Finavia kertoo sivuillaan, että eurooppalainen lennonjohtokeskus Eurocontrol ilmoittaa sen järjestelmissä ilmenneestä häiriöstä.

Häiriön vuoksi lentoliikennettä rajoitetaan ja se aiheuttaa viiveitä kansainvälisessä liikenteessä.

Kotimaan sisäiset lennot sekä Suomen ja Aasian väliset lennot sujuvat Finavian mukaan normaaliin tapaan.

Uutistoimisto AFP kertoo, että lentokentät ympäri Eurooppaa varoittivat tiistaina teknisen ongelman aiheuttamasta häiriöstä.

Eurocontrolin Brysselin keskustoimisto arvioi järjestelmähäiriön vähentävän lentoliikenteen määrää 10 prosentilla Euroopan vilkkaasti liikennöidyllä taivaalla.

Esimerkiksi Brysselin lentokentältä kuitenkin kerrottiin, että kentältä nousee toistaiseksi ilmaan vain noin 10 lentoa tunnissa, vaikka sen verkkosivuston mukaan normaalipäivänä laskeutuvien ja lähtevien lentojen määrä on noin 650.

Schipholin lentokentältä Amsterdamista kehotettiin matkustajia tarkistamaan lentonsa lähtö etukäteen ja varoitettiin viivästyksistä.

Eurocontrollin mukaan vastaavankaltaisia häiriöitä ei ole aiemmin ilmennyt. Eurocontrol kertoo paikantaneensa häiriön ja uskoo, että ongelma saadaan korjattua tiistain aikana.

Ympärilläni on yhdeksän pientä lastentarhanopettajaa. Kajaanin syrjäisessä Otanmäen päiväkodissa ei olekaan ihan tavallinen päivä: tänään lapset päättävät, että mitä tehdään.

Päivän ohjelma on nuijittu aiemmin lasten omassa kokouksessa. Monipuoliseen päivään kuuluu muun muassa leivontaa, nukketeatteria, liikuntaa ja kummituksia.

– Minä ajattelin, että nyt tehdään kummituslinna. Sain hyvän idean kun meillä oli halloweenit, niin siitä se jäi päälle. Minä tykkään kaikennäköisistä kummituksista ja kaikista vähän synkemmistä jutuista, selostaa 6-vuotias Kaapo Mikkonen.

Pihla Matikainen, Petriina Leinonen ja Sanni Haataja puolestaan halusivat leipoa ihan itse suklaisia muffinsseja.

– Se on kivaa ja herkullista, perustelevat tytöt valintaansa.

Päiväkodissa vietetään kokonaista lasten suunnittelemaa päivää ensimmäistä kertaa. Otanmäen päiväkodin johtaja Tiina Heikkinen on päivästä innoissaan.

– Kun lapset kuulivat tästä, he sanoivat ensimmäisenä, että "jippii, me saadaan olla opettajia". Jokainen teki toiveen piirustuksena ja sitten tehtiin pientä äänestystä. Osalla oli onneksi samoja toiveita, Heikkinen kertoo.

Heikkiselle on ollut mieltä avartavaa nähdä, kuinka hyvin lapset osaavat leikkimielisesti toimia opettajina.

– Se on todella tärkeä tehtävä. Siinä saa vuorovaikutusta muiden lasten kanssa ja rohkeutta, että minä saan määrätä ja tehdä jotakin tiettyä tehtävää.

Uusi "vasu" antaa lapsille valtaa

Varhaiskasvatuksessa aikuiset eivät enää sanele ja lapset tottele, vaan nyt lapset on otettava osaksi päätöksentekoa.

Asian linjaa varhaiskasvatuslakiin perustuvat varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, jotka tulivat voimaan elokuussa 2017. Suomen varhaiskasvatusta uudistetaan edelleen, ja lakiuudistus on nyt eduskunnassa lausuntokierroksella.

Uuden varhaiskasvatussuunnitelman eli tuttavallisemmin "vasun" mukaan myös lapsen aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä tulee arvostaa ja lapsi pitää ottaa osaksi toiminnan suunnittelua ja toteuttamista.

Kuulluksi tulemisen tunne on lapsen itsetunnon kannalta ratkaisevan tärkeää, sanoo kasvatustieteen tohtori ja lastentarhanopettaja Piia Roos. Hänen mukaansa kyse on perustavaa laatua olevista kokemuksista, kuten esimerkiksi hyväksytyksi tulemisesta ja arvostuksen tunteesta.

– Ihan ihmisyyden ytimessä liikutaan, sanoo Roos.

Roosin mukaan lapsen osallisuutta korostava ajatusmaailma ei ole suomalaisessa päiväkotikulttuurissa uusi.

Kauas historiaan ei kuitenkaan tarvitse mennä, kun käytännöt olivat aivan toisenlaiset kuin nykyään: vielä 90-luvulla, jolloin Roos valmistui lastentarhanopettajaksi, päiväkotipäivät suunniteltiin tarkoin.

– Hyvin tehty työ tarkoitti sitä, että päivä oli hirveän tarkkaan etukäteen mietitty. Tämänkaltaisia toimintatapoja näkee jossakin edelleen, mutta toisaalta näkee myös sen, miten valtavasti arki on muuttunut, Roos sanoo.

Monissa päiväkodeissa muutos vaatii kasvatuksen ammattilaisilta pois opettelua vanhasta tyylistä. Roosin mukaan lasten osallisuus toteutuu tämän päivän Suomessa pääosin hyvin. Paikallisia erojakin kuitenkin on ja jopa saman kunnan päiväkodeissa voi olla erilaiset käytännöt.

– Paikallisia eroja on, mutta meillä ne erot ovat aika pieniä, jos vertaa miten laajasti laatu vaihtelee maailmalla. Suomessa saadaan olla tyytyväisiä.

Lapset soppajonon pomoina

Roosin mukaan suurin kompastuskivi lapsen osallisuudessa on, että se ymmärretään väärin. Osallisuus ei tarkoita rajattomuutta tai "minulle kaikki heti" -yksilökeskeisyyttä, hän muistuttaa.

– Osallisuuteen liittyy vahvasti yhteisöllisyys, kun harjoitellaan yhdessä elämisen taitoja ja samalla oman mielipiteen esille tuomista, Roos sanoo.

Otanmäen päiväkodin johtajan Tiina Heikkisen mukaan nykyään lastentarhanopettajilla täytyy olla herkkyyttä tarttua lasten spontaaneihinkin ideoihin. Henkilöstön kanssa on mietitty paljon sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

– Lapsen täytyy ruveta harjoittelemaan omatoimisia taitojaan. Se ei tarkoita, että lapsi päättää kaikesta, vaan että pienin arjen askelin mennään eteenpäin.

Otanmäessä päiväkodin aamu aloitetaan aamupiirillä, jossa keskustellaan lasten kanssa päivän sisällöstä ja lasten ideoista. Lapsilla on myös mahdollisuus toimia apuopettajina. Ruokailussa kukin lapsi on vuorollaan soppapäällikkö, joka määrittelee ruokajärjestyksen.

Hoitajat antavat lasten myös pukeutua mahdollisimman omatoimisesti.

– He osaavat todella paljon kun vaan annetaan riittävästi aikaa, vakuuttaa Heikkinen.

Kasvatustieteen tohtorin Piia Roosin mielestä idea lasten suunnittelemasta päivästä on yksi hyvä esimerkki lasten osallisuudesta. Lasten ideoita voi kerätä myös visuaaliseen muotoon esimerkiksi toiveiden puuhun tai arkkuun.

Roosin mukaan lasten ideoiden huomioiminen onkin kiteytynyt niihin pitkään. Nyt ajattelussa ollaan jo pidemmällä.

– Nyt vaaditaan kykyä tarttua kuuluisaan hetkeen. On tärkeää, että aikuinen yhä suunnittelee, mutta annetaan hetken rakentua lapsen ajatusten mukaan.

Roos on kiertänyt paljon päiväkodeissa luennoimassa varhaiskasvatuksesta. Roosin mieleen on jäänyt eräs päiväkoti, jossa tutustuttiin akvaarioon esimerkillisellä tavalla. Sen sijaan, että aikuiset olisivat kertoneet mitä kalat syövät ja millaisia kaloja akvaariossa on, lasten annettiinkin vapaasti tehdä omia huomioita.

– Akvaarion ympärille oli tuotettu lasten kysymyksiä, ideoita ja oivalluksia. Yhdessä puhekuplassa luki, että nukkuvatko kalat. Se oli huikeaa!

– Niihin kysymyksiin tarttuminen tuottaa paljon enemmän, kuin että aikuinen miettii etukäteen, että miten asiaa tutkitaan, Roos sanoo.

"Juodaan maitoa ja nukutaan hyvin"

Kun suklaamuffinssit on syöty ja käsinukketeatteriesityksen loppuaplodit annettu, Otanmäen päiväkotiryhmä kävelee siistissä jonossa viereisen Otanmäen koulun liikuntasaliin.

Sali on täynnä koulusta kouluun liikkuvan Erkki-liikuntavälinekärryn välineitä. Lapsia ei tarvitse patistella, vaan ryhmä levittäytyy nopeasti pomppimaan, kiipeämään ja venkoilemaan. Tiina Heikkisen tehtäväksi jää tarkkailla menoa salin perältä.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikan muutokset vaativat paljon myös arjessa työtä tekeviltä ammattilaisilta. Lastentarhanopettajien palkka ja töissä jaksaminen on puhuttanut Suomessa viime aikoina paljon.

Heikkinen on sitä mieltä, että palkkataso ei ole työmäärään nähden kohtuullinen. Lastentarhanopettaja vastaa päiväkodin pedagogiikan suunnittelusta ja vie toimintaa arjessa eteenpäin.

– Jos käy yliopistokoulutuksen ja palkka asettuu 2000 euroon, kieltämättä voi sanoa, että palkkaa voisi olla enemmänkin tähän työmäärään nähden, Heikkinen sanoo.

Juodaan maitoa ja nukutaan hyvin. Niin sitä kasvaa. Pihla Matikainen

Piia Roos uskoo, että kun lapset osallistuvat enemmän, aikuisten työ helpottuu. Silti itsensä kehittäminen vaatii paljon.

– Näen sen mahdollisuutena, että itsensä kehittäminen tuottaa onnistumisen kokemuksia, ja niiden kautta saa energiaa työn tekemiseen. Se on itseään ruokkiva positiivisuuden kehä.

Aikuiset miettivät jatkuvasti miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta mitä lapset ajattelevat osallisuudesta? Pienet muffinssileipurit listaavat, että lapset voivat päättää omasta huoneesta ja pehmoleluista, mutta aikuiset puolestaan ruoka- ja nukkumaanmenoajoista sekä "niistä jutuista mitä ei saa tehdä".

Kajaanilaisen 6-vuotiaan Pihla Matikaisen mielestä lasten kasvattaminen ei lopulta ole kovinkaan monimutkaista.

– Juodaan maitoa ja nukutaan hyvin. Niin sitä kasvaa, tyttö toteaa.

Presidentti Donald Trump vakuutti Washingtoniin vierailulle tulleille Baltian maiden presidenteille Yhdysvaltain pysyvän näiden rinalla.

– Voitte luottaa siihen, että Yhdysvallat säilyy teidän vahvana ja uskollisena ystävänä ja liittolaisena, Trump sanoi Valkoisessa talossa järjestetyssä yhteisessä lehdistötilaisuudessa.

Trump myös korosti, että kukaan ei ole ollut yhtä tiukka Venäjän suhteen kuin hän.

Presidentti Trump mainitsi vielä erikseen Viron, Latvian ja Liettuan puolustusbudjetteihin tekemät satsaukset, joista muiden Nato-maiden tulisi hänen mukaansa ottaa oppia.

USA pois Syyriasta

Tiedotustilaisuudessa Trump toisti aiemman esityksensä siitä, että Yhdysvallat vetää sotajoukkonsa pois Syyriasta.

Trumpin mukaan joukkojen pitäminen Syyriassa on kallista, ja pääosin hyödyn siitä keräävät muut maat.

Suomalaiset yritykset etsivät uutta liiketoimintaa ilmailun uusista keksinnöistä.

Esimerkiksi kauko-ohjattavat minikopterit eli dronet muuttuvat entistä kehittyneemmiksi miehittämättömiksi ilma-aluksiksi.

– Tulevaisuuden ilmailussa ei ole kyse pelkkien pakettien kuljettelusta minikoptereilla, vaan pienet kasvuyritykset ja isot yhtiöt miettivät, miten tulevaisuuden droneja voi hyödyntää, sanoo Redstone Aero Oy:n hallituksen puheenjohtaja Esa Korjula.

Myös Liikenteen turvallisuusvirastossa alan tekniikan kehitys ja uudet liiketoimintamahdollisuudet tunnistetaan.

– Tällä kasvavalla alalla liiketoiminnan näkökulmasta oikeastaan mielikuvitus on vain rajana. Erilaisten kuljetus- ja taksipalveluiden lisäksi uutta tekniikkaa kehitetään esimerkiksi meren ja maaperän tutkimusta varten, sanoo Trafin johtava asiantuntija Jukka Hannola.

Kauko-ohjattavia koptereita käytetään nyt kuvauksen lisäksi muun muassa voimalinjojen tarkastuksessa sekä pelastuslaitosten apuna onnettomuuspaikoilla.

– Kaikki laitteet eivät ole enää pieniä nelikopterimallisia, vaan kehittelyssä on isoja laitteita, jotka muistuttavat helikopteria tai lentokonetta kiinteine siipineen.

Pyhtää haluaa tuotekehityksen testipaikaksi

Pyhtäälle rakennettava lentokenttä haluaa perinteisen lentotoiminnan lisäksi palvella miehittämättömän ilmailualan tuotekehittäjiä.

Tämä vaatisi hallin rakentamista kentän yhteyteen. Hallissa voisi säilyttää droneja sekä järjestää laitteiden esittely- ja koulutustilaisuuksia. Korjula puhuu myös tilojen järjestämisestä start upeille eli alan nuorille kasvuyrityksille.

– Suomessa tällaisten yritysten hankkeille ei ole tuotekehityspaikkaa. Pyhtään lentokenttä voisi toimia tällaisena hyvin, Esa Korjula Redstone Aerosta arvioi.

Tulevaisuuden ilmailussa ei ole kyse pelkkien pakettien kuljettelusta minikoptereilla. Esa Korjula

Esimerkiksi kaikki kiinteäsiipiset lennokit vaativat kiitotien.

Eurooppalaiset drone-asiantuntijat kokoontuivat viime vuoden lopulla Helsingissä. Trafin ilmailujohtaja Pekka Henttu totesi tuolloin, että Suomi kulkee alan kehityksen kärjessä.

– Suomella on poikkeuksellisen liberaali lähestymistapa tekniikan testaamiseen. Erilaisilla poikkeusluvilla ja ilmatilaratkaisulla voidaan mahdollistaa tällaista testitoimintaa, sanoo myös Trafin johtava asiantuntija Jukka Hannola.

Alan ensimmäinen keskus Suomessa avattiin vuoden 2015 lopulla Mikkelissä. Testikeskuksessa voidaan lennättää ilma-aluksia ja testata niiden ohjelmistoja.

Tällä kasvavalla alalla liiketoiminnan näkökulmasta oikeastaan mielikuvitus on vain rajana. Jukka Hannola

Pyhtäälläkin on Hannolan mukaan mahdollisuuksia.

– En tunne kenttää kovin tarkasti, mutta Pyhtään sijainti on erittäin hyvä. Siellä on järjestettävissä huomattavan paljon ilmatilaa testejä varten.

Perinteinen lentotoiminta alkaa tänä vuonna

Ilmailun tulevaisuuden visiot saattavat tuoda Pyhtään kentälle lisätuloja, mutta liiketoiminta perustuu perinteiselle ilmailulle.

Pyhtään kentälle tavoitellaan 2000–4000 lentoa vuodessa. Yksi käyttäjäryhmä kentällä tulevat olemaan Malmilta siirtyvät lentäjät.

Kentän koelaskeutuminen tehtiin viime marraskuussa. Rakennustyöt etenevät, ja tällä hetkellä tehdään turvasektoreita muun muassa kiitoradan viereen.

Ennen kiitoradan asvaltointia rata saa vielä lopullisen tasoituksen.

– Tavoitteenamme on, että kentän kaupallinen toiminta alkaa tänä vuonna, sanoo Esa Korjula Redstone Aero Oy:stä.

Venäjä aloittaa kolmipäiväiset ohjusharjoitukset tiettävästi varhain keskiviikkoaamuna Itämerellä Ruotsin ja Tanskan aluevesien lähettyvillä. Harjoitusalue on Tanskan Bornholmin saaren ja Ruotsin etelärannikon tuntumassa.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist sanoo Ylelle, että ohjusharjoituksen järjestäminen on epätavallista, mutta ei käytäntöjen vastaista.

Hänen mukaansa asiaan palataan harjoituksen jälkeen, kun tiedetään, mitä tapahtui.

Hultqvist on ollut pidättyväinen myös lausunnoissaan ruotsalaiselle medialle. Dagens Nyheter -lehdelle hän kommentoi lyhyesti Venäjän harjoitusta samoin sanoin kuin Ylellekin.

Hultqvist sanoo myös, että on aihetta kysyä, miksi harjoitus pidetään täällä (Ruotsin lähettyvillä) ja sitä on siksi seurattava erittäin tarkasti.

Ruotsin ilmailuhallitus ja merenkulkulaitos ovat varoittaneet etukäteen lentoyhtiöitä ja meriliikennettä kansainvälisillä vesillä tehtävästä ohjusharjoituksesta. Ruotsi vastaa alueen lennonjohdosta, koska se kuuluu Ruotsin lentotiedotusalueeseen.

Harjoituksessa uusia piirteitä

Ruotsalaiset turvallisuuspolitiikan asiantuntijat arvioivat, että Venäjä pyrkii harjoituksella vahvistamaan mielikuvaa alueen sotilasmahtina.

Ruotsi on Suomen tapaan vahvistanut viime vuosina sotilaallista yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Ruotsin hallitus on myös tehnyt päätöksen Patriot-ohjustorjuntajärjestelmän hankkimisesta Yhdysvalloista. Hanke on ensivaiheessa runsaan miljardin euron arvoinen.

Tutkimusjohtaja Niklas Granholm Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksesta FOI:sta sanoo DN:lle, että Venäjän nyt aloittama ohjusharjoitus ei istu sotaharjoitusten normaalikuvaan.

– Tässä harjoituksessa on uusia piirteitä, koska se on kauempana lännessä kuin missä on aiemmin harjoiteltu. Venäjä haluaa korostaa asemaansa ja näyttää sitä ympäröivälle maailmalle, Granholm sanoo.

Venäjä näyttää mahtiaan

Viime viikkoina myrkytystapauksesta liikkeelle lähtenyt Venäjän ja Britannian välinen diplomaattinen kriisi on kärjistynyt ja myös useat läntiset maat ovat valinneet konfliktissa puolensa.

Ruotsi karkotti yhden venäläisen diplomaatin ja Venäjä vastasi samalla mitalla karkottamalla yhden ruotsalaisen.

Tohtori Stefan Lundqvist Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulusta arvelee, että myrkytystapauksen yhteydessä Venäjä on havahtunut länsimaiden yhtenäiseen rintamaan Venäjää vastaan. Tästä kielivät Sergei Lavrovin puheet siitä, että monet maat ovat taipuneet Washingtonin painostukseen.

– Luulen, että kun asiat eivät ole menneet Venäjän suunnitelmien mukaan, ohjusharjoitus voi olla yksi keino Venäjälle näyttää mahtiaan, Lundqvist sanoo.

Venäjän ohjusharjoituksen on ilmeisesti tarkoitus jatkua perjantaihin.

Vakavasta vesipulasta kärsivä Etelä-Afrikan Kapkaupunki ilmoitti kotisivuillaan, että kaupungin vesijohtovesi ei sittenkään lakkaa juoksemasta – ainakaan vielä tässä kuussa.

Asiantuntijat olivat arvioineet, että poikkeuksellinen kuivuus sulkee vesihanat miljoonakaupungin asukkailta vielä tämän kevään aikana. Pormestari Patricia De Lille ehti jopa julkistaa tarkan päivämäärän: 22.4.2018.

Nyt alueen vesialtaat ovat kuitenkin täyttymään päin, ja viranomaiset ilmoittivat, että pelätty päivä Day Zero (päivä nolla) siirtyy ainakin ensi vuoteen.

Vaara ei ole ohi

Tärkein yksittäinen tekijä tilanteen parantumisessa on Vaal Damin vesialtaan täyttyminen. Viime viikolla altaassa mitattiin 83,5 prosentin täyttölukemat, ja nyt mittarit näyttävät jo 94,7 prosenttia.

Kapkaupungin vesiongelmat johtuvat alueella kolme vuotta jatkuneesta kuivasta kaudesta, väestönkasvusta sekä kaupunkilaisten lisääntyneestä vedenkäytöstä.

Kapkaupunki yrittää taistellla vaikeaa tilannetta vastaan tiukoilla määräyksillä. Yksikään kaupunkilainen ei saa käyttää päivän aikana yli 50 litraa vettä.

Lue myös:

Kapkaupungin vesivarat ehtymässä

Kapkaupungissa vesijohtovesi uhkaa loppua jo tänä keväänä – ensimmäisenä kaupunkina maailmassa

Avaat uuden ravintolan. Työsuojelutarkastajat saapuvat kolkuttamaan uuden ravintolasi ovelle lähes takuuvarmasti. He selvittävät ravintolasi työolot, mikäli yrityksessäsi työskentelee yksikin työntekijä.

Nämä ohjeet pohjautuvat Ylen selvitykseen, jossa käytiin läpi 1 500 Etelä-Suomen ravintoloihin ja kahviloihin tehtyä työsuojelutarkastusraporttia. Tarvetta neuvonnalle on, sillä vain 15 prosenttia työnantajista sai puhtaat paperit.

Vaikka aineisto koskee ravintola-alaa, aluehallintoviraston työsuojelutarkastajat kiinnittävät samoihin asioihin huomiota myös muilla aloilla.

Näillä ohjeilla hoidat tyypillisimmät puutteet kuntoon.

1. Teetä työterveyshuollon työpaikkaselvitys

Puolet (51 prosenttia) Ylen aineistossa huomautuksia saaneista työpaikoista ei ollut teettänyt työterveyshuollon työpaikkaselvitystä tai ei ainakaan pitänyt sitä työntekijöiden näkyvillä.

Selvitys on työterveyshuollon tekemä asiakirja, jossa on listattuna työn ja työpaikan olosuhteet sekä niiden terveydellinen merkitys työntekijöille. Sen pituus vaihtelee työpaikan ja alan mukaan, mutta on yleensä joitakin A4-liuskoja.

Selvityksen tekee työterveyshuolto. Työterveyshuollon järjestäjä voi olla esimerkiksi paikallinen terveyskeskus tai yksityinen klinikka.

Siispä huolehdi, että olet teettänyt selvityksen, ja laita se myös työntekijöiden saataville.

2. Laadi työvuoroluettelo oikein – ja kuulakärkikynällä

Työvuoroluetteloon aluehallintoviraston tarkastajat puuttuivat 40 prosentissa niistä ravintoloista, jotka saivat Ylen tarkastelujaksolla huomautuksia.

Pidä siis ravintolayrittäjänä huolta, että työvuoroluettelosta löytyvät työntekijöiden nimet, työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäinen lepoaika. Luettelo pitää laatia yleensä työajan tasoittumisjärjestelmän mukaan – esimerkiksi ravintola-alalla kolmiviikkoisjaksoittain.

Varmista myös, että työntekijät saavat luettelon kirjallisena viimeistään viikkoa ennen kuin sen ensimmäinen listaan merkitty työvuoro alkaa.

Jos laadit luettelon käsipelillä, käytä kuulakärkikynää. Näin mahdolliset jälkikäteen tehdyt muutokset näkyvät.

3. Järjestä työterveyshuolto ja laita sopimus kansioon tai ilmoitustaululle

Työterveyshuolto oli kokonaan järjestämättä tai ainakaan työterveyshuoltosopimus ei ollut työntekijöiden nähtävillä 29 prosentissa Ylen aineiston kahviloita ja ravintoloita.

Työnantajan ei tarvitse järjestää työntekijöilleen sairaanhoitoa, vaan ehkäisevä työterveyshuolto. Siihen kuuluvat muun muassa työpaikkaselvitys, työterveyshuollon toimintasuunnitelma ja joissakin tapauksissa säännölliset terveystarkastukset.

Esimerkiksi ravintola-alalla työnantajan tulee järjestää terveystarkastukset ainakin niille työntekijöille, jotka käsittelevät jauhoja tai tekevät yötyötä. Jauhopöly voi aiheuttaa terveyshaitan, mikäli sitä käsitellään kymmeniä kiloja viikossa.

Siispä allekirjoita työterveyshuoltosopimus ja aseta se työntekijöiden nähtäville, jotta he tietävät, mistä saavat lakisääteistä työterveyshuoltoa.

Monilla työnpaikoilla työntekijöiden nähtävillä pidettävät asiakirjat löytyvät yhdestä kansiosta tai ilmoitustaululta. Asiakirjat voivat olla työntekijöiden saatavilla myös sähköisesti, mutta silloin työnantajan pitää tarjota työntekijöille mahdollisuus tietokoneen käyttöön työpaikalla.

Muita työntekijöiden nähtävillä pidettäviä asiakirjoja ovat esimerkiksi mainittu työterveyshuollon työpaikkaselvitys, työterveyshuollon toimintasuunnitelma, tiedot terveystarkastuksista ja tapaturmavakuutus. Myös työpaikan sisäiset ohjeistukset ja opastus työhön on hyvä pitää työntekijöiden saatavilla.

4. Ota kopiot ulkomaalaisten työntekijöiden passeista ja työluvista

Yhteensä 22 prosenttia huomautuksia saaneista ravintoloista ja kahviloista oli jättänyt täyttämättä lakisääteisen velvollisuutensa säilyttää ulkomaalaisten työntekijöiden työlupia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinun täytyy varmistua ulkomaalaisten työnteko-oikeuden voimassaolosta kyseiseen työhön ennen kuin palkkaat heidät. Lisäksi sinun kannattaa ottaa kopiot heidän passeistaan ja oleskelulupakorteistaan.

Muiden Pohjoismaiden, Euroopan unionin jäsenmaiden, Liechtensteinin tai Sveitsin kansalaiset eivät tarvitse työntekoa varten erillistä oleskelulupaa Suomeen. Heidänkin työnteko-oikeutensa sinun tulee varmistaa virallisista asiakirjoista, esimerkiksi passista.

5. Noudata lakia työsopimusten laadinnassa

Työsopimukset täytyy laatia, kuten laki edellyttää. 22 prosentissa Ylen aineiston tapauksista työsopimusten laadinnasta löytyi puutteita.

Työsopimus pitää laatia kirjallisena. Mikäli sitä ei ole tehty, työnantajan on annettava kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista.

Pidä huolta, että työsopimuksessa lukee selvästi ainakin työnantajan ja työntekijän tiedot, työsuhteen kesto, koeajan pituus, mahdollisen määräaikaisuuden peruste, sovellettava työehtosopimus, palkka, työaika, vuosiloma ja irtisanomisaika.

Yleensä työsopimuksissa on eniten puutteita siinä, että työaika tai palkkaus on jätetty kirjaamatta tai maininta sovellettavasta työehtosopimuksesta puuttuu.

+ Muista turvallinen työympäristö

Aluehallintoviraston tarkastajat puuttuivat myös lukuisilla tarkastuksilla vaaralliseen tai muuten epäsopivaan työympäristöön.

Tarkista vielä, että kaikki työntekijät tietävät, miten mahdollisissa asiakasväkivallan uhkatilanteissa toimitaan. Varaudu myös näiden tilanteiden jälkihoitoon.

Laadi kirjallinen selvitys siitä, millaisia vaaroja työntekoon liittyy. Järjestä työntekijöille asianmukaiset pukeutumistilat, joissa on lukollinen kaappi henkilökohtaisille tavaroille. Huolehdi, että koneet, laitteet ja ilmanvaihto toimivat turvallisesti. Siivoa ravintolan takahuone, äläkä säilytä ylimääräistä tavaraa kulkureiteillä.

Ja pidä huoli, että työntekijöillä on käytössään toimistotuoli. Puinen keittiötuoli tai baarijakkara ei kelpaa. Sopivan tuolin puutteeseen aluehallintoviraston tarkastajat puuttuivat Ylen aineistossa ainakin neljä kertaa.

Lisää ohjeita löydät aluehallintovirastojen Työsuojelu-sivustolta.

Lue myös:

Kotipizza, Subway ja sadat muut ravintolat maksoivat liian pientä palkkaa – Katso tästä, millaisia puutteita ruokapaikoista löytyi

Patria on kolme vuotta aktiivisesti tutkinut mahdollisuutta päästä sisään tarjouskilpailuun brittien panssaroiduista ajoneuvoista. Tieto Britannian päätymisestä suorahankintaratkaisuun (Britannian puolustusministeriön tiedote) tuli maaliskuun viimeisenä päivänä.

– Alusta asti on tunnistettu riski, että vaunut hankitaan suorahankintana. Patria on tehnyt töitä, että päästäisiin tarjouskilpailuun ja nyt valitettavasti uutiset pääsiäiseltä näyttävät, että työ ei ole tuottanut tulosta, vaan britit hankkivat Boxer-ajoneuvoja OCCARin kautta, kertoo Patria Landin liiketoimintajohtaja Jussi Järvinen.

OCCAR eli Organisation for Joint Armament Cooperation on useiden eurooppalaisten valtioiden puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestö, joka pyörittää erilaisia yhteistoiminnallisia aseohjelmia. Boxer on mukana yhtenä monista.

Toisena brittien yhteistyökumppanina on Artec, jonka taustalta löytyvät saksalainen Rheinmetall ja Krauss-MaffeiWegmann (KMW). Artec on jo ennakkoon solminut yhteistyösopimuksia brittiläisten BAE Systemsin, Pearson Engineeringin ja Thales UK:n kanssa.

Suorahankintaan on tyytyminen

Jo kesästä 2017 lähtien brittilehdissä ja niiden teollisuussivuilla on ennakoitu, että Britannia saattaa tehdä suorahankintaratkaisun. Osa brittipoliitikoista on samalla epäillyt suorahankinnan perusteita: kilpailua ei synny ja kustannukset veronmaksajille voivat nousta.

Suomalainen Patria kuitenkin tyytyy ratkaisuun, eikä ala käydä kilpailuttamisen takia EU-oikeutta.

– Patrialla ei ole asiaa kohtaan mitään vaatimuksia. Totta kai me toivomme vapaata kilpailua ja olemme vakuuttuneita siitä, että silloin, kun ollaan kilpailussa mukana, meillä on kilpailukykyiset tuotteet, hinta ja ratkaisut. Kun isot eurooppalaiset maat hankkivat suorahankintana puolustustarvikkeita, silloin kuitenkin Patrian vaikutusmahdollisuudet ovat pienemmät, kertoo liiketoimintajohtaja Jussi Järvinen.

Suunnittelu Suomessa, kokoaminen muualla

Patrian tarkoituksena ja tarjouksena on ollut se, että suunnittelu ajoneuvoista olisi suomalaista. Työt ja kokoonpanot tehtäisiin Englannnissa ja tarjottaisiin näin työtä saarivaltakuntaan. Brittikauppa on suuri: miljardeja, niin punnissa kuin euroissakin.

– Kun puhutaan miljardeista, pitää erottaa se, että puhutaan kokonaisarvosta. Ajoneuvojen osuus ei ole yhtä iso kuin kokonaisarvo, vaan siinä on myös asejärjestelmää, mahdollisesti tukea mukana.

Kyse on noin 600:sta kahdeksanpyöräisestä vaunusta, joihin liittyy vaativaa tietotekniikkaa ja myös aseistusta.

– Suoraan ei voi ajatella, että koko hankinta olisi tullut Patrialle, jos olimme päässeet mukaan tarjouskilpailuun ja voittaneet sen, muistuttaa Järvinen.

Takaiskuista myös opitaan

Patria koki vastikään takaiskun Australiassakin, mutta siellä oltiin jo eri vaiheessa kuin Iso-Britanniassa. Australia oli kuitenkin tärkeä amv-ajoneuvojen kehitys- ja testaushanke kolmen vuoden ajan.

– Näitä kahta hankintaa ei voi niputtaa. Australiassa Patria teki aktiivisesti töitä useamman vuoden ja se oli meille kirvelevä tappio, mutta siinä kehitettiin uusia ominaisuuksia ajoneuvoon, mitä voidaan heti myydä asiakkaalle. Pystyttiin kasvattamaan myös organisaation osaamista ja saatiin kokemusta pitkässä ja isossa tarjouskilpailussa mukana olemisesta.

– Briteissä olimme vasta siinä vaiheessa, että pyrimme saamaan tarjouskilpailua aikaiseksi, kertoo asiaa Patria Landin liiketoimintajohtaja Jussi Järvinen.

Nyt katse kotimaahan

Patrian ajoneuvojen suunnittelu- ja kehitystyö tehdään Suomessa. Vaunujen kokoonpano taas tapahtuu aina paikallisesti. Kokemusta tästä on useilta vuosilta. Yhtiön suurin näin toteutettu kauppa on ollut Puolaan jo yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 2007.

– Meidän kilpailukykyyn olennaisena liittyy, että meillä on kokemusta teknologian siirrosta muihin maihin. Olemme tehneet sen Puolaan, parhaillaan tehdään Etelä-Afrikkaan, se on meidän selkeä kilpailuvaltti. Mekin olisimme ajoneuvoja todennäköisesti briteissä valmistaneet, Jussi Järvinen kertoo.

Kotimaassa Patria uudistaa ja huoltaa Suomen maavoimien käytössä olevia Pasi-vaunuja.

– Meillä jatkuu siis edelleen XA-ajoneuvojen eli Pasien uudistaminen Hämeenlinnassa. Siitä saimme lisätilauksen alkuvuodesta.

Yhtiön toiveissa on myös se, että Suomeen hankittaisiin uudempia ajoneuvoja kuin Paseja. Hämeenlinnassa vaunujen uusimisessa työskennellään, mutta varsinainen tuotantolaitos Hämeenlinna ei enää ole. Asentajien päätyö onkin olla rakentamassa uusia versioita ajoneuvoista ja kouluttaa kauppojen onnistuessa asentajia ja vaunujen kokoajia ostajamaihin.

– Tavoitteena on, että saadaan vielä kotimaasta lisää tekemistä tässä kevään aikana Hämeenlinnan tontille, kertoo Patria Landin liiketoimintajohtaja Jussi Järvinen.

HUS käyttää potilaskirjeiden lähettämisessä ulkopuolista palveluntarjoajaa, joka tulostaa ja kuorittaa HUSin sähköisesti lähettämät kirjeet sekä toimittaa ne postin kuljetettavaksi.

Viidelle potilaalle on lähetetty maaliskuun alussa heidän omien sairauskertomustietojen lisäksi satojen muiden potilaiden sairauskertomustietoja. Virheelliset lähetykset sisälsivät yhteensä 526 henkilön tietoja.

– Virhe tuli ilmi siten, että yksi virheellisen lähetyksen saaneista henkilöistä oli yhteydessä HUSiin. Kyseinen lähetys noudettiin välittömästi, vs. johtajaylilääkäri Petri Bono kertoo HUSin tiedotteessa.

Virheen taustalla on Bonon mukaan palveluntarjoajan inhimillinen erehdys tietojen tulostamisen yhteydessä. Vastaavaa ei ole HUSissa tapahtunut aikaisemmin.

Myöhemmin kävi ilmi, että vastaavanlaisia virheellisiä lähetyksiä on neljä lisää. HUS on ollut yhteydessä myös muihin virheellisten lähetysten vastaanottajiin ja lähetykset on palautettu HUSille. Osa virheellisten lähetysten saajista ehti avata kuoren, osa ei.

Niille potilaille, joiden tietoja lähetettiin ulkopuolisille henkilöille, on lähetetty kirjeitse tieto tapahtuneesta.

Palveluntarjoaja on tehnnyt muutoksia toimintatapoihin

HUS:n potilaskirjeiden lähettämisestä vastaa yritys nimeltä Ropo Capital. Yrityksen mukaan tietovuoto tapahtui samoihin aikoihin, kun yritys teki järjestelmämuutoksia.

Toimitusjohtaja Artti Aurasmaan mukaan yrityksen toimintatapoja on muutettu tietovuodon jälkeen.

– Tällaisiin aineistokäsittelyihin liittyvä katselmointi tehdään jatkossa aina useamman henkilön toimesta. Lisäksi ohjeistusta ja dokumentaatiota koko HUSin käsittelyketjun osalta on muutettu, sanoo Aurasmaa Ropo Capitalilta.

Aurasmaa mukaan samanlaisen tilanteen syntymisen ei lähtökohtaisesti pitäisi olla enää mahdollista.

– Otamme asiasta täyden vastuun ja olemme hyvin pahoillamme, että näin pääsi käymään, sanoo Aurasmaa.

HUS pohtii mahdollisia sanktioita

HUS on saanut virheen tehneeltä palveluntarjoajalta selvityksen virheeseen johtaneista syistä ja toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että vastaava virhe ei enää toistu. HUS harkitsee virheestä aiheutuvia sopimusoikeudellisia seurauksia palveluntarjoajalle.

– Mahdolliseen sanktioon en halua ottaa kantaa, se on HUSin juristien ja tämän yrityksen välinen asia, Bono toteaa.

Lisäksi HUS on tehnyt tapahtuneesta ilmoitukset sekä Valviralle että tietosuojavaltuutetulle.

– Pahoittelen syvästi palveluntarjoajan tekemää virhettä. Teemme kaikkemme, jotta vastaavanlaista virhettä ei tapahtuisi enää jatkossa, Petri Bono korostaa HUSin tiedotteessa.

HUSista lähtee vuosittain 2,7 miljoonaa kirjettä potilaille. Kirjeet ovat ajanvarauskirjeitä, potilaslaskuja ja niin sanottuja hoitopalautteita, jotka ovat kopioita sairaskertomusmerkinnöistä, epikriiseistä ja tutkimustuloksista.

Juttua täydennetty 3.4.2018 klo 13:51 Lisätty palveluntarjoaja Ropo Capitalin kommentit.

Juttua täydennetty 3.4.2018 klo 12:08. Lisätty neljäs kappale ja Bonon kommentti mahdollisesta sanktiosta.

Saga Lakeudenlinnan käytävillä Seinäjoella käy tasainen vilske, kun työmiehet tekevät viimeisiä asennuksiaan. Samaan aikaan ensimmäisten asukkaiden tavaroita kannetaan jo sisään.

Kiirettä pitää, sillä Esperi-konsernin Saga-palvelutalo avautuu heti pääsiäisen jälkeen. Vastaavia luksustaloja on tähän mennessä rakennettu Helsinkiin ja Turkuun sekä Raumalle ja Lappeenrantaan, sen sijaan Pohjanmaalla talo on ensimmäinen.

Seinäjokelainen 82-vuotias Sisko Seppälä muutti uuteen palvelutaloon ensimmäisten joukossa. Oma aiempi asunto jäi vain kivenheiton päähän Puskantien kerrostaloon.

Seppälä halusi muuttaa Lakeudenlinnaan etenkin palveltavaksi. Itsenäisyys säilyy omassa 44 neliön asunnossa, ja tarvittaessa talosta löytyy sekä apua että seuraa. Kaukana asuvat pojatkin ovat nyt tyytyväisiä.

– Minkä avun minä tarvitsen, sen minä saan. Se on parasta.

Näissä taloissa rahalla saa ostaa haluamansa, ja mitä ei ole, se pyritään järjestämään, vakuuttaa Saga Lakeudenlinnan johtaja Anne Jylhä. Siis vaikka joogatunnin, jos joku sellaista haluaa.

Seinäjoella yhteistilojen upottavat sohvat ja ruokaryhmät ovat jo paikoillaan, samoin piano kukka-asetelmineen. Hissistä kerroksiin astuvaa tervehtivät erilaiset kukkatapetit, joista on helppo tunnistaa, onko kerros oma vai jonkun muun.

Tuntuu, että jokaista yksityiskohtaa on mietitty tarkoin.

Riskinä korkea hinta

Kilpailu ikäihmisten palveluissa on kovaa, sillä viime vuosina pohjalaismaakuntiin on noussut kymmeniä palvelutaloja. Rakennuttajina ovat valtakunnalliset yritykset, kuten Attendo, Esperi Care ja Mehiläinen.

Eniten yksityisiä taloja on rakennettu Etelä-Pohjanmaalle, noin 40.

Johtaja Anne Jylhän mukaan asuntojen menekki on tästä huolimatta ollut hyvä. Lähes kolmannes noin 80 asunnosta on varattu. Sen sijaan ryhmäkodin 31 paikasta on varattu vasta muutama.

Suurin tekijä lienee hinta: oman asunnon halvimmalla palvelupaketilla saa noin 1400 eurolla, mutta ympärivuorokautisesta hoivasta joutuu maksamaan yli 4000 euroa kuukaudessa. Jos edellytykset ovat kunnossa, kunta voi myöntää kuluihin palvelusetelin.

Viranomaiset valvovat palvelujen laatua, joten asukkaalle suurin riski voikin olla juuri palvelujen hinta.

– Jos asuminen on hyvin pitkää, riittävätkö varat, pohtii ylitarkastaja Aija Ström Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta.

Mikäli mumman tai paapan rahat loppuvat, kyseeseen voi tulla toimeentulotuki. Viimekädessä kunnalla on oikeus siirtää asukas halvempaan paikkaan.

– Kunnalla on aina oikeus, kun he maksavat, ottaa myös kantaa siihen mistä he maksavat, Ström perustelee.

"Meillä on palvelua"

Saga Lakeudenlinna ei olisi nimensä veroinen, ellei se pyrkisi erottumaan juuri palveluillaan. Talon yleisistä tiloista löytyy esimerkiksi kirjasto ja kahvila, ja ruokahuollosta vastaavat oma kokki ja ravintolapäällikkö.

Leivät ja leivonnaiset tehdään itse, samoin ruoka. Vapaa-ajan ohjaajat aktivoivat asukkaita monin tavoin.

– Se voi olla kirjallisuutta, kielituntia, jumppaa. Monenmoista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Meillä on täällä kylpyläosasto, oma senioreille suunnattu kuntosali ja huippulaitteet siellä. Meillä on kampaaja, jalkahoitaja – meillä on palvelua, johtaja Anne Jylhä listaa.

Vaikka asuntoihin ei ole ikärajaa, asumaan haluavat lähinnä ikäihmiset. Muuttajat ovat usein yksinäisiä, turvattomia tai sairaita. Osa pärjäisi vielä tavallisessa kerrostalossakin, mutta tieto siitä, että tarvittaessa saa apua ja seuraa, helpottaa.

Pohjanmaalla valitetaankin

Ylitarkastaja Aija Strömin mukaan yksityisiä palveluntarjoajia on nykyisin jo niin paljon, että se näkyy myös valitusten määrissä. Suhteellisesti yksityisistä palveluista ei valiteta kunnallisia enempää.

Mitä enemmän palvelusta maksetaan, sitä helpommin siitä myös valitetaan. Ihmisen kohtelu on yleisimmin valituksen syynä.

– Pohjanmaalla ihmiset ovat hyvin taipuvaisia valittamaan ja ottamaan yhteyttä pienistäkin asioista, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia. Se voi olla sitä, että ei ole saanut oikeanvärisiä housuja aamulla jalkaan tai kahvia siihen aikaan kuin itse haluaisi, Ström kuvaa.

Isoissa asioissa yhteistyö palvelutalojen kanssa on pelannut. Toistaiseksi vain parin paikan ovi on jouduttu sulkemaan turvallisuuspuutteiden vuoksi.

Ylitarkastaja Ström ei yksityistämistä vastusta. Jokaisen oma asia on, minne hän rahansa käyttää, hän sanoo.

"Maksaahan se muuallakin"

Sisko Seppälä ei moiti uuden palvelutalon kustannuksia.

– Onhan tämä arvokas, mutta maksaahan se muuallakin. Pelkkä vuokra, sekin on jo tällä paikkakunnalla vain yhtä tonnia vähemmän. Ja meneehän se ruoka sielläkin. Sähköt ja vedet ja kaikki, Seppälä miettii.

Entisen yrittäjän ystäväpiiri on jo ehtinyt vinoilla rouvan lompakon paksuudesta.

– Ei meillä kenelläkään eläkeläisellä liikaa rahaa ole. Ei minulla sellaista eläkettä ole kuin tähän menee. Olen sen verran säästänyt, Seppälä napauttaa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt pika-aikataululla lausuntoja esitykseen, jossa uuden sähköavusteisen polkupyörän ostaja voisi saada hankinnalleen 400 euron tuen.

Sähköavusteisen polkupyörän hankintatuki keräsi tiistaina päättyneellä lausuntokierroksella noin 70 lausuntoa.

Suurin osa piti kiinteää 400 euron tukea huonona keinona pyöräilyn edistämiseen. Kiinteän hankintatuen katsottiin edistävän lähinnä halpojen, huonojen ja korjauskelvottomien sähköpyörien hankintaa. Tukimallissa nähtiin myös riskejä kilpailun vääristymisestä.

Prosenttituelle eniten kannatusta

Iso osa lausunnonantajista piti parempana prosentuaalista tukea. Sähköpyörän hinnasta laskettava 20-25 prosentin tuki edistäisi useimpien mielestä parhaiten sähköavusteisten pyörien hankintaa kestävällä tavalla.

Tuelle voisi lisäksi asettaa esimerkiksi 400 euron korvauskaton.

Useissa lausunnoissa myös toivottiin, että tukea voisi käyttää esimerkiksi tavallisten pyörien jälkisähköistyksiin.

Tukiesityksen vastustajia oli vähemmistö. Tukea pidettiin turhana ja kulutusta edistävänä. Parempana rahoituskohteena pidettiin peruspyöräilyn edistämistä infrastruktuuria kehittämällä.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on kertonut jo aiemmin, että alkuperäistä esitystä voidaan muuttaa lausuntokierroksen jälkeen. Lain on tarkoitus astua voimaan heinäkuussa.

Lue lisää:

Sähköpyörien hankintatukiin varattu 16 miljoonaa euroa – "Sähköpyörien määrä tulee kasvamaan"

Linja-automatka Etelä-Suomesta Lappiin voi kestää reilusti yli kymmenen tuntia. Pitkän matkan aikana luonnollisesti syödään, juodaan ja käydään vessassa.

Turkulainen Pekka, 55, teki tällaisen matkan 16-vuotiaana. Se matka oli hänen elämänsä tuskaisin. Vaikka Pekka kuinka yritti, hän ei onnistunut virtsaamaan kertaakaan matkan aikana.

– Se oli seuramatka, ja jännitin uusia ihmisiä ilmeisesti paljon. Kun pääsimme perille, kävelin pitkälle korpeen, varmaan 500 metrin päähän tarpeilleni. Hyvä ettei tullut karhuja vastaan, Pekka muistelee.

Mies kärsii vähän tunnetusta psyykkisestä ongelmasta, paruresiksestä. Kansankielellä se tunnetaan ujon rakon syndroomana. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi Pekka ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.

Vessa määrää, mies vikisee

Paruresiksestä kärsivä ei pysty käyttämään wc:tä, kun muita ihmisiä on lähellä. Edes yksin lukkojen takana oleminen ei välttämättä riitä, jos muiden läsnäolon tuntee riittävän voimakkaana. Julkiset vessat ovat ujon rakon kanssa painivan pahin painajainen.

Pekka huomasi ongelmansa noin 12-vuotiaana sukujuhlissa. Yläasteella koulupäivät kuluivat pitkälti pidätellen.

Miehen paruresis kehittyi hiljalleen ja saavutti lakipisteensä noin 25-vuoden iässä. Sen jälkeen vaiva on kroonistunut ja jämähtänyt samalle tasolle.

– Kaikkea tekemistäni ohjaa kysymys, voinko käyttää wc:tä. Toisin sanoen vaiva määrää minne menen ja keitä voin tavata. Intiimit tilanteet ihmisten seurassa ovat mahdottomia, jos vessa on muutaman metrin päässä.

Pekka kertoo, että paruresis on pilannut hänen sosiaalista elämäänsä niin voimakkaasti, että se on vaikuttanut jopa kumppanin löytämiseen.

– Sanotaan vaikka, että menen tanssiravintolaan. Tapaan siellä viehättävän oloisen naisen ja menen hänen kanssaan jatkoille. Jatkot loppuvat lyhyeen, koska minun pitää päästä vessaan.

Työuransa Pekka on pyrkinyt järjestämään mahdollisimman paljon etätöiden varaan. Hän on vaivansa takia asunut ja elänyt paljon yksin, niin kuin nytkin.

– Ja se sopii minulle oikein hyvin, hän nauraa.

Kärsijöitä on paljon, mutta syytä ei tiedetä

Paruresis on melko vaiettu ongelma, sillä siitä voi kärsiä yllättävän moni. Kansainvälisen paruresis-yhdistyksen (Internation Paruresis Association, IPA) arvion mukaan jopa seitsemän prosenttia väestöstä kamppailee vaivan kanssa.

Maamme mittakaavassa se tarkoittaisi liki neljääsataatuhatta ihmistä, mutta Suomessa asiaa ei ole tutkittu. Vertailun vuoksi noin 10 prosenttia väestöstä on vasenkätisiä (Helsingin Sanomat). Kaikilla paruresiksestä kärsivillä vaiva ei kuitenkaan ole yhtä vaikea kuin Pekalla.

Psykoterapeutti Ari Marjovuo on erikoistunut paruresiksen hoitoon. Onko ongelma puhtaasti psyykkinen?

– Siinä mielessä kyllä, että siihen ei löydy mitään fyysistä syytä. Sitä ei tiedetä, johtuuko paruresis elämänhistoriasta vai perinnöllisistä tai synnynnäisistä syistä.

Vaiva ei juonnu esimerkiksi paniikkihäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä tai julkisiin vessoihin liittyvistä traumaattisista kokemuksista. Myöskään sosiaalinen ahdistuneisuus tai yksinkertainen ujous eivät selitä ongelmaa.

Monet paruresis-potilaani ovat hyvin sosiaalisia ja esiintymiskykyisiä. Ari Marjovuo

– Monet paruresis-potilaani ovat hyvin sosiaalisia ja esiintymiskykyisiä. Vain pieni osa heistä kärsii sosiaalisesta jännittämisestä muuten. Mitään yhteistä tekijää ei ole.

Marjovuon mukaan hänen pakeilleen tulevista ujorakkoisista selvä enemmistö on miehiä. IPA:n mukaan paruresiksestä voi kuitenkin yhtä hyvin kärsiä myös nainen. Ongelman leimautumista miesten harmiksi on selitetty sillä, että he hakevat vaivaan herkemmin apua.

Monelle avun hakeminen ei kuitenkaan ole helppoa.

– Jotkut pystyvät puhumaan vaivasta hyvinkin avoimesti ja ovat kertoneet siitä esimerkiksi kavereilleen. Suurimmalle osalle se kuitenkin aiheuttaa häpeää, Marjovuo valottaa.

”Fakiirin taitoja se vaati”

Myös Pekka on tuntenut häpeää. Hän uskalsi puhua vaivastaan vasta kolmekymppisenä, silloinkin vain harvoille. Pekan elämässä valtaosa ihmisistä ei edelleenkään tiedä vaikeasta ongelmasta.

– Ihmiset suhtautuvat asiaan vaihtelevasti. Joskus naureskellaan, joskus ymmärretään täysin. Nuorempana huomasin, että kavereiden naureskelu kapakan vessassa tai muualla pisti lisää lukkoon ja vähensi entisestään halua kertoa asiasta.

Kuinka sitten kiusallisen ja elämää rajoittavan vaivan kanssa voi tulla toimeen – etenkin, jos siitä ei edes uskalla puhua? Jaksottamalla ja tarkkaan ajastamalla, Pekka vastaa. Vaikka mies viihtyy paruresiksen takia paljolti omillaan, on hän elänyt myös parisuhteissa.

– Olen ollut kuukausia suhteessa ilman, että nainen tietää ongelmastani mitään. Ihmettelen itsekin, miten olen niistä selvinnyt. Fakiirin taitoja se vaati. Odotin sellaisia hetkiä, että toinen ei ole paikalla tai on vähän kauempana, ja käytin tilanteen hyväkseni.

Menin useisiin tilaisuuksiin saunan kautta. Pekka

Pekka kertoo kehittäneensä itselleen ”diplomaatin rakon”. Sillä hän tarkoittaa kykyä olla virtsaamatta pitkiäkin aikoja, vaikka hätä muuttuu fyysiseksi tuskaksi.

Tuntikausien pidättely voi olla vaarallista. Terveyskirjaston mukaan täyden pinkeään virtsarakkoon saattaa tulla repeämä, jos alavatsaan osuu tarpeeksi kova isku. Terve.fi-sivustolla kerrottaan, että rakko voi äärimmäisissä tilanteissa venyä niin suureksi, että sen normaali toiminta häiriintyy. Tällainen tila voi jopa vaurioittaa munuaisia.

Pidättely ei toistaiseksi ole aiheuttanut Pekalle vammoja. Tuntien pidättämistuskaa hän on helpottanut poistamalla nestettä kehostaan toisella tavalla: hikoilemalla.

– Menin useisiin tilaisuuksiin saunan kautta. Sen avulla pystyin olemaan virtsaamatta jopa neljä tuntia. Samalla tietysti säännöstelin juomista, mitä teen edelleen, mies kertoo.

Matkustaessaan Pekka käyttää silloin tällöin rauhoittavia diatsepaami-lääkkeitä, joihin hänellä on resepti. Niiden välinpitämättömäksi tekevä vaikutus auttaa häntä jossain määrin. Hän on yrittänyt myös itsekatetrointia siinä kuitenkaan onnistumatta.

Terapeutti: Älä vetäydy kotiisi

Ujosta rakosta kärsivän vippaskonstit ovat siis monenkirjavat. Yksi keino, johon paruresis-yhdistys IPA:kin sivuillaan opastaa, on hengityksen pidättäminen niin pitkään, että ihminen rentoutuu väkisin.

Psykoterapeutti Ari Marjovuo ei tuomitse lääkkeiden käyttöä saati erilaisia tekniikoita, joiden avulla virtsa alkaa virrata. Ne eivät kuitenkaan paranna vaivaa tai toimi kaikille.

– Usein tämän tyyppisillä konsteilla on taipumus ajan mittaan menettää tehonsa, Marjovuo sanoo.

Virtsaamisongelmaisten potilaidensa kanssa Marjovuo ei palaa kauas lapsuuteen, kuten terapiassa usein on tapana. Paruresis-ongelmaa pitää käsitellä nykyhetken kautta eikä se parane asiakkaan menneisyyttä tonkimalla.

– Vaiva vaatii, että ihminen lopettaa vetäytymiskäyttäytymisen, joka tähän usein liittyy.

Vetäytymiskäyttäytymisellä Marjovuo tarkoittaa, että ujon rakon syndrooma voi supistaa ihmisen elämän kehän hyvin pieneksi. Lopulta koko elämä pyörii oman kodin ja vessan välittömässä läheisyydessä.

Marjovuo auttaa potilaitaan muuttamaan vessassa käymiseen liittyviä ajatusmalleja.

– Esimerkiksi ajatus siitä, että vessassa on huomion keskipisteenä voi olla hyvin voimakas, vaikka näin ei ole. Tavallisen julkisen vessan käyttäjän mielessä on jotain ihan muuta, kuin mitä muut siellä tekevät.

Surua ja stressiä

Ongelman äärimmäisin muoto on, että ihminen voi käyttää ainoastaan oman kotinsa vessaa. Pekan paruresis ei ole äitynyt ihan niin pahaksi.

– Esimerkiksi omien vanhempieni seurassa minulla ei ole mitään ongelmaa. Kaikki heitä vieraammat ihmiset tuottavat enemmän tai vähemmän ongelmia, jos he ovat lähellä.

– Myös vessan sijainnilla on merkitystä. Jos se on tarpeeksi syrjässä, saattavat paikat toimia.

Olen esimerkki siitä, miten ei saisi käydä Pekka

Pekka on puhunut paruresiksestään useille lääkäreille. Hän on keskustellut terapiasta ja hypnoosista, muttei ole tarttunut vielä kumpaankaan.

– Olen esimerkki siitä, miten ei saisi käydä. Vaiva pitäisi kitkeä heti, kun se ilmenee. Jos olisin ottanut asian puheeksi esimerkiksi kaksikymppisenä, olisin voinut päästä tästä eroon.

– En koe, että paruresis on suoranaisesti mielenterveyttäni horjuttanut, mutta surua ja stressiä se on aiheuttanut, Pekka miettii.

Erityisen viihtyisäksi tätä helsinkiläisravintolaa ei ainakaan voi kutsua.

Ruokasalissa on auringonpolttamat kukkapöytäliinat. Seinien tauluissa seikkailevat orkideat ja keisaripingviinit. Ruokasalin sini-vihreän eteerisyyden sotkevat kassan valomainokset ja niitä ympäröivä kiviseinä, jossa sekoittuvat kirkkaanpunaiset, mustat ja auringonkeltaiset ruudut.

Näkymän täydentää kadulta ravintolaan tulvivat liikenteen äänet ja kovaääninen ilmastointi. Välillä soi puhelin.

Olen saapunut ravintolaan, jossa Etelä-Suomen aluehallintoviraston (avi) tarkastajat ovat vierailleet viimeisen parin vuoden aikana yhdeksän kertaa. Se on Ylen selvityksen mukaan poikkeuksellisen paljon.

Tarkastajat valvovat käynneillään työnantajan lakisääteisten velvollisuuksien toteutumista. Ravintola työllistää kahden yrittäjän lisäksi Kaupparekisteriin toimittamiensa tietojen perusteella 1–2 ihmistä.

Lukuisat avin vierailut kertovat siitä, että työntekijöiden oloissa on ollut toivomisen varaa – toistuvasti.

"Erittäin huomattavasti" liian pientä palkkaa

Lounasaikaan ravintolan tiskin takaa löytyy toinen paikan omistajista. Hän oli vastassa myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston ulkomaalaistarkastajaa, kun tämä teki ensimmäisen käynnin ravintolaan melkein täsmälleen kaksi vuotta sitten.

Tuolloin kello kävi jo melkein puolta yötä. Avi käy tarkastuskäynneillä niihin kellonaikoihin, kun tarkastettavaa työtäkin pääasiassa tehdään. Tarkastuksesta ei ilmoitettu ravintolaan etukäteen.

Yrittäjä esitteli ravintolaa tarkastajalle vajaan tunnin ajan. Selvisi, että yksi työntekijöistä majoittui ravintolan tiloissa. Tarkastaja kirjoitti raporttiin, että hänelle maksettiin "erittäin huomattavasti" liian pientä kuukausipalkkaa. Asianmukainen palkka kuukaudessa olisi ollut 1 597 euroa.

Lisäksi tarkastaja ei löytänyt asianmukaista kirjanpitoa työntekijöiden työajoista, eikä työvuoroluetteloa ollut laadittu lainkaan.

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus pitää huolta näistä asioista. Työaikojen ja työvuoroluettelon avulla tarkastajat voivat valvoa muun muassa sitä, että palkka maksetaan oikein ja työntekijöillä on riittävästi lepoaikaa.

Laki velvoittaa työnantajaa myös säilyttämään ulkomaalaisten työntekijöidensä tietoja sekä heidän työnteko-oikeuden perusteitaan. Ravintolasta näitä tietoja ei kuitenkaan löytynyt.

Tarkastuksen päätteeksi ravintoloitsija sai ohjeita ja velvoitteen hoitaa havaitut epäkohdat kuntoon.

Työvuoroluettelossa ei näy työaikoja

Paikan ruokalistalla kilvoittelevat lisukkeillaan kebabit, pitsat ja salaatit. Otan fetapitsan. Lounasaikaan sen saa 7,5 eurolla.

Saan kuitin ystävälliseltä yrittäjältä ja suuntaan yhteen ravintolasalin kuudesta pöydästä. Ikkunan takana vilisee autojen, bussien ja taksien jatkuva virta.

Olen paikan ainoa asiakas, mutta yrityksen kaupparekisteriin toimittamien tietojen mukaan täällä on käynyt muitakin. Vuonna 2016 ravintolan liikevaihto oli 214 000 euroa ja se teki hieman voittoa.

Vain parin viikon kuluttua ensimmäisestä tarkastuksesta avi teki uuden tarkastuksen ravintolaan.

Silloin ravintolasta löytyi työvuoroluettelo, mutta tarkastusraportin mukaan se oli laadittu miten sattuu. Lain mukaan luettelo on laadittava tietyllä tavalla. Nyt siitä ei esimerkiksi löytynyt työn aloitus- ja lopetusajankohtia. Myös ulkomaalaisen työntekijän työnteko-oikeudet olivat edelleen hukassa.

Tarkastaja kirjasi raporttiin, että asiat tullaan valvomaan erillisellä tarkastuksella.

Lisäksi yhden työntekijän kirjallinen työsopimus oli hukassa. Tarkastaja pyysi toimittamaan sopimuksen aville, mutta se ei saapunut perille määräaikaan mennessä.

Työskentelyä ruokapalkalla

Ravintolan ovi kolahtaa kiinni. Ulkona auton moottori käynnistyy ja ravintolan nimeä kyljessään kantava auto katoaa muun liikenteen joukkoon. Toinen omistajista on ilmestynyt paikalle, ja hän lähtee viemään puhelimitse tullutta tilausta asiakkaalle: pitsa ja rullakebab.

Haen haarukan, veitsen ja lasin. Salaattipöytä on tyhjillään. Salaatti ei kuulemma kuulu enää tarjoukseen. Ei käynyt kaupaksi, tiskin takana seisova omistaja sanoo.

Otan kylmäkaapista vesikannun, mutta yrittäjä vaatii, että saa vaihtaa tuoreen veden tilalle. Pian hän kiikuttaa vesikannun ja valmistamansa fetapitsan pöytääni.

Pitsassa on liikaa juustoa makuuni, mutta muuten se maistuu ihan kelvolliselta.

Kolmas aluehallintoviraston käynti ravintolaan sijoittui toukokuuhun 2016. Tarkastaja kiinnitti huomiota siihen, että yhdelle työntekijälle ei ollut maksettu lainkaan työstä palkkaa. Hänen kanssaan ei myöskään ollut solmittu kirjallista työsopimusta. Työntekijä oli saanut korvauksen ruokana.

Omistaja kertoi tarkastajalle, että ei ollut tullut ajatelleeksi, että satunnaisesta työstä pitäisi maksaa korvaus rahana.

Samalla käynnillä tarkastaja opasti jälleen työaikakirjanpidon kanssa. Lisäksi raporttiin kirjattiin palkkalaskelman antamiseen liittyvistä epäkohdista. Raporttiin merkittiin myös, että ravintolaan tullaan tekemään uusi tarkastus.

Vuonna 2016 ravintolaan tehtiin vielä neljäs, viides ja kuudes tarkastus. Työvuoroluettelosta löytyi kaikilla kerroilla puutteita. Yhdellä käyntikerralla kateissa olivat myös ulkomaalaisten työntekijöiden tiedot.

Varastotiloista löytyi sänky

Toisen omistajan poika on päässyt koulusta. Hän saapuu isänsä ravintolaan ja painuu pian ravintolan takatiloihin.

Isä valmistaa pojalleen rullakebabin. Poika tulee syömään sitä viereiseen pöytään.

Viime vuonna aluehallintoviraston tarkastaja vieraili tässä ravintolassa yhteensä kolme kertaa. Puutteita löytyi jälleen sekä työvuoroluettelosta että työaikakirjanpidosta. Ulkomaalaisten työntekijöiden tiedot olivat edelleen kadoksissa.

Edistystäkin oli kuitenkin tapahtunut – huhtikuussa tehdyllä tarkastuksella kaikkien työntekijöiden palkat olivat ainakin palkkalaskelmien mukaan yleissitovan työehtosopimuksen minimivaatimusten mukaisia.

Yhdellä käyntikerroista tarkastaja ja ravintolan omistaja kävivät varastotiloissa, joista löytyi sänky. Omistaja kertoi lepäilevänsä sängyssä silloin tällöin.

Omistajat kertovat käyntini aikana, että he tekevät pitkiä päiviä yrityksessä. Pääsääntöisesti he kertovat pyörittävänsä ravintolaa kahdestaan. Toisinaan ystävät ja tuttavat ovat apuna.

Yrittäjien mukaan aluehallintoviraston käynnit ja havaitsemat epäkohdat johtuvat lähinnä väärinkäsityksistä.

Asiakkaan mahdotonta tietää

Käyntini perusteella aluehallintoviraston tarkkailuun joutunut paikka ei juuri eroa muista ravintoloista, joita löytyy jokaisesta Helsingin lähiöstä. Hintataso on halpa ja sisustus huono, mutta pitäisikö sen riittää sytyttämään hälytyskellot?

– Aina voi miettiä hintaa, että pystyykö työnantaja huolehtimaan tietyllä hinnalla työnantajavelvoitteista ja maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, sanoo ylitarkastaja Riku Rajamäki Etelä-Suomen aluhallintovirastosta.

Lounasajan jo loputtua ravintolaan saapuu asiakas, joka tilaa tottuneesti annoksen. Hän jää syömään ravintolaan. Poislähtiessään mies kysyy, että kuuluuko tarjoukseen limsa. Omistaja antaa ilmaisen juoman. Mies on kuulemma vakioasiakas, käy pitsalla toisinaan jopa monta kertaa viikossa.

Odotettavissa on, että myös aluehallintoviraston tarkastaja palaa vielä ravintolaan.

Yle ei julkaise ravintolan nimeä, koska vastaavia työnantajan velvoitteiden laiminlyöntejä tapahtuu myös muissa ravintoloissa. Kyse on ääriesimerkistä. Lisäksi Yle ei halua vaikeuttaa ravintolan työntekijöiden arkea, ja työnantaja on jo saattanut hoitaa havaitut puutteet kuntoon.

Teksti: Kaisu Jansson. Ravintoloiden raporttien analysointi: Eemeli Martti, Mikko Airikka ja Tuomo Björksten.

Lue myös:

Kotipizza, Subway ja sadat muut ravintolat maksoivat liian pientä palkkaa – Katso tästä, millaisia puutteita ruokapaikoista löytyi

Tiistaina aamulla Tammerkoski oli kuivunut silmin nähden vedestä. Tampereen keskustaa halkovan kosken tyhjennys on osa suurta operaatiota, jossa 90-vuotias Hämeensilta remontoidaan.

Hämeensillan alle tehdään remontin ajaksi työtaso sillan korjaamista varten. Kosken pohjaan laitetaan 150 teräspaalua, jonka päälle tehdään työtaso. Työtaso ulottuu koko sillan alueelle ja kymmenen metriä reunojen yli.

Tampereen kaupungin rakennuttamispäällikkö Petri Kantola sanoo, että kymmeneen mennessä Tammerkoski oli tarpeeksi kuiva. Koski puhdistetaan samalla. Se on kuivana kolme päivää. Rakentajat tekevät töitä kellon ympäri, että teräspalkit saadaan asennettua.

– Kosken pohjalta löytyi ainakin kännyköitä, tabletteja ja useita polkupyöriä, Kantola sanoo.

90-vuotias silta rakennetaan uusiksi

Hämeensilta on Tampereen tunnetuin silta. 29 metriä leveän ja 68 metriä pitkän sillan kunto on todettu huonoksi.

Vuonna 1929 valmistunut silta rakennetaan käytännössä kokonaan uudelleen. Se palautetaan alkuperäiseen historialliseen asuunsa.

Sillan Pirkkalaispatsaat vietiin jo aiemmin lokakuussa evakkoon ja kunnostettavaksi.

Hämeensilta puretaan yksi puoli kerrallaan kivi kiveltä. Kiviverhoilu tuodaan paikalleen sitten, kun siltarakenteet ovat valmiina.

– Kivet on merkattu ja jokainen niistä palautetaan samalle paikalle takaisin. Verhouskiviä on noin 1 100, Kantola sanoo.

Hämeensilta uusitaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa puretaan ja rakennetaan sillan eteläinen puoli, ja liikenne siirretään kokonaisuudessaan sillan pohjoiselle reunalle.

Tämä työ kestää Kantolan mukaan loppuvuoteen. Toisessa vaiheessa sen jälkeen liikenne siirretään eteläiselle reunalle, kun pohjoista puolta remontoidaan.

Työn aikana silta on joukkoliikenteen ja huoltoajon käytössä, yksityisautoilua ei sallita.

Tammerkosken yli Hämeensillan eteläpuolelle rakennetaan remontin aikaisen kulkemisen helpottamiseksi katettu, puinen kevyen liikenteen silta. Uusi kevyen liikenteen alikulkuyhteys tulee myös sillan länsipuolelle, nimeltään Tempon tunneli.

Hämeensillan uusiminen maksaa noin viisi miljoonaa euroa. Koko operaatio kestää 1,5 vuotta.

Tiistain uutinen HUSin kirjesekaannuksesta saa lomalta tavoitetun tietosuojavaltuutetun Reijo Aarnion pohtimaan toukokuussa voimaan astuvaa EU:n tietosuoja-asetusta uudesta näkökulmasta.

HUS tiedotti tiistaina lähettäneensä vahingossa satojen potilaiden tietoja ulkopuolisille henkilöille. Viisi ihmistä on saanut käsiinsä yhteensä yli 500:n HUSin potilaan sairaskertomus-tietoja virheellisen kirje-lähetyksen takia.

Tuleva tietosuoja-asetus mahdollistaa sanktioiden määräämisen tietosuojalainsäädännön vastaisesta toiminnasta. Sakon suuruus voisi olla esimerkiksi joko 10 tai 20 miljoonaa euroa tai 2–4 prosenttia yrityksen liikevaihdosta.

Eduskunta pui sanktiojärjestelmää parhaillaan.

– Hallitus esittää, että julkisen puolen toimijoille ei määrättäisi hallinnollisia sanktioita mahdollisista väärinkäytöksistä, mutta yksityiselle sektorille sellainen tulisi. HUS on julkinen toimija ja postitusfirma yksityinen toimija, joten tämä tapaus saa kyllä pohtimaan tulevaa sanktiojärjestelmää uudessa valossa, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio pohtii.

HUSin mukaan virhe on tässä tapauksessa täysin palveluntarjoajan vastuulla.

Tietosuojavaltuutettu odottaa lisää ilmoituksia tietovuodoista

HUS on tehnyt ilmoituksen kirjesekaannuksesta sekä tietosuojavaltuutetulle että Valviralle. Reijo Aarnio ennakoi, että ilmoitusten määrä kasvaa tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen.

– Jatkossa tietovuodoista on pääsääntöisesti pakko tehdä ilmoitus tietosuojavaltuutetulle. Tällä hetkellä tällaista pakkoa ei tarkkaan ottaen vielä ole. Odotan mielenkiinnolla, että millä aloilla ja kuinka laajoja tietovuotoja kaikkiaan tapahtuu.

Yksi viime aikojen laajimmista tietovuodoista on viime vuonna ilmennyt THL:n tietovuoto, joka koski 6 000 ihmistä.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio korostaa, että tietovuoto on vakava asia mittakaavasta riippumatta ja niistä on otettava oppia. Esimerkiksi potilastietojen käsittelystä on jatkossa tehtävä riskianalyysi.

– Nykyään ei oikein edes ymmärretä sitä, että missä kaikkialla vuodetut tiedot voivat myöhemmin tulla vastaan.

HUSin palveluntarjoaja Ropo Capital pahoittelee tapahtunutta, ja on jo ilmoittanut muuttaneensa toimintatapojaan. Esimerkiksi HUSin potilastietojen kaltaista materiaalia käsitellään jatkossa aina useamman ihmisen voimin, eikä vastaavaa virhettä pitäisi enää tapahtua.

– Ehkä heidän kannattaisi kuitenkin vielä hiukan syvemmin katsoa, että saisiko inhimillisen erheen mahdollisuuden poistettua kokonaan, Reijo Aarnio miettii.

"Koululla on aina se pallo viime kädessä, joten sitä yrittää luovia mahdollisimman hyväntahtoisesti. Pelkään, että jos koulu kokee vanhemmat liian vaikeiksi, se näkyy lapsen kohtelussa. Malttiaan ei saa menettää, eikä sanoa asioita suoraan, koska kohta on lastensuojelut ja muut mukana."

Näin kertoo perheensä tilanteestaan eräs erityislapsen äiti somen vertaistukiryhmässä.

"Sitä on niin väsynyt oman lapsen tukemiseen, ettei enää barrikadeille jaksa nousta, kun onnellisuuden taso on se, että aamulla löytää lapsen hengissä, niin sitä on onnellinen."

Tällä tavoin kokee toinen äiti samassa keskusteluryhmässä.

Uupumus ja eri viranomaistahojen viidakossa toimimisen monimutkaisuus ajaa erityislasten vanhemmat usein tilanteeseen, jossa apua ei osata tai yksinkertaisesti jakseta hakea esimerkiksi lapsen koulunkäyntiin tai kuntoutukseen liittyvissä asioissa.

Harvan tiedossa on lakimies Jukka Kumpuvuoren mukaan sekään, että kun haetaan muutoksia viranomaispäätöksiin, alle 18-vuotiaan lapsen asioissa oikeusapu on maksutonta ja vanhempien tuloista riippumatonta.

– Ainoa asia, mitä katsotaan ovat lapsen tulot, joita siis käytännössä ei ole, kertoo vammaisten ja erityislasten oikeuksien ajamiseen erikoistunut lakimies Kumpuvuori.

Poikkeuksen maksuttomassa oikeusavussa muodostavat lapset, joilla on omaisuutta yli 5 000 euron arvosta.

Kumpuvuoren mukaan eniten häneltä kysytään apua kouluun, koulukuljetuksiin, omaishoidontukiasioihin sekä Kelan kuntoutukseen liittyvissä asioissa.

Pitkän linjan vammaisaktiivi ja järjestölakimies kiertää maata valistamassa ihmisiä ja kertomassa siitä, miten toimia kun postista tömähtää esimerkiksi erityislasta koskeva kielteinen Kelan päätös.

Vammais- ja erityislasten järjestöissä on Kumpuvuoren mukaan myös kymmenisen lakimiestä, jotka tarjoavat laadukkaita neuvontapalveluita, mutta ongelma on hänen asiakkaiden kokemuksensa mukaan se, että asioita ei ajeta sitä kautta loppuun asti.

– Kunnallisista oikeusaputoimistoista voi myös hakea apua, mutta sieltä puolestaan puuttuu erityislasten ja vammaispuolen erityisasiantuntemus, siksi puhelimeni kai pirisee jatkuvasti, Kumpuvuori arvelee.

Netin vertaistuella merkittävä rooli

Nykyisin ihmisillä on Kumpuvuoren mukaan kylläkin usein tietoa siitä, että asioita on oikeus vaatia ja päätöksistä voisi valittaa, mutta kynnys viedä asiaa eteenpäin tuntuu liian korkealta.

Vertaistuki lisää merkittävästi tietoa. Sairaalan käytävien ja kuntoutuskurssien ohella some-maailma on avannut uuden, helpon väylän löytää vinkkejä ongelmien ratkaisuun samassa tilanteessa olevilta perheiltä.

– Anomus- ja valitusviidakosta käydään vilkasta keskustelua erilaisissa netin keskustelufoorumeissa, mutta toki niille eksyy vanhentunutta tai väärääkin tietoa, Kumpuvuori muistuttaa.

Kumpuvuoren vuosilta 2010–2014 olevasta selvityksestä käy ilmi, että vain pieni prosentti haki hallinto-oikeuksissa muutosta saamaansa päätökseen lakimiehen avulla.

Yhden jutun käsittely hallinto-oikeudessa maksaa Kumpuvuoren mukaan valtiolle noin 1 500 euroa.

– Tekemässäni selvityksessä nousi esiin tuomarikunnasta ajatuksia siitä, että kunnat saattavat kokeilla kepillä jäätä, eli tekevät tahallaan vääriä päätöksiä ja katsovat, jaksaako kuntalainen valittaa. Tämähän merkitsisi sitä, että kunnat säästävät aikaa ja rahaa tietäen, että harva jaksaa valittaa.

Kumpuvuori näkee, että siinä missä viranomaisten pitäisi ohjata ihmisiä hakemaan apua, toimitaankin välillä päinvastoin tässä "vammaisoikeuksien mallimaassamme".

Kunnissa siis pantataan tietoa.

– Minulla on ollut tapauksia, jossa nuori on jo koulun kahdeksannella luokalla ja perheet kuulevat ensi kertaa, että lapsella olisi ollut koko kouluajan oikeus koulunkäyntiavustajaan.

– Sitten ollaankin jo siinä tilanteessa, että aletaan tehdä kantelua, mutta se tärkein eli lapsi on ollut kaiken tämän ajan ilman hänelle kuuluvia tukitoimia. Tämä on mielestäni törkeä esimerkki oikeusturvan puutteesta, Kumpuvuori huomauttaa.

Viranomaiset eivät tiedä mitä heidän toimialaansa kuuluu

"Kun lapsi jaksaa vain pari tuntia koulussa, niin ehdotetaan, että rehtori voi tehdä vaikka lastensuojeluilmoituksen, jotta perhe voisi saada tukea kotiin, vaikka eihän me sitä tänne tarvita, vaan juuri sinne luokkahuoneeseen."

Näin ihmettelee yksi keskusteluryhmän äideistä.

Lakimies pitää käsittämättömänä sitä, että usein viranomaiset ovat puhtaan tietämättömiä omasta toimialastaan ja sen vuoksi saattaa viedä vuosia, ennen kuin lapsi saa tarvitsemansa tuen.

– Tyypillisessä minulle kantautuvassa lapsen kouluavustajan hakemista koskevassa kielteisessä päätöksessä rehtori tai opetustoimenjohtaja ei ole tiennyt, että asia kuuluu hänen päätettäväkseen. Luullaan, että nämä kuuluvat sosiaalipuolelle, tai lastensuojeluun.

Asiasta kuitenkin säädetään Kumpuvuoren mukaan perusopetuslain 31 § pykälässä.

– Tyypillistä on, että asiaa pallotellaan opetustoimen ja sosiaalipuolen välillä, opetustoimen uskoessa, että se kuuluu sosiaalipuolelle ja sosiaalipuolen tietäessä, ettei se heille kuulu.

Kumpuvuori kertoo, että hänen pöydällään on tälläkin hetkellä tapaus, jossa lapselle oli haettu terveydenhuollon suosituksesta kouluavustajaa, jonka opetustoimi oli evännyt.

– Kouluavustajaa haettaessa opetustoimelta on vaadittava hallintopäätös. Sen tekee pienissä kunnissa sivistystoimenjohtaja ja isoissa usein rehtori. Hallintopäätöksestä valittamiseen saa maksuttoman oikeusavun ja valitus tehdään suoraan hallinto-oikeuteen, Kumpuvuori neuvoo.

– Harmittavan usein ihmiset kuitenkin joutuvat olemaan yhteydessä ensin aluehallintovirastoon vain saadakseen hallintopäätöksen avustaja-asiassa.

Valitusten käsittelyaika hallinto-oikeudessa on Kumpuvuoren mukaan yleensä 3–6 kuukautta.

– Hallinto-oikeudessa ratkaistaan lääkärilausuntojen ja muiden selvitysten pohjalta, tarvitseeko lapsi täysin oman avustajan vai riittääkö ryhmäavustaja.

Tarkkiksista pienryhmiä ja pian ei enää niitäkään?

Menneinä vuosina erityislapsiin liittyvän tiedon, tuen ja diagnosointikäytäntöjen ollessa nykyistä hatarampia erityistä tukea tarvinneita lapsia ohjattiin käytösongelmiensa vuoksi usein tarkkailuluokille hankalan lapsen tai ongelmanuoren leima otsassaan.

– Sittemmin diagnosointi on tarkentunut ja oikeanlaista tukea on mahdollista saada. Meillä on kehitysvammaisten erityishuoltolaki, jota on alettu soveltaa nyt myös asperger- ja autistilapsiin ja se kertoo muutoksesta ajattelussa, Kumpuvuori huomauttaa.

Sittemmin tarkkailuluokkien tilalle tulivat pienryhmät ja kuntien tapana onkin ollut sijoittaa erilaisista häiriöistä kärsiviä erityislapsia pienluokille. Joillekin ne ovat olleet hyvä vaihtoehto, mutta eivät kaikille.

– Syntyy esimerkiksi tilanteita, joissa kouluavustajaa ei saada ja lapsi pannaan vastoin vanhempien tahtoa pienryhmään. Lapsi, joka on hiukan erityinen, mutta jolle lääkäri kuitenkin on sosiaalisten suhteiden kehittymisen vuoksi suositellut normaaliluokkaa ja avustajaa. Nykyajan pienryhmä voi siis sisältää samanlaista sosiaalista syrjintää kuin vanhanajan tarkkis, Kumpuvuori sanoo.

Toisaalta oma lukunsa ovat myös Etelä-Suomen suuret kunnat, joista esimerkiksi Helsingissä pienryhmäluokkiin eivät ole mahtuneet kaikki, jotka siitä todennäköisesti olisivat hyötyneet.

Helsinki on myös linjannut, että yhä suurempi osa erityistä tukea tarvitsevista lapsista siirretään tämän vuoden aikana normaaliluokille.

Vantaalla ajatukseltaan kauniiseen lähikoulumalliin on siirrytty jo useampi vuosi sitten ja valtaosa erityisen tuen oppilaista opiskelee normaaliluokilla.

Samanaikaisesti kuitenkin pätevistä erityisopettajista on pulaa kaikkialla.

"En ymmärrä miksi tämä erityislasten asia ei ole yhteiskunnallinen kriisi. Sellainen joka saisi meidätkin barrikadeille. Meillä Helsingissä ei kuulemma ole muita vaihtoehtoja kuin integraatiolle jatkoa, vaikka nyt eskarissakaan ei meinata pärjätä kahta tuntia erityisellä tuella", pohtii yksi äideistä netin vertaistukiryhmässä.

Lue lisää:

Erityislapsen äiti: Olen taistellut ja hakannut päätäni seinään päättäen, ettei lastani kohdella väärin

Venäjän presidentti Vladimir Putin puolustautui vahvasti syytöksiä vastaan, joiden mukaan Venäjä on syyllinen entisen kaksoisagentin Sergei Skripalin ja tämän tyttären myrkyttämiseen.

Turkissa kahden vuorokauden mittaisella vierailulla oleva Putin huomautti, että maailmassa noin 20 maalla on mahdollisuus valmistaa Britannian-iskussa käytettyä hermomyrkkyä.

Putin kertoi hämmästyneensä käynnissä olevaa keskustelua, jota hän kutsui Venäjän-vastaiseksi.

Putin vastasi toimittajien kysymyksiin Ankarassa yhdessä Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa.

Länsimaiden epäsuosioon joutuneet Turkki ja Venäjä ovat jo pitkään parantaneet keskinäisiä suhteitaan.

Tänään tiistaina presidentit juhlistivat Akkuyun kaupunkiin valmistuvan ydinvoimalan rakennustöiden alkamista.

20 miljardin dollarin voimalanhankkeen rakennustöiden takana on Venäjän valtion omistama ydinenergiayhtiö Rosatom.

Ensin me feministit toistelemme vuosikymmeniä, että miehillä on tämän maailman rahat, valta, etuoikeudet. Puhumme rakenteista, patriarkaatista, sovinismista, seksismistä, epätasa-arvosta. Kertaamme lukuja siitä, miten taloudellis-poliittinen valta ja toisaalta hoitovastuu jakaantuvat. Perustamme lehtiä, somekamppiksia, järjestöjä, puolueen. Tarjoamme tilastoja ja tutkimuksia. Vaadimme muutoksia. Kävelemme miesten mukaan nimetyillä kaduilla, liputamme miehille, teemme töitä miesten johtamissa organisaatioissa, ja jauhamme itsestäänselvyyttä: naisen asema on alisteinen suhteessa miehiin. Nainen on naisjohtaja, naisnäyttelijä, naispresidentti. Mies on lähtökohta, itse ihminen.

Tulee #metoo. Naiset kertovat, mitä heille on tehty.

Ei voi olla totta, ihmiset sanovat. Järkyttävää! Tai: Nyt julkinen salaisuus paljastui. Hyvä!

Reaktio suututtaa, väsyttää, hämmentää.

Valta-asemia on käytetty väärin, koko ajan, kaikkialla, vaikka olemme muka vaatineet muutosta ja messunneet.

Kenelle olemme puhuneet kaikki nämä vuodet, jos näin moni on yllättynyt? Ovatko tyypit siis tajunneet vuonna 2018, että toistuva otsikko ”nainen raiskattiin” tarkoittaa, että mies raiskasi naisen.

Entä me, jotka emme yllättyneet #metoo-avautumisista. Mitä olemme saaneet aikaan? Emme paljoakaan. Valta-asemia on käytetty väärin, koko ajan, kaikkialla, vaikka olemme muka vaatineet muutosta ja messunneet.

Onko ”vaikenemisen kulttuurin” loppumisesta hyötyä? Aiommeko viimein kaataa yhdessä patriarkaatin jokaisen linnakkeen? Onko kaikilla jatkossa samat etuoikeudet, velvollisuudet, mahdollisuudet?

Ai ei vai?

Rakenteet ehkä tunnistaa useampi kuin ennen, mutta mitä siitä, jos ne jätetään ennalleen.

Minusta tuli feministi lukemalla. Lapset bordelleissa, naisten kivittäminen, tyttölasten tappaminen, äitiyskuolleisuus, lapsimorsiamet, sukuelinten silpominen, rahan ja vallan jakautuminen globaalisti naisten ja miesten välillä.

Työelämä sinetöi vakaumukseni, mutta feministin työ ei lopu siihen, kun pörssiyhtiön hallitukseen otetaan mukaan rintsikat. Emme ole täällä kinuamassa pääsyä miesten sekaan päättämään strategioista, vaan vaatimassa tasa-arvoista kohtelua. Feminismin kuuluu ajaa kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien asiaa, tehdä maailman tytöistä, pojista, lapsista, aikuisista ihmisiä.

Sinäkin kannatat tasa-arvoa mutta et ole feministi… Et halua lokeroida itseäsi? Et mennä näin pitkälle? Kuulepas nyt, kyse ei ole sinusta. Kyse on tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, jotka ovat globaalisti surkeassa jamassa. Jos et halua leimaantua, kiittele itseäsi ongelmiesi pienuudesta. Olen kyllästynyt houkuttelemaan ihmisiä kutsumaan itseään feministeiksi. Mitä feminismi tekee feministillä, joka joutuu miettimään, onko jokin sana hänelle sopiva?

Kyllästyttää sekin, että aina uudestaan pitää sanoa: yksittäiset miehet eivät ole sortajia tai syyllisiä. #notallmen. Feminismin viesti rakenteista ja patriarkaatista ei ole mennyt lainkaan läpi, kun tätäkin pitää jankuttaa. Miehetkin kärsivät ahtaista malleista. Olen itsekin osa näitä sortavia rakenteita. Emme etsi syyllisiä, vaan vapautta.

Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994.

Lainaan uutta kirjaa Noin kymmenen myyttiä feminismistä (SKS 2018). Sen ovat kirjoittaneet Eveliina Talvitie ja Maryam Abdulkarim. Abdulkarim kirjoittaa samaistuttavasti: ”Musta kysymys yksilöistä ei ole mitenkään kiinnostavaa. Sen sijaan rakenteet, jotka mahdollistavat joillekin yksilöille tiettyjä asioita mutta toisille ei, ne on loputtoman kiehtovia.”

Talvitie ja Abdulkarim selittävät kärsivällisesti, etteivät vihaa miehiä. Historiaakin kerrataan: Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994.

Kahdeksan vuotta sitten pappi Hilkka Olkinuora kirjoitti Tulva-lehteen tekstin Vanhan naisen graffiti. Otin sen talteen. ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vihaisempi olen”, hän sanoi naisena elämisestä. Teksti on täynnä feminististä voimaa. Kuitenkin siinä sanotaan: ”Kolmenkymmenen vuoden rakentavasta suostuttelusta, viisaasta vaikuttamisesta, suoraviivaisesta kamppailusta, perusteellisesta tutkimustyöstä ja tehokkaasta verkottumisesta on jäljellä tämä. Että kaikki on kuin ennen.”

Tie on pitkä.

Niin moni tyttö ei tiedä, millainen elämä voisi olla itsellisenä, tasavertaisena, kesyttämättömänä. Niin moni poika luulee, että pitää olla ”mies”. Minä olen feministi, koska minusta on maailmankaikkeuden ilmeisin asia, että tämän täytyy muuttua.

Kiitos kaikki te rohkeat, jotka olette nyt puhuneet.

Kysymys: Sitoudummeko yhdessä muutokseen? Vallan uusjakoon, jossa on myös häviäjiä? Vai ajattelemmeko, että sortaminen on nyt vaikeampaa, kun joku saattaa kertoa siitä telkkarissa?

Reetta Räty

Reetta Räty on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.

Alakoulun luokanopettajana työskentelevä Anni Vakkila-Mattinen tunsi itsensä helmikuussa lopen uupuneeksi. Hän oli ollut väsynyt jo ennen joulua, mutta hän sinnitteli töissä eteenpäin.

Vielä joululomalla hän uskoi, että ongelmat työpaikalla hellittävät ja hän pystyy aloittamaan kevätlukukauden omana jaksavana itsenään.

Tammikuu oli kuitenkin vaikea. Luokassa oli hankaluuksia työrauhan kanssa.

Ei riittänyt, että Anni Vakkila-Mattinen teki työnsä niin hyvin kuin osasi. Yhteydenpito vanhempien kanssa vei paljon aikaa ja voimia.

– Ehkä minun virheeni on ollut se, etten ole tarpeeksi selvästi osannut ilmaista oppilaiden huoltajille, että minäkin tarvitsen vapaa-ajan omaan käyttööni.

Kun työterveyslääkäri helmikuussa kirjoitti sairauslomaa, Vakkila-Mattinen oli hämmentynyt. Aluksi hän ei edes osannut myöntää levon tarvetta, kun mitään fyysistä sairautta ei ollut.

Hänellä oli myös epäonnistumisen tunteita. Hän olisi halunnut pystyä ratkaisemaan hankalat tilanteet niin, että oppilaat ja vanhemmat ovat tyytyväisiä.

Esimerkkinä vaikeimmista tilanteista Vakkila-Mattinen mainitsee oppilaiden keskinäiset riidat, joihin ei yrityksistä huolimatta löydy sovintoa.

Kysely: Opettajien työrauha on heikentynyt

Anni Vakkila-Mattisen kokemus koulutyön väsyttävyydestä on yleinen. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on selvittänyt opettajien uupumista kyselytutkimuksella. Selvityksen mukaan opettajien kokema työrauha on heikentynyt aiemmasta tutkimusvuosina 2016–2017.

Kyselyyn vastanneista opettajista joka kolmas koki, että häiriötilanteet koulussa ovat lisääntyneet.

Työrauhaa heikensivät opettajien vastausten mukaan suuret ryhmäkoot. Vastaavasti työrauhaa paransivat pienet ryhmäkoot tai mahdollisuus jakaa luokka useampaan osaan.

Anni Vakkila-Mattinen tietää omakohtaisesti, kuinka tärkeää on, että erityistä tukea tarvitseville oppilaille todella annetaan erityistä tukea.

– Monta kertaa väsymiseeni on liittynyt kuvio, että luokassani on ihmislapsi, jolle ei saada apua järjestettyä. Olen sitä kerta toisensa jälkeen pyytänyt, joskus jopa huutanut, mutta minua ei ole kuunneltu.

– En tiedä, onko se loppujen lopuksi opettajan tehtävä pelastaa.

Sairauslomien syitä ei tiedetä kattavasti

Osa luokanopettajista uupuu Anni Vakkila-Mattisen tavoin niin, että päätyy sairauslomalle.

Luokanopettajien sairauspäivien määrä kasvoi vuonna 2016 edellisvuoteen verrattuna jonkin verran, kertoo Työterveyslaitoksen ylläpitämä tilasto. Vuoden 2017 tilastot eivät ole vielä valmistuneet.

Tarkkaa tietoa opettajien sairauslomien syistä ei ole olemassa.

Yksittäisistä kunnista ainakin Imatralla Etelä-Karjalassa mielenterveyssyistä myönnettyjen sairauspoissaolojen määrä on lisääntynyt viime vuoden lopussa. Tilastotieto koskee Imatran kaupungin koko henkilöstöä, josta opettajat ovat iso ryhmä.

Imatran henkilöstöpalvelupäällikkö Jouni Urpalainen myöntää, että viime vuoden lopussa mielenterveyssyiden osuus työkyvyttömyyden syynä oli poikkeuksellisen korkea.

Opettajien sairauspäivien määrä kertoo osaltaan myös siitä, miten kouluissa pärjätään suurten muutosten keskellä.

Koulusyksyn alussa 2016 alakouluissa käyttöön otettu opetussuunnitelman uudistus oli monelle opettajalle kova paikka.

Kouluista eri puolilta maata raportoitiin muutossyksyn aikana monenlaisista ongelmista. Rauhattomuus oli lisääntynyt, kun oppilas ei aamulla löytänytkään vakituista istumapaikkaa. Omasta nimikkopulpetista luopuminen on yksi konkreettinen kohta opetussuunnitelman uudistuksessa.

Uusiin menetelmiin perehdyttäviä koulutuspäiviä ei ollut järjestetty opettajille riittävästi. Koulutuspäivien sisältö ei myöskään ollut sitä, mitä uudistuneessa työssä eniten kaivattiin.

Osa opettajista kertoi kipuilevansa jopa oman ammatti-identiteetin kanssa: pitäisikö oma opettajapersoona yrittää muuttaa jotenkin toisenlaiseksi?

Luokanopettaja Anni Vakkila-Mattinen jaksoi hyvin opetussuunnitelman uudistuksen alkuvaiheet. Hänelle työtapojen muutos ei ollut ongelma, päinvastoin. Hänestä tuntui voimakkaasti siltä, että uudistus on juuri sitä, mitä opettajan ja oppilaan rooleihin on kaivattu jo pitempään.

Rehtoreilla on yhä enemmän alaisia

Myös muutokset koulujen johtamisjärjestelyissä vaikuttavat työrauhaan ja sitä kautta opettajien jaksamiseen. Eri kunnissa on kokeiltu tai pysyvästi siirrytty sellaisiin johtamismalleihin, joissa yksi rehtori johtaa huomattavasti aiempaa suurempaa opettajakuntaa.

Karvin kyselyyn kuuluneista peruskouluista ja lukioista joka viides oli sellainen, jossa rehtorilla on johdettavanaan enemmän kuin yksi yksikkö.

Esimerkiksi Imatralla Etelä-Karjalassa siirryttiin syksyllä kolmen koulukeskuksen malliin. Aiemmin rehtorin nimikkeellä työskenteli kaupungin kouluissa 14 ihmistä. Nyt kolmeen keskukseen keskitettyä työtä johtaa kussakin yksi rehtori.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n työelämäasiamiehen Riina Länsikallion mukaan järjestön suositus on, että yhdellä rehtorilla olisi enintään noin kaksikymmentä alaista.

Imatran rehtoreilla on nyt johdettavanaan 60–90 alaista. Tosin rehtoreilla on tukenaan apulaisrehtori ja avustavia opettajia.

OAJ:n mukaan johtamismallien ja -kokeilujen vaikutusta opettajien jaksamiseen pitäisi seurata tarkkaan.

Anni Vakkila-Mattisen koulussa Lappeenrannassa opettaja useimmiten tavoittaa rehtorin silloin, kun tarvitsee.

– Opettajat tarvitsevat rehtoria oman työnsä tueksi erityisesti silloin, kun he joutuvat puuttumaan häiriötilanteisiin, sanoo koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen AOJ:sta.

Pitkät hiihtolenkit auttoivat jaksamaan

Uupuminen työssä ei tapahtunut Anni Vakkila-Mattiselle nyt ensimmäistä kertaa, vaan hän on jo aiemmin toisinaan tarvinnut tauon opetustyöstä.

– Elämäänsä ja terveyttään on ihan turha uhrata siihen, että ei uskalla sanoa, että nyt väsyttää tai että en pysty enää.

Sairausloman päivät noudattivat samaa kaavaa. Hän voiteli suksensa, veti pipon syvälle päähän ja painui metsään pitkille hiihtolenkeille. Hiihtäessä pystyi ajattelemaan selkeästi.

– Elefantin kokoinen kivi rinnan päällä alkoi siirtyä syrjään.

Lopulta hän myös löysi omat rajansa.

– Jos on aina vahva, niin ei uskalla enää olla heikko. En halua, että minulle kävisi niin, Vakkila-Mattinen pohtii tunteitaan työuupumuksen takana.

Tekstistä poistettu 3. 4. klo 21.20 kaksi sairausloman pituutta ja syytä koskenutta kohtaa.

Vance Avenuella kulkee autoja vain harvakseltaan. Vastaan kävelevä hupparimies työntää pulloilla ja tölkeillä täyttämäänsä ostoskärryä.

Kadun varressa on graffiteilla töhrittyjä hylättyjä tiilirakennuksia. Osa rikotuista ikkunoista on peitetty vanerilevyillä. Pihoilla on roskia ja ruostunutta rautaromua.

Kysymme tietä pienestä alkoholiliikkeestä, jonka pitäjä varoittaa meitä: Hän on itse asunut täällä jo vuosikymmeniä ja tuntee porukat, mutta valkoihoisille nämä korttelit ovat oikeasti raffeja.

Poliisiauto partioi seuraavassa risteyksessä. Olemme Memphisin eteläosien kortteleissa, joita pidettiin viime vuonna jopa koko Yhdysvaltain vaarallisimpana asuinalueena.

Ase taskussa ja verikoira

Sivukadulla pysähdymme ottamaan kuvia lyhtytolppaan sidotuista nalleista ja muistonauhoista. Tässä on joku saanut surmansa.

Pienestä rähjäisestä puutalosta tulee pihalle mies, joka jää tuijottamaan meitä. Hän kopeloi jotain esinettä löysien hupparihousujensa taskussa.

Piinaavan hiljaisuuden rikkoo talosta ulos ryntäävä tappajakoiralta näyttävä eläin. Raivoisa räksytys muuttuu vingahtelevaksi murinaksi, kun se iskee hampaansa puuaitaan.

On parempi poistua paikalta – tai ainakin siltä vaikuttaa.

Tavoitteena testamentti tyttärille

Muutama kortteli etelämpänä East Lemore Avenuen poikkikaduilla on leikkiviä lapsia ja ilmeisesti hieman turvallisempaa. Täällä asuu haastateltavamme Tanesha Bates, noin nelikymppinen yksinhuoltaja.

Tosin hänenkin kotikadullaan on nalleja lyhtypylväässä paikassa, josta 16-vuotias tyttö löytyi kuolleena. Kuolinsyystä ei ole kerrottu julkisuuteen muuta kuin että häntä ei tapettu.

Taneshalla on kolme tytärtä, joista keskimmäinen on samanikäinen. Tyttäristä vanhin on 20-vuotias ja jo omilla teillään, kotona asuu 16-vuotiaan lisäksi 11-vuotias kuopus.

Taneshan tavoite elämässä on yksinkertainen.

– Haluaisin vielä joskus ostaa paremman talon ja kartuttaa varallisuutta sen verran, että voisin tehdä testamentin. Jättäisin tyttärilleni tuon talon ja pankkitilin, jolla olisi reippaanpuoleisesti rahaa.

Korkeakoulusta pakkaajaksi

Vance Avenuen ylittävät kiskot kertovat Memphisin yhdestä pääelinkeinosta. Kaupungissa on kuljetus- ja logistiikkayhtiöitä, koska se on Yhdysvaltain keskilännen ja etelän solmukohdassa.

Toinen syy on kaupungin halpa työvoima, johon Taneshakin lasketaan kuuluvaksi.

Hänellä on alempi korkeakoulututkinto varhaiskasvatuksesta ja kosmetologin koulutus. Hän kuitenkin työskentelee pakkaajana kuriiriyhtiö FedExissa, joka on maailman suurimpia alallaan.

Tanesha kertoo pitävänsä työstään ja työkavereistaan.

– Vuorotyö sopii elämäntilanteeseeni. Tottakai haluaisin työskennellä opetusalalla ja kosmetologina, mutta FedEx on se, mitä täällä oli tarjolla, hän sanoo.

Säästöjä ei kerry

Tanesha kertoo, että hänen palkkansa riittää elämiseen.

Hän asuu reilun sadan neliön suuruisessa puisessa omakotitalossa, jossa on pieni kuistikatos. Siinä hän vastaanottaa vierailulle saapuvan ystävänsä Raven Starksin.

Raven on työtön kampaaja ja Taneshan tavoin kolmen lapsen yksinhuoltaja.

– Olen viime aikoina saanut ensimmäistä kertaa sosiaaliapua, koska muuten en olisi enää pärjännyt. Olisi mukavaa, jos saisi jotain jäämään säästöönkin. Jotta voisi suunnitella tulevaisuuttakin. Ehkä tilanne muuttuu kuitenkin paremmaksi, helposti naurava ja elämäniloinen Raven juttelee istuutuessaan kampaamotuoliin talon eteisessä.

Tanesha on hankkinut kampaamotuolin kosmetologin töitään varten. Hän ottaa viereiseltä pöydältä spray-pullon ja ruiskuttaa sitä Ravenin rastatukkaan.

He vaihtavat kuulumisia toistensa hiuksia laitellessaan. Taneshan työvuoro alkaa vasta illalla, Ravenilla on omaa aikaa siihen asti, kunnes lapset tulevat koulusta.

Mustan dollari on vain 48 senttiä

Tanesha ja Raven osallistuivat Memphisin yliopiston tekemään köyhyystutkimukseen, jota johti apulaisprofessori Elena Delavega.

Hänen mukaansa Memphisissä on edelleen samat rakenteelliset ongelmat kuin 50 vuotta sitten, jolloin Martin Luther Jr. ammuttiin kuoliaaksi Lorraine-motellin parvekkeelle.

King saapui kaupunkiin tukeakseen lakkoilevia puhtaanpitolaitoksen työntekijöitä. Edellisenä syksynä hän piti Memphisissä puheen, jossa vaati taloudellista oikeudenmukaisuutta ja köyhyyden kitkemistä.

"Alhaiseen minimipalkkan ei puututa varmaankaan siksi, että kaupunki on houkutteleva suuryrityksille matalapalkkaisen työvoiman takia." apulaisprofessori Elena Delavega

Delavega näyttää tilastoja. Suur-Memphisissä on nykyään 1,3 miljoonaa asukasta, joista 27 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.

Määrä ei ole juurikaan muuttunut puolessa vuosisadassa. Lisäksi valtaosa köyhistä on mustia, aivan kuten Kingin eläessä.

– Minimipalkka täällä on 7,25 dollaria. Se ei ole noussut vuoden 2009 jälkeen. Elinkustannusten nousu huomioiden mustan dollari täällä on vain 48 senttiä, Delavega kertoo.

– Tilanteeseen ei puututa varmaankaan siksi, että kaupunki on houkutteleva suuryrityksille matalapalkkaisen työvoiman takia, hän pohtii.

Rotuennakkoluuloja ja rikollisuutta

Erona Kingin aikoihin verrattuna on se, että mustat ovat tätä nykyä keskimäärin paremmin koulutettuja. Taneshan tapaisia koulutustasoaan vastaamattomassa tehtävässä työskenteleviä on Memphisissa paljon.

– Mustien palkat eivät nouse lähimainkaan samaa tahtia valkoisten palkkojen kanssa. Palkkaorjuus näyttää olevan pysyvää, Delavega sanoo.

Memphisin Shelbyn piirikunnassa asuvien valkoisten kotitalouksien keskitulot olivat viime vuonna 71 000 dollaria eli noin 57 600 euroa ja mustien 35 000 dollaria eli 28 400 euroa.

Köyhyysraja, jonka alapuolelle putosi joka neljäs, oli yksineläjälle 12 000 dollaria eli noin 9 700 euroa ja neljän hengen kotitaloudessa 24 000 dollaria eli noin 19 500 euroa.

Rotuennakkoluulot ovat juurtuneet syvälle. Työelämässä ne tulevat esiin silloin, kun haetaan muita kuin matalapalkkatyöntekijöitä.

– Erään tutkimuksen mukaan pelkkä mustalta kuulostava sukunimi heikensi oleellisesti mahdollisuuksia päästä työhönottohaastatteluun. Haastatteluissa mustien mahdollisuudet onnistua olivat kolmannes valkoisiin verrattuna, vaikka he olisivat olleet yhtä päteviä, Delavega kertoo.

Hän muistuttaa, että on vaikea sanoa yksiselitteisesti, mistä kaikki johtuu: mikä on syytä ja mikä seurausta yhteiskunnallisesta kehityksestä, mikä taas kulttuurista?

Esimerkiksi mustien miesten nousua köyhyydestä haittaa yhteisössä rehottava rikollisuus.

– Mustien miesten todennäköisyys joutua rikolliselle tielle on täällä viisi kertaa suurempi kuin valkoisten, Delavega sanoo.

Luomukasvimaasta uskoa tulevaisuuteen

Tanesha ja Raven osallistuvat kaupunginosassaan vapaaehtoistyöhön, jossa aktivoidaan yksinhuoltajaäitejä ja heidän lapsiaan. Parin korttelin päässä Taneshan talosta on pieni pelto, jolla kasvatetaan luomuvihanneksia.

Kasvimaan vieressä on kirkko, joka opettaa asukkaita omavaraisiksi eli kasvattamaan raaka-aineita ja kokkaamaan niistä terveellistä ruokaa.

– Kaikki tällainen toiminta on meille tärkeää. Paikalliset osallistuvat siihen innokkaasti. Kukaan ole tärvellyt istutuksia tai rikkonut paikkoja. Tällainen lisää toiveikkuuttani. Näen tulevaisuutemme valoisana, niin omani kuin yhteisömme tulevaisuuden, Tanesha sanoo.

Tästä pääset lukemaan analyysin mustien köyhyydestä Yhdysvalloissa ja katsomaan minidokumentin poliisiväkivaltaan kuolleesta Freddiestä.