Viime vuosina moni autoilija on valinnut auton vetokoukukseen irrotettavan mallin. Tällaisesta vetokoukusta saa koukkuosan irti, jolloin auto näyttää usein siltä, kuin siinä ei olisi vetokoukkua ollenkaan.

Irrotettavien vetokoukkujen ongelma on, että ne voivat jumittua paikoilleen, eikä koukkuosa enää käsivoimin lähdekään irti.

Irrotettava vetokoukku voi jumiutua paikoilleen jo kuukaudessa, mikäli sen antaa olla jatkuvasti kiinni autossa. Autokorjaamoille onkin arkipäivää yrittää irrottaa jumiutuneita vetokoukkuja.

– Irrotettavasta koukusta tulee nopeasti kiinteä, kertoo yrittäjä Jarmo Talo Lappeenrannan Autosähkö oy:stä.

Paras tapa välttyä irrotettavan koukun jumiutumisesta on poistaa koukku paikoiltaan heti käytön jälkeen. Kaikki eivät näin kuitenkaan tee, jolloin ongelma on edessä.

– Voi sanoa, että päivittäin tulee soittoja, että koukku jumiutunut paikoilleen, kertoo yrittäjä Tuukka Oja valtakunnallisesta Koukkupaja oy:stä.

Ei irtoa helpolla

Autokorjaamot yrittävät käyttää monenlaisia konsteja jumiutuneen vetokoukun irrottamiseen. Yksi keino on käyttää raakaa voimaa, mutta liika voima saattaa hajottaa koukun tai auton rakenteita.

Autokorjaamoilla yritetään esimerkiksi lämmittää kiinni jäänyttä koukkua, jolloin koukku saattaa irrota. Lisäksi koukun rakenteen sisälle laitetaan voiteluöljyä tai muuta ruosteenirrotusainetta, minkä pitäisi helpottaa koukun irrottamisessa.

– Välillä ne ovat niin tiukasti paikoillaan, että koukkua ei enää ehjänä paikoiltaan saa, kertoo yrittäjä Jarmo Talo.

Jarmo Talon mukaan koukkumerkkejä on erilaisia, ja jokaisessa on erilainen irrotussysteemi. Siksi jokaisen koukun irrottaminenkin on oma tapauksensa.

Joskus koukku on ruostunut kiinni, joskus taas koukun lukitusmekaniikassa on paljon likaa. Eräissä koukkumalleissa on avain, jolla koukku saadaan normaalitilanteessa pois paikoiltaan. Kun lukkopesä on aikansa kerännyt likaa, ei avain enää mene paikoilleen, eikä koukkukaan irtoa.

– Niissä tapauksissa voidaan porata lukkopesä pois ja laittaa uusi tilalle, sanoo Talo.

Lika ja ruoste

Koukun jumiutumisen paikoilleen aiheuttavat pääasiassa lika ja ruoste. Auton takaosassa olevaan koukkuun keräytyy kuraa, suolaa ja kosteutta, jotka pikku hiljaa tunkeutuvat irrotettavan koukun rakenteisiin. Hiekanjyvät tarrautuvat koukun liikkuviin osiin ja mekaniikkaan. Kosteus ja suola puolestaan ruostuttavat sitä mekaanisen irrotettavan koukun tappia, johon koukku asennetaan.

Tuukka Oja Koukkupaja oy:stä muistuttaa, että irrotettava koukku kaipaa huoltoa siinä missä polkupyöräkin.

– Jos polkupyörä on vuoden käyttämättömänä lumessa ja sateessa, niin aika nihkeästi se kulkee.

Tärkein huolto on yksinkertaisesti käyttää irrotettavaa koukkua, eli ottaa se käytön jälkeen pois paikoiltaan ja laittaa takaisin vasta sitten, kun koukkua tarvitsee.

– Käyttövirhe on suurin syy siihen, miksi koukut jumiutuvat. Kun koukun mekanismia käyttää jatkuvasti, niin se ei pääse ottamaan siihen epäpuhtauksia eikä ruostetta, muistuttaa Oja.

Eräissä koukumalleissa on tappi, johon koukkuosa asetetaan. Mikäli se on ruosteessa, voi sitä hangata puhtaaksi esimerkiksi santapaperilla. Sen jälkeen tappiin on hyvä laittaa voiteluainetta.

Itse koukku- eli kuulaosaan kannattaa myös suihkuttaa voiteluainetta säännöllisesti, jotta koukun mekanismi toimisi mahdollisimman hyvin. Voitelu on hyvä tehdä ainakin heti, kun mekanismi alkaa toimia jäykästi.

– Jos kuulaosan mekanismi ei enää toimi ja pitää hankkia uusi, maksaa sellainen usein yli 200 euroa, kertoo Tuukka Oja.

Miksi ihmeessä irrotettava koukku?

Auton vetokoukkuna oli vuosikymmeniä kiinteä koukku, jolloin koukkuosa törrötti paikoillaan jatkuvasti. Sitten keksittiin irrotettava koukku. Se maksaa 150–200 euroa kiinteätä koukkua enemmän.

Syy irrotettavan vetokoukun hankkimiseen on lähinnä kauneusarvo. Joidenkin mielestä auto näyttää kauniimmalta, kun koukkua ei näy.

– Monet eivät halua, että se koukku näkyy. Se minun näkemykseni mukaan se on suurin syy, tuumii Jarmo Talo Lappeenrannan autosähkö oy:stä.

Samaa mieltä on myös Tuukka Oja Koukkupaja oy:stä. Lisäksi Ojan mukaan osa haluaa irrotettavan koukun siksi, ettei se ole tiellä.

– Jos käyttää paljon peräkonttia, niin koukkuun lyö helposti jalkansa tai siihen osuessaan likaa housunsa lahkeet.

Ojan mukaan myös eräissä automalleissa peruutusavustin saattaa toimia epävarmasti, jos koukku on parkkeeraamisjärjestelmän edessä. Tällöin irrotettava koukku on ainoa vaihtoehto.

Jos siis autonomistaja on laiska ottamaan irrotettavan koukun pois käytön jälkeen, kannattaa hankkia kiinteä koukku. Tällöin säästyy huoltamiselta, eikä tarvitse vesisateessa kastua samalla, kun asentaa koukkua paikoilleen. Ja joka tapauksessa irrotettavasta vetokoukusta tulee itsestään kiinteä, jos sitä ei muista tai jaksa huoltaa.

Tamperelainen Wilhelmiina Linjama on kiireinen nuori nainen. Hän opiskelee sairaanhoitajaksi, harrastaa teatteria, ratsastaa ja bloggaa.

Hänen vasempaan käsivarteensa on tatuoitu sana Dad ja kaksi päivämäärää.

– Se on isän muistotatska. Isä kuoli tapaturmaisesti tulipalossa vuonna 2006. Palossa tuhoutui ihan koko talo ja kaikki minunkin omaisuus vaatteita myöten. Olin silloin 11-vuotias.

Hän ei halunnut aluksi mitään apua.

– Ajattelin vain, että kyllä mä pärjään.

Kun murrosikäisenä tyttö lopulta tajusi, että kaikki ei ole kunnossa, hän meni kouluterveydenhoitajan kautta koulupsykologin puheille. Tämä lähetti hänet koululääkärille, joka kirjoitti lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle.

Masennus on kulkenut Linjaman ikävänä seuralaisena jo yli kymmenen vuotta. 15-vuotiaana hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus ja posttraumaattinen stressioireyhtymä.

Vuodet 2015 ja 2016 olivat erityisen raskaita.

– Äidinäitini kuoli syöpään vuonna 2015, ja samana vuonna jouduin lopettamaan minulle rakkaan hevosen. Vuonna 2016 yksi minun parhaista ystävistäni teki itsemurhan.

– Menetykset olivat musertaa minut.

Viime vuonna opiskelijaterveydenhuollon lääkäri otti puheeksi psykoterapian.

Tie terapiaan on työläs

Kelan kuntoutuspsykoterapia muuttui harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi vuonna 2011. Sen saajien määrä on 2010-luvulla kaksinkertaistunut.

Tavallisin syy terapiaan on toistuva masennus. Kela tukee psykoterapiassa käyntejä, jos mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.

Kelan tuki edellyttää diagnoosia mielenterveyden häiriöstä ja vähintään kolmen kuukauden hoitosuhdetta. Sen jälkeen psykiatri arvioi, onko terapia tarpeen ja kirjoittaa tarvittaessa lausunnon Kelalle.

Wilhelmiina Linjama pääsi psykiatrin puheille ja kertoi hänelle peloistaan.

– Kerroin, että minulla on kuolemanpelkoa ja olen tosi paljon huolissani läheisistäni. Sanoin myös, että olen hyvin motivoinut käymään terapiassa ja valmis sitoutumaan siihen vähintään vuodeksi.

Psykiatri arvioi hoidontarpeen ja kirjoitti lausunnon Kelaa varten. Linjama ryhtyi etsimään sopivaa terapeuttia.

Kelan listoilla 4500 psykoterapeuttia

Kelan tukea saa vain, jos psykoterapeutti on Kelan hyväksymä.

Tällä hetkellä Kelan palvelutuottajahaussa on mukana 4 500 terapeuttia. Esimerkiksi Helsingissä Kelan hyväksymiä psykoterapeutteja on yli tuhat, Tampereellakin yli 300.

Tampereen rekisteristä löytyy muun muassa psykologi, psykoterapeutti Sami Elorannan nimi.

Sami Eloranta ottaa asiakkaita vastaan vain yhtenä iltana viikossa eikä hänellä ole tällä hetkellä vapaita aikoja. Hän näkee sekä hyviä että huonoja puolia siinä, että ihminen joutuu itse etsimään terapeutin.

– Terapeutin etsiminen on varmasti vaikeassa tilanteessa elävälle ihmiselle työlästä. Mutta kun yhteistyötä saatetaan tehdä vuosia, on tärkeää, että pääsee itsekin vaikuttamaan siihen, minkälaisen ihmisen kanssa lähtee sitä yhteistyötä tekemään.

Raskaan ja pitkän kuntoutusterapian rinnalle tarvitaan Elorannan mielestä muitakin vaihtoehtoja.

– Psykoterapiaan pitäisi päästä nopeammin, helpommin ja lyhyemmäksi aikaa.

Eloranta on rekisteröitynyt Kelan lisäksi myös Minduu-palveluun.

Minduu on yhteiskunnallinen yritys, jonka tavoitteena on etsiä uusia ratkaisuja mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Sen verkkopalvelusta löytyy noin 480 terapeuttia, joista uusia asiakkaita ottaa 240. Sivuilta voi tarkistaa, onko terapeutilla vapaita aikoja.

– Suosituin Minduun listoilla oleva tamperelaisterapeutti sai viime vuonna 250 yhteydenottoa, kertoo palvelun perustaja Henri Valvanne.

Wilhelmiina Linjama sai terapeutin etsinnässä apua Kelan sivuilta, Tampereen kaupungin järjestämästä infotilaisuudesta ja Minduu-hausta.

Sopivan terapeutin etsintä tuskastuttaa

Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck kertoo, että heille tulee paljon yhteydenottoja ja jopa avunpyyntöjä sopivan terapeutin löytämiseksi.

– Järjestelmä on rakennettu niin, että tässä jää aivan liian paljon ihmisen itsensä varaan.

Kuntoutuspsykoterapiaa ei alun perin ole tarkoitettu hoidolliseksi vaan kuntouttavaksi tueksi. Tukea myönnetään, jos ihminen on oireillut pitkään ja hänen toimintakykynsä on laskenut.

– On nurinkurista, että voit saada julkisesti tuettua psykoterapiaa käytännössä vain silloin, kun työ- tai opiskelukykysi on uhattuna, sanoo Wahlbeck.

Wahlbeckin mielestä olisi tärkeää, että ihmiset pääsisivät psykoterapiaan ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä ja monimutkaistua.

– Yhteiskunta säästäisi paljon, jos psykoterapiaa olisi saatavilla helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa.

Kela korvaa vain osan kuluista

Psykoterapiassa käyminen käy kukkarolle, vaikka Kela korvaakin ison osan kuluista.

Yksilöterapiasta Kela korvaa 57,60 euroa käyntikerralta.

– Tampereella terapiassa käynti maksaa 80–95 euroa kerralta. Käyn yleensä terapiassa kolme tai neljä kertaa kuukaudessa, joten omaa rahaa kuluu välillä vähän alle tai välillä vähän yli sata euroa kuukaudessa, laskee Wilhelmiina Linjama.

Kela korvaa psykoterapiaa enintään kolmen vuoden ajan. Vuodessa korvataan enintään 80 kertaa ja kaikkiaan enintään 200 kertaa.

Suomessa ei ole luotettavaa tietoa siitä, kuinka moni käy psykoterapiassa täysin omalla kustannuksellaan. Mielenterveysseuran Wahlbeck arvioi, että se on hyvin harvinaista.

– Täytyy olla aika hyvin toimeentuleva ihminen, jos pystyy maksamaan pitkän terapian itse.

Wilhelmiina haluaa töihin lasten ja nuorten pariin

Psykoterapiassa Wilhelmiina Linjama on käynyt nyt puolen vuoden ajan. Hän kertoo päässeensa terapiassa hyvään alkuun.

– Olemme puhuneet terapeutin kanssa ahdistavista kokemuksista. Tavoitteena on, että rikotaan ne henkiset luut ja kasataan takaisin paikoilleen entistä parempaan järjestykseen.

Tällä hetkellä nuori nainen voi hyvin. Hänellä on sopiva lääkitys ja luottamuksellinen suhde terapeuttiinsa.

– Tulevaisuuteni on kirkas. Haluan lasten ja nuorten psykiatriseksi sairaanhoitajaksi.

– Haluan, että mielenterveysongelmat tunnistetaan ajoissa. Lapsikin voi olla masentunut.

Masennus ei näy ulospäin

Wilhelmiina Linjama haluaa tässä jutussa esiintyä omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.

Hän haluaa poistaa häpeän leiman masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista.

– Masennus ei ole luonteen piirre. Se on sairaus, johon voi hakea apua ja josta voi parantua.

Osa Ranskan valtion omistaman rautatieyhtiön SNCF:n työntekijöistä poistui työpaikaltaan maanantai-iltana etuajassa. Junakuljettajat ilmoittivat aloittavansa lähes kolme kuukautta kestävän pistelakon.

Jos lakkoilijat eivät pääse sopuun hallituksen kanssa, Ranskan raideliikenne takkuilee kesäkuun loppuun saakka.

Rautatietyöläisten liitto CGT syyttää presidentti Emmanuel Macronia siitä, että tämä yrittää yksityistää valtio-omisteisen yhtiön.

Macron kiistää tämän, mutta hän sanoo, että yhtiössä täytyy tehdä isoja muutoksia, sillä EU suunnittelee vapauttavansa matkustajaliikenteen kilpailulle vuoteen 2020 mennessä.

Ranskan hallituksen mukaan maan junaliikenteen ylläpitäminen on lähes kolmanneksen kalliimpaa kuin muualla.

Miljoonat ranskalaiset vaikeuksiin

SNCF:n tarkoituksena on pysäyttää junia kahtena päivänä viidestä.

Huomenna tiistaina virallisesti alkava lakko vaikuttaa luotijuniin, pikajuniin sekä paikallisjuniin.

Maan lehdistö on nimennyt työtaistelun aloituspäivän "mustaksi tiistaiksi".

Aluksi vain yksi kahdeksasta luotijunasta on liikenteessä, paikallisjunista yksi viidestä jätetään asemalle.

Lakon arvioidaan vaikuttavan noin 4,5 miljoonaan ranskalaiseen junamatkustajaan.

Kuopiolainen liikuntapaikan hoitaja Reijo Hyvärinen (51) on kuolinpesän tuore osakas äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa. Isä kuoli marraskuussa.

Hyvärisen perheessä perunkirjoitukset on jo tehty ja äidille hankittu uusi asunto taajamasta. Äidin vanha kotipaikka, metsä ja kesämökki pitää nyt jakaa perikunnan kesken. Metsää kuolinpesällä on 30 hehtaaria.

– Yksi varmaan ottaa metsät, yksi ottaa pääpaikan, yksi ottaa kesämökin, ja yksi ottaa rahana oman osuutensa.

Metsäkaari-hankkeen projektipäällikkö Jouni Partanen Metsäkeskus Pohjois-Savosta sanoo, että Hyvärisen kuolinpesän suunnitelmat ovat erinomaiset.

– Monilla tuohon asteeseen pääseminen vaatii vuosia. Tämä on oikea mallitapaus.

"Kuolinpesiä koetetaan aktivoida kaikin mahdollisin tavoin"

Jouni Partanen vetää Pohjois-Savossa Metsäkaari-hanketta, joka pyrkii aktivoimaan kuolinpesiä nykyistä huomattavasti tehokkaampaan metsien hyödyntämiseen.

– Metsäomaisuus on arvokasta. Kuolinpesien pitää aluksi hankkia tietoa siitä, mikä metsän arvo on. Keskustelu perheen sisällä on tärkeää, kun mietitään, mitä metsille tehtäisiin.

Partasen mukaan järkevin ja selkein tapa yleensä on, että yksi kuolinpesän osakas on metsän omistaja. Isommissa metsissä yhteisomistus eli metsätilan omistus murtoluvuilla metsäyhtymänä on sekin järkevää.

– Silloin pitää tehdä yhteishallintosopimus. Siinä sovitaan, miten metsää hoidetaan ja kuka hoitaa pakolliset juoksevat asiat. Se auttaa tosi paljon, Partanen sanoo.

Metsätietolain maaliskuun alussa voimaan tulleen muutoksen myötä metsäkeskus saa verottajalta käyttöönsä aiempaa kattavammat tiedot kuolinpesien jäsenistä. Tietoja voi käyttää neuvonnan tukena entistä tehokkaammin.

– Osa kuolinpesistä passivoituu. Voi olla, että metsän omistus menee yhden sukupolven yli ilman, että siitä on hyötyä kenellekään. Siksi kuolinpesiä koetetaan aktivoida kaikin mahdollisin keinoin.

Kuolinpesät omistavat 1,3 miljoonaa hehtaaria metsää

Metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula Suomen metsäkeskuksesta sanoo, että kuolinpesien aktivointikampanjoita on käynnissä ympäri maata kaikkiaan kymmenen. Nämä Metsäkaari-hankkeet ovat järjestäneet yli 300 tilaisuutta, joihin on osallistunut yli 13 000 ihmistä.

Suomessa on kaikkiaan 45 000 kuolinpesää, jotka omistavat metsää. Yksityismetsistä kuolinpesien hallussa on 10 prosenttia eli 1,3 miljoonaa hehtaaria.

Antti Pajulan mukaan sopuisimpia kuolinpesiä ovat sisarusten hallitsemat pesät.

– Kahden sukupolven pesissä syntyy helpommin ristiriitoja.

Nykyisin kuolinpesän kaikkien osakkaiden pitää olla yksimielisiä siitä, mitä toimenpiteitä metsässä tehdään.

– Kaavailuja on, että mentäisiin enemmistöpäätöksiin, mutta ne ovat niin kaukana, että se ei ole ajankohtaista, sanoo projektipäällikkö Jouni Partanen Suomen metsäkeskuksesta.

Lue lisää: Jakamattoman kuolinpesän omistusjärjestelyt (Tapio)

Pääsiäisen paluuliikenne alkaa Liikenneviraston tieliikennekeskuksen mukaan hiljentyä. Liikenne on jatkunut tasaisena koko päivän ajan, eikä erityisiä ruuhkahuippuja ole ollut.

– Liikenne on sujunut pieniä teiltä suistumisia ja kaiteeseen ajoja lukuun ottamatta hyvin. Heikosta ajokelistä johtuneita vakavampia onnettomuuksia ei ole sattunut, kertoi liikennepäivystäjä Ossi Riikonen.

– Eniten kolhimisia on tapahtunut Etelä- ja Itä-Suomessa, missä eniten lunta tuli ja päätietkin olivat jonkin aikaa lumisia.

Riikosen mukaan päätiet ovat kuitenkin pysyneet melko hyvässä kunnossa ja lumisade on jo Etelä-Suomesta loppumaan päin.

– Liikennettä ei ole ollut normaalia sunnuntaita enempää eli ei tästä oikein ruuhkapäivää muodostunut millään lailla, Riikonen sanoi.

Lapissa Ranualla kaksi ihmistä kuoli kahden henkilöauton nokkakolarissa. Puolenpäivän jälkeen tapahtuneessa onnettomuudessa loukkaantui lisäksi vakavasti kolme ihmistä. Poliisi selvittää onnettomuuden syytä. Sää Ranuan onnettomuuspaikalla oli poutainen.

Tiet sohjoisia ja lumisia

Ajokeli on ollut kuitenkin suuressa osassa maata erittäin huono lumisateen ja voimakkaan tuulen vuoksi.

Tieliikennekeskus kehotti kotiin palaajia noudattamaan liikenteessä varovaisuutta ja muistutti, ettei matkaan ole syytä lähteä kesärenkailla.

– Ohitukset ovat aika lailla turhia tällä kelillä, Tieliikennekeskuksen liikennepäivystäjä Timo Rimmi huomautti aiemmin päivällä.

Keski-Uudenmaan poliisin mukaan 4-tiellä on sattunut iltapäivän aikana useampia ulosajoja ja peltikolareita, mutta vakavilta loukkaantumisilta on vältytty. Nelostiellä yksi ajokaista oli kaiteeseen ajon vuoksi suljettuna parinkymmenen minuutin ajan puoli viiden maissa, joka aiheutti nopeuksien hidastumista.

Myös Helsingin poliisi kehottaa liikenteessä malttiin.

Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan lunta on tullut eniten Porvoossa ja Lahdessa, joissa sitä on kertynyt iltaan mennessä 16 senttimetriä.

– Todellisuudessa lunta on tullut enemmänkin koska lumen pinta painuu samalla kun päälle sataa uutta lunta. Runsaimmat lumisateet saatiin Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla, Hellinen sanoo.

Lumisadealue kulkee pikku hiljaa pohjoisemmaksi. Aamuyöhön mennessä sää poutaantuu Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Ilmatieteen laitoksen twiitti näyttää lumisadealueen saapumisen Suomeen.

Helsinki-Vantaa välttyi pahoilta häiriöiltä

Helsinki-Vantaan lentoasema välttyi lumimyrskyssä pahoilta häiriöiltä, kerrotaan Finavialta.

Finavian mukaan lentoliikenteessä on iltapäivällä ollut noin vartin viivästyksiä päivän mittaan, koska liikennettä on jouduttu rajoittamaan huonon näkyvyyden vuoksi. Nyt Finavia uskoo tilanteen olevan pääosin ohi, sillä satava lumi on nyt entistä märempää ja sulaa siksi nopeasti.

VR:n mukaan keli ei ole aiheuttanut junaliikenteessä pahempia myöhästymisiä. Viivästykset ovat olleet maksimissaan viidentoista minuutin luokkaa.

Maanviljelijä Christer Finne tarkastelee lumen peittämiä peltojaan. Hänen mukaansa kylvämään päästään tällä kertaa tavanomaista myöhemmin. Mustasaaren kunnassa tilaa pyörittävä Finne toimii myös oman alueensa avomaanviljelijöiden puheenjohtajana.

Ongelmat työvoiman saannissa ovat tulleet tutuiksi tätäkin kautta.

– Kesän aikana on helpompaa, koska opiskelijoilla on vapaata, mutta elokuun ja lokakuun välillä ja aikaisin toukokuussa on vaikea saada työväkeä.

Marjanpoiminnasta pelto- ja metsätöihin

Maa- ja metsätaloustuottajain etujärjestö MTK on päättänyt perustaa oman työvoimatoimiston. Verkossa toimiva uusi työnvälityspalvelu on maaseudun työvoiman tarpeita varten. MTK:n mukaan Suomessa on tälläkin erää tarjolla kausitöitä jopa 15 000 henkilölle.

– Tarkoitus on helpottaa työn ja tekijöiden kohtaamista. On esimerkiksi näitä kausitöitä, jotka painottuvat kesäaikaan ja sitten on aina kaikenlaista remppaa ja kiireapulaisen tehtäviä, Marttila sanoo.

MTK:n mukaan tehtävien kirjo voi olla hyvinkin laaja marjanpoiminnasta pelto- ja metsätöihin.

Oikealla asenteella pääsee jo pitkälle

Palvelun avulla yrittäjät voivat löytää työvoimaa ja työttömät työllistyä ja täyttää myös aktiivimallin ehtoja.

– Uskon, että työntekijän ja työttömän kannalta tämä antaa paljon mahdollisuuksia täyttää aktiivimallin ehtoja ja tämä kannattaa ilman muuta pitää mielessä Marttila sanoo.

Kevään kylvöihin valmistautuvan viljelijän Christer Finnen mielestä tärkeintä vihannesmailla työskennellessä on oikea asenne.

– Tärkeintä on, että on hyvä työmotivaatio ja se, että peukalo ei ole keskellä kämmentä, koska tämä on paljon käsityötä, Finne sanoo.

MTK:n uudesta palvelusta saavat apua niin yrittäjät kuin palkansajatkin.

– Palveluun on yhdistetty erilaisia laskutus- ja palkanmaksu- sekä veropalveluja, Marttila sanoo

Sananlaskun mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Frank Martela sanoo mieluummin: Jokainen on oman onnensa keskushyökkääjä.

– Kun miettii jalkapallon keskushyökkääjää, niin hänellä on tärkeä rooli maalintekijänä, mutta jos joukkuetoverit eivät ikinä syötä palloa, niin ei hän pysty tekemään yhtään maalia.

Martelan mielestä onnellisuus ja elämän arvokkuus syntyvät yhteydestämme toisiin ihmisiin.

– Onnellisuus ei ole pelkästään minusta itsestäni kiinni, vaan se vaatii myös siihen ympärille porukan – ihmisiä, jotka tukevat minua pyrkimyksissäni.

Elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille. Jos voimme tuntea tekevämme hyvää läheisillemme, se vahvistaa myös omaa hyvinvointiamme.

Näin elämä saa suuremman merkityksen, filosofi uskoo.

Hyvä elämä on kiinni siitä, kuinka hyvin ihmiset ympärillämme voivat. Frank Martela

– Ihminen ei ole saari. Oma hyvinvointimme on pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin ihmiset meidän ympärillämme voivat. Siksi on keskityttävä myös lähiympäristön hyvinvoinnin parantamiseen, ei vain omaan napaan.

Odottaako sinua töissä myötätuntoinen johtaja?

Hyvään elämään kuuluvat myös myötätunto ja empaattisuus, joita ei Frank Martelan mielestä korosteta turhaan.

Niitä pitäisi löytyä, kun pitkien pääsiäispyhien jälkeen palataan työpaikalle.

Työpaikalla esimiehen on otettava palveleva rooli, ei käskyttäjän. Frank Martela

– Esimiehen tulee kyetä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Työpaikalla hänen on otettava palveleva rooli, ei käskyttäjän. Johtaja on enemmän palvelu- kuin käskijäammatti.

Hänellä on myös oltava ajatus siitä, mitä kohti työyhteisö on matkalla.

– Kirkas näkemys siitä, mihin haluamme yhdessä mennä. Samalla tulee kuunnella tarkasti työntekijöitä ja pyrkiä miettimään, miten jokainen siinä porukassa voisi tehdä parhaansa yhteisen päämäärän eteen.

Frank Martela on paitsi tutkija ja filosofi, myös tietokirjailija, valmentaja sekä tutkijatohtori Aalto-yliopistossa.

– Hyvä johtaja ei oman egonsa vallassa voi ajatella, että kaikki hyvät ideat tulevat häneltä ja kaikki päätökset "pitää olla minun käsissäni". Hänen on uskallettava antaa tilaa muidenkin itsenäisille päätöksille.

– Sitä kautta saadaan aikaan parhaat tulokset.

#Metoo-paljastukset jatkuvat

Frank Martela on viime kuukaudet seurannut #metoo-uutisointia. Kauhuissaankin. Työpaikoillaan väärinkohdeltujen tarinat ovat koskettaneet.

– Paljastukset ovat olleet osin järkyttäviä, mutta hyvä, että ne ovat tulleet esille.

Martela toivoo, että jatkossa epäkohtiin löytyisi rohkeutta puuttua aikaisemmin.

– Johtajalla voi olla iso valtasuhde alaisiinsa. Hän pystyy päättämään ihmisen uran loppumisesta ja unelmien toteutumisesta . Sellaista henkilöä vastaan on vaikea nousta. Väärää toimintaa on katsottu läpi sormien, kun kukaan ei ole uskaltanut tehdä mitään.

– Suuri kunnioitus niitä kohtaan, jotka ovat nyt uskaltaneet rikkoa tämän lasikaton.

On vielä monta työpaikkaa, jossa paljastus vain odottaa paljastumista. Frank Martela

Kaikkea ei ole vielä sanottu.

– Uskon, että uusia paljastuksia tulee vielä. Uskon, että on vielä monta työpaikkaa ja organisaatiota, joissa paljastus vain odottaa paljastumista. En usko että se jää tähän.

– Toivottavasti näiden paljastusten kautta ilma puhdistuu ja tulevat valta-aseman väärinkäytökset jäävät tapahtumatta.

Järkevän kokoinen, kiinteä pökäle, joka liukuu vaivattomasti pönttöön ja jonka jäljiltä pitää vähän pyyhkiä.

Jos ulostaminen tuottaa tällaisen tuloksen ja tuntuu helpolta, suolisto voi todennäköisesti hyvin, sanoo uroterapeutti Anneli Saarikoski. Hän on sairaanhoitajana Hyksin Lastenklinikalla ja tehnyt 15 viime vuotta töitä erityisesti lasten pissa- ja kakkapulmien kanssa.

Aina kakkaaminen ei suju, vaikka varsinaista vikaa ei elimistössä olisikaan. Ongelmia riittää sekä lapsilla että aikuisilla.

– Kakka ei välttämättä tule joka päivä. Sitten kun tulee, se on jollain tapaa hankalaa: joko joutuu istumaan pitkään, kakkaaminen tuntuu ikävältä tai jää olo, ettei suoli tyhjene kunnolla, Saarikoski luettelee.

Onneksi jokainen voi oppia paremmaksi kakkaajaksi, Saarikoski vakuuttaa. Kokosimme vinkkejä, jotka auttavat muodostamaan täydellisiä pökäleitä.

1. Syö kuituja ja juo vettä

Kaikki lähtee siitä, mitä suuhunsa laittaa. Perinteisen lautasmallin mukainen sekaruoka on useimmille hyvä pohja, sanoo Saarikoski.

Suoliston kannalta on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä kuidun saannista. Kuidut eivät sula ohutsuolessa, mutta ne innostavat suolta töihin ja rakentavat ulosteesta sopivan pehmeää.

– Viljatuotteissa oiva nyrkkisääntö on, että vähintään kuusi grammaa sadasta olisi kuituja. Kasviksia pitäisi syödä viiden oman kourallisen verran joka päivä, opastaa Saarikoski.

Kuitujen hyöty jää kuitenkin vajaaksi ilman riittävää määrää nestettä. Kuivat kuidut ovat kovia möykkyjä, kun taas veden kanssa ne turpoavat pehmeiksi palloiksi.

– Vesi on melkein se tärkein. Kakan jumituksessa ja ummetuksessa on yksinkertaisimmillaan kyse vedenpuutteesta suolistossa.

Saarikosken mukaan lasillinen vettä joka ruokailulla muun juomisen lisäksi auttaa kakkaa kulkemaan.

2. Pidä huolta rutiineista

Ruuan matka suusta vessatuotokseksi kestää keskimäärin vuorokauden. Nopeimmilta suolistoilta menee kahdeksan tuntia, hitaimmilta yli kolme vuorokautta.

Ohutsuolta seuraava paksusuoli on helposti ihmisen mittainen, ja sinne saattaa kertyä kakkaa monen päivän annos ilman, että se hirveästi vaivaa. Niin kauan kuin ulosteen koostumus on kunnossa eikä vaivoja tunnu, pitkä sulattelu on aivan OK.

Syöminen laittaa luontaista liikettä suolistoon, ikään kuin viestin siitä, että vanha pois uuden tieltä. Vaikkei hätää tunnukaan, kakkaamista olisi hyvä yrittää joka päivä jonkin aterian jälkeen, neuvoo Saarikoski.

– Monia auttaa, kun miettii kakkaamisen ajankohtaa. Voi vähän hakea, onko se aamiaisen vai jonkin isomman ruokailun jälkeen.

Joka tapauksessa suoli kaipaa säännöllisyyttä. Oli tavallinen ruokailu- ja vessarytmisi millainen hyvänsä, yritä pitää siitä kiinni.

– Lapset saattavat nirsoilla ruuan suhteen, mikä voi johtaa pitkiin taukoihin syömisessä. Aikuisia taas vaivaa usein kiire, joka ei liity pelkästään syömiseen vaan myös vessassa käymiseen.

3. Älä nolostele turhaan

Tyypillisesti ihmiset haluavat kakata kotona ja rauhassa. Jos tämä ei syystä tai toisesta onnistu aamulla, homma voi mennä vaikeaksi psykologisista syistä.

Saarikosken mukaan on paljon lapsia, jotka eivät kakkaa päiväkodissa koskaan.

– Samalla tavalla monet aikuiset välttävät kakkaamista töissä. Sitä pidetään jotenkin nolona, kun kuuluu ääniä ja jää hajuja.

Aivan turhaan, sanoo Saarikoski. Hänen mukaansa meidän pitäisi voida kakata ja puhua siitä luontevasti, koska kyse on tärkeästä perustoiminnosta. Kaikkien on pakko syödä ja poistaa jätteet.

Tyypillisesti suoli kyllä viestittää vessatarpeesta, mutta saatamme tukahduttaa tarpeen meille vieraassa paikassa. Usein kyse on ns. ”ei ole mun vessa” -syndroomasta: riittävä rentoutuminen ei vain onnistu.

Kakkaamista häpeilevien kannattaa ainakin yrittää muuttaa suhtautumistaan, koska väkisin pidättäminen on huono ajatus.

4. Mene heti ja ota rauhallisesti

Jos kakkaa pidättää, tulee samalla koulineeksi ruuansulatusjärjestelmän hermoja ja lihaksia suuntautumaan taaksepäin.

Tämän seurauksena voi olla yhä vaikeampaa kääntää suunta. Tilannetta pahentaa, että ulosteesta imeytyy koko ajan vettä, mikä tekee tulevasta tuotteesta entistä kovemman.

Mene siis heti, kun hätä iskee – äläkä kiirehdi pöntöltä pois. Saarikosken mukaan sopiva aika rauhalliseen kakkaamiseen on 5–10 minuuttia.

– Jos kuitenkin tuntuu, että kakka tulee hitaasti, kannattaa viipyä vähän pidempään, jottei se jää suoleen vaivaamaan koko päiväksi. Usein pöntöllä istutaan esimerkiksi puhelimen kanssa puolikin tuntia, mutta se on jo liian pitkään.

Muista myös oikea asento: polvet riittävän ylös vaikka jakkaran avulla ja rento nojaus eteenpäin kohti polvia, Saarikoski neuvoo.

– Näin autetaan suolen viimeistä mutkaa suoristumaan. Meidät on luotu kyykkykakkaajiksi.

Uroterapeutti Anneli Saarikosken lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Giulia Endersin kirjaa Suoliston salaisuus – Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.

Suomen oikeusistuimissa käsitellään joka vuosi useita tapauksia, joissa joku on julkaissut netissä loukkaavaa tietoa toisen ihmisen yksityiselämästä.

Tyypillisesti näissä tapauksissa tekijät ovat selittäneet toimineensa vahingossa tai vedonneet sananvapauteen. Tai sitten he ovat puolustautuneet sillä, että toisen ihmisen yksityiselämää koskeva tieto on julkaistu vain yksityisellä Facebook-sivulla, WhatsApp-ringissä tai muuten rajatulle yleisölle.

Se ei ole läheskään aina riittänyt. Yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä on määrätty tuhansien eurojen korvauksia. Oikeudenkäyntikulujen ja sakkojen kanssa somepostauksen hinta on voinut kohota lähes 7 000 euroon. Törkeimpien tapausten varalta laissa on varattu jopa vankeusrangaistuksen mahdollisuus.

Seuraavat esimerkkitapaukset ovat käräjäoikeuksista ja hovioikeuksista. Nimikkeenä on ollut yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.

Näihin ei osata suhtautua riittävän vakavasti. Matti Tolvanen

1. Postasi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun kuvan Facebookiin

Mies linkkasi Facebook-ryhmään uutisen, jossa kerrottiin toisen miehen saaneesta tuomiosta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä – yhdellä erolla. Hän liitti julkaisuun myös tuomitun kuvan, joka oli peräisin tämän omalta FB-tililtä. Tämä oli tuomitulle liikaa, joten osapuolet menivät oikeuteen.

Kuvan postannut vetosi sananvapauteen. Hän perusteli, ettei julkaisun tarkoituksena ollut halventaa ketään. Kuvan hän sanoi saaneensa ainoastaan sen vuoksi, että tuomittu oli sen itse julkaissut Facebook-profiilissaan.

Ratkaisu: Korvauksia kärsimyksestä, sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja kahdessa tuomioistuimessa yhteensä lähes 7 000 euron edestä. Tuomio ei ole kuitenkaan lainvoimainen, sillä siitä on myönnetty osittainen valituslupa korkeimpaan oikeuteen.

Käräjäoikeus ja myöhemmin hovioikeus joutuivat puntaroimaan tässä kahta perusoikeutta: yksityiselämän suojaa ja sananvapautta. Hovioikeus linjasi, että vaikka rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia, myös rikoksesta tuomitulle kuuluu oikeus elää rauhassa.

Valokuvan julkaisemisella oli merkitystä – oikeuden mukaan kuvan julkaiseminen ei ollut tarpeen asian käsittelemiseksi, vaan se kiinnitti perusteettomasti huomiota tuomitun persoonaan ja siten muodosti loukkaavan kontekstin. Sillä ei ollut merkitystä, että tuomittu oli julkaissut kuvan itse omassa Facebook-profiilissaan.

Lisäksi oikeus huomautti, että keskustelupalstoilla julkaistut mielipiteet saattavat johtaa lynkkausmielialan leviämiseen, kuten tässäkin tapauksessa kävi. Facebook-postauksen alle sateli asiattomia ja väkivaltaisia kommentteja, jotka jouduttiin poistamaan.

2. Latasi itsestään ja exästään "tribuuttivideon" YouTubeen

Kun nuoren parin suhde oli päättynyt, mies latasi YouTubeen neljä kuvakollaasivideota itsestään ja entisestä tyttöystävästään. Kuvien päälle hän oli kirjoittanut tekstejä, kuten "i miss you so much".

Kertomansa mukaan mies oli halunnut "tribuuttivideoillaan" vain tunnustella mahdollisuutta palata yhteen. Ex-tyttöystävä piti kuitenkin videoita nöyryyttävinä ja niiden lataamista "häiriintyneenä" toimintana. Mies oli jo ennestään lähestymiskiellossa. Juttu päätyi oikeuteen tapauksena, jossa yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen oli vain yksi osasyyte.

Mies perusteli oikeudelle, että naisen oman Instagram-tilin kuvat olivat huomattavasti "yksityisempiä ja nolompia" kuin miehen YouTubeen julkaisemat. Hän vetosi myös siihen, että hänen YouTube-kanavansa oli hyvin epäsuosittu.

Ratkaisu: Korvauksia kärsimyksestä 900 euroa. Samassa jutussa käräjäoikeus tuomitsi miehen myös kolmesta lähestymiskiellon rikkomisesta sekä lievästä pahoinpitelystä. Viisi syytettä toivat miehelle kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen korvauksineen. Tämä tapaus on kuitenkin menossa vielä hovioikeuden käsiteltäväksi, sillä mies on valittanut tuomiosta.

Käräjäoikeuden mukaan yksityiselämän alueelle kuuluvista tiedoista toiset kuuluvat lähemmäksi ja toiset kauemmaksi yksityisyyden keskiöstä. Keskiöön kuuluvat lähtökohtaisesti tiedot seurusteluelämästä, seksielämästä ja terveydentilasta.

Tässäkin tapauksessa oikeus totesi, että ratkaisevaa ei ole se, kuinka suuren joukon käytetty väline saavuttaa. Riittää, että yksityiselämää koskeva tieto on toimitettu lukuisten ihmisten saataville. Myöskään sillä ei ollut merkitystä, että naisella oli ollut vastaavia kuvia julkisesti esillä omalla some-tilillään. Oikeuden mukaan nainen ei olisi ikinä antanut miehelle lupaa julkaista kuvia.

Oikeus katsoi, että miehen julkaisemat YouTube-videot ovat olleet omiaan aiheuttamaan naiselle vähäistä suurempaa kärsimystä. Korvausten suuruuteen vaikuttivat myös videoiden määrä, sisältö, kesto ja saatavuus.

Samoin kuin jos liikenteessä sanotaan, että jokin toiminta on omiaan aiheuttamaan vaaraa, ei siinä tarvitse olla tilannetta, jossa joku on ollut vähällä jäädä alle. Matti Tolvanen

3. Jakoi kuvan kaverinsa peniksestä WhatsAppiin

Nuorten alkoholinhuuruiset mökkibileet saivat yhden miehen kannalta ikäviä seurauksia, kun hän innostui tanssimaan ja riisuutumaan naisporukan edessä. Yksi naisista otti kuvan miehen sukupuolielimestä ja lisäksi videopätkän, jolla mies tanssi, riisui housunsa ja pyllisti kameralle.

Video julkaistiin yhdessä alle kymmenen henkilön WhatsApp-viestiringissä. Valokuva peniksestä julkaistiin kahdessa muussakin WhatsApp-ryhmässä.

Videon ja kuvan ottanut ja julkaissut nainen vetosi siihen, että mies oli – joskin humalassa – antanut luvan videon ja kuvan ottamiseen ja oli seuraavana päivänäkin vain naureskellut sille. Nainen myös sanoi miehen tienneen, että aineisto oli julkaistu WhatsAppissa. Nainen ei kuitenkaan muistanut, millä sanoilla mies olisi antanut luvan julkaisemiseen.

Ratkaisu: Videon osalta syyte hylättiin, mutta valokuvan osalta ei. Nainen joutui maksamaan korvauksia kärsimyksestä, sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja noin 1 800 euron edestä. Lieventävien tekijöiden vuoksi korvauksia määrättiin minimimäärä, 500 euroa.

Valokuva levisi WhatsAppissa ainakin noin 30 henkilön saataville. Käräjäoikeuden arvion mukaan tämä on riittävän iso henkilömäärä, jotta kuvan voitiin katsoa saatetun rikoslain mukaisesti "lukuisten ihmisten saataville".

Oikeus katsoi sukupuolielimen kuvan levittämisen olevan omiaan aiheuttamaan miehelle kärsimystä tai vahinkoa, vaikka hän olikin kuvaushetkellä suhtautunut siihen hyväksyvästi. Sekin vaikutti, että kuva oli asiayhteydestä irrotettuna, eikä osana tanssiesityksen yhteydessä tapahtunutta poseeraamista. Mies oli myös tunnistettavissa muista WhatsApp-rinkiin lähetetyistä viesteistä.

Lupa kuvata ja lupa julkaista ovat eri asia. Oikeuden mukaan mieheltä ei kysytty eikä hän antanut lupaa julkaisemiseen. Naisen olisi pitänyt tietää, että mies kokisi tanssiesityksen aikaisesta rohkeudesta huolimatta yksityiselämäänsä loukkaavaksi sen, että hänen peniksensä kuva jaettiin eteenpäin myös sellaisille ihmisille, jotka eivät olleet paikalla tilannetta näkemässä.

4. Postasi Facebookiin kuvan juustolautasesta – ja samalla "vahingossa" velallisensa tiedot

Oikeuteen päätynyt omalaatuinen tapahtumaketju alkoi, kun nainen julkaisi Facebookissa kännykkäkuvan valmistamastaan kotijuustosta. Juustolautasen alla oli pankin kirje, josta näkyi naisen velallisen nimi, luoton numero ja määrä sekä tieto siitä, että maksu oli viivästynyt.

Kun velallinen haastoi naisen oikeuteen, tämä väitti pankin kirjeen jääneen juustolautasen alle vahingossa. Tätä oikeus ei uskonut, varsinkaan kun nainen oli kirjoittanut Facebook-kuvan otsikoksi "Köyhän herkulliset eväät :)" Lisäksi nainen vetosi siihen, että hänen Facebook-profiilinsa ei ollut julkinen, vaan postauksen pystyi näkemään vain noin 120 ihmistä. Velallinen kertoi oikeudelle kärsineensä muun muassa unettomuutta asian vuoksi.

Ratkaisu: Korvauksia kärsimyksestä, sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja hiukan yli 1 000 euron edestä.

Oikeus katsoi, että vaikka vastaajan Facebook-profiili oli suljettu ja velkomustuomio julkinen, teko täytti silti lakiin kirjatun määritelmän toisen yksityiselämää koskevan tiedon esittämisestä lukuisten ihmisten saataville. Oikeus huomautti, että kenenkään ei tarvinnut tosiasiassa saada tietoa velkasuhteesta – riitti, että tieto oli saatettu saataville. Myös pankin kirjeen julkaiseminen katsottiin oikeudettomaksi, eli sille ei ollut suostumusta.

Yksittäisen luoton laiminlyöntiä ei sinänsä pidetty sellaisena tietona, joka olisi ollut omiaan aiheuttamaan velalliselle kärsimystä. Ratkaisussa painoi kuitenkin tekotapa ja tahallisuus. Oikeus päätyi huomattavasti pienempiin korvauksiin kuin mitä velallinen oli hakenut.

Tämä ei ole ainoa yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä annettu tuomio, jossa vastaaja on yrittänyt vedota vahinkoon. Vuonna 2009 sattuneessa tapauksessa mies julkaisi kotisivuillaan käräjäoikeuden tuomion, joka koski lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Hän kuitenkin jätti poistamatta tuomiosta hyväksikäytön uhrin henkilötiedot. Mies vakuutti oikeudelle toimineensa vahingossa, mutta tuomittiin ja joutui maksamaan uhrille 3 500 euron korvaukset.

5. Julkaisi Facebookissa maahanmuuttajan tiliotteen, vetosi sananvapauteen

Mies oli saanut haltuunsa kuvan maahanmuuttajan pankkitiliotteesta. Hän julkaisi osakuvan tiliotteesta Facebookissa. Pian kuvioon ilmestyi myös nainen, joka jakoi tiliotteen kuvan maahanmuuttovastaiseen Facebook-ryhmään.

Vastaajat puolustautuivat vetoamalla sananvapauteen: he halusivat ainoastaan käydä keskustelua siitä, että maahanmuuttajat saivat heidän mielestään tukia kantaväestöä enemmän. Lisäksi he eivät väittäneet maahanmuuttajan syyllistyneen mihinkään lainvastaiseen.

Ratkaisu: Korvauksia kärsimyksestä, sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja. Molemmat vastaajat joutuivat maksamaan noin 1 500 euroa.

Oikeus myönsi, että sananvapaus oikeuttaa käymään keskustelua maahanmuuttajien tuista. Facebookissa julkaistut tiedot kuuluvat kuitenkin selkeästi ihmisen yksityiselämään. Oikeuden mukaan vastaajien olisi täytynyt ymmärtää, että tiliotteen kaltaisten tietojen julkaiseminen tässä yhteydessä oli omiaan aiheuttamaan asianomistajalle kärsimystä.

Harkitsematon tai tahallinen, ilkikurinen tai ilkeä päätös ja Enterin painaminen. Se on niin helppoa. Jyrki Aho

6. Todisteli isyyttään Facebookissa, uskoi kertoneensa vain faktoja

Mies kirjoitti omalla Facebook-sivulla olevansa biologinen isä lapselle, jonka nainen oli synnyttänyt ollessaan avioliitossa toisen miehen kanssa. Hän myös levitti tätä tietoa yksityisviesteissä naisen lähipiirille. Mukaan hän liitti vielä DNA-testien tuloksen, jotka miehen mukaan todistivat hänen isyytensä. Lisäksi mies kertoi viesteissä vaikeuksista liittyen muun muassa lapsen tapaamiseen.

Nainen kertoi oikeudelle saaneensa miehen toiminnasta paniikkikohtauksia, unettomuutta ja ahdistusta siitä, että lapsi saisi kuulla miehen levittämiä tietoja joltain ulkopuoliselta.

Mies ei mielestään ollut tehnyt mitään rikollista. Hän katsoi levittäneensä vain tosiasioita lapsen isyydestä. Hän puolustautui sanomalla, ettei isyyden julkinen tunnustaminen voisi olla teko, josta aiheutuisi kärsimystä lapselle tai hänen äidilleen.

Ratkaisu: Korvauksia kärsimyksestä, sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja hiukan yli 6 000 euron edestä tapauksessa, jossa mies tuomittiin toisesta teosta myös kunnianloukkauksesta. Se ei tapahtunut netissä.

Käräjäoikeus katsoi, että miehen Facebook-kirjoitukset eivät täyttäneet kunnianloukkauksen tunnusmerkkejä. Sen sijaan ne sisälsivät selvästi naisen yksityiselämän alaan kuuluvia tietoja, ne oli julkaistu ilman suostumusta ja julkaisun katsottiin olleen omiaan aiheuttamaan naiselle kärsimystä ja halveksuntaa. Ratkaisevaa ei ollut, oliko mies todella naisen lapsen biologinen isä vai ei.

"Aamulla sitä voi jo katua"

Vaikka yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen poikii nykyään lähinnä nettijulkaisuista nostettuja syytteitä, se on ollut Suomen laissa jo vuodesta 1974. Lain syntyyn yhdistettiin tapaus, jossa Hymy-lehden syytettiin aiheuttaneen kärsimystä kirjailija Timo K. Mukalle teiliaamalla hänet artikkelissa Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka.

Aluksi "Lex Hymy" koski lähinnä joukkotiedotusvälineitä. Nykyään sitä on sovitettu kattamaan myös sosiaalisen median julkaisut. Voi ajatella, että kuka tahansa voi somen avulla aiheuttaa sellaista kärsimystä toiselle ihmiselle, jollaisesta Hymy-lehteä syytettiin.

– Harkitsematon tai tahallinen, ilkikurinen tai ilkeä päätös ja Enterin painaminen. Se on niin helppoa. Aamulla sitä voi jo katua, mutta kun se on nettiin mennyt niin sinne se on mennyt, poliisitarkastaja Jyrki Aho Poliisihallituksesta kuvaa.

Viime vuosien oikeustuomioissa on luotu tulevaa oikeuskäytäntöä sille, missä menee esimerkiksi sananvapauden ja yksityiselämän loukkaamisen raja. Monet yllättyisivät, jos lukisivat, millaisista tapauksista tuomioita on annettu, uskoo rikosoikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.

– Näihin ei osata suhtautua riittävän vakavasti. Jopa monelle poliitikolle [oikeuskäytäntö] voi tulla yllätyksenä sen perusteella, mitä he ovat julkisuudessa esittäneet.

Kuten yllä luetelluista tuomioista selvisi, ei ole rikoksen kannalta ratkaisevaa, kuinka suuren joukon toisen yksityiselämästä levitetty tieto tavoittaa. Riittää, että se on asetettu saataville nettiin. Silläkään ei ole aina merkitystä, onko julkaisu aiheuttanut kärsimystä tai onko sillä haluttu aiheuttaa kärsimystä. Sen vuoksi rikoslaissa on sanamuoto: "on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä".

– Samoin kuin jos liikenteessä sanotaan, että jokin toiminta on omiaan aiheuttamaan vaaraa, ei siinä tarvitse olla tilannetta, jossa joku on ollut vähällä jäädä alle, Tolvanen valottaa.

Asiantuntijat pitävät mahdollisena, että tulevaisuudessa yksityiselämää loukkaavia tiedon levittämisiä päätyy oikeuteen vielä nykyistä useammin. Toisaalta tapauksia ratkotaan paljon myös sovittelussa. Lisäksi kyseessä on asianomistajarikos, toisin kuin esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Se tarkoittaa, että tapausta ei tutkita, ellei asianomistaja itse tee tutkintapyyntöä.

Lue myös: Luuletko tietäväsi, mitä saa kuvata ja mitä julkaista? Testaa tietosi 10 kiperällä kysymyksellä.

Korjaus 5.5.: Jutun alkuperäisessä versiossa ei lukenut, että esimerkkitapauksessa 1 hovioikeuden tuomiosta on myönnetty osittainen valituslupa korkeimpaan oikeuteen.

Helsingin keskustassa vuonna 2068 on vaarallista. Kodittomia parveilee kadulla ja ihmisillä on nälkä.

Maalla on periaatteessa hallitus, mutta kukaan ei ole enää varma pystyykö se pitämään järjestystä yllä. Huhutaan, että pommi-iskuja jo vuosien ajan tehneet kapinalliset suunnittelisivat hallintorakennusten valtaamista.

Sisällissodan syttyminen ei tule yllätyksenä.

Se on seuraus kehityksestä, jossa kasvava osa kansasta kokee tilanteensa niin epätoivoiseksi, että lailliset keinot eivät enää riitä. Samalla valtion ote kansalaisista heikkenee. Voi syntyä valtatyhjiö, jota kilpailevat aseistautuneet ryhmät pyrkivät täyttämään.

Jos Suomessa joskus vielä syttyisi sisällissota, hyvin monen asian olisi mentävä pieleen.

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen tuntee poliittisen väkivallan mekanismin tarkkaan. Sisällissodan mittaluokat saavan konfliktin syntymiselle on korkea kynnys.

– Sisällissota tarkoittaa suuren luokan yhteiskunnallista konfliktia, joka jakaa väestön valtion alueella ja jossa syntyy paljon uhreja. Ne ovat yleensä poikkeuksellisen raakoja ja verisiä verrattuna valtioiden välisiin sotiin, Kekkonen kuvailee.

Helsingin yliopistossa professorina toimiva Kekkonen on tutkinut Espanjan ja Suomen sisällissotia. Jokainen sisällissota syntyy omassa ainutlaatuisessa tilanteessaan, mutta kaikilla sisällissodilla on myös omat yhdistävät tekijänsä.

Taustalla on aina vallankäytön vääristymä. Yleensä sisällissodiksi laajenevat kapinat syntyvät tilanteessa, jossa pieni osa väestöstä pitää valtaa ja taloudellisia resursseja hallussaan, ja samalla suuri joukko on alistetussa asemassa.

Tyypillinen esimerkki on myöhäiskeskiajan Eurooppa, jossa syntyi talonpoikaiskapinoita vastustamaan feodaalijärjestelmän äärimmäistä eriarvoisuutta. Valta oli kasautunut pienelle eliitille ja suuri osa väestöstä eli kurjuudessa.

Pelkkä äärimmäinen köyhyys ei itsessään riitä sytyttämään kapinaa. 1860-luvun nälkävuosien aikaan suuri osa suomalaisista kuoli nälkään, mutta köyhä ja alistunut kansa ei kapinoinut keisarinvallan virkakoneistoa vastaan.

Väkivallan laukaisee vahva kokemus siitä, että käytettävissä olevat lailliset keinot eivät enää riitä parantamaan tilannetta.

Kapinaan ryhtyvillä on oltava tiettyjä resursseja ja jokin ajatus siitä, miten he voivat muuttaa asioita parempaan suuntaan. Ideologia . Väkivallan laukaisee vahva kokemus siitä, että käytettävissä olevat lailliset keinot eivät enää riitä parantamaan tilannetta.

– Aseisiin tarttuminen on kaiken historiallisen kokemuksen mukaan se viimeinen keino. Kukaan ei lähde siihen pelkästään väkivallan ilosta, vaan kyseessä on äärimmäinen tilanne, jossa muita vaihtoehtoja ei ole, Kekkonen sanoo.

Millainen sitten voisi olla se äärimmäinen tilanne, joissa väkivalta voi leimahtaa?

– Tilanne, missä esimerkiksi omat lapsemme kuolevat nälkään tai näemme äärimmäistä väkivaltaa ja sortoa, joka kohdistuu meidän perheenjäseniimme, sukulaisiimme ja kanssaihmisiimme. Näissä tilanteissa se sytyke on olemassa.

Sata vuotta sisällissodan jälkeen maailman onnellisimmaksi valtioksi tilastoidussa Suomessa ajatuskin sisällissodasta on tietysti kaukana. Hallinto toimii, korruptio on vähäistä ja kaikissa hyvinvointivertailuissa maa on kärkisijoilla.

Yhdysvaltalainen ajatushautomo Fund for Peace pitää yllä niin sanottua hauraiden valtioiden indeksiä. Mittauksen mukaan Suomi oli viime vuonna maailman vakain valtio. Sen perusteella Suomen voi sanoa olevan kaikista maailman maista kauimpana sisällissodan kaltaisesta tilanteesta.

Jos tulevaisuutta haarukoi muutaman vuosikymmenen päähän, on sisällissodaksi luokiteltavan laajan konfliktin todennäköisyys Suomessa lähes olematon, Helsingin yliopiston Kekkonen arvioi.

Koskaanhan ei voida täysin varmasti sanoa, että sisällissotaa ei koskaan syttyisi. Esimerkiksi Jugoslavian hajoamissota osoitti, että sivistyksen pintakuori on lopulta aika hauras. Professori Jukka Kekkonen

Pidemmälle tulevaisuuteen katsottaessa mukaan tulee kuitenkin niin monta mahdollista muuttujaa ekosysteemin järkkymisestä teknologisiin murroksiin, että ennustaminen muuttuu lähes mahdottomaksi.

– Koskaanhan ei voida täysin varmasti sanoa, että sisällissotaa ei koskaan syttyisi. Esimerkiksi Jugoslavian hajoamissota osoitti, että sivistyksen pintakuori on lopulta aika hauras.

Täysimittaisen sisällissodan sijaan Kekkonen näkee Suomessa ja muissa länsimaissa todennäköisempänä uhkana väkivaltaisten levottomuuksien ja erilaisten ääriliikkeiden syntymisen.

Poliittista väkivaltaa tavoitteidensa ajamiseen käyttävät ryhmittymät voisivat kerätä laajaakin kannatusta, jos yhteiskunnallinen tilanne tulehtuu. Pommit paukkuisivat Helsingissä, mutta osa kansasta pitäisi toimintaa oikeutettuna.

Tällaista kehityskulkua ruokkisi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syveneminen entisestään. Kekkonen pitää syrjäytyneiden määrän lisääntymistä viimeisten vuosikymmenten aikana huolestuttavana piirteenä Suomessa.

– Jos kuilu yhteiskunnan alimpien kerrosten ja yläluokan välillä syvenee, se koventaa yhteiskunnallista kontrollia, eli rangaistuksia ja muuta valvontaa. Siitä voi syntyä kierre, joka on hyvin vaarallinen, Kekkonen sanoo.

Hallinnon otteet kovenisivat ja samalla heikossa asemassa olevat tuntisivat olevansa entistä ahtaammalla, mikä johtaisi puolestaan aiempaa väkivaltaisempaan vastaukseen.

Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet.

Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet. Suomen ja Espanjan sisällissodissa jyrkästä retoriikasta vastasi omille kannattajilleen paasannut puoluelehdistö. Tänä päivänä oman samanmielisten kuplan voi löytää sosiaalisesta mediasta.

– Ero maatyöläisen ja kartanonherran todellisuuden välillä oli tietysti paljon rajumpi kuin erot tämän päivän kuplissa, mutta tunnistan ilmiön. Se on ongelma, jos puhumme toistemme ohi ja emme pysty samaistumaan vastapuoleen.

Suomessa demokratian keskeinen tukipilari on 50-luvulta lähtien ollut laaja ja hyvinvoiva keskiluokka. Ongelmia on Kekkosen mukaan odotettavissa, jos keskiluokka murenee köyhien ja erittäin rikkaiden välistä.

– Länsimaisten demokratioiden suurin haaste on tämän prosessin pysäyttäminen.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta vaihtoehtoisia kehityskulkuja voidaan yrittää hahmottaa.

Se ei ole helppoa. Tulevaisuudentutkimuksen parissa työskentelevillä on Yhdysvaltain puolustusministerinä toimineelta Donald Rumsfeldiltä lainattu termi yllättäville kehityskuluille: "unknown unknowns", eli tuntemattomat tuntemattomat. Se kuvaa jatkuvasti monimutkaistuvan yhteiskunnan muutoksia, joita ei tässä vaiheessa pystytä ennakoimaan.

Skenaario sisällissodasta Suomessa kuuluu näihin ”tuntemattomiin tuntemattomiin”, kertoo tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius Turun yliopistosta.

– Voidaan ajatella, että juuri tämän yhteiskunnan monimutkaisuuden johdosta voi lähteä liikkeelle kehityskulkuja, jotka yllättäisivät meidät kaikki ja johtaisivat jyrkkään vastakkainasetteluun.

Professori Kekkosen tapaan myös Wilenius nostaa eriarvoisuuden kasvun yhdeksi kipinäksi, josta sisällissota voisi Suomessa jälleen roihahtaa.

– Yksi vaihtoehto voisi olla sellainen, että me lähtisimme ajamaan äärilibertaristista politiikkaa, jossa rikkaiden ja köyhien erot kasvaisivat eksponentiaalisesti. Nehän kasvavat nytkin, mutta hyvin maltillisesti.

Uhka voi tulla myös Suomen poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Wilenius työskentelee hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää Suomen päättäjille sopeutumistapoja odottamattomiin kriiseihin.

Pahimmillaan jokin vielä vaikeasti hahmotettava kriisi voisi johtaa valtatyhjiön syntymiseen.

Uhkakuvia voisivat olla esimerkiksi joka puolelle infrastruktuuriin yltävät sähkönjakelun häiriöt, ilmastonmuutoksen aiheuttama hallitsematon maahanmuutto tai vakava pandemia. Niillä olisi kaikilla vaikutuksensa myös Suomen poliittiseen vakauteen.

Pahimmillaan jokin vielä vaikeasti hahmotettava kriisi voisi johtaa valtatyhjiön syntymiseen.

– Mustan surman kaltainen epidemia ajaisi yhteiskunnan kaaoksen partaalle. Nämä skenaariot ovat erittäin epätodennäköisiä, mutta silti mahdollisia. Sen takia meidän pitää käydä läpi mitä tällaisissa tilanteissa voidaan tehdä ja miten niihin voidaan varautua, Wilenius sanoo.

Presidentti Martti Ahtisaaren perustama konfliktinratkaisujärjestö CMI tekee päivittäin työtä maissa, joissa käydään sisällissotaa tälläkin hetkellä. Tänä vuonna CMI on aloittanut Suomen sisällissotaan ja sitä seuranneeseen yhteiskunnan rakentamiseen liittyvien opetusten keräämisen.

Tarkoituksena on, että konfliktiosapuolet voisivat miettiä omaan yhteiskuntaansa sopivia ratkaisuja Suomen kokemusten pohjalta, kertoo neuvonantaja Emmi Hänninen CMI:stä.

– Sisällissodat ovat aina tietyn ajan ja paikan tuotteita, mutta niissä on myös yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi Libyassa on tällä hetkellä samankaltainen valtatyhjiö kuin Suomessa oli sisällissodan aikaan.

Libyassa valtatyhjiön aiheutti diktaattori Muammar Gaddafin kaatuminen. Suomen sisällissotaa Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinaan Nikolai II:n kaatuminen. Molemmissa maissa aseistautuneet ryhmät nousivat kilpailemaan vallasta.

Suomen paras vakuutus sisällissodan tapahtumien toistumista vastaan on vahva demokraattinen järjestelmä. Yhteiskunnissa, joissa CMI työskentelee, ei usein ole toimivaa tapaa ratkaista kiistakysymyksiä politiikan keinoin.

Jokaisella pitää olla ainakin mahdollisuus tavoitella vaurautta ja mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. CMI:n neuvonantaja Emmi Hänninen

– Sillä, että kansalaisille tarjotaan tasapuoliset poliittiset ja taloudelliset mahdollisuudet, on merkittävä vaikutus valtioiden vakauteen. Jokaisella pitää olla ainakin mahdollisuus tavoitella vaurautta ja mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Konflikteissa itsessään ei ole mitään pahaa. Erimielisyydet ja kiistat ovat välttämätön osa demokratian toimintaa.

– Kun konfliktien ratkaisemiseen on vaihtoehtoisia väyliä kuin aseellinen yhteenotto, ongelmiin voidaan puuttua ennen kuin niistä muodostuu yhteiskuntaa halkovia jakolinjoja. Kiistat ratkaistaan poliittisin keinoin olemassa olevan järjestelmän puitteissa

Tämän päivän Suomessa tyytymättömän kansan vallankumous näkyy vaalien lopputuloksessa, ei väkivaltaisena kansannousuna.

Kun oppositio haastaa hallitusta, se tapahtuu eduskunnan täysistunnossa, ei aseellisena vallankaappauksena. Hallitus vastaa opposition kritiikkiin kyselytunnilla, ei pommittamalla opposition kannatusalueita maan tasalle.

Tänään se tuntuu Suomessa itsestään selvältä. Monissa maissa se ei sitä ole.

Lue myös

Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918? Uppoudu Ylen laajaan verkkojuttukokoelmaan sisällisodasta

Yhdysvaltalainen käsikirjoittaja ja tuottaja Steven Bochco on kuollut. Bochco kuoli sunnuntaina 74-vuotiaana. Perheen edustaja kertoi Bochcon sairastaneen leukemiaa.

Muun muassa 10 Emmy-palkintoa urallaan voittanut Bochco kehitti lukuisia rakastettuja tv-sarjoja, esimerkiksi poliisisarjat NYPD Bluen ja Hill Street Bluesin, sekä lakimiesdraama L.A. Law'n.

Bochcon katsotaan tuoneen särmikästä realismia tv:n poliisisarjoihin. Hänen sarjoilleen tunnusomaista oli myös laaja henkilöhahmojen kaarti, jonka vaiheita saatiin seurata kotisohvilla pitkään.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on kutsunut Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja Iranin presidentin Hasan Ruhanin Ankaraan neuvotteluihin.

Valtionpäämiesten on tarkoitus käsitellä huomisessa kokouksessaan Syyrian tilannetta sekä vahvistaa keskinäisiä taloussuhteita.

–Odotamme johtajien uudistavan sitoumuksensa, jossa he tukevat Syyrian itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta. Kyse on äärimmäisen tärkeästä asiasta, presidentti Putinin avustaja Juri Ushakov sanoi.

Venäjän ja Turkin välit parantuneet

Länsimaiden kanssa ongelmiin ajautuneiden Venäjän ja Turkin keskinäiset suhteet ovat kohentuneet selvästi muutamassa vuodessa. Pitkäaikaiset kilpailijat ovat panneet erimielisyydet syrjään ja keskittyvät nyt rakentamaan vahvoja taloussuhteita.

Viime joulukuussa maat sopivat, että Venäjä myy Turkille pitkän matkan S-400-ohjuspuolustusjärjestelmän. Huomenna tiistaina Putin osallistuu Akkuyun kaupunkiin valmistuvan venäläisen ydinvoimalan juhlatilaisuuteen.

Sen lisäksi maat rakentavat parhaillaan putkea, jonka avulla Venäjä saa toimitettua kaasua suoraan Turkkiin.

Presidentti Putinin kerrotaan neuvottelevan Ankarassa virkaveljensä Hasan Ruhanin kanssa Iranin ydinohjelmasta.

Varsinkin Yhdysvallat on syyttänyt Irania kaksi vuotta sitten solmitun ydinsopimuksen rikkomisesta.

Iran sitoutui sopimuksessa olemaan rakentamatta ydinasetta vastineeksi sille, että kansainvälinen yhteisö luopuu sen vastaisista talouspakotteista.

Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan Venäjän ja lännen välit olivat jopa kylmän sodan aikana selkeämmät kuin nykyisin.

Lavrov sanoi maanantaina Moskovassa, että varsinkin Britannia ja Yhdysvallat ovat unohtaneet kaikki hyvät tapansa.

Lavrov viittasi entisen kaksoisagentin Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkyttämiseen. Britannian arvion mukaan Venäjä on erittäin todennäköisesti syyllinen myrkytykseen.

Lavrov puolestaan käänsi syyttävän katseen Lontooseen.

– Se [myrkytys] saattaisi olla Britannian hallituksen etujen mukaista. Hallitus joutui epämukavaan tilanteeseen, kun se ei pystynyt täyttämään äänestäjille annettuja lupauksia brexitistä, Lavrov sanoi.

Lavrov sanoi myös toivovansa Skripalille pikaista paranemista.

"USA rikkonut YK:n peruskirjaa"

Venäjän ulkoministeri otti kantaa myös presidentti Donald Trumpin ilmoitukseen vetää Yhdysvaltain sotajoukot pois Syyriasta.

Lavrov sanoi, että ottaessaan osaa Syyrian taisteluihin Yhdysvallat on rikkonut YK:n peruskirjaa, joka turvaa kaikille maille oikeuden alueelliseen koskemattomuuteen.

Venäjä itse on lähettänyt Syyriaan hävittäjiään presidentti Bashar al-Assadin tueksi.

– Meitä huolestuttaa erityisesti se, että vaikka Yhdysvallat sanoo taistelevansa terrorismia vastaan, se vain yrittää saada jalansijaa Eufrat-joen itäpuolella, ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi.

Eteläafrikkalainen, rotusortoa vastustanut poliitikko Winnie Madikizela-Mandela on kuollut.

81-vuotias Mandela kuoli johannesburgilaisessa sairaalassa pitkäaikaiseen sairauteen.

Valkoisen väestönosan ylivaltaa vastustanut Winnie Mandela joutui poliittisen aktivisminsa takia vuosiksi kotiarestiin.

Mandelan maine kärsi kovan kolauksen vuonna 1991, kun hänet tuomittiin osallistumisesta sieppaukseen ja pahoinpitelyyn.

2000-luvun alussa hän sai ehdonalaisen tuomion petoksesta. Etelä-Afrikassa Mandelaa kuitenkin arvostetaan hänen panoksestaan valkoisen vähemmistön vastaisessa taistelussa.

Maailmalla Winnie Mandela muistetaan parhaiten ihmisoikeustaistelija Nelson Mandelan puolisona. Mandelat erosivat vuonna 1996 38 avioliittovuoden jälkeen.

Katso Yle Areenasta dokumentti Winnie Mandelasta:

http://areena.yle.fi/1-3770852

ADDIS ABEBA Nahka leikataan kengän muotoon järeällä työkoneella. Liukuhihnalla läpyskä kulkee työpisteeltä toiselle.

Valoisassa teollisuushallissa jyskytys, sihahdukset ja ompelukoneiden surina sekoittuvat tauottomaksi meluksi.

Tällainen on rikastumisen ääniraita. Kakofonia kertoo maailman nopeimmasta talouskasvusta yhdessä maailman köyhimmistä maista.

Liukuhihnan päässä kesän muotikenkiin liimataan amerikkalaiskaupan hintalappu, 17 dollaria. Kenkäpari menee halvalla, koska se on myös koottu halvalla – ja silti hyvällä voitolla.

Juuri siksi kenkätehdas on perustettu Afrikkaan.

– Etiopiasta voi tulla maailman tehdas, sanoo Ylen haastattelema kiinalainen kenkätehtailija Zhang Ying.

Myös kiinalaiset vaate-, lääke- ja autotehtaat ovat jo tarttuneet tilaisuuteen.

Huajian-yhtiön kenkätehdas Etiopian pääkaupungin Addis Abeban lounaiskulmassa on nyt Afrikkaa mullistavan muutoksen ytimessä. Tänne rakennetaan uutta teollisuusihmettä Kiinan mallin mukaan.

Salaisuutena halvat palkat ja tullivapaus

Huajian-yhtiö valmistaa tehtaassaan 8 000 kenkäparia päivässä, lähinnä Yhdysvaltain markkinoille, tulevaisuudessa myös Eurooppaan.

Operaatiota johtaa kenkätehtaan omistajan tytär Zhang Ying. Zhang ojentaa kiinalaiseen tapaan kaksin käsin käyntikorttinsa, jossa lukee tuttavallisesti vain Sherry, hänen kansainvälinen lempinimensä.

Zhang näprää kiivaasti kännykkäänsä ja papereitaan ja valmistautuu pian lentämään kotikonnuille Dongguaniin Kiinan eteläiseen Guangdongin maakuntaan, jossa yrityksen päämaja ja suurin kenkätehdas sijaitsevat. Lähtöä odotellessa hän ehtii vielä ottaa vastaan Ylen toimittajan.

Etiopia on Kiinassakin sen verran uteliaisuutta herättävä aluevaltaus, että Zhang on tottunut vastaamaan miksi-kysymyksiin ytimekkäästi kolmella ratkaisevalla kohdalla.

– Etiopiasta saa paljon raaka-ainetta, kuten lehmän ja lampaan nahkaa. Myös työvoima on erittäin halpaa, ja lisäksi voimme viedä tuotteemme Etiopiasta Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan täysin vero- ja tullivapaasti, Zhang luettelee.

Tärkeintä on voitto, mutta samalla kohenee etiopialaisten elintaso

Tärkein syy tuotannon aloittamiseen Etiopiassa on juuri halpa työvoima.

Zhangin mukaan Etelä-Kiinassa tehdastyöntekijöiden palkka on vähintään 600 euroa kuukaudessa, mutta Etiopian tehtaalla keskipalkka on vain 80 euroa. Ero on huima, 7,5-kertainen.

– Tosin Etiopiassa jotkut kustannukset ovat korkeampia kuin Kiinassa, kuten logistiikka, eikä täällä olla yhtä tehokkaita kuin Kiinassa, Zhang sanoo naureskellen avoimesti.

Zhang luottaa siihen, että työvoimakustannukset myös pysyvät matalina, koska tarjontaa riittää. Kenkätehtaan vieressä Hope eli Toivo-niminen ammattikorkeakoulu syytää joka vuosi työmarkkinoille työnnälkäisiä etiopialaisia.

Etiopian väestönkasvu on huimaava: 2,5 prosenttia vuodessa, mikä yli sadan miljoonan asukkaan väestöllä tarkoittaa yli 2,5 miljoonaa ihmistä lisää, joka vuosi.

Tähän asti valtaosa etiopialaisista on saanut leipänsä maataloudesta. Se ei kaipaa lisää työvoimaa vaan tehostamista. Väki pakkautuu kaupunkeihin, ja jostain aikuistuville nuorille pitäisi löytää työtä.

Apuun tulevat kiinalaiset tehtaat.

Jos hiukan kärjistää, Euroopassa Etiopia on nähty kasvavana joukkona nälkäisiä lapsia, mutta Kiina näkee Etiopian nuoressa väestössä sekä halpatyövoimaa että tulevia kuluttajia – strategisen kumppanin siis.

Sijoitukset eivät ole hyväntekeväisyyttä. Kysyn Zhangilta suoraan, paljonko tehdas tekee voittoa.

– 10–12 prosenttia liikevaihdosta, Zhang vastaa. Zhang haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei kyse ole vain rahantekoautomaatista, vaan Huajian haluaa tarjota etiopialaisille parempaa elämää.

– Tulimme tänne myös muusta syystä kuin tekemään voittoa. Yritämme siirtää teknologista osaamista sekä johtamiskulttuuria ja koulutamme paikallisia työntekijöitä, Zhang sanoo.

Johtamiskulttuuri on kuitenkin vaikea vientituote.

"Yhtiö kestää vain jos rakastat sitä"

Kiinalainen työkuri kiinnittää huomiota heti tehtaan portilla. Kiinasta tutut punakeltaiset propagandajulisteet mainostavat yhtiön iskulauseita, joiden pitäisi iskostua työntekijöiden asenteiksi.

Suurimmat tekstit ovat kiinaksi. Täällä sitä osaavat harvat, vaikka etiopialaisille työnjohtajille on opetettu myös kiinaa. Englanninkieliset käännökset ovat kömpelöitä.

Vapaasti suomennettuina ohjeiden ydin on tämä: maa menestyy vain jos rakastat sitä, ja yhtiö kestää vain jos rakastat sitä.

Propagandajulisteilla juuritaan myös kulttuurieroja, jotka kismittävät kiinalaista tehtaanjohtoa: Jos tulet liian aikaisin, se on tuhlausta. Jos tulet liian myöhään, se on tuhlausta.

– Heille aika on kultaa. Meillä Etiopiassa aikakäsitys on ihan erilainen. Jos minulla on tapaaminen kahdeksalta, saatan saapua yhdeksältä, tunnustaa etiopialainen työnjohtaja, 27-vuotias Demis Degef.

Degef saapui tehtaaseen suoraan koulun penkiltä, ja kehuu työnantajaansa vuolaasti. Tehtaan PR-edustaja on valinnut hänet haastateltavaksi, mutta ei valvo haastattelua.

– Kun kiinalaiset työskentelevät, he haluavat paiskia töitä 24 tuntia, mutta me haluamme tehdä töitä vain kahdeksan tuntia, Degef sanoo.

Joskus kulttuurierot käyvät liian suuriksi. Kenkätehtaalta on annettu myös kenkää, mutta Degefin mielestä syy on ollut nimenomaan työntekijöissä, jotka eivät ole noudattaneet ohjeita.

Patruuna järjestää koko elämän

Liukuhihna pyörii yhdessä vuorossa ja työpäivä päättyy kiinalaiseen marssilauluun.

Ruokaa tarjoillaan ennen työpäivää, puolentoista tunnin lounastauolla ja vielä töitten päälle. Vaihtoehtoina ovat etiopialainen ja kiinalainen ruoka.

Silmäys lounasruokalaan kertoo, että kaikki 200 kiinalaista työntekijää syövät kiinalaista ja kaikki 4200 etiopialaista työntekijää puolestaan perinteisiä injera-lettuja.

Ja työntekijät kävelevät oman tehtaan kengissä.

– On vaikeaa löytää toista tehdasta, joka huolehtisi työntekijöistään yhtä hyvin, vakuuttaa Zhang.

Huajian tuo kieltämättä mieleen vanhan ajan tehdaspatruunat, jotka pyörittivät työläisten elämää kehdosta hautaan. Askeettiset asuntolaparakit, joissa jokaisella on tilaa punkan verran, järjestyvät osalle työntekijöistä. Muut haetaan työpaikalle tehtaan tilausbusseilla.

Huajian on nimennyt tehdasalueensa kenkäkaupungiksi, koska sillä on kunnianhimoisia laajennussuunnitelmia.

Kiinan muurin taakse nousee kenkäkaupunki

Tuotannon kasvu on kovaa.

Viime vuonna Huajian vei kenkiä ulkomaille 27 miljoonan euron arvosta, tänä vuonna arviolta kolmanneksen enemmän. Tehtaaseen on tähän mennessä investoitu reilut 50 miljoonaa euroa, mutta lähivuosina kiinalaissijoitusten määrän alueella pitäisi Huajianin ennusteen mukaan nousta 1,6 miljardiin euroon.

Parin vuoden kuluttua pienteollisuusalueella pitäisi olla ainakin 50 000 työntekijää. Tehdas aikoo rakentaa alueelle kaikki palvelut sairaalasta jätevedenpuhdistamoon. Koko komeus ympäröidään Kiinan muurin jäljitelmällä.

Muualle Etiopiaan on tarkoitus rakentaa pian kaikkiaan 20 vastaavaa teollisuusaluetta. Liikkeelle lähdetään pohjalta, sillä vaatteet ja kengät ovat alle prosentin Etiopian koko viennistä.

Vielä toistaiseksi kenkätehtaan vieressä aasit tonkivat roskakasoista syötävää ja köyhät ihmiset kierrätettävää. Aaltopeltiset kojut tekevät kuitenkin vähitellen tilaa korkeille asuinkerrostaloille, jotka voisivat olla mistä päin maailmaa tahansa. Myös rakennusteollisuus elää kiinalaisen rahoituksen ansiosta voimakasta nousukautta.

Kehityksen kirittäjänä on uusi rautatie. Myös radasta etiopialaiset saavat kiittää Kiinaa.

Rautatie vie tuotteet maailmalle

Huajianin kengät on tähän asti kärrätty vientisatamaan kuoppaista kyytiä rekoilla, joiden matka Adeninlahden rannikolle kestää päiväkausia.

Vuoden alussa virallisesti avattu rautatie Addis Abebasta Djiboutiin on lyhentänyt matkan yhteen päivään. Etiopia on maailman väkirikkain sisämaavaltio, jonka vienti kulkee lähinnä Djiboutin sataman kautta.

Kenkäkontit siirtyvät raiteille myöhemmin tänä vuonna. Silloin tilaajat meren takana saavat kenkänsä entistä nopeammin.

– Koska olemme vientiyhtiö, toimitusten nopeus on meille erittäin tärkeää. Jos voimme säästää viisi tai kuusi päivää, saamme uusia asiakkaita, tehdashanketta vetävä Zhang Ying kertoo.

750 kilometriä pitkä ja ainakin kolmisen miljardia euroa maksanut rautatie on rakennettu valtaosin kiinalaisella lainarahalla.

Ylen haastattelema Etiopian rautateiden viestintäjohtaja Dereje Tefera Haile sanoo, että diili oli hyvä; uudet ratakilometrit Etiopiassa ovat hänen mukaansa syntyneet halvemmalla kuin vaikkapa Nigeriassa tai Keniassa.

Jo Djiboutin rataa ennen rakennettiin Addis Abebaa halkova kaupunkirata, ensimmäinen lajissaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Radan rakentanut kiinalaisyhtiö ei ole vaivautunut räätälöimään tuotettaan aina loppuun asti paikallisiin oloihin. Kylteissä asemien nimet on ilmoitettu englanniksi ja kiinaksi, vaikka Etiopian pääkielet ovat amhara ja oromo.

Jos hevonen – ja tässä tapauksessa rautahevonen – on osittain lahjaa, ei yksityiskohdista ehkä kannata huomautella.

Etiopiassa ei muutenkaan tunneta huomauttelun vapautta.

"Kiina ei kysele demokratian perään"

Etiopiassa on parhaillaan poikkeustila, ja yksinvaltainen hallitus on kieltänyt mielenosoitukset. Laittomat mielenilmaukset on kukistettu väkivaltaisesti. Oppositiolla ei ole parlamentissa yhtään paikkaa.

Tehtaan edustaja ei halua ottaa kantaa maan poliittiseen tilanteeseen.

– Tärkeintä meille on vakaus, Zhang sanoo.

Mutta onko Etiopia nyt tarpeeksi vakaa?

– Se on okei, Zhang sanoo lyhyesti.

Poikkeustilan takia myös kansalaiset varovat sanojaan. Addis Abeban kaduilla kauppias Abraham Gabrkrstos kertoo kuitenkin suoraan sen, miten Kiinan ja lännen sijoitukset eroavat toisistaan.

– Kiinan sijoitukset ovat hyvä asia. Mistään muualta emme saa kunnolla sijoituksia. Jos pyydetään investoimaan Etiopiaan, eurooppalaisilla yrityksillä on paljon ehtoja, mutta kiinalaiset eivät kysele demokratiasta tai vapaudesta. Ne haluavat vain tehdä voittoa, niin että molemmat osapuolet hyötyvät, Gabrkrstos sanoo.

Sijoittaja kiittelee Etiopiaa

Molempien osapuolten hyötyä analysoidaan korkeassa lasiseinäisessä toimistotornissa Addis Abeban keskustassa. Jättimäisen työhuoneen neuvottelupöydän päässä istuu suursijoittaja, joka on vilpittömän ylpeä synnyinmaansa noususta.

Sijoittajan mielestä Etiopia on pelannut korttinsa harvinaisen hyvin.

Zemedeneh Negatu, amerikkalaisen Fairfax Africa Fund -sijoitusrahaston johtaja kertoo Ylen haastattelussa, että Etiopia on investoinut juuri oikeisiin asioihin parantaessaan kulkuyhteyksiä ja energiahuoltoa.

Patohankkeilla Etiopia on puristanut sähkön hinnan noin neljään senttiin kilowattitunnilta, mikä on lähes maailman halvinta. Se houkuttelee sijoittajia, koska muualla Afrikassa sähkö on kallista ja sen saanti epäluotettavaa.

Etiopian talous on kasvanut yli kymmenen vuoden ajan keskimäärin yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. 2000-luvulla köyhyys on vähentynyt yli kolmanneksella, mihin on vaikuttanut myös länsimaiden massiivinen kehitysapu.

– Kasvu on kestävää, koska sen taustalla ovat talouden perusrakenteet, eivätkä mitkään kertaluonteiset pikavoitot, Negatu sanoo.

Hän viittaa muihin Afrikan maihin, joissa talouskasvu voi kulkea vuoristorataa öljyn hinnan mukana.

Juuri vastuullinen taloudenpito ja hyvät tulevaisuudennäkymät ovat houkutelleet suursijoituksia Kiinasta. Vuosikymmenessä ulkomaisten sijoitusten vuosittainen määrä on lähes 40-kertaistunut. Negatun mielestä Kiinan sijoitukset eivät ole lyhytnäköistä luonnonvarojen hyödyntämistä, vaan teollisen perustan luomista.

– Kiina aikoo tehdä Etiopiasta teollisuuskeskuksen, Negatu uskoo ja arvostelee samalla länsimaisia sijoittajia.

– Yhdysvaltain keskittymiskyky herpaantui. Samalla Kiina keskittyi laserin tarkkuudella siihen, että he halusivat Afrikkaan, Negatu vertaa. Kiina on nykyisin Etiopian suurin kauppakumppani ja suurin sijoittaja.

Negatun johtamalla sijoitusrahastolla on Etiopiassa myös omia intressejä. Tammikuussa se ilmoitti investoivansa kumppaniensa kanssa yli kolme miljardia euroa uuteen öljynjalostamoon.

Kiinasta uusi siirtomaaisäntä?

Negatun mielestä Kiinan etu on sekin, että valtio ja yritykset vetävät yhtä köyttä. Sijoituspäätökset syntyvät nopeasti.

Huajian-yhtiön Zhang Ying sanoo kuitenkin, ettei yhtiö saa mitään tukea Kiinan hallitukselta.

– Olemme yksityinen yhtiö ja toimimme omin päin, Zhang sanoo.

Kiinan valtio tosin toimii aktiivisesti samalla suunnalla. Kiina avasi ensimmäisen ulkomaisen sotilastukikohtansa naapurimaassa Djiboutissa viime vuonna. Addis Abebaan Kiina rakensi Afrikan unionille lahjaksi uuden päämajan.

Oli Kiinan valtion ja yritysten suhde mikä tahansa, Kiinan ja kiinalaisten vaikutusvalta sekä näkyvyys kasvavat. Huajian-tehtaan edustaja arvioi, että Etiopiassa asuu nykyisin jo 50 000 kiinalaista.

Länsimaissa Kiinan vyöryä Afrikkaan on arvosteltu usein uuskolonialismina. Negatun mielestä arvostelu on kateellisten panettelua.

– Emme voi enää vähätellä kiinalaisia. He rakentavat hyviä teitä, hyviä rautateitä, hyviä lentokenttiä. Jos me saamme sellaisia, miksi me valittaisimme, Negatu kysyy.

Edes valtionvelan kasvu ei huolestuta Negatua. Hänen mukaansa lainahumalaa ei Etiopian tapauksessa seuraa velkakrapula, koska lainarahaa ei ole tuhlattu juokseviin menoihin kuten virkamiesten palkkoihin, vaan rahalla on parannettu tulevan talouskasvun edellytyksiä.

Siitä voisi irrota siivu myös Suomelle.

Suomalaisten Afrikan-valloitus kompastuu rahoitukseen

Siinä missä Kiina sijoittaa Etiopiaan miljardeja, Suomi voi sijoittaa vain miljoonia.

Maaliskuun 2018 puolivälissä yritysvaltuuskunnan kanssa Etiopiaan tutustunut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen uskoo, että rahoituksen järjestäminen tuo Kiinalle etua.

– Meillähän ei ole sellaista toimintamallia, että saisimme itse rahoitettua hankkeita tai että yritykset ottaisivat niin suuren riskin. Sen takia meidän yritykset ovat tavanneet ulkomaisia kehitysrahoituslaitoksia, Virolainen kertoi vierailullaan Addis Abebassa.

Virolainen ei pidä kiinalaisten sijoituksia uuskolonialismina, kuten länsimaissa on toisinaan arvosteltu.

– En sitä noin ajattele, vaan he ovat liikemiehiä ja -naisia ja he toimivat niillä markkinoilla, joissa he näkevät, että heillä on liiketoimintapotentiaalia, Virolainen arvioi.

Virolainen arvelee, että Kiinan sijoituksilla saattaa olla myös poliittisia tavoitteita, mutta ennen kaikkea kyse on globaalista markkinataloudesta, jossa Kiina on osannut hyödyntää mahdollisuutensa.

Lähivuosina kannattaa Suomessakin vilkaista kengänpohjia. Entistä useammin niissä voi Kiinan ansiosta lukea Made in Ethiopia.

Kaksi ihmistä on kuollut ja kolme loukkaantunut Ranualla maanantaina tapahtuneessa kahden henkilöauton nokkakolarissa. Onnettomuudessa kuolleet mies ja nainen olivat samassa autossa, Lapin poliisi tiedottaa.

Toisessa autossa oli kolme ihmistä, jotka kaikki loukkaantuivat vakavasti. Heidät kuljetettiin helikopterilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Törmäyspaikka on Pudasjärventiellä noin kaksi kilometriä Ranualta Pudasjärven suuntaan. Onnettomuus sattui noin kello 12.45.

Poliisi selvittää onnettomuuden syytä. Sää onnettomuuspaikalla oli hyvä.

On kuuma kesäkuinen päivä kuusi vuotta sitten. Maria istuu puutarhatuolissa, kissa kehrää ja pyörii jaloissa.

Aurinko paistaa kirkkaana. Sen säteet tuntuvat iholla kuin pistelevinä nuppineuloina, Maria on juuri ymmärtänyt, että hänen 12-vuotiaan poikansa koko kesä kuluisi sairaalan suljetulla osastolla.

Etukäteen oli tutun hoitotahon kanssa sovittu, että jos pojan tilanne kotona kriisiytyy, Antti pääsee kahden viikon kriisijaksolle yliopistosairaalan lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle.

Kesäloman alkaessa kaikki kouluun ja terapiassa käynteihin liittyneet rutiinit päättyivät samanaikaisesti.

– Poika ei enää hallinnut arkeaan, ei ajatuksiaan eikä impulsiivisuuttaan ja Antti lähti ensimmäiselle osastojaksolleen. Ilmassa oli samaan aikaan sekä toivoa että pelkoa, Maria muistaa.

Sairaalassa asiat eivät sujuneet äidin toiveiden mukaan.

Sairaalan toimintaa oli supistettu kesän ajaksi ja lastenosastot pantu kiinni. Antti siirrettiin äidin vastustuksesta huolimatta nuorten aikuisten psykiatriselle suljetulle osastolle, jossa osastokavereina oli päihteiden väärinkäyttäjiä ja itsemurhaa yrittäneitä.

– Antti pelkäsi valtavasti, silti hän ei saanut olla minuun edes puhelimitse yhteydessä, soittoajat osastolla oli ennalta määrätty.

– Tapaamiset pojan kanssa järjestettiin osaston pienessä kopissa, poikani huoneessa en saanut käydä. Tuntui kuin olisin ollut tapaamassa lasta eristyssellissä. Ainut mukava asia, mitä kopissa saattoi yhdessä tehdä, oli kortinpeluu, Maria muistelee.

Kaksi viikkoa osastolla ei toiveista huolimatta vienyt Antin tilannetta parempaan suuntaan, eikä poika sitten kotiin päässytkään.

Pelkokohtaukset ja mielikuvituskaverit kuuluivat pojan elämään

Maria huomasi 2000-luvun taitteessa syntyneen poikansa olevan jollakin tapaa erityinen maailmaan tulostaan lähtien. Univaikeuksien ja koliikin lisäksi vauva oli hyvin aistiyliherkkä.

– Aivan pienestä saakka Antti eli öitään pelkokohtausten vallassa ja ripustautui voimakkaasti minuun, Maria kertoo.

Päiväkotiajan poika oli elänyt lähinnä mielikuvituskaverit seuranaan.

– Impulsiivisesta käytöksestä kertovien päiväkodin lausuntojen perusteella Antti otettiin yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian asiakkaaksi jo 6-vuotiaana. Tietyllä tapaa se oli helpotus, Maria huokaa.

Koulun alkaessa oli siis tiedossa, että poika tulee koulunkäynnistä suoriutuakseen tarvitsemaan vahvaa tukea.

Antti sijoitettiin erityisluokkaan, hänelle tehtiin henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma sekä täysin yksilöllistetty oppimäärä. Tukitoimista huolimatta Antin vaikeudet jatkuivat.

– Opettajien mielestä Antti oli erittäin haastava ja teki omituisia tempauksia. Lapsi ei selvästikään ollut kiinni häntä ympäröivässä maailmassa, ajassa tai paikassa, Maria kuvailee.

Kun ensimmäistä luokkaa oli jatkunut tovi, Antti sai diagnoosin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä eli ADHD:sta. Äiti uskoi diagnoosin myötä asioiden muuttuvan paremmalle tolalle, mutta toisin kävi.

– Minkäänlaista terapiaa ei pojalle tarjottu. Oletin terapian olevan diagnoosin saaneelle itsestäänselvyys, koska selkeä tarvehan sille olisi ollut. Vietyäni itse asiaa eteenpäin Antti pääsi lopulta valituksen jälkeen ryhmä- ja toimintaterapiaan.

Toisella luokalla Antille kokeiltiin melko yleisesti ADHD:n hoidossa käytettävää metyylifenidaatti-pohjaista lääkitystä impulssiherkkyyttä tasaamaan.

– Pojalla alkoi kuitenkin pian esiintyä rajuja tic-oireita eli tahdosta riippumatonta lihasten nykimistä. Lopulta metyylifenidaattien käyttö kiellettiin Antilta kokonaan Kelan lääkärin toimesta. Tic-oireet eivät kuitenkaan koskaan hävinneet, mutta nykyisin niitä tulee lähinnä tilanteissa, missä Anttia jännittää tai pelottaa. Myös ilo voi laukausta tic-kohtauksen, Maria kuvailee.

”Osa vanhemmista uupuu ja sairastuu itsekin”

Näistä ajoista alkoi Oulun kupeessa asuvan Marian jo yli kymmenen vuotta kestänyt taistelu, milloin terapiasta, milloin oikeista diagnooseista, milloin tuesta kotiin tai kouluun tai oikeudesta avustajaan.

Päätöksiä, lausumia ja valituksia sisältävä mappipino kirjahyllyssä kasvaa edelleen. Tapaukset ovat niin moninaisia, ettei Maria enää jaksa edes muistaa kaikkia yksityiskohtia.

Hän katsoo ulos olohuoneensa ikkunasta näkyvää lumista maisemaa, se on tällä kertaa sumuisen harmaa, samanlaiselta on tuntunut omassa mielessä pitkään.

– Taistelu Antin oikeuksien puolesta on vienyt minulta kaiken: työn, uran, parisuhteen ja oman terveyden, aivan kaiken. Maria tietää, että kaikki vanhemmat eivät jaksa ja osa on hukassa paperisodan keskellä.

– Osa yksinkertaisesti antaa periksi ja lapsi saatetaan ottaa huostaan. Jotkut alkoholisoituvat ja osalle tulee itselleen mielenterveysongelmia.

– Ilman sukulaisten apua ja vertaistukea minutkin olisi varmaan löydetty Tuiran silloilta hyppäämästä. Viime vuosina olen päässyt irtaantumaan kodista enemmän, tosin silloinkin olen aina puhelimen päässä valmiina antamaan etäohjausta, Maria sanoo

Maria yrittää auttaa muita samassa tilanteessa olevia ja osallistuu itse aktiivisesti somen vertaistukiryhmiin ja neuvoo kokemustensa perusteella muita anomus- ja valitusasioiden viidakossa.

– Ongelman ydin kunnissa on se, että viranomaiset eivät ole riittävän kiinnostuneita selvittämään apumahdollisuuksia tai sitten pelätään, että erityislapset vievät kunnan rahat. Olen törmännyt useasti siihenkin, että kunnissa ei tunneta sosiaalihuollon lakia.

– Kunnat eivät esimerkiksi ota lapsia, joilla on neuropsykiatrisia toimintarajoitteita erityishuollon piiriin ja rikkovat näin lakia. Lakia rikotaan myös omaishoidontuki- ja vammaispalveluasioissa, Maria tömäyttää.

"Lapseni ei ollut pakkohoidossa, mutten saanut häntä kotiinkaan"

Palataan vielä kuuden vuoden takaiseen kesään. Kaksi osastoviikkoa venyi kuuteen ja näistä neljällä Antti ei Marian mukaan saanut ulkoilla lainkaan.

Odotus oli pitkä.

Mariaa itseänsä lääkärit kehottivat nauttimaan kesälomastaan.

– Miten siinä nautit? Lääkärit pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että lapseni paikka on kesäsupistusten ajan nuorten aikuisten osastolla. Peruste oli se, että ainoastaan tällä osastolla häntä on mahdollista tarkkailla ja lääkitä vuorokauden ympäri.

– Antti ei siis ollut lähetteellä pakkohoidossa, mutta en saanut häntä kotiinkaan. Minulle sanottiin, että tilanne pakottaa tähän ratkaisuun. Mielestäni hoitotahdon toteutuminen oli tilasteesta kaukana.

Marian mielestä lapsi koki osastolla asioita, jotka traumatisoivat pojan pitkäksi aikaa, eivätkä edistäneet toipumista.

– Hän näki muun muassa vierotusoireista kärsiviä narkomaaneja, kiinnipitotilanteita, lepositeitä, huutoa ja raivoa.

– Poikani saamista lääkkeistä kerrottiin, jos muistettiin. Lääkevalinnat oli tehty poikaa jututtamalla. Oma näkemykseni on se, että lapsellani ei edelleenkään, nyt jo täysi-ikäisenä, ole kykyä kantaa vastuuta lääkityksestään, Maria sanoo.

Kesän kuluessa hoitotaho päätyi siihen, että Antti olisi syytä toimittaa kehitysvammatutkimuksiin kehitysvammaisosastolle.

– Kehitysvammatutkimuksen aikana sain vierailla yhden tunnin viikossa lapseni luona. Lopulta kehitysvammaosastolla todettiin, ettei kehitysvammasta kuitenkaan ole kyse. Se oli sellainen kesä. Päädyin lopulta tekemään laajan muistutuksen koko kesän toiminnasta yliopistosairaalalle, Maria puuskahtaa.

Kouluun paluu ei rankan kesän jälkeen onnistunut

Seuraukset kesän hoito- ja tutkimusjaksosta olivat Marian mukaan karut.

– Antti pelkäsi kaikkea, eikä kyennyt syksyllä palaamaan kouluun. Ajauduin tilanteeseen, jossa oli pistettävä puntariin oma ja lapsen elämä. Kotikuntamme ei suostunut ostamaan hänelle sairaalakoulupaikkaa, joten ainoa vaihtoehto oli jättää oma työni ja pitää lapsi kotiopetuksessa.

Toimiessaan puolitoista vuotta kotiopettajana Maria perheineen pärjäsi taloudellisesti jollakin tapaa niukasti elämällä.

– Sain tehtyä kotoa käsin usein töitä tunnin pari päivässä ja lisäksi sain omaishoidontukea . Myöhemmin tosin selvisi, että minulle olisi kuulunut korotettu tai laitoshoidon jälkeinen suurempi omaishoidontuki. Hain näitä lääkäreiden lausunnoilla, mutta ne evättiin.

– Omaishoidon sijaista en saanut, ennen kuin löysin sen itse, en ole myöskään saanut korvauksia pitämättömistä vapaista. Lapselleni ei löytynyt tilapäishoitoa vammaispalvelusta, ei tukiperhettä eikä perhetyöpalvelua.

Samoihin aikoihin, Antin ollessa teini-iässä, moni muukin asia alkoi Marian mukaan mennä todella mönkään.

– Lapseltani evättiin vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen avustaja sillä perusteella, ettei poika voinut toimia työnantajana nuoren ikänsä vuoksi. Myöhemmin selvisi, että päätös oli laiton. Kunnan olisi pitänyt tarjota apua muulla tavalla, esimerkiksi perhetyönä tai tilapäishoitona.

Maria yritti viedä perheensä asiaa eteenpäin myös lastensuojelun kautta.

– Kuntamme sosiaalitoimen johto kuitenkin totesi minulle, että edes lastensuojelu ei tunnista tämän kaltaisia erityislapsia, vaan minun pitää palkata itse lastenhoitaja, jos tarvitsen apua.

– Soittelin apua ministeriötä myöten. Vasta tehtyäni kantelun lastensuojelun toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle, meidät huolittiin lastensuojelun asiakkaiksi.

– Kanteluprosessi kesti puolisen vuotta ja sen seurauksena kunta sai nuhteet toiminnastaan. Lopputulos tästä kaikesta ei tosin ollut kummoinen, tunnin tai kaksi kestävä tukihenkilökäynti joka toinen viikko ja tukihenkilökin oli itse löydettävä, Maria naurahtaa.

Joskus nauru vaihtuu itkuksi ja itku nauruksi

Marian määrätietoisuus ja jatkuva päätösten kyseenalaistaminen on kuitenkin useimmiten lopulta palkittu.

– Olen tapellut pojalleni viimeisten vuosien aikana muun muassa psykoterapiaa, kuljetuspalvelua, kouluavustajaa, erityishuolto-ohjelmaa ja työtoimintaa. Aikaa tähän kaikkeen on mennyt vuosia.

– Olen itkenyt, hakannut päätä seinään ja valvonut satoja öitä, mutta päättänyt, että minun lastani ei kohdella väärin.

– Olen taistellut, koska laki on laki. Olen karvaasti kokenut, että yhteiskunnan järjestelmä ja kuntien taloudellinen tilanne potkii päähän heikompiosaisia, vammaisia ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia.

Monimutkaisilta vaikuttavista valitusprosesseista Maria kertoo selvinneensä lakimiesten, aluehallintoviraston ja sosiaaliasiamiesten avulla.

– Olen opetellut lakia, vaatinut lausuntoja ja laatinut kanteluja ja muistutuksia. Olen istunut lakimiesten ja eri toimialojen johtajien kanssa palavereissa naamatusten antamatta piiruakaan periksi.

Marian mielestä on kuitenkin ymmärrettävää, että harva uskaltaa, jaksaa tai osaa ryhtyä vaatimaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua.

– Kannustan silti pitämään huolta lapsen oikeuksista ja ottamaan tarvittaessa lakimiehen avuksi. Monikaan ei tunnu tietävän oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun, jos avusta hyötyjänä on ainoastaan lapsi, Maria pohtii.

Moniammatillinen tuki on auttanut arjessa selviytymisessä

Pikkuhiljaa kevätaurinko alkaa puskea sumuverhon takaa ja moni asia tuntuu myös valoisammalta.

Vastikään täysikäistynyt Antti on saanut moniammatillista tukea sekä terapiaa nyt vuosien ajan.

Erityisesti moniammatillinen tuki on äidin mukaan auttanut rutkasti poikaa selviytymään niin koulussa, kodissa kuin vapaa-ajallakin.

– Muut diagnoosit, paitsi käytöshäiriö ja aistien ali- ja yliherkkyydet on purettu. Nykyään nautin ihan vaan jo siitä, että näen kuin Antti hymyilee, Maria kertoo.

Edessä on suuri askel, Antti on muuttamassa tuetusti asumaan ensimmäiseen omaan kotiinsa.

Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.

Lue lisää:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/16/erityislasten-vanhempien-puheenvuoro-kaksitoista-tarinaa-erityisarjesta

Meksikossa on liikkeellä suuri ihmisjoukko, joka pyrkii ylittämään rajan Yhdysvaltoihin.

"Karavaanissa" on nyt noin 1 200 ihmistä, jotka ovat pääosin kotoisin Keski-Amerikasta.

Siirtolaisjoukko saa tukea maahanmuuttoa edistävältä Pueblo sin Fronteras -järjestöltä (suom. Kansat ilman rajoja). Myös paikalliset viranomaiset ovat avustaneet siirtolaisjoukkoa tarjoamalla heille majapaikkoja ja kuljetuksia eteenpäin.

Tuki tosin ei ole täysin pyyteetöntä, arvelee uutistoimisto Reutersin haastattelema järjestön edustaja Rodrigo Abeja. Viranomaiset auttavat siirtolaisia, jotta nämä lähtisivät pois heidän vastuullaan olevalta paikkakunnalta.

Siirtolaisten matka on pituudeltaan 3 200 kilometriä. Se alkoi maaliskuun 25. päivä Tapachulasta, Guatemalan rajalta.

Osa matkalaisista aikoo yrittää Yhdysvaltoihin laittomasti, osa aikoo hakea poliittista turvapaikkaa. Joukossa on paljon guatemalalaisia, jotka pakenevat maansa poliittista kuohuntaa ja rikollisten väkivaltaa.

Trump painostaa Meksikon johtoa

Meksikon hallitus on vaikeassa tilanteessa, sillä se haluaa noudattaa laillisia menettelytapoja siirtolaisten suhteen.

Ne, joilla on oikeus maastamuuttoon, on päästettävä eteenpäin. Osalla ei ole maahantulolupaa Meksikoon, ja heitä onkin palautettu kotimaihinsa jo satamäärin. Meksikon laki sallii keskiamerikkalaisille matkan jatkamisen Yhdysvaltoihin, jos he ovat tulleet Meksikoon laillisesti.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on tietoinen siirtolaiskaravaanista. Eilen maanantaina hän lähetti useita tviittejä, joissa syytti Meksikon hallitusta toimettomuudesta siirtolaisvirran pysäyttämisessä. Trump varoitti, että jos mitään ei tapahdu, hän purkaa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen, Naftan.

Naftan tulevaisuudestasta käydään paraikaa neuvotteluja Yhdysvaltain, Meksikon ja Kanadan kesken.

Meksikon toimiin vaikuttavat myös heinäkuun alussa järjestettävät presidentinvaalit. Vasemmisto-opposition presidenttiehdokas Andres Manuel Lopez Obrador on selvässä johdossa. Hän lupaa tiukentaa maansa linjaa suhteessa Yhdysvaltain painostukseen.

Facebookilla on voinut olla jopa ratkaiseva osuus Myanmarin rohingya-vähemmistöön kohdistuneen vainon synnyssä. YK esitti syytöksiä Facebookia kohtaan jo maaliskuussa. The Guardian -lehden julkaisema tutkimus näyttää vahvistavan Facebookin osuuden.

Islamilaiset rohingyat joutuivat ennennäkemättömän vainon kohteiksi viime vuoden syksyllä sen jälkeen, kun rohingya-militantit olivat tehneet iskuja poliisiasemille. Yli puoli miljoonaa rohingyaa häädettiin väkivaltaisesti Myanmarin länsilaidalta, Rakhinen osavaltiosta naapurimaahan Bangladeshiin.

Tuhansia ihmisiä sai surmansa puhdistuksissa, joita on kutsuttu jopa kansanmurhaksi.

Myanmarissa toimivat YK:n tarkastajat totesivat maaliskuussa, että Facebookilla on ollut ratkaiseva rooli vihamielisyyksien synnyssä. Tämä johtui siitä, että monille myanmarilaisille Facebook on ainoa internetin uutiskanava. Lisäksi monet myanmarilaiset pitivät kaikkia Facebookiin linkitettyjä viestejä luotettavina uutisina.

YK:n mielestä Facebook ei täyttänyt lupauksiaan poistaa asiaton aineistoa sivuiltaan, vaan vihamielinen materiaali sai jäädä muokkaamaan lukijoiden mieliä.

Pieni ääribuddhalaisten ryhmä lietsoi vihaa

Rohingyat ovat olleet syrjitty vähemmistö Myanmarissa kautta historian, mutta viime elokuussa heihin kohdistunut vihakirjoittelu kasvoi nopeasti.

Digitaaliseen viestintään erikoistunut tutkija Raymond Serrato on selvittänyt Myanmarin kansallismielisen ja buddhalaisen Ma Ba Tha -ryhmittymän Facebook-kirjoittelua.

Tutkimuksesta ilmenee, että rohingyoihin kohdistunut vihakirjoittelu alkoi kesällä 2016, kasvoi voimakkaasti elokuussa 2017 ja huipentui elokuun lopussa heti rohingyojen ARSA-kapinallisryhmän tekemien iskujen jälkeen.

Rohingyoihin kohdistuneet väkivaltaisuudet alkoivat pian tämän jälkeen.

Myanmarissa on noin 53 miljoonaa asukasta. Heistä Ma Ba Tha -järjestöön kuuluu noin 55 000.

Myanmarin vihapuhetta tutkinut Institute for War and Peace Reporting -tutkimuslaitoksen analyytikko Alan Davis totesi jo elokuussa, että "viesteistä oli tullut entistä organisoidumpia, vastenmielisempiä ja sotaisampia".

Hänen mukaansa Myanmarissa levitettiin tekaistuja uutisia rohigyoista. Heidän väitettiin keränneen aseita räjäyttääkseen buddhalaisten pyhiä temppeleitä. Rohingyoja nimitettiin halventavilla haukkumanimillä ja vaatimukset "muslimivapaista" alueista levisivät.

Kun Davis otti yhteyttä viranomaisiin, nämä kiistivät tietävänsä asiasta mitään. Toimittajat kieltäytyivät tutkimasta vihakampanjaa, koska pelkäsivät oman turvallisuutensa puolesta, Davis kertoo Guardianille.

Syytöksiä Facebookia kohtaan

Maaliskuussa 2018 YK:n Myanmarin erityisraportoija Yanghee Lee sanoi "Facebookin muuttuneen pedoksi".

– Sitä [Facebookia] on käytetty välittämään julkisia viestejä, mutta me tiedämme, että äärinationalistisilla buddhisteilla on omat Facebook-sivunsa ja he todella lietsovat paljon väkivaltaa ja vihaa rohingyoja ja muita etnisiä vähemmistöjä kohtaan, hän totesi.

Facebook-yhtiölle syytökset tulevat hankalaan aikaan, sillä sitä on viime viikkoina syytetty valeuutisten leviämisen sallimisesta sekä luvattomasta käyttäjätietojen luovuttamisesta Donald Trumpin ja Britannian brexit-mielisten vaalikampanjoihin.

Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg myönsi eilen maanantaina Vox-uutissivuston haastattelussa yhtiön kiinnittäneen paljon huomiota vihapuheen leviämiseen Facebookin kautta Myanmarissa. Hänen mukaansa Facebook ponnistelee samalla tavalla kuin muutkin sosiaalisen median välineet, jotta se kykenisi erottamaan toisistaan vihapuheen ja asiallisen poliittisen viestinnän.

Facebookin tiedottaja kertoo Guardianille, että yhtiö tehostaa toimiaan poistaakseen vihapuhe-sisällöt ja niitä levittävät henkilöt sivuiltaan. Toimintaan värvätään lisää henkilöstöä.

Analyytikko Raymond Serrato kehottaa Facebookia olemaan avoimempi. Hänen mukaansa tällä hetkellä tutkijoilla ei ole mahdollisuutta jäljittää disinformaation ja vihapuheen levittäjiä.

Epäselvyyksiä muuallakin

Myanmarin ohella myös muun muassa Sri Lankan saarivaltiossa on ollut raju etninen konflikti, johon Facebookin sanotaan olleen osallinen.

Kansallismieliset ääribuddhalaiset mellakoivat maaliskuussa Kandyn alueella asuvia muslimeja vastaan ja sytyttivät heidän rakennuksiaan tuleen.

Sri Lankan viestintäministeri Harin Fernando kertoi Guardianille, että hallitus määräsi tuolloin Facebookin ja muut sosiaalisen median sivustot suljettaviksi, koska "koko maa olisi syttynyt muutamassa tunnissa tuleen".

Lue lisää:

Tämän tiedämme nyt Facebook-kohusta – Keskushahmoina kolme miestä

Lehdet: Trumpin kampanjaan liitetty yhtiö keräsi tietoa salaa Facebookissa – kohteena 50 miljoonaa somekäyttäjää Yhdysvalloissa

Essee: Miksi Suomi avasi lähetystön maahan, jota syytetään rotuerottelusta? Rauhannobelistin johtama Myanmar sai rumat kasvot