Läheisen sairastuminen mieleltään vakavasti on lähipiirille raskas tilanne, johon liittyy laaja tunteiden kirjo sekä huoli ja epävarmuus tulevasta.
Aina kun ihminen sairastuu psyykkisesti, pitäisi välittömästi ryhtyä miettimään, ketkä hänen ympärillään ovat niitä, joihin tilanne vaikuttaa kuormittavasti, korostaa Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin vs. toiminnanjohtajana kesäkuun loppuun saakka työskennellyt Minna Vuorio.

– Omaiset saattavat toimia ikään kuin palvelunohjaajina pirstaleisessa palvelujärjestelmässämme hankkiakseen sairastuneelle apua. Sairastuneella voi olla myös sairaudentunnottomuutta tai häneltä vain yksinkertaisesti puuttuvat resurssit avun hakuun.
Vaikka sairastunut olisikin hoidon piirissä, läheisen mieltä voi kalvaa huoli sairastuneen taloudellisesta tilantenteesta, yksinäisyydestä ja tulevaisuudesta. Tapauksia on monenlaisia. On potilaita, jotka eristäytyvät täysin, mutta myös niitä, jotka soittelevat läheisilleen jatkuvasti ahdistusta purkaakseen.
Tässä jutussa kerromme, millaisia keinoja tilanteesta selviytymiseen on käytettävissä.
Omaiset mukaan saman pöydän ääreen
Omaiset tulisi Vuorion mielestä ottaa nykyistä paremmin osaksi sairastuneen hoitoa ja kuntoutusta, koska useimmiten oletetaan, että lähipiiri pysyy potilaan tukena. Sairastuneen selän takana ei siis pidä puhua, vaan yrittää saada omaiset ja sairastunut saman pöydän ääreen.
– Kenenkään yksityiskohtaisia potilastietoja ei tietenkään tule kertoa, mutta jos oletetaan, että omainen on tukena, hänellä pitäisi olla tietoa, miten toimia. Hoitotahon olisi hyvä kysyä sairastuneelta sitä, keihin sinun tilanteesi vaikuttaa, sen sijaan että kysytään, saako omaisellesi kertoa.
Entä sitten tilanteet, joissa sairastunut ei itse tunnista sairastumistaan eikä hakeudu palvelujen piiriin? Vuoriolla ei ole viisasten kiveä.
– Huoli-ilmoituksia voidaan toki tehdä, mutta vaikka ihminen eläisi läheisten silmissä toisessa todellisuudessa, suomalaisessa järjestelmässä ketään ei voida pakolla hoitoon ohjata, ellei hän ole vaaraksi kenellekkään.
Jos kuitenkin potilaalla on jo diagnoosi ja tämä sairastuu uudelleen esimerkiksi psykoosiin, olisi Vuorion mielestä hyvä, jos hoitohenkilökunta voisi jollakin tavalla vapauttaa läheiset huolesta kertomalla, että potilas on turvassa.
Miten sairastuneen talouden kaatuminen voitaisiin estää?
Kun ihminen sairastuu psyykkisesti saattaa oman talouden hallinta käydä vaikeaksi. Avaamattomien laskujen pino voi kasvaa, ja ilman työtuloja taloudellista tilannetta saatetaan paikata vaikkapa pikavipeillä.

FinFamin toiminnanjohtaja Minna Vuorio muistuttaa, että velat niskassa toipuminen on heikkoa. Vuorio kertoo, että omaiset toivovatkin sosiaalitoimen ottavan talouden hoidon esiin heti, kun henkilö saadaan hoitoon.
– Voi käydä niin, että sairastuneen ohella useammallakin ihmisellä taloudellinen tilanne heikkenee, koska läheiset yrittävät auttaa. Kerrannaisvaikutusten vuoksi tarvittaisiin ajoissa tukea, jotta sairastuneen tilanne ei pääse taloudellisesti aivan solmuun.
Lapsi ei saa jäädä yksin, kun vanhempi sairastuu
Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin mukaan kyselyt osoittavat, että lähes puolet sairastuneen omaisista on riskissä itse masentua vakavasti. Minna Vuorio korostaa, että silloin kun lapsiperheessä aikuinen sairastuu psyykkisesti, ei voida jäädä odottamaan sitä, että lapsi alkaa itse oireilla.
– Usein huomataan, että lapset saattavat kriisitilanteessa ikään kuin lähteä suorittamaan asioita. Lapsen pitäisikin saada apua ikätasoisesti heti vanhemman sairastuessa.
Vuorio muistuttaa, että lapset ovat lojaaleja, kun kysytään, miten kotona menee.
– Lapset pelkäävät sitä, miten heille käy. Meillä on paljon nyt jo aikuisia asiakkaita, jotka kuvaavat, että "sitten kun koulukuraattori sen kahdennentoista kerran kysyi, niin sitten minä uskalsin kertoa".

Vuorio haluaa tuoda esiin, että kuka tahansa voi olla sellainen aikuinen, joka terapeutuksi ryhtymättä antaa lapselle kokemuksen siitä, että aikuiseen voi luottaa.
– Kuka vain voi olla kysyjä, ei pelästy eikä tyrmää, vaan kuuntelee ja kertoo, ettei lapsi itse ole vastuussa vanhemmastaan.
Hyvinvoivan näköiset, harrastavat nuoret eivät aina hänen mukaansa ole niitä, jotka ovat pienimmässä riskissä masentua.
– Nuorella hyvä kaveri voi korvata muut läheiset keskustelukumppanina. Meillä näkyy ilmiönä niin sanotut vastuunkantajanuoret, joiden keskuudessa pahoinvointi lisääntyy. Nuoren olisi hyvä muistaa, että "voin tukea, mutta minulla ei ole velvollisuutta itseäni siihen uhrata."
Uudenmaan ryhmässä tuetaan läheisiä vauvasta vaariin
FinFamin alueellisissa yhdistyksissä kokoontuu erilaisia läheisryhmiä muun muassa puolisoille, sisaruksille, vanhemmille, lapsiperheille ja sellaisille aikuisille, jotka ovat joutuneet ottamaan lapsuudessaan vastuunkantajan roolia.

– Apua hakeakseen ei diagnoosia vaadita. Huoli läheisestä tai omasta jaksamisesta riittää, kertoo FinFami Uusimaan omais- ja perhetyön koordinaattori Anne Alakiuttu.
– Pyrimme tukemaan läheisiä vauvasta vaariin.
Alakiutun mukaan siinä vaiheessa, kun apua ja vertaistukea lähdetään hakemaan, tilanne on yleensä ollut aika rankka jo pitkään.
– Moni tuntee itsensä yksinäiseksi. Myös lapsille on merkityksellistä kuulla, ettei ole ainut lapsi, jolla on vastaavia kokemuksia.
Alakiuttu korostaa, että perheen aikuisen sairastuessa on tärkeätä, että vanhemmat sanottavat lapselle, mistä on kyse, painottaen ettei sairastumisen syy ole lapsessa, ja että vanhempi saa sairauteensa apua ja tukea.
FinFamin järjestää myös kursseja, jotka on suunnattu perheille, joissa on alakouluikäisiä lapsia.
– Vanhempien tilannetta käsitellään aikuisten ryhmässä ja lasten tilannetta lasten ryhmässä. Tukikeskustelut vanhemmuuden näkökulmasta ovat myös tärkeitä. Tuemme lapsen kanssa puheeksi ottamista, Alakiuttu sanoo.

Psyykkisesti sairas voi kokea, että koko yhteiskunta on häntä vastaan
Moniin psyykkisiin sairauksiin kuuluu Alakiutun mukaan luottamuksen puute siihen, että joku voisi auttaa. Psyykkisesti sairastunut saattaa ajatella, että koko yhteiskunta on häntä vastaan
– On vahva kokemus siitä, että kukaan ei ymmärrä, ja pysty tai halua auttaa.
Alakiuttu muistuttaa, että mielen sairaus on sairaus siinä missä muutkin, mutta siihen voi liittyä enemmän epätietoisuutta ja voimattomuutta kuin fyysiseen sairauteen.
– Kun läheinen näkee, että potilas voisi saada apua, mutta ei ota sitä vastaan, totta kai siinä helposti iskee voimattomuuden ja avuttomuuden tunne.
Läheisten tunteiden skaala on suuri, ja se voi sisältää myös syyllisyyden tunteita.
– Toivon pitää kuitenkin aina olla läsnä. On puhuttava, että tässä hetkessä tilanne on tämä: "omainen ei ota tukea tai apua vastaan", mutta tilanne voi kuitenkin muuttua parempaan.
Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami tarjoaa tukea ja toimintaa eri puolilla Suomea sekä myös verkon kautta:
- FinFami-yhdistykset tarjoavat sekä ammattilaisten antamaa tukea että vertaistukea sairastuneiden omaisille ja läheisille.
- Tukea on saatavilla sekä kasvokkaisena että verkkotoimintana.
- Tietoa FinFamin toiminnasta löytyy FinFamin Mahdollisuuksia-verkkopalvelusta, johon on koottu tietoa eri tukimuodoista, tiedonlähteistä ja palveluista, joista voi olla hyötyä omaiselle silloin kun läheinen sairastuu psyykkisesti.
- Suorat linkit verkkoryhmiin https://finfami.fi/verkkoryhmat/ ja verkkoluentoihin https://finfami.fi/verkkoluennot/)
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 3.7. klo 23:een asti.