Lusin Kyläyhdistyksen väki päätti liekkien äärellä, että vanhan kyläkoulun palosta selvitään yhdessä. Perjantai-iltana Heinolassa Lusin kylässä syttyneessä tulipalossa tuhoutui maan tasalle koulurakennuksen vanha osa, joka oli rakennettu 1937.

Puukoulun jatkoksi tehty uudisrakennus säästyi liekeiltä, samoin samassa pihapiirissä sijaitseva ns. sininen talo.

Koulu on kylän sydän. Outi Pennanen

Useat kyläläiset tulivat järkyttyneinä katsomaan koulun paloa. Palopaikalla olleen Lusin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Outi Pennasen mukaan näky oli lohduton. Koulu on kylälle tärkeä asia.

– Koulu on kylän sydän. Meillä ei ole kylätaloa, joten koulu on ainoa kokoontumispaikka, jossa järjestetään jatkuvasti kaikenlaisia tapahtumia ja kokouksia, sanoo Pennanen.

Koulussa opiskelee viitisenkymmentä 1.-6. –luokkalaista.

Huoli oman koulun kohtalosta on hiertänyt lusilaisia jo useita vuosia. Kyläkoulun säilyttämisen puolesta perustettiin vuonna 2014 Facebook-ryhmä. Pennasen mukaan kylällä pelätään nyt, että tulipalo johtaa koulutoiminnan lakkaamiseen Lusissa.

Kylän muistot savuna ilmaan

Lusin kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Pekka Ojanen on vetänyt koululla viikottain Kyllikki-ryhmää, jossa lapset ja vanhukset kohtaavat toisiaan.

– En ole nukkunut pätkääkään viime yönä, mutta päätin, että ryhmä ei pidä taukoa. Me tapaamme keskiviikkona koulun pihapiirissä sinisessä talossa, sanoo Ojanen.

Tuntuu järkyttävältä ajatella, että kaikki muistot on nyt tuossa rauniokasassa. Pekka Ojanen

Ojasta surettaa oman pienen museon tuhoutuminen. Koulun vanhan osan vintille oli koottu koulun ja koko kylän historiaan liittyviä esineitä. Siellä oli muun muassa vanhoja opetustauluja ja muuta koulunkäyntiin liittyvää.

– Tuntuu järkyttävältä ajatella, että kaikki muistot on nyt tuossa rauniokasassa, toteaa Ojanen.

Lusin koulun oppilaat jatkavat omien opettajiensa johdolla koulunkäyntiä heti maanantaina reilun seitsemän kilometrin päässä Kirkonkylän koululla. Koulukuljetukset järjestetään kuntoon siihen mennessä.

Kyllä me tästä selviämme ja tämä asia hoidetaan yhdessä. Pirjo Hepo-oja

Heinolan kaupungin hyvinvointijohtaja Pirjo Hepo-ojan mukaan suurin järkytys iskee jälkikäteen, koska silloin on ollut aikaa miettiä, mitä todella tapahtui. Oppilaille järjestetään tarvittaessa koulussa mahdollisuus keskustella tulipalon herättämistä ajatuksista.

– Tärkeintä on, että kukaan ei vahingoittunut. Viestini on, että kyllä me tästä selviämme ja tämä asia hoidetaan yhdessä, painottaa Hepo-oja.

Syttymissyyksi epäillään sähkölaitevikaa

Palon syttymissyyn tutkiminen aloitettiin heti, kun sammutustyöt oli saatu päätökseen. Vanhempi konstaapeli Ari Finsk Hämeen poliisista kertoo, että palo alkoi vanhan puolen luokkahuoneesta. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta tällä hetkellä palon epäillään syttyneen viallisesta sähkölaitteesta.

Poliisi ei epäile, että palo olisi tahallaan sytytetty, koska rakennuksessa ei ollut ketään palon syttymishetkellä. Tulipalon havainnut henkilö kävi heti hälytyksen tehtyään tarkastamassa kaikki uloskäynnit ja totesi, että ne olivat lukossa.

Kylä aikoo selvitä palosta

Palaneen koulun raunioiden kanssa samassa pihapiirissä on Satulinnan päiväkoti, jonka toiminta jatkuu.

– Raunio on pelottavan näköinen ja savun haju tuntuu selvästi. Päiväkodin henkilökunnalle ja etenkin lapsille tarjotaan henkistä tukea, sanoo Hepo-oja.

Tämä ei ole kuolinisku. Pirjo Hepo-oja

Hepo-ojan mukaan jo itse tulipalo on traaginen ja väkivaltainen tapahtuma. On iso asia koko kylälle, kun palossa tuhoutuu näin merkittävä rakennus. Koulu on ollut keskeinen osa Lusin elämää ennen ja nyt.

– Tämä ei ole kuolinisku. Tämä muuttaa asioita ja nyt täytyy suunnitella miten edetään, mutta Lusi tarvitsee koulunsa ja kylätalonsa. Hoidetaan tämä yhdessä ja katsotaan eteenpäin, sanoo Hepo-oja.

Surusta ja järkytyksestä huolimatta pienen kylän väki on koonnut voimansa ja päättänyt, että tästä selvitään.

– Meillä on vireä kyläyhdistys, joka kokoontuu heti sunnuntaina miettimään miten tästä jatketaan eteenpäin, toteaa Pennanen.

Venäjän Britannian-suurlähetystö on lähettänyt tapaamiskutsun Britannian ulkoministerille Boris Johnsonille.

Suurlähettiläs Aleksandr Jakovenko haluaa keskustella ulkoministerin kanssa entisen venäläisagentin Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytystapauksen tutkinnasta.

– Toivomme rakentavaa vastausta brittien puolelta ja luotamme siihen, että tapaaminen pystytään järjestemään hyvin pian lähitulevaisuudessa, Venäjän Britannian-suurlähetystö tiedotti uutistoimisto Rian kautta.

Suurlähettiläs Jakovenko on aikaisemmin syyttänyt brittiviranomaisia salailusta Skripalin myrkytystapauksessa ja muissakin venäläisten kuolemantapauksissa.

Britannian ulkoministeriö on vahvistanut saaneensa tapaamiskutsun.

– Vastaamme siihen aikanaan, ministeriön tiedottaja kertoi.

Entinen kaksoisagentti Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia Skripal myrkytettin maaliskuun neljäntenä päivänä Salisburyssa. He ovat edelleen sairaalahoidossa. Vastatoimena Britannia karkotti 23 venäläisdiplomaattia maaliskuun puolivälissä.

Lue lisää:

Venäjän Britannian-suurlähettiläs hermomyrkkytapauksesta: Britannian sanaan ei voi luottaa – "Hercule Poirot'ta tarvittaisiin Salisburyssa"

Myrkytetyn Sergei Skripalin tila on kohentunut selvästi

Britannian ulkoministeri: Venäjän hermomyrkkyväitteet muuttuvat koko ajan mielikuvituksellisemmiksi

Tässä lista tuhoisimmista viime aikoina väkijoukkoon ajamalla tehdyistä terrori-iskuista. Münsterin tämänpäiväisen joukkoyliajon tekijän motiiveja ei vielä tiedetä. Yliajaja ampui itsensä kuoliaaksi ajettuaan ravintolan terassille.

Useiden saksalaisviestimien, kuten Süddeutsche Zeitung -lehden mukaan, tekijällä oli ollut psyykkisiä ongelmia. Yleisradioyhtiö ZDF:n mukaan hän oli hiljattain yrittänyt itsemurhaa.

Elokuussa 2017 Barcelonassa 13 ihmistä kuoli ja yli sata loukkaantui, kun heidän päälleen ajettiin pakettiautolla Barcelonan suositulla La Rambla -kävelykadulla.

Kesäkuussa 2017 Lontoossa seitsemän ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui, kun kolme miestä ajoi pakettiautolla jalankulkijoiden päälle ja puukotti sen jälkeen ihmisiä.

Huhtikuussa 2017 Tukholmassa viisi ihmistä sai surmansa ja 15 loukkaantui, kun mies ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon kaupungin keskustassa.

Maaliskuussa 2017 Lontoossa viisi ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui, kun mies ajoi auton väkijoukkoon Westminsterin sillalla ja puukotti poliisia parlamenttitalon luona.

Joulukuussa 2016 Berliinin joulutorilla 12 ihmistä kuoli ja viitisentoista loukkaantui, kun rekka ajettiin ihmisjoukkoon.

Heinäkuussa 2016 Nizzassa mies ajoi kuorma-auton väkijoukkoon rantakadulla, jolloin yhteensä 86 ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui.

Saksassa ainakin kaksi ihmistä on kuollut auton ajettua ravintoloiden terasseilla olleiden ihmisten joukkoon Münsterin kaupungissa maan länsiosassa. Päälleajon uhrien lisäksi kuoli epäilty tekijä, joka ampui itsensä.

Kahdeksan suomalaista on tehnyt matkustusilmoituksen Münsteriin, kertoo ulkoministeriön viestintäpäivystäjä Outi Koskinen. Ulkoministeriön tiedossa ei ole, että uhrien joukossa olisi suomalaisia. Suomalaisten matkustusilmoituksista kertoi ensin Ilta-Sanomat.

Koskisen mukaan matkustusilmoituksen tehneille lähtee poikkeustilanteessa tekstiviesti, joka sisältää toimintaohjeita. Viestissä kehotetaan esimerkiksi ottamaan yhteyttä omaisiin ja seuraamaan paikallisten viranomaisten ohjeita ja tiedotteita. Hätätilanteissa voi olla yhteydessä ulkoministeriön päivystyskeskukseen.

– Toivottavasti yhä lisääntyy tietoisuus siitä, että matkustusilmoitus kannattaa tehdä, mihin ikinä onkaan matkustamassa, Koskinen sanoo.

MAWA, JORDANIA Pohjois-Jordaniassa vehreän kukkulan huipulla on turvapaikka ja parantola kovia kokeneille eläimille. Mawan eläinten- ja luonnonsuojelukeskuksen tuodaan niin vaarallisilta sota-alueita kuin salakuljettajien kynsistä pelastettuja leijonia, tiikereitä ja karhuja.

Eläimet tulevat Mawan keskukseen huonossa kunnossa, eikä niiden tarkkaa ikää tai lääketieteellistä historiaa tiedetä. Niiden kokemia kauheuksia voidaan vain arvailla.

Mawan keskusta ylläpitävät Jordanian kuninkaan sisaren prinsessa Alian perustama luonnonsuojelusäätiö sekä Itävallassa perustettu kansainvälinen eläinjärjestö Four Paws, jonka työntekijät käyvät pelastamassa eläimiä jopa vaarallisissa ja vaikeissa operaatioissa sota-alueilla.

Yle esittelee Mawan eläinasukkaita.

Karhukaksikko Sukkar ja Los jäivät sodan keskellä heitteille Aleppon eläintarhaan

Sukkar ja Los, noin seitsemänvuotiaat uroskarhut, Aleppon eläintarhasta Syyriasta

Porttien takaa kuuluu kärsimätöntä koputtelua ja raapimista. Eläintenhoitajat asettelevat vauhdilla porkkanoita, mandariineja, kurkkuja ja banaaneja häkkiin puiden oksille ja maahan. Kahdella Aasian mustakarhulla Sukkarilla ja Losilla on ruoka-aika.

Ruuan perässä kurottaminen on pientä aktiviteettia sekä ruumiille että mielelle, mutta karhukaksikko ei malttaisi odottaa. Kun hoitajat ovat poistuneet häkistä, portit avataan. Alkaa äänekäs maiskuttaminen ja rouskutus. Tummanruskeat turkit kiiltävät auringossa.

Vielä vuosi sitten tällä kaksikolla ei ollut näin makoisat oltavat. Niiden koti oli Syyrian sodan runteleman Aleppon eläintarhassa, jota kutsuttiin taikamaailmaksi. Eläintarhassa oli alun perin noin 300 eläintä.

Aleppo jakautui sodassa kahtia kapinallisten ja Syyrian hallituksen joukkojen alueisiin. Taistelut kaupungista jatkuivat vuosia. Eläimet jäivät lukkojen taakse heitteille.

Kun eläinjärjestö Four Paws pääsi pelastamaan eläintarhan asukkaita vaarallisessa ja monimutkaisessa operaatiossa toukokuussa 2017, jäljellä oli enää 13 eläintä. Ne olivat selvinneet jotenkin paikallisten asukkaiden ruokinnalla. Muut olivat joko nääntyneet tai kuolleet sotatoimissa.

Sukkar ja Los olivat viimeisten eloonjääneiden joukossa. Ne vietiin ensin rajan yli kesäksi Turkkiin keräämään voimia. Elokuussa ne pääsivät Mawaan Jordaniaan.

Sotakokemukset ja raskas matka näkyivät aluksi kaksikon käytöksessä. Niiden häkkiin oli pakko rakentaa katto, sillä karhut kiipeilivät pakoon villisti. Molemmat olivat myös pahasti alipainoisia, luuta ja nahkaa.

Niille syötetään aamiaisilla kalaa, pastaa ja riisiä, jotta ne saisivat pikkuhiljaa lisää painoa. Annoksia on kasvatettu pikkuhiljaa, jotta niiden sisäelimet tottuisivat tukevampaan ruokavalioon.

Kaksikon kokemuksista ja taustasta ei ole paljon tietoa. Niiden uskotaan olevan noin seitsemänvuotiaita, mutta se on vain arvio. Uudet nimensä karhukaksikko sai Jordaniassa paikallisilta tunnetuilta satuhahmoilta – Sukkar tarkoittaa sokeria, Los mantelia.

Sukkar on kaksikosta selvästi uteliaampi. Vieraiden saapuessa, se tulee heti lähelle tarkkailemaan tuntemattomia ihmisiä. Vähän ajan kuluttua Sukkar nousee komeasti takajaloilleen kurottaen päätään korkealle. Se on kuulemma kova kiipeämään.

Los on taas varovaisempi. Se tarkkailee ihmisiä hieman kauempaa. Sodan jäljet näkyvät Losin käytöksessä yhä, sillä se säikkyy helikoptereiden ääniä. Sille on pidettävä aina ovea auki suojaisempaan huoneeseen, jotta se voi piiloutua halutessaan.

Jordania on Sukkarille ja Losille vain väliaikainen hengähdyspaikka. Niille etsitään maailmalta pysyvää kotia, jossa karhujen olisi hyvä olla.

Arasta ja tärisevästä Saeedista tuli pirteä leijona

Saeed, noin kaksivuotias urosleijona, Aleppon eläintarhasta Syyriasta

Saeed-leijona on sosiaalinen kaveri. Kun sitä kutsuu nimeltä, Saeed saapuu nopeasti aidan taakse. Se kallistaa päätään ja katselee valtavilla, vangitsevilla silmillään tulijoita.

Saeed on vasta kaksivuotias, leijonaksi pitkä ja hoikka nuorukainen. Aikuisena pidetään noin 3–4-vuotiaita leijonia. Kun Saeed huomaa kuvaajan kameran, se alkaa kuopia itsepäisesti maata aitauksen toisella puolella kuin haluaisi kaivautua kameran luokse.

Hoitajien mukaan Saeed on helppo leijona hoitaa. Samaan aikaan se on peto, jonka kanssa ei haluaisi joutua yksin samaan häkkiin.

Saeed on kotoisin samasta Aleppon eläintarhasta kuin karhukaksikko Sukkar ja Los. Kun Saeed saapui raskaan matkaan jälkeen Jordaniaan, se tärisi kovasti. Hoitajat viettivät sen kanssa koko yön rauhoittaakseen sitä. Nyt se voi jo selvästi paremmin, eikä arastele edes vieraita ihmisiä.

Saeedilla on silti arpensa. Isompien autojen äänet saavat sen hermostumaan. Kun joku hoitajista ottaa luudan esille siivotakseen, Saeed saattaa hermostua. Hoitajat epäilevät, että sitä on saatettu hakata.

Mawa on Saeedille vain väliaikainen paikka. Lopullinen koti on Etelä-Afrikassa. Mawassa sitä totutetaan pitkään matkarupeamaan. Sen aitauksessa on kuljetusta varten tarkoitettu iso koppi, jotta Saeed voisi harjoitella siellä istuskelua.

Saeed matkasi Etelä-Afrikassa sijaitsevaan eläinten suojelukeskukseen Lionsrockiinhelmikuun lopussa.

Irakin Mosulista pelastettu Simba-leijona näki isänsä kuolevan

Simba, noin neljävuotias urosleijona, Mosulin eläintarhasta Irakista

Simba-leijonan alkuperäisellä kotikaupungilla on surullinen maine. Irakissa sijaitseva Mosulin kaupunki joutui vuonna 2014 pahamaineisen terroristijärjestö Isisin valtaamaksi. Mosul oli yksi Isisin tärkeimmistä tukikohdista, kunnes se ajettiin pois kaupungista lopullisesti kesällä 2017.

Kaupungin valtaus oli kuukausia kestänyt raskas sotaoperaatio. Osa eläintarhan eläimistä kuoli sotatoimissa. Kaiken tämän keskellä oli Simba-leijona. Ei siis ole ihme, että Simba on yhä hieman arka. Se tarkkailee vieraita varovaisesti kauempaa.

Simba tuotiin Jordaniaan toukokuussa, kun taistelut vielä riehuivat Mosulissa. Simba oli niin arka, ettei aluksi uskaltanut syödä hoitajien seurassa. Se tuli hakemaan ruokansa vasta yöllä, kun ihmiset olivat poistuneet paikalta. Nyt se syö jo hoitajien läsnä ollessa.

Simban tarinasta ennen pelastusoperaatiota tiedetään vain vähän, mutta tiedon murusetkin ovat surullisia. Simban isä oli kuollut häkkiin, minkä jälkeen sen emo söi raadon selviytyäkseen hengissä.

Simballa on edessään sama määränpää Etelä-Afrikassa kuin naapurihäkissä lekottelevalla Saeed-leijonalla. Sitä odottaa Etelä-Afrikassa samanikäinen naarasleijona, jota aiotaan opettaa Saeedin kaveriksi. Kaikki eläintarhan urokset on kuitenkin leikattu lisääntymiskyvyttömiksi, ettei niiden jäljiltä synny uutta sukupolvea vankeuteen.

Myös Simba on päässyt perille Etelä-Afrikan Lionsrockiin.

Sky ja Tash pelastettiin salakuljettajien kynsistä pikkupentuina

Sky ja Tash, noin neljävuotiaat naaras- ja urostiikeri, alkuperä tuntematon

Tiikerikaksikkoa Skyta ja Tashia joutuu etsiskelemään pitkään. Ne ovat saaneet jo ruokansa, joten kaksikko ei vastaa kutsuihin. Niiden perässä on tarvottava pitkään pitkin suuren aitauksen reunaa keskellä metsikköä. Aitaus on suuri, sillä Mawa on niiden pysyvä koti.

Kävelylenkki palkitaan. Tiikerinaaras Sky on löytyessään näyttävä ilmestys. Se istuu arvokkaana kauniin raidallinen turkki auringossa kiiltäen. Arempi urosleijona Tash pysyttelee koko ajan kauempana puiden takana, mutta tarkkailee paikalle ilmestyneitä ihmisiä tiiviisti.

Sky ja Tash ovat molemmat bengalintiikereitä ja molempien alkuperä on tuntematon. Kaksikosta tiedetään vain se, että niitä yritettiin salakuljettaa jonnekin.

Eksoottisten eläinten laiton kauppa on miljardien eurojen bisnes Lähi-idässä. Tiikereitä, leopardeja, leijonia, panttereita ja muita eläimiä kaupataan rikkaille yksityisomistajille Persianlahden öljymaihin.

Tiikerikaksikko Skylla ja Tashilla kävi kuitenkin tuuri, sillä salakuljettajat jäivät kiinni yhdellä Jordanian rajoista. Todennäköisesti samasta pentueesta tulevat tiikerit olivat turvaan päästessään vasta kuukauden ikäisiä pentuja.

Luonnossa Tash ja Sky eivät olisi todennäköisesti jääneet viettämäänsä elämäänsä yhdessä. Hoitajien mukaan tiikerit eivät ole yhtä perhekeskeisiä eläimiä kuin leijonat. Ne ovat leijoniakin aggressiivisempia petoja. Sky ja Tash ovat kuitenkin tottuneita yhteiseloon, sillä ovat olleet aina yhdessä.

Tiikerinaaras Sky kyllästyy nopeasti vieraisiin. Se tallustelee kauemmas makuulle.

Munaa ja Maxia retuutettiin pentuina kuvattavana ympäriinsä

Max ja Muna, noin neljävuotiaat leijonasisarukset, palestiinalaisalue Gazasta

Leijonakaksikko Max ja Muna ovat jo ehtineet asettua taloksi Jordaniaan. Urosleijona Max makaa kivellä iltapäivän auringossa raukeasti kieli ulkona roikkuen. Samasta pentueesta oleva naarasleijona Muna on taas aitauksen reunalla valppaammalla tuulella.

Muna on reippaampi leijona, kun taas Max on hieman arkajalka. Maxille ja Munalle Mawan eläinsuojelukeskus on pysyvä koti, jossa ne ovat ehtineet olla jo yli kolme vuotta.

Ne kuuluivat alun perin yksityishenkilölle palestiinalaisalue Gazassa. Israel ja Egypti saartavat Gazaa tiukasti, joten olot siellä ovat vaikeat ihmisille, mutta myös eläimille. Hoitajat uskovat, että pennut on salakuljetettu Gazaan tunneleita pitkin.

Maxin ja Munan pentuajat olivat rankkoja. Niitä retuutettiin ympäri Gazaa kuvia ja videoita varten. Kun ne kasvoivat, omistaja ei enää pystynyt huolehtimaan niistä. Max ja Muna pelastettiin Jordaniaan. Ne olivat fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta käytökseltään hyvin hermostuneita.

Kaksikko on läheinen keskenään. Kun Max leikattiin lisääntymiskyvyttömäksi, Muna odotteli toisella puolella ikkunaa huolestuneena koko yön. Kun Max pääsi takaisin, ne kellivät yhdessä leijonan halauksia.

Maxilla on vaikeuksia pitää painoa normaalilla tasolla. Se laihtuu nopeasti, joten sitä on ruokittava muita leijonia enemmän. Koska kaksikon alkuperä ja terveyshistoria on hämärän peitossa, syytä tähän ei tiedetä.

Eläintarhassa rääkätty Balou-karhu viettää eläkepäiviään kookospähkinöistä ja vesimeloneista nauttien

Balou, viisitoistavuotias naaraskarhu, eläintarhasta Jordaniasta

Uroskarhu Balousta näkee, että se on ollut turvassa jo pitkään. Se ei ole moksiskaan vieraiden saapuessa paikalle. Syyriankarhu Balou tallustelee rauhallisesti aidan vieressä.

Baloulla vaalea turkki, mutta maassa kieriskely on värjännyt turkin rusehtavaksi. Karhut elävät vankeudessa yli kaksikymmentävuotiaaksi, joten viisitoistavuotias Balou on jo varttuneemmassa iässä.

Elämänsä ensimmäiset vuodet se vietti jordanialaisessa eläintarhassa, jossa sitä kohdeltiin kehnosti. Häkki oli pieni ja ankea. Balou pakotettiin esiintymään vieraille. Sitä pahoinpideltiin usein. Kohtelu ei ollut mitenkään poikkeuksellista Lähi-idän eläintarhoissa.

Mawan keskus ei ole eläintarha, joka olisi avoin yleisölle. Sinne päästetään vieraita hyvin rajoitetusti. Balou pelastettiin vuonna 2010. Sen tarinasta on kerrottu paikallisessa lehdistössä, joten Baloun tarina on monille tuttu.

Turvaan päästyään se oli hyvin arka, eikä suostunut hakemaan ruokaansa kuin yön hiljaisuudessa. Kuukausien kuluessa Balou alkoi rohkaistua vähitellen. Kun ruoka-auto saapuu paikalle, Baloun kintut saavat nopeasti vipinää. Se pyörii aidan vierellä vähän kärsimättömästi.

Huolenpito näkyy muutenkin kuin käytöksessä: Balou on saanut jo uudempia karhutulokkaita enemmän painoa. Baloun lempiruokaa ovat kookospähkinät ja vesimelonit, mutta munakoiso ja kukkakaali eivät sen sijaan maistu sille. Se maiskuttaa taitavasti appelsiinin sisuksen jättäen kuoren maahan.

Tiedot eläimistä perustuvat Mawan keskuksen eläintenhoitoa johtavan Diane Bernasin ja muiden työntekijöiden haastatteluihin.

"En mä ole somessa. Vaimolta kuulen, mitä siellä tapahtuu."

Porilainen Tuomas Sinkkonen on valokuvaaja, joka ei halua kutsua itseään taiteilijaksi. Mutta taiteelta hänen kuvansa näyttävät. Sinkkonen on muutenkin kiinnostunut vastakohdista.

Nelisen vuotta sitten hän halusi tehdä jotain todella analogista ymmärrettyään maailman täyttyvän digikuvien vyörystä. Vastaus oli 1800-luvulla kehitetty märkälevytekniikka.

– Koko kuvaustilanne on kuin taikatemppu. Siihen ei vintage-filttereillä pääse.

Katso minidokumentti "Katse toisesta ulottuvuudesta" tämän jutun pääkuvasta.

Menneen tavoittamiseen Sinkkonen kuitenkin tarvitsi internetiä. Kamerat löytyivät vasta verkon kautta ulkomailta, kuten Ukrainasta, ja sata vuotta vanhat käyttöohjeet hän haali nettiin skannatuista oppaista ja harrastajafoorumeista.

Mihin muistomme kiinnittyvät digiaikana - bitteihin vai esineisiin? Lue essee täältä.

Kuva metallipinnalle vartissa

Märkälevytekniikka on hidas: varttitunnin prosessissa syntyy yksi ainoa valokuva.

Mustalle alumiinilevylle kaadetaan jähmettymään liuos. Levy asetetaan toisella liuoksella täytettyyn säiliöön, jolloin siihen syntyy valoherkkä pinta.

Levy ladataan kameraan ja otetaan pitkällä valotusajalla kuva. Pimiössä alumiinin pinnalle hahmottuu ikään kuin kuvan negatiivi. Levy asetetaan kirkkaaseen päivänvaloon kiinniteliuokseen – ja kuva kääntyy positiiviksi.

Ei analogisen protesti vaan kädenojennus

Työstään ja välineistään huolimatta Tuomas Sinkkonen ei pidä itseään vanhan ajan valokuvaajana tai uuden teknologian vastustajana.

Vaikka kaikki vanha mielletään helposti aidommaksi kuin uudet asiat, Sinkkonen sanoo ottavansa moderneja kuvia moderneista ihmisistä.

– On tulevaisuuden juttu yhdistellä asioita. Siksi en koe analogisuutta ja digitaalisuutta vastakohtina toisilleen.

Katso minidokumentti valokuvaajan työskentelystä tämän jutun pääkuvasta.

Sähköliitto on hylännyt sovittelija sovittelija Jukka Ahtelan antaman sovintoehdotuksen sähköistys- ja sähköasennusalan työriidassa, kertovat Sähköliitto ja palvelualoja edustava elinkeino- ja työmarkkinajärjestö Palta.

Palta kertoo tiedotteessaan, että sille ja STTA:lle eli Sähköteknisille työnantajille sovintoesitys olisi kelvannut.

Viikon kestävä lakko Paltan jäsenyrityksissä uhkaa alkaa maanantaina 9. huhtikuuta kello 6 ja kestää maanantaihin 16. huhtikuuta kello 6 saakka.

Paltan mukaan lakko pysäyttää sähköistys- ja sähköasennustyöt noin puolessa alan järjestäytyneistä yrityksistä ja siitä aiheutuu muun muassa merkittäviä taloudellisia menetyksiä lakon kohteena olevissa yrityksissä.

Lakossa on 2 500 sähköliittolaista noin 20 yrityksessä, joista suurimpiin kuuluvat Are Oy, Aro Systems Oy, Bravida Finland Oy, Caverion Suomi Oy ja Consti Talotekniikka Oy. Lakko pysäyttää sähkötyöt uudis- ja saneeraustyömailla, mikä vaikuttaa töiden lopullisiin valmistumisaikatauluihin.

Sähköliitto ilmoitti lauantaina myös uusista työtaistelutoimista, jotka kohdistuvat STTA ry:n ja Palta ry:n jäsenyrityksiin. Niiden on määrä alkaa 17. toukokuuta.

Ala on ollut sopimuksettomassa tilassa helmikuun alusta.

Korjaus 7.4 klo 20.40: Lakko loppuu 16. huhtikuuta kello 6, ei kello 16, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.

Yritystukien leikkaamisella on helppo flirttailla vaalikoneessa, mutta torstaina päättynyt näytelmä todistaa, että oman äänestäjäkunnan elinkeinosta ei kovinkaan moni puolue suostu leikkaamaan.

Työryhmästä kerrotaan, ettei sitä vetäneen Mauri Pekkarisen (kesk.) esittämälle 160 miljoonan euron leikkausehdotukselle löytynytkään riittävän laajaa kannatusta, mutta tukijoita alkoikin ilmoittautua, kun leikkauslista kutistui 60 miljoonaan eli omat munat oli ehditty pelastaa korista.

Siinä vaiheessa miljardiluokan lista oli jo näivettynyt kokonaisvaikutukseltaan niin pieneksi, että työryhmä hylkäsi sen.

Vielä ei yritystukia ole kuopattu

Pekkarinen kertoi torstaina Ylelle, että muun muassa elinkeinoelämän energiaverotuet voitaisiin käsitellä vielä uudelleen tällä hallituskaudella. Kokoomuksestakin löytyisi haluja ottaa ne pöydälle jo ensi viikon kehysriihessä.

Uudelleen kohdennettavia tukia olisi Pekkarisen mukaan noin 300 miljoonan euron edestä. Käytännössä se tarkoittaa, että fossiilisen energiantuotannon tukemisen sijaan tuet kohdennetaan esimerkiksi yritysten uudistamiseen tai kansainvälistymiseen.

SDP:n Rinne puolustaa aikalisää

Parjatun työryhmän mahalaskussa voi nähdä hyviäkin puolia, päättelee pääoppositiopuolue SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Osa yritystuista on hänen mukaansa vailla kestäviä perusteita, mutta virheelliset ja väärin ajoitetut leikkauspäätökset vaarantavat Suomen yritysten kilpailukyvyn.

Vaikka nyt eletään nousukautta, Rinteen mukaan leikkausten toteuttamiselle on asettava väljä aikataulu. Hätäily voisi viedä kymmeniätuhansia työpaikkoja.

– Yritysten toimintaympäristöä ei voi muuttaa sattumanvaraisesti, vaan yrityksille pitää antaa mahdollisuus valmistautua uuteen toimintaympäristöön, Rinne sanoo.

Pakeniko hallitus vastuuta jättityöryhmään?

Yritystukien karsiminen törmäsi seinään muun muassa hallituksen 2017 kehysriihessä. Tuolloin keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset eivät päässeet niistä yksimielisyyteen edes kolmeen pekkaan.

Lapsellinen yritys, mutta saattoi siinä tämmöinen yritys olla. Mauri Pekkarinen

Vähän ajan kuluttua hallitus perusti uuden työryhmän. Mukaan otettiin kaikki eduskuntapuolueet sekä lisäksi lobbarit eli elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen edustajat. Vetäjäksi tuli keskustan kansanedustaja Mika Lintilä.

Isoa ryhmää ällisteltiin jo tuolloin.

– Hallitus on kuitenkin sitoutunut yhteiseen politiikkaan. Lintilällä täytyi olla tasan tarkkaan käsitys, että kyllä ratkaisun saaminen on vielä vaikeampaa, jos oppositio on mukana, sanoo Pekkarinen, joka peri vastuun työryhmän vetämisestä Lintilältä.

Lintilä väistyi tehtävästä jääviysriskin takia noustuaan lokakuussa energia-asioista vastaavaksi omistajaohjausministeriksi.

Oliko työryhmän laajentamisessa kyse yrityksestä jyvittää vastuu epäonnistuneesta yritystukiuudistuksesta koko eduskunnalle?

– Sellainen on kyllä lapsellinen yritys, mutta saattoi siinä tämmöinen yritys olla. En ole päässyt siitä logiikasta perille, Pekkarinen tuumaa.

Parjatut tuet auttavat uusien vientituotteiden kehittämistä

SDP:n Rinne kiittelee myös sitä, että työryhmä onnistui luomaan kriteerit mahdollisia tulevia yritystukileikkauksia varten, sillä ne helpottavat tehokkaiden ja tehottomien tukia erottelua toisistaan.

Hän nostaa esiin Outokummun terästehtaan, joka on hänen mukaansa Euroopan puhtaimpia. Rinne muistuttaa, että tuet voivat auttaa yrityksiä kehittämään toimintaansa.

– Tehdas voi luoda uusia toimintamalleja, joista syntyy innovaatioita jopa vientituotteeksi, Rinne sanoo.

Lue lisää:

Hallituksen pitkään sorvattu yritystukiuudistus kaatuu – Pekkarinen: "Ei löytynyt yhteistä näkemystä"

Raskaan teollisuuden tukipotti kasvaa – matkailuautojen veroja korotetaan

Analyysi: Valtio syytää miljoonia risteilyihin ja tuulimyllyihin – 8 syytä, miksi poliitikot eivät uskalla kajota yritystukiin

Espoon Rullaniemessä lentää merenrantaa seuraillen kolmisenkymmentä sepelkyyhkyä. Pian taivaalta kuuluu yksittäisen pulmusen lentoääni ja kohta sirkuttaa yksi kevään tunnetuimmista airuista, kiuru.

Lintujen muutto on selvästi käynnissä, vaikka aamun sankka sumu onkin sitä varmasti hidastanut.

– Linnuille tärkein on myötätuuli, koska sillä ne säästävät energiaa. Toinen on hyvä näkyvyys, ne eivät pidä sumusta, toteaa meteorologi ja lintuharrastaja Jarmo Koistinen.

Koistinen puhuu muuton optimaalisista sääolosuhteista kokemuksen rintaäänellä. Ilmatieteen laitoksella erikoistutkijana työskentelevä Koistinen on harrastanut lintuja ikänsä.

– Nyt kun on opiskellut säätä ja lintuja harrastanut kauan, on oppinut näkemään yhteenkuuluvuuksia, millaisessa säässä lintuja tulee ja millaisessa ei.

Koistinen laatii myös Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringan sivuille lintusäätiedotuksen.

Viikonloppuna rysähtää

Muutto on todellakin myöhässä viime vuosiin verrattuna. Viime vuonna niin sanottu terminen kevät alkoi etelässä 8. maaliskuuta, nyt se alkoi melkein kuukautta myöhemmin. Birdlife Suomi uskoo, että muutto pääsee toden teolla käyntiin yöpakkasten loputtua.

Esimerkiksi keskiviikkona Viron Kablissa nähtiin 50 000 lintua. Tuulten kääntyessä ne todennäköisesti ryntäävät kerralla Suomeen.

– Siinä oli kurkia, peippoja ja paljon myös sepelkyyhkyjä. Ne ovat kaikki tulossa tänne ihan lähipäivinä. Viikonloppuna säät näyttävät hyvältä ja voi tulla iso ryntäys, arvelee Koistinen.

Lauantaina päivällä muuton kannalta vastainen tuuli kääntyy pikku hiljaa lännen kautta lounaaseen ja taivas on selkeä. Muuton suhteen sää muuttuu täydelliseksi.

– Se on paras mahdollinen näin alkukeväällä. Alkukevään linnut tulevat keskimäärin lounaasta. Myöhemmin keväällä hyönteissyöjät tulevat Afrikasta eli etelästä.

Etenkin pikkulinnuilla aamumuuton vietti on todella kova. Niinpä sunnuntaiaamu voi olla vielä vilkkaampi muuton kannalta.

– Monet linnut siirtävät muuton seuraavaan päivään, jos eivät aamulla pääse liikkeelle, sanoo Koistinen.

Kurkien, hiirihaukkojen ja peippojen muutto todennäköisesti voimistuu, sepelkyyhkyjä ja lokkeja saapunee myös runsain mitoin. Uusia lajeja tälle keväälle saattaa tulla yli kymmenen viikonlopun aikana, arvioi Koistinen.

Maan pinnalta ei pysty laskemaan sitä valtavaa muuttovyöryä, joka jatkuu kaikkialla. Tutka näkee ne. Jarmo Koistinen

Sisäinen muuttopaine on linnuilla keväällä valtava. Nyt sää suosii, mutta lopulta meren yli pusketaan vaikka pienessä vastatuulessa.

– Navakassa vastatuulessa linnut muuttavat hyvin matalalla, koska tuulen nopeus kasvaa ylöspäin mentäessä. Pohjoistuuliaamuna näkee meren yllä peippoja, jotka lentävät ihan parin metrin korkeudessa aaltojen yläpuolella.

Hyvä muuttosää suosii myös linturetkeilyä. Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, että etenkin lauantaina sää on Etelä-Suomessa otollinen retkeilylle. Sunnuntaina on pilvisempää, mutta ainakin päivällä poutaista.

Muuttoa voi seurata myös tutkakuvasta

Ilmatieteen laitoksella lintujen muutto näkyy myös tutkassa.

– Työssä tehdään säätutkapohjaista tutkimusta ja säätutka näkee oikein hyvin, jos linnut lentävät vähintään muutaman sadan metrin korkeudessa, kertoo Koistinen.

Suurten lintujen, kuten kurkien, parvet näkyvät yksittäisinä pisteinä. Sen sijaan pikkulintujen massamuutto näyttää tutkassa upealta.

– Silloin niitä on hajallaan kaikkialla, vähän niin kuin sadetta.

Selkeä sää ja kohtalainen myötätuuli nostavat pikkulinnut taivaisiin, ja tällöin pikkulintumuuton koko volyymi voi jäädä maan pinnalta näkemättä.

– Maan pinnalta ei pysty laskemaan sitä valtavaa muuttovyöryä, joka jatkuu kaikkialla. Tutka näkee ne.

Koistinen vihjaakin, että säätutkakuvan ennustamaa lintujen muuttoa voitaisiin käyttää paremmin hyväksi esimerkiksi lentoliikenteessä ehkäisemään koneiden törmäämistä lintuparviin.

Leipäjuuresta tuli perheenjäsen, koska moni leipoo vastapainoa kiireiseen arkeen – "Jos haluaa onnistua, leivälle on annettava sielunsa"

Viikonloppuna moni kääntää ajatuksensa keittiöön ja ruuanlaittoon, ehkä myös leipomiseen. Vanha kunnon leipäjuuri on löytänyt nyt myös uudet sukupolvet. Perinteinen hapanjuurileipäleipominen on voimakkaasti kasvava ilmiö, joka houkuttelee etenkin nuoria miehiä uuniin ääreen. Hapanjuurileipätrendiin pätee vanha tuttu käytännön havainto: mitä ruotsalaiset edellä, sitä suomalaiset perässä. Länsinaapurissa hapanjuurileipäilmiö alkoi kuplia jo vuosikymmen sitten.

Kotipizza, Subway ja sadat muut ravintolat maksoivat liian pientä palkkaa – Katso tästä, millaisia puutteita ruokapaikoista löytyi

Iso ketju ravintolan taustalla ei ole työolojen tae, selviää Ylen laajasta selvityksestä. Kävimme läpi noin 1 500 Etelä-Suomen aluehallintoviraston raporttia vuosilta 2016 ja 2017. Liian pienen palkan maksamisesta jäi tuona aikana tehdyissä tarkastuksissa kiinni Etelä-Suomessa yhteensä 169 ravintolaa tai kahvilaa. Työolokoneessa pääset itse tarkastelemaan merkittävimpiä ketjujen ja muiden ravintoloiden saamia toimintaohjeita ja kehotuksia.

Kenia halusi kieltää käytettyjen vaatteiden tuonnin, mutta Yhdysvallat esti aikeet – Länsimaista tuodut käytetyt vaatteet rampauttivat kenialaisen tekstiiliteollisuuden

Yhdysvaltalaisen kierrätyslaatikkoon heittämä vaate päätyy usein ensin kierrätyskauppaan kotimaassa. Jos se ei myy, se matkaa edelleen esimerkiksi Afrikkaan. Itä-Afrikassa Uganda, Ruanda ja Tansania ovat kieltämässä käytettyjen vaatteiden tuonnin ensi vuonna, mutta Kenia luopui kieltoaikeista Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvalloissa käytettyjen vaatteiden vienti työllistää parikymmentä tuhatta ihmisiä.

Ranskalainen Alexia Cassar jätti uran huippututkijana ja tatuoi nyt uusia nännejä rintasyövästä selvinneille: "Kyse on oman kehon löytämisestä uudelleen"

Alexia Cassar perusti vuosi sitten ainutlaatuisen tatuointistudion, jonne saapuu rintasyövän selättäneitä eri puolilta Ranskaa ja Eurooppaa. 3D-tekniikalla tehty tatuointi voi jopa palauttaa ihon herkkyyden. Asiakkaille uusi nänni merkitsee syövän lopullista unohtamista.

Valtionvelan helpot vuodet voivat olla ohi – Suomi säästää korkokuluissa vielä joitakin vuosia

Valtio maksaa 105 miljardin euron veloistaan korkoja 1,2 miljardia euroa tänä vuonna. Vuotuinen korkokustannus on laskenut 2000-luvun alusta nelisen miljardia euroa, vaikka lainan määrä on samalla kasvanut rajusti. Tästä on kiittäminen ennätysmatalaa korkotasoa, joka on kuitenkin päättymässä, jos uskoo markkinoiden näkemyksiä.

Täpärä äänestystulos syöksi Tampereen Pohjoismaiden verisimpään kaupunkitaisteluun

Sata vuotta sitten 30 000 sotilasta taisteli päivien ajan kaupungin herruudesta: liki 2 000 kuoli ja tuhannet haavoittuivat. Tampereen valtauksesta kertovassa jutussa on kuvia, jotka saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita.

“Ajattelin, että olet todella ärsyttävä ja pinnallinen, mutta sähän oletkin älykäs ja teet erinomaisia juttuja”, on lause, jonka olen kuullut usein itsestäni. Kukaan ei ole koskaan arvannut ammattiani ulkonäköni perusteella. Minulle on sanottu useaan otteeseen, etten näytä toimittajalta.

Usein nihkeä ennakkoluulo minua kohtaan aiheutuu nimeomaan pelkästä ulkonäöstäni, siitä millainen tyyli minulla on. Harha kiteytyy siis ajatukseen, että jos nainen panostaa millään lailla näyttävämmin ja persoonallisemmin pukeutumiseensa asusteita ja kampausta myöten, hänen täytyy olla pinnallinen ja pääosin kiinnostunut vain ulkonäöstään. Sen vuoksi hän taitaa olla myös ärsyttävä ja todennäköisesti tyhmäkin. Tai no, ei ainakaan “erityisen välkky”.

En todellakaan ole ainut, joka on saanut osansa ennakkoluuloista. Vielä pidemmän linjan toimittaja, mielipiteitä jakava Maria Veitola saa jatkuvasti ulkonäköönsä kohdistuvia viestejä. Esimerkiksi sellaisia, joissa ikään kuin halveksuen pohditaan, että mitä sukupuolta hän edes edustaa, kun “eihän tuosta ota selvää”! Ihan kuin sillä olisi toimittajan ammattitaidon kannalta merkitystä, mitä sukupuolta olet ja vielä vähemmän sen suhteen, minkä sukupuolen edustajalta näytät.

On vaikeaa nähdä ihmisen pukeutumistavan, puhetyylin ja olemuksen yli itse sisältöön ja ajatuksiin.

Joillekin tuntuu olevan lähes mahdotonta päästa ennakkoluuloistaan yli, koska he antavat ulkoisten seikkojen, pinnan, dominoida kokonaiskuvaa. On vaikeaa nähdä ihmisen pukeutumistavan, puhetyylin ja olemuksen yli itse sisältöön ja ajatuksiin. Koska ne vaan ärsyttää niin pirusti. Siksi tässä ei ole kyse nyt vain minusta tai Veitolasta, saati jostain “uhriutumisesta”, vaan mielestäni tämä kaikki kertoo oleellisista ongelmakohdista yhteiskunnassamme. Ensinnäkin hyvin kapeasta naiskuvasta, toiseksi kapeasta kuvasta sen suhteen, miltä älykkyyden, asiantuntevuuden ja amattitaidon oletetaan näyttävän sekä kolmanneksi kapeasta toleranssista sulattaa ihmisten moninaisuutta.

Kärjistetysti todettuna naisena et voi olla sekä hauska, älykäs, ammattitaitoinen, päättäväinen, uskottava, tyylikäs ja kaunis, vaan pitää valita yksi kategoria johon kuulua. Muuten alkaa ärsyttämään, kun ei voikaan niin helposti lokeroida!

Naisena et ole koskaan oikean ikäinen, vaan liian nuori tai vanha. Aina pitäisi olla enemmän tai vähemmän jotain toista. Aina jollain on oikea mielipide ja analyysi sinusta valmiina - tuntematta sinua. Haukut liittyvät usein naiseuteen, naisen ulkonäköön ja nainen mielipiteineen myös seksualisoidaan miestä herkemmin. Sen sijaan, että kritisoitaisiin naista ensisijaisesti ihmisenä, tekijanä ja toimijana, tytöttelyllä ja huorittelulla pyritään mitätöimään vuosien aikana naisen hankkima ammattitaito.

Kun YleX:n radiojuontaja Alma Hätönen julkaisi bikinikuvan Instagramissaan, tuli lauma kiusaajia huutamaan, kuinka “uskottavuus menee” ja “onpa kamalaa huomiohuoraamista”. Aivan kuin se olisi kenenkään toisen oikeus määritellä, mitä omalla kehollaan tekee. Aivan kuin omaa kehoaan ei saisi ottaa itse haltuun. Aivan kun olisi joku suurin synti olla ylpeä omasta kehostaan. Aivan kuin yksi bikinikuva yhtäkkiä nollaisi kaiken ammattitaidon. Ja paskat. Tämä kaikki edellä mainittu on vahvasti sidoksissa sekä sukupuoleen että siihen, miten olemme tottuneet vakavasti otettavan ihmisen käyttäytyvän ja näyttävän.

Yksi vanha patu sai moninkertaisesti enemmän palstatilaa kuin kaikki naiset yhteensä.

Kuka-sivuston keräämän tutkimustiedon mukaan mies- ja naisasiantuntijoiden määrässä tai halukkuudella esiintyä julkisuudessa ei ole eroja, mutta silti yli 70% median käyttämistä asiantuntijoista on miehiä. Naurettavin data löytyy kuitenkin puhuttaessa ”maskuliinisesta alasta”, tarkemmin finanssikriisin kommentoinnista viime vuosina. Naisasiantuntijoiden kommentteja oli 3,4 prosenttia. Aalto-yliopiston professori Sixten Korkmanin kommentteja oli 10,3 prosenttia.

Eli yksi vanha patu sai moninkertaisesti enemmän palstatilaa kuin kaikki naiset yhteensä. Aina voi toki heittää argumentin, että “no kun se vaan on niin paras asiantuntija”, mutta todellisuudessa harva asiantuntija on mitenkään toista monin verroin “parempi”. Toimittajien on vain helpompaa soittaa sille samalle uskottavalle jäbälle kuin nähdä vaivaa löytääkseen toista asiantuntijaa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain sukupuolesta. Niin sanottua asiantuntijaroolia on helppo larpata täysin ulkoisilla seikoilla olematta edes välttämättä kovinkaan relevantti asiantuntija. Karikatyyri uskottavasta tyypistä on usein hieman vanhempi mieshenkilö, jos ei tumma puku, niin vähintään sinisävyinen kauluspaita päällään. Silmälasit ovat plussaa älykkyyttä korostaen. Hän puhuu selkeän painokkaasti kirjakieltä ja elehtii maltillisesti. Hän ei näytä tunteitaan, naurukin on liikaa.

Naisen on skarpattava erityisesti pukeutumisen ja puhetavan suhteen. Ei saa olla mielellään kaunis, koska juuri se syö uskottavuutta. Jos joku toinen ihminen sanoisi tismalleen samat asiat kuin tämä “uskottava asiantuntijatyyppi”, uskoisimme helpommin jälkimmäistä. Niin pinnallisia monesti olemme.

Meillä on vahva halu yksinkertaistaa ja mustavalkoistaa maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen kompleksinen asia.

En vain yksinkertaisesti jaksa uskoa siihen, että kukaan meistä olisi ihmisenä täysin yksiulotteinen. Meistä kaikista löytyy yllättäviä puolia ja sellaisia, joita ei yhteen laariin pysty tunkemaan. Meillä on vahva halu yksinkertaistaa ja mustavalkoistaa maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen kompleksinen asia. Pyyntöni on: Lopetetaan.

Kun laajennamme naiskuvaa, laajennamme myös mieskuvaa. Kun laajennamme ihmiskuvaa, meillä on kaikilla parempi ja helpompi olla. Seuraavan kerran, kun joku ihminen ärsyttää tai on erilainen kuin sinä, mieti onko vika sittenkin sen toisen ihmisen sijasta omassa kapeassa ihmiskuvassa.

Myönnän, että itsekin olen sortunut ennakkoluuloiseen kelaan ihmisen ulkonäön, olemuksen tai puhetavan takia, mutta olen aktiivisesti halunnut opetella siitä pois. Koska jos jotain oleellista olen toimittajana oppinut, niin sen, että avoin suhtautuminen kaikkiin ihmisiin antaa paljon enemmän. Kuuntele, mitä toisella on sanottavaa, älä takerru ulkoisiin seikkoihin. Ja vaikka ei olisi jostain samaa mieltä, on hyvä muistaa harvan asian olevan yksipuolinen.

Siksi olen myös erityisen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat minun kohdallani voineet myöntää ennakkoluulonsa vääriksi. Päästä niistä yli. Vaatii voimaa ja oman egon syrjään pistämistä, että voi myöntää olleensa väärässä.

Positiivista on se, että vaikka joillekin ihmisille minun, Veitolan, Hätösen tai lukuisten muiden “epäammattimaisten naisten” ulkonäkö, olemus tai kaikki tekemisemme ovat jotain maailman ärsyttävintä, niin niistä täysin samoista seikoista saamme myös kehuja. Siitä, että joku uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä, terävillä ajatuksilla varustettuna, omalla tyylillään ja ennen kaikkea ihmisen puolella.

Sovinnaisuuden aika olkoon ohi. Somevaikuttaja Baddie Winklellä on Instagramissa yli kolme miljoonaa seuraajaa. Hän rikkoo kulahtanutta kuvaa siitä, miten vanhemman naisen on soveliasta käyttäytyä tai näyttää. Superseksikkäisiin ja värikkäisiin asuihin pukeutuvan, räppiä fiilistelevän 89-vuotiaan mummelin slogan on “Stealing yo man since 1928.” Repikää siitä.

Ina Mikkola

Ina Mikkola on toimittaja, juontaja, sisällöntuottaja ja dj. Hän on toiminut mm. Ylen Hullu juttu-ohjelman toimittajana ja Bassoradion juontajana. Mikkolan Ideoimaa ja toimittamaa dokumentaarista tv-ohjelmaa Ina <3 Porno esitetään Subilla ja Katsomossa. Ina rakastaa vintage-vaatteita ja on intohimoinen elokuvien kuluttaja action-elokuvista art house teoksiin.

NAIROBI Jotkut kenialaiset kutsuvat niitä “Kuolleiden valkoisten ihmisten vaatteiksi”. Heitä, jotka tekevät niin, ei kuitenkaan täältä löydy.

Gikomba-markkinoilla Kenian pääkaupungissa Nairobissa myydään kaikkea, mitä kuvitella saattaa: vaatteita, kenkiä, laukkuja, vuodevaatteita, pyyhkeitä… Ja lähes kaikki on jo vähintään kertaalleen käytetty.

Kello on kahdeksan aamulla, ja markkinoilla kuhisee jo. Moni on pystyttänyt kojunsa, toiset kantavat suuria viidenkymmenen kilon muoviin pakattuja vaatepaaleja kapeita kulkuväyliä pitkin.

Keniassa on parhaillaan sadekausi, ja muta värjää kaikkien markkinoilla olevien kengät samaan harmaaseen sävyyn.

Vaatepaalit myydään jo ennen auringonnousua isoista rekoista, jotka ovat tuoneet vaatteet Nairobiin satamakaupunki Mombasasta.

Vaatepaalien hinnat hurjassa nousussa – voitot menevät muualle

– Mia mbili! Mia mbili!

Meshack Muli taittelee petivaatteita tyynyliinoja ja huutelee samalla ulos hintoja. Tämä vaaleansininen pussilakana lähtisi kahdellasadalla shillingillä, eli noin puolellatoista eurolla.

Muli on myynyt Gikomba-markkinoilla lakanoita viitisen vuotta, ja ostaa myös itse kaikki vaatteensa täältä.

Enää ei mene niin hyvin kuin vielä muutama vuosi sitten. Hinnat ovat nousseet.

– Ennen yhdestä viidenkymmenen kilon vaatepaalista sai maksaa noin 8 000 shillinkiä, eli noin 65 euroa. Nyt hinnat ovat lähes kaksinkertaistuneet, Muli sanoo.

Samalla laatu on heikentynyt.

“Älkää lähettäkö lumppuja”

Swahilin kielellä käytettyjä vaatteita kutsutaan mitumbaksi. Sana tarkoittaa paalia.

Vaatteet tulevat Keniaan etenkin Pohjois-Amerikasta, Saksasta ja Britanniasta, mutta moni myyjä mainitsee myös Puolan. Itä-Afrikassa myös Kiina on suuri maahantuoja.

Yhdysvaltalaisen kierrätyslaatikkoon heittämä vaate päätyy usein ensin kierrätyskauppaan kotimaassa. Jos se ei myy, se matkaa usein edelleen Afrikkaan. Monessa vaatteessa on vielä hintalappuja dollari- tai puntamerkeillä.

Value Village-nimisessä kaupassa paitaa oli yritetty myydä neljällä dollarilla. Gikombassa se löytyy 15 sentin kasasta.

Meshack Mulin vieressä Richard Mweya kauppaa käytettyjä pyyhkeitä. Hän taittelee ne tarkasti ja ripustaa narulle riviin.

Hänkin kertoo, että kannattavuus on laskenut, koska vaatteiden ja tekstiilien laatu on huonompi kuin vielä muutama vuosi sitten. Mweya kertoo, että käytettyjen vaatteiden myyjät ostavat sian säkissä.

– Ostohetkellä en voi tietää, mitä paalin sisällä on. Tiedän vain, että se sisältää pyyhkeitä.

Usein sieltä paljastuu huonolaatuista tavaraa ja myyntivoitto on olematon.

Richard Mweyalla on yksi toive: älkää lähettäkö meille lumppuja vaan laadukkaita tekstiilejä.

Kenia taipui Yhdysvalloille – koska käytetyt vaatteet työllistävät amerikkalaisia

Käytettyjen vaatteiden kauppa työllistää kymmeniä tuhansia Keniassa. Gikomba-markkinoilta paaleja viedään myös muualle Nairobiin ja Keniaan.

Itä-Afrikassa Uganda, Ruanda ja Tansania ovat kieltämässä käytettyjen vaatteiden tuonnin ensi vuonna, mutta Kenia luopui kieltoaikeista Yhdysvaltojen painostuksesta.

Yhdysvallat uhkasi potkia Kenian pois maalle tärkeästä AGOA-kauppasopimuksesta.

Se takaa esimerkiksi kenialaiselle kahville ja muille tärkeille vientituotteille matalammat tullit, kun niitä viedään Yhdysvaltojen markkinoille.

Yhdysvallat on Kenialle tärkeä kauppakumppani, kun taas Uganda, Ruanda ja Tansania arvelevat pärjäävänsä ilman sopimusta.

Suurin osa voitosta ei mene kenialaisille myyjille, vaan yhdysvaltalaisille yrityksille, jotka vievät lahjoitettuja vaatteita myytäväksi kehitysmaihin.

Myös Yhdysvalloissa käytettyjen vaatteiden vienti työllistää parikymmentä tuhatta ihmisiä.

Rose Akinyi helistelee kädessään pientä kolikkopussukkaa. Gikombassa jo yli 20 vuotta vaatteita myynyt nainen ostaa housupaaleja, ja ompelee housut shortseiksi.

Mitumba ei ole häviämässä minnekään pitkään aikaan, hän veikkaa.

– Kenialaiset pitävät mitumbasta. Vaatteet ovat trendikkäitä ja usein laadukkaampia kuin uudet vaatteet kaupoissa.

Akinyi on muiden myyjien tavoin helpottunut, että mitumbakieltoa ei tullut. Se olisi vienyt köyhimmiltä elinkeinon.

Ympäristöystävällistä ja eettistä – mutta mihin hintaan?

Käytetyistä vaatteista puhutaan myös halveksuvasti. Esimerkiksi lehtikirjoituksissa on toivottu kieltoa sen perusteella, että afrikkalaisista tulee toisen luokan ihmisiä, jos he käyttävät vain toisen luokan vaatteita. On kyse ylpeydestä ja arvokkuudesta.

Vielä 80-luvulla Kenian oma tekstiiliteollisuus työllisti noin puoli miljoonaa ihmistä, nyt enää 20 000. Mitumbamyyjiä arvellaan olevan noin 80 000.

Tekstiiliteollisuuden alamäki alkoi, kun muun muassa Maailmanpankin puoltama markkinoiden vapauttaminen avasi Kenian talouden käytettyjen vaatteiden myynnille. Ennen sitä käytetyt vaatteet lahjoitettiin köyhille ilmaiseksi.

Itä-Afrikan oman tekstiilituotannon elvyttäminen ei tapahdu kädenkäänteessä. Vaikeuttavia tekijöitä on monta.

Sähkön hinta on esimerkiksi täällä maailman korkeimpia. Samalla järkevät verokannustimet ja toimivat luottojärjestelmät puuttuvat.

Vaatteiden ja tekstiilien tuottaminen on kallista. Mitumban kielto tulee luultavasti myös lyhyellä aikavälillä rohkaisemaan salakuljetukseen, jolloin valtio menettää verotuloja.

Ne jotka ostavat mitumbaa, eivät ympäristöstä puhu. Mutta monet käytettyjen vaatteiden myynnin puolestapuhujat ulkomailla nostavat esiin uudelleenkäytön ympäristöystävällisyyden.

Toisaalta myös vaatteiden rahti kuormittaa ympäristöä. Ja miksi juuri kehitysmaiden maiden pitäisi puhdistaa länsimaalaisten omatunnon oman teollisuuden ja sen kautta talouden elvyttämisen hinnalla, kysyvät afrikkalaiset poliitikot.

“Gikomba on köyhien aluetta”

Ugandan presidentti Yoweri Museveni on kehottanut ugandalaisia käyttämään perjantaisin kitengeä, eli värikkäitä afrikkalaisia kuoseja.

Hän itse lupasi maaliskuun alussa, että käyttää tästä lähtien pelkästään Ugandassa valmistettuja paitoja. Museveni haluaa Twitter-viestiensä mukaan tukea uusia tehtaita, kun mitumbakielto astuu voimaan.

Monelle mitumba on kuitenkin ainoa vaihtoehto, sanoo Nancy Achieng.

Achieng penkoo isoa kasaa leggingsejä. Hän kiertää Gikombaa, etsii parhaat palat eri paaleista ja myy ne edelleen muualla - paljon korkeampaan hintaan. Hän sanoo, että mitumballa on omat markkinansa. Hän kuitenkin toteaa, että ne ovat köyhien markkinat.

Varakkaammat ihmiset käyvät mieluummin ostoksilla oikeissa kaupoissa eivätkä pahamaineisilla markkinoilla. Heillä on myös varaa halveksua käytettyjä vaatteita, Achieng sanoo.

Kenian oma muotiala nostaa päätään

Nairobin vilkkaassa keskustassa minibussit ajelevat hurjaa vauhtia autojen seassa. Pienistä myyntikojuista huudellaan, mitä on myytävänä ja mitä se maksaa. Autojen torvista ja ihmisten äänistä syntyy mahtava kakofonia.

Korkeiden tornitalojen seasta löytyy matalampi kerrostalo.

Seitsemännessä kerroksessa työskentelee muotisuunnittelija Kenneth Ndolo, taiteilijanimeltään Ken Pope. Pienessä tilassa työskentelee kolme räätäliä, ja seinät ovat täynnä miesten pukuja ja naisten paitoja. Ulkona soivasta musiikista kuuluu raskas basso.

Tehdessään mallin työtä Ndolo näki markkinaraon. Nyt hän vaatettaa julkkiksia ja tv-persoonia. Suurin osa hänen myynnistään tapahtuu sosiaalisen median kautta.

Ndolo suunnittelee etenkin räätälöityjä pukuja miehille, mutta tekee myös tilaustyönä melkein mitä vaan.

Kenian muotiala on nousussa, ja yhä useampi haluaa Keniassa valmistettuja ja suunniteltuja vaatteita. Mutta vain rikkailla on varaa tällaiseen. Yli 60 prosenttia keski- ja vähätuloisista kenialaisista ostaa edelleen mitumbaa.

“Osta kenialaista – rakenna Keniaa”

Kenian oman vaatetuotannon laantuminen ei johdu yksin mitumbasta, vaan myös tehtaiden huonosta johtamisesta, Ndolo sanoo. Siinä hän on tutkimusten mukaan oikeassa – mitumban tulo markkinoille sulki noin puolet tehtaista.

– Toivoisin, että ihmiset ostaisivat mieluummin Keniassa valmistettuja vaatteita kuin mitumbaa, hän sanoo.

Itse Ndolo osti mitumbaa viimeksi 15 vuotta sitten. Nyt hän ei osta, koska hänellä on varaa olla ostamatta. Hän ymmärtää kuitenkin, miksi käytetyt vaatteet ovat suosittuja. Paaleista löytyy usein uniikkeja vaatteita.

– Ostakaa kenialaista niin rakennatte Keniaa, on Ndolon viesti maanmiehilleen.

Hän sanoo, että suuri ongelma on se, ettei kenialaisilla ole yhteistä vaatekulttuuria. Värikkäät kitenge-kankaat ovat yleisempiä Länsi-Afrikassa.

Kenialaisiin usein liitetty maasai-kulttuuri ja sille tyypilliset punaiset ja siniset ruudulliset ja raidalliset kankaat ovat vain yhden kenialaisen heimon kulttuuria. Niin kauan, kun on mitumbaa, on Ndolon mukaan vaikea vahvistaa kenialaista vaatekulttuuria.

– Täällä on jatkuvasti ylimääräistä työvoimaa. Tarvitsisimme nyt halvempia kotimaisia materiaaleja ja raaka-aineita, jotta Kenialainen vaatetuotanto saataisiin nousuun, Ndolo sanoo.

Kuten suurin osa vaatetehtaista Keniassa, Ndolokin tuo kankaansa ulkomailta, koska laatu siellä on parempi.

“Kaikki eivät ole samanarvoisia”

On toki olemassa myös välimaastoa huippusuunnittelijoiden, prameiden kauppakeskusten kauppojen ja mitumban välillä.

Rauhallisilla Kenyatta-markkinoilla keskustan ulkopuolella kuuluu ompelukoneiden rytminen kolke.

Pauline Atieno ompelee afrikkalaisista värikkäistä kankaista hameita, mekkoja ja paitoja. Hän ei näe mitumbaa kilpailijana.

– Tämän mekon myymme 1300 shillingillä, eli kymmenellä eurolla. Mitumbaa saa alle eurolla. Jos ei ole varaa ostaa tällaista, voi ostaa mitumbaa. Kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia, Atieno sanoo.

Kuuntelee lisää käytettyjen vaatteiden kaupasta

Maailmanpolitiikan arkipäivää

Verolakiin tehdyt muutokset sallivat tästä vuodesta alkaen verotuksen valmistumisen joustavasti pitkin vuotta. Muutokset koskevat vuoden 2018 verotusta ja siitä eteenpäin. Veronmaksajille ne näkyvät ensi vuoden veronpalautuksista alkaen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että vuodesta 2019 alkaen veronpalautusten ja mätkyjen maksatus aikaistuu valtaosalle verohallinnon henkilöasiakkaista.

Verottaja saa lähetettyä henkilöasiakkaiden veroehdotukset vuoden 2018 verotuksesta vanhaan tapaan ensi vuoden huhtikuussa.

Lakiuudistus ja tietojärjestelmien yhtenäistyminen nopeuttavat veroilmoitusten käsittelyä niin, että verotus päättyy jo kesäkuussa niiden osalta, jotka eivät tee korjauksia esitäytettyyn veroilmoitukseen. Heille palautukset tai jäännösverot eli mätkyt tulisivat maksuun jo elokuun alussa.

Jousto lisääntyy myös niille, jotka tekevät veroehdotukseen muutoksia. Ylitarkastaja Tarja Tapio Verohallinnosta kertoo, että tälle joukolle verotus päättyy kuukausittain kesäkuusta lähtien niin, että viimeisetkin päätökset valmistuvat lain edellyttämään lokakuun loppuun mennessä.

– Veronpalautuspäiviä tulee olemaan elo-, syys-, loka-, marras- ja joulukuussa, luettelee ylitarkastaja Tapio Ylelle puhelimitse.

Vastaavasti muutoksia veroehdotukseen esittäneiden jäännösverot tulevat maksuun kuukausittain sitä mukaa kuin päätöksiä tehdään.

Suurin osa palautuksista ja mätkyistä tulee jo elokuulle

Keväällä 2016 lähetettiin vuoden 2015 veroehdotus 5,3 miljoonalle verovelvolliselle. Heistä noin kolme neljäsosaa hyväksyi esitäytetyt tiedot sellaisinaan. Odotettavissa on siis, että ensi vuonna valtaosa palautuksista ja mätkyistä osuu elokuulle.

Arvioiden mukaan vuonna 2019 verotuksen henkilöasiakkaista 85 prosenttia kuuluu tähän joukkoon. Se tarkoittaa, että veronpalautusten noin 2,3 miljardin kokonaispotista 77 prosenttia eli noin 1,8 miljardia maksettaisiin elokuussa.

Kaupan ala odottaa vaikutuksia joulumyyntiin

Oletettavasti veronpalautuksia saavat ovat aikataulun nopeutumiseen tyytyväisiä. Kaupan ala on sen sijaan ollut huolissaan siitä, että veronpalautukset eivät jatkossa tuota joulumarkkinoille entiseen tapaan irtonaista rahaa.

Kauppa on tähän asti houkutellut kuluttajia käyttämään veronpalautukset jouluostoksiin. Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala uskoo veronpalautusten aikaistumisen heikentävän joulukauppaa jonkun verran, koska kyse on isoista rahasummista.

– Nyt täytyy olla luova ja keksiä jotain uutta, Pekkala toteaa Ylelle puhelimitse.

Osa häävieraista oli kauhuissaan. Tai ainakin kylmissään.

Vihkikirkko kun oli paljastunut täysremontin tarpeessa olevaksi röttelöksi, joka oli täynnä graffiteja, haisi tupakalle ja joulukuinen viima kävi sen seinistä läpi. Silti Sanna ja Marko Perälä halusivat mennä naimisiin juuri siellä.

– Se oli ihan viimeisiä tapahtumia, mitä siellä järjestettiin. Meillä oli varasuunnitelma, että jos sieltä putket hajoavat, meidät vihitään juhlapaikalla, Sanna kertoo.

Lopulta Perälät kuitenkin sanoivat tahdon suunnitellussa paikassa: suljetussa rock-klubi Club25:ssa Vaasassa. Vihkiminen oli kirkollinen, sillä sama rakennus oli toiminut aiemmin Pelastusarmeijan kirkkona.

– Yksi pappi ilmoitti, että "totta kai se sopii, sehän on vanha kirkko", Marko kertoo.

Paikka ehdittiin tuntea Club25:n nimellä yli 20 vuotta. 12. huhtikuuta 2013 aamuyöllä kahden aikaan se syttyi tuleen.

"Se oli yksi paikka, jossa olen kasvanut"

Osalle kävijöistään Club25:sta tuli niin rakas, että sen lavalla vietettiin jopa häitä ja kastajaisia. Tulipalon jälkeen rakennuksesta on tehty kangaskasseja, keramiikkaveistoksia ja postikortteja. Paikkaa muistellaan jälkikäteen poikkeuksellisella lämmöllä.

Rock-klubiksi se olikin omalaatuinen. Salia kiertänyt parvi muistutti rakennuksen aiemmasta käyttötarkoituksesta, ja samalla tiskin takana häärineet vapaaehtoistyöntekijät loivat paikkaan keskimääräisestä kuppilasta erottuvan ilmapiirin. Club25:sta kun pyöritti Vaasan elävän musiikin yhdistys Welmu.

Osalle Sannan ja Markon häävieraista paikalle saapuminen tuntuikin kotiinpaluulta.

– Se oli yksi paikka, jossa olen kasvanut. Samoin siskoni, samoin veljeni. Osa ikäryhmästäni melkein asui ja eli siellä, Marko kertoo.

"Tosi moni sanoi sitä pikku-Tavastiaksi. Voisin helsinkiläistyneenä nyt itsekin sanoa, että sehän oli kuin pikku-Tavastia." Eeka Mäkynen

– Aina kun se oli auki ja koulussa ei kiinnostanut olla, istuin klubilla nuorisokahvilassa. Kun kivenheiton päässä kahdesta lukiosta oli rokkiklubi, joka avasi ovet aamusta, se ei ehkä ollut ihan optimaalinen juttu. Kävimme siellä jopa liikuntatunneilla, Marko hymyilee.

Myöhemmin Sanna ja Marko viettivät klubilla yhdet ensimmäisistä treffeistään ja sen jälkeen keikkayleisönä vielä monia, monia iltoja. Paikan maineen muodostumisesta Sannalla on oma teoriansa.

– Se oli paikka, jossa kokoontuivat ne ihmiset, jotka olivat vähän sen oletetun normin ulkopuolella. Se oli monille ensimmäinen paikka, jossa he kokivat olleensa tervetulleita omana itsenään, Sanna sanoo.

– Nämä ihmiset ovat kaikista uskollisimpia. He luovat sen glorian, että "tämä on ikuisesti pyhä paikka".

Sannalle ja Markolle Club25:n valikoituminen hääpaikaksi oli itsestäänselvyys. Muita vaihtoehtoja ei edes vakavasti harkittu.

Zen Cafén jäsenet poikkesivat kahvilla

Club25 oli toimintavuosinaan Vaasan rock-väen kohtaamispaikka. Kapasiteetiltaan vain alle 150:n asiakkaan tila oli pieni, mutta keikkapaikkana pidetty. Elävän musiikin yhdistyksen periaatteiden mukaan myös moni aloitteleva yhtye sai soittaa siellä ensimmäisen keikkansa.

Yksi Club25:lta noussut keikkajärjestäjä on Tuska-festivaalia järjestävän Finnish Metal Eventsin nykyinen toimitusjohtaja Eeka Mäkynen, joka hääri Welmun toiminnanjohtajana vuosituhannen vaihteessa.

– Tila oli poikkeuksellisen makea. Tosi moni sanoi sitä pikku-Tavastiaksi. Voisin helsinkiläistyneenä nyt itsekin sanoa, että sehän oli kuin pikku-Tavastia, Mäkynen muistelee.

Mäkynen muistaa esimerkiksi Zen Cafén jäsenten poikenneen paikassa kahvilla vielä silloinkin, kun yhtye oli jo kasvanut liian suureksi soittaakseen siellä itse. Yhtye kun oli soittanut ensimmäisen Vaasan keikkansa juuri Club25:ssa vain muutamalle maksaneelle katsojalle.

– Sinne he silti aina tulivat fiilistelemään, että täältä Vaasan valloittaminen heillä alkoi.

Mäkyselle itselleen paikka oli erinomainen keikkatuotannon perusopintojen omaksumiseen.

– Siinä kun illan aikana ensiksi myy asiakkaalle lipun, vie hänen takkinsa narikkaan, myy hänelle sitten oluen, tekee illan bändille valot ja vielä lopuksi tilittää kassan, niin kyllä siinä näkee jokaisen position, mitä rock-klubilla on, Mäkynen toteaa.

– Muistan, että minäkin olen siellä keittiössä Pelle Miljoonalle keittänyt pastaa ja tehnyt tonnikalakastiketta.

"Siellä hengaili aina"

Entinen Welmun toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja Janne Laaksonen käärii hihaansa kahvilassa Vaasan torin laidalla. Kyynärvarresta paljastuu kuva Club25:sta.

Laaksonen muistelee liittyneensä toimintaan 1990-luvun alkupuolella menemällä itsekseen kokoukseen. Hän ei tuntenut yhdistyksestä ennestään ketään.

– Takana oli kaikenlaista henkilökohtaista sotkua: avioeroa ja sen sellaista. Sieltä löytyi sitten niin paljon samanhenkistä porukkaa, että siellä hengaili aina.

Laaksosen kaveripiiristä edelleen merkittävä osa on klubin vuosilta kertyneitä. Hän itse oli aktiivisesti mukana toiminnassa 1990-luvun puolivälissä, suureksi osaksi ovimiehenä. Tatuoinnin hän hankki pari vuotta sitten.

Laaksonen muistelee omia vuosiaan toiminnassa lämmöllä. Vuosikymmenen verran myöhemmin Club25:n laulu muuttui mollivoittoiseksi.

"Istuimme siinä kadulla viiteen-kuuteen asti aamuyöllä ja katsoimme, kun sammutusmiehet hoitivat työtään." Susanna Kuparinen

Welmun toiminta alkoi hiipua ja rakennus rapistua. Lopullinen isku tuli tammikuussa 2008, kun Länsi-Suomen verovirasto haki yhdistyksen konkurssiin. Aiemmin toimintaa oltiin yritetty pelastaa muun muassa tukikonsertin avulla.

Seuraavina vuosina eri toimijat vuokrasivat tilaa kaupungilta yksittäisiä tapahtumia varten, kunnes senioriasumista järjestävä Folkhälsan osti rakennuksen kesällä 2011.

Finnish Metal Eventsin Eeka Mäkynen on Club25:n tarun päätöksestä harmissaan.

– Tuollaiset tilat ovat tärkeitä kaupungeille. Se oli paikka, jota toimijat saivat muovata itse. Club25 synnytti bändejä ja taiteilijoita, ja antoi ihmisille uskoa omiin tekemisiin, Mäkynen sanoo.

– Se jengi, joka siellä pyöri 2000-luvun taitteessa, on löytänyt myöhemmin tiensä oikeisiin alan töihin. Minä mukaan lukien.

Ainoa oikea tapa lähteä

Viimeinen luku rock-klubin historiaan kirjoitettiin lähes päivälleen viisi vuotta sitten.

Satoja keikkoja paikassa nähnyt Susanna Kuparinen kertoo kotonaan muistavansa rakennuksen viimeiset hetket hyvin. Olohuoneessaan hänellä on Katariina Latvalalta tilattu keramiikkaveistos, joka esittää Club25:sta. Hän kutsuu paikkaa kodikseen.

Kun Club25 syttyi tuleen, Kuparinen oli nukkumassa ja lähdössä aamulla naapurikaupunkiin tekemään tenttiä. Keskellä yötä puhelin soi.

– Vastasin, ja ensimmäiset kuulemani sanat olivat "klubi palaa".

Ystävä tuli noutamaan Kuparisen kotoaan ja kaksikko ajoi paikalle.

– Istuimme siinä kadulla viiteen-kuuteen asti aamuyöllä ja katsoimme, kun sammutusmiehet hoitivat työtään. Jotenkin se piti nähdä omin silmin, että siinä se nyt menee.

"Jos se olisi vain jätetty siihen ja sitten työnnetty jossain vaiheessa nurin, se olisi sattunut paljon enemmän." Sanna Perälä

Marko ja Sanna Perälä kuulivat vihkipaikkansa tulipalosta vasta aamulla. Suojellun rakennuksen syttymissyy ei koskaan selvinnyt.

Tulipalon aikana osa rakennuksesta romahti, jonka vuoksi loputkin rakennuksesta purettiin heti samana päivänä sortumavaaran vuoksi. Tämä teki syttymissyyn selvittämisestä hankalaa.

Perälät olivat uutisesta suruissaan. Sanna kuitenkin oli jollain tapaa myös helpottunut.

– Se oli jotenkin ainoa oikea tapa, jolla niin tärkeä rakennus voi lopettaa olemassaolonsa, Sanna miettii.

– Jos se olisi vain jätetty siihen ja sitten työnnetty jossain vaiheessa nurin, se olisi sattunut paljon enemmän.

Useita satoja asteita kuuma liekkimeri velloo valtavana pyörteenä kerrostalon kokoisessa hornankattilassa. Olemme Espoon Suomenojalla, Fortumin voimalaitoksen uumenissa.

Polttoaineena toimii hienoksi pölyksi murskattu kivihiili. Parhaimmillaan kattila hotkii rekkakuormallisen hiiltä tunnissa.

Käynnissäpitomestari Jari Laine avaa tarkistusluukun, josta pääsee rassaamaan kuonan irti polttimesta. Liekit pysyvät kattilan sisällä alipaineen ansiosta, mutta hiki alkaa valua välittömästi.

Täällä tuotetaan tanakka tujaus sähköä valtakunnan verkkoon, ja lämmöt yli 220 000 ihmiselle Espoon seudulla. Polttoaineena käytetään kivihiiltä ja maakaasua. Lisäksi lämpöä otetaan talteen jätevedestä lämpöpumpuilla.

Kivihiili on halpa polttoaine ja sitä on helppo varastoida pihalla vaikka vesisateessa. Sen ongelma ovat suuret hiilidioksidipäästöt, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Suomenojalla voimalaitosten välinen ajojärjestys on ilmaston kannalta nurinkurinen. Runsaasti päästöjä aiheuttava kivihiiliyksikkö on tahkonnut energiaa tasaisesti läpi talven.

Sen sijaan vieressä kiiltelevä, selvästi vähäpäästöisempi maakaasukattila on seisonut tänäkin talvena pitkälti kylmillään. Laitosta on ajettu vain kolmisen viikkoa kovimpien pakkasten aikana, jolloin myös sähkön hinta oli korkeimmillaan.

– Suomenojan voimalaitos (maakaasukombiyksikkö) on käynyt vuosi vuodelta vähemmän siksi, että maakaasu on niin kallis polttoaine. Itse asiassa se on yksi kalleimmista polttoaineistamme, kertoo Fortumin kaukolämpöliiketoimintaa johtava Mikael Lemström.

Maakaasun kulutus on puolittunut tällä vuosikymmenellä. Osasyynä tähän on maakaasun verotus, joka on kiristynyt moninkertaiseksi samassa ajassa.

Myös päästöoikeuksien ja sähkön halpuus ovat suosineet viime vuosina kivihiiltä maakaasun kustannuksella.

Hallitus haluaa nopean muutoksen

Hallitus on ottanut tavoitteekseen häätää kivihiilen energialaitoksilta viimeistään 2030 mennessä osana maailmanlaajuisia ilmastotoimia. Maakaasulla on tärkeä rooli hallituksen energiapalapelissä.

Energiaministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ehdotti Ylen haastattelussa tammikuussa, että energiaverotusta muutetaan jo 2019 alusta siten, että maakaasun kilpailukyky suhteessa kivihiileen paranee.

Verotus kuuluu hallituksessa valtiovarainministeri Petteri Orpolle (kok.). Tiilikaisen ehdotukselle on nyt kokoomuksen siunaus ja valtiovarainministeriössä on valmistelu veromuutoksesta alustava ehdotus.

Kokoomuksen energiavastaava, sisäministeri Kai Mykkänen kertoo, että puolue tuo ehdotuksen hallituksen käsittelyyn ensi viikon alussa kehysriihessä.

– Kokoomuksen mielestä tämä kannattaisi tehdä mahdollisimman nopeasti, Mykkänen sanoo.

Yhdessä päästöoikeuksien ja sähkön kallistumisen kanssa veromuutos voisi johtaa siihen, että erityisesti pääkaupunkiseudulla pystyttäisiin käyttämään jo lähivuosina maakaasua kivihiilen sijasta, Mykkänen perustelee.

Itse muutos on varsin teknistä sorttia: Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa käytettävien polttoaineiden hiilidioksidiveron puolitus poistuisi, eli energiantuottajat joutuisivat maksamaan co2-veron täysimääräisesti. Vastineeksi energiasisältövero poistettaisiin tai sitä pienennettäisiin samassa suhteessa.

Suomeksi tämä tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että voimalaitosten polttoaineita verotettaisiin jatkossa ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjen perusteella energiasisällön sijaan.

Mykkäsen mukaan veromuutos ei juuri lisäisi valtion tuloja tai menoja.

Mykkänen perustelee fossiilisen maakaasun suosimista sillä, että näin turvattaisiin kivihiilestä irrottautumisen siirtymäkaudella riittävä kaukolämmön tuotanto etelän suurissa kaupungeissa.

– Valmiita vaihtoehtoja tässä ja nyt ovat pääkaupunkiseudun osalta lähinnä kaasulaitokset. Muutos tapahtuu kaasun kautta, silloin päästään hiilidioksidipäästöissä jo yli kolmannes alaspäin kun ajettaisiin kaasua hiilen sijaan.

Fortum happamana ehdotukselle

Suomenojalla alle kymmenen vuotta vanha maakaasuyksikkö on jäänyt vähälle käytölle kalliin kaasun takia.

Voimalaitoksen omistava Fortum suhtautuu kriittisesti veromuutokseen.

– Se ei sinänsä muuta ajojärjestystä, koska maakaasu on huomattavasti kalliimpi polttoaine kuin hiili. Muutosten pitäisi olla todella suuria, että ne vaihtaisivat ajojärjestystä. Sen sijaan tämä tulee nostamaan tuotantokustannuksiamme useammalla miljoonalla, mikä vaikuttaa kaukolämmön kilpailukykyyn, Lemström sanoo.

Lemströmin mukaan Fortum toivoo, että hallitus antaisi energiayhtiöille työrauhan kivihiilestä irrottautumiseen 2030 mennessä. Suurimmilla energiayhtiöillä on jo suunnitelmat siitä, miten temppu tehdään.

Lemströmin mukaan vielä on liian aikaista arvioida, miten veromuutos vaikuttaisi asiakkaiden kaukolämpölaskuun. Pidemmällä tähtäimellä tuotantokustannusten kallistuminen näkyisi ainakin nousupaineina kaukolämmön hinnassa.

Valtiovallan työkalupakissa on myös kivihiilen energiakäytön kieltäminen lailla. Hallituksen on määrä päättää kieltolain aikataulusta kevään aikana. Vaihtoehtoina ovat joko vuosi 2025 tai 2030.

Mykkänen ei halua ottaa vielä selväsanaisesti kantaa kiellon aikatauluun.

– Siinä täytyy vielä tarkasti harkita, että onko nopeuttamisesta niin suuri hyöty ympäristömielessä, että se kannattaa. Me olemme asettaneet tavoitteen vuodelle 2030, ja pitää olla erityisen hyvät perusteet, jos sitä lähdetään muuttamaan.

Lämmityspolttoaineiden veromuutoksesta on tarkoitus päättää lopullisesti loppukesän budjettiriihessä. Muutos voisi tulla voimaan jo ensi vuoden alussa.

Junaliikenne on edelleen keskeytynyt Kouvolan ja Mäntyharjun välillä. Lauantaina kello 12 jälkeen saatiin tieto Savon radalla Kinnin liikennepaikalla tapahtuneesta vaarallisen aineen vuodosta, säiliövaunun suistuttua raiteilta.

Onnettomuuspaikalla oli noin 40 vaarallista ainetta sisältävää säiliövaunua, joista viimeinen oli repeytynyt ajauduttuaan pois radalta ja bensiinin omaista nestettä pulppusi maastoon kymmeniä tuhansia litroja.

Iltakymmenen maissa Mäntyharjun pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Jarno Laikola kertoi imuauton imevän maahan valunutta, herkästi syttyvää nestettä talteen.

– Yksiköt mittaavat syttymisvaaraa jatkuvasti ja varmistavat, että jos syttyminen tapahtuu, se saadaan välittömästi taltutettua.

– Akuuttia vaaraa ei tällä hetkellä ole, mutta syttymisvaara on olemassa niin pitkään, kunnes maassa oleva aine on saatu imettyä pois ja säiliöt tyhjennettyä, Laikola sanoi.

Vaunujen siirtoa valmistellaan

Laikolan mukaan ehjiä vaunuja oltiin vielä illan ja yön mittaan siirtämässä pois ja sen jälkeen valmistelemassa pahasti revenneen vaunun tyhjentämistä ja sen vieressä olevan, pieniä vaurioita saaneen, toisen vaunun tyhjentämistä.

– Tyhjentämisen jälkeen pohditaan, miten vaunut saadaan alueelta pois. Siihen tarvitaan tarvitaan VR:n erikoiskalustoa. Niin pitkään kun torjuntakalustoa on paikalla, ei junaliikennettä voida päästää alueen läpi, Laikola arvioi.

Lauantaina alkuillasta vuorossa ollut Mäntyharjun päivystävän palomestari Eero Aho kertoi, että vuoto oli saatu pääpiirteissään tukittua kello 17.30 maissa.

Onnettomuustutkintakeskus on aloittanut alustavan tutkinnan onnettomuudesta.

OTKESin tutkijat olivat Ahon mukaan saapuneet alkuillasta kohteeseen. Iltakymmeneltä tutkimukset olivat siinä vaiheessa, että lupa ehjien säiliövaunujen pois kuljettamiseksi oli saatu.

Turman syy ei toistaiseksi ole selvillä.

"Suuronnettomuusvaara aiheutuu kymmenistä tuhansista litroista syttyvää nestettä"

Suuronnettomuusvaaran aiheuttaa Ahon mukaan suuri määrä herkästi syttyvää ja höyrystyvää nestettä maastossa.

Kyseessä on Ahon mukaan metyyli-tert-butyylieetteri-niminen, kansanomaisemmin bensiinin lisäaine, joka on bensiiniä reaktiivisempi. Neste kulkeutuu tuulen mukana ilmaa raskaampana esimerkiksi kuoppiin tai alaville maille ja hyvinkin etäälle onnettomuuspaikasta.

– Pelastustöitä tehtäessä on vaarana, että kipinöitä syntyy, joten meillä on ollut myös välitön vaara vaahdotettaessa onnettomuuskohdetta sekä torjuttaessa mahdollista tulipaloa vedellä, Aho sanoo.

Pelastuslaitos kieltää kaikkia ulkopuolisia liikkumasta ainakaan kilometriä lähempänä onnettomuusaluetta. Alue sijaitsee syrjässä, noin 15 kilometriä Mäntyharjulta etelään.

– Jälkitorjuntatyöt kestävät mahdollisesti koko ensi viikon, Aho sanoo.

Henkilöliikenteen junat korvataan busseilla

Henkilöliikenteen junat korvataan toistaiseksi busseilla Kouvola–Mäntyharju–välillä. Liikennevirasto arvioi junaliikenteen palaavan normaaliksi Savon radalla sunnuntaina.

Etelän suunnasta Mikkeliin, Kuopioon ja Kajaaniin tai näiden väliasemille matkalla olevien matkustajien etenemiseen tulee viivästyksiä Samaan tapaan matkan hidastumiseen saavat varautua pohjoisen suunnasta Kuopion, Mikkelin ja Kouvolan kautta etelään matkustamassa olevat.

Liikenneviraston liikennepäällikön Timo Hämäläisen mukaan myös osa yhteysjunista saattaa myöhästellä jonkin verran odottaessaan Savon radan matkustajia.

Hämäläisen mukaan IC-junia tai Pendolinoja kulkee rataosuudella parisenkymmentä vuorokaudessa parin tunnin välein.

Tuvassa on viileää. Mittari näyttää 15 astetta.

Sen lämpimämmäksi Marketta Horn, 69, ei kotiaan lämmitä talvellakaan.

Nauravainen suu kertoilee juttuja, kun Horn kietaisee kirpputorilta ostetun villatakin tiukemmin ympärilleen ja rupeaa halkomaan polttopuita splitterillä. Siinä tulee lämmin.

– Olen omasta tahdostani siirtynyt elämään yhteiskunnan ulkopuolelle.

Horn muutti Luonnonperintösäätiön ikimetsään Saarijärvelle neljä vuotta sitten.

Erakko elää mökissään lähes päästötöntä elämää.

Talossa ei ole turhia sähkölaitteita. Luomutilalta talkoopalkkana saatu ruoka säilyy ympäri vuoden maakellarissa. Vesi tulee lähellä pulppuavasta lähteestä.

Hammastahnansa hän valmistaa itse kookosrasvasta, soodasta ja suolasta. Sinappijauhe käy pesuaineesta.

Ulkohuussin seiniä koristavat lehtiartikkelit Luonnonperintösäätiön perustajasta Pentti Linkolasta.

– Olen kutsunut Linkolan tänne asumaan kanssani vanhoilla päivillään, mutta ei hän ole minulle vastannut, Horn hymähtää.

Miksi ihmiset eivät tee mitään?

Silloin tällöin Horn poistuu metsämökistään. Erakko on jo tuttu näky paikallisten keskuudessa. Liftaava mummo saa ohiajavilta kyydin kauppaan, kirjastoon tai uimahalliin.

Kaupassa Horn ahdistuu. Kulutuksen keskellä elävät ihmiset ihmetyttävät suuresti.

Skandinavian kokoisia muovilauttoja leijuu maailman merissä ja kaupassa kävijät sujauttavat pienetkin ostoksensa muovipussiin. Silloin Horn ei osaa pitää suutaan kiinni. Tai silloin, kun kaupan pihassa joku tyhjäkäyttää autoaan useamman minuutin.

– En ole mikään kovin miellyttävä asiakas paikallisissa putiikeissa, hän nauraa.

Marketta Horn vertaa ihmisten välinpitämättömyyttä ilmastoa kohtaan toisen maailmansodan kansanmurhaan.

– Olen kysynyt saksalaisilta sukulaisiltani mitä he tekivät, kun kuulivat Hitlerin lahtaavan juutalaisia. Vastaus kuului: emme mitään, kun emme uskoneet sitä todeksi. Eivätkö ihmiset siis nytkään usko, että teemme jotain hirveää tälle pienelle planeetalle? Ihmisen täytyy olla todella sairas, jos hän voi hyvin täällä nyky-yhteiskunnassa.

"Olen kiintiöiden kannalla. Esimerkiksi lentokiintiöt sysäisivät vastuun pois yksilön harteilta." Marketta Horn

Horn on yrittänyt vaikuttaa esimerkillään koko elämänsä ajan. Hän on ollut vihreiden kaupunginvaltuutettuna Espoossa, perustanut ekoyhteisöjä, tehnyt väitöskirjan ja kirjoittanut kirjoja ekologisesta tavasta matkustaa. Toivottomuus iski, kun hän ymmärsi, että ei voi kovasta yrityksestä huolimatta vaikuttaa järjestelmän sisällä.

– Kaupunginvaltuutettuna oli todella ahdistavaa, kun mitään päätöksiä ei saatu äänestyksissä läpi. Ajattelin jatkuvasti, että minun pitäisi olla vielä parempi, että saisin nuo idiootit ymmärtämään, mitä täällä maailmassa tapahtuu, Horn sanoo ja hörppää omatekoista kuusenkerkkäteetään.

Tuhoon tuomittu

Marketta Horn nauttii elostaan ja olostaan omassa luojankukkarossaan, Mörkökorven suojellussa metsässä.

– Maailman melulta turvassa on hyvä olla. Tiedän, että tämä pallo ei enää tästä pelastu. Voisimme kuitenkin itse vaikuttaa siihen, millainen loppu tulee olemaan, jos pikkuhiljaa siirtyisimme toisenlaiseen tapaan elää.

– Olen kiintiöiden kannalla. Esimerkiksi lentokiintiöt sysäisivät vastuun pois yksilön harteilta. Järjetöntä, että kerosiinia ei vieläkään veroteta.

"Kun olen karsinut kaikki muut päästöni nollaan, voin huoletta istua läppärillä mökissäni." Marketta Horn

Vaikka yhteiskunnan rakenteissa on perustavanlaatuisia epäkohtia, yksi ihminenkin pystyy tekemään jotain ilmaston eteen. Jos ihminen haluaa muuttaa maailmaa, hänen on Hornin mukaan ensin ymmärrettävä sitä perin pohjin.

Siksi Horn kehottaa nuoria opiskelemaan, tutkimaan asioita, kysymään ja kyseenalaistamaan. Ja tekemään hyviä valintoja.

– Kaikkihan tietävät, että neljä suurinta myrkkyä ilmastolle ovat lihansyönti, lentäminen, yksityisautoilu ja lasten tekeminen.

Horn haluaa kumota ihmisten yleisen harhaluulon. Ei, maapallo ei pelastu sillä, että kaikki ihmiset alkaisivat elää kuten hän.

– Kyllähän sen nyt jo järkikin sanoo, että yksin asumisessa ei ole mitään ekologista. Kun kolmekin ihmistä asuu yhdessä, hiilijalanjälki pienenee merkittävästi.

Maapallon kannalta parasta olisi yhteisöasuminen, johon Horn itse kokee olevansa tässä vaiheessa jo liian ehdoton. Yksin asuminen on Hornin suurin ilmastosynti.

Internet-yhteys on myös mökissä oltava. Hän seuraa eri maiden ajankohtaislähetyksiä internetissä ja pitää muun muassa blogia reissuistaan.

Netti on Hornille vaikutuskanava, josta entinen tutkija imee myös jatkuvasti uutta tietoa maailman tilasta.

– Kun olen karsinut kaikki muut päästöni nollaan, voin huoletta istua läppärillä mökissäni. Maapallo kestää nimittäin 10 prosenttia nykyisestä kulutuksesta, Horn sanoo.

Yksin metsässä elävä Horn tiedostaa, että jatkuvaa saarnaamista ilmastoasioista ei kukaan jaksa kuunnella.

Sen tähden hän myös nauraa kauheuksille ja yrittää käsitellä ilmastonmuutosta huumorin avulla.

– Olen huomannut, että ei tämä homma myöskään tästä itkemällä ja murjottamalla parane. Ennemmin esittelen ekologisen elämäntavan hyviä puolia ihmisille kuin maalailen uhkakuvia. Etsin ja kokeilen positiivisia vaihtoehtoja. Monikaan ei usko, että tällainen ekoelämä saattaa olla ihan mukavaa.

Roosa Maskonen

Yle Perjantai

Lue myös:

Kansainvälisten tieteentekijöiden vetoomus: Maailman pelastamisella kiire

Toimittajalta: Vuosi, jolloin ilmastonmuutos löi läpi - entä sitten?

Ilmastonmuutos uhkaa paikoin puolta kasvi- ja eläinlajeista

Suomi kärkipäätä ylikuluttajana - Ruotsi rasittaa maapalloa vielä enemmän

Maailma on hukkumassa muoviin, mutta se voidaan vielä pelastaa, sanoo korealaistaitelija

MIT-yliopistossa on kehitetty laite, joka kykenee lukemaan ajatuksiamme, ainakin melkein.

Laitteen kehittänyttä ryhmää vetävän jatko-opiskelija Arnav Kapurin mukaan riittää, että sanomme asiat mielessämme, emme ääneen.

Kasvojen ja kaulan pienien lihaksien liikkeita seuraamalla laite pystyy tunnistamaan ajattelemamme sanat 92 prosentin tarkkuudella.

Kaulapantaa muistuttava laite sai nimekseen AlterEgo. Se kiinnitetään kaulan yläosaan lähelle leukaa.

AlterEgon kehittäneen ryhmän mukaan teknologialla voisi olla runsaasti käyttömahdollisuuksia esimerkiksi ääniohjattujen palveluiden saralla.

Älylaitteiden ohjaaminen äänellä ei olisi enää tarpeellista. Riittäisi, että käyttäjä ajattelee sanoja, jotka hän haluaa sanoa laitteelle.

41-vuotias Joni Tähti on tottunut siihen, että grillillä tai pikaruokaravintolassa käynnin jälkeen on suunnattava pesemään parta. Pahimpia sotkijoita ovat hampurilaiset.

– Majoneesit ja kastikkeet tursuavat sieltä välistä väkisinkin parralle. Minun partani ei ole edes kovin pitkä. Voin kuvitella tilanteen sellaisella, jolla parta roikkuu polvissa asti, Tähti sanoo.

Toinen ongelmallinen syötävä on lihapiirakka, joka on täytetty väärässä järjestyksessä. Haminassa asuva Tähti sanoo tietävänsä vain yhden grillin, jossa lihapiirakka osataan täyttää oikein.

– Jos nakit on laitettu ensin ja lisukkeet päälle, ne tulevat rinnuksille. Lisäksi se nakkireuna on aika kuivaa syötävää. On yllättävän tärkeää, missä vaiheessa sen nakin survaisee piirakkaan. Kun mausteet laittaa ensin, ne menevät tasaisesti ympäri lihapiirakkaa.

On yllättävän tärkeää, missä vaiheessa sen nakin survaisee piirakkaan. Joni Tähti

Samanlaisia kokemuksia on suurella osalla parrakkaista miehistä. Jotkut Suomen Parrakkaat -yhteisön jäsenet kertovat Facebookissa, että grilliruuan syöminen ja hampurilaisravintoloissa käyminen on vähentynyt tai jopa loppunut kokonaan.

"Parran, tai suun yli tulevien viiksien vuoksi olen luopunut julkisilla paikoilla syömisestä enkä kärsi siitä mitenkään."

"Lopetin hampurilaisten syömisen puoli vuotta sitten. Välillä kiroan kuontalon syvimpään helvettiin."

"Grilliruokaa ja hampurilaisia tulee välteltyä yleisillä paikoilla kuten myös huoltoaseman sämpylöitä. Tahtoo majoneesit ja lisukkeet levitä ympäriinsä."

Viiksikarva jumissa

Parrakkailla on ongelmia muidenkin ruokien kanssa. Grilliruuan ohella pahimpia sotkijoita ovat keitot, jäätelö, jugurtit ja munkit. Varsinkin viiksiin tarttuu miesten mukaan lähes kaikki. Joskus syöminen tai juominen jopa sattuu.

"Yhden viiksikarvan jääminen tölkin klipsin väliin. Voi ihme, miten se osaa vihlaista selkärankaan asti."

"Joskus kiskoin kurkkuun menemässä olevan karvan, vain huomatakseni että sehän on edelleen ylähuulessa kiinni."

Pulmista huolimatta parta on monelle miehelle niin suuri osa identiteettiä, että he näkevät sen eteen paljon mielellään vaivaa – mutta joutuvat kestämään myös rankkaa arvostelua.

Usein kommentoijat eivät tarkoita pahaa, mutta parran omistajaa kuittailu harmittaa.

"Olen todella loppu jatkuvaan joulupukitteluun, väsyneisiin ISIS-kommentteihin ym. ”hauskoihin” heittoihin. Kun sitä kuuntelee tarpeeksi ja jatkuvasti, se alkaa vituttaa."

"IT-alalla muhkeaa partaa kavahdetaan. Puheet ja vitsit aiheesta viittaavat tähän. Kyllä jonkun ISIS-vitsin sai päivän aikana usein kuulla. Myöskin helvetin perkeleeksi on haukuttu useasti."

"Huutelijat lopettivat töissä huutelut, kun aloin aina töihin tullessa sanomaan kaikille, että salaam aleikum." (Muslimien tervehdys)

"Yhdelle työkaverille jouduin tuossa alkuviikosta lyömään jauhot suuhun, kun joka kerta tavatessa tervehdys oli (ISIS-tyyliin) ”allahu akbar”. Vastasin hänelle, etten minäkään hänen ylipainoaan ole ennen kommentoinut, mutta voisi hänkin aika tavalla laihduttaa."

Kun parta lisää maskuliinisuutta, muut miehet yrittävät pärjätä kilpailussa kohdistamalla kommenttinsa siihen. Markus J. Rantala

Miesten mukaan yleistä on myös uskontoon liittyvä herjaaminen ja se, että parrakkaita haukutaan moottoripyöräkerhon tai rikollisjärjestön jäseniksi. Miehet ihmettelevät, miksi parta tuntuu olevan hyväksyttävä syy arvostella toisen ulkonäköä.

“Olen kysynyt huutelijoilta, miksi partaa saa niin vapaasti arvostella ja herjata. Kuulemma sen takia, koska sen on itse kasvattanut ja siihen pystyy itse vaikuttamaan. Ylipainoonkin useimmissa tapauksissa ihminen pystyy itse vaikuttamaan, mutta ei se silti kuulu hyviin käytöstapoihin siitä alkaa ensimmäisenä toiselle ilkkumaan.”

Ulkonäkökilpailua

Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala muistuttaa, että useiden tutkimusten mukaan naiset suosivat parinvalinnassa parrakkaita miehiä ja parrakas mies arvioidaan maskuliinisemmaksi kuin parraton. Parrattomien taholta tuleva piikittely voikin liittyä ulkonäkökilpailuun.

– Kun parta lisää maskuliinisuutta, muut miehet yrittävät pärjätä kilpailussa kohdistamalla kommenttinsa siihen. Asia on helppo ymmärtää, kun katsoo miten naiset kilpailevat keskenään haukkumalla toisiaan lihaviksi, Rantala sanoo.

Toisaalta parrattomien kannattaisi pitää mölyt mahassaan. Parrattomien naissaumat näyttävät nimittäin ainakin tutkimuksissa paranevan sitä mukaa, mitä enemmän naisten ympärillä pyörii parrakkaita miehiä.

– Kun naisille on näytetty useita kuvia parrakkaista miehistä ja sen jälkeen parraton, he antoivat paremmat arvosanat parrattomalle. Sama tapahtui toisinpäin. Naiset näyttävät suosivan sitä, mitä on vähemmän tarjolla, Rantala toteaa.

"Parta maksoi työpaikan"

Kiusaamisesta ja syömisen aiheuttamista hankaluuksista huolimatta miehet eivät ajattele, että joutuisivat tekemään partansa vuoksi jonkinlaisia uhrauksia. Tai jos joutuvat, ne tehdään.

“En tee uhrauksia. Parta on miehekäs ja karismaattinen. Se on osa minua, ja pidän siitä ihan liikaa, jotta suostuisin sitä muokkaamaan tai leikkaamaan sen pois."

"En pidä tätä mitenkään riesana. Normaali rutiini aamuisin ennen töihin lähtöä, siinä missä muilla hiukset."

"Muutama vuosi sitten ajoin viimeksi kokonaan pois ja silloin vanhemman tyttären ollessa 1-vuotias hän järkyttyi niin paljon, että vieläkin alkaa itkemään, jos leikilläni sanon ajavani pois."

"Luovuin parrasta, kun parta jäi rälläkän väliin. Sitten kasvatin sen takaisin ja nykyään laitan parran paidan alle tai kiinnitän ponnarilla. En luovu enää ikinä."

"Porakone ja rälläkkä on napannut useamman kerran karvatupon mukaansa. Hitsatessa ollut naama liekeissä ym. Viime yönä heräsin, kun parta oli jäänyt tyynyn vetoketjun kiinni."

"Sairaalassa ei työnjohdon tasolla välitetty siististä muhkeasta parrasta. Sopimuksia uusittaessa ei sitten lykästänyt. Tähän voi olla tietysti muitakin syitä, mutta niitä en itse ole löytänyt. Voisin sanoa, että parta maksoi työpaikan. Mutta parta ja minä jatkamme yhdessä."

Ravintolat ja grillit tulevat harvoin ajatelleeksi parrakkaita asiakkaita annoksia kootessaan. Isoissa pikaruokaketjuissa hampurilaiset täytetään yleensä samalla sapluunalla ravintolasta riippumatta.

Kastikkeen määrissä on kuitenkin isoja grilli- ja ketjukohtaisia eroja. Esimerkiksi Hesburgereista tutun kerroshampurilaisen väliin kastiketta tulee 33 grammaa, McDonald’sin BigMaciin 20 millilitraa.

Pienemmissä grilleissä kastiketta viljellään annoksiin ronskillakin otteella. Kahta grilliä E18-tiellä Porvoon kohdilla pyörittävä yrittäjä Jarmo Lehtomäki vierittää vastuuta parran sotkemisesta myös asiakkaalle.

– Jos haluaa kaikki mahdolliset täytteet, tavaraa tulee väkisinkin ja sisältö pursuilee. Tämä on tekninen kysymys ja helposti ratkaistavissa, kun asiakas ilmaisee, että vähemmän täytettä kiitos, Lehtomäki sanoo.

Hän myös muistuttaa, että sotkuinen syöminen on osa grilliruokakulttuuria. Grillin asiakas tietää tulevansa grillille eikä hienostoravintolaan.

– Sotkut kuuluvat siihen juttuun. Jos tilaa annoksen kaikilla sooseilla mukaan autoon, niin varmasti sotkee.

Lehtomäen mukaan ongelmia parran ja ruokailun yhteensovittamisessa vähentää myös se, että asiakas pitää partansa siistinä.

– Jos on joulupukin parta, niin ruokalista jää partaan riippumatta siitä, mitä syöt.

Parta kuriin tyttären Frozen-pampulalla

Koska parran katkaisu ei useinkaan tule kyseeseen, miehet ovat kehittäneet erinäisiä niksejä siistiin syömiseen. Moni on siirtynyt syömään jopa munkit veitsellä ja haarukalla, ja servetti on elinehto. Sotkemista voi välttää myös trimmaamalla ja vahaamalla viikset. Miehet myös kantavat kampaa tai harjaa mukanaan.

"Viikset taakse, soosit imien naamaan, nopea haukku. Tätä toistetaan kunnes hampurilainen on syöty. Ei tule sotkua juuri lainkaan!"

"Käytän miehekkäästi tyttären frozen-pompulaa, kun syön hampurilaisia muualla kuin kotona."

"Minulla on yleensä mukanani luottamustoimeen nimetty ”partavahti”. Tämä vahti voi olla työkaveri, opiskelutoveri tai vaikka oma puoliso. Partavahti asettautuu istumaan minua vastapäätä ja sapuskoinnin päätteeksi silmämääräisesti tarkistaa partani mahdollisten ruokajäämien varalta. Olen palkinnut partavahteja esim. kupposella kahvia tai tarjoamalla lähipubissa oluet silloin tällöin."

Jätevedenpuhdistamoilla on edessään erikoiset ajat. Samalla kun jätevesi on opittu puhdistamaan yhä paremmin, puhdistamolietteeseen kerääntyy entistä enemmän haitta-aineita, kuten palonestoaineita, raskasmetalleja, mikromuoveja ja huumejäämiä.

Ennen ravinteikas liete kelpasi hyvin pellolle mutta ei enää.

Muutoksen takaa löytyy kuluttaja. Ihmiset haluavat tietää, onko ruoka varmasti turvallista. Imagostaan tarkka elintarviketeollisuus on puolestaan alkanut painostaa viljelijöitä rajoittamalla tai lopettamalla lieteviljan ostamisen.

Esimerkiksi Fazer Mylly antoi pari vuotta sitten suosituksen välttää puhdistamolietettä. Tulevasta kesästä lähtien suositus muuttuu täyskielloksi.

– Lietteessä on paljon orgaanisia haitta-aineita ja mikromuoveja, joista ei ole tarkkaa tietoa, ja varsinkaan näiden yhteisvaikutusta ei tiedetä tarkasti, sanoo Fazer Myllyn toimitusketjun johtaja Jarkko Arrajoki.

Vuodessa yhdyskuntalietettä muodostuu 150 000 tonnia, mistä lähes puolet menee viherrakentamiseen ja nelisenkymmentä prosenttia pelloille. Myös viheralueilta haitta-aineet voivat päätyä luontoon.

Mitä lietevuorelle tehdään?

Helsingin Viikissä toimii Pohjoismaiden suurin puhdistamo. Se tuottaa joka päivä viisi rekkakuormallista lietettä, joka viedään kompostoitavaksi. Viikin lietteestä vain 10–15 prosenttia päätyy pelloille.

Viikissä on jo alettu varautua lieteongelmaan, osin viime vuosina heränneen mikromuovikeskustelun vuoksi.

Yksi vaihtoehto on tehdä lietteestä eräänlaista hiiltä niin sanotulla pyrolyysimenetelmällä..

– Aloitamme pyrolyysimenetelmän kokeilut Ämmässuon jätteenkäsittelylaitoksella. Tutkimme myös kuinka syntyvästä hiilijätteestä tehdään öljyntapaista ainetta, sanoo yksikönpäällikkö Marina Graan Helsingin Seudun Ympäristöpalveluista.

Yksi vaihtoehto on lietteen polttaminen, jota jo tehdään muutamalla paikkakunnalla. Polttamisessa kuitenkin osa lietteen sisältämistä ravinteista menetetään. Lisäksi syntyvästä tuhkasta pitäisi pystyä erottamaan fosfori.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston erotus- ja puhdistustekniikan johtaja Mari Kallioinen pitää polttamista yhtenä vaihtoehtona mutta lupaavin on hänen mielestään niin sanottu membraanitekniikka.

Siinä jätevesi menee eräänlaisen kalvon läpi, jolloin vedestä voidaan erottaa muun muassa mikromuovi ennen kuin se joutuu lietteeseen. Membraanisuodatus on käytössä joissakin maissa mutta se on investointina perinteistä puhdistusta kalliimpi.

– On helpompaa ja todennäköisesti halvempaa poistaa mikromuovi vedestä jätevedenpuhdistamolla kuin yrittää poistaa sitä vesistöistä tai pelloilta, Kallioinen sanoo.

Haitta-aineita kodeista ja teollisuudesta

Puhdistamolietettä saa käyttää pellolla, jolla kasvatetaan viljaa, sokerijuurikasta, öljykasveja tai sellaisia kasveja, joita ei yleensä käytetä ravinnoksi tuoreena tai syömällä maanalainen osa.

Lietteen sisältämiä raskasmetalleja ja ravinnepitoisuuksia on tutkittu paljon, mutta mikromuoveista ja esim. lääkejäämistä tiedetään paljon vähemmän. Mikromuovien mittaamiseen ei toistaiseksi ole edes olemassa luotettavaa analyysimenetelmää.

Puhdistamolietettä käsitellään muun muassa mädättämällä ja kompostoimalla, mutta ne eivät poista kaikkia lietteeseen pidättyviä haitta-aineita.

– Muun muassa haitallisia ja pysyviä orgaanisia yhdisteitä päätyy jätevedenpuhdistamoille kotitalouksista ja teollisuudesta. Niitä on saatettu lisätä erilaisiin kuluttajatuotteisiin, joista osa voi olla hyvinkin pitkäikäisiä, sanoo tutkija Päivi Fjäder Suomen ympäristökeskuksesta.

Fjäderin mukaan jätevesiin ja lietteeseen voi päätyä myös sellaisia yhdisteitä, joiden käyttö on jo kielletty.

Muovin ja lääkkeiden lisäksi Fjäder mainitsee muun muassa bromatut palonsuoja-aineet ja PFAS -yhdisteet. Monia näistä aineista käytetään esimerkiksi elektroniikassa, muoveissa ja tekstiileissä sekä pintakäsittelyaineina. Maaperään päädyttyään aineet voivat kulkeutua edelleen kasveihin, eliöihin tai pinta- ja pohjavesiin.

Parhaillaan on käynnissä ja suunnitteilla useita tutkimushankkeita, joissa selvitetään muun muassa sitä, kuinka lietteen ravinteita voidaan hyödyntää ja kuinka haitta-aineiden vaikutuksia ympäristöön voidaan vähentää.

Saksassa on jo selvät suunnitelmat rajoittaa ensi vuosikymmenellä lietteen levittämistä pelloille.