena.

Hanna Hautamäen mukaan keskenmenojen kohtaaminen on raskasta sekä naiselle että miehelle.

– Suru on suuri ja on voimattomuuden tunne, kun raskauden onnistumiseen ei voi itse vaikuttaa. He kokevat menettävänsä toivon lapsesta eivätkä uskalla iloita raskaudesta, kun pelkäävät taas sen keskeytyvän.

Myöskään Orrensuot eivät uskaltaneet iloita, vaikka Kertun kohdalla raskaus etenikin normaalisti.

– En uskaltanut pitkään aikaan hankkia mitään tavaroitakaan vauvalle, Pauliina Orrensuo sanoo.

Synnytyskin oli päättyä huonosti

Myös Kertun synnytys oli dramaattinen.

– Hän oli harmaan kalvakka ja saman tien huomasi, ettei hän hengitä kunnolla, Mika Orrensuo kertoo.

Hän sai mennä lapsensa mukana elvytyshuoneeseen ja olla mukana virvoittelussa. Samaan aikaan tuli tieto, että Pauliinan istukka ei ollut irronnut ja hän joutuu leikkaukseen. Mika Orrensuo on ammatiltaan ensihoitaja ja hän näki, että tilanne ei ollut hyvä.

– Oli hyvin inhottava tunne, että miten tässä käy. Vaimo on menossa hätäleikkaukseen, ja tyttö on elvytyshuoneessa.

Orrensuot kertovat, että menetykset ja dramaattinen synnytys ovat jättäneet heihin jälkensä.

– Jokaisella vanhemmalla on menettämisen pelko takaraivossa, mutta meillä se on varmasti vielä korostuneempana, Mika Orrensuo sanoo.

Miten keskenmenoihin mielestäsi suhtaudutaan? Pitäisikö niistä puhua enemmän? Keskustelu on auki maanantaihin kello 23:een asti.

Kalvakat kasvot tai raukeat silmät saattoivat paljastaa tämän salakavalan sairauden. Veltto käynti sekä kylmänhikiset kädet ja jalat olivat niin ikään sen oireita, samoin finnit kasvoissa.

Näistä merkeistä saattoi tunnistaa onanistin eli itsetyydyttäjän, neuvottiin 1900-luvun taitteessa suomeksi ilmestyneessä lääketieteellisessä oppaassa.

1800-luvun lääkäreiden mukaan itsetyydytys eli ajan termein itsesaastutus oli pakonomaista käytöstä, joka saattoi johtaa vakavaan mielisairauteen. “Masturbaatiohulluuden” ensioireita olivat kalpeus, akne ja keskittymisongelmat. Sen jälkeen tulivat hallusinaatiot ja itsetuhoisuus.

“Hermostus” johtui masturbaatiosta

Vanhat potilastiedot paljastavat, että Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa hoidettiin vielä 1930-luvulla potilaita, joiden mielenterveyden ongelmia selitettiin itsetyydytyksellä. Myös potilaat itse arvioivat, että syy heidän “hermostukseensa” tai “ihmisarkuuteensa” oli onaniataipumuksessa. Erään potilaan syyllisyys itsetyydytyksestä oli niin suuri, että se oli ajanut hänet itsemurhayritykseen.

Tiedot ovat peräisin filosofian maisteri Anna Kinnusen pian julkaistavasta väitöskirjasta. Kinnunen on tutkinut mielen sairastamista koskevia käsityksiä Suomessa sadan vuoden aikana 1900-luvulta nykypäivään asti. Kinnunen väittelee perinteentutkimuksesta Itä-Suomen yliopistosta.

Vajaassa sadassa vuodessa itsetyydytys on muuttunut sairaudesta luonnolliseksi ja jopa suositeltavaksi toiminnaksi. Se on esimerkki siitä, kuinka käsityksemme normaalista ja poikkeavasta ovat aikaansa sidottuja. “Hulluuden” historia avaa kiinnostavan näkymän siihen, millaisia ihmisiä on eri aikoina arvostettu ja ketä hyljeksitty.

Äänten kuuleminen ei haitannut

Kinnusen tutkimuksessa yksi asia nousee ajasta riippumatta esiin mielenterveyden mittarina: Suomessa normaaliuden raja on kulkenut siinä, kykeneekö ihminen työntekoon.

1930-luvun potilaskertomuksissa omaiset arvioivat sairastuneen kuntoa sen mukaan, kykenikö tämä töihin. Lähes poikkeuksetta potilaan kuvaillaan olleen “aiemmin ahkera ja kestävä työihminen”. Outo käytös, esimerkiksi äänien kuuleminen, hyväksyttiin, mikäli ihminen pystyi edelleen tarttumaan askareisiinsa. Vasta kun työnteko ei onnistunut, omainen ohjattiin hoitoon.

– Fyysisen työn arveltiin ehkäisevän harhoja ja pitävän sairastuneen vietit kurissa. Sen vuoksi mielisairaaloissa työterapia oli keskeinen hoitomuoto, Kinnunen sanoo.

Itsenäisen Suomen historian ensimmäisinä vuosikymmeninä ihanne oli työteliäs, aktiivinen kansalainen, joka ajatteli ensisijaisesti kansakunnan parasta. Poikkeavuus oli uhka. Kovin kaukana tästä käsityksestä ei olla tänäkään päivänä.

– Masennuksesta saatetaan uutisoida Suomen kalleimpana kansantautina. Kykeneväisyys työhön on edelleen kulttuurissa normaaliuden ja poikkeavuuden määrittäjä, Kinnunen sanoo.

Pari vuotta sitten tutkija seurasi kiinnostuneena keskustelua kiky-toimista ja työttömyysturvan aktiivimallista.

– Äänenpainoissa oli paljon tuttua menneisyydestä. Keskustelussa korostettiin, että työtä tekevä ihminen on kelvollinen ja että ihmisten aktiivisuutta tulee kontrolloida ja valvoa.

“Huono aines” oli hävitettävä

“Potilaan isässä on ollut mielisairautta lievemmässä muodossa, setä aivan paha mielisairas, sisaret ja veljetkään eivät ole normaalikunnossa, äitikin vähän omituinen luonteeltaan.”

“Potilaan isä omituinen ja kulkee hieman hassahtavan kirjoissa. Äiti kiukkuinen.”

Näin luonnehdittiin potilaita ja heidän läheisiään Niuvanniemen sairaalan asiakirjoissa 1930-luvulla.

Suomalaisen mielenterveystyön historia on nykypäivän näkökulmasta synkkä. 1910-luvulta eteenpäin suoranainen rotuhygienia ohjasi hoitoa ja poliittisia päätöksiä. Kansalaiset jaettiin hyödyllisiin ja hyödyttömiin ja mielenvikaisuus rinnastettiin rikollisuuteen. Tavoitteena oli rodunjalostus, yhteiskunta, josta “huono aines” olisi kitketty kokonaan pois.

Mielisairauksien pelättiin tarttuvan ja periytyvän niin, että ne uhkasivat rappeuttaa koko yhteiskunnan. Sen vuoksi “huonon ihmisaineksen” lisääntyminen haluttiin estää. Vuonna 1929 mielisairailta ja “vajaaälyisiltä” kiellettiin avioliiton solmiminen.

Muutamaa vuotta myöhemmin eduskunta hyväksyi mukisematta lain, joka mahdollisti pakkosterilisoinnit. Niitä tehtiin Suomessa yli 30 vuoden ajan.

Synkimmät vuodet olivat 1950–1960-luvuilla. Esimerkiksi kehitysvammaiset, mielisairaiksi leimatut, epilepsiaa sairastavat ja kuurot joutuivat pakkosteriloinnin kohteiksi. Kaikkiaan Suomessa steriloitiin vuoteen 1970 mennessä noin 7 500 ihmistä.

Tukija näkee edelleen yhteiskunnassa äänenpainoja, jotka jakavat ihmiset arvottomiin ja arvokkaisiin.

– Ne eivät välttämättä enää kohdistu mielenterveysongelmaisiin. Nyt esimerkiksi maahanmuuttajista puhutaan paljon tuottavuuden kautta. Kantavatko he kortensa kekoon vai syövätkö yhteistä hyvää?

Mielen trimmaaminen on kansalaisvelvollisuus

Oman aikamme muotidiagnooseja masennusta tai ahdistusta ei tunnettu sata vuotta sitten. Sen sijaan saatettiin puhua “hermostuksesta” tai naisten kohdalla “hysteriasta”.

Ylipäätään termi mielenterveys jokaista ihmistä koskevana asiana on uusi. Aiemmin puhuttiin hulluudesta ja mielenvikaisuudesta, jotka koskivat vain sairaaksi leimattuja ihmisiä.

– Lääketiede ja sitä ennen kirkko olivat vahvoja auktoriteetteja. Ne määrittelivät normaaliuden rajat, Kinnunen sanoo.

Myös nykyisin mielenterveyttä hahmotetaan lääketieteen kautta. Diagnoosikieli on vallannut myös arkipuheen ja otsikot: “Testaa, oletko masentunut”, “Näin tunnistat narsistin”, “Viisi vinkkiä kaamosmasennuksen selättämiseksi”.

Lääketieteen ohella myös maallikot osallistuvat normaaliuden määrittelyyn. Mallikansalainen on edelleen aktiivinen, ahkera ja kyvykäs, kuten sata vuotta sitten. Mutta nyt vastuu oman mielen hallinnasta on yksilöllä itsellään.

Mielen ja ruumiin trimmaaminen on kunnon kansalaisen velvollisuus.

– Silloin myös sairastuminen näyttäytyy helposti ihmisen omana syynä ja epäonnistumisena, perinteentutkija Kinnunen kuvailee.

Kaniinin rauhasuutetta miehuuden puutteeseen

Sata vuotta sitten itsetyydytys edusti piirteitä, jotka eivät vastanneet ihanteellisen ihmisen kuvaa. Onanismi oli tuottamatonta toimintaa. Nuoressa kansallisvaltiossa korostettiin kansakunnan vaurastuttamista lisääntymällä.

Muutenkin seksuaalisuus nähtiin uhkaavana luonnonvoimana, joka pysyi kurissa vain silloin, kun se kuului avioliittoon.

Mitä tekoja tai piirteitä omassa ajassamme pidetään epänormaaleina tai poikkeavina?

– Sitä on vaikea nähdä näin läheltä, mutta ovatko esimerkiksi erityisherkkyys tai ujous ei-toivottuja piirteitä ihmisissä, Kinnunen kysyy.

Erityisherkkyyttä käytetään maallikkopuheessa diagnoosin tavoin, hän jatkaa.

Yksi ajan ilmiöistä onkin juuri medikalisaatio. Se tarkoittaa esimerkiksi elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä. Medikalisoitunut elämänhallinta masennus- ja unilääkkeineen on iso bisnes, mutta ei kuitenkaan uusi ilmiö.

Sata vuotta sitten sanomalehdissä julkaistiin mainoksia, joissa moskovalainen laboratorio kauppasi kaniinin rauhasista puristettua parantavaa uutetta. Sen luvattiin tepsivän monenlaisiin aikansa vaivoihin miehuuden puutteesta kuppaan ja vanhuuden heikkoudesta itsesaastutukseen.

Osallistu keskusteluun jutun aiheesta. Keskustelu on auki 23.11. klo 23:een asti.

Lue myös:

Testaa: Olisiko sinut pakkosteriloitu 1930-luvun Suomessa?

Hyvissä aikeissa – dokumenttisarja rodunjalostuksen historiasta Suomessa

Ruotsin pääministeri Stefan Löfven piti sunnuntaina vakavahenkisen puheen maan koronatilanteesta.

– Tänä vuonna maailma on muuttunut silmiemme edessä, Löfven sanoi puheensa alkupuolella.

Löfven kertoi vaativansa ruotsalaisilta nyt jotain todella vaikeaa. Hän muistutti kansaa Ruotsin koronaluvuista ja totesi, että jokaisella koronan myötä kuolleella on suremaan jääneitä omaisia.

Ruotsissa oli ennen viikonloppua tilastoitu koko pandemian aikana yhteensä noin 208 300 tartuntaa ja 6 406 koronaan liittyvää kuolemaa. Perjantaina maa kertoi 7 240 uudesta tilastoidusta tartunnasta ja 66 uudesta kuolemantapauksesta.

– Se, mitä teemme nyt, vaikuttaa siihen, miltä joulun juhlinta tulee näyttämään ja ketkä viettävät joulua kanssamme, Löfven sanoi.

– Se voi kuulostaa kovalta, brutaalilta, mutta se on juuri niin kovaa kuin todellisuuskin on, Löfven jatkoi.

Sitten Löfven muistutti, että tulevaisuus riippuu kaikista ruotsalaisista. Pääministeri kehotti kansalaisia pysymään ajan tasalla ja tapaamaan vain ihmisiä, joiden kanssa asuu.

– Jos asut yksin, valitse yksi tai korkeintaan kaksi ystävää, joiden kanssa olet tekemisissä. Mutta pitäkää silti etäisyydet.

Löfven kehotti perumaan kaikki tapaamiset ja menot, jotka eivät ole pakollisia. Löfven totesi, että kyseessä on "uusi normaali koko Ruotsille" ja se kestää niin pitkään, kunnes pandemia on ohi.

Lopuksi Löfven totesi, että kun kriisi on ohi, ruotsalaiset voivat muistella, miten he auttoivat toisiaan. Pääministeri kuitenkin korosti, että nyt ruotsalaisten on osoitettava vastuunsa.

– Nyt teemme tämän yhdessä, Ruotsin puolesta, Löfven päätti puheensa.

Pääministeri on pitänyt kansalle puheen viimeksi viime keväänä. Löfven on kuitenkin viime aikoina esiintynyt muun muassa useissa tiedotustilaisuuksissa.

Pääministerin lehdistösihteeri Maria Soläng kommentoi Dagens Nyheterin mukaan jo etukäteen, ettei puheen myötä ole luvassa suurempia uutisia. Koronakriisi on kuitenkin nyt tullut Ruotsissa tilanteeseen, jossa pääministerin mukaan on aiheellista puhua kansalle.

Kouluympäristöissä riski koronaan sairastumiselle näyttäisi olevan melko vähäinen. Siitä huolimatta jopa tuhansia oppilaita määrätään jatkuvasti koronakaranteeniin.

Asiantuntijat ovat alkaneet pohtia, olisiko altistuminen määriteltävissä nykyistä tarkemmin.

Helsingin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen sanoo, että epidemian aikana kerätyn aineiston perusteella on entistä vahvempaa näyttöä siitä, että kouluympäristössä altistuneeksi todetulla on melko pieni riski sairastua.

– Kun huomioidaan vielä uudet suositukset maskien käytöstä yläkoulussa ja turvaväleistä huolehtiminen, on kouluympäristössä oleminen monessa mielessä turvallisempaa kuin vapaa-ajan vietto ja harrastaminen.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi kertoo, että asiantuntijat ovat alkaneet keskustella siitä, voitaisiinko altistuminen määritellä kouluissa tarkemmin.

– Asiantuntijat keskustelevat, ovatko suuri altistuneiden määrä ja suuret karanteenit suhteessa pieniin tartuntamääriin.

Mäkijärven mukaan asiantuntijoilla on hankala pala purtavana.

– Toisella puolella ajatellaan, että kaikkien altistuneiden laittaminen karanteeniin tuntuu liian isolta toimenpiteeltä. Toisaalta mahdollisimman hyvää epidemian hallintaa korostavat ajattelevat, että jokainen tartunta on liikaa. Sillä perusteella he katsovat, että koulualtistumisia määriteltäessä tulisi säilyttää samat altistumissäännöt, joita muissakin tilanteissa noudatetaan.

Lue myös:

Professori pelkää Uudenmaan tarvitsevan tiukempia koronarajoituksia – STM:n kansliapäällikkö jakoi entisen HUS-johtajan vaatimuksen lisätoimista

Koulualtistukset kuormittavat taudinjäljittäjiä

Koronatartuntoja on seurattu Helsingissä koko epidemian ajan. Aineiston perusteella vain yhdellä sadasta koulussa altistuneesta todetaan lopulta tartunta.

Johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sanoo, että suuri koulualtistuneiden määrä kuormittaa kuitenkin voimakkaasti epidemian taudinjäljitysresurssia, josta muutoinkin on jo pulaa.

Mäkijärvi muistuttaa, että lisäksi yhteiskunnalliset vaikutukset ovat suuret.

– Altistuneiden ja karanteeniin joutuneiden lasten luo on ainakin toisen vanhemman tai jonkun läheisen jäätävä, ja usein silloin joudutaan olemaan pois töistä. Asialla on monta puolta, Mäkijärvi sanoo.

Samassa taloudessa ja harrastuksissa riski kouluympäristöä suurempi

Koulussa altistuneista siis noin yksi sadasta on lopulta saanut tartunnan. Esimerkiksi samassa taloudessa asuvien kesken tartuntariski on huomattavasti suurempi. Aineiston perustella noin 19 prosentilla samassa taloudessa altistuneista todettiin tartunta.

Lähipiirissä, kuten kavereita ja tuttuja tavatessa, altistuneista seitsemällä prosentilla todettiin tartunta.

Harrastuksissa altistuneista kolmella ja puolella prosentilla ja työperäisisissä kontakteissa runsaalla kahdella prosentilla todettiin tartunta.

Mäkijärvi kuitenkin muistuttaa, että aineiston kertomasta huolimatta myös kouluissa ja päiväkodeissa tartuntojen määrä on viime aikoina lievästi kasvanut.

Mäkijärvi korostaakin, että mitään hätiköityjä päätöksiä ei tulisi tehdä.

– Emme saa tehdä sellaisia toimenpiteitä tai päätöksiä, jotka riskeeraavat epidemian hallinnan.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) kiirehti jo toteamaan julkisuudessa, että pääkaupunkiseudulle olisi ollut varaa määrätä perjantaina kerrottuja tiukemmatkin rajoitukset. Muun muassa yli 20 hengen yleisötilaisuudet kiellettiin ja yläkouluihin määrättiin maskisuositus.

Mäkijärvi sanoo, että päätökset tehtiin nykyisen tilannekuvan perusteella.

– Kiristämme rajoituksia, jos toivottuja tuloksia ei saada.

Lue myös:

Yli 20 hengen yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kielletään HUSin alueella – Tämä jokaisen tulisi tietää uusista rajoituksista ja suosituksista

Näin koronarajoitukset otetaan vastaan yksityisillä liikuntapaikoilla – "Lajien välinen surffailu ei toistaiseksi ole mahdollista"

Tarkemmalla altistusten arvioinnilla voitaisiin välttää karanteeneja

Helsingin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen pitää koulujen karanteeneja koskevaa keskustelua hyvin tarpeellisena.

– Ollaan huolissaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista, oppimisesta ja koulumenestyksestä.

Lukkarisen mukaan monille lähiopetus on tärkeää ja se antaa myös turvallisen sosiaalisen ympäristön. Lukarinen toteaa, että monille oppilaille myös päivän kouluateria on varsin tärkeä.

– Jokainen tartunta on liikaa, mutta tarkemmalla altistumisen arvioinnillla voitaisiin varmastikin välttää karanteeneja, Lukkarinen summaa.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Ajattelu ja arkisten asioiden hoito. Niihin tamperelainen Laura Tähkävuori, 32, haluaa käyttää aikaa, joten hän tekee palkkatyötä viestintäsuunnittelijana tavallisesti vain neljänä päivänä viikossa.

– Haluan ajatella asioita rauhassa loppuun asti. Luen kaunokirjallisuutta, käyn taidenäyttelyissä. Voin viedä kengät suutariin tai soittaa verottajalle, mitään asioita ei tarvitse siirtää arkisin neljän jälkeen hoidettavaksi.

Tänä vuonna työaika on tosin ollut vain kolme päivää viikossa, koska korona sotki suunnitellun kirjoitusprojektin. Lisääntynyt vapaa-aika tuli kuitenkin tarpeeseen.

– Korona oli keväällä henkisesti niin hallitseva juttu, että en tiedä, miten pää olisi kestänyt enempää.

– Pidän työnteosta, mutta pidän monesta muustakin asiasta elämässä. Vaikka osa-aikatyötä tekevään isketään helposti elämäntapalaiskottelijan leima, tasapaino on parempi näin, hän sanoo.

Miten tärkeä työ on sinulle? Tässä jutussa voit vastata keskeisiin kysymyksiin siitä, millainen suhde sinulla on työhön. Jutun lopussa näet, miten muut lukijat ovat vastanneet kysymyksiin.

Ei vain rahan takia

Osa-aikatyössä palkka on pienempi kuin viisipäiväistä viikkoa tehdessä, mutta niin on myös veroprosentti. Kun ei ole totuttautunut korkeaan elintasoon, vähempikin riittää, Laura Tähkävuori perustelee.

– Monelle työelämä on kultainen häkki: palkka tuo elintason, josta on vaikea irrottautua.

Tähkävuori kuulostaa tyypilliseltä sukupolvensa edustajalta.

Uusimman Nuorisobarometrin mukaan millenniaalit toivovat erityisesti, että työ vastaa omia arvoja ja on merkityksellistä. He eivät halua tehdä työtä vain pakon tai rahan takia.

Nuoret myös pitävät vapaa-aikaa, ihmissuhteita, kotia ja perhettä sekä omaa terveyttä tärkeämpinä arvoina.

"Olisin silti aina kätilö"

Oululainen kätilö Ira Talvisara, 31, työskentelee sairaanhoitajana. Hänen työaikansa on yleensä kahdeksasta kahteen arkisin. Kuuden tunnin työpäivä lyhentää lasten päivähoitoaikaa ja jättää enemmän aikaa harrastuksille ja ruuanlaitolle.

– Tuntuu, että lyhyemmällä työajalla olen tehokkaampi sekä töissä että kotona. En väsy töistä ja jaksan touhuta vapaa-ajalla.

Kelan maksamaa lastenhoidon tukea Talvisara ei enää saa, sillä lapsista nuorempikin on jo täyttänyt kolme.

– Ei se joustava hoitoraha kovin paljon kompensoinut, mutta laskin, etten tässä hirveästi häviä. Vapaa-aika on tärkeämpää kuin raha.

Lue lisää: Yhä useampi pari-kolmekymppinen kokee työnsä henkisesti kuormittavaksi – Oona Karvonen, 31, päätti panostaa jaksamiseen ja karsi työviikostaan yhden päivän pois

Talvisara voisi vähentää työaikaa jopa pariin–kolmeen päivään viikossa, jos puolison palkka riittäisi kaikkiin perheen menoihin. Kokonaan hän ei kuitenkaan jäisi pois töistä, sillä työssä saa haastaa ja toteuttaa itseään.

– Vaikka olisin ihan toisessa työssä, olisin silti aina kätilö. Työ ja ammattiylpeys ovat osa omaa identiteettiä, Talvisara sanoo.

Miksi ammatti pitää kertoa aina ensin?

Ihminen, vapaa kirjoittaja ja vapaa ajattelija. Näin Laura Tähkävuori määrittelee itsensä.

Hänestä on hassua, että uusia ihmisiä tavatessa ammatti kerrotaan usein heti alkuun. Hän arvelee työläistaustansa selittävän sitä.

– Vaikka olen yliopiston kasvatti, tulen perheestä, jossa työ on ollut yksi osa-alue elämässä, ei identiteetin jatke.

Moni kolmekymppinen on nähnyt, miten isä tai äiti on masentunut, kun työ on mennyt alta, sanoo Laura Tähkävuori. Hänen mukaansa se on osaltaan edistänyt joustavan ammatti-identiteetin omaksumista.

– Se on sukupolvikokemus monille, että älä rakenna työn varaan, koska tilanne voi muuttua.

Työidentiteetin etsintä vaikeutunut

Laura Tähkävuori ja Ira Talvisara ovat onnekkaita, koska he saavat tehdä itselleen merkityksellistä työtä ja vieläpä määritellä työnsä määrän.

Oman identiteetin löytäminen on nimittäin vaikeutunut, sanoo identiteettiä tutkinut psykologian tohtori Elina Marttinen.

Vaikeudet oman itsen löytämiseen liittyvät muun muassa siihen, että mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on niin paljon.

Jokainen valinta tuntuu sulkevan muita pois. Mitä jos se, jonka nyt jätin valitsematta, olisikin ollut se juuri oikealta ja omalta tuntuva juttu?

Opiskeluun tai uraan liittyvien valintojen tekemistä vaikeuttaa lisäksi jatkuva muutospuhe, Marttinen sanoo. Jos kaikki muuttuu koko ajan, kuka osaa sanoa, millaista työtä tulevaisuudessa on tarjolla?

Epäselvä identiteetti on yhteydessä muun muassa masennuksen ja ahdistuksen oireisiin ja uupumukseen.

– Nuorilla on paineita siitä, että oman opiskelualan tai ensimmäisen työpaikan pitäisi heti tuntua siltä, että tämä on juuri sitä mitä haluan.

Harmaa arki ja peruspuurtaminen vaikea kestää

Sosiaalisen median kiillotettu todellisuus saa toisten elämän helposti näyttämään pelkältä huippuhetkien sarjalta, Marttinen sanoo.

– Mikään ei kuitenkaan tunnu miltään, jos aina on “tosi huippua”. Välillä on harmaata arkea ja peruspuurtamista, sen tiedostaminen on hämärtynyt, Marttinen arvioi.

Mitä tekee key account manager? Tai erityisasiantuntija? Tittelit ja työnkuvat ovat ulkopuolisille helposti täyttä hepreaa. Omakin työtehtävä voi olla niin monimutkaisen ketjun osa, että sen merkitys voi olla vaikea hahmottaa.

Kuitenkin merkityksellisyyden tunne on ihmisen hyvinvoinnin avaintekijä. Työelämässä se voi työpsykologi Jaakko Sahimaan mukaan jopa lisätä tuottavuutta.

Mutta pitääkö jokaisen löytää oma unelmatyönsä, jota tekisi, vaikka siitä ei maksettaisi?

Ei tarvitse, Sahimaa vastaa. Sekin on ihan ok, että ilmaantuu työpaikalle oikeaan aikaan, hoitaa hommat ja lähtee sitten kotiin.

– Joillekin työ on vain työtä, jota tekemällä saa leivän pöytään ja voita leivän päälle. Riittää, että se on mielekästä ja siinä saa käyttää omaa osaamista.

Merkitystä elämälleen voi löytää myös esimerkiksi harrastuksen tai vapaaehtoistyön kautta, Sahimaa sanoo.

Myös oman työn merkitys muille on tärkeää

Ira Talvisaraa sairaanhoitajan työssä motivoivat hoitotyön vastuullisuus ja työssä kehittyminen.

– Työstä saa onnistumisen kokemuksia, ja voi tuoda esiin omaa osaamista eri tavalla kuin kotona. Suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä, he tulevat kuulluksi ja ymmärretyiksi.

Laura Tähkävuorta työ hoitotarvikkeiden logistiikkaa hoitavan yrityksen viestinnässä motivoi muun muassa siksi, että sillä on suuri merkitys muille.

– Yritys on yhteiskunnallisesti merkittävä toimija ja tärkeä osa ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden varmistamista.

Haaveena tasapainoinen työelämä

Unelmien työelämässä olisi Laura Tähkävuoren mielestä sekä kirjoittamista että fyysistä työtä, kuten siivoamista, sekä riittävästi vapaa-aikaa.

– Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä, johon minulla on koulutus ja jossa olen hyvä. Ihmisten pitäisi kuitenkin tehdä vähän eri alojen töitä. Se loisi tasa-arvoa ja auttaisi ihmisiä ymmärtämään paremmin toisiaan.

Jos ihmisillä olisi enemmän aikaa itselleen ja toisilleen, niin uupumusta olisi vähemmän, Tähkävuori uskoo.

– Saataisiin paljon tasapainoisempi työelämä ja ehkä myös yhteiskunta, kun siihen olisi jo sisään rakennettuna se, että on enemmän aikaa.

Luit juuri jutun, joka on osa työelämän tabuja ja tunteita käsittelevää kokonaisuutta. Haluat ehkä jatkaa samojen teemojen parissa?

Yle selvitti: Oma työ hävettää varsinkin nuoria ja pienituloisia – Myyjä Linda Väyrynen, 23, tuntee häpeää, kun tutut kyselevät aikooko hän hakea oikeita töitä

Horjutko jaksamisesi rajoilla? Opettaja, lähihoitaja ja työsuojeluvaltuutettu sinnittelivät romahdukseen asti, sitten iski syyllisyys: "Ei kai näin nuorena saisi uupua"

Tätä on ulkonäkösyrjintä työelämässä: Lähetimme 300 työhakemusta, joissa vain kuva oli eri – kaunis hakija sai lähes kaksi kertaa enemmän haastattelukutsuja

Huijarisyndrooma piinaa menestyjiäkin: Tunnetut ammattilaiset kertovat, milloin pelkäsivät paljastuvansa huijareiksi – ja mitä sitten tapahtui

"Asiakas laski housut alas ja paljasti sukupuolielimensä" – Palvelualojen naiset kokevat seksuaalista häirintää, josta harva puhuu

Vilja Jääskeläinen, 27, epäilee, että yksi viesti teki hänestä “hankalan työntekijän” ja siksi työt loppuivat – Yhä harvempi käy oikeutta työnantajansa kanssa

Janita Rahikainen rakastaa työtään myyjänä, mutta on vain 26-vuotiaana palkkakehityksensä huipulla: palkankorotuspyyntö oli lähinnä vitsi

Testaa, millaisen palkan saisit Suomen yleisimmässä ammatissa – Ylen palkkapeli paljastaa, mistä myyjän pieni tilipussi on tehty

Kuuntele Ina Mikkola: Tilipäivä -podcastien intiimejä tarinoita työelämästä

Mehiläisen ostotarjousaika Pihlajalinnasta on päättynyt. Mehiläinen pitää epätodennäköisenä, että se pystyisi toteuttamaan ostotarjouksen.

Pihlajalinna kertoo pörssitiedotteessa jatkavansa omaa liiketoimintaansa normaalisti itsenäisenä yhtiönä.

Pihlajalinnan mukaan Mehiläinen ei ole jatkanut julkisen ostotarjouksen päättynyttä tarjousaikaa, ja tarjousaika on nyt päättynyt. Pihlajalinna ei ole sitoutunut uusiin neuvotteluihin Mehiläisen kanssa.

Terveysjätti Mehiläinen kertoi vuosi sitten, että se on ostamassa Pihlajalinnan. Rakenteilla oli Pohjoismaiden suurin terveysjätti, jonka oli tarkoitus suunnata ulkomaille.

Uuden yhtiön liikevaihdoksi arvioitiin noin 1,4 miljardia euroa. Työntekijöitä jätillä olisi ollut 25 000.

Peruuntumisen taustalla on kilpailuviranomaisten näkemys siitä, että kahden näin ison yrityksen yhdistymisessä on riskejä keskittymisestä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV esitti syyskuussa Suomen markkinaoikeudelle Mehiläisen ja Pihlajalinnan välisen yrityskaupan kieltämistä.

KKV:n mukaan yrityskauppa vähentäisi merkittävästi kilpailua terveyspalvelumarkkinoilla, koska kaupan jälkeen jäisi vain kaksi valtakunnallista terveyspalveluyritystä. Nykyisellään Mehiläinen, Pihlajalinna ja Terveystalo hallitsevat Suomen terveyspalvelumarkkinoita.

Markkinaoikeuden päätöstä odotetaan

Pihlajalinnan hallituksen puheenjohtaja Mikko Wirén sanoo pörssitiedotteessa, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston KKV:n päätösesitys syyskuussa oli yllättävä. Mikko Wirénin mukaan päätöksen jälkeen kaupan toteutumismahdollisuudet heikentyivät merkittävästi.

Yrityskauppa on tällä hetkellä markkinaoikeudessa. Molemmat yhtiöt kertovat odottavansa markkinaoikeusprosessin loppuun.

Vaikka Mehiläinen saisi markkinaoikeudelta myönteisen päätöksen, Mehiläisen ja Pihlajalinnan välillä mahdollisesti käytävistä keskusteluista ei voi yhtiöiden mukaan olla varmuutta.

Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää uskoo edelleen ehdotetun yhdistymisen hyötyihin.

– Tulemme nyt työskentelemään yhdessä Pihlajalinnan kanssa markkinaoikeusprosessin loppuun saattamiseksi. Jos saamme myönteisen päätöksen, tulemme pyrkimään yhteistyöhön Pihlajalinnan kanssa selvittääksemme mahdollisuuksia yhtiöiden yhdistymiselle molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla, Järvenpää sanoo pörssitiedotteessa.

Lue lisää:

KKV esittää Mehiläisen ja Pihlajalinnan välisen yrityskaupan kieltämistä – yrityskauppa johtaisi todennäköisesti hintojen nousuun

Kilpailu- ja kuluttajavirasto näkee riskejä Mehiläisen ja Pihlajalinnan jättikaupassa: Ei anna vielä vihreää valoa vaan tutkii lisää

Terveysjätti Mehiläinen on ostamassa Pihlajalinnan: Rakenteilla on Pohjoismaiden suurin terveysjätti, joka suuntaa ulkomaille

Tutkija näkee useita riskejä – terveyspalvelut keskittyvät Suomessa kahdelle jätille: "Helpot hedelmät on jo poimittu"

Stora Enso ilmoitti viime vuonna sulkevansa paperikoneet Oulussa. Yritys investoi 350 miljoonaa euroa Suomen suurimman paperitehtaan toisen linjan muuttamiseen korkealaatuista ensikuitupohjaista aaltopahvin pintakartonkia eli kraftlineria valmistavaksi koneeksi.

Paperin tuotanto päättyi syyskuussa 2020, ja kraftlinerin tuotanto on määrä aloittaa vuoden vaihteessa. Nyt uudistuvalle tehtaalle on lähdössä ensimmäinen puukuorma.

Seurasimme valmisteluja Oulun lähistöllä sijaitsevassa metsässä. Ajatuksiaan uudistuneesta tuotannosta kertoivat Stora Enson Oulun tehtaanjohtaja Juha Mäkimattila, yhtiön Pohjois-Suomen puunhankinnan aluejohtaja Esa Ojala sekä oululaiset metsänomistajat Timo ja Tapio Kauppi. Voit katsoa haastattelut yllä olevalta videolta.

Stora Enson Oulun tehtaan muutoksen selkein vaikutus on tulonsiirto paperityöläisiltä metsänomistajille.

Työntekijöitä vähemmän, puuta enemmän

Stora Enso työllistää Oulun tehtaalla tuotantosuunnan muutoksenjälkeen noin 400 henkilöä.

Työt loppuivat 360 työntekijältä. Toisaalta tilanteesta hyötyvät metsänomistajat, sillä kartonkia varten puuta hankitaan Pohjois-Suomesta vuosittain 500 000 kuutiota enemmän kuin tähän saakka.

Jatkossa Stora Enso ostaa Pohjois-Suomesta havupuuta vuosittain 20 miljoonalla eurolla enemmän kuin tähän saakka. Puu hankitaan pääasiassa yksityisiltä metsänomistajilta Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista.

Tämä tarkoittaa vuosittain yli sadan miljoonan euron rahavirtaa aluetalouteen puukauppatuloina metsänomistajille ja korjuu- ja kuljetustuloina Stora Enson paikallisille kumppaniyrityksille.

Puunhankinnan kasvu lisää noin 100 uutta työpaikkaa puun korjuu- ja kuljetusketjuun.

Siirtyminen hienopaperin tekemisestä kartonkitehtaaksi tarkoittaa yhtä aikaa tehtaan jalostusarvon laskua ja kotimaisen puuraaka-aineen käytön lisäämistä.

Kraftlainerin tuotanto tuo kansantuotteeseen vähemmän lisäarvoa kuin hienopaperin tuotanto on tehnyt.

Toiminnan kannattavuus nousee

Stora Enson Oulun tehtaiden tuotannon volyymin ja liikevaihdon pienentäminen ja siirtyminen jalostusarvoltaan aikaisempaa alhaisempaan tuotteeseen on järkevää yhtiön kannalta. Yhtälö on yhtiölle hyvin yksinkertainen.

Kraftlinerin valmistamisen kustannukset tuotettua tonnia kohti ovat olennaisesti halvemmat kuin hienopaperin valmistuksessa.

Pakkauskartongin valmistamisen kate on olennaisesti parempi kuin hienopaperin tekemisessä. Stora Enson pakkausdivisioonan kate oli viime vuonna yli kaksinkertainen verrattuna paperidivisioonaan.

Kannattavuus siis nousee, vaikka liikevaihto pienenee.

Eteläamerikkalainen raaka-aine vaihtuu pohjoissuomalaiseksi

Oulu menettää satoja työpaikkoja, ja sen myötä verotuloja. Muu Pohjois-Suomi hyötyy, kun puuta ostetaan aikaisempaa enemmän.

Niin tapahtuu, koska mittava eukalyptussellun rahtaaminen Etelä-Amerikasta lakkaa lähes kokonaan.

Ouluun tuotiin pitkään lyhytkuituista eukasellua jopa satoja tuhansia tonneja vuosittain.

Ulkopuolelta tulevan sellun määrä vähenee tuotantosuunnan muutoksen myötä olennaisesti. Samoin vähenee vientilaivauksen tarve tuotannon supistuessa.

Toisen linjan kohtalo on kysymysmerkki

Yhtiö päätti investoida vain yhden tuotantolinjan muuntamiseen, muuta toisenkin koneen kääntäminen kartonkilinjaksi on täysin mahdollista tulevaisuudessa.

Toisen kartonkilinjan poisjäämiseen on voinut osaltaan vaikuttaa se, että kaikki eivät ole Suomessa innoissaan lisääntyvistä hakkuista.

Se on kuitenkin mukana Stora Enson jättämässä ympäristölupahakemuksessa. Yhtiön mukaan näin tehdään siltä varalta, että myöhemmin tulisi ajankohtaiseksi muuttaa myös toinen kone.

Kotimaassa hakkuita lisäävä toinen kartonkilinja voi olla helpompi toteuttaa siinä vaiheessa, kun tiedetään paremmin, mitkä ovat kansantaloudellisesti parhaita, kustannustehokkaita ja yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä toimenpiteitä ratkaista metsien rooli hiilinieluna ja hiilen varastona.

Aiheesta voi keskustella 24.11 kello 23:een asti.

Koronapandemian aiheuttama maailmanlaajuinen talouden alasajo ei ole mainittavasti vaikuttanut ilmastoa lämmittävien kaasujen kerääntymiseen ilmakehään, toteaa Maailman ilmatieteen järjestö WMO uusimmassa vuosiraportissaan.

Tämän vuoden osalta kattavat mittaustulokset eivät ole vielä valmistuneet, mutta ennakkotietojen mukaan päästöjen vähenemä on niin pieni, ettei sitä voi erottaa tavanomaisesta vuosien välisestä mittauserosta, sanoo WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas.

Hiilidioksidin määräksi ilmakehässä todettiin viime vuonna 410 miljoonasosaa ja edellisvuonna 407,8 miljoonasosaa. Hiilidoksidin osuus ilmakehässä nousi päälle historiallisen 400 miljoonasosan vuonna 2015.

WMO:n mukaan CO2-pitoisuus jatkaa kasvuaan, mutta koronapandemian takia kasvu on noin 0,23 miljoonasaosaa pienempi. CO2-pitoisuuden nousu vaihtelee normaalistikin noin yhden miljoonasosan verran vuosittain. Tämä johtuu erilaisten hiilinielujen, kuten kasvillisuuden muutoksista.

Nyt nähtävissä oleva CO2-pitoisuuden nousu on ennennäkemätöntä modernin ilmastotieteen aikana, toteaa Taalas.

– Viimeksi maapallolla koettiin yhtä suuret hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä kolme – viisi miljoonaa vuotta sitten, Taalas kertoi. Tuolloin ilmasto oli kaksi – kolme astetta nykyistä lämpimämpi ja merenpinnat 10 – 20 metriä nykyistä korkemmalla.

– Eikä maapallolla ollut 7,7 miljardia ihmistä, Taalas muistuttaa.

Kaasujen lämmittävä vaikutus kasvaa

Koronapandemia on WMO:n arvion mukaan vähentänyt kasvihuonekaasujen päästöjä 4,2 – 7,5 prosenttia. Se ei vielä riitä vähentämään hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

WMO muistuttaa myös muiden ilmaston lämpenemistä aiheuttavien kaasujen, metaanin ja typpioksidin päästöistä.

Metaanin määrä ilmakehässä on nyt 260 prosenttia ja typpioksidin 123 prosenttia verrattuna teollistumista edeltävään aikaan.

Molempien kaasujen päästöt ilmakehään vähenivät viime vuonna hieman verrattuna edellisvuoteen, mutta olivat silti samalla tasolla tai suuremmat kuin kymmenen vuoden keskiarvopäästöt.

WMO:n mukaan säteilypakote, eli ilmastoa lämmittävien kaasujen vaikutus on kasvanut 45 prosenttia vuoden 1990 jälkeen.

Hiilipäästöt ovat pudonneet koronavuonna dramaattisesti – pitkän aikavälin suunnanmuutokseen tarvitaan muutakin

Yhdysvaltojen presidentinvaalit voittanut Joe Biden aikoo nimittää seuraavaksi ulkoministeriksi Antony Blinkenin. Näin kertovat muun muassa useat yhdysvaltalaisviestimet ja uutistoimisto Reuters.

Tieto perustuu vielä nimettömiin lähteisiin, mutta Bidenilta odotetaan hallinnon avainnimityksiä jo tiistaina. Bidenin lähipiiri tai Blinken itse eivät ole kommentoineet mediatietoja.

Presidentti Donald Trumpin kaudella linja on ollut "Amerikka ensin", ja Yhdysvallat on vähintään ravistellut siteitään kansainvälisiin järjestöihin ja sopimuksiin. Biden on halunnut palauttaa Yhdysvaltoja aiemmalle kurssille.

Blinken sopii Bidenin suunnitelmiin, sillä hän on pitkään puhunut sen puolesta, että Yhdysvaltojen on otettava maailmassa aktiivisen johtajan rooli ja tehtävä yhteistyötä liittolaistensa kanssa.

– Vaikka se vaikuttaa joskus raskaalta taakalta, vaihtoehdot ovat oman etumme ja yhdysvaltalaisten kannalta paljon huonompia, Blinken sanoi Reutersin haastattelussa lokakuussa.

Bidenin pitkäaikainen liittolainen

58-vuotiaalla Blinkenillä on jo vuosien kokemus niin Bidenista kuin Yhdysvaltain presidentinhallinnosta. Hän työskenteli Barack Obaman ensimmäisellä kaudella varapresidentin eli Bidenin turvallisuusneuvonantajana. Bidenin tukena Blinken oli myös kampanjoimassa niin vuonna 2008 kuin tämän vuoden vaaleissa.

Obaman toisella kaudella Blinken oli ensin presidentin apulaisturvallisuusneuvonantaja ja viimeiset kaksi vuotta apulaisulkoministeri. Vuoden 2016 vaalien jälkeen Blinken oli perustamassa West Exec Advisors -nimistä konsulttipalvelua, joka tarjoaa geopoliittisia riskiarvioita yrityksille.

Blinkenin kanssa työskennelleet ovat kuvailleet häntä äärimmäisen diplomaattiseksi johtajaksi, joka puhuu harkiten mutta tuntee ulkopolitiikan kovatkin keinot.

Nuoruus Pariisissa väritti maailmankuvaa

Blinken on koulutukseltaan juristi ja valmistunut Harvardin ja Columbian huippuyliopistoista.

2000-luvun alussa hän työskenteli senaatin ulkoasiainvaliokunnassa sekä kansainvälisen politiikan tutkijana. Bill Clintonin hallinnossa 1990-luvulla hän oli puheenkirjoittajana ja turvallisuusneuvonantajana.

Nuoruusvuotensa hän vietti 1970-luvulla eli kylmän sodan loppupuolella äitinsä kanssa Ranskassa. Le Monde -lehden mukaan kesät Blinken vietti isänsä kanssa Yhdysvalloissa ja valitsi lopulta ranskalaisen ylioppilastutkinnon jälkeen jatko-opinnot siellä.

Blinkenin koulutoveri Robert Malley kertoo Financial Times -lehdelle, että Blinken sopeutui hyvin rooliin amerikkalaisena Pariisissa.

– Hän oli hyvin tietoinen amerikkalaisuudestaan ja uskoi Yhdysvaltojen arvoihin. Mutta hän ymmärsi myös, miten Yhdysvaltojen politiikka vaikuttaa muuhun maailmaan, koska hän oli asunut ulkomailla ja nähnyt, miten muut näkivät Amerikan. Siihen aikaan Yhdysvallat ei ollut Euroopassa ja varsinkaan Ranskassa kovin suosittu, sanoo Malley, joka johtaa nykyään International Crisis Group -tutkimuslaitosta.

Eurooppa-yhteyksiä löytyy myös isän puolelta: Blinkenin isä toimi aikoinaan Yhdysvaltojen suurlähettiläänä Unkarissa ja setä Belgiassa.

Taustaltaankin Blinken poikkeaa siis merkittävästi Trumpin ulkoministereistä. Vain vuoden verran ulkoministerinä palvellut Rex Tillerson oli tehnyt käytännössä koko työuransa öljy-yhtiö Exxon Mobilissa.

Nykyisellä ulkoministerillä Mike Pompeolla puolestaan oli taustaa sotilaana, liike-elämässä ja kongressiedustajana ennen kuin Trump nimitti hänet vuonna 2017 keskustiedustelupalvelu CIA:n johtoon ja vuotta myöhemmin ulkoministeriksi.

Muitakin nimityksiä tulossa pian

Bidenin odotetaan ilmoittavan tiistaina esityksensä myös toiseen tärkeään ulkopoliittiseen tehtävään. Yhdysvaltain YK-suurlähettilääksi vahvin ehdokas on nyt Linda Thomas-Greenfield. Hän vastasi Obaman toisella kaudella ulkoministeriössä Afrikka-suhteista.

Afroamerikkalainen Thomas-Greenfield tuo hallintoon myös etenkin demokraattipuolueen vasemmistosiiven vaatimaa etnistä monimuotoisuutta.

Biden sanoi jo viime viikolla valinneensa ehdokkaansa valtiovarainministeriksi. Mediatietojen mukaan salkun saisi Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Janet Yellen.

Yhdysvaltain senaatin on vahvistettava kaikki ministerinimitykset. Vasta Georgian osavaltiossa tammikuussa järjestettävien uusintavaalien jälkeen tiedetään, pitääkö republikaanipuolue vallan senaatissa vai siirtyykö se demokraateille.

Lue myös:

Uusimmat tiedot Yhdysvaltojen vaaleista

Jatkuuko Lähi-idän rauhankehitys – Israelin pääministerin ja tiedustelupalvelun johtajan kerrotaan käyneen salaa tapaamassa Saudi-Arabian kruununprinssiä

Hillary Clinton Alexander Stubbin haastattelussa: Yhdysvallat palaa johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan, mutta suunnanmuutos vie aikansa - Katso haastattelu

Miksi Trumpin päätös vetää joukkoja Afganistanista kuohuttaa ja mihin se voi johtaa? Lue vastaukset seitsemään kysymykseen

"Diplomaattista keskisormen heiluttelua ja tapa näyttää, ettei suhteesta tule helppo", pohtii tutkija – Useampi valtionjohtaja ei ole onnitellut Bidenia 13.11.

Tällainen on Yhdysvaltain uusi presidentti: Joe Bidenin menestyksekäs, mutta traaginen elämä 5.11.

SHIZHAICU, GUANGDONG, KIINA Viisi pörröistä otusta tapittaa nappisilmillään puiselta orrelta. Ne ovat pelastuneet häkkitoveriensa kohtalolta: joukkolopetukselta.

Etelä-Kiinan villieläintiloilla on koettu sama kuin Tanskan minkkitiloilla viime aikoina. Erona on vain se, että Tanskassa eläimiä kasvatettiin turkiksiksi, Kiinassa ruoaksi.

Kiinan kansankongressi kielsi villieläinten myynnin ja syömisen, kun koronavirusepidemia alkoi Wuhanissa tammikuussa. Viruksen epäillään levinneen ihmiseen lepakosta muurahaiskävyn välityksellä.

Kielto tarkoitti loppua vähintään reilulle 10 000 tilalle. Fan Daoliangille se tarkoitti lähes kahdentuhannen sivettieläimiin kuuluvan naamaripalmunäädän lopettamista. Samalla murentui yksitoista vuotta jatkunut tuottoisa bisnes.

– Sijoitin kaikki rahani tähän. Pandemia vei koko elinkeinoni, Fan huokaa.

Fanin farmi sijaitsee Shizhaicun kylässä Shaoguanissa Kiinan eteläisessä Guangdongin maakunnassa. Tällä seudulla sivettieläin on suurta herkkua ja olennainen osa "lohikäärme, tiikeri ja feeniks" -nimellä tunnettua perinnekeittoa yhdessä käärmeen ja kananlihan kanssa.

Myös kasvattajasta sivettieläimen liha on herkullista, vaikka hän itse ei sitä syökään.

– Siinä on proteiinia ja muita terveellisiä ravintoaineita, Fan sanoo.

Fan Daoliangin tila on trooppisen kaunis. Pihan korkeassa papaijapuussa roikkuu mehevän muhkeita hedelmiä.

Tila ei vastaa käsitystä villieläinkaupasta likaisten kujien hämäränä puuhana, vaikka sitäkin Kiinassa on.

Viranomaiset ovat suosineet alaa. Villieläinten kasvatus valjastettiin Kiinassa osaksi köyhyyden poistamista, koska kasvatuksella ja myynnillä on ollut kohtuullisen helppoa tienata.

Eläimistä kasvoi iso bisnes. Kiinan viranomaiset laskivat kolme vuotta sitten, että ala työllisti 14 miljoonaa ihmistä ja oli arvoltaan kymmeniä miljardeja euroja.

Hedelmiä ja puuroa ruoaksi ja häkkien siivousta, muutoin eläimet pärjäävät hyvin keskenään, Fan Daoliang kuvaa toimintaa. Hän pestasi tilalleen viisi työntekijää.

Fan myi tukkukauppiaalle parituhatta eläintä vuodessa. Yhdestä näädästä sai jopa 130 euroa.

– Kauppa kävi hyvin lähialueilla, Fan kertoo.

Hän katselee tyhjiä häkkejä ja tiiliskivipinoja tilansa peränurkalla. Tähän piti rakentaa lisää häkkejä sadoille eläimille.

Sen sijaan hän joutui erottamaan työntekijänsä ja hankkiutumaan melkein kaikista eläimistään eroon.

Naamaripalmunäätä on hieman mäyrän näköinen eläin. Sen nappisilmien välissä mustassa turkissa kulkee valkoinen viiru vaaleanpunaiseen kuonoon asti. Eläin liikkuu sutjakasti hämärässä häkissään ja livahtaa kuin ammus käytävälle, kun Fan avaa häkin oven.

Häkki on isompi kuin minkeillä Suomessa. Eläimillä on tilaa lattiasta kattoon, ja ne vipeltävät pitkin seiniä. Täysikasvuisia Fan laittaa häkkiin yhden koiraan ja kaksi naarasta, mutta pentuja ja nuoria aikuisia voi olla häkissä kahdeksankin.

– Ne eivät tappele, hän sanoo ja näyttää yhdeksi turkiskeräksi toisiaan vasten liimautuneita pentuja, jotka tuijottavat meitä orreltaan.

Fanin navetan näköisessä tarhassa on yhä parisataa naamaripalmunäätää. Ne ovat jääneet tieteellisiä kokeita varten.

Fan on tehnyt viime vuodet yhteistyötä Guangdongin maataloustieteiden akatemian tutkijoiden kanssa. Nämä käyvät villieläintiloilla ottamassa näytteitä eläimistä tutkiakseen muun muassa, miten sivettieläimet kantavat ja välittävät viruksia ja parasiitteja ihmisiin.

Fan itse ei usko, että sivettieläin olisi vaarallinen taudinkantaja.

– Olen kasvattanut näitä eläimiä yli kymmenen vuotta ja pitänyt huolta sairauksien ehkäisystä. Jos olisi ollut ongelmia, olisin huomannut ne, hän sanoo.

Lue myös: COVID-19 oli vasta alkusoittoa – luonnossa lymyää yhä yli 500 000 tuntematonta virusta, jotka voivat aiheuttaa entistä tappavampia pandemioita

Kun koronaviruspandemia lähti leviämään, Fan Daoliang aavisti, että hänen bisneksensä päivät voivat olla luetut.

Villieläinten kasvattaminen kiellettiin huhtikuussa. Kun viranomaiset vihdoin tulivat heinäkuussa, he aikoivat kaasuttaa eläimet hengiltä. Fan kielsi, sillä hän ei halunnut myrkkyä häkkeihinsä.

Niinpä ystävät tulivat auttamaan, ja eläimet lopetettiin yksi kerrallaan vasaran iskulla. Fan itse pysyi muualla. Hän sanoo, ettei pystynyt katsomaan eläintensä tappamista.

– Siinä vaiheessa olin valmis luopumaan eläimistä. Niiden hoito maksoi yli viisisataa euroa päivässä, enkä tienannut enää lainkaan, hän muistelee.

Fan ei kuitenkaan kuulu köyhimpiin farmareihin. Hän on opiskellut yliopistossa insinööriksi. Fan perusti ensin sähköfirman mutta huomasi runsas vuosikymmen sitten, että villieläinten kasvatuksella tienaa paremmin. Bonuksena oli maaseudun rauha. Niinpä perhe palasi vaimon kotiseudulle.

Hän investoi tilaan puoli miljoonaa euroa. Valtio maksoi korvauksena lopetetuista eläimistä reilut satatuhatta euroa, mutta pankkilainaa on yhä maksettavaksi.

– Aloitimme pienestä, mutta olemme investoineet paljon vuosien kuluessa. Tuotantoon voi luottaa vasta, kun yritys on iso, Fan sanoo.

Hän uskalsi aloittaa kasvatuksen yksitoista vuotta sitten siitä huolimatta, että naamaripalmunäädän kasvatus oli jo kielletty joitain vuosia aiemmin lyhyeksi ajaksi vuoden 2003 SARS-epidemian takia. Eläimen epäiltiin tuolloin välittäneen SARS-viruksen lepakosta ihmiseen.

Epidemia lähti liikkeelle Guangzhoun kaupungin ulkopuolelta eli Fanin nykyisen tilan lähiseudulta. Se tappoi maailmassa satoja ihmisiä.

Kiinan johdolle villieläinten kaupan ja syömisen kieltäminen on ongelma, sillä johdon suosio nojaa kansan vaurastumiseen.

Kiellettyjen listalla on kymmeniä eläimiä, naamaripalmunäätien lisäksi muun muassa käärmeitä ja piikkisikoja.

Kielto on vielä väliaikainen mutta tiukka. Villieläimiä ei näy enää avoimesti myynnissä toreilla.

Lue myös: Lepakoita, käärmeitä, ihmisiä ja siipikarjaa vieri vieressä – Koronaviruksen epäilty lähtöpaikka oli riskialtis ruokatori, ja niiden saaminen kuriin on Aasiassa iso urakka

Kiinan kansankongressin pysyvä komitea tutki kesällä, miten hyvin kieltoa noudatetaan.

Raportin mukaan tiukka kielto vaikuttaa yli neljännesmiljoonan ihmisen elantoon. Kasvattajien ja myyjien käsiin on jäänyt 1,4 miljardin euron arvosta villieläimiä.

Useat kasvattajat ja myyjät ovat osoittaneet mieltään.

Lain on odotettu valmistuvan tämän vuoden lopussa. Silloin kiellosta tulisi pysyvä.

Ympäristöjärjestö WWF:n Kiinan toimiston ohjelmajohtaja Zhou Fei uskoo, että tällä kertaa Kiina ei lipsu kiellosta – toisin kuin aiemmin.

– Pandemia on kriisi, ja tartunnoissa on todettu selvä yhteys villieläimiin, hän sanoo.

Zhou Fei toivoisi kiellosta vielä tiukempaa. Muun muassa kobra ja marsu on jätetty kiellon ulkopuolelle. Villieläimiä on myös yhä lupa kasvattaa kiinalaista lääketiedettä varten.

Fan Daoliang ei ole täysin luopunut toivosta, että sivettieläinten kasvatus jatkuu. Monen muun tavoin hän odottaa, mitä lopullinen laki määrää. Hänen mukaansa kielto on niin tiukka, että sitä ei uskalleta rikkoa.

– Ei kokonaista liiketoiminta-alaa voi lopettaa yhden viruksen takia. Tauteja tulee lisää. Meidän täytyisi ottaa tiede avuksi estämään tartunnat, hän miettii.

Hän toivoo, että päättäjät harkitsevat vielä. Tartunnat estetään hänen mukaansa huolehtimalla eläinten oloista. Viruksen alkuperäinen kantajahan oli lepakko, ei sivettieläin, hän järkeilee.

– Näitä lakeja tekevät ihmiset, jotka eivät syö villieläimiä. Siksi tämä kielto tehtiin. He eivät tule tutustumaan todellisuuteen täällä rannikolla, Fan puuskahtaa.

Lue myös: Uusimmat tiedot koronaviruksesta Suomessa ja maailmalla

Kasvomaskit käsivarsilla – tältä näyttää Pekingin uusi normaali pandemian jälkeen

Lyöttäydyimme suomalaisostajan matkaan kiinalaiseen maskitehtaaseen – tehdas myy kasvomaskeja 11 sentillä, miksi ne ovat Suomessa monta kertaa kalliimpia?