Sairaalat supistavat kesäisin toimintaansa erityisesti erikoissairaanhoidon osalta. Lääkäreiden ja hoitajien on päästävä pitämään lomansa jossain kohtaa, ja päteviä sijaisia voi olla vaikea löytää riittävästi.

Tietyillä osastoilla toiminnan keventäminen on muita helpompaa, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n johtajaylilääkärin viransijainen Petri Bono

– Variaatio on suurta. Meillä tehdään kesällä puolet vähemmän leikkauksia päivittäin, eli määrä tippuu noin neljästäsadasta noin kahteensataan, Bono kertoo.

– Toisaalta syöpähoitoja annetaan heinäkuussa määrällisesti täsmälleen yhtä paljon kuin marraskuussa.

Yle kysyi sairaanhoitopiirien keskussairaaloilta, miten ne järjestävät toimintansa kesäisin. Suomen 21 sairaanhoitopiiristä muut paitsi Kainuu ja Ahvenanmaa vastasivat.

Kahdeksan piiriä ilmoitti, että kokonaisten osastojen sulkuja tehdään aiempaa vähemmän. Juuri missään määrä ei ole lisääntynyt.

Etelässä on kesäisin pulaa lääkäreistä

Kaikki sairaanhoitopiirit toteavat, että kesäjärjestelyt ovat suuri urakka. Alueellinen vaihtelu niin palveluiden kysynnässä kuin sijaisten saatavuudessa on kuitenkin suurta.

Pulaa pätevistä sijaisista valiteltiin erityisesti Etelä-Suomessa. Sijaisten saatavuuden vaikeuden nostivat esiin muun muassa Helsingin ja Uudenmaan, Kymenlaakson, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit.

Sulku vai supistettu toiminta on veteen piirretty viiva. Vesa Kataja, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean johtajaylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa muistuttaa, että lääkäripula on erikoissairaanhoitoa laajempi ilmiö.

– Kuten tunnettua, Pohjois-Kymen sairaalan perusterveydenhuollon osastoista kaksi on suljettuna kesän aikana. Osastosulku johtuu puhtaasti lääkäripulasta.

Pohjoisessa erikoissairaanhoidon potilaat vähenevät kesällä

Pohjoisessa tilanne keikahtaa lääkäripulasta potilaiden puutteeseen. Pohjois-Pohjanmaan, Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirit toteavat, että kesäisin pärjää hyvin pienemmilläkin resursseilla.

– Paikat ovat auki ja käytettävissä, mutta niihin ei ole tulijoita näin kesäaikaan. Perusterveydenhuollon vuodeosastot toimivat, joten ei ole tarvetta tulla Lapin keskussairaalaan, toteaa johtajaylilääkärin varahenkilö Katri Vuopala Lapin keskussairaalasta.

Lyhyempiä remontteja tehdään, kun osasto on suljettuna, eli käytetään hyväksi sitä aikaikkunaa. Petri Bono, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Sairaanhoitopiireistä todetaan yleisesti, että esimerkiksi kiireettömien leikkausten osalta myös potilaat siirtävät ne mieluummin lomakauden jälkeiseen aikaan, kuin käyvät leikkauksessa keskellä kesää.

Loma halutaan viettää rauhassa, ja osa myös pelkää, että leikkausten tulehdusriski on kesähelteillä suurempi.

Osaston sulku voi myös olla supistettua toimintaa järkevämpää

Sairaanhoitopiirit muistuttavat, ettei se, minkä verran osastoja varsinaisesti suljetaan, kerro koko totuutta kesän tilanteesta.

– Meillä sulkemisia on selvästi vähemmän kuin aiemmin. Mutta sulku vai supistettu toiminta on veteen piirretty viiva, toteaa Keski-Suomen keskussairaalan johtajaylilääkäri Vesa Kataja.

Toisaalta esimerkiksi Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa osastojen sulkuja ei tehdä, koska vuodepaikkoja on ylipäätään vähennetty.

HUS:n Petri Bono muistuttaa, että sulku voi olla järkevää muutenkin.

– Lyhyempiä remontteja tehdään, kun osasto on suljettuna, eli totta kai käytetään hyväksi sitä aikaikkunaa.

Kesäkauden myötä supistettu toiminta kestää useimmissa sairaanhoitopiireissä suurin piirtein juhannuksen tienoilta elokuun puoliväliin.

Suomalaisissa kesähäissä yksi ohjelmanumero on usein leikkimielinen morsiamenryöstö, mutta keskiaasialaisessa Kirgisiassa se on monelle karua todellisuutta. YK:n kehitysohjelma UNDP arvioi, että joka viidennessä avioliitossa morsian on siepattu.

Joskus sieppaus saattaa päättyä jopa naisen kuolemaan, kuten kävi 20-vuotiaan Burulai Turdaaly Kyzyn kohdalla. Hän olisi halunnut opiskella lastenlääkäriksi ja solmia avioliiton pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa, mutta toisin kävi.

Sieppaajaksi epäilty 30-vuotias mustasukkainen mies surmasi naisen poliisin tiloissa maan pohjoisosassa toukokuussa.

Tapaus on järkyttänyt laajasti kuusimiljoonaisessa Kirgisiassa ja tuonut kaduille tuhansia ihmisiä. Myös YK ja ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet tapauksen.

Useita poliiseja on rangaistu huolimattomuudesta, koska miehen epäillään puukottaneen naisen, kun tämä oli poliisin tiloissa antamassa hänestä todistajanlausuntoa.

Lakia ei noudateta

Kirgisiassa sieppausten perinne ulottuu paimentolaisaikaan. Neuvostoaikanakin perinne säilyi, joskin pienemmässä mitassa. Joidenkin mielestä käytäntö on säilynyt muun muassa yhteiskunnallisen vanhoillisuuden ja maaseudun perheiden köyhyyden takia.

Avioliittoon sieppaamisesta voidaan tuomita Kirgisiassa vankeuteen enimmillään seitsemäksi vuodeksi. Arvostelijoiden mukaan lain noudattamista ei kuitenkaan valvota kunnolla.

– (Ongelma on) lainvalvonta ja juridiset käytännöt, sanoo Umutai Dauletova, joka on UNDP:n tasa-arvokysymysten koordinaattori Kirgisiassa.

UNDP:n viime vuonna tekemä tutkimus osoittaa, että noin 70 prosenttia morsiamen sieppauksiin liittyvistä rikosjutuista raukeaa. Virallisten tietojen mukaan vain yksi ihminen tuomittiin Kirgisiassa vankeuteen morsiamen sieppauksesta viime vuonna.

Kesäkuussa useita tuhansia ihmisiä osoitti mieltään sieppauksia vastaan kahdessa mielenosoituksessa pääkaupunki Bishkekissä.

Sadat Syyrian siviilipuolustusjärjestön vapaaehtoiset eli valkokypärät pääsivät pakenemaan perheineen Jordaniaan Israelin avustuksella Etelä-Syyrian kapinallisalueilta. Syyrian hallituksen joukot ovat viime viikkoina vauhdilla kapinallisten alueilla Daraan maakunnassa.

Vapaaehtoisten avustajien evakuoiminen liittyy alueen voimasuhteiden muutokseen, arvioi Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

– Evakuoinnin ajoituksen määrittelee se, missä tahdissa Syyrian hallinto ottaa näitä alueita haltuunsa. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että valkokypärien on poistuttava, mikäli he haluavat selviytyä hengissä, Juusola sanoo.

Syyrian hallinto on ottanut alueita haltuunsa askel askeleelta. Juusolan mukaan evakuointi on yksi merkki presidentti Bashar al-Assadin olevan voittamassa.

– Askel askeleelta Syyrian hallinto on ottanut alueita haltuunsa. Syyriassa ei varmasti tule rauhallista eikä vakaata, väkivallasta vapaata aluetta, mutta suuressa mittakaavassa Syyrian hallinto tukijoineen on voittamassa sodan. Tämä on yksi pieni osa tätä suurta prosessia, Juusola arvioi.

Jäsenet hengenvaarassa

Valkokypärien evakuointi on osa kansainvälistä suunnitelmaa. Israelin apua olivat pyytäneet useat länsimaat.

– Valkokypärät on ryhmä, joka on muun toimintansa ohella raportoinut niistä vääryyksistä, joita Syyrian hallinto ja Venäjä ovat tehneet sodan aikana. Sen takia tämä ryhmä on erityisen suuressa vaarassa siinä vaiheessa kun Syyrian hallinto ottaa alueita jälleen hallintoonsa. Evakuointi liittyy pyrkimykseen säästää heidän henkensä, Juusola sanoo.

Juusolan mukaan Israel oli mukana evakuoinnissa pikemminkin palveluksesta länsimaille.

– Kysymys on siitä, että tämä on Israelilta diplomatiaa, jolla osoitetaan, että tehdään hyvää ja pelastetaaan ihmishenkiä.

Sota kääntyy pohjoiseen

Seuraavaksi sodan rintama on kääntymässä etelästä pohjoiseen. Kun etelä on kokonaan Syyrian hallinnon käsissä, huomio siirtyy Idlibin maakuntaan Pohjois-Syyriassa.

– Siellä on valtavasti pakolaisia ja edelleenkin paljon Assadin hallintoa vastaan taistelevia ryhmittymiä.

– Siihen sisältyy potentiaalisesti suuri vaara siitä, että paljon siviilien henkiä menetetään jälleen kerran. Idlibin hallintaan liittyy myös kansainvälisiä kysymyksiä, koska se on osittain Turkin hallinnon alaisuudessa. Eli jälleen kerran tähän liittyy kansainvälis-poliittista diplomatiaa, Juusola muistuttaa.

Lue myös:

Israel päästi turvaan 800 syyrialaista "Valkokypärää" – työskentelivät siviilien auttamiseksi sodan runtelemalla rajalla

Informaatiosota Syyrian kaasuiskusta käy kuumana: Vuosia vanhasta videosta tehtiin valeuutinen

Venäjä: Britit määräsivät avustusjärjestön väärentämään Douman myrkkykaasuiskun – Britannia: Törkeä valhe

Vaihtoehto-Nobel Syyrian sodan uhreja auttaville valkokypärille

Ainakin 11 ihmistä on kuollut itsemurhaiskussa Kabulin lentokentän lähellä sunnuntaina illansuussa, kertoivat Afganistanin viranomaiset. Isku tehtiin vain hetkeä sen jälkeen kun kiistelty varapresidentti Abdul Rashid Dostum oli palannut maahan maanpaosta.

Panssariautossa matkustanut Dostum ei haavoittunut iskussa.

Räjähdyksessä haavoittui ainakin 48 ihmistä. Viranomaisten mukaan uhrien joukossa oli sekä turvallisuusjoukkojen jäseniä että siviilejä.

Terroristijärjestö Isis sanoo tehneensä iskun. Isis kertoi asiasta Amaq-uutistoimistonsa kautta. Iskun kohteeksi sanottiin Dostum.

Vaikutusvaltainen kenraali Dostum on entinen sotapäällikkö ja etniseltä taustaltaan uzbekki. Hän lähti epäselvissä olosuhteissa maanpakoon toukokuussa 2017 sen jälkeen kun Afganistanin syyttäjänvirasto aloitti häntä koskevan tutkinnan.

Kidutuksesta ja sotarikoksista epäilty

Syytteiden mukaan Dostum olisi määrännyt turvamiehensä sieppaamaan Dostumin entisen liittolaisen ja sittemmin polittiseksi vastustajaksi siirtyneen kuvernöörin, jota sitten pidettiin vankina, kidutettiin ja pahoinpideltiin seksuaalisesti. Seitsemän turvamiestä on tuomittu rikoksesta.

Dostum tuki Yhdysvaltoja Taliban-liikkeen kukistumisessa 2001. Häntä on sittemmin on syytetty myös sotarikoksista, joihin hän olisi syyllistynyt Talibanin kukistumisen jälkeen. Hän muun muassa tiettävästi antoi satojen talibanvankien tukehtua kuoliaaksi kuljetuskonteissa.

Yhdysvallat arvostelee Dostumia ihmisoikeusrikoksista.

Tuhannet Dostumin kannattajat ovat kuitenkin osoittaneet mieltään hänen palaamisekseen maahan. Erityisesti pohjoisen uzbekkialueella mielenosoitukset ovat kääntyneet väkivaltaisiksi ja vaikeasti hillittäviksi.

Afganistanin hallitus on estänyt Dostumin maahanpaluun useita kertoja. Arvioiden mukaan presidentti Ashraf Ghani salli nyt Dostumin paluun, jotta pohjoisalue rauhoittuisi.

Ghani, etnisesti pashtu, kutsui Dostumia 2009 "tunnetuksi tappajaksi". Ghani kuitenkin valitsi Dostumin liittolaisekseen 2014 presidentinvaaleissa saadakseen uzbekkien tuen, mikä näin kuvaa Afganistanin etnisiin ryhmiin pohjaavia poliittisia ongelmia.

Päivitetty 22.7.2018 kello 19.29: Isis sanoo tehneensä iskun.

Ruotsi sai kansainvälistä apua maan historian suurimpien metsäpalojen sammuttamiseen. Tällä hetkellä maassa on 74 paloa, ja tilanne voi muuttua yhä huonommaksi.

Lauantaina Ruotsiin saapui 139 puolalaista pelastajaa. Ranskasta Ruotsiin on lähdössä 60 vaikeaan maastoon erikoistunutta pelastajaa. Henkilöstöä ja laitteistoa on saapunut tai saapumassa myös Liettuasta, Norjasta, Saksasta ja Tanskasta.

Suomalaisia palomiehiä joukossa ei kuitenkaan näkynyt.

– Siihen on ihan yksinkertainen vastaus. Meillä on ollut tarpeeksi ihan omiakin paloja ja resurssit ovat olleet kiinni niissä, sanoo sisäministeriön pelastusylitarkastaja Rami Ruuska.

Ruuskan mukaan Suomea pyydettiin mukaan siinä missä muitakin maita.

– Ihan samalla tavalla on pyydetty, ja pariin otteeseen. Asiasta on keskusteltu jo monta päivää sitten. Valitettavasti näin siinä jouduttiin toteamaan, olemme valitelleet päätöstä.

Ruuskan mukaan Ruotsi avunpyyntö tuli viikon puolivälissä, ja lopullisen päätöksen asiasta teki pelastusylijohtaja.

Lue lisää:

Sadekuurot ovat hillinneet Lapin maastopaloja ja hidastaneet niiden leviämistä

Ruotsi saa apua maan historian suurimpien metsäpalojen sammuttamiseen – paloja edelleen runsaasti

Liekit voivat roihahtaa nopeasti, pelastajat lähestyvät palorintamaa selkäpuolelta – Animaatio näyttää, miten metsäpalo syttyy ja sammutetaan

Vuosituhansien takaa kumpuaa viisautta nykyihmisille asti – ainakin jos asiaa kysyy kivikauden tutkijoilta. Erityisesti ihmisen ja luonnon suhteesta löytyisi opittavaa, sanoo Oulun kivikautisessa museo- ja tutkimuskeskuksessa Kierikissä työskentelevä arkeologi Sami Viljanmaa.

– Nykyisiä ihmisen aiheuttamia ympäristökatastrofeja ihmetellessä juuri tämä kestävä yhteiselo luonnon kanssa on sellaista, mitä kivikaudesta hyvinkin voitaisiin ottaa opiksi.

Viljanmaan mukaan arkeologisista tutkimuksista näkee, kuinka ihminen on kivikaudella toiminut luonnon ehdoilla.

– Ympäröivää luontoa hyödynnettiin, mutta sitä ei ylikäytetty. Sen kanssa elettiin sopusoinnussa.

Esimerkiksi saaliseläimet hyödynnettiin mahdollisimman tarkasti: liha syötiin ja nahasta sekä eläinten luista valmistettiin vaatteita ja tarve-esineitä. Rannikolla hylkeiden rasvasta keitettiin öljyä eli traania, jota voitiin hyödyntää myös vaihtokaupassa.

Kivikautisen luontosuhteen merkitystä korostaa myös Oulun yliopistossa arkeologisesta tutkimuksesta ja tutkimusperinteistä väitellyt Kerkko Nordqvist. Väärillä päätöksillä sai paitsi itsensä, myös koko yhteisön hyvinkin nopeasti heikkoon kuntoon.

– Silloin ymmärrettiin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokaisella teolla ja myös jokaisella tekemättä jättämisellä on omat seurauksensa.

Nykyihmisen kaltaiset vaeltajat asettuivat pohjoiseen

Nykyisen Suomen alueelle asutus levisi ainakin kahta tai kolmea pääreittiä: idästä Vienanmeren suunnasta, etelästä Suomenlahden yli ja pohjoisesta pitkin Norjan rannikkoa. Erilaisista kulttuureista lähteneet tulijat toivat alueelle myös omat tapansa ja osaamisensa.

Suomeen mahtui kivikaudella useita itsenäisiä kulttuuripiirejä. Suomenlahden tuntumassa vaikutteet levisivät sekä idästä länteen että etelästä pohjoiseen, mutta esimerkiksi Saimaan suurten vesistöjen alueelle vaikutteita tuli suoraan myös Vienanmeren suunnalta, ja nykyisen Pohjois-Suomen alueelle asutusta ja kulttuuria levisi myös pohjoisen kautta pitkin Atlantin ja Jäämeren rannikkoa.

– Esimerkiksi joet ovat olleet merkittäviä yhteysreittejä, mutta niidenkin merkitys on aikojen kuluessa vaihdellut, Herkko Nordqvist sanoo ja muistuttaa, että kivikausi on ollut tuhansien vuosien mittainen ajanjakso.

Pohjanlahden pohjukassa on ollut hyvin voimakas paikallinen kulttuuriperinne, joka on toiminut osittain käsi kädessä Pohjois-Ruotsin kanssa, kertoo Kerkko Nordqvist.

Nordqvistin mukaan neoliittisen kivikauden alussa eli noin 7 000 vuotta sitten yleistyneen keramiikan perusteella on nähtävissä, että alueelta oli vahvoja yhteyksiä myös itään ja Vienanmeren suuntaan.

Siitä, millaisia ihmisiä kivikauden asukkaat sitten olivat, ei ole tarkkaa tietoa. Arkeologisten tutkimusten perusteella on arvioitu, että tuon ajan ihmiset ovat olleet paljolti nykyisten suomalaisten ja skandinaavien kaltaisia. Itä-Karjalassa tehtyjen löytöjen perusteella on arvioitu, että miesten keskipituus olisi ollut 177 senttiä ja naisten 165 senttiä.

Kasvojen piirteet ovat olleet todennäköisesti jykevämpiä kuin nykyihmisillä, sillä metsästä kerättyjen kasvien ja saaliiksi saatujen eläinten lihan pureskelu kun vaati voimia leukavärkeiltä.

Kivikaudelta peräisin olevia hautapaikkojakin löytyy vain ani harvoin. Kierikkikankaalta on löydetty noin 5 500 vuotta vanha punamullan värjäämä ja koillis-lounaissuuntainen alue, joka on tulkittu haudaksi.

– Ihmisjäänteitä ei ole kuitenkaan kivikaudelta asti säilynyt, kertoo Sami Viljanmaa.

Mistä elanto hankittiin?

Itämeren ja sitä edeltäneen Litorinameren aikana noin 5 000 – 7 000 vuotta sitten Pohjanlahden perukoille syntyi vahva pyyntikulttuuri, joka veti rannikoille ja jokisuistoihin poikkeuksellisen paljon asutusta.

Kalastukseen ja hylkeenpyyntiin perustuvan elämän vauraus perustui mereen ja meren antimiin.

Jääkauden jälkeisenä aikana pohjolan ilmasto oli nykyistä lämpimämpi. Lämmin ilmanala esti meren eteläisten osien jäätymisen. Se ajoi meressä elävät valtavat hyljelaumat kohti pohjoista, missä hylkeiden lisääntymiselle oli vielä otollisia jäätiköitä.

Hylkeiden valtavasta määrästä löytyy vieläkin paljon jälkiä muinaisten asutusten lähettyviltä. Esimerkiksi Kierikin kaivauksilta hylkeen luita löytyy lähes päivittäin.

– Rannikon suurissa kylissä hylkeenpyynti oli pääelinkeino. Kalastus oli todennäköisesti hyvänä kakkosena.

Kalastuksen jäänteiden löytäminen on vaikeampaa, koska ruotojen säilyminen vuosituhansien läpi on luunkappaleita harvinaisempaa. Vanhoista elinkeinoista on jäljellä myös pyyntivälineiden kappaleita, vaikka karu pohjoinen luonto tekeekin parhaansa jäänteiden maaduttamiseksi.

Arjen askareita ja kaupankäyntiä

Vaikka nykyihminen helposti luokittelee kivikauden elämän alkeelliseksi, ei elämä ja arki kivikaudella ollut erityisen raskasta tai köyhää.

Kun kivikauden elämää on pyritty hahmottamaan, sitä on verrattu muun muassa myöhempien aikojen luonnonkansojen elämään, ja sen perusteella on arvioitu, että varsinaiseen ruuan hankintaan on kulunut päivässä vain muutama tunti.

Hylkeenpyynnin ja kalastuksen lisäksi ruokaa saatiin pyytämällä metsän eläimiä ja keräämällä kasveja. Vaikka pientä kasvien kasvatusta onkin esiintynyt, ei Viljanmaan mukaan voida puhua varsinaisesta viljelystä, josta olisi jäänyt jäänteitä.

Arjen toki täyttivät monenlaiset askareet, kuten asumusten korjaaminen, pyyntivälineiden kunnostaminen, asusteiden teko ja korjailu, korien punonta sekä erilaisten kivi- ja saviesineiden työstäminen.

– Luultavasti jonkinlaisessa puuhassa on oltu suurin piirtein koko valveillaoloaika, sanoo Sami Viljanmaa.

– Voisi sanoa, että elämä kivikaudella oli joiltakin osin myös varsin yltäkylläistä. Jäänteiden perusteella voidaan päätellä, että elämä ei ole ollut pelkkää raatamista.

– Siitä kertovat esimerkiksi hyvinkin kaukaisilta seuduilta peräisin olevat tuotteet: on pystytty kaunistautumaan esimerkiksi meripihkakoruilla.

Kivikauden asusteet tehtiin usein pääasiassa maaeläinten ja hylkeiden nahasta.

Kierikin kaivauksilta on löytynyt myös viitteitä siitä, millaista elämää lapset viettivät. Tästä kertovat muun muassa pieni saviastia, joka todennäköisesti on lapsen tekemä. Löytöjen joukkoon kuuluu myös koivuntuohitervan kappale, josta on löytynyt pienen lapsen hampaan jäljet.

– Ehkäpä koivuntuohitervan pureskelu on ollut samanlaista ajanvietettä kuin nykyajan purukumin pureminen.

Henkilökohtaisesta puhtaudesta huolehdittiin todennäköisesti esimerkiksi saunomalla.

Pohjanlahden rannikolta pyydettiin hylkeitä enemmän kuin itselle oli tarpeen, ja ylimääräinen saalis kulki kauppatavarana yli pitkiäkin matkoja. Kaupaksi menivät esimerkiksi nahat ja rasvasta keitetty traani.

Kauppasuhteet ulottuivat hyvinkin pitkien matkojen taakse, sanoo Sami Viljanmaa.

– Baltian seudulta on tullut meripihkakoruja ja idästä piikivestä valmistettuja esineitä, lähinnä nuolenkärkiä. Todennäköisesti Äänisjärven suunnalta on tullut kuparisia esineitä ja Pohjois-Skandinaviasta on saatu jonkin verran punaliuskeista valmistettuja esineitä.

Jopa satojen ihmisten kyliä

Maan nouseman takia muinaiset rannat sijaitsevat nykyisin kaukana sisämaassa. Siellä ne ovat myös vähäisen maankäytön takia yleensä säilyneet melko hyvin, vaikka alueella olevat puurakennelmat ovatkin pääosin maatuneet pois.

Jäljellä on enää asuinpaikkoja ja satunnaisia pikkuesineitä, joiden perusteella kuva kivikaudesta rakentuu pala kerrallaan. Rakennuksia ei enää ole. Asumusten jälkiä toki löytyy.

Jäljelle maastoon on jäänyt esimerkiksi asumusten pohjia ympäröiviä maavalleja sekä kantikkaita maatuneita pohjia, jotka erottuvat erivärisenä ympäröivästä alueesta.

Kierikin kivikautisessa kylässä kivikautisia asumusten rekonstruktioita rakentava arkeologi Antti Palmroos sanoo talonpohjien muodon viittaavan hirsikehikoiden käyttöön, mutta se mitä pohjan päälle on rakennettu, on lähinnä arvausta. Ennallistuksetkin on suunniteltava lähinnä sen mukaan, millaisia työvälineitä ja -menetelmiä sekä materiaaleja alueella on ollut käytettävissä.

– Joskus kaivauksissa löytyy merkkejä puupaaluista ja tukirakenteista, mutta ne ovat hyvin vaikeasti tulkittavissa.

Useimmat talot olivat yksinkertaisia harjakattoisia asumuksia, joiden keskellä lämpöä ja valoa toi avoin tulipaikka. Jokivarsilla taloista muodostui kyläalueita, joissa saattoi asua kymmeniä, joskus jopa satoja ihmisiä.

Kierikin kaivausten perusteella on nähty, että esimerkiksi Iijokivarressa on ollut jopa 60 metriä pitkiä taloryhmiä, joista on muodostunut oman aikana rivitaloja joen aurinkoisille pohjoisrannoille.

Selviäisitkö sinä kivikaudella?

Vaikka kivikauden aikaa pidetään alkukantaisena ja alkeellisena ajanjaksona, eivät ihmiset kivikaudella olleet paljoakaan erilaisia kuin nykypäivän kadunkulkijat.

Herkko Nordqvistin mielestä kivikauden ihmisiä ei voida pitää alkukantaisina villeinä.

– Kivikauden ihmiset olivat hyvin taitavia ja fiksuja siinä ajassa ja teknologisessa ympäristössä, jossa he elivät. Luonnonympäristön hallinta ja siihen liittyvä osaaminen on ollut aivan omaa luokkaansa.

Myös yhteisöjen toimintaa on jo kivikaudella ohjattu ja johdettu erilaisilla järjestelmillä, mistä kertoo osaltaan myös kylien muodostuminen ja erilaiset yhteisölliset kalastus- ja metsästysmuodot.

Herkko Nordqvistin muistuttaa, että älyltään ihmiset olivat nykyihmisten kaltaisia.

– Se ero tietysti on, että nykyisin meillä on käytössä tieteen ja kirjoitetun tradition mukanaan tuomaa tietoa. Näennäisesti se tietysti asettaa kivikauden ihmiset eri asemaan, mutta ihmisinä he eivät poikenneet meistä.

Mutta selviäisikö nykyihminen kivikauden oloissa?

Sami Viljanmaan mukaan ilman opettelua kivikauden elämä olisi vaikeaa, mutta koska itse ihminen ei ole juuri muuttunut Kierikin kultakauden ajoista, sinnikkäästi harjoittelemalla nykyihminenkin pärjäsi kivikaudella.

– Toki monenlaisia asioita pitäisi opiskella, mutta ei ne mahdottomia asioita olisi nykyisillekään kaduntallaajille oppia.

Lähteet:

Juha Ylimaunu: Itämeren hylkeenpyyntikulttuurit ja ihminen–hylje-suhde – Samuel Vaneeckhout: A social panarchy: social changes on the Bothnian Bay between 6500 and 4000 cal BP, (Studia Humaniora Ouluensia 12) Oulun yliopisto – Susanne Åberg: Litorinameren ylin ranta Suomessa, Helsingin yliopisto – Kerkko Nordqvist: The Stone Age of north-eastern Europe 5500–1800 calBC. Bridging the gap between the East and the West, Oulun yliopisto – Kierikkikeskuksen näyttely ja näyttelyopas

Lapin ja Varsinais-Suomen maastopalot ovat pitäneet pelastushenkilökunnan kiireisenä viime päivinä. Myös Ruotsissa on roihunnut ennätyksellisen paljon metsäpaloja. Hallitsematon metsäpalo on ihmisille vaarallinen, mutta luonto selviytyy tulipaloista hyvin.

Luonnonvarakeskus Luken johtavan tutkijan Taina Pennasen mukaan tulipalo on aina ollut metsän luontainen uusiutumiskeino, joka lisää metsän monimuotoisuutta.

– Metsäpalo tai myrsky kaataa puut ja uusi sukupolvi pääsee kasvamaan. Kun mennään tarpeeksi kauas taaksepäin historiassa, kaikki meidän metsät ovat palaneet jossain vaiheessa.

Useimmat metsäpalot ovat kuitenkin ihmisen aikaansaannosta ja johtuvat huolimattomasta tulen käsittelystä.

Pennasen mukaan metsäpalot ovat silti vähentyneet sadan vuoden takaisesta ajasta, ja nykytekniikalla ne myös saadaan aiempaa helpommin aisoihin.

Täältä näet animaation, joka kertoo, miten metsäpalo syttyy ja miten se sammutetaan.

Tuli rikastaa maaperää

Kun metsä palaa, sen orgaanisesta aineksesta vapautuu ravinteita maahan, jonka pH-arvo nousee, Pennanen sanoo.

– Ensin vaateliaat kasvit pääsevät valtaan. Tulee ruohovartisia heinäkasveja, jotka käyttävät nopeasti ravinteita.

Jos metsä palaa aikaisin keväällä, maanpinta voi alkaa vihertää jo samana kesänä, tai viimeistään seuraavana kesänä.

Luken tutkijan Ilkka Vanha-Majamaan mukaan ensimmäisiä pioneerilajeja ovat maitohorsma, metsälauha ja niiden suojissa kasvavat sammaleet. Usein metsäpalosta toipuvilla alueilla tavataan myös vadelmapensaikkoa.

Rehevien paikkojen ensimmäiset puut ovat tyypillisesti koivuja ja myöhemmin kuusia. Kuiville kankaille kasvaa puolestaan mäntyjä.

Ne myös selviytyvät liekeistä koivua ja kuusta paremmin. Uutta kasvillisuutta nousee kuitenkin nopeammin rehevällä maalla tulipalon jälkeen, sanoo Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteen tohtori Antti Uotila, joka toimii myös Hyytiälän metsäaseman johtajana.

– Hyytiälässä oli reilut sata vuotta sitten iso metsäpalo karulla kankaalla. Alkuun sen uudistuminen oli aika hidasta, mutta nyt siellä kasvaa jo seuraava puusukupolvi.

Metsä ei tarvitse ihmistä

Uotilan mukaan muutaman metrin pituinen taimikko voi kasvaa kymmenessä vuodessa, mutta tukkimetsän kasvu kestää noin viisikymmentä vuotta. Istutetut taimet lähtevät nopeampaan kasvuun kuin luonnollisesti itäneet siemenet.

Palanut metsä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ihmisen apua. Luonto hoitaa itse itsensä, kun sille annetaan aikaa. Metsä herää eloon lähimetsistä kulkeutuvien tai palosta selviytyneiden siementen avulla.

– Perusedellytys on, että maaperän mikrobisto on tervettä ja monipuolista. Se mahdollistaa kasvien kasvun. Suomessa maaperä on melko tervettä, vaikka yksipuolistumista onkin tapahtunut, Pennanen sanoo.

Kaskeamisella ja kulotuksella metsäpalon vaikutus

Etelä- ja Keski-Suomen metsät olivat suurilta osin kaskettuja 1700–1800-luvuilla. Kaskeamalla saatiin aikaan sama vaikutus kuin metsäpaloilla eli maaperään vapautui ravinteita.

– Kaskeamisen jälkeen viljeltiin naurista, ruista ja kauraa jonkin aikaa, ja sitten pelto metsittyi taas uudestaan, Uotila sanoo.

Metsät ovat maapallon hiilinieluja. Johtava tutkija Taina Pennanen, Luke

Perinteisesti metsiä on hoidettu myös kulottamalla, jota opiskelijat ovat vastikään harjoitelleet myös Hyytiälän metsäasemalla. Uotilan mukaan kulotus oli yleinen tapa etenkin ennen maanmuokkauskoneiden yleistymistä.

Luken tutkijan Ilkka Vanha-Majamaan mukaan Suomessa ei ole täysin luonnonmukaisia metsiä jäljellä, sillä ihminen on jättänyt niihin jälkensä aikojen saatossa tavalla tai toisella.

– Kaikkia Suomen metsiä on käytetty talousmetsinä. 1300-luvulta lähtien on tehty hakkuita, ja kaskeamista kesti 1900-luvun alkuun. Myös nykyisillä kansallispuistoilla on kaskihistoria.

Hiilinielu tyhjenee – "Ilmastolle se on huono juttu"

Jos metsää ei kaadettaisi tai poltettaisi, se kuolisi ennenpitkää vanhuuttaan. Uotilan mukaan esimerkiksi männyt voivat elää 300–400 vuotta Eteläisessä Suomessa.

– Pikkuhiljaa ne sitten kuolevat. Syynä voivat olla tuholaiset, lumen katkomat oksat, myrskyt tai metsäpalo.

Ilman ihmistä metsäpaloja syttyisi kuitenkin harvemmin. Metsät kasvaisivat vanhemmiksi ja varastoisivat hiilidioksidia pitempään.

– Metsät ovat maapallon hiilinieluja. Metsäpalossa vapautuu valtavasti hiilidioksidia ilmaan. Ilmastolle se on huono juttu, mutta hiilensidonta käynnistyy pian uudestaan, kun metsä taas alkaa kasvamaan, Pennanen sanoo.

Turun rauhassa vuonna 1743 vedetty Venäjän ja Ruotsin raja halkaisi Saimaan lähes keskeltä. Venäjän epäonneksi Saimaan keskeiset kulkuväylät Puumalansalmi ja Sulkavalla sijaitseva Vekaransalmi jäivät Ruotsin puolelle.

Vesitie oli käytännössä ainoa huoltoväylä Pietarista, Viipurista ja Lappeenrannasta Savonlinnaan. Lisäksi salmien takana väijyvä silloinen suurvalta Ruotsi oli sotilaallinen uhka Venäjälle.

Venäjä päätti vahvistaa länsirajaansa rakennuttamalla Saimaan itärannalle neljä kanavaa, useita varuskuntia ja tykkiveneitä.

– Aluksia oli enimmillään tiettynä hetkenä 88 kappaletta, Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen kertoo.

Vihavaista Suvorovin kanavat kiinnostavat erityisesti, sillä mies on Sulkavalta kotoisin.

Kanavien rakentajaksi ja rajan vahvistajaksi pestattiin hallitsijoiden epäsuosioon välillä joutunut kenraali Suvorov. Omapäinen, tarmokas ja värikäs Alexander Suvorov oli sotapäällikkö, jonka maine on sittemmin kasvanut Venäjällä myyttisiin mittoihin. Pietarissa on nykyisin oma museo.

– Häntä pidetään sotataidon mestarina, joka ei hävinnyt yhtään taistelua. Hän kävi niitä kuutisenkymmentä kappaletta, Vihavainen tietää.

Suvorovin luomasta ajattelusta on käännetty myös suomeksi kirja Aleksander Suvorov: Voittamisen taito – Venäläisen sotataidon klassikko. Sen katsotaan edelleen olevan pohja venäläiselle sodankäynnille.

Voittamisen taito – venäläisen sotataidon klassikko

– Hänen maineensa vain kasvoi ja lopulta Suvorov sai generalissimuksen arvonimen. Sellainen on tietääkseni myönnetty Venäjällä vain viidelle henkilölle kuten Stalinille.

Suvorovin kanavakokonaisuus käsittää neljä erikokoista kanavaa Ruokolahden, Sulkavan ja Puumalan alueella. Ne ovat Kutvele, Käyhkää, Kukonharju ja Telataipale. Kanavien merkitys hiipui vajaan 20 vuoden jälkeen kun Suomen suuriruhtinaskunta liitettiin osaksi Venäjää ja raja siirtyi kauas Saimaalta.

Timo Vihavaisen mielestä kanavien ympärille on rakennettavissa matkailukohde, joka kiinnostaisi historian harrastajia yleisesti ja Venäjällä erityisesti.

– Venäjällä Suvorovin arvostus on noussut edelleen ja aiheesta löytyy jo useita kyrillisin kirjaimin tehtyjä nettisivustoja.

Kanavista ylimmällä, Telakanavalla järjestettiin heinäkuussa tapahtuma, jossa muisteltiin yli 200 vuoden takaisia tapahtumia. Paikalla oli satoja kiinnostuneita.

– Ihmiset kaipaavat kokemuksellisia elämysmatkailukohteita ja tämä olisi juuri sellainen. Sadan kilometri matka esimerkiksi kanootilla.

Suvorov hahmona sopii Timo Vihavainen mielestä hyvin elämysmatkailukohteen vetonaulaksi, sillä voittamaton sotakenraali puhui ilmeisesti sujuvaa suomea.

– Hän kävi talonpojaksi naamioituneena Savonlinnassa ja yritti tehdä valitusta. Hänet käännytettiin pois. Suvorov palasi univormussaan ja moitiskeli savonlinnalaisia huonosta kohtelusta.

Sveitsiläisen yliopiston omistama kreikkalais-roomalainen papyrus on vihdoin paljastanut salaisuutensa. Kahden vuosituhannen takainen papyrus oli Baselin yliopiston kokoelmissa satoja vuosia ilman, että sen sisällöstä kyettiin saamaan selvää.

Papyruksen hankki 1500-luvulla erikoisten kulttuuriesineiden kokoelmaansa oikeustieteen professori Basilius Amerbach. Kokoelmassa oli myös muun muassa yksisarvisen sarvesta tehty pienoispatsas – joka tosin on osoittautunut mursun syöksyhampaasta kaiverretuksi. Baselin yliopisto osti kokoelman 1660-luvulla Amerbachin perikunnalta.

Modernit infrapuna- ja infraviolettivalotutkimukset osoittivat, että papyrus olikin useita papyruksia tiukasti yhdessä. Ne oli ehkä niputettu, jotta ne voitaisiin kierrättää materiaalina kirjansidonnassa, tutkijat arvelevat.

Kun restauroijat saivat arkit erilleen, useimmat osoittautuivat kauppakirjeiksi, sopimuksiksi ja kuiteiksi, mutta yksi oli muuta maata. Sen molemmat puolet täyttävä kreikankielinen teksti oli takaperoista, aivan kuin peilin kautta kirjoitettua, joten lukeminen oli iso haaste.

Kun kirjoitus vihdoin saatiin tulkittua, se osoittautui lääketieteelliseksi tekstiksi sairaudesta, jota tuolloin ja vielä 1900-luvullakin kutsuttiin hysteriaksi.

Levoton kohtu oli syypää moneen vaivaan

Muinaishistorian professorin Sabine Huebnerin mukaan "hysteeristä apneaa" käsittelevän tekstin lienee kirjoittanut joko lääkäri-filosofi Klaudios Galenos tai joku, joka kommentoi hänen työtään.

Vuosina 129–216 elänyt Galenos oli antiikin merkittävimpiä lääkäreitä. Hän hoiti keisareita ja rakensi pohjaa länsimaiselle lääketieteelle. Suomessa hänen nimensä oli vielä tämän vuosikymmenen alussa hyvinkin tuttu lääkäreiksi haluaville, sillä yksi pääsykoekirjoista oli Galenos - johdanto lääketieteen opintoihin.

Määritelmän hysterialle antoi antiikin lääkäreistä nimekkäin, 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua elänyt Hippokrates. Hänen mukaansa hysteria oli naisten tauti, joka johtui siitä, että heidän kohtunsa alkoi vaellella elimistössä. Nimensäkin tauti sai kreikan kohtua tarkoittavasta hystera-sanasta.

Lääkkeeksi pärskäjuurta ja yhdyntöjä

Hippokrates ei ollut ensimmäinen, jonka mieleen juolahti syyttää kohtua mielenterveyden ongelmista. Jo egyptiläisessä papyruksessa vuodelta 1600 e.a.a. pidetään levotonta kohtua syynä naisten masennukseen.

Parannuskeinoksi määrättiin pahanhajuisia savuja niin naisen ylä- kuin alapäähän. Toisenlaiset hoitokeinot pilkahtavat ensi kertaa kreikkalaisessa tarussa:

Kuninkaan kolme tytärtä kieltäytyivät falloskultin palvontamenoista. Sitä pidettiin merkkinä hulluudesta. Parantaja Melampus päätteli, että orgasmien puute oli myrkyttänyt heidän kohtunsa pahoilla kaasuilla. Melampus paransi neidot mielenvikaisuuden hoidossa yleisellä mustalla pärskäjuurella – jouluruusulla – ja kehottamalla heitä yhtymään vahvojen nuorukaisten kanssa. Niin tehtyään he saivat järkensä takaisin.

Törmäys maksaan oli kuolemaksi

Galenos oli samoilla linjoilla kuin Hippokrates: Jos kohtu pääsi kuivumaan, se lähti etsimään kosteutta muilta elimiltä ja aiheutti niihin törmäillessään jos jonkinlaista ruumiin ja mielen vaivaa. Maksaan törmääminen saattoi olla jopa kuolemaksi, koska sen uskottiin laukaisevan äkillisen tukehtumiskohtauksen.

Myös Galenosin mielestä hysterian yleisin syy oli kohdun kuivuus, joka johtui yhdyntöjen puutteesta. Hoidoksi hän ehdotti avioliittoa. Ellei se käynyt päinsä, apua saattoi hänen mukaansa etsiä yrteistä. Nuorille naisille hän suositteli hillittyä elämää, joka "ei kiihdyttäisi heitä".

Soranus, toinen kreikkalaislääkäri, oli sitä mieltä, että kohtu pysyy parhaiten paikallaan, jos nainen on koko ikänsä neitsyt. Siten hän kyllä sahasi omaa oksaansa, sillä häntä pidetään maailman ensimmäisenä synnytysten – ja gynekologian – erikoislääkärinä.

Kohdun ja mielenterveysongelmien yhteys kelpasi lääkäreille selitykseksi pitkään. Hysterian oireeksi kävi melkein mikä tahansa: hermostuneisuus, päänsärky, yskä, tunteenpurkaukset, vatsakivut, vapina, kouristukset, tukehtumisen tunne, jopa halvaantuminen.

Vielä sittenkin, kun kohdun oli todettu pysyvän paikallaan siinä missä muutkin sisäelimet, hysterian syiden uskottiin olevan seksuaalisuudessa. 1800-luvulla hysteriadiagnooseja alkoivat saada myös miehet.

Tänä päivänä tällaisiin oireisiin osataan etsiä paitsi elimellisiä niin myös psykosomaattista syytä, eikä naisen itsenäistä ajattelua edes pidetä merkkinä sairaudesta, kuten monissa historian vaiheissa.

Hysteriasta tuli konversiohäiriö

Kesti melkein meidän päiviimme, ennen kuin hysteria-diagnoosi todettiin hyödyttömäksi – olihan siihen niputettu paitsi stressin aiheuttamia oireita tai paniikkikohtauksia niin myös hyvin toisistaan poikkeavia sairauksia, rajatilapersoonallisuushäiriöstä skitsofreniaan.

Kun hysteria, tai hysteerinen neuroosi, poistui tautiluokituksesta, tilalle tuli tarkkarajaisempi konversiohäiriö. Sillä selitetään tahdonalaisten lihasten tai aistien oiretta tai vajausta, jolle ei löydy fyysistä syytä.

Lisää hysterian ja naisten mielenterveyden historiasta kertoo laajalti englanniksi joitakin vuosia sitten julkaistu italialaisen Cagliarin ylipiston tutkimus.

Galenosin ajatuksia päätyi virsikirjaan

Galenosin tekstejä on etsitty kierrätysmateriaalista muuallakin kuin Baselin yliopistossa.

Kansainvälisessä tutkimuksessa selvitetään parhaillaan, mitä hänen ajatuksistaan on säästynyt 1000-luvun kierrättäjiltä, jotka puhdistivat pergamenteille kirjoitetun tekstin kalkilla, kirjoittivat päälle kristillisiä virsiä ja sitoivat kirjaksi.

Galenosin teos, yksi monista, käsitteli "yksinkertaisten lääkkeiden sekoituksia ja voimaa". Se oli kirjoitettu kreikaksi, aikansa johtavalla lääketieteen kielellä. 26-sivuiseksi virsikirjaksi päätynyt versio oli 500-luvulla tehty syyriankielinen käännös.

Kun yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston hiukkaskiihdytinlaboratoriossa jäljitettiin 500-luvun mustetta kirjan sivuilta, röntgenkuvista toivottiin selviävän edes sana tai kaksi Galeanosin ajatuksista. Paljastunut teksti on yllättänyt selvyydellään.

Työ oli aiemmilla menetelmillä osoittautunut mahdottomaksi, sillä 1000-luvun puhdistajat olivat olleet perusteellisia ja muste oli samanlaista niin heillä kuin viisi vuosisataa aiemmin. Tutkijat eivät myöskään halunneet vahingoittaa uudempaa kirjoitusta, jolla on oma historiallinen arvonsa.

Digitalisoidut tekstit liitetään Pennsylvanian yliopiston käsikirjoituskokoelmaan kaikkien katsottaviksi. Kansainvälisesti on sovittu, että syyrialaiskäännöksen muutkin osat talletetaan tarkkoina kuvina samaan paikkaan. Osia on päätynyt eri puolille Afrikan, Euroopan ja Yhdysvaltain kirjastoja.

Lue tai kuuntele Yle Areenasta: Apulaisprofessori Stefania Fortuna ja professori Outi Merisalo pohtivat Galenosin merkitystä länsimaiselle lääketieteelle.

Euroopan komissio antoi keskiviikkona odotetun päätöksen hakukonejätti Googlen Android-käyttöjärjestelmää koskevassa tutkinnassa. Kolme vuotta kestäneen tutkinnan lopputulos oli, että Google on käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin edellyttäessään laitevalmistajilta, että nämä esiasentavat Googlen sovelluksia Android-laitteisiinsa.

Vuosien ajan Google vaati laitevalmistajia asentamaan mobiililaitteisiinsa Googlen Chrome-selaimen ja hakusovelluksen. Jos näitä sovelluksia ei laitteesta valmiina löytynyt, ei sillä ollut pääsyä Googlen Play-sovelluskauppaan.

Tämä käytännössä pakotti laitevalmistajat lisäämään Googlen sovellukset laitteisiinsa. Tämän lisäksi Google maksoi merkittäviä summia suurille matkapuhelinvalmistajille ja operaattoreille siitä, että ne asentavat laitteisiinsa yksinomaan Googlen hakukoneen.

Eikä Googlelle riittänyt, että sovellukset löytyvät puhelimista, vaan niiden piti olla yhden pyyhkäisyn päässä aloitusnäytöstä.

EU:n kilpailuviranomaiset katsovat, että näillä keinoilla Google tukahdutti kilpailun. Useimmat kuluttajista kun tyytyvät käyttämään esiasennettuja sovelluksia. Ja vaikka käyttäjä asentaisi puhelimeensa toisen selaimen, Googlen omaa selainta ei voi poistaa laitteelta. Kokeile vaikka.

Google kiristää otettaan Androidista

Omien sovellusten pakottaminen Android-laitteisiin ei ollut Googlen ainoa synti. Yhtiö myös esti valmistajia esiasentamasta laitteisiinsa Googlen vaihtoehtoisia Android-versioita, joita Google ei ole hyväksynyt. Yksi tällainen vaihtoehtoinen versio on Amazonin mobiililaitteissa toimiva FireOs.

Google on markkinoinut Android-käyttöjärjestelmäänsä avoimen lähdekoodin ohjelmistona, jossa kilpailu kukoistaa ja innovaatiot pulppuavat. Tosiasiassa hakukonejätti on jo vuosien ajan tiukentanut otettaan käyttöjärjestelmästään.

Mainospuheissa Googlen Android on avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä, jota laitevalmistajat voivat vapaasti muokata omiin puhelimiinsa. Valmistajat saavat lisätä järjestelmään omia ominaisuuksia tai päättää mitä sovelluksia laitteisiin esiasennetaan.

Kun Google lanseerasi Android-käyttöjärjestelmän vuonna 2007, yhtiö pelkäsi jäävänsä juuri ensimmäisen iPhonen julkaisseen Applen jalkoihin mobiilimarkkinoilla. Googlen markkinaosuus oli nolla, joten se päätti antaa käyttöjärjestelmänsä ilmaiseksi laitevalmistajille tavoitteenaan tätä kautta saada omat palvelunsa kuluttajien käyttöön.

Androidin alkuvuodet olivat sotkuiset. Kun Applen puhelimet pyörittivät viimeisen päälle viimeisteltyä iOS-käyttöjärjestelmää, Android-puhelimien valikoiva oli kirjava. Eikä hyvässä mielessä. Välillä oli vaikea löytää mitään yhteistä eri Android-puhelimista.

Lisäksi avoin lähdekoodi tarkoitti sitä, että Google ei hallinnut Android-käyttöjärjestelmää. Kuka tahansa sai ottaa koodin ja kehittää siitä haluamansa järjestelmän. Esimerkiksi verkkokauppajätti Amazon julkaisi vuonna 2011 Android-käyttöjärjestelmään perustuvan FireOS-käyttöjärjestelmän, joka on riisuttu kaikista Googlen sovelluksista.

Tästä huolimatta Googlen yritys onnistui ja Android-käyttöjärjestelmä nousi nopeasti maailman suurimmaksi mobiilialustaksi. Tällä hetkellä 80 prosenttia Euroopassa myytävistä puhelimista pyörittää Androidia. Maailmanlaajuisesti osuus on vielä suurempi.

Tässä uudessa asemassa avoin lähdekoodi alkoi Googlesta näyttää enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Koska lähdekoodia ei enää voitu sulkea, Google antoi laitevalmistajille ukaasin: Jos valmistatte laitteita, jotka pyörittävät Androidia, joka ei ole saanut meidän hyväksyntää, ette saa pääsyä sovelluskauppaamme.

Samalla Google siirsi useita keskeisiä toimintoja ja ohjelmointirajapintoja Android-käyttöjärjestelmästä Play-sovelluskauppansa. Tavallaan yhtiö sitoi Androidin käytön omaan sovelluskauppaansa. Sovellukseen, jota se täysin hallitsee.

Avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmä alkoi hiljalleen näyttää vähemmän avoimelta. Ja kun samalla Google siirtyi yhä kehittämään sovelluksiaan, käyttäjät huomasivat kuinka yksi kerrallaan avoimen lähdekoodin Android-sovellukset muuttuivat suljetun lähdekoodin Google-sovelluksiksi.

Ja hiljalleen eri valmistajien puhelimet ovat siirtyneet yhä lähemmäksi puhdasta Androidia.

Entä Apple?

EU:n määräämien jättisakkojen jälkeen moni ihmetteli, miten Googlea rangaistaan toiminnasta, jota sen kilpailija Apple on harjoittanut jo vuosia. Applen puhelimethan ovat täynnä yhtiön esiasentamia sovelluksia, joista monia ei voi poistaa. Lisäksi yhtiö vetää tiukkaa linjaa sovelluskauppansa suhteen.

Ensimmäisen syy on yksinkertainen: Apple valmistaa itse puhelimensa. Apple ei käske muita laitevalmistajia lisäämään omia sovelluksiaan laitteilleen, muut eivät valmista iOS-laitteita.

Googlekin saa lisätä mitä tahansa sovelluksia niihin puhelimiinsa, jotka se itse valmistaa.

Toinen syy on se, että Apple ei ole markkinajohtaja. Sen iOS-käyttöjärjestelmän osuus maailman mobiilimarkkinoista on noin 14 prosenttia.

Google sai sakot juuri määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Markkinajohtajana se esimerkiksi esti Amazonin viiden vuoden takaisen pyrkimykset mobiilimarkkinoille. Jos jonkin laitevalmistaja olisi alkanut valmistaa Amazonin FireOS-laitteita, se olisi Googlen sääntöjen mukaan samalla menettänyt oikeuden myydä laitteita, jotka sisältävät suosittuja Googlen sovelluksia. Yksikään laitevalmistaja ei halunnut ottaa tällaista riskiä.

Meneekö Googlen liiketoimintamalli uusiksi?

Google ei siis saa tuloja suoraan Android-käyttöjärjestelmään, eikä se ota maksua sovelluskaupastaan. Sen sijaan se saa rahansa hauista ja niiden ohessa näytettävistä mainoksista. EU:n päätöksen myötä Google ei saa pakottaa hakusovellustaan tai selaintaan (jonka kautta hakuja tehdään) Android-laitteisiin. Tämä vaikuttaa suoraan yhtiön tulonmuodostukseen.

Googlen toimitusjohtaja Sundar Pichai onkin kommentoinut, että EU:n määräämät sakot saattavat pakottaa yhtiön muuttamaan liiketoimintamalliaan. Tämä voi tarkoittaa, että yhtiö alkaa keräämään lisenssimaksuja käyttöjärjestelmästään.

Tai sitten yhtiön pitää vain luottaa, että käyttäjät asentavat itse yhtiön sovellukset puhelimiinsa. Monessa tapauksessa Googlen sovellukset ovatkin haastajiaan edellä.

Google voi toki myös maksaa siitä, että sen sovellukset löytyvät esiasennettuina tietyiltä laitteilta. Samalla myös muilla yrityksillä on oltava mahdollisuus tarjota omia vaihtoehtoisia sovelluksiaan laitteisiin. Ja jos Google häviää tarjouskisan, se ei voi uhkailla laitevalmistajaa sovelluskauppalisenssin hylkäämisellä.

Ovatko jättisakot kova isku vai pelkkä raapaisu?

EU-komission määräämät 4,3 miljardin euron sakko on suurin komission koskaan määräämä sakko EU-säännösten rikkomisesta. Summa suuri, mutta sitä on amerikkalaisyrityksen liikevaihtokin.

Googlen emoyhtiö Alphabetin viime vuoden liikevaihto oli reilut 110 miljardia dollaria. Viime vuosina yhtiö on tehnyt keskimäärin 15 miljardia dollaria voittoa.

Rahaa yhtiön kassassa on yli 100 miljardia dollaria, joten jättisakon maksaminen ei tuota vaikeuksia.

Pelkkä maksaminen ei kuitenkaan riitä, vaan yhtiön on muutettava toimintatapaansa. Ja se taas voi tulla kalliiksi.

Lue lisää:

Google, Facebook ja kumppanit ruotuun? – EU haluaa kilpailua tukahduttavat teknologiajätit tottelemaan sääntöjä

Google sai EU:lta miljardisakot markkina-aseman väärinkäytöstä – ohjasi käyttäjiä omaan verkkokauppapalveluunsa

Suomeen on ennustettu hellettä myös seuraavaksi kymmeneksi päiväksi, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Kymmenen päivän ennusteen mukaan lämpötila liikuu päivisin 25–30 asteessa ja öisin 15–20 asteessa. Sää on enimmäkseen aurinkoinen ja poutainen, mutta paikallisesti esiintyy sade- ja ukkoskuuroja.

Sunnuntaina tukalasta helteestä on varoitettu maan eteläosassa, mutta maanantaina varoitus koskee koko maata Lappia lukuun ottamatta.

– Alkuviikosta ei ainakaan näytä, että lämpötila nousisi yli 30 asteen, mutta tukalan kuumaa on.

Kotakorven mukaan tukalan helteen varoitus laajenee viikon edetessä lähes koko maahan.

Alkuviikon yöt tuovat myös helteessä hikoileville helpotusta, sillä yölämpötilat laskevat monin paikoin alle 20 asteen. Rannikolla lämpötilat voivat tosin jäädä öisinkin yli 20 asteen.

– Meri alkaa olla niin lämmin, että yöt ovat olleet rannikoilla laajalti yli 20-asteisia. Vasinkin kaupungissa, missä kuumuus jää rakennuksiin.

Viikon edetessä kosteus lisääntyy sade- ja ukkoskuurojen myötä. Kuuroja esiintyy ympäri Suomea, mutta viikonlopun sade- ja ukkosmääriin ei enää ylletä.

Sade- ja ukkoskuuroja myös alkavalla viikolla

Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessa on heinäkuussa keskimäärin 16 hellepäivää.

Tuo raja on jo ylitetty, sillä tähän mennessä heinäkuussa on ollut 18 hellepäivää – ja ennusteiden mukaan koko loppukuu vietetään helteessä.

Kotakorpi arvioi käsillä olevan harvinaislaatuisen kesäsään, jos ensi viikon ennusteet toteutuvat ja lämpötila pysyy 30 asteen tienoilla.

– Vuorokauden keskilämpötila on ollut pitkään korkea, joten omalla kokemuksellani kuvittelisin, ettei tällaista kovin monesti Suomessa ole ollut. Poikkeuksellisuus toki selviää vasta myöhemmin tilastoista.

Kuluneella viikolla vuorokauden keskilämpötila on ollut Helsingissä yli 20 astetta. Utsjoella vuorokauden keskilämpötila on pysytellyt parina päivänä 25 asteessa.

Lue lisää:

Sadekuurot ovat hillinneet Lapin maastopaloja ja hidastaneet niiden leviämistä

Salama vaurioitti useita autoja juhlapaikalla Hartolassa, Kouvolassa satoi tunnissa kuukauden sademäärä

Helleaalto korventaa pohjoista Eurooppaa, kuivuus riivaa viljelijöitä – myös Japanissa kuumuus tappanut kymmeniä

Huutaako pakastin helteellä tai jäikö sytkäri autoon? Nämä esineet eivät kestä hyvin kuumuutta

Kylmäkalleja sänkyyn, alusvaatteet pakastimeen – Lue lukijoiden kekseliäät hellevinkit olon viilentämiseksi

VR:llä ongelmia helteen kanssa – ilmastoinnit hyytyvät ja veturit ylikuumenevat

Kokosimme vinkkejä helteistä selviytymiseen – THL suosittelee pysymään sisätiloissa kuumimpien keskipäivän tuntien aikaan

Lappeenrannassa koettiin jännityksen hetkiä sunnuntaina, kun laskuvarjohyppynäytöksessä yhden hyppääjän laskuvarjo ei auennutkaan kunnolla. Oskari Mylläri laskuvarjoyhdistys Skydive Karjalasta kertoo, että punokset hyppääjän varjon alla menivät kierteille, eikä hän ehtinyt niitä selvittää. Tällöin hyppääjä käytti oikeaoppisesti varavarjoaan ja laskeutui turvallisesti.

Pelastuslaitos ehti saada ilmoituksen ohikulkijalta valtatie kuudella, että yksi laskuvarjohyppääjistä tuli alas ilman varjoa, kertoo päivystävä palomestari Toni Jaako. Hyppääjää etsivät niin poliisit, ensihoitajat kuin pelastuslaitoskin.

Hurjan näköisestä tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, eikä hyppääjä loukkaantunut tilanteessa. Skydive Karjalan väki kävi Myllärin mukaan noukkimassa pudonneen varjon autolla läheisestä metsiköstä.

– Ei tässä sen suurempaa dramatiikkaa ole. Ei tämä ihan jokapäiväistäkään tietenkään ole, mutta sen takiahan ovat nämä varavarjot, Mylläri kommentoi Ylelle.

Lappeenrannassa järjestettiin sunnuntaina Skydive Karjalan näytös, jossa 24 ihmistä hyppäsi DC3-koneesta. Myllärin mukaan osallistujat olivat pääosin Skydive Karjalasta, osa oli tullut mukaan muista yhdistyksistä harvinaisen DC3-hypyn takia.

– Onhan tämä vähän kuin toinen elämä, kun tänne tulee työpäivän jälkeen, Ottilia Mäkinen kiteyttää.

Ottilia ja Mikko Mäkinen asuvat Koskenkylällä, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Saarijärven keskustasta. Mäkisten kaksikerroksisen talon parvekkeelta aukeaa henkeäsalpaavan kaunis näkymä rantaniityille joenrannan koivikkoon.

Talo valmistui kolmisen vuotta sitten paikalle, jossa oli aikoinaan Mikko Mäkisen mummola. Persoonallisesti sisustettua kotia on esitelty jopa sisustuslehdissä.

Pari ehti aikoinaan etsiä kotia myös Jyväskylästä. Molempien suku on kuitenkin lähtöisin Saarijärven seudulta, mikä ratkaisi kotipaikan valinnan. Nyt Mäkiset ovat arjessaan yhdistäneet romanttisesti asumisen maalla ja nykyaikaisen elämäntavan.

Ottilia Mäkinen käy töissä Saarijärven keskustassa, jossa hänellä on tatuointistudio. Autossa istumista riittää perheen lapsillakin, sillä lähimpään kouluun on matkaa toistakymmentä kilometriä.

Joillakin ihmisillä kuva maaseudusta saattaa olla hyvinkin yksipuolinen, mutta täällä on kaikenlaista toimintaa ja kaikenlaisia ihmisiä Sanna Löytöjärvi, lypsykarjatilan emäntä

Mikko Mäkinen puolestaan käy töissä Jyväskylässä, missä hän tekee työtä kaivinkoneenkuljettajana. Hän lähtee arkisin töihin kello 5:20. Kotona hän on viiden maissa iltapäivällä. Jaksamisen salaisuus on yksinkertainen.

–Kun menee aikaisin nukkumaan, jaksaa, Mikko Mäkinen toteaa.

Mäkiset harrastavat jenkkiautoja. Isännän silmäterä on vuoden 1970 Plymouth Valiant. Se on ollut hänellä yhtä kauan kuin vaimokin.

– Muistan sen aamun, kun Mikko lähti tulevaa autoa ostamaan ja minä jäin tulevan anopin luo nukkumaan, Ottilia Mäkinen hymähtää.

Luonnollisesti sama jenkkirauta oli heidän hääautonaan.

Mikko Mäkisen mukaan jenkkiautolla saa parhaat kyydit sorateillä. Teiden ajoittainen huono kunto on kestopuheenaihe eri puolilla maaseutua. Mäkistä eivät Saarijärven sorateiden vallesmannin kiharat hetkauta.

– Eivät ne asfalttitiet ole sen paremmassa kunnossa, hän toteaa ykskantaan.

Oman elämäntavan puolesta

Kun asuu kaukana keskustan palveluista, joutuu aika ajoin perustelemaan omaa asuinpaikan valintaansa. Suomessa on väännetty pitkään kättä siitä, miten verorahat saadaan riittämään julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Tiiviin yhdyskuntarakenteen kannattajaksi on tiedotusvälineissä profiloitunut esimerkiksi entinen asuntoministeri ja Helsingin nykyinen pormestari Jan Vapaavuori (Kotiliesi).

Kiistaa asumisen ja palveluiden kustannuksista ei ole käyty pelkästään pääkaupunkiseudun ja maakuntien välillä. Sama kissanhännänveto on ollut käynnissä taajamien ja kyläkuntien välillä.

Esimerkiksi Saarijärvi on noin 10 000 asukkaan maaseutukaupunki. Silti sielläkin kylillä asujat ovat saaneet välillä kuulla käyvänsä asuinpaikkansa vuoksi kalliiksi kuntaveronmaksajille. Arvostelijoiden mukaan kylille on vuosikymmeniä syydetty rahaa, vaikka siellä ei ole edes veronmaksajia.

Mäkisen äänessä kuuluu pieni kyllästyminen.

– Meille on ollut itsestäänselvyys, että muutamme maalle. Työt ovat tulleet oikeastaan sattumien kautta. Asuminen ja työt on vain yhdistetty. Kaikki toimii käytännössä, emmekä näe asiassa ongelmaa, Ottilia Mäkinen sanoo painokkaasti.

Myös muut Saarijärven Koskenkylän asukkaat väsyivät kolmisen vuotta sitten perustelemaan taajaman ulkopuolella asumistaan. He päättivät järjestää kylälle avoimet ovet -tyylisen tapahtuman.

Päivä Onnenlaaksossa -tapahtumassa kylän asukkaat avasivat toissa kesänä kotinsa päiväksi ventovieraille, jotka saivat tulla katsomaan, miten maalla eletään taajamien ulkopuolella.

Päivästä tuli todellinen menestys: kylässä vieraili päivän aikana 1 000 ihmistä. Toisena vuonna heitä tuli 1 500. Tänä kesänä suosio oli vielä suurempi, sillä yleisöä kävi myytyjen ruoka-annosten perusteella noin 2 000.

Koskenkylällä ja Lehtolassa on alle 200 asukasta.

Käytännössä kylien väkimäärä siis kymmenkertaistui päivässä.

Kyläläiset uskoivat, että maaseutu kiinnostaa kävijöitä. Ensimmäisenä vuonna he toivoivat villeissä unelmissaan, että tapahtumassa kävisi 500 ihmistä. Määrä olikin kaksinkertainen, mikä yllätti täydellisesti. Nyt tapahtuma on paisunut sellaisiin mittoihin, ettei sitä järjestetä enää yhden kylän talkoovoimin.

Mäkisten maalaisromantiikkaa ja 50-luvun henkeä sekä skandinaavista sisustusta henkivä kotitalo oli yksi retkikohteista.

Keski-Suomessa asutus keskittyy isoihin taajamiin muun maan tavoin. Kylien joukosta löytyy silti elinvoimaisia esimerkkejä, muun muassa Koiviston kylä Äänekoskella, Tikkala Jyväskylässä, Muurasjärvi Pihtiputaalla, Rutalahden kylä Joutsassa sekä Lannevesi ja Pylkönmäki Saarijärvellä.

Myös Toivakassa on monia vireitä kyliä. Petäjäveden Kintaus kasvatti vuosia asukaslukuaan niin nopeasti, että kylämäisyys oli vähällä hävitä.

– Yksi iso vetovoimatekijä kylissä on koulu, sanoo Keski-Suomen kylien toiminnanjohtaja Reena Laukkanen-Abbey.

Hän mainitsee esimerkeiksi pohjoisen Korpilahden alueen ja Tikkalan kylän. Vajaat kymmenen vuotta sitten Tikkalan koulussa oli nelisenkymmentä oppilasta, mutta nyt oppilasmäärä on yli 80.

Kylien asukkaiden puheissa omaa elinympäristöä suitsutetaankin usein rinta rottingilla. Lähellä on puhdas luonto, ympärillä runsaasti tilaa ja omaa rauhaa.

Kun ihminen asuu sellaisessa ympäristössä, josta ei halua pois, kaikki muu tulee perässä. Tuire Kettunen

Mutta ei elämä pelkkää auvoa ole. Lapsilla on kouluun pitkä matka, kauppaan ei pääse juuri muulla kuin omalla autolla ja nettiyhteydet pätkivät. Maalla asuminen vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa, jotta selviää esimerkiksi lumitöistä ja kauppareissuista.

Iän karttuessa vanhukset joutuvatkin usein jättämään kotinsa ja muuttamaan kirkonkylään.

Laukkanen-Abbeyn mukaan omaa häntää on kylillä kuitenkin pakko nostaa.

– Tällä hetkellä monissa asioissa on vallalla keskittämisen pakko. Välillä tuntuu siltä, että täytyy puolustaa sitä, että asuu maalla, hän sanoo painokkaasti.

Kävimme tutustumassa kyläläisiin ja heidän koteihinsa Keski-Suomen maaseudulla.

Sanna Löytöjärvi ja Timo Sillantaus, Koskenkylä, Saarijärvi

Lypsytilan emäntä Sanna Löytöjärvi Saarijärven Koskenkylältä otti sukutilansa ohjat käsiinsä jokin aika sitten. Hän toivoo, että Koskenkylän ja Lehtolan kylän kylätapahtuma auttaa murtamaan vinoutuneita mielikuvia maaseudulla asuvista ihmisistä.

Löytöjärven mukaan tapahtuma on keino näyttää, kuinka erilaisia ihmisiä maaseudun kylissä 2010-luvulla asuu.

– Joillakin ihmisillä kuva maaseudusta saattaa olla hyvinkin yksipuolinen, mutta täällä on kaikenlaista toimintaa ja kaikenlaisia ihmisiä, hän huomauttaa.

Löytöjärvi asuu kotitilallaan yhdessä miehensä Timo "Topi" Sillantauksen ja kahden pienen lapsen kanssa. Löytöjärvi opiskeli aikoinaan agrologiksi, mutta epäili siitä huolimatta vuosia, jatkaako vanhempiensa karjatilaa vaiko ei.

– Minulle on ollut aina selvää, että haluan asua maaseudulla. Kun päätöksenteon hetki tuli, oli aika selvä ratkaisu, että jatketaan, hän sanoo nyt.

Navetassa on parikymmenpäinen karja. Töitä tilalla riittäisi puolisollekin, mutta elantoa ei.

Sen vuoksi Topi Sillantaus käy töissä konepajalla Karstulassa. Arkisin mies lähtee töihin jo aamuviiden jälkeen. Työpäivä venyy ajomatkojen takia, mutta töiden päätteeksi kotiin ajellessa on aikaa miettiä asioita. Palkinto odottaa kotona.

– Onhan se hienoa tulla töistä takaisin, kun kotona on lapset, perhe ja hienot maisemat, Sillantaus sanoo.

Anna Mononen, Höytiän kylä, Uurainen

Höytiän kylällä Uuraisilla pienen maatilan laitumet on jaettu useaan eri aitaukseen. Osassa laitumia käyskentelee ylämaankarjaa ja osassa ravihevosia.

26-vuotias Anna Mononen on ravivalmentaja sekä hevosten ja nautakarjan kasvattaja. Hänestä tuli kotitilansa emäntä vuoden 2017 joulukuussa.

Monosta suoraan sanoen potuttaa asua maalla – mutta vain talvella.

– Vihaan talvea. Pahinta on, kun yön aikana on satanut metri lunta, on kylmää ja kaikki paikat pitää aurata, että pääsee jonnekin, hän sanoo ja nauraa heleästi päälle.

Kesäaikaan sen sijaan maalla on Monosen mielestä ihanaa.

– Pidän varhaisista kesäaamuista. Silloin en halua lähteä kylältä mihinkään, Mononen sanoo.

Työnsä puolesta hänen pitää kuitenkin olla valmis liikkumaan. Monosella on valmennuksessa useita ravihevosia, joiden kanssa hän käy raveissa eri puolilla Suomea.

Yhdessä aitauksessa kävelee lennokkain askelin liinaharjainen suomenhevonen. Tamma on Niemen Cecilia, yksi Monosen tallin lupaavimmista valmennettavista. Hevosella hän aikoo osallistua tämän kesän kuninkuusraveihin Rovaniemellä.

Mononen uskoo saavansa parhaiten leipänsä hevostoiminnasta. Ylämaankarjan kasvatus tukee muuta toimintaa. Tila on pieni, peltoa ja metsää on noin kymmenkunta hehtaaria kumpaakin. Yhden ihmisen tila siis elättää, mutta ei toista.

Tällä hetkellä Mononen on sinkku. Päivisin on paljon tekemistä, mutta iltaisin vierelle kelpaisi toinen ihminen. Hän myöntää, että illat ovat joskus yksinäisiä.

– Seurana on koira, mutta eihän se ihmistä korvaa, hän sanoo ja kajauttaa taas ilmoille helmeilevän naurunsa.

Maaseudulla täytyy varautua yksinäisyyteen

Maatilan emännäksi ryhtymisessä hän kertoo saaneensa paljon kannustusta. Mononen kertoo jopa yllättyneensä ihmisten positiivisesta suhtautumisesta. Toisaalta kaverit ovat olleet ilmoittamassa häntä MTV3:n Maajussille morsian -ohjelmaan, mutta Mononen on kieltäytynyt siitä pontevasti.

Yksinäisyys on maaseudulla Monosen mielestä ongelma, josta puhutaan liian vähän. Maatilan pitäminen on hänen mukaansa elämäntapa, mikä vaikeuttaa puolison löytämistä.

– Maatilallisen kanssa eläminen ei ole tavallinen parisuhde, Mononen pohtii.

Sielunkumppanin lisäksi Mononen kaipaa kotikyläänsä kauppaa. Hän tosin pitää hyvin epätodennäköisenä, että sellaisen joku Höytiälle vielä perustaisi. Monosta kiusaa monen muun maaseudun asukkaan tavoin yksipuolinen mielikuva maaseudun asukkaasta.

– Maaseudulta löytyy moninaisia ihmisiä ja tapahtumia siinä missä kaupungistakin, Mononen vakuuttaa.

Tuire Kettunen ja Erkki Valkola, Koskenkylä, Saarijärvi

Kesäaikaan Suomi on kaupunkeja ja kyliä myöten pullollaan erilaisia kesätapahtumia. Varsinkin maaseudulla tapahtumia pitää tosin olla itse järjestämässä, jos niihin haluaan osallistua.

– Kylillä ei pärjää, jos odottaa, että muut tekevät asiat valmiiksi, sanoo 58-vuotias Tuire Kettunen.

Kettunen muutti vajaat 30 vuotta sitten Saarijärven Koskenkylälle vanhaan kyläkouluun ja on remontoinut sitä siitä lähtien. Elämä vanhassa, isossa hirsirakennuksessa suuren puutarhan ympäröimänä ja kosken rannalla on jotain, mistä moni unelmoi, mutta ei kuitenkaan toteuta haavettaan.

Kylillä on luonto lähellä, mutta työpaikat, koulut ja lasten harrastusmahdollisuudet kaukana.

Kettunen on ammatiltaan työnohjaaja. Yrittäjänä hän kiertää auton ratissa eri puolilla Keski-Suomea. Kettunen uskoo, että mielekkään asuinpaikan valitseminen on seuraava megatrendi, joka ohjaa ihmisten elämänvalintoja entistä enemmän.

– Ihmisten pitää tehdä valtavat määrät valintoja. Joskus se voi olla vaikeaa ja hämmentävää. Minun mielestäni kannattaa aloittaa asuinpaikan valitsemisesta. Kun ihminen asuu sellaisessa ympäristössä, josta ei halua pois, kaikki muu tulee perässä, hän sanoo.

Kettunen ei ymmärrä näkemyksiä, joiden mukaan haja-asutusalueiden asukkaiden elämäntapa tulee muulle yhteiskunnalle kalliiksi.

Maalla asuja tietää asuinpaikan ongelmat

Esimerkiksi Koskenkylältä puuttuvat kaikki palvelut ruokakaupasta lähtien. Kettusen mukaan kylille muuttavat ihmiset ymmärtävät tämän.

– Jos haluaisimme asua palveluiden ääressä, asuisimme taajamassa tai kaupungissa. Meille ei ole mikään ongelma lähteä täältä 18 kilometrin päähän kauppaan. Ei meitä varten tarvitse tänne terveyskeskusta perustaa, hän tokaisee.

Kettuselle itselleen on käynyt kuten hän opettaa. Kun avoliitto päätyi eroon, naapurikylästä pihaan tupsahti eräs leskimies. Nyt Kettunen on emännöinyt kyläkouluun remontoimaansa kotiaan aviomiehensä Erkki Valkolan kanssa toistakymmentä vuotta.

Valkola on tilastaan luopunut maanviljelijä Kalmarin kylältä. Hän pitää tärkeänä, että kylien ihmiset ovat valmiita tekemään asioita yhdessä. Koskenkylän ja Lehtolan kylän kesätapahtuma, Päivä Onnenlaaksossa, on hänen mukaansa ilmiöstä hyvä esimerkki.

– Kolme vuotta sitten syksyllä naisille tuli idea, että miksi emme esittelisi kotejamme ja kyläämme vieraille yhden kesäpäivän aikana. Miehet jakoivat ehdotukset postilaatikoihin ja nopeasti mukana oli parikymmentä innokasta, Valkola kertoo.

Hänen mukaansa ilmiö kuvaa hyvin hänen uuden kotikylänsä henkeä.

– Se, että kylässä ollaan valmiita avaamaan ovet muiden nähtäväksi näin kattavasti, on uutta Suomessa, Valkola arvelee.

Miila Sopanen, Kalmarin kylä, Saarijärvi

Espoolainen Miila Sopanen unelmoi nuorena eläinlääkärin ammatista. Haave kariutui lukioaikana.

Sen sijaan Sopanen päätti ystävien suosituksesta hakea maatalousalan opintoihin Saarijärvelle Tarvaalaan. Vuodesta 2005 Sopanen on asunut Saarijärvellä Kalmarin kylällä. Hän on ehtinyt vuosien saatossa kotiutua hyvin maaseudulla elämiseen. Alussa oli kuitenkin myös hankaluuksia.

–Ensimmäisenä opiskeluvuotena minun oli vaikeaa tottua siihen, että täällä ei pääse mihinkään ilman omaa autoa ainakaan, Sopanen muistelee.

Nyt hän tekee lomittajan töitä eli sijaistaa maatalousyrittäjiä. Lisäksi hän kasvattaa lampaita.

Sopanen viihtyy maalla, mutta pätkivät nettiyhteydet saavat hänet tuhahtelemaan.

– Meillä kotona nettiyhteydet ovat kyllä huonot, hän puuskahtaa.

Sopanen on ehtinyt asua maalla jo pitkään. Kaupunkiin hän ei omien sanojensa mukaan kaipaa takaisin. Hänellä on vissi resepti, kuinka maalla oppii viihtymään.

– Asiat alkavat sujua, kun tarttuu itse asioihin ja tekee. Sitä kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja alkaa viihtyä.

Helsingin huippukokous jätti jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Vielä viikko kokouksen jälkeen Donald Trumpin ja Vladimir Putinin keskustelujen varsinaisista tuloksista on valunut lähinnä pieniä tiedonmurusia.

Yhdysvalloissa keskiöön nousi tunnetusti presidentti Donald Trumpin lausunto, jossa hän antoi ymmärtää luottavansa enemmän Vladimir Putinin sanaan kuin maansa omiin tiedustelupalveluihin.

Trumpin hallinnon aika tuntuu kokouksen jälkeen menneen pitkälti lausunnon siloitteluun ja korjailuun.

Venäjällä tärkeimpänä saavutuksena pidettiin itse kokousta kuin sen tuottamia tuloksia, joiden jo ennalta arvioitiin jäävän laihoiksi.

Venäläiskommentaattorit epäilevät, että liennytysyritys kaatuu alkuunsa Trumpiin kohdistuvaan sisäpoliittiseen vastustukseen.

– Ensimmäisen liennytyksen Venäjän ja lännen hybridisodassa katkaisi nuppuunsa Trumpin käytös ja hänen kotimaisten kriitikkojensa kiivaus, Carnegie-säätiön Moskovan keskuksen johtaja Dmitri Trenin arvioi.

Trenin katsoi myös, että Venäjän johto on nyt julkisesti asettunut Trumpin puolelle Yhdysvaltain sisäpolitiikassa, ja se voi aiheuttaa myös epämiellyttäviä yllätyksiä Venäjälle.

Venäjällä myös kansalaiset tuntuivat epäilevän kokouksen tuloksia.

Valtiollisen VTsIOM-mielipidemittauslaitoksen kyselyn mukaan lähes puolet eli 48 prosenttia vastaajista sanoi, ettei odota muutoksia maiden suhteisiin presidenttien tapaamisen jälkeen. Vastaajista 38 prosenttia odotti suhteiden paranevan.

Seuraavista asioista presidentit keskustelivat Helsingissä tai näihin kokouksella oli vaikustusta:

1. Toinen tapaaminen

Venäjän toiveet vuoropuhelun jatkumisesta saivat lisäpontta, kun Trump kutsui Putinin vierailulle Washingtoniin syksyllä. Tapaamisen aiheena olisivat kansallisen turvallisuuden kysymykset.

Putinin kannalta Washingtonin-vierailu olisi jälleen yksi vahva merkki siitä, että Venäjän kansainvälinen eristäminen on epäonnistunut.

Ilmoitus yllätti pahemman kerran muun muassa Yhdysvaltain tiedustelujohtajan Dan Coatesin torstaina. Yhdysvaltain hallinnossa toivotaan, että tapaaminen olisi paremmin valmisteltu ja muodollisempi kuin Helsingin tapaaminen.

2. Vaalisekaantumisen tutkinta-aputarjous

Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti, että Venäjän viranomaiset voisivat kuulustella Yhdysvaltain syytteeseen asettamia 12 venäläistä Yhdysvaltain tutkijoiden läsnä ollessa.

Ehdoksi Putin asetti, että tämä olisi vastavuoroista. Putin toivoi, että Yhdysvallat antaisi venäläistutkijoiden kuulustella muun muassa hänen hallintonsa kiivasta vastustajaa, liikemies Bill Browderia, ja Yhdysvaltain entistä Venäjän-suurlähettilästä Michael McFaulia.

Trump sanoi tarjousta kiinnostavaksi.

Käytännössä kyseessä oli pikemminkin tarjous, josta ei voi kuin kieltäytyä, ja niin Yhdysvallat lopulta tekikin.

3. Syyria-yhteistyön tunnustelut

Etukäteen arvioitiin, että Trump ja Putin saattaisivat hakea jonkinlaista yhteistyötä Syyrian verisen sisällissodan ratkomisessa.

Venäjän puolustusministeriö kertoi lähettäneensä Yhdysvalloille yksityiskohtaisen esityksen yli 1,7 miljoonan pakolaisen paluusta Syyriaan. Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo vahvisti, että presidentit olivat keskustelleet asiasta.

Venäjä on myös esittänyt yhteistä työryhmää pohtimaan Syyrian jälleenrakentamisen rahoittamista.

Samaan aikaan Venäjä on pyrkinyt ottamaan Syyriassa huomioon Yhdysvaltain liittolaisen Israelin huolet. Putin oli ennen Helsingin huippukokousta käynyt neuvotteluja Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun ja Iranin korkeimman johtajan ajatolla Ali Khamenein neuvonantajan Ali Akbar Velayatin kanssa.

Kun Syyrian hallituksen joukot ovat ottaneet Venäjän tuella haltuunsa kapinallisten asemia Etelä-Syyriassa, Venäjä on pyrkinyt takaamaan, etteivät Iraniin kytkeytyvät joukot tule Israelin rajan tuntumaan.

Venäjä voi yrittää toimia välittäjänä kahden verivihollisen, Iranin ja Israelin välillä, mutta Venäjäkään ei saa Irania tuosta noin jättämään Syyriaa. Iran suojelee Syyriassa omaa etupiiriään ja on myös maksanut siitä hinnan tappioina taisteluissa.

4. Ukrainan tilanne

Perjantaina Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs Anatoli Antonov kertoi Putinin tehneen Trumpille konkreettisen esityksen Itä-Ukrainan konfliktista.

Antonovin mukaan Putin esitti kansainvälisen yhteisön avustuksella järjestettävää kansanäänestystä separatistien hallitsemilla alueilla Itä-Ukrainassa.

Valkoinen talo ja Yhdysvaltain ulkoministeriö torjuivat ajatuksen.

Ylipäätään ei ollut odotettavissa, että Trumpin ja Putinin tapaaminen tuottaisi merkittäviä tuloksia Ukrainan suunnalla. Venäjä rajasi jo etukäteen miehittämänsä Krimin niemimaan aseman neuvottelujen ulkopuolelle.

Trump ei välttämättä ole ollut niin myötäsukainen Venäjälle kuin usein annetaan ymmärtää. Viime vuonna hän hyväksyi Javelin-panssarintorjuntaohjusten myymisen Ukrainaan. Trumpin edeltäjä Barack Obama ei tällaisia asetoimituksia sallinut, koska pelkäsi niiden lietsovan Itä-Ukrainan sotaa.

Perjantaina Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti antavansa Ukrainalle 200 miljoonaa dollaria eli noin 170 miljoonaa euroa maan puolustuskyvyn kohentamiseen.

4. Pakotteissa pientä liikehdintää

Ei ollut odotettavissa, että kokous johtaisi Yhdysvaltain Venäjälle asettamien pakotteiden purkamiseen. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi viime vuonna lain, joka pitkälti sitoi presidentin kädet pakotteiden suhteen.

Jonkinlaista liikehdintää pakoterintamalla on silti ollut nähtävissä.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Steven Mnuchin sanoi, että valtiovarainministeriö suhtautuu avoimesti venäläisen alumiinintuottajan Rusalin poistamiseen pakotelistalta.

Ministeriö asetti huhtikuussa pakotteita miljardööri Oleg Deripaskalle ja yhtiöille, joissa Deripaska on suuri osakkeenomistaja, mukaan lukien Rusalille. Rusalin pakotteet ovat aiheuttaneet kiehuntaa maailman alumiinimarkkinoilla, ja useat maat ja yhtiöt ovat lobanneet pakotteiden lieventämiseksi.

Puolustusministeri Jim Mattis puolestaan sanoi, että Yhdysvallat voisi sallia joidenkin maiden ostaa sotilastarvikkeita Venäjältä seurauksitta. Tämä koskisi esimerkiksi Intiaa, joka on suunnannut aseostojaan Yhdysvaltain ja Ranskan suuntaan mutta on yhä riippuvainen Venäjästä nykyisen kalustonsa kunnossapitämiseksi.

5. Talousyhteistyöhön yritystä

Presidentit sopivat korkean tason työryhmästä, johon osallistuisivat merkittävät Yhdysvaltain ja Venäjän liike-elämän johtajat. Tämä viittaisi siihen, että taloussuhteita yritettäisiin kehittää pakotteiden ulkopuolella.

Pakotteiden pelko on hyydyttänyt myös sellaisia liiketoimia ja sijoituksia, joita pakotteet eivät varsinaisesti koske. Yhdysvaltain pakotelainsäädäntö on erittäin tiukka, eivätkä yritykset halua vahingossakaan joutua sen kanssa kahnauksiin.

Toisaalta Putinin ja Trumpin tapaamisen herättämä sisäpoliittinen järkytys Yhdysvalloissa saattaa johtaa vastareaktioon ja uusiin pakotteisiin.

Kongressissa on valmisteilla muun muassa puoluerajat ylittävä lakihanke, joka asettaisi Venäjälle automaattisesti pakotteita, jos Venäjän havaitaan sekaantuvan marraskuun välivaaleihin.

6. Trumpin asema piti kannattajien keskuudessa

Ensikommenttien valossa Trump näytti Helsingin huippukokouksen lehdistötilaisuudessa ylittäneen sellaisen rajan, että jopa republikaanit alkaisivat enenevässä määrin vetää tukeaan presidentiltä.

Republikaanien kansallisen komitean RNC:n kokouksessa Austinissa Texasissa republikaanit kuitenkin varoivat sanojaan.

– Ihmiset tukevat edelleen presidenttiä ja ovat valmiita luottamaan hänen sanaansa. Hän sanoi seonneensa sanoissaan, kun hän seisoi siellä presidentti Putinin kanssa, komitean jäsen Bill Palatucci New Jerseystä sanoi uutistoimisto AP:lle.

Näyttää myös siltä, että huippukokous ei murentanut Trumpin kannatusta republikaanien äänestäjäkunnan keskuudessa.

CBS-kanavan mielipidemittauksen mukaan 68 prosenttia republikaanien kannattajista hyväksyi Trumpin toiminnan huippukokouksessa, kun kaikista vastaajista vain 32 prosenttia tuki Trumpin toimia.

Trumpin peruskannattajakunnalle demokraattien Hillary Clinton vaikuttaa olevan suurempi mörkö kuin Venäjä.

– Yritän olla kuulostamatta liian kauhealta, mutta haluan kiittää venäläisiä siitä, että he sekaantuivat vaaleihimme estääkseen Hillary Clintonin nousun presidentiksi. Se nainen on suuruudenhullu, eräs soittaja Connecticutista sanoi C-SPAN-kaapelikanavan ohjelmassa.

Lue tai kuuntele myös nämä:

Podcast: Helsingin huippukokous toi velmun hymyn Putinin kasvoille – "Trumpilla menee hirvittävästi aikaa tähän sotkuun"

Trump: En näe, miksi Venäjä olisi vaikuttanut Yhdysvaltain vaalehin – Putin: En sekaantunut, mutta halusin Trumpin voittavan

Yhdysvaltain lääkehallinto on hyväksynyt uuden malarialääkkeen ensimmäistä kertaa 60 vuoteen.

Uuden lääkkeen nimi on Tafenokiini ja se tehoaa erityisesti ihmisen maksaan pesiytyneisiin malarialoisiin.

Malaria on yksi maailman pahimmista terveysongelmista. Malariaan sairastuu vuosittain jopa 200 miljoonaa ihmistä Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Malariaa on useita tyyppejä. Niistä vivax-malarian luonteeseen kuuluu, että tautia aiheuttava loinen voi pesiytyä potilaan maksaan ja elää siellä jopa vuosikausia, vaikka ei aiheuttaisikaan oireita. Sieltä se voi tulla vereen ja aiheuttaa oireisen malarian periaatteessa milloin vain.

Vivax-malaria on yleisin malarian muoto muualla kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja siihen sairastuu noin 8,5 miljoonaa ihmistä joka vuosi, kertoo BBC.

Hoidon jättäminen kesken on suuri ongelma

Vivax-malariaa on voitu hoitaa aikaisemminkin, mutta lääkekuuri on ollut 14 päivää pitkä. Tafenokiinihoitoon riittää kerta-annos. Tämä on suuri edistysaskel vivax-malarian hoidossa, kertoo Helsingin yliopiston infektiosairauksien professori Anu Kantele.

Aikaisempi lääkehoito vivax-malariaan on annettu perushoidon jälkeen, jolloin potilaat ovat olleet jo oireettomia. Tästä syystä lääkkeiden ottaminen on usein lopetettu ennen aikojaan. Jos kuuria ei syödä loppuun, loisia voi jäädä uinuvaan tilaan potilaan maksaan.

– Jos vivax-malarialoisia jää henkilön maksaan, eikä niitä hoideta pois, tauti voi aktivoitua milloin vain. Siinä vaiheessa hyttyset voivat taas levittää sitä eteenpäin, Kantele kertoo.

Malarialoista levittävät verta imevät hyttyset. Jos hyttynen imee verta henkilöltä, jolla malarialoisia veressään, hyttyseen leviää loisia. Hyttynen kantaa näitä loisia ja voi siirtää niitä toiseen ihmiseen, johon hyttynen menee seuraavaksi imemään verta.

– Vivax-malarian häätämisessä tärkeää on saada hävitettyä juuri ne maksamuodot, kertoo professori Kantele.

Maksamuodoilla Kantele viittaa maksassa eläviin malarialoisiin.

Vivax-malariaan sairastuneita Suomessa 5–10 vuodessa

Suurin osa maailman malariapotilaista saa taudin falciparum-muodon. Se on sairautena vakavampi, mutta falciparum-muodot eivät vaikuta maksaan. Myös Suomen malariatapauksista suurin osa on falciparum-muotoa. Vivax-malariaan sairastuneita ihmisiä löydetään Suomessa vuosittain 5–10, kertoo Kantele.

Hän arvelee, että lääke tulee käyttöön myös Suomessa.

Tafenokiini ei sovi aivan kaikille vivax-malarian saaneille. Henkilöt, joilla on tietynlainen entsyymipuutos, muodostavat merkittävän poikkeuksen. Heille tafenokiini aiheuttaa veren punasolujen hajoamista ja hyvinkin vakavaa anemiaa, joten he eivät voi käyttää lääkettä.

Suomalaisilla tätä geneettistä puutosta ei juuri tavata, mutta muualla näihin ihmisryhmiin kuuluu alueesta riippuen 15–20 prosenttia väestöstä. Kantele toteaakin, että vivax-malarian lääkehoito tarvitsee vielä lisätutkimusta.

Lääkettä koskeva tutkimustieto puuttuu myös raskaana olevilta naisilta ja lapsilta.

Sähkön tukkuhinta nousee jyrkästi Suomessa kuivan kevään ja kesän vuoksi. Kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla sähkön pörssihinta on ollut noin 50 prosenttia korkeampi kuin vuosi sitten. Suomen hintoihin vaikuttaa erityisesti se, että myös Norjassa on satanut poikkeuksellisen vähän.

Noin puolet Pohjoismaiden sähköstä tuotetaan vesivoimalla, joka on edullista. Kun sitä ei ole saatavilla, vajetta korvataan kalliimmilla tuotantomuodoilla ja sähkön tuonnilla Keski-Euroopasta. Sähkömarkkinat ovat Pohjoismaissa yhteiset.

– Norjassa vesivoimalla tuotetaan noin 90 prosenttia sähköstä. Kuivan ja sateisen vuoden ero voi olla Suomen koko vuoden sähkönkulutusta vastaava määrä, sanoo johtaja Antti Paananen Energiavirastosta.

Sähkölaskussa roima korotus

Sähkön tukkuhinnan nousu näkyy kuluttajan sähkölaskussa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Sähkön sähkösopimuksessa, jossa hinta määräytyy kuukausittain, sähkön hinta elokuulle on yli kolmanneksen kalliimpi kuin vuosi sitten elokuussa. Suurin piirtein saman verran hintoja on nostanut myös esimerkiksi sähköyhtiö Helen. Myös määräaikaisten sopimusten hinnat ovat nousseet samaa tahtia sähkön tukkuhinnan kanssa.

– Sähkön tukkuhinta ja sitä kautta kuluttajahinnat olivat alimmillaan alkuvuodesta 2016. En usko, että sellaisia hintoja nähdään uudelleen kovin pian, sanoo sähkökaupan liiketoimintajohtaja Heikki Rantamäki Pohjois-Karjalan Sähköstä.

Kuluttajan sähkölasku koostuu monista elementeistä, joista vain osan eli sähkön osuuden voi kilpailuttaa. Myös sähkön siirron kalleus ja hintaerot ovat puhuttaneet viime aikoina. Siirtohintoja ei voi kilpailuttaa, mutta niitä valvoo Energiavirasto.

Kuivan sään lisäksi sähkön tukkuhintaa nostaa myös päästöoikeuksien hinnannousu EU:ssa. Päästökaupalla pyritään rajoittamaan haitallisia päästöjä. Hiilidioksidipäästöistä maksettavien päästöoikeuksien hinnat EU:ssa ovat kolminkertaistuneet vuodessa.

Hinnat ovat nousseet, koska EU on pienentänyt päästöoikeuskiintiötä. Lisäksi sähköntuotannossa on jouduttu käyttämään aiempaa enemmän fossiilisia polttoaineita vedenpuutteen vuoksi, mikä on myös vaikuttanut päästökauppaan.

Laskeeko uusi ydinvoimala sähkön hintaa?

Energiavirasto ei tee arvioita sähkön hintakehityksestä tulevaisuudessa. Liiketoimintajohtaja Heikki Rantamäki Pohjois-Karjalan Sähköstä ennustaa, etteivät kuluttajahinnat käänny laskuun ainakaan lähiaikoina. Talvea kohden sähkön tukkuhinta yleensä nousee.

Toisaalta Rantamäki uskoo, että pidemmän ajan kuluessa hinnat laskevat.

– Missään tapauksessa nykyinen hintataso ei ole pysyvä. Jos Olkiluoto 3 -ydinvoimala saadaan suunnitellusti käyttöön ensi vuonna, sähkön hinta laskee 10–30 prosenttia, Rantamäki arvioi.

Määräaikaisten sähkösopimusten hinnat ovat nyt korkealla

– Jos kuluttajalle haluaa jotakin vinkkiä antaa, niin ehkä juuri nyt ei ole hyvä hetki solmia esimerkiksi kaksivuotista määräaikaista kiinteähintaista sopimusta, Heikki Rantamäki Pohjois-Karjalan Sähköstä sanoo.

Suomi on osa yhteispohjoismaisia sähkömarkkinoita, joilla vallitsee vapaa kilpailu. Sähkö tukkuhinta Suomessa määräytyy voimakkaasti muiden Pohjoismaiden, erityisesti Norjan tuotantotilanteen mukaan. EU:ssa pyritään pikkuhiljaa kohti yhtenäisiä sähkömarkkinoita.

– Paljon on kiinni myös siirtoyhteyksistä. Niiden rakentaminen on kallista, huomauttaa Antti Paananen Energiavirastosta.

Kanadassa Toronton ampumavälikohtauksessa kuoli eilen kaksi nuorta naista ja 13 loukkaantui. Poliisin mukaan teon takana oli 29 -vuotias Faisal Hussain. Hänet löydettiin kuolleena pian ampumisen jälkeen. Yleinen etu vaati poliisia julkaisemaan ampujan nimen.

Toronton poliisipäällikön Mark Saundersin mukaan poliisi ei vielä tiedä, miksi tämä traaginen teko tapahtui.

Myöhään maanantai-iltana Hussainin perhe kertoi, että heidän poikansa kärsi vakavista mielenterveysongelmista.

- Olemme täysin järkyttyneitä, että meidän poikamme on syyllinen tähän väkivallantekoon. Poikamme on kärsinyt koko elämänsä ajan mielenterveysongelmista, perheen tiedotteessa kerrotaan.

Perhe kertoo hakeneensa jatkuvasti apua poikansa ongelmiin.

- Teimme parhaamme, emmekä voineet kuvitella, että hänen elämänsä päättyy tällä tavalla.

Kanadassa jokaisen aseenomistajan tausta tarkastetaan ja häneen tulee suorittaa ampuma-aseen käytöön liittyvä turvallisuustesti. Aseet on pidettävä lukittuina ja niitä saa laillisesti kuljettaa kodin ulkopuolella vain erityisluvalla.

Taloustutkimus selvitti Ylen pyynnöstä, pitääkö yhteiskunnan tukea sitä, että koko Suomi pysyy asuttuna.

Tulokset ovat varsin selvät: lähes neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että valtion pitää turvata palvelut koko Suomen asuttuna pitämiseksi.

Tutkimus tehtiin puhelinhaastatteluna 11.–19. kesäkuuta ja siihen vastasi 1 012 yli 15-vuotiasta suomalaista.

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen sanoo tulosten osoittavan, että suomalaiset ovat vahvasti huolissaan alueellisen eriarvoistumisen lisääntymisestä.

– Keskustelu aluekehityksestä on ollut sangen eliittivetoista. Tavallisen kansan mielipide on tähän asti sivuutettu tai sitä ei ole otettu huomioon.

Rahkosen mielestä kaupungistumiskeskustelua meillä käyvät vain muutamat asiantuntijat ja poliitikot.

– Näkökulma on, että on ihanuus ja onnela, että kaikki muuttavat kaupunkeihin. Kun kysytään tavalliselta kansalta ympäri Suomen, toiveet näyttävät varsin toisenlaisilta.

– Kun suuressa kaupungissa asuvat käyvät maaseudulla synnyinsijoillaan mummolassa ja näkevät, että siellä on taas laitettu yksi liike säppiin ja lankut ikkunoihin, niin kehitys huolestuttaa. Haluttaisiin, että elämisen edellytyksiä ja palveluja olisi eri puolilla maata, analysoi kyselyn tuloksia tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen.

“Jokainen neliösentti Suomesta on puolustamisen arvoinen”

Aluekehitystä aiemminkin seurannut Rahkonen yllättyi siitä, että vain 12 prosenttia kyselyyn vastanneista näkee, ettei valtion pidä puuttua aluekehitykseen.

– Selvästi suomalaiset haluavat, että julkinen valta poliittisesti ohjaa yhteiskunnan kehitystä. Meillä ei haluta jättää yhteiskuntaa markkinavoimien riepoteltavaksi. Suomalaisten enemmistö haluaa, että kaupungistumiskehitystä jarrutetaan.

Rahkosen mielestä selvitys antaa selvän viestin siitä, että valtion pitää sijoittaa toimintojaan jatkossa myös muualle kuin Helsinkiin.

– Koko maa halutaan pitää samassa kelkassa, vaikka sitten valtion ja politiikan avustuksella. Myös koulutus on avainasemassa. Jos jollain alueella ei ole koulutuspaikkoja, kyllä nuoret lähtevät muualle, ja suurin osa heistä ei enää palaa. Mahdollisimman tasapuolisen koulutusverkon ylläpitäminen koko Suomessa olisi avainasia.

Aiemmin kaupunkitutkija Timo Aro sanomalehti Karjalaisen haastattelussa ja Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Ylen Ykkösaamun haastelussa ovat todenneet, että koko Suomen pitäminen asuttuna on mahdotonta. Ovatko he siis väärässä?

– Tämähän on sama, kuin sanoisi, että koko Suomea ei pidä puolustaa. Minusta tämä on erikoinen ajatus. Meillähän on suvereeni valtio. Jokainen neliösentti Suomea on puolustamisen arvoinen, Rahkonen sanoo.

Hän pohtii, ovatko tutkijat ovat tarkoittaneet, että kaikkein pienimmissä asutuskeskuksissa ei voi pitää entisenlaista asutustiheyttä.

– Totta kai Suomi täytyy pitää asuttuna, Rahkonen puuskahtaa.

Taajamiin palveluita kuntien, valtion ja yritysten yhteistyönä

Pohjois-Savossa Sonkajärven Sukevalla kuntalaiset ja mökkiläiset saavat saman katon alta monenlaisia palveluita. Asiontipisteessä toimii kirjasto, posti, Matkahuolto, VR:n lippupalvelu ja myös nettipäätteitä on tarjolla.

– Meiltä kysytään ihan kaikkea. Toimimme myös neuvontapisteenä ja opastamme asiakaspäätteiden käytössä. Toivoisin, että myös valtiolta saataisiin tukea uusiin tämänkaltaisiin asiointipisteisiin muihin kuntiin, sanoo asiointipisteen hoitaja Mirja Tonteri.

Sini Savolainen käyttää Sukevan asiointipistettä usein.

– Kyllä se helpottaa paljon, että osa palveluista on lähellä eikä tarvitse Sonkajärvelle asti aina lähteä. Toivotaan, että tämä asiointipiste säilyy, että saisi hoitaa postiasiat ja kirjastoasiat omalla kylällä.

Tiina Pietiläinen hoitaa Sukevan asiointipisteessä kirjastovirkailijan töitä. Hän muutti Sukevalle Helsingistä reilu vuosi sitten.

– Tulin tänne siksi, että olisi vähän rauhallisempaa, ja onhan täällä. Tuntuu ihan hyvälle, voin suositella. Omalla alallani on paljon ihmisiä, jotka viihtyvät rauhassa. Toki kirjastoja ei ole jokaisella näin pienellä kylällä. Töitäkin pitää olla, että Helsingistä lähdetään muualle.

Sukevan asiointipiste on osa Kirkonkylät palvelukeskuksina -hanketta, jossa pyritään säilyttämään ja luomaan uusia palveluita kirkonkyliin ja kyläkeskuksiin.

Projektipäälllikkö Seija Korhonen sanoo, että hanke on kuntavetoinen, mutta siihen haetaan jatkuvasti mukaan myös yrityksiä ja muita kumppaneita.

Valtiolta hän toivoo kumppanuudet mahdollistavaa lainsäädäntöä, sääntelyn purkamista ja erilaisiin kokeiluihin mukaan tuloa.

– Pyrimme pitämään alueet asuttuina ja tuottamaan palveluita uusilla tavoilla.

“Kansalaisten mielipide uutispommi”

Taloustutkimuksen kyselyssä selvitettiin myös, minkä puolueen tai ryhmittymän listoilla olevaa ehdokasta kyselyyn osallistunut äänestäisi, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt. Tämän tiedon pohjalta laskettiin puoluekohtainen kannatusprosentti koko Suomen asuttuna pitämiseen.

Tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen kommentoi tätä tulosta sanomalla, että jopa perinteisten kaupunkipuolueiden, kuten vihreiden ja kokoomuksen kannattajista enemmistö on sitä mieltä, että valtion pitää turvata koko Suomen asuttuna pitäminen.

– Muuttoliikettähän tapahtuu myös maakuntien sisällä. Suomalaiset katsovat, että aluekeskusten pitää olla riittävän vahvoja. Aluekehitys on moninainen juttu, sanoo Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö, yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen.

Myös Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen on seurannut aluekehitystä pitkään.

– Kansalaisten mielipide Taloustutkimuksen selvityksessä on jopa uutispommi omalla tavallaan, mutta toisaalta, kun miettii, mikä kansalaisten arkeen vaikuttaa ja miten ihmiset ovat nähneet koko Suomen vahvuuden, niin ei tulos siinä mielessä yllätä. Kyllä kansalaisten tuki on vahva sille, että kaikkialla Suomessa pystytään harjoittamaan asumista, elinkeinoja ja yrittäjyyttä.

Maakuntajohtaja Korhonen muistuttaa, että esimerkiksi Pohjois-Savossa elinkeinoelämä on vahvasti maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden varassa.

– Meillä kaksi kolmasosaa vientituloista ja ulkomaankaupasta tulee Kuopion kaupungin ulkopuolelta ja yli 40 prosenttia yritysten liikevaihdosta tuotetaan maaseudulla tai harvaan asutuilla alueilla.

Marko Korhonen on toiminut aiemmin kunnanjohtajana Kaavilla ja Lapinlahdella.

– Vanhana kunnanjohtajana luotan vahvasti kuntataajamien verkostoon. Kuntataajamat, seutukaupungit, keskuskaupungit muodostavat verkoston, joka on tulevaisuudessakin lähipalvelujen verkosto kaikille kansalaisille.

Artikkelia päivitetty 23.7. 8.57: Poistettu maininta maakuntajohtaja Korhosen koulutustaustasta.

Eteläisellä Saimaalla löytyi lauantaina lailliseen kalastusverkkoon hukkunut saimaannorpan kuutti. Kyseessä oli viime talvena syntynyt naaras.

– Kuutti oli erittäin vahva ja hyväkuntoinen, painoakin sillä oli 25 kiloa, kertoo Metsähallituksen aluevastaava Risto Eronen.

Eronen ei halua tapahtumapaikkaa tarkemmin julkisuuteen, koska kuuttien verkkokuolemat herättävät voimakkaita intohimoja.

– Näistä seuraa kaikenlaisia uhkauksia ja muuta ikävää. Ihmiset tuntevat täällä toisensa ja tietävät kyllä, kuka kalastaa ja missä. Nämä olivat kuitenkin ihan tavallisia kotitarvekalastajia ja ihan laillisilla välineillä liikkeellä, Eronen perustelee.

Harvinainen sokkeliverkko

Verkko, johon kuutti hukkui, oli tyypiltään melko harvinainen sokkeliverkko.

Muikunpyyntiin tarkoitetussa verkossa on alaosassa puolesta metristä metriin isosilmäistä, harvaa verkkoa. Ideana on, että verkon voi laskea pohjaan saakka ilman, että ei-halutut kalat kuten ahvenet ja kiisket tarttuvat siihen.

– Vaikka verkko on täysin laillinen, minun näkemykseni on, että norppa takertuu siihen helpommin kuin tavalliseen muikkuverkkoon. Pohjassa norpan on vaikeampi havaita isosilmäistä, kirkaslankaista verkkoa, Eronen sanoo.

"Tämän verkon voit viedä, minne tahdot"

Erosen mukaan kalastajat ovat tapauksesta järkyttyneitä, lajin säilymisen kannalta kun elinvoimaisen nuoren naaraan menehtyminen on erityisen iso menetys.

– Olivat aika lailla poissa tolaltaan nostettuaan verkot lauantaiaamuna, kun tällainen tapaus sattui heidän kohdalleen. He ovat mielikseen seuranneet norppia siinä mökkirannassaan, Eronen kertoo.

– Antoivat verkon minulle ja sanoivat, että tämän verkon voit viedä minne tahdot. He eivät enää sitä heitä. Kalastamisesta meni maku.

Metsähallituksen mukaan Saimaalle syntyi viime talvena 86 norpan poikasta. Risto Eronen laskee, että nyt hukkunut kuutti oli toinen verkkoon menehtynyt norppa heinäkuun aikana. Kalastusrajoitukset Saimaalla päättyivät kesäkuun lopussa.

Kolesterolilääkkeestä voi olla apua suomalaismiesten yleisimmän syövän hoidossa.

Tampereella tehdyssä tutkimuksessa on saatu lisää tietoa kolesterolilääkkeen vaikutuksista eturauhassyöpää vastaan.

Käytetty lääke oli atorvastatiini, joka on tutkimusryhmän johtajan, professori Teemu Murtolan mukaan yleisimpiä kolesterolilääkkeitä.

Tutkimukseen osallistui 158 miestä, joille tehtiin eturauhassyövän vuoksi eturauhasen poistoleikkaus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. He käyttivät tutkimuslääkettä ennen leikkausta keskimäärin 27 vuorokauden ajan.

Eturauhassyövän kasvuaktiivisuutta mitattiin leikkauksessa poistetusta eturauhasesta määrittämällä kudoksesta proteiinia, jota esiintyy vain aktiivisesti jakautuvissa soluissa.

Tutkimustulosten mukaan riittävän pitkään käytettynä kolesterolilääke hidastaa eturauhassyövän kasvua. Lääkettä vähintään 27 päivän ajan käyttäneillä miehillä eturauhassyövän kasvu hidastui riippumatta siitä, miten aggressiivinen syöpä oli.

Tutkimuksessa oli mukana miehiä, jotka eivät syöneet kolesterolilääkettä aiemmin.

– Tutkimustuloksilla on kansanterveydellistä vaikutusta. Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi Suomessa. Vuosittain noin 5 000 miestä sairastuu ja noin 800 miestä kuolee siihen, Murtola sanoo.

Lääketutkimuksessa testattiin kolesterolilääke atorvastatiinin vaikutusta eturauhassyöpään lumelääkitykseen verrattuna.

Professori Teemu Murtola Tampereen yliopistosta kertoo, että kyseessä on ensimmäinen aiheesta tehty tämänkaltainen tutkimus maailmassa. Tutkimustulokset julkaistiin European Urology -lehdessä.

Alun perin kolesterolilääkkeen vaikutusta alettiin tutkia, koska sen pelättiin lisäävän eturauhassyöpää. Kävikin toisin päin ja lääkkeen etuja alettiin selvittää tarkemmin.

Tutkimusryhmä aloittaa vuoden 2018 aikana jatkotutkimuksen, jossa selvitetään, vaikuttaako lääkkeen käyttö eturauhassyövän etenemisnopeuteen ja ennusteeseen.