Suomen Argentiinan-suurlähettiläs teki kesällä 1976 linjauksen, joka sulki lähetystön ovet poliittisilta pakolaisilta.

Sotilaat olivat kaapanneet vallan Argentiinassa maaliskuussa 1976. Seitsemän vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin aikana vasemmistolaisina pidettyjä ihmisiä siepattiin ja kidutettiin. Tuhansia heitettiin elävänä lentokoneesta mereen tai jokeen.

Kaikkiaan vuosina 1976–1983 katosi 30 000 ihmistä.

Pian sotilasvallankaappauksen jälkeen Suomen suurlähettiläs, nyt jo edesmennyt Klaus Castrén linjasi, miten lähetystön henkilökunnan tuli suhtautua ihmisiin, jotka mahdollisesti tulisivat hakemaan apua lähetystön suojista.

Castrénin linjaus oli tiukka: tiloihin ei saanut päästää ketään tuntematonta.

Ylen ulkoministeriöstä saama asiakirja on päivätty heinäkuun 5:nnelle vuonna 1976. Asiakirjassa kerrotaan linjauksen taustaksi tapauksesta, jossa 27 poliittista pakolaista Chilestä oli pari päivää aiemmin hakenut turvaa Kanadan suurlähetystöstä Buenos Airesissa. Chilessä sotilaat olivat kaapanneet vallan jo aiemmin, ja maasta oli tullut rajan yli Argentiinaan paljon pakolaisia.

Chileläiset olivat pyytäneet Kanadan lähetystöltä, että he saisivat luvan asettua Kanadaan. Suomen suurlähettiläs Castrén kirjoittaa pakolaisista:

He olivat ilmoittaneet tuntevansa huolestuneisuutta turvallisuudestaan hallituksen vaihdon tapahduttua Argentiinassa. – – – Kehoituksesta huolimatta chileläiset, jotka eivät olleet aseistettuja, kieltäytyivät poistumasta suurlähetystön kansliasta.

Suurlähettiläs jatkaa:

Ylläolevan tapauksen johdosta on allekirjoittanut nähnyt aiheelliseksi varmuustoimenpiteenä antaa ympäri vuorokautista päivystystä kansliassa suorittavalle suurlähetystön käyttöön asetetulle virkapukuiselle poliisille ohjeet olla laskematta kansliaan sisään tuntemattomia (näin ovat jo pitkään tehneet useat täkäläiset suurlähetystöt) henkilöitä, joiden on ulkohallissa esitettävä henkilöllisyystodistuksensa ja asiansa.

Castrén mainitsee perusteluna kiihtyneet pommiattentaatit ja muun muassa Ruotsin ja Sveitsin diplomaattisten edustustojen päälliköihin kohdistetut sieppausuhkaukset:

– – – tämä varmuustoimenpide lienee sitäkin enemmän paikallaan.

Merimiespappi: Suurlähettiläs kielsi auttamasta

Yksi Argentiinan sotilasdiktatuurin aikana kadonneista oli Suomen kansalainen Hanna Hietala. Hän oli muuttanut 1930-luvulla Pohjois-Karjalasta Juuasta töihin Buenos Airesiin.

Sotilaat veivät Hanna Hietalan San Andrés de Gilesin pikkukaupungista toukokuussa 1977. Parin päivän sisällä siepattiin viisi muutakin Hietalan perheenjäsentä, joista ainakin osa oli vasemmistolaisia aktivisteja. Heistä kenestäkään ei ole kuultu sen jälkeen mitään.

Hietalan perheen vaiheista voi lukea lisää tästä jutusta.

Eloon jäivät Hanna Hietalan lapsenlapset sekä Hietalan esikoispoika Reino, joka oli Argentiinan kansalainen. Hän ryhtyi perheineen pyrkimään Suomeen.

Maan alla piileskellyttä Reino Hietalaa auttoi Buenos Airesissa tuolloin merimiespappina työskennellyt Tapio Leskinen. Leskinen sanoo Ylelle, että suurlähettiläs Klaus Castrén halusi estää häntä toimimasta.

– Suurlähettiläs Castrén kielsi minua olemasta missään tekemisissä Hietalan perheen kanssa, Leskinen sanoo.

Leskinen kuitenkin teki paljon perheen auttamiseksi.

– Tapio Leskinen vaimoineen otti valtavan riskin, kun tapasi minua milloin missäkin, sanoo Reino Hietala Ylelle.

Leskinen tuki perhettä myös taloudellisesti. Sekä Leskinen että Hietala kertovat, että myös Suomen suurlähetystön lähetystösihteeri Kari-Veikko Salonen auttoi perhettä.

Kahdeksan kuukautta kestäneen piilottelun jälkeen Reino Hietala sai itse hankittua perheelleen asiakirjat, joiden avulla perhe pääsi matkustamaan ensin Brasiliaan ja sitten Suomeen.

Suhtautuminen pakolaisiin on vaihdellut

Suomen diplomaattien suhtautuminen Etelä-Amerikan poliittisiin pakolaisiin näyttää riippuneen suuresti henkilöstä.

Argentiinan naapurimaassa Chilessä tehtiin sotilasvallankaappaus muutamaa vuotta aiemmin, syyskuussa 1973. Tuolloin Suomen edustuston asiainhoitaja Tapani Brotherus työtovereineen auttoi useita chileläisiä, jotka hakivat turvaa suurlähetystöstä.

Lisäksi noin 1 500 chileläistä autettiin pakenemaan Itä-Saksaan sekä muiden maiden lähetystöihin.

Suomi ei katkaissut diplomaattisia suhteitaan Chilen eikä Argentiinan sotilasjuntan kanssa. Argentiinaan myytiin jäänmurtaja vuonna 1978, kun diktatuurin väkivaltaisuudet olivat pahimmillaan. Lisäksi Suomi neuvotteli sotilasjuntan kanssa niin sanotun tieteellis-taloudellis-teknisen sopimuksen, joka allekirjoitettiin vuonna 1980.

– Siihen aikaan Suomi ylläpiti suhteita vähän joka suuntaan riippumatta siitä, oliko kyse demokratiasta vai diktatuurista, sanoo pitkän diplomaattiuran ulkoministeriössä tehnyt Klaus Törnudd.

Törnudd hoiti Argentiinassa kadonneen Hanna Hietalan tapausta ulkoministeriön poliittisen osaston osastopäällikkönä sieppauksen jälkeisinä vuosina.

Tietoja pyydetään mutta ei saada

Suomen suurlähetystö sai tiedon Hanna Hietalan katoamisesta kaksi viikkoa sieppauksen jälkeen.

Sen jälkeen Suomi on pyytänyt Argentiinan valtiolta tietoja Hietalasta vuosikymmenien mittaan useaan otteeseen sekä suurlähettiläs- että ministeritasolla. 1980-luvulla tapausta selvitti Suomen varoin palkattu argentiinalainen asianajaja.

Viimeksi asia oli esillä ulkoministeri Timo Soinin Argentiinan-matkalla maaliskuussa 2018.

Mitään tietoja ei kuitenkaan ole saatu.

Toisin kuin moni EU-maa, Suomi ei ole tarttunut järeämpiin keinoihin kuten oikeusprosesseihin tai syytettyjen luovutuspyyntöihin.

Esimerkiksi Ruotsi on vaatinut kansalaisensa Dagmar Hagelinin katoamisesta epäillyn upseerin luovuttamista Ruotsiin oikeudenkäyntiä varten. Ranskassa sama upseeri on tuomittu poissaolevana kahden ranskalaisnunnan katoamisesta.

Saksa taas on ollut Argentiinassa mukana kantajana oikeudenkäynnissä, jossa selvitettiin Saksan kansalaisen Elisabeth Käsemannin katoamista vuonna 1977.

Lapsenlapset pyytävät Suomea apuun

Vastaavaa pyytävät nyt myös Suomelta Hanna Hietalan nuoremman pojan Vilhon tyttäret Laura ja Amanda Hietala.

He käyvät Argentiinassa oikeutta lähisukulaistensa sieppaajien saattamiseksi vastuuseen. Oikeusprosessi alkoi jo vuonna 2011, mutta se etenee hitaasti. Hietaloiden lakimiehen Pablo Llonton mukaan vaarana on, että epäillyt ehtivät kuolla ennen kuin oikeudenkäynti saadaan päätökseen.

Nyt Laura ja Amanda Hietala pyytävät, että Suomen valtio ryhtyy Saksan esimerkin mukaisesti kantajaksi ryhmäkanteeseen Argentiinan valtiota vastaan, jotta prosessi vauhdittuisi.

Hietaloiden pyyntö jätettiin maaliskuun 12. päivänä, ja se on nyt ulkoministeriön käsittelyssä. Vielä ei ole tietoa, mitä Suomen valtio vastaa.

Ulkoministeri Soinin äskeisellä Argentiinan-vierailulla ryhmäkannetta sivuttiin. Ulkoministeriöstä kerrotaan Ylelle, että Argentiinan ulkoministeri Jorge Faurie totesi kanteen olevan tuomioistuimen käsittelyssä ja kertoi yhteistyöhalunsa asian suhteen.

Ulkoministeri Soini ei kommentoinut asiaa Ylelle pyynnöstä huolimatta.

Lue ja katso myös:

Hanna Hietala lähti Suomesta puutetta pakoon, mutta Argentiinassa hänet tapettiin – nyt lapsenlapset etsivät Hannaa ja pyytävät Suomea apuun

Minidokumentti: Ensin vietiin äiti ja isä

Kuuntele samasta aiheesta:

Maailmanpolitiikan arkipäivää

Onko sinua yritetty jo jekuttaa? Aprillipäivän kunniaksi omia pilojaan ovat julkaisseet perinteisesti lehdet. Facebookissa ovat jekuttaneet muun muassa poliisilaitokset.

Esimerkiksi Helsingin poliisi kertoo, että se aikoo ottaa käyttöön rauhoittavaa räntää ampuvan sadettimen Rännättimen. Poliisin mukaan Rännätin voidaan kytkeä päälle, jos esimerkiksi lämmin kesäsää saa ihmisten tunteet kuumenemaan. Näin kuumapäiset kaupunkilaiset saadaan sujuvammin pois puistoista ja rannoilta.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos puolestaan mainostaa Facebookissa uusia ratsujaan. Poliisi kirjoittaa varautuvansa hevosten kanssa länsimetrossa partiointiin hankkimalla hevosille kumikengät.

Tulli kertoo Facebookissa ottaneensa käyttöön Helsinki-Vantaan lentoasemalla mullistavan keksinnön, nimittäin älykumihansikkaat. Älyhansikkaissa kerrotaan olevan ultraherkät anturit, joiden avulla voi havainnoida muun muassa ihmisen veronkiertoaikeet, hermostuneisuuden ja huumeet.

Savon Sanomien mukaan maastohiihdon olympiavoittajasta Iivo Niskasesta tehdään leluversio. Iivo-nukella on liikkuvat kädet, jalat ja pää. Niveliä on sen verran, että nukke voi hiihtää niin perinteisellä kuin luistelutyylilläkin. Idean taustalla on lehden mukaan kotimainen lelumaahantuoja APR-Toys.

Aamulehden mukaan Hämeensilta saa Tampereella uudet patsaat. Lehti kertoo, että tunnetuista tamperelaisista ainakin Timo Jutila, Juuso-karhu ja Kalervo Kummola saavat patsaansa. Lehden mukaan mukaan Pirkanmaan perinnepatsasyhdistys pitää asiasta hätäkokouksen 1. huhtikuuta.

Joensuun kaupunki kertoo aprillipäivänä julkaisuvapaassa tiedotteessaan, että kaupunginjohtaja Kari Karjalainen on saanut roolin elokuvaohjaaja Markku Pölösen tulevassa elokuvassa. Karjalainen esittää raitiovaunua kohtauksessa, joka sijoittuu Helsinkiin.

Verohallinto puolestaan kertoo uudesta verokortista. Verottaja kertoo Facebookissa, että jokaiseen korttiin lisätään söpö eläinkuva. Tällöin esimerkiksi tulojen noustessa veroprosentin korotus nähdään myönteisemmin, verottaja kertoo.

From Waste to Taste -yhdistyksen mukaan helsinkiläinen hävikkiruokaravintola Loop on valittu toimittamaan tarjoilut Presidentinlinnan seuraaviin itsenäisyyspäiväjuhliin. Tiedotteen mukaan luvassa on ainakin käyristä kurkuista ja erilaisista tomaateista tehtyä salaattia, kukkakaalipyreetä ja sirkkavoileipäkakkua. Uutuutena juhlassa lanseerataan hävikkibanaanilikööri.

Veikkaus kertoo yhtenäistävänsä henkilökuntansa pukeutumisen kaikille yhteisillä lottopallopotkupuvuilla pääkonttorilla Helsingissä. Yhtiön tiedotteessa uudesta tyylistä kertoo Veikkauksen luova johtaja A-P Rilli.

Satakunnan kansa jekuttaa lukijoitaan kertomalla, että Poriin rakennetaan 5000 pientä asuntoa kiinalaisille opiskelijoille ja kaupunginhallitus puolestaan lähtee kuukauden kielikylpyyn New Yorkin China Towniin.

Lue myös:

Uskoitko aprillaukseen? – Ei mikään ihme, aivot ovat sellaiset

Maaliskuisena perjantaina Hietaniemen hautausmaan läpi ajaa kiiltävä ruumisauto. Kuolinkellot säestävät kaunista lähtöpäivää. Taivas on harvoin näin sininen.

Elisa Morgan astelee pitkin aurattua hautakäytävää ja pysähtyy muistomerkin kohdalle, jossa nainen kurottaa kätensä korkeuksiin. Morgan kertoo, että tämä usein hautataiteessa nähty ele symbolisoi antautumista.

Sitä, että on valmis siirtymään toiselle puolelle.

Joskus matkaan tarvitaan opasta, vierelläkulkijaa. Morgan uskoo, että hän voisi olla sellainen. Siksi hän on perustanut yrityksen, jonka toimenkuva on valmentaa ihmisiä hyvään kuolemaan.

– Ihmisillä on monia kuolemaan liittyviä kysymyksiä, mutta he eivät tiedä, kenen kanssa puhua niistä. Moni ei edes erota, että kuoleminen ja kuolema ovat kaksi eri asiaa, hän sanoo.

Tänä syksynä teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta valmistuva Morgan mietti kauan, miten voisi yhdistää toisia ihmisiä palvelevaksi kokonaisuudeksi kaiken, jonka hän ihmisyydestä, ruumiista, sielusta, uskonnoista ja filosofioista tietää – ja saada siitä vielä elantonsakin.

Venäjällä Leningradissa kasvanut ja vuonna 1990 Suomeen muuttanut Morgan luki 11-vuotiaana Kantin ja Aristoteleen klassikkoteokset. Häntä kiinnostivat jo varhain ne kaikista syvimmät kysymykset.

Oivallus syntyi life coach -kurssilla pari vuotta sitten. Morgan tajusi, että elämäntaidonvalmentajia kyllä riittää, mutta kuka valmentaa kohti kuolemaa?

– Kuoleminenkin on osa elämää ja prosessi, johon liittyy monta asiaa, joihin pystymme itse vaikuttamaan ja jotka voimme suunnitella etukäteen.

Morgan yritti selvittää, olisiko Suomessa olemassa jotakin uskonnon ja terveydenhuollon ulkopuolista tahoa, jonka puoleen ihminen voisi kääntyä jos haluaisi käsitellä kuolemaa.

Morganilla ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin luoda ammattinsa itse. Yrittäjäkurssilla hänelle sanottiin, että idea kuolemantaidon valmentajuudesta on loistava, mutta samalla kuitenkin kyseenalaistettiin onko maailma siihen vielä valmis.

– Minulle sanottiin, että olen aikaani edellä. Itse taas ajattelen, että aina on oikea aika luoda itselleen oma paikkansa maailmassa.

Kuolemasta puhutaan nyt enemmän kuin muutama vuosi sitten

Elämme aikaa, jolloin yhä useampi suunnittelee etukäteen omat hautajaisensa ja osa maksaakin ne jo ennakkoon.

Suuren suosion Ruotsissa saaneen kuolinsiivousta käsittelevän kirjan kirjoittaja Margareta Magnusson kannustaa jo kolmekymppisiä aloittamaan maallisen omaisuutensa läpikäymisen.

Alkaako alituisesta suorittamisesta identiteettinsä rakentavan nykyihmisen kontrollintarve ulottua jo elämän loppumetreille -ja niiden yli?

Itä-Suomen yliopistossa tutkijana työskentelevä Anja Terkamo-Moisio makustelee ajatusta ja vastaa sitten:

– Voi olla, että halutaan kontrolloida, mutta ihan sama mikä on se alkuperäinen syy, kunhan ihminen jollain tavalla koskettelee omaa kuolemaansa.

Kuolemaan ja eutanasiaan liittyvistä asenteista väitellyt Terkamo-Moisio haluaa, että kuolemasta tulisi samankaltainen kahvipöytään sopiva keskustelunaihe kuin syntymästä.

Vielä puoli vuosisataa sitten kuolema oli luonnollinen osa arkea, vasta 1970-luvulta alkaen ihmiset kärrättiin laitoksiin kuolemaan. Kuolema siivottiin pois näkyvistä, joten siitä etäännyttiin.

"Meillä on alku ja meillä on loppu. Ja se loppu antaa merkityksen koko sille ajalle, mitä meillä on. Ilman kuolemaa elämällä ei myöskään olisi merkitystä." Anja Terkamo-Moisio, tutkija, Itä-Suomen yliopisto

Terkamo-Moisio ei vielä puhuisi kuoleman varsinaisesta arkipäiväistymisestä, mutta selkeä käänne on viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana tapahtunut. Eutanasia- ja saattohoitokeskustelun myötä myös kuolema on nostettu päivänvaloon ja tabun leima hälventynyt. Hän uskoo, että tulevan vuosikymmenen aikana leima haalenee entisestään.

– Jos kuolema nostetaan ensin yleiseksi puheenaiheeksi, se on helpompi ottaa keskusteluun myös omassa elämässä ja lähipiirissä.

Ei Terkamo-Moisio tietenkään toivo, että ihmiset kuluttaisivat kaiken energiansa kuoleman pohtimiseen. Sehän veisi ilon elämiseltä, johon kannattaa keskittyä nyt kun vielä voi.

Mutta kun tiedostaa oman kuolevaisuutensa ja sen, ettei aikaa ole loputtomasti, alkaa todennäköisesti elää parempaa elämää. Memento mori, muista kuolevaisuutesi, sanoivat jo muinaiset roomalaiset.

– Meillä on alku ja meillä on loppu. Ja se loppu antaa merkityksen koko sille ajalle, mitä meillä on. Ilman kuolemaa elämällä ei myöskään olisi merkitystä, Terkamo-Moisio sanoo.

Hän haluaa kannustaa tätimäisen paasaamisen uhallakin jokaista pohtimaan, mikä on juuri sinulle itsellesi tärkeää ja toimimaan elämässä sen mukaan.

– Vain sillä tavalla voi olla uskollinen itselleen, elää hyvän elämän ja olla valmis sitten lähtemään kun aika on.

Kuoleva ei halua olla viimeisiä hetkiään yksin

Kun kysytään hyvästä kuolemasta vastauksissa korostuu usein toive, ettei lipuisi tuonpuoleiseen yksin. Moni haluaa kuolla läheisten ympäröimänä tai ainakin niin, että edes joku valvoo rinnalla.

Samaa ovat sanoneet ne, kenen kanssa Morgan on jutellut. Hyvään kuolemaan kuuluu luottamus, turva ja rakkaus.

– Ihmisellä tulee olla vierellä joku, jota voi halata tai pitää kädestä. Olen tarvittaessa vierellä loppuun asti, Morgan sanoo.

Monia kuoleman kohtaaminen pelottaa, mutta Morgania ei.

Kuolleen hän näki ensimmäistä kertaa ollessaan kahdeksan. Isoäidin äiti ”vanha mummo” makasi omassa sängyssään tyyni ilme kasvoillaan.

– Hän oli läsnä, mutta samalla poissa. Minulle jäi sellainen olo, että kuolemaan liittyy yhteisöllinen turva ja rakkaus.

"Pappi voi tietää jotain ja lääkäri, mutta kuka kysyy ihmiseltä, että mitä hänestä itsestä tuntuu? Niin moni on tunteidensa kanssa aivan yksin." Elisa Morgan, kuolemantaidon valmentaja

Viitisentoista vuotta sitten Morgan pestautui vapaaehtoistöihin Äiti Teresan perustamaan Kalighat-hoitokotiin Kalkuttaan Intiaan.

Sinne kannettiin kuolemaan ne kaikista köyhimmät ja sairaimmat, joilla ei ollut paikkaa muualla. Morgan kylvetti ja syötti heitä. Kurjimmankaan ei tarvinnut kuolla yksin.

– Intiassa opin, että kuoleminenkin on elämää ja että, jokainen päivä ennen kuolemaa on kuitenkin kokonainen päivä ja siihen päivään ehtii mahtua yleensä jotain hyvää.

Vielä Morganilla ei ole ollut terminaalivaiheen asiakkaita. Ne, jotka ovat ottaneet Suomen ainoaan kuolemantaidon valmentajaan yhteyttä ovat halunneet esimerkiksi tietää, onko oikein surra enemmän kuollutta lemmikkiä kuin vieraaksi jäänyttä sukulaista?

Onko oikein kuolla, jos ei vaan jaksa elää?

Mitä eutanasiassa oikein tapahtuu?

Eikö yhteiskunnassamme ole paikkaa jossa saisi surra?

Näin ihmetteli nuori syöpään sairastunut nainen, joka kertoi Morganille itkeneensä vaatekaupan sovituskopin verhojen takana kun ei keksinyt muuta paikkaa, jossa olisi saanut surra ja olla rauhassa, mutta silti ihmisten lähellä.

Kuolemasta puhuminen on tärkeää, mutta ketään ei voi pakottaa

Kysymyksissä korostuu ihmisten halu tehdä oikein, mutta Morgan korostaa heille ettei hänellä ole valmiita vastauksia. Hän myös vetää tiukan rajan siihen, ettei ole terapeutti.

Sen sijaan kuolemantaidon valmentaja voi toimia ikään kuin peilinä ja auttaa keskustelujen myötä asiakkaita löytämään vastaukset itsestään ja prosessoimaan sitä kautta kuolemista ja kuolemaa. Tarvittaessa Morgan myös selvittää yhteistyötahojensa kanssa vastauksia esimerkiksi lakiin liittyviin kysymyksiin.

– Hyvä suunnitteleminen kannattaa. Buddhalaisetkin sanovat, että kuolema on hyvä meditoida tänään kun ruumis on vielä terve, sillä sairas ruumis ei pysty siihen, hän sanoo.

Morgan kulkee rinnalla niin kauan kuin asiakas tahtoo, eikä hän rajoita kohtaamista kolmeen varttiin.

Hän sanoo, että tässä ajassa tarvittaisiin jonkinlaista päivitettyä _Ars Moriendia_, eli kirjaa joka opastaisi meitä kuolemaan oikein. Kysymyksiä on paljon, niin kuolevilla itsellään kuin heidän läheisillään.

– Pappi voi tietää jotain ja lääkäri, mutta kuka kysyy ihmiseltä, että miltä hänestä itsestään tuntuu? Niin moni on tunteidensa kanssa aivan yksin.

"Jos kuoleman käsitteleminen aiheuttaa ahdistusta, niin siitä puhumaan pakottaminen olisi julmaa. Juuri tämä tekee aiheesta herkän." Anja Terkamo-Moisio, tutkija, Itä-Suomen yliopisto

Vuonna 2009 julkaistussa norjalais-suomalaisessa tutkimuksessa haastateltiin 15 parantumattomasti sairasta potilasta. He kokivat jäävänsä kuoleman kanssa emotionaalisesti yksin. Hoitohenkilökunta lievitti kyllä fyysisiä kärsimyksiä, mutta potilaiden mielestä he ja omaiset eivät olleet valmiita keskustelemaan lähestyvästä kuolemasta.

Tutkija Anja Terkamo-Moisio tietää, että monelle aihe kuolema on suuri, vaikea ja pelottavakin. Hän tietää myös sen, että kuolevalla on tarve tulla kohdatuksi kokonaisvaltaisesti. Keskusteleminen kuolemasta on tärkeää, mutta kaikki eivät ole valmiita tai halukkaita käsittelemään sitä. Siksi asiasta on ehkä helpompi puhua jonkun tuntemattoman kanssa – ja vaikka maksaa siitä.

Vaikka tutkija haluaisi nostaa kuoleman nykyistä arkisemmaksi puheenaiheeksi, hän korostaa, ettei ketään voi pakottaa mukaan siihen keskusteluun.

– Jos kuoleman käsitteleminen aiheuttaa ahdistusta, niin siitä puhumaan pakottaminen olisi julmaa. Juuri tämä tekee aiheesta herkän, hän muistuttaa.

Kuolleen kohtaaminen kannattaa

Kuolemasta ei juuri puhuta, eikä hautajaisissa käydä entiseen malliin.

Kun kappelityön johtaja Kalervo Mattila aloitti 22 vuotta sitten työt Hietaniemen hautausmaalla, hän ihmetteli pieniä saattojoukkoja. Jos maaseudulla hautajaisiin kokoontui koko kylä, kaupunkilaishautajaisissa väki mahtui siunauskappelin ensimmäisiin penkkeihin.

Mattila kertoo, että saattoväki vähenee koko ajan. ”Siunattu hiljaisuudessa läheisten kesken” lukee monen kuolinilmoituksessa.

Hautajaisten pienenemisen huomaa siitäkin, että vieraiden joukossa on selvästi aiempaa vähemmän lapsia ja nuoria. Mattilan mukaan kuoleman ulkoistaminen johtaa siihen, ettei nuorilla ihmisillä ole kokemusta elämän kiertokulusta.

– Monesti se menee niin, että ensimmäistä kertaa kun osallistutaan hautajaisiin, ollaan sitten heti ensimmäisessä rivissä, Mattila sanoo.

Anja Terkamo-Moisio toivoo, että isot hautajaiset tulisivat takaisin muotiin, sillä hautajaiset ovat rituaali ja rituaalin tehtävänä on auttaa eteenpäin.

"Harva ottaa enää myöhemmin yhteyttä kertoakseen miten voi. Uskon kuitenkin, että moni voi nyt paremmin kuin silloin kun otti minuun alkujaan yhteyttä." Elisa Morgan, kuolemantaidon valmentaja

Ikäville tunteille pitää antaa tilaa. Suru tarvitsee konkretiaa päästäkseen alkamaan. Tästä syystä Terkamo-Moisio suosittelee, että ihmiset kävisivät hautajaisiin osallistumisen lisäksi myös katsomassa kuollutta läheistään.

– Ihmisen pitäisi nähdä kuollut. Se on kokemus, joka konkretisoi sen, mitä tarkoittaa olla kuollut. Kuolleen näkemisen tärkeydestä surutyön kannalta on paljon tutkimustietoakin, hän ilmoittaa.

Tutkija uskoo, että jos ihmiset suunnittelisivat enemmän omia hautajaisiaan ja tekisivät niistä rohkeasti omannäköisensä tapahtuman, kuolemasta tulisi asia, jota olisi helpompi lähestyä.

– Onneksi siihen suuntaan ollaan pikkuhiljaa menossa. Minulla itsellänikin on olemassa tiedosto, jossa on tarkat ohjeet siihen kun minua ei enää ole. Haluan että hautajaisistani tulee kunnon bileet.

Joka päivä hetki silmätysten kuolevaisuutensa kanssa

Elisa Morgan ajattelee, että ihmisen olisi hyvä muistaa kuolevaisuutensa joka päivä pienen hetken ajan. Jotta asiat on mahdollista asettaa moraaliseen mittakaavaan, on tärkeää olla rehellinen itselleen.

– Itse mietin joka ilta ennen kuin nukahdan, että mitä tein tänään ja millainen ihminen olin. Edustavatko ne teot sitä hyvää, millainen haluan olla? Pieni hetki kuoleman kanssa kosketuksissa auttaa myös ymmärtämään oman rajallisuutensa.

Morgan uskoo, että nämä hetket ohjaavat kohti merkityksellistä elämää.

Hänen valitsemansa polku kuolemantaidon valmentajana on vasta alkutekijöissään, mutta tuntuu jo nyt merkitykselliseltä.

Morgan sanoo, että hänen on vaikea arvioida työnsä onnistumista, mutta hän uskoo jokaisen kohtaamisen ja vaihdetun viestin olleen tärkeä.

– Harva ottaa enää myöhemmin yhteyttä kertoakseen miten voi. Uskon kuitenkin, että moni voi nyt paremmin kuin silloin kun otti minuun alkujaan yhteyttä, Morgan sanoo ja lisää sitten:

– Tai ainakin, että tilanne on nyt monipuolisempi kuin se, mistä lähdettiin. Monipuolinen tarkoittaa parempaa, sillä siinä on mukana uudet mahdollisuudet.

Morgan yrittää saada asiakkaansa kohtaamaan kysymykset monesta eri näkökulmasta ja löytämään siten vastauksien joukosta myös toivon.

– Emme voi tietää, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen, mutta voimme toivoa lohtua ja lepoa. Toivoa ei voi kukaan kieltää.

Ylen tuoreimman puoluekannatuskyselyn tulos on selvä. Vihreät ja kokoomus keikkuvat gallup-kärjessä, kun puoluekantaa kysytään nuorilta aikuisilta. Demarit puolestaan sukeltaa viidenneksi suurimmaksi puolueeksi.

Vihreiden ja demarien nuorisokannatus poikkeaa suuresti puolueiden yleiskannatuksesta. SDP:n nuorisokannatus jää yli yhdeksän prosenttiyksikköä puolueen kokonaiskannatuksen tasosta ja vihreät saa nuorilta aikuisilta lähes saman verran enemmän tukea kuin väestöltä kokonaisuudessaan.

Muiden puolueiden nuorisokannatuksen taso noudattelee pienin poikkeamin kokonaiskannatusta.

Vihreiden ja SDP:n puolueiden puoluesihteereillä on eri ääni kellossa, mitä tulee puolueiden nuorisokannatukseen.

— Kaikki tutkimustieto kertoo, että olemme pitäneet pitkään esillä asioita, jotka ovat tärkeitä myös nuorille. Näitä ovat muun muassa ympäristö, koulutus sekä epätasa-arvon ja köyhyyden torjunta, vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen kertoo.

— Ehkä SDP on sellainen puolue, jota keskimäärin siirrytään kannattamaan hieman myöhäisemmässä vaiheessa. Tämä on hyvin mustavalkoista aikaa, eikä meiltä sellaisia kannanottoja niin kauheasti tule, demareiden puoluesihteeri Antton Rönnholm sanoo.

Rönnholm viittaa mustavalkoisella ajalla populistipoliitikoihin, jotka esittävät vahvoja mielipiteitään nopeasti muun muassa sosiaalisessa mediassa. Keskustelussa pärjäävät parhaiten Rönnholmin mukaan ”polarisoituvat mielipiteet”.

Ylen tausta-aineistosta keräämän nuorisokannatuksen virhemarginaali on suurempi kuin kannatusmittauksen yleistuloksissa, koska otos jakaantuu ikäluokkien kesken. Tulos on kuitenkin samansuuntainen kuin esimerkiksi Eurooppanuorten perjantaina julkaisemassa tutkimuksessa.

Kodit ovat epäpolitisoituneet

Useat tutkimukset osoittavat, että nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja heillä on vahvoja arvoja. Tampereen yliopiston emeritusprofessori Heikki Paloheimo sanoo, että nuorten ja vanhempien ikäluokkien välillä on eroa, mihin kysymyksiin he samaistuvat.

— Nuoret vierastavat perinteisiä, jäykkiin organisaatioihin sidottua toimintaa, mitä puolueet yleensä edustavat, Paloheimo sanoo.

Nuoret aikuiset ovatkin etääntyneet puolueista viimeisten vuosikymmenten saatossa. Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on romahtanut Paloheimon laskelmien mukaan 350 000:lla viimeisen 40 vuoden aikana.

"Nykyisin sosiaalinen media on alkanut korvaamaan mielenosoituksia" Heikki Paloheimo, emeritusprofessori, Tampereen yliopisto

Nuoret haluavat vaikuttaa nopeasti yksittäisiin asioihin. Tämä voi tarkoittaa adressin tai kansalaisaloitteen allekirjoittamista netissä.

— Tämä on tullut selkeästi vaihtoehdoksi perinteiselle osallistumiselle, joita edustavat äänestäminen ja puolueet. Muutos alkoi jo näkyä 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin nuoret osallistuivat protestointeihin ja mielenosoituksiin. Nykyisin sosiaalinen media on alkanut korvaamaan vanhanaikaisia mielenosoituksia, Paloheimo sanoo.

Osaltaan muutosta selittää kotien epäpolitisoituminen. Tutkimuksissa on huomattu, että yhä harvempi nuorista aikuisista tietää, mitä puoluetta heidän vanhempansa ovat äänestäneet.

Aikuisikään tulleista nuorista kaksi kolmesta tiesi vielä 1960-luvulla, mille puolueille vanhempien ääni meni. Nykyään vastaava luku on yksi kolmesta.

— Kodin epäpolitisoituminen on ollut uskomattoman suuri muutos. Politiikka ei ole enää samalla tavalla läsnä arjessa kuin mitä se oli 30, 40 ja 50 vuotta sitten, Paloheimo sanoo.

Ilmiön syitä ei ole tutkittu tarkasti. Paloheimo epäilee, että taustalla voi olla muutos peruskouluissa, joista puoluepolitiikka kouluneuvostoineen siivottiin pois 1980-luvulla.

— Kouluissa ei enää puhuta samalla tavalla puoluepolitiikasta kuin 1960- ja 1970-luvuilla. Koulusta ei enää tulla takaisin kotiin ja keskustella vanhempien kanssa näistä asioista. Tämä voi olla keskeinen selittäjä, Paloheimo arvioi.

Heikentynyt puolueuskollisuus voi selittää myös osaltaan sitä, miksi heilahtelut eri puoluekannatusmittauksissa ja vaaleissa ovat olleet niin suuria viime vuosina Suomessa.

Radikaalit nuoret, konservatiiviset vanhemmat

Suosituimpien puolueiden asema näyttää toiselta, kun tarkastelu kohdistetaan vanhempiin ikäluokkiin. Siellä SDP on ylivoimaisesti suosituin ja keskusta kirii puolueen kokonaiskannatusta parempaan tulokseen.

Vihreät puolestaan saa yleiskannatustaan heikomman tuen ja erityisesti vihreiden asema on heikko eläkeikäisten parissa.

— Tässä varmasti näkyy se, kuinka nuori puolue on. Niille, joiden aikana puolue on koko ajan ollut olemassa, vihreät on aivan eri tavalla vaihtoehto, Miettinen sanoo ja viittaa puolueen perustamisvuoteen 1987.

Useiden poliitikoiden ja tutkijoiden toisteleman sanonnan mukaan nuorella ei ole sydäntä, ellei hän ole sosialisti tai radikaali nuorena. Vanhempana puolestaan puuttuu aivot, ellei hän kannata konservatiivista puoluetta.

Sanonnalla viitataan siihen, että ihmiset ovat nuorena keskimäärin radikaalimpia kuin vanhana. Perinteisesti vasemmistopuolueita on pidetty radikaaleina, mutta asetelma näyttää kääntyneen Suomessa päinvastaiseksi.

— Olen esittänyt viimeistään 90-luvulta lähtien ajatuksen, että Länsi-Euroopan keskustaoikeistolaiset puolueet ovat vaatineet yhteiskuntaan suurempia muutoksia kuin sosialidemokraattiset puolueet, Paloheimo sanoo.

Paloheimo viittaa siihen, että sosialidemokraattiset puolueet ovat olleet rakentamassa hyvinvointivaltioita Euroopan eri maissa. Perinteiset konservatiivipuolueet ovat puolestaan alkaneet vaatia muutoksia yhteiskuntiin aina 1980-luvulta lähtien ja kuuluisin esimerkki tästä lienee Margaret Thatcherin konservatiivipuolue Iso-Britanniassa.

Kannatusmittauksessa sosialidemokraatit näyttää ottaneen konservatiivipuolueen paikan ja vihreät sijoittuu ”radikaaliksi puolueeksi”.

— Vihreät on koko olemassaolonsa ajan ollut nuorten suosiossa. Vankinta osaa puolueen kannattajista ovat nuoret, jotka asuvat Etelä-Suomen kasvukeskuksissa, Paloheimo sanoo.

Ylen mittauksesta käy kuitenkin ilmi, että entistä useammat keski-ikäiset ovat löytäneet puolueen.

— Nuoret, jotka tulivat vihreiden toimintaan mukaan 80-luvulla, ovat nyt keski-ikäisiä. Osmo Soininvaara ja kumppanit alkavat kohta olla eläkeikäisiä, eivätkä he muuta mielipiteitään, Paloheimo sanoo.

Uusien tulokkaiden mukaan vaihtuvat myös eri ikäluokkien asenteet, mielipiteet ja arvot. Esimerkiksi vihreissä perustajäsenten juuret ovat Koijärvi-liikkeessä, joka käytti vaikutuskeinoinaan muun muassa kansalaistottelemattomuutta.

SDP:n suuri riski

Demareiden tulevaisuus näyttää heikolta, jos nuoret pitävät puoluekantansa ja vanhat poistuvat ajan mittaan äänestäjäkunnasta.

— Sanoisin, että SDP:llä on tavattoman suuri riski, että sen kannatus pitkällä tai keskipitkällä tähtäimellä on laskusuunnassa, Paloheimo sanoo.

"Ajatus, että jokin ikäluokka olisi jonkin puolueen äänestäjä automaattisesti, ei pidä lainkaan paikkaansa." Antton Rönnholm, puoluesihteeri, SDP

Paloheimo kuitenkin sanoo, ettei kehitys ole vääjäämätöntä. Vihreiden ja demarien puoluesihteerit muistuttavat, etteivät äänestäjät kulje enää puolueiden talutushihnassa.

— Ihmiset ovat keskimäärin paljon liikkuvampia äänestäjiä kuin aiemmin. Kannatusmittauksissa 40 prosenttia ihmisistä ei osaa sanoa kantaansa lainkaan. Ajatus, että jokin ikäluokka olisi jonkin puolueen äänestäjä automaattisesti, ei pidä lainkaan paikkaansa, Rönnholm sanoo.

— Politiikassa ihmisten luottamus pitää ansaita yhä uudestaan. Yksikään puolue ei voi tuudittautua siihen, että asiat menevät jatkossa hyvin, Miettinen sanoo.

Tilanne onkin Suomessa muuttunut. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten Suomi luettiin tutkimuskirjallisuudessa ”staattiseksi puoluejärjestelmäksi”. Käytännössä termillä viitattiin siihen, että ihmiset äänestivät vaaleista toiseen samoja puolueita.

Viimeistään viime presidentinvaalit osoittivat, että kansalaisten perinteinen puolueuskollisuus on murtunut. Esimerkiksi SDP:n, keskustan ja vasemmistoliiton ehdokkaat saivat vain muutaman prosentin kannatuksen, vaikka puolueiden ydinkannatus on perinteisesti ollut vaalitulosta suurempaa.

Kaksi isoäitiä istuu odottamassa ränsistyneessä kivitalossa puiden varjossa. Heidän huomassaan on kolme pientä tyttöä. Yksi on kolmen viikon ikäinen vauva, kaksi muuta ovat vajaan kolmen vanhoja.

Toinen isoäideistä on suomalainen. Hänen nimensä on Hanna Hietala.

On sunnuntai, toukokuun 22. päivä vuonna 1977. Kello lähenee puoltapäivää. Syysaurinko lämmittää vielä San Andrés de Gilesin pikkukaupunkia.

Äkkiä pihaan kaartaa kolonna tummanvihreitä henkilöautoja ja kuorma-autoja. Niistä ryntää ulos joukko aseistettuja sotilaita.

Argentiina on ollut sotilasdiktatuurin komennossa yli vuoden päivät. Hietalan perhe on tiennyt jo pitkään, että sillä on syytä pelätä, sillä pikkutyttöjen vanhemmat ovat diktatuuria vastustavia vasemmistolaisia aktivisteja. He ovat kadonneet vain kaksi päivää aiemmin.

Sotilasjuntan silmissä myös isoäidit ovat syyllisiä.

Nyt sotilaat tunkeutuvat taloon ja ottavat isoäidit kiinni. Pihalta kuuluu ammuntaa ja räjähdyksiä, kertovat tapahtumia todistaneet naapurit myöhemmin.

On mahdollista, että Hanna Hietalan elämä päättyy siihen paikkaan.

Pikkutytöt Laura, Amanda ja Silvia pannaan säkkiin. Säkin suu suljetaan, ja sotilaat vievät säkin pois.

Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin Laura ja Amanda Hietala istuvat hiljaisina autossa helmikuun helteessä. Sisaruksista toinen on tumma, toinen vaalea kuin olki.

Heidät pelasti lapsina naapuruston perheen valppaus. Mutta palataan siihen myöhemmin.

Laura ja Amanda ovat jo pitkään etsineet tiedonmurusia, joiden avulla he voivat rakentaa kuvaa menneestä. Pohjana ovat silminnäkijöiden kertomukset, joita kerättiin pian sieppausten jälkeen.

Mutta Laura ja Amanda kulkevat yhä ovelta ovelle ja etsivät uusia silminnäkijöitä. He tietävät, että äiti ja isä vietiin Vicente Lópezin pikkukaupungissa Buenos Airesin pohjoispuolella.

Äiti Estela ja isä Vilho olivat niiden kymmenientuhansien joukossa, jotka tuhoutuivat Argentiinan sotilasdiktatuurin aikana. Kaikkiaan yli 30 000 diktatuurin vastustajaa katosi vuosina 1976–83.

Vanhempien katoamispaikalla käyminen on aiemmin tuntunut Laurasta ja Amandasta liian raskaalta, mutta nyt aika on kypsä. Aikuiset tyttäret ovat päättäneet tutkia, mitä äidin ja isän vaiheista voisi vielä saada selville.

Ja miten Suomi voisi auttaa löytämään heidän isoäitinsä Hannan, joka ei ollut luopunut Suomen kansalaisuudesta, vaikka oli asunut Argentiinassa yli 40 vuotta.

Kun pohjoiskarjalainen Hanna Väyrynen päätti 30-luvulla lähteä merten taakse etsimään leveämpää leipää, Argentiinalla oli takanaan kukoistuksen kausi.

Karjankasvatukseen perustunut talous oli monipuolistunut ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja maa oli onnistunut jossain määrin teollistumaan.

Argentiina houkutteli siirtolaisia tarjoamalla työtä ja maata, ja ihmisiä saapui kaikista Euroopan kolkista. Buenos Airesista tuli Etelä-Amerikan Pariisi, jossa Carlos Gardelin tangojen sävelet tulvivat avoimista ikkunoista kaduille.

Pian joka kolmas kaupungin asukkaista oli siirtolainen.

1930-luvun taitteessa Argentiinan tähti kääntyi laskuun, kun maailmanlaajuinen talousromahdus saavutti myös Etelä-Amerikan. Syyskuussa 1930 Argentiinassa tehtiin sotilasvallankaappaus, kuten sen jälkeen jokaisella vuosikymmenellä 70-luvulle asti.

Politiikka tuskin kuitenkaan askarrutti 20-vuotiasta Hannaa, kun hän vuonna 1931 lähti kohti Buenos Airesia sisarustensa vanavedessä. Hänellä oli koko elämä edessään.

Lähtö kotoa Juuan Mataran kylästä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen päätös, sillä nälkä oli yleinen vieras Pohjois-Karjalan köyhissä tuvissa. Moni suomalainen päätti lähteä siirtolaiseksi.

Hannan sisarpuoli Eeva oli perustanut Buenos Airesiin menestyvän kauneussalongin, jossa kävi pääkaupungin parempaa väkeä. Ansiot olivat niin hyvät, että rahaa riitti Suomeenkin lähetettäväksi.

Kauneussalonkiin tarvittiin apua, ja sitä kutsuttiin kotoa Matarasta. Ensin Buenos Airesiin matkusti Hannan kaksossisar Helmi, ja Hanna seurasi pian perässä.

Hän kertoi myöhemmin kirjeessään Suomeen, miltä tuntui nähdä ensimmäistä kertaa Amerikan ranta:

– Se värirykelmä oli niin valtava, että pelotti. Kun uskalsin hiipiä hyttiini nukkumaan, rukoilin: Jos tämä maanosa on minulle tarkoitettu, varjele rakas Jumala minua.

Helmi-sisko palasi takaisin Pohjois-Karjalaan muutama vuosi myöhemmin. Mutta Hanna jäi Argentiinaan, vaikka työ kauneussalongissa kangerteli, kun voimakkaat kemikaalit aiheuttivat käsiin pahan ihottuman.

Buenos Airesissa Hanna tapasi miehensä, suomalaisen Tuure Hietalan. Tämä oli alun perin asettunut Brasiliaan perustettuun suomalaiseen utopiayhteisöön Penedoon, mutta muutti pian Argentiinaan. Tuure oli töissä Suomen suurlähetystössä Buenos Airesissa, kun rakkaus syttyi.

Hanna ja Tuure Hietalan häitä vietettiin helmikuussa 1941. Parille syntyi kaksi poikaa, Reino ja Vilho. Kotona puhuttiin suomea, mutta pojista tuli Argentiinan kansalaisia.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin pojat ottivat kantaa synnyinmaansa politiikkaan sillä seurauksella, että kuusi perheenjäsentä katosi jäljettömiin.

Hanna Hietala ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta sekä Reinosta että Vilhosta tuli ammattiyhdistysaktiiveja ja marxilaisen Vallankumouksellisen työläispuolueen PRT:n jäseniä.

Argentiina oli politisoitunut ja kahtiajakautunut maa. Kuuban vallankumous kiehtoi etenkin nuorta polvea niin Argentiinassa kuin muuallakin syvän köyhyyden vaivaamassa Latinalaisessa Amerikassa.

Argentiinassa aatteita puolustettiin myös asein. Juan Perónin populistihallitusta vastassa oli sissiryhmiä, jotka kävivät kaupunkisotaa 70-luvun alusta lähtien.

Lähtölaskenta sotilasvallankaappaukseen alkoi, kun Perón kuoli heinäkuussa 1974. Perónin sijalle asettui hänen kolmas vaimonsa Isabel. "Isabelitan" valtakaudella poliittinen väkivalta lisääntyi, ja vasemmistolaisia etsineet kuolemanpartiot kylvivät pelkoa.

Sekasortoisessa tilanteessa sotilaat ottivat vallan maaliskuussa 1976. Sen jälkeen valtion toisinajattelijoihin kohdistama terrori paheni. Vaino koski opiskelijoita, taiteilijoita, kirjailijoita ja ay-aktivisteja. Ylipäätään kaikkia, jotka eivät kannattaneet sotilasdiktatuuria.

Hietalan pojat Reino ja Vilho perheineen joutuivat menemään maan alle jo ennen vallankaappausta. Myös heidän äitinsä oli pakko valita puolensa.

Näin Hanna Hietalaa kuvaa perheystävä ja vasemmistoaktivisti Luis Mattini kirjassaan Los Perros:

Näen doña Anan istuvan keittiön nurkkauksessa siinä vanhassa talossa Tres de Febrero –kadulla. Hän puhui vähän, ja sanojen lopussa oli vaikeasti määriteltävä painotus, joka syntyi siitä, kun suomen kieli muuttui espanjaksi. Hänellä oli älykäs katse, joka salli vilkaisun hänen sielunsa syvimpiin, mutta tutkimattomiin sopukoihin.

Poikiensa mukana Hannastakin tuli eräänlainen aktivisti. Hänen talonsa muuttui poliittisten kokousten näyttämöksi.

Perhe sai esimakua tulevasta, kun Vilho-poika otettiin kiinni vuonna 1975. Silloin "leijonaemo lähti liikkeelle luolastaan", kuten Mattini Hannasta kirjoittaa.

Hän alkoi toimia niiden äitien kanssa, jotka vaativat poliittisten vankien vapauttamista. Hän matkusti, solmi suhteita ja teki kaikkensa poikansa saamiseksi vankilasta.

Muutaman kuukauden jälkeen Vilho vapautettiinkin ja karkotettiin Suomeen. Äiti Hanna kirjoitti veljelleen Suomeen:

– Kiitän Jumalaa että lapseni on nyt vapaa. Olen nähnyt näillä retkilläni äitejä, jotka surullisina mutta kuivin silmin kaipaavat poikiaan ja tyttöjään.

Hanna matkusti Suomeen poikansa perässä.

Vilho käytti muutamat kuukautensa Suomessa sen valmistelemiseen, että hän palaisi Argentiinaan maanalaiseen työhön tekemään vasemmistolaista vallankumousta. Hannan tarkoitus taas oli vakuuttaa poikansa siitä, että tämän olisi järkevintä jäädä ja tuoda Suomeen myös vaimonsa ja pieni tyttärensä.

Tiettävästi Hannan ja Vilhon tiet eivät kuitenkaan kohdanneet. Kun Hanna saapui Suomeen, kuopus oli lähtenyt takaisin kohti Argentiinaa. Hanna seurasi taas perässä.

Hanna uskoi, että Suomen kansalaisuus suojelisi häntä Argentiinan valtion terrorilta ja että hänen voimansa riittäisivät suojelemaan myös hänen lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Siinä hän erehtyi.

Laura Hietala pyyhkii silmiään keskellä katua. Hän on juuri tavannut miehen, joka tuntee osan tapahtumista isoäidin talolla melkein 41 vuotta sitten.

Ennen kaikkea mies muistaa kolme pientä tyttöä, jotka oli sullottu säkkiin. Tytöt olivat Laura, hänen sisarensa Amanda ja heidän serkkunsa Silvia.

Miehen nimi on José Estrella. Hän oli 11-vuotias, kun hänen isänsä löysi säkin toukokuussa 1977.

Laura ja Amanda ovat tienneet jo kauan miehen sukunimen. He ovat usein ajaneet San Andrés de Gilesiin etsiäkseen käsiinsä jonkun, joka muistaisi vanhat tapahtumat. Mutta rohkeus ei ole riittänyt oveen koputtamiseen.

Nyt senkin aika on tullut.

Lauralle José Estrellan kohtaaminen on jälleen yksi todiste siitä, että tapahtumat todella kulkivat siten kuin hän on ajatellut. Se on hänelle tärkeää, koska joskus tulee epäilyn hetkiä.

Kun José Estrella kertoo tarinansa, kuva Hietalan perheen vaiheista tarkentuu entisestään. Isoäitien ja tyttöjen sieppauksen päivämäärä esimerkiksi varmistuu sunnuntaiksi 22. toukokuuta siksi, että Estrella muistaa katsoneensa televisiosta jalkapallojoukkue Bocan tärkeää ottelua.

Siitä Estrella ei puhu, että tyttöjen säkki löytyi tiiliskivien polttamiseen käytetystä uunista. Voi olla, että aihe on hänelle liian raskas.

Säkin löytämisestä uunista on useita eri versiota.

Yhden mukaan tyttöjä säälinyt sotilas oli koputtanut tiilityöntekijä Estrellan oveen ja kehottanut tätä hakemaan lapset turvaan. Toisen version mukaan Estrella oli seurannut vaivihkaa puiden siimeksestä, mitä tiilitehtaalla tapahtui.

On mahdollista, että sotilaiden tarkoitus oli jättää tytöt uuniin kuolemaan. Mutta on myös mahdollista, että tyttöjen avulla yritettiin saada esille sukulaisia, jotka olivat vielä etsittyjen listalla.

Lauran ja Amandan vanhempia Vilhoa ja Estelaa ei enää tarvinnut houkutella, sillä heidät oli jo viety. Pariskunta siepattiin kaksi päivää aiemmin, kun he olivat menossa poliittiseen tapaamiseen.

Tai ainakin luulivat menevänsä. Vaikuttaa siltä, että tapaamiskutsu oli tekaistu, jotta aktivisteiksi tiedetyt nuoret aikuiset saataisiin napattua.

Sieppauspäivänä Laura-vauva oli vielä niin pieni, että hänet ja esikoistytär Amanda oli jätetty isoäitien hoiviin. Vanhempien tarkoituksena oli palata pian, sillä Estelan piti kiirehtiä imettämään.

Kun vanhemmat lähestyivät tapaamispaikkaa, baaria Maipú- ja Lavalle-katujen kulmassa, paikalle kaarsi iso joukko Fordeja. Sotilaat piirittivät Estelan ja Vilhon, ja hetkessä heidät oli otettu kiinni.

Ainoa, joka Hietalan perheestä jäi tyttöjen lisäksi henkiin, oli Hanna Hietalan vanhempi poika Reino.

Juuri Reino haki kolme pikkutyttöä tiilityöntekijä Estrellan talosta yön turvin isoäitien sieppauksen jälkeen. Tytöt itkivät lohduttomasti, ja Amanda pyysi päästä äitinsä luo.

Reinon veljentytöt Laura ja Amanda jäivät monen mutkan kautta äitinsä tädin hoitoon Záraten kaupunkiin. Oman perheensä Reino aikoi viedä maanpakoon Suomeen.

Hän otti yhteyttä Buenos Airesissa toimineeseen suomalaiseen merimiespappiin, Tapio Leskiseen. Tämä oli läheinen perhetuttava jo valmiiksi, sillä Hannalla oli tapana käydä suomenkielisessä merimieskirkossa.

Leskinen ryhtyi auttamaan maan alla piileskellyttä Hietalan perhettä. Papin ja muiden auttajien tuella Reino Hietala onnistui lopulta hankkimaan perheelleen asiakirjat, joilla he saattoivat paeta Suomeen.

Suomen suurlähetystöstä apua tuli lähetystösihteeriltä, nyt jo edesmenneeltä Kari-Veikko Saloselta. Mutta suurlähettiläs Klaus Castrén suhtautui poliittisiin pakolaisiin torjuvasti.

Merimiespappi Tapio Leskinen kertoo Ylelle, että Castrén kielsi häntä pitämästä yhteyttä Hietalan perheeseen.

Ulkoministeriön arkistosta löytyy asiakirja, jossa Castrén antaa pian sotilasvallankaappauksen jälkeen ohjeet siitä, miten suurlähetystöstä mahdollisesti apua hakeviin tulee suhtautua. Ulkoministeriö luokitteli heinäkuulle 1976 päivätyn asiakirjan salaiseksi.

Ohjeen mukaan tuntemattomia henkilöitä ei saanut laskea sisään kansliaan. Suurlähettiläs vetosi siihen, että 27 chileläistä pakolaista oli vastikään hakenut poliittista turvapaikkaa Kanadan lähetystöstä Buenos Airesissa.

Yksi syy tiukkaan ohjeistukseen saattoi olla se, että Suomen valtiolla oli vahvat taloussuhteet Argentiinan sotilasjuntan kanssa. Vuonna 1978 juntalle myytiin jäänmurtaja, ja paria vuotta myöhemmin allekirjoitettiin tieteellis-taloudellinen yhteistyösopimus.

Diplomaattisuhteita ihmisoikeuksia polkevaan diktatuuriin ei katkaistu missään vaiheessa.

Yksi Argentiinan diktatuurin pahamaineisimmista kidutuskeskuksista on nykyään museo ja kulttuurikeskus keskellä Buenos Airesia. Sen pihalla näkyy siellä täällä turistiryhmiä.

Täällä heille kerrotaan, kuinka viereisellä stadionilla pelattiin jalkapallon maailmanmestaruudesta vuonna 1978 samaan aikaan, kun kidutettavien huudot kaikuivat laivaston tukikohdan ESMA:n käytäviltä kaduille.

Turistit saavat kuulla, kuinka keskuksesta vietiin joka keskiviikko ihmisiä kuolemanlennoille. Vangit huumattiin ja pudotettiin helikoptereista tai lentokoneista mereen, jokeen tai suonsilmiin. Sotilasdiktatuurin tarkoituksena oli hävittää ruumiit, ikään kuin näitä ihmisiä ei olisi koskaan ollutkaan.

ESMA:ssa oli myös synnytysosasto, jossa vangeiksi otetut äidit saivat lapsensa. Sitten äidit tapettiin ja lapset annettiin sotilasperheisiin kasvatettaviksi. Tällaisia tapauksia tunnetaan viitisensataa.

Turisteille asiat kerrotaan kuin ne olisivat tapahtuneet kaukana menneisyydessä, toisessa maailmassa. Mutta Laura ja Amanda Hietalalle diktatuurin kauhut ovat osa arkea ainakin niin kauan, kunnes kadonneiden omaisten jäänteet löytyvät.

Kun niitä ei ole, ei läheisten kuolemasta voi olla varma. Siksi elämä on tunnemyrskyä: välillä toivoa kadonneiden paluusta, välillä epätoivoa.

Laura ja Amanda menettivät kevään 1977 puhdistuksissa vanhempiensa ja isänäitinsä lisäksi myös äidin puoleiset isovanhempansa. Heidät vietiin omasta kodistaan Záraten kaupungista samana päivänä, jona äiti ja isä katosivat.

– Kahden päivän sisällä kokonainen perhe tuhottiin, Laura sanoo.

Hän ei jaksa uskoa, että hänen vanhempiensa ja äidin vanhempien jäänteitä löydetään, sillä heidän oletetaan joutuneen kuolemanlennoille. Mutta isoäiti Hannan arvellaan kuolleen pian sieppauksen jälkeen, ja niinpä hänen jäänteidensä löytymisestä on toivoa.

– Sitten olisi hauta, missä voisi surra, Laura sanoo.

Hietalan sisaruksista tuntuu, että diktatuuri on heidän elämässään läsnä myös siksi, ettei syyllisiä ole tuomittu.

Sisarukset haastoivat Argentiinan valtion oikeuteen jo vuosia sitten, mutta oikeusprosessit etenevät hitaasti.

– Meidän tapauksemme tulee oikeussaliin ehkä vuonna 2020, Laura tuskailee.

Pian Argentiinan diktatuurin päättymisen jälkeen maassa hyväksyttiin armahduslakeja. Ne pysäyttivät vuosikausiksi kaikki oikeudenkäynnit ihmisoikeusrikoksista epäiltyjä vastaan. Armahduslait kumottiin vasta vuonna 2003, jolloin oikeudenkäynnit saattoivat alkaa.

Hietaloiden tapaus on osa niin sanottua Campo de Mayon oikeusprosessia, joka käsittelee rikoksia ihmisyyttä vastaan. Se käsittää ne uhrit, jotka katosivat Buenos Airesin pohjoispuolella olevan Campo de Mayon tukikohdan operaatioissa.

Oikeudenkäynnit ovat hidastuneet erityisesti nykyisen presidentin Mauricio Macrin oikeistohallituksen aikana. Nyt oikeutta hakevien pelkona on, että aika jättää sekä todistajista että syyllisistä ennen kuin tuomioistuimista saadaan päätöksiä.

Campo de Mayon tapaus on erityisen vaikea, koska vain harva kidutuskeskukseksi muutetun tukikohdan kautta kulkeneista vangeista selvisi hengissä, ja siksi todistajia on vaikea löytää.

Suomen Argentiinan-suurlähetystö kuuli Suomen kansalaisen Hanna Hietalan katoamisesta kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen. Lähetystö ja ulkoministeriö ovat vuosikymmenien mittaan pyytäneet useaan otteeseen Argentiinan valtiolta tietoja Hietalasta.

Mitään tietoja ei kuitenkaan ole saatu.

Järeämpiin keinoihin kuten oikeusprosesseihin tai syytettyjen luovutuspyyntöihin Suomi ei ole tarttunut. Moni EU-maa on toiminut toisin.

Esimerkiksi Saksan valtio on ollut mukana kantajana oikeudenkäynnissä, jossa selvitettiin Saksan kansalaisen katoamista Argentiinassa. Ruotsi on vaatinut kansalaisensa katoamisesta epäillyn upseerin luovuttamista Ruotsiin oikeudenkäyntiä varten. Ranskassa sama upseeri on tuomittu poissaolevana kahden ranskalaisnunnan murhasta.

Maaliskuussa 2018 Laura ja Amanda Hietala pyysivät Suomen valtiota mukaan ryhmäkanteeseen oikeusprosessin vauhdittamiseksi. Ulkoministeriöstä ei vielä kommentoida pyyntöä.

Laura Hietala sai tietää suomalaisista sukujuuristaan alakouluikäisenä. Hän muistaa iloinneensa siitä, että hänellä on setä jossakin toisella puolella maapalloa.

Sitä hetkeä Laura ei osaa paikantaa, jolloin hän sai tietää, etteivät hänet kasvattaneet äiti ja isä olekaan hänen vanhempansa, vaan kadonneen biologisen äidin sukulaisia.

Ehkä tarkka hetki ei ole mielessä siksi, ettei asia ollut missään vaiheessa salaisuus, vaan siitä on puhuttu kotona avoimesti niin kauan kuin Laura muistaa.

Laura ja Amanda ovat käsitelleet perheensä historiaa kumpikin omalla tavallaan. Laura tunnetaan kotikaupungissaan valovoimaisena ihmisoikeuksien puolustajana. Hänen kotiinsa kerääntyvät ne, jotka ovat menettäneet diktatuurille lapsensa ja ne, jotka ovat itse joutuneet kidutetuiksi.

Amanda on hiljaisempi mutta puhuu avoimesti, kun luottamus kyselijään syntyy.

Sisaruksilla on selvä työnjako.

– Minä puhun molempien puolesta. Ja olen myös kadonneiden sukulaistemme äänitorvi, sanoo Laura.

Nykyään Lauralla ja Amandalla on molemmilla oma perheensä Buenos Airesin lähellä Záratessa, joka oli myös Hanna Hietalan kotikaupunki. Laura on kolmen pojan äiti, ja Amandalla on pieni tyttö.

He pitävät tiivistä yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiinsa, Reino-setään ja isoäidin Hannan sukulaisiin. Joskus joku tulee Suomesta vierailullekin.

– Isoäiti toivoi aina, että hänen jälkeläisensä säilyttäisivät suhteet hänen synnyinmaahansa, Laura kertoo.

Sukunsa argentiinalaista historiaa Laura vaalii asumalla siinä talossa, josta Estela-äidin vanhemmat katosivat jäljettömiin toukokuussa 1977.

Talon edessä seisoo kaupungin pystyttämä kyltti, joka muistuttaa paikalla tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista.

Ettei sama koskaan enää toistuisi.

Kuuntele lisää Argentiinan ihmisoikeuksista: Maailmanpolitiikan arkipäivää

Juttuun on haastateltu tekstissä mainittujen lisäksi seuraavia henkilöitä: Hanna Hietalan sisarentytär Sinikka Väyrynen, Suomen Argentiinan-suurlähettiläs Teemu Turunen, tutkija Mariatta Nieminen, Laura ja Amanda Hietalan lakimies Pablo Llonto, Plaza de Mayon isoäidit -järjestön puheenjohtaja Estela de Carlotto.

Muita lähteitä: Luis Mattinin kirja Los Perros (2006), Angelina Vázquezin elokuva Etäällä mutta läsnä (1982).

15 min. Talo tyhjäksi.

Mika painaa puhelimen vihreää lähetä-nappia. Mahassa velloo ja oksettaa.

Tanja katsoo puhelintaan ja lukee Mikan tekstiviestin. Hän nousee tuoliltaan, ottaa nopeita askelia konttorin läpi. Ottakaa tavaranne ja lähtekää ulos, Tanja huutaa työntekijöille.

Kaikki työ loppuu kuin seinään, ja kuusi työntekijää harppoo tietokoneet kainalossa ulos joensuulaisesta koodarifirmasta.

Ulkona odottavat poliisit sinisissä virka-asuissaan.

Hetkeä aiemmin Mika on soittanut poliisille ja kertonut epäilevänsä, että hänen yrityksessään on rikollinen.

Minä autan ja neuvon, lupasi tummaääninen mies puhelimessa.

Tarina sai alkunsa Helsingissä vuosia aiemmin. Pitkä ja vaaleahiuksinen Mika yritti tutustua uudelleen isäänsä, joka oli ollut pojan elämässä päivittäin läsnä vain viisivuotiaaksi asti. Isänsä työpaikalla Mika kohtasi vanhemman bisnesmiehen Hannun. Isäänsä pettynyt Mika purki tuntojaan Hannulle.

Sympaattinen, karismaattinen mies pyyhkäisi hopeisiaan hiuksiaan sivulle puhuessaan ja potkaisi lattiaa painottaakseen sanojaan. Hän kuunteli nuoren miehen isän kaipuuta, lohdutti pettymyksessä. Hannu soitti Mikalle ja sanoi ymmärtävänsä tätä.

Kun Mika muutti vastavalmistuneena insinöörinä ulkomaille, Hannu rohkaisi häntä. Mika saattoi puhua tuntien ajan Hannun kanssa isästään tai halustaan saada lapsi kihlattunsa kanssa. Hannu myös kuunteli tarkasti Mikan haaveita perustaa oma yritys.

Näin sai alkunsa petoksien sarja, joka johti tappouhkaukseen.

Mika soitti innostuneena Hannulle Suomeen. Hannu keskeytti nopeasti puhuvan nuoren miehen.

Mika sai kokea, millaista on joutua yrityshuijauksen uhriksi. Hän ei ole ainoa vedätetty yrittäjä, sillä joka neljännessä isossa ja joka kymmenennessä pienessä yrityksessä rahoja on mennyt huijarin taskuun. Isoja firmoja huijataan eniten, mutta pienimmät ovat haavoittuvaisimpia ja helpoiten harhaanjohdettavia, koska niiden omistajat voivat olla sinisilmäisiä. Ehkä juuri se ajoi Mikan ansaan.

Tummaäänisen Hannun kannustamana Mika uskaltautui pistämään nimensä paperiin ja perustamaan yrityksen. Liikeidea tuntui hyvältä, sillä hänen työnantajansa, kansainvälinen pörssiyritys halusi sijoittaa ideaan heti 200 000 euroa.

Mika soitti innostuneena Hannulle Suomeen. Hannu keskeytti nopeasti puhuvan nuoren miehen. Lempeänuottinen bisnesmies kertoi Mikalle, että isoa firmaa ei kannattaisi ottaa heti mukaan. Hannu sanoi sijoittavansa yritykseen 200 000 euroa, jos Mika kieltäytyisi työnantajansa tarjouksesta. Minun kanssani asiat hoituvat suoraviivaisesti, Hannu lupasi.

Yhteistyö alkoi ja Hannu haki yritykselle rahoitusta, maksoi kuluja firman tililtä ja hoiti kirjanpidon, kun Mika oli vielä töissä ulkomailla. Bisnesenkeli kertoi, että hänellä on suhteita kaikkiin Suomen raharikkaisiin.

Yritysneuvojatkin ihailivat Hannun kontakteja. Helsinki-Vantaan lentokentällä Hannu puhui tunnetulle liikemiehelle kuin vanhalle tuttavalle. Laajasalon ostoskeskuksessa Helsingissä hän puhui sen liikkeistä vuokralaisinaan. Nämä ovat hyviä vuokralaisia, Hannu sanoi Mikalle kebabravintolassa saatuaan alennusta ruuasta.

Tultuaan Suomeen Mika huomasi nopeasti, että kaikki asiat eivät pitäneet paikkaansa.

Puoli vuotta yrityksen perustamisen jälkeen Mika muutti Joensuuhun aloittamaan liiketoimintaa. Hannu oli vuokrannut yritykselle tilat ja saanut samalla oman huoneen konttoriin. Huoneeseen oli vain yksi avain ja se oli Hannulla, joka säilytti huoneessa yrityksen kirjanpitoa ja kaikkia hallintopapereita.

Tultuaan Suomeen Mika huomasi nopeasti, että kaikki asiat eivät pitäneet paikkaansa. Hannu oli esimerkiksi kerskaillut Mikalle Tahkolla sijaitsevasta huvilastaan, jossa hän saunotti yritysherroja. Kun Mikan ystävä kävi huvilalla, se osoittautui lähes purkukuntoiseksi rintamamiestaloksi. Hannun kallis musta mersu puolestaan paljastui taksiksi.

Mika halusi uskoa Hannuun, koska piti tätä ystävänään, mutta ystävän ympärille alkoi kertyä yhä oudompia tapauksia, joiden selitykset olivat yhtä outoja.

Yhtenä päivänä Mika kuuli, että yksi työntekijöistä oli jäänyt ilman palkkaa, koska firman tilillä ei olevinaan ollut rahaa. Toisena päivänä hänelle kerrottiin, että yrityksen rahoja oli käytetty Hannun omiin menoihin.

Mika ei osannut tehdä mitään tilanteelle. Hän tajusi tarvitsevansa jonkun, joka uskaltaisi purkaa sylttytehtaan.

Naikkonen! Asia ei kuulu sinulle, Hannu karjui Tanjalle. Nainen juoksi toimiston rappuset alas ja ulos.

Tanja selasi nettiä ja huomasi työpaikkailmoituksen. Muutaman päivän päästä suorasukainen nainen kätteli puku päällä olevaa Mikaa.

Toimitusjohtaja kertoi hänelle rehellisesti, ettei ymmärtänyt kirjanpidosta mitään ja oletti, että asiat ovat pielessä. Mika pyysi Tanjaa pelastavaksi enkeliksi selvittämään, mistä bisnesenkelin touhuissa oli kyse. Tanjasta tuli yrityksen talousjohtaja. Se on haaste, joka on otettava vastaan, tumma ja pippurinen Tanja mietti mielessään.

Tanja ei osannut arvata, millaiseen vyyhtiin oli lähdössä mukaan.

Huone, jossa yrityksen paperit olivat, oli lukossa. Tanja kokeili uudelleen vääntää kahvaa. Yrityksen johdolla ei ollut pääsyä omiin tietoihinsa. Kaikki tiedot olivat Hannun lukitun oven takana.

Sitten Tanjalle selvisi, että joku oli irtisanonut vakuutusyhtiöstä työntekijöiden työeläkemaksut. Maksuja vastaava rahasumma oli otettu palkoista, mutta vakuutusta ei ollut. Tanja kysyi syytä Mikalta, joka vain levitteli tietämättömänä käsiään. Pian Tanja löysi epämääräisen osakeluettelon, josta toimitusjohtaja ei myöskään tiennyt mitään. Hän kysyi asiasta Hannulta, jonka käsissä yrityksen talouspaperit olivat.

Naikkonen! Asia ei kuulu sinulle, Hannu karjui Tanjalle. Nainen juoksi toimiston rappuset alas ja ulos. Mika kiirehti Tanjan perään ja yritti estää tätä lähtemästä.

Tanja hyppäsi autoonsa tuohtuneena saamastaan ryöpytyksestä. Kukaan ei saa tehdä noin, nainen puuskahti puristaen rattia. Hän päätti saada Hannun tilille teoistaan.

Välillä hävisi kokonaisia kansioita kirjanpidon papereita ja ne tulivat takaisin kopioituna. Papereita hävisi vain Hannun läsnäollessa.

Tanjan pöydältä hävisi laskuja ja kirjanpidon papereita. Välillä pöydälle ilmestyi pino epämääräisiä laskuja. Välillä hävisi kokonaisia kansioita kirjanpidon papereita ja ne tulivat takaisin kopioituna. Papereita hävisi vain Hannun läsnäollessa.

Tanja ryhtyi numeroimaan hallintopapereita vaivihkaa, jotta pystyi osoittamaan niiden vaihtumisen ja häviämisen.

Jokaisen työpäivän päätteeksi Tanja valokuvasi työpöytänsä. Tärkeimmät paperit hän kuljetti kotiinsa kenenkään tietämättä.

Muutaman kuukauden jälkeen Tanjalle kävi selväksi, että Hannu puuhaa jatkuvasti epämääräisiä asioita yrityksen rahoilla. Hän maksatti vaimonsa lentolippuja Mikan yrityksellä. Firman luottokortilla maksettiin toisen yrityksen bensakuluja ja vuokria. Hannun muiden yritysten laskuja syötettiin Mikan yrityksen maksettavaksi.

Tanja sai Mikan vakuuttumaan siitä, että Hannu huijaa heitä. He tarvitsivat kuitenkin vedenpitäviä todisteita asiasta.

Suomessa on luottamuksen kulttuuri: se mitä sovitaan, pitää.

Atte Rytkönen on hiljaa. Suomen Yrittäjien asiantuntija on selvästi hieman järkyttynyt Mikan tarinasta. Se on juuri sitä, mistä yrittäjäjärjestö yrittää varoittaa jäseniään. He yrittävät tuoda esille sen, että läheisetkin voivat hyväksikäyttää ystävyyttä ja luottamusta.

Suomalaiset ovatkin monia muita eurooppalaisia sinisilmäisempiä. Suomessa on luottamuksen kulttuuri: se mitä sovitaan, pitää. Luottavaisempia ovat vain norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Rytkönen kuitenkin muistuttaa, että kaikki pienetkin epäilyt ystävästä on tarkistettava, kun puhutaan raha-asioista. Kuitenkin vain hieman yli puolet yrityksistä arvioi yhteistyökumppanin luotettavuutta etukäteen. Puolet yrityksistä myös kertoi tehneensä yhteistyötä epäluotettavien tahojen kanssa. Kaikkea on kuitenkin mahdoton tarkistaa.

Rytkönen toteaa pohdinnan jälkeen, että oikeastaan ei ole muuta tapaa kuin luottaa toisiin ihmisiin. Vaikka kumppanin tietäisi vetävän rahaa välistä, voi olla pirullisen vaikeaa saada se todistettua. Tämän Mika ja Tanja saivat pian huomata.

Kädet puuskassa istuva nuori mies punoi salajuonta.

Pimeänä joulukuun yönä Mika katsoi vuokrahuoneiston ikkunasta ulos ja mietti, miten harhauttaa lipevää bisnesenkeliä. Kädet puuskassa istuva nuori mies punoi salajuonta. Yrityksen oli paettava tiloistaan.

Juoni täytyi tehdä nopeasti, sillä edellisenä päivänä Mikan yritys teki merkittävän sopimuksen toisen yrityksen kanssa. Hannu oli antanut harjoittelijalle oman tilinumeronsa ja käskenyt korvata sillä sopimukseen merkityn tilin, jonne pian tulisi iso summa rahaa. Onneksi harjoittelija kertoi asiasta Tanjalle.

Nyt olisi toimittava, ennen kuin Hannu huomaisi yrityksen johdon olevan hänen kannoillaan. Hannu voisi hävittää asiakirjoja, jolloin koskaan ei saataisi selville, mitä yrityksessä oli tapahtunut johdon tietämättä.

Heidän olisi paettava tiloista, koska Hannun vaimo omisti kiinteistön. Vaikka poliisi pidättäisi Hannun, hänen vaimollaan olisi pääsy yrityksen tiloihin.

Epäilen, että yrityksessäni on huijari, ahdistuksesta pahoinvoiva Mika sanoi puhelimessa poliisille.

Pakoaamuna Mika soitti Hannulle ja pyysi häntä hoitamaan kiinteistöasioita. Kun Mika varmistui siitä, että Hannu ja hänen vaimonsa olivat poissa, hän tarttui puhelimeen. Epäilen, että yrityksessäni on huijari, ahdistuksesta pahoinvoiva Mika sanoi puhelimessa poliisille.

Puhelun jälkeen Mika lähetti Tanjalle tekstiviestin konttorin tyhjentämisestä.

Samaan aikaan kun työntekijät pakenivat firman tiloista, Mika juoksi pankkiin poistamaan Hannun tilinkäyttöoikeudet. Hän pelkäsi Hannun huomaavan yrityksen paon ja silloin Hannu voisi ehtiä viedä yrityksen rahat.

Kun Hannu tuli puolentoista tunnin kuluttua toimistolle, hän huomasi ovien olevan lukossa ja työntekijöiden hävinneen. Hän lähti pakomatkalle.

Poliisi etsintäkuulutti talousrikoksista epäillyn Hannun ja teki kotietsintöjä.

Hannun toimistosta löytyi useiden eri yritysten papereita. Nuoren miehen yrityksen kopiokoneen sisältä löytyi digitaalinen ääninauhuri.

Mika uskoo, että nauhurin tarkoituksena oli äänittää Mikan ja työntekijöiden keskusteluita, jotta Hannu pysyisi askeleen edellä muita. Mika oli helpottunut, että kuukausien salailu ja salapoliisityö oli ohi.

Hyvänolontunne oli kuitenkin vain hetkellinen.

Muutaman viikon pakomatkan jälkeen Hannu palasi Joensuuhun asianajajien kyynärvarressa. Tuosta hetkestä alkoi vuosien oikeustaisto, milloin mistäkin asiasta.

Puhelut muuttuivat painostamiseksi. Jos ette hellitä, käräjillä nähdään, oli keskeinen viesti entiseltä ystävältä.

Seuraavaksi tapahtui yrityskaappaus.

Kaupparekisteriin tuli väärennetty asiakirja, jonka mukaan Hannu oli Mikan yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Hannu soitti kaupparekisteriin ja kiirehti asian käsittelyä. Väärennetyn asiakirjan turvin Hannusta tuli Mikan yhtiön omistaja.

Kun tieto tavoitti Mikan, koko yhtiön seitsenhenkinen hallitus marssi kaupparekisterin konttoriin Helsingin Arkadiankadulle oikaisemaan väärän tiedon. Kun Mika sai yrityksen takaisin itselleen, he alkoivat saada puheluita Hannulta. Puhelut muuttuivat painostamiseksi. Jos ette hellitä, käräjillä nähdään, oli keskeinen viesti entiseltä ystävältä.

Pian painostaminen muuttui vihaksi.

Kun Mika oli ajamassa autolla Joensuussa, Hannu kiilasi hänet tieltä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Mika joutui ajamaan karkuun bisnesenkeliä. Hannu ajoi maasturilla Mikan auton vierellä ja huusi ikkunan läpi: Mika, sä kuolet! Päästäkseen tilanteesta Mika ajoi päin punaisia valoja. Kaupungilla kävellessään lastenvaunujen kanssa Mika mietti, minne työntäisi vaunut, jos Hannu tulisi vastaan.

Hannu katsoi Mikaa halveksivasti, kuin tuhmaa pikkupoikaa.

Meni vuosia ennen kuin poliisi ja syyttäjä olivat valmiita tuomaan huijausvyyhdin oikeuteen.

Lopulta tuli päivä, jolloin Hannu joutui oikeuden eteen. Mika liikehti levottomasti oikeussalin aulassa ja harppoi kädet taskuissaan polttamaan pikkusikarin. Häntä hermostutti Hannun näkeminen. Hannu katsoi Mikaa halveksivasti, kuin tuhmaa pikkupoikaa.

Käräjäsali hiljenee nuijan kopautukseen. Sen jälkeen syyttäjä lukee pitkän rimpsun syytteitä Hannua vastaan.

Mikan yrityksen kirjanpito kertoi tylyä ja valheellista kieltä: velkaa Hannulle oli 600 000 euroa. Todellisuudessa Hannu oli laittanut tilit pakkaselle 300 000 euron verran.

Jopa valkoinen kukka-asetelma, jonka Hannu oli antanut Mikan perheelle vauvalahjaksi, oli maksettu Mikan oman yrityksen rahoilla.

Hannu kuljetti rahaa tileiltä toisille, muutti laskuja, kiersi veroja ja siirsi omaisuutta turvaan velkojilta. Yrityksen rahoja oli palanut myös Hannun vaimon risteilyihin, hotelliöihin Saksassa ja Baltian maissa. Jopa valkoinen kukka-asetelma, jonka Hannu oli antanut Mikan perheelle vauvalahjaksi, oli maksettu Mikan oman yrityksen rahoilla. Mika kuunteli hiljaa omaa kohtaloaan syyttäjän kertomana.

Käräjäoikeus sanoi ääneen sen, minkä Mika jo tiesi: Hannu on taitava manipuloija.

Nähtyään todisteita Mika vakuuttui siitä, että Hannu oli luonut ystävyyssuhteen hänen kanssaan vain huijatakseen häntä.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Hannun joulukuussa lähes neljäksi vuodeksi vankeuteen kolmesta törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä kavalluksesta, kahdesta veropetoksesta, kahdesta väärennöksestä, rekisterimerkintärikoksesta ja kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Hannu kiistää kaikki syytteet ja on valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Hän odottaa hovin päätöstä vapaalla jalalla. Mika ja Tanja pitävät kotiensa hälytyslaitteet päällä.

Kenties Mikaa olisi auttanut, jos hän olisi soittanut Hannun entisille yhteistyökumppaneille.

Ehkä Mika joutui huijatuksi kokemattomuutensa ja naiiviutensa takia. Jos Mikalla olisi ollut tuttuja yrittäjiä, asiat voisivat olla toisin. Isot yritykset varoittavat toisiaan huijareista. Pienet yritykset jäävät usein puskaradion ilmoituksien ulkopuolelle.

Ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka paljon suomalaisyrityksistä huijataan rahaa. Kaikki eivät ilmoita vedätyksistä poliisille, vaan nielevät pienet tappiot. Se kuitenkin tiedetään, että pelkästään tekeytymällä toimitusjohtajaksi on viety miljoonia euroa yrityksistä.

Mika ja Tanja ottivat yhteyttä verottajaan ja pyysivät yritykselle verotarkastukseen. Verohallinnon tarkastuspäällikkö Heimo Säkkinen kuvaa sitä avunhuudoksi, johon yritys voi turvautua, kun sillä itsellään ei ole keinoja selvittää asioita. Harmaata taloutta silmällä pitävä verottaja löytää vuosittain jonkin verran huijareita yritysten sisältä.

Epäloogisuudet herättävät verokarhun vainun. Käytännössä kaikki yrittäjät ovat yllättyneitä, mutta myös kiitollisia verottajan puhelinsoitosta, jossa ilmiannetaan huijaus. Vain tieto auttaa yrittäjää välttämään Mikan kaltaisen kohtalon. Kenties Mikaa olisi auttanut, jos hän olisi soittanut Hannun entisille yhteistyökumppaneille.

Hiljalleen Mikan voimat alkoivat kuitenkin ehtyä. Tuli outoja terveysoireita ja masennusta.

Myös ammattimainen henkilöstö, kuten tässä tapauksessa Tanja, voi estää huijauksien tapahtumisen jo etukäteen. Sanotaan, että koulutus on huijausmuuri. Koulutettu ja kokenut henkilöstö osaa tunnistaa valheelliset sähköpostit, laskut ja asiakirjat. Jos kaikesta huolimatta joutuu petoksen eteen, apua voi hakea poliisilta, yrittäjien keskusjärjestöltä ja verottajalta.

Mikasta tuntui, että kaoottisista vuosista oli vain pakko selviytyä. Oli hoidettava työt, perhe ja oikeustaistot. Hiljalleen Mikan voimat alkoivat kuitenkin ehtyä. Tuli outoja terveysoireita ja masennusta.

Mika oli keskussairaalan osastolla tutkittavana selittämättömien vatsakipujen vuoksi. Mitään syytä oireille ei löytynyt.

Mika syyttää itseään vieläkin joka päivä siitä, että luotti huijariin.

Yrittäjän silmät siristyvät ja kehon kieli on kireä, kun hän ruoskii itseään tyhmäksi ja sinisilmäiseksi.

Itsesyytöksien keskellä Mikan ääni muuttuu, kun hän puhuu isästään. Hän soitti isälleen muutama päivä ennen kuin ilmiantoi Hannun poliisille. Silloin isä ajoi läpi yön Joensuuhun poikansa tueksi. Nyt isä leikkii lapsenlapsiensa kanssa ja on läheisempi poikansa kanssa kuin milloinkaan.

Mikan, Tanjan ja Hannun nimet on muutettu.

Juttua varten tietoa on hankittu muun muassa Verohallinnolta, eri oikeusasteilta, Sisä-Suomen poliisin talousrikosyksiköstä, Suomen Yrittäjiltä ja Keskuskauppakamarilta.

Sami Isoniemi, 32, kertoo elämäntarinaansa tottuneesti. Vuodet Pesäpuu ry:n lastensuojelun kokemusasiantuntijana ovat tuoneet puhumiseen varmuutta ja sanoille painoarvoa.

5-vuotiaan Samin tulevaisuus näytti kuitenkin epävarmemmalta.

– Vuonna 1991 oli sisko, minä ja äiti. Äidin jaksaminen ei arjessa riittänyt ja päädyttiin siihen, että minut ja sisko huostaanotetaan.

Huostaanoton jälkeen ensimmäinen vuosi kului lastenkodissa. Elämä oli laitosarkea, hyvin strukturoitua ja etukäteen suunniteltua.

– Toinen totuus siitä ajasta löytyy lastensuojeluviranomaisten asiakirjoista, joita en kiistä tai kyseenalaista. Eihän pieni lapsi ole voinut nähdä niitä arjen puutteita. Samin ja siskon paikka on ollut jossain muualla kuin äidin luona.

– Kaikesta huolimatta lapsuuden muistot ovat hyviä, aika kultaa muistot, kuten aina sanotaan. Muistan kuinka pikkupoikana heitettiin pikkuautoja parvekkeelta asvalttiin ja katsottiin mihin kuntoon ne menivät.

Sijaisperheessä elämä alkoi uudelleen

Sijaisperheeseen pääsy oli jälkeenpäin ajateltuna Samin elämän ratkaisevin asia. Alkoi tavallisen kurikkalaisperheen arki ja löytyi rakas jalkapalloharrastus.

– Sijaisperheessä opeteltiin elämää isän ja äidin kanssa. Puhun aina sijaisvanhemmista, sen verran iso rooli heillä on elämässäni ollut. Varsinkin se, että ensimmäistä kertaa elämässä oli isän malli. Se oli uudestaan kävelemään oppimista. Aivan kaikkea en kuusivuotiaan elämästä enää muista, mutta aika nopeasti selkiytyi, että tämä on se paikka mihin minä kuulun.

En ole selvinnyt lastensuojelusta, vaan lastensuojelun ansiosta. Sami Isoniemi

Sijaisperheessä oli oma poika ja pihassa koira nimeltään Unto. Biologisen äitinsä kanssa Sami on ollut tekemisissä vuosien mittaan vaihtelevasti. Välillä on ollut hiljaisempia, välillä aktiivisempia ajanjaksoja.

– Matkan varrella on tullut pettymyksiä, minkä takia yhteydenpito on ollut vähäisempää. Viimeksi jouluna mentiin yhdessä mumman haudalle äiti, sisko ja minä. Suhteemme on omanlaisensa. Olemme yrittäneet puhua asiasta. Meillä molemmilla on omat näkemyksemme ja siitä on yli 25 vuotta aikaa. Minulla ei ole enää syytä käydä niitä asioita läpi.

Poliisiksi ja tutkijaksi

Teini-iän kapinavaiheen jälkeen ammatinvalinta oli lopulta selvä. Opiskelu lapsuuden haaveammattiin alkoi Tampereella Poliisiammattikorkeakoulussa.

– Onko lastensuojelulapsen teini-ikä teini-ikää, vai johtuuko se sijoituksesta. Lapsuuden pettymykset tulivat teini-iässä esiin ja käytyä läpi. Mahtavalla pelisilmällä sijaisvanhemmat ja muut ympäröivät ihmiset kävivät ne läpi niin, että ne eivät jääneet kaivelemaan pitemmäksi aikaa.

– Poliisin ammatti on kutsumusammattini. Vielä jälkeenpäin mietittynäkin se on ollut oikea ja paras valinta. Aika nopeasti ensimmäisen työharjoittelun aikana aikanaan Vaasan kihlakunnan poliisilaitoksella eräs vanhempi kollega sanoi, että katsotkin sitten, että et jätä opiskeluja poliisikouluun.

Myös tutkimustyö tuntui hyvältä ja poliisikoulun päättötyö toi parhaan arvosanan. Opiskelu jatkui Vaasan yliopistossa poliisiksi valmistumisen jälkeen. Nyt työn alla oleva hallintotieteiden tohtorinväitöskirja käsittelee sijoitettujen lasten luvattomia poissaoloja.

Lastensuojelun kokemusasiantuntijaksi

Viime vuosien aikana Sami on kiertänyt kaikki Suomen koulukodit ja tavannut huostaanotettuja lapsia ja nuoria.

– Koulukotien lapsilla ei ole kovin ruusuinen kuva poliisista. Nyt paikalle tulikin poliisi, jolla oli samantyyppinen tausta kuin heillä. Uskon tapaamisten rohkaisseen heitä uskomaan, että elämässä on mahdollisuus saavuttaa ihan mitä tahansa. Tai ainakaan se tausta ei estä heitä menemästä eteenpäin elämässä.

Lastensuojelun piirissä olevilta lapsilta puuttuu Isoniemen mukaan selkeitä perusasioita, tärkeimpinä rajoja ja rakkautta.

– Niillä päästään jo hyvin pitkälle. En ole koskaan puhunut lastensuojelun piiriin joutumisesta vaan kyllä se on sen piiriin pääsemistä. Uskon, että meillä on hyvä järjestelmä ja esimerkiksi huostaanotto on positiivinen väliintulo. Valitettavasti tämä väliintulo tulee usein liian myöhään.

Ongelmat ovat jo kerrostuneet, jos on jo kehittynyt joku riippuvuus. Riippuvuus on saattanut aiheuttaa rikoskierteen, jolloin puhutaan kahden asian katkaisemisesta.

Isoniemen mukaan ainakin valtion koulukodeissa henkilökunta on osaavaa ja uskoo lapsiin. Elämä on kuitenkin kohdellut heitä aika karusti.

– Nuorten itsensä voi olla vaikeaa löytää elämäänsä sitä juttua. Tarvitaan avuksi ammattilaisia ja aikuisia, jotka uskovat näihin nuoriin.

Lasten ja nuorten kohtaaminen tärkeää

Lastensuojelun leima on edelleen vahva. Saatetaan puhua orvoista ja lastensuojelulaitokseen mielletään kalterit. Lain mukaan puhutaan lastensuojelulaitoksista, mutta Isoniemen mukaan ne ovat pääosin kodinomaisia laitoksia.

– Olen todennut, että en ole selvinnyt lastensuojelusta, vaan lastensuojelun ansiosta.

Poliisina Sami Isoniemi on joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksia alaikäisistä, jotka ovat viettämässä iltaa kaupungilla siideritölkit kädessä.

Moni ammattilainen lokeroi suotta itsensä nykyään. Opettaja on opettaja, eikä samalla tavalla kasvattaja kuin aikaisemmin. Samoin poliisista on tullut aika lailla kasvoton organisaatio. Sami Isoniemi

– Ei se nyt niin kovin huolestuttavaa ole, jos 17-vuotias poika Hoviskan rannassa juo siideriä, jokainen varmasti jossain vaiheessa tekee niin. Se on kuitenkin aina lastensuojeluilmoituksen paikka, laki sanoo niin.

Muut signaalit voivatkin sitten olla huolestuttavampia, pohtii Isoniemi:

– Entä jos tämä 17 vuotias poika vetäytyy joka välitunti yksikseen. Tuleeko huolestuneisuusilmoituksia koulusta tai jalkapalloharjoituksista, sellaisista paikoista joissa ollaan päivittäin tekemisissä nuorten kanssa.

Kesäviikonloppujen jälkeen lastensuojeluilmoituksia tulee juuri siiderin juonnista, mutta ongelmana on poimia siitä joukosta ne tapaukset, jotka tarvitsevat intensiivisempää tukea.

– Moni ammattilainen lokeroi suotta itsensä nykyään. Opettaja on opettaja, eikä samalla tavalla kasvattaja kuin aikaisemmin. Samoin poliisista on tullut aika lailla kasvoton organisaatio, jos aiemmin oli lähi- ja korttelipoliiseja. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia kohtaamiseen.

Jos vain mahdollista, kotiin kannattaa palata pääsiäislomalta jo tänään sunnuntaina. Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan maan etelä- ja keskiosaan on huomenna maanantaina luvassa 10–20 senttimetriä lunta. Lunta pyryttää sankasti voimakkaan tuulen kera.

– Jos on varaa valita, niin tänään kannattaa palata kotiin lomalta. Jos Etelä-Suomeen asti on tulossa, niin sitä pahemmaksi ajokeli muuttuu, mitä myöhäisemmäksi lähdön huomenna jättää, sanoo Hellinen.

Nykyisen ennusteen mukaan saderintama saavuttaa maan etelärannikon jo varhain aamulla. Iltapäivällä rintaman etureuna on Pori–Kajaani-akselilla.

Ilmatieteen laitos on antanut maanantaille varoituksen suureen osaan maata joko erittäin huonosta tai huonosta ajokelistä. Monin paikoin maan etelä- ja keskiosassa ajokeli on erittäin huono.

Myös Liikennevirasto kehottaa autoilijoita palaamaan pääsiäisen vietosta jo tänään eli ennen kuin runsaat lumisateet rantautuvat Suomeen, kertoo STT.

– Satava lumi voi haitata näkyvyyttä. Loskaa kertyy teille, sanoo Hellinen.

Hänen mukaansa maan länsiosassa autolla matkailevien kannattaa ajella mahdollisimman lähellä länsirannikkoa, jos haluaa ajella paremmassa ajokelissä.

– Länsirannikolle on ennusteen perusteella luvassa vain vähän lunta. Uusimaa-Keski-Suomi-Pohjois-Savo-akselilla on odotettavissa 10–20 senttiä.

Sadealue liikkuu tiistaiksi maan pohjoisosaan. Etelässä ja maan keskiosassa on tiistaina jo poutaa.

Huomenna maanantaina Suomen etelä- ja itäosiin odotettava lumimyräkkä sotkee myös lentoliikennettä. Lentoyhtiö Finnair kertoo peruvansa kaikkiaan 19 lentoa maanantailta.

Joidenkin lentojen lähtöaikoja on myös myöhästetty 15 minuutista jopa kahteen tuntiin. Asiasta kertoi ensimmäisenä Karjalainen.

Oman lentonsa tiedot voi tarkastaa täältä. Finnair myös tiedottaa peruutuksista ja viivästyksistä asiakkailleen tekstiviestitse.

Myös matkatavaroiden toimituksissa voi olla viivästymisiä, joten yhtiö suosittaa matkaamaan vain käsimatkatavaran kanssa.

Finavian mukaan lentojen määrää voidaan joutua rajoittamaan huonon näkyvyyden ja hankalien tuuliolosuhteiden vuoksi. Lisäksi kinostuva lumi haittaa koneiden lastausta ja purkua sekä kiitoteiden huoltoa.

Maanantaina etelään ja itään on luvassa runsaasti lunta. Ilmatieteen laitokselta arvioitiin iltapäivällä, että lunta sataa 10–15 senttiä ja paikoin jopa 20 senttiä. Eniten lunta on tulossa tällä tietoa Uudellemaalle, Kanta-Hämeeseen ja Päijät-Hämeeseen.

Lue lisää:

Kotiin kannattaa palata jo tänään – Meteorologi: Mitä myöhemmäksi lähdön jättää, sen huonompi ajokeli

Lumimyräkkä vaivaa liikenteessä

Lumipyry hankaloittanee pääsiäislomalaisten paluuliikennettä. Liikenneviraston tieliikennekeskuksesta neuvotaan, että matkaan kannattaa lähteä jo aamulla. Rannikon tuntumassa lunta on jo kertynyt teille. Autoilijoiden lisäksi lumipyry hankaloittaa myös lentoliikennettä. Finnair kertoi sunnuntaina peruvansa maanantaina 19 lentoa.

Yle kysyi somettamisesta: osa haluaisi vähentää, muttei onnistu

Ylen Taloustutkimukselta tilaaman kyselytutkimuksen perusteella sosiaalisen median käytössä näkyy pientä laskua. Runsas viidesosa vastaajista arvioi vähentäneensä sosiaalisen median käyttöä viimeisimmän vuoden aikana. Osa vastaajista on puolestaan lisännyt käyttöä, mutta heidän osuutensa on pienempi. Kaikilta sosiaalisen median käytön vähentäminen ei kuitenkaan onnistu, vaikka tahtoa olisi.

Täydellisen pökäleen metsästys

Pääsiäisenä moni sortuu mässäilyyn ja seurauksena voi olla pahakin ähky. Aina kakkaaminen ei suju, vaikka varsinaista vikaa ei elimistössä olisikaan. Ongelmia riittää sekä lapsilla että aikuisilla. Kokosimme vinkit, miten pääsiäisen ähkystä pääsee parhaiten eroon.

Kiinan avaruusasema sukelsi kohti Tyyntämerta

Kiinan avaruusasema Tiangong-1 on syöksynyt Maan ilmakehään eteläisen Tyynenmeren yllä aamuyöllä Suomen aikaa, Kiinan viranomaiset kertovat. Avaruusromuksi muuttunut Tiangong-1 eli suomeksi "Taivaallinen palatsi" pääosin paloi ilmakehään tullessaan.

Lunta pyryttää aamusta alkaen

Lumipyry saapuu Suomeen etelästä. Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan iltapäivällä sadealue on yltänyt maan keskiosaan. Lunta voi tulla paikoin yli 15 senttiä ja ajokeli voi olla jopa erittäin huono.

Lisää säästä yle.fi/saa.

Siperialaista Kemerovon aluetta 20 vuotta johtanut kuvernööri Aman Tulejev oli enää varjo entisestään, kun hän luki kameran edessä ilmoituksen erostaan.

– Pidän tätä itselleni oikeana, tietoisena, ainoana mahdollisena päätökseni, koska tuollaisen kaikkein raskaimman taakan kanssa ei voi jatkaa kuvernöörin virassa, ei voi jatkaa moraalisesti, Tulejev ilmoitti.

Tuo taakka oli Venäjää järkyttänyt ostoskeskuspalo Kemerovon kaupungissa. Presidentti Vladimir Putin hyväksyi eron ja kiitti Tulejevia pitkästä palvelusta.

Venäjän vallanpitäjät eivät mielellään tee henkilövaihdoksia kansalaispaineen takia.

– Logiikka on yksinkertainen: Myönnytykset johtavat uusiin vaatimuksiin, koska ne osoittavat vallanpitäjiltä heikkoutta, politiikan asiantuntija Aleksei Makarkin kirjoittaa RBK-lehden sivuilla.

Makarkin arvioi, että Tulejevin ero oli jo aiemmin sovittu, ja nyt sitä vain sattuneen tilanteen vuoksi kiirehdittiin.

Tulejev oli sairastellut ja spekulaatiot hänen erostaan olivat olleet ilmassa jo kauan ennen traagista ostoskeskuspaloa, joka vaati 64 kuolonuhria – mukaan lukien 41 lasta – ja toi tuhannet ihmiset Kemerovon kaduille vaatimaan oikeutta.

Tulejev oli jäänne toiselta aikakaudelta. Hän oli noussut kuvernööriksi 1997, presidentti Boris Jeltsinin kaudella.

Tuolloin kuvernöörit olivat mahtimiehiä, eivät vain alueillaan vaan kansallisella tasolla. Kommunistien riveistä noussut Tulejev uhmasi avoimesti Jeltsiniä.

Tulejev johti erittäin hankalaa aluetta. 90-luvulla Kemerovoa ravistelivat hiilikaivostyöläisten lakot.

Alueen kaivosteollisuudessa ovat kiinni valtakunnallisten yhtiöiden edut. Kuvernöörin piti tulla toimeen kovanaamaisen liike-eliitin kanssa.

Vladimir Putinin valtaannousun jälkeen aluejohtajien asema muuttui. Alueiden johtajat alistettiin osaksi niin sanottua vallan vertikaalia.

Vuonna 2004 Beslanin koulukaappauksen jälkimainingeissa Kreml otti kuvernöörien nimitykset itselleen. Vasta 2012 kuvernöörien valinta suorilla kansanvaaleilla palautettiin lakiin, mutta kuvernöörit eivät enää olleet koskemattomia mahtimiehiä. Heitä vastaan saatettiin nostaa jopa rikossyytteitä.

Yli 20 vuotta Kemerovon alueen johdossa selvinnyt Tulejev kaatui lopulta siihen, että aluehallinto ei osannut reagoida kansan suuttumukseen.

Tulejev ei mennyt puhuttelemaan vastauksia vaativia kansalaisia, ei näyttäytynyt tuhopaikalla.

Kun presidentti Vladimir Putin tiistaina saapui Kemerovoon, Tulejev ehätti pyytelemään mielenosoituksia anteeksi häneltä ja syytti mielenosoittajia räyhääjiksi, jotka yrittävät kerätä tragediasta poliittista pääomaa.

Tulejevin käyttäytymismalli oli se tavanomainen: Mitkään vallanpitäjiä kyseenalaistavat mielenilmaukset eivät voi olla aitoja vaan niiden takana on aina jokin salajuoni. Samalla tavoinhan Putin suhtautui 2011–2012 mielenosoituksiin.

Nyt tilanne oli kuitenkin niin jyrkkä, että tuollainen ei käynyt laatuun. 41 kuollutta lasta on koko maata järkyttävä uutinen, ja Kremlille on tärkeää saada ostoskeskuspalon poliittiset kipinät nopeasti sammutetuiksi.

Tapahtumapaikka, ostoskeskus, on kulutusyhteiskunnan pyhättö. Journalisti ja taidekriitikko Aljona Solntseva katsoo, että ihmiset kokivat tulleensa petetyiksi, kun ostoskeskus yhtäkkiä osoittautuu kuolemanloukuksi.

– On täysin mahdollista, että venäläiset ottivat valtavan palon ostoskeskuksessa hyökkäyksenä rauhaa ja vakautta vastaan ja ovat valmiita syyttämään omistajien ja henkilökunnan lisäksi vallanpitäjiäkin sanattoman sopimuksen rikkomisesta: Me annamme teille kaikki oikeutemme, mutta te takaatte meille turvallisuuden ja mukavuuden, Aljona Solntseva kirjoittaa Gazeta.Ru-verkkolehdessä.

Aiemmassa kunnossaan ja iskussaan Tulejev olisi ehkä osannut toimia taitavammin, mennyt tapaamaan kansalaisia. Ehkä hänen heikko terveydentilansa esti sen, ehkä hän ei halunnut näyttää heikolta kansalaisten edessä tai ehkä hän oli jo sopeutunut ajatukseen, että Kreml on ainoa suunta, jota kuvernöörin pitää miellyttää.

Tulejevin seuraaja, varakuvernööri Sergei Tsiviljov meni tapaamaan kansalaisia, mutta se ei mennyt paljon sujuvammin. Tsiviljov onnistui syyttämään PR:n tekemisestä tragedialla kemerovilaista Igor Vostrikovia, joka oli menettänyt perheensä tulipalossa.

Sitten Tsiviljov laskeutui polvilleen ja pyysi anteeksi ihmisiltä. Ele tuntui ainakin jossain määrin tyydyttävän mielenosoittajia.

Seuraavaksi Tsiviljovin olisi betonoitava asemansa ennen kuvernöörinvaaleja. Tiukat otteet ostoskeskuspalon syyllisten selvittämiseksi ja rankaisemiseksi saattavat olla avain siihen.

Hänellä myös kerrotaan olevan Putinin lähipiiriin kuuluvan liikemiehen Gennadi Timtšenkon tuki.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti sunnuntaina, ettei siirtolaisten lasten kanssa tulla tekemään sopimusta heidän statuksensa laillistamiseksi.

Niin kutsutut Dreamers-nuoret eli "unelmoijat" ovat lapsena vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin saapuneita. Heillä ei ole oikeutta Yhdysvaltain kansalaisuuteen, mutta he ovat voineet opiskella ja työskennellä laillisesti Yhdysvalloissa.

Pääsiäistoivotustensa ohella Trump kirjoitti Twitter-viestissä , etteivät rajavartijat saa tehdä töitään kunnolla ja tilanne rajalla on entistä vaarallisempi. Trumpin mukaan republikaanien on nyt säädettävä tiukkoja maahanmuuton estäviä lakeja, eikä Daca-sopimusta tulla tekemään.

Lisäksi Trump syytti Meksikoa toimettomuudesta rajavalvonnan suhteen ja uhkasi myös perua Yhdysvaltain ja Meksikon välisen NAFTA-kauppasopimuksen.

Vielä tammikuussa Trump kertoi olevansa valmis tukemaan sopimusta, joka takaisi "unelmoijille" kansalaisuuden 10-12 vuodessa. Daca- nuorten asemasta on kiistelty koko Trumpin presidenttikauden ajan.

Trump ilmoitti viime syyskuussa lopettavansa Barack Obaman lanseeraaman Daca-ohjelman, joka on taannut laittomasti maahantulleille lapsille oikeuden opiskella ja työskennellä Yhdysvalloissa. Sen jälkeen kongressi on yrittänyt linjata Daca-ohjelman alla olevien paperittomien asemaa uudelleen lakiin.

Lue lisää:

Trump uhkaa kaataa Yhdysvaltojen budjetin – taustalla muurin rahoitus ja DACA-ohjelmaTrump uhkaa kaataa Yhdysvaltojen budjetin – taustalla muurin rahoitus ja DACA-ohjelma

Yhdysvaltain senaatti ei löytänyt sopua maahanmuutosta

Trump valmis sopimukseen siirtolaislapsista: "Unelmoijille" ehkä kansalaisuus 10–12 vuodessa

Trump sallisi kansalaisuuden 1,8 miljoonalle paperittomalle, mutta tiukentaisi maahanmuuttopolitiikkaa muilta osin

Trump lakkauttaa lapsina luvatta tulleita siirtolaisia suojelleen ohjelman

Pohjois- ja Itä-Suomen lumille pääsiäisen viettoa jatkamaan jääneet saavat laduille ja rinteisiin uuden lumipeitteen. Siellä missä teitä suolataan, ne saattavat olla kuitenkin loskaisia.

Tiistaina lunta sataa Ylen meteorologi Toni Hellisen mukaan eniten Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. Lumikertymä jäänee silti kaikkialla noin kymmeneen senttimetrin.

– Pohjois-Karjalassa lunta satoi maanantaina kymmenen senttiä ja sitä on tulossa myös tiistaina kymmenisen senttiä, joten kattojen lumikuormat on syytä ottaa vakavasti, Hellinen sanoo.

Eniten lunta oli maanantaina Puolangalla ja Ilomantsissa, joissa molemmissa 1,08 metriä.

Etelä- ja Länsi-Suomessa lämpötila käy tiistaina jo plussan puolella, mutta keskiviikon vastainen yö on jälleen kylmä.

– Keskiviikkopäivästä alkaen lämpötilat pysyvätkin sitten ainakin jonkin aikaa plussan puolella, joten lumet alkavat sulaa maan etelä- ja keskiosista. Vesisateitakin on tiedossa, mikä vauhdittaa lumen sulamista, Hellinen kertoo.

Lapissa hiihtokelit sen sijaan jatkuvat, koska siellä lämpötilat pysyttelevät pääosin nollan alapuolella ja sateet tulevat lumena.

Kiina on määrännyt tuontitulleja 128 yhdysvaltalaistuotteelle 3 miljardin dollarin arvosta.

Kiinan mukaan maa näin suojelee omia etujaan sekä tasapainoa Yhdysvaltojen tullien aiheuttamia menetyksiä vastaan.

Bloombergin mukaan tuontitullien tulemisesta voimaan kerrottiin sunnuntaina Kiinan talousministeriön verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa. Tullit kohdistuvat muun muassa sianlihaan, alumiiniromuun ja viineihin.

Kiina on aiemmin sanonut, ettei se halua kauppasotaa, muttei voi myöskään antaa oman taloutensa kärsiä. Kiina uhkasi viime kuussa asettavansa Yhdysvalloille tuontitulleja noin kolmen miljardin dollarin edestä, jos maat eivät pääse sopuun kauppakiistassa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolestaan on puhunut kauppasodan hyödyllisyydestä sekä todennut, että Yhdysvaltojen on sellainen ”helppo” voittaa.

Lue lisää:

Yhdysvallat ja Kiina neuvottelevat hiljaisuudessa – vältetäänkö Trumpin tuontitullit ja kauppasota?

Kiina vastaa Yhdysvaltain asettamiin alumiini- ja terästulleihin

Donald Trump allekirjoitti määräyksen: Kiinalaistuotteille 40 tai 50 miljardin euron tullit

Tekeekö Trump Kiina-tulleillaan palveluksen kansainväliselle kaupalle? Kyllä, jos uhkailun strategia tehoaa

Suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi Kemin kulttuurikeskuksessa vietetään perinneviikkoa. Kemin taidemuseon ja historiallinen museon Tuttu vai tuntematon? -näyttelyssä voit testata, kuinka monta suomalaista perinne-esinettä tunnistat.

Vähemmän linjoja, mutta tiheämpiä vuorovälejä, metromaisia karttoja, vaihtopaikkoja keskusta-alueen ulkopuolelle ja entistä helpompaa lipunhankintaa.

Tämäntyyppisiä uudistuksia voi olla lähivuosina luvassa monen suomalaiskaupungin julkiseen liikenteeseen, jos ne ottavat mallia joukkoliikennettä kasvuun saaneista Euroopan kaupungeista.

Suunnitteluyritys WSP selvitti useista eurooppalaisista kaupungeista hyväksi havaittuja kaupunkiliikenteen käytäntöjä ja kehitysideoita, joita voisi mahdollisesti soveltaa Suomessakin.

Raportin tilaajina olivat Helsingin, Hyvinkään, Jyväskylän, Lahden, Porin, Turun ja Tampereen kaupungit yhdessä Liikenneviraston kanssa.

Suurin ongelma: Lippuja on vaikea ostaa

Lippujen hankinta kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, eikä pelkkiin älypuhelinsovelluksiin pitäisi turvautua. Tämä oli yksi havainnoista, kertoo yksikön päällikkö Kalle Vaismaa WSP:ltä.

Lippujen ostamisen hankaluus on herättänyt keskustelua pääkaupunkiseudulla, varsinkin sen jälkeen kun lipunmyynti lähijunissa loppui HSL:n ja VR:n päätöksen mukaisesti viime kesänä. Liikenne- ja viestintäministeriö vaati syksyllä HSL:ää helpottamaan lippujen hankintaa.

Muualla maassa ongelmia on aiheuttanut korttimaksumahdollisuuden puuttuminen monen kaupungin paikallisliikenteessä. HSL-alueella taas on odotettu monessa muussa kaupungissa jo vuosia käytössä ollutta matkakorttien nettilatausta.

Vaismaa muistuttaa lippujen hankinnan helppouden olevan yksi keskeinen tekijä uusien käyttäjien saamisessa.

– Lipun oston pitää olla todella helppoa, varsinkin satunnaiskäyttäjiä ja turisteja ajatellen. Uusia käyttäjiä on mahdollista saada varsinkin satunnaiskäyttäjistä.

Lippuautomaatti ainakin tärkeimmille pysäkeille

Euroopan kaupunkien käytäntöjä selvitettäessä kävi ilmi, että perinteiset, fyysiset lipunmyyntijärjestelmät kuten pysäkkien lippuautomaatit, ovat edelleen toimivia.

– Erilaiset älypuhelinapplikaatiot ovat monesti hitaita ja vaikeita. Turistit varsinkaan eivät jaksa ladata niitä. Tärkeimmillä turistipysäkeillä on hyvä olla selkeät automaatit, joista voi ostaa lippuja, Vaismaa kertoo.

Lipun osto oli tehty erityisen helpoksi Sveitsissä, jossa Bernissä ja Zürichissa joka pysäkillä oli lippuautomaatti. Automaatista voi ostaa jopa lipun, joka voi kattaa koko maan julkisen liikenteen.

– Automaatti joka pysäkillä on toisaalta aika hintavaa. Automaatti olisi hyvä olla ainakin tärkeimmillä turistipysäkeillä, oppilaitosten ja sairaaloiden pysäkeillä ja rautatieasemilla, Vaismaa toteaa.

Lippujen oston helpottamista mietitään Helsingissä, Turussa ja Tampereella ja mahdollisesti Oulussakin selvittämällä lähimaksun uudenlaista käyttöä. Siinä lukijalaitteelle näytettäisiin lähimaksullista pankkikorttia ja matka veloitettaisiin myöhemmin.

Jos päivän aikana tulisi tehtyä useampia matkoja, taustalla oleva järjestelmä veloittaisi halvimman vaihtoehdon mukaan esimerkiksi päivälipun, jos sen hinta jää pienemmäksi kuin mitä yksittäisistä matkoista kertyy. Helsingin Sanomat uutisoi selvityksestä hiljattain.

Sekavat kartat ja vaikeaselkoinen tiedotus karkoittavat

Vaismaa sanoo välillä kuulevansa, että nykyisin kaiken voi hoitaa älypuhelimella ja esimerkiksi julkisen liikenteen pysäkeille ei enää tämän takia tarvittaisi fyysistä informaatiota.

– Puhelimesta katsominen on kuitenkin paljon hitaampaa verrattuna siihen, jos pysäkiltä näkee suoraan koska seuraava kulkuneuvo tulee. Palvelut toki monipuolistuvat, ja puhelimella näkyvä aikataulunäyttö on oma lisänsä.

Vaikeaselkoinen tiedotus oli lipunoston hankaluuksien lisäksi toinen ongelma, joka karkoitti käyttäjiä julkisista. Pysäkillä tai asemalla pitäisi helposti nähdä, miten minnekin pääsee ja milloin.

– Tämänkin helppoudessa Sveitsi oli ylivertainen. Heillä on reaaliaikainen aikataulunäyttö ja linjakartta joka pysäkillä, joista näkee mihin linjat pysäkiltä menevät ja koska seuraavat kulkuneuvot tulevat. Busseissa ja raitiovaunuissa ilmoitetaan selkeästi seuraavat pysäkit ja mihin kulkuneuvo on matkalla. Lisäksi näkyvät vaihtomahdollisuudet: mihin kulkuneuvoon voi vaihtaa milläkin pysäkillä ja kauanko tarvitsee odottaa, Vaismaa kuvailee.

Runkolinjat suosiossa maailmalla

Raportin mukaan maailman parhaimmissa joukkoliikennekaupungeissa on havaittavissa trendi, jossa linjastoja yksinkertaistetaan ja tiheästi kulkevat, paljon matkustajia kuljettavat runkolinjat ovat suosiossa.

Ajatuksena on, että tiheästi kulkevia linjoja voi käyttää samaan tapaan kuin autolla katuverkkoa, ja parhaimmillaan aikatauluja ei tarvitse katsoa, kun vuoroja kulkee tiheästi.

Kun liikenne on tiheää, vaihtomahdollisuudet paranevat ja tarjoavat uusia matkavaihtoehtoja ilman pitkää odottelua.

Suomessakin suunnittelu on yleensä pohjannut ajatukseen tarjota vaihdottomia, suoria yhteyksiä. Hiljalleen tämä on johtanut mutkikkaisiin linjastoihin, joissa vaihtoyhteydet eivät ole toimivia.

Vaihtopaikkoja keskustojen ulkopuolelle, kauppojen ja palveluiden lähelle

Tiiviit runkoyhteydet usein lisäävät tarvetta vaihdoille, ja näin vaatimuksia vaihtopaikkojen toimivuudelle. Vaismaan mukaan raportin kaupungeissa tällaisiin vaihtopisteisiin yhdistyy monesti kauppakeskus, sillä niin kauppa kuin julkinen liikenne ovat kiinnostuneet joukoista.

– Jos vaihtopaikka on kauppakeskuksessa, siellä on lisäksi sosiaalisesti turvallisempaa kun paikalla on muita ihmisiä.

Sveitsi oli vaihtopaikoissakin hyvin kehittynyt, esimerkiksi reilun 100 000 asukkaan Bernissä oli noin viisi vaihtopistettä, joissa voi vaihtaa bussin, raitiovaunun ja junan välillä. Usein vaihtopisteet olivat jonkin ostoskeskuksen lähistöllä.

Sähköbussi saattaa ajaa sisällekin vaihtopaikkana toimivaan kauppakeskukseen, kun päästöistä ei ole haittaa. Sisätiloissa säätila ei myöskään vaikuta bussin lataamiseen.

Runkolinjat laajenevat HSL-alueella

Helsingin seudun liikenne on viime vuosina kehittänyt runkoyhteyksiä ja suorat yhteydet Helsingin keskustaan ovat muuttuneet aiempaa enemmän vaihdollisiksi yhteyksiksi junalla ja metrolla.

– Helsinki varsinkin on saanut kansainvälistä arvostustakin, paljon asioita on tehty hyvin. Helsingissä joukkoliikenteen verkko voisi olla yhä selkeämpi. Esimerkiksi metrosta raitiovaunuun vaihtaminen ei ole selkeää, tai bussista toiseen, Vaismaa arvioi.

Hän kehittäisi edelleen verkostomaisuutta suorien, keskustaan tulevien linjojen tilalle.

– Aika paljon kehyskunnista ja Espoosta ja Vantaalta tulee edelleen suora yhteys Helsingin keskustaan, jotka kuormittavat myös sisääntuloväyliä. Voisi vielä tehokkaammin miettiä, kuinka syöttäisi linjoilla matkustajia metrolle tai junalle.

Poikittaisyhteydet voisivat olla edelleen nykyistä paremmat.

– Voisi olla selkeitä vaihtoterminaaleja, joissa vaihtaa liikennevälineestä toiseen, eikä niin monesta paikasta tarvitsisi tulla bussia keskustaan asti, Vaismaa miettii.

Runkolinjaoppia on otettu muuallakin. Lahti kertoi hiljattain, että se muuttaa lähivuosina kaupungin bussilinjastoa runkolinjoiksi. Turku on toteuttamassa runkolinjastoa, ja myös kehälinjaa joka kiertää kaupungin keskustan.

Vaismaan mukaan raportin yksi hyvä esimerkki runkolinjaston toimivuudesta oli Ruotsin Karlstad. Siellä muutettiin vuosikymmenen alussa 17 bussilinjaa kahdeksaksi runkolinjaksi. Matkustajamäärät ovat kymmenessä vuodessa kasvaneet 65 prosenttia.

Lue myös

Vantaa suunnittelee pikaraitiotietä Mellunmäestä lentoasemalle – arvio: Raide-Jokeri 3:n varrelle 150 000 asukasta ja työpaikkoja

Turku julkaisi uuden raitiotieselvityksen: Superbussi olisi lähes puolet halvempi kuin raitiotie

"Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö ydinreaktioihin perustuva sähkön saanti toisi pitkiksi ajoiksi eteenpäin ratkaisun ennen pitkää ainutlaatuisen kaaoksen estämiseksi."

Näin totesi Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Unto Rytkönen vuonna 1955.

Tuolloin Rytkönen tarkoitti "ainutlaatuisella kaaoksella" polttoaineiden eli öljyn, kivihiilen ja maakaasun loppumista.Näin toimitusjohtaja vastasi kirjeessään Helsingin kaupunginhallitukselle, joka oli tiedustellut mahdollisuutta rakentaa ydinvoimala tuottamaan pääkaupungille sähköä.

Viime syksynä, yli 60 vuotta myöhemmin, valtuustoaloite vaati selvittämään, sopisiko ydinenergia Helsingin lämmittämiseen. Vastaavia aloitteita on tehty sittemmin ainakin Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä.

Nyt ydinenergialla pyritään hillitsemään ja ehkäisemään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kaaosta.

Vuosikymmenten aikana ydinreaktoreita on kaavailtu ympäri pääkaupunkiseutua niin sähkön kuin kaukolämmönkin lähteeksi. Sijoituspaikkoina on väläytelty muun muassa Suvilahtea, Vuosaarta ja Sotunkia. Helsinki on jopa ostanut Sipoolta palan saarta ydinvoimalaa varten.

Mutta ydinvoimalaa ei ole Loviisaa lähemmäksi noussut.

Kokevatko uudet kaavailut saman kohtalon?

1950-luvulla oli liian kiire odottaa ydinvoimalaa

Vuoden 1955 kirjeessä toimitusjohtaja Rytkönen uskoi ydinvoiman tulevaisuuteen. Hänen pääviestinsä Helsingin kaupunginhallitukselle oli silti kielteinen.

"Tässä vaiheessa vielä ei atomivoimalaitoksen aikaansaaminen kaupunkiimme ole kuitenkaan mahdollista." Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Unto Rytkönen vuonna 1955

Kyse oli siitä, että ydintekniikan kehitys ei ollut riittävän pitkällä kaupungin pikaiseen sähköntarpeeseen nähden. Maapallolla oli tuolloin toiminnassa ainoastaan yksi pieni ydinvoimalaitos Moskovan läheisyydessä. Rytkösen mukaan uuden voimalaitoksen rakennustyöt olisi saatava käyntiin jo seuraavana vuonna.

Niinpä Suvilahden alueelle rakennettiin kivihiiltä polttava Hanasaaren A-voimala ja ydinvoima-ajatukset jäivät hautumaan. Kivihiililaitoksen ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1960 ja se tuotti sähköä yli kymmenen kertaa enemmän kuin Moskovan pieni ydinvoimala. Laitos tuotti myös kaukolämpöä.

Kivihiililaitosta rakennettaessa pyrittiin kuitenkin ottamaan huomioon se, että sitä voitaisiin laajennuksen jälkeen käyttää myös ydinvoimalana.

Suvilahden alueelle suunniteltiinkin ydinvoimalaa vielä 1960-luvun alussa. Ydinvoimalan kaavailut haudattiin pian, koska ydinvoimalan rakentamista niin lähelle keskustaa ei enää pidetty turvallisena.

Riittäkö ydinlämmölle tarvetta tarpeeksi usein?

1950-luvun ja nykypäivän suurin ero on siinä, että silloin tarvittiin ensisijaisesti sähköä, nyt lämpöä. Se ei ainakaan paranna ydinreaktoreiden mahdollisuuksia.

Tuoreissa valtuustoaloitteissa ollaan kiinnostuneita erityisesti pienistä sarjavalmisteisista ydinreaktoreista, joita eri puolilla maailmaa nyt kehitellään.

Pieniin reaktoreihin pätee sama nyrkkisääntö kuin suuriinkin: rakentaminen on kallista, mutta käyttö halpaa. Siksi reaktoria pitäisi käyttää mahdollisimman paljon.

Hankaluus piilee siinä, että kaukolämmön tarve vaihtelee rajusti vuodenajan mukaan.

Paukkupakkasilla Helsinki kuluttaa lämpöä 3 400 megawatin teholla. Siitä valtaosa tehdään nyt ilmastoa lämmittäen, eli polttamalla kivihiiltä, maakaasua ja öljyä.

Jos kaupunki pitäisi lämmittää 160 megawatin pienreaktoreilla, niitä tarvittaisiin jopa parikymmentä.

Mutta kesällä Helsingin lämmönkulutus on vain parisataa megawattia. Siitäkin puolet tuotetaan jo nyt Sörnäisissä sijaitsevassa Katri Valan lämpöpumppulaitoksessa. Se ei polta mitään, vaan kerää lämpöä jätevedenpuhdistamolta ja kaukojäähdytyksessä lämpenevästä vedestä.

Helsinki tarvitsisi siis talvipäivien varalle parikymmentä pienreaktoria, mutta kesällä töitä riittäisi hädin tuskin edes yhdelle.

VTT:n selvityksen mukaan (HS) Espoon kaltaisen kaupungin lämpöverkkoon sopisi hyvin yksi 160 megawatin pienreaktori.

Nytkin on kiire

1950-lukua ja nykypäivää yhdistää se, että ratkaisuja tarvitaan pian.

Kysymys kuuluu, onko pääkaupunkiseudulla enää tarvetta ydinlämmölle, kun tekniikka on viimein valmista.

Helsingin oma tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035 eli 17 vuoden kuluttua. Pienreaktorit saattaisivat ehtiä auttamaan tavoitteen toteutumista, arvioi VTT:n vanhempi tutkija Ville Lähde Ylelle viime syyskuussa.

Espoo ja Vantaa ovat luvanneet olla hiilineutraaleja jo vuoteen 2030 mennessä.

Ainakin Helsingin tapauksessa kiire kiristyy, mikäli energiaministeri Kimmo Tiilikaisen ajatus kivihiilen polton kieltämisestä vuonna 2025 toteutuu. Se pakottaisi sulkemaan Salmisaaren kivihiililaitoksen nykysuunnitelmia aiemmin.

Uuden tuotannon rakentaminen on jo käynnissä

Mitä ahkerammin energiayhtiöt tekevät puhtaampia laitoksia ja kaupunkilaiset energiaremontteja, sitä pienemmäksi jää tulevaisuuden tarve kaukolämpöä tuottavalle ydinreaktorille.

• Ensi kesänä Esplanadin alle valmistuu 22 megawatin lämpöpumppulaitos, joka kerää lämpönsä kaukojäähdytyksellä viilenevistä rakennuksista.
• Espoon Otaniemessä etsitään kuumuutta maan uumenista ja jos kokeilu onnistuu, yhdestä reikäparista saadaan 40 megawatin edestä kuumaa vettä ympäri vuoden. Kokeilua seurataan mielenkiinnolla myös Helsingissä.
• Energiapalveluyhtiö LeaseGreen kertoi alkuvuonna tekevänsä taloyhtiöille energiaremontin suunnitelman ja säästöarvion veloituksetta. Jos taloyhtiö päättää toteuttaa remontin, se saa rahoituksen finanssiryhmä OP:ltä.

Sen sijaan lämpövarastot ovat ydinreaktorille pikemmin mahdollisuus kuin uhka. Ydinreaktorin kumppaniksi sopisi erinomaisesti varasto, joka säilyttäisi kesällä tuotettua kuumuutta pakkaspäiville asti. Nyt suunnitteilla olevat varastot eivät siihen pysty.

• Mustikkamaalle (Helsingin Sanomat 22.12.2017) suunnitellaan 120 megawatin kuuman veden varastoa pisimmillään neljä päivää kestävien kulutushuippujen tasoittamiseksi.
• Kruunuvuorenrantaan suunnitellaan lämpimän veden varastoa, joka kerää merivedestä ja taloista lämpöä kesällä. Sen energiaa siirretään lämpöpumpuilla alueen taloihin hiljalleen läpi talven. Varasto vähentää muun kaukolämmön tarvetta alueella kolmanneksella.

Puun poltto on suurin korvaaja ja kysymysmerkki

Edellä mainitut teknologiat ovat edistyksellisiä ja vähäpäästöisiä, mutta kooltaan pieniä. Nykysuunnitelmilla suurin vastuu fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta näyttäisi kaatuvan puunpolton harteille – etenkin talvella.

Helsingin energiayhtiö on juuri ottanut käyttöön Salmisaaren pellettikattilan, joka tahkoaa talvellakin viisi kertaa enemmän lämpöä kuin Esplanadin alle pian valmistuva lämpöpumppu kesäisin. Tammikuun lopussa Helen ilmoitti suunnittelevansa lisäksi kolmea uutta biolämpölaitosta.

Puunpolton kestävyys on kohtalon kysymys myös pienreaktoreille

Juuri nyt isoimmat satsaukset perustuvat puun polttoon, mutta valittu tie ei välttämättä vie pitkälle. Etenkin jos muutkin maat innostuvat puun poltosta, on kyseenalaista, riittääkö kestävästi tuotettua puuta kaikkien kattiloihin.

Mitä tiukemmalle biopolttoaineiden kestävyysvaatimuksia kiristetään, sitä kipeämmin energiayhtiöt tarvitsevat muita vaihtoehtoja – esimerkiksi kaukolämpöä tuottavia pieniä ydinreaktoreita.

Juttusarjan seuraavassa osassa käsitellään ydinvoiman vastustuksen nousua ja suunnitelmia rakentaa pääkaupunkiseudun yhteinen suuri ydinvoimala, josta olisi saatu myös kaukolämpöä.

Tämän artikkelin keskeisenä lähteenä on käytetty Oiva Turpeisen kirjaa Energiaa pääkaupungille: sähkölaitostoimintaa Helsingissä 1884–1984 (Helsingin kaupungin energialaitos, 1984).

Helsinki-Vantaan lentoasema välttyi lumimyrskyssä pahoilta häiriöiltä, kerrotaan Finavialta.

Finavian mukaan lentoliikenteessä on iltapäivällä ollut noin vartin viivästyksiä päivän mittaan, koska liikennettä on jouduttu rajoittamaan huonon näkyvyyden vuoksi. Nyt Finavia uskoo tilanteen olevan pääosin ohi, sillä satava lumi on nyt entistä märempää ja sulaa siksi nopeasti.

Finnair ilmoitti eilen peruvansa maanantailta 19 edestakaista lentoa, ennustetun lumimyräkän vuoksi.

Juttua päivitetty 2.4.2018 kello 18.10: Viivästykset pääosin ohi.

Maanantai: Elokuviin

Tallinnan vanhimmassa edelleen toiminnassa olevassa elokuvateatterissa Kino Sõpruksessa näytetään festivaalin ajan arki-iltaisin dokumentteja. Ohjelman avaa ilmastonmuutosta käsittelevä dokumentti An Inconvenient Sequel, joka on jatkoa vuonna 2006 ilmestyneelle dokumentille An Inconvenient Truth (Epämiellyttävä totuus). Jatko-osassa Nobel-palkittu poliitikko ja ympäristöktivisti Al Gore kysyy, onko ilmaston kannalta mikään muuttunut 12 vuodessa.

Kino Sõprus (Vana-Posti 8) maanantaina 2.4. klo 21. Liput 5,50 e.

Tiistai: Galleriakierrokselle

Tallinna Teisipäev (Tallinnnan Tiistai) -tapahtumassa pääsee kurkistamaan pintaa syvemmälle viiteen tallinnalaiseen taidegalleriaan. Galleristit ja taiteilijat kierrättävät yleisöä näyttelyissä ja kertovat esillä olevista teoksista. Osassa gallerioista on myös elävää musiikkia ja kaikki viisi galleriaa ovat poikkeuksellisesti auki kello kymmeneen saakka illalla.

Galerii Positiiv (Roo 21 a), Okapi Galerii (Niguliste 2), EKA Galerii (Vabaduse väljak 6), Temnikova & Kasela -galerii (Lastenkodu 1) ja Vaal Galerii (Tartu maantee 80d) tiistaina 3.4. klo 17 – 22. Vapaa pääsy.

Keskiviikko: Taco-illalliselle tallinnalaiskotiin

Tallinn Music Week on kaiken muun lisäksi myös ruokafestivaali. Monessa ravintolassa voi viikon ajan tilata annoksia erityiseltä festivaaliruokalistalta, mutta seikkailunhaluisempi saattaa löytää itsensä vaikkapa meksikolaisten ystävysten kotoa syömästä tacoja. Arina, Carlos, Erik ja Leonardo pitävät pop up -ravintolaa kotonaan Kalamajan kaupunginosassa. Sisään pääsee soittamalla numeroon +372 504 3740.

Kungla 22 keskiviikkona 6.4. kello 19:30 – 21:30. Illallisen hinta 15 e.

Torstai: Jazz-klubille

Vapaudenaukion laidalla sijaitseva Philly Joe on tämän hetken elävin jazzklubi Tallinnassa. Torstai-illan aikana lavalle nousee useita yhtyeitä, joista illan viimeisenä esiintyvää kymmenhenkistä Trump Conceptionia pidetään yhtenä Baltian lupaavimmista uusista jazzkokoonpanoista. Yhtye taiteilee jossakin jazzin, maailmanmusiikin ja funkin välimaastossa.

Philly Joe (Vabaduse väljak 10) torstaina 5.4. klo 21– 1:30. Liput 13,50 e.

Perjantai: Säkkipillibileisiin

Viron tämän hetken suosituimmat artistit eivät ole räppäreitä tai rokkareita – vaan kansanmuusikoita. Mistä Viron folkmusiikkibuumi johtuu? Siitä voi koettaa ottaa selvää perjantaina, kun Vaba Lava -teatterikeskuksessa esiintyy maan ykkösfolkyhtye Trad. Attack!, jonka keikoilla yleisö pogoaa säkkipillin tahdissa. Illan aikana lavalle nousee myös Curly Strings -bändi, jonka parin vuoden takaisen Kauges külas -kesähitin jokainen virolainen osaa laulaa vaikka unissaan.

Vaba Lava (Telliskivi 60a, C1) perjantaina 6.4. klo 19:30 – 1. Liput 18,50 e.

Lauantai: Metallikeikalle

Jos kaipaat synkkyyttä, suuntaa lauantai-iltana vanhan kaupungin ytimeen. Von Krahl -teatterikompleksissa esiintyy neljätoista metalli-, hardcore-, shoegaze- ja punk-bändiä seitsemästä eri maasta. Lavalla nähdään muun muassa ”brutaalia death metallia” soittava virolainen Neoandertals, joka kertoo inspiroituvansa neandertalinihmisten pimeästä puolesta.

Von Krahl -teatteri (Rataskaevu 10) lauantaina 7.4. klo 18 – 2. Liput 15,50 e.

Sunnuntai: Design-ostoksille

Entinen voimalaitos lähellä satamaa muuttuu sunnuntaina isoksi designtoriksi, jossa on myynnissä yli sadan tämän hetken kiinnostavimman virolaisen, latvialaisen ja liettualaisen suunnittelijan suunnittelemia vaatteita, koruja, asusteita, keramiikkaa, mattoja, huonekaluja ja paljon muuta.

Kulttuurikatel (Põhja pst. 27a) sunnuntana 8.4. kello 11 – 19. Sisäänpääsy 1 e.

Festivaalin koko ohjelma on nähtävissä täällä.

Etuuspäällikkö Anne Neimalalla oli pääsiäisen alla tavallista mieluisampi työtehtävä. Hän osallistui ensi vuoden äitiyspakkauksen vaatteiden ja tarvikkeiden valintaan.

– Tämä on varmasti mukavimpia asioita, mihin pääsee vaikuttamaan, ehdottomasti. Lasten tuotteet ovat kaiken kaikkiaan todella hellyttäviä. Ja me tiedämme, kuinka tärkeitä ne perheissä ovat.

Vuoden 2019 pakkauksen sisällöstä Neimala vaikenee vielä visusti.

Nythän ei ole vielä lähtenyt jakoon 2018 pakkauskaan, vaikka se on julkistettu. Anne Neimala

– En voi kertoa vielä mitään. Nythän ei ole vielä lähtenyt jakoon 2018 pakkauskaan, vaikka se on julkistettu.

Viime vuonna äitiyspakkauksen sisältö muuttui entistä runsaammaksi ja vuodelaatikon kuosi uusiutui äitiyspakkauksen 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kela tilasi juhlavuoden pakkauksia 36 000 kappaletta ja niitä riittää vielä arviolta huhtikuun lopulle asti. Tämän jälkeen perheet saavat vuoden 2018 pakkauksia, joita on tilattu 32 000 kappaletta.

Pakkauksia ei koskaan jää yli, vaan edellisen vuoden pakkauksia jaetaan siihen asti, että ne loppuvat.

Vuodeksi 2019 tilattavien pakkausten määrää ei vielä ole päätetty. Määrät ovat vaihdelleet yleensä 32 000–35 000 välillä.

Anne Neimala arvioi, että nyt ollaan lähempänä alarajaa. Syntyvien vauvojen määrä on vuosi vuodelta vähentynyt. Viime vuonna määrä oli historiallisen pieni.

Tuotteiden toimittajat pitävät huolta siitä, että jos ei olla ihan muodin kärjessä, niin kuitenkin valtavirrassa. Anne Neimala

Pakkauksen sisällöstä on päätettävä hyvissä ajoin, sillä tuotteiden toimittajilla on oltava riittävästi aikaa. Tuotteiden valmistamisen lisäksi kuljetukset ja pakkaaminen ottavat oman aikansa. Siksi vuoden 2019 pakkauksen vaatteiden ja tarvikkeiden valinnat on tehty jo nyt.

– Kun pakkaus on saatu sellaiseksi, kuin me sen haluamme, tehdään hankintapäätös. Sen jälkeen siitä lähtee tuotteiden toimittajille tiedot ja tehdään heidän kanssaan sopimus.

Valintoja on edeltänyt kilpailutus, jossa Kela on kertonut tarkoin, minkälaisia tuotteita se haluaa. Valintakriteerejä ovat Neimalan mukaan laatu ja hinta.

Eniten tarjouksia tulee kotimaisilta yrityksiltä, tosin vaatteet ja tavarat voidaan valmistaa muualla kuin Suomessa.

Äitiyspakkauksen sisällöstä päättävässä valintaraadissa on neljä Kelan edustajaa ja neljä ulkopuolista jäsentä. Sosiaali- ja terveysministeriöstä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Tukesista on yksi jäsen kustakin ja lisäksi mukana on neuvolassa työskentelevä terveydenhoitaja.

Jos sormi menee suuhun, on apua saatavilla vielä muualtakin esimerkiksi tuotteiden lujuuden selvittämiseksi. Vaatteiden "muodikkuus" jää paljolti niiden valmistajien varaan.

– Me uskomme siihen, että tuotteiden toimittajat kyllä pitävät huolta siitä, että jos ei olla ihan muodin kärjessä, niin kuitenkin ihan siinä valtavirrassa.

Saamme helposti palautetta, jos ne ovat liian punaisia tai sinisiä. Anne Neimala

Tuotteiden toimittajat ovat myös ratkaisevassa asemassa alati puhuttavissa värivalinnoissa.

– Värithän me valitsemme niiden tuotteiden joukosta, joita meille tarjotaan. Ne ovat periaatteessa tuotteiden tarjoajat, jotka määrittelevät sen hyvin pitkälle.

Neimalan mukaan vaatteet pyritään saamaan hyvin neutraaleiksi.

– Niistä saamme helposti palautetta, jos ne ovat liian punaisia tai sinisiä.

Se, minkälaisiin valintoihin Kelan raati tällä kertaa päätyi, selviää ensi vuoden keväällä.

Lue myös:

Uudessa äitiyspakkauksessa on enemmän tuotteita kuin koskaan – video: vauva saa nyt myös huopatossut ja lapasen pidikkeet

Tältä näyttää 80-vuotias äitiyspakkaus – suomalaisvauvat ovat nukkuneet rakkaassa laatikossa jo vuosikymmenten ajan

Kela: Äitiyspakkauksen kahdessa bodyssa mahdollisesti irtoavia neppareita – Tarkastettava tukehtumisvaaran takia

Äitiyspakkauksen nimi ei muutu – Kelan kyselyyn vastauksia lähes 30 000

Aiheesta lisää:

Ylen Elävä arkisto

Kelan äitiyspakkaussivu