Seinäjokelaiset tietävät, että Paukanevalla ammuttiin punavankeja vuonna 1918. Sen sijaan Seinäjoella sijainneesta vankileiristä ei ole yleisesti puhuttu.

Kunnes vuonna 2015 Ilmajoen museon holvissa tapahtui vesivahinko.

Se oli onni. Ilmajokelainen historian harrastaja ja kirjailija Martti Koskenkorva oli museolla odottamassa remonttimiehiä ja ryhtyi odotellessaan järjestämään papereita.

– Käteen osui muovipussi, jossa oli Vaasanlaivojen mainos ja ajattelin, että tämä ei ole kovin vanhaa asiaa ja siirsin sen sivuun. Sitten jossain vaiheessa ajattelin katsoa, mitä siellä sisällä on. Päällimmäisenä oli monistettuja Mannerheimin päiväkäskyjä, jotka eivät ole kovin harvinaisia. Onneksi sitten selasin pidempään ja vastaan tulivat kirjeet, kertoo Martti Koskenkorva.

Vankien kirjeet

Oli myös onni, että löytäjä oli juuri Martti Koskenkorva. Hän oli parhaillaan kirjoittamassa kirjaa vuoden 1918 tapahtumista Ilmajoen Koskenkorvalla, joten aihe oli hänelle tuttu. Muovipussissa oli Seinäjoella sijainneen vankileirin kuulustelupöytäkirjoja, vankilistoja ja muita dokumentteja sekä kirjeitä.

Kirjeet olivat vankien omaisille kirjoittamia ja omaisten vangeille kirjoittamia, jotka eivät koskaan löytäneet vastaanottajalle.

– Niissä oli postimerkitkin paikallaan. Kyllä siinä rupesi kädet tutajamaan, kun avasin kirjeet ja ajattelin, että mitähän näissä on, toteaa Koskenkorva.

Koskenkorva arvelee, että muovipussi on tuotu Ilmajoelle Seinäjoen työväentalon purkamisen yhteydessä 1970-luvulla.

– Henkilö, joka arkiston on mapittanut ja pussittanut, on arvioinut, että materiaali on arkaluonteista. Hän on saattanut tuntea Ilmajoen museon entisen puheenjohtajan Antti Mäki-Lauroselan, joka hoiti silloin myös rahakokoelmaa. Luulen, että hänelle on viety se pussi ja sen jälkeen sitä kukaan ei ole nähnyt. Se on laitettu turvaan, ettei se joudu vääriin käsiin, pohtii Koskenkorva.

"Melkoinen aarreaitta"

Vuonna 1918 toimineiden vankileirien historia tunnetaan jo melko hyvin, mutta Seinäjoen vankileirin kohdalla on tyhjää myös virallisissa historiakirjoissa. Koskenkorva kertoo löytäneensä vain maininnan erään kirjan taulukosta, mutta kuolleista ja teloitetuista ei siinä kerrottu.

– Minulle jäi käsitys, ettei esimerkiksi paikallisia ole teloitettu siellä ollenkaan, sanoo Koskenkorva.

Siinä rupesi kädet tutajamaan, kun avasin kirjeet Martti Koskenkorva, kirjailija

Nyt kuvaan astuu mukaan Ilkan toimittaja Anne Puumala. Hän luki lehtijutun Martti Koskenkorvan Saappaanjäljet-kirjasta, jossa kerrottiin kyseisen aineiston löytymisestä.

– Tajusin, että siinä on melkoinen aarreaitta. Pelkästään Seinäjoen vankileiri herätti ison kysymyksen. Teloituksista on puhuttu ja niistä tiedetty, mutta vankileiristä on ollut hyvin vähän tietoa. Minkäänlaista perustutkimusta ei ole tehty, kertoo Puumala.

Puumala oli juuri kirjoittamassa artikkelia Seinäjoen Paukanevan teloituksista. Nyt hän halusi tietää lisää. Hän sulkeutui kesäksi tutkimaan Kansallisarkiston, Työväenarkiston, Kansan Arkiston ja SKS:n arkiston aineistoja. Hän löysi monelle Seinäjoen vankileirillä olleelle varsin surullisen tarinan.

Ylistarolainen Frans Lehto

Yksi Seinäjoen vangeista oli ylistarolainen Frans Lehto. Hänen kirjeensä löytyi Ilmajoelle päätyneestä muovipussista. Hän oli kirjoittanut vankileirillä toiveikkaan kirjeen vaimolleen Marille. Kirje ei koskaan lähtenyt kohti Ylistaroa.

– Hänen tarinansa puhutteli eniten, koska hänen äänensä oli jotenkin niin tuore ja ajaton, pohtii Puumala.

Lehto pidätettiin tiettävästi 38 ylistarolaisen mukana Tammisunnuntain tapahtumien yhteydessä Ylistarossa. Puumalan mukaan Lehto oli venäläismielinen ja häntä syytettiin muun muassa venäläiseen asepukuun pukeutumisesta, joten hänet katsottiin vaaralliseksi ja vangittiin.

Lehto siirrettiin Seinäjoen vankileiriltä Vaasan lääninvankilaan. Jäljet katoavat, kun hänet siirrettiin takaisin Vaasasta Seinäjoelle kuulusteltavaksi.

– Arvioni on, että hänet teloitettiin matkalla, sanoo Puumala. Hän selvittää edelleen Lehdon ja monen muun kohtaloita.

Savonlinnalainen punakaartijohtaja

Ilmajoelta löytynyt aineisto yhdessä Puumalan selvitystyön kanssa on siis tuonut uutta tietoa vuoden 1918 tapahtumista Etelä-Pohjanmaalla, mutta samalla myös muualla maassa.

Kävi muun muassa ilmi, että savonlinnalainen työväen järjestyskaartin nokkamies Johan William Johansson teloitettiin Seinäjoella. Johanssonin tarinan loppu on ollut tuntematon.

Puumala sai selville, että Johansson saapui Seinäjoelle 18. helmikuuta, häntä säilytettiin poliisivankilassa Seinäjoen rautatieaseman vieressä ja hänet ammuttiin 24. helmikuuta Hankkijan viljamakasiinin takana.

Valkoinen tarina on ollut niin voimakas, ettei näille tarinoille ole ollut tilaa Anne Puumala, toimittaja

Myös Johanssonin tarina on nyt esillä Seinäjoen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon näyttelyssä Satavuotias yö. Näyttelyn ovat koonneet kuraattori Heta Kaisto, valokuvaaja Hanna Koikkalainen ja toimittaja Anne Puumala. Koikkalainen on kuvannut muistitiedon mukaisia teloituspaikkoja eri puolilla Suomea ja Karjalassakin.

Satavuotias yö -näyttely on ollut esillä myös Suomenlinnassa ja Kaustisella, mutta Seinäjoen näyttelyssä on mukana täysin uutta materiaalia. Näyttely matkaa popup-tyyppisesti ja laajennetusti myös Seinäjoen remontissa olevaan Kalevan navettaan syyskuun lopulla.

Vankeja muualta – mutta myös Etelä-Pohjanmaalta

Seinäjoella oli punavankien kuulustelukeskus, koska paikkakunnalla oli myös ylipäällikkö Mannerheimin päämaja. Päämajapitäjään tuotiin vankeja eri puolilta Suomea.

Sekä Koskenkorva että Puumala yllättyivät, miten moni vanki oli kuitenkin myös Etelä-Pohjanmaalta. Valkoisella alueella pidätettiin paljon muun muassa sellaisia, jotka kieltäytyivät tarttumasta aseisiin.

– Esimerkiksi Kurikassa kutsunnoista kieltäytyi 50 miestä, joista ainakin 30 pidätettiin, kertoo Puumala.

Etelä-Pohjanmaalla oli Seinäjoen lisäksi vankileirejä myös muun muassa Vaasassa, Närpiössä ja Kokkolassa. Eniten teloituksia kuitenkin tehtiin Seinäjoella.

Virallisten arvioiden mukaan teloitettuja olisi ollut lähteestä riippuen 44-62, mutta todellista määrää on mahdoton arvioida.

– Yksi syy on se, että osa teloitettiin matkalla tai vietiin lähipitäjiin ammuttaviksi, kertoo Puumala.

Ihan hiljaista

Etelä-Pohjanmaalla punaisen puolen tarinoista on puhuttu korkeintaan työväenyhdistysten seinien sisällä. Seinäjoen Paukanevan teloituspaikalla on muistomerkki, jonka synkkää historiaa Seinäjoen työväenyhdistys muistaa jokaisena vappuna.

– Kun yritettiin kysellä esimerkiksi näistä ylistarolaisista vangeista, ei kukaan tiennyt heistä mitään. Oli ihan hiljaista. On niin totaalisesti vaiettu, etteivät nykyihmiset enää tiedä heistä mitään, kertoo Martti Koskenkorva.

Hiljaisuuden muuri alkaa pala palalta murtua. Kun sata vuotta on jo kulunut, on korkein aikakin.

– Valkoinen tarina on ollut niin voimakas, ettei näille tarinoille ole ollut tilaa. Mutta ei ole myöskään ollut historian tutkijoita, joita olisi kiinnostanut pohjalaiset vankileirit, harmittelee Anne Puumala.

– Uskon, että tämä muuttuu.

Lisää aiheesta Ylen Elävästä arkistosta: https://yle.fi/aihe/kategoria/elava-arkisto/verinen-veljessota-1918

Vioittunut palolaitteisto aiheutti liikennekaaoksen Lohjalla lauantaina aamupäivällä. Pelastuslaitos sai aamulla hieman ennen puoli yhdeksää paloilmoituksen Karnaisten tunnelista Ykköstieltä.

Tunnelialueen liikenne katkaistiin ilmoituksen vuoksi sekä Turun että Helsingin suuntaan. Ykköstie ruuhkautui nopeasti sillä aikaa, kun pelastuslaitos selvitti paloilmoituksen syytä.

– Järjestelmä on sellainen, että niin kauan kuin paloilmoitus on päällä, ei liikennettä pystytä avaamaan, kertoo päivystävä palomestari Pasi Kääriäinen. Lopulta huomattiin, että ilmoitus johtui laitteistoviasta. Kääriäisen mukaan vioittunut laitteisto aiheutti liikenteelle haittaa noin tunnin ajan.

Kääriäinen tosin kertoo, että Ykköstien olisi voinut avata liikenteelle aiemminkin, elleivät odottamiseen kyllästyneet autoilijat olisi kääntyneet tulosuuntaan ja lähteneet ajamaan moottoritietä väärään suuntaan.

– Yritimme avata tietä jo kerran aiemmin, mutta Tieliikennekeskus sanoi, että sitä ei voi avata, koska tiellä on autoilijoita sikin sokin ja he ajavat miten sattuu, Kääriäinen kertoo.

– Meidän tietoomme ei ole onneksi tullut kolareita tai vaaratilanteita. Tällainen toiminta on erittäin vaarallista. Kääriäisen mukaan Tieliikennekeskus kertoi ihmisten myös avanneen ja väännelleen liikenteen sulkupuomeja.

”Tässäkö elämä oli?” mietti ruotsalainen Maria Borelius vajaat kuusi vuotta sitten, 52-vuotiaana. Toimittajana, kirjailijana ja poliitikkona työskennellyt Borelius kärsi väsymyksestä ja selkäkivuista, hänelle oli kertynyt ylimääräisiä kiloja ja vaihdevuosioireetkin vaivasivat.

Lääkäri ei antanut paljon toivoa.

– Hän sanoi, että oireet kuuluvat ikääni. Ainoa neuvo oli hyväksyä kehno olo ja sopeutua siihen.

Borelius ei kuitenkaan halunnut antaa periksi. Jotain vetämättömälle ololle täytyy pystyä tekemään, hän ajatteli.

Hän löysi amerikkalaisten fitness-urheilijoiden käyttämän hyvinvointivalmentajan, jolta sai ruokavalio- ja treeniohjelman. Ohjeiden avulla Boreliuksen olo koheni, mutta selitystä oireilleen hän ei edelleenkään saanut.

Kunnes sattui kuulemaan Lundin yliopistolla pidetyn esitelmän.

– Minä menin ihan shokkiin! Kaikki mitä puhuja kertoi, oli kuin omasta elämästäni.

Esitelmän aihe oli matala-asteinen tulehdus ja sen ehkäiseminen ruokavaliolla.

Meillä kaikilla on matala-asteinen tulehdus

– Matala-asteinen tulehdus on periaatteessa osa ihmisen normaalia immuunipuolustusta. Sen avulla elimistö pyrkii korjaamaan aineenvaihdunnan häiriöitä, selittää ravitsemustieteen professori Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopistosta.

Ongelmaksi matala-asteinen tulehdus muuttuu, jos se ”jää päälle” ja kroonistuu. Näin voi tapahtua esimerkiksi huonon ruokavalion, lihomisen tai jatkuvan stressin takia.

Maria Boreliuskin tarjoili vuosikaudet nelilapsiselle perheelleen tavallista kiireisen vanhemman ruokaa: kalapuikkoja, eineslihapullia ja pullaa. Lempiruokien katoaminen ruokapöydästä herätti aluksi sekä aviomiehen että perheen vastustuksen.

– Kerran leivoin kesäkurpitsamuffineita proteiinilisällä. Lapset vaativat yhteen ääneen kanelipullia takaisin, Borelius nauraa.

Terveellinen ruoka tekee ihmeitä

Boreliusta matala-asteinen tulehdus ja sen ehkäiseminen alkoi kiehtoa niin paljon, että hän perehtyi aiheeseen tiedetoimittajan perusteellisuudella. Tutkimusmatkan lopputuloksena hän kirjoitti aiheesta kirjan Hyvinvoinnin vallankumous.

– Nykyiset elämäntavat tuhoavat meidät. Surkeaa ruokaa on tarjolla joka paikassa. Terveellinen elämä vaatii jatkuvia päätöksiä ja valintoja.

Marjukka Kolehmainen on tutkinut suomalaisten ravitsemussuositusten mukaisten ruokien ja ruokavalion vaikutusta matala-asteiseen tulehdukseen. Tutkimukset ovat vahvistaneet ruokavalion ja matala-asteisen tulehduksen yhteyden.

Ravinto vaikuttaa hyvinvointiin niin oleellisesti, että myös ylipainoisilla ruokavalion muuttaminen vähentää tulehdusta jo ennen painonpudotusta. Vaikutus tehostuu, jos paino laskee.

Terveellisen ruoan lisäksi liikunta vähentää tutkitusti matala-asteista tulehdusta.

– Eikä tarvitse olla edes hoikka liikkuakseen. Vaikutus on sama, vaikka ihmisellä olisi ylipainoa. Liikunta on aina kannattavaa.

Myös riittävä lepo on tärkeää. Tutkimusten mukaan krooninen unenpuute liittyy matala-asteiseen tulehdukseen.

Saa repsahtaa, kunhan arki on kunnossa

Maria Borelius itse noudattaa varsin tiukkaa ruokavaliota. Lisäksi hän liikkuu päivittäin, meditoi ja pyrkii haltioitumaan arjen pienistä hetkistä ja luonnon kauneudesta.

Satunnaiset repsahdukset hän kuitenkin sallii itselleenkin.

– Sisälläni elää suoranainen party animal! Se huutaa välillä keksejä tai viinilasillista. Tärkeintä on, että tiedostan nämä mielihalut ennen kuin ryntään heti täyttämään niitä.

Marjukka Kolehmainen vieroksuu tiukkoja sääntöjä ja ohjeita. Hän muistuttaa, että pienikin hyvä valinta parantaa hyvinvointia. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, eikä aina tarvitse olla täydellinen.

– Välillä on tilanteita, jolloin eletään löysemmin. Osa hyvinvoinnin ylläpitoa on, että voimme nauttia lomista, juhlista ja herkuista. Ne kuuluvat elämään, kunhan arki on kunnossa.

Armollisuus itseä kohtaan auttaa sulauttamaan muutokset pysyvästi osaksi jokapäiväistä elämää.

– Toivoisin, että ihmiset oppisivat joustavan suhtautumisen ruokaan. Ettei olisi liiallisia rajoja, mutta on järki kädessä. On hyvä löytää itselle sopiva tapa toteuttaa terveellistä syömistä.

Meille määritetään syntymän jälkeen sukupuoli, mutta se ei tunnu aina oikealta. Lapselle ja nuorelle on tärkeää se, miten oma perhe asiaan suhtautuu. Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen sanoo, että edessä voi olla joka tapauksessa vaikeita tilanteita kodin ulkopuolella.

– Tunnen monia nuoria, jotka eivät ole koko ala- tai yläkoulun aikana käyneet koulussa vessassa, koska heille ei ole omaa vessaa.

Vanhemmalle oman lapsen ulostulo voi olla hämmentävä tilanne. Myös termit ovat monelle vieraita. Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska pitää tärkeänä, että vanhempi ottaa asian vakavasti.

– Ihanteellista olisi viestittää, että sinä olet minulle rakas ja olen iloinen, että kerroit, jotta sinun ei tarvitse olla yksin näin ison asian kanssa.

Lapsi voi toivoa sukupuolen korjausta. 13 vuotta täyttänyt voi lähetteellä päästä nuorisopsykiatriseen työryhmään sukupuoliristiriidan diagnosointia varten.

Joskus lapsen sukupuolen moninaisuus on tiedossa jo syntymästä lähtien. Intersukupuolisen lapsen sukupuoli-identiteetti selviää hänen kasvaessaan. Jotkut intersukupuoliset tilat voivat tulla esiin vasta puberteetissa. Myös intersukupuolisilla lapsille voi olla tarvetta sukupuolen korjaamiseen.

Tyttö, poika vai jotain muuta?

Sukupuolten moninaisuudesta puhutaan nykyään aiempaa enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyssä vuonna 2017 kysyttiin, mitä sukupuolta nuori tunsi olevansa. Yli neljä prosenttia vastanneista koki olevansa sukupuoleltaan jotain muuta kuin poika tai tyttö.

Aihepiirin saama julkisuus panee pohtimaan, onko kyse uudesta ilmiöstä. Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Mikko Väisäsen mukaan näin ei ole.

– Suomalaisissa kyläyhteisöissä on aina ollut originelleja ihmisiä.

Väisänen uskoo, että esimerkiksi opetushallituksen linjaukset yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien noudattamisesta kouluissa ovat rohkaisseet nuoria ilmaisemaan itseään laajemmin.

Kymmenen vinkkiä vanhemmalle

1. Rakasta lastasi sellaisen kuin hän on. Lapsi tarvitsee rakkautta, hyväksyntää ja tukea.
2. Kyseenalaista vanhat olettamukset sukupuolista. Hanki tietoa sukupuolen moninaisuudesta, jotta ymmärrät lastasi ja osaat tukea.
3. Luo lapsellesi turvallinen elintila. Luo hyväksynnän ilmapiiri, jossa lapsi voi ilmaista itseään vapaasti.
4. Rohkaise lasta juuri häntä kiinnostaviin harrastuksiin ja ystävyyksiin. Huomioi, että monet lapset voivat kavereina suosia omaa sukupuoltaan. Auta lastasi tarvittaessa löytämään hänelle sopivia ryhmiä ja ystäviä.
5. Voimauta lastasi. Rohkaise yksilöllisyyteen, tarjoa myönteisiä roolimalleja, puhu arvostavasti sukupuolen moninaisuudesta. Vie lapsi vertaistukiryhmään jo lapsena.
6. Kuuntele ja auta huolissa. Selvitä lapsen omat toiveet ja huolet liittyen sukupuoleen. Toteuta toiveet ja tarjoa apua ongelmiin sopivassa määrin.
7. Puhu muille läheisille. Keskustele moninaisuudesta lapsen sisarusten, sukulaisten ja perheystävien kanssa.
8. Valmenna lastasi kiusaamisen varalle. Kerro, että useimmat ihmiset pitävät hänestä juuri sellaisena kuin hän on, mutta jotkut voivat arvostella. Anna lapsesi tietää, että hän ei ansaitse tulla loukatuksi. Rohkaise häntä kertomaan kiusaamisesta.
9. Ole lapsen puolella. Pyydä varhaiskasvatuksen ja koulun apua hyväksyvän ilmapiirin luomisessa. Vaadi nollatoleranssia kiusaamisen suhteen.
10. Pidä huolta itsestäsi ja arvosta omaa vanhemmuuttasi. Muista, että sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja saada itsekin tukea vähemmistöpaineissa.

Lähde: Transtukipiste

Tee lapselle palvelus: puhu moninaisuudesta etukäteen

Tilanteet eivät aina mene oppikirjan mukaan. Vanhemman ensireaktio lapsen ulostuloon voi olla järkytys ja epäusko. Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska neuvoo palaamaan asiaan uudestaan.

– Vanhemman kannattaa pahoitella reaktioita ja viestittää haluavansa kuulla ja olla nuoren tukena. Omia huolia ja tunteita kannattaa käsitellä toisten aikuisten kanssa.

Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Mikko Väisäsen mielestä sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat kannattaa ottaa esille jo etukäteen.

– Tee selväksi, että lapsi saa olla, mitä hän kokee olevansa. Että vanhempien rakkaus ei ole millään tavalla ehdollista. Silloin mahdollinen ulostulo, jos sellainen tulee, olisi mahdollisimman helppo.

Lue lisää:

"Aamulla meillä oli vielä tyttö, mutta yöllä hoitaja kurkkasi vaippaan” – Sanna Lasman 6-vuotiaalla lapsella on sekä tytön että pojan kromosomeja

Tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, sanoo Seta: Itäkeskuksen uimahallissa avataan kaikille avoin unisex-pukuhuone eikä se jää ainoaksi

Tutkija: Pride-marssit kasvavat samalla kun ydinperheajattelu ja ahtaat sukupuoliodotukset väljentyvät

Kun sukupuoli tuntuu väärältä – 16-vuotias genderfluid-nuori löysi itsensä vertaistuen avulla

Muutos näkyy pienissä asioissa arjessa. Uusi naapuri ei tervehdi, ja metrossa kuulee rasistista puhetta, jota ei vielä muutama vuosi sitten olisi kuullut.

Se näkyy myös isommissa asioissa. Terveyskeskuksessa ruotsalaisen äidin lapselle tarjotaan pyytämättä särkylääkettä ja makuupaikkaa, vaikka lapsella on vain asfaltti-ihottumaa.

Ninel Barrios Pizarro joutui pitämään pikkupoikaansa sylissään odotushuoneessa. Kukaan ei tullut tarjoamaan kolmivuotiaalle kipulääkettä, eikä makuupaikkaa, vaikka hänen vasemman jalkansa reisiluu oli murtunut.

Ninel Barrios Pizarron mielestä tällaiset tapaukset osoittavat, että ulkomaalaisilta näyttävien ihmisten alkuperää, ihonväriä ja uskontoa on alettu puida kaduilla ja julkisissa tiloissa.

Rasismista on tullut avoimempaa ja hyväksytympää Ruotsissa, hän sanoo. Siitä on tullut salonkikelpoista.

– Me menemme koko ajan huonompaan suuntaan.

Barrios Pizarro on syntynyt ja kasvanut Tukholmassa, kouluttautunut viittomakielen tulkiksi ja tehnyt työnsä täällä. Silti hän on ”tumma ruotsalainen”. Hänen perheensä juuret ovat Chilessä.

Hänen mielestään päävastuu muuttuneesta ilmapiiristä kuuluu ruotsidemokraateille.

Puolueelle on povattu tänään sunnuntaina järjestettävissä valtiopäivävaaleissa 17,7–25,5 prosentin kannatusta. Se voi jopa nousta maan suurimmaksi, vaikka kannatus näyttäisi hieman hiipuneen viimeisimmissä mittauksissa.

Barrios Pizarron mukaan pahinta on, että suuri osa muista puolueista on seurannut ruotsidemokraattien mallia. Oikeistopuolueista maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit ja liberaalit kannattavat maahanmuuttopolitiikan tiukentamista. Vain keskustapuolue on säilyttänyt liberaalin linjansa.

Aivan erityisen pettynyt Barrios Pizarro on sosiaalidemokraattien tiukentuneisiin kantoihin.

– Heidän maahanmuuttopolitiikkansa on aivan samanlaista kuin ruotsidemokraattien.

.– Se on populistista politiikkaa, flirttiä oikeiston kanssa. He eivät halua menettää äänestäjiä, jotka suhtautuvat maahanmuuttoon kriittisesti.

Hallituskumppani ympäristöpuolue joutuu myös kantamaan vastuun maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta. Vasemmistoblokissa ainoa puolue, joka on säilyttänyt liberaalin suhtautumisen on vasemmistopuolue.

Barrios Pizarro on 33-vuotias ja kahden pienen lapsen äiti. Perheen lapset ovat nuhassa. 3-vuotiaassa Elliotissa riittää silti virtaa.

Espanjankielisestä puhetulvasta erottuu sana bulle. Isä Mickey Cortez Chaves keittää kahvia ja laittaa tarjolle pullaa.

– Missä tahansa olenkin, mitä tahansa teenkin, minulta kysytään aina, mistä olen. Lapseni saavat kuulla samat kysymykset. Kuinka pitkään sitä pitää kysyä, kuinka monta sukupolvea?

Barrios Pizarron olohuoneen seinien tapetit ovat repaleiset. Puoli vuotta sitten ostetun asumisoikeusasunnon remontti on jäänyt kesken, kun Elliotin pikkuveli Marti tuli maailmaan.

Asunto sijaitsee Kistassa. Se on metron sinisen linjan toiseksi viimeinen pysäkki. Mitä kauemmaksi eri linjoilla matkustaa, sitä enemmän junissa istuu ihmisiä, jotka näyttävät ulkomaalaisilta.

Kista on Tukholman luoteispuolella sijaitseva lähiö, jonka asukkaista yli 80 prosentilla on ulkomaalaistausta. Se kuuluu hallinnollisesti samaan kaupunginosaan kuin pahamaineinen Rinkeby.

Ninel Barrios Pizarro kietoo viiden kuukauden ikäisen Martin kantoliinaan, ottaa lastenvaunut mukaan ja lähtee kävelylle. Päivä on aurinkoinen ja lämmin.

Kistan torin vaalimainoksissa pääministeri Stefan Löfven ilmoittaa: Jag vill ha ett samhälle där alla som kan jobba ska jobba. Kaikkien, jotka voivat, pitää siis tehdä töitä.

Sekin heijastelee asennemuutosta Ruotsissa. Solidaarisuuden ja tasa-arvon sijaan puhutaan tuottavuudesta. Pakolaiset ja siirtolaiset halutaan töihin.

Porvaripuolueet työllistäisivät maahanmuuttajat vaikkapa ruotsalaisia matalammalla palkalla.

Ruotsalaisten kannanotot maahanmuuttoon ovat tiukentuneet kriisivuoden 2015 jälkeen. Tuolloin maahan saapui 160 000 pakolaista ja siirtolaista.

– Aiemmin rasismia pidettiin huonona asiana. Ajateltiin, että kaikki ovat samanarvoisia, ja siitä pidettiin kiinni. Nyt asenteet kohdistuvat nimenomaan niihin, jotka eivät ole valkoisia, Barrios Pizarro sanoo.

Torilla on enimmäkseen sosiaalidemokraattien ja vasemmistopuolueen mainoksia. Suurin osa muiden puolueiden mainoksista on revitty, rikottu tai heitetty roskiin. Porvaripuolueiden puhe ei kiinnosta täällä.

Myös Barrios Pizarron ja hänen miehensä mielipiteet ovat vasemmalta.

– Olemme kiinnostuneita politiikasta. Ei pelkästään perintömme takia, vaan koska se on mielestämme tärkeää. Näemme, mitä ympärillämme tapahtuu, ja siksi meidän pitää toimia.

Perinnöllä Barrios Pizarro viittaa isoäitiinsä. Tämä oli vasemmistoaktiivi, joka pakeni Chilestä henkensä edestä sotilasvallankaappauksen jälkeen.

Ruotsi tarjosi isoäidille ja tämän kahdelle tyttärelle turvapaikan. Perhe saapui Ruotsiin vuonna 1973. Barrios Pizarron äiti oli tuolloin 12-vuotias.

– Olemme perineet isoäidiltä hänen poliittista ajatteluaan. Hän sai kokea hyvinvointi-Ruotsin 1970-luvulla. Hän ihannoi Olof Palmea. Palmesta ei saanut puhua pahaa.

Palme arvosteli sotilasdiktatuureja kärkkäästi ja muistutti ruotsalaisia Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen demokratian merkityksestä. Augusto Pinochetin valtakaudella katosi ja murhattiin ainakin 3 000 vasemmistoaktiivia.

Barrios Pizarrolle sosiaalidemokraattiset arvot demokratiasta, solidaarisuudesta ja tasa-arvosta merkitsevät paljon.

Hänen mielestään ruotsidemokraatit ei edusta ruotsalaisia arvoja, vaikka puolue puheissaan kaipaa kansankodin kulta-aikoihin.

– Kaikki arvot lentävät ikkunasta.

Yhteiskunnan tasa-arvon murenemista pelkää myös toimittaja, kirjailija ja keskustelija Daniel Suhonen. Hän kuvailee itseään radikaaliksi sosiaalidemokraatiksi.

Suhosen mukaan Ruotsin ongelmia ei voi sälyttää maahanmuuttajien syyksi. Sen sijaan hän on huolissaan luokkaeroista, jotka ovat alkaneet kasvaa 1980-luvulta lähtien. Rikkaat ovat rikastuneet, köyhät köyhtyneet.

Kilpailusta, tuottavuudesta ja valinnanvapaudesta on tullut politiikkojen mantra.

– Kuilut johtuvat siitä, että politiikka muuttui, ei maahanmuutosta. Muutos ei johdu taloudestakaan vaan siitä, miten rahat jaetaan.

Suhonen selittää yhteiskunnan muutosta kertomalla esimerkin omasta elämästään.

– Minä synnyin vuonna 1979. Silloin yhteiskunta antoi vielä lupauksen kunnollisesta elämästä.

Se tarkoitti, että jos käyttäytyi kunnolla ja kävi koulunsa, sai aikuisena asunnon ja työpaikan ja vanhuksena hyvän eläkkeen ja hoitoa.

– Tämä lupaus on peruttu. Markkinat päättävät yhteiskunnan sijaan.

Suhosen johtama ajatushautomo Katalys on julkaissut tämän vuoden aikana 20 raporttia Ruotsin luokkaeroista. Klass i Sverige -nimisen raporttisarjan tekoon on osallistunut useita tutkijoita.

Luokkaerot koulujen tuloksissa, sairaanhoidossa ja keskimääräisessä eliniässä kasvavat, Suhonen sanoo. Ne ovat kasvaneet 1980-luvun alusta lähtien, ja kehitykseen ovat osallistuneet niin sosiaalidemokraattien kuin oikeistopuolueidenkin johtamat hallitukset.

Tukholman kupeessa sijaitsevassa Danderydin kunnassa asuva mies elää kahdeksan vuotta pidempään kuin pohjoisen Överkalixissa asuva. Naisten keskimääräisessä eliniässä on kuuden vuoden ero asuinkunnan mukaan.

Mediaanipalkkaero Ruotsin köyhimpien ja rikkaimpien kuntien välillä on Suhosen mukaan 60 prosenttia. Verotusta on kevennetty, mutta se on hyödyttänyt eniten rikkaita.

Valtion kassaan kilahtaa veronmaksajilta vuosittain niin pajon vähemmän rahaa, että sillä palkkaisi Suhosen mukaan satoja tuhansia ihmisiä.

– Siksi linja-autot eivät tule ajoissa, siksi ei ole opettajan sijaisia, siksi meillä ei ole varaa kunnostaa rautateitä, siksi eläkkeet ovat matalia.

Viime vuosina ruotsidemokraattien vaa'ankieliasema valtiopäivillä on Suhosen mielestä sitonut muiden puolueiden kädet ja hyödyttänyt ruotsidemokraatteja. Muiden on ollut pakko tehdä perinteiset blokkirajat ylittävää yhteistyötä suurissa kysymyksissä kuten eläkkeissä ja veroissa.

– Ainoa puolue, joka on poliittisen yhteistyön ulkopuolella ja voi arvostella muita, on ruotsidemokraatit, Suhonen huomauttaa.

Suhosen mukaan ruotsidemokraattien nousu ja yhteiskunnallisen ilmapiirin muutos ovat saaneet muut puolueet puolustuskannalle: ne eivät niinkään tavoittele uusia äänestäjiä vaan pyrkivät siihen, etteivät menettäisi nykyisiä.

Kistan ostoskeskuksen käytävillä kävelee paljon "vaaleita ruotsalaisia". Termi on Barrios Pizarron aviomiehen, joka puhuu vaaleista ja tummista ruotsalaisista.

Kista tunnetaan Ruotsin suurimpana IT-keskuksena. Täällä sijaitsevat Ericssonin pääkonttori ja IBM:n, Samsungin ja Nokian Ruotsin-toimistot.

– Nämä ihmiset käyvät täällä töissä, Barrios Pizarro sanoo.

– Kun kello tulee viisi, täällä näyttää ihan toiselta. Silloin täällä on vain ihmisiä, jotka asuvat täällä.

Vihannes- ja hedelmämyyjä kauppaa tuoreita taateleita, viikunoita, pistaasipähkinöitä ja kaktushedelmiä. Vesimelonit ovat valtavia.

Muutaman sadan metrin päässä ostoskeskuksesta aukeaa Järvafältet, nurmikenttä, jonka laidalla sijaitsevat myös Tukholman tunnetummat lähiöt Rinkeby, Tensta, Husby ja Akalla. Rinkeby on noussut maailmallakin otsikoihin, kun nuoriso ja poliisi ovat ottaneet yhteen mellakoissa kolmesti 2010-luvulla.

Lähiöiden turvallisuustilanne ja poliisien resurssit ovat olleet yksi vaalikampanjan suurimmista teemoista.

Ninel Barrios Pizarro lykkii lastenvaunuja Järvan kentällä ja naurahtaa. Hänen mielestään ihmiset, jotka puhuvat lähiöiden turvattomuudesta, eivät tiedä, mistä puhuvat. Itse hän on asunut suuren osan elämästään Tukholman luoteislähiöissä ja sanoo, että keskustassa on enemmän väkivaltaa kuin lähiöissä.

Tilastot tukevat Barrios Pizarron kantaa. Vuoden takainen kaupunginosavertailu osoittaa, että eniten väkivaltarikoksia tapahtuu ydinkeskustan Norrmalmilla. Siellä on paljon baareja ja yökerhoja, ja päihteiden käyttö lisää väkivaltaa.

– Kävelen ulkona vaunujen kanssa joka päivä. Lastenvaunuäidit tietävät, miltä täällä näyttää, Barrios Pizarro sanoo.

Itse hän pelkää enemmän sitä, millaista yhteiskuntaa ruotsidemokraatit rakentaisivat, jos he pääsisivät vallan syrjään kiinni. Se on saanut hänet aktivoitumaan poliittisesti tänä vuonna.

Järvan nurmikentän laidalla kolme poikaa ajaa kevytmoottoripyörällä.

– Monet ajavat ilman kypärää. Pysäytän heidät ja käsken laittamaan kypärän päähän ja käymään äänestämässä!

Barrios Pizarron kohdalla poliittinen aktiivisuus merkitsee enimmäkseen ihmisten kanssa puhumista torilla ja kaduilla. Hän kehottaa heitä hankkimaan tietoa, lukemaan puolueohjelmia ja äänestämään.

Sitä, mitä hän pelkää ruotsidemokraattien käytännössä tekevän, on kuitenkin vaikea pukea sanoiksi. Ehkä enemmän kuin muuta se on tunnetta siitä, että seisoo eri puolella. Ettei halua lastensa kasvavan yhteiskunnassa, jossa ruotsidemokraatit osallistuu päätöksentekoon.

Barrios Pizarron perhe on harkinnut jopa muuttoa ulkomaille, mikäli ruotsidemokraatit voittaa vaalit. Mutta minne he muuttaisivat? Oikeistopopulismi on nousussa monissa muissakin maissa kuin Ruotsissakin.

– Heidän silmissään minun lapseni eivät koskaan ole ruotsalaisia. Ei, vaikka minä olen syntynyt täällä, ja heidän isoäitinsä on kasvanut täällä.

Korjattu 9. syyskuuta kello 14.40 Suhosen vertausta verotulojen vähenemisestä palkattaviin työntekijöhin.

Lisää aiheesta:

Maahanmuuttajataustainen ruotsidemokraatti: Maahanmuuton ongelmista puhuminen ei ole rasismia

Ruotsin puoluejohtajat ottivat kiihkeästi yhteen viimeisessä vaaliväittelyssä: "Mihin olet maahanmuuttajien sopeuttamisessa tyytyväinen – ampumistapauksiinko?"

Ruotsi on epävarman äänestäjän toivemaa – Katuva ennakkoäänestäjä voi perua äänensä vielä vaalipäivänä

Saako Ruotsissa sakot, jos ei äänestä? Onko seiväshypyn ihmelapsi Zorro vai Mondo? Testaa Ylen visassa, mitä tiedät naapurimaastamme

Ruotsin vaalien tulos saattaa enteillä hankalia hallitusneuvotteluja ja hankalaa vaalikautta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

– Jos edelleenkään yhteistyötä ei tehdä kummankaan (perinteisen) blokin kanssa hallitustasolla, tämä rakentaa aikamoisia kuiluja puoluejärjestelmän sisälle, Tiilikainen sanoo STT:lle.

Vaihtoehtona voisi Tiilikaisen mukaan olla jonkinlainen vähemmistöhallitus, jos jompikumpi blokki saisi lopullisissa tuloksissa kaulaa toiseen.

Mahdollista olisi myös tehdä yhteistyötä blokkirajan yli esimerkiksi siten, että nykyinen vasemmistokoalitio tarjoaisi yhteistyön kättä keskustapuolueelle.

– Vai syntyykö sellainen vähemmistöhallitus, joka oppositioon jäävien puolueiden tuella esimerkiksi budjettiäänestyksissä hallitsee, Tiilikainen pohtii.

Perinteisten punavihreän blokin ja porvariblokin rinnalle on syntymässä kolmas blokki vahvasti nousseesta ruotsidemokraateista. Tähän asti kumpikaan perinteisistä blokeista ei ole osoittanut halua yhteistyöhön ruotsidemokraattien kanssa. Vasemmistoblokki on ollut tässä selväsanaisin, mutta vastahankainen on ollut myös porvariblokki.

– Kun maltillisen kokoomuksen edellinen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra ojensi sitä yhteistyön kättä hiukan varovasti kertomalla, että saattaa olla mahdollista, että ryhdytään keskusteluihin (ruotsidemokraattien kanssa), puolueen kannatus romahti ja hän joutui eroamaan.

Vasemmistopuolueen menestystä on Tiilikaisen mukaan ilmeisesti siivittänyt joidenkin äänestäjien pettymys sosiaalidemokraattien tiukentuneeseen pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaan.

Maahanmuutto jakava teema muuallakin

Ylipäänsä ruotsidemokraattien selkeä voitto on Tiilikaisen mukaan osa trendiä, jossa maahanmuutto on mielipiteitä jyrkästi jakava teema koko Euroopassa.

– Tämä on viime vuosina tarkoittanut sitä, että maahanmuuton vastaisuus ja kansallismieliset puolueet vahvistuvat. Poliittinen kenttä jakaantuu hieman uudella tavalla.

Oikeisto-vasemmisto-jakolinja on Tiilikaisen mukaan jäänyt vähän taka-alalle. Tilalle on tullut uusi linja, joka jakaa maahanmuuttoon, kansainvälisyyteen ja integraatioon kriittisesti ja kielteisesti suhtautuvat ihmiset ja näihin ilmiöihin myönteisesti suhtautuvat ihmiset.

Ruotsin valtiopäivävaalien tulokset selviävät todennäköisimmin viimeistään maanantai-aamuna.

Jo vaalipäivänä eli sunnuntaina luvassa on erikoisohjelmia ja muuta sisältöä – ja ennakkotietoja.

Verkossa vaalipäivää seurataan hetki hetkeltä.

Yle uutiset kello 20.30 lähetetään Pasilan sijasta Tukholmasta. Juontajana nähdään Piia Pasanen.

Radiouutiset lähettävät pidennettyjä erikoislähetyksiä ja televisiossa nähdään suora erikoislähetys illalla kello 21 - 21.30.

Siinä muun muassa piipahdetaan ruotsidemokraattien, maltillisen kokoomuksen ja demarien vaalivalvojaisissa.

Mukana on myös tunnettuja vieraita niin politiikan kuin viihteen saralta. Siinä esitellään pääministeriehdokkaat ja kuulostellaan myös ihan tavallisten ruotsalaisten mietteitä.

Ovensuukyselyjen tuloksia on odotettavissa aivan lähetyksen alkupuolella ja ennakkotuloksia puolestaan sen loppupuolella. Ohjelma jatkuu Areenassa kello 23:een saakka.

Maanantaina Aamu-tv jatkaa jo aamuvarhain aiheesta, sillä vaalituloksia on odotettavissa aamusta. Tuloksia on kommentoimassa tuoreeltaan muun muassa kokoomuspoliitikko Kimmo Sasi ja joukko muita politiikan kasvoja. Lisäksi lähetyksessä piipahdetaan vielä meren takaisissa tunnelmissa.

Myös Ykkösaamu käsittelee vaalitulosta suomalaispoliitikkojen kanssa asiantuntijakeskustelussa kello 7.30 - 8.00.

Maanantai-aamuna vaalituloksesta lähetetään myös Areenassa erikoislähetys kello 10 - 10.45 Ruotsi-asiantuntijoilla tukevoitettuna.

Maanantai on myös analyysien aikaa. Mitä tulos tarkoittaa Ruotsissa käytännössä, mikä ehkä muuttuu. Mitä se tarkoittaa Suomessa, vaikuttaako se myös suomalaisten elämään?

Vaaliseurannan päätteeksi luvassa on reportaasia Ruotsin vaaleista illan A-studiossa, missä myös analysoidaan vaalitulosta usean studiovieraan voimin.

Lisäksi Ruotsin vaalit ovat luonnollisesti esillä normaalissa uutisseurannassa Ylen verkkosivuilla sekä radiossa ja televisiossa.

Oliver Ristimäki 1v 9kk, lusikoi tyytyväisenä lounastaan. Vierestä on vaikea uskoa, että annos on kaiketonta, sillä onhan siinä ruokaa. Lautasella on veteen tehtyä pakasteperunamuusia, kesäkurpitsaa, kalkkunaa ja oliiviöjyä.

Oliverin äidin, Katja Ristimäen, mukaan lautasella on kuitenkin noin viidennes kaikesta, mitä Oliver voi tällä hetkellä syödä. Pojan sallittujen aineiden lista käsittää tällä hetkellä parisenkymmentä ruoka-ainetta.

Oliver voi syödä viljoista vain kvinoaa. Possu, kalkkunanjauhelija, lohi ja sei käyvät myös ja niiden lisäksi vielä muutamat marjat, hedelmät ja vihannekset.

– Ei meillä siis ollenkaan huono tilanne ole, sillä voi olla sellaisiakin lapsia, joille sopii ihan muutama ruoka-aine ja ne voivat olla hyvinkin eksoottisia, esimerkiksi kengurunlihaa, Katja Ristimäki huomauttaa.

Ilmajokelaisessa Ristimäen perheessä kaikki kolme lasta ovat eriasteisesti ruoka-aineallergisia, joten Katja-äiti on tottunut konstailemaan ruuanlaiton kanssa.

– Voisihan sitä varmaan elämässä helpommallakin päästä, mutta olen itse jo niin tottunut tähän.

Kaiketonta allergiaelämää

Katja Ristimäki kirjottaa blogia perheen allergia-arjesta ja ylläpitää Kaiketonta allergiaelämää -nimisiä sivuja sosiaalisessa mediassa.

– Meidän arjessa kaiketon tarkoittaa sitä, että on paljon, mitä ei saa syödä. Ruokavalioissamme on munatonta, maidotonta, vehnätöntä, perunatonta, soijatonta… aika monta -tonta. Aina pitää kaikkien kohdalla miettiä erikseen, mitä ei saa syödä.

Erityisruokavalioiden lisäksi Katja Ristimäki joutuu huomioimaan monet muut lasten ruoka-aineallergiat. Kiellettyjen listalla ovat muun muassa monet mausteet, hedelmät, pähkinät ja siemenet.

Ruokavalioissamme on munatonta, maidotonta, vehnätöntä, perunatonta, soijatonta… aika monta -tonta. Katja Ristimäki

Ristimäen lapsista esikoisella ja keskimmäisellä on pitkät listat siitä, mitä ei saa syödä ja nuorimman lapsen lista oli helpompi tehdä niin päin, mitä saa syödä.

Koska ruokapalapeli on monimutkainen, on Katja Ristimäki tehnyt itselleen ja isovanhemmille listat lapsille sopimattomista ruoka-aineista. Samat listat hän on toimittanut koulun ja päiväkodin keittiöön lääkärintodistusten lisäksi.

Esikoiselle ja keskimmäiselle hän on listannut myös yhteiset molemmille sopivat ruuat. Lisäksi Katja pitää ruokapäiväkirjaa, joka on helppo ottaa lääkäriin mukaan muistin tueksi. Siitä voi tarkistaa mitä on syöty ja mitä uutta on kokeiltu ja mitä oireita on ollut.

Makutikku aiheutti allergisen reaktion

Ristimäet ovat pärjänneet allergian kanssa kotikonstein, allergialääkkein ja kortisonirasvalla. Adrenaliinia ei toistaiseksi ole tarvittu, vaikka sitäkin pitää lääkekaapista löytyä.

– Vauvana varsinkin oli vatsat kipeitä ja niitä on huudettu yötä myöten ja oksennettu, mutta ne on ollut silloin, kun ei ole vielä saatu kaikkea kiinni.

Katja Ristimäki kertoo, että yksi yllättävimmistä allergiakokemuksista tuli lääkärin makutikusta, jonka maistelun jälkeen keskimmäinen tytär myöhemmin oksensi kaaressa, posket punoitti ja kuumekin nousi.

– Fiialle ei sovi maissi ja sehän on haastava, koska sitä on piilonimillä joka paikassa, hammastahnoista lähtien. Olisiko sitä ollut jollain piilonimellä siinä tikussa sitten, hän arvelee.

Reissuun lähtö on pieni painajainen

Katja Ristimäen mukaan moniallergisen perheen ruokailut pitää suunnitella huolellisesti etukäteen. Hän ei myöskään voi napata eineksiä kaupantiskistä tai hampurilaisia pikaruokalasta. Omat eväät on varminta olla mukana aina kun johonkin lähtee.

– Perusarjessa tämä menee ihan hyvin, kun on löytynyt kaikille sopivat ruuat ja jopa yhteisiäkin ruokia. Mutta juhlien järjestäjiltä ei oikein voi vaatia, että he huomioisivat meidän kaikkien kaikki allergiat. Niihin on helpompi lähteä omilla eväillä.

Katja Ristimäki kertoo, että allergioista on harmia eniten ehkä silloin, kun tytöillä on kaverisynttäreitä tai tai kisamatkoja.

Juhlien järjestäjiltä ei oikein voi vaatia, että he huomioisivat meidän kaikkien kaikki allergiat. Niihin on helpompi lähteä omilla eväillä. Katja Ristimäki

– On esimerkiksi käynyt niin, että vaikka hotelliin ilmoitettu allergiat, sitten soitan ja varmistan ne vielä itse ja lopulta aamupalalla huomataan, että siellä on vain gluteenitonta, joka sisältää vehnätärkkelystä ja usein perunaa jossain muodossa, vaikka nimenomaan on korostettu ettei pelkkä gluteeniton riitä.

Kaverisynttäreille äiti huolehtii, että lapsilla on omat kullekin sopivat herkut mukana. Ne ovat tavallisesti omatekoisia kasvissipsejä tai keksejä.

– Hyvin meillä kumminkin eletään, kasvetaan ja herkutellaankin, mutta se on vaan sitten niillä sallituilla aineilla. Kyllä meillä muutakin syödään kuin vettä ja jäänpaloja, Katja Ristimäki naurahtaa.

Iän myötä helpottaa?

Ristimäen perheen lasten allergiat on selvitetty IgG- ja IgE-testein. Tällä hetkellä oletus on se, että monet ruoka-aineet, jotka nyt aiheuttavat suolisto- ja refluksioireita, saattavat kuitenkin tulevaisuudessa sopia.

Lääkäri on arvellut vehnän voivan jäädä esikoiselle pysyväksi allergiaksi, mutta muut voivat karista.

– Murrosikä näyttää sen, kuinka sen kanssa käy. Mutta muista lääkäri ei ollut huolissaan, ne saattavat sieltä vielä lähteäkin.

Katja Ristimäki huomauttaa, että esikoisen ”kieltolista” on nyt jo lyhentynyt jo huomattavasti siitä mitä se oli muutama vuosi sitten eskari-ikäisenä.

Kuopuksen allergioiden kohdalla Katja Ristimäki on toiveikas siedättämisen suhteen.

– On vaikea ennustaa kuinka käy. Onneksi monille kuitenkin lähtee helpottamaan iän myötä.

Lasten allergioista monet väistyvät kouluikään mennessä

Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri, lastenallergologi Péter Csonkan mukaan erityisesti suolioireiset maito-, muna- ja vehnäallergia häviävät hyvin usein jo lapsena, jopa ennen kouluikää.

– Elimistön immuunijärjestelmä päättää vaan muuttaa yliherkkyysreaktiota sietokyvyn suuntaan, se on ihan immunologinen muutos elimistössä. Miksi se tapahtuu, sitä emme tiedä.

Csonka sanoo, että sietokyvyn kannalta on tärkeää, että annoksia otetaan pikkuhiljaa mukaan, että toleranssi pääsee kehittymään.

– Jos on täysin eristyksissä näistä ravintoaineista, silloin ei myöskään sietokyky pääsee kehittymään.

Hän kuitenkin muistuttaa, että täysvälttö on tarpeen silloin, jos lapsi saa vaikeita ja voimakkaita, oireita. Tällöin lääkäri määrittää välttämisjakson pituuden.

- Eli silloin ei voi siedättää, jos on henkeä uhkaavat vaikeat reaktiot, Csonka painottaa.

Paraneminen palkitsee

Csonkan mukaan tietoisuus siedättämisen hyödyistä on lisääntynyt ja sillä on yleensä hyvä ennuste. Lisäksi hän painottaa hyvää hoitosuhdetta perheen ja lääkärin välillä.

– Yhdessä mietitään jokaisen yksittäisen lapsen kohdalla jokainen ruoka erikseen, että missä vaiheessa sitä voi ruveta käyttämään ja missä määrin. Yhteistyöllä oireita kuunnellen.

Katja Ristimäkikin iloitsee, että monet heidänkin allergioistaan voivat vielä väistyä. Vaikka se tarkoittaa paljon merkintöjä ruokapäiväkirjaan.

– Se kuitenkin palkitsee, kun saa lapset oireettomiksi tai suht oireettomiksi, että kyllä sen eteen haluaa töitäkin tehdä.

Kaiketon – kiistelty termi

Kaiketon on terminä pikkuhiljaa yleistynyt yleiskieleenkin, vaikka allergiapiireissä sitä on käytetty jo kauan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Kotus, valitsi sen kuukauden sanaksi heinäkuussa 2017. Kotuksen mukaan kaiketon tarkoittaa tavallisesti ainakin maidotonta, munatonta, gluteenitonta ja laktoositonta.

Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri Péter Csonka ei lämpene kaikettomalle terminä, vaikka hän ymmärtääkin, miksi sitä yleiskielessä käytetään ja mitä sillä tarkoitetaan.

– Sanoisin, ettei sellaisia ole, jotka on kaikettomia, koska sehän tarkoittaisi ettei mitään muuta voi syödä kuin vaikka vettä ja riisiä. Se olisi kaiketon. Lääketieteellistä pohjaa sille ei ole.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kiittelee Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-unia siitä, että maan perustamisen 70-vuotispäivän paraatissa ei tavanomaiseen tapaan esitelty mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia.

Pohjois-Korean paraatissa nähtiin marssivia sotilaita ja uusia panssarivaunuja, mutta kehittynein ohjusteknologia loisti poissaolollaan.

Paraatin sanoma keskittyi pikemminkin talouskehitykseen.

Trump viittasi Twitter-viestissään asiantuntija-arvioihin, että paraatilla Pohjois-Korea viestii hänelle sitoutumistaan ydinaseriisuntaan.

– Tämä on iso ja hyvin myönteinen ele Pohjois-Korealta. Kiitokset puhemies Kimille. Todistamme yhdessä, että kaikki ovat väärässä! Trump kirjoitti Twitter-tilillään.

Korean niemimaan ydinaseriisunta ei ole juuri edennyt Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin ja Trumpin kesäkuisen Singaporen tapaamisen jälkeen.

Tuolloin Pohjois-Korea ilmaisi sitoutuvansa täydelliseen ydinaseriisuntaan, mutta johtajien julkilausumaan ei juuri kirjattu konkreettisia askeleita ydinaseriisunnan toteuttamiseen.

Aiheesta aiemmin:

Pohjois-Korea esitteli sotilasmahtiaan - järeimmät ohjukset puuttuivat paraatista 9.9.2018

Pohjois-Korea juhlii 70-vuotista itsenäisyyttään – ainoa juhliin saapuva valtionpäämies on Mauritanian presidentti 9.9.2018

Yhdysvallat kyllästyi Pohjois-Korean viivyttelyyn ja päätti aloittaa uudelleen sotaharjoitukset 29.8.2018

Trumpin neuvonantaja myöntää Foxilla: Pohjois-Korea ei ole edennyt ydinaseriisunnassa 8.8.2018

Toimittajalta: Todistin historiaa univajeessa – Oliko Trumpin ja Kimin tapaaminen lopulta hyväksi vai pahaksi? 13.6.2018

Asiantuntija Trumpin ja Kimin huippukokouksen tuloksesta: Ympäripyöreä sopimus, joka ei suututa ketään 12.6.2018

Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean laatima julistus: Pohjois-Korea sitoutuu Korean niemimaan täydelliseen ydinaseriisuntaan 12.6.2018

Suomessa länsinaapurin vaaleja seurataan tarkasti. Osa suomalaispoliitikoista on lähtenyt seuraamaan vaaleja Tukholmaan, jossa sisarpuolueiden tilannetta jännittävät esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Ylen haastattelussa Halla-aho arvioi ruotsidemokraattien nousun kertovan siitä, että maahanmuuttotilanne Ruotsissa on katastrofaalinen yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puolestaan kertoi yllättyneensä siitä, kuinka suureen rooliin maahanmuutto nousi Ruotsin vaaleissa. Sipilä ennakoi Ruotsiin vaikeita hallitusneuvotteluita, mutta hän uskoo Suomen ja Ruotsin yhteistyön jatkuvan hyvänä hallituspohjasta huolimatta.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) kommentoi Twitterissä Ruotsin vaalitulosta, jonka hän arvioi noudattavan eurooppalaista trendiä, jossa puoluekenttä pirstaloituu. Isona kysymyksenä Orpo pitää sitä, mitä vaalitulos tarkoittaa Ruotsin EU-linjan kannalta. Kokoomuksen sisarpuolue Ruotsissa on kärsimässä vaalitappion.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah onnitteli Ruotsin sisarpuoluetta vaalivoitosta vaaliennusteen julkaisemisen jälkeen.

Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro järkyttyi ruotsidemokraattien noususta. Alkuillasta julkistetun SVT:n ennusteen perusteella ruotsidemokraatit näytti olevan nousemassa toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ääntenlaskennan edetessä puolue on tippunut kolmanneksi.

Lue myös:

Näin Ruotsin vaalit vaikuttavat Suomen politiikkaan: Halla-aho saa itsevarmuutta länsinaapurin populistijytkystä, demarihallituksen murskatappio hidastaisi Antti Rinteen kiriä pääministeriksi

Juuri nyt Susanna Leinonen haluaisi samoilla metsässä ja kuunnella puiden huminaa.

Elannon entisen leipätehtaan tavarahissi kolahtaa käyntiin Helsingin Sörnäisissä. Punatiilisen tehdasrakennuksen viidennessä kerroksessa on tanssisaleja, ja yhdestä niistä kantautuu Leinosen puhetta.

On ensi-iltaviikko ja Leinonen antaa tanssijoilleen viime hetken ohjeita.

Uusi teos Nasty käsittelee pahuuden ilmenemismuotoja. Se sai alkunsa USA:n presidentinvaaleista. Niissä Donald Trump kutsui vastaehdokastaan Hillary Clintonia häijyksi naiseksi (nasty woman).

– Se oli järkytys. Tuntui, että Trump ylitti jonkun rajan todella räikeästi, Leinonen sanoo.

Hän samaistui Clintoniin. Leinonen tunnetaan ehdottomana tanssin tekijänä, joka on rakentanut päämäärätietoisesti uraansa viime vuosikymmenen alusta asti.

Trumpin solvaus laukaisi hänessä tasa-arvokysymyksen. Kohdellaanko kunnianhimoisia naisia eri tavalla kuin samanlaisia miehiä?

Kuolema kolkuttaa

Susanna Leinonen, 46, istuu nojatuolissa tyhjillään olevassa harjoitussalissa. Tilan kova valo korostaa kasvojen piirteitä.

Koreografi kysyy, näkyvätkö valvotut yöt silmäpusseina? Leinonen kärsii unettomuudesta erityisesti ensi-iltojen alla, kun päässä pyörii yhtä aikaa niin monta asiaa.

Se on huono juttu, sillä unettomuus vaikuttaa terveyteen ja Leinosen pitäisi pitää itsestään hyvää huolta.

Hän meinasi kuolla kymmenen vuotta sitten.

Yhtenä aamuna Leinonen nousi sängystä, kun jalka lähti alta ja näkö katosi.

– Yritin löytää puhelinta, vaikka en nähnyt mitään. Tajusin, että minun täytyy päästä äkkiä sairaalaan.

Leinonen oli käynyt aiemmin lääkärissä valittamassa rajuja päänsärkykohtauksiaan, ja lääkäri oli todennut, että tanssitaiteilijalle on puhjennut migreeni. Sitä hoidettiin särkylääkkeillä.

Sairaalassa kävi kuitenkin ilmi, että Leinosella on aivonesteen kiertohäiriö.

Hän pääsi hoitoon viime hetkellä. Seuraava kohtaus olisi sairaalalääkärin mukaan johtanut kuolemaan.

Sairaalassa Leinoselle iski paniikki. Hän ei ollut ehtinyt ottaa yhteyttä kehenkään, kun häntä jo vietiin leikkaussaliin. Ei vanhemmille, eikä silloiselle avopuolisolle.

– Mietin, että jos kuolen tähän, en ole ehtinyt soittaa kenellekään.

Leinonen selvisi, ja muistoksi sairaudesta hänelle jäi kalloon porattu reikä.

Alkoi toipumisen kausi, ja Leinosen olisi pitänyt pysähtyä, mutta edessä olevat työt pitivät hänet taas kiireisenä.

Tulossa olivat ensimmäinen sooloteos GRAIN sekä oman tanssiryhmän vierailuesitykset Ranskaan. Niitä ei voinut peruuttaa, koska tilaaja ei suostunut siihen.

Omasta sooloteoksesta Leinonen oli puolestaan haaveillut pitkään.

– Ajattelin, että jos siirrän soolon eteenpäin, se jää ehkä kokonaan tekemättä.

Lääkäri oli suositellut Leinoselle vauhdin hiljentämistä ja kieltänyt kokonaan tietyt liikkeet, kuten hypyt ja juoksemisen, mutta kunnianhimo ajoi tanssitaiteilijaa eteenpäin.

Leinonen ajatteli, että sairaus tekisi hänestä armollisemman itselleen, mutta toisin kävi.

Leinonen on yhä itsensä pahin vihollinen ja kriitikko.

Ilma loppuu

Kivipora laulaa Leipätehtaan kulmilla, kun Sörnäisten entistä teollisuusaluetta pannaan uuteen uskoon.

Leinonen haaveilee hetkistä, jolloin hänellä olisi aikaa katsella taivaanrantaa ja hengähtää.

Se ei näytä nyt todennäköiseltä.

Viime syksy meni veitsenterällä. Leinonen oli luvannut viedä tyttärensä Australiaan, ja lennot oli ostettu joulukuun alkuun.

Sitä ennen koreografin kalenteri oli täynnä.

– Lähtöpäivä oli kuin maan näkeminen pitkän matkan purjehtijalle. Että tuonne asti täytyy jaksaa, Leinonen selventää.

Kamelin selkä oli katketa moneen kertaan. Loppuunpalaminen oli lähellä.

Susanna Leinonen on sekä koreografi että omaa nimeään kantavan tanssiryhmänsä taiteellinen johtaja. Projekteja riittää, ja joka syksy täytyy “puristaa” ulos uusi tanssiteos. Koska harjoittajaa ei ole varaa palkata, Leinonen harjoittaa itse teoksensa.

Salissa tanssijoiden kanssa käytetty aika on pois aina jostain muusta.
Leinonen yrittää sumplia itselleen joka vuosi kesäloman ja melkein aina hanke kuivuu kasaan. Aika ei riitä.
Hänestä tuntuu, että hän on koko ajan vähän myöhässä seuraavasta paikasta.

Välillä Leinonen havahtuu siihen, että hän on saamassa paniikkikohtauksen, vaikka Leinosella ei ole niistä kokemusta. Silloin pitää muistaa hengittää.

Syksyllä koreografista tuntui, että hän ei enää jaksa. Oli pakko istua alas ja todeta, ettei elämä voi jatkua näin.

– Silloin muistin, että elämä meinasi katketa jo paljon aiemmin.

Rumia sanoja naisesta

Leinosen uutta teosta mainostetaan radiossa provokatiivisella kampanjalla. Siinä lakoninen naisääni pudottelee eetteriin joukon rumia sanoja, kuten hiekkapillu. Ne särähtävät korvaan.

Radiokampanjan materiaali on kerätty naistanssijoilta. Ideasta saa jälleen kiittää Trumpia.

– Nämä ovat sellaisia sanoja, joilla miehet ovat nimitelleet naisia päin näköä.

Koreografi tunnustaa, että hänestä on kuoriutunut viime vuosina feministi.

– Siihen ovat vaikuttaneet monet epäkohdat naisten kohtelussa ja arvostuksessa, myös omat parisuhteet, Leinonen toteaa.

Hän asuu 8-vuotiaan tyttärensä kanssa. Leinonen erosi reilu vuosi sitten pitkäaikaisesta avoliitosta.

Naisen asema yhteiskunnassa tuntuu hänestä yhä vanhanaikaiselta.

Tasa-arvon eteen pitää Leinosen mukaan tehdä vielä paljon töitä.

Koreografia ottaa päähän, etteivät naiset saa vieläkään päättää kaikkialla itse omista asioistaan, kuten abortista, kehostaan, mielestään tai vaatetuksestaan.

– Siksi näitä epäkohtia pitää nostaa esille. Vielä ei ole saavutettu sitä pistettä, jossa nainen voi vain henkäistä ja toteuttaa rauhassa itseään, Leinonen sanoo.

Hän haluaa ajaa tasa-arvon asiaa. Se on tullut selväksi viimeistään Nasty-teoksen tekemisen myötä.

Leinosen mielestä miehet pääsevät paljon helpommalla.

Kehoa arvostellaan päin näköä

Balettitangot ja peilit reunustavat tyhjää tanssisalia, mutta Leinosen katse ei harhaile niihin. Hänellä on balettitausta. Leinonen valmistui Turun konservatorion tanssilinjalta vuonna 1996, balettitunnit hän aloitti Tampereella 9-vuotiaana.

Sukupuolten välistä epätasa-arvoa ruotiva Nasty käsittelee myös naisiin kohdistuvia ulkonäköpaineita. Ne ovat tuttuja tanssijoille, ja tietysti Leinoselle itselleen.

Hän ihmettelee, miten tanssijoista voi ylipäänsä kasvaa täyspäisiä ihmisiä, kun heille muistutetaan pienestä pitäen oman kehon epätäydellisyydestä. Ja useimmiten päin naamaa.

Samaan aikaan, kun iskuja satelee, pitäisi kasvaa teknisesti täydelliseksi, ilmaisuvoimaiseksi balettitanssijaksi, johon painovoima ei näytä vaikuttavan.

Se jättää väistämättä jälkensä.

Leinonen kertoo, että asia on noussut isosti esille Nasty-teoksen tekemisen yhteydessä, koska tanssijat jakavat kokemuksen.

Itse balettikoulutusta Leinonen kehuu elämänsä tärkeimmäksi suunnannäyttäjäksi.

Hänellä oli tiukka balettiopettaja, joka oli äärimmäisen tarkka pienimmistäkin yksityiskohdista. Se opetti kurinalaisuutta. Sitä kautta Leinonen oppi jäsentämään maailmaa.

– Kuulostaa armeijamaiselta, mutta se on antanut todella paljon kaikkeen siihen työhön, mitä olen myöhemmin tehnyt, Leinonen sanoo.

Balettikoulusta hän ei selvinnyt naarmuitta.

Murrosikäisenä tuleva koreografi lensi tunnilta ulos, kun miesopettaja hermostui häneen. Tämä löi Leinosta rumpukapulalla.

Oli perjantai-ilta ja Leinonen juoksi raivona kotiin.

– Itkin ja kerroin äidille, mitä oli tapahtunut. Sanoin, etten mene enää ikinä takaisin, Leinonen muistelee.

Toisin kävi.

Äiti sai ympäripuhuttua tyttärensä takaisin tanssitunneille.

Sen jälkeen opettaja ei enää koskaan kajonnut häneen. Hän tosin ihmetteli, että Leinonen tuli vielä takaisin.

Mitä jos olisin mies

Tänä kesänä Leinonen laittoi joksikin aikaa puhelimen pois päältä. Se oli hänestä ihanaa.

Tanssin kentällä Leinosesta puhutaan tiukkana taiteen tekijänä, jota muiden mielipiteet eivät paljon paina.

Itse hän ihmettelee, mistä hänelle on tullut maine kyynärpäätaktiikalla eteenpäin pyrkivänä koreografina?

– Olen kuullut, että sellaisesta puhutaan selän takana.

Leinonen ei tunnista mielikuvasta itseään.

Hänen esikoisteoksensa Ei kukaan, vain ystäväsi (2000) sai kansainvälistä huomiota, ja pian Suomen kansallisbaletti tilasi häneltä teoksen.

Suo tihkua vihreä tammi (2003) esitteli vahvan, maskuliinisen naistanssijan, jolla koreografi halusi näyttää, miten paljon voimaa liikkeiden taakse tarvitaan.

Fyysisesti voimakkaasta, itsevarmasta naisesta tuli Leinosen tavaramerkki.
Teokset seurasivat toisiaan, ja Leinonen yritti omien sanojensa mukaan opetella vauhdissa kaiken sen, mitä tanssiryhmän pyörittämiseen kuuluu.

Hän hankki teoksilleen rahoituksen, tuotti niiden kansainväliset vierailut ja kotimaan esitykset. Leinonen maksoi palkat työntekijöilleen ja piti taiteellisesta työryhmästään huolta, minkä pystyi. Lisäksi hän suunnitteli jo seuraavaa teosta.

– En ehtinyt kauheasti miettiä, miten nämä asiat pitäisi hoitaa, vaan yritin vain tehdä parhaani, Leinonen summaa.

Siinä häntä auttoi baletin kurinalaisuutta korostava luonne sekä kokemus helsinkiläisen taidetapahtuman tuottajana.

Silti Hillary Clintonin julkinen solvaus nousee mieleen, kun Leinonen pohtii omaa uraansa.

– Ajattelen, että jos olisin mies, olisiko kohtelu erilaista?

Taas tänään Leinonen katsoo todennäköisesti kalenteria, eikä näe siellä yhtään aukkoa.

Tässä jutussa neljä yrittäjää kertoo, miksi he päätyivät sanomaan alaisensa irti henkilökohtaisella perusteella.

Se tarkoittaa potkuja, jotka työntekijä saa omasta syystään, toimittuaan väärin. Tilanne on usein erittäin traumaattinen irtisanotulle, mutta myös potkujen antaja joutuu monesti koville.

Hallitus aikoo helpottaa henkilökohtaisista syistä tehtäviä irtisanomisia alle 20 henkilöä työllistävissä firmoissa, jotta työllistämisen kynnys alenisi. Ay-liike on ryhmittynyt taisteluasemiin uudistusta vastaan.

Yrittäjät eivät esiinny omilla nimillään aihepiirin arkaluonteisuuden takia. He kaikki kannattavat hallituksen esitystä.

Tapauksia arvioidessa kannattaa muistaa, että ne ovat vain toisen osapuolen versioita tulehtuneista tilanteista.

Ensimmäinen tapaus: "Hän pimitti tahallaan sairautensa"

Eteläsuomalaisen teollisuusyrityksen omistaja otti töihin miehen, joka töihin tullessaan selvitti työterveystarkastuksen puhtain paperein, mutta alkoi oireilla pian neljän kuukauden koeajan päätyttyä.

– Hän valitti, ettei voikaan tehdä sairautensa vuoksi tätä työtä. Kävi ilmi, että hän oli tiennyt sairaudestaan, muttei kertonut siitä mitään ja pimitti asian terveystarkastuksessa, yrittäjä kertoo.

Yrittäjä sanoo tarjonneensa miehelle toisia tehtäviä ennen irtisanomispäätöstä, mutta ne eivät työntekijälle kelvanneet.

– Sitten päätettiin, että irtisanotaan kaveri tehtävään soveltumattomana. Parin kuukauden kuluttua hän ilmoitti lakimiehen välityksellä vaativansa puolen vuoden palkkaa korvauksena laittomasta irtisanomisesta.

Yrittäjän mielestä oli ilmeistä, että työntekijän tarkoitus oli alunperinkin rahastaa tietoisesti huijaamalla. Mutta oikeuteen yrittäjä ei tapausta halunnut päästää, vaan maksoi työntekijälle neljän kuukauden palkkasumman, johon tämä tyytyi.

– Yritys oli kasvuvaiheessa, eikä haluttu lähteä oikeuteen tappelemaan. Harvoin siellä työnantaja voittaa, yrittäjä sanoo.

Hänen mielestään työntekijöitä irtisanomiselta suojaava laki on mennyt liian pitkälle. Puoleen vuoteen pidennetty koeaika on vieläkin liian lyhyt, koska "sen ajan henkilö pystyy kyllä näyttelemään".

– On tiettyjä henkilöitä, joita haluaisi irtisanoa, mutta ei vain voi. Ylisuuri turva on aiheuttanut sen, että sitä on alettu käyttää hyväksi. Ja kärsijöinä ovat nimenomaan pienet yritykset, missä ei ole varaa palkata lakimiehiä, eikä työsuhdelainsäädäntöä välttämättä niin hyvin tunneta.

Hankalista työntekijöistä pääsee irti riskittömämmin käyttämällä henkilöperusteiden sijaan tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita. Silloin riskiä laittomasta irtisanomisesta ei synny, yrittäjä sanoo.

– Mutta silloinkin pitää olla tarkkana, ettei sano ääneen sitä todellista syytä.

Toinen tapaus: "Jäi valehtelusta kiinni, eikä kantanut vastuuta"

Konepajateollisuuden alihankkijayritys palkkasi pomon. Pian alaiset alkoivat valittaa uudesta esimiehestä ja tämä jäi kiinni valehtelusta johtoryhmälle, yrityksen omistaja kertoo.

– Useat työntekijät vahvistivat, ettei tämä henkilö ei puhunut totta. Sellaisen henkilön kanssa ei voi jatkaa, johon ei voi luottaa ja joka ei pysty kantamaan vastuutaan.

Esimies irtisanottiin henkilökohtaisella perusteella, luottamuspulaan vedoten.

Irtisanottu haastoi yrityksen oikeuteen. Hän oli ilmoittautunut tilanteen kärjistyessä pitkälle sairaslomalle ja piti irtisanomista laittomana.

– Nämä ovat helvetin kalliita ja raskaita prosesseja viedä sitä kautta, mutta meillä ei tällä kertaa ollut aikaa odottaa. Lähdettiin katsomaan käräjille se kortti, että miten siinä käy, yrityksen omistaja sanoo.

Hänen mukaansa henkilösyihin perustuvaa irtisanomista vältellään, koska "siitä tulee joka kerta riita". Helpompaa on käyttää tuotannollisia ja taloudellisia syitä, vaikkei aitoa talousahdinkoa firmalla olisikaan. Mutta niissäkin on yrittäjän mukaan yksi suuri hankaluus.

– Siinä tulee sitten se takaisinottovelvoite. Se on myrkkyä, että pysäytetään sen firman kehittäminen. Onneksi sitä aikaa on saatu vähän lyhennettyä, yrittäjä sanoo.

Yrittäjä on vakuuttunut siitä, että henkilöperusteisen irtisanomisen vaikeus Suomessa on työllistämisen este erityisesti pienissä yrityksissä.

– Kun näitä kauhutarinoita kuulee, se kynnys nousee. Eihän pienissä firmoissa ole resursseja eikä osaamistakaan. Korvausasteikko laittomasta irtisanomisesta on yrityksen koosta riippumatta sama, jopa kahden vuoden palkka. Se on pienelle yritykselle järkyttävä kustannus.

Mikä säännöissä muuttuisi? – "Tärkeintä on suunta"

Hallituksen esitys voi vielä muuttaa muotoaan, mutta lausuntokierroksen käynyt luonnos muuttaisi irtisanomisen perusteita jokseenkin näin:

Nykylaissa työntekijälle voi antaa potkut henkilökohtaisiin syihin vedoten vain asiallisilla ja painavilla perusteilla. Tällaisiksi kelpaavat työvelvoitteiden vakava rikkominen tai laiminlyönti.

Esitetyn lakimuutoksen jälkeen lakiin tulisi lisäys, jonka mukaan alle 20 työntekijän yrityksissä irtisanomisperusteeksi kuitenkin kelpaisi edellä säädettyä vähäisempi työvelvoitteen laiminlyönti tai rikkominen, jos se horjuttaa luottamussuhdetta ja vaikeuttaa liiaksi työnantajan toimintaa.

Mitä ihmettä moinen muutos tarkoittaisi työpaikalla? Saako pienyrittäjä nyt itsevarmuutta palkata lisää väkeä, jos uusi laki sallii irtisanomisen vakavaa vähäisemmän rikkomuksen perusteella?

Uuden lain tulkinta ratkeaisi käytännössä vasta tuomioistuimissa.

Ylen haastattelemat yrittäjät eivät väitäkään tuntevansa lakiesityksen sanamuotoja. Silti jokainen ilmoittautuu uudistuksen kannattajaksi. Yksityiskohtia tärkeämpää kun on "muutoksen suunta".

– Nykyinen systeemi estää yritysten kasvua. Ei tästä aiheutuisi hirveästi irtisanomisia, vaan se toisi joustavuutta puolin ja toisin.

– Ei mentäisi ainakaan huonompaan suuntaan. Yritysten pitää uskaltaa työllistää.

– Se on askel oikeaan suuntaan. Työsuhteen suojaamisessa on menty liian pitkälle.

– Jos minun henkistä kynnystäni työllistää ollaan alentamassa, suunta on oikea.

Konkreettisempi muutos olisi se, että alle 20 työntekijän firmoissa ei enää tarvitsisi selvittää, onko irtisanottavalle tarjottavissa jotakin toista tehtävää.

– Se on järkevää. Suurin osa firmoista on pieniä mikroyrityksiä, joissa on spesifejä tehtäviä. Eivät ne voi tarjota mitään toista työtä.

– Miten minä voisin tarjoa muuta, kun on tiettyyn työhön rekrytoitu? Siivoojakin meiltä jo löytyy.

Kolmas tapaus: "CV:stä paljastui asiavirheitä ja kaunistelua"

Pienen mainostoimiston yrittäjäomistaja sanoo pelästyneensä itse virherekrytointiaan niin, että palkkaaminen on vieläkin stressaavaa puuhaa. Tapauksesta on jo vuosia.

Toimistoon palkattiin avainhenkilöksi nainen, jonka ansioluettelo ja koulutus näyttivät täydellisiltä. Hakija antoi myös aiempien työnantajiensa yhteystietoja ja yrittäjä oli palautteeseen tyytyväinen. Mutta tärkein jäi tekemättä: Juuri edellisestä työnantajasta ei puhuttu sanallakaan, eikä yrittäjä huomannut olla tähän yhteydessä.

– Olisi selvinnyt, että työntekijä oli juuri saanut potkut ja käräjöi irtisanomisestaan. Tein siinä virheen, jota sain katua.

Pian koeajan jälkeen alkoivat vaikeudet. Työntekijä ei osannutkaan tehtäväänsä, eikä tullut asiakkaiden kanssa toimeen, yrittäjä kertoo. Selvisi, että hän oli vääristellyt ansioluetteloaan. Tilanne äityi avoimeksi riitelyksi. Työntekijä uhkasi oikeustoimilla, jos saisi potkut.

Varoitusten jälkeen työntekijä kuitenkin irtisanottiin. Käräjille ei menty, sillä yrittäjä sopi tilanteen rahalla. Työntekijä poistui ovet paukkuen.

Miksi koeaika ei paljastanut työntekijän puutteita?

– Ei se muutama kuukausi tai puoli vuottakaan paljasta vielä kaikkea. Ammatillinen osaaminen kehittyy työn mukana.

Mainostoimistoyrittäjä sanoo, että irtisanomisen hankaluus ja käräjille päätymisen riski vaikeuttavat suoraan työllistämistä. Henkinen kynnys palkkaamiseen nousee ja huonot kokemukset tekevät varovaiseksi.

– Irtisanominen on stressaavaa. Hän vielä teki sen henkisesti hyvin vaikeaksi ja vei energiaa koko työyhteisöltä. Aina irtisanominen on pettymys ja tietyllä tavalla omaa syytäkin, yrittäjä pohtii.

Ikääntyneiden irtisanomisriski selvästi suurin

Henkilökohtaisilla syillä annettujen potkujen määrästä saati erilaisista syistä ei löydy täsmällistä tietoa. Se, kuinka moni vaikkapa juopottelee itsensä ulos työpaikasta, ei jää tilastoihin.

Se kuitenkin tiedetään, että yksilösyillä irtisanotaan huomattavasti vähemmän kuin tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Työ- ja elinkeinoministeriössä kootaan TE-toimistojen tietoja, joista selviää työnhakijoiden edellisen työsuhteen päättymisen syy.

Lukuja tarkastellessa pitää huomata, että kaikki irtisanotut eivät päädy TE-toimistoihin työnhakijoiksi, vaan voivat esimerkiksi löytää uuden työn irtisanomisaikana. Kaikkien työnhakijoiden edellisen työsuhteen päättymisen syy ei myöskään ole tiedossa.

Viime vuonna 21 000 työnhakijaa oli saanut edellisestä työpaikastaan potkut henkilöperusteilla. Tuotannollisilla perusteilla irtisanottuja työnhakijoita oli yli kolminkertainen määrä, yli 67 000.

Oheisesta, kuluvan vuoden tietoja kuvaavasta grafiikasta selviää, että niin henkilökohtaiset kuin tuotantotaloudellisetkin potkut kohtaavat useammin iäkästä kuin nuorta työntekijää.

Neljäs tapaus: "Lopulta hän ymmärsi itsekin"

Alle kymmenen henkilön hoitoalan yritystä pyörittänyt yrittäjä palkkasi viisikymppisen naisen.

– Tuli palkattua ihminen, joka haastattelussa vaikutti hyvin fiksulta ja pääsi kaikki seulat läpi. Meillä oli hirveän selkeät sopimukset vastuista ja tehtävistä.

Kaiken piti olla hyvin, mutta ajan myötä työntekijän toiminta muuttui kestämättömäksi ja hoitotyön luonteeseen sopimattomaksi, yrittäjä kertoo.

– Liukuva työaika ei vain sovi, kun pidetään ihmisten terveydestä huolta. Jos paikalla pitää olla kahdeksalta, varttia vaille yhdeksän ei käy.

Työntekijä ei yrittäjän mukaan hoitanut tehtäviään niin kuin oli sovittu, eikä noudattanut työaikoja. Kollegoiden kohtelukin kävi epäasialliseksi.

– En tiedä oliko hänellä yksityiselämän ongelmia, eikä se meille kuulunutkaan.

Huomautukset eivät saaneet työntekijää muuttamaan käytöstään ja yrittäjä teki ratkaisun potkuista. Irtisanomisen laillisuus yritettiin varmistaa tarkoin. Tässä tapauksessa myös työntekijä näki lopulta irtisanomisen perustelluksi.

– Se tapahtui sillä tavalla hyvässä hengessä, mikä oli kiva, koska potkuja ei ole kiva antaa.

Tämä yrittäjä sanoo painokkaasti, että kauhukuvat sattumanvaraisista, pärstäkertoimen perusteella annettavista potkuista ovat harhaisia. Pienet yritykset eivät palkkaa, eivätkä irtisano kevyin perustein. Hyvä maine on yrityksille kullan arvoinen.

– Jos joku kohtelee työntekijöitä kuin purukumia kengänpohjassa, niin kukaan ei pian tule hänelle töihin. Irtisanominen on yritykselle aina pieni kriisi.

Lue myös: Mikä mättää yt-laissa? Potkulaki vai aitoa työnantajan ja työntekijän yhteistyötä – 7 väitettä yhteistoimintalaista

Nyrkit viuhtovat vimmatusti ensin ilmaa ja sen jälkeen ne iskeytyvät lujaa nyrkkeilysäkkiin. Iso, musta säkki heiluu puolelta toiselle, kun entinen raskaan sarjan ammattilaisnyrkkeilijä Sami Elovaara, 45, takoo katosta roikkuvaa harjoitusvastustajaansa.

Pian hiki valuu norona ensin Elovaaran kasvoja pitkin ja kastelee sitten miehen paidan. Elovaara nyrkkeilee tosissaan, vaikka puhetta oli kuvien ottamisesta juttua varten.

Täysillä tai ei lainkaan. Se kuvaa yhä Elovaaran suhtautumista nyrkkeilyyn, vaikka ammattilaisuran päättymisestä on jo kymmenen vuotta.

Kun nyrkkeilyura päättyi, Elovaara ei pystynyt kolmeen vuoteen edes katsomaan minkäänlaista urheilua. Se tuntui liian pahalta. Nyrkkeilystä taukoa kesti lähes viisi vuotta.

Nyt taukoa kestää minuutin ajan. Sen jälkeen raju taonta jatkuu. Elovaaran kännykässä on nykkeilysovellus, joka ilmoittaa ajan kulumisen. Erä kestää kaksi minuuttia ja välissä on minuutin lepo.

Kun kuvat on otettu, voi keskittyä puhumiseen.

Menestyksen nälkä ajoi kilpailemaan

Sami Elovaaran nyrkkeilyura päättyi vuonna 2008 raskaan sarjan suomenmestaruusottelun rökäletappioon Juho Haapojaa vastaan. Se ja kaksi muuta viimeisintä ottelua olisi näin jälkikäteen ajateltuna pitänyt jättää ottelematta, Elovaara sanoo.

Elovaaran olkapää ja jalat oli leikattu kahdeksan kuukautta ennen ottelua. Lääkärin mukaan harjoittelun olisi voinut aloittaa vuoden kuluttua leikkauksesta. Elovaara kuitenkin nousi kehään puudutettuaan ensin itse itsensä. Halu otella oli kova, kun edessä oli vihdoin titteliottelu, jota hän oli odottanut vuosia.

Mutta juuri ennen kehään astumista tuli henkinen romahdus.

– Mietin itsekseni, että nyt olet Sami aivan väärässä paikassa.

Haapoja voitti ottelun ylivoimaisesti.

Päihteet veivät itsetuhon partaalle

Uran päättymisestä seurasi synkkä ajanjakso, joka oli viedä Elovaaran hengen. Mies työskenteli päivät alumiinitehtaassa ja viikonloput ravintolan ovella. Sitä kesti neljä kuukautta, kunnes terveys petti.

Elovaara sanoo kärsineensä migreenistä aina, ja se yhdistettynä nyrkkeilyyn ei välttämättä ollut hyvä yhdistelmä. Alumiinihöyryjen vuoksi hän alkoi saada toistuvia migreenikohtauksia. Myös masennus teki tuloaan.

– En ollut valmistautunut urheilu-uran jälkeiseen elämään mitenkään. Tuli mitättömyyden ja tarpeettomuuden tunne ja itsetunto romahti.

Elovaara sairastui vaikeaan masennukseen ja joutui vähäksi aikaa laitoshoitoon, mutta se ei auttanut.

– Makasin kotona petipotilaana puoli vuotta, en jaksanut tehdä yhtään mitään, minä vaan nukuin.

Kipulääkkeiden, rauhoittavien ja piristeiden lisäksi elämään tulivat päihteet ja lopulta myös amfetamiini. Niillä Elovaara yritti turruttaa tunteitaan ja päästä tästä hetkestä pois.

– Olen todella itsetuhoinen ihminen varsinkin päihteiden osalta. Itsemurha pyöri silloin koko ajan mielessä.

Elovaara kertoo, että hänen huumeidenkäyttönsä lisääntyi koko ajan sietokyvyn kasvettua. Lopulta hän joutui Peijaksen sairaalaan suljetulle osastolle.

– Siellä minut laitettiin remmeihin ja vähän aikaa syötiin lääkkeitä kieli poskella. En halunnut enää elää.

Elovaara erosi vaimostaan, sillä ei halunnut nähdä tämän kärsivän vuoksensa.

– Läheiset siinä kärsivät enemmän kuin itse, Elovaara sanoo synkkänä.

Lopulta Elovaara lähti pääkaupunkiseudulta takaisin kotimaisemiinsa Ouluun. Tarkoitus oli karu.

– Siellä minä halusin lopettaa itseni.

Urheilijasta tuli huumeiden välittäjä

Poliisit ottivat Elovaaran kiinni ennen, kun mies ehti toteuttaa suunnitelmansa. Syynä kiinniottoon oli huumeiden välittäminen etelästä Ouluun. Mies oli toiminut välikätenä lähes kilon amfetamiinierän toimittamisessa eteenpäin. Tuolloin elettiin vuotta 2011.

– Teko kertoo siitä, kuinka sekaisin silloin olin.

Elovaara kertoo joutuneensa neljäksi ja puoleksi kuukaudeksi tutkintavankeuteen. Poliisivankilassa hän vietti kuusi viikkoa. Aika oli rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti, sillä vieroitusoireet tulivat rajuina.

– Minulla oli käytössä lääkärin määräämät lääkkeet ja laittomat huumeet. Niiden käyttö katkaistiin kuin seinään.

Elovaara olisi halunnut odottaa poliisitutkinnan päättymistä ja oikeuskäsittelyä vankilassa, mutta hänet päästettiin vapaaksi odottamaan tuomiota. Toiveissa oli asian nopea käsittely, mutta sitä ei ollut tiedossa.

En kelvannut aluksi edes valmentamaan kuntonyrkkeilyä sen vuoksi, että oikeudenkäynti oli kesken. Sami Elovaara

Kun Elovaara vapautui vankilasta, hän jäi tyhjän päälle. Asunto oli tyhjennetty, eikä jäljellä ollut enää mitään. Asumaan hän pääsi vanhempiensa luokse.

Elovaara kertoo menneensä pyytämään apua sosiaalitoimistoon, sillä ei osannut muutakaan. Rahaa ei ollut, eikä asuntoa. Kukaan ei ollut neuvomassa, mitä hänen olisi pitänyt tehdä.

– Tilitin sosiaalitoimistossa koko elämäntarinani ja sain sieltä 30 euron maksusitoumuksen. Siinä luki, ettei sitä saanut käyttää tupakkaan tai alkoholiin. Olin ihan raivoissani ja revin sen.

Sitten iski Elovaaran elämän mustin hetki. Hän yritti itsemurhaa.

– Löin pitkällä lihasneulalla unilääkettä suoraan laskimoon.

Itsemurhayritys johti amputaatioon

Itsemurhayrityksen jälkeen Elovaara vietti seitsemän viikkoa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Vasen käsi meni piikittämisen seurauksena kyynärvarresta alaspäin mustaksi. Se oli menossa kuolioon, ja tuskat olivat kovat.

Aluksi lääkärit epäilivät, että käsi joudutaan amputoimaan, mutta viikkoja kestäneen hoidon jälkeen se saatiinkin pelastettua lähes kokonaan, Elovaara sanoo. Hän esittelee samalla vasenta kättään, josta puuttuvat kolmen sormen päät.

Elovaaran keskisormi, nimetön ja pikkusormi jouduttiin amputoimaan viimeisen nivelen kohdalta, sillä sormenpäät muistuttivat lähinnä rusinaa.

Sormenpäiden menetys harmittaa häntä selvästi. Esimerkiksi kitaransoitto ja puukäsitöiden teko on nyt vaikeampaa.

– Se oli hinta, jonka jouduin maksamaan.

Tuosta mustasta hetkestä alkoi Elovaaran toipuminen päihdekierteestä. Hän haki ja sai apua päihdeklinikalta ja sai sitä kautta myös huoneen asuttavakseen. Puolentoista vuoden jälkeen Elovaara pääsi muuttamaan ystävänsä rintamamiestalon yläkertaan.

Mies onnistui pääsemään eroon päihdekierteestä, mutta elämä junnasi paikoillaan. Moni ovi meni kiinni, sillä Elovaaran oikeuskäsittely ei edennyt.

– En kelvannut aluksi edes valmentamaan kuntonyrkkeilyä sen vuoksi, että oikeudenkäynti oli kesken, Elovaara muistelee.

Myös oman asunnon saanti osoittautui mahdottomaksi, samoin työpaikan löytäminen. Elovaara sanoo selvinneensä ystäviensä avulla. Heidän ansiostaan oli katto pään päällä ja myös tilapäistä työtä.

Muiden armeliaisuuden varaan joutuminen oli kuitenkin aikuiselle miehelle todella nöyryyttävä kokemus.

Kuuden vuoden odotus

Vuonna 2012 Oulun käräjäoikeudessa alkanut oikeuskäsittely sai lopullisen päätöksensä vasta viime syksynä. Elovaara odotti tuomiota huumausainerikoksestaan kuusi vuotta, joista oikeuskäsittely kesti viisi vuotta.

– Se on erittäin poikkeuksellista, sanoo Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela.

Syynä pitkittymiseen oli se, että osa syytetyistä vältteli oikeudenkäyntiä. Asiassa oli vastaajana yhteensä seitsemän miestä. Elovaaran tapausta käsiteltiin Oulun käräjäoikeudessa vuosina 2012–2016.

Kuuden vuoden aikana olisin ehtinyt perustaa vaikka perheen. Sami Elovaara

Savelan mukaan tavallisesti vaativatkin jutut saadaan käsiteltyä vuodessa, yksinkertaisten juttujen käsittelyaika on noin 3,5 kuukautta asian vireille tulosta.

Oikeuden asiakirjojen mukaan Elovaara istui kaikki oikeudenkäynnit yhtä lukuun ottamatta. Tuohon poissaoloon hänellä oli lääkärin lupa. Elovaara oli onnistunut ensin loukkaamaan jalkansa ja kaatumaan sen jälkeen suihkussa.

– Istuin siellä välillä kipsikenkä jalassa ja niska leikattuna, Elovaara muistelee.

Hovioikeuden päätös tuli syksyllä 2017. Sen mukaan Elovaara tuomittiin kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomio oli ollut kolme vuotta ja kuusi kuukautta ehdotonta vankeutta.

Rovaniemen hovioikeuden päätökseen on kirjattu, että tuomiota alennettiin kuudella kuukaudella oikeudenkäynnin pitkittymisen vuoksi.

Lakimuutos nopeuttaa oikeuskäsittelyä

Antti Savelan mukaan vuoden alussa voimaan astuva lakimuutos helpottaa etenkin laajojen huumausainerikosjuttujen käsittelyä oikeudessa. Oikeudenkäyntejä voi tuolloin helpommin käydä osissa.

– Lakimuutoksen myötä pääkäsittelyä ei poissaolojen vuoksi tarvitse enää niin usein peruuttaa. Oikeudessa paikalla olevia henkilöitä voidaan kuulla ja lykätä asian käsittely myöhempään ajankohtaan poissaolevien vastaajien kuulemiseksi, Savela kertoo.

– Nyt laki ei mahdollista lykkäämistä kuin enintään 60 päiväksi, ja jos kaikkia vastaajia ei saada tässä ajassa kuultua, on pääkäsittely aloitettava alusta. Jatkossa laissa ei ole lykkäämiselle ehdotonta takarajaa, Savela kertoo.

Nykyisin esimerkiksi Oulun käräjäoikeuden istunnoista noin joka neljäs joudutaan perumaan sen vuoksi, ettei haastettu saavu oikeuteen.

Savelan mukaan oikeudenkäyntien jatkuva peruuntuminen on iso ongelma ja ne tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi.

Käänteentekevä ehdollinen

Elovaara sanoo asianajajan käyneen ilmoittamassa tuomiostaan hänelle henkilökohtaisesti. Hän kertoo valmistautuneensa pahimpaan, mutta tärkeintä oli saada asia vihdoin päätökseen, olipa tuomio mikä hyvänsä. Ehdonalaisen tuomion merkitystä oli aluksi vaikea ymmärtää

– Kysyin, että mihin minun täytyy nyt mennä. Asianajaja sanoi, ettei mihinkään. En ollut uskoa häntä.

Ehdollinen vankeustuomio tarkoitti Elovaaralle mahdollisuutta päästä kiinni normaaliin elämään. Hän onnistui saamaan oman vuokra-asunnon, aloittamansa liikunta-alan opinnot päätökseen ja lopulta myös työpaikan. Nykyisin hän kelpaa ohjaamaan myös kuntonyrkkeilyä.

Elovaara työskentelee vankilasta vapautuvien apuna toimivassa Kris ry:ssä. Siellä hän pystyy hyödyntämään elämän nurjan puolen kokemista ja auttamaan muita vastaavassa tilanteissa olevia. Elovaara toimii esimerkiksi vertaistukena ja auttaa asiakirjojen täyttämisessä.

Elämä seisahtui tuomion odotteluun

Vaikka omat kokemukset ovat tehneet Elovaarasta vahvemman, olisi hän valmis muuttamaan elämästään monta vuotta. Kun Elovaara jäi rikoksesta kiinni hän oli 38-vuotias, nyt ikää on 45 vuotta.

– Kuuden vuoden aikana olisin ehtinyt perustaa vaikka perheen. Nyt alan olla jo keski-ikäinen, hän naurahtaa.

Elovaara tietää, että huumausainerikoksesta seurannut häpeäleima kestää pitkään.

Rikostuomio ei ole asia, josta MM-tasolla nyrkkeilyssä kilpaillut mies haluaisi tulla muistetuksi. Elovaara kilpaili amatöörinä ja ammattilaisena yhteensä 22 vuotta ja yli sata ottelua. Uraan mahtuu esimerkiksi raskaan sarjan MM-titteliottelu, Suomen mestaruus ja Tony Halmeen kanssa käyty ottelu, joka päätti Halmeen nyrkkeilyuran.

Halme oli Elovaaran ystävä, jonka ansiosta tämä ylipäätään lähti ammattilaisuralle.

Rikolliselle tielle Elovaara ei aio enää koskaan palata. Mies sanoo pitävänsä nollatoleranssia sekä kipulääkkeiden, päihteiden että huumeiden osalta. Nyrkkeilyä hän sen sijaan ei aio jättää.

– Nyrkkeilylle kuuluu edelleen puoli sydäntä, vaikka se ottikin paljon.

Hiki miehen kasvoilla on haastattelun aikana kuivunut.

Voit kuunnella Sami Elovaaran radiohaastattelun Areenasta.

Yksi ihminen loukkaantui vakavasti sunnuntaina pienkoneonnettomuudessa Sodankylässä. Oulun hätäkeskuksen mukaan kyseessä oli vesikelpoinen experimental-kone, jonka ohjaaja teki pakkolaskun.

Kone päätyi maastoon muutaman kilometrin päähän Kieringin kylästä, kertoo Lapin pelastuslaitoksen Kittilä–Sodankylä-alueen päivystävä palomestari Tuomas Rantakokko.

Paikalle hälytettiin pelastushelikopteri. Pelastuslaitos sai ilmoituksen onnettomuudesta sunnuntaina iltapäivällä hieman kello neljän jälkeen.

Experimental-koneet kootaan itse rakennussarjoista. Experimental-kone voi olla moottorilento- tai purjekone tai ultrakevyt lentokone.

Vain joka viides suomalainen liikkuu riittävästi – vertaa liikkumistasi ja painoasi ikätovereihisi ja suosituksiin

Tutkimus paljasti, että vain joka kymmenes nuori mies harrastaa kestävyysliikuntaa suositusten mukaisesti. Parhaiten UKK-instituutin mukaan pärjäsivät kuusikymppiset.

Irtisanomisen ihanuus ja kurjuus – Neljä tositarinaa potkuista ja siitä, miksi työnantaja haluaisi päästä helpommin hankalasta työntekijästä eroon

Neljä yrittäjää kertoo Ylelle, miten he päätyivät antamaan alaiselleen potkut henkilökohtaisista syistä. Heidän mukaansa se ei ole helppoa, vaikka siihen oli perustellut syyt. Moni yrittäjä maksaa mieluummin kuin antaa asian mennä oikeuteen.

Jätätkö jätteet kierrättämättä ja ostat hyvän omantunnon ajattelemalla, että polttoonhan ne kuitenkin menevät? Ei kannata, sillä nyt hukumme jätteenpolttolaitosten kuonaan ja tuhkaan

Jätteitä ei edelleenkään kierrätetä kunnolla. Tämä näkyy kasvavina tuhka- ja kuonakasoina, joille pitäisi keksiä kiireesti käyttökohteita. Jätealalla ihmetellään, miksi keskustelua kuonan kohtalosta ei ole vielä juuri käyty.

Kansankodin kasvatti Ninel Barrios Pizarro ei tunnista omakseen Ruotsia, jota ruotsidemokraatit haikailevat – "Kaikki arvot lentävät ikkunasta"

33-vuotias Ninel Barrios Pizarro kasvoi Tukholmassa Olof Palmea ihannoivassa kodissa. Nyt hän on syvästi pettynyt sosiaalidemokraatteihin, jotka ovat tiukentaneet maahanmuuttolinjauksiaan ruotsidemokraattien vanavedessä.

"Aamulla meillä oli vielä tyttö, mutta yöllä hoitaja kurkkasi vaippaan” – Sanna Lasman 6-vuotiaalla lapsella on sekä tytön että pojan kromosomeja

Intersukupuolisen lapsen hoito vaatii lääkäreiden ja vanhempien monipuolista keskustelua. Tarjolla olevasta tiedosta huolimatta äidille ja isälle voi joskus jäädä epävarma olo siitä, mikä on lapsen kannalta parasta.

Me syömme ja stressaamme itsemme sairaiksi – Maria Borelius kieltäytyi voimasta huonosti ja etsi paremman elämän reseptin

Tiesitkö, että sinullakin on matala-asteinen tulehdus? Se voi aiheuttaa monia terveysongelmia.

Itäisessä Saksassa Köthenin kaupungissa poliisi on pidättänyt kaksi afganistanilaista miestä epäiltynä 22-vuotiaan saksalaismiehen kuolemasta.

Saksi-Anhaltin osavaltion poliitikot ja viranomaiset kehottavat kansalaisia rauhallisuuteen.

Tuoreessa muistissa ovat vielä viime kuussa Chemnitzissä puhjenneet protestit ja levottomuudet, kun kaksi turvapaikanhakijaa, irakilainen ja syyrialainen mies, vangittiin epäiltynä 35-vuotiaan miehen puukottamisesta.

Twitter-viestissä Saksi-Anhaltin osavaltion sisäministeri Holger Stahlknecht sanoi surevansa traagista kuolemaa ja ymmärtävänsä kansalaisten levottomuuden. Hän kehotti kansalaisia malttiin ja lupasi, että tapaus selvitetään huolellisesti.

18- ja 20-vuotiaat afgaanimiehet pidätettiin sen jälkeen, kun 22-vuotias saksalaismies kuoli leikkipuistossa tapahtuneen riidan päätteeksi. Epäillyt ovat turvapaikanhakijoita, toinen on saanut pakolaisen aseman ja toinen oli määrä karkottaa.

Miehiä tutkitaan epäiltyinä vaarallisen ja kuolemaan johtavan ruumiinvamman tuottamisesta. Poliisi ja syyttäjänviranomaiset korostivat, että tapauksen tutkinta on kesken.

Paikallisen yleisradioyhtiön MDR Sachsen Anhaltin tietojen mukaan 22-vuotiaan miehen kuolinsyy olisi ollut sydäninfarkti.

Poliisin tiedotteessa kerrotaan, että ruumiinavauksen mukaan sydämenpysähdys ei ole suorassa yhteydessä miehen saamiin vammoihin.

Pelkoja uusista levottomuuksista

Kun tieto Köthenin tapauksesta levisi, äärioikeistolaiset ryhmät kehottivat sosiaalisessa mediassa ihmisiä surumarssille sunnuntai-iltana. Äärivasemmistolaiset ryhmät puolestaan alkoivat suunnitella vastamielenosoitusta.

Chemnitzin tapahtumien toistumisen pelossa viranomaiset ovat kehottaneet kansalaisia malttiin ja varoittaneet väkivaltaisuuksista.

Köthenin pormestari Bernd Hauschild varoitti Facebook-sivuillaan, että Kötheniin on saapumassa ulkopuolelta suurin joukoin myös väkivaltaan valmiita henkilöitä.

Saksi-Anhaltiin on lähetetty jo poliiseja muista osavaltioista. Poliisin on arvosteltu reagoineen liian myöhään levottomuuksien vaaraan Chemnitzissä.

Maahanmuutosta tuli repivä kysymys Saksan politiikassa, kun vuonna 2015 maahan saapui yli miljoona turvapaikanhakijaa ja siirtolaista.

Oikeistopopulistinen AFD-puolue on kasvattanut kannatustaan, ja kysymys on hajottanut liittokansleri Angela Merkelin hallituksen rivejä.

Äskettäin Rheinische Post -lehdessä ilmestyneessä haastattelussa sisäministeri Horst Seehofer sanoi, että muuttoliike on kaikkien Saksan poliittisten ongelmien äiti.

Seehofer kuuluu Merkelin CDU:n baijerilaiseen sisarpuolueeseen CSU:hun, ja hän on toistuvasti haastanut Merkelin maahanmuuttopolitiikasta.

Aiheesta aiemmin:

Saksan kotimaantiedustelun johtaja epäilee videota ulkomaalaisten ajojahdista Chemnitzissä 7.9.2018

Saksassa tuhannet kokoontuivat äärioikeiston vastaiseen konserttiin Chemnitzissä 4.9.2018

Chemnitzin mielenosoitukset rauhoittuivat – ei vakavia yhteenottoja 2.9.2018

Yle Chemnitzissä: Yhteiskunta täällä on syvästi jakautunut 30.8.2018

Miksi saksalaiset mellakoivat Chemnitzissä? Itäisessä Saksassa on vähän maahanmuuttajia, mutta paljon tyytymättömyyttä 30.8.2018

Saksan Chemnitzissä useita loukkaantunut äärioikeiston ja vastamielenosoittajien yhteenotoissa – Miesjoukot ovat jahdanneet ulkomaalaisia puukotuksen jälkeen 27.8.2018

Aiheesta muualla:

MDR Sachsen Anhalt: Köthen – Eine Stadt unter Schock 9.9.2018

Der Spiegel: Bürgermeister von Köthen warnt vor gewaltbereiten Gruppen 9.9.2018

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho uskoo, että ruotsidemokraattien vaalimenestys nousee vielä ensimmäisistä ovensuukyselyistä.

Ruotsin television tekemän ovensuukyselyn mukaan ruotsidemokraatit nousisivat valtiopäivien toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien ja maltillisen kokoomuksen väliin.

– Tämä ennakoiva tuloskin on 2,5 prosenttia korkeampi kuin mitä viimeiset gallupit ovat antaneet ruotsidemokraateille. Odotan kyllä erittäin suurta vaalivoittoa, sanoo Halla-aho.

Halla-ahon mukaan ruotsidemokraattien nousu kertoo siitä, että maahanmuuttotilanne Ruotsissa on katastrofaalinen yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti, ja väkivaltaisuudet kaduilla ovat lisääntymässä. Halla-ahon mukaan ongelmat johtuvat siitä, että ihmisiä tulee maahan jatkuvasti ja heidän integroitumisensa ruotsalaiseen yhteiskuntaan on heikkoa.

Halla-aho uskoo ruotsidemokraattien aseman vahvistumisen johtavan siihen, että myös keskustelukulttuuri Ruotsissa tervehtyy, ja sillä on vaikutuksia myös Suomeen.

– On todella sinisilmäistä ja todellisuudelle vierasta väittää, että Suomessa ei olisi näitä ongelmia, sanoo Halla-aho.

Halla-ahon mukaan Suomi on nyt siinä tilanteessa, jossa Ruotsi oli 15 vuotta sitten, ja 15 vuoden kuluttua Suomi on siinä tilanteessa, jossa Ruotsi on tänä päivänä.

Yle uutiset haastatteli Halla-ahoa ruotsidemokraattien vaalivalvojaisissa Tukholmassa.

Lue myös:

SVT:n ovensuukysely Ruotsin vaaleista julki: Ruotsidemokraateille 19 prosenttia, porvarit ja punavihreä blokki lähes tasoissa

Yle seuraa Ruotsin vaali-iltaa hetki hetkeltä – Kokoomuksen Kristersson vaatii pääministerin eroa, haluaa muodostaa uuden hallituksen

Lahtelaisessa ruokakaupassa myydään kuukautissuojien kanssa samalla hyllyllä suklaalevyjä. Kulutustutkija kuulee tempauksesta ensimmäistä kertaa, eikä ole itse koskaan törmännyt suklaaseen tamponihyllyssä.

– Hauskaa ja hassua! Kun ihminen menee ruokakauppaan, hän tavallisesti ostaa aina samoja tuotteita ja toimii rutiinilla. Kauppiaan kannattaa yllättää asiakas ja rikkoa rutiineja, sanoo tutkijatohtori Essi Pöyry Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Asiakkaan toistuvaa ja tottumukseen liittyvää toimintaa sanotaan habituaaliseksi ostokäyttäytymiseksi, johon tämän tyyppinen markkinointi voi vaikuttaa. Riskinä on asiakaskunnan mielipiteiden raju jakaantuminen.

– Joskus toki mennään hyvän maun rajalla. On kuitenkin tärkeää erottautua, jotta kuluttajan huomio saadaan. Suklaan myyminen kuukautissuojien kanssa on hauska ja yllättävä idea, mutta onhan se vähän stereotyyppistä. Naiset pitävät muustakin kuin suklaasta ja päättävät suurimmasta osasta kotitalouksien päivittäisostoksista, toteaa Pöyry.

Jos vielä tamponit tuotaisiin kassalle tai karkkihyllyyn, olisi se varsinaista arjen feminismiä. Elina Oinas

Tyttöjen ruumiillisuutta ja muun muassa kuukautisiin liittyviä asioita tutkinut sosiologi pitää ruokakaupan ideaa hyvänä.

– Kuukautiset ovat yhä normaalimpi asia, sillä voihan vaikka naapurin setä napata ostoskärryynsä suklaata tamponihyllystä. Kuukautissuojat eivät ole kaupassa enää erillinen saarekkeensa, johon liittyisi häpeää, kertoo sosiologian professori Elina Oinas Helsingin yliopistosta.

– Jos vielä tamponit tuotaisiin kassalle tai karkkihyllyyn, olisi se varsinaista arjen feminismiä.

Huonona puolena ruokakaupan tempauksessa Oinas näkee, että niin sanotusti pakollisesti ostettavien tuotteiden yhteyteen on tuotu epäterveellistä suklaata.

– Sen voi negatiivisimmillaan nähdä piilovaikuttamisena kuluttajaan.

Kortsuista ja kaljasta mielleyhtymä känniseksiin?

Lahden K-supermarket Triossa suklaa terveyssidehyllyssä on herättänyt hilpeyttä ja sympatiaa – voittopuolisesti positiivista palautetta.

– Olemme halunneet tuoda hyvää mieltä ja mielestämme onnistuneet siinä. En ole miettinyt myynnin edistämistä. Toki on tullut kielteistäkin palautetta esimerkiksi siitä, että miksi suklaata pitää tuoda houkuttimeksi joka paikkaan. Asia on harmittanut laihduttajia, myöntää kauppias Sanna Saarinen.

Suklaata on nähty ennenkin terveyssidehyllyssä. Rovaniemeläisen kaupan tempauksesta kertoi MTV. Lahtelaiskaupassa on ollut muitakin tempauksia.

– Naistenpäivänä veimme ruusuja myyntiin olutosastolle. Samaisella osastolle olemme myyneet välillä myös saunavihtoja ja makkarapusseja, kertoo Saarinen.

Tavallisin tapa ruokakaupoissa on koota erilaisia tuotteita yhteen hyllyyn tai koriin sesongin mukaan. Jouluna saatetaan koota voitaikina ja luumuhillo samaan paikkaan. Uutenavuotena nakit, perunasalaatti, tähtisadetikut ja tinakengät ovat lähekkäin. Joskus meksikolaistyyppisen oluen viereen on tuotu lime-hedelmiä.

Entä jos oluthyllyssä myytäisiin kondomeja, tutkijatohtori Essi Pöyry Kuluttajatutkimuskeskuksesta?

– Ihan hauska ajatus, mutta ehkä känniseksi ei ole hyvä mielleyhtymä.

Lue myös:

Riikka Ala-Harja ihmettelee, miksei kuukautisia ole käsitelty lastenromaaneissa – "Ne ovat osa viidesluokkalaisen elämää"

Helppous ja ekologisuus ovat saaneet naiset hurahtamaan kuukautiskuppiin – "Kuukuppia käyttäessä kuukautiset voi välillä unohtaa"

Kun tamponi täyttyy hetkessä ja loma pitää suunnitella kuukautisten mukaan, runsaaseen vuotoon kannattaa hakea apua

Podetko kovia kuukautiskipuja? – Uuden tutkimuksen mukaan liikunta voi auttaa vaivoihin

Ruotsi äänestää valtiopäivä-, maakäräjä- ja kunnallisvaaleissa. Vaalipäivän alla ja aikana erityisesti ruotsidemokraatit ovat olleet uutisoinnin keskiössä.

Yle kokosi yhteen asioita, joita kannattaa seurata vaali-illan aikana. Seuraamme vaaleja hetki hetkeltä tässä artikkelissa ja kello 21 alkavassa erikoislähetyksessä.

1. Mitä tulosennusteet kertovat?

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n ovensuukysely julkaistaan Suomen aikaa kello 21, jolloin vaalihuoneistot sulkeutuvat. Kyseessä on suuntaa-antava arvio, eikä sen perusteella voi vielä vetää johtopäätöksiä vaalituloksesta.

Tulosennuste puolestaan saadaan viimeistään kello 22.30. Kyseessä on ääntenlaskennan reaaliaikaisen tilanteen perusteella tehtävä ennuste valtiopäivien paikkajaosta.

Lopullisia tuloksia odotetaan noin kello 23.30. Ääntenlaskenta saattaa kuitenkin viivästyä, koska ennakkoääniä on annettu arvioitua enemmän.

2. Tuleeko Jimmie Åkesson SVT:n vaalivalvojaisiin?

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson ja SVT joutuivat viimeisen vaaliväittelyn jälkeen kiistaan. Åkesson sanoi tentissä, että maahanmuuttajat eivät saa töitä, koska he eivät ole ruotsalaisia eivätkä sovi Ruotsiin.

SVT:n vaalilähetyksistä vastaava Eva Landahl julkaisi kannanoton, jossa SVT sanoutui irti Åkessonin kommenteista. Åkesson tuomitsi kannanoton ja ilmoitti kieltäytyvänsä yhteistyöstä SVT:n kanssa vaaliviikonlopun aikana.

Landahl ilmoitti lauantaina jättävänsä tehtävänsä toistaiseksi, mutta Åkesson vaatii SVT:ltä edelleen suoraa anteeksipyyntöä. Sitä ei ole kuulunut, joten Åkesson ei todennäköisesti osallistu vaalivalvojaisiin lainkaan.

SVT:n televisioitavat vaalivalvojaiset alkavat kello 19.15. Lisäksi monilla Ruotsin medioilla on omat suorat vaalilähetyksensä.

3. Kummat saavat enemmän ääniä, punavihreät vai porvarilliset puolueet?

Valtiopäivävaalien tuloksessa on erityisesti hallituksen muodostamisen kannalta kiinnostavaa, paljonko perinteiset puolueblokit saavat ääniä.

Opposition porvariblokkiin kuuluvat maltillisen kokoomuksen lisäksi liberaalit, keskustapuolue ja kristillisdemokraatit. Hallitsevaan punavihreään blokkiin puolestaan kuuluvat tämänhetkisen pääministeripuolue sosiaalidemokraattien lisäksi vasemmisto- ja ympäristöpuolue.

Viimeisimmissä mielipidetiedusteluissa punavihreät ovat olleet 40 prosentin kannatuksen tuntumassa. Porvariblokin kannatus on ollut hyvin lähellä samoja lukuja, noin 39 prosenttia.

Mielipidemittausten perusteella onkin epätodennäköistä, että punavihreät tai porvaripuolueet saisivat yksinkertaisen enemmistön valtiopäivillä.

4. Millaisen tuloksen ruotsidemokraatit saa?

Ruotsidemokraattien tulokseksi on viimeisimmissä mielipidemittauksissa ennustettu noin 19 prosenttia (SVT) tai hieman vähemmän, vajaat 17 prosenttia äänistä (Dagens Nyheter/Ipsos).

Puolueesta voi tulla Ruotsin toiseksi suurin. Kaikki muut puolueet ovat kuitenkin etukäteen ilmoittaneet, etteivät halua sen kanssa samaan hallitukseen. Mieli voi toki muuttua vaalituloksen selvittyä.

Todennäköisesti ruotsidemokraattien kohtaloksi koituu valtiopäivillä oppositioon jääminen.

5. Antavatko puoluejohtajat vihiä siitä, mitkä puolueet menevät hallitukseen?

Hallituksen muodostamisesta povataan historiallisen vaikeaa.

Uuden pääministerin henkilöllisyyden selvittäminen voi kestää pitkään. Valtiopäivät kokoontuu viimeistään kahden viikon kuluessa äänestämään pääministeriehdokkaasta.

Mikäli pääministeri Stefan Löfven ei ole siihen mennessä eronnut eikä valtiopäivien enemmistöäänestä häntä vastaan, nykyinen hallitus voi jatkaa tehtävässään.

Mikäli pääministeri on eronnut tai valtiopäivien enemmistö äänestää häntä vastaan, valtiopäivien puhemies aloittaa oman tunnustelukierroksensa [talsmansrunda]. Hän selvittää, minkä puolueen puheenjohtajalla olisi parhaat edellytykset muodostaa hallitus.

Puhemies ehdottaa valtiopäiville hallitustunnustelijaa eli uutta pääministeriä, ja valtiopäivät äänestää ehdotuksesta.

Tässäkin äänestyksessä käytetään niin sanottua kielteisen parlamentarismin periaatetta. Henkilö voidaan valita, jos enemmistö ei äänestä häntä vastaan.

Mikäli enemmistö äänestää pääministeriehdokasta vastaan, valtiopäivien puhemies aloittaa uuden puhemieskierroksen. Kierroksille ei ole asetettu muodollista aikarajaa, mutta mikäli valtiopäivät hylkää neljä pääministeriehdokasta peräkkäin, Ruotsissa järjestetään uusintavaalit.

Lisää aiheesta:

Yle seuraa Ruotsin vaali-iltaa hetki hetkeltä – Kokoomuksen Kristersson vaatii pääministerin eroa, haluaa muodostaa uuden hallituksen

Kolme suurta kisaa kärkipaikoista Ruotsin parlamentissa – SVT:n Åkesson-kannanotosta vastannut tuottaja jätti tehtävänsä

Kansankodin kasvatti Ninel Barrios Pizarro ei tunnista omakseen Ruotsia, jota ruotsidemokraatit haikailevat – "Kaikki arvot lentävät ikkunasta"

Kelkan jalaksilla seisova mies oli naamastaan aivan keltainen, kun poikaporukka tungeksi häntä vastaan.

Muualla näky olisi voinut säikäyttää lapsia. Kuopion Neulaniemessä paikalliset olivat kuitenkin tottuneet ammuslataamon oudonnäköisiin työläisiin. Ilman suojavarusteita puurtavat miehet ja naiset saivat rikkipitoisten räjähteiden käsittelystä palkaksi keltaiset kädet, kasvot ja hiuksetkin. Sama ilmiö tunnettiin ammustehtailla ympäri maailman.

Kuopio oli sodan jälkeen kaupunki, jossa sotateollisuus näkyi perheiden arjessa ja leikeissä. Tytöt askartelivat kiväärinhylsyistä nukkejen tuttipulloja ja pojat etsiskelivät pamautettavaksi vanhoja räjähteitä.

– Niitähän pantiin järveen niin jumalattomasti, kun rauha tuli, muistelee lapsuutensa sodanjälkeisessä Kuopiossa viettänyt Atte Lyytikäinen.

Mutta aika holtitonta se oli. Kerran pojat löysivät rantavedestä puuvartisia kranaatteja nallien kanssa.

– Kovasti ne pamahti. Onneksi ei silmiä mennyt.

Yhtenä päivänä Lyytikäinen oli muutaman muun paikallisen pojan kanssa odottamassa ammuslataamolta tulevaa keltanaamaista työntekijää. Poikia kiehtoi lasti, jota ukko työnsi Kallaveden jäälle.

– Se työnsi räjähteiden nalleja avantoon. Niitä oli varmaan tuhansia.

Pojankoltiaiset eivät olisi millään antaneet arvokkaan lastin upota mustaan veteen. He hommaisivat kyllä itse sytytyslangat, jos saisivat nalleja.

– En varmasti anna. En kun teillä on vielä kaksi silmää päässä, oli ukko murahtanut.

Ei auttanut. Kallavesi nielaisi nallilastin niin kuin se nielaisi lukemattomat muut räjähteet ja sen ajan teollisuuden myrkyt vuosien ajan.

Sitten koko asia pantiin syrjään. Ranta-asukkailla oli paikkansa, joiden kohdalla uistimet vedettiin ylös eikä uimaan menty. Mutta viranomaisia tai edes ympäristöväkeä ei erityisemmin kiinnostanut, mitä järvenpohjassa oli.

Kunnes oli pakko kiinnostua.

Isä vain sanoi, että jäi vähän huono omatunto. Kimmo Heikkinen

Jos pääsisit sukeltamaan johonkin syvänteeseen ja upottamaan kätesi pohjaan, todennäköisesti tuntisit sormissasi vain helposti veteen hajoavaa, epämiellyttävää mutaa.

Sellaista yleensä on uusi järvenpohja – sedimentti, jota syntyy joka vuosi entisen järvenpohjan päälle. Jääkauden tamppaama kova, alkuperäinen järvenpohja on syvällä, metrien paksuisen pehmeämmän kerrostuman peittämänä.

– Ruskeavetisessä humusjärvessä pohjaan voi upota melkein napaansa myöten, erikoistutkija Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta kuvaa.

Mutta Manniolle ja muille sedimentin tutkijoille järvenpohja ei ole pelkkää mutaa. Se on vähän kuin englanninlakritsi. Joskus siitä pystyy näkemään kuin puun lustoista kerros kerrokselta, mitä ylhäällä järvessä ja rannoilla on tapahtunut.

Kun Tshernobylissä räjähti vuonna 1986, järvenpohjaan laskeutui ohut radioaktiivisen saasteen pilaama kerros. Sitä ei voi nähdä silmillä, mutta cesium-137-pitoisuuden nousu on niin selvä, että siitä ei voi erehtyä.

Cesium-kerroksen alla näkyvät teollistumisen, soiden ojittamisen ja metsien hakkuiden jäljet. Syvällä löytää jopa jälkiä antiikin Rooman teollisuudesta.

Roomalaiset valmistivat vesijohtoputkiaan sulattamalla lyijyä masuuneissa. Näistä kulkeutui lyijyhiukkasia ympäri maailmaa niin paljon, että esimerkiksi Jyväskylän Korttajärveen on arvioitu kulkeutuneen 300 kiloa roomalaista lyijyä. Sekin kuulostaa paljolta, mutta viime vuosisatoina lyijykuormitus on ollut jo kymmeniä tai satoja kertoja suurempaa.

Väri kertoo paljon. Jos järvenpohjan ylin kerros on punertava, pohjassa on happea. Silloin pohjaeliöt, kuten pilkkijöiden tuntemat surviaissääsken toukat, voivat selviytyä sedimentissä.

Jos katsoo viimeisen sadan vuoden aikana syntynyttä järvenpohjaa sivusta, näkee ylimmäisenä tavallisesti ruskeanharmaan kerroksen savea ja humusta. Mutta kun katsoo pohjaa syvemmältä, väri synkkenee.

Sieltä, yleensä viidentoista tai parinkymmenen sentin syvyydestä, löytyvät yhä menneiden sukupolvien terveiset. Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Rikki, joka värjäsi ammuslataamon työläisten ihon keltaiseksi, värjäsi vuosikymmenien ajan järvenpohjan lähes mustaksi yhdessä lyijyn, elohopean ja muiden raskasmetallien kanssa. Mustan kerroksen voi nähdä melkein minkä tahansa järven pohjan läpileikkauksessa. Se on peräisin aikakaudelta, jolloin päästöjä ei rajoitettu ja myrkyt pääsivät vapaasti järviin ilmasta, valuma-alueilta ja rantojen tehtailta.

Metalleja, kloorifenoleita, dioksiineja, öljyjä, PCB- ja PAH-yhdisteitä, organotinoja, bensiinihiilivetyjä, palonestoaineita, lääkejäämiä.

– Monesti aikamoinen cocktail erilaisia haitta-aineita, sanoo ympäristöriskien hallintaan erikoistunut Arto Itkonen Sitowise-konsulttiyrityksestä.

Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Jari Mäkinen vertaa järveä suppiloon. Jos vedessä on likaa, se valuu ennen pitkää suppilon syvimpään kohtaan. Samalla tavalla toimii järvi: uusi järvenpohja luonnollisine ja haitallisine aineineen kasaantuu paksuimmin juuri syvänteisiin.

Pelkät ilman ja valuma-alueiden kautta tulevat saasteet eivät yleensä riitä pilaamaan sedimenttiä. Siihen tarvitaan rannalla toimivien laitosten ja asukkaiden apua.

Kuopion Neulalahti on hyvä esimerkki siitä, miten järveä pidettiin sotien jälkeen vuosikymmeniä ongelmajätteen kaatopaikkana. Ympäristön turmeleminen ei vielä tuohon aikaan ollut rikos, mutta nykymittapuulla valtio suorastaan tehtaili ympäristörikoksia ja yritykset ja yksittäiset kansalaiset seurasivat perässä parhaansa mukaan.

Jälkeenpäin jotkut ovat heränneet katumaan.

Tällä hetkellä upein kansalaisteko olisi se, että kertoo, mitä tietää Kallaveteen upotetun. Juuso Happonen

Kimmo Heikkisen isä odotti pitkään, ennen kuin kertoi pojalleen, mitä Kallaveden lahdella tehtiin joskus iltaisin. Kuopiossa mökkeilevän Heikkisen isä oli töissä tavaratalossa, joka myi räjähteitä, kuten viljelijöiden tarvitsemia kantopommeja.

Kun pommeista piti päästä eroon, niitä ei viety mihinkään hävitettäväksi. Sen sijaan räjähteet upotettiin veneestä illan hämärässä lahteen niin kuin tiedettiin valtion laitostenkin tehneen.

– Isä vain sanoi, että jäi vähän huono omatunto. Asiaa pidettiin vähän kuin salassa, Kimmo Heikkinen kertoo nyt.

Isä ei ole enää kertomassa tapahtumista. Hän oli paljastanut tarinan pojalleen muutenkin vasta eläkeläisenä, kun armeija alkoi raivata omia vanhoja räjähteitään Kuopion Neulalahden pohjasta.

– Pyysin isää soittamaan itse poliisille ja kertomaan paikan, mutta ei hän sitä koskaan tehnyt. Ehkä hän ei halunnut, kun alkoi olla jo sen verran huonossa kunnossa.

Kymmeniä vuosia sen jälkeen kun räjähteiden upottaminen oli jo lopetettu, Kuopio päätti rakentaa Neulalahden rannoille kaupungin upeimman uuden asuinalueen. Puolustusvoimien oli raivattava järvenpohjasta räjähteet, jotka se oli sinne upottanut – ja räjähteet, joiden upottamiseen sillä ei ollut osaa eikä arpaa.

Kranaatteja, lentopommeja, kantopommeja. Käyttämättömiä räjähdeaineita. Yli kahdeksan tuhatta kiloa tähtisadetikkuja pyramidin muotoisessa kasassa. Se tarkoittaa yli 70 000 pakettia uudenvuoden sähikäisiä.

Sitten selvisi, että kysymys ei ollut pelkästään pohjassa olevista räjähteistä.

Talvella 2016–2017 Itä-Suomen yliopiston mikromuovitutkijat löysivät Neulalahden syvänteestä huomattavan paljon arseenia, elohopeaa ja lyijyä. Jo aiemmin pohjasta oli löytynyt suuria lyijypitoisuuksia, mutta kukaan ei ollut kertonut ranta-asukkaille eikä kalastajille.

Kun tieto saasteista levisi, Neulaniemen rannalla mökkeilevä kuopiolainen Juuso Happonen järkyttyi.

– Ei ollutkaan kysymys vain siitä, onko pommit putsattu vai ei. Oli kysymys siitä, mitä tapahtuu sedimentissä oleville raskasmetalleille, hän kertoo.

Myrkyt eivät tulleet ilmasta, koska silloin muistakin järvistä olisi löytynyt samanlainen kerros. Ne eivät myöskään tulleet armeijan järveen upottamista räjähteistä, koska saastunut sedimentti on ohut. Tutkijat ovat laskeneet, että pahin päästö tapahtui joskus 1960-luvun loppupuolella. Yksi mahdollinen lähde on valtion ammuslataamo, jonka toimintaa ajettiin alas tuohon aikaan.

– Tällä hetkellä upein kansalaisteko olisi se, että kertoo, mitä tietää Kallaveteen upotetun, miettii Happonen.

– Se olisi ehkä ainoa tapa saada selville, onko jossain vielä jotain, jolle voidaan tehdä jotain, ettei se olisi vahingollista sinun ja minun terveydelle.

Hän haluaisi nyt tietää, ovatko myrkyt turvassa sedimentissä. Onko niille tapahtunut jotain, kun raivaajat ovat nostaneet pohjasta vanhoja räjähteitä kahmarilla? Ovatko haitta-aineet päätyneet kaloihin? Pysyvätkö myrkyt pohjassa, kun rannoilla rakennetaan ja virtaukset voivat muuttua?

Menneet sukupolvet laskivat sen varaan, että kun jätteet ovat uponneet pohjaan, ne voi ikuisesti unohtaa. Nyt tiedetään, että näin ei ole.

Jos haitta-aineita on paljon ja ne ovat lähellä järvenpohjan pintaa, riskit kasvavat. Metallit voivat kertyä pohjaeliöihin, niitä syöviin kaloihin ja kaloja syöviin petoihin – kuten meihin. Erityisen arvaamaton on elohopea, joka on syötynä haitallista sikiön ja lapsen keskushermostolle.

Myös Kuopion Neulalahdessa päätettiin tehdä kalatutkimuksia sen jälkeen, kun pohjan raskasmetallit levisivät yleisön tietoon. Ensimmäisten tulosten perusteella elohopeaa ei kuitenkaan löytynyt sen enempää kuin muidenkaan järvien kaloista.

Mitä syvemmällä vanhat synnit ovat järvenpohjassa, sitä paremmin ne ovat turvassa. Pahimmista saastuttamisen vuosista on kulunut niin kauan, että uutta järvenpohjaa on kertynyt vähintään senttejä, joskus kymmeniä senttejä pilaantuneen aineksen päälle. Tällöin myrkyt eivät yleensä lähde yleensä liikkeelle, ellei pohjaa ruopata. Tämäkin mahdollisuus aiotaan nyt Kuopiossa selvittää.

– Jos muutetaan virtausolosuhteita, voi alkaa tapahtua eroosiota alueilla, joilla sitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Silloin on mahdollista, että haitta-aineet lähtevät uudestaan liikkeelle, sedimenttejä tutkinut Arto Itkonen sanoo.

Olen usein sanonut, että ei kannata spekuloida, vaan kannattaa mennä mittaamaan. Jaakko Mannio

Pilaantuneen sedimentin riskejä voi havainnollistaa maalipurkkiesimerkin avulla. Jos 30 senttiä korkeassa maalipurkissa on 29 senttiä valkoista maalia ja pohjalla sentin verran punaista maalia, väri ei muutu paljon, vaikka purkkia ravistaisi. Mutta jos punaista on jo kymmenen sentin edestä ja purkkia ravistaa, väri muuttuu.

Kukaan tutkija ei silti lähde antamaan nyrkkisääntöä siitä, kuinka paljon järvenpohjaa voi huoletta liikutella alueella, jolla tiedetään olevan pilaantunutta sedimenttiä. Suomen johtavien asiantuntijoiden viesti on yhteinen: ei kannata arvailla.

– Olen usein sanonut, että ei kannata spekuloida, vaan kannattaa mennä mittaamaan, Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Jaakko Mannio sanoo.

– Se on toinen asia, että mitä sille voidaan tehdä.

Korkeisiin muovisiin näyteputkiin vangitut järvenpohjan läpileikkaukset kertovat kaksi asiaa. Lähes musta kerros kertoo siitä, mitä tapahtuu, jos päästöillä ei ole mitään rajoituksia.

Sedimentin vaaleampi pintakerros ja alentuneet raskasmetallipitoisuudet kertovat siitä, että rajoitukset saastuttamiseen ovat oikeasti auttaneet.

Kyse ei ole pelkästään kalaa syövien ihmisten terveydestä. Jos ekosysteemin annetaan kuormittua, järven toiminta virkistyskäytössä tai jätevesien puhdistajana häiriintyy.

– Ja tämä voidaan mitata rahassa. 1960-luvulla ei mitattu, Arto Itkonen huomauttaa.

Kuormituksen vähenemisestä huolimatta järvenpohjaan kertyy edelleen haitallisia yhdisteitä, joiden vaikutuksia ei aina tunneta.

Talvivaaran kaivos oli tästä tuorein muistutus. Kun tehtaan jätevedet karkasivat käsistä, sulfaatti muutti läheisen Kivijärven vesikemiallisen rakenteen täysin.

– Järvi suolaantui ja syntyi kerros, jossa tuuletkaan eivät pystyneet sekoittamaan järveä, kuvaa tutkija Jan Weckström Helsingin yliopistosta.

– Silloin pohja muuttui hapettomaksi ja kaikki käytännössä kuoli.